Etusivu Keskustelu LAPSETTOMUUS 3,5 vuoteen sisältyy 42 pettymystä

Luet parhaimillaan 2 vastausketjuja
  • Julkaisija
    Artikkelit
    • #14309
      Suru
      Osallistuja

      Heips, bongasin sut myös toisesta keskusteluketjusta ja kirjotin, että ollaan samassa tilanteessa. 🙂
      Me ollaan päädytty kokeilemaan icsi: tä, vaikka se mietityttikin, sillä luonnon valinta puuttuu ja terve lapsi olisi kuitenkin toiveissa. Tuoresiirrosta tuli nega ja pas tehdään toivottavasti helmikuussa. Ehkä tota icsi-tietoa kannatta ensin rauhassa sulatella. Itse uskon, että kannattaa kokeilla. Me ei tulla lapsia eri tavalla saamaan ja jos jää kokeilematta saattaa se jonakin päivänä kaduttaa.
      Mutta hämmentynyt olo oli mullakin ja surullista aikaa oli kun tollanen tieto iskettiin sen jälkeen ku ensin puhuttiin, ettei ollu vikaa missään ja vuosi ei ollu edes pitkä aika yrittää. Eikä kaks vuottakaan…

      Me ollaan miehen kanssa järkeilty nyt niin, että biologit seurailee siittiöitä tarkasti ja valitsee sieltä hyvän uimarin, joten meillä on ihan hyvät mahikset, että saadaan terve lapsi. Lisäksi luonto estää huonon alkion kehityksen heti alkuunsa. Hyvät alkiot kehittyvät ja hyvät alkiot kiinnityvät ja vain hyvät alkiot pysyvät matkassa loppuun asti. Näin olen järkeillyt. Luonnon valintaa ei saa mielestäni liikaa pelätä. Yhtälailla luomusti raskaaksi tulleet voivat saada sairaan lapsen. Aina on riski olemassa… Olis mielenkiintoista saada joku tilasto icsi-lapsien terveydestä verrattuna luomulapsiin, ettei tarvisi tyhjän pohjalta spekuloida.

      Mulla on ollut viime kuukaudet surullinen, pettynyt, turhautunut ja vihainen olo. Olen itkenyt paljon ja nukkunu kaiken vapaan ajan ja suklaata on kulunu. Mutta nyt on toiveikkaampi olo. Sain voimaa kun luin keskusteluja ja tajusin, että moni on plussan lopulta saanut.

      Lääkäri sanoi minulle, että yksi kolmesta siirretystä alkiosta kiinnittyy.

      Itse olen käynyt juttelemassa myös lapsettomuuspsykologille. Hakeuduin sinne kun ajatukset kiersivät päässä samaa negatiivista ympyrää aamusta iltaan. Suosittelen.
      Hän on antanut luvan olla maassa vaikka useammankin viikon, kun on tullut pettymyksiä. Ja auttanut hyväksymään oman negatiivisuuden, joka ei ole aiemmin ollut minulle luontaista. Kyllä pohjalta sitten noustaan kun siltä tuntuu.

      Olen huomannut, että omatkin mietteet tässä muuttuu. Viikko sitten olin varma, etten jatka yksityiselle kun olisi sen aika, koska ei voimat riittäisi, mutta en ole siitäkään enää varma. Tässä hommassa on eri vaiheita ja ristiriitaiset ajatukset vissiin kuuluu asiaan.

      Halauksia sinulle

      Suru

      • Tätä vastausta muokkasi 3 vuotta, 10 kuukautta sitten Suru.
    • #14214
      Tirlittan
      Osallistuja

      Ymmärrän tunteesi täysin. Ei jaksaisi enää hoitoja, mutta ei ole valmis luopumaan toivostakaan.
      Olen 33- ja mies 35-vuotias. Olemme yrittäneet saada lasta yli 3 vuotta. Ensin yritettiin kaksin, sitten terveyskeskuksen kautta lopulta IVF hoitoihin. Nyt 1. IVF takana, muutamia munasoluja saatiin, mutta eivät hedelmöittyneet. Vielä on mahdollisuus yrittää ICSIä, mutta alkaa voimat ja usko olla lopussa. Suren lapsettomuutta, enkä tiedä haluammeko jatkaa hoitoja enää. Ei mitään tietoa mitä sitten, jos jäädään lapsettomiksi? Onko millään mitään merkitystä?

      Voimia ja jaksamista sinulle. Tätä on vaikea käsitellä ja toivon, että jossain vaiheessa myös terveydenhuollon puolesta tarjotaan jotain apua tähän psyykkiseen puoleenkin.

    • #14202
      Suru
      Osallistuja

      Elämä on odotuttanut meitä lapsen saamisen kanssa nyt 3,5 vuotta.

      Elämä todella on jumittanut viime vuosina. Olen lopen uupunut ikuiseen odottamiseen.
      Meillä on ollut pitkä yrittämisen putki ja olen joutunut pettymään niin monta kertaa, että en edes usko enää, että lopputulos kierron lopulla voisi olla muu kuin negatiivinen. Miksi toivotun lapsen saaminen tähän maailmaan voi olla niin älyttömän vaikeaa? Miten on mahdollista, että siitä on tullut monen vuoden projekti? Kuinka pitkään voi jaksaa toivoa jotakin mitä ei välttämättä tule koskaan saamaan?

      Meillä on ikää 30 vuotta. Yritettiin lasta vajaa vuosi kun kävin jo lääkärillä kääntymässä. Jonojen takia halusin olla ajoissa liikkeellä ja päästiinkin tutkimuksiin sairaalaan kun yli vuosi tuli täyteen. Kummassakaan ei todettu mitään poikkeavaa. Lääkäri totesi meille, ettei vuoden yrittäminen ollut vielä kovin pitkä aika ja voisimme yrittää rauhassa vielä toisenkin vuoden. Ollaan kerta nuoria vielä ja hoidot ovat rankkoja. Siinä se sitten tuskaa syventäen ja huonoa tuuria ihmetellen kului se toinenkin vuosi, joka toi mukanaan ainoastaan sellaisen muutoksen, että lapsen odottamisesta katosi ilo ja usko lapsen saamiseen loppui.

      Elämästämme kului vielä yksi vuosi ennen kuin hoitomme alkoivat.
      Sen vuoden aikana jaksoin vielä uskotella itselleni, että kyllä se saattaa vielä tulla. Meillä on vain todella huono tuuri. Lohdutin itseäni ajatuksella, ettei jälkeenpäin katsottuna ole väliä yrittikö lasta vuoden vai kolme. Epävarmuus lapsen saamisesta kuitenkin kasvoi kasvamistaan. Takeita ei ole ja elämä on epäreilu tässäkin asiassa.
      Ivf-hoidot alkoivat ja lapsettomuutemme syyksi osoittautui hedelmöittymishäiriö. Voisimme saada lapsia vain lääkäreiden avulla.

      Minulla on laaja tukiverkko ja monelle olen voinut puhua niin, että ovat vain kuunnelleet. Hoitojen alettua en kuitenkaan halunnut enää kertoa.

      Hoidot ovat olleet henkisesti rankkoja ja äärimmäisen hidastempoisia. Meillä meni 5kk hoitojen alkamisesta ekaan alkionsiirtoon. Toiveet raskaudesta olivat todella korkealla. Kaksi viikkoa piti odotella tulosta. Se joko kiinnittyy ja olen raskaana tai ei kiinnity ja en ole raskaana. Hmmm… tässä odottelussa on jotakin tuttua… Aiemmin tosin piti odotella vain 4 viikkoa, mutta nyt hoitojakson alkamisesta raskaustestin tuloksen saamiseen odotus onkin 8 viikkoa. Pitkästä aikaa sentään uskoin, että se voisi tapahtua, mutta ei. Edelleenkään ei minun kohdallani tämä asia tapahtunut. Seuraavaan raskaustestiin pitää jälleen odottaa 8 viikkoa (olettaen, että pakastettu alkio selviää sulatuksesta ja se saadaan istutettua). Alkaa pikkuhiljaa valjeta minkä takia lapsen saamisessa hoitojen avulla voi joskus kestää yllättävän pitkään…

      Pelottaa, että lasta ei tule hoidoista huolimatta. Olo on hämmentynyt ja surullinen.

Luet parhaimillaan 2 vastausketjuja
  • Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.