Heippa! Täällä myös odotellaan ensimmäistä inseminaatiota! Olemme 31v molemmat ja takana yritystä 1,5 vuotta. Tähän kiertoon olisi tarkoitus eka inseminaatio kokeilla. Kierronpäivillä 3.-7. käytin Letrozolia ja ens viikolla olisi ultra, jossa tsekataan munasarjat. Eletään jännittäviä aikoja ? Olettekos te saaneet jo hoidot alulle?

Heips!
Täällä ollaan jännän äärellä, huomenna ensimmäinen inseminaatio. Yritystä vajaa 3v takana, nyt päätettiin kesällä pyrkiä hoitoihin kun sain painoa pois että pääsee julkiselle puolelle. Molemmat ollaan 30v tienoilla.

Meillä alkoi hoidon vauhdikkaasti, viime viikolla ensikäynti. Kierto niin hyvin hollilla, tänään ovulaation ultra ja tänään myös tikutin ovulaation. Huomenna ensimmäinen hoitokerta.
Itse yrittää ajatella pessimistisenä että jos ei tärppääkkään. Veikkaan jos ei tärppääkkään niin tullaan kovaa ja korkealta. Pidetään peukkuja ?
Tsemppiä teille! ☺️?

Tsemppiä Tanzelmi inssiin! Toimenpide oli iisimpi juttu, mitä olin aatellu. Nää piinäpäivät on pitkiä! ?

Täällä tulee huomenna kuluneeksi 2 viikkoa siitä, kun käytiin inseminaatiossa ja olisi aika testailla. Olo on kuitenkin sellainen, että taitaa ne menkat kuitenkin alkaa. Harmittaahan se kyllä, mutta enemmän harmittaa se, että seuraava ovulaatio taitaa osua viikonlopulle, joten inssi ei taida onnistua tulevaan kiertoon…

Moi! Täällä ollaan samanlaisessa tilanteessa. 1,5 vuotta yritystä ja kolme inseminaatiota takana. Huomenna selviää kokeillaanko vielä neljäs inssi vai edetäänkö jo ivf:ään.

Tiedostan että alkutaipaleella tässä ollaan, mutta oon itekkin kokenut viime kuukaudet henkisesti rankoiksi. Sellanen positiivinen jännityksen tunne alkaa häviämään, eikä tee enää mieli tehdä raskaustestejä tai fiilistellä mitään vauvajuttuja?

Inseminaatioissa oon tienny, että mahikset on pienet (sperman tiheys ollu vain 1 milj. molemmin puolin), mutta silti niissä on ollu suurempi toivon tunne ? Oon just sellanen olevinaan pessimisti ja ”en nosta odotuksia korkeelle”, mutta mielessäni ootan ihan viimeseen asti sitä positiivista testiä ?

Joo, paljon tuntus olevan kirjoitettavaa, mutta yllättävän vaikee pukee näitä ajatuksia sanoiksi. Seuraava inssi/mahdollinen ivf ois joulukuun alussa. Siihen asti taas helpompaa elämää ?

Täällä ollaan suunnittelemassa toista inseminaatiota. Vuoto alkoi päivän myöhässä normaalista, joten ovulaatio tässä kierrossa saattais osua niin, että päästäänkin taas yrittämään. Letroja olen jo aloittanut käyttämään ja ultra varattu ensi viikolle.

On tää kyllä yhtä tunteiden vuoristorataa. Seuraavaan inseminaatioon tulee kyllä mentyä vähemmän innokkaammin, mutta en vielä toivoa ole kokonaan menettänyt. Mies taisi pettyä kylläkin enemmän siitä, että eka inssi ei tuottanut tulosta.

Meidän lapsettomuushoidoista ei tiedä kuin molempien pomot ja pari kaveria. Kummankaan vanhemmille ei ole kerrottu, kun ajateltu, että heille helpompi kun ei heidän tarvitse jännittää hoitojen onnistumisia. Mites muilla?

Hei! Keräämme palautetta keskustelupalstasta ja vertaistuen kokemuksesta. Kysely on tarkoitettu kaikille lapsettomuutta kokeneille, jotka ovat osallistuneet keskustelupalstan keskusteluihin vuoden 2021 aikana.

Palautteen avulla voimme perustella toiminnan tarpeellisuuden rahoittajalle ja kehittää vertaistukitoimintaa entistä paremmaksi.

Kyselyyn vastataan nimettömästi. Palautelomake löytyy täältä: PALAUTE SIMPUKAN KESKUSTELUPALSTALSTA

Lomake on auki 20.1.2022 asti. Lisätietoa palautelomakkeesta ja yleisesti Simpukan vertaistuesta voi tiedustella minulta.

Lämpimin terveisin
Anniina Valkonen
Simpukan vertaistukikoordinaattori
anniina(at)simpukka.info

Moi. Tämä ketju ollut näemmä jonkin aikaa hiljaa, mutta kirjoitanpa silti. Ollaan miehen kanssa yritetty luomusti reilu pari vuotta. Olemme 32 ja 31. Tutkimuksia tehty ja muuta ei löytynyt (kummastakaan) kuin minulta kilpirauhasen vajaatoiminta verikokeista. Keväällä keskustelin lääkärin kanssa ja aloittaisimme hoidot ovulaation induktiolla ja inseminaatiolla. Sanoin tuolloin haluavamme yrittää vielä vuoden loppuun luomuna. Ja nytpä siis eletään marraskuuta. Aion huomenna soittaa polille ja tiedustella ajanvarausta… Olen melko avoimesti puhunut tilanteestamme, koska koen että puhuminen helpottaa. Aihe on itkuherkkä edelleen eikä varmasti muuksi muutu. Pari viikkoa sitten kerroin vihdoin omalle äidilleni. Miehen kautta meillä on jo ainakin kolme ystäväpariskuntaa raskaana, yksi niistä ollut myös hoidoissa ja toinen kokenut kaksi keskenmenoa.. Kolmas ilmoitti raskaudesta hiljattain ja hitto että tuntui molemmista pahalta, kun vaikuttaisi siltä, että on ollut hyvin helppo raskautuminen heille.

Tuntuu, että elämä oikeasti alkaisi vasta, kun sylissämme olisi pieni.

Onkohan täällä muita näinkin aloitusviivalla?

Täällä toinen hoitopolun alussa oleva ?? Ikää 32 ja miehellä 36. Yritystä takana reilu vuosi. Miehen testitulokset oli priimaa, mutta itseltäni löytyi lievä endometrioosi, mikä saattaa vaikeuttaa raskautumista.

Olemme molemmat melko vauhdikkaita ja kärsimättömiä, joten etukäteen jo pelottaa, miten päämme kestää julkisen puolen jonoja. Pyysimme lähetteen heti kun vuosi tuli täyteen ja nyt 3 kk myöhemmin odotamme yhä aikaa ensikäynnille.

Tähän mennessä meille on tehty erinäisiä labroja, hssg ja nyt viimeisimpänä ilmoitettiin, että halutaan tehdä lisää testejä. Olemme sopineet puolisoni kanssa, että jos julkisella puolella hoidot vielä viivästyy, teemme odotellessa yksityisellä inseminaatiohoidot. Jälkiviisaana olisi pitänyt aloittaa kevyemmät hoidot yksityisellä jo aikaisemmin ja pyytää lähete pk-seudun ulkopuolelle, jossa jonot inhimillisemmät.

Tammikuussa olemme reissussa, mutta helmikuussa toivottavasti pääsemme ensimmäiseen inseminaatioon. Olen tosin varautunut henkisesti siihen, että menemme ivf-hoitoihin asti, sillä en usko, että kevyemmät hoidot tuo meille ihmeempää hyötyä luomuyritykseen nähden. Endometrioosia lukuun ottamatta kaikki on ollut kunnossa.

Täällä myös ympärillä alkaa olemaan paljon vauvoja ja kovin toivomme, että saataisiin se omakin. Uskon että meidän molempien aika kyllä vielä tulee ❤

Missä sairaanhoitopiirissä olet? Saitteko varattua ajan? ?

Eksote. Soitin polille ja meitä aiemmin hoitanut lääkäri oli unohtanut kirjata meidän jatkosuunnitelman omakantaan. Joltain toiselta hoitajalta kuulin kesällä, että ei oltu ensimmäiset hänen potilaansa, joiden asioita vielä jälkikäteen hoidetaan. Soitti kyllä toukokuussa ja kertoi sen suunnitelman puhelimessa minulle… Kun nyt sitten soitin polille, puhelimessa ollut hoitaja sanoi ottavansa meidän asian korvansa taakse tarkkailuun ja sanoi ilmottavansa tälle lääkärille, että saatais lähete. Jos ei kuulemma tämän kuun loppuun mennessä ala kuulua postissa lähetettä, voin soittaa uudelleen. Vähän olen tässä pohtinut, pitäiskö käyä jossain testaamassa ferritiini, sitä ei miun mielestä ole katottu. Ilmeisesti voi vaikuttaa sekin. Jotain tekemistä sillä tais olla myös kilpirauhasen kanssa, mikäli oikein ymmärsin. Syön mama-vitamiinia jo toista vuotta, lähinnä d-vitamiinin ja foolihapon takia, mutta on siinä vähän rautaakin.

No vitsit, onpas tylsää! Varsinkin jos samoja haasteita ollut kyseisen lääkärin kanssa aikasemminkin. Meillä tuli ainakin omakantaan merkintä, kun lähete kirjotettiin eli sieltäkin voi halutessa seurailla asiaa.

Samaa olen miettinyt myös ferritiinistä. Julkisella eivät kai kovin helposti sitä mittaa, mutta voishan sen halutessa testata yksityiselläkin.

Multa oli tarkoitus testata tästä kierrosta progesteroniarvot, mutta saas nähdä miten menee. Olen useammasta kierrosta tikuttanut ovulaation, joten olen luottavainen, että se tapahtuu. Nyt kuitenkin jännitän sekoittaako flunssa kierron tai voiko se vaikuttaa ovulaatioon. ? Ostin herkkiä ovulaatiotestejä ja odotin, että olisin jo saanut jonkin tason merkkejä. Viime keväänä korona sekoitti kierron ihan totaalisesti ja ovulaatiotkin jäi tulematta. Toivotaan nyt kuitenkin, ettei flunssalla olisi vaikutusta ja saataisiin testit ns normaalista kierrosta, jollon myös tulokset kuvaisi normaalia lähtötilannetta.

Huomenna alkututkimus ja kp5 ymmärtääkseni aloitetaan Gonal-f. Jänskättää se ittesä piikittäminen, mutta luotan siihen, että saan perusteellisen opastuksen siihen… Nyt ollaan niin jännän äärellä, ihan huikeeta että nyt alkaa asioita tapahtua.

Ferritiini mitattiin pyynnöstäni viime vuoden puolella. Tulokset ei vieläkään näy kannassa, lekuri sanoi niiden menevän sinne viiveellä…. Mutta puhelimessa kertoi arvon olevan sen verran matala, että rupesin sit hänen neuvon mukaan syömään rautaa joka toinen päivä 100 mg.

Mahtava kuulla, että hoidot etenee teillä! Itsekin olen menossa testaamaan ferritiinin ja d-vitamiiniarvot yksityiseltä.

Saimme vihdoin tammikuussa ajan julkisen puolen lapsettomuuslääkärille (4 kk lähetteen hyväksymisen jälkeen). S-prog arvo oli normaali eli ovuloin, joten saimme diagnoosiksi ”selittämätön lapsettomuus” endometrioosista huolimatta. Saimme luvan ilmottautua hoitoihin maaliskuun kierrosta. Kuusi kuukautta on kyllä tosi pitkä aika odottaa kevyempiä hoitoja ja olemme päättäneet siirtyä IVF-vaiheessa TYKSiin. Pelkään että odottaessa tilanne menee huonommaksi, jos endo leviää ja aiheuttaa tuhoa. Myös aikaisemmin säännöllinen kiertoni on alkanut temppuilemaan, mikä mietityttää.

Meillä hoitojen tueksi on tarkoitus ottaa letrozolit nyt alkuun. Itsekin jännitän piikittämistä jos ja kun se tulee ajankohtaiseksi. Tsemppiä kovasti hoitoihin!