Etusivu Keskustelu HEDELMÖITYSHOIDOT Hedelmöityshoidoilla syntyneet lapset

Luet parhaimillaan 12 vastausketjuja
  • Julkaisija
    Artikkelit
    • #39490
      Lumme
      Osallistuja

      Olisi mukava kuulla terveisiä niiltä, jotka ovat onnistuneet saamaan lapsen hedelmöityshoitojen kautta. Tämä antaisi toivoa monelle sitä tarvitsevalle. Kerro lyhyt (miksi ei pitkäkin!) kertomus omasta hoitopolusta, raskaudesta ja tunteista, mitä aika on pitänyt sisällään.

    • #39492
      Sabrina
      Osallistuja

      Kopion tekstin toiselta palstalta, minkä kirjoitin 16.2. Nyt menossa rv 35+5🥰

      Moikka! Oon tänne piinailijana kirjoitellut ja haluaisin nyt kirjoittaa teille meidän tarinan,jos se saisi vaikka toivoa nostatettua silloin,kun on toivoton olo. Toiseksi mieli varmaan käsittelee edelleen hoitoja, jotka oli henkisesti ihan super raskaita, en olisi ikinä voinut kuvitella mitä henkisesti tuleman pitää! Vähintään sen verran rankkaa se oli miehelle, joka suomalaiseen tapaan ei puhu eikä pukahda vaikka raskasta olikin.

      Tänään tuli 3 vuotta siitä kun mentiin ensi käynnille. Miehellä ikää yli 30v, mulla alle. Mulla myös entisestä suhteesta kaks luomua.
      Minussa ei ”vikaa”, en missään nimessä tarkoita pahalla,en vaan osaa muotoilla nyt muuten.
      Miehellä vähän siittiöitä. VÄHÄN. ei puhuta tuhansista, eikä edes sadoista. Puhutaan alle sadasta. Alle viidestäkymmenestä.
      Lyhyen kaavan ICSI yksityisellä.

      1. Icsi meni punktioon asti ok, olisiko kymmenkunta saatu kerättyä, kunnes ilmoitettiin että miehen näytteessä ei lainkaan siittiöitä. Solut pakastettu liian myöhään. Kaikki piikit,punktiot, pelot ja itkut turhaan.
      Mies sanoi että tehdään kuten haluan, missään nimessä ei vaadi lähtemään moiseen rulianssiin uudestaan, super piikkikammo ja gynekammo, punktio ei ollu helpoin.

      2.icsi suoraan seuraavaan kiertoon,halusin välittömästi uudestaan. Edellisestä kerrasta viisastuneena, näytteitä otettiin mieheltä siihen asti että pakkaseen saatiin varalle punktiopäivää varten.

      1.tuoresiirto 4/18 nega. Itku.
      1.pas 5/18 plussa! Olipa nopeeta ja molemmat niin onnessaan. Noh, hcg oli kuitenkin vaan 46 eikä lähteny tuplaantumaan oikein. Kesäkuun aikaan kävin 3x päivystyksessä kipujen ja vuotojen takia, hcg kävi reippa 500 heittelehtien, epäiltiin ku, myöhäistä kiinnittymistä, annettiin toivoa ja otettiin pois. Juhannusviikolla kaikki epäselvä raskausmateriaali tuli itsestään pois.
      2.pas 8/18 nega.

      Siihen loppu meidän pakkasvarastot ja rahat. Yli 10 000e meni sinne.
      Saatiin yksityiseltä lähete julkiselle sillon elokuussa ja ensikäynti siellä lokakuussa jo! Mentiin sinne, siellä oli joku yleinen vika että ei saa auki potilastietojärjestelmiä. Ei oo totta. Ooteltiin ja ei toimi. Kysyin jos hakisin yksityiseltä meidän paperit, jos eivät niitä löydä, ne kun ei näy omassa kannassa. Ei onnistu, otetaan seuraava aika.
      Kyllä suoraan sanoen vitutti. Näin jälkeenpäin tuo tauko teki hyvää.
      Saatiin aika 11/18. Suoraan seuraavista menkoista aloitetaan icsi.

      3.icsi 12/18, ei tuoresiirtoon hyperin takia. Aha. Ei passia tammikuussa, kun ovis sattui väärälle päivälle, meillä oli siis pakkasessa 3blastoa.
      Ei passia helmikuussa, taas väärälle päivälle ovis. Kirottu sunnuntai ja maanantai.
      1.pas 3/19 josta plussa. Varovaisin mielin iloinen, onnellinen, aikaiset testailut pp5 alkaen josta viiva tummeni vaan. Odotettu murunen syntyi hieman ennenaikaisesti mutta kaikki meni hyvin!
      Ei menny synnytyksestä kauaa kun alettiin jo puhumaan sisaruksesta. Viime vuonna toukokuussa soittelin ja kyselin, ainoa este imetys. No, sanoin että otan yhteyttä kun lopetus on ajankohtaista, en sen takia lopeta. Ekaa imetin 9kk,toista 7kk, kolmatta 9kk, lopetus tuli luonnostaan.

      2.pas 9/20 nega. Haamua näytti joku testi, mutta kun tässä on näitä seurannut niin onpas aika paljon viallisia testejä hyvissäkin merkeissä. Typerää. Hcg otettiin automaattisesti myös verestä,ei kiinnittymisen yritystä.

      3.pas 10/20 josta plussa. Tässä mennään nyt rv 20+3.

      Monenmoista mahtuu näinkin lyhyeen aikaan, monet kun on käynyt pidempäänkin hoitoja. En ymmärrä miten joku jaksaa, henkisesti niin rankkaa!
      Sen haluan sanoa, että passissa jos ovis osuu väärälle päivälle, se vituttaa, mutta huokase se kuukaus. Ota viiniä, käy juoksulenkillä, tee semmosia asioita mitä tuskin seuraavaan 9kk et tee. Toki huomioiden korona, mutta ymmärrätte mitä tarkoitan.

      Jutelkaa puolison kanssa. Kaikki pyörii sen ympärillä joka joutuu itseään pistelemään, mutta on se vaikeaa toisellekkin osapuolelle katsoa ja kokea vierestä samat asiat.

      Huhheijjaa kun tuli pitkä teksti, mutta kivi putos sydämeltä kun sain tätä tekstiä kirjoittaa. Vaikka hoidoista on kulunut aikaa, ja toivottua tulostakin tulee, mutta ne hoitojen käsittelyt on kyllä super tärkeitä.
      Nää palstat on monen pelastus, jos ei ole ketään kavereissa jotka on käyny samoja asioita läpi. Kyllä pari kaveriani kuunteli mielellään, mutta ei se ole sama asia kun jutella semmosen kanssa joka tavallaan tietää mistä puhutaan.

      Kaikkea hyvää teille ja tuleville palstalaisille, toivotaan kaikille onnea ja pitkiä hermoja hoitojen ja sen mukaan parisuhteiden parissa, tämä ”testaa” parisuhteen laatua paremmin kun ikean reissu, siitäkin ollaan onneks joskus selvitty.

      Jos joku haluaa, tuntuu siltä, niin mulle voi laittaa yv ja kuuntelen, juttelen ja olen tukena parhaani mukaan <3 vertaistuki on se paras tuki, ainakin itselle. Haluan olla se tuki jollekkin, joka on sitä mulle joskus ollut.

      • #39495
        Lumme
        Osallistuja

        Kiitos Sabrina avauksesta ja avautumisesta 🙂 Teillä on ollut ihan älytön matka ja tämän lukeminen auttaa varmasti monia samassa suossa kahlaavia. Kiitos!

    • #39496
      Pioni
      Osallistuja

      Sabrina, saatiinko teillä selvyyttä/syytä että miksi siittiöitä vähän? Otettiinko verikokeita esim vai menittekö vain suoraan hoitoihin? Meillä myös siittiöitä vähemmän kun pitäisi, ja olen käsittäny et tekin ootte ollut aikoinaan samalla klinikalla kun me jkl 🙈

      1. Ivf 12/2020 - 3 blastoa pakkaseen
      1. Pas 2/2021 Plussa, kemiallinen
      2. Pas 4/2021 Plussa, km 6+2
      3. Pas 6/2021 Plussa

      • #39499
        Sabrina
        Osallistuja

        Suoraan hoitoihin, kun näytteessä tosiaan vähän siittiöitä.
        Syynä todennäköisesti pitkään huonolla hoitotasapainolla 1.tyypin diabetes,enkä usko että aski röökiä päivässä ja joka vkl pää täyteen touhut on ainakaan parantanut tilannetta🙈 ennen meidän suhdetta.
        Siis nykyään ei polta ja kaljat mitä ottaa on saunakaljoja, eikä tällä hetkellä enempää voi ottaakkaa. Normaali rilluttelua meillä on ollu kyllä ennen raskauksia sillon tällön🤭

    • #41447
      Lumme
      Osallistuja

      Tänne kaivattaisiin lisää kertomuksia 🙂 Itse kun aloitin hoidot, niin kahlasin joka paikan läpi, jotta löytäisin samanlaisista lähtökohdista olevia, joilla hoidot olivat onnistuneet. Löytäminen ei ollut helppoa, mutta jokainen onnistunut kertomus toi toivoa rankkoihin hoitoihin, siksi olisikin ihanaa jos täällä olisi erilaisia kertomuksia onnistuneista hoidoista.

    • #41456
      Heinä
      Osallistuja

      Voisin kirjoitella lyhyesti meidän 9 vuoden taipaleen tänne. Saa kysellä tarkemmin, jos tässä on jotain, mikä kiinnostaa oman hoidon kannalta.

      Noin vuoden yrityksen jälkeen hakeuduttiin tutkimuksiin ja niissä havaittiin, että mulla on endometrioosi. Ensimmäiseksi toimenpiteeksi suositeltiin tuon leikkausta ja sen jälkeen meni vielä muutama kuukausi ennen kuin hoidot voitiin aloittaa. Hoidot käynnistyi suoraan IVF-hoidoilla. Munasoluja saatiin kerättyä ihan hyvin ja ne kehittyi blastoiksi melko hyvin. Kerta toisensa jälkeen lopputulos oli kuitenkin sama eli minkäänlaista kiinnittymistä ei tapahtunut.

      Jossain vaiheessa alkoi tuntua, että elämä pyöri vain hoitojen ympärille. Ei oikein voinut suunnitella menoja ja reissuja pidemmälle, koska ei tiennyt, osuuko ne väärään kohtaan hoitojen kannalta. Samoin työjuttujen järkkääminen oli välillä vähän haastavaa, koska lääkäriajat tosiaan tuli niin lyhyellä varoitusajalla. Lopulta päädyttiin pitämään vähäsen taukoa. Tauon jälkeen jatkettiin hoitoja niin, että käytiin ensin siirrättämässä loput pakkaseen jääneet alkiot.

      Tuon jälkeen siirryttiin yksityiselle puolelle, koska ikä tuli vastaan ja haluttiin myös vähän uudenlaista näkemystä ja selvittää, voisiko jotain tehdä toisin. Yksityisellä puolella lääkäri suositteli alkuun lisätutkimusten tekemistä ja osa niistä tehtiinkin, vaikka hoitojen jatko hieman viivästyi tulosten odottelun takia. Tehtiin Nata ja BeReady-tutkimukset sekä verikokeilla katsottiin erilaisia vasta-aineita. Kaikki muu näytti noissa normaalilta, paitsi limakalvo mulla kypsyy normaalia hitaammin eli alkiot pitäisi siirtää päivää myöhemmin. Lisäksi mun ferritiiniarvojen perusteella lääkäri suositteli rautainfuusiota ennen seuraavaa alkionsiirtoa.

      Julkisella hoidot tehtiin lyhyellä kaavalla, mutta yksityisellä otettiin käyttöön pitkä kaava ja tavoitteena oli saada monen alkion sijaan vain 1-3 laadukasta alkioita. Blastoksi asti kehittyi lopulta 3 alkiota. Ensimmäisen noita alkioista siirsi muu kuin mun oma lääkäri ja siinä oli suuria haasteita. Alkio jopa katosi välissä, mutta onneksi kuitenkin löytyi ja siirto onnistui lopulta kolmannella yrittämällä. Lopputulos oli tuostakin kuitenkin negatiivinen. Toisen alkion siirto onnistui normaalisti. Lääkäri oli kuitenkin aiemmin huomannut, että mulla on myooma ja suositteli, että se poistettaisiin ennen kolmatta siirtoa, jos tästä tulisi negatiivinen tulos. Tuolloin en tehnyt yhtään testiä ennen testipäivää, koska olo oli samanlainen kuin aina ennenkin. Ennen verikoetta jopa mietin, viitsinkö edes mennä sinne. Verikokeesta tulikin kuitenkin ensimmäinen plussa ikinä ja oli kyllä tosi epäuskoinen olo ja tuon jälkeen tulikin pitkään ajateltua, että varmasti vielä joku menee tässä pieleen. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja tuo plussa syntyi kesällä aika tarkkaan 9 vuotta sen jälkeen, kun häntä oli alettu toivoa.

      Tsemppiä kaikille hoidoissa oleville, toivottavasti haasteiden jälkeen saatte lopulta pienen ihmeen syliinne!

    • #41547
      kisu
      Osallistuja

      Meillä ehti yritystä olla takana muutama vuosi, ennen kuin hakeuduttiin hoitoon. Mulla on myös endometrioosi, joka oli tiedossa jo ennen ja leikattukin, joten mun osalta ei edes tutkittu mistä lapsettomuus voisi johtua. Lisäksi meillä myös haasteena siittiöiden vähäinen määrä ja huono liikkuvuus ja muistaakseni vielä rakenneongelmatkin. Hoidot aloitettiin suoraan IVF-/ICSI-hoitoon reilu 3kk ekasta käynnistä (jono kesti tuolloin sen aikaa).

      Mulla oli hyvä hoitovaste ja munasoluja kehittyi kymmenisen, mistä siirtoon/pakkaseen pääsi kolme. Viimeinen näistä kiinnittyi, mutta raskaus päättyi keskenmenon, joka selvisi vasta nt-ultrassa. Toisella icsi-kierroksella saatiin taas kymmenen solua ja alkioita kolme, mutta yksikään ei kiinnittynyt. Olin jo valmis luovuttamaan, koska hoidot oli henkisesti niin raskaita, että en uskonut jaksavani niitä enää. Sitten tulikin koronakevät ja tauot hoitoihin muutenkin. Kun hoitoja taas avattiin, ilmottauduttiin kolmannelle kierrokselle kuitenkin ja nyt hän pieni tuhisee tuossa vieressä. Tällä kertaa alkioita tuli vain kaksi ja yksi on jäljellä pakkasessa.

      En siis tiedä, onko meidän ongelmat ollut mussa vai miehessä vai molemmissa, kun mua ei oo koskaan tutkittu. Nyt kun pieni ihana on jo 3kk, on alkanut mietityttää saako hän koskaan sisaruksia. En tiedä saadaanko julkiselta enää uutta hoitokierrosta edes ja ikäkin alkaa mulla tulla vastaan (enkä tiedä jaksaisinko vielä uuden kierroksen), mutta oon ajatellut pohtia mahdollista jatkoa kun pieni on vähän vanhempi.

    • #41648
      minsqu
      Osallistuja

      Meillä oli yritystä takana vuoden verran, kun hakeuduttiin yksityiselle tutkimuksiin. Syyksi lapsettomuudelle selvisi miehen vähäinen siittiömäärä, ja hoidoksi kaavailtiin suoraan ICSIä. Elämäntilanne sitten vähän muuttui, eikä päästykään vielä silloin aloittamaan hoitoa. Reilut kaksi vuotta myöhemmin sitten päästiin aloittamaan hoidot, ja päädyimmekin aloittamaan ne kunnallisella. Elettiin viime syksyä 2020. Munasolujen kypsytys tehtiin mulle pitkällä kaavalla, sillä mulla ei kuulema ole munasolureserviä mitenkään erityisen paljoa. Hoidot lääkityksineen sujuivat hyvin ilman kummempia oireita, eikä munasolupunktiokaan ollut paha. Mulla oli seitsemän kypsää munasolua loppujen lopuksi, ja niistä viisi hedelmöittyi. Yksi alkio siirrettiin sitten 3-päiväisenä kyytiini, ja kaksi pääsi blastokysteiksi asti, ja ne pakastettiin.
      Raskaus alkoi, ja menikin maaliin asti, ihana poikavauvamme syntyi heinäkuussa. 🙂 Kaikki sujui myös raskausaikana hyvin, ainoa pieni riesa oli raskausdiabetes. Vauvallamme todettiin syntymän jälkeen pehmeän suulaen halkio, mutta mistä se johtuu, ei selviä koskaan. Halkioasia on hoidossa, ja arki meilä sujuu mukavasti. 🙂 Pikkusisarusta toivoisimme pojallemme suhteellisen pienellä ikäerolla.

      1. ICSI 10/20 --> tuoresiirto
      7/21 poika

    • #42387

      Hei! Keräämme palautetta keskustelupalstasta ja vertaistuen kokemuksesta. Kysely on tarkoitettu kaikille lapsettomuutta kokeneille, jotka ovat osallistuneet keskustelupalstan keskusteluihin vuoden 2021 aikana.

      Palautteen avulla voimme perustella toiminnan tarpeellisuuden rahoittajalle ja kehittää vertaistukitoimintaa entistä paremmaksi.

      Kyselyyn vastataan nimettömästi. Palautelomake löytyy täältä: PALAUTE SIMPUKAN KESKUSTELUPALSTALSTA

      Lomake on auki 20.1.2022 asti. Lisätietoa palautelomakkeesta ja yleisesti Simpukan vertaistuesta voi tiedustella minulta.

      Lämpimin terveisin
      Anniina Valkonen
      Simpukan vertaistukikoordinaattori
      anniina(at)simpukka.info

    • #42492
      Lumme
      Osallistuja

      Kiitos kun jaatte tarinoitanne! <3

    • #42513
      sapelihammastiikeri
      Osallistuja

      Nyt kun lapsi on maailmaan saatu, voisin minäkin vielä jakaa matkaamme tänne. Ollaan molemmat alle kolmekymppisiä ja mitään täysin tarkkaa syytä ei ole lapsettomuuteen löytynyt.

      Meidän matka alkoi sillä, kun hakeuduin gynekologille yhtäkkiä venähtäneen kierron vuoksi. Tässä samalla mainitsin vuoden kestäneestä yrityksestä ja hän suositteli, että miehenkin näytteet voisi tässä vaiheessa jo testata. Mitään varsinaista syytä ei löytynyt, vaikka näyte ei ihan priimaa ollutkaan. Tästä kuitenkin vähän vahingossakin päädyttiin jo tekemään ensimmäistä inseminaatiota. Niitä ehdittiin tehdä kaksi tai kolme, en enää edes muista! Tämän jälkeen totesin lääkärille, että haluaisin lähetteen julkiselle puolelle, sillä jos kovempia hoitoja tarvittaisiin, ei niitä pystyttäisi yksityisellä jatkamaan.

      Saatiin aika hoidon suunnitteluun parin kuukauden päähän. Tässä todettiin, että IVF voisi olla seuraava askel. Korona kuitenkin iski päälle ja hoidot laitettiin tauolle, ja jouduttiin puolisen vuotta odottelemaan. Syksyllä odotteluaikana tehtiin vielä yksi inseminaatio, jonka jälkeen ruvettiin suunnittelemaan IVF:ää. Saatiin aika hoidon aloittamiseksi tästä parin kuukauden päähän, noin vuosi ensimmäisen julkisen puolen käynnin jälkeen.

      Ensimmäinen IVF tehtiin, munasoluja saatiin ihan mukavasti, mutta yksikään ei hedelmöittynyt. Tämä oli aika murskaava pettymys, vaikka toisaalta nyt kuitenkin meidän ongelmakohta oli jollain tasolla löytynyt. Saatiin aika seuraavaan hoitoon jo samalle keväälle, yksi välikierto piti odotella. Seuraavaksi tehtiinkin ICSI, ja tuloksena 8 hedelmöittynyttä munasolua. Näistä yksi siirrettiin tuoreeltaan, ja lopputulos tuhisee nyt vaunuissaan. 6 alkiota jatkoi kehittymistä normaalisti ja ne odottelevat nyt pakkasessa jos haluamme hoitoja vielä tulevaisuudessa jatkaa. Kaiken kaikkiaan meillä meni yrityksen aloittamisesta 3,5 vuotta siihen, että lapsi saatiin syliin.

    • #43245
      Sadelle
      Osallistuja

      Päädyimme suoraan IVF-hoitoihin vähän vahingossa 4/19. Periaatteessa olimme yrittäneet lasta mutta en ollut ehtinyt asiasta erityisemmin huolestua. Suoraan IVF-hoitoon päädyttiin, sillä lapsuusaikana minulle tehdystä pikkulantion alueen leikkauksesta selvisi tiettyjä seikkoja ja minulla todettiin/epäiltiin endometrioomia. Hoito aloitettiin samana päivänä, kun käyntimme klinikalla oli ja 3 viikon ja yhden päivän kuluttua siitä tein positiivisen raskaustestin. Pakkaseen meille ei kuitenkaan jäänyt mitään. Raskausaika sujui hyvin raskausdiabetesta lukuunottamatta, kunnes vedet menivät yllättäen 8 viikkoa liian aikaisin. Lopulta, vasten kaikkia odotuksia, tyttö syntyi vain vajaat 6 viikkoa ennen laskettua. Keskolassa olimme viikon, sen jälkeen kaikki on mennyt hyvin. Imetin tyttöä vähän yli 2-vuotiaaksi ja sen jälkeen hakeuduimme/saimme lähetteen uudelleen hoitoihin pikkusisaruksen toivossa, hoidon nyt käynnissä.

      Melkein kukaan ei tiedä lapsettomuushoidoistamme, sillä kaikki alkoi niin äkkiä, ettei oikein ehtinyt asiaa sisäistää. Olen kokenut asiasta puhumisen tosi hankalaksi, sillä monet lapsettomuudesta kärsineet ovat yrittäneet vuosikausia ja jollain tapaa traumatisoituneet ja meillä kaikki meni niin mutkattomasti. Toisaalta jotkut, jotka ovat saaneet lapsen hyvin helposti ja kokevat olonsa vaivaantuneeksi, jos kertoo hoidoista, vaikka kaikki on meillä ollut varsin simppeliä. Tavallaan myös pelkään itse traumatisoituvani vielä seuraavaa lasta yrittäessä, kun viimeksi kaikki meni niin hyvin. En tiedä miten asiaan reagoin, jos tällä kertaa kaikki ei olekkaan niin mutkatonta. Olen myös miettinyt, onko suotavaa, realistista, oikeutettua tai jotain näiden asioiden väliltä, toivoa kolmea lasta. Pitäisi olla onnellinen ja tyytyväinen tästä yhdestäkin, kaikille ei tällaista onnea suoda.

      Uskon, että IVF-tie äidiksi on tehnyt minusta paremman äidin. Olen ollut lapsen kanssa pitkään kotona ja töihin palattuani tehnyt lyhyttä työviikkoa tai keikkaa niin, ettei ole tarvinnut laittaa lasta päiväkotiin, imetin pitkään, jopa vähän fanaattisesti ja korvikettakin olisin voinut ihan hyvin lapselle antaa näin jälkikäteen kun asiaa miettii, olen harrastanut lapsen kanssa, käynyt kerhoissa, askarrellut, hurahtanut kestovaippoihin ja paljaskalkakentiin, alkanut kokata terveellistä ruokaa, kylvänyt kaiken maailman kesäkurpitsoja, tulppaaneja ja auringonkukkia pihalle vain lapseni iloksi ja nauttinut yhteisestä ajastamme. En usko, että olisin nauttinut äitiydestä ja panostanut lapseeni näin paljoa, jos olisin tullut raskaaksi heti ja tavanomaisesti. Eli jotain hyvää tässäkin tiessä on. Että sellaisia mietteitä…

      IVF/ICSI lyhyt 2019, josta tytär 11/19, pakkasessa ei mitään
      2. IVF lyhyt 5/22 tuoresiirto nega, ei mitään pakkaseen
      3. IVF pitkä 8/22

      Laparotomia lapsuudessa ja endometrioomat

    • #43468
      mutru
      Osallistuja

      Meillä kesti 4 vuotta yrityksen aloituksesta vauvan syntymään ollessamme molemmat 39v. Vuoden yrittämisen jälkeen julkiselle tutkimuksiin 12/18. 3/19 laparoskopiassa todettiin vas iso parovariaalikysta ja lievä endometrioosi, myöhemmin ultrassa todettiin kuitenkin kehittyneen endometriooma. Kevään-syksyn 19 aikana tehtiin 3x ovulaation induktio ja 2x siihen saatiin liitettyä inseminaatio tuloksetta. Koronan vuoksi Ivf-hoito siirtyi lopulta 6/20, jolloin lyhyellä kaavalla solut kypsyivät tosi eri tahtiin ja saatiin 5 kypsää munasolua, joista hedelmöittyi vain yksi. Tuoresiirrosta nega. 10/20 pitkän kaavan mukaan ICSI, josta 15 kypsää munasolua ja 9 alkiota. Tuoresiirrosta nega. 12/20 5 pv blaston PAS nega. 2/21 3 pv huippualkion siirrosta eka plussa ikinä. Raskaus täysin normaali. Loppuvuonna 21 ihana poika syntyi. 6 alkiota pakkasessa odottamassa (4 ja 5 pv blastoja). Tuskin enää uusiin hoitoihin alusta alkaen lähdemme, vaikkei näistä mahdollisuuksista toivottua pikkusisarusta syntyisi. Ikä tulee vastaan.

      Raskaalta tuntuivat ainaiset negat ja pitkä odotus kaikissa eri vaiheissa. Oikeastaan minulla tahatonta lapsettomuutta kumppanin puuttuessa jo noin 15v ja vähän ennen raskautta rakas vanhempani ehti menehtyä. Tämä on itselleni suurin lapsettomuuteen liittyvä menetys. Olen myös paljon vanhempi äiti kuin olisin toivonut, minkä merkitystä erityisesti lapselleni pohdin. Jonkin verran mietityttää myös, mitä lapselleni merkitsee hänen synnyintapansa. Jollain tapaa kaikkien vuosien aikana jaksoin olla myös toiveikas, koska vaste hoitoihin oli hyvä enkä pystynyt luopumaan suurimmasta unelmasta. Joskus vaan tarvitaan useampi yritys. Hoitotavan muutos oli meillä ratkaiseva. Ikä ei ole välttämättä este. Emme ole kertoneet lapsettommuudestamme tai varsinkaan hoidoista monille läheisillekään. Poikamme on maailman rakkain ja ihastuttavin olento ja olen valtavan kiitollinen ja onnellinen, että sain tulla hänen äidikseen.

    • #43631
      Lumme
      Osallistuja

      Meidän tarina vanhemmiksi: yritettiin lasta noin vuoden ajan, mutta mitään ei kuulunut, niin käytiin yksityisellä tutkituttamassa onko kaikki kunnossa. Molemmilla oli kaikki kunnossa, eikä syytä lapsettomuuteen tiedetty. Kokeiltiin hormonihoitoja yksityisellä, mutta ne ei tuottanut tulosta. Seuraavana vuonna siirryttiin kunnalliselle puolelle hedelmöityshoitoihin. Jonossa oltiin noin vuosi. Päädyttiin kokeilemaan heti ivf-hoitoja. 1. Ivf tuoresiirto oli nega, mutta 1. Pas toi meille meidän täydellisen tytön ❤️

Luet parhaimillaan 12 vastausketjuja
  • Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.