Onkohan kukaan samassa tilanteessa. Olen ollut hoidoissa mukana reilu 4 vuotta. Olen kokeillut useita tuloksettimia inseminaatiohoitoja ja välissä olen käynyt jopa yksityisellä hoidoissa mikä osoittautui nopeasti virheeksi. Koko ajan löydettiin uutta ”rahastettavaa” Taustalla tuloksettomia ivf-hoitoja. Niin paljon on yritetty ja yritetty. Nyt viime talvena saimme puolisoni kanssa pakkaseen pitkän ivf-kaavan myötä alkioita julkisella Helsingissä. Olin tämän jälkeen pitkään kipeänä. Nyt keväällä tuli sitten ”koronahälytys” ja alkioidensiirto lopetettiin väliaikaisesti Helsingin päässä. Aloitin opiskelut nyt tammikuussa ajatuksena jotain muuta mietittävää. En jaksanut enää. Ongelmana on se,että olen jo 35-vuotias ja tiedän, että mahdollisuuteni raskautua pienenevät koko ajan. Tämän opiskelun myötä olen saanut elämääni ihan uutta puhtia enkä mieti koko ajan lapsettomuushoitoja ja niitä loputtomia odotuksia ja pettymyksiä, kun sitten kuukautiset alkavat. Enkä enää itke niin paljon, kun näen lapsia ja odottavia äitejä. Tässä on yritetty perustaa perhettä kohta 6 vuotta. Tämä on on ollut todella raskasta.
Olen ihan hukassa. Tiedän, että jos nyt opiskelen ja pidän taukoa hoidoista niin valmistun 2021. Tiedossa on varma työpaikka, mutta tässä samalla mahdollisuudet omaan perheeseen pienenevät. En enää tiedä mitä minun pitäisi tehdä? Tuntuu,että en osaa valita oikein. Mieskin on ihan hukassa.