Etusivu Keskustelu HEDELMÖITYSHOIDOT Inseminaatio talvi-kevät 2017

Merkitty: 

Luet parhaimillaan 62 vastausketjuja
  • Julkaisija
    Artikkelit
    • #14254
      Aniara
      Osallistuja

      Hei

      Mahtaako löytyä kohtalotovereita?

      Olemme yrittäneet mieheni kanssa lasta 2 vuotta. Vuosi sitten kävimme tutkimuksissa, eikä mitään syytä lapsettomuudelle ole löytynyt. Heinäkuussa 2016 kävimme munanjohdin aukiolotutkimuksessa, jonka jälkeen tulin spontaanisti raskaaksi. Raskaus päättyi kuitenkin keskenmenoon.
      Kävimme juuri ennen joulua ensimmäisessä inseminaatiossa, mutta se ei tuottanut tulosta. Nyt menossa välikierto ja ensi kierrosta sitten uusi yritys.
      Ikää minulla 30 v. ja miehellä 32 v.
      Olisi hienoa kuulla muiden inse-kokemuksista. Toimiiko se yleensäkään kenelläkään kun tuntuu, että onnistumismahdollisuus on niin pieni… :/

      Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

    • #14258
      Pulmu
      Osallistuja

      Hei! Kiva että Aniara aloitit uuden ketjun. Ikävä kuulla, että teillä vastoinkäymisiä takana inssistä. Parhainta onnea seuraavalle kerralle!

      Minullekin tämä on ajankohtainen tilanne, eli ensimmäinen inseminaatio tehdään luultavasti ensi kierrossa, ja mielelläni kuulisin kokemuksia. Kannattaako tehdä ilman hormoneja vai kannattaako ottaa kaikki keinot käyttöön? Lääkärihän sen tietysti lopulta päättää. Meillä ei kummastakaan vikaa ole löytynyt ja normaali ovulaatio tuntuisi olevan.

      Minua kiinnostaa myös hinta. Olemme yksityisellä Helsingissä, eli mitäköhän suurinpiirtein inseminaatio tulee maksamaan kaikkineen ilman hormoneita tai hormonien kanssa? Tuntuu, että hintataulukon hintaan tulee aina lisää numeroita erilaisista käynneistä, jotka eivät yhteishintaan kuulu.

      Hyvää alkanutta vuotta!

    • #14259
      Aniara
      Osallistuja

      Hei Pulmu

      Mahtavaa, että löytyi kohtalotoveri, vaikkakin ikävää ettei teilläkään lasta ole kuulunut.

      Meille tehtiin inse julkisella, Naistenklinikan hormonipolilla. Käytiin vuosi sitten kaikki perustutkimukset Väestöliitolla Helsingissä, mutta pyydettiin kesällä lähetettä naikkarille ja sinne saatiinkin yllätävän nopeasti aika ja asiat lähtivät rullaamaan. Eli en osaa sanoa yksityisten inse-hinnoista. Oletteko olleet missään vaiheessa julkisella vai menittekö suoraan yksityiselle?

      Mulla oli pistoshoito tuossa ekassa insessä vaikka ovuloin normaalisti. Mutta lääkkeiden hinnan lisäksi en kokenut inse-kiertoa hankalammaksi kuin luomuakaan. Ei tullut mitään sivuvaikutuksia tai muuta vaivaa hormooneista.

      Mikä teidän tarina on, oletteko pitkään yrittäneet raskautta? Millä fiiliksillä olet menossa ensimmäiseen inseminaatioon?

      Aniara

      • #14261
        Pulmu
        Osallistuja

        Hei Aniara ja kiitos vastauksestasi!

        Olemme yrittäneet n. 1,5 vuotta. Nyt syksyllä tehtiin perustutkimukset, joista viimeisenä minulle aukiolotutkimus nyt tässä kierrossa. Siitä onkin tullut toiveikas olo, kun moni on kai sen jälkeen raskautunut helpommin. Aika näyttää käykö meille niin. Kaikki muu tutkimuksissa oli ok, mutta kilpirauhasarvojani on talven aikana paranneltu Thyroxinilla. Siitäkin olen toivoa saanut.

        Olen menossa hyvillä ja odottavilla mielin inseminaatioon. En pelkää sivuvaikutuksia enkä muutakaan. Tietysti myös minua mietityttää tuo pieni onnistumisprosentti… Mutta vaikka välillä masentaakin, fiilistä parantaa se, että on jotain mitä odottaa ja tuntuu siltä, että asiat etenee.

        Yksityisellä vielä ollaan, mutta juurikin hinta ja hoitojen pituus ratkaisee, siirrytäänkö julkiselle jonoon. Aion kyllä ottaa selvää, miten pitkät jonot ovat. Täytän tänä vuonna 34 vuotta.

    • #14262
      Aniara
      Osallistuja

      Hei

      Kiva, kun kerroit teidän tilanteesta.

      Toivottavasti teillä tärppäisi tuon tutkimuksen jälkeen, pidän peukkuja! Kerro sitten miten kävi 🙂

      Olen pohtinut paljon tuota munanjohtimien aukiolotutkimusta ja sen vaikutusta ensimmäiseen raskauteeni. Olimme kuitenkin yrittäneet tulla raskaaksi yli 1,5 vuotta ennen sitä ja sitten tuon toimenpiteen jälkeen tärppäsi niin vaikea ajatella, että se oli sattumaa. Kysyinkin ennen ekaa inseä, että voisiko tuon hssg:n uusia kun se kerran edellisellä kerralla auttoi eikä siihen liity lääkkeitä ja muita toimenpiteitä, mutta ainakaan julkisella sitä ei uusita. Laitoin kyselyn menemään Väestöliitolle, että tehdäänkö siellä jos joskus haluamme sitä vielä kokeilla ehkä viimeistään jos ivf-jonoon pistetään niin täytyy kokoeilla vielä se hssg-kortti – jos se sitä yksityisellä suostutaan tekemään?

      On tämä yhtä odottamista tämä elämä tällä hetkellä… Jotenkin tällainen välitilassa eläminen on mun mielestä raskainta. Kun kokoajan on avoin sille mahdollisuudelle, että jos vaikka tulee raskaaksi -> jää äityislomalle jne jne… Ja raskausuutisia satelee melkein joka kuukausi. Vaan eipä meille (vielä).

      Aniara

      • #14406
        Aamu
        Osallistuja

        Hei Pulmu ja Aniara!

        Mukava löytää samassa tilanteessa olevia täältä palstalta. Paljon olen näitä lukenut, mutta kirjoittaminen on aina jäänyt.

        Olen kolmikymmpinen nainen, mieheni on muutaman vuoden vanhempi. Kohta 2,5 vuotta takana raskauden odotusta. Viime vuoden kesäkuussa oli meillä ensikäynti laps.polilla. Syksyllä tehtiin perustutkimukset, joista ei löytynyt mitään poikkeavaa. Munanjohtimien aukiolotutkimuksessa mulla ”kramppas” munanjohtimet niin, että tulosta ei saatu. Laparoskopialla eli vatsaontelon tähystyksellä sitten saatiin selville, että torvet on auki. Tämä leikkaus hieman viivästytti hoitojen aloitusta.

        Eka inseminaatio oli meillä marraskuussa, mutta siitä ei tullut mitään. Joulun aikaan ehti yksi kierto mennä ilman varsinaista hoitoa (Letrozolia söin silti). Tänään oli sitten toinen inseminaatio. Nyt pitäis vaan unohtaa koko asia pariks viikoks, niin aika kuluis parhaiten. 🙂 Söin siis kp 2.-6. Letrozolia 2,5mg ja huomenna aloitan Lugesteronin kahden viikon kuurin. Mulle määrättiin joskus lokakuussa letroja 5mg, mutta se oli liian suuri annos. Munasarjat nimittäin kehitteli 3 follikkelia siinä kierrosta eikä inseminaatiota voitu silloin tehdä. Nyt puolta pienemmällä annoksella on 1 munasolu saatu kypsymään.

        Kolme-neljä kertaa lupaavat meidän sairaalassa inseminaatioita tehdä. Sitten olisi harkittava koeputkihedelmöitystä. Eli voi jo kevään aikana olla ajankohtaista, jos näistä insseistä ei tule tulosta. Odotukset on aika alhaalla näiden onnistumisen suhteen. Mutta aina sitä vaan silti toivoo ja se tekee tästä hommasta välillä melko rankkaa.

        Omassa lähipiirissä on useampia raskaus- ja vauvauutisia ollut useampia tässä lähiaikoina. Voimat on välillä koetuksella ja ystävyyssuhteiden ylläpito, kun ei jaksaisi aina nähdä toisten isoja mahoja ja olla kiinnostunut heidän odotuksista. Toisessa tilanteessa olisin innoissani mukana odotuksissa, mutta nyt pitää jotenkin vaan selvitä noista. Täältä foorumilta on niin ihana käydä lukemassa toisten tuntemuksista, paljon samoja fiiliksiä itellä. Ja pitäis aina muistaa se, ettei me mieheni kanssa olla ainoita lapsettomia maailmassa.

    • #14452
      Aniara
      Osallistuja

      Moi Aamu,

      Kiitos kun jaoit kokemuksesi ja tarinasi. Mulle tuli tosi hyvä mieli ja lohdullinen olo, kun tulee useampia kohtalotovereita vastaan. Toivottavasti sanomattakin selvää, että samalla tuntuu tosi ikävältä että joudutte kamppailemaan näiden asioiden kanssa… 🙁

      Meillä on myös toinen inse-hoito nyt päällä. Tänään pistän viimeisen Gonal F:n (37,5 yksikköä) ja huomenna aamupäivällä ultrataan montako follia on kehittynyt. Toivottavasti sitten heti ma. inse.

      Tunnistan täysin noi sun kuvailemat hankalat tunteet muiden vauvoista/raskauksista. Olin viikonloppuna hyvän ystävän vauvan ristiäisissä ja olin aivan rikki. Haikeat ja surulliset tunteet omasta lapettomuudesta tulee jotenkin niin puskista pintaan. Piti mennä hetki kokoamaan itseäni etten ruvennut pillittämään kun ahdisti niin paljon… Ja olen ikävä kyllä huomannut saman, että ystävyyssuhteet alkaa kärsiä tästä. Sitä on niin eri planeetalla eikä yhteistä kieltä tunnu löytyvän. Oon myös lukenu hiljattain ”Ihmeet tapahtuvat muille” ja ”Ei kenenkään äiti” -kirjat ja ahdistuin aika pahasti kun rupesin OIKEESTI ajattelemaan, että kuulutaankohan me siihen 20-30 % jotka ei hoidoista huolimatta koskaan saa lasta…???

      Mut nyt yritän vielä pitää päätä pinnalla ja stressitasot mahdollisimman alhaalla jottei hoidot ainakaan siks kärsis.

      Toivottavasti teidän inssi onnistuu! Olis ihana kuulla, että se joillain onnistuu. Käythän kertomassa miten teillä kävi?

      Kaikkea hyvää.

      Aniara

    • #14456
      Pulmu
      Osallistuja

      Hei Aniara ja Aamu!

      Paljon onnea matkaan teille molemmille tämän kierroksen hoitoihin.

      Me sovimme lääkärin kanssa, että vielä odotetaan huhti/toukokuulle ennen inseminaation aloittamista. Lääkäri loi toivoa, että aukiolotutkimuksen hyvä tulos ja korjaantunut kilpirauhasarvo toisi toivotun lopputuloksen ilman hoitojakin. Kehotti myös lopettamaan ovulaatiotestaamisen ja muutenkin ennen kaikkea rentoutumaan hieman. Sitä nyt harjoitellaan.

      Tsemppiä teille ja jos siltä tuntuu, kertokaa, miten kävi!

      Pulmu

    • #14460
      Aniara
      Osallistuja

      Hei Pulmu,

      Tsemppiä rentoutumiseen! Mekin pidettiin vuosi sitten erilaisten testausten jälkeen puolen vuoden tauko ennen kuin aloitettiin hoidot ja se teki ihan hyvää. Ja vaikka ei tärppäis niin hoitojen aloittaminenkin tuntuu motivoivammalta kun on yritystä takana. Mutta toivon mukaan ette koskaan hoitoihin päädy. Pidetään peukkuja!

      Meillä koitti takaisku eilen kun kävin klinikalla. Hyvin oli taas keho reagoinu pistoshoitoon, mutta inseminaatiopäivä osui sunnuntaille eli sitä ei tehdä 😮 Ja tämä lasketaan kuitenkin hoitokerraksi, eli tän jälkeen 1 tai korkeintaan 2 inseyritystä jäljellä… Eipä erityisemmin mielialaa nostanut kun lääkäri ja hoitaja sanoivat, että kyllä ne ajoitetut yhdynnät voi tuottaa tulosta… Luulis, että ne olis jossain niistä yli 20 kierrossa kun yritystä on ollut jo tuottanut tulosta! Eli aika pessimistisin mielin mennään tämä kierto. Ja sitten kaksi kuukautta odottelua. Paskaa!!!

      Mukavaa viikonloppua teille!

      Aniara

      • #14461
        Aamu
        Osallistuja

        Hei taas!

        Sydäntä lämmitti saada lukea vastauksianne, kiitos niistä! Jännä, että täysin tuntemattomien ihmisten kanssa asioita jakaen voi saada näin hyvän mielen. Aihe on tosin niin perustavanlaatuinen ja ravistelee koko identiteettiä, että siihen nähden en ihmettele, kun tuki tuntuu niin hyvältä. Itse olen kokenut, että aiheesta on hyvin hankala puhua miehen lisäksi muille. Siskolleni olen kertonut, että hoidoissa ollaan, mutten kuitenkaan mitenkään tee ”tilannepäivityksiä” kovin usein. Lisäksi muiden asioiden vuoksi olen ollut terapiassa ja terapeuttini tietää hoidoistamme. Häntä en kuitenkaan samalla tavalla laske lukuun, sillä terapiasuhde on eri asia kuin muut. Mieheni on kyllä aina valmis kuuntelemaan ja kertomaan omiakin tuntemuksia. Hän ottaa asian kuitenkin jollakin tavalla kevyemmin tai ainakin siltä tuntuu. Ehkä käsittelee sitä vähän eri tavalla. Ja pysyy helpommin positiivisena ja toiveikkaana mitä itse.

        Harmi, että teillä molemmilla on nyt hetkeksi tauolla hoitojen tekeminen. Jos keksitte tauosta jotain hyvää, niin nauttikaa siitä. Se on varmasti helpommin sanottu kuin tehty! Itse huomasin joulutauolla, että helpotti oloa, kun tuli pieni tauko. En ollut syksyn aikana huomannut, kuinka paljon voimia hoitoputkessa olo vei. No, se oli sairaalasta johtuva tauko ja lyhytaikainen, niin se oli siinä mielessä helpompi kuin nyt ehkä teidän kohdallanne. Pulmu, toivotaan, että elimistössä tapahtuu joku hedelmällisyyden muutos, kun kilpirauhasarvot on kunnossa. Ihminen on niin kokonaisuus, että jos jossain on ”vikaa”, niin se voi ihmeesti vaikuttaa muuallekin. Toivotaan parasta! Aniara, tosi harmi, että tuollaisen sattuman vuoksi inseminaatioo ei päästä tekemään. Mullakin meinas sattua sunnuntaille oikea aika. Maanantaina inssin pystyi vielä tekemään (su sain ovul.testistä maksimaalisen hedelmällisyyden), mutta lääkäri kehotti ensi kerralla tulemaan ultraan jo kp 9-10. 11. kp on molemmilla kerroilla inssi jo voitu mulle tehdä eli melko aikaisessa vaiheessa. Normikierto mulla se 26 vrk. Lääkkeet jonkin verran pidentäneet sitä viime aikoina.

        Aniara, sanoit tuosta pistoshoidosta. Haluatko kertoa tarkemmin mikä se juttu oikein on? Liittyykö munasolun irtoamiseen vai..? Itsellä tosiaan ollut vain Letrozol kp 2-6 ja inssin jälkeen keltarauhashormoni 15 vrk emättimeen iltaisin. Ja miten lääkäri päätyi suosittelemaan sinulle tuon pistoshoidon? Mietin, olisiko mulle siitä apua, jos tällä kertaa ei tärppää. Mullakin nyt siis 2. inseminaatio. Eli 1-2 vielä edessä. Tuntuu suurelta harppaukselta se, jos pitää päättää koeputkihedelmöityshoitoon lähtemisestä. Toisaalta se ois helpotus, kun tuntuu niin heiveröisiltä nämä mahdollisuudet onnistua näissä ”kevyissä” hoidoissa.

        Tulipa taas tekstiä. Olisi mukava kuulla teistä myös taukojenne aikana, mutta jos tuntuu helpommalta yrittää unohtaa kaikki nämä, niin ymmärrän toki. Kerron myös miten meillä kävi sitten, kun siltä tuntuu. Hyvää viikonloppua!

    • #14489
      Aniara
      Osallistuja

      Moi taas,

      No nyt on sitten tämän kierron ”ajoitetut yhdynnät” hoidettu ja Lugesteron-kapselit aloitettu. Menossa kp 18. Mulla melko tarkka 28 päivän kierto eli ens viikon su. sitten pitäisi alkaa vuoto tai teen testin. Niinkuin viimeksi sanoin, aika pessimistinen olo tästä yrityskierrosta kun ei päästy inssiin mutta minkäs teet…

      Niin, niistä pistoshoidoista. Mulle vaan ehdotettiin heti sitä. Muistaakseni selitys oli se, että kun mun kierto on niin tarkka niin ne hormonit saa pistoksilla jotenkin tarkemmin annettua juuri tarvittavalla annoksella…? En sitten tiedä onko lääkäreillä omat mieltymykset näissä, että jotkut laittaa heti pistämään kun taas toiset määrää pillereitä? Mutta siis kp 5 oon aloittanut pistokset (yksi piikki illalla) ja jatkanut sitä 7-8 pvää. Sitten kontrolliultra ja siellä neuvovat koska annetaan irroituspiikki, eli eri piikki kuin nämä edelliset ja siitä kahden päivän kuluttua inssi, joka siis tällä kertaa jäi pois. Mutta muuten pistin ihan samalla tavalla kaikki. Ja sitten tosiaan kp 16-28 lugesteronkapselit aamuin illoin emättimeen. Tällainen setti meillä.

      Miten teillä menee tällä hetkellä?

      Aniara

    • #14504
      Aamu
      Osallistuja

      Moi,

      Meillä odotellaan vielä muutama päivä. Ensi viikolla saa testata tai vaihtoehtoisesti odotella, alkaako vuoto. Käskivät kyllä joka tapauksessa testata kaksi viikkoa inseminaation jälkeen, vaikka vuotoakin ois. Pitää vielä kehitellä tarpeeks muuta tekemistä, että saa ajan kulumaan. 🙂

      Varmaan menee noi lääkemääräykset (tabletit/pistokset) vähän lääkärien mieltymysten mukaan. Mullakin on ollut tarkka kierto, mut Letrozol-tableteilla on alusta asti ohjeistettu menemään ja siten luget samalla tavalla kuin sulla Aniara. Lugesteronit aloitin inseminaatiota seuraavan päivän iltana. Ja pakkauksessa on 15 tablettia, kaikki kehotettiin käyttämään. Eli niitä vielä muutama jäljellä.

      Onhan tää tällaista odottelua pääasiassa koko hoidossa oleminen. Ainakin tähän asti. No, täytyy keksiä muuta mielekästä tekemistä paljon, ettei jää vain näitä miettimään. Silti mielessään lisää aina tulevaisuuden suunnitelmiin, että mitä sitten tehdään, jos hoidot jossakin vaiheessa tuottaa tulosta. Mutta tilanteen mukaan. 🙂

      Aamu

    • #14508
      Aniara
      Osallistuja

      Moi Aamu,

      Teillä on sitten todella jännät paikat. Toivon todella, että teillä tärppäisi!

      On varmasti lääkärikohtaista määrätäänkö mitä hormoneja ja missä muodossa. Onko noi tabletit kalliita, kun pistoshoidossa se yhden kierron lääkekynä maksaa 100 € + irrotuspiikki 50 € + Lugesteronit niin tulee aika kalliiksi noi lääkkeet per kierto. Paitsi että jotenkin noi Kela-korvaukset ilmeisesti menee niin, että jatkossa ne kynät on sen 50€/kpl. Mutta on se silti n. 200 €/kierto julkisellakin vaikka toimenpiteistä menee vaan poliklinikkamaksu kun lääkkeet on kalliita. Saatko sä siis Aamu jonkun munansolun irroituslääkkeen vai tehtiinkö inse silloin, kun arvioitiin, että se irtoaa? Paljonko teillä maksaa lääkkeet/kierto suurinpiirtein?

      Mua tympii tosi pahasti nää Lugesteronit kun kokoajan on vetelät housuissa kun se kapseli vuotaa pikkuhousuihin… Viikko vielä pitäis jatkaa. No, ei auta.

      Mukavaa viikonloppua!

      Aniara

    • #14554
      Aamu
      Osallistuja

      Onpa noi pistokset sitten tosiaan kalliimpia kuin meidän tablettisysteemit. Nyt vasta laskin, paljonko meillä menee yhteen insemiaatiokiertoon rahaa, kun sitä kysyit. Siis Letrozol on ”melkein ilmaista”, n. 1,5€/kierto (käytetään kierron päivinä 2-6), Lugesteronit varmastikin samoja kuin sulla eli n. 18€/kierto ja polimaksun hinnalla mekin saadaan se toimenpide, eli noin 40€. Kokonaiskustannut siis n. 60€!

      Mulla ei oo mitään irrotuslääkettä/piikkiä. Ovulaatiotestin ja ultrauksen avulla arvioidaan oikea päivä inssin tekemiseen. Ja lääkärin mielestä ihan oikeina päivinä nyt kaksi kertaa päästy yrittämään.

      Tän kierron osalta näyttää huonolta. 🙁 Tehtiin eilen testi (inssistä 2 vkoa) ja näytti negatiivista. Menkat ei oo alkanu, mut viimeksikin Lugesteronit siirsi menkkojen alkua sinne 30 päivään, kun yleensä on 26. Aion tehdä vielä varmistukseksi testin, sit ku ne alkaa. Silleen ne neuvo tekemään. En usko enää että se tulos muuttuu.

      Ei kai tässä muu auta, kuin odotella seuraavaa kiertoa ja kehitellä uusia positiivia toiveikkaita ajatuksia, että kyllä se vielä joskus. Itellä on kyllä aika matalat odotukset näistä inseminaatioista. Tuntuu, että oltais me jo alettu odottaa lasta ilmankin niitä, jos lapsi olis tullakseen silleen ”helposti”. Kolmas kerta varmastikin vielä mennään näin. En tiedä, onko pariskunnalla mitään sananvaltaa siinä, voidaanko sitten jo siirtyä järeämpiin konsteihin, vai päättääkö lääkäri yksin, montako inseminaatiota tehdään…

      Näin viime yönä unta, että olin jossain tosi kivuliaassa toimenpiteessä lapsettomuuspolilla. Luulen, että se oli munasolupunktio, koska jännitän sitä jo nyt, vaikkei sellasista hoidoista ole päätettykään. 🙂 Mulle ihan perustutkimus on hieman kivulias. Kai sitä vaan jännittää, niin jo ultra-anturi tuntuu huonolta. Pitäis oppia rentoutumaan, mutta helpommin sanottu kuin tehty.

    • #14627
      Aniara
      Osallistuja

      Tervehdys,

      Vuotohan se taas alkoi eli meni toinen inse-kierros (ilman inseä) reisille… No, olin siitä muutenkin varma joten en kovin korkealta pudonnut. Lähinnä on sellainen kiukku ja kyllästyminen tässä kasvanut, ja koska ainakin kaksi seuraavaa kiertoa menee niin, että todennäköinen toimenpidepäivä osuisi viikonlopulle, päätettiin pitää taukoa hoidoista ainakin toukokuulle. Mahdollisesti käydään se aukiolotutkimus yksityisellä kattomassa mutta muuten annetaan luonnon hoitaa, tai meidän tapauksessa olla hoitamatta, hommansa… *huoh* 🙂

      Kyllä mä täällä kuitenkin käyn joten kuuntelija/lukija löytyy kyllä jos nousee jotain ajatuksia tässä kevään mittaan mieleen. Nyt yritän kanavoida kiukun muihin juttuihin kun koko syksy ja talvi on mennyt uuden raskauden toivomiseen keskenmenon jälkeen.

      Voimia kaikille kevääseen!

      Aniara

      • #14679
        Pulmu
        Osallistuja

        Ikävä kuulla, että inseminaatio peruuntui. On tosi huonoa tuuria (ja epäreilua) jos viikonlopun kohdalle sattuneesta ovulaatiosta menee haaskiin yksi yrityskerta! Pitäisi olla jokin takuu, että vain toteutunut hoitokerta lasketaan.

        Meilläkään ei tuuria luomuna taaskaan. Pari kuukautta vielä odotellaan ja sitten hoitoja kohti. Onneksi välissä tulee talviloma, niin on muuta ajateltavaa. Kaikki muut asiat ovat tervetulleita. Vähän nauratti hetki sitten sekin, että olin tosi kovassa flunssassa ja saikulla viikon. Mutta siitäkin ajattelin, että jes!- aika kuluu, ja uudet yrityskerrat tulevat taas nopeammin kohdalle. 😀

        Tsemppiä kevääseen molemmille!

    • #14690
      Aniara
      Osallistuja

      Moi,

      Joo, tuli ihan yllätyksenä että se lasketaan hoitokierroksi vaikkea toimenpidettä päästäkään tekemään… Jälkikäteen mietittynä voi kyllä olla, ettei tuo viimekertainen lääkäri-hoitajatiimi ollu oikein perillä asioista kun ne kyseli kaikkea hassua, kuten ”koska se raskaustesti sitten kannattais tehdä” ja neuvoivat tekemään 3 viikkoa arvioidun ovulaation jälkeen…? Aina ennen mua on kyllä neuvottu tekemään sillon kun kuukautisten pitäis alkaa tai päivää-paria sen jälkeen. Ehkä seuraavalla kerralla on taas parempi henkilökunta paikalla.

      Voi harmi Pulmu ettei luomuna tärpännyt. Tunnistan täysin ton ajattelutavan, että tuntuu helpottavalta kun aika kuluu ja tulee taas uusi yrityskierto. Sellaista tää elämä on enemmän tai vähemmän ollu viimeiset 2 vuotta… :/ Mukavaa talvilomaa sinulle!

      Mä oon miettiny akupuntion kokeilemista lapsettomuuteen. Oon aikoinaan käyny säännöllisesti akupuntiossa migreenin takia ja se on auttanu. Ootteko te miettiny tai kuullu jotain vaihtoehtohoidoista?

      Aniara

    • #14696
      Aamu
      Osallistuja

      Moikka täältäkin,

      Harmi, kun joudutte nyt ”tappamaan aikaa” seuraavia hoitoja odotellessa. No, jospa hiihtolomat (jos sellaisia itse kullakin on) tois vaihtelua ja virkistystä normiarkeen. Tsemppiä molemmille tähänkin vaiheeseen!

      En ole kuullut vaihtoehtohoidoista aiemmin. Siis lapsettomuuteen liittyen. Mutta mikä ettei sellaistakin voisi kokeilla, eihän se ainakaan ole pois mistään (paitsi korkeintaan kukkarosta). 🙂 Ja jos sillä ei suoraan voisi auttaa, niin sekin on aina plussaa, jos kokee olonsa rentoutuneeksi hoidon jälkeen. Ystäväni on käynyt akupunktiossa muuten vain ja on kyllä tykännyt. En ole itse kokeillut koskaan.

      Mulla edessä huomenna ultraus. Letrozolia söin kp 2-6 taas entiseen tapaan. Ovistesti näytti tänään (kp 9) negaa. Saa nähdä, mitä siellä näkyy huomenna. Ensi viikolla jossain kohtaa pitäis päästä tekemään taas inseminaatio. Ei oo korkeat odotukset, vaikka oon ovistestillä plussannut aiemmissa kierroissa ja inssi päästy tekemään oikeaan aikaan ainakin lääkärin mielestä. Soittaessani polille puhelinvastaanottoaikana kyselin varovasti, että kannattaakohan näitä enää montaa tehdä. Hoitaja (oletan et oli sh) sanoi, että n. 5 kertaa näitä tehtäisiin yleensä. Lääkäri on puhunut minulle kolmesta viiva neljästä… No, joka tapauksessa hoitaja sanoi, että kyllä näilläkin on tultu raskaaksi ja että 10-15% on se todennäköisyys per hoitokerta. Mainitsi lisäksi, että kun kyseessä on sekä fyysisesti että taloudellisesti kevyempi hoito, niin kannattaa näitä vielä jaksaa tehdä. Ja onhan se niin, kun tarkemmin ajattelee. Meinaa malttamattomuus vain iskeä.

      Myös minusta on tosi väärin, että kuukaudet, jolloin inssiä ei päästä tekemään, lasketaan hoitokerroiksi. Eihän se niin mene.. No, onhan siinä ne lääkkeet tukena, ettei ihan luomukierto ole, mutta sittenkin! Meillä sattunut sen verran hyvä tuuri, että ei ole vielä mennyt inssi vkl:n takia huti. Toivotaan, ettei teilläkään, sitten kun taas pääsette hoitoihin kiinni.

      Aurinkoisia kevätpäiviä teille molemmille!

    • #14700
      Illacrimo
      Osallistuja

      Heippa kaikki kohtalotoverit,
      Liityn joukkoonnne, vaikkakin meidän inssit alkaa olla lopusuoralla.
      Minä 35v, mieheni 31 v. Yritetty 3 vuotta suunnilleen. Diagnoosina selittämätön lapsettomuus.
      2 kertaa spontaani raskaus , ensimmäisestä aikaa jo 5 vuotta, toisesta 3.
      Olemme olleet 3 kertaa inseminaatiossa, joka kerta lääkkeiden/pistosten avustamana vaikkakin ovuloin normaalisti sekä kierto on normaali. Nyt elellään piinapäiviä viimeiseksi jäävästä inseminaatiosta, mieli jotenkin hirmu musta.
      Siirrytään tän jälkeen IVF-jonoon, sinne lääkärin mukaan puolen vuoden jono, eli saa hetken hengittää eikä tarvitse olla koko ajan pistämässä tai laskemassa tai miettimässä syömisiään/juomisiaan.

      Meidän kohdalla stressi näyttelee melko isoa osaa. Mun työ oli ihan hurrrrrjan stressaavaa, eikä liiemmin vapaa-aikaa ollut. Nyt otin irtioton ja lähdin opintovapaalle vuoden alusta. Elämä on ihanasti tasaantunut, ehkä se stressi pikkuhiljaa alkaa asettua ja asiat loksahtelisivat paikalleen.

      Aniara, mä kävin juuri tässä kierrossa akupunktiossa ja ainakin mieltä rentoutti kovasti. Saa nähdä onko muuta hyötyä. Ainakin oma fiilis oli ihana aina hoidon jälkeen.
      Sen huomasin myös, että ihan äärettömän voimakas ovulaatio tuli, kivut tuntui selkeemmin ja anteeksi jo etukäteen, limat lääkärinkin mielestä ihan täydelliset.Ikinä en ole aiemmin noin voimakkaasti tuntenut ovulaatiota. Että mielestäni siitä oli hyötyä.

      Tsemppiä kaikille!

      ...Pouring oil in to troubled waters...

    • #14735
      Aniara
      Osallistuja

      Hei Illacrimo,

      Kiva, että kirjoitit omasta tilanteestasi täällä. Ja kiitos akupunktiovinkistä. Kävitkö siis nimenomaan lapsettomuutta silmälläpitäen, vai oliko jokin muu syy? Asun itse pääkaupunkiseudulla. Jos kävit täälläpäin, voisitko vinkata missä kävit? Olette ilmeisesti julkisella puolella hoidoissa? Onko sekin Naikkarilla, kun tuo jonotustilanne kiinnostaa jos se kaiketi on meilläkin syksyllä edessä?

      Mä kävin eilen yksityisellä aikeissa tehdä uudestaan munanjohtimien aukiolotutkimus. Meille se siis tehtiin jo kesällä ja putket todettiin avonaisiksi, ja tuon toimenpiteen jälkeen/seurauksena? tulin raskaaksi. Saimme kuitenkin keskenmenon syksyllä. Siispä ajattelimme, että voisihan sitä kokeilla kun ei siitä muuta haittaa ole kuin rahanmeno. No, ei sitä kuitenkaan tehty koska oli jo kiertopäivä 10. ja oikeassa munasarjassa oli jo iso follikkeli. Eivät sitten voineet aikaa varatessa sanoa, että pitäisi heti kierron alussa käydä… :/ Raivostutti niin paljon. Lähinnä pettymys, että eipä tämäkään nyt onnistunut ja rahaa meni ja tuli vaan paha mieli. Tuolta klinikalta lähdettyämme kauppakeskuksen hissiin tuli motkottamaan nainen lastenvaunujen kanssa, että hissi on tarkoitettu lastenvaunujen kanssa kulkeville. Mun sisällä läikähti joku todella musta voima sillä hetkellä. Kävelin vaan hissistä ulos mitään sanomatta kesken sen naisen valituksen. Ja ihan syystä varmaan valitti. Mutta musta vaan tuntui, että enpä saa saatana hissilläkään kulkea kun mulla ei ole lasta. Ihan tyhmä ja älytön juttu, mutta alkaa huomaamaan miten kuormittavaa lapsettomuus on psyykkisesti.

      Aivan perseestä.

      Onneksi täältä löytyy kohtalotovereita, jotka varmasti ymmärtävät näitä hävettäviä tunteita.

      Aniara

      • #14743
        Aamu
        Osallistuja

        Hei taas,

        Mukava, että saatiin ryhmään uusi kohtalotoveri, tervetuloa Illacrimo. 🙂 Toivotaan, että viimeinen inseminaatio toisi kuitenkin toivotun tuloksen!

        Meillä melko sama tilanne. Tällä viikolla tehtiin kolmas inseminaatio. Ensimmäistä kertaa jouduin pistämään lääkettä, kun munasolu irrotettiin Pregnylillä. Muuten meni tablettihoidolla. Aiemmissa kierroissa olen ovuloinut hyvin aikaisessa kierron vaiheessa, kp 10-11. Nyt ultrassa näytti 10. kp, että follikkeli on 20mm, mutta ovistesti näytti negaa. Lääkäri määräsi irrotuspiikin, kun arveli, että voi muuten ”kypsyä yli”, jos odotellaan omaa ovulaatiota. No, se toimi. Vaikka vähän inhottikin pistää. Kp 12 päästiin tekemään inseminaatio. Sperman laatukin oli hyvä. Siinä ei ole mitään vikaa todettu, kuten ei minussakaan ainakaan vielä. Nyt kiinnitettiin miehen kanssa vielä huomio siihen, että pidättäydytään yhdynnöistä ennen inseminaatiota se 2-4 vrk, että näyte olisi kelvollinen. Ekainssissä pidättäytymisaika oli vain 1 vrk, jolloin laatu ei ollut ihan priimaa.

        Nyt siis piinapäiviä täälläkin vietellään. Lääkärin kanssa oli puhe, että joko keväällä tai ensi syksynä aloitettaisiin koeputkihedelmöityshoidot, jos ollaan silloin siihen henkisesti valmiita. Ja kai sitä ollaan. 🙂 Vähän mietityttää se, kuinka rankkoja ne tulee fyysisesti olemaan. Psyykkisesti kuormittavaa musta on jo nämä inseminaatiot ja lapsettomuus yleensä. En tiedä onko siinä niin suurta eroa siirryttäessä hoidosta toiseen.

        Aniara, sun tunteet on tosi ymmärrettäviä! Elä luule vahingossakaan, että olet ainut, jonka sisällä välillä mustat voimat läikähtelevät. Itsellä ainakin viimeinen puoli vuotta ollut ajoittain tosi rankkaa. Ystävyyssuhteet hyviinkin ystäviin, jotka odottavat lasta tai joilla on pieniä lapsia, ovat vähän etääntyneet. En ole kertonut hoidoistamme kuin ihan parille luotetuimmalle ystävälle. Normaalisti olen mielestäni empaattinen ihminen, mutta tässä asiassa minulla ei riitä aina empatiakyky. Omat kateuden tunteet ja suoranainen vihakin välillä on liian vahva. Kävipä oman lapsitilanteen kanssa lopulta miten vain, en haluaisi katkeroitua, sillä uskon sen pilaavan oman elämäni. Mutta nämä hyvin epämiellyttävät tunteet on vain käytävä läpi, jotta ne eivät tekisi liiaksi pesää ja niiden kanssa tulisi jotenkin toimeen. Nuo tunnejutut menee vähän aaltomaisesti. Välillä ei kovin paljoa asia ole mielessä, mutta melko usein se on.

        Meidän ensikäynti lapsettomuuspolilla oli viime vuoden kesäkuussa. Silloin henkilökunta esitteli toimintaansa ja mainitsivat myös psykologista, jolle saa varata aikoja, jos kokee tarvitsevansa. Välillä tulee mieleen, että sellainen keskusteluapu olisi todella tarpeen. Toisaalta, vertaistuki tuntuu todella hyvältä. Joten ainakin vielä selviydyn tän foorumin juttuja lukien. 🙂

        Tsemppiä kaikille, pidetään yhtä!

    • #15005
      Aniara
      Osallistuja

      Hei taas,

      Meillä alkoi nyt kolmannen inseminaation pistokset, tai siis alkaa tänään. Alkoikin tuo välikierron vuoto niin aikaisin, että ei pitäisi osua ovis tällä kertaa viikonlopulle. Varasin myös ajan lapsettomuuteen erikoistuneelle psykologille. Menemme sinne ensi viikolla purkamaan tuntoja. Muutenkin on mukavan kiireistä mikä pitää ajatukset muissakin asioissa kuin lapsettomuudessa.

      Olen myös puhunut muutamalle ystävälle enemmän näistä hoidoista, ja kaikki ovat suhtautuneet todella hienosti. Vain yksi hiljattain vauvan saanut ystävä vertailee välillä kummallisesti minun kertomia negatiivisia lapsettomuuteen liittyviä kokemuksia johonkin vauva-arkeen liittyviin vaikeuksiin mikä tuntuu jotenkin typerältä. Mutta en ole niitä puheita kovin raskaasti ottanut.

      Miten teillä kävi kolmannen insen kanssa, Aamu?

      Aniara

    • #15012
      Aamu
      Osallistuja

      Hei,

      Meillä kolmaskaan inseminaatio ei tuottanut toivottua tulosta. 🙁 Ei kai se auta kuin jatkaa yritystä. Neljäs inseminaatio meille tehdään. Lääkäri sanoi, että selittämättömässä lapsettomuudessa voidaan jatkaa näitä vähän pidempään kuin silloin, jos lapsettomuudelle on selkeä syy. Viisi kertaa kai kuitenkin on jonkinlainen maksimi. Itsellä ajatus nyt vain seuraavassa insessä.

      Kun vuoto alkoi tässä kierrossa, niin saman päivän iltana tuli vähän tavallista kuukautiskipua kovempi kipu. Sitä kesti noin tunnin ja sitten vuodon mukana tuli erikoinen kudosmainen köntti. :/ Samanlainen tuli ekalla kerralla kuin inse tehtiin. Silloin kysyin asiasta lääkäriltä, mutta hän kysyi vain, mitä raskaustesti näytti. Se oli nega, niin kuin nytkin. Ei ottanut kantaa, mikä on ollut. Tällä kertaa otin tästä kummallisuudesta kuvan. Aion näyttää lääkärille. Itsestä tuntuu oudolta tuo. Ei ole siis normaali hyytymä, joita vuodon mukana on vuosien varrella tullut. Vain näiden inseminaatioiden aikana (2/3) tullut. Vaaleampi kudosmainen, selvästi kiinteä möykky, joka leviää levymäiseksi kämmenellä. Kooltaan merkittävän kokoinen (n. 4cm x 4cm) ja veristä vuotoa oli mielestäni tavallista vähemmän. Toivottavasti teitä ei häiritse, että kuvailen näin tarkasti, mutta itse olen asian kanssa vähän ymmälläni.

      Aniara, hienoa, että pääsitte jatkamaan hoitoja. Onnea ja jaksamista niihin! Psykologilla käynti on varmasti antoisaa.

    • #15040
      Aniara
      Osallistuja

      Hei Aamu,

      Olen todella pahoillani, ettei kolmas inse tuonut toivottua tulosta 🙁 Ja kuulostaa erikoiselta tuo kudosklöntti. Toivottavasti lääkäri osaisi selittää mistä voi olla kysymys. Omasta kokemuksesta voin vain sanoa, että silloin kun mulle tehtiin lääkkeellinen tyhjennys keskeytyneen keskenmenon jälkeen oli se raskauskudosklöntti mielestäni järkyttävän iso ottaen huomioon, että alkio oli kuollut 7+6 viikolla. Kerron tämän vain siksi, että varmasti tosi nopeasti alkaa jotain kudosta muodostua jos munasolu hedelmöittyy ja ehkä teidänkin kohdalla on jostain sellaisesta kysymys.

      Eilen käytiin psykologin juttusilla ja tuntui, kuin iso järkäle olisi nostettu sydämeltä. Käynti oli todella onnistunut. Terapeutti oli todella asiantunteva ja kertoi avoimesti myös meille, että hänellä on itsellä pitkä lapsettomuustausta. Ja sen kyllä huomasi siitä miten hyvin osasi auttaa meitä. En vielä varannut uutta aikaa, mutta on ihana tietää että apua löytyy heti kun sitä tarvitsee.

      Mulla on muutenkin vähän parempi mieliala nyt kun päästiin taas hoitoon. Tuntuu, että asiat etenevät. Vaikka eihän tuloksesta voi tietää, mutta jotain silti tapahtuu.

      Paljon tsemppiä välikiertoon Aamu ja toivottavasti kudosasia selviää.

      Aniara

    • #15098
      Aamu
      Osallistuja

      Hei taas,

      Kiitos Aniara! En tiedä kirjoitinko epäselvästi, mutta meillä ei siis tuu tähän väliin välikiertoa, vaan saman tien jatketaan. 🙂 Kävin tänään ultrassa ja tällä viikolla on neljäs inseminaatio. Päätettiin miehen ja lääkärin kanssa, että kevät mennään insseillä ja jos ei tule tulosta, niin syksyllä aloitettais koeputkihedelmöityshoidot. Jännittävä elämä..:)

      Aamu

    • #15192
      Aniara
      Osallistuja

      Hei,

      Meille tehtiin viime viikon ti. mun laskujen mukaan toinen inse vaikkakin hoitoina lasketaan kolmanneksi vaikka toisella kerralla ei päästy inseen asti. Eli yhdeksän päivää mennyt. Ihmettelen nyt kun tissit on niin arat. Oli ne ekallakin insekierrolla, johtunee lugesteronista, mut ei mun mielestä toisella. Yritän kovasti olla tunnustelematta mitään ”oireita” kun kaikki selittyy lugesteronin sivuvaikutuksina. Päätettiin tehdä vielä neljäs inse jos tää ei toimi ja siirrytään sen jälkeen ivf-jonoon jos on tarvis.

      Miten Aamu jakselee? Koska olis testin aika? Ootko huomannu jotain tuntemuksia?

      Aniara

    • #15193
      Aamu
      Osallistuja

      Hei!

      Meillä on sitten inseminaatiot tehty peräkkäisinä päivinä, kiva sattuma.:) Mulle tehtiin siis viime viikon keskiviikkona. Ens viikolla testiä taas tekemään. En oo vielä päättäny minä päivänä teen. Polilla ne aina sanoo, että kahden viikon päästä inssistä saa tehdä.

      En kyllä usko olevani raskaana. Tai siis pari päivää sitten tuntui muutamia nipistelyitä alavatsasta ja mietin silloin oisko ne voinu olla kiinnittymiskipuja. Mutta ei kyllä mitään muuta, ihan normiolo kaikin puolin. Mitä nyt oon toipilaana vielä flunssasta, mutta muuten. Mulle ei oo lugeista tullu rintojen arkuutta tai muitakaan selkeitä sivuvaikutuksia. Eihän sitä Aniara ikinä tiedä, vaikka teillä nyt ois onnistunu! Toivotaan parasta.

      Meille tähdään huhtikuussa vielä yksi inseminaatio (viides), jos tämän kertainen ei tuo tulosta. Ja syksyllä koeputkihoitoihin, jos viiden inssi ei saata raskaaksi. Ihan mukava saada toisaalta kesälomaakin tähän hommaan…:)

      Aika erikoista, että sulla lasketaan yrityskerraksi tuo, jolloin ei päästy oikeasti tekemään inseminaatiota. Epäreilua! Meillä meni silleen, että kun aloiteltiin Letrozolin käyttöä ja suunniteltiin ekaa inseä, niin kontrolliultrassa huomattiin, että follikkeleita on kolme ja silloin ei voitu tehdä hoitoa. Sitä ei kuitenkaan laskettu hoitokerraksi, mikä oli musta ihan oikein.(Sitten lääkkeen määrää vähentämällä on saatu 1 folli kypsymään.) En tiiä onko sairaaloissa eroja tuossakin asiassa.

      Mukavaa viikonloppua kaikille, jotka tän lukee!

      Aamu

    • #15202
      Aniara
      Osallistuja

      Hei,

      No sitten ollaan aika samoissa jännityksissä. Vaikka mulla aika sama tunne kun sulle, että tuskin olen raskaana. Ekan inssin jälkeen olin toiveikas ja petyin enkä sen jälkeen oo jaksanu kovin toiveikas olla. Mulla kyllä tuntuu nuo Lugesteronin sivuvaikutukset vahvasti tällä kertaa. Oon tosi väsynytkin. Tissit ei enää yhtä arat kun ennen. Tai sit oon tottunu niiden tuntemuksiin 😛 Hulluksihan tässä itsensä ajaa näiden tuntemusten analysoimisella. Onneksi on ollut kiireiset viikot niin ajatukset olleet muissa jutuissa. Teen varmaan to. testin jos ei ennen sitä vuoto ala. Kun lähdetään silloin anoppilaan niin en siellä halua arvuutella asiaa.

      Peukut pystyyn sulle Aamu.

      Meettekö muuten julkiselle ivf-hoitoihin jos niin pitkälle joudutte menemään? Oot varmaan sanonut mutten nyt muista :/

      Aniara

    • #15262
      Aniara
      Osallistuja

      Ei onnistunut tämäkään inssi 🙁 Kenties kesäkuussa seuraavan kerran.

      Aniara

      • #15263
        Aamu
        Osallistuja

        Hei,

        Voi harmi Aniara, tsemppiä! Me tehtiin myös eilen testi ja negatiivistahan se näytti. 🙁 Eli samoissa fiiliksissä täällä. Olin elätellyt toiveita tässä yrityksessä tavallista enemmän jostain syystä. Seuraava ja viimeinen inssi jo tässä kuussa. Sitten täytyisi katseet suunnata syksyn koeputkihoitoihin…

        Aamu

    • #15603
      Pulmu
      Osallistuja

      Hei ja aurinkoista toukokuuta kaikille!

      Halusin vielä lähettää täällä inseminaatioryhmässä tsempit kaikille, vaikka itse en kevään aikana sinne asti ehtinytkään. Meillä aloitettiin tässä kierrossa ovulaation induktio, eli letrozol alkuun, puolivälissä ultra ja irrotuspiikki, ja loppukierrosta lugesteron. Eli sama setti hormoneja, kuin inseminaatiossakin, mutta ilman inseminaatiota. Tätä kokeillaan muutaman kerran, sitten taas lisätään toimenpiteitä. Toiveet on jälleen kerran niin korkealla, että sitä ei voi sanoin kuvata.

      Mukavaa kevään jatkoa kaikille. Toivottavasti saadaan keväästä jotain ”aurinkohoitoa”, mikä auttaa meitä kaikkia – ainakin jaksamaan tätä rumbaa!

    • #15606
      Aamu
      Osallistuja

      Hei Pulmu ja muut!

      Tosi kiva, että kirjoitit Pulmu. Olinkin jo miettinyt, että lukeekohan tätä palstaa enää kukaan, jos jotain kirjoittelis. 🙂

      Onnea ovulaation induktioon ja hoitoon muutenkin! Itselläkin joskus käynyt mielessä, että kevennettynä ”inseminaationa” hoitoa vois kokeilla noinkin.

      Meillä oli tarkoitus tehdä huhtikuun lopussa viides ja viimeinen inseminaatio. Ultrauksessa kuitenkin huomattiin, että ovulaatio olikin mennyt jo ohi ja inseminaation teko olisi ollut turhaa tai onnistuminen hyvin epätodennäköistä, joten se yritys jäi siihen. Letrozolit olin ehtinyt siis syödä kp 2-6, joten siihen kiertoon ei koeputkihoitoa enää olisi voitu tehdä, vaikka sekin kävi mielessä, että josko ennen polin kesätaukoa olisi ehditty siihen junaan. 🙂

      Mutta ihan ok nyt tämä tilanne. Neljä inseminaatiota tehtiin. Menkat alkoi tänään, mutta tässä kuussa ei päästä muiden menojen päällekkäisyyksien vuoksi tekemään inseä. Ja itellä onkin jo sellainen olo, että ehkä nämä on meidän kohdalla nyt käyty läpi ja voisi siirtyä seuraavaan vaiheeseen.

      Nyt harkitaan miehen kanssa, että mennäänkö kesä rennosti lomatunnelmissa näiden hoitojen osalta ilman ovistestailua ja Letrozolia. Lääkäri sanoi, että Letrozolia saan ottaa kesälläkin ja ajoittaa yhdyntöjä ovulaation mukaan. Mutta toisaalta kaipaisin hetken hengähdystä, kun syksyllä todennäköisesti on kuitenkin rankemmat hoidot alkamassa. Sais mieli levätä, jos osais vaan olla stressaamatta tätä asiaa.

      Tarkoituksena on varata vielä ennen kesätaukoa suunnitteluaika polille. Siellä käytäis läpi, että mikä hoito tarkalleen ois juuri meille paras. Onko se sitten ivf vai icsi, veikkaan ivf:ää. Ja lyhyt vai pitkä kaava, en oo vielä ees oikein perillä niiden eroista. Haluttiin käynti ennen kesää, että on aikaa henkisesti valmistautua syksyä varten. Lisäks oon miettinyt, että kävisinkö lapsettomuuspsykologilla myös ennen kesää. Sitten ois matalampi kynnys mennä sinne uudestaan, jos syksyn hoidoissa kävis jotain tosi ikävää tai muuten vain tuntuis vielä raskaammalta nämä.

      Kyllä on melkoinen vuosi ollut tämä ensimmäinen hoidoissa. Niin vuoristorataa tunnepuolella ja yllättävän raskasta, vaikka fyysisesti ei kovinkaan. Ehkä hoidot ei niinkään itelle raskaita, mutta ylipäänsä lapsettomuus. Monta kertaa tuntee itsensä niin yksinäiseksi ja miehen kanssa tavallaan kahdestaan yksinäisiksi. Varmaan tavallinen tunne meistä monilla, mutta se on aika musertavaa. Onneksi on tämä foorumi täällä, josta voi aina lukea, vaikkei aina jaksaiskaan kirjottaa.

      Tsemppiä kaikille vaiheisiinne!

      Aamu

    • #15612
      Aniara
      Osallistuja

      Hei kaikille,

      Kiva kun olette kirjoitelleet. Varmaan jotain telepatiaa ilmassa kun juuri itsekin ajattelin, että nyt kyllä kirjoittelen jotain kuulumisia.

      Meillä jäi toukokuun inse tekemättä koska ollaan matkoilla juuri ovulaatiopäivinä. Mutta kesäkuussa olisi tarkoitus vielä yksi tehdä, eli neljäs. Tai omasta mielestäni kolmas koska toisella kerralla oli pelkkä ovulaation induktio ilman inseminaatiota.

      Ollaan ens viikolla menossa yksityiselle suunnittelukäynnille koskien ivf-hoitoja. Samalla haluan uusia munanjohtimien aukiolotutkimuksen, koska edellisellä kerralla toinen vaikutti tukkoiselta mutta aukesi ainakin osittain toimenpiteen aikana. Ja sittenhän mä tulin raskaaksi joten ehkä sillä huuhtelulla oli/on joku vaikutus meihin.

      Aika surullinen ja haikea mieli on ollut koko huhtikuun ajan kun meillä piti olla laskettu aika 21.4. Jos raskaus olisi jatkunut normaalisti, olisin todennäköisesti nyt äiti…

      Kannustan lämpimästi lapsettomuuspsykologogilla käyntiä. Me käytiin ennaltaehkäisymielessä juuri niinkuin Aamu kirjoitit ja nyt tuntuu todella hyvältä kun tietää mihin ottaa yhteyttä jos alkaa tuntua liian raskaalta.

      Oikein aurinkoista ja voimaannuttavaa keväänjatkoa teille!

      Aniara

    • #15697
      Aniara
      Osallistuja

      Hei,

      Ollaan nyt edetty siihen pisteeseen, että aloitamme ensi kierrossa ivf-hoidot. Emme siis mene enää neljänteen inseminaatioon. Ja teemme ainakin tämän ensimmäisen ivf-hoidon yksityisellä. Siirryn kirjoittelemaan tuonne ivf/icsi-ryhmään, mutta varmasti seurailen teidänkin kuulumisia jos niitä haluatte kirjoitella. Toivottavasti meidän ei tarvitse kohdata ivf-ryhmässä, eli toivottavasti teillä inseminaatio tuottaa toivotun tuloksen!

      Kaikkea hyvää ja jaksamista teille!

      Aniara

    • #15706
      Katrikin
      Osallistuja

      Hei vaan, tulen uutena tänne 🙂 todella helpottavaa lukea kohtalotovereiden tarinoita, kuten monet jo maininneet, tämän asian kanssa on niin yksin.

      Me päästiin hoitoihin jo tosi pian, ehkäisyn käytön lopettaminen sai mulla aikaan niin karmivat kuukautiskivut, että niitä on yritetty vaikka miten hoitaa. Kävin siis ensin ihan naisten polilla yksin, mutta kun lääkäri kuuli että on lapsihaaveita, niin asioita alettiin tutkia. Oltiin siinä vaiheessa siis vasta reilu vuosi yritetty. (joo, on se lyhyt aika, mutta toisaalta aika monta pettymystä..) mulle tehtiin aukiolotutkimus ja etsittiin endoa, mutta mitään ei löytynyt. Miehen 1. spermanäyte taas oli sitten valitettavan huono 🙁 nyt olisi kontrollisperman vienti ja toivottavasti pian jo 1. inssi. Lääkäri vaan oli jo kovasti siirtämässä meitä kovempiin hoitoihin, tuli vähän sellainen käsitys että inssit olisi turha tehdä. Mutta saa nyt nähdä! Itse ainakin haluaisin kokeilla kevyemmät hoidot ensin, jos sieltä jo avun saisi. Toisaalta tämä odottelu on aivan kamalaa 🙁 mutta tämän sivuston löytyminen tuntui tosi hyvältä, viimeinkin vertaistukea! Meidän hoitava lääkäri on tosi tehokas, mutta hyvin ratkaisukeskeinen, hänen kanssaan on vaikea keskustella tuntemuksista.

    • #15732
      Kitty
      Osallistuja

      Tervehdys

      Olipa ihanaa löytää tämä palsta vaikkakin samalla hieman masentavaa. Minä kun toivoin pääseväni lukemaan myös niistä onnistumisista ensimmäisellä yrittämisellä. Meillä siis yritystä vuosi takana, pari päivää sitten tehty ensimmäinen inssi ja toiveet tietenkin korkealla! Kaikki ne hormonit ja pistämiset ja odottelu… Minulla on endo ja miehellä huonosti liikkuvat siittiöt. Hoitoihin pääsy siirtyi milloin mistäkin syystä, oli labrassa työvuorot tekemättä, oli lomia jne. Mulle on tehty aukiolotutkimus joskus reilu 10 v sitten ja gyne oli nyt sitä mieltä, että eipä sitä tarvitse tehdä uudelleen, kaikki kun oli silloin kunnossa.

      Tämä odottaminen on kyllä piinaavaa! Jos tästä inssistä ei tärppää, tehdään toinen kunhan sairaalassa kesälomilta kerkeävät, ja jos sekään ei tuota toivottua tulosta niin sitten koeputkeen. Jaksan kuitenkin pitää vielä lippua korkealla ja toivoa parasta 🙂

    • #15736
      Aamu
      Osallistuja

      Hei,

      Kiitos ja voimia ivf-hoitoon Aniara! Toivon todella, ettei tavata siellä toisessa ryhmässä, mutta uskon, että tavataan. 😀 Meillä inseminaatiot on lopetettu ja saatiin koeputkihoitojen suunnitteluaika kesäkuulle. Tarkoitus suunnitella syksyllä alkavat hoidot valmiiksi. Tietenkin sillä varauksella, ettei kesällä ala luomuraskaus. Veikkaan kuitenkin, että hoitoihin taas päädytään ja uumoilen, että meille tulee tuo ivf myöskin.

      Katrikin ja Kitty tervetuloa foorumille! Katrikin, mulla sama tuntemus lääkäreistä. Käynnit on aina melko pikaisia ja niiden välillä on usein viikkoja aikaa ja silloin ehtii miettiä ja erityisesti TUNTEA vaikka mitä tunteita laidasta laitaan. Lääkärit ei varsinaisesti vaikuta välinpitämättömiltä, mutta he hoitavat ne lääketieteelliset asiat ja saattavat lyhyesti kysyä vointia/jaksamista, mutta tunnelma on kiireinen, joten siinä itsekin aina yrittää skarpata, että muistaisi kysyä ne kysymykset, joita ollut mielessä. En jotenkin siinä edes osaa puhua tuntemuksista. Joskus odotushuoneessa oon tirauttanut pari kyyneltä, kun on ahdistanut koko tilanne, mutta hoitajan pyytäessä sisään olenkin jo ihan tolpilla ja vaikutan varmaan ulospäin siltä, että ei tunnu missään, mikä ei todellakaan pidä paikkaansa. Pyysin psykologille pääsyä, mikä on meidän sairaalassa järjestetty hyvin. Odottelen nyt psykologin yhteydenottoa ja ensimmäisen ajan varausta hänelle, joten sitten pääsen puhumaan ajan kanssa lapsettomuuden kokemuksesta, joka tuntuu kipeältä ja välillä hyvin kipeältä. Suosittelen samaa, jos on mahdollisuutta ja ollenkaan sellainen olo, että siitä voisi olla apua!

      Kitty, toivotaan, että teillä tärppää insseissä toisin kuin monilla muilla (ainakin tämän palstan perusteella 🙁 ). Mukavaa, että saatiin tähän ryhmään uusia osallistujia!

      En halua jakaa mitään vinkkejä varsinaisesti, mutta yks havainto meidän neljästä inseminaatiosta. Sikäli tilanne on erilainen kuin teillä, että miehen sperman laatu on hyvä. Mutta huomattiin se, että ennen spermanäytteen antamista kannattaa pidättäytyä seksistä/yhdynnästä 3-4 päivää. Ekaan inssiin mentiin tyyliin yhden päivän pidättäytymisellä ja lääkäri sanoi, että laatu ei ollut ihan priimaa. Siitä viisastuneena pidettiin myöhemmissä se 3-4 päivän tauko seksistä ja ne lukemat, joita ne spermasta mittaa oli ”parantunut” ihan huomattavasti. Aluks saatiin ristiriitaista tietoa siitä, että onko tuolla tekijällä vaikutusta, mutta ainakin meidän kohdalla oli. Tulos oli kuitenkin kaikista negatiivinen eli tuo oivallus ei meidän tavoitetta täyttänyt, mutta se oli melkein ainoita konkreettisia juttuja, mihin ite pystyttiin inseminaatioissa vaikuttamaan. Välillä tää on hajottavaa just siks, että täytyy vaan odotella, eikä oikeastaan voi lopputulokseen juurikaan vaikuttaa. Tietenki terveelliset elämäntavat ym on plussaa, mutta kuitenki…

      En varmaan itsekään enää pitkään tänne kirjottele, mutta minäkin varmasti lueskelen tätäkin puolta ainakin tässä siirtymävaiheessa ennen syksyä.

      Pidetään toivoa yllä tukemalla toisiamme!

      Aamu

    • #15740
      Kitty
      Osallistuja

      Hei Aamu ja kaikki muutkin 🙂

      Meilläkin paikoin oltu pettyneitä lääkärikäynteihin, kuinka vähän sieltä saa mitään käytännön ohjeita! Sen verran kyllä kerrottiin, että seksistä tulisi pidättäytyä kolmisen päivää ennen siemennestenäytteen antamista ja siis tietenkin myös ennen inssiä. Mutta että joillekin ”kohtalotovereille” on myös kerrottu, että alkoholia ei tulisi nauttia prosessin aikana, se kun myös osaltaan heikentää sperman laatua. No, ollaan oltu sitten ilman alkoholia ja muutenkin koitettu ihan kamalasti parantaa elintapoja. Että jos tästä koko prosessista ei muuta kostu niin ainakin ollaan molemmat nykyään paremmassa kunnossa kuin aikaisemmin 😉

      Yksi raskaimmista ja ärsyttävimmistä ilmiöistä näiden hoitojen aikana on ihmisten jeesustelu aiheesta. Yllättävän monet tuoreet äidit kehtaavat selittää milloin mistäkin lapsiin liittyvästä, että ”kyllä sinä sitten ymmärrät kun olet äiti” ja ”ei tätä voi ymmärtää ennenkuin on oma lapsi” jne. Joooo varmasti tuo on totta, mutta silti se alkaa tulla korvista ulos, koska monet näistä neuvojista tietävät että meillä niitä lapsia ei välttämättä koskaan ole. Toisinaan päädyn sellaiseen seuraan jossa saan tuntea, etten oikeastaan ole paljon mitään kun en ole äiti. Ja sitten mua katsotaan surumielisen kannustavasti silmiin ja huokaistaan ”olen varma että teillä nyt tämä onnistuu ja pian sinulla on oma tällainen kullannuppu”. Huoh.

      Oletteko muut törmänneet moiseen?
      Olenko minä ainoa jota tämä nyppii? 😉

      Kuinka pitkään teillä jatkui inssin jälkeen mahakivut?
      Mulla ollu kohta viikon ja tissit on joka päivä kipeemmät ja kipeemmät.
      Mahakipu haittaa jopa vessareissuja.

      Katrikin, milloin tiellä se ensimmäinen inssi on?

    • #15747
      Aamu
      Osallistuja

      Moikka,

      Ihan noin tökeröitä kommentteja siitä, että en ole äiti ja ymmärrän asioita vasta sitten kun olen, en ole saanut. Harmi, kun oot joutunut kokemaan moista. Vaikka ne ainakin osittain olisivat tottakin, niin on tosi ajattelematonta sanoa kyseisen tapaisia fraaseja henkilölle, joka on tahtomattaan lapseton. Oon kyllä joutunut tilanteisiin, joissa oon kokenut ulkopuolisuutta, kun muut on olleet äitejä ja itse en. Yksi kerta jäi erityisen raskaana mieleen. Lähdin kahden kaverini kanssa syömään ja kahville yhdessä. Itsellä oli silloin tosi raskas vaihe lapsettomuuden kanssa. He molemmat olivat jo ennestään äitejä ja odottivat yhtä aikaa vauvoja. Jutut pyöri tosi paljon lasten ja odottamisen ympärillä. Jotenkin kutistuin siinä tilanteessa ja sulkeuduin eikä huvittanut jutella juuri enää mistään muustakaan. :¨( Olisin lähtenyt pois jos olisin kehdannut. Sen jälkeen menin kotiin ja itkin mieheni kaulassa ja sanoin, että olisin paljon virkistäytyneempi jos olisin jäänyt hänen kanssaan kotiin tuoksi illaksi. No, ei he tarkoituksella varmastikaan halunneet mieltäni pahoittaa. Kummallekaan en ollut jaksanut avautua omasta tuskasta ja siitä, että ollaan käymässä hoitoja läpi. Musta tää asia on niin intiimi ja äärimmäisen herkkä osa-alue, että mietin hyvin tarkkaan, mitä kerron ja kenelle.

      Mulla inseminaatioiden jälkeen ei oo ollu mahakipuja ollenkaan. Pieniä tuntemuksia on voinut olla munasarjoissa, mutta en ole osannut yhdistää niitä mihinkään erikoiseen. Rinnat ei oo ollu missään vaiheessa arat neljän inseminaation aikana. Et kai vain ole raskaana Kitty? <3 Tuo vaan kuulostaa jännältä oireelta, mutta en tiedä onko se tavallista inseminaatioiden jälkeen. Oma kokemus on vaan erilainen. 🙂

    • #15752
      Kitty
      Osallistuja

      Voi Aamu mä tiedän niiin tuon tunteen kun tuoreet äidit hehkuttavat vauvakuplaa ja itse on vaan niin ulkopuolinen olo. Samoin en enää jaksa käydä tuttavien tupperware yms kutsuilla, kun niistä on monissa paikoissa tullut sellaiset tuoreiden/odottavien äitien kokoontumisajot, joissa pienet lapset pyörii jaloissa ja mä olen ainoa joka ei vain kuulu joukkoon. Ja siitä asti kun parikymppisenä sain kuulla, että en välttämättä tule saamaan lapsia (silloinkin sitten yritin silloisen poikakaverin kanssa jonku vuoden) olen ollut aika kypsä vauvauteluihin.

      Raskainta tuo vauvahömpötys on sillon, kun myöhässä olleet menkat sitten alkavat, ja minulla ne tulevat heti kovien kipujen kanssa. Joten silloin on sekä pää että kroppa sekaisin. Kamala pettymys höystettynä repivällä mahakivulla.

      Tämä inseminaatio ei ole ollut ihan niin kova kokemus kuin kuvittelin, fyysisesti. Mitä nyt ihan hirveä väsymys ja piikkikammoisena vietin unettomia öitä ennen pistoksia. Ja tosiaan nyt inssin jälkeen nää kivut. Eilen alkoi myös jäätävän etova olo, mutta se nyt voi olla ihan vain tätä meilläpäin leviävää mahatautia :O Saa nähdä mitä tuleman pitää.

    • #15791
      Kitty
      Osallistuja

      Eipä tuottanut pysyviä tuloksia se meidän ensimmäinen inssi. Viikonloppuna alkoi vuoto ja se tuntui yllättävän kamalalta. Siis henkisesti! Pari päivää meni sumussa ja surussa. Kätilö meinasi, että mun oireet inssin jälkeen viittaisivat siihen, että yritystä kuitenkin oli. Eli ne tyypilliset alkuraskauden oireet kielivät siitä, että inssi tavallaan onnistui, mutta jostain syystä tulos ei ollut pysyvä. Jännä miten ajatus siitä, että saatoin tosiaan hetken olla ”raskaana” on todella lohduttava.

      Uusi inssi sitten heinäkuussa. Siihen asti pitäisi koittaa rentoutua ja tehdä mukavia juttuja ja pitää fiilis hyvänä. Miten teillä muilla? Miten hoidatte itseänne ja rentoudutte kaiken tämän keskellä?

    • #15795
      Aamu
      Osallistuja

      Kitty, oon pahoillani sun puolesta! Tuo on aina raastavaa, jos on jo ehtinyt odottaa ja toivoa ja sitten tulee pettymys. 🙁 Mulla meni varmaan jonkinlainen itsesuojausmekanismi päälle ensimmäisen inssin jälkeen ja en uskaltanut enää niin paljon toivoa seuraavilta hoidoilta. Tai tottakai toivoin, mutta yritin muistaa realiteetit ja keskittyä myös muihin asioihin, että pudotus ei olisi niin valtava sitten jos ja kun menkat aina alkoi. Mutta tuohan on tosi lupaavaa, jos siellä on ollut alkio ja on vielä yrittänyt kiinnittyäkin!

      Mää oon hoitanut itseäni huolehtimalla hyvästä ruuasta, unesta ja liikunnasta. Ihan perusjuttuja, mutta oon oivaltanut, että ne merkkaa lopulta aika paljon. Oon myös tietoisesti järjestänyt päiviin riittävästi tekemistä, kun tapanani on vähän vaipua alakuloon, jos on liikaa aikaa ajatella näitä juttuja. Olen myös yrittänyt luottaa, että saamme lapsen/lapsia jossain vaiheessa ja yrittänyt nauttia sellaisista hetkistä miehen kanssa, joiden tiedän olevan harvinaisempia sitten, jos joskus ollaan vanhempia. Filosofisesti oon ajatellut, että elämässä on erilaisia ajanjaksoja ja että nyt ollaan kahdestaan ja siinä on omat hyvät puolensa. Aina en pysty ajatella näin positiivisesti, mutta välillä. 😀 Myös vertaistuki täällä palstalla on ollut tosi tärkeää!

    • #15797
      Aniara
      Osallistuja

      Hei kaikille,

      Vielä ollaan täällä ja tässä kierrossa vielä sittenkin inseminaatio vaikka ajatus olikin jo siirtyä ivf:n. Syynä se, että verikoe paljasti mulla todella alhaisen ferritiini (varastorauta)-arvon joka voi merkittävästi vaikuttaa raskautumiseen. Joten lääkäri meinas, että kannattaa vielä koittaa inssiä nyt kun arvo on korjattu (tiputuksella). Onko teiltä katsottu tuota varastorauta-arvoa?

      Ikävä kuulla Kitty ettei vielä tärpännyt. Mä putosin kaikkein korkeimmalta ekan inssin jälkeen ja nää muut onkin menny melkein huomaamatta lukuunottamatta paria päivää ennen vuodon alkamista. Eli samaistun Aamun kertomukseen näistä.

      Paljon tsemppiä meille kaikille insseihin!

      Aniara

    • #15800
      Maajustiina
      Osallistuja

      Hei Kaikille!
      Minäkin ilmoittaudun täysin uutena tähän koko Simpukkaan ja tähän viestiketjuun 🙂

      Täällä myös yksi pari joka käy läpi näitä samoja hetkiä. Meillä syy lapsettomuuteen on miehen viime kesänä sairastettu syöpä, äkillinen ja aggressiivinen syöpä, joka iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tällä hetkellä tilanne hyvä ja lopputarkakstuksesta terveen paperit, nyt sitten vain mennään kontrolleilla ja toivotaan, että se pirulainen ei palaa enää ikinä.
      Meillä siis hoidot vei miehen siittiötuotannon miltei nolliin, viime analyysissä löydös 1.44milj/ml. Kun ennen hoitoja tilanne oli oikein hyvä. Me sitten ennnen syöpähoitoja säilöttiin spermaa pakkaseen ja olkia saatiin 19kpl. Alkuun oli, että tehdään 2inssiä ja loput ivf-hoitoihin. Nyt kuitenkin kun mieheltä löytyi edes jotain, niin näillä näkymin inssien määrä nousee ainakin 3kpl ja jos millään ei tärppää, tehdään sitten ICSi näillä tämän hetkisillä, ei pakastetuilla. Onni sinällään, että analyysissä oli edes jotain eloa ja nämäkin hyviä kavereita.
      Meille tehtiin eka inssi lokakuussa ja se ei tuottanut kuin kemiallisen ja se siitä. No nyt sitten inssi num.2 tehtiin eilen ja toiveikaina odotellaan ja eletään piinaviikkoja, nää on niin jänniä. Ekassa inssissä sulatuksen ja valkkauksen jälkeen, ”istutettiin” 18milj. siittiötä, nyt vain 11milj. ja lääkäri torui niitä hieman laiskoiksi, mutta kuitenkin inssi tehtiin, sillä olivat hyvin toiveikkaita, että pitäisi tuollakin saada raskaus aluille. Eli nyt siis vaan tarvitaan pitkää pinnaa ja mielenrauhaa, paljon tekemistä ja muita ajatuksia, että 2vk menisi nopsaa.

      Tsemppiä kaikille ja kiitos!

    • #15803
      Kitty
      Osallistuja

      Maajustiina, tervetuloa! Toivottavasti meistä on iloa ja jaksamisapua sinullekin 🙂
      Aamu ja Aniara, vähän eri fiiliksellä nyt odottelen sitä toista inssiä kuin ekan kohdalla. Vaikka ”ikuisena optimistina” varmaan intoilen senkin kanssa ja toivon ja hössötän… Mutta siihen asti, yritän pitää itseni kunnossa niin fyysisesti kuin henkisestikin. Eli urheilen, haaveilen, syön terveellisesti ja yritän malttaa välillä myös levätä ja ottaa iisisti.

      Luin viime vuonna kirjan Reipas, rakas raskaus. Siitä olen poiminu jotain vinkkejä terveelliseen elämäntapaan. Olen myös jättäny alkoholin lähes kokonaan (vaikka toisinaan saunalonkero tai lasi viiniä illalla houkuttaisi ihan älyttömästi!) ja samansuuntaisia muutoksia on tehnyt miehenikin. Tän kaiken myötä musta on tullut aikamoinen ”ituhippi”. Olen vähentänyt kaikenlaisia kemikaaleja elinympäristöstäni, mm panostanut pesuaineiden laatuun jne.

      Aniara, toivottavasti nyt löytyi selitys hoitojenne aiempaan epäonnistumiseen ja saatte nyt vihdoin positiivisia tuloksia! Pidän kaikki peukut ja varpaat pystyssä! Multa tuota ei varmaan ole koskaan tutkittu.. Minkä vuoksi sulle nuo verikokeet nyt tässä vaiheessa tehtiin?

      Aamu, minulla on myös välillä vaikeaa olla yksin ajatusteni kanssa. Taipumusta synkkyyteen, vaikka noin ylipäätään optimistinen tyyppi olenkin. Ja vaikka paljon kaikesta jutellaankin mieheni kanssa, niin joitain ajatuksia on vain vaikea kertoa. Siksi on hyvä päästä tälle palstalle. Minäkin uskon tuohon, että kaikki tapahtuu ajallaan, kaikelle on syynsä. Nyt tajuan, että mikäli raskaus olisi onnistunut jo vaikka vuosi sitten, ei minulla olisi tätä nykyistä loistavaa työpaikkaa jne. Että eiköhän se sieltä tule kun sen aika on…

    • #15804
      Maajustiina
      Osallistuja

      Kiitos Kitty! 🙂

      Saako udella teiltä noitä inssissä siirrettäviä siittiö määriä? Kun itelle kaikki on niin uutta, mutta kuitenkin tämänn ekan ja tokan välillä on oppinut suurinpiirtein nämä kaikki viitearviot ja määrät, mutta silti jäi vähän mietityttämään tuo meidän tokan inssin määrä, että onko tuo nyt sitten hyvä, tai tarpeeksi? Ja sitten kun lääkäri puhui sulatuksen jälkeen noiden siittiöiden hitaudesta, että ne ei oikein ollut aktiivisia. Tiedän kyllä sen, että inssiä ei lähdetä tekemään, mikäli epäilys olisi ettei niillä siittiö määrillä voisi raskautua, mutta silti kokemuksia olisi kiva kuulla 🙂
      Huomaa kyllä miten oma kroppa on puolen vuoden aikana oppinut tähän hullun myllyyn ja oppinut käsittelemään näitä asioita ja mielikin jo parempi, ei pelota ja jännitä niin kovasti. Itse kävin maanantaina kp14 ultrassa, jossa näkyi oikealla 18mm munarakkula ja odotin jo, että se ei tule puhkeamaan, kun itsellä yleensä kp.t 28-29, mutta toisin kävi ja keskiviikkona (kp16) illalla bongasin hymynaaman ja se toi jo toivoa tulevaan.

    • #15805
      Maajustiina
      Osallistuja

      Ja minulla tehtiin tämä inssi siis luonnolliseen kiertoon, kun lapsettomuus johtuu miehen siittiöistä 🙂

    • #15806
      Kitty
      Osallistuja

      Meille ei kerrottu enkä edes tajunnut kysyä sitä siirrettyjen siittiöiden määrää. Sen vain tiesin, että sperma pestiin ennen inseminaatiota, sperman laadun parantamiseksi. Mulla on omakannassa aiemmin ollut joka näytteen tiedot, mutta äsken kun kävin sieltä taas vakoilemassa, niin koko alkuvuoden kaikki tulokset ja potilaskertomukset ovat kadonneet! Pitääpä ensi kerralla kysäistä.

      Hirmuisesti onnea Maajustiina teille 🙂 Toivotaan että nyt tärppää!

    • #15808
      Maajustiina
      Osallistuja

      Kiitos <3

      Pestyjä ne nuokin oli, että ihan priimaa tavaraa sinne siinä mielessä meni ja olikohan se liikkuvuus-% 34, tai mikälie arvo se nyt olikaan 🙂
      Mulla taas ei omakannassa näkynyt kuin ne ultrat ennen maanantaita, muuten täysin tyhjää :/

    • #15809
      Aamu
      Osallistuja

      Moikka,

      Aniara, multa ei ainakaan tietääkseni ole tutkittu varastorauta-arvoa. Aluksi tehtiin ne perusverikokeet, varmaankin pieni verenkuva ja sitten jotkut vasta-ainetestit, mutta tuollaisesta en ole kuullutkaan.

      Tervetuloa Maajustiina! Saa udella siittiömääriä. 😀 En ole minäkään joka inssissä älynnyt sitä edes kysellä. Jollain kerralla niitä oli aavistuksen heikosti, kun ei oltu pidättäydytty seksistä riittävän pitkään. Huomattiin ero seuraavassa, kun pidettin neljän päivän paussi, niin tiheys oli muistaakseni reilut 40milj/ml ja liikkuvuudeltaan a-luokkaan kuului jopa 95% siittiöistä jos nyt muistan oikein. Mutta ei se tuonut meille kuitenkaan tulosta. 🙁 Välillä alan epäillä, että lopulta joku vika löytyy minun puolelta, vaikka tällä hetkellä ollaan selittämättömästi lapsettomia.

      Tsemppiä ja onnistumisia kaikille, mukava kun meitä on täällä taas runsain joukoin! 🙂

    • #15810
      Maajustiina
      Osallistuja

      Mä oon ollut noissa insseissä täsin ilman mitään, eli siis multa ei ole otettu minkään valtakunnan verikokeita. Raskaana olen ollut kaksi kertaa ja siksi nää meidän inssit tehtiin nyt sitten luomukiertoon, kun lääkäri ei uskaltanut antaa mitään lääkkeitä, kun kierto ja ovulaatiot pelaa 🙂

    • #15814
      Aamu
      Osallistuja

      Aika erikoista Maajustiina, ettei sulle/teille ole tehty edes perustutkimuksia verikokeen osalta. Meillä siis selittämätön lapsettomuus, kiertoni on säännöllinen ja ovulaatio ainakin osassa kiertoja toimii. Silti mulle on määrätty Letrozol kierron päiville 2-6 ja inseminaation jälkeen emättimen kautta käytettäväksi Lugesteron 15 vrk:n ajan. Kohdun limakalvo on luonnostaan myös hyvä ja tuo 1. lääke on vain määrätty kasvattamaan limakalvosta vieläkin paksumpaa ja jälkimmäinen lääke tukemaan keltarauhasta, jotta mahdollisesti alkanut raskaus jatkuisi. Osassa inseminaatioita olen lisäksi pistänyt munasolun irrotuspiikin tiettynä kierronpäivänä, kun lääkäri on ultrassa nähnyt munasolun sopivan kokoiseksi ja omaa ovulaatioo ei oo vielä kuulunut. Näillä lääkkeille on menty meillä. Välillä taas oma ovulaatio tulee ihan sopivaan aikaan. Lääkäri sanoi, että mulla munasolu kasvaa tosi suureksi ja voi ”ylikypsyä”, jos jäädään odottamaan luonnollista ovulaatiota ja sen vuoksi välillä irrotettu piikillä.

      Tänään mulla on ollut yllättäen vaikea päivä lapsettomuuden osalta. Rupesin vaan ajattelemaan sitä, miten ihmiset juhlii heidän lastensa valmistumisia ja iloitsevat muutenkin, kun lapset pääsevät lomille ja kasvavat. Vaikka mulla ja miehelläni ei vielä edes voisi olla kouluikäisiä lapsia, niin silti olen tosi yllättynyt miten oon ollut tippa silmässä tänään jo pari kertaa. :¨( Hormonienkaan puolesta ei nyt pitäis olla mikään hankala aika, mutta tulevaisuuden ajatteleminen ilman lapsia rupesi vain ahdistamaan. Ja tuli ikävä tälle palstalle..:)

    • #15815
      Maajustiina
      Osallistuja

      Joo meille ei siis ehdotettu mitään kokeita ja lääkkeitä. Eka lääkäri meinasi, että kirjoittaa minulle reseptit, mutta päättikin sitten toisin, kun hedelmällisyyttä on jo löytynyt. Meillä siis syy tuo miehen tuhoutunut siementuotanto noiden sytostaattien takia 🙁 Ja tässäkin siis meille sanottiin, kun lähdettiin hoitoihin (syöpä) ettei sukusoluja tarvitse ottaa talteen, että tuotanto palaa ennalleen, no tuon aggressiivisuuden takia meidät siirrettiin Kuopioon hoitoihin ja siellä ekana automaattisesti käytiin ottamassa kaverit talteen, juuri sen takia kun tuotanto voi kadota kokonaan :/ Ja hyvä niin että ne otettiin, sillä siittiöiden palautuminen voi olla pitkä prosessi ja nyt on meidän kohdalla puhuttu, että ne tuskin tuosta paranee, joten suuri kiitos Kuopion Yliopistolliselle sairaalalle, että ne meidän pikkuiset taltioi.
      Mutta jatkoa ajatellen jos näillä hoidoilla ei onnistu, niin onneksi siellä on edes jotain elämää, että voidaan sitten yrittää ICSiä, mutta päivä kerrallaan ja toivotaan, että päästäisiin näillä vähän ”kevyemmillä” hoidoilla plussaan.
      Itellä ollut eilisestä lähtien ihan hirveä painontunne alavatsalla ja alavatsa, sekä selkä olleet tosi kipeänä. Inssi tehtiin silloin torstaina kello 12 ja illalla olin aika satavarma, että munasolu lähti matkaan, sen verta nippaili oikealla puolella.
      Toivotaan nyt paras, että saataisiin se pieni käärö ensi vuonna maailmaan <3

    • #15821
      Kitty
      Osallistuja

      Maajustiina, toivotaan että nuo sun oireet olisivat hyvä merkki 🙂

      Mä oon huomannu, että sen jälkeen kun alettiin lasta yrittämään ja jouduttiin huomaamaan, että se kestää ja kestää, on kieltämättä vähän muuttunu seksi meidän talossa. Ehkä vähemmän spontaanisuutta ja enemmän ”hei nyt on kyllä pakko kun on nää päivät, vaikka väsytttäis…”. Onneksi se on sen verran mukavaa puuhaa että siihen sitten aina jotenkin löytää virtaa 😉 Ja ainakin mulla nuo hormonihoidot tekee olon ihan tajuttoman väsyneeksi, niiden kanssa edes seksi ei meinaa piristää.
      Mutta jotenkin siitä aina selvitään, vaikka sitten vähän ronskilla huumorilla 😀
      Mutta täytyy myöntää, että kaipaan sitä aikaa kun sai vaan mennä ihan fiilispohjalla.

    • #15826
      Aniara
      Osallistuja

      Moi,

      Meillä oli tänään viimeinen inssi. Oli kyllä tosi mukava palvelu Naikkarilla tällä kertaa. Ja edellytykset kuulema hyvät. Kaksi hyvin kypsynyttä munista, paksu limakalvo ja miehen tavarakin hyvälaatuista. Pesun jälkeen 87 % niitä erinomaisesti liikkuvia ja vissiin näitä yksilöitä joku 8 milj. Kokonaismäärää en muista, mut olisko ollu joku 20 milj.

      Sain tänään kuulla, et syksyllä alkaa tosi kiva työhomma. Se piristi valtavasti mieltä ja teki melkein mieli jättää menemättä inssiin kun ei haluais sitten kesken jättää töitä. Mut ei sentään. Kyllä nää hoidot nyt käydään ja työt saa sumpliutua niiden mukaan sitten. Mutta onneksi on mielekästä tekemistä luvassa syksyllä.

      Kitty, tiedän todellakin mitä tarkoitat seksielämän kaavoittumisella. Me ollaan selvitty hurtilla huumorilla, mut eipä sitä pahemmin tuu kynttilänvalossa rakasteltua vaan se ovulaatioviikko tykitetään täysillä ja muuten onkin aika hiljaista sillä rintamalla… 😛 Ollaan kyllä vitsailtu, että seksiterapiaan tässä vielä päädytään lapsettomuuden myötä. Onneks se on vielä huumorilla sanottu.

      Toivottavasti saatte kesällä ajatuksia ainakin välillä pois hoidoista. Mulla on tosi pitkä loma, joten vähän jännittää miten ajan saa kulumaan.

      Aurinkoisia päiviä toivotellen,
      Aniara

    • #15896
      Kitty
      Osallistuja

      Heipsan!

      Aniara, joko tiedät miten teidän inssi onnistui? Minkälaisia oloja ja tuntemuksia sinulla on? Toivottavasti kerrot hyviä uutisia 🙂 <3 Ja onnea uudesta työstä!! Mullakin alkoi vuoden vaihteessa uusi työ, ja koska tykkään tästä työstä niin paljon, niin se vähän auttaa kestämään tätä hoitorumbaa ja pettymyksiä.

      Täällä odotellaan että kuukautiset alkaisivat, jotta päästäisiin varmaamaan uusi inssiaika meillekin. Menkat on nyt pari päivää myöhässä mutta eiköhän ne sieltä tule. Maha ainakin on sillä lailla kipeä. Erikoista tässä kierrossa on se, että nyt noin viikon ajan joka päivä iskee vähintään kerran tai kaksi semmonen oksetus olo ja tisseissä ei ole mitään ”oireita” ja ne kuitenkin yleensä kipeytyvät noin viikkoa ennen menkkojen alkua. Mutta tein testin tänään aamulla ja negatiivista näytti. Eli taidan vain olla kovin herkkä kuulostelemaan kroppaani nykyään 😉

      Miten muilla kesä sujuu?

    • #15898
      Aamu
      Osallistuja

      Moi!

      Täällä kesä etenee hoitotauolla ihan mukavasti. Nautin tästä vapaudesta, kun ei tarvi olla testailemassa ja muistamassa lääkkeiden ottoa oikeina päivinä. Jospa sitä kesän virtaa riittäisi sitten syksyn (synkkinä?) hetkinä. 🙂

      Käytiin miehen kanssa suunnittelukäynti syksyn hoitoja varten. Meillä aloitetaan koeputkihoito syksyllä elo-syyskuussa. Nyt tiedetään suunnilleen, mitä on sitten tulossa.

      Kitty, tuo itsensä tarkkailu kuulostaa niin tutulta! Olin itsekin yhdessä inseminaatioyrityksessä huomaavinani etovaa oloa. Mutta ikinä en plussaa saanut testiliuskaan. 🙁 Mutta voi ne tuntemukset sitten joskus pitää paikkansakin! Ainakin toivotaan näin meille kaikille.

      Aamu

    • #15907
      Kitty
      Osallistuja

      Kesätauko ei ole ollenkaan pöllömpi idea! Meillä kesä mennyt näitä hoitoja kärkkyessä ja se ei sit olekaan aivan rentoa aikaa. Kaikki menot pitäny suunnitella niin, että eivät häiritse mahdollisia hoitoja. Nyt alkaa taas uusi kierros ja pitää vain toivoa, että sitten kun koittaa H-hetki on labran porukka töissä, jotta pääsevät pesemään meidän siemeniä ja saadaan homma hoidettua.

      Mitäs Aamu siitä koeputkihoidosta on odotettavissa? Vissiinkin rankempaa kuin tämä inseminaatio?

    • #15919
      Aniara
      Osallistuja

      Hei,

      Meillä viimeinenkään inssi tuottanut raskautta, joten olemme siirtyneet ivf-hoitoihin. Nyt jo ensimmäinen kierros meneillään. Tämä siirtymä meni omasta mielestäni mukavan rivakasti, koska mulle hoitojen odottaminen tuntuu henkisesti raskaimmalta. Heti kun jotain tapahtuu, olo helpottuu. En ole vielä huomannut varsinaista eroa olossa verrattuna insseihin.

      Jos haluatte kuulla kokemuksia ivf:stä voin niitä kirjoitella, mutta ymmärrän myös jos toivotte tämän ketjun käsittelevän vain inssejä.

      Hyvää kesää teille ja voimia hoitoihin ja niiden odottamiseen!

      Aniara

    • #15944
      Kitty
      Osallistuja

      Hei Aniara!

      Mielelläni kyllä seuraan teidän edistymistä hoidoissa!
      Meillä on tosiaan nyt toinen inssikierros meneillään, ja jos tästä ei tärppää niin sitten koeputkeen. Ja minähän srtessaan jo valmiiksi siitä, miten selitän töissä sitten kaikki ne poissaolot, mulla kun ei ole intoa näistä kaikille selitellä.

      Miten nämä hoidot on vaikuttanu teillä kaikilla kroppaan? Itse huomaan, että heti ekasta inssistä alkoi se väsymys mutta myös ihme turvotus tms. Oon aina ollu hoikka, liikun paljon ja syön terveellisesti. Ja nyt mulla on ”söpö” etureppu. Eli alavatsa on kuin löysä pallo. Ja yhtäkkiä pompsahti kerran jo lähes piiloon saadut selluliitit esiin, korkojen kanssa! Toki tämä voi olla jotain luonnollista lihomista vaikkapa iästä johtuen 😀 Ja sen väsymyksen myötä liikuntakin on vähän kärsinyt.

      Vitsailenkin, että mulla on raskauskiloja tullut jo tässä yritysvaiheessa 😉

    • #15969
      Aniara
      Osallistuja

      Hei tännekin,

      Meidän eka ivf-tuoresiirto ei tuottanut plussaa… 🙁 Harmittaa taas vähän uudella tavalla kun rankempiin hoitoihin siirtyminenkään ei tuottanut sitä toivottua raskautta. Mulla lähestyy vuosipäivä edellisen, eli ensimmäisen ja ainoaksi jääneen, raskauden alkamisesta. Ja samalla myös keskenmenon vuosipäivä. Todella kurja tunne, kun ajatteli, että ehkä vuodessa olisi ehtinyt raskautua uudestaan. Mutta ei…

      Nyt edessä välikierto ja elokuussa PAS. Silloin sulatetaan meidän kaikki 6 pakastettua 3-päiväistä alkiota ja jatkoviljellään blastoiksi. Toivotaan, että edes joku niistä selviää ja päästään siirtoon.

      Miten muilla on kesä mennyt?

      Aniara

    • #15970
      Kitty
      Osallistuja

      Hei Aniara

      Olen todella pahoillani että tuo teidän eka ivf ei tuottanut toivottua tulosta ? Olen lähipiiristä ymmärtänyt että ne hoidot ovat muutenkin paljon raskaammat kuin inssit. Ja kun niiden kohdalla toiveetkin ovat varmasti korkeammalla niin pettymyskin voi olla aika paljon kovempi. Toivon todella että seuraava kerta on teille onnekas ?

      Meillä odotellaan tuoreimman inssin tulosta, ensi viikolla ollaan viisaampia. Viime inssistä olin ihan älyttömän kipeä 2 viikkoa, nyt ei ole ollut juuri mitään oloja. Vain pientä nippailua ja juilimista välillä vatsassa. Meidän tulee nyt päättää, että mikäli tämäkään inssi ei tuota tulosta niin haluammeko kokeilla samaa vielä kerran ennen koeputkea vai mennäänkö jo suoraan niihin järeämpiin hoitoihin.

      Mitäs muille kuuluu?

    • #15976
      Aniara
      Osallistuja

      Hei Kitty,

      Pidän kovasti teille peukkuja että tämä inssi toisi plussan. Tsemppiä jännäviikkoon! Monesko inssi tämä siis oli teille?

      Mun mielestä oli ainakin aika hankalaa päättää järeämpiin hoitoihin siirtymisestä, joten päädyttiin silloin vielä tekemään yksi inssi. Meillä niitä tuli 3, kaikki ovulaatioinduktion kera ja yksi pelkkä OI. Eikä tulosta 🙁

      Aniara

    • #15978
      Kitty
      Osallistuja

      Heipsan!

      Ei tarvinnut kauaa jännittää, vuoto alkoi jo ennenkuin se kaksi viikkoa inssistä ehti tulla täyteen. Tämä oli vasta toinen inssi. Tänään pitääkin soittaa sairaalaan ja kysyä onnistuuko kolmas jo heti tästä kierrosta. Loma kyllä tekisi hyvää tästäkin touhusta, mutta lääkäri oli sitä mieltä, että pitäis yrittää ehtiä tehdä vaikka ja mitä tämän vuoden puolella.

      Yllättävän vähän harmitti kun vuoto alkoi, toki itku tuli, mutta ei se pettymys ollut ihan niin musertava kuin mitä se on tähän asti ollut. Tuntuu että joka kuukausi alan enemmän ja enemmän asennoitumaan siihen, että ehkä tätä ei ole meille tarkoitettu. Meidän on myös ihan valtavan hyvä näinkin, kahdestaan. Saa nähdä miten ajatus jalostuu hoitojen edetessä.

    • #15980
      Aamu
      Osallistuja

      Heips!

      Pahoittelen, että olen ollut aika passiivinen täällä viime aikoina. Oon päässyt henkisesti unohtamaan hoidot nyt sydänkesän aikana, joten en ole toimertunut kirjoittamaan. Olen kyllä lukenut viestinne aina heti tuoreeltaan (kun kännykästä näkee ne kirjautumatta tänne). Harmi juttu Aniara ja Kitty, että hoidot ovat tuottaneet teille pettymyksiä!

      Havahduin itse siihen, että seuraavien menkkojen alkaessa elokuussa, alkaakin jo meidän hoitoruljanssi IVF/ICSI-hoidolla. Äkkiä on kulunut kesä. Aivot on päässeet niin lepotilaan hoitojen osalta, ettei heti tule edes mieleen, mitä pitikään sitten tehdä ensimmäisenä. 🙂 No, viiden lääkkeen reseptit mulla on valmiina ja järjestyskin selvillä, joten eiköhän tässä muisti ala pikku hiljaa toimia.

      Mulla inseminaatiohoidoissa en huomannut isompia muutoksia kropassani. Hieman mullakin on kertynyt ”etureppua”, mutta oon kans miettinyt, onko se vaan iän tuomaa kuormaa aineenvaihdunnan hidastuessa vai hoidoissa käytettävien hormonien tulosta. Silloin, kun mulle tehtiin perustutkimusvaiheessa se laparoskopia eli vatsaontelon tähystys nukutuksessa munatorvien aukiolon selvittämiseksi, niin se leikkauksen jälkeinen olotila leikkaushaavakipuineen yms. on sitten eri asia. Mutta varsinaisista hoidoista en ole saanut isompia muutoksia kehooni. Nyt koeputkihoitojen kynnyksella asia vähän jännittääkin, kun lääkkeitä on enemmän ja ne ovat tujumpia. Se useampien munasolujen kasvatus yhdellä kerralla mietityttää, että onkohan sitä ihan pinkeenä pallona sitten ennen ja jälkeen punktion. :/ Mutta sitä ei onneksi tarvi montaa kertaa (toivottavasti) käydä läpi.

      Toiveet tosiaan on syksyä kohtaan korkeammat, mitä oli viimeisten inssien aikana. En tiedä onko se hyvä vai huono. Haluan uskoa, että meitä onnistaisi, mutta en jaksaisi pudota taas korkealta. 🙁 Ehkä kannattaa olla toiveikas, mutta ei epärealistinen odotuksissaan, mikä onkin paljon helpompi sanoa kuin toteuttaa. Vähän väliä sitä laskee mielessää, että milloin vauva syntyisi, jos siinä ja siinä kuussa alettaisiin odottamaan. Olisi niin ihana ajatus, että meidän esikoisen syntymävuosi olisi 2018. <3

      Voimia ja toivoa kaikille hoitoihin!

    • #16081
      Kitty
      Osallistuja

      Noniin, saatiin samantien aika siihen kolmanteen ja viimeiseen inssiin. Se tehtiin vajaa 2 viikkoa sitten ja tänään alkoi vuoto. Eli se siitä. Ja kun viimeksi kirjoitin, että joka kk tuntuu vähän vähemmän pahalta tää pettymys, niin taisinpa vahingossa huijata. Kyllä tämä nyt on ihan jäätävää. Jännittää ihan kamalasti ne ivf hoidot. Ja vaikka tästä kaikesta kaivataankin lomaa, niin onpa vain kurjaa tämä hoitoon pääsyn odottelukin. Saatiin keskusteluaika vasta lokakuulle, sen jälkeen vasta varaillaan aikaa hoitoihin.

      Onko täällä kukaan koskaan insseillä onnistunut?
      Toivottavasti saataisiin tällekin puolelle niitä onnistumistarinoita <3

    • #16271
      Solnce
      Osallistuja

      Moikka kaikille,

      eksyin tänne lukemaan muiden kokemuksia inssistä. Itselläni nimittäin ensimmäinen sellainen takana viikko sitten. Gonal-F ja Ovitrelle oli käytössä kävin myös kahdessa kontrolliultrassa, joissa näkyi johtofollikkeli. Kaiken pitäisi siis olla hyvällä mallilla, mutta en halua toivoa liikoja, ettei taas joudu pettymään.

      Yritystä meillä on takana reilu 1,5 vuotta. Ainoa ”vika” on epäsäännöllinen kiertoni ja sen myötä satunnainen ovulaation poisjääminen. Ovulaatio on kuitenkin saatu bongattua ihan luomukierroista sekä letro- ja nyt tästä piikityskierrosta. Toivotaan, että tällä tarinalla on onnellinen loppu 🙂 Hoidossa me käydään Naikkarilla ja inseminaatioita tehdään yhteensä 3 kertaa siten, että välissä on aina taukokierto..

    • #16393
      Kitty
      Osallistuja

      Hei Solnce

      Joko tiedät, onnistuiko teidän inssi? 🙂
      Mitäs muille kuuluu?
      Me täällä odotellaan aikaa naisten polille ”suunnittelupalaveriin”,
      pohditaan että mille sitä sitten aletaan kun inssit eivät tuottaneet tulosta.

    • #16436
      Solnce
      Osallistuja

      Eipä onnistunut tämä meidän eka inssi…Vähän kyllä jotenkin odotinkin, että voiko muka heti ekasta onnistua. Ilmeisesti inssien todennäköisyydet nousevat mitä enemmän on hoitokertoja takana, en tiedä mihin tämäkin perustuu…
      Mutta nyt sitten taukokierto ja ensi kuussa sitten uusi yritys 🙂 Se näissä hormonihoidoissa on ollut kyllä hyvä, että oma kierto on säännöllistynyt ja ilmeisesti ovulaatiokin tulee nyt säännöllisemmin…Eli ihan positiivisella fiiliksellä kaiken kaikkiaan, että jossain vaiheessa tärppää kuitenkin…

Luet parhaimillaan 62 vastausketjuja
  • Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.