Hei Pulla!

Vihdoin sain tunnukset tehtyä, jotta pääsen kommentoimaan. Vertaistukea kaivataan täälläkin!

Meillä kaksi inseminaatiota takana ja juuri tein negatiivisen testin. Nyt sitten vain odottellaan menkkojen alkamista, jotta voidaan aloittaa kolmas hoitokerta.

Minulla ikää 28v ja mies on muutaman vuoden vanhempi. Yritystä takana kaksi vuotta, ja hoidot aloitettu tosiaan nyt tänä vuonna. Meilläkään ei ole mitään selvää syytä löytynyt. Miehellä kaikki kunnossa eikä minustakaan (vielä) ole löytynyt mitään syytä, miksi ei ole onnistunut.

Inseminaatiokokemuksista sen verran, että minulla on ollut kierron alkupuolella käytössä Letrozol ja sitten kummallakin kerralla on pistetty munasolun irrotuspiikki (nimiä en muista). Itse toimenpiteitä olen jännittänyt kummallakin kerralla. Hoitaja kertoi ensimmäisellä kerralla, ettei tunnu papa-koetta kummemmalta, mutta hoitoa tehdessä kävi ilmi, että minun kohtu on sen mallinen (mutkalla), että joutuivat ns. oikomaan reittiä pihdeillä. Tämä takia kumpikin kerta on tuntunut todella epämukavalta, ja jopa kivuliaalta… Luulisin, että tämä on tosi harvinaista, joten ajattele mieluummin sitä papa-kokeen ottona, joka kestää muutaman minuutin pidempään 🙂

Oletteko te julkisella vai yksityisellä hoidoissa? Me ollaan julkisella puolella, joten ilmeisesti kolmas inseminaatio on viimeinen näitä ns. kevyempiä hoitoja. Jos se ei onnistu, siirrytään keinohedelmöitykseen, mikä jännittää ja pelottaa jo nyt kaikkine hormonilääkityksineen. Mielialat vaihtelee muutenkin, kiitos ihanien PMS -oireiden, joten säälittää mies jo etukäteen 😀

Tsemppiä teille hoitoihin! Toivottavasti tärppää pian 🙂

Mulle ei ole tehty tuota aukiolotutkimusta. Lääkäri tuumasi, että ovat jokin aika sitten lopettaneet aukiolotutkimuksien tekemiset automaattisesti kaikille, kun kuuleman se ei kerro koko totuutta?? Johtimet ilmeiseisesti voivat olla auki, mutta eivät silti toimi normaalisti. Näin ymmärsin asian, mutta saa nähdä, tekevätkö sitten kuitenkin sen minulle jossain vaiheessa.

Mulla oli ennen inssiä yksi ultra, missä katsottiin munasolun tilannetta. Kummallakin kerralla lääkärit ovat olleet tyytyväisiä lääkevasteeseen ja miehen siittiöitä ovat kehuneet joka kerta 😀 Oon kummallakin kerralla mennyt inssiin yksin, ja hoitohenkilökunta on kyllä tähän asti ollut tosi mukavia kaikki 🙂 Onko teillä mies tulossa mukaan?

Fiilikset vaihtelee laidasta laitaan. Tavallaan se negatiivinen testi on tullut niin tutuksi kahden vuoden aikana, etten oikein tällä hetkellä muuta osaa odottaakaan 🙁 Onhan se surullinen ajatus, jos lapsettomiksi jäädään, mutta onneksi tässä toivoa vielä on. 🙂

En tiedä vielä, onko tuleva kolmas inssi viimeinen vai kokeilevatko vielä neljännen kerran, jos ei tärppää. Lääkäri puhui viimeksi, että tämä kevät mennään näillä, kun ollaan vielä nuoria. Nyt tosin tsekkaavat multa AMH ja FHS -arvot ennen seuraavaa inssiä. Katsotaan, löytyisikö sieltä joku poikkeama. Toisaalta toivoisin, että jotain ”hoidettavaa” löytyisi. Tämä epätietoisuus on raskainta, kun ei tiedä, missä vika. 🙁

Ei ollut mitään lääkitystä inssin jälkeen tukena. Tiedätkö, onko sulle ajateltu jotain lääkettä tueksi? Sama tunne minullakin, että paljon pitäisi itse selvittää asioita, että osaisi kysyä oikeita asioita. Lääkärit ovat kyllä joka kerta kysyneet, onko kysyttävää, mutta ei sillä hetkellä tule mitään mieleen 😀

Onneksi ollaan kummatkin vielä nuoria, ja on vuosia aikaa saada lapsia tähän maailmaan. 🙂 En oo ikinä kuvitellut itseäni minään suurperheen äitinä. Ensin ajateltiin, että pari kolme olisi mukava ja nyt viime aikoina ajatus on muuttunut niin, että saisi edes sen yhden alulle! Omalle luonteelle olisi kyllä sopinut paremmin se, että olisi ns. tullut vahingossa raskaaksi. Oon vähän sellainen, että mietin asioita tosi pitkään, mutta sitten kun saan päätöksen tehtyä, niin kaikki asiat pitäisi tapahtua heti 😀

Hormonit tosiaan tekevät vaan kaikesta välillä vähän hankalampaa. Varsinkin kun mulla ne tuntuvat joka toisella kierrolla ottavan vallan ja oon tosi itkuinen ja sitten seuraavassa kierrossa ei mitään.

Kannattaa kyllä ottaa mies mukaan ekalle inssi käynnille, jos vain onnistuu 🙂 Meillä mies ei päässyt töiden takia mukaan, mutta onneksi oli kummallakin kerralla ihana hoitaja paikalla, joka sitten rauhoitteli mua, kun olo kävi epämukavaksi.

Hieno juttu tuo ovis! Pidän peukut pystyssä, että teille tulisikin ihan luomuyllätys! 😀 Voihan se olla, että ne letrot ovat saaneet sun kropan toimimaan ihan luomustikin pitkällä aikavälillä 🙂

Mulla on oma kierto ollut luomuna koko ajan 26-28 kp, ja mitä ovistestejä tein, niin plussa tuli aina siinä kp 16. En tiedä sitten, onko tuossa edes munasolulle tarpeeksi päiviä aikaa kiinnittyä? En oo hirveästi ennen hoitojen aloittamista kerennyt tehdä raskaustestejä, kun ne menkat aina alkoivat ennen kuin kerkesin edes ajatella testin tekemistä! Yksi gyne tosin sanoi, että on parempi, että kierto on lyhyt kuin liian pitkä. Tiedä sitten…

Moikka!
Minäkin juuri kirjauduin ja vielä koko foorumi aika vieras. Mutta tuntuu todella hyvältä huomata, ettei ole maailman ainoa nainen, joka käy näitä juttuja läpi.

Meillä yritystä takana 2v. Takana myös kaksi raskautta, joista molemmat päätyneet keskenmenoon. Edellisestä keskenmenosta jo yli vuosi.

Eka inssi tehtiin pari viikkoa sitten ja eilen tein negatiivisen testin. Kaiken piti osua täydelliseen aikaan ja miehen siittiöt oli superhyviä jne. Kummastakaan ei olla löydetty mitään vikaa.

Olen 37, mies vuoden nuorempi. Oman korkean (?) iän tuoma paine ja tämä koko lapsettomuus häiritsee elämää todella paljon ja on tosi näköalaton olo jo nyt, vaikka hoidot tavallaan vasta alussa. Olisi kiva kuulla, miten te muut pidätte päänne kasassa? 🙂

Itse en oo kertonut asiasta kenelläkään, joten miehen kanssa asiasta jutellaan kahdestaan. Oon vähän lukossa koko asian suhteen ja mitä pitempään hoidot jatkuu, niin sitä hankalampi on jotenkin kertoa lähipiirille asiasta. ? Tällä hetkellä mulla on myös ulkopuolinen olo, kun lähipiirissä alkaa lapsia olla jo aika paljon…

Meillä kolmas inssi nyt takana, ja jos ei tärppää, niin sitten päästään ivf-jonoon.

Terve! Meillä yritystä takana n.3v. Ennestään meillä on 2 yhteistä lasta tulleet luomusti ja aika helposti tyttö 10v ja poika 8v. Mulla ikää 31v ja mies 41v. Kummatkin tutkittu ja verikokeet otettu eikä mitään vikaa ole löytynyt..yksi inseminaatio tehty viime kuussa ilman tulosta. Nyt letrozol kierron 3-7 pvä ja sitten toinen inssi..jos ei toivottua tulosta niin siirrytään suoraan ivf. Felicitaksessa ollaan hoidoissa:) tsemppiä kaikille!

Hei!

Hyppäsin tänne tuolta IVF-ketjusta. Eli ensi kiertoon (5/2018) on nyt suunniteltu ensimmäinen inseminaatio. Meillä molemmilla ikää 27 (tänä vuonna 28) ja inssejä meille tehdään yksi tai kaksi ennen IVF:ään siirtymistä. Tämä mun huonon (0.57) AMH:n takia: aikaa ei julkisenkaan puolen mielestä ole hukattavaksi nuoresta iästämme huolimatta. Tänään kävin aukiolotutkimuksessa (ainakin toinen puoli nätisti auki) ja pisto-opetuksessa. Tunteet heilahtelevat: toisaalta olen tyytyväinen, ettei tarvitse heti hypätä hoitojen ”syvempään päähän” kuten aiemmin oli puhetta, vaan kokeillaan ensin inssiä edes kerran. Ja toisaalta, aikaa ei tosiaan ole hukattavaksi. Onkohan mulla enää syksyllä ollenkaan munasoluja jäljellä IVF:ään?

Paljon tsemppiä kaikille piinailijoille!

Tervetuloa Ruby ketjuun! Minäkin oli tammikuussa helpottunut, kun aloitettiin ensin inssillä. Jotenkin helpompi henkisesti päästä sisään näihin hoitoihin, kun ei heti tarvinnut aloittaa rankimmasta päästä. Sillä varmaan itse vähän viivyttelin lähetteen hakemista alun perin. Halusin olla henkisesti valmis kohtaamaan (mahdollisesti) sen faktan, ettei meille välttämättä ikinä vauvaa tule…

Pulla, mäkin viime kuussa kehittelin kaiken maailman oireita itselleni inssi jälkeen. Alamaha oli tosi turvonnut ja vessassa juoksin normaalia enemmän. Hetken jo ajattelin, että nyt tärppäsi, mutta ei.. Nyt ei oo sitten mitään oireita. Ensi viikolla pitäisi testi tehdä, mutta jotenkin tuntuu, että nega se on. Oon jo alkanut henkisesti valmistautumaan tähän tulevaan hoitotaukoon ja sitten IVF:n, joka todennäköisesti menee alkusyksyyn.. Ehkä meillä olisi vuoden päästä kesävauva tulossa?

Heippa!
Ajattelin tähän ketjuun liittyä ainakin taka-alalle seurailemaan kanssasisareiden kokemuksia. Olen aiemmin jo kirjoitellut toisella foorumilla, mutta laitetaan tännekin lyhyesti infoa minun ja mieheni tilanteesta. Selittämättöminä mennään. Munajohtimet, siemennesteet ja hormoonit tsekattu, kierto säännöllinen 26-27 päivää ja ovuloin normaalisti. Silti yritystä takana kohta 2v. eikä plussaa ole koskaan tullut. Esikoinen toiveissa <3

Toinen inssi takana, piinapäivillä 3-4 mennään nyt… Pistoksina Gonal-f 50yks. kp5-9, Ovitrelle kp 11 ja inssi kp 12 ja kp 14 alkaen ->12 päivää Lugesteron 200mg 2xpvä alateitse. Puuh 😛

Täällä taitaa olla muitakin piinailijoita tällä hetkellä, kiva kuulla, miten teillä menee ja ennen kaikkea, mikä lopputulos! 🙂 

Tsemppiä kaikille hoitoihin ja koko prosessiin rutkasti onnea!! <3

Moi kaikille!
Pari viikkoa kulunut niin intensiivisesti töissä, että hetkellisesti ajatukset on olleet jossain muualla kuin lapsettomuudessa. Nyt hajoilen todella pahasti siksi, että ovulaatiot näyttäisi tässä kuussa koko kesän osuvan viikonloppuun = ei pystytä siis tekemään seuraavaa inseminaatiota ?. Lisäksi ihmettelen, miksi mulle ei tarjottu mitään pistoksia inseminaation tueksi, vain letrozol. Huokaus.
Naistenklinikalla häiritsevintä
On se, että meillä ei ole omaa lääkäriä, vaan aina eri tyyppi ja ei ketään, joka todella selittäisi prosessia.

Koitetaan kaikki vielä pitää toivoa yllä, josko kesä ja valo toisi jotain hyvää mukanaan..? <3

Hei kaikille!

Ajattelin tulla kertomaan, että eihän se toukokuinen, ensimmäinen ja viimeinen inseminaatio tietenkään onnistunut. Lääkkeinä oli Gonal-F 50 IU x 5 päivää, Ovitrelle ja luteaalivaiheen tukena Lugesteron.

Toiveita ehti ilkeästi herätä nopeasta kolmen follikkelin vasteesta johtuen. Kohtuullisen kuivalla huumorilla varustettuina tyyppeinä ja tilanteessa, jossa ensimmäisenkin lapsen maailmaan saattaminen vaikuttaa epävarmalta, keksimme kolmelle lapselle leikillään työnimetkin: Toivo, Kaino ja Myyntiin. Jännä, miten tällaisella surkealla AMH:lla (0,57) tulee noinkin monta follia ja noinkin nopeasti… toki inssipäivänä selvisi, että kaksi oli jo ehtinyt karata.

Loppukierto olikin sitten aika oireeton, mitä nyt rinnat olivat hieman kipeät ja luget hieman ärsyttivät limakalvoja ja turvottivat vatsaa. Lisäksi parina aamuna alakertaan kävellessä hieman huimasi. Testasin huvikseni herkällä testillä pp9, ja sain haaleanvaalean plussan. Ikävä kyllä kuukautiset alkoivat jo päivää ennen testipäivää (mahtoikohan plussa olla vielä Ovitrellea?)

Seuraavaan kiertoon suunniteltu eka IVF lyhyellä kaavalla Naikkarilla, lääkkeinä Gonal-F 225 IU/vrk x 6, Fyremadel, Ovitrelle ja Lugesteron. Kuukautisten pitäisi alkaa joko tänään tai huomenna, joten jännät paikat alkaa olla. Toivon teille kaikille kaikkea hyvää, ja paljon tsemppiä inseminaatioihin! Olette ajatuksissa.

Hei kaikki, olen uusi täällä foorumilla. Olen 36v ja olemme yrittäneet lasta n. 1,5v tuloksetta ja hoidot naikkarilla alkoivat edellisessä kierrossa (OI+irroistus+luteaalivaiheen tuki), jolloin tarkoitus oli tehdä inssi mutta ovulaatio osui viikonloppuun. Tulos oli negatiivinen; menkat olivat myöhässä 4pv ja se sai aikaa aikamoisen tunnemyrskyn vaikka tämä todennäköisesti johtui lugesterolista. Nyt on menossa välikuukausi ja sitten kokeillaan taas, eli aika alussa ollaan hommassa.

Lueskelin foorumia, ja Pullalle onnea plussasta. Miten muilla menee?

Meillä ensimmäinen inssi takana, eikä tuottanut vielä toivottua tulosta. Toiseen inssiin olemme menossa tässä kierrossa. Jännää! Syön Letrozolia 2,5 mg kp 2-6. Ikää on jo vähän päälle 30 ja esikoista toivotaan kovasti. Toivoisimme useamman lapsen, joten kyllä välillä mieliala on matala ja epätoivo helposti hiipii mieleen. Meillä ei ole löytynyt mitään syytä siihen, miksi ei ole vielä tärpännyt. Pari vuotta yritystä takana. Menkkojen alku on aina yhtä masentavaa, kun tärppiä toivoo. Luotan Jumalan johdatukseen ja siihen, että kaikella on aikansa. Tsemppiä kaikille kovasti ja plussatuulia!

Hei.

Olen Angelica 38-vuotiaas ja mieheni on 41-vuotias.
Olemme yrittäneet lapsia n.4 vuotta ja menimme hoitoihin 2kk sitten kun vihdoin oli varaa. Aika kallis oli ne hoidot kyllä. Selvisi että miehelläni on alhaiset testosteroonipitoisuus, toosi toosi huonot joten sille määrättiin clomifen 50mg/joka toinen pvä 6kk kuuri testosteronipitoisuuden vuoksi, (mikä luultavasti on syynä niukkaan siittiötuotantoon). Minä en helpolla päässyt diagnoosina siis lievä PCO mutta kuitenkin arvot niin rajoilla joten minulle määrättiin letrozol 2,5mg/3-7 päivänä. Joten näillä olis nyt tarkoitus buustata ovista vähän aiemmaksi sekä mulla limakalvo saisi olla paksumpi sentaki määrättiin letrozo eikä clomit..

Tässä tulee se ongelma, me kävimme hoidosso Portugaalissa kun siellä asutaan ja näköjään halvemmat ne hoidot on siellä kun täällä Suomessa.
Joten me saatin reseptit ja nostettiin 6kk lääkkeet kun ei oltu varmaan käykö reseptit täällä,niin nostettiin kaikki clomid ja letrozot. Ei siinä mitään saatin kaikki, mutta ongelma tuli siinä kun tulimme Suomeen lentokenttälle. Tulli otti meiltä lääket pois kun meillä ei ollu miteen todistaa resepteillä että se on meidän ja ei saa tuoda niin monta nostettuna sekä saatin sakko päälle sekä meidät epäiltiin että myytäisimme niitä lääkeitä. ? Se ongelma on se että Portugalissa kun nostat lääkkeet se resepti otetaan teiltä pois joten vaikee todistaa.

No mentiin yxityiselle että saatais täältä uuden reseptin, vietin meidän hoidon paperit ja tutkimukset ja yms mutta 2 yxityisessä sanottiin että he eivät voi myöntää reseptilääkeitä sillä perustella koska toinen maa teki tutkimuksen, vaan meidän pitä käydä täällä uudestasn koko tutkimuksen läpi että ne antaa täältä diagnoosin ja sitten lääkkeen (mielestäni rahakalastus). Ja siihen menee rahaa,aika ja meillä on kummiskin 6kk aika korkeilla noin kun ivf hoito on Huhtikuussa portugalissa jos ei oo onnistuu noilla.

Btw tulimme suomeen koska, tarvitsemme rahaa siihen ivf hoitoihin justiin ku ei tiedä milloin tärppää niin mieheni tuli töihin tänne sen isoveljen rakennusfirmalle, ja minä sain myös hankittu töitä täältä joten säästämme yhdessä haavemme eteen.
Sekä täällä on parempi palkka kuin portugalissa varsinki kun asuu väliaikaisesti vanhempien luona? joka on outo sielloin kun pitäis touhuta mutta iloinen siitä että he tukevat meidät tässä asiassa ja ymmärtävät..

Tässä tulee kysymys? Onko kellään jäänyt ylimääräiseksi letrozol ja clomifen? Olen valmis maksamaan niistä molemmista 5-6kk satsista eli Letrozo se 100klp prk riittää ja clomid aloittaisin 3x20kpl prk. Ja käymme sitten yxityisellä ultrattavaksi jokaisen kpl aika en haluu monikko raskaus.
Joten jos löytyy ota yhteyttä minuun sähköpostikseen

anjo.show@outlook.com

Kiitos etukäteen avusta.

Mitä kuulumisia teille, kohtalotoverit? Meillä meni toinen inseminaatio sivu suun, kun ovis olikin jo tapahtunut ultran mukaan. Lääkäri arvio väärin ultran ajankohdan…harmitti kyllä. Joulukuussa toivottavasti toinen inssi. Yllättävän rankkoja nämä kevyemmätkin hedelmällisyyshoidot, hormonit varmasti myös vaikuttavat mielialaan ja epätietoisuus siitä, saako koskaan olla vanhempana. Olisi kiva kuulla kuulumisianne!

Moikka!
Meillä ilouutinen: toinen inseminaatio tuotti tulosta ja alkumetreillä raskautta mennään. Kiitos Jumalalle, joka luo uutta elämää! Tsemppiä kaikille ja toivon teille samaa ilouutista. Poistun nyt tältä keskustelupalstalta <3 Viuhti

Onnea Viuhti! <3

Meillä ens viikolla tulossa inssi 3/3. Jospa ovis ei ehdi viikonloppuna mennä. Pari kk toimenpiteillä väliä, kun ovulaatio mennyt viikonloppuna. Lääkärit todella optimistisia tilanteeseemme ja pitävät todennäköisenä raskautumista inssistä. Kuitenkin puhuttu jo seuraavista hoidoista, mihin en millään haluaisi mennä. Nyttenkin Letrozolit heilauttelee mielialaa ja aiheuttaa oireita.. Rankemmat hormonihoidot ei innostaisi.. Jotenkin olen uupunut ja toivoton. Uskoni raskautumiseeni on miinuksella, vaikka kummassakaan ei ole mitään vikaa ja raskautumisen pitäisi olla todennäköistä.

Tsemppiä teille! <3

Moi!

Meillä on takana kaksi inseminaatiota, ensimmäinen joulukuussa 2018 ja toinen helmikuussa 2019. Kumpikaan ei tuottanut tulosta 🙁 Ensimmäisessä oli ovulaatio jo tapahtunut ja toisessa oli rakkulat vasta puhkeamassa. Letrozol oli lääkityksen kummassakin inssikierrossa. Letrozol kasvatti kyllä kaksi hyvää follikkelia kummallakin kerralla. Kaikki näytti lupaavalta, mutta ei vaan onnistunut 🙁 Seuraavaksi edessä IVF, ellei sitten tehdä sitä odotellessa kolmatta inssiä vielä välissä

Heippa!

Meilläkin takana nyt yksi inssin yritys, jota ei voitu tehdä koska munasarjat tuottivat liikaa rakkuloita. Viime kuussa juuri sitten saatiin varsinainen ensimmäinen inssi tehtyä, mutta tulos nega. Siinä rakkulat eivät olleet vielä ehtineet irrota. Suunnitelmana olisi nyt vielä 2 inssiä ja sen jälkeen luultavasti IVF, jos niillä ei onnistuta. Syynä lapsettomuudessa mahdollisesti lievä endometrioosi. Melkoista vuoristorataa tää on henkisesti. Onnellinen että päästy hoitojen pariin ja asiat tavallaan etenee mutta onhan tää tietämättömyys ja odottelu todella tuskaista!