Harmailija, kiitti uudesta ketjusta, helpottaa.:)

Täällä aletaan olla fyysisesti toivuttu ekasta ivf stä, tuoresiirron plussasta ja varsin kivuliaasta lopusta.

Eilen kaikki näytti hyvältä lääkäri käynnillä, nyt odotellaan kierron vaihtumista ja ensimmäistä passia.

On tää melkosta myllytystä.
Loppuvuoteen iso määrä tsemppiä kaikille!

Hei. Uutena täällä. Taustaa: ikää 38, erittäin matala amh, hoitoja yksityisellä takana pian 2 vuotta, 1 inseminaatio, 5 passia, 6 negaa. Viimeisin nega testattu vajaa viikko sitten. Olisin kysellyt, onko täällä muita, joilla supermatala amh ja minkälaisia hoitoja/lääkecocktaileja teillä on ollut ja minkälaisin tuloksin? Meille kun lääkäri ehdotti vielä yhtä hoitokierrosta omilla soluilla, mutta itsestä se alkaa tuntua rahan tuhlaukselta näin monen pettymyksen jälkeen. Vertaiskokemuksia vailla siis 🙂 Ja kiitos teille kaikille, jotka olette tänne kirjoitelleet tarinoitanne. Niistä on ollut tukea ja hyötyä tällä ei-niin-hilpeällä lapsettomuustaipaleella!

Edellisessä keskustulessa kyseltiin lugesteronin haittavaikutuksista.
Minulla oli eräs pe siirto ja illalla alkoi lugesteronit. Aamullla kun heräsin niin oli rinnat kipeänä. Ja oli sitä melkein raskaustestiin saakka. Suoli ei toiminut niin kuin normaalisti. Ja väsytti. En tiedä johtuiko väsymys lääkkeestä vai itse hoidon jälkitilasta. Illalla laitetut mulla ainakin pysyi paremmin kun nukkuu vaakatasossa. Aamulla laitetut tahraa housuja aika pian laittamisen jälkeen. Pöntössä on näkynyt paperisilpun näköistä töhnää..Mutta itse palleroa en ole siel nähny, kuin kerran kun lipes sormien välistä laittaessa.
Lääkäri sanoi, että rintakipu ei johdu keltarauhashormoonista vaan estrogeenistä.

Moi kaikki. Lääkkeitähän ei varmaankaan sais eteenpäin myydä. Mulla muistaakseni kolme pakkausta orgalutrania kaapissa ihan avaamattomia ja koskemattomia. Huhtikuussa tais olla eräpäivä. Ajattelin kirjoittaa tänne kun kyse ei mistään ihan edullisimmista lääkkeistä ole! Mitä mieltä olette… Itsellä ei enää tarvetta kun julkisen hoidot käyty ja tämä pienoinen nyt masussa ☺

Moikka,
Vielä tuohon luge-keskusteluun: kokeilen nyt pitkästä aikaa nimenomaisesti lugesteroneja, aiemmin (4 edellistä PAS) ollut käytössä Lutinukset. Ensimmäistä kertaa kun käytin lugeja, olin todella huonovointinen. Nyt niistä ei ole tullut juuri mitään oireita. Mielestäni nämä pysyvät lutinuksia paremmin ja ihanaa, että tarvitsee muistaa vain aamuisin ja iltaisin. Lutinusten kanssa piti muistaa myös päivällä ja tuotti välillä hankaluuksia töiden takia.

Tänään sain 6päiväisen plastokystin kyytiin ja testipäivä onkin sitten 100v. Suomen syntymäpäivänä. Saas nähdä missä tunnelmissa juhlaa tulee vietettyä.
Nyt on ainakin ihan hyvät fiilikset, selkeästi tämä lääkkeetön PAS tuntui positiivisemmalta jo lääkearsenaalin pienenemisellä. Nyt aion vetäistä hyvällä omalla tunnolla sohvan pohjalle, viltin alle ja laittaa jonkin hyvän leffan pyörimään 🙂

Nimenomaaan täytyy ostajan myyjälle todistaa että niitä hoitoihin tarvitsee ja käyttää. Ne on siis niitä 5 ruiskun paketteja että on kyllä aika kalliita. Mutmut jos joku tarvii täältä niitä löytyis. Tässä konkurssissa nimenomaan turhauttavaa viedä hävitettäväksi ?

Moikka!

Täällä pitkään palstaa lukenut rohkaistuu nyt itsekin kirjoittamaan. Oon 31-vuotias, mies muutaman vuoden vanhempi. Selittämättömiä lapsettomia ollaan ja lasta toivottu reilut kolme vuotta. Toinen koeputkihoitokierros meneillään. Ekasta saatiin 4 munasolua, joista kaikki hedelmöittyi, 1 monitumainen poistettiin ja kolme siirrettiin, ensin 1 ja sitten 2 kerrallaan. Ei minkäänlaista tulosta.

Tämän viikon maanantaina oli toinen punktio, josta 5 munasolua, joista 1 epäkypsä. Neljästä kolme hedelmöittyi, mutta sain juuri tiedon, että 2 alkiota epänormaaleja ja siirtokelvottomia. Eli yksi ainokainen jäljellä, joka ois huomenna tarkoitus siirtää tuoreeltaan. Mietin juuri sitä, että onko pakastesiirroissa suurempi onnistumistodennäköisyys kuin tuoresiirroissa ja kannattaisiko siirtoa lykätä ensi vuodelle, kun kroppa ois ehtinyt palautua munasolujen kasvatuksesta ja punktiosta. No, jos ero ei ole suuri, niin samapa se siirto on tehdä nyt. Jos näin, niin silloin mentäis Aurora sun kans aikalailla samaan tahtiin. Laskeskelin, että jos alkion iän ottaa huomioon, niin mun testipäivä vois olla jo maanantaina 4.12. Eli määrittää tosiaan Suomi 100 -juhlafiiliksiä aika paljon. Huh…

Hirvittää se, että jos tämä ei tuota tulosta, niin sitten on enää yksi hoitokierros julkisella mahdollinen ja tämän hetken taloustilanne ei salli ainakaan heti jatkaa hoitoja yksityisellä. 🙁 Ei varmaan pitäis niin pitkälle murehtia, mutta ajatukset väkisinkin suunnittelee tulevaisuutta.

Lapsettomuudessa rankimmaksi olen kokenut, en niinkään hoitoja, vaan itse lapsettomuuden. Fyysisesti näitä hoitoja kestää kyllä, kun tietää tarkoituksen, mutta masennusta vastaan on täytynyt taistella välillä ihan tosissaan. Silloin, kun hoidot ovat aktiivisessa vaiheessa ja täytyy esim piikitellä ja käydä tiuhaan polilla, niin ajatus on kirkkaampi. Sitten taas, kun tulee vaihe, että pitää vain odottaa jotain, esim siirron jälkeen tai muun ”tauon” aikana, ehtii liikaa ajatella ja sitten se aina tuleva nega saa mielen aikalailla kuopan pohjalle. :/

Oon yrittänyt olla toivomatta hoidoista mitään ja keskittää huomion kaikkeen muuhun mahdollisimman paljon, mutta ei se oikein onnistu, kun on kyseessä niin perustavanlaatuinen haave ja identiteettiä määrittävä asia kyseessä. Koko ajan pitäisi olla valmis siihen, että tilanne mahdollisen raskauden myötä muuttuu hetkellä millä hyvänsä ja toisaalta pitää olla valmis siihen, että jää lopullisesti lapsettomaksi. Myös toisia henkilöitä, erityisesti tuoreita äitejä ja lapsiperheitä, on välillä vaikea kohdata ja empatiakyky heidän lapsihuolilleen on välillä aika nollissa. Omat tuntemukset kyllä vaihtelevat paljon: välillä on ihan ok kuulla muiden kuulumisia, vaikka ne liittyisivät lapsiinkin, mutta välillä oon tosi herkillä ja tulee todellä synkkiä ajatuksia ko. tilanteissa. Olen jonkin verran vähentänyt vaistomaisesti yhteydenpitoa tiettyihin kavereihinkin, kun elämme niin eri maailmoissa enkä tunne saavani tarvitsemaani emotionaalista tukea kuin hyvin harvoilta. Olen koittanut olla eristäytymättä, mutta välillä jaksaa tulla vain tälle palstalle ja lukea muiden samaa kokevien kirjoituksia. 🙂

Yksi asia, josta oon ajatellut kirjoittaa on se, miten te olette kokeneet oman naisellisuutenne hoitojen aikana? En tiedä onko omalla kohdalla heikossa itsetunnossa syy vai missä, mutta huonoina hetkinä koen olevani vähemmän nainen tai huonompi nainen kuin ne, jotka ovat lapsen onnistuneet saamaan. Ajatushan ei ole järkevä, mutta se saa tuntemaan alemmuutta äitejä kohtaan. Kun ajattelee järjellä, niin eiväthän äidit ole omasta erinomaisuudestaan lapsia saaneet. Joten ei lapsettomuuttakaan tarvitsisi ajatella epäonnistumisena, siihen kun ei vaan oikeastaan pysty itse vaikuttamaan. Onneksi mieheni jaksaa hälventää alemmuuskompleksiani suhteessa muihin naisiin tai siis äiteihin. Mutta olisi kiva itse arvostaa itseään myös lapsettomana. 🙂

Kävin yhden kerran lapsettomuuspsykologilla, mutta en kokenut saavani sieltä niin hyvää tukea kuin vertaisilta, toisilta lapsettomilta. Kiitos siis teille kaikille ihanille tuntemattomille! <3 🙂

Lugesteroneista oli aiemmin juttua. Olen käyttänyt Teroluteja tuoresiirroissa ja Lugesteroneja PAS:seissa. Lugesteroneista yksi selkeä haittavaikutus on ollut seksihalujen nopea laskeminen ja oikeastaan loppuminen kokonaan. Lugejen aikana ei tunnu edes muistavan, mitä koko homma olikaan ja onko joku siitä oikeesti kiinnostunut. 😉 Vaikutus häviää kyllä saman tien lugejen jälkeen. Teroluteista en ole huomannut samaa. Sikäli erikoista, että samasta aineestahan siinä pitäis olla kysymys. Muita haittavaikutuksia ei oo luget aiheuttanu. Paitsi tietenkin sen, että ne tuhrii pikkareita ja aina huolettaa, että imeytyykö sitä tarpeeksi, kun osa valuu pois. Mutta eihän niitä määrättäis, jos ne ei toimis, joten täytyy uskoa parhain päin.

Virtuaalinen voimahalaus teille kaikille, jotka täällä kirjoittelette tai vaan luette palstaa!

Itselläni samoja oireita havaittavissa. Enemmän pettymystä omaan kroppaan ja sen toimimattomuuteen. Ahdistus kuinka näin voi tapahtua juuri meille aiheutti ainakin minulle lievää synkkyyttä ja masennusta. Pelkoa miehen ja parisuhteen menettämisestä jos kroppani ei ala toimimaan. Elämä on toki ilman lastakin ihan hyvää ja mielekästä, mutta onhan oman lapsen kaipuu tarpeista suurin. Luen parhaillaan lapsettomuuspäiväkirjaa ”Ihmeet tapahtuu muille”. Kuvaa kiihkottomasti ja ilman korulauseita sen mitä jokainen meistä käy läpi. Suosittelen lukemaan.
Vaikka mies on tukena ja erittäin empaattinen silti tuntuu, että puolet siitä mitä tapahtuu ja mitä joutuu itse käymään hoitojen aikana menee häneltä ohi ymmärryksen. Samoin nyt pelkoni keskenmenosta tuntuu hänestä vaikealta ymmärtää, kuten ehkä muistakin? Kaikki hokevat vain että et mahda asialle mitään niin älä murehdi. En toki mahdakaan, mutta kaikkien näiden vuosien jälkeen tuntuu vaikealta uskoa että meille voisi lapsi vielä tulla, hoidot voisi sittenkin tuottaa tulosta? Ehkä tunnistatte paremmin tämän ajattelutavan kuin ne joilla ei tämmöistä taustaa ole.

Minulla jäi yksi ylimääräinen Ovitrelle jääkaappiin. Tuntuu pahalta heittää koskematon pakkaus roskiin. Jos jollakin käyttöä niin mielellään antaisin eteenpäin. Meillä pakkasessa vielä 7 alkiota, joten jos tämä ei onnistu niin punktiota ei ihan heti toivottavasti tarvita.

Geisssha joko oot uskaltanut testata?

Minä täällä edelleen urputan ja odotan että jotain tapahtuisi. Kp 38 menossa.. kaikkien oirekyttäysten perusteella arvioisin, että menkkoja pitäis alkaa parin päivän sisällä tai sit en tiiä yhtään missä mennään. Tässä taas odotellessa menee aatokset vuoristorataa, että mitä tästä taas tulee jne.

Jännä juttu tuo tuoresiirto vrt. pas. Itellä oli edellisten hoitojen aikana usko, että tuoresiirto olis parempi, niinku meillä sit olikin ja kun neljästä icsistä saatu ylipäätään vain 1 pakkaseen. Mut oon nyt jälkikäteen lukenut keskustelupalstoilta, että jotkut lääkärit ei kuulemma suosi ollenkaan tuoresiirtoja. En sitten tiiä johtuuko just siitä, että punktion jälkeen elimistö kovilla ja se huonontaa tilannetta vai mistä. Mut en tiiä olisko meillä siirretty edes yhtä alkiota per hoito jos ei olis ollu tuoresiirtoja, kun ne ainaki tayssissa halus viljellä alkiot aika pitkälle (blastoiksi?) ennen pakastamista ja siinä saattaa sit moni alkio hyytyä matkan varrelle.

Missä päin Suomea sä Alma elelet? Lähinnä niitä lääkkeitä ajatellen kysyn. Ite oon siis tayssin alueelta.

Eilen testasin negan, kamalien vatsakipujen saattelemana. Tänäänhän tuo vuotokin jo alkoi. Tälläkertaa ei edes itku päässyt, kuten aina aiemmin, on vaan niin turtunut tähän kaikkeen. Yleensä kyllä alan parkumaan viimeistään siinä vaiheessa kun miehelle kerron tuloksen. Tulee kerrassaan niin epäonnistunut ja paska vaimo olo joka kerta kun tulee näitä pettymyksiä.
Yritys ois ens kuussa päästä uuteen pas:n, jos vaan aikataulut natsaa.

Pahoittelut Geissshalle negasta. 🙁 ja toivotaan, että osuis ens kuussa aikataulut kohdilleen siirron suhteen.

Mä en nyt tiiä mitä tää mun elimistö puuhailee. Tänään siis jo kp 39. En tiiä onko ne menkat tulossa, kun tuntuu, että turvotusta, alavatsakipua plus muuta pms-oireiksi viittaavaa ollut jo viikon verran ja valkovuoto vaan lisääntynyt tässä muutaman päivän. Voiko mulla olla näin myöhänen ovis vai mitä tää on. En muista et ennen olis ennen menkkoja ollut tämmöstä valkovuotoakaan. Tosin ns. normaalitilanteessa en kyttäile tälleen kaikkia limoja ja oloja kuin nyt. Ääh.. ehkä tää kyttääminen just saa mun elimistön sekaisin. Toisaalta en haluis menkkoja huomennakaan, koska aiemmin on punktio ollut sopiva just kp 14 ja se osuis sunnuntaille jos menkat alkais huomenna. Voihan se elimistö tietty nyt toimia erilaillakin, mut hitaalta tää mun elimistö vaikuttaa ainakin näin luomukiertojen perusteella.

Elelen täällä oulun alueella elikkäs valitettavasti aika kaukana sieltä Maiku ?

Voi, Geissha ); ja Harmailija.. Itselläni tänään ultra tunnin päästä. Oon nyt ovistikuttanut ekoja kertoja lauantaista (kp10) lähtien ohjeen mukaan (harjoituksen vuoksi testasin jo pe). Tyhjää ympyrää on clear blue vielä näyttänyt.. Niin toivoisin pääseväni siirtoon ennen joulua, mut en yhtään tiä mun kiertoa, kun ennen punktiota söin cypretyliä ja punktion jälkeen vuoto tuli 10. päivä ja seuraava kierto olikin 39 päivää.. Ja silti lääkäri ehdotti, että voitas kokeilla luomukiertoa.. Tottakai, jos siinä on kerran paremmat onnistumismahdollisuudet..

Nyt vaan tikutellaan, toivotaan, et kierto ei veny vaan on normaali, että ehtis ennen joulua – ja, ettei osuis viikonlopulle siirto.. :/

No, ihan mielenkiintoista taas kuulla, mitä ultrassa sanotaan, toivottavasti kaikki on ok – tsemppiä kaikille <3

Kiitos uudesta ketjusta, Harmailija. Tsemppiä piinapäiviin! Minusta voit tehdä r-testin paria päivää ennen oikeaa aikaa. Mutta tee kuitenkin myös oikeana päivänä varmistustesti.

Tervetuloa uusille vahvoille naisille! <3

Otan osaa pettymykseesi Geisssha. 🙁 Tiedän tunteen, olisi ihanaa vaihteeksi kertoa hyviä uutisia miehelle ja kaikille muillekin.

Mnää, täällä sama tilanne. Tikutukset aloitin sunnuntaina (kp10) ja eilen oli ultra. Lääkäri sanoi, että tilanne näyttäisi siltä, että loppuviikosta ovuloisin. Jännät paikat taas, että osuuko oikeille päiville. To tai pe, jos ovuloisin, niin pääsisi siirtoon. Jos huomenna, menee viikonlopulle ja jos lauantaina, menee itsenäisyyspäivälle. :S Huoh. Yleensä ovuloin 14-16 päivinä. Saa nähdä mihin osuu tällä kertaa.

Ja taas kerran ultrassa lääkäri tsemppaa kaunis limakalvo, kaksi kaunista alkiota pakkasessa, kaikki hyvin ja silti tästä hommasta ei vain tule lasta eikä paskaa. Menee hermo.

Aamu, samoja kokemuksia ja tunteita täälläkin. Pahinta on epätoivoinen odotus. Etenkin kun se odotus ei välttämättä johda mihinkään.

Kauheita Aurora nuo kommentit! Minulla on onneksi pysynyt hoitojen aikana paino kokoajan samana (normaalipainoisena), mutta olen huomannut välillä, että mahanseutuni kerää katseita. Että koskas tuokin alkaisi odottamaan. Voi luoja, kun tietäisivät kuinka monta vuotta tässä odotettu! Juomattomuudesta on välillä tullut kommenttia, että miksi en juo, olenko raskaana. Sen takia usein otankin edes sen yhden (jos siis ei hoitoa tai sellaista tilannetta päällä, ettei voisi juoda), vaikka ei tekisi edes mieli, etten vain ruoki kenenkään kyylän oletuksia. Jos taasen en voi juoda yhtäkään, jään mieluummin kotiin.

Olen tällä hetkellä hyvin herkillä iästäni. 30 vuotta häämöttää nurkan takana ja edelleen lapsi on vain haaveissa. Viiteen vuoteen on mahtunut liian paljon yritystä, surua, pettymyksiä, ja silti olemme edelleen lähtökuopassa.

Pahoittelen negatiivista viestiäni, mutta tiedän, että ymmärrätte. Ihana kun saa jonnekin avautua, kiitos siitä naiset simpukkaiset. <3

Mnää ja Binkku, pidän teille peukkuja, että siirto onnistuisi teillä molemmilla vielä ennen joulua!

Mä oon nyt heittänyt kirveen kaivoon, että päästäisiin ennen joulua vielä punktioon. Menkat ei oo edelleenkään alkaneet ja fiilis on että tuskin alkaakaan tän viikon aikana (valkovuotoa tulee niin kun yleensä ovulaation paikkeilla), että ehtis systeemit läpi ennen joulua. Masentaa, ku oon odottanut tätä kesästä asti, mut aina ollu jotain (terveys)estettä miks ei olla päästy hoitoon. Mä oon aloittamassa työt helmikuun alussa ja en kehtaa heti olla pois sieltä, kun teen potilastyötä ja on kova homma sit siirrellä potilaita edes takas jne, kun päiväkirjat todennäköisesti pursuilee täysinä heti ku pääsen taas hommiin. Niinpä siis jos ei nyt satu joku hitonmoinen tuuri että seuraavat menkat alkais hyvissä ajoin tammikuun alkupuolella, menee sit tammikuukin hukkaan ja en tiiä missä vaiheessa sit pystyisin taas aloittaan hoidot.

Eikö muita oikeesti ärsytä plussauutiset tällä palstalla? Ja mitä lyhyemmän aikaa joku on täälä ollu sen isommin se tule hehkuttamaan ku tärppää.
Ehkä plussanneet vois jatkossa ihan vaan poistua täältä vähin äänin ja mennä suoraan plussanneiden palstalle kertomaan tuoreimmat fiilikset. Ihan oikeesti. Kiitos ja anteeksi.

Parhaimmat onnittelut Harmailija plussasta, nauti ansaitusti onnellisesta ilosta ja toivottavasti kaikki sujuu hyvin!

Eiköhän kaikki tunteet ja elämäntilanteet tänne mahdu, sitähän nämä hoidot ovat. Ymmärrän kyllä Surun tunteita, koska suurin osa omastakin tunnekartasta on ollut vitutusta, pettymystä, surua, ahdistusta, kateutta..Silti vuosi sitten saamani elämäni ensimmäisen plussan tunne oli jotain aivan uskomatonta. Se ilo päättyi omalta osaltani varhaiseen keskenmenoon ja pahimmassa kriisitilanteessa hain apua lapsettomuuspsykologilta. Hän pyysi minua täyttämään tunnekarttaa ja olen havahtunut vuoden ja pettymysten karttuessa, että aika mustia tunteita pyörii päässä.

Se ei silti estä onnistumisen kokemuksen saaneita tukahduttamaan fiiliksiä. Koitetaan tukea täällä toisiamme, eiköhän tämä ole ihan riittävän rankka matka, ettei täällä tarvitse anteeksi pyytää kommentteja.

Onnea Harmailija!

Kyllä mun mielestä voi tulla ja oikeestaan kuuluu asiaankin käydä lyhyesti kertoon hoidon tulos, oishan se nyt outoo jos vaan katois jonnekin ja jättäs muut arvuutteleen.. eri asia sitten jos jatkais hoitoketjuun jotain hehkutuksia raskausoireista ja ultrakuulumisista jne. mitkä ei enää tänne kuulu.
Ja ymmärrän myöskin Surun tunteet, kieltämättä itelläkin tulee se kateuden pisto aina kun joku muu onnistuu heti ekassa hoidossa eli mun mittapuulla todella helposti (itellä toivoton 7.s menossa..). Mutta jotenkin siihen on jo niin tottunu että nallekarkit ei mee tasan tässäkään, ei sille mitään voi, eikä se kuitenkaan oo niiden heti onnistuvien syy että joku toinen joutuu rämpiin tätä piikki-punkio-taasnegaa-jne.-paskaa vuosikausia.

Nolla-uä käyty ja huomenna elonva (jotain uutta tälläselle konkarillekin!). Ensviikolla näkee miten säälittävällä follimäärällä tällä kertaa mennään, voiko odottaa TAASKAAN ensimmäistäkään siirtoo vai keskeytetäänkö suosista koko homma.

Saa kertoa, mut mun mielestä mitä lyhyemmin sen parempi. Muut suossa rämpijät voi säästää oman hyvän fiiliksen yksityiskohtaisilta selostuksilta. Tänne pelkkä tieto plussasta ja yksityiskohdat voi kirjoittaa suosiolla tonne kahden klikkauksen päässä olevalle palstalle. Siellä olevat ihmiset voi aidommin iloita plussanneiden puolesta.
Anteeksi Harmailija, että mun postaus tuli just sun plussan jälkeen. Oon kirjoittanu saman postauksen monta, monta kertaa aiemminkin, mut en oo koskaan julkaissut sitä. Koska se ei oo kovin kivasti postattu. Ja se on toki itsestä kiinni miten toisten plussat ottaa. Se voi antaa toivoa tai minun tapauksessa just nyt alleviivata omaa lapsettomuutta.
(Mulle on tullu toivoton olo syksyn aikana.)

Paljon onnea Harmailija plussasta! Itsekin tosiaan tiedän, ja hyvin muistan tuon tunteen, kun sen positiivisen tuloksen saa. On se jotain niin ainutlaatuista! Toivon todella että saat nauttia siitä loppuun saakka.

Vaikka siitä on jo 1,5v kun itselläni ”helposti” tärppäsi ekasta ivf siirrosta, on sen keskeytyminen silti lähes päivittäin mielessä. Ja sen jälkeen kun on siirtoja ollut vielä 5, joista kaikki päättyneet pettymykseen, allekirjoitan myös Auroran mainitsemat fiilikset mustista tunteista.

Noh, ens viikolla olis taas ultra, ja jos kaikki sujuu hyvin, vielä päästään siirtoon tälle vuotta.

Huomenta, naiset! ? Tikutin eilen ovisplussan. Tikutin varoiksi tänäänkin, jotta osaan huomenna kertoa, kun soitan. La ja su kun ovat kiinni. No oli plussa tänäänkin. Nyt mietin, mihin päivään siirto mahtais osua, kun mulla siis blastot (5tai6pv). Lasketaanko siirto ovisplussan jälkeisestä päivästä vai plussapäivästä..? Mietin ja toivon kovasti, et siirto osuis to tai pe, kun ke on itsenäisyyspäivä ja sit taas tulee viikonloppu.. Osaakohan joku teistä sanoa näistä laskeskeluista..? ?

Alkion siirto nro 7 tuotti negatiivisen tuloksen, joka ei itseasiassa ollut mikään yllätys kun oireita ei ollut siirron jälkeistä nippailua lukuunottamatta yhtään.
Mun testipäivä olisi virallisesti vasta 6.12, mutta tein jo tänään kun oma tuntemus on näissä ollut niin vahva. Selkeä neg.viiva piirtyi heti testiin.
Ei kyyneleitä, romahdusta, tai muitakaan tunteenpurkauksia negan nähdessä. Huusin tuloksen miehelle samassa lauseessa, kun pyysin että laita kahvi tippumaan. Tähän on jo niin turtunut ja tottunut. Kuin tilauksesta testin tekemisestä alkoi vuoto 2h päästä, joten tämä reissu oli sillä taputeltu.

Aion huomenna avata pullon lempishampanjaa ja kippistää miehen kanssa meille: Että jaksamme tätä hullua touhua. Olen muutenkin kääntynyt kaikkien pettymysten osalta nauttimaan näistä ”hoitovapaista” ajoista: reissaamme, nautin punaviinistä ja juustoista, yritän liikkua ja treenata mitä töiltä ehtii jne. Eletään normaalien ihmisten elämää, kunnes taas koittaa seuraava hoitorumba, aikataulujen sovittelu, jatkuvat hälytykset puhelimessa että muista lääke…Ei tätä kaikkea tekisi, ellei haave omasta lapsesta olisi vahva. Viime aikoina olen vaan havahtunut siihen, että taitaa olla paras alkaa keksimään uusia haaveita.

Hyvää itsenäisyyspäivän aikaa kaikille ja tsemppiä itse kunkin loppuvuoden jännityksiin <3

Onnea harmailijalle!

Ymmärrän täysin Surun surun ja muut vähemmän mieltä ylentävät tunteet, jotka ovat vallanneet mielen. Ja täällä, jos missä, täytyykin kaikki se ”paska” ymmärtää.

Joten Harmailija, älä ota itseesi, nauti plussasta, ja anna meidän muiden olla kateudesta vihreitä. Sillä sellaisia me olemme. Minä ainakin.

Toivoa ei ensimmäisellä hoitokerralla onnistunut minussa (tuskin muissakaan ”konkareissa”?) ikävä kyllä herätä. Sillä minun toivoni/epätoivoni on jo ihan jollain muilla leveleillä. Ainoastaan se on realismia, jonka yritän hyväksyä: parhaimmat todennäköisyydet onnistua on alkutaipaleella. Sen takia toivoa minussa herättäisi ennemminkin kuulla niitä onnistumistarinoita, joissa on todella kamppailtu jo vuosia hoidoissa. Tai vaihtoehtoisesti niitä, joissa on elämässä löydetty muita ratkaisuja, ilonaiheita tai elämäntarkoituksia, kun ei olla onnistuttu. Niitä täällä kaipailisin siis lisää!

Mutta kyllä ”noviisit” mahtuvat tänne tunteineen mukaan yhtä hyvin kuin mekin, jotka olemme olleet lapsettomia jo 5 vuotta tai enemmän. Mutta toki siinä painitaan jo eri sarjassa. Menisi varmaan liian hankalaksi luoda kaksi erillistä ryhmää? Lisäksi onhan lapselliset lapsettomatkin samassa ryhmässä, vaikka sekin tuntuu välillä itselläni hankalalta. Ihan kuin he eivät saisi valittaa, kun kerta on jo yksi/kaksi.

Vaikeiden asioiden ja tunteiden kanssa täällä tosiaan painitaan, mutta naiset simpukkaiset, koitetaan tehdä se yhdessä. <3

Minun mielestäni plussasta kuitenkin ehdottomasti ilmoitetaan täällä. Vaikka muiden plussia ei aina jaksaisikaan ottaa vastaan, on kuitenkin hyvä kertoa, että tiedetään miten kävi, eikä vain kadota täältä mystisesti. Ilmoituksen jälkeen tosiaan saa potkut pyllylle (:D) ja siirtyy toiseen ryhmään hehkumaan tai mikä pahinta: valittamaan. Itse siis olen sen verran masokisti, että käyn lukemassa aina silloin tällöin plussaketjua. Ja tottahan toki raskauteen kuuluu kaikenlaisia tunteita ja siellähän niistä puhutaan, ja minä olen kuolla. Kuinka joku voi valittaa jostain niin ihanasta, kun itse ei muuta toivokaan kun kauheita raskauspahoinvointeja tai panikointeja ultrista ja sydänäänistä. Ja tosiaan, mitä minäkään täällä mitään valitan, kun…. no, Afrikan lapset. Huoh!

Eli jos joku tekee ryhmän kaikista katkerimmille lapsettomille, minä olen mukana!

Aurora, pakko sanoa, ihanan positiivinen viesti sinulla, vaikka aihe periaatteessa olikin negatiivinen. Olen silti pahoillani.<3

Mnää, mille päivälle siirtosi nyt osui?

Täälläkin ollut jännitysnäytelmää oviksen tikutuksen kanssa, kun viikonloppujen lisäksi itsenäisyyspäivä pahasti tiellä. Lopulta kuitenkin tikutin hymynaaman eilen (maanantaina 4.12), jolloin oli jo kierron 18. pvä. Ja niinpä näillä näkymin siirtoon päästään perjantaina! 🙂 Kaksi kolmepäiväistä alkiota odottaa pakkasessa, ja toisen toivottavasti saan kyytiini. Se on sitten meidän yhdeksäs siirto ja toisiksi viimeinen sellainen. Katsotaan miten tässä käy. Ja nyt tietenkin, kun menen sanomaan, että meillä kaikki alkiot tähän mennessä selvinneet sulatuksesta, niin tuleekin mutkia matkaan sen(kin) kanssa. Phuh. Kaikkea tässä saakin sydän syrjällään jännittää. Hoitaja meinasi nimittäin varata minulle siirron torstaille. Ihmettelin ääneen asiaa, kun viime kerralla oli vasta neljäntenä päivänä. Sitten hoitaja tajusi, että väärää päivää oli antamassa. En tiedä olisivatko todella siirtäneet vääränä päivänä, jos en olisi asiaa kummastellut. Että skarppina saa olla näissä!

Sinivalkoista itsenäisyyspäivää kaikille! <3

Harmailija, onnea plussasta!

Täällä vain edelleen haaveillaan sellaisesta. Kaksi viikkoa sitten tehty tuoresiirto tuotti puhtaan negan.:( Tästä alkoi mun henkinen joululoma, keskityn nyt jonkin aikaa muihin asioihin (yritän keskittyä).:) Ensi vuoden puolella jossain vaiheessa ois tarkoitus lähteä kolmannelle hoitokierrokselle.

Tsemppiä kaikille hoitoihin ja taukoihin, missä tilanteessa itse kukin olettekaan!

Pahoittelut, Aamu. 🙁 Toivotaan, että ensi vuosi on onnekkaampi! <3 Niin sinun kuin monen muunkin kohdalla.

Itsellänihän on vielä pienoin mahdollisuus onnistua tämän vuoden puolella. Eli niin kuin mnää, minäkin pääsin siirtoon perjantaina! Nyt on kyydissä kamu ja mnään kanssa samaan aikaan myös kotitesti 22.12. Hiukan tulee määrittämään varmaan joulun fiiliksiä tuo tulos.

No, tarkoitus on kyllä nauttia joulusta ja lomasta, kävi miten kävi. Nyt alkaa pikku hiljaa ollakin kaikki lahjat ostettu ja kortit tehty.

Mnää: Jännitetään yhdessä! Minulla on luget aamuisin ja iltaisin, sekä gonapeptyl (kiinnittymispiikki) maanantaina eli kolmen päivän päästä siirrosta. Koita olla huolehtimmatta oireista tai oireettomuudesta, itselläni niihin ei ole ikinä ollut luottamista.
Ainoat neuvot piinapäiviin, mitkä olen saanut julkiselta saati yksityiseltä, on, että eläisi juurikin normaalia elämää (ilman päihteitä tietenkin), ja koittaisi välttää stressiä. Kuitenkin ovat myös sanoneet, että jos itkettää vaikka joka ilta, niin ei pidä tuntea syyllisyyttä siitä.

Itse olen ainakin yksi hermokimppu koko nainen. En tiedä tekevätkö luget sen vai miten, mutta heti kun ne aloitin, otimme yhteen mieheni kanssa (niinkin vakavasta asiasta kuin wc:n siivous).

Foorumi on selkeästi hiljentynyt joulun ajaksi. Joulu tietenkin kaikessa ihanuudessaan sotkee hoitojen aikatauluja. 🙁

Ihanaa joulun aikaa kuitenkin kaikille! <3

Mnää ja Binkku, toivotaan teille sitä joulun ihmettä!

Mä luulin että olisin päässyt piinaileen teidän seuraksi, mutta kävikin niin että siirtoa ei voida tähän kiertoon tehdä. Perjantaina oli siis pas uä, oli kiertopäivä 13 ja tein varulta jo aamulla ovulaatiotestin, joka oli nega. Aiemmissa siirroissa oon hymynaaman tikuttanut kp 16-17 tienoilla. No, ultrassa selvisikin että oon jo ovuloinut! Mitä ihmettä! Ens vuoteen sitten siirty meidän siirrot.
Kaiken lisäksi oikeassa munasarjassa olevan 3cm endometriooman alapuolella näkyi ”kystaksi sopiva 3cm nesterakkula”. Alkaa jo tuntua että joka ultrassa ilmenee uutta ylläriä ☹

Nyt aionkin keskittyä piinailun sijaan jouluvalmisteluihin. Kaikki lahjat onneksi saatiin nyt viikonlopun aikaan hommattua.

Rauhallista ja ihanaa joulunaikaa kaikille!

Kiitos Geisssha <3 Ja voi ei, kun et päässyt siirtoon. 🙁 Teitkö siis ensimmäisen ovulaatiotestin tuolloin kp 13? Minua aina ohjeistettu aloittamaan jo kp 10. Tietysti voi johtua siitä, kun minulla on niin epäsäännölliset kierrot. No mutta ensi vuonna sitten! (Kuulostaapa karulta, mutta ei siihen onneksi ole ”kuin” kuukausi!) Minulla on kerran vuosia sitten ollut myös kysta, mutta se oli puhjennut/poistunut itsekseen, eikä sen jälkeen ole näkynyt mitään. Eli ei välttämättä tarkoita mitään ikävää! Toivottavasti ei sinunkaan tapauksessasi.

Mnää, nyt tajusin, etten oikeastaan tiedä milloin minulla on testipäivä! Kun sanoivat vaan, että kahden viikon päästä. Niin kai se periaatteessa on pp 14 eli torstai 21.12. Nojaa, minä olen lähes aina hätähousuna tehnyt testin pari päivää ennen, että väliäkö sillä. Tietenkin olen myös tehnyt oikeana päivänä (jos vaikka tulos olisikin muuttunut kuin ihmeen kautta positiiviseksi.)Ja jos sinulla on blasto, niin tottahan voit tehdä jo pp 10.

Minä olen yksityisellä klinikalla, sillä tämä oli jo viides hoitomme. Julkisella kävimme läpi neljä tuloksetonta hoitoa. Minullekaan ei julkisella kirjoitettu kiinnityspiikkiä, tosin ei yksityiselläkään olisi, ellen olisi sitä osannut kysyä. No, nyt se on ollut minulla kahdessa siirrossa, eikä ole apua ollut, mutta ei tietenkään haittaakaan.

Toivoa! <3

Binkku ja Mnää, tsemppiä piinapäiviin ja toivotaan teille onnistumista! Eipä vois parempaa joululahjaa saada kuin plussan testiin muutama päivä ennen joulua. <3

Geisshalle myös tsemppiä odotteluun hoitojen jatkumisesta! Kyllä tässä niin usein odotellaan milloin mitäkin. Itsestä alkaa tuntua, että he, jotka onnistuvat raskaudessa heti, eivät tiedä mitään odottamisesta, kun vain 9 kk odottavat. Tämä on ehkä vähän katkera ajatus, mutta ymmärtänette. 🙂

Mulla piti alkaa joululoma hoidoista ja alkoikin siis negan myötä. Haluan kuitenkin kirjoittaa vielä tänne viime perjantain oudosta ja vähän pelottavasta kokemuksestani. Olin tien päällä ajamassa autoa, kun havahduin menkkamaisiin kipuihin. Oli meneillään kp3, jolloin en yleensä enää kipuile toisin kuin eka ja joskus toisena päivänä. Ajattelin aluksi, että vielä vähän vihoittelee, että ei varmaan sen kummempaa. Sitten kipu kuitenkin voimistui todella kovaksi eikä hellittänyt välillä otettaan. Menkkakivut mulla, ja varmaan kaikilla, on sellaista aaltomaista, että välillä on kivutonta ja välillä sattuu. Tuo ei antanut hetkenkään lepoa. Mulla ei ollut mitään särkylääkettä mukana. Kiemurtelin tuskissani ja hikoilin kivusta. Kun sitä oli kestänyt ehkä 20-30 minsaa, niin tuntui, että tajunta alkaa vähän hämärtyä ja näkökenttä sumentui hieman. Säikähdin sitä ja soitin miehelle, joka onneksi pystyi vastaamaan puhelimeen. Pääni selkeni siitä, kun sain puhua jonkun kanssa ja lopulta kipu hellitti. Sitä kesti noin 40 minuuttia ja olin sen jälkeen aika poikki. Mies sanoi, että olin kalpea ja huuletkin olivat vaaleat, kun tapasimme pian tuon jälkeen. Pikkuhiljaa vointi parani, väri palasi kasvoille ja ainoaksi tuntemukseksi jäi mahan seudun arkuus, kun sitä paineli.

Asia jäi vaivaamaan ja soitin tänään lapsettomuuspolille. Eivät pyytäneet sinne tarkastettavaksi ja voin kuulemma olla huolettomin mielin. Eivät kyllä osanneet sanoa, mikä olisi voinut olla kyseessä. Kipu ei paikantunut kummallekaan puolelle, joten ei varmaan ole munasarjoista kyse (punktiostakin oli vähän vajaa 3 vkoa jo aikaa). Kipu oli mielestäni kohdun supistelua, joka ei vain tauonnut. Mitään erityistä vuotoa ei sen jälkeen tullut, normaali 3. kp muuten. Tämä jää mulle nyt vähän mysteeriksi. Jos jollain teistä ollut samanlaisia kokemuksia, niin olisin kiinnostunut. Vähän seuraavat menkat pelottaa, että meneekö ne normaalisti. Mutta tauko tekee nyt hyvää sekä pääkopalle että kropalle. Palauduin mielestäni tämän syksyn toisesta punktiosta hitaammin kuin ensimmäisestä.

Hei.
Minun on ihan pakko kirjoittaa jonnekin. Tuntuu, että pää hajoaa. Me lopetimme hoidot omilla lokakuun lopussa epäonnistuneeseen hoitoon, ei päästy edes siirtoon. Takana 5 icsi-hoitoa.

Ei hitto. Tuntuu ihan oudolta kirjoittaa tätä. Olemme suunnitelleet hoitoja luovutetuilla sukusoluilla. Olemme käyneet siis neuvonnan ja lääkärissä, hoito käytännössä sovittu.

Jotenkin minulla oli outo olo tänään. Tein raskaustestin ja se on plussaa. Olen oikeasti jo yli 40, ja tämä on luomuplussa. Eka sellainen ikinä. Hoidoista on se yksi, mikä meni kesken.

No, ehkä tää on joku tuulimuna tai muu. Tai menee kesken, kuten se ainoa hoitoplussa. Mutta olen ihan jähmettynyt, enkä pysty tekemään mitään. Tämä on niin puskista, ettei kukaan muu, kuin te voi käsittää.

Aamulla soittelin klinikan kanssa noista muista hoidoista.

No. Katsotaan kauanko tätä iloa kestää.

Ämmä, apua! Ihan uskomatonta, jos saan näin sanoa! Voin vain kuvitella sinun oloasi, kun minäkin olen aivan huuli pyöreänä tuosta uutisesta! Hirmuisesti onnea! <3 Toivon todella, että tämä luomuplussa pysyy kyydissä loppuun asti!
Olinkin sinua tässä hetken ajatellut, että miten voit ja oletteko jatkamassa lahjasoluilla. Kun meillä tosiaan aika samanmoinen tilanne. 5 ICSI-hoitoa takana, ja jos nämä viimeiset passit ei onnistu, niin lahjasoluhoitoihin edetään ensi vuonna.

Minulle on muutaman kerran sanottu tyyliin, että ”kun lakkaa yrittämästä/stressaamasta/lopettaa hoidot, niin tulee raskaaksi yllättäen luomusti” ja olen ollut näistä kommenteista aika ärtynyt. Sillä meillä sen pitäisi olla oikeasti suurenlainen ihme, että niin kävisi. Mutta nähtävästi ihmeitä todella tapahtuu! Ehkei juuri itselleni, mutta Ämmän tarina on joka tapauksessa huikea!

Aamu, ymmärrän täysin. Eihän ne, jotka saavat lapsen sormia napauttamalla tiedä oikeastaan mistään mitään! 😀 Enkä nyt sano, että olisivat huonoja vanhempia, kun odottavat vain 9kk, mutta… Voisin kuvitella, että erilailla tämän raskaan tien kulkenut osaa arvostaa lastaan, kun sellaisen vihdoin ja viimein syliinsä saa.

Ikävä koettelemus tuo sinun kipuilusi kp 3! Onneksi ei käynyt pahasti, jos kerran olit auton ratissakin! Itselläni myös tyypillisesti 1-2 päivät runsaita ja jonkin verran kivuliaita, ja seuraavat kolme päivää niukempaa, kunnes tyrehtyy kokonaan. Mutta aina välillä (etenkin hoitojen/lääkkeiden jälkeen) saattaa runsaampia ja kivuliaampia päiviä ollakin 3-4. Mutta nämä olleet ihan normaalia ”aaltomaista” kipuilua, niinkuin kuvailit, eli en ole kokenut tuollaista kuin sinulla! Inhottavaa, kun on niin paljon kaikkea tällaista, joka jää ikään kuin mysteeriksi ja vaivaa mieltä! Itselläni on ainakin tullut hoitojen myötä ihan tuhottomasti erilaisia tuntemuksia, oireita ja vihlaisuja joka suuntaan. Ja aina niitä miettii, että mitähän tämäkin nyt on (etenkin näin piinapäivinä).

Täällä siis piinapenkissä. Toisaalta haluaisin, että testipäivä olisi jo, ja toisaalta pelkään sen lähenemistä. Tämä aika on nimittäin loppujen lopuksi aika ihanaa. Toiveikasta. Kannan edes pari viikkoa sisälläni palaa minusta ja puolisostani. Yhdessä aikaansaamaamme alkiota. <3 Tiistaina ajattelin tehdä testin ensimmäisen kerran.

Mites mnää, kuinka sinulla sujuu? 🙂

Voi ei mnää, olen pahoillani. <3
Kannattaa kuitenkin tehdä testi vielä oikeanakin päivänä. Itselläni ainakin sen ainoan plussan kanssa kävi keväällä niin, että ei näkynyt vielä pp 11, mutta pp 13 jo näkyi ja verikokeessa pp 14 oli hcg 201. No viikon kesti sitä iloa, mutta kuitenkin. Alkio ei ollut kylläkään blasto, niitä minulle siirretty vain yksi vuosia sitten.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että liityn negarinkiin tiistaina. Ollut sellaiset menkkakivut viikonlopun ajan. 🙁 Lisäksi vaivannut unettomuus aamuöisin. Liekö lugejen vai stressin aiheuttamaa.

Minä en ole enää jaksanut huolehtia lugejen laittoa niin paljoa kuin alkuaikoina. Laitan suunnilleen n.7-7.30 aikaan aamulla ja illalla 20-21.00. Onkohan ihan kauhean leväperäistä? :S Toivottavasti ei vaikuta tulokseen.

Ei tullut joulun ihmettä tännekään. Puhdas nega tänä aamuna. No, olihan tämä odotettavissa, mutta jälleen pettymys kirvelee sydämessä.

Teen testin parin päivän päästä uudelleen, vaikka eipä se taida paljoa auttaa. Ensi vuonna sitten viimeinen pakastetun alkion siirto, ja sitten täytyy luovuttaa omilla soluilla. 🙁

Mnää, minulla taisi julkisella olla myös noin, että luget lopetettiin päivä ennen testiä. Nyt yksityisellä laitetaan testiin asti.

Kiitos tuesta ystävät <3

Tänään tein vielä varuiksi testin, ja negahan se edelleen oli. Olen kyllä niin väsynyt tähän hommaan. 🙁 Viisi vuotta, viisi ICSIä, yhdeksän alkiota ja edelleen tyhjempääkin tyhjempi syli. Yksi rukkanen vielä pakkasessa (vissiinkin rupuisin ”kauniista” alkioistamme) toivona. Itse en usko lainkaan sen mahdollisuuksiin, mutta mies jaksaa toivoa.

Mies jopa ehdotti, että jos se ei nappaa kiinni, tekisimme vielä yhden hoidon omilla soluilla. :S Minä olen pitänyt selviönä, että tämä on nyt tässä. Että seuraava vaihe luovutetut siittiöt. Olenko kovinkin julma kun pidän hoitoa omilla soluilla vain rahan ja ennen kaikkea ajan haaskauksena? :/ En vain mitenkään usko, että se voisi onnistua, kun ei ole tähän mennessäkään onnistunut.

Mandi, mnään lailla minuakin kiinnostaa sinun tarinasi. Donor-alkiot taitavat olla luovutettuja? Minä luulen, että me tarvitsisimme ”vain” luovutettuja siittiöitä ja niillä tehtäisiin inseminaatio. Sekin kuulostaa ihan uskomattomalta ajatukselta, jos tulisi raskaaksi ”niin helpolla”. On tämä kyllä hitonmoinen tie.

Mnää, surraan yhdessä. <3 Ja toivotaan, että ensi vuosi suosii meitäkin.

Nyt olisi pari päivää aikaa kursia itsensä kokoon, jotta pystyisi nauttimaan joulusta.

Joka tapauksessa: Ihanaa joulua kaikille ja ONNELLISTA uutta vuotta! <3

Binkku, oon pahoillani teidän puolesta. Samaistun vahvasti sinuun, koska meillä on takana yhtä pitkä tie ajallisesti. Siirtoja on tehty vain kolme. Meillä on vielä yksi hoito jäljellä ja meidän ei millään anneta ilmoittautua. Meidän olisi pitänyt vain kuukausi odottaa, mutta joka kerta ku oon soittanu ilmoittautumista, käsketään ensi kierrosta soittaa uudestaan… Viimeks hermostuin niin paljon puhelimessa, etten pystyny puhumaan. Lykkäsin luurimen miehelle ja menin huutamaan tyynyyn. Sit hain luurimen ja sain vielä itkukohtauksen puhelimessa. Joo, on ehkä vähän kuormitavaa tää kaikki.
Odotan, et päästään yksityiselle hoitoon. Julkisen hoidoista alkaa mitta olla äärimmäisen täynnä.

Ja olen myös harkinnu luovutettuja sukusoluja. huoh.

ÄMMÄlle onnittelut. 🙂

Mahdollisimman mukavaa joulua kaikille.

Heip ja paljon onnea kaikille tähän uuteen vuoteen 2018! Sitä me todella tarvitaan! <3 Voitas varmaan jälleen alottaa puhtaalta pöydältä – osaisko joku aloittaa uuden ketjun kun vuosikin on vaihtunut? 🙂 En jostain syystä itse tajua, miten se tehdään…

No niin, eli siirron jälkeen mulla alkoi sitten vuoto 20.12. ja testi piti vielä tehdä 21. päivä lääkärin vuoksi.. Olin kyllä ollut negasta aikas varma jo pitkään, koska testit oli näyttäny negaa enkä ollu tuntenu mitään tuntemuksia – voisko oikeasti olla niin, että mitään ei oikeasti tuntisikaan, vaikka olisikin raskaana..?? Jotenki ajattelin, että kyllä nainen sen tuntisi.. Mut en tietty voi tietää, kun ei juuri ole kokemusta <3

Mut siis negahan se oli ja kun kyselin lääkäriltä vähän infoa, analyysiä, jatkoa yms., niin kuulemma vasta kahden siirron jälkeen ei ole aihetta kiinnittymistä lisääviin toimenpiteisiin (piikki, kuorenavaus, liima)… Kovasti näistä kyllä kyselin.. :/ Mut näillä sit varmaan mennään eli samalla tavalla luonnonkiertoon ja vain hieman lugeja siirron tukena.. Toisaalta lääkäri loi uskoa, mutta toisaalta taas, kun montaa yritystä ei ole tehtävänä, niin haluaisi kyllä kaikki apukeinot käyttöön…

Joulutauko jälleen, ylläri ylläri, pitkittyi, koska labrassa on kuulemma remontti tms. Eli siirtynee ainakin helmikuun puolelle/puoleenväliin mun seuraava siirto… Täytyy vaan toivoa hyvää kiertoa ja oikeita viikonpäivä taas siirtoa ajatellen… hmph! 🙁 Haluan kyllä luonnonkiertoon, mut stressaavaa on, kun ei omasta kierrosta tiedä ja pelkää, tuleeko ovista ja osuuko viikolle vai viikonloppuun! 🙁

En malttais millään odottaa seuraavaa yritystä..! Odotan tammikuun loppupuolella alkavaa kiertoani, jolloin voinen ilmottautua seuraavaan hoitoon ja siitä sit alkais taas ovistikuttelut.. Mitä teille kuuluu ja milloin ja miten kenelläkin hoidot jatkuvat? <3

Onnea Ämmä ja pahottelut niille jotka on taas joutuneet pettymään…

Mulla siis oli viime kuussa 7.ivf johon ei pitkän kaavan takia juurikaan uskoja ollu, solumäärä oli sama 6 kun elokuussakin, mutta vastoin kaikkia odotuksia tästä tulikin 2 huippulaatusta blastoa! Koskaan ennen ei mistään hoidosta top-alkioita. Toinen siirrettiin 5 päiväsenä ja toinen meni 6 päiväsenä pakkaseen. Tämä siirto näyttäis nyt toistaseks onnistuneen.
Tässä hoidossa siis oli uutena Elonva ja aiemmasta poiketen jatkoin DHEA:ta vielä piikkienkin aikana aina ekoihin testeihin pp5-6 saakka.

Kovasti onnea kaikille jatkoon, toivotaan että tää vuosi ois meille kaikille toiveiden täyttymys! <3

Hyvää alkanutta vuotta kaikille minunkin puolesta!

Mulla kun meni edellinen pas-yritys persiilleen aikaisen oviksen takia, alkoi tämä kierto 21.12, joten selväähän se oli että joulun/uudenvuoden pyhät sotki aikataulut.
No, seuraavista menkoista sitten lasketaan, josko päästäisiin jo siirtoon asti. Eli taidan mennä aika samaa tahtia nyt mnää:n kans? ☺

Meillä kun on nyt kolmannen ivf:n viimeiset alkiot (2) pakkasessa, oon miettinyt lopetetaanko hoidot näihin julkisiin, vai jääkö kuitenkin kalvamaan ajatus ettei yritetty kaikkeamme jos ei edes yhtä kertaa kokeilla yksityisellä puolen.. Tälläisiä ”keveitä” mietteitä heti vuoden alkuun.

Tästä heräsikin kysymyksiä, jos joku osais auttaa? Kun julkisella maksetaan polikäynnin lisäksi lääkkeet itse, ja lääkekaton täyttyessä, kela korvaa lääkkeet. Sitten kun meillä on tullut julkisen puolen 3 hoitoa käytyä ja jos siirrytään yksityiselle, korvaako kela mitään? Saako hoidoista/lääkkeistä korvausta? Ja saako julkiselta puolen papereita mukaan hoitohistoriasta vai täytyykö aloittaa uudestaan ns. puhtaalta pöydältä (esim. spermanäytteet, verikokeet ym)?

Tässä oon miettinyt että pitäis sen verran raottaa tätä lapsettomuuskaapin ovea, että täytyis omille vanhemmille kertoa. Tuli siihen suuntaan jo vihjailua, kuinka hyvin me sovittas vanhemmiksi kun siskoni lasten kanssa puuhattiin joulunpyhinä.. Tiedän, olisi ollut hyvä hetki siihen jo sanoa, vaan menin ihan lukkoon ?

Hyvää alkanutta vuotta kaikille.

Parin kuukauden pitkän odotuksen jälkeen pääsin heti tositoimiin näin vuoden alkuun. Torstaina alkoi taas progynova, nyt nostettiin annosta yhdellä tabletilla eli kolme tablettia päivässä. 12.1 sit seuranta ultra ja sitten 17. tai 18. päivä siirto. Mulla siis siirto tehdään lääkkeelliseen kiertoon ja kaksi alkiota odottaaa vielä pakkasessa.

Jotenkin sitä vaan pelottaa taas aloittaa kaikki, Toivoo sitä plussaa,mutta keskenmenon pelko on mulla aika suuri ja jotenkin mieluummin ottais sen negan kuin taas sen stressin, pelon ja pettymyksen keskenmenoon.

Hei ja hyvää alkanutta vuotta kaikille täältäkin!

Onnea Yöutulle!

Täällä tosiaan aloitettiin heti vuoden alusta testaamaan ovista ja hymynaama ilmestyi sitten perjantaina. Ensi viikon tiistaina siis olisi tarkoitus päästä siirtoon ja saada viimeinen alkio kyytiin. Olen oikeastaan jo varma, ettei siitä mitään tule, mutta eihän sitä koskaan voi tietää. Syksyllä siirretyt alkiomme olivat Top-luokkaa, ja tämä ei ole. Lääkäri kyllä sanoi, ettei sillä ole mitään merkitystä. No, ei ole Topitkaan pärjänneet, niin tuskin pärjää tämä hitaampi yksilökään.

Vähän kyllä meinaa paniikki iskeä. Että mitä tämän jälkeen. En ole ihan varma, mitä mies ajattelee. Tai edes mitä itse ajattelen. Luovutetuista soluista. Vaikeita asioita. Lääkäri ei vielä halunnut keskustella asiasta. Että katsotaan ensin tämä siirto. Huoh. Meillä kyllä yksityisellä vaihtunut lähes yhtä usein lääkäri kuin julkisellakin. Ei ikinä ole aikoja samoilla lääkäreillä, ja viime puhelussa ymmärsin, että moni lääkäri vaihtanut paikkaa/lähtenyt.

Geisssha: Meillä oli julkisella neljä hoitoa, jonka jälkeen siirryimme yksityiselle. Lääkkeistä olemme saaneet samat korvaukset kuin julkisellakin. Hoidosta olemme myös saaneet kelakorvausta, mutta nehän ovat melko pieniä summia.
Uusia tutkimuksia ei tarvitse tehdä yksityisellä ja tietojen pitäisi siirtyä sinne. Meillä tietojen siirtyminen yksityiselle oli kuitenkin melko onnetonta. Pyysimme tietoja julkisen ”loppukeskustelussa” ja saimme kotiin osan tiedoista. Ne eivät kuitenkaan olleet riittävät yksityisen klinikan mielest,ä ja yritimme sitten Kannasta kalastella tietoja, mutta ei sieltäkään löytynyt kaikkea tarvittavaa. Kirjoitimme yksityisellä suostumuksen siihen, että he saavat luvan vaatia loput tiedot julkiselta. Ja lopulta sitten kaikki tarvittava löytyi ja hoidot voitiin aloittaa. Infektiokokeet (Hiv yms) pitää uusia kahden vuoden välein.

Tsemppejä kaikille!

Kiitos vastauksista ? Näin vähän ajattelinkin että korvauksia kelalta saa, mutta ovathan ne nyt mitättömiä siihen nähden mitä hoidot yksityisellä maksaa.

Binkku, Toivottavasti se siirrettävä on selviytyjä tyyppiä! meillä myös pakkasessa olevat on huonompi laatuisia. Ja kaiken lisäksi on samassa erässä pakastettu, eli kumpikin joudutaan sulattamaan. Kysyin siirtäisivätkö kummankin jos selviävät, vaan ei. Toinen jäädytetään sit uudestaan. Heti ajattelin että mikäli sulatus menee ok, ainakin se toinen sitten kuukahtaa jossain vaiheessa. Kumma kun aina tulee ekana mieleen kaikki mikä voi mennä pieleen ?

Tulikin mieleen että täytyypä itsekin kysellä jotain muutakin tukemaan kiinnittymistä Lutinuksen lisäksi. Siis jos sinne siirtoon nyt joskus pääsis. Huoh, matelee taas tämä aika..

Niin ja paljon onnea yöutu:lle plussasta!

Heips kaikki! Tein uuden ketjun uudelle vuodelle, siirretäänkö keskustelu sinne? 🙂