Merkitty: 

Luet parhaimillaan 96 vastausketjuja
  • Julkaisija
    Artikkelit
    • #6228
      Surenkorento
      Osallistuja

      Heippa kaikille,

      olen uusi täällä, joskin lueskellut foorumia jo joitain kuukausia.
      Meillä on nimikkeenä se selittämätön lapsettomuus. Mistään ei löydy oikeastaan mitään vikaa. Miehessäni ei ole vikaa, minulla on kellontarkka kierto, ovuloin, tuotan follikkeleita. Viime viikolla kävin SSG:ssä ja munanjohtimetkin ovat auki. Alunperin epäiltiin, etten ovuloi, sitten ultrassa näkyi, että toinen munasarja on pienempi ja vaisu, ja epäiltiin, ettei se enää tuota munasoluja.

      Ovulaatio on kuitenkin todistettu verikokein ja nyt, kun hoidot alkoivat, tuo pienempi, epäaktiiviseksi julistettu munasarja onkin tuottanut enemmän follikkeleita ja mahdollisesti jopa johtofollikkelin. Ehkä AINOA vika minussa saattaa olla turhan ohut limakalvo. Mikä tässä kohdassa on mielenkiintoista, olin kysynyt asiasta ensin omalääkäriltä, sitten myös neuvolan hoitajalta, että voiko niukoilla vuodoillani olla MITÄÄN kytköstä lapsettomuuteen – vastaus oli aina ei. Olen ajatellut antaa hieman palautetta terveyskeskukseen tästä.

      Söin viime viikolla Femaria, ja sen vaikutusta ultrattiin maanantaina (kaikki ok). Ensimmäinen IUI merkattiin huomiseksi, joten syötin limakalvolle kahtena iltana Menopuria ja eilen illalla alkoi irrottelu Pregnylillä.

      Saimme julkiselle puolelle ajan 2kk lähetteestä. Nyt suunnitelmissa on kolme inseminaatiota, ja jos niistä ei ole apua, meille on merkitty ensimmäinen IVF viikolle 22. Alunperin inssejä piti olla vain kaksi, mutta limakalvoa yritetään paksuunnuttaa kahden seuraavan kierron ajan vähän pidempään – nyt jäi ajanpuutteesta kahteen piikkiin.

      Minä ja hän, 35 ja 40.
      Tulemme molemmat monisisarperheistä, samoin vanhempamme. Minulla on isäni puolella sukurasitetta lapsettomuudesta, liekö olen sen perinyt.
      Olemme yrittäneet lasta nyt yli puolitoista vuotta, tuloksetta.

      Koen itseni vialliseksi vaimoksi, koska tiedän mieheni toivovan omia lapsia. Kuitenkin hän muistuttaa minua tämän tästä, että meni minun kanssani naimisiin, muulla ei ole väliä. Kun suren turhautuneena, hän aina sanoo, että kivahan meillä on kaksistaankin. On, enkä edes väitä, että jotain puuttuisi, mutta silti…

      Yhtään ei tietenkään auta se, että ympärillä kaikki muut sikiävät. Nämä on näitä tunteita, jotka ilmeisesti kuuluvat asiaan.

      Voimia teille <3

      1st IUI Feb '15, 2nd IUI Mar '15, 3rd IUI on April Fools' Day '15. 1st IVF May/June '15, 1st PAS Aug '15 (didn't happen). 2nd IVF Nov '15 and two stripes in the morning of the 30th Nov.

    • #6252
      Tintti
      Osallistuja

      Hei!

      Täälläkin yksi joka kuukausia lukenut tätä foorumia samoten blogeja yms. Nyt täällä vaikuttaa olevan ei-niinvilkastakeskustelua. Mutta olisi kiva saada jutella samassa elämäntilanteessa olevien kanssa 🙂

      Meillä tilanne se, että olemme kärsineet lapsettomuudesta 2 vuotta. Olemme kolmekymppisiä. Keväästä 2014 on olleet tutkimukset meneillään. Tiedossa on, ettei minussa ole (ainakaan vielä) mitään ”vialla” ja miehellä poikkeavuutta näytteessä. Saimme kuulla, että että seuraavasta kierrosta tehdään inseminaatio ja jos siinä miehen näytteen tilanne edelleen huono, siirrymme IVF:ään. Olen itse varautunut ”pahimpaan”. Eli luotto inseminaatioon ei ole kovin korkealla.

      Pari viikkoa sitten oli munatorvienaukiolotutkimus, jossa ei näkynyt poikkevuuksia. Oli jopa munasoluja kypsymässä. Sammalla käynnillä sain reseptit munasolujen kypsyttämiseen ensimmäistä inseminaatiota varten. Nyt odotellaan vain KP1:stä ja sitten puhelua polille, että onko heillä mahdollista tehdä meille ensimmäinen inseminaatio.

      Surenkorento, paljon samoja fiiliksiä täälläkin. Tuskaisaa kuulla ympäriltä uutisia, että on raskaana. Kovasti täällä odotellaan, että mekin saisimme tuon onnen kokea.

      Voimia <3

      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 9 kuukautta sitten Tintti.
    • #6258
      Surenkorento
      Osallistuja

      Hei Tintti!

      Kiva kun kirjoittelit. Vaikuttaa, että olemme sinänä samassa vaiheessa hoitoja ja lapsettomuuden käsittelyä.

      Minut laitettiin tk:sta lähetteellä yksityiselle puolelle ensimmäiseen ultraan, koska prolaktiiniarvo oli matala. Lapsettomuuteen erikoistunut gyne totesi, ettei PRL-arvolla ole merkitystä, mutta tuo munasarja on vaisu. Lisätestejä ja lähete lapsettomuuspolille.

      Vuodenvaihteessa tilanne oli vielä aika paljon lohduttomampi. Luulin, että lapsettomuuspolilla vähän tutkitaan lisää, ja sitten sieltä saa jonkin tuomion. Sain nimittäin omalääkäriltä sellaisen viestin, että jos niissä tutkimuksissa sitten ilmenee jotain, niin julkisen puolen jonot ovat 1-2v, eli jos vaan rahapaussi kestää, niin yksityiselle klinikalle, mars.

      Olin siinä vaiheessa tutkinut hinnastoja, ja mietin, että en halua maksaa sellaista aloitusmaksua lapsesta. Lisäksi, jos oma munasolutuotanto olisikin jo päättänyt, olin päättänyt, että en lähde hoitoihin lahjasoluilla. Olisihan vaihtoehtona myös adoptio, jos meistä ei biologisiksi vanhemmista ole. Vaikka puhunkin minä-muodossa, niin kyllä nämä jutut on käyty miehen kanssa läpi yhdessä 🙂

      Tammikuussa sitten vähän apeana lapsettomuuspolille yhdessä. Meille määrättiin parit lisätutkimukset ja samaan hengenvetoon lääkäri kertoi kahdesta inssistä ja sitten – jos haluamme – huhtikuulle IVF. Olimme todella hämmästyneitä, että näinkö nopeasti asiat sittenkin edistyvät!

      Mitään varsinaista vikaa ei limakalvon ohuuden lisäksi sitten kummastakaan löytynyt, niin tuli kolmas inssi vielä aikatauluun.

      Eilen limis 8mm, oli kaunis ovulaatiolima, se ”vaisun” ja epäaktiivisen munasarjan tuottama, puheamaisillaan oleva 19mm follikkeli ja mieheni näytteessä vielä pesun jälkeen 16,3milj siittiötä per ml, ja niistäkin 92% liikkuvia. Jos kuu ja tähdet vielä ovat kohdillaan, niin nyt on se pieni prosentuaalinen mahdollisuus, että tämä ensimmäinen avustus voisi meille riittääkin.

      Lääkäri on tosin joka kerta sanonut, että pitää muistaa olla realistinen – inseminaatiot ovat ne tehottomimmat hoidot. Olen todella tyytyväinen näihin julkisen puolen hommiin tällä hetkellä – aikataulut, lääkärit ja hoitajat ovat kerrassaan ihania!

      Kävin tänään hakemassa raskaustestinkin, kun lääkäri kehotti tekemään sen 2vko päästä jokatapauksessa. So, now we wait 🙂

      Kun on normaalipainoinen, syö ja liikkuu fiksusti, ei tupakoi, käytä aineita eikä juo alkoholiakaan juuri koskaan, niin tuntuu jotenkin epäoikeudenmukaiselta, että sitten ties ketkä nistitkin tulevat luonnostaan raskaaksi. Tai jos yhden illan juttu, yksi unohtunut pilleri, lipsahtanut kortsu ym. tuottaa raskauden, mutta itsellä se ei onnistu vaikka mitä tekis. Yhtään oloa ei piristänyt sekään, että veljeni sai juuri neljännen lapsensa, koska vaimon hormonikierukka petti.

      MIKSI lapsia saavat ne, jotka eivät niitä halua, tai joilla ei ole lähtökohtaisestikaan tarjota lapselle tervettä kasvuympäristöä? Oi miksi, miksi, miksi…

      Valoisin mielin tässä kuitenkin nyt odotellaan pari viikkoa, ja mukavaa, jos keskustelu jatkuisi täälläkin 🙂

      Kiitos jo alkaneesta vertaistuesta!

      1st IUI Feb '15, 2nd IUI Mar '15, 3rd IUI on April Fools' Day '15. 1st IVF May/June '15, 1st PAS Aug '15 (didn't happen). 2nd IVF Nov '15 and two stripes in the morning of the 30th Nov.

      • #6264
        Tintti
        Osallistuja

        Hei Surenkorento!

        Teillä vaikuttaa olevan mainiot mahdollisuudet saada oma biologinen lapsi!

        Meillä tilanne se, että miehen näytteessä oli kaikki pielessä. Viimeksi polilla lääkäri sanoikin vähän siihen malliin, että inseminaatio olisi turha meidän tapauksessa, mutta se täytyy kuitenkin tehdä (ilmeisesti jonkun lain mukaan tai Väestöliitto vaatii sitä?). Toisaalta ihan ”kiva”, että voidaan suoraan siityä kunnon hoitoihin. Vaikkakin tässä vaiheessa pelkään eniten IVF:ää varten tapahtuvaa munasolujen keräystä. Samoten kaikki hormoonit pelottaa. Mutta ei auta, kun kärsiä 😀

        Meillä oli myös viime vuoden loppu lohduton, kun kuulimme mistä kaikki johtuu. Mutta nyt ei auta, kun koettaa ajatella positiivisesti. Vaikka tuntuu että lähipiirissä kaikki on saaneet vauvoja tai odottavat niitä 🙁 Tässä vaiheessa elämää toisten puolesta iloitseminen ei oikein onnistu. Vaikkakaan ei suoraan toisille tunteitaan näytä, voi sisällä käydä melkoinen myrsky. Näitä tunteita ei varmasti ymmärrä muut, kun samassa tilanteessa olevat.

        Minulta ei löytynyt onneksi kohta vuosi sitten otetuissa verikokeissa mitään poikkeavaa. Ja onneksi aukiolotutkimuskin osoitti, että kaikki ainakin toistaiseksi on normaalisti. Se varmasti helpottaa tulevia hoitoja.

        Tiedän Surenkorento tuon tunteen, kun tuntuu epäreilulta, että esimerkiksi huumeidenkäyttäjät saavat lapsia tuosta vaan! Ei pitäisi katkeroitua, mutta välillä se on aika pirun hankalaa!

        Tehtiinkö teille Surenkorento milloin se IUI? Pidän peukkuja, että pääsisitte näin vähällä vaivalla 🙂

    • #6267
      Surenkorento
      Osallistuja

      Toissapäivänä tosiaankin ensimmäinen IUI 🙂

      Kaksi niitä sitten lisää, jos tää ei vielä auttanut. Saas nähä kuin käy. Periaatteessa kaiken pitäis toimia, mutta ei pidä ylläpitää turhan suuria odotuksia vielä tässä vaiheessa.

      Pe 20.2. pitäis tehdä raskaustesti kotona. Jospa aiempien miinusten jatkoksi vihdoinkin plussa – ainahan sitä voi vähän toivoa <3

      1st IUI Feb '15, 2nd IUI Mar '15, 3rd IUI on April Fools' Day '15. 1st IVF May/June '15, 1st PAS Aug '15 (didn't happen). 2nd IVF Nov '15 and two stripes in the morning of the 30th Nov.

      • #6279
        Tintti
        Osallistuja

        Surenkorento! En usko, että positiivisesta mielestä haittaakan on 🙂 Itse meinaan vähän pessimistinen olla, mutta nyt kovasti koitan työstää itsestäni positiivisempaa 🙂

        Kerro sitten, miten kävi! Paljon peukkuja!

        • #6280
          Surenkorento
          Osallistuja

          Jotenkin sitä tässä vaiheessa vaan ajattelee, että jos liikaa odottaa ja toivoo, niin sitten sitä ei tapahdu. Mutta yritäpä tässä nyt sitten olla ajattelemasta asiaa, kun pitää kuitenkin muistaa raskaustesti tai kytätä seuraavan kierron alkamista ja soittoa taas polille jne jne.

          Pelkäsin, että IUI on taas vähän kivulias niinkuin SSG:kin oli – minulla piti ottaa pihdit käyttöön, kun katetri vaan taittui eikä suostunut menemään muuten pidemmälle. Inseminaatiossa lääkäri kokeili ensin sitä peruskatetria, joka taas taipuili, mutta otti sitten uuteen yritykseen jämäkämmän, ohjaimellisen katetrin ja avot. Toivoinkin, ettei niitä pihtejä tarvita tässä toimituksessa lainkaan.

          Melkoisen kliininen etäseksifiilis tuosta kyllä tuli 😀

          1st IUI Feb '15, 2nd IUI Mar '15, 3rd IUI on April Fools' Day '15. 1st IVF May/June '15, 1st PAS Aug '15 (didn't happen). 2nd IVF Nov '15 and two stripes in the morning of the 30th Nov.

          • #6283
            Tintti
            Osallistuja

            Minullakin SSG sattui.Varsinkin se ilman ja liuoksen laittelu 🙁

            Kyllä tästä hommasta romantiikka on kaukana! Ennen minua loukkasi, että ihmiset kyseli että milloin alat tekemään lapsia. Sanoin aina, että niitä ei tehdä, vaan saadaan. Mutta nyt kyllä voisi käyttää sanaa tehdä, ellei jopa valmistaa lapsia 😉

          • #6435
            Tintti
            Osallistuja

            Surenkorento , onko mitään uutta auringon alla?

            Täällä odotellaan kuukautisia, jotta voimme soittaa polille inseminaatioaikaa. Mutta kuinkas kävikään! Ennen niin säännölliset kuukautiset ovat nyt tietenkin myöhässä. Varmasti jännityksen takia 😮

    • #6477
      Surenkorento
      Osallistuja

      Pettymyksestä selvitty ja nyt ollaan toisella kierroksella. Tein testin perjantaina, kun käsky kävi, mutta olihan se aika turhauttavaa kun samanaikaisesti alkoi tiputella verta. Yksi viiva, tuttu näky.

      Edellisen kierron limakalvonkasvatteluhoito vaikutti sen verran, että kp1 oli normaalia runsaampi vuoto, mutta sitten kp2 olikin jo vähemmän kuin yleensä. Päiväntarkka 28 tuosta iui-kierrostakin tuli. Kun se minulla on aina ollut 28, niin taisi hoitojen aloitusjännitys aikaistaa tuota edellistä kiertoa kolmella päivällä =D Se taas teki sellaisen hölmön aikatauluongelman, että kp9-10 osuu aina viikonlopulle, joten minua ultrataan kp11, koska kp8 olisi liian aikaisin.

      Nyt meneillään taas Femar kp3-7, sitten Menopur pistoksina kp8-10, uä kp11 ja siellä saan tietää, pistelenkö Menopuria vielä pari lisää ennen Pregnyliä. Viime kierrossa Menopur jäi tosiaankin kahteen pistokseen, kun tuo limiksen ohuus todettiin vasta kp11 uä:ssä.

      Ensi viikolla siis vuorossa IUI vol.2. Kyllähän se lääkäri muistutteli noiden hoitojen tehottomuudesta, mutta en voi olla toivomatta, että ne tehoaisi meille. Olisihan se hedelmöitymisolosuhteiltaan luonnollista tilannetta vastaava.

      Tintti, pikaista kierronalkamista sinulle! Kerro sitten vähän kuulumisia 🙂

      1st IUI Feb '15, 2nd IUI Mar '15, 3rd IUI on April Fools' Day '15. 1st IVF May/June '15, 1st PAS Aug '15 (didn't happen). 2nd IVF Nov '15 and two stripes in the morning of the 30th Nov.

      • #6597
        Tintti
        Osallistuja

        Hei Surenkorento!

        Ikävää että ei tärpännyt! 🙁 Millä mielellä lähdette seuraavaan IUI:hin? Paljon voimia!

        Meillä kävi niin, että kuukautisia ei alkanut kuulumaan. Tein viikko sitten raskaustestin (tämä viimeistään on saanut veren holvaamaan 😀 )ja tulos oli negatiivinen. Meni kuitenkin vielä viikko ja tänään kp 36 tein sitten testin uudelleen ja se oli positiivinen. Tuntui että lähtee jalat alta, kun en todellakaan odottanut tuota tulosta! Ottaen huomioon sen, että lääkäri oli sitä mieltä että olisi hyvä siirtyä melkeinpä suoraan IVF:ään! Täällä nyt ollaan sitten pyörillä päistänsä. Ja voin kyllä kertoa, että nautinto tuosta positiivisesta testistä on kaukana. Pelottaa ihan vietävästi ja ramppaan vieläkin wc:ssä odottaen verenvuotoa. Pitää odottaa vielä ensi viikkoon ja soitella sitten polille, että mitä nyt tehdään.

        Jostain blogista tms. luin, että miehen näyte oli muuttunut lyhyessä ajassa aikalailla; ensin näytteessä siittiöitä 1 milj. ja seuraavassa 21 milj. Uskomatonta. Mietimme olisiko meilläkin tuo sitten mahdollista.

    • #6609
      Surenkorento
      Osallistuja

      Heippa Tintti,

      voi miten ihania uutisia teille! Eli juuri kun hoitojen alkua odottelitte, ja vielä vain se pakko-IUI edessä, niin tärppäsi luomuna <3 Mahtaa olla hieman epätodellinen olo se, etten yhtään ihmettele että jalat lähtisi alta.

      Meillä kun ei ole miehessä ollut oikeasti mitään vikaa, eikä juuri minussakaan, niin jotenkin sitä latasi kai vähän ylimääräisiä toiveita ensimmäiseenkin inssiin – että miksi se nyt ei sitten tärppäisi, kun on ihanneolosuhteet luotu.

      Tietenkin minä lataan taas vähän lisää toiveita kakkosinssiin, kun nyt kerran piikitelläänkin jo hyvissä ajoin. Mies ottaa tämän edelleenkin samalla rentoudella kuin aiemminkin. Minä en osaa. Raskaustesti kaapissa taas muistutti projektista… kunpa mekin näkisimme ne maagiset kaksi viivaa pian!

      Kyynel silmässä lueskelen kaikkia raskaus- ja vauvajuttuja.
      Toive on suuri. Suurista suurin tällä hetkellä.

      1st IUI Feb '15, 2nd IUI Mar '15, 3rd IUI on April Fools' Day '15. 1st IVF May/June '15, 1st PAS Aug '15 (didn't happen). 2nd IVF Nov '15 and two stripes in the morning of the 30th Nov.

      • #6619
        Tintti
        Osallistuja

        Surenkorento! Todellakin epätodellinen olotila. Ei tätä meinaa todeksi uskoa. Todella epäileväinen olo, että onko kaikki hyvin. Joka oire tutkattu netistä ja pelko on koko ajan läsnä. Todella hankala ollut uskoa tätä, kun tuomio aikaisemmin oli niin musertava. En ole vielä uskaltanut soittaa mihinkään, kun pelottaa keskenmeno.

        Toivon sydämeni pohjasta, että Surenkorento saatte pian ne 2 viivaa testiin ja kaikki menisi hyvin! Samaa toivon jokaiselle lapsettomuudesta kärsivälle <3

    • #6673
      Pipu
      Osallistuja

      Moikka!

      Täällä 32-v. tuore palstalainen. Eka inssikierros juuri menossa. Ehkäisy jätetty pois 2,5 vuotta sitten eikä yhtään raskaustestiä ole tarvinnut tehdä, kun menkat aina alkaneet lähes päivälleen ajallaan. Diagnoosina selittämätön lapsettomuus. Huomenna toka ultra tässä kierrossa ja katsotaan, osuukohan ovulaatio just viikonlopulle eikä päästä edes inssiä tekemään tässä kierrossa.

      Raskasta, masentavaa ja ahdistavaa, mutta ”onneksi” on kohtalotovereita!

    • #6677
      Surenkorento
      Osallistuja

      Moi Pipu, tervetuloa joukkoon tummaan tai kummaan!

      Se on jännä juttu, miten tällaista ei toivo kenellekään, mutta sitten on jotenkin lohdullista, ettei me ettekä tekään tämän kanssa ole yksin!

      Tintti älä stressaa nyt suotta, eihän tuomio sinua koskenut, eikö se ollut miehesi näytteestä? Minä tulen varmaankin stressaamaan, jos kyse on minulla ollut limakalvon takia siitä, ettei alkio ole tahtonut kiinnittyä tm. Jos nyt saan koskaan aihetta stressata.

      Meillä on nyt kp12. IUI vol.2 torstaina. Femaria kp3-7, Menopur kp 8-11, Pregnyl vuorossa tänään. Eilisessä uä:ssä limis 8mm ja oikealta johtofollikkeli 16mm, vasemmalta tulossa ollut 10mm ei ehdi millään.

      Vertailun vuoksi viime kierrossa Femar kp4-8, Menopur kp 11-12, Pregnyl kp13, IUI kp15 – limis 8mm ja vasemmalta tullut johtofollikkeli 19mm.

      Olemme siis taas toiveikkaita 🙂

      Ja olen onnellinen tästä palstasta. Kiitos, että olette olemassa, oi kohtalotoverittaret <3

      1st IUI Feb '15, 2nd IUI Mar '15, 3rd IUI on April Fools' Day '15. 1st IVF May/June '15, 1st PAS Aug '15 (didn't happen). 2nd IVF Nov '15 and two stripes in the morning of the 30th Nov.

    • #6684
      Pipu
      Osallistuja

      Surenkorento, teidän tapauksessanne lohdullista on se, että yritystä on takana ”vasta” puolitoista vuotta. Toivoa on!

      Meillä tosiaan lapsitoive ollut jo kaksi ja puoli vuotta. Kuukausi sitten lääkärikäynnillä lääkäri totesi, että silloin kun yritystä on takana kolme vuotta, luomuraskauden alkamisen todennäköisyys on enää todella pieni. Aika masentavaa kuultavaa. Kun siitä seksistä on jo muutenkin mennyt ilo ja spontaanius, niin eipä tuon kommentin jälkeen ainakaan enempää tee mieli. 🙁

      Muutenkin itselleni tuli jonkinlainen henkinen romahdus viime viikolla, kun hoidot todella alkoivat. Olin tosi itkuinen ja ahdistunut. Tänään sain onneksi lääkäriltä lähetteen keskustelemaan sairaanhoitajan kanssa omista tuntemuksista.

      Tänään ultrassa (kp 10) kaikki ilmeisesti näytti siltä miltä pitikin. Follikkelien koosta ei ollut tällä kertaa puhetta, ja noissa tilanteissa aina itse unohtaa kysyä lisätietoja. Minun ovuloimisesta ei taida olla vieläkään varmuutta, kun olen kotitestejä kokeillut vain yhdessä kierrossa ja silloin en saanut ovis-plussaa ollenkaan enkä sitten käynyt määrätyssä verikokeessakaan tarkistamassa, olenko ovuloinut. Mutta menkat kuitenkin säännölliset eli luulis, että siellä jotain tapahtuu. Tässä kierrossa käyn ottamassa verikokeen ovulaation varmistamiseksi, mutta kai sen nyt ainakin luulisi tapahtuvan, kun otetaan irrotuspiikki käyttöön.

      Inseminaatio olisi osunut tässä kierrossa juuri ensi viikonlopulle eli kotihommiksi olis mennyt. Lääkäriajan lopussa, kun itkien kyselin keskusteluapua, niin en tiedä, kuinka siitä lääkäri veti johtopäätöksen, että voidaan se inssi tehdä sittenkin jo perjantaina. Nyt täytyy vaan sumplia työt jotenkin perjantain osalta….

      Olen nyt kiertopäivästä 3 pistellyt pienen annoksen Gonal-F:ää. Vielä tänään ja huomenna Gonal-F-piikki. Torstaina Ovitrelle-irrotuspiikki ja perjantaina inssi. Jännittää!

      Oletko muuten lukenut lapsettomuutta käsittelevää kirjallisuutta? Voisin vinkata pari hyvää teosta: Ei kenenkään äiti ja Ihmeet tapahtuvat muille. Rankkoja tarinoita, mutta hyvää vertaistukea kirjallisessa muodossa.

      Voimia & jaksamista!

    • #6703
      Surenkorento
      Osallistuja

      Pipu,

      kuinka monta kertaa tässä esimerkiksi viimeisen puolen vuoden aikana olenkin jo miettinyt, että olenko huolehtinut ehkäisystä aina aivan turhaan, tai mitä jos emme mieheni kanssa olisi tapaamisesta lähtien ehkäisseet raskautta, niin olisiko meillä nyt taapero.

      Kun nelisen vuotta sitten aloitin e-pillerit vuosien tauon jälkeen, minut käsiteltiin uutena aloittajana ja siksi samalla minut myös ultrattiin. Tuolloin kaikki näytti olevan kunnossa, eikä munasarjojen koossa ollut mitään huomauttamista. Ei ehkä siis ihme, että olen miettinyt syksystä lähtien, että olisiko meillä ollut mahdollisuudet vielä suhteemme alkuaikoina.

      Ensimmäinen yksityisen puolen gyne, jolla kävin talvella jatkotutkimuksissa, töksäytti, että ”parikymppisenä sulla ei olis varmaan ollut mitään vaikeuksia tulla raskaaksi”. Niin, myöhästyinkö tuosta junasta? Sitä selvitellään nyt.

      Ammattilaisten ohjeistukset tai sanomiset ovat omiaan viemään fiilikset kyllä ihan kaikesta. Tuttu juttu, Pipu, meillekin. Meillä oli luomuyrityksiä käytännössä joka kierrossa aina siinä kierron keskivaiheilla limaisten päivien ympärillä, spontaanisti ja siitä sen itsensä ilosta, useita. Sitten omalääkäri ”määräsi” yrityksiä jokaiselle kierron viikolle ainakin kerran, ”koska se ovulaatio voi kuitenkin tapahtua milloin tahansa”. Siis jos kiertoni on aina 28pv ja limapäivät on siinä puolivälissä, niin millä ihmeen mahdollisuudella ovuloisin kierron ensimmäisellä tai viimeisellä viikolla, ihan oikeasti?

      Lapsettomuuspolin lääkäri vähän ihmetteli ensimmäisellä tapaamiskerrallamme, että miten omalääkäri on voinut ohjeistaa noin, kun minulla ei ole edes epäsäännöllinen kierto.

      Ja itkuinen minäkin olin. Tuntui jotenkin kamalan ahdistavalta puhua yksityisistä asioista jonkun muun kuin oman mieheni kanssa. Tunsin itseni niin vajavaiseksi naiseksi ja vaimoksi, kun kerran miehen näytteestä ei ollut löytynyt mitään vikaa. Olen kokenut olevani pettymys omia lapsia toivovalle miehelleni. Entä jos raskaantuminen onkin nyt vaikeaa vain siksi, että vuosia sitten en missään nimessä halunnut äidiksi? Entä jos ne toiveet toteutuvatkin nyt?

      Lueskelen lähinnä netistä tai katson tv:stä jotain vauva-aiheisia juttuja, mutta oikeisiin kirjoihin en ole vielä koskenut. Olisiko se sitten jo liian konkreettinen tuska? Olenko jo luovuttanut, jos ostan ja luen oikean kirjan aiheesta? Kiitos kirjallisuusvinkeistä, ehkä niidenkin aika on pian.

      Voimia Pipu tähän ensimmäiseen inssiin 🙂

      1st IUI Feb '15, 2nd IUI Mar '15, 3rd IUI on April Fools' Day '15. 1st IVF May/June '15, 1st PAS Aug '15 (didn't happen). 2nd IVF Nov '15 and two stripes in the morning of the 30th Nov.

      • #6716
        Pipu
        Osallistuja

        Niin tuttuja ajatuksia… Esim. se, että onko koko ikänsä käyttänyt ehkäisyä ihan turhaan raskauden pelossa (taudit tietysti asia erikseen). Tosin ennen nykyistä puolisoa olin pitkään sinkku, joten siinäkin mielessä nämä lastenHANKINTA-asiat tulivat ajankohtaisiksi vasta tämän suhteen alkaessa. Ei viivytelty ehkäisyn poisjättämisen kansssa vaan ajateltiin, että lapsi saa tulla jos on tullakseen. No, ei ole näköjään tullut. Pari vuotta tuhlattiin aikaa ennen tutkimuksiin hakeutumista, tai siis vuosi, kun yhden vuoden yrittämisen jälkeen jo olis voinut käynnistää tutkimukset. Ja julkisella puolella tutkimuksiin hujahti puoli vuotta.

        Tuntuu siinäkin mielessä raskaalta, että mies ei asiasta ota stressiä eikä paljon tunnu tilannetta edes ajattelevan. Sitten kun mä vollotan kotona, niin tuntuu, ettei se oikein ymmärrä, mitä itkemistä tässä muka on. Vaikka mies on kyllä asiassa mukana ja lasta toivoo ja lohduttaa mua. Mutta tuntuu, että ei kai miehet suhtaudu kuitenkaan asiaan samalla herkkyydellä kuin naiset. Sulla, Surenkorento, vielä tietysti toi itsensä syyllistäminen tekee tilanteesta pahemman. :/ Tuskin sun mies kuitenkaan ajattelee, että lapsettomuus olisi yksin sun syytä.

        Meillä kun on kyseessä selittämätön lapsettomuus, niin toistaiseksi ei oo kumpikaan joutunut kokemaan olevansa se ”viallinen” osapuoli. Toisaalta tässä selittämättömyydessä tuntuu todella turhauttavalta se, että kun ei tiedetä, missä vika on, ei voida kuin kokeilla eri hoitoja ja toivoa, että joku tehoaa tai jossain vaiheessa löytyy joku syy hedelmöityksen epäonnistumiselle.

        Meillä mies luki myös sen toisen kirjan, Ei kenenkään äiti. Siinä oli myös pari miesnäkökulmaa. Molemmat koettiin kyllä lukeminen hyödylliseksi. Mutta tosiaan, onneks on tää netti ja vertaistuki täällä! Paljon oon kaikkia lapsettomuuskeskusteluja ja -palstoja lukenut, mutta nyt vasta jaksoin itse aktivoitua kirjoittamaan.

        Musta tässä koko lapsettomuudessa vaikeimmalta tuntuu se, ettei tiedä, miltä tulevaisuus tulee näyttämään. En tiedä, miten selviän, jos koko loppuelämä on tällaista tasapaksua puurtamista, töitä eläkeikään asti ja that’s it. Lapsettomana jää niin monesta asiasta paitsi. Kyllähän lapsen kanssa koko oma elämä saisi täysin uuden ulottuvuuden. Pelottaa niin, että se jää kokematta.

        Ärsyttävin ohje lapsettomuudesta kärsivälle on ”lopeta stressaaminen”. Mahdotonta varsinkin hoitoputkessa ollessa. Miten voisi olla stressaamatta, kun pitää pistellä itseensä hormonipiikkejä joka päivä samaan kellonaikaan, pitää muistaa lääkärikäynnit ja -soittoajat, pitää järjestellä poissaolot työpaikalla, pitää rampata apteekissa, pitää harrastaa seksiä kalenterin mukaan, pitää muistaa vitamiinit jne. Huh, ja APUA, samalla hetkellä kun kirjoitin tota lausetta, muistin, että päivän pistoshetki oli melkein unohtunut..ehdin onneksi vielä. Kaikkien noiden muistamisten lisäksi pitää kestää sosiaaliset tilanteet, utelut, typerät kommentit, raskausuutiset, vauvakeskustelut… Ja sitten pitäis vielä jaksaa pysytellä järjissään ja jotenkin siedettävänä ihmisenä tän kaiken keskellä.

        Mutta ehdottomasti kaiken tän kokemuksen jälkeen sanoisin, että nuorille naisille pitäisi ehkäisyasioiden lisäksi kertoa lapsettomuudesta HYVISSÄ AJOIN. Luin just jostain, että se on ihan luonnollista, että ihminen ei etukäteen ajattele, että lisääntymisessä voisi tulla mitään ongelmia. Pidetään itsestäänselvyytenä, että lapsia tulee sitten kun niin päätetään ja just niin monta kuin halutaan. Mutta kun niin monella asiat ei mene niin! Yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa yms. paikoissa, joissa nuoria on, pitäisi kiertää joku lapsettomuuden kokenut henkilö kertomassa lapsettomuudesta ja käskemässä hankkimaan ne lapset nuorina. Tai ainakin aloittamaan yrittämisen mahdollisimman pian.

        Hups, mikä vuodatus. Toi äskeinen ideakin tuli mieleen vasta tässä kirjoittaessa. 🙂

        Surenkorento, kovasti voimia huomiseen inssiin! Pidän peukkuja!

    • #6723
      Surenkorento
      Osallistuja

      Minulla ne itsesyytökset johtuu varmaankin siitä, että koska miehen hedelmällisyyden toteaminen on jotenkin niin yksiselitteistä ja miehen tuotoksessa ei ole mitään vikaa ollut, vaan näyte on ollut aina hyvä, niin sitten tietenkin se vika on mielestäni minussa.

      Tiedän, ettei asia ole niin mustavalkoinen. Tiedän, että jotkut parit eivät keskenään saa lapsia, vaikka mitään vikaa ei ole. Silti päässä on liikkunut vaikka miten tyhmiä itsesyytöksiä. Meillähän kyse on myös selittämättömästä lapsettomuudesta.

      Ennen ensimmäistä inssiä ajattelin, että jos siinä sitten raskaannutaankin, niin ehkä emme vain olleet yrittäneet tarpeeksi tai päinvastoin – olimme yrittäneet liikaa, tai ajoitus on ollut väärä tai vaikka mitä. Ehkä se oli jossain määrin helpotus, että jouduttiin toiselle kierrokselle.

      Nyt sitten yleisesti ottaen tässä hoitojen edetessä olen kieltämättä miettinyt, että olisiko se avioton lapsi meillä sittenkään ollut niin suuri katastrofi. Jos olisi tullut ennen häitä, niin mitä sitten? Toisaalta jossittelu on todella turhaa. Meille sopiva aika oli häiden jälkeen, joskin minä kuvittelin, ettei se aika olisi näin venyvä käsite.

      Sanotaan, että etukäteen vauvatarvikkeiden hankkiminen tuottaa epäonnea. Eli, kun satuin muutaman kassillisen äitiyspakkausvaatteita ostamaan kirpparilta pari vuotta sitten ennakkoon, niin tässäkö se rangaistus siitä nyt on?

      Minulla on ollut töiden suhteen sinänsä helppoa, kun työympäristö on rento, niin olen voinut vain ilmoittaa tulevani myöhässä tai olevani tunnin-pari poissa. Esimieheni on siitä fiksu, että ensimmäisellä kerralla kysyi, liittyykö poissaolo asiaan x ja vastasin, että ei, ihan muuta. Ja sen jälkeen ei mitään kysymyksiä. Hän on tottunut siihen, että kerron menoistani kyllä suoraan, jos haluan kertoa.

      Leffaan ei voitu piikittelyaikana mennä illalla, ja näytöskin piti valita sen mukaan, että ollaan oikeaan aikaan taas kotona 😀 Minulla kaikki pistokset ovat siis iltayhdeksältä, tabletit otan aamulla. Vitamiineja olen syönyt vuosikausia jo muista syistä, joten niitä ei ole nyt tarvinnut erikseen muistaa.

      Vaikeinta on juuri henkinen puoli. Siinä sitä jaksamista sitten vasta onkin.

      Kiitos Pipu, samaa tsemppiä toivotan sinullekin perjantaihin!

      1st IUI Feb '15, 2nd IUI Mar '15, 3rd IUI on April Fools' Day '15. 1st IVF May/June '15, 1st PAS Aug '15 (didn't happen). 2nd IVF Nov '15 and two stripes in the morning of the 30th Nov.

    • #6728
      Surenkorento
      Osallistuja

      Limis oli tänään ihailtavasti yli 9mm, ovislima oli taas kauniin kirkasta ja follikkeli 21mm. Olosuhteet tänään siis paremmat kuin ensimmäisessä inssissä. Siittiöistä tällä kertaa A+B-valioyksilöistä 95% liikkuivat, eli melkoisen priimaa kamaa tarjottu munasolulle.

      And then we wait. Again.

      1st IUI Feb '15, 2nd IUI Mar '15, 3rd IUI on April Fools' Day '15. 1st IVF May/June '15, 1st PAS Aug '15 (didn't happen). 2nd IVF Nov '15 and two stripes in the morning of the 30th Nov.

    • #6731
      Pipu
      Osallistuja

      Hienoa, että olosuhteet näyttivät optimaalisilta! Asettaa tietysti odotukset korkealle ja sit JOS käy huonosti, niin alas tullaan kovaa ja korkealta. Saapa nähdä, miten meillä huomenna menee… Tänään pitäis pistää irrotuspiikki. Ohjeet sen suhteen oli vähän epämääräiset ”pistä vaikka samaan aikaan kuin olet toistakin lääkettä pistänyt”. Silloin piikin ja inssin väli olisi 20 h. Irrotuspiikkinä Ovitrelle. Toivottavasti se toimii niin kuin pitää eikä pääse munis karkaamaan. Mulla nimittäin lyhyt kierto, n. 25 päivää. Siitä päätellen ovulaatio voisi ihan hyvin tapahtua tässä kp 12 paikkeilla luonnollisestikin. Ei kai tuo Gonal-F mitenkään pidä sitä munasolua paikallaan vaan pelkästään kasvattaa..? Eilen tein jo ovis-testin paniikissa, kun tuntui kummaa vatsakipua. Testi näytti negaa, mut toisaalta en oo plussia nähnyt ne harvat kerrat kun oon testannut.

      Älä nyt itseäs syyttele ainakaan niistä ostamistasi vauvanvaatteista! 😀 Ja muutenkin, nyt turhat murehtimiset pitää yrittää unohtaa, itse kunkin, ja yrittää vain olla stressaamatta. Saitko muuten jotain keltarauhashormonia tms. (onks se joku Lugesteron vai mikä) tukemaan kiinnittymistä?

      Peukut pystyssä meille molemmille!

    • #6732
      Surenkorento
      Osallistuja

      Minulla tuo klo 21 pistosaika oli ohjeistettu erikseen sekä Menopuria että Pregnyliä varten. Pregnyl-irrotuspiikin ja inssin välissä on tasan 38h, eli irrottelen ”toissailtana” mennessäni aamupäivällä sitten hedelmöitettäväksi. Tässä kierrossa inssi oli kp14, kun se ensimmäisessä oli kp15. Tosin, tässä kierrossa kaikki tukihormonihoito ehdittiin alottaa aikaisemmin, joten siinä voi olla syy. Ja päivää aiemmin inssi, mutta olosuhteet olivat silti paremmat.

      En ole saanut mitään tukihormonia sitten inssin jälkiajoille, eli inssin jälkeen sitten vain odotellaan pari viikkoa testipäivään asti. Kieltämättä nyt on taas niitä toiveita ladattu tähän kiertoon, vaikka pitäis yrittää vaan rentoutua ja antaa ajan kulua.

      Minulle lääkäri tänään juuri sanoi (todettuaan, ettei ovulaatiota ollut vielä tapahtunut), että on kuitenkin parempi, että siittiöt pistetään hollille vähän ennen ovulaatiota – Siittiöt elävät jopa viisi päivää, mutta munasolu ei odottele ketään. Näillä sanoin hän siis minulle puhui 😀 Vatsaontelossa ei siis ollut vielä nestettä eikä follikkeli ollut alkanut lyhistyä.
      Yhtäkään ovistestiä en ole koskaan tehnyt. Kai luotan nyt vain siihen, että se tapahtuu.

      Eipä se munasolu siis tosiaankaan jää odottelemaan mitään, mutta en tiedä miten Gonal-F noin muuten toimii. Minulla kypsytystä kun on hoitanut tuo Femar.

      Hyvää inssiä sinulle Pipu, kerro sitten kuulumisia 🙂
      Thumbs up!

      1st IUI Feb '15, 2nd IUI Mar '15, 3rd IUI on April Fools' Day '15. 1st IVF May/June '15, 1st PAS Aug '15 (didn't happen). 2nd IVF Nov '15 and two stripes in the morning of the 30th Nov.

    • #6739
      Pipu
      Osallistuja

      No niin, eka (ja toivon mukaan vika!) inssi takana. Hyvin meni. Siittiöitä oli oikein hyvä määrä ja liikkuvuuskin hyvä (85 %). Ovulaatio oli pian tulossa ja folli hyvän kokoinen. Kohdun limakalvo oli ”kaunis”. Eli nyt ollaan melkein samassa jamassa, paitsi sä olet päivän ”edellä”.

      Jännää, jännää! En tiennyt, että näissä inseminaatioissa/ovulaation induktioissa pidetään välikierto hoidon jälkeen. Onko se ihan yleinen käytäntö? Olin aatellut, että jos tää ei nyt onnistu, niin sit heti vaan toinen yritys putkeen.

      Nyt pitää koittaa rentoutua ja viikonlopuksi lääkäri määräsi vielä seksiä 😀

      Toivotaan, että molemmilla menisi hyvin – vaikka todennäköisyydet siihen kyllä taitaa olla aika pienet, mutta tapahtuuhan niitä ihmeitä joskus! 🙂

    • #6744
      Surenkorento
      Osallistuja

      Päivän edellä näissä hommissa, mutta sinulla kun on lyhyempi kierto, niin taidat saada selvyyttä asiaan pikemmin kuin minä 🙂 Minullahan on tässä edelleenkin kaksi viikkoa testipäivään.

      Meille inseminaatiot tehdään peräkkäisissä kierroissa, eikä mistään välikierroista ole ollut puhettakaan. Ja vielä niin, että ennen IVF:ää ehditään tehdä juuri kolme inseminaatiota – helmi-, maalis- ja huhtikuun alkupuolella ja IVF on pläänätty toukokuun loppupuolelle. Eli ei mitään taukoja edes IUI/IVF välissä. Minua jännittää se IVF kaiken tällä foorumilla lukemani perusteella ja kovasti toivon, että inssit riittäisivät.

      Ne on ne 20% mahdollisuudet meillä molemmilla!
      Voi Pipu, tsemppiä meille 🙂

      1st IUI Feb '15, 2nd IUI Mar '15, 3rd IUI on April Fools' Day '15. 1st IVF May/June '15, 1st PAS Aug '15 (didn't happen). 2nd IVF Nov '15 and two stripes in the morning of the 30th Nov.

    • #6749
      Pipu
      Osallistuja

      Okei, eli käytännöt vaihtelee siis hoitopaikoittain noiden välikiertojen suhteen. Jos nyt ei tärppää, niin aion kyllä soittaa ja kysyä, onko välikierto aivan pakollinen. Ei yhtään huvittais mitään taukoja pidellä tämän jo muutenkin pitkäksi venyneen odotusajan lisäksi. Jos inssejä tehdään 3-4 kertaa ja välikierrot päälle + ehkä hoitopaikan kesälomatauko, niin tässähän menee pitkälle syksyyn asti ennen kuin voidaan päästä edes IVF-jonoon. Meidän paikkakunnalla ei pääse jonoonkaan ennen IUI-hoitojen lopettamista. Turhauttavaa!

      Toisaalta just nyt oon kyllä hyvällä ja positiivisella mielellä! Kai ne on nämä kaksi viikkoa, kun saa elää toivossa. Aika kauheaa kyllä, jos elämä muuttuu kahden viikon epätoivon ja kahden viikon toivon jaksoiksi.

      Tuli muuten eilen otettua kolmisen lasillista viiniä ravintolaillallisella. Mietin, että pysynkö tiukkana ja pitäydyn vain yhdessä lasillisessa, mutta sit aattelin, että antaa mennä. Pakko saada rentoutua vähän ja hellittää hetkeksi kaiken murehtimisen ja stressaamisen jälkeen. En tiedä, missä määrin ovulaation aikaan nautitulla alkoholilla voi olla vaikutusta hedelmöittymiseen, mutta eikös ne ”hups, ehkäisy unohtui kännissä ja tulin raskaaksi” -tapaukset just todista, että vaikutusta ei olisi 😛 No, turha asiaa kai enää on jahkailla. Oli rento ja kiva ilta ja murheet unohtui hetkeksi, joten toivon mukaan vaikutus oli pelkästään positiivinen! 🙂

      Huh, joo, se IVF kuulostaa kyllä jo paljon hurjemmalta kuin nää kevyet IUI:t. Sitten varmasti jännittää ja pelottaa, jos sinne asti joudutaan menemään! Niissä pelottaa ne isot hormonimäärät ja punktio toimenpiteenäkin voi olla aika ikävä. Ennen kaikkea pelottaa kuitenkin se, mitä koeputkihedelmöityksessä soluista selviää. Pelottais kamalasti, että siellä tulis murskaavan huonoja uutisia.

      Mutta nyt vaan kovasti toivotaan, että niitä hoitoja meidän kummankaan ei tarvitsisi käydä läpi! Eli tosiaankin, tsemppiä meille! 😀

    • #6759
      Surenkorento
      Osallistuja

      Aika jännä kyllä. Me nimittäin oltiin tammikuussa ensimmäisellä yhteiskäynnillä lapsettomuuspolilla, ja lääkäri kysyi tosiaan heti, että haluataanko asettua IVF-jonoon – olisimme vuorossa huhtikuussa. Ja että sillä välin voitaisiin tehdä kaksi inseminaatiota. Inssien määrä vaan lisääntyi yhdellä ja IVF siirtyi toukokuulle, koska minustakaan ei mitään dramaattista vikaa sitten löytynytkään. Eli oltiin IVF-jonossa jo, vaikka IUI-hoidot eivät olleet alkaneet.

      Minä tässä myös mietiskelen ihan samaa, että taas on edessä todella pitkät kaksi viikkoa, ja sitten jos taas tulee negatiivinen testitulos, niin taas alkaa lääkitys ja viimeinen inssi ja sitten taas ne kaksi viikkoa odottelua. Tosin, kun elämä on pätkitty kahden viikon jaksoihin, se tuntuu menevän aika nopeasti. Vastahan oli tammikuu ja kävimme moikkaamassa lääkäriä!

      Itsellä ei ole oikein ollut vaikeuksia kieltäytyä alkoholista, vaikka eilenkin oli tarjolla ilmaisen viinan bileet. Olen ollut vähäalkoholinen jo muutenkin niin kauan, että se on jo sitten ihan sama olla ilmankin. Kai minä vain yritän nyt myös minimoida kaikki riskit, kun ei sitä lasta ole kuulunut millään ilveellä tähänkään mennessä. Alkukierrosta voi herkutella homejuustoilla, loppukierrosta ei 😀 Elämä ei toisaalta ole ollenkaan reilua, kun ne nistit ja alkoholistitkin sikiävät ja sitten meikäläiset joutuvat tukeutumaan hoitoihin.

      Enää 12 yötä testiaamuun.

      1st IUI Feb '15, 2nd IUI Mar '15, 3rd IUI on April Fools' Day '15. 1st IVF May/June '15, 1st PAS Aug '15 (didn't happen). 2nd IVF Nov '15 and two stripes in the morning of the 30th Nov.

    • #6760
      Pipu
      Osallistuja

      Voisikohan olla myös iästä riippuvaa tuo etenemisnopeus jonossa? Olisi kiva tietää, missä kaupungissa olet hoidoissa, mutta ymmärrän, jos et sitä täällä julkisella foorumilla halua paljastaa. 🙂

      Mun kaverille oli lääkäri sanonut inssin yhteydessä, että ei tarvitse mitään ruoka-aineita vältellä ennen kuin näkee testissä plussan. Ja viiniäkin sai tuon lääkärin mukaan ottaa kohtuudella, lasin tai pari ruoan kanssa. Ohjeet tuntuu vaihtelevan paljon lääkäristä riippuen. Tietysti, varovaisuudesta ei varmasti ole haittaa, varsinkaan jos se ei vaikuta omaan elämästä nauttimiseen.

      Nyt kyllä tuntuu, että päivät matelee… En malttais odottaa kahden viikon kulumista! Toisaalta nyt saa elellä onneksi näissä positiivissa, odottavissa fiiliksissä. Käskinkin jo miestä nauttimaan mun hyväntuulisuudesta nyt, koska parin viikon päästä voin taas olla masennuksen syövereissä. 😛

      Positiivisia tunnelmia sullekin, Surenkorento!

      • #6766
        Surenkorento
        Osallistuja

        Yliopistollisessa keskussairaalassa ollaan hoidoissa Hormoni- ja lapsettomuuspolilla, mutta yritän pysytellä tässä asiassa mahdollisimman anonyyminä, kun asia on jotenkin liian kipeä vieläkin.

        Toki se, että epäiltiin toisen munasarjan lopettaneen tuotantonsa ja olen kuitenkin jo 35-vuotias, saattoi vaikuttaa jotain, mutta toisaalta oli myös puhetta, ettei tällä poliklinikalla jonot ole tuota pidempiä muutenkaan. Eli sitten kun testeissä selvisi, että munasarjojen kapasiteetti on ihan normaalilla tasolla, niin IVF-ajankohta vain siirrettiin seuraavaan sopivaan hetkeen sillä tyylillä, että laskettiin, mihin kohtaan se kolmas IUI tulee.

        Enää 11 yötä testiaamuun.. 🙂

        1st IUI Feb '15, 2nd IUI Mar '15, 3rd IUI on April Fools' Day '15. 1st IVF May/June '15, 1st PAS Aug '15 (didn't happen). 2nd IVF Nov '15 and two stripes in the morning of the 30th Nov.

    • #6810
      Pipu
      Osallistuja

      Kylläpäs aika matelee! Kauhulla jo odotan ensi viikkoa, kun olen 99 % varma, että menkat alkaa aivan normaalisti. Vaikka tietysti toivon, että ei, mutta tuntuisihan se suoranaiselta ihmeeltä, jos nyt olis tärpännyt.

      En tiedä, miten kestän ne välikierrot odottaa. Tuntuu jo etukäteen maailman turhauttavimmalta. Mietin, että olisikohan mahdollista mennä yksityiselle tekemään inssit julkisen puolen välikiertojen aikana. Mitenhän siihen suhtauduttais? Ja pääsisiköhän yksityisellä suoraan hoitoon lyhyelläkin varoitusajalla? Tuntuu, että pitäisi olla joku toimintasuunnitelma jatkon osalta niin, että tuntuisi, että asiat eivät junnaa paikallaan vaan edistystä tapahtuu.

      Tämmöisiä ajatuksia pyörii päässä tänään…

      Mites siellä piinailut sujuu?

    • #6817
      Surenkorento
      Osallistuja

      Viikko on ollut todella pitkä, ja vielä toinenkin pitäisi jaksaa. Onnistuin tässä jo pari päivää olemaan ihan jopa ajattelematta asiaa, mutta sitten tuli joku alavatsanipistys ja mietin, että onkohan alkio kiinnittymässä vai onko vaan ilmakupla jossain matkalla. Ole tässä nyt sitten stressaamatta, nii!

      Oletko kysynyt nyt vielä erikseen, että eikö hoitoja ole mahdollista toteuttaa peräkkäisissä kierroissa, ja jos ei, niin miksi? Vai selitettiinkö tämä alunperinkin jollain tavalla? Kun en tiedä, mikä ero meidän kummankin lääkkeissä on, mutta omalla lääkitykselläni ei ainakaan tarvita niitä välikiertoja. Onko kyse siis lääkkeistä riippuva juttu, joku paikkakunnan käytäntö, resurssipula, mikä?

      Jos sinun on pakko turvautua yksityiseen, ettei välikiertoja tarvitse pitää, niin sitä soittoa varmaan kannattaisi tehdä jo nyt etukäteen, siltä varaa, että tarve tulee?

      Yhdeksän yötä pitäisi vielä tapailla tyynyä, ennen kuin testiaamu koittaa.
      Eikä tää aika kulu millään. Täällä sitä omien ajatusten kanssa vaan painitaan.

      1st IUI Feb '15, 2nd IUI Mar '15, 3rd IUI on April Fools' Day '15. 1st IVF May/June '15, 1st PAS Aug '15 (didn't happen). 2nd IVF Nov '15 and two stripes in the morning of the 30th Nov.

    • #6823
      Pipu
      Osallistuja

      Mäkin olen tietysti lueskellut kaiken maailman keskustelupalstoja taas. Olo on kyllä niin tavallinen kuin olla voi, eli ei mitään erityisiä tuntemuksia.

      Taidanpa yrittää huomenna soittaa ja kysyä ensinnäkin syytä, miksei hoitoja voi tehdä peräkkäisissä kierroissa. Selvitän myös, miten julkisen puolen hoitoihin vaikuttaisi, jos kävisin välikierrossa yksityisellä. Luulen, että kyse on resursseista ja toi on jonkinlainen säästökeino. Ainahan sattuu niitä ”tulin raskaaksi hoitojen välissä”-tapauksia, niin ehkäpä ajattelevat välikierroilla saavansa pudotettua osan potilaista pois hoitojonosta. Tai sitten porukka ne laskee sen varaan, että porukka kyllästyy odottamaan ja lähtee yksityiselle. Säästöä syntyy siinäkin ja jonot lyhenee. Tuollaisia oon onnistunut järkeilemään täällä odottelun lomassa 😛 En usko, että olis lääkkeistä johtuva, mutta selvitän asian.

      Menen muuten huomenna verikokeeseen (viikko inssistä). Ilmeisesti katsotaan keltarauhashormonin taso. Ainakin saan jotain uutta tietoa tässäkin kierrossa, jos nyt ei muuta jää käteen. Mutta toivotaan, että plussia näkyisi testeissä ensi viikolla! 🙂

    • #6860
      Surenkorento
      Osallistuja

      Mitäs Pipulle kuuluu tänään? Onko testiaamu edessä? Mitään tuntemuksia? Vastasivatko mitään järkeenkäypää kysyessäsi hoitoväleistä?

      Minulle ei ole edes ehdotettu keltarauhashormonitestiä. En tiennytkään, että sellainen voisi kuulua ohjelmaan 🙂

      Pelkään, että tästä tulee kolmas kierto, kun minulla on selkeitä raskausoireita vain siksi, että toivon raskautta niin kovasti. Viikko inssistä ja rinnat alkoivat aristaa, ehkä vain kuvittelen niiden olevan turvoksissakin. Aivan tolkuton väsymys myös päivästä toiseen, aamusta iltaan. Ja jotain ihan kammottavaa tänä aamuna – mieleni teki liptonin keltaista. Se on ehkä surkeinta teetä ikinä.

      Enää neljä yötä testiin.

      1st IUI Feb '15, 2nd IUI Mar '15, 3rd IUI on April Fools' Day '15. 1st IVF May/June '15, 1st PAS Aug '15 (didn't happen). 2nd IVF Nov '15 and two stripes in the morning of the 30th Nov.

    • #6864
      Pipu
      Osallistuja

      Moikka!

      Täälläkin kuviteltuja raskausoireita – kiva, että tässä tulee kaiken muun lisäksi vielä luulosairaaksi! Rinnat vähän (hyvin vähän!) kipeät, valkovuotoa, väsymystä (sitä on kyllä muutenkin!), outoja nipistelyjä vatsassa. Hahah, mutta ei sentään Liptonin keltaista ole tehnyt mieli! 😀 Menkkojen odotan alkavan huomenna tai viimeistään ylihuomenna. Jos ei niitä näy, niin testin teen aikaisintaan perjantaina. Eli on tässä vielä jännitettävää! Meillä on sit sama testiaamu! Vaikka veikkaan kyllä, että täällä saatetaan saada huonoja uutisia jo sitä ennen… :/

      Sanoin miehellekin, että yrittäis eläytyä tähän mun jännitykseen. Se ihmetteli, että kyllähän häntä jännittää ihan yhtä paljon. Käskin lisäämään siihen jatkuvan oman kehon tarkkailun ja kaikkien pientenkin tuntemusten ihmettelyn ja googlaamisen ja sitten vielä jännittämään jokaista vessakäyntiä. 😀

      Nyt vasta soitin klinikalle. Soittavat sieltä takaisin, toivottavasti tänään vielä. Siellä on ärsyttävä takaisinsoittopalvelu, eli yhdellä puhelulla ja jonotuksella ei edes vielä saa mitään vastauksia. En viitsinyt soittaa aiemmin, kun aattelin, että jospa saisin samalla kertaa sen progesteroniverikokeen tuloksen. Ja toisaalta nyt tuli olo, että ihan sama, vaikka tässä yksi välikierto tulisikin! Voisin sitten seuraavan julkisen puolen hoitokierron jälkeen mennä yksityiselle, jos niikseen tulee.

      Kärsivällisyyttä ja optimistisuutta sulle, Surenkorento! Laitellaan heti päivitystä, kun jotain selviää 🙂

    • #6876
      Pipu
      Osallistuja

      Olin osittain oikeassa noiden välikiertopäättelyjeni suhteen. Tosiaan sanottiin suoraan, että se on osaksi resurssikysymys, mutta korostettiin välikiertojen olevan ”hyödyllisiä” ja tavallaan hoitokiertoja myös, koska hormonin vaikutus ei katoa kehosta hetkessä. Eli mun tapauksessa kun kuitenkin follikkeleja kehittyy jne. niin edellisessä kierrossa otettu ”hormoniboosti” vaikuttaa vielä seuraavaankin kiertoon. Ja raskauden alkaminen välikierroissa kuulemma ei ole mitenkään poikkeuksellista. Progesteroniverikokeen tulos ei ollut vielä saapunut. Lääkäri soittaa mulle ens viikolla eli silloin sitten suunnitellaan seuraavan kierron hoito progesteronitaso huomioonottaen.

      Päätin nyt, että yksi välikierto tässä mennään ja sitten seuraavan kierron hoitojen yhteydessä kyselen mahdollisuudesta mennä yksityiselle yhteen inssiin. Pääsisi sitten IVF-jonoon edes vähän nopeammin!

      Aikamoista spekulointia, kun ei oo tämänkään kierron lopputulos vielä selvillä, mutta ihan pakko olla varasuunnitelma mietittynä, että osaa asennoitua tulevaan, kävi miten kävi.

    • #6877
      Surenkorento
      Osallistuja

      Minulla kehittyi useita follikkeleita ekassa hoitokierrossa, tässä tokassa kaksi. Ekassa kaikki boostaus jäi vähän myöhemmälle ja lyhyemmäksi, ja sitä lisättiinkin tokaan. Enpä ollut tietoinen edes siitä, että hormoniboosti vaikuttaisi seuraavaankin kiertoon! Ehkä minulle tällaisia ei ole kerrottu erilaisen hoitokäytännön vuoksi, tiedä häntä.

      Nyt alan tässä jo miettiä, että olisiko pitänyt ostaa sellainen early-raskaustesti, kun tuntuu että perjantaihin on ainakin sata vuotta aikaa =D Mutta ei, pysyn nyt kovana.

      Kunpa saisinkin soitella polille, että ei tarvita enää kolmatta inssiä.. Oivoi, vielä kolme yötä pitää jännittää.

      Tehdäänkö testit synkassa? =D Minä teen sen tosin jo ennen aamukuutta.

      1st IUI Feb '15, 2nd IUI Mar '15, 3rd IUI on April Fools' Day '15. 1st IVF May/June '15, 1st PAS Aug '15 (didn't happen). 2nd IVF Nov '15 and two stripes in the morning of the 30th Nov.

    • #6883
      Pipu
      Osallistuja

      Vähän skeptisesti mäkin kyllä suhtaudun tohon hormoniboostiin ja sen säilymiseen kropassa, mutta onpahan joku positiivinen näkökulma tuohon välikiertoon, jos sellainen pitää ”kärsiä”.

      Todellakin tuntuu, että perjantai ei tuu koskaan ja näitä jännitysmomentteja mahtuu tähän vielä ihan liian monta ennen sitä… JOS tässä perjantaihin asti mennään, niin teen testin aamulla kasin aikaan. Mutta päivitä sä ihmeessä sun tulos tänne heti aamulla, niin mäkin laitan omani saman tien! Ääääh, vaan niin pahoin pelkään, että joudun kirjoitella tänne ikäviä uutisia jo ennen sitä. Tää on niin rasittavaa jossittelua ja vatvomista. Päässä kiertää suurinpiirtein kaksi ajatusta: 1) Miksi tämä nyt onnistuisi, kun onnistumisprosentit on niin pienet? ja 2) Mutta ainahan tämä joillakin onnistuu ja on mahdollista, että tämä onnistuu just meillä. Ja tota samaa uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan… Vielä pari päivää! 😛

      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 8 kuukautta sitten Pipu.
    • #6885
      Surenkorento
      Osallistuja

      Mitä lähempänä h-hetkeä ollaan, sitä varmempi olen, että oireet ovat vain hormoniboostauksen aiheuttamia pms-oireita, joita minulla ei ole koskaan aiemmin ollut.

      Nimenomaan, kun onnistumisprosentti on kuitenkin niin pieni, niin miksi se meillä onnistuisi juuri tällä kerralla..? Toisaalta, miksipä ei?

      Onneksi tämä väsymys tuo huomisen nopeammin ja aamulla on taas yksi jännitysyö vähemmän.

      Tsemppiä meille molemmille <3

      1st IUI Feb '15, 2nd IUI Mar '15, 3rd IUI on April Fools' Day '15. 1st IVF May/June '15, 1st PAS Aug '15 (didn't happen). 2nd IVF Nov '15 and two stripes in the morning of the 30th Nov.

    • #6887
      Surenkorento
      Osallistuja

      No ei tarvitse odotella ylihuomista testipäivää.
      Tänään piti olla kp27 ja siitä tulikin kp1.
      Mieli maassa ja leuka rinnassa kohti uusia pettymyksiä.

      1st IUI Feb '15, 2nd IUI Mar '15, 3rd IUI on April Fools' Day '15. 1st IVF May/June '15, 1st PAS Aug '15 (didn't happen). 2nd IVF Nov '15 and two stripes in the morning of the 30th Nov.

    • #6889
      Pipu
      Osallistuja

      Eikä, tosi kurjaa! 🙁 Eipä tosta tilanteesta oikein keksi mitään positiivista, ei vaikka kuinka yrittäisi. Tai no sen, että onneksi sulla ei ole sentään välikiertoja, vaan pääset heti uuteen yritykseen, mutta ei se silti mitenkään tämän hetkistä pettymystä poista.

      Mä edelleen jännitän, nyt siis kp 25 ja yleensä kierto kestää 25-27 päivää. Maha vähän kipeänä, jotenkin oudosti juilii vasemmalta puolelta. Mutta nyt en tietty kuollaksenikaan pysty muistamaan, onko mulla normaalisti ennen menkkoja mahakipuja. Luultavasti. Pitäis varmaan alkaa pitämään jotain päiväkirjaa eri kierronpäivien tuntemuksista, niin vois myöhemmin tarkistaa ja verrata.

      Kovasti voimia ja jaksamista! <3

    • #6899
      Surenkorento
      Osallistuja

      Onhan tässä tavallaan sellainen lohtu, että pettymys on kp1:n suurin juttu ja kp3 alkaa jo seuraava hoitokierto. Ajattelin kuitenkin kaikesta turhuudesta huolimatta tehdä huomenna aamusta testin, koska hoitaja puhelimessa muistutti, ettei Femaria saa missään nimessä ottaa, jos on raskaana, ja huomenna se Femar-kuuri sitten taas alkaa.

      Itsellä tämä alkukierto on ollut ihan samanlainen kuin viimeksi, joten en usko raskauden mahdollisuuteen, mutta ei tämä talous yhdestä turhasta raskaustestistä sentään vielä kaadu :). Sitä yksinäistä viivaa ei vain huvittaisi katsella ollenkaan.

      Joko Pipu sinulla on (ilo)uutisia kerrottavana?

      Kiitos <3

      1st IUI Feb '15, 2nd IUI Mar '15, 3rd IUI on April Fools' Day '15. 1st IVF May/June '15, 1st PAS Aug '15 (didn't happen). 2nd IVF Nov '15 and two stripes in the morning of the 30th Nov.

    • #6902
      Pipu
      Osallistuja

      Kp 26 = kp 1. 🙁 Muutaman päivän jatkuneet vatsakivut ja päänsärky olivat siis luultavasti vain lääkkeiden aiheuttamia PMS-oireita, niinkuin säkin omista oireistasi epäilit.

      Todella turhauttavaa varmaan tehdä raskaustestiä tossa tilanteessa :/ Mutta ihanaa, että sä pääset ilman mitään taukoja heti seuraavaan hoitokiertoon! Pakko myöntää, että oon vähän kateellinen, mutta ei auta muu kuin koittaa miettiä muita juttuja nyt kuukauden ajan. Vaikka tiedän, että eihän se tuu onnistumaan 😛

      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 8 kuukautta sitten Pipu.
    • #6910
      Pipu
      Osallistuja

      Jäipäs tyhmästi tohon edellisen viestin loppuun tollainen iloinen hymiö. Alkoi oikein ärsyttää. Mieli on nimittäin tosi maassa. Eilen illalla itketti nukkumaan mennessä, mutta muuten olo jotenkin turta. On tää kyllä masentavaa. Sain sen keskusteluajan vihdoin varattua KUUKAUDEN päähän! 🙁

      Ei vaan jaksaisi tätä enää yhtään. Mutta kun vaihtoehtoja ei ole. Miksi, miksi, miksi meidän pitää joutua tällaista käymään läpi!?!? 🙁

      Anteeksi kauhea valitus.

      Paljon tsemppiä uuteen hoitokiertoosi, Surenkorento!

      • #6934
        Surenkorento
        Osallistuja

        Voi ei Pipu, harmi että teillä tää sama kohtalo :/
        Ja teillä nyt väkisin välikierto vuorossa?

        Meille lääkäri ehdotti ensimmäisellä tapaamiskerralla seksuaaliterapeutin tapaamista, tai siis kysyi, että olisiko siitä meille mitään apuja. En kokenut siitä olevan meille hyötyä, ja lääkäri sitten sanoikin, että tarjous kyllä on voimassa myöhemminkin, milloin tahansa. Välillä tässä on tullut mieleen, että voishan sitä kai mennä johonkin juttelemaan asioista.

        Toisaalta meillä on niin hyvä keskusteluyhteys mieheni kanssa, että oikeastaan ainoa juttu, mistä me ei nyt vaan stressata samalla tasolla, on nämä lapsettomuushoidot. Ja tämä onkin sitten iso juttu. Voisi tuo olla hyväkin päästä keskustelamaan tunteista ammattiauttajan luokse.

        Kyllä se testin tekeminen tuntui todella turhalta kp3:n aamuna, mutta sain siitä kuitenkin sitten sen kaipaamani mielenrauhan, etten ainakaan vaaranna mitään. Tänään kp5 ja Femarit kuuluvat jälleen aamuihini.

        Hormonihoidot ovat kyllä varmasti tepsineet juuri siihen, mitä niillä hoidetaankin – limakalvon paksuuteen. En muista, milloin minulla olisi ollut jopa neljä vuotopäivää. Vaan sais tästä olla sitten myös vastaavaa hyötyä.

        Ajattelin kolmannelle hoitokierrokselle ottaa pessimistisen asenteen ja olla uskomatta onnistumiseen. Jospa käänteinen psykologia auttaisi! 😀

        Ties vaikka teille Pipu kävis Tintit tässä välikierron aikana.

        1st IUI Feb '15, 2nd IUI Mar '15, 3rd IUI on April Fools' Day '15. 1st IVF May/June '15, 1st PAS Aug '15 (didn't happen). 2nd IVF Nov '15 and two stripes in the morning of the 30th Nov.

    • #6912
      Hippu
      Osallistuja

      Moi samoja kokeneet!

      Olen lueskellut tätä foorumia ja muita nettikirjoituksia tietojen ja toisten kokemusten etsimiseksi aktiivisemmin pitkin alkuvuotta. Nyt sain ensimmäistä kertaa itse ryhdyttyä kirjoittamaan. Kiitos kuitenkin kirjoituksistanne jo tähän mennessä, ne ovat lohduttaneet ja olen myötäelänyt omassa mielessäni toisten samankaltaisissa kokemuksissa.

      Eilen oli 3. IUI. Eka oli tammikuussa ja toka helmikuussa eli koko alkuvuosi on nyt menty näissä hoitokuvioissa ja kaikessa siihen liittyvässä psyykkisessä ja fyysisessä myllerryksessä.

      Sen verran tilanteestamme, että ikää on jo, toivottavasti ei nyt sitten aivan liikaa. Minä pian 39 ja mies n. 10 v. enemmän. Joo-o, kummankaan ikä ei tätä kaikkea nyt helpota, mutta yritetään nyt kuitenkin vielä. Jos toivottua lopputulosta ei tule, niin toivottavasti joskus kykenee ajattelemaan, että tuli nyt kuitenkin yritettyä, ellei sitten katkeroidu pahasti ja syyttele itseäänkin siitä, ettemme nuorempina hoitoihin selviytyneet. Ennen hoitoja 7 v. (!!!!!) yritystä tuloksetta, ei yhtään ainutta plussaa koskaan 🙁 2 v. sitten meillä oli jo eka lähete tutkimuksiin, mutta ekoissa labroissa kävi mulla ilmi kilpirauhasen vajaatoiminta, mikä nyt sitten varmaan yksi selittävä tekijä on ollut ja sitten meni aikaa työterveyshuollon enemmän tai vähemmän ymmärtämättömien lääkäreiden kanssa, ennen kuin vasta viime syksynä TSH saatiin sellaiselle tasolle (1-2), mikä hoidoissa pitäisi olla. Mies myös tarvitsi vielä lisäaikaa ennen hoitojen aloittamista, mikä koetteli omaa kärsivällisyyttä!!!!

      No, kaikkien näiden vuosien jälkeen nyt sitten ollaan kuitenkin tässä tilantessa ja onneksi nyt ihan yksissä tuumin. Tutkimuksissa selvisi yhtenä selvittävä tekijänä miehellä MAR+, mutta toivoakin annettiin, että näytteen käsittelyllä siihen liittyviin asioihin pystytään vaikuttamaan hyvinkin. Eka IUI tehtiin ihan omaan kiertoon ja silloin oli aika pyörällä päästään kaikesta. Menkkojen täsmällinen alkaminen oli toki pettymys ja turhauttavaa oli tehdä pkl:n vaatima raskaustesti 🙁 Sit heti toiseen kiertoon seuraava ja tässä oli Menopur-pistokset ja Lugesteron tukena. Jotenkin toivoa virisi enemmän, kun oli nyt tätä lääkitystäkin tukena. Nega taas heti, Luget ehkä parilla päivällä vuotoa viivästytti…

      Nyt tässä kolmannessa oli sit heti kierron 2. päivästä Letrozol, sitten taas Menopur ja tänään aloitan Luget tähän vaiheeseen. Pregnyliä en ole tarvinnut pistää (vaikka se jääkaapissa onkin tokasta kerrasta jo varuilta ollut), koska ovulaatiotesti on näyttänyt plussaa (digitesti sitä hymynaamaansa) ja pkl:lta on ohjeistettu, ettei sitä pistetä, jos oma ovulaatio tulee.

      Nyt sitten 3. kerran odotellaan eli pari viikkoa pitäisi taas jaksaa tätä vaihetta. Kyllä sitä toivoo onnistumista, mutta samalla on niin tietoinen siitä, ettei onnistumistodennäköisyydet mitään huimia ole. Päällimmäisenä tunteena on aikamoinen väsymys. Onhan tämä ollut rankkaa ja sitten tämän kaiken keskellä yrittää ikään kuin normaalisti olla töissä, jaksaa muita ihmisiä, kestää raskaana olevien näkemiset jumpassa, kaupassa, joka paikassa. Vain muutama ystävä tietää tilanteen, ei tästä halua, eikä voi puhua. Onneksi viikon kuluttua on lomaviikko ja saa edes töistä huokaista. Tuolla viikollahan sitten taas selviää, miten tässä 3. yrityksessä kävi. Ollaan tuolloin myös reissussa kahdestaan rauhallisessa paikassa, niin saapahan vähän vaihtelua arkiympyröihin ja mahdollisen pettymyksen kanssa ei tarvitse yrittää sinnitellä töissä ns. normaalina tai minkälaisena sitä nyt tässä tilanteessa pystyy olemaan.

      Välillä haluaisi tietää pkl:n kaavailuista jatkohoidon suhteen, mutta tokassakin siellä lähinnä sanottiin, että katsotaan nyt ensin tämä hoito… Nyt eilen sain sen verran selville, että JOS vuoto alkaa pääsiäispyhien aikana, niin voin TAAS aloittaa Letrozolen kp 2. Lääkäri visioi, että voidaan tehdä vielä 4. ja 5. IUI tähän keväälle ja jos näistä ei tulosta, niin sitten kesätauon jälkeen IVF. On tämä kyllä melkoista elämänvaihetta!

      Tällainen epäselvä vuodatus nyt alkuun tässä tuli.

      Voimia, toivosta kiinnipitämistä ja kevään valoisia hetkiä näihin uuvuttaviin vaiheisiin teille toisille haluan paljon toivottaa!!! Koitetaan jaksaa ja yritetään pitää itsestämme huolta tämän kaiken keskellä 🙂

    • #6935
      Surenkorento
      Osallistuja

      Hei Hippu,

      mukavaa, että kirjoittelut ovat jo itsessään toimineet vertaistukena ja lohtuna. Niin surullinen tilanne kuin tämä lapsettomuuden kanssa kamppailu onkin, on lohdullista, että ei olla tässä yksin <3

      Hämmästelen tässä vähän sitä, että teillä teetetään viisikin inseminaatiota, vaikka lapsettomuutta on jo noin monta vuotta ja ikääkin on. Kun siis minullekin sanottiin, että ”sä olet kuitenkin jo 35, etkä tuosta enää nuoremmaksi muutu.” Ikäni takia hoitoja haluttiin kuitenkin vähän jo kiirehtiä, enkä omasta mielestäni ole edes vielä vanha. Nyt tosin kaiken lukemani perusteella olen.

      Hoitokuvioita tosin tuntuu olevan yhtä monta kuin hoidettavia kohtaloitakin. Minä olen jotenkin jo asennoitunut siihen, että IVF:ään mennään. Olin toivonut IUI:n tehoamista niin kovasti, mutta kaksi pettymystä latisti mielen kyllä aikalailla. Toisaalta vähän pelkään sitäkin, että IVF:ssä maljalla huomattaisiinkin jotain fataalia ongelmaa munasoluissani.

      Kunpa sitä osaisi nyt vain elää tässä hetkessä ja olla ajattelematta liikoja. Huomenna pitää hakea apteekista kuitenkin Menopurit ja Pregnyl ja perjantaina on ultra ja sitten seuraavan viikon alussa kolmas inssi. Ajatukset pyörivät varsin voimakkaasti näissä hommissa.

      Pipulle kovasti jaksamista tähän välikiertoon <3
      Hippulle tsemppiä odotteluun <3

      Meille kaikille voimia <3

      1st IUI Feb '15, 2nd IUI Mar '15, 3rd IUI on April Fools' Day '15. 1st IVF May/June '15, 1st PAS Aug '15 (didn't happen). 2nd IVF Nov '15 and two stripes in the morning of the 30th Nov.

    • #6937
      Hippu
      Osallistuja

      Kiitos paljon Surenkorento tsempistä ja muutenkin kommenteistasi <3

      Joo, kovasti käytännöt vaihtelevat. Kai ne kaikesta huolimatta näkee meillä onnistumismahdollisuuksia IUI:n suhteen… Kun vihdoin pkl:lle päästiin, niin sinänsä nyt peräkkäisiin kiertoihin tässä heti on näitä yrityksiä tehty, missä varmastikin tämä ikäkin on vaikuttamassa. Itsestä tuo suunnitelma kuulostaa nyt kuitenkin sellaiselle, minkä mukaan on ihan ok edetä. Jos nämä kevään IUI:t ei tuota tulosta, niin kesätauko ennen IVF:ää tuntuu ainakin nyt ihan hyvältä. Saapahan kroppa ja mieli vähän hengähtää, jos nyt sitten pääkopan osalta onnistuu. Samalla kuitenkin toivoo, että tämä odotus nyt päätyisi ekaan plussaan. Tunnistan myös tuota pelkoa, että IVF:ssä paljastuisi munasoluistani jotakin tosi kurjaa 🙁

      Se tosiaan lohduttaa, että on toisiakin. Sekin tuo toivoa, kun lukee toisten onnistumisista, vaikka tietää, että omalla kohdalla sitä ei välttämättä koskaan pääse kokemaan, mutta toivoa toisten onnistumiset kuitenkin tuo, jospa mekin…

      Voimia kovasti meille kaikille 🙂

    • #6938
      Pipu
      Osallistuja

      Tervetuloa tähän toiveikkuuden ja epätoivon sävyttämään pieneen ryhmäämme, Hippu! Teillä onkin jo älyttömän pitkä yritys takana, huh! Mahtaa olla aika sekavat fiilikset nyt hoitojen aloituksen myötä, voisin kuvitella. Ja on varmasti koetellut kärsivällisyyttäsi miehen epäröinti hoitoihin lähtemisestä. Ihmettelen, miten kärsivällisyytesi on kestänyt. Meillä kun on nyt tuo välikierto menossa ja tuntuu, että jo yhden kuukauden odottelu koettelee mun kärsivällisyyttä ihan liikaa.
      Ilmeisesti teillä on miehenkin näyte kuitenkin on kohtuullisen hyvä, kun insseillä mennään. Oletteko yksityisellä vai julkisella? Nuo ikärajat julkisen puolen hoidoissa vaihtelee kai kunnasta riippuen, niin siksi kyselen, että vieläkö pääsitte hyödyntämään kunnallisen puolen palveluita.

      Surenkorennolle hyvää hoitokiertoa! Ehdottomasti kannattaa kokeilla vaihteeksi käänteistä psykologiaa, kun kerran positiivinen ajattelu ei ole auttanut! 😀 Ja kiva, kun jaksat olla positiivinen mun suhteen. Kiva, että edes joku jaksaa ja pystyy, kun itse en siihen kykene. Aion kyllä pistää tuon viimeisen jääkaapissa lojuvan Gonal-F-annoksen ihan piruuttani, ettei jää käyttämättä. Sitä on siis yhden päivän annos jäljellä ja se pitää käyttää 28 vrk avaamisesta. Ei siitä voi haittaakaan olla. En tiedä, jaksanko metsästää ovista. Turhautti niin paljon siinä yhdessä kierrossa, kun yritin tikuttaa enkä onnistunut edes ovisplussaa löytämään.

      Kävin tällä viikolla muuten vyöhyketerapiassa ekaa kertaa elämässäni. Terapeutilla oli kokemusta vyöhyketerapiasta lapsettomuuden hoidossa ja ajattelin, että jospa käynnistä saisi ainakin rentouttavan olon, jos ei muuta. Käynti oli ihan mukava kokemus ja varasin uudenkin ajan, mutta nyt olen alkanut miettiä, että onkohan se kuitenkin ihan rahan haaskausta. Jos sijoittaisin sen saman rahan psykologikäyntiin, niin hyötyisinkö enemmän? Uskon kyllä siihen, että koko kehon hyvinvointi on edellytys hedelmöittymiselle (tai no ei aina, esim. narkkareiden/alkoholistien kohdalla 🙁 ), mutta osa vyöhyketerapian hoitotavoista tuntui kyllä minusta aika humpuukilta. Esim. korviini laitettiin pieniä magneetteja, joiden piti antaa ollaa kaksi vuorokautta paikoillaan. En uskonut niiden vaikutukseen tippaakaan, mutta annoin niiden kuuliaisesti olla, koska ei niistä nyt haittaakaan voi olla. Kaiken lisäksi ei ne edes mun mielestä olleet magneettisia, kun irroittamisen jälkeen koitin saada niitä tarttumaan toisiinsa tai muihin metallipintoihin, niin ei ne mihinkään tarttuneet. Oonko vaan liian skeptinen? Ja kannattaako tuhlata rahojaan johonkin, mihin ei usko, kun kuitenkin sillä uskolla on niin suuri merkitys? Senhän todistaa esimerkiksi plasebo-lääkkeiden vaikuttavuus.

      Tällaisia pohdintoja tällä kertaa… Mukavaa sunnuntaita!

    • #6941
      Parisienne
      Osallistuja

      Kävin täällä vierailulla tuolta toiselta puolelta ja oli pakko kirjoittaa.
      Hippu, missä te olette hoidossa ilmeisesti julkisella? Onko todella niin että teille tehdään viisi inseminaatiota?? Kuulostaa erikoiselta, mutta ilmeisesti teillä ei ole havaittu miehessä mitään vikaa?

      Lisäksi kommentoin sen verran että nuo välikierrot ovat julkisen puolen höpinöitä, ei mitään välikiertoja ole pakko pitää. Ei nuo hormonit jää mihinkään elimistöön pyörimään tehtyään sen työn mitä varten ne on laitettu.
      Välikierto on ehkä jossain tapauksissa hyvä päänupille mutta ei sillä minun tietojeni mukaan mitään muuta merkitystä kyllä ole.

      Olen lukenut paljon kokemuksia tuon julkisen puolen toiminnasta ja aika paljon mennään liukuhihna meiningillä. Jos ei sen suurempia ongelmia ole ja onnistuu ensimmäisissä hoidoissa niin se varmaan ok, mutta jos hankalampi tapaus ja tarvitsisi ’henkilökohtaisempaa’hoitoa niin julkinen ei välttämättä ole se paras paikka. Julkisellakin kannattanee yrittää ’vaatia’ asioita jos eivät itse osaa niitä tarjota…

      Tarkoitus ei ole mollata julkista puolta, halusin vain tuoda muutaman pointin ilmoille.

      Onnistumista teille kaikille!!!

    • #6951
      Evita
      Osallistuja

      Hei kaikki, täällä myös yksi ”yli-ikäinen” yrittäjä 🙂 Meille tehtiin juuri ensimmäinen inseminaatio, jonka tuloksia tässä odotellaan. Kaikki merkit olivat lääkärin mielestä positiivisia ja toivottavasti myös taivaan merkit, koska se tehtiin auringonpimennyksen aikana 🙂 Testin saan tehdä ensimmäisenä pääsiäispäivänä, joten päivät varmasti jäisi mieleen, jos nyt natsaisi! Meillä on kolme vuotta yritystä takana, yksi kesken mennyt luomuraskaus ja reilu puoli vuotta hoitoja. Meillä lapsettomuus on selittämätöntä, mitään syytä lapsettomuuteen ei ole löytynyt kummastakaan.

      Täällä on ollut keskustelua siitä, minkälaisia hoitoja kuka missäkin saa. Käytännöt tuntuvat vaihtelevan todella paljon eri puolilla! Ikä on toki yksi hoitojen onnistumiseen vaikuttava tekijä, mutta se ei ole ainoa eikä siitä voi vetää suoria johtopäätäksiä odotettavissa olevasta hoitovasteesta. Munasarjat ikääntyvät ihmisillä eri tahtia, joka on pitkälti perimän säätelemää, niin epäreilua kuin se onkin. Siinä mielessä on turha vertailla toisen saamia hoitoja omiinsa, koska jokainen on yksilö. Loppujen lopuksi raskaaksihan voi tulla siihen asti, kun munasoluja irtoaa. Toisilla lapsitoive herää myöhemmin. Minusta kaikkien lapsitoiveet ovat yhtä arvokkaita iästä riippumatta.

      Hippu, minusta on hienoa, että te saatte viisi inseminaatiota – toivoisin, että kaikki saisivat. Ihmiset tuntuvat usein ajattelevan, että mitä pikemmin päästään ivf-hoitoihin, sitä parempi, mutta ivf-hoitojen nopea tarjoaminen voi myös tarkoittaa sitä, että lääkäri ei näe onnistumisen mahdollisuuksia muilla keinoilla.

      Ihanaa kevättä ja onnistumisia meille kaikille!

    • #6955
      Hippu
      Osallistuja

      Moikka kaikille ja kiitokset Pipu, Parisienne ja Evita viesteistä!

      Julkisella puolella tässä mennään ja onneksi niin, koska kustannuksia kertyy kyllä ihan kiitettävästi lääkkeistä ja pkl-maksuista näinkin ja jos ajattelee sitäkin, että saa edes vähän maksamiaan verorahoja tässä asiassa osakseen… Henkilökunnassa ei ole moitittavaa, vaan ovat mukavia ja asiantuntevia, varmaan joissakin käytännöissä on parannettavaa (missäpä kaikki täydellistä olisikaan) ja ns. henkisen puolen huomioimisessa, mutta ihan tyytyväinen tähän kaikkeen olen ja erityisesti siihen, että lyhyen matkan päässä kotoa ja työpaikalta on mahdollista käydä hoidoissa.

      Mieheltä löytyi tutkimuksissa näytteestä MAR+ eli ns. vasta-aineita, sellainen autoimmuunijuttu, joka vaikeuttaa siittiöiden liikkuvuutta ja varmasti selittää osaltaan, ehkä suureltakin osin, lapsettomuuttamme, mutta siihen pystytään vaikuttamaan näytteen käsittelyllä, mikä on nyt joka kerta parantanut liikkuvuutta. Insseillä voitiin lähteä liikkeellä ja jotenkin toivoisin, että näillä saataisiin tulosta, siksikin omalta osaltani olen myös valmis nyt keväällä jatkamaan näitä. Nyt jo tietää tämän kuvion, eikä ylimääräistä stressiä ainakaan sen myötä tule. Ekaan IVF:ään latautuu varmasti sitten taas odotuksia ym., joten olkoon se sitten pkl:n kesätauon jälkeen, JOS sitä tarvitaan. Toivon kyllä edelleen, että nyt keväällä insseillä onnistuisimme, eikä koko IVF-hoitoja tarvittaisi. Toivoahan saa ja onneksi sitä edelleen välillä jaksaa ja pystyy tekemään 🙂

      Totta tuo, mitä Evita sanoit iästä. Vaikka se paljon vaikuttaakin, niin monesta muustakin asiasta on toki kyse ja kaikkinensa hyvin yksilöllisistä tilanteista, niin monimutkainen prosessi tuo hedelmöittyminen tuntuu olevan. Meille sitten kummallekin selviää pääsiäisen seutuun tämän inssikierroksen tulokset, laitellaan viestiä…

      Voimia alkaneeseen viikkoon ja yhdyn onnistumistoivotuksiin meille kaikille 🙂

    • #6959
      Parisienne
      Osallistuja

      Evita, asiat on juurikin niinkuin sanoit jos toivoa on niin mitä kevyempi hoito sen parempi!! Kirjoitukseni ei ollut tarkoitus olla mollaava tai syyllistävä jtn kohtaan vaan päinvastoin! Olen pahoillani jos joku pahoitti mielen kirjoituksestani 🙁

      Hippu ihanan positiivista tekstiä!! Toivotaan että onnistutte ilman tuota ivf/icsi rumbaa!!!

    • #6974
      Pipu
      Osallistuja

      Tervetuloa joukkoon, Evita! Ja Parisiennelle kiitokset näkökulmista & kommenteista! Ihan totta tuo, että julkisella hoidot eivät ole varmasti niin yksilöllisiä vaan enimmäkseen kaikkien kohdalla noudatetaan samaa kaavaa.
      Mites teillä kaikilla menee? Hipulla on menossa inssin jälkeiset piinailut ainakin… Niin ja Evitalla myös! Mitään tuntemuksia? Vaikka niitä on kyllä vähän turha kuulostella, kun ne voi tarkoittaa mitä vain 🙂 Ja Surenkorento kasvattelee folleja. Onko jo ultrattu? Miltä näytti?

      Mä täällä välikiertoilen. Ei uutta kerrottavaa siis. Mieliala on uuden kierron alkamisen aiheuttaman pettymyksen jälkeen ollut parempi ja olen jopa hetkittäin pystynyt ajattelemaan muitakin asioita. 🙂

      Ihanaa, kun kesä on koko ajan lähempänä!

    • #6977
      Surenkorento
      Osallistuja

      Tervetuloa Evita tänne kohtalotovereiden keskusteluryhmään ja kiitos Parisienne sinullekin kommenteista!

      Kirjoittelin jo eilen illalla, mutta puhelimeni selain meni yhtäkkiä jumiin ja kadotti koko tekstini. Nyt uusi yritys.

      Minä en osaa kritisoida julkisen puolen hoitoja siksi, että me olemme julkisella puolella hoidoissa ja kaikki on mennyt jotenkin niin hienosti heti ensimmäisestä pkl-tapaamisesta lähtien. Saatanhan minä liukuhihnalla nyt tavallaan olla, mutta silti minusta tuntuu, että hoitosuunnitelma on ihan juuri minun oma. Olen tavannut jo neljä eri lääkäriä ultratessa ja insseissä, mutta he ovat kaikki todella sympaattisia olentoja.

      Kustannuskysymys meillekin tämä julkisen puolen hoitohalu on, kun jotenkin hirvittää yksityisen hinnasto vanhemmuuden aloitusmaksusta. Juuri pari iltaa sitten laskeskelin, että nyt kolmanteen IUI-kierrokseen mennessä lääkkeisiin on kaikkiaan uponnut ehkä 250 euroa ja siihen lukuisat pkl-maksut päälle. Omavastuurajathan paukkuvat mennen tullen, jos IVF:ään mennään.

      Ihmettelin sitä viittä inssiä varmaan siksi, että olin lukenut saamastani hedelmöityshoito-oppaasta tavanomaiseksi määräksi 2-4 ja sitten toki ynnäsin lukemaani tuon teidän iän. Mutta, toisille sopii monta inssiä, toisille välikierto voi tehdä henkisesti hyvää, toiset haluavat heti kaiken, ja hoitosuunnitelmia tehdään varmaankin yhtä monta hieman erilaista kuin on tosiaan hoidettavia kohtaloitakin.

      Olen itse kaikkimulletännehetinyt ja tavallaan harmitti tämän kolmannen inssin lisääminen hoitosuunnitelmaan, mutta ehkä se on sittenkin hyvä juttu. Femarit on taas popsittu, tänään on kp8 ja Menopur-pistokset alkoivat. Pistäminen alkaa jo sujua kuin vanhalta tekijältä 🙂 Minulla on kypsytysuuni siis jo päällä ja ultra on kp10 eli perjantaina. Jännittää lähinnä se, onko kakkoskierrokseen verrattuna jotain parempaa vai ei. Kolmas IUI on siis ensi viikon alkupuolella, päivä määritetään vasta tuossa ultrassa. Voi jopa olla, että minulla on nyt maaliskuussa kaksi inssiä =D

      Ihan tosissaan en usko tämän onnistumiseen enää, mutta katsotaan nyt miten ämmän käy!

      Evita ja Hippu oikein paljon tsemppiä pääsiäiseen teille molemmille 🙂
      Pipu, mukava kuulla, että pahin kuoppa on taas takana päin. On tässä itselläkin mieli jo virkistynyt viimeviikkoisesta.

      Ja kaikenkaikkiaan, kuten tässä on jo tullut todettua, surullista että meitä täällä aiheesta on useampi keskustelemassa, mutta on kuitenkin niin lohduttavaa ja ihanaa, että teitä kohtalotovereita on. Luulin jo hetken, että saan yksikseni kirjoitella tähän ketjuun koko kevään 🙂

      <3

      1st IUI Feb '15, 2nd IUI Mar '15, 3rd IUI on April Fools' Day '15. 1st IVF May/June '15, 1st PAS Aug '15 (didn't happen). 2nd IVF Nov '15 and two stripes in the morning of the 30th Nov.

    • #7008
      Pipu
      Osallistuja

      Totta tuo kustannuskysymys! Musta tuntuisi epäreilulta maksaa raskauden mahdollisuudesta niin paljon, varsinkin jos raskaus ei alkaisikaan. Pelkästään tutkimusten hintoja joskus laskeskelin, niin niihinkin olis mennyt helposti ainakin 500 euroa. En enää muista tarkkoja hintoja. Yhdelle inssille taas yksityisellä tulee hintaa n. 350-400 euroa ja tietysti vielä mahdolliset lääkkeet päälle. Siispä jos IVF:ään joutuisi, olisi tutkimuksiin ja hoitoihin helposti siinä vaiheessa saanut uppoamaan ainakin 1500 euroa. Tuntuisi kalliilta aloitusmaksulta niin epävarmasta lopputuloksesta. Tietenkään se ei sitten jälkeenpäin harmittaisi, jos hoidot onnistuisi, mutta on se mun mielestä silti jotenkin epäreilua kun ajattelee, että ”normaalisti” raskaaksi tuleminen ei maksa mitään.

      Mutta siis, oma valintani on julkinen puoli ja silloin joudun kestämään myös siihen kuuluvat huonot puolet 🙂

      Mä aattelinkin tossa edellisessä kierrossa, että en voi plussata, kun Surenkorento olisi silloin jäänyt tänne ihan yksin. 😀 Sulla on siis huomenna kp10 ja folliultra! Mun puolestani pitäis saada kuulla, miltä progesteroniarvo näytti kaksi viikkoa sitten loppukierrosta. Mä oikeastaan toivon, että siinä olis jotain häikkää. Saisi edes jonkun oikean ongelman, jota hoitaa.

    • #7010
      Pipu
      Osallistuja

      Samaistuin muuten täysin tohon kaikkimulletännehetinyt-asenteeseen. Olen kanssa äärimmäisen kärsimätön luonne! Siksikin juuri nämä välikierrot turhauttaa… toisaalta nyt on ihan hyvä olo ja ihanaa, kun ei tarvitse stressailla lääkärikäynneistä yms.

    • #7011
      Hippu
      Osallistuja

      Moikka! Minäkin mietin, mitä teille muille kuuluu näissä vaiheissanne, Pipulle välikierrossa, Surenkorennolle 3. inssin lähestyessä ja Evitalle odottelussa? Kiva oli kuulla kuulumisianne 🙂 Onneksi Pipulla mieliala on vähän parempi, hyvä niin! Surenkorennolle hyviä uutisia folliultraan ja tsemppiä inssiin valmistautumiseen!

      Kiitos, että olette olemassa <3, vaikka tosiaan surullistakin, että tällainen asia meitä kaikkia yhdistää. Tuntuu niin helpottavalta, kun tänne voi kirjoittaa ja tietää, että te ymmärrätte.

      Mulla on ollut nyt jotenkin rennompi olo tämän 3. piinailun kanssa. Ehkä sitä on vaan niin väsynyt tällä hetkellä vähän kaikkeen (mm. työhön, jospa ensi viikon loma toisi vähän helpotusta), ehkä on jotenkin jo tottunutkin tähän inssikuvioon ja sen eri vaiheisiin tai sitten voi olla jotenkin sellainen turtakin fiilis, ettei ole juuri nyt isoja tunnemyllerryksiä. Takaraivossa on sekin, ettei kyse ole nyt kuitenkaan mistään vihonviimeisestä yrityksestä, sekin asiaan varmasti vaikuttaa. Tietää, että tulee uusia inssejä ja tarvittaessa ne IVF:t. Sekin vaikuttaa varmaan mielessä, että mulla tuli tällä 3. inssikierrolla ovulaatio yllättävän aikaisin ja suhteessa follin kokoon epäilen, ettei sieltä mitään elinkelpoista munasolua ole voinut lähteä liikkeelle. Miehen näyte puolestaan oli tässä 3. parempi kuin tokassa, jotta joo, jospa sitten seuraavassa kaikki osuisi paremmin kohdilleen, JOS ei nyt tärppää. En siis kovin optimistinen ole tällä hetkellä, vaikka toki toivonkin onnistumista. Kehollisia tuntemuksia ei nyt ole pahemmin ollut, mitä nyt rinnat on jonkin verran arat (Luget sitä kai saa aikaan tai sit on jo pms), jotakin nipistelyjä oli alavatassa tässä joitakin päiviä sitten.

      Jaksellaan 🙂

    • #7015
      Surenkorento
      Osallistuja

      Tänään oli kp10 ultra ja vasemmalta oli tulossa 13mm johtofollikkeli, limis oli 7.8mm ja kuulemma hieno kolmikerrosjuttu. Ja ettei kolmas inssi nyt sitten pääsisi olemaan mikään läpihuutojuttu, niin se toteutuu ensi keskiviikkona, eli aprillipäivänä ja laskennallisesti siitä syntyisi mikäs muukaan kuin ~jouluvauva =D

      Kohtasin jo viidennen lääkärin näiden hoitojen aikana. Ei siis sinänsä tunnu niin henkilökohtaiselta hoidolta, mutta tämä ei minua toistaiseksi haittaa yhtään. Olen kiitollinen saamastani hoidosta julkisella puolella <3

      Tsemppiä teille kaikille!

      1st IUI Feb '15, 2nd IUI Mar '15, 3rd IUI on April Fools' Day '15. 1st IVF May/June '15, 1st PAS Aug '15 (didn't happen). 2nd IVF Nov '15 and two stripes in the morning of the 30th Nov.

    • #7022
      hiiruli79
      Osallistuja

      Hei kaikille!
      Olen seuraillut täällä jonkin aikaa taustalla.Sekin on antanut paljon tukea ja voimia.Minulla myös ystävä ollut hoidoissa jolle olen voinut purkaa asioita.On samalla lohdullista että on joku mutta niin surullista että hänkin joutunut käymään tätä läpi.Nyt vaan ajattelin että kaipaan juttu seuraa samassa hoidossa olevilta hänen hoidot ivf ja jo tärpännyt.
      Meillä tehty tällä viikolla toinen inssi.Mulla lääkitys letrozol pillerit kp5-9 ja tällä kierrolla tuo pregnyl irrotuspiikki.Tänään aloitan sitten ne luget.2viikkoa pitäisi laittaa ja jaksaa odotella.Pelkään taas tuleeko jotain sivu oireita.
      Ekalla kierrolla tammikuussa ei ollut tuota irroituspiikkiä.Inssi tehtiin kun bongasin oviksen nyt otettiin piikki mukaan kun viime kierrosta en bongannut ovista ollenkaan.Julkisella olemme hoidoissa.
      Niin kovasti toivon että näillä selvittäis, 3kerrasta on puhuttu.Toisaalta olen kyllä valmis ivf:ään mutta mielummin näin.Kun nyt selvisin tuosta piikistä niin kai jatkossakin.Juu hieman piikki kammoa mutta suht hyvin sen sain pistettyä.Mitä ny sit hieman alkoi pyörryttää.
      Ekassa inssissä ei ollu tälleen muljahtelua vatsassa en osaa oikein kuvailla myöskin nipistelee vähän ei siis mitään silleen satu.Sitä niin kovin kaikkea miettii mikä on normaalia.Millaisia oireita teillä muilla ollut.Mulla myös hieman huonoa oloa ollut ja päänsärkyjä.
      Kun menkat ekan inssin jälkeen alkoi olin ihan maassa vaikka olin yrittänyt olla toivomatta liikoja ekalta kerralta.Kaipa se vaan on niin että kun hoidoissa on niin toivo on kuitenkin korkealla.
      Noi muiden raskaudetkaan ei tunnu mitenkään ihanilta jossain vaiheessa olin tosi ahdistunut mutta nyt menee paremmin.Ehkä toi kevätkin auttaa jo, en ole yhtään talvi ihminen.Nyt sitten vain paljon tekemistä pitäisi keksiä pariksi viikkoa.Kun nyt noi ilmat lämpenis ja pääsis pihallekin puuhaamaan oikeen kunnolla.
      Olen Sudenkorento sitten sua viikon edellä piinailemassa.Onnea inssiin!
      Toivotaan parasta ja pelätään pahinta!
      Hippu, myös meillä miehellä jotain vasta aineita hieman, en oikeen ole tajunnut sitä asiaa.Meillä kuitenkin todettu että suurin syy olisi minun laiskoissa munasarjoissa kun en aina ovuloinut.
      Tsemppiä kanssa sisaret!!

    • #7024
      Evita
      Osallistuja

      Kiitokset kaikille tervetuliastoivotuksista ja hiirulille tervetuloa 🙂

      Minulla on nyt kp 20 ja inssistä on viikko, eli kiinnittyminen pitäisi olla tapahtunut, jos yritystä on ollut. Pipu kyseli tuntemuksia. Kipeät rinnat, suklaan ja salmiakin himo, pahoinvointi ja vatsanväänteet -eli ihan normikierron oireet 😀 Alavatsassa on kyllä ollut tavallisuudesta poikkeavia tuntemuksia, mutta kuten Hippu sanoi on vaikea tietää mikä johtuu tukilääkityksestä ja mikä on muuta. Yritän pitää tuntemusten tunnustelut ja tulkinnan lapasessa, etten uskottelin itselleni olevani raskaana. Kolmen vuoden aikana on saanut pettyä niin monta kertaa, että on tullut varovaiseksi toivomaan.

      Meillä odotuksen odotusta varjostaa vähän se, että minulla oli kasvamassa kolme follikkelia, jotka olivat kaikki riittävän suuria irrotakseen. Inssiin mentiin kahdella, mutta siellä luurasikin vielä kolmas, joka oli jäänyt edelliseltä lääkäriltä huomaamatta :O Inssin tehnyt lääkäri ei kuitenkaan vaikuttanut kovin huolestuneelta monikkoraskausriskistä, sanoi vain että neljällä hän ei olisi enää tehnyt ja toivoi ettei onnistuta sataprosenttisesti 🙂 Liiallinen vaste lääkityksen on ollut meillä ongelmana koko hoidon ajan. Emme toivo kaksosia kolmosista puhumattakaan. Olisin jo ikäni puolesta riskisynnyttäjä ja monikkoraskauksissa on aina riskinsä äidin ja lasten terveydelle. Toivomme vain tervettä lasta – mielummin yhtä kerrallaan 🙂

      Hippu ja muutkin, käsittääkseni inseminaatiota käytetään erityisesti, kun miehellä on lievä spermavika ja naisella säännöllinen oma hormoonikierto ja ovulaatiot. Vaikka ivf:llä todennäköisesti voidaan auttaa suurinta osaa pareista ongelmasta riippumatta, kaikki eivät sitä tarvitse, joten minusta on ihan perusteltua aloittaa kevyemmillä hoidoilla, vaikka ymmärrän kyllä myös kärsimättömyyden hoitojen hitaan etenemisen takia. Meillä hoidot aloitettiin ovulaation induktiolla. Meidän ei katsottu aluksi hyötyvän inseminaatiosta, koska miehellä on niin hyvä siittiötiheys. Viiden tuloksettoman lääkkeellisen oi-kierron jälkeen siirryimme piikkilääkitykseen ja inseminaatioon. Toivottavasti se tuo jotain uutta tähän yritykseen. Meidän paikkakunnalla ivf-hoitoja ei tarjota yli 38-vuotiaille, joten ne ovat meiltä poissuljettu minun ikäni takia. Se tuntuu välillä vähän epäoikeudenmukaiselta, koska hoitovasteeni on ollut hyvä, vaikka en edes tiedä, lähtisinkö niihin. Todennäköisesti en voisi olla kokeilematta, jos se olisi mahdollista. Nykytilanteessa jäämme oman onnemme varaan, jos inseminaatio ei tuota tulosta 🙁

      Onnea Sudenkorennolle inseminaatioon!

    • #7040
      Hippu
      Osallistuja

      Tervetuloa Hiiruli joukkoomme ja kiva oli kuulla myös Evitasta 🙂

      Kylläpä käytännöt vaihtelevat eri paikkakunnilla, on todellakin epäreilua, että teidän paikkakunnallanne Evita, yli 38-v. eivät pääse julkisella ivf-hoitoihin 🙁 Miksei julkisella puolella voisi olla yhtenäiset linjaukset esim. siitäkin asiasta!!! Meidän yksikossä asia lienee siten, että hoitojen alkaessa on oltava alle 40-v., mutta vaikka täyttäisi 40 niiden aikana ja jos onnistumismahdollisuuksia on, niin kai 3 ivf-hoitoa on kaikkiaan mahdollista saada. Harmittaa teidän puolesta, mutta sitä suuremmalla syyllä toivotaan inssionnistumista teille!

      Luget on musta vähän inhottavia, epämiellyttäviä laittaa, mutta äkkiä siihenkin tottuu. Vaikka mihin tässä saa tottua… Useamman päivän jälkeen on sitten vähän kyllä ärsyttävän sotkuinenkin fiilis niiden kanssa, mutta jos ne nyt sitten mahdollisen alkion kiinnittymistä yms. tukevat, niin kai sen nyt sitten sietää.

      Mulla on nyt kp 26 ja ylihuomenna tulee 2 vk 3. inssistä. Ollaan lomareissulla parhaillaan. Tännekin sai pakata mukaan Luget, varmuuden vuoksi myös Letrozolet, jos vuoto jo täällä alkaa (aloitus kp 2), on raskaustestiä jne. Saa nyt nähdä miten tässä käy, milloin testailen, milloin vuoto alkaa, jos ja kun on alkaakseen jne. Täällä huomio on onneksi välillä muualla ja on saanut ainakin levätä, nukkua pitkiä yöunia, mikä on ollut tosi tarpeen. Työasioista on saanut olla onneksi erossa. Ehkä mielessä on toisaalta sitten enemmän pyörineet nämäkin asiat. Näin pääsiäisviikolla jossakin sanottiin, että myös piinaviikoksi tätä viikkoa kutsutaan, sitä se nyt on kirjaimellisesti…

      Surenkorennolle onnea matkaan aprillipäivän inssiin, kerro sitten fiiliksistä! Miten teillä muilla menee?

      Hyvää pääsiäisviikkoa ja tsemppiä teille kaikille! 🙂

      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 8 kuukautta sitten Hippu.
    • #7049
      Surenkorento
      Osallistuja

      Tervetuloa hiiruli79 tänne purkamaan tuntemuksiasi! Omasta kokemuksesta voi sanoa, että tämä ketju keventää omaa mieltä ainakin vähäsen. Tuo inssinjälkeinen pettymys on koettu nyt jo kaksi kertaa – kolmannessa en edes pidä mitään toivetta yllä.

      Evita sinullahan alkaa testipäivä lähestyä? Mikä fiilis?

      Entä Pipu, onko välikierrolla ovista ja näkynyt? Onko mieli muuten millainen, toiveikas tulevasta?

      Hippu sinulla on siis testipäivä myös ihan kohta, huomennako? Tsemppiä piinaviikon viimeisiin tunteihin!

      Täällä on siis tänään kolmas inssi tehtynä. Minulla jouduttiin käyttämään pihtejä, koska tämä järjestyksessään kuudes lääkäri ei saanut ohjaimellistakaan katetria menemään muutoin perille. Olin jo ehtinyt iloita, ettei noita pihtejä tarvita enää ikinä sen munanjohtimien aukiolotutkimuksen jälkeen.

      No, johtofollikkeli oli 20mm, limis kuulemma hyvä (jäi mittaamatta) ja siittiöitä reilusti yli kuusi miljoonaa. Siimahäntiä oli nyt enemmän kuin viimeksi, mutta follikkeli oli pienempi kuin viimeksi. Testiin se tuttu kahden viikon piina tästä päivästä lähtien.

      Ajattelin oikeasti ainakin yrittää ottaa nyt sen asenteen, että tälläkään kerralla ei tärppää ja IVF:ään mennään. Katsotaan, onko se käänteinen psykologia toimivampi kuin optimistisuus =).

      Jos ja kun sitten taas kierto alkaa ja testi ei näytä plussaa, minulla alkaa IVF-hoito samantien siitä seuraavasta kierrosta. Minulle on sitä silmälläpitäen jo lähete kohdunkaulan laajennusoperaatioon. Minua ei ole koskaan aiemmin nukutettu ja tuo kuulemma tehdään nukutuksessa. Vastaavaa ongelmaa katetrin kanssa kun ei saisi olla sitten niissä hoidoissa, kun kokonainen munasolu pitää saada sisälle.

      Elämme siis jänniä aikoja, todella jännää kevättä.
      Me kaikki, te kohtalotoverit ja -toverittaretkin!

      Tsemppiä ja voimia ja toivoa teille kaikille <3

      1st IUI Feb '15, 2nd IUI Mar '15, 3rd IUI on April Fools' Day '15. 1st IVF May/June '15, 1st PAS Aug '15 (didn't happen). 2nd IVF Nov '15 and two stripes in the morning of the 30th Nov.

    • #7053
      Pipu
      Osallistuja

      Surenkorento: Hui, kuulostaa hurjalta tuo kohdunkaulan laajennusoperaatio! Me muut toivotaan, että sun ei tarvitsisi joutua siihen eikä IVF-hoitoon, niin sä voit kokeilla sitä käänteisen psykologian voimaa 🙂

      Hippu, sulla on jännät paikat! Tulehan heti raportoimaan, kun on kerrottavaa – toivottavasti positiivisia uutisia! Mä olen kanssa lukenut niistä Lugeista, että on aika ällöä puuhaa niiden kanssa sotkeminen.

      Hiiruli, tervetuloa kirjoittelemaan ja tsemppiä piinailuun! Kyselit tuntemuksista inssin jälkeen, niin mulla oli ainakin monta päivää päänsärkyä, outoa mahakipua ja nippailuja. Vuoto alkoi ihan normaalisti :/ eli oliskohan oireet olleet vaan irrotuspiikistä johtuvia, tavallista selkeämmät PMS-oireet tai jotain. Yleensä mulla ei oo ennen menkkoja mitään oireiluja.

      Evita, voimia sulle insseihin ja pidetään peukkuja onnistumiselle! Onhan tuo hurjaa, että tietää, että mahdollisuuksien määrä on laskettavissa yhden käden sormilla!

      Mä sain just bongattua oviksen, kp 14. Olen myös sortunut poppaskonsteihin, eli nyt on otettu käyttöön maca-jauhe ja Gelee Royalet 😀 Miehenkin laitoin sinkki- ja foolihappokuurille. Ei ole odotukset nyt luomu-/välikierrossa kovin korkealla (eli odotuksia ei ole), mutta yritetään silti kaikkemme!

      Hyvää pääsiäistä teille! Toivottavasti monella on mukavia lomapäiviä tiedossa! 😛

      edit: Progesteroniarvo verikokeessa viikko inssin/oviksen jälkeen oli hyvä, eli ei vieläkään mitään selvyyttä lapsettomuuden syystä tai hoidettavaa vikaa…plääh.

      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 8 kuukautta sitten Pipu.
    • #7065
      Evita
      Osallistuja

      Täältä vähän päivitystä… Nyt on kp 25 ja tällä hetkellä näyttäisi siltä, että vuoto olisi alkamassa. Eilen oli menkkamaisia kipuja ja tästä aamusta on enenevässä määrin pukannut ruskeaa ”mujua” alapäästä. Teen kuitenkin testin kaikesta huolimatta, koska folleja tosiaan oli se kolme. Ainahan on mahdollista, että vain osa vuotaa pois. No, parin päivän sisällä näkee runsastuuko vuoto ja mitä testi sanoo.

      Sudenkorento, en nyt muista teidän koko hoitokertomusta, mutta tuo kohdunkaulan kapeushan voisi olla yksi tekijä teidän vaikeuksissa, jos siimahännät eivät yksinkertaisesti pääse perille. Toivotaan että laajennusoperaatiosta on hyötyä! 🙂

      Hippu, toivottavasti olet pystynyt nauttimaan lomastasi piinaviikosta huolimatta! 🙂 Kuulemme sitten varmaan testin tuloksesta, kun olet ehtinyt sen tekemään.

      Pipu, miusta ”poppakonstit” on hyvinkin paikallaan. Itse vedän foolihappoa, d-vitamiinia, rautaa, sinkkiä, seleeniä, magnesiumia ja pellavaöljyä omega-rasvahappojen takia. Näiden kaikkien pitäisi tukea hedelmällisyyttä. Foolihappolisäähän virallinen lääketiedekin suosittelee jo raskauden suunnitteluvaiheessa, syöttehän tekin sitä kaikki? Jos ketä aihe kiinnostaa, niin esim. Kaisa Jaakkolan kirjoista löytyy lisätietoa aiheesta.

      Hiiruli, onhan se itsensä pistäminen aina vähän kuumottavaa 🙂 Selvisit ilmeisesti kuitenkin ilman pökräämistä? Pistoskynällä se on helpompaa, jos siirryt jossain vaiheessa kokonaan piikkilääkitykselle, kun ei tarvitse suhrata ampullien kanssa. No, irrotuspiikkicoctailkin joutuu aina itse sekoittamaan. Alat vissiin olla suurinpiirtein puolivälissä ensimmäisen inseminaation tuloksen odottelussa, eli n. viikko raskaustestiin?

      Mukavaa pääsiäisen aikaa! 🙂

    • #7066
      Hippu
      Osallistuja

      Päivitystä täältäkin… No niin, nega testattuna tänä aamuna 🙁 Ostin vielä tän 3. inssikierron alussa Letrozoleja apteekista hakiessani epähuomiossa ClearBluen kalliita viikkonäyttödigitestejä, joten se oikein sitten tekstin kanssa ilmaisi Inte Gravid Ei Raskaana 🙁 Inhottavaa ruskeaa pikkutuhrua täälläkin eli varsinainen vuoto ei vielä ole alkanut. Taitaa mennä samoin kuin tokan inssin jälkeen eli Luget parilla päivällä viivästyttää varsinaista vuotoa ja tähän alle tulee tätä pikkutuhrua. Tietenkin pkl:lta on sanottu, että jos kunnon vuoto ei ala, niin voi sit tehdä parin päivän päästä uuden testin, ei varmasti tarvitse! Viimeksi kp 1:n määrittäminen tuntui hankalalta, kun siinä oli päivä päivältä lisääntyvää vuotoa ja sit kun se alkoi kunnolla, niin kyllä sitä tavallista enemmän riittikin, liittyy varmasti limiksen määrään…

      Vaikka lomasta on välillä pystynyt nauttimaankin ja lepo on ollut tarpeen, niin vitutusta on siinä määrin olossa ollut, että arvelinkin, että nega ja menkat ne on sieltä tulossa. Vähän ärtsy meininki ollut sekä mulla että miehellä eli ensisijaisesti mulla ja sit mies on siihen minun ärtsyilyyn reagoinut. Oon välillä yksin ulkoillut täällä ja hetkittäin oon voinut ajatella, että nämä asiat menevät niin kuin ovat mennäkseen ja niiden kanssa on vain elettävä. Neljättä inssia kohti siis mennään, kunhan se vuoto alkaa kunnolla, niin pääsee laskemaan kp 1:n ja aloittamaan TAAS lääkitykset…

      Joo, mullakin on käytössä D-vitamiini ja Magnesium. Sit tokan inssin jälkeen aloitin Femibion 1-valmisteen, jossa on foolihappoa ym. kaikenlaista raskauden suunnitteluvaiheeseen ja 12. viikolle saakka, sen jälkeen sit olisi Femibion 2 valmiste loppuraskauteen, saa nähdä tarvitaanko sellaista koskaan ja kauanko jaksan tätä Femibion 1 käyttää, jos vain negaa tulee, ehkä siirryn pelkkään foolihappoon jossain vaiheessa…

      Vähän hurjalle mustakin kuulostaa tuo Surenkorennon kohdunkaulan laajennusoperaatio, mut toivotaan tosiaan, että siitä olisi teille apua!

      Voimia ja tsemppiä sekä leppoisia hetkiä pääsiäisen pyhiin teille kaikille! 🙂

    • #7073
      Kyynel
      Osallistuja

      Heippa!

      Olen uusi täällä ja ajattelin nyt vihdoin kirjoittaa itsekin. Löysin nämä sivut hiljattain ja täällä tämä foorumi vaikuttaa ihan asialliselta verrattuna moniin muihin keskustelupalstoihin.

      Kerronpa siis meidän tarinaa: olen kohta 35v ja mieheni nyt 36v. Vauvatoive on ollut reilut 4 vuotta. Neljän vuoden aikana olen ollut peräti 3 kertaa raskaana, ihan luomusti saatu alulle. Eka raskaus päättyi keskeytyneeseen keskenmenoon rv 16, toinen keskeytettiin sikiöpoikkeavuuden vuoksi rv 14 ja kolmas oli sitten taas keskeytynyt keskenmeno rv 8. Tuosta kolmannesta alkaa olla nyt 2 vuotta aikaa. Kaikissa näissä olen joutunut myös kaavintaan. Joskus reilut 2v sitten kävin yksityisellä vähän tutkimuksissa. Silloin ainakin oli vielä kaikki kunnossa, ja kaavinnat ei olleet aiheuttaneet tuhoa tai kiinnikkeitä tms. Keskenmenoille ei ole löytynyt mitään syytä, tutkimuksia on kyllä tehty niin paljon kuin mahdollista.

      Viime syksynä päätettiin että hakeudutaan julkiselle puolelle lapsettomuustutkimuksiin ja hoitoihin. Päästiin aika pian sinne. Syytä ei löytynyt, kummassakaan ei toistaiseksi mitään vikaa. Tammikuussa aloitettiin IUI- hoidot. Kaksi kertaa IUI on tehty mutta ei ole onnistunut. Viime kierrossa lääkäri ihmetteli kun mulla on aina vaan vasemmalla puolella iso johtofolliikkeli, ja se on siellä jo kp 11. Tarkoitus oli katsoo seuraavassa kierrossa heti alussa ultralla onko se folli siellä koko ajan vai oisko siellä joku kysta. Nyt sitten kuitenkin hypätään tämä kierto kokonaan yli, kun en saanut enää sopivaa aikaa ultraan tähän kierron alkuun. Kaikki ajat oli jo menneet. Mulla on ollut alkukierrossa Letrozol, IUI:n jälkeen Pregnyl-piikki ja loppukierrossa Lugesteron. Olen kärsinyt kovasta päänsärystä siitä lähtien kun nuo hormonilääkkeet aloitettiin. Ne ei taida oikein sopia mulle.

      Meillä on mahdollisuus koittaa vielä yksi IUI ja kai me se koitetaankin. Sitten päästään ivf-jonoon jos halutaan. Nyt on alkanut tuntua että ehkä en halua siihen. Olen lukenut juttuja ivf-kokemuksista, ja kieltämättä on alkanut pelottaa. Mies on sitä mieltä, että koitetaan kaikki hoidot, myös ivf, mutta helppohan se miehen on sanoa,kun hänen hommansa tässä kaikessa on hyvin helppo ja kivuton. Mä en oikeasti tiedä onko minusta siihen ivf-hommaan ollenkaan. Pelkään myös mitä ne tujummat hormonit mulle tekee, jos jo nuo miedommat lääkkeet on aiheuttaneet sen inhottavan päänsäryn. Toisaalta tuntuu ihan kamalalta, jos ei ole enää mitään muita vaihtoehtoja. Tuntuu kertakaikkisen lopulliselta se, että pitäisi kokonaan luovuttaa ja todeta että se oli sitten siinä.

    • #7077
      Evita
      Osallistuja

      Hei Kyynel, kiva että päätit kirjoittaa 🙂 Onpa teillä ollut kurjaa tuuria keskenmenojen kanssa – syvimmät osanottoni 🙁 Hienoa, ettei sinulle kuitenkaan jäänyt mitään pysyviä haittoja kaavinnoista ja olet uskaltanut yrittää vielä sen jälkeenkin.

      Minulla on myös takana yksi luomusti alkanut raskaus, joka päättyi keskenmenoon rv:lla 8. Kohtu tyhjentyi itsestään, joten pääsin paljon helpommalla kuin sinä. Se ettei kohtu enää ollut suurentunut lääkäriin mennessäni, alkion, sikiöpussin ja istukan puute ja neste vatsaontelossa sekä matalat raskaushormonit johtivat kohdun ulkoisen raskauden epäilyyn. Minulle on sittemmin tehty munatorvien aukiolotutkimus ja siihen liittyvä hermoärsytys ovat saaneet minut epäilemään, oliko diagnoosi sittenkään oikea, koska mitään sen kaltaista kipua en silloin tuntenut.

      Ivf-hoidot ei tosiaan ole ihan läpihuutojuttu. Meille ei niihin ole mahdollisuutta, mutta laillasi en tiedä, olisiko minusta edes niihin fyysisesti ja henkisesti. Teillä luulisi olevan vielä ihan hyvät mahdollisuudet luomuraskauteenkin, koska olette kuitenkin onnistuneet hedelmöittymään kolme kertaa. Ivf-hoidoissa on tietysti se hyvä puoli, että niissä voi tehdä alkiodiagnostiikkaa, eli istutukseen voidaan valita parhaat mahdolliset alkiot. Onnea ja onnistumista teille, mitä tahansa sitten päätättekin! 🙂

      Hipulle vielä syvin myötätuntoni negasta 🙁 Todennäköisesti perässä seurataan parin päivän sisällä…

    • #7083
      Hippu
      Osallistuja

      Tervetuloa Kyynel 🙂 On samanaikaisesti sekä surullista että lohdullista, että meitä kohtalotovereita on. Jokaisella on toki vielä sitten omanlaisensa tilanne ja historia tämän lapsettomuuden kanssa. Myötätuntoinen ja surullinen olo tuli mullekin teidän koettelemuksista. Toivotaan jatkoon onnistumista! Lääkkeiden haitat ja esim. kova päänsärky on kyllä tosi epämiellyttävää 🙁 , eikö löytyisi vähemmän haittoja aiheuttavia?

      Kiitos Evitalle myötätunnosta <3 Pidän vielä sulle peukkuja, jos sulla tuhru ei kääntyisi vuodoksi ja saisit plussan!

      Ei ne ivf-hoidot tosiaan ole mikään pikkujuttu, joskin hyvin yksilöllisiä kokemuksia niihinkin liittyy ja osa on kuitenkin sitten niiden avulla saanut toivomansa loputuloksen, mikä tuo meille toisillekin toivoa. Henkilökohtaisesti ajattelen edelleen, että mikäli IUI:t eivät nyt keväällä tuota tulosta, niin kesätauon jälkeen haluan kyllä meidän yrittävän IVF-hoitoja. Siitä en vielä tiedä mennäänkö sitten lyhyellä vai pitkällä kaavalla jne., eikä onneksi vielä tarvitsekaan tietää tai murehtia niitä yksityiskohtia. Ymmärrän kyllä tuon epävarmuuden koko ivf-hoitoihin lähtemisen suhteen. Samalla on kuitenkin tässä yritettävä selviytyä muusta elämästä, työstä jne.

      Mulla eilen illalla vuoto lisääntyi 🙁 , joten nyt kp 2 ja Letrozol aloitettu. Sitä kp:t 2-6 ja 7. alkaen Menopur-pistokset. Pyhien jälkeen soiteltava pkl:lle ja varattava uä-aikaa… Tällä hetkellä olen lähinnä kiitollinen siitä, että huomenna on vielä pääsiäispyhä, eikä tarvitse mennä vielä töihin ja yrittää taas tsempata kaikkien ihmisten seurassa.

      Mullakin on muuten kystaepäily vasemmassa munasarjassa, koska siellä on jököttänyt näissä kaikissa ultrissa tammikuusta lähtien jokin, jota lääkärit ovat nyt alkaneet epäillä kystaksi tai endometrioomaksi 🙁 Oikea munasarja sentäs toimii ja kaikki johtofollikkelit ovatkin siellä puolen olleet, mistä itsekin aloin jo epäillä vasemman toimivuutta…

      Surenkorennolle ja Hiirulille tsemppiä piinailuun, pidän teille peukkuja! Pipulle onnea luomuiluun ja poppakonsteihin!

      Koetetaan jaksella 🙂

      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 7 kuukautta sitten Hippu.
    • #7086
      Surenkorento
      Osallistuja

      Hei Kyynel ja lämpimästi tervetuloa mukaan.
      Olipa jotenkin sydäntäsärkevää lukea sinun raskaustaustakertomuksesi. Olen tässä välillä miettinyt, että eihän tosiaan se pelkkä raskaantuminenkaan vielä tarkoita, että loppuun asti päästään. Yritän tätä surua kuitenkin olla miettimättä tässä vaiheessa enempiä.

      Pipu, on kyllä omallakin kohdalla ollut perin ärsyttävää, ettei selvää syytä lapsettomuudelle löydy. Pientä vikaa tai ongelmaa siellä tai täällä, mutta ei kuitenkaan mitään varmaa. Jos limis oli vaan liian ohut, en ole sen vuoksi tullut raskaaksi. Limis on korjattu lääkehoidolla ja jos taas kohdunkaula on ollut liikaa siimahännille, niin hoidoissahan ne on viety katetrilla siitä ongelmakohdasta läpi – mutta sittenkään ei ole tärpännyt. Täytyy kyllä sanoa, että tämä käänteinen psykologia on toiminut siinä mielessä hyvin, etten stressaa tästä kolmannesta inssistä tai sen onnistumisesta oikeasti yhtään! Inssistä on kuitenkin jo huikeat viisi päivää, enkä ole tulisilla hiilillä ja ajattelen ennemminkin, että ’enää reilu viikko testiin’.

      Mites Evita, tuliko nega vai onko toivonkipinää plussasta?

      Meillä se kohdunkaulan laajennusoperaatio ilman muuta helpottaa IVF-hoitoja, mutta periaatteessa sen pitäisi helpottaa luomuraskaantumistakin. Kakkosinssissä toinen lääkäri sanoi myös, että ”toivottavasti sieltä tulee yhdeksän kuukauden päästä ulos joku, joka suoristaa tuon kohdunkaulasi”. Eli ongelman pitäisi korjautua kai aavistuksen pysyvämminkin synnytyksessä. Laajennusoperaation vaikutus kestää muutaman kuukauden. Kun silloin ensimmäisessä inssissä kävi ilmi, että tuo kohdunkaulani tekee tiukan mutkan ja on varsin kinkkinen katetrillekin, niin mietittiin mekin, että siittiöt eivät varmaankaan ole koskaan luomusti päässeet perille. Ovat ressukat eksyneet ja jääneet ihmettelemään siihen hollille, että pitiköhän tästä nyt mennä johonkin. Sain mieleen kuvan Olipa kerran elämä -sarjasta 😀 😀

      Voi Hippu, sinulla siis alkoi nyt seuraava hoitokierros jo? Minäkin palaan huomenna taas lomalta töihin, vaan testipäivä on sitten keskellä viikkoa reilun viikon päästä ja se pettymys pitää sitten vain aina selvitellä työpäivän aikana. Tavallaan hyvä, että olet saanut käsitellä sen rauhassa kotona. Minullakin ne nega-aamut ovat pilanneet aina fiiliksen koko päiväksi.

      hiiruli79 sinulla taitaa olla piinailu loppusuoralla? Tule sitten heti kertomaan kuulumiset! Tsemppiä testipäivään, toivomme plussaa!

      Vähän sitten sellaista yleistä vielä tälle illalle. Minäkin olen syönyt vitamiineja jo monta vuotta, en tosin raskaantumisen toivossa, vaan muusta syystä. B, C, D, magnesium, sinkki ja maitohappobakteeri. Tuossa B-kapselissa on foolihappoa yltäkylläisesti. Mieheni suostuu toistaiseksi napsimaan vain C ja D.

      Tulipa laskettua tähänastiset kulut – poliklinikkamaksut (6x) ja kolmen IUI-kierroksen Femarit, Menopurit, Pregnylit ja raskaustestit. Pyöreästi 470e (280e lääkkeet/190e pkl), yäk.

      Oletteko te, arvon leidit, huomanneet mitään painonnousua liittyen näihin hoitoihin? Vaikka elämäni ei muutoin ole muuttunut mitenkään, niin olen kerännyt elopainoa alkuvuoden aikana pari kiloa ylimääräistä. Eihän se määränä periaatteessa ole paljon, mutta minulla ei paino yleensä muutu suuntaan eikä toiseen, ellen erityisesti tee asialle jotain. En ole myöskään painanut näin paljoa yli kymmeneen vuoteen. Voiko nuo hormonilääkitykset itsessään siis lihottaa vai johtuuko painon nousu ennemmin hoitoihin liittyvästä stressistä?

      Ja mikä aavistuksen pitää hoitokierron päivät mielessä normaalia paremmin, on se, että rinnat alkaa aristaa nykyään jo 3-4pv inseminaation jälkeen. Tämä on erikoista sen vuoksi, ettei minulla yleensä ole minkäänlaisia pms-oireita, ja nyt ne alkaa jo viikkoa ennen tai jopa aiemmin. Kiertoni ei myöskään ole ollut näin epämääräinen ennen hoitojen alkua, vaan aina tasan 28 päivää. Nyt ollaan menty 25-28-26. Nähtäväksi jää, mitä tästä kierrosta tulee.

      Minua ei sinänsä se häämöttävä IVF taas tällä hetkellä jännitäkään, vaikka ymmärränkin sen olevan isompi juttu kuin IUI:t. Ainoa, mitä niissä hoidoissa oikeastaan pelkään, on se, mitä siinä hedelmöitysmaljalla käy ilmi. Että jos munasoluni ovat itsestääntuhoutuvaa mallia vaikkapa. Toistaiseksi kun johtofollikkeli on tullut vuorotellen kummaltakin puolelta, niin tosiaan mitään vikaa hoitojen tehoamattomuudelle ei ole löytynyt.

      Minä sain myös lisävinkkiä kiinalaisen lääketieteen puolelta. Ajatus, että ”kuka nyt kylmään kohtuun haluaisi muuttaa asumaan?” – eli lämmin pukeutuminen, lämmin ruoka, lämmin juoma. Onko Pipulla tämä tiedossa poppakonstiluomukierrolla?! 🙂 Ei siis pitäisi oikein edes kasviksia syödä raakana, vaan periaatteena on se, että kaikki käväisee pannun kautta.

      Mukavia pääsiäisen viimeisiä tunteja meille kaikille!
      Tsemppiä piinailuun, jaksamiseen ja positiiviseen ajatteluun <3

      1st IUI Feb '15, 2nd IUI Mar '15, 3rd IUI on April Fools' Day '15. 1st IVF May/June '15, 1st PAS Aug '15 (didn't happen). 2nd IVF Nov '15 and two stripes in the morning of the 30th Nov.

    • #7100
      Evita
      Osallistuja

      Hei kaikki,

      negahan sieltä tuli että pätkähti! Olen nyt tuottanut kuuden hoitokierron aikana jalkapallojoukkueellisen verran folleja eikä ensimmäistäkään raskautta ole alkanut 🙁 Onhan tässä joku älytön epäsuhta! Vaikka 70 % munasoluistani olisi parasta ennen pvä mennyt-kamaa, niin joukkoon olisi silti pitänyt mahtua hyviäkin yksilöitä. Ensimmäistäkään syytä ei ole meillä löytynyt raskautumisvaikeuksiin: kohtu normaali, munatorvet auki, hormoonitasot, kilpirauhasarvot ja verensokeri viiterajoissa, ei PCOS:aa, ei endoa. Limakalvo on aina ollut riittävän paksu ja follit hyvän kokoisia ja -muotoisia. Ainoa asia, mikä on löytynyt on miehen normaalia vähäisempi sperman tilavuus eli määrä, tosin siittiötiheys on sitäkin parempi, ja minulla kaksi myomaa kohdussa, joiden ei kuitenkaan yhdenkään lääkärin mukaan pitäisi vaikuttaa raskautumismahdollisuuksiin.

      Olemme alkaneetkin epäillä jo useampi kierto sitten, että OI-hoidot eivät meitä auta, koska ongelma on meillä jossain muualla kuin ovulaation puuttumisessa. Mitkään löydökset (progesteroni-, FSH- ja LH-arvot, ovulaatiotesti) eivät tue sitä, että minulla olisi ovulaatiohäiriö. Kun tulosta ei hyvästä hoitovasteesta huolimatta ole tullut, olen tulkinnut lääkäreiden ajattelevan, ettei ovulaatiota kuitenkaan kaikesta huolimatta tapahdu. Se on johtanut omituiseen juupas-eipäs väittelyyn ja vaatimukseen, että esitän joka kierrossa positiivisen ovulaatiotestin. Minulla on koko elämäni ollut säännöllinen kierto, eikä mitään hormoonihäiriöitä, joten ei ole oikein mitenkään mahdollista, etten ovuloisi säännöllisesti (kukaanhan ei ovuloi aina). Meidän paikkakunnalla inseminaatiot ostetaan yksityiseltä klinikalta. Olipa ihanaa, kun ensimmäiseen inssiin mennessäni lääkäri tokaisi katsottuaan tietoni, että ”eihän sinulla mitään ovulaatiohäiriötä ole!” Teki mieli huutaa, että Halleluja – en taidakaan olla hullu 😀

      Ikävä puoli tässä kaikessa on tietysti se, ettei ole syytä mitä hoitaa. Hoitopaikkamme vastaava lääkäri heitti jo varhaisessa vaiheessa hoitoja ”valistuneena arvauksena” mahdolliseksi syyksi kovakuoriset munasolut (siittiöt ei pääse sisään) tai geneettisen yhteensopimattomuuden. Kovakuorisiin munasoluihin ei voi saada mitään apua ilman IVF-hoitoja, koska ne vaativat alkiokuoren avauksen. En tiedä, onko geneettinen yhteensopimattomuus oikeasti lääketieteellinen käsite, mutta sillä tarkoitetaan sitä, että joidenkin on helpompi lisääntyä keskenään kuin toisten. Kun googletin ”geneettinen yhteensopimattomuus” sain tulokseksi, että eri eläinlajit eivät voi risteytyä keskenään. Olen luullut tähän asti, että ollaan miehen kanssa ihmisiä kumpikin 😀

      No, mutta nyt alkaa uusi kierto uudella ja pienemmällä lääkityksellä. Nyt pistelen menemään Gonal F:ää 37.5 IU kierron päivinä 5-9 ja sitten folliultraan. Kyselit Sudenkorento, onko paino noussut hoitojen aikana. Tänään on ainakin pakko tehdä illalla lohtupannari 🙂

      Mukavia keväisiä päiviä teille kaikille! 🙂

    • #7101
      hiiruli79
      Osallistuja

      Tervehdys kaikille!
      Ja tervetuloa uusille!
      KYYNEL, kyllä oli surullista luettavaa monta keskenmenoa olet käynyt läpi. 🙁
      Joskus sitä miettii että miten senkin kestää kun ensin tulee vihdoin raskaaksi ja sitten meneekin keskes 🙁 elämä on välillä niin epäreilua!
      Minulla on ollut myös päänsärkyä aina silloin kun syön letrozolia onneksi ei hirveän paha kuitenkaan. Vaikka yks kerta olikin 1päivän aamusta iltaan melkeinpä.Lievää pahoinvointiakin on ollut. Onneksi ei niitä kuumia aaltoja joita oli kun clomeja söin, noin vuosi sitten. Meillä yritystä takana n.3,5vuotta.
      HIPPU ja EVITA ikävää ettei tärpännyt 🙁 mutta tsemppiä seuraavaan kertaan.
      Tuli tässä mieleen että miten nuo lääkkeen aloitukset menee että miten ne määrätään kierron pituuden mukaan vai miten? eipä ole tullu kysyttyä lääkärissä tai hoitajalle soittaessa. Ja kun toisilla pistos hoitoja? Liittyy kai siihen mitä kelläkin todettu…
      Mulla on testipäivä ens sunnuntai.Mitään tuntemuksia ei ole ollu enään moneen päivään mutta tosiaan oli sillon inssin jälkeen nyt en taas muista miten. Mutta kirjoitin kyllä tällä kierrolla kalenteriin oireita millon ja mitä kun eihän sitä sitten enää oikeen muista, voi jatkossa verrata. Ekalla kerralla tosiaan ei ollut niinkään mitään inssin jälkeen kuin tällä kertaa oli. Muuten olen ottanut ihmeen rennosti tosin onhan tässä ollut kaikkea puuhaakin että aika mennyt hyvin. Saa sit nähdä kui tää loppu menee. Olen vähän tälläinen innostunut puutarhuri että kovasti ajatukset jo niissä suunnitelmissa ja kylvöksiä tehty. Harrastukset auttavat tässäkin asiassa täytyy olla mielekästä puuhaa niin aika kuluu.
      Minäkin olen syönyt jo vuosia foolihappoa, monivitamiinia ja viel lisä D-vitamiinia ens vain talvel tota D-vitamiinia mutta nyt muutenkin. Välillä mäkin popsin tota femibion1 ja tuo D kun siinä ei sitä ole. Mies popsii myös monivitaa, D ja foolihappoa. Kun jostain luin että foolihappo jotenki parantaa siittiöitä liikkuvuutta tai jotain…
      Niin paljon välillä luin kaikkea että tul jo melkee stressi mitä saa ja mitä ei saa syödä.Joo en enää ja kun ei kaikkea tiedä mihin uskoa mitä netissä lukee. Greippi mehuakin olen kitannut.
      Taas tuli pitkähkö sepustus ja nyt nukkumaan!
      Aurinkoisia päiviä kaikille ja sitä tärppi onnea! 🙂

    • #7102
      Surenkorento
      Osallistuja

      Kyllä ihmismieli on erikoinen. Olen aidosti osannut olla stressaamatta tästä hoitokierrosta ja onnistumisesta, koska oletan jo lähtökohtaisesti ensi kierron alkavan ja samalla IVF-hoitojenkin.

      Mutta viikko inssistä, viikko testiin ja tulihan se pahaolokin. Päätin kuitenkin, että se on vain lääke-pms-oire. Rinnat ovat aristaneet jo neljä päivää..

      Voi Evita! Tuntuu jotenkin käsittämättömältä, että sinun paikkakunnallasi 38v ikä on este IVF-hoitoihin, ja jossain toisaalla ei ole. Onko tämä perusteltu resursseilla vai jollain terveydellisellä syyllä? Luulisi, että kun hoitovaste on kuitenkin noin hyvä ja vielä pieni epäilys voisi olla tuosta kovapäisestä munasolusta, että IVF-hoidoille olisi perusteetkin.

      Olet hiiruli79 siis kolme päivää minua edellä tässä kierrossa 🙂 Ollaanko teillä odottavaisia ja toiveikkaita? Tsemppiä loppupiinailuun – ei ole enää paljoa jäljellä!

      Ei minullekaan selitetty noita lääkitysmääräytymisiä ja jotenkin luulin oman lääkitykseni olevan ainakin minunlaiselleni epämääräisen syyn vuoksi lapsettomuudesta kärsivälle. Minulla Menopur-pistokset alkoivat vasta ensimmäisen hoitokierron ultran (muistaakseni kp11) iltana ja kun niiden tarve tosiaankin selvisi vasta tuossa vaiheessa, pistokset alkoivat kahdessa seuraavassa kierrossa jo aiemmin.

      Vaan pitäisköhän minun nyt pakottaa mieheni ottamaan vielä foolihappoa..

      Minä pidän ihroistani huolen, söin eilen yhden suklaakeksin 😀

      1st IUI Feb '15, 2nd IUI Mar '15, 3rd IUI on April Fools' Day '15. 1st IVF May/June '15, 1st PAS Aug '15 (didn't happen). 2nd IVF Nov '15 and two stripes in the morning of the 30th Nov.

    • #7121
      Hippu
      Osallistuja

      Moi kaikki ja kiitos tuestanne <3

      Alan olla enemmän oma itseni 3. inssin pettymyksen ja poikkeuksellisen voimakkaan pms-ärtyisyyden jälkeen. Onhan sitä nyt joskus ja aika useinkin ollut 1-2 pv ärtyisä, mutta nyt sitä vain kesti ja kesti, liitän sitä kyllä näihin hoitoihin ja lääkityksiin, kun vuotokin on paljon runsaampaa nyt näiden aikana 🙁 Painonnousua ei mulla ole, ainakaan vielä, ollut ja herkkuja kyllä välillä itselleni sallin ihan hyvillä mielin 🙂

      Osa teistä mietti noita lääkitysten määräytymisiä ja ovulaatioasioita. Mullakaan ei mitään ovulaatiohäiriötä ole, saati epäiltykään. Hormonitasot kunnossa (paitsi aiemmin se kilpirauhanen, mikä sitten Thyroxinilla saatu lopulta tasaantumaan), kierto säännöllinen. Nyt näissä 3 peräkkäisessä inssikierrossa olen saanut bongattua ovulaation ja inssin ajankohta onkin aina sen mukaan määräytynyt, saa nähdä pääsenkö tässä 4. laittamaan Pregnylin vai mennäänkö nytkin ilman sitä. Senkin olen ymmärtänyt, että teidän muiden hoitopaikoissa ei välttämättä ennen inssiä testaillakaan ovulaatiota eli sekin on sitten taas yksi erilainen käytäntö vai testaatteko ovista? Ilmeisesti joissakin paikoissa laitetaan Pregnyl joka tapauksessa ja joissakin ennen inssiä ja joissakin sen jälkeen?

      Noista lääkkeistä. Meillä eka inssi tehtiin ihan lääkkeittä, omaan normaalikiertoon oviksen bongattuani. Sitten tokassa ultran jälkeen Menopur-pistokset ja 3. ja tässä 4. menty siten, että vielä Letrozol tuli siihen alkuun 2.-6. kp ja Menopur 7. kp:stä ovikseen saakka/Pregnylin pistämiseen saakka. Luget olleet sitten tukena 2. inssistä alkaen inssin jälkeiseen aikaan. Minä olen ymmärtänyt siten, että nämä em. lääkkeet ovat oman hormonitoiminnnan tukena näissä insseissä tai ainakin niin lääkärit ovat sanoneet. Ikään asiaa olen myös liittänyt, mutta liekö sillä miten iso merkitys asiassa.

      Huomenna pitää käydä taas kerran apteekissa, sielläkin on kyllä saanut ravata tämän alkuvuoden aikana kiitettävästi! Huomisillasta taas pistämistä tiedossa ja jo lauantaista aloitan ovistestit ja ensi ma on folliultra, jossa sitten taas jatkosuunnitelmat inssin suhteen. Sehän siinä inssin ajoituksessa on vähän ärsyttävääkin, että kun ovulaation ajankohta on parilla päivällä vaihdellut, niin aika lyhyellä varoitusajalla sitten määräytyy tarkka inssipäivä ja ajankohta ja sitten saa järjestellä työasioita, että sieltä pääsee poistumaan pkl:lle… Viimeksikin oli valmiiksi varattuna inssiaika perjantaille, niin sitä jouduttiin sitten aikaistamaan torstaille ovistestin ”hymyiltyä” odotettua aiemmin ja tässä 3. inssissä ovulaatio olikin jo ennättänyt tapahtua, aiemmissa oli vasta tapahtumassa inssin aikana. On se tuonkin inssiajoituksen kanssa aika säätämistä…

      Evitalle myötätuntoni negasta ja onnea tähän seuraavaan yritykseen! Surenkorennolle ja Hiirulille tsemppiä piinailuun, toivotaan teille plussia! Mites Pipulla ja Kyyneleellä menee?

      Valoisia kevään hetkiä ja jaksamista! 🙂

    • #7123
      Pipu
      Osallistuja

      Tervehdys!

      Mä oon viettänyt välikierron hiljaiseloa, vaikkakin käynyt silloin tällöin täällä lueskelemassa viimeisimmät kuulumiset. Viime viikolla hyödynnetiin bongattu ovis niin hyvin kuin pystyttiin. Menkkoja kuitenkin tuttuun tapaan odottelen viikon vaihteessa alkaviksi. Tänään on ollut outoja kipuiluja alavatsassa, molemmin puolin.

      Aloin ihan ääneen nauramaan tuolle Evitan ”geneettiselle yhteensopimattomuudelle”, kun ilmaisit asian jotenkin niin osuvasti. 😀

      Painonnousuasiasta… Musta tuntuu, että saattaa olla jokunen kilo kertynyt. Tuntuu, että maha vaan kasvaa ja läskiä kertyy vyötärölle. Jos tää onkin joku valeraskaus? 😀 En oo erityisemmin herkutellut, mutta liikunta ei huvita yhtään eikä ole energiaa. Väsymys on vaan pahentunut pääsiäisloman jälkeen. Onko muilla samanlaista uupumusta?

      Toi on joo totta, että lääkityskäytännöt tuntuu vaihtelevat hirveästi paikkakunnittain. Jossain tehdään ovulaation induktioita ilman inssiä, jossain inssejä ilman ovulaation induktiota, jossain määrätään irrotuspiikki, jossain tikutetaan ovis… Ei voi kuin luottaa siihen, että itselle määrätty hoitomuoto on just se oikea ja sopiva, vaikkei siihen mitään perusteluja ole saanutkaan.

      Hiirulilla ja Surenkorennolla pitäis olla kohta meille uutisia kerrottavana. Olis muuten aika jo saada tälle palstalle lisää plussia! 😉

      Kyynel, onpa teillä ollut pitkä ja raskas taival 🙁 En voi edes kuvitella, kuinka hirveää keskenmenon kokeminen on. Ja jo yhden keskenmenon koettuaan ei varmasti koskaan uskalla nauttia raskaudesta, kun koko ajan saa pelätä keskeytymistä. Ymmärrän myös pohdintasi IVF-hoidoista. Tutkimustemme alussa ajattelin, että en ole varma, haluanko edetä mahdollisiin IVF-hoitoihin asti. Nyt kuitenkin, kun nämä inssit on alkaneet, niin tuntuu, että kun tälle hoitojen tielle on lähdetty, haluan katsoa tämän polun loppuun asti. Eipähän tarvitse sitten jossitella joskus, että olisiko sittenkin pitänyt kokeilla. Mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa omien tunteidensa ja jaksamisensa pohjalta. Voimia!

      Mä oon kanssa syönyt foolihappoa melkein parin vuoden ajan. Aika turhaltahan se tuntuu, mutta nyt varsinkin, kun sitä on mun käyttämissä monivitamiineissa mukana, niin siinä samassahan se menee.

      Mulla oli työterveyshoitajalla käynti tässä just. Kerroin siellä lapsettomuudesta. Hoitaja ei oikein osannut sanoa asiaan mitään, vaikka tavallaan yritti siitä kysellä ja olla kiinnostunut. Selvästikään sillä ei ollut aiheesta minkäänlaista kokemusta. Paras oli, kun se kysyi, että onko siellä hoitavalla taholla tarjolla mitään vanhempien vertaistukiryhmää. Öööö, haloo, lapsettomien vanhempien vai???

      Aurinkoista viikonloppua!

    • #7125
      hiiruli79
      Osallistuja

      Hei kaikille!
      Vielä jännätän oireita ei ole oikeen mihinkään suuntaan.
      Alku viikko meni niin rennosti mutta kyllä tänään ja eilenkin on taas ajatukset laukanneet ja pienen pienistäkin tuntemuksista jo miettii kaikkea hyvää ja huonoa.
      Mielialat heittelee välillä olen ihan varma ettei tästä tule mitään välillä toiveikas. Jotain lieviä nippailuja ollu ja hiukan huonoa oloa.Mutta niitä nyt ollu muutenkin näillä kierroilla.Ja tänää töissä alaselkää vihlo mut men ohi ja mulla ny voi töistäkin johtua selkävaivoja mutta jotenki sillon ajattelin et joo tässä se nyt oli ja ne alkaa, pelottaa aina tuo vessassa käyminen.
      Aina mulla ei edes ole mitään oireita ennen vuodon alkua ja joskus taas on enempikin.
      Testin haen huomenna vasta. Ostin kyllä jo varuiks lohtu suklaapatukan jos huomen jo tarvin 😉
      Asun pienellä paikkakunnalla ja on alkanut vaivaamaan apteekissa käynti kun ei ne testit ikinä plussaa ole tuonut ja nyt niitä lääkkeitäkin hakenut. Joo vaitiolo velvollisuus heillä on mutta ahdistaa silti hiukan ja saa vilkuilla ettei vaan tuttuja ole siellä.
      Käynkin siis hoidoissa isommalla paikkakunnalla, yliopistosairaala. Siellä tuo hoitojen ikäraja 40v. On erikoista että ikärajat heittelee ja tosiaan epäoikeuden mukaista että asuinpaikasta riippuu.
      HIPPU, onko sulla siis ultrattu vielä ku inssiin olet mennyt kun oli jo jokukerta ovis tapahtunu? Mua ei ole kummallakaan kerralla ultrattu enää silloin. Laittavat vaan tavaran sisään 🙂 Ne on ollu kyllä niin pika käyntejä että ja matkaan meneekin sitten sitä aikaa…
      Niin ja tosiaan mun piti vielä testata ovis sinä aamuna kun pregnyl piti laittaa että jos olis luonnollinen ovis sitten en pistä. Mutta en kyllä siihen uskonut kun ollut aina myöhemmin vasta positiivinen.
      PIPU, mullakin hieman ollu väsymystä ja saamattomuutta että asioden tekeminen on kestänyt ei saa aikaiseksi. Että vaikka oli hienoja ilmoja ei vaan saanut itseä sinne ulos kävelylle. Nyt olen taas jo vähän piristynyt viime kuu oli jotenkin vaikeampi. Mielialat tosiaan on menny vuoristorataa näissä hoidoissa ja telkku syöminen lisääntynyt. Sokereita ei kuitenkaan niinkään että karkit olen saanut jätettyä kyllä tosi vähäseen. Joka on ehkä ihme mun kohdallani:)
      Vai että vanhempien tukiryhmä, just joo 🙂
      Moni kyllä möläyttää mitä sattuu suustansa se on huomattu!
      SUDENKORENTO, tsemppiä loppu piinailuun!
      Mukavia viikonlopun päiviä kaikille!

    • #7126
      Surenkorento
      Osallistuja

      Minulle on määrätty Pregnyl pistettäväksi joka kierrolla 38 tuntia ennen inssiä. En ole kertaakaan vielä ovuloinut inssiin mennessä. Minut ultrataan aina ensin, tsekkaavat tavallaan lähtötilanteen vielä viime hetkellä ja sitten alkaa se taistelu katetrin ja kohdunkaulani kesken. Yhtään ovistestiä en ole tehnyt, yhtään ei ole edes ehdotettu tehtäväksi. Itseasiassa viimeisen inssin kohdalla kysyin, että voisinko ovistestillä seurata lähipäiviä, niin lääkäri jotenkin totesi, että tässä vaiheessa se ei näytä enää mitään järkevää ja ainoa testi oviksen varmistamiseen olisi se verikoe. Minulla kai vain oletetaan ovulaation tapahtuvan hoitoja edeltävän verikokeen ja selkeän johtofollikkelin kasvamisen vuoksi.

      Ja kas, enää viisi yötä testiin. Pakko liputtaa tämän asenteen puolesta, se on toiminut 😀

      Minä taas en ole vähentänyt liikuntaa, enkä ole pahemmin muuttanut ruokailutapojanikaan, mutta silti vyötärö kasvaa ympärysmittaa. Ehkä hoitostressi tosiaankin tukki aineenvaihdunnan, koska painoni tipahti yli kilon viikossa heti sen jälkeen, kun päätin olla pessimisti.

      hiiruli79 yritäpä nautiskella viikonlopusta, vaikka jännät paikat onkin! Ja Pipulle peukut pystyssä luomuhyödyntämisen tuloksiin 🙂

      Ja meille kaikille taas kovasti voimia <3

      1st IUI Feb '15, 2nd IUI Mar '15, 3rd IUI on April Fools' Day '15. 1st IVF May/June '15, 1st PAS Aug '15 (didn't happen). 2nd IVF Nov '15 and two stripes in the morning of the 30th Nov.

    • #7128
      Hippu
      Osallistuja

      Kuten ollaan aiemminkin todettu, niin aika paljon käytännöt vaihtelevat hoitopaikoissa! Joka kerta mulla on ultrattu inssin yhteydessä, niin on katsottu vielä tuo tilanne, onko munasolu jo irronnut vai lähtemässä. Tosi pikaisia ne käynnit sinänsä siellä on, koska aikataulut on siellä yleensä tiukat. Inssien ajoitus on hieman vaihdellut. Yksi lääkäri (tokalla inssikierrolla) teki tosi tarkat suunnitelmat folliultrassa ja ohjeisti kahdesti päivässä (!) ovistesteihin ja riippuen milloin se tulisi plussaksi sitten tarkasti määräytyi inssiajankohta ja varmuuden vuoksi tuo 38 h:n suunnitelma Pregnylistä, jos omaa ovista ei tule/ehdi tulla. Sit toinen lääkäri 3. inssikierrolla ei ollut noin tarkka, ovistestit kerran päivässä ja koska ennakoimme oviksen tuloa mahdollisesti viikonloppuun, niin sovimme perjantaille inssiajan ja edellisenä iltana olisin laittanut Pregnylin, mutta se ovis tuli sitten jo viikolla. Samassakin hoitopaikassa jonkin verran tuntuu siis meininki vaihtelevan lääkäristäkin riippuen. Joskus inssi on näissä kolmessa inssissä tehty ovistestin plussan jälkeisenä päivänä, joskus sitä seuraavana, varsinkin jos ollut illalla ”hymynaama”. Jotta joo…, nyt alan taas tikutella ovista ja maanantaina folliultrassa sit jatkot, saa nähdä kuka lääkäri siellä nyt on. Todennköisesti ensi viikolla myös inssi tapahtuu.

      Eilen pistin taas itseäni ekan kerran tällä 4. inssikierrolla. Vaikka ampullin, ruiskun ja neulojen kanssa ährääminen jo sujuu paremmin, niin itse pistäminen ainakin taas n. kk:n tauon jälkeen tuntui epämiellyttävältä 🙁 Kai siihen taas tässä harjaantuu, kun joka ilta saa sitä tehdä.

      Väsymystä ja uupumusta on mulla ollut koko alkuvuoden tavallista selvästi enemmän 🙁 , mutta tällä viikolla on ollut vähän helmpompaa hetkellisesti. Ehkä viime viikon loma ja mm. se, että sai viikon nukkua joka yö pitkät unet, jonkin verran auttoi. Varmaan myös tämä alkukierto on vähän helpompaa olon suhteen, yleensä Menopur-pistokset ovat minua väsyttäneet, joten enköhän taas kohta ole siinä samassa väsymyksessä…

      Tsemppiä kovasti hiirulille ja Surenkorennolle loppupiinailuun! Plussia tosiaan tänne palstalle jo kaipailtaisiin 🙂

      Mukavaa viikonloppua kaikille! 🙂

      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 7 kuukautta sitten Hippu.
      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 7 kuukautta sitten Hippu.
    • #7136
      Kyynel
      Osallistuja

      Heippa,

      Kiitokset kaikille jotka kommentoi minun ekaa kirjoitusta. Tosi on, että keskenmenojen jälkeen tulee ihan järjettömän pelokkaaksi. Muistan kun makasin heräämössä toista kertaa, ja ajattelin että en enää ikinä tahdo tänne, niin enköhän kuitenkin joutunut sinne pian myös kolmannen kerran. Silloin tuntui kaikki tosi epäreilulta. Monta kertaa olen miettinyt ” miksi minä? miksi meille käy näin aina vaan uudestaan?”. Moni on kysynyt meiltä, miten uskalletaan vielä yrittää, jos taas käy samalla tavalla. En tiedä…joku saa vaan vielä uskomaan johonkin parempaan…ehkä? ( en oikeastaan tiedä itsekään enää..)

      Mulla on ihan selvästi nyt kevään aikana paino noussut ja vyötärön ympärys kasvanut. Olen syönyt enemmän ja liikkunut vähemmän. Uskon kyllä että hormoneilla on osuutensa tähänkin. Myös mielialat menee miten sattuu. Saamaton olo hyvin usein…Ei innosta liikunta eikä ulkoilu. Jonkinlainen turhautuminen on myös tullut tähän kaikkeen. Ehkä myös siksi tuntuu että ei enää jaksa niihin ivf-hoitoihin. En jaksa myöskään enää uskoa että IUI:t tehoaa, eihän ne ole edes täsmähoito meille.

      Mulla ekassa IUI:ssa ei ultrattu, mutta tokassa ultrattiin.Silloin oli niin hyvät olosuhteet kun voi olla, ultran mukaan. Nyt tosiaan seuraavaksi pitäisi päästä myös alkukierron ultraan. Täällä on opastettu pistämään pregnyl 36tuntia ennen inssiä. Viimeksi käskettiin testata ovista kotona, ja plussa tuli jo kp 12.

      Ajattelin seuraavan käynnin yhteydessä valittaa lääkärille vielä mun menkoista,jotka on muuttuneet ihan olemattomiksi nyt keväällä. On ne tässä viime vuosina niukentuneet muutenkin, ja tokan kaavinnan jälkeen alkoi tiputtelut aina ennen menkkoja. Mutta nyt vuoto on niin olematonta, että kohta niitä ei voi enää menkoiksi kutsua. Sanoin tästä jo viime käynnillä,ja sit pitikin mennä vielä verikokeeseen, mutta tulosta en ole saanut. Tuntuu vaan itsestä ihan hurjalta, että kun ennen oli kunnon vuoto ja se kesti melkein viikon, niin ei tää voi olla normaalia siihen verrattuna enää.Lääkärit ei vaan ole oikein missään osanneet kommentoida tähän juuri mitään. Jotenkin kai tää kuitenkin stressaa kun ei tiiä mikä on vialla!

      Tsemppiä kaikille. Toivottavasti saadaan pian plussia tänne palstalle!

    • #7138
      Evita
      Osallistuja

      Heippa kaikki,

      välillä tosiaan tuntuu raskaalta kammeta itsestä tästä suosta ylös… Onneksi on kevät tulossa 🙂

      Sudenkorento, olen nyt yrittänyt pitää kohtuni lämpimänä, jos sinne vaikka joku haluais muuttaa (yksiö vapaana):) Miusta se oli hassun ihana ohje, mutta on siinä varmaan jotain perääkin, koska onhan kohdun verenkierrolla merkitystä raskauden alkamisen kannalta.

      Hiiruli , olen vähän kade tuosta siun puutarhaharrastuksesta. Siellä kuoputellessa ja möyriessä unohtuu varmaan nämä lapsettomuusasiatkin vähäksi aikaa. Meillä on valitettavasti vaan parveke ja sekin on niin kuuma, ettei siellä oikein mikään viihdy.

      Pipu, se geneettinen yhteensopimattomuus oli kyllä tarkoitettukin ihan huumoriksi – eihän tätä muuten jaksaisi. Miulla on tapana sanoa miestä Pupuksi ja miehellä minua Puluksi ja ollaankin miehen kanssa naureskeltu, että ei kai se mikään ihme olekaan ettei onnistuta lisääntymään kun toinen on lintu ja toinen kani 🙂

      Pistin juuri viimeisen Gonal-F:n ja huomenna huomenna olis folliultra ja mahdollisesti jo sitä seuraavana päivänä inssi. Miulla on lääkitys mennyt niin, että aluksi tabletteja söin kierron päivinä 3-7 ja pistoksia olen ottanut kp 5-9, jonka jälkeen ultra. Miulla on luonnostaan lyhyenpuoleinen <28 vrk kierto, joten oletan, että lääkkeenottopäivät määräytyy kierron pituuden mukaan, vaikka ei sitä miullekaan ole ikinä selitetty sen tarkemmin, kysyttiin vain kierron pituus ja annettiin päivät. Olen kuitenkin ottanut aina lääkettä vain joko tablettina tai pistoksena, en koskaan yhdistelmänä, mikä oli minulle uutta. Mitä tulee lh- tai ovistesteihin, niin olin vähän hankala potilas aluksi koska en motivoitunut niitä aluksi tekemään, kun mentiin ovulaation induktiolla ja ajoitelulla yhdynnällä. Jos naisella on säännöllinen kierto ja seksiä on 1-3 päivän välein, ovulaatio ei voi mennä ”hukkaan” tai ohi, koska siittiöt elää varovaisestikin arvioiden sen kolme päivää. Inseminaatioon ja piikkilääkitykseen siirryttäessä katsoin yksinkertaisemmaksi siirtyä ottamaan myös irrotuspiikin, koska ovulaatioajankohta on silloin aika saletti. En muutenkaan oikein tykkää ovistesteistä, koska ne on miusta työläitä tehdä (miulle on vaikeaa olla neljä tuntia pissaamatta) ja epävarmoja, koska lh-piikki voi olla niin lyhytaikainen, ettei sitä testillä saa kiinni.

      Hiiruli, siulla taisi olla tänään testipäivä… Pidän kovasti peukkuja! Olisi tosiaan jo aika saada plussia tähänkin ketjuun, että jaksaisi uskoa, että inseminaatiollakin voi tulla tulosta.

      Onnistumisia kaikille! 🙂

    • #7147
      Evita
      Osallistuja

      Nyt on follit ultrattu. Kaksi siellä oli, johtofollikkeli 18 mm oikealla ja vasemmalla pienempi. Limis oli 10 mm. Käski pistää Gonal-F:n vielä tänään ja huomenna Pregnylin ja soitella huomenna inssiaikaa.

      Tällä käynnillä kävi siinä mielessä hyvä tuuri, että miulle sattui polin vastaava lääkäri. Olin valmistautunut keskustelemaan hoidon jatkosta tyyliin ”jos saamme yrittää inseminaatiota kolme kertaa, niin eiköhän se ole sitten siinä”. Oletin, että hän olisi samaa mieltä, mutta hän sanoikin, että voihan näitä hoitoja jatkaa, kun viime inssissä ainakin kaikki näytti hyvältä, siittiöt käyttäytyivät hyvin ja hoitovastettakin tuntuu riittävän. Tulkitsen sen niin, että inssejä voidaan tehdä enemmänkin kuin kolme kertaa, jos edellytykset hoidolle säilyvät ja haluamme jatkaa. Mitään hoitosuunnitelmaa tai mustaa valkoisella en kuitenkaan saanut, vaan ilmeisesti katsotaan tilanne hoito kerrallaan. Onhan se tietysti hyvä uutinen, jos mahdollisuuksia on enemmän kuin kolme, mutta itse toivoisin, että hoidolla olisi selkeät raamit ja loppu jossain kohtaa, jos tulosta ei ala tulla, ettei tarvitsisi roikkua siinä kuuluisassa löysässä hirressä. Hoidot sitovat kuitenkin paljon energiaa. Ivf-hoidot ovat meiltä kuitenkin edelleen poissuljettu. Tavallaanhan se on vähän nurinkurista, koska toisaalta suositellaan, että kannattaisi aloittaa suoraan ivf:llä, jos parilla on vähän enemmän ikää. Saadaanhan sitä yhteistä rahaa palamaan näissä inseminaatioissakin.

    • #7151
      Hippu
      Osallistuja

      Moikka kaikki!

      Follit ultrattu täälläkin. Mennään siis Evitan kanssa aika samaa tahtia tätäkin inssikierrosta! Nyt yllätti se vasen munasarja, jota tässä ennätin jo parjata, nyt olikin sillä puolen 3 follikkelia! Yksi isompi ja muutenkin parempi ja 2 pienempää. Taitaa sekin puoli toimia! Se pieni kysta/endometriooma siellä on edelleen, mutta nyt oli siis muutakin 🙂 Suunnitelmana sellainen, että tänään vielä Menopur-pistos ja huomisiltana Pregnyl 36 h ennen torstain inssiaikaa. Tällä mennään ellei huomisaamuna tule ovistesti plussaksi, koska sitten inssi tehdään jo ke. Sama lääkäri oli kuin viimeksi ja lyheysti hän visioi sitä, että JOS tulee vielä se 5. inssi, niin siinä jätettäisiin Letrozol pois, olisi pelkät Menopur-pistokset kp 5. lähtien. Tämä siksi, koska munasarjat näyttävät nyt stimuloituvan ja limikseen Letrozol saattaisi jotenkin negatiivisestikin vaikuttaa.

      Tänään sitten kävi niin, että ekaa kertaa odotustilaan sattui tuttu ihminen 🙁 Ajattelinkin jossakin vaiheessa, että näinkin voi käydä. Tämä varmasti yllätti kummankin ja toi kyllä itsellekin hämmennystä ja ylimääräistä mietittävää. Toivon, ettei hän kertoile näheensä minut ko. paikassa, mutta tuskinpa, koska samallahan hän tulee kertoneeksi olleensa itse siellä. Tietenkään en voi tietää tietääkö hänen tilanteestaan miten monet, mutta harvemmin näistä kovin monet tietävät.

      Otetaanko teillä hoitojen aikana verikokeita? Täällä ei oteta hormonikokeita kuin alun tutkimusvaiheessa. Infektiokokeet otetaan vuosittain, se selvisi tänään, kun hoitaja kertoi laittaneensa meille pyynnöt niihin.

      Evitalle tsemppiä ja onnea tämänviikkoiseen inssiin! Oli myös positiivista kuulla, että teilläkin voisi olla enemmän yrityksiä, hyvä niin! 🙂

      Onko hiirulilla meille uutisia, toivottavasti hyviä?! Surenkorennolle myös tsemppiä loppupiinailuun!

      Voimia ja onnistumisia meille kaikille 🙂

    • #7152
      hiiruli79
      Osallistuja

      TERVEHDYS!
      Juu niin se oli testipäivä ja negaa se näytti 🙁
      Enkä millään saanu aikaseks tännekään tultua kirjottaa mitään niin vi….i!!!!
      Vaikka ei ensin mukamas uskois et tästä nytkään mitään tulee ja ottaa muka sillee rennosti niin sitten kuitenkin niin toivoo ja pettyy ja itkukshan se taas meni. Eipä kyllä vuotokaan ole alkanu mut en jaksa uskoa että se positiiviseksi muuttuuu enään. Kun nyt alkais sitten se uusi kierto eikä veny liiaksi. Vaikka kai nyt silti irrotuspiikillä jatketaan mut jos kuitenkin tulee se luonnollinen ovis sit väärään aikaan kun nää päivät nyt venyy.
      On siis jo 33kierronpäivä! Nää 2 hoito kiertoa ollut ny 29 ja 30pv.
      Ei saisi verrata toisten hoitoja mutta kyllä niin ihmetyttää kun ei mulla noin tarkkaan määrätty pistämistä. Sanottiin että aamulla ennen kun lähdet töihin ja inssi siis seuraavana aamupäivänä tulee alle 30tuntia. Kai vaan pitää luottaa että ne lääkärit tietää.
      EVITA,Juu kyllähän sitä sanotaan että puutarhan hoito on ilmaista terapiaa.:)
      Ja sen terapian tarpeessa tässä kyllä on oltukin taas koko pitkä talvi.
      Lauantai olikin mitä mainioin sää pihalla touhata kun taas sunnuntai ei.
      Kaipa sitä olisi jo ilman tuota tullut jo hulluksi tässä kaikessa;)
      Niin tosiaan mullahan se yksi kierto meni niin että ei se testi saanut huippua näkyviin olikos sitten niin lyhyt. Ja just ku lääkäri oli niin toiveikas sillon siellä ultrassa että optimaalinen tilanne 2kypsymässä, näin sanoi.
      Mä mietin tota jos ne meidän siittiöt ei eläkään siellä mun sisässä kauaan mistäs senki sitten tietää. Ilman hoitoja pyrittiin olee siinä puol välin aikaan joka toinen päivä.Joskus tein testiä mutten aina, kun en kerta saanut siihen aina mitään niin turhautti tehdä niitä ja stressas vaan lisää.Ja oli niin vaikea ajottaa se ajankohta koska tekee. Mulla oli joku edullinen liuskatesti sillon eikä aamupissasta saanu tehdä olikohan että klo10-20 välillä. Nyt olen ostanu ihan apteekista kuten on käsketty ja sitä digitestiä ku hymyilee, ei tarvi miettiä viivojen paksuutta. Ne oli niin hankalia sillon.
      Niin ja kun ton saa tehdä heti aamulla eli on sitten ollut rakossa sen yli 4t.
      Mulla tuli niin kalenterin kanssa sekstailu olokin jo välillä että alko tympii.
      Että sitä todellakin tekemällä tehtiin sitä lasta! rentous oli jo kaukana!
      Nyt taas menee paremmin.
      Välillä manaan itseäni että pitkitin tutkimuksiin menoa kun sitä sanotaan että alle 35vuotiaana olisi parempi.Mutta eihän sille mitään voi nyt tässä ollaan nyt tän ikäsinä ja sillä selvä. Mies mua vieläkin vanhempi.
      No mutta jos nyt hakisi sitä terapiaa taas tuolta pihalta 🙂
      Jospa sä SUDENKORENTO toisit tänne positiivista ajattelua ja uskoa insseihin kertomalla plussa tuloksesta.
      Pidetään kaikki peukkuja!

    • #7154
      Surenkorento
      Osallistuja

      Huomenta, arvon leidit.

      On ollut perin ihanaa lukea, miten täällä kaikki toivoivat minun tuovan ilouutisia ja toivoa IUI-hoitojen suhteen, mutta valitettavasti en voi tätä tehdä. Eilinen kp27 aamupäivä alkoi olla jännittävä, kun mitään tuntemuksia ei ollut, ja mietinkin, että nytkö päästään testipäivään asti ja olisko plussaa tiedossa. Iltapäivällä alkoivat sitten kuitenkin tutut alavatsakivut ja alkuillasta muodostuikin taas kp1.

      Kahden viikon odotusaika inssistä testiin meni sinänsä todella lupsakasti, kun olin ottanut ei-toiveikkaan asenteen, mutta kyllähän tuo pettymys oli taas sellainen, että ei sitä oikein voi sanoiksi pukea.

      Soittelin polille heti aamusta ja meillä on tänään nyt sitten jo IVF-suunnittelutapaaminen ja hoitokierto alkaa siis välittömästi. Siirryn tuohon naapuriketjuun kirjoittelemaan ja toivon teille kaikille kovasti tsemppiä ja onnistumista inssiajoihin <3.

      Olkaa vahvoja ja juuri niin ihania ja täydellisiä naisia kuin olettekin!
      Teissä ei ole vikaa – luonto ei vain jaa näitä juttuja tasapuolisesti.
      Hoitakaa te tuo plussalisääminen tälle palstalle, kun minä en siihen kyennyt 🙂

      1st IUI Feb '15, 2nd IUI Mar '15, 3rd IUI on April Fools' Day '15. 1st IVF May/June '15, 1st PAS Aug '15 (didn't happen). 2nd IVF Nov '15 and two stripes in the morning of the 30th Nov.

    • #7168
      Evita
      Osallistuja

      No, nyt on rojut sisällä ja tunteiden vuoristorata alkaa taas. Inssi tehtiin päivää myöhemmin kuin viimeksi ja siinä kävi niin kuin jänskäsin: ovulaatio oli ehtinyt tapahtua molemmin puolin. Inssin tekijä oli sitä mieltä, että sillä ei kuitenkaan ole onnistumisen kannalta suurta merkitystä. Tänä aamuna oli vielä aikamoiset ovulaatiotuntemukset molemmin puolin, joten jospa se olisikin tapahtunut tänä aamuna juuri ennen ultraamista. Yleensä kai tähdätään siihen, että siittiöt laitettaisiin ennen ovulaatiota, mutta myöhästähän se oli rypistellä, kun oli jo housussa – tai munanjohtimessa tässä tapauksessa 🙂 Tulipahan muuten samalla vastaus siihen mieltä askarruttaneeseen kysymykseen, irtoavatko munasolut yhtä aikaa eri puolilta jos niitä on useampi. Nyt ainakin irtosi.

      Hienoja uutisia Hippu, että kummatkin munasarjasi toimivat – ja vielä noin innokkasti! Meillä tuntuu tosiaan ”biorytmit” menevän yksiin 🙂 Mille päivälle inssisi sitten lopulta meni? Jos et kamalasti inhoa pistämistä, niin oman kokemuksen perusteella suosittelen irrotuspiikkiä, koska ovulaation ajankohta on silloin tiedossa=vähemmän säätämistä. Tuo tuttuihin törmääminen hoitopaikassa on vähän sellanen ainainen pelko persiissä, jos ja kun ei halua hoidoistaan kenelle tahansa kertoa, ja harvempi varmaan haluaa. Miulla kävi niin, että hoitajana oli menneisyydestä tuttu ihminen, joka todennäköisesti myös muisti minut. Se on tietysti vähän eri asia, koska hoitsuilla on vaitiolovelvollisuus, mutta tuttujen sattuessa täytyy kai vain luottaa siihen, että kummankaan etu ei ole välttämättä puhua asiasta muille. Mutta eihän ne kivoja tilanteita ole.

      Voi hiiruli, otan osaa – parempi onni ensi kerralla. Onhan niillä ovistesteillä puolensakin, en sano sitä ollenkaan, esim. jos ei tunne kiertoaan, se on epäsäännöllinen, tai ei ole selkeitä ovulaatiotuntemuksia. Olen yrittänyt välttää yli kaiken tuota kalenteri kädessä sekstaamista, mutta kyllähän se meilläkin meni yhdessä vaiheessa siihen ennen hoitoja. Onneksi meille sattui perhesuunnitteluneuvolassa lapsettomuustutkimusten alkuhaastattelussa kokenut terveydenhoitoja, joka sanoi kuultuaan meidän ”lastentekoaikataulun”, että nyt lopetatte välittömästi tuon lasten tekemisen, eihän tuosta tule kuin stressi. Olin tosi huojentunut. Normaalisti siittiöt tosiaan elää sen 3-5 päivää naisen elimistössä, joten 1-2 kertaa ovulaatioviikolla riittää raskauden alulle saamiseen – ainakin noin periaatteessa. Lapsettomuudesta kärsivillä asia ei tietysti ole ihan niin yksinkertainen.

      Ja lopuksi vielä kiitos Sudenkorento kauniista ja kannustavista sanoista ja paljon onnea sinulle uusiin haasteisiin 🙂

    • #7194
      Hippu
      Osallistuja

      hiirulille syvät pahoittelut negasta, on tämä nyt meillä kaikilla näköjään aika hankalaa, eikä nämä IUI:t meinaa tuottaa tulosta 🙁 Yritetään kuitenkin jaksaa uusiin yrityksiin!

      Surenkorennolle kiitokset sanoistasi ja tsempistä meille! Voimia, onnistumista, toivoa sulle IVF-hoitoihin! Paljon mahdollista, että liityn elokuussa sinne IVF-palstalle, mut toivotaan, ettei siellä törmäiltäisi, että olisi tullut jo onnistumisia 🙂

      Evitalle tsemppiä taas piinailun vuoristorataan! Samoissa vaiheissa tässä taas mennään, sulla inssi päivää aiemmin.

      Mulla oli tänään inssi eli tämä meni nyt sen ma folliultrassa tehdyn suunnitelman mukaan. Ti ei tullut ovistesti plussaksi, joten pääsin pistämään Pregnylin, joka oli ollut jo helmikuusta tokasta inssikierrosta lähtien jääkaapissa, mutta aiemmin sitä ei oltu tarvittu.

      Mullakin oli jo osa munasoluista irronnut ja joku folli siellä vielä oli… Tänään sattui ekaa kertaa pkl:n ylilääkäri ja taas kyllä huomasi, että eri lääkäreillä on vähän erilainen näkemys samassakin yksikössä. Tämä lääkäri oli sitä mieltä, että ikä ja sperman laatu huomioiden insseillä tuskin onnistumme. Vaikka tämän itsekin olen toki tiennyt, niin jotenkin tämä lääkäri ilmaisi asian sen vähänkin toivon vieden 🙁 En siis odota tältä inssiltä nyt juurikaan mitään, vaikka nega varmasti sitten taas kyllä on pettymyskin. SOVIMME MYÖS, ETTÄ TÄMÄ ON MEIDÄN VIKA IUI! Hän ei nähnyt suositeltavana enää 5. inssiä, vaan että aloitamme tämän jälkeen kesätauon ja elokuussa sitten ivf-hoitojen suunnittelu ja aloitus. Niitä nyt kuitenkin tilanteessamme kannattaa vielä yrittää.

      Olin jotenkin tämänpäiväisen jäljiltä enemmän jossakin tunnekuohussa kuin viime insseissä. Olin samanaikaisesti pettynyt ja helpottunut. Pettynytkin siihen, että inssit on nyt sitten tässä ja jotenkin tämä lääkäri sai kaiken tuntumaaan toivottomammalta. Helpottunutkin olen siitä, että tauko alkaa tämän piinailun jälkeen ja ei tarvitse mennä tuonne pkl:lle muutamaan kk:een, ei tarvitse käyttää lääkkeitä. Voi ainakin yrittää ajatella muuta. Lääkäri näki tauon hyvänä ennen ivf-hoitoja senkin vuoksi, että munasarjat ”väsyvät” näihin peräkkäisiin hoitokiertoihin. Hoitaja sitten yritti vähän mainita tauosta henkistä puolta ajatellen, ihan kun en nyt sitä itse tietäisi ja tuntisi. Nyt kyllä tuntuu, että tarvitsen tauon niin psyykkisesti kuin fyysisesti tämän tammi-huhtikuun jälkeen. Koko ajan on ollut menossa jokin vaihe, jokin lääke, jokin aika tulossa… Ehkä senkin vuoksi, vasta nyt sitten varmaan tulee tilaa sellaisille tunteille, joille ei ole ollut tilaa, kun koko ajan on jotakin ollut meneillään.

      Kävin sitten Luget apteekista ja ihmettelinkin, kun lääkäri oli kirjoittanut 2 pakkausta, otin vain yhden. Ohjeessa sitten olikin, että 1 aamuisin ja 1 iltaisin. Aion kyllä olla omaehtoinen ”potilas” ja noudattaa aiempien lääkäreiden ohjetta eli käyttää 1 yöksi, kuten aiemmissakin insseissä. Riittävän epämiellyttävää niinkin…

      Vähän siis apeissa fiiliksissä tällä hetkellä olen, mutta kai se taas tästä.

      Jaksamista, tsemppiä ja toivonhippusia teille jokaiselle! 🙂

    • #7196
      Pipu
      Osallistuja

      Hippu, ristiriitaiset fiilikset ihan varmasti! Toisaalta hyvä, että lääkäri sanoi asian suoraan, mutta eipä se nyt paljon tsemppaa loppukierron uskomiseen ja toivomiseen. Mutta hyvä, että pääsette jo syksyllä IVF-hoitoihin ja ennen kaikkea hyvä, että saatte nyt vähän pitää taukoa hoidoista ja ottaa kesän rennosti.

      Surenkorento, eipä näköjään näytä toivo eikä toivosta luopuminen, ei usko eikä epäusko… Tuntuu kyllä välillä, että se on ihan sama, mitä tässä tekee. Lopputulos on kuitenkin uuden kierron alkaminen ärsyttävän säännöllisesti. Hyvä puoli teidän tilanteessa onneksi on se, että pääsette suoraan IVF-hoitoihin ilman jonottelua! Paljon tsemppiä ja uskotaan ja toivotaan, että järeämmät hoidot nyt tuovat onnistumisen! Saa tulla tännekin puolelle raportoimaan, jos plussa yllättää 🙂 Hyvää kevättä ja kesää <3 Onneksi tähän keskusteluun ehti liittyä muitakin ennen lähtöäsi, etten jäänyt tänne ihan yksinäni 😀

      Olen kanssa miettinyt samaa kuin Hiiruli, eli sitä, että kuoleekohan siittiöt saman tien mun sisälle päästyään. Onko teistä kellekään tehty sitä yhdynnän jälkeistä testiä, jossa katsotaan, onko siittiöt vielä elossa tietyn ajan kuluttua yhdynnästä?

      Kyynel, mulla on täysin samoja saamattomia fiiliksiä, ulkoilu ja liikunta ei voisi vähempää kiinnostaa. Enkä oikein saa mitään muutakaan tehtyä. Ja tää saamattomuus saa muutenkin surkean olon tuntumaan vielä surkeammalta. Oon jo tässä vaiheessa hoitoja loputtoman väsynyt tähän kaikkeen. Ei vaan jaksaisi taas uutta kiertoa ja hoitoja. Tänään oli ekaa kertaa sellainen aamu, että en kyennyt lähtemään töihin. Oli vaan niin kertakaikkisen väsynyt olo, että ajatuskin siitä, että olisi seitsemän tuntia töissä, vei kaikki energiat.

      Mun piti ensi maanantaina mennä psykiatriselle sairaanhoitajalle juttelemaan. Aika oli kuitenkin niin pahasti työpäivän alkuun, että oisin myöhästynyt töistä ja sit toisekseen mietin, että jos vollotan sen koko vastaanoton ajan, niin en voi mennä sieltä suoraan töihin. Niin ja se aika oli kaiken lisäksi äitiyspolilla, ja ajatuskin sinne menemisestä ahdistaa. Oli pakko perua se ja sain uuden ajan vasta reilu kuukauden päähän. Päädyin sitten varaamaan ajan yksityiseltä psykoterapeutilta. Ei tässä omin voimin enää jaksa. Mikään ei vaan huvita eikä tuota juurikaan iloa. Mies lähtee mun kanssa ekaan tapaamiseen ja päästään sinne vielä tällä viikolla. Ekalla käynnillä kartoitetaan, olisiko tarve enemmän yksilö- vai pariterapialle.

      Niin joo, ja tänään siis kp 1. Huomenna taas ultraa varailemaan ja sit lääkkeiden ostoon :/

      Voimia kaikille <3

    • #7204
      Evita
      Osallistuja

      Pipu , viisas päätös hakea ulkopuolista apua, jos kerran tuntuu siltä, ettei omin voimin pärjää. Henkisen tuen tarve jää usein täysin huomiotta lapsettomuushoidoissa, mikä on todella iso puute. Hienoa, että teidän hoitoyksikössä siihen on tarjolla apua, mutta mikä järjetön ajatus laittaa se äitiyspolin yhteyteen! Oikeesti, välillä tuntuu että ne ei ajattele ollenkaan…

      Miulla oli vaikeampi vaihe aiemmin keväällä, ennen kuin aloitimme inseminaatiot ja aloin kirjoitella tänne. Viiden tuloksettoman ovulaation induktion jälkeen tuntui vaikealta motivoitua hoitoihin. Välillä oli tosi raskaita ajatuksia ja mietin myös pitäisikö mennä juttelemaan jonkun kanssa. Inseminaatioihin siirtyminen tuntui kuitenkin tuovan jotain uutta hoitoihin – ja uutta toivoa itselle. Osa teistä muista taitaa jo kovasti odottaa ivf-hoitoihin pääsemistä ja silloin inseminaatiot tuntuvat varmaan turhauttavalta, mutta välttämättömältä vaiheelta.

      Hippu, ikävää että teidän viimeinen inssi menee tollaisissa fiiliksissä, mutta positiivista kuitenkin, että pääsette eteenpäin. Jäin ihmettelemään tuota Lugesteron annostustasi. Miulle määrättiin nimittäin vastaavaa lääkettä 1*3 eli yhteensä 300 mg/pvä! Aion myös olla omaehtoinen potilas ja laittaa vain yhden aamuin ja illoin, koska kolmas laittokerta keskellä päivää on yksinkertaisesti liian epäkäytännöllinen.

      Kyynel, olisi kiva kuulla taas sinunkin kuulumisiasi, jos vaan jaksat kirjoitella.

      Mukavaa viikonloppua kaikille! 🙂

    • #7207
      Hippu
      Osallistuja

      Evita, mulla nuo Luget on olleet 200 mg:n kapseleita eli annos on ollut 200 mg yöksi, mutta nyt tämä lääkäri olisi siis määrännyt 400 mg/vrk, mutta kerran ei sitä sanonut suoraan ja ohjettaan perustellut, vaan sain lukea pakkauksesta, niin toimin aiempien lääkäreiden ohjeen mukaisesti. Hän vain kysyi, että onko IUI:n jälkeen ollut keltarauhastukea ja vastasin Lugesteronin olleen, niin hän sitten tällä omalla ohjeellaan teki uuden reseptin… Ollaan omaehtoisia ja itsekin aivotoimintaa omaavia!!!

      Olo nyt vähän parempi kuin eiliset fiilikset ja tässä auttoi kyllä se, että kävin töiden jälkeen kasvohoidossa, johon olin ajan varannut joskus maaliskuussa. Enpä silloin arvannut miten oikeaan ajankohtaan tämä osui. Olipa ihana olla rauhassa pitkällään miellyttävässä hoitotuolissa peiton alla, kun kasvoja hoidetaan. Varsinkin kasvohieronta oli ihanaa, hetken aikaa sai vain olla ja joku hoisi ja hemmotteli 🙂 Suosittelen! Alussa oli kosmetologin (olen käynyt samalla kauan) kanssa puhetta ihon kunnosta, onko erityistä, onko ollut stressiä, kun ihossa hieman kuivia kohtia, näppyloitä, niin mainitsin lyhyesti meidän olevan lapsettomuushoidoissa ja kaikenlaisia hormonilääkityksiä on ollut. Hän suhtautui mukavasti, ei kysellyt enempää, mutta arveli lääkkeiden ja asiaan varmasti liittyvän stressin vaikuttavan ihoonkin.

      Pipulle voimia uuteen inssikierrokseen! Kuulostaa fiksulta, että haet ulkopuolista apua. Toivottavasti on hyvä terapeutti ja käynneistä on sinulle apua 🙂 Nämä on kuitenkin niin isoja ja monitahoisia asioita ja rankkoja vaiheita, että ammattiapu ei varmastikaa ole pahitteeksi. Henkistä puolta ei hoitopaikoissa huomioida, kun huomio on lähinnä vain näissä itse hoidoissa, ajoituksissa, lääkityksissä jne. Vai että äitiyspkl:lla olisi sen psyk sh:n vastaanotto, hip hurraa, just joo… Meillä täällä tämä pkl sijoittuu samaan kerrokseen äityispkl:n kanssa, sentään omassa rauhassaan, mutta tänne mennessä joutuu kulkemaan käytävää, jolta äitiyspkl:lle mennään. Joskus kuuluu vauvan itkua, kuten eilenkin odotustilassa ollessani…

      Väsymystä ja saamattomuutta on mullakin ollut. Olen muutenkin huono pitämään yhteyttä ihmisiin ja koska töissä saa olla jatkuvasti ihmisten kanssa tekemisissä ei normaalistikaan jaksa kovin sosiaalinen olla vapaa-ajalla, niin nyt ei ole jaksanut sitäkään vähää.

      Tämä on ollut tosi tärkeää, että tänne on voinut kirjoittaa ja on saanut vertaistukea teiltä toisilta samoja vaiheita eläviltä, kiitos teille siitä <3

      Leppoisaa viikonloppua! 🙂

      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 7 kuukautta sitten Hippu.
      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 7 kuukautta sitten Hippu.
    • #7209
      Kyynel
      Osallistuja

      Surenkorento ja hiiruli pahoittelut negasta molemmille 🙁
      Evita ja hippu nyt täydet tsempit teille! Jotenkin se antaisi toivoa itsellekin, kun joku edes täällä onnistuisi IUI:n avulla.

      Pipu, mä olen käynyt myös juttelemassa ja hakenut ulkopuolista apua tähän ahdistukseen nyt näiden hoitojen aikana. Talvi oli aika synkkää ja raskasta aikaa. Nyt tuntuu että jo helpottaa kun kevät etenee ja kesä lähestyy. Tämä pakollinen välikierto ei ollut ollenkaan huono juttu. Tässä kierrossa en siis ole käyttänyt Letrozolia ollenkaan. Nyt kuitenkin otin Luget loppukiertoon. Tän viikon alussa onnistuin bongaan oviksen. Oli kyllä niin selkeät oviskivut, että ei voinut erehtyä! Ja sitten vielä testasin sen ja sain varmistuksen. Se olikin nyt kp 14, kun yleensä o+ on jo kp 12. Pitihän ovis tietysti hyödyntää, vaikka minua on alkanut jo niin kovasti tympimään tämä koko homma, että kieltämättä mietin alkuviikosta jaksaako tässä nyt ryhtyä taas yhtään mihinkään. Kun ei se kuitenkaan hyödytä mitään…

      Mä oon siis jo omaksunut aika negatiivisen asenteen tämän asian suhteen. En jaksa millään uskoa että meille vauva joskus tulisi. Ja kohta pitäisi tietää, halutaanko me ivf-jonoon vai ei…Huoh.

      Luge-annostuksesta: eka lääkäri määräsi mulle luget 3 kertaa päivässä ja minähän kiltisti noudatin ohjetta. Seuraava lääkäri oli sitä mieltä että 3krt/pv on liioittelua. Siitä lähtien on siis tarvinnut käyttää lugea vain kerran päivässä, iltaisin. Että kyllä nuo lääkärit välillä määrää niitä lääkkeitä aika vaihtelevasti.

    • #7213
      Pipu
      Osallistuja

      Kiitos tsempeistä ja ymmärryksestä! Niin ihanaa, että on tällaisia palstoja ja täällä mahtavaa, kannustavaa vertaistukea <3

      Kyynel, mä olen myös liiankin hyvin omaksunut negatiivisen asenteen, varsinkin luomuyrittämistä kohtaan. Jos ei ole reilussa 2,5 vuodessa tärpännyt, niin miksi nytkään tärppäisi. Mies jo kielsi minua puhumasta ääneen pessimistisiä ajatuksiani onnistumisen suhteen, ja ymmärrän kyllä, että se ei paranna kenenkään fiiliksiä. Millaista keskusteluapua muuten sait, Kyynel, ja mitä kautta?

      Mun hoitoyksikössä keskusteluapua piti erikseen pyytää, ei sitä automaattisesti tarjota. Ja ekan ajan taisin saada n. 1,5 kk päähän eli apua on huonosti saatavilla. Ja nyt kun jouduin sen ajan perumaan, niin uusi on vasta kuukauden päästä. Ihan hölmöä, että ”kriisiapua” saa vasta monen viikon odottelun jälkeen. Jos nyt oikeasti iskis sellainen olo, että ei jaksa aamuisin nousta sängystä ylös ja ahdistaisi toden teolla, niin en tiedä, mistä apua saisi nopeasti. :/

      Onneksi sain folliultra-ajan aamuksi ennen työpäivää, niin että mun pitäis just ehtiä ajoissa töihin. Sit enää tarvii jännittää, minkälaiseen saumaan inssiajankohta osuu. Veikkaan, että just mun pitkälle työpäivälle keskelle päivää, jolloin vakavasti harkitsen koko päivän ottamista palkattomaksi. En vaan jaksa kehitellä mitään lääkäriselityksiä, kun käyntimääriä aletaan pian ihmetellä.

      Mä en oo koskaan käyttänyt noita Lugeja, mut kokemusten perusteella kuulostaa tosi ällöttävältä 😀 Viime hoitokierrossa multa se keltarauhasarvo tsekattiinkin ja se oli hyvä. Onko teille annettu Luget ”varmuuden vuoksi” oman hormonitoiminnan tueksi vai onko teillä ollut alhainen progesteroniarvo?

      Mukavaa viikonloppua kaikille, ja leppoisaa oloa! 🙂

    • #7216
      Hippu
      Osallistuja

      Mulla ainakin Luget on ihan tukena, oma keltarauhashormonitaso kunnossa. Lääkärit on pakkauksen ohjeeseenkin laittaneetkin maininnan keltarauhashormonituki tai tukihoito. Ilmeisesti ivf-hoidoissa isompiakin annoksia käytetään, joten sitten kai on myönnyttävä vaikka siihen kahdesti päivässä laittamiseen.

      Kuten Kyynel ja Pipu totesitte, niin mullakin on aika negatiivinen peruslähestyminen tätä asiaa kohtaan, vaikka yleisemmin ottaen perusmyönteinen ihminen olenkin. Meilläkin kuitenkin ehkäisy ollut pois syksystä 2007 ja oltiin kuitenkin silloin nuorempiakin kuin nyt. Vaikka aiemmin ovistestejä en tehnytkään, ei halunnut mennä siihen, niin kirkas lima on aina ollut merkkinä oviksesta säännöllisesti. Välillä on tosin ollut kausia, ettei hirveesti ole ollut haluja, kuten esim. kilpirauhastilanteen ollessa pahimmillaan. Nyt maalis-huhtikuulla olen taas huomannut haluttomuutta, ei vain kiinnosta ja näissä lääkkeissäkin mainitaan haittavaikutuksena siitä, joten voi olla sitäkin tai sitten tätä yleisempää väsymystä vähän kaikkeen… Jospa tässä tämän piinailun jälkeen ja kesätauon aikana tilanne edes normalisoituisi, kuten toivottavasti muukin olo.

      Hyvin kaukaiselta tuntuu mustakin ajatus siitä, että ihan oikeasti saisimme vauvan tämän kaiken jälkeen. Enemmän varaudun siihen, että lähinnä nyt 39-vuotiaana tulee vielä yritettyä nämä hoidot ivf:ää myöten ja sitten se on vain sopeuduttava elämään tämän lapsettomuuden kanssa, että tulipahan yritettyä hoidot, mutta tuloksetta 🙁 Toivon tietenkin, että tässä toisin kävisi, eihän sitä muuten jaksaisi edes yrittää…

    • #7219
      Kyynel
      Osallistuja

      Mulla myös luget on tukihoitona. Ei niissä keltarauhashormoniarvoissa ollut mitään poikkeavaa silloin kun ne hoitojen alussa otettiin. Lääkäri on sanonut,että ei niitä lugeja ole pakko käyttää, mutta ei niistä haittaakaan ole. Hyödystä ei ole varmuutta lääkärin mukaan :/

      Pipu, mä oon itse hakenut keskusteluapua kun on siltä tuntunut. Ainakin isoimmissa kunnissa on Seurakunnan perheasiainneuvottelukeskus, josta saa ilmaista apua missä tahansa kriisi-,tms.tilanteissa. Siellä olen käynyt aiemmin keskenmenojen takia ja nyt sitten näiden hoitojen aikaan. Vaikka toiminta on kirkon alaista, niin se ei liity mitenkään uskontoon eikä keskusteluissa puhuta uskontoon liittyvistä asioista. Siellä saa itse päättää mistä haluaa jutella ja aikoja saa varmasti niin paljon kuin tarve on. Siellä tarjotaan apua myös parisuhteen ongelmiin, ja silloin voi pari yhdessä käydä juttelemassa tai molemmat/jompikumpi erikseen.

      Kertokaas mulle, miten parhaiten saatte ajatukset pois näistä hoidoista ja ylipäätään kaikesta mikä ahdistaa lapsettomuudessa? Onko teillä ystävä/lähipiirissä saman kokeneita? Mä oon huomannut että kiireinen arki ja työt pitää ajatukset tästä kaikesta aika hyvin loitolla. Nyt keväällä oon hemmotellut itseäni käymällä useasti hieronnassa. Kesäksi on varattuna muutama ulkomaan matka, ne on parasta lomaa kaikesta. Tulis vaan jo kesä pian!!!

    • #7220
      hiiruli79
      Osallistuja

      Hei kanssa sisaret!
      Nyt on luvassa avautumista!
      Mulla on ollut mieli niin maassa että!! Mies yritti piristää aamulla tekemällä aamupalaa että jaksoin nousta ylös sängystä. Yrittää lohduttaa mutta kun ei se oikeen tajua. No eihän mies käy tätä läpi niinkuin me henkisen lisäksi fyysisesti. Loppu viikko töissä oli ihan tuskaa en olisi millään jaksanut. Kävin välillä pillittään vessassa kun en pystynyt hillitseen. Mikään ei kiinnostanut ja mitään ei oikeen jaksanut harrastuksetkaan ei oikeen tuonut iloa. Kolmas kuukausi hoidoissa ja olin näin masentunut jo, mitähän tulee jatkossa. No kaipa se tästä taas pikku hiljaa alkaa meneen. Ne luget kai teki sen että kierto venyi ja kun soittelin hoitajalle niin kierron eka päivä nyt sitten vasta torstai kun sillon alkoi vasta kunnon vuoto. Ihme ruskeaa tuhrua tuli ensin mutta sitä ei lasketa. Olin kuvitellut käsitelleeni negan testin tuoman pettymyksen mutta sitten se alkoi uudestaan tuossa loppu viikolla, kai kun vuoto alkoi ja kun tälläkertaa kipuilin enempi. Jotenkin vaan niin luovuttaja fiilis että ei tästä mitään tule ei musta tule ikinä äitiä! kaikki muut vaan saa vauvoja. Joo tässä nyt on jo useammalle tulossa ja ei vaan jaksa iloita toisten onnesta ei voi mitään! Mutta sitten suren sitäkin kun olen niin huono ystävä etten pysty iloitsee. Alkaa tää itku herkkyyskin käymään jo hermoille. Kai pitäisi kysyä keskustelu apua mutta saisinko sitä täältä kotipaikalta en jaksaisi matkustaa myös keskustelemaan sinne missä hoidoissa käyn ja taas töistäkin olla pois.
      Tuohon on kokemusta että kun todella kaipaa kriisi apua sen saaminen venyy. Olen vuosia sitten tarvinnut hieman apua selvitäkseni läheisen kuolemasta ja psykologin juttusille pääsi lähes 2kuukauden päästä että oli se vaikeaa. Enkä mä sinnekään ilman ulkopuolisen ihmisen puuttumista olisi saanut itse haettua apua. Tiedän että tämä psykologi ei täällä ole enään töissä.
      Hieman tänään nyt tuntuu paremmalta jo kun aamulla ulkona oltiin ja aurinko kai sai vähän piristymään myöskin. Nyt vain ollut niin vaikea saada aloitettua mitään. Tiedän että on mielelle ja pääkopalle muutenkin hyvä kun pihalla puuhailee kun vain saisi alotettua. Harrastukset auttavat minulla kun vain saan aloitettua.
      Niin meillä nyt viimeinen iui hoito kierto siis alkoi. Sitten jonottelua joskus syksyllä voisi olla eka ivf hoito sanoi hoitaja. Varmaan pieni tauko hyväksi mutta en jaksa millään ajatella että mitä ihmettä teen sinne asti että jaksan pysyä järjissäni. Toiset on niin vahvoja ja mä sitten en.
      Tässä iässä piti olla jo se 2-3 lasta ja näyttää siltä ettei tule edes sitä yhtäkään. Koti huutaa tyhjyyttään. Välillä kun tulen töistä kotia ja mies ei vielä kotona, mua niin ahdistaa tulla tyhjään isoon kotiin missä olisi lapsillekin tilaa. Miksi elämä on niin epäreilua lapsia saa ne jotka ei halua ja kykene niitä hoitamaan!
      Nyt vain pitäisi jaksaa taas eteenpäin on mulla sentään jo hieman parempi mieli tänään vaikka aamulla tuntui ettei ole syytä nousta sängystä ylös.
      Nyt aijon mennä kuokkiin pihalle hukuttaan murheeni sinne syvälle maahan ja piristyä tästä taasen että jaksaisi huomenna olla kuin muutkin.
      Onneksi on tämä palsta sentään minne voi purkautua auttaa edes vähäisen taas.
      Voimia meille kaikille!

    • #7225
      Hippu
      Osallistuja

      hiirulille ja meille kaikille paljon voimia!!! Ainakin mun mielestä tällä palstalla saa avautua ja ylipäätään kirjoitella kaikista tunteista, ajatuksista ja kokemuksista tähän kaikkeen liittyen. Lapsettomuuden tuska on niin paljon surua, pettymystä, vihaa ja vaikka mitä sisältävää ja niin vähän on tilanteita, joissa niitä voisi ilmaista. Ammattiavun hakeminen ei ole heikkoutta, vaan päinvastoin, viisautta ja kykyä pitää itsestään huolta. Elämä on todellakin epäreilua tässä asiassa ja meillä on kaikki syyt näihin tunteisiin. On meitä, jotka emme saa lasta tai jos saamme, niin se on melkoisen taipaleen takana ja sitten on toisessa ääripäässä abortin tekijät yhden yön juttujen jäljiltä ym. ihmiset, jotka eivät edes haluaisi lasta tai kykene siitä huolehtimaan. Lapsettomuuteen kytkeytyy sitten erilaiset sosiaaliset kuviot, vanhemmat eivät ehkä tule isovanhemmiksi koskaan, itse ei ehkä jaksa tavata lapsiperheitä. Asiassa on toki sitten erilaisia kausia. Mun mielestä ei tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä, ettei voi iloita ystävien onnesta silloin kun oma kipu on tämän asian kanssa meneillään, keneltäkään ei voi vaatia kohtuuttomia!

      Olen kertonut vain muutamalle ystävälle tilanteesta. Yhdellä oma kokemus asiasta ja viimeisestä ivf-yrityksestä lopputuloksena lapsi. Yhden ystävän lähipiirissä saatu lopulta lapsi luovutetun munasolun kautta (itse tuskin vastaavaan jaksaisin lähteä…) ja hänellä on siten ymmärrystä näistä vaiheista. Yksi ystävä tukee mukavasti, on valmis kuuntelemaan, kun haluan puhua, muttei kysele, koska tietää, että voi olla vaihe, etten halua/jaksa puhua asiasta. Yhden kanssa taas kävi kurjasti, kun kerroin meidän olevan hoidoissa, niin kävi ilmi, että hänellä oli omat hyvin kipeät kokemukset asiasta, eikä hän aiemmin ollut niistä pystynyt kertomaan, tiesin vain jotakin hyvin raskasta ja ikävää hänen kokeneen. Hänelle asia on edelleen niin kipeä ja vaikea, että hän on nyt sitten aika lailla vältellyt minua ja ilmaisikin heti, ettei voi olla tukena. En sitä odotakaan, mutta hänelle kertominen kaduttaa, koska suhteemme on nyt sitten etääntynyt ja itseäkin koko tilanne ahdistaa. Enpä voinut tietää…

      Tuosta henkisen tuen saamisesta. Kai pienemmilläkin paikkakunnilla on julkisella puolella psykiatrisia sairaanhoitajia ja/tai psykologeja. Isommilla sitten kriisikeskuksia jne.

      Kyynel kyselit millä ajatuksia saamme muualle näistä asioista. Työ vie kieltämättä siinä määrin aikaa ja energiaa, että välillä on pakko ajatella muuta. Liikuntaa olen yrittänyt pitää säännöllisesti jossakin muodossa kuvioissa, koska tiedän entuudestaan mitä jaksamiselleni tapahtuu, jos se jää pois. Käsitöitä, virkkaamista ja neulomista välillä väkertelen, jotakin simppeliä. Musiikilla on tärkeä merkitys myös erilaisten tunteiden kanssa ja voimien tuojana. Fanitan yhtä bändiä, mikä antaa paljon voimia 🙂 Ennen kaikkea itsensä kuuntelua yritän tehdä, tehdä sitä, mitä jaksaa tai mikä huvittaa tai olla tekemättä mitään, jos sille tuntuu. Yritän olla lempeä ja hyväksyvä itseä kohtaan, välillä paremmin ja välillä huonommin onnistuen, ei sitä kukaan muukaan taida meidän puolesta tehdä ja itse tunnetaan mielessämme ja kropassamme kuitenkin nämä tuskat. Lomat ja reissut myös piristävät ja onneksi kesä on tulossa!

      Voimia teille kaikille taas alkaneeseen uuteen viikkon! 🙂

    • #7259
      Evita
      Osallistuja

      Tervehdys kaikille! 🙂

      Oon ollut niin järkyttävän väsynyt, et en oo jaksanut tännekään kirjoitella – lueskellut olen kyllä aina välillä teidän muiden päivityksiä. Miulla oli ensimmäisen inseminaation jälkeen tukilääkityksenä Crinone-geeli 90 mg*1 ja tähän toiseen vaihdettiin Lutinus 100 mg*2 ja luulen että väsymys on johtunut tosta korkeammasta progesteronimäärästä. Ootteko huomanneet, että progesteroni aiheuttaisi teille väsymystä? Progesteroni taitaa olla myös vastuussa loppukierron vitutuksesta, on tullut huomattua taas tässä kierrossa 😀

      On varmasti vaikea pitää toivoa yllä, jos ei ole kertaakaan onnistunut luomusti 🙁 Onhan se totta, että raskauden alkamisen todennäköisyys ei kasva usean vuoden yrittämisen jälkeen ja kyllä sen itsekin kipeästi tiedostaa. Me olemme kuitenkin kerran onnistuneet, joten minun on pakko uskoa, ettei se ole meille mahdotonta, ellei joku meissä ole muuttunut radikaalisti sen jälkeen – varsinkaan kun meille ei ole tehokkaimpia hoitoja tarjolla. Miulla on tosiaan tullut jo yli vuotta vastaava määrä folleja hoitojen aikana, joten luulisi kaiken todennäköisyyden mukaan raskauden alkamisen olevan vain ajan kysymys. Ehkä olen katteettoman optimistinen, mutta onhan sekin itselle helpompaa. Joskus sitä kyllä ihmettelee itsekin, miten kauan sitä oikein jaksaa toivoa ja pettyä…

      Tuosta avun saamisesta/hakemisesta vielä. Hiiruli, onko teidän paikkakunnalla mitään ns. matalan kynnyksen paikkaa, jonne ei tarvita lähettä tai ajanvarausta, vaan voi vain kävellä suoraan sisälle, esim. kriisikeskus tai päivystävä mielenterveyspoliklinikka? Mielenterveyspäivystys voi tietysti kuulostaa jotenkin liian raskaalta tai vakavalta, mutta ne palvelevat ihan kaikkia ongelmien ”tasosta” riippumatta, tai ainakin sitten ohjaavat oikeaan paikkaan. Perheasianneuvottelukeskuksissa on myös varmasti kokemusta lapsettomuudesta.

      Täällä on viritelty keskustelua keinoista joilla selvitä lapsettomuuden kanssa. Miulle on ollut hyvä onni saada puoliso, joka jaksaa ainakin kuunnella sujuvasti (vaikka ajatukset ehkä välillä harhailisikin) miun varmaan välillä loputtomalta tuntuvaa pohdintaa hoidoista ja lapsettomuuden aiheuttamista tuntemuksista. Onneksi meitä on tässä kaksi yhdessä eikä kaksi toisiaan vastaan, muuten oisin paljon heikommilla. Keskenmenon jälkeen hän sanoi, ettei voi varmaan täysin ymmärtää, miltä se miusta tuntuu, mikä oli miusta rehellisesti sanottu. Vaikka kumpikin suree, mies ja nainen kokee varmasti lapsettomuuden hieman eri tavalla.

      Luonnossa liikkuminen on toinen asia, joka antaa miulle paljon voimaa. Musiikki on myös aina ollut miulle keino, jonka avulla käsitellä asioita, samoin kirjallisuus ja elokuvat. Oon lukenut ja katsonut kaiken mitä oon lapsettomuudesta saanut käsiini, eikä sitä muuten ole paljon – ihan kuin lapsettomia ei oikein olisikaan! Lohdutan myös itseäni aina välillä herkuilla, mutta kannattaa pitää huolta, ettei se ole ainoa tunteiden käsittelykeino, muuten voi alkaa näkymään vaa’assa – tosin onko sekään nyt aina niin vaarallista… Tykkään myös paljon saunoa ja hoitaa ja hemmotella itseäni kosmetiikalla ja eteerisillä öljyillä. Pieniä iloja, mutta aina niitä isompiakaan ei ole tarjolla. Niin, ja maiseman vaihtaminen aina välillä virkistää.

      Mukavaa loppuviikkoa kaikille! 🙂

    • #7274
      Pipu
      Osallistuja

      Moikka,

      päivitän vaan omat kuulumiset pikaisesti. Folliultra oli tänään, kasvamassa 15 mm ja 13 mm follit, yksi molemmilla puolilla. Inssi määrättiin jo maanantaille, kp 12, joka on mun mielestä melko aikaisin. Pistän irrotuspiikin huomisiltana. Toivotaan, että olisi onni myötä! 🙂

      Väsymys painaa edelleen… (En muista, valittelinko sitä jo aikaisemmin..) Nyt on vaan niin kovasti kiireitä, ettei oikein ehdi levätä.

      Kivaa viikonloppua kaikille!

      • #7276
        Evita
        Osallistuja

        Sori, meni väärään väliin. Oli tarkoitus vastata vasta Sudenkorennon viestin jälkeen.

        Pipu, follithan kasvaa 1-2 mm vuorokaudessa, joten maanantaina niiden pitäisi olla ainaskin 18 ja 16. Kuinka pitkä kiertosi on? Jos se on 26-27 vrk, niin kuulostaisi ihan asialliselta tuo kp 12. Vai onko inssit yleensä tehty myöhemmin? Itsellä on viimeiset kierrot olleet 27 ja 26 vrk (ensimmäisen inssin jälkeen, Pregnyl käytössä). Ensimmäinen inssi tehtiin kp 11 ja toinen kp 12. tällä toisella kerralla munasolut olivat jo ehtineet irrota, joten itse pidän tuota aikaisempaa parempana. Kovasti onnea inssiin ja yritähän malttaa levätäkin! 🙂

        Sudenkorento, kiva kun kävit kertomassa kuulumisia 🙂 Kaikkeen sitä näissä hommissa joutuu! Ilmeisesti tuo kohdunkaulan laajennusoperaatio oli ihan siedettävä verrattuna siihen mitä olet joutunut kestämään kapean kohdunkaulasi takia. Kovasti onnea ivf:ään avoimin portein! 🙂

        • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 7 kuukautta sitten Evita.
    • #7275
      Surenkorento
      Osallistuja

      Minultakin pieni tervehdys tähän väliin.

      Tässä kierrossa ei tapahdu vielä mitään IVF-juttua sinänsä, mutta olin eilen siinä kohdunkaulan laajennuksessa. Nukutus oli kyllä sellainen trippi, että lähden tuohon toimenpiteeseen milloin tahansa uudestaan, vaikka kerran kuukaudessa (tai viikossa :D), jos sillä vältetään ne inhottavat pihdit. Todellisuudessahan vaikutus kestää jokusen kuukauden.

      Käytännössä minusta vain huolehdittiin ennen ja jälkeen toimenpiteen, enkä tiedä mistään mitään kanyylin kautta laitetun kipulääkkeen ja nukutusaineen — heräämön välisestä jutusta. Jälkivuotoa on vähäsen, ei minkäänlaisia kipuja. Saikkua toimenpidepäivä.

      Nyt on siis portti auki ja pari viikkoa IVF-kierron alkuun.

      Toivon teille kaikille insseilijöille ihan hurjan paljon tsemppiä, voimaa, jaksamista, rohkeutta, toivoa, ja onnistumista <3

      1st IUI Feb '15, 2nd IUI Mar '15, 3rd IUI on April Fools' Day '15. 1st IVF May/June '15, 1st PAS Aug '15 (didn't happen). 2nd IVF Nov '15 and two stripes in the morning of the 30th Nov.

    • #7359
      Hippu
      Osallistuja

      Tervehdys kaikille!

      Täällä palstalla onkin nyt ollut aika hiljaista. Liekö väsymystä, muita kiireitä tai sitäkin, että huomio on välillä muuallakin, mikä nyt on ihan hyväkin juttu…

      Mulla on odotettavaa kerrottavaa 4. inssin tuloksesta eli tänä aamuna testattu nega 🙁 Jotenkin tämä piinailu ei ollut niin piinallista kuin aiemmin. Alkuun sujui helpohkosti, missä varmasti vaikutti se, että osa minusta jotenkin aloitti jo ikään kuin sen kesätauon, enkä niin paljoa miettinyt tätä. Rinnat tuli taas kipeiksi vk inssin ja Lugejen aloituksen jälkeen. Muuten mieliala oli nyt parempi, vaikka etukäteen vähän pelkäsinkin, että tuleeko nytkin niin järkky ärtyisyys kuin viimeksi, muttei tullut, olo jopa aika ok. Tällä viikolla sitten toiveet kuitenkin heräsivät, kun pikkutuhruilu ei alkanutkaan siinä vaiheessa kun aiemmin ja koska muutenkin olo tuntui erilaiselta, niin mieleen alkoi hiipia, entäs jos nyt kuitenkin… Pikkutuhru alkoi vasta eilen eli 2 vk ja 1 pv inssin jälkeen ja on tänään jatkunut, kohta se tästä taas kunnon vuodoksi varmasti kääntyy. Eilen mieliala painui sit jo alemmas ja itkuherkkyyttäkin oli, pettynyt olo oli jo eilen, tiesin testin tuloksen kyllä jo pikkuvuodon alettua.

      Niinpä niin, nyt on sitten inssit meidän osalta yritetty ja tuloksettomiksi jäätiin näiden jäljiltä. Tauko hoidoista on kyllä todella tarpeen, mutta sekin lohduttaa, ettei tämä ole vielä tässä, ettei ihan vielä tarvitse sopeutua siihen, että todella jäämme ilman lasta. Vielä on kuitenkin toivoa ivf-hoitojen suhteen jäljellä. Syksy sitten näyttää miten niissä käy ja toivottavasti tauon ja kesälomankin jälkeen olisi sitten voimia niihin yrityksiin edes jonkin verran olemassa.

      Kiva, kun Surenkorento kävit moikkaamassa ja tsemppiä toivottamassa meille 🙂 Onnea ja voimia kovasti sulle ivf-hoitoihin!!!

      Mitä teille muille kuuluu? Joko Evita olet testannut, toivottavasti sulla olisi parempia uutisia kuin mulla! Millä mielellä Pipu olet inssin jälkeen piinailemassa?

      Voimia ja mukavaa kevään jatkoa teille kaikille! 🙂

    • #7488
      Evita
      Osallistuja

      Hei pitkästä aikaa!

      Miulla kävi vähän niinkuin siullakin, Hippu, eli kenties Lutinuksen avulla pääsin ekaa kertaa testaamaan varsinaisena testipäivänä. Se oli nega ja siitä pikkuhiljaa alkoi tavallista vähäisempi ja kivuttomampi vuoto. Lämpö pysyi kuitenkin pikkasen koholla ja kun siellä oli taas ollut useampi folli, niin rupesin taas jossittelemaan, että jos testasin kuitenkin liian aikaiseen ja testasin uudestaan viikon päästä, mutta negahan sekin sitten kuitenkin oli. Ilmeisesti miulla oli vaan joku pöpö, joka piti lämpöä ylhäällä, tai olisko sitten ollut vielä Lutinuksen vaikutusta…

      Aloitin sitten taas viides kp pistokset ja viime perjantaina oli sitten folliultra ja siellä oli taas kaksi follia, ikäänkuin yksi isompi johtofolli kummallakin puolella ja muutamia pienempiä. Vähän ikävämpi uutinen oli, että vatsaontelossa oli edelleen nestettä, mikä näkyi siellä jo edellisen inseminaation aikaan. Ei sitä ääneen sanottu, mutta oma käsitykseni on, että kärsin lievästä hyperstimulaatiosta, tämä kun on jo viides lääkkellinen kierto putkeen, kahdeksas kaikenkaikkiaan, ja kahta kiertoa lukuunottamatta on aina ollut kasvamassa useampi isompi folli. Munasarjat mitattiin, eivätkä ne onneksi ole kuitenkaan suurentuneet, eikä niissä ole kystiä. Edellisessä inssissä tuli Pregnylin pistämisen jälkeen tosi tukala olo ja silloin neste siis huomattiin ensi kertaa. Neste vatsaontelossa ei toisin ole miulle mitenkään poikkeuksellista, sitä on näkynyt siellä ennenkin myös lääkkeettömän kierron jälkeen. Olen olettanut, että se vain kertoo tapahtuneesta ovulaatiosta. Mitään sen ihmeempiä ongelmia se ei ole aiemmin aiheuttanut, mitä nyt housujen vyötärö on saattanut kiristää, enkä olisi edes tiennyt siitä ilman ultrausta. Nyt asia mietityttää vähän enemmän munasarjojen jatkuvan stimuloinnin takia. No, mitäänhän lievälle ylistimulaatiolle ei käsittääkseni voi tai tarvitse tehdä, mitä nyt pitää juoda runsaasti ja mennä lääkäriin, jos olo käy liian tukalaksi tai tulee hengitysvaikeuksia.

      Näin kevein miettein siis kolmanteen inssiin, joka on huomenna 🙂 Sen jälkeen jäämmekin ihan omasta tahdostamme kesälomalle hoidoista ja arvioimme sitten sen jälkeen uudestaan, haluammeko vielä yrittää näillä hoidoilla, jotka eivät tunnu tuottavan meille tulosta. Hoitopaikan puolesta jatkoa on meille tarjolla. Mites te muut, oletteko pakollisella tai vapaaehtoisella tauolla tai jonossa ivf:ään?

    • #7585
      hiiruli79
      Osallistuja

      Hei kaikille pitkästä aikaa!
      Täällä hiljaista ollutkin moni menossa eteenpäin kuten mekin.
      Meillä meni viimeinen inssi niin päin…. että mutta en nyt jaksa ja viitsi täällä julkisella foorumilla siitä selitellä sanon vain että hoitopaikassa mokattiin pahemman kerran!
      Meillä siis ensi kuulle ivf suunnittelu aika kuulee sit tarkemmin jonosta mutta syksystä jotain mainittiin. En jaksaisi odotella nyt jotenkin kaikki kun seisoo paikallaan mitään ei tapahdu moneen kuukauteen on ollut vieläkin vaikeampi nuo ystävien raskaudet. Vaikka he ovat olleet tosi ymmärtäväisiä ja kannustavia minun hoidoissani ja olen pystynyt puhumaan heille. Täällä ei nyt viitsi ihan kaikkea kirjoittaa miksi on niin vaikeaa…
      Toisaalta taas tauko on varmasti myös hyväksi sekä mielelle että kropalle.Eipä tämä vuodon alku nyt paljoa tuntunut odotin että alkaa en usko enää tuohon että normaalisti yhdynnällä sitä raskautta saadaan aikaiseksi vaikka kyllä sitä nyt ehkä hivenen silti toivoi. Olen huojentunut että nyt kierto normaali 30pv kun ei ollu lugeja kun viime kierto niiden kanssa venyi.
      Olen täysin keskittynyt kevään puuhiin pihalla se auttaa tässä saan edes ne kasvien siemenet kasvamaan kun en osaa sisälläni mitään kasvattaa… 🙁
      Nyt siis kesää kohti ja yritetään nauttia siitä syksyllä sitten uudet asiat taas edessä meistä monella.Ja toiset jatkaa näissä, toivotaan plussa tuulia!
      Tsemppiä kaikille ja nauttikaa kesästä!
      Seurailen täällä taustalla…

    • #7593
      Hippu
      Osallistuja

      Moi kaikki!

      Ei me nyt näköjään niitä plussia meinata saada 🙁 , ei nyt kuitenkaan lannistuta, voidaan me vielä onnistua!!! Voi, Evitalla onkin jo uusi piinailu meneillään, tsemppiä sulle kovasti toivottelen! Hiirulille harmitukset 🙁 Ottaa päähän teidän puolesta, että jokin on mennyt hoitopaikan puolella vikaan… Nämä on jo ihan liian rankkoja vaiheita ns. normikuvioilla, niin ei kyllä tarvitsisi enää tulla tuollaisia vastoinkäymisiä. Meillä oli tokan inssin yhteydessä myös tietyiltä osin häikkää hoitopaikan toimissa, tarkkana näissä saa itsekin olla.

      Meillä tämä kesätauko on hoitopaikan taholta ensisijaisesti ja se on ollut tiedossa hyvissä ajoin, joten sen on voinut hyväksyä ja tulee kyllä tosi tarpeeseen. Ainakin nyt tuntuu, etten heti putkeen olisi jaksanut taas uusia yrityksiä, saati nyt heti inssipettymysten perään ivf-hoitojen aloitusta. Mieluummin niihin sitten kesätauon jälkeen. Nyt toukokuussa on tuntunut hyvältä, ettei tarvitse miettiä mikä kp on menossa, mitä lääkettä milloinkin pitäisi ottaa, eikä tarvitse mennä pkl:lle ja sovitella niitä aikoja työn keskelle. Olokin alkaa olla jo parempi hormonilääkitysten ja negapettymysten jäljiltä. Voi myös sulatella tätä tähän mennessä tapahtunutta ja vähitellen keräillä voimia syksyn hoitoihin ja välillä ajatella ihan muutakin, odottaa lomaa ja reissuja. Enkä aio tehdä tauon aikana ovistestejä tms., luomuyritykset nyt tuskin tuottaa tulosta, mutta saavat toki tuottaa, jos niin hyvin kävisi. Femibion-valmistettakaan en enää ostanutta uutta huhtikuun puolivälin jälkeen. Syön kyllä sellaista B-vitamiinivalmistetta, jossa on B6, B12 ja foolihappoa reilu annos.

      Tsemppiä ja mukavaa kesän odotusta, nautitaan valosta, luonnon vihertämisestä yms. kesäaikaan kuuluvasta! 🙂

    • #7780
      Pipu
      Osallistuja

      Ei plussan plussaa tässä ketjussa 🙁 Me siirrymme myös nyt kolmen inssin jälkeen ivf-jonoon. Kaikissa insseissä olosuhteet näyttivät olevan kohdallaan ja ovis hyödynnettiin vielä kotonakin. Silti menkat tulivat aina ajallaan. Nyt sitten puoli vuotta odotellaan IVF-hoitoon pääsyä. En tiedä, miten kärsivällisyys kestää. Eka ivf-hoito taitaa mennä joululoman takia ensi vuoden puolelle.

      Voi voi, ei ole hääviä tämä tällainen… Kesäloma ja kaikki, mutta mieli ihan maassa ja mikään ei jaksa innostaa eikä huvittaa.

      Toivottavasti teillä muilla on paremmat fiilikset ja jaksatte nauttia kesästä hoidoista ja pettymyksistä huolimatta!

    • #7889
      Rapu
      Osallistuja

      Hei kaikille! En ole aiemmin tänne kirjoitellut, mutta nyt tuntuu, että johonkin pitäisi saada purettua ajatuksia. Kahdeksas inseminaatio on jo takana ja menkat ne vaan sitkeästi aina alkaa. Olemme siis naispari, joten inseminaatioita tehdään varmasti useampi kuin heteropareille. Suunnitelmissa olisi varmaan se 12 inseminaatiota ja jollei edelleenkään tuloksia, niin sitten vasta ivf:n.

      Olen alle 30 v., perusterve, liikunnallinen nainen ja syön suht järkevästi. Naiivisti kuvittelin, että 2-3 inseminaatiota voisi hyvinkin riittää tai hyvällä tuurilla jopa kerralla onnistaisi. Tämän ajatuksen olen nyt haudannut ja tilalle on hiipinyt pelko, onnistummeko ollenkaan. Tiedän, että monien teistä matka on ollut paljon paljon pidempi, kuin omani. Tunteet tuntuvat silti tutuilta. Joka kerta yrittää olla niin kauheasti toivomatta, mutta silti elättelee sisällään toivoa jokaisesta huonon olon aallosta että olisiko raskauspahoinvointia. Ei ollut, oli liian pitkä väli aterioissa.

      Itselläni on aina ollut pitkähkö, n. 32 pv. kierto. Menkat ovat aina alkaneet niin, että ensin tulee ruskeaa tuhrua jonkun päivää, sitten vasta alkavat runsaat kuukautiset. Samalla tyylillä ne alkavat hoitojenkin jälkeen. Kun ruskeaa tuhrua ilmestyy, tulee ensimmäinen itku. Kokonaan ei kuitenkaan osaa toivosta vielä luopua, onhan joillain ”valekuukautisia”. Ja kun toivon ja epätoivon kanssa vuorotellen vielä pari päivää sinnittelee, alkaa varsinaiset menkat ja seuraavan itkun hetki.

      Hoitojen jälkeen sitä on haukkana tietoinen jokaisesta vatsan juilaisusta. Olisiko munasolu kiinnittynyt? Oliko tuo jo menkkajuilaisu? Mitäköhän tuo tarkoitti? Asiaa on vaikea unohtaa, kun kroppa lähettelee jatkuvasti erilaisia tuntemuksia. Lisäksi täytyy laskea päiviä ja lääkkeitä, tikutella oviksia ja stressata, osuuko viikonloppu tai työt huonosti vai pääseekö klinikalle oikeaan aikaan.

      Ensimmäinen kierto yritettiin luomusti. Parissa seuraavassa oli Femar ja Terolut, sen jälkeen Femaria isommalla annoksella ja nyt viimeisimmässä ja seuraavassa Gonal F. Pregnylinkin olen useimmiten tarvinnut, kun omaa ovulaatiota ei ole meinannut löytyä. Iltaisin kun itseään Gonalilla pistelee, niin tuntee jo olevansa jotenkin sairas. Pistoksena annettava lääke tuntuu niin ”järeältä”.

      Siitä naiivista naisesta, joka lähti klinikalle ”hankkimaan lasta” on kyllä matkan varrella kasvanut ihminen, joka on ymmärtänyt, ettei lapsia hankita. Saadaan, jos saadaan. Ennen stresasin, miten jaksan vauvan kanssa valvoa. Nyt mietin, että tietenkin valvon, jos sinne asti joskus pääsen. No, ajatuksia olisi vaikka miten, mutta tämä kirjoitus venyy jo liiankin kanssa.

      Jaksamista teille muillekin ailahtevien tunteiden ja pettymysten kanssa.

    • #8161
      Nunnu
      Osallistuja

      Hei vaan!

      Lueskelin tänään koko tämän ketjun läpi etsiessäni vertaistukea netistä. Hei, mitä teille kuuluu? Muutamaan viikkoon ei ole uusia viestejä tullut, olisi kiva tietää miten teillä on hommat edennyt 🙂

      Itse olen 38-vuotias ja ongelmana selittämätön lapsettomuus. Meillä oli kaksi päivää sitten toinen inseminaatio ja nyt jännään miten käy, vähemmän toivekkaana kuin ensimmäisestä jostakin syystä. Kai nämä toistuvat pettymykset alkavat vaikuttamaan.

    • #8172
      Surenkorento
      Osallistuja

      Rapu ja Nunnu, tervetuloa tälle foorumille pohtimaan asioita 🙂

      Kuten ketjusta näkyy, tämän kevään insseistä ei ole plussia tullut kenellekään. Ei meillekään. Ja meillä oli nyt kesän alussa jo ensimmäinen IVF, mutta alkio ei jaksanut kiinnittyä.

      Keskikesä hiljentää keskustelua, koska monet klinikat pitävät heinäkuussa taukoa. Toisaalta se suo hoitotauon myös meille kärsiville, ja hyvää tämä tauko tekee, vaikka aluksi olisin halunnut vain hoitokiertoa toisensa perään. Saa pää ja kroppa vähän tuulettua ja rentoutua, en ollut uskoa kuinka tarpeellinen tämä tauko minulle olikin.

      Voimia ja pystypeukkuja teille uusille inssiajolla oleville <3

      1st IUI Feb '15, 2nd IUI Mar '15, 3rd IUI on April Fools' Day '15. 1st IVF May/June '15, 1st PAS Aug '15 (didn't happen). 2nd IVF Nov '15 and two stripes in the morning of the 30th Nov.

    • #8175
      Nunnu
      Osallistuja

      Hei vaan Sudenkorento 🙂

      Juu useampi teistä taisi siirtyä IVF jonoon, ja se on minullakin edessä jos ei tärppää nyt tai seuraavasta inssistä johon saan pistohoidon. Tähän saakka ollaan siis menty clomeilla, vasteet hyvät, mutta kun ei vaan natsaa sitten millään. Olemme olleet lapsettomuushoidoissa/tutkimuksissa nyt vuoden verran.
      Itse pohdin pitkään aloitanko nämä hoidot nyt kesällä lomani aikana, ja päädyin siihen, että ehkä nyt olisi vähemmän ressiä jos se auttaisi.

      Päätin myös olla täysin kuivin suin koko kesän, joten ei sauna- eikä terassioluita :/ Toivottavasti ei ollut huono päätös ja kärvistely turhaa.

      Koitin käydä salillakin nyt tämän inseminaation jälkeen, mutta ei siitä mitään tullut kun koko ajan mietin onko tämä nyt hyväksi lainkaan. Stressin määrä taitaa olla vakio, lomasta huolimatta. Tai ehkä siitä syystä nimenomaa kun on enempi aikaa tutkailla omia ’valeraskaus’-oireita.

      Oletteko te rajoittaneet jotenkin ruokavaliota jne näiden hoitojen aikana?

    • #8217
      Rapu
      Osallistuja

      Kiitos tsempeistä, Surenkorento. Todella ikävää, ettei alkio kiinnittynyt. IVF:ssä on varmaan inseminaatiotakin kovemmat toiveet, kun on hypätty seuraavaan portaan ohitse (hedelmöittyminen) ja valmis alkio olisi tarjolla.

      Viime viikolla alkoivat taas menkat, yhdeksäs yritys valui pitkin reisiä. Päätettiin sitten pitää loppu heinäkuu ja ainakin osa elokuusta ”hoitovapaata”. Meidän klinikka tekis kyllä inseminaatioita läpi kesän, vain IVF:n tarvittavat punktiot ovat kuulemma tauolla. Suurin syy hoitojen tauottamiseen oli se, kun Gonal F:ää pistettäessä on tarvittu 2-3 ultraa ennen inssiä ja sitten niiden mukaan aina rukattu lääkemääriä ja ajoituksia. Se on niin sitovaa, ettei päästäisi kotoamme mihinkään. Joten nyt kesäloman alkua odotellessa ja sitten mökille rentoutumista yrittämään. Ensin tauko tuntui pahalta ajatukselta, mutta nyt se on alkanut tuntua jo oikealta päätökseltä. Kroppakin saa levätä lääkemyrskyistä. Painoakin on tippunut jo kilo, kun lääkkeistä on taukoa.

      Kuulostaa varsin tutulta, että sitä miettii liikkumisiaan ja syömisiään, ettei mikään vain vaaranna raskausyrityksiä. Olen koittanut syödä terveellisemmin ja vähemmän herkkuja siitä asti, kun hoidot aloitettiin. Laihdutin pari kiloa, ettei ainakaan ylipainosta jäisi kiinni, kun olen aina keikkunut normaalipainon ja lievän ylipainon rajalla. Tosin ne kilot ovat jo tulleet takaisin entistäkin tiukemmasta herkkulakosta huolimatta. Toivon, että ainakin osa olisi pelkkää turvotusta ja nyt tosiaan vaikuttaisi, että paino taas laskisi, kun lääkeet ovat tauolla.

      Kaikken hölmöin sitä on inseminaaton ja raskaustestn (tai menkkojen alkamisen) välisen ajan, kun on periaatteessa mahdollista olla raskaana. En uskalla syödä raskausajan kieltoruokia. Joulupöydässä kieltäydyin herkustani graavilohesta, kun sattui olemaan juuri tämä jännittävä aikaväli menossa. Nyt se alkaa tuntua surkuhupaisalta, ettei silloin voinut syödä raakaa kalaa, kun ”pelkäsin” olevani raskaana ja todellisuudessa ei ole vieläkään onnistanut. Myöskin hermoilen kys. aikavälissä, kun harrastan liikuntaa, että mitä jos kyykätessä tulee liikaa painetta vatsaonteloon ja alkio raukka huuhtoutuu ulos. Tai jos aerobisessa liikunnassa syke nousee kovin ylös, niin riittääköhän happea nyt ”meille molemmille”. Juhlien alkumaljoja ei halua juoda, kun ei halua riskeerata. Muista juomisista puhumattakaan. Siinä määrin alkaa olla toivoton olo, että typerää taitaa olla kaikki tämä vainoharhaisuus. Tulosta ei ainakaan ole tuottanut. Vaan enpä taida osata muutakaan. On niin paljon pelissä, ettei vaan voi riskeerata.

      Jospa nyt hoitotauolla uskaltais urheilla miten huvittaa ja juoda vaikka siiderin.

    • #8240
      Nunnu
      Osallistuja

      Eipä ollut onnellista loppua minullakaan tässä kierrossa. Kuten aiemmin sanoinkin, ei ollut samalla lailla toiveikas olo kuin aiemmin, ja nyt surun ja pettymyksen tilalle on tullut lähinnä kiukku. Taidan vihata koko maailmaa. Noh, vaihtelua sekin itsesääliin ja lohduttomuuteen.

      Olen huomannut, että tätä lapsettomuuden tuskaa on muiden vaikea ymmärtää, ellei ole kokenut samaa. Lohduttajien sanat tuntuvat usein lähinnä sylkäisyltä vasten kasvoja, vaikka tiedän heidän tarkoittavan hyvää.
      Listaan tähän pahimmat itseäni ärsyttävät kommentit.

      1) ”Älä stressaa.”
      -Ei hyvää päivää, koitappa itse olla miettimättä näitä juttuja kun on kellon ja pissatikkujen ja lääkärin vastaanottojen mukaan suunniteltava koko kuukausi, kaikki menot ja ruoatkin +ne valeraskausoireet, joita tarkkailee tahtomattaankin, että oliskos tämä nyt merkki jostakin. Ja se, että he ’kieltävät’ minua ressaamasta, niin ok, lopetan sitten. Onko se muka noin helppoa? Samalla kaavalla saisi sitten varmaan masennuksen paranemaan käskemällä ’älä masennu’, mielenterveysongelmat ’älä ole hullu’ ja kai varmaan syövänkin ’parane pian!’ –neuvolla.

      2) ”Älä tollaisia mieti.”
      – Kun haluan kertoa peloistani, ei aina saa tilaa omille ajatuksilleen. Heti asia käännetään positiiviseksi, vaikka oikeasti haluaisin tukea siinä kohtaa kun koitan pohtia mitä jos tämä ei ikinä onnistukaan. Tarvitsee kai pitää pelkonsa jonkun kuoren sisällä, koska muut eivät halua niitä kuulla. Onko se sitten tervettä? Tottakai minua pelottaa, onhan kyseessä elämäni suurin asia!

      3) ”Eräs tuttava lopetti yrittämisen, ja heti tuli raskaaksi.”
      – Ehkä pahinta mitä voi sanoa minulle tällä hetkellä. Pelkoni lapsettomuudesta ovat tällä hetkellä niin suuria, etten uskalla edes ajatella kokonaiskuvaa mitä se tarkoittaisi jos lopettaisin yrittämisen. Se tarkoittaisi periksi antamista. Ja periksi antaminen olisi asian hyväksymistä; sen ettei minusta koskaan tule äitiä, sen etten pääse koskaan juhlimaan äitienpäivää, isänpäivää, lasten kevätjuhlia koulussa, ostamaan hattaraa huvipuistossa, nauramaan ja itkemään lapseni kanssa. Yksinäinen vanhuus (ja kyllä tämä keski-ikäkin) pelottaa hirvittävästi.

      4) ”Mieti niitä mahdollisuuksia mitä teillä on, jos lapsia ei tule riesaksi, voitte tehdä mitä vaan!”
      – Sanoisiko joku tuolla lailla jollekin lapsensa menettäneelle?? Koska siitä tässä on kyse, lapsen menettämisestä. Olen jo kuvitelmissani elänyt äitinä koko sen elämän mitä lapsen saaminen tarkoittaisi. Ja tuohon ajatukseen en ole todellakaan vielä valmis… en ilman tukea, koska se tulee minut rikkomaan.

      Anteeksi avautumiseni, mutta meinasi pää räjähtää :p
      Tällä viikolla taas lääkäriä tapaamaan ja uusi hormonihoito alkaa. En ole ihan kartalla itsekään mitä kikkaa nyt koitetaan, mutta universumi voisi nyt laittaa feng shuit kohdilleen.

Luet parhaimillaan 96 vastausketjuja
  • Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.