Luet parhaimillaan 309 vastausketjuja
  • Julkaisija
    Artikkelit
    • #5993
      luppa77
      Osallistuja

      Hei.

      Toiveita hiljaisia vuodelle 2015.

      Yritetään nousta ylös menetysten jälkeen.
      Osalla teistä on ollut todella rankkoja kohtaloita.

      <3

    • #5996
      Vohveliini-
      Osallistuja

      Olkoon tämä tuleva vuosi edellistä onnekkaampi ja toivotaan että jokainen meistä saa lupauksen nyytistä!

      Luppa pystyisitko muuttamaan tuohon otsikkoon myös icsi ja pas?

    • #5998
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      No niin, uusi ketju pystyssä. Hyvä juttu. Mitenkähän tämä lähtisi menemään tämä uusi, jos nyt ei painettaisikaan aina viimeisestä viestistä ”vastaa”. Lähtisivätköhän nämä viestit sitten menemään ihan järkevään järjestykseen. Yritetäänkö?

      Nekku, ei onnistumista meilläkään. Eilen olin jo aika varma, että ei olla onnistuttu, tänään aamulla testasin sitten negan. Kamala olo. Oon ihan hajalla, etenkin kun nyt nuo olivat meillä viimeset pakasteessa olevat ja nyt sitten ollaan taas jonossa uutta hoitoa varten. Tarkoitushan oli aloittaa nyt hoito yksityisellä, mutta mulla on työn puolesta nyt ihan liikaa matkustamista (ainakin joka toinen viikko) ja melko uusi työ ja en kyllä millään pysty sovittelemaan käyntejä sillä tavalla, että saataisiin hoito toteutettua. Nyt ei sitten tällä hetkellä ole oikein mitään hoitoihin liittyvää näköpiirissä, mikä lisää tätä surua ja murhetta.

      Soittoajan sain kuitenkin julkisen puolen lääkärille ja tarkoitus on keskustella drillingistä.. Mahdollisesti se tehtäisiin nyt kevään aikana, mutta jotenkin ajatuksena se hirvittää mua liikaa.

    • #5999
      Vohveliini-
      Osallistuja

      Voi, Pullervo! Pahoittelut! Toivottavasti saatte uuden ajan pian! Mitä tarkoittaa drilling?

    • #6000
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kiitos vohveliini! <3 Tekisi mieli sytyttää kynttilä pienen muistoksi, mutta jotenkin se tuntuu hassulta, ku ei se kuitenkaan ollut kuin alkio, joka ei kiinnittynyt. Toivotaan tosiaan, että saataisiin pian uusi aika, mutta kuulosti, että touko-kesäkuulle se menee.. Tuntuu kovin pitkältä ajalta. pitää nyt vielä miettiä kuitenkin, jos aiemmin keväällä kokeiltais väestöliitolla sitä hoitoa, kunhan töiden kanssa vähän helpompaa.

      En itsekään kovin tarkkaan tiedä tuosta drillingistä, mutta se on toimenpide jossa munasarjoihin tehdään nukutuksessa pieniä reikiä. Sen on ilmeisesti tarkoitus auttaa PCO:hon ja siihen, ettei hyperstimulaatiota ainakaan enää tulisi. Jotenkin ne pienet reijät siis estää suuren rakkulamäärän kehittymisen. Odotan, että kuulen puhelinajalla sitten vähän enemmän riskeistä ja itse toimenpiteestä. Kuulostaa vaan jotenkin kauhealta ja jollain hassulla tapaa pelkään, että ne tuhoaa siinä mun koko munasarjat.. 😀

    • #6003
      Pipatsu
      Osallistuja

      No niin jos laittasin tän vaikka oikeelle palstalle ja oikean vuoden puolelle.
      Eli uusintana oikeaan paikkaan 🙂

      Hei,
      ajattelin tulla tänne taas mukaan parin vuoden tauon jälkeen. Ollaan pidetty hoitotaukoa. Neljä IVF/ICSI:ä tehty ilman tulosta. Viime alkukesästä spontaaniraskaus ja keskeytynyt keskenmeno. Nyt siis taas hoito alkamassa.
      Tiistaina soitin hormonipolille ilmoittaen kuukautisten alkaneen. Oltais saatu hoito ennen jouluakin, mutta haluttiin se vasta vuoden vaihteen jälkeen. Hieman kauhulla ootan lääkkeitä ja niiden sivu-/haittavaikutuksia,mut saa nähä reagoiko kroppa niihin samalla tavalla kuin aiemminki.

      Hyvää alkanutta vuotta kaikille ja toivotaan siitä oikien plussarikasta.

    • #6019
      Parisienne
      Osallistuja

      Hyvää alkanutta vuotta kaikille ja kiva että uusi foorumi täällä, vanhaa oli jo aika raskas selailla.

      Olen pitänyt hieman taukoa, mutta käynyt kuitenkin välillä lueskelemassa kuulumisia.

      Jaksamista kaikille surullisten uutisten saajille 🙁

      Itse koitin vuoden lopun olla surkuttelematta ja itkemättä tilannettamme. Yllättävän hyvin meni mitä nyt muutama romahdus mutta muuten joulut ja uudet vuodet meni melkein hymyssä suin ja asiaa vellomatta.

      Nyt sitten kun pitäisi päättää jatkosta ihan lähiaikoina rupeaa ahdistamaan ja pelottamaan. Tällä hetkellä on toivoa mutta toisaalta se toivo voi kadota seuraavassa hoidossa ja en tiedä miten taas sen kestää. Tällä hetkellä haluaisi jatkaa ehkä näin ettei tarvitse koko ajan jännittää ja odottaa mutta toisaalta asia ei etene jos hoitoja ei aloita…

      Tsemppiä kaikille mitä ikinä päätämmekään!!!

    • #6037
      Leena
      Osallistuja

      Hei!
      En tiedä onko tämä sopiva foorumi tälle asialle, mutta mulla olisi 2 x 21 käyttämätöntä Lutinus 100mg emätinpuikkoa, jotka tulee käyttää viimeistään tässä kuussa (01/2015). Voisin lähettää ne tarvitsevalle.

    • #6090
      Vohveliini-
      Osallistuja

      Moi! Onpas täällä hiljaista, onko kaikki hoitotauolla tai aloittelevat hoitojen alkua? Syksyllä oli niin kivan vilkasta jutustelua 🙂

      Mihin ratkaisuun Parisienne päädyitte? Mites pipatsu, sulla piikit jo alkaneet?

      Meillä eka kierto vasta meneillään pasien jälkeen ja vielä ens kierto ja sit pääsis tositoimiin taas! Jotenkin sitä taas odottaa kuhan tällä kertaa olis iloja eikä niitä ainaisia pertymyksiä.

    • #6104
      Parisienne
      Osallistuja

      Moikka, täällä on joo todella hiljaista. olen käynyt aina välillä katsomassa olisko joku kirjoitellut jotain mutta ei..
      Me päädyttiin jaksaa yrittää uutta hoitoa. Jos vaikka pystyisi ottamaan sen henkisesti vähän kevyemmin kuin tuon ensimmäisen. Täytyy sanoa että syksy ja alkutalvi meni aika lailla sumussa ja muistikuvia tuolta ajanjaksolta on aika vähän, se kertonee hieman miten raskasta kaikkineen oli..

      Mutta yritetään ja katsotaan mitä vuosi tuo tullessaan.

      Olen täysin lopettanut ajatukset, että varmaan ensi kesänä sitä sun tätä ja syksyllä sitten sitä ja tätä…

      Tämänhetkinen elämä valuu täysin ulottomattomiin mikäli elää ja odottaa vaan jotain mitä ei välttämättä koskaan tule. Vähän sama asia kun pelkäisi koko ajan sairaatuvansa vakavasti, pilaa tämän hetken kun on terve murehtimalla ja jos vaikka sairastuisikik niin on murehtinut kahteen kertaan asian. Silloin toivoisi varmasti että olisin silloin nauttinut kun kaikki oli näennäisen hyvin.

      Olen myös kuitenkin sitä mieltä että sitä tuntee ja elää juuri niinkuin siinä tilanteessa kykenee. Syksyllä en vain kyennyt kuin murehtimaan nyt yritän edetä toisin 🙂

      Tsemppiä odotteluihimme…

    • #6105
      Vohveliini-
      Osallistuja

      Hyvä Parisienne että siellä jo parempi mieli! : ) Mäkin oon yrittäny päästä sitä asenteesta irti ”entä jos vauva on jo silloin tai oon raskaana, yms”. Pitää yrittää keskittyy enemmän tähän hetkeen ku mulla ainakin on viimeiset kaks vuotta pyöriny yrittäminen ja hoitokuviot mielessä päälimmäisenä.

    • #6107
      unelmoija
      Osallistuja

      Hei,

      Täällä odotellaan uutta kierron alkua niin päästäisiin hoidot aloittamaan. Lääkkeet on jo valmiiksi hommattu ja ne sainkin edullisemmin kuin olin ajatellut, jotain positiivista tässäkin asiassa 🙂
      Vähän ristiriitaisin ajatuksia täällä ollaan, toisaalta kovasti ootellaan hoitoja alkavaksi, toisaalta epäonnistumiset kauhistuttavat.
      Pari läheistä ystävää odottavat vauvaa, sekin tuntuu pistona sydämmessä, siitä, että tuntee kateutta toisten onnesta. Toki olen onnellinen heidän puolestaan, mutta en täysin rinnoin..
      Mutta perheenlisäystä on luvassa keväällä karvapallerona 🙂

      Tsemppiä odotteluihin ja hoitoihin!

    • #6108
      Parisienne
      Osallistuja

      Kiva kuulla Vohveliini että olet myös positiivisella kannalla 🙂

      Unelmoija ymmärrän niin tuntemuksia tuosta muiden raskautumisesta. Minun on ollut pakko ottaa etäisyyttä muutamaan kaveriin jotka ilmoittivat raskaudestaan juuri kun minulla oli pahin aika. Ei voi mitään se oli vain liian raskasta. Soin sen kuitenkin itselleni ja tiedän että he ymmärtäisivät jos joskus kertoisin mitä oli sydämellä.
      Tällä hetkellä menee siinä asiassa paremmin että kykenen kohtaamaan julkisissa tilanteissa raskaana olevia ilman että menen ihan pois tolaltani..heh, en olisi ikinä kuvitellut että rupean välttelemään raskaana olevia mutta sekin oli niin sanottu pakko..no nyt helpompaa kun ei tarvitse bussissa vaihtaa paikkaa kun niin ahdistaa 🙂

      Jollain tavalla tuntuu että tämä toinen hoito on nyt henkisesti kaikin puolin helpompi, odotukset ei ole kovin korkealla lähinnä ajatuksena että otan vastaan mitä tulee kun muuta ei voi. Itsehän tähän ei juuri voi vaikuttaa…

      Unelmoija onnea karvapallerosta se tuo iloa elämään 🙂

    • #6132
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hei pitkästä aikaa! Täällä on kyllä ollut hiljaista. Pari kertaa olen käynyt vilkaisemassa, mutta jotenkin on olo, että ei ole mitään, mitä tänne kirjoittaisi. Vähän hiljaiseloa tällä saralla nyt elellään. Tarkoitushan oli mennä yksityiselle nyt jatkamaan hoitoja, mutta tällä hetkellä työn ym. merkeissä sen verran haipakkaa, että parempi pitää vähän taukoa. Ei vaan pysty kaikkea sullomaan aikatauluihin. Ehkä tämä pieni hengähdystauko tekee vaan hyvää, niin kai se on ajateltava. Ollaan siis julkisella jonossa kuitenkin, ja voi olla, että käydään se yksityisen hoito tässä keväällä.. Katsotaan nyt.

      Lääkäri soitteli siitä drillinghoidostakin. Hän kyllä kovasti sitä tuntui suosittelevan, mutta kuulemma voidaan kokeilla lyhyelläkin kaavalla. Jotenkin mua vaan kauhistuttaa se koko juttu… En nyt sitten ainakaan vielä ilmoittautunut toimenpidejonoon (vai leikkausjonokohan se on..). Kuulemma tuo onnistuisi kuukauden päästä suunnilleen jo, mutta sitten sen jälkeen pitäisi yrittää kolmisen kuukautta luomuna ja se taas tarkottas varmaan sitä, että seuraava ivf ois sitten vasta kesän jälkeen mahdollisesti. en tiedä, kestänkö sitä oottamista… oon niin kahden vaiheilla tuon asian kanssa.

      Muuten fiilikset ovat olleet vaihtelevia. Välillä oon tosi hyvinkin pystynyt irtaantumaan lapseen liittyvistä ajatuksista, välillä toki tulee niitä musertaviakin hetkiä. Edelleen mua harmittaa, kun ystävät eivät kysy vointia. Oon myös koittanut elää välillä, ilman että mietin ”sitten kun”.. Juuri niinkuin Parisienne sinäkin kirjoitit. 🙂

      Parisiennelle ja unelmoijalle tsempit ja voimia hoitoihin!! Toivotaan, että kaikki menee hyvin.

      Katsoin muuten vasta Hiljaa toivotut -dokumenttielokuvan. Onko kukaan nähnyt?

    • #6153
      pullervo
      Osallistuja

      Se olin minä tuo edellinen anonyymi. Jouduin muokkaamaan vähän profiiliani.

    • #6155
      Parisienne
      Osallistuja

      Mä en ole nähnyt, oliko hyvä dokumentti?

      En taas suhtaudu kovinkaan positiivisesti tämän hoidon onnistumiseen. Katsotaan nyt ja kävi miten kävi se on otettava vastaan ja ehkä se on jo kohtalon johdatusta miten tässä käy…

    • #6156
      unelmoija
      Osallistuja

      Minä olen katsonut hiljaa toivotut dokumentin. Olimme silloin vasta tämän taipaleen alussa, mutta se herätti kyllä paljon ajatuksia, mitä mieltä pullervo olit dokumentista?
      Täällä odotellaan uutta kiertoa alkavaksi. Terolutit otin tähän kierton, mutta näyttää venyvän niistä huolimatta..
      Alan olla vähän turhautunut tähän kuukaytisten odotteluun, tämän turhautumisen olen käyttänyt sisustusvimmaan ja kotia koitan uudistaa 🙂

      • #6157
        Valkosiipi
        Osallistuja

        Hei kaikki toiveikkaat kanssasisaret!
        Ilmoittaudun untuvikkona tähän foorumiin. Itsellä yksi luomu onnistuminen ja siitä keskeytynyt keskenmeno milteipä kahden vuoden takaa. Tämän jälkeen Clomeja kokeiltu, toimi mutta ei raskautumista. Lääkärin mukaan kaavinnasta johtuen munajohtimet tukkeutuneet, joten Nyt toiveet korkealla kohti IVF -hoitoja. vihdoin tuntuu siltä, että meilläkin on mahdollisuus.. Nyt sitten ensimmäinen hoitojakso alkamassa. Pitkän hoitokaavan mukaan mennään ja 1.2. alkaa sumutukset. Jos oikein ymmärsin lääkärin puheen niin n. 10 follia olisi toiveissa. Clomien aikaan kehittyi 3 ja sekin jo tuntui. Mitä tässä on odotettavissa? Jos ekasta ei onnista niin odotetaanko aina yksi välikierto ennen seuraavaa yritystä? Pitääkö siinä seuraavassa kierrossa käyttää lääkkeitä?

    • #6159
      Parisienne
      Osallistuja

      Hei vain Valkosiipi ja tervetuloa kirjoittelemaan.

      Odotettavissa vatsan turpoilua ja kipuilua, mutta kaikki kivut on kestettävissä!! Itsellä ainakin kaikista pahin kipu on ollut henkistä. Odottaminen, toivominen ja pettyminen.

      Välikiertoja ei yksityisellä tarvitse pitää mennään sen mukaan miltä itsestä tuntuu. Julkisella taitaa olla erilaista ainakin mitä muiden kokemuksia on lukenut.

      Kiva jos täällä hieman vilkastuu keskustelut 🙂

    • #6161
      Vohveliini-
      Osallistuja

      Tervetuloa Valkosiipi! Kiva kun uusia keskustelijoita niin aktivoituisi uudelleen tämä ketju. Tosiaan henkisiä ja fyysisiä oireita on odotettavissa, mulla ei kipuja ollut mutta vatsan turvotus järkyttävää mitä lähemmäs punktioo mentiin ja joillekkin lääkkeet ovat myös vaikuttaneet kovasti olotiloihin henkisesti, mulla ei pahemmin. Itsellä kokemusta vaan lyhyestä hoidosta niin en osaa pitkästä neuvoa. Yleensä tosiaan puhutaan n. 10 munasolusta mutta voi niitä tulla enemmän tai vähemmän. Jos kovin paljon tulee niin sitten riski hyperstimulaatioon punktion jälkeen joka voi olla hankalmpi juttu mutta tätä seurataan. Jos kävisi niin ikävästi että ei tuoresiirto onnistu niin pakastetuiden alkioiden siirtoon, joillekkin on tehty heti seuraavaan kiertoon ja jotkut on joutunut odottamaan välikierron. Paljon onnea ja malttia sinulle matkaan!

      Parisienne eli onko teillä jo hoito menossa?

      Mä sain lääkärin parin viikon päähän ja sitten käydään läpi uusi icsi. Maaliskuun alkupuolella sitten suunnilleen punktio ja siirto jos sinne asti päästään.

    • #6162
      Lumikko
      Osallistuja

      Heippa vaan kaikille!

      Uusi jäsen täällä mukana. Tehty nyt toinen IVF (maljahedelmöitys) ja huomenna ois verikokeen tulokset tiedossa.
      Kauhea ahdistus ja jännitys tietysti. Testasin toissapäivänä elämäni ensimmäisen haalean plussa, mutta tänään mielestäni oli enemmän negaan päin.
      Onko teillä miten kokemuksia noista r-testeistä ja niiden ”luotettavauudesta”? Onko CB:n digi esimerkiksi pomminvarma? Haluaisin tosiaan vähän varmistusta ennen huomista puhelua, jotta (negatiivinen) tulos olisi helpompi työpäivän lomassa käsitellä.

    • #6163
      Parisienne
      Osallistuja

      Vohveliini, joo toinen hoito menossa tai no tavallaan käyty ja nyt ootellaan tulosta joka ei vaikuta ainakaan plussalta…:(
      En tiedä mutta tuntuu jotenkin välillä että onko tässä järkeä..Miten voidaan ikinä onnistua kun kaikki yritykset päätyy viemäriin.
      Tottahan ihmiset onnistuu vaikka näyttää huonolta mutta on myös niitä jotka eivät onnistu. Mietin että kuulutaankohan me niihin.

      Jotenkin ei vaan edes enää itketä ainakaan just nyt niin paljon kuin aikaisemmin. Kai pettymyksiin tottuu tai osaa vaan suhtautua nyt eri tavalla kun syksyllä.

      Pakkaseen jäi jotain joten se on positiivista. Mietin kyllä jo millä ihmeellä sit jaksaisi lisää hoitoja ja onko se edes järkevää. No ehkä asia kerrallaan. Pah 🙂

      Testeistä mä en osaa sanoa, ei oo paljoa joutunut tekemään ikävä kyllä 🙁

      Tällaista..

    • #6167
      Valkosiipi
      Osallistuja

      Kiitokset viesteistä.
      Kovin tässä odottelen jo vauhtiin pääsyä, miten muuten kun lääkäri mainitsi ”liikunta kiellosta” niin mitä se käytännössä tarkoittaa? Ja kuinka pitkää aikaa? Meikäläiselle kun se on ollut niitä harvoja hyvänmielen tuottajia.

      Unelmoija:
      Aivan loistava tuo perheenlisäys, se kyllä saa ajatukset muualle ja mielen korkealle. Itsekin jossain vaiheessa totesin miehelleni, että samapa se millä keinolla se perhe kasvaa.. olen sen jälkeen seurannut noita ”katukoira” ilmoituksia, siinä ainakin olisi hyvä työ ja elämällä tarkoitusta. Katsoin youtubesta muutaman klipin tuohon dokumenttiin liittyen, vaikutti aika raskaalta. Mitä mieltä itse olit?

      Vohveliini:
      Kunnallisella puolella ollaan, joten voipi olla että sitten välikierto tulee väliin. En tajunnut niitä niin kysellä. Mistä sitä malttia oikein saisi?

      Parisienne:
      Nyt häntä pystyyn 🙂
      Se on kyllä jännää kun jossain vaiheessa suru on jotenkin niin muodostunut osaksi arkipäivää, että ei enää jaksa edes itkeä. Ja tää räntäkeli ei kyllä auta yhtään siihen mielen virkistäytymiseen. Mutta hienoa kuulla, että pakkasessa on jotain odottamassa ja kuulin yhdeltä lääkäriltä semmoistakin, että pakastesiirroissa onnistuminen on prosenttuaallisesti parempi, kun oma keho ei oo niin täyteen pumpattu kaikkia hormoneja.

      Lumikko:
      Pidetään peukut pystyssä!
      Noihin r-testeihin paljon vaikuttaa se, että kuinka herkkiä ne on. Yleensä ei suositella sitä kaikkein herkintä käyttämään kun voi näyttää kemiallisenkin raskautumisen plussana. Mulle joskus lääkäri totes, että CB on parhaasta päästä ja mielellään vielä niin, ettei oo kahta viivaa vaan joku hymynaama tai viikkonäyttö. Noita viivoja kun voi tulkita niin monella tavalla.

      • #6171
        Lumikko
        Osallistuja

        Mulle ainakin liikunnasta sanottiin, että oman voinnin mukaan. Tein nyt tässä IVF:ssä ihan normaaleja, raskaita punttitreenejä vielä kaksi päivää ennen punktiota. Pomppiminen tuntui ikävältä, joten juoksu yms. jäi pois. Samoin kiertoliikkeitä ei kai pitäisi tehdä, kum turvonneet munasarjat vai kiepsahtaa ympäri (?!). Tein sitten suoria vatsoja ja lankkupitoja. Punktion jälkeen olin aika rauhassa ja tuntemuksen mukaan sitten normaalisti liikkeelle, pari päivää rauhallista kävelyä siinä alla.

    • #6170
      helinä
      Osallistuja

      Heippa kaikki!

      Yksi uusi IVF:läinen ilmoittautuu mukaan keskusteluun.
      Oma lapsettomuushistoria on seuraavanlainen:
      – lasta yritetty saada n. 2,5 vuotta
      – ikä 36 vuotta (en suostu uskomaan tätä ongelmien syyksi!! Ainakaan pääsyyksi :-))
      – ensin tutkimuksiin yksityiselle: miehen siittiöt täysin ok eikä itsellänikään mitään ongelmia, kiertokin ollut aina säännöllinen kuin mikä ja ovulaatioplussa joka kuukausi
      – yksityisellä reilun vuoden sisällä kaksi inseminaatiota eikä kummastakaan mitään, joissakin kierroissa lääkkeistä tuli liikaa folleja ja välillä kiertokin meni aivan sekaisin, syynä lääkkeet…
      – päästiin julkiselle n. puolen vuoden jonotuksen jälkeen ja siellä vajaan vuoden sisään yksi inseminaatio, josta ei mitään: muissa kierroissa joko ei saatu lääkäriaikaa tai ovis osui viikonlopulle, jonka takia lisää odottelua
      – nyt takaisin yksityiselle kun hermot eivät kestäneet epävarmuutta lääkäriajan saamisesta: pyydettiin heti IVF-hoitoa
      – takana yksi surkeahko IVF, jonka onnistuminen tosin vielä epävarma (onneksi?!)

      Surkean IVF:n tästä teki oikeastaan se, että taisi löytyä ainakin yksi syy meidän vaikeuksiin eli mun munasolut oli kaikki heikkolaatuisia. Tai ehkä se on oikeastaan hyvä juttu, kun halusinkin tietoa mahdollisista syistä!
      Punktiossa kerättiin 20 solua, joista 5 hedelmöittyi, mutta vain yksi pääsi siirtoon asti. Ja sekin lekurin asteikolla surkein mahdollinen siirrettävä. Taisi lääkkeet taas riehaannuttaa munarakkulat kasvamaan, ja lääkärikin totesi, että näissä jutuissa määrä ei korvaa laatua.

      Onko teillä muilla kokemuksia huonolaatuisista munasoluista? Oletteko saaneet laatua jollakin keinolla parannettua? 🙂
      Itse en vielä kysellyt tarkempaaa analyysiä huonolaatuisuudesta. Ajattelin odottaa rauhassa tuloksen ja jos nega, niin sitten pyydän lekurilta lisäinfoa laadusta.

      Tuli vielä mieleen se, että vaikka mulla noita munarakkuloita oli toi huikea määrä, niin mä pystyin punktiota edeltävänä iltana vatsalihasjumppaan ja vielä spinningiinkin! Mutta punktion jälkeen oli sitten järkky kivut vatsassa, ei alavatsassa vaan taisi nestettä kertyä vatsaonteloon tms. Suorassa seisominenkin oli tukalaa monta päivää. 🙁

      Mukavaa illan jatkoa kaikille!

    • #6173
      Lumikko
      Osallistuja

      No eipä tullut sitä toivottua tulosta taaskaan. Jälleen kerran leuka rintaan ja kohti PAS:ia.

      • #6176
        Valkosiipi
        Osallistuja

        Voi itku.. Todella ikävä kuulla. Voimia!

      • #6179
        Valkosiipi
        Osallistuja

        Tervetuloa Helinä.
        Todella ikävä kuulla, että positiivisesta alusta huolimatta lopputulos oli niinkin masentava. Itse en vielä tiedä miten nuo omat munasolut lähtee kehittymään/jakaantumaan, mutta olen kyllä itsekin kiinnostunut tuosta laadun parantamisesta ikää kun on miltein saman verran. Sen verran olen lukenut, että runsas proteiini voisi olla avuksi ja ubikinon. Tietty foolihappoahan suositellaan muutenkin popsimaan ja d -vitamiinia. Eli nyt raejuustoa kehiin ja pilleripurkit auki

        • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 10 kuukautta sitten Valkosiipi.
    • #6175
      helinä
      Osallistuja

      No voihan pee, Lumikko. Harmittaa vietävästi sun puolesta!

    • #6177
      unelmoija
      Osallistuja

      Valkosiipi: Aika raskasta katseltavaa oli, silloin meillä oli nämä hommat vasta alullaan, melkein pitäisi katsoa uudelleen nyt, tiedä millaisia reaktioita saisi aikaan.

      Mulla alkoikin menkat tänään, joten ylihuomenna alkaa piikittelyt! jännittävää! Mites muuten, uskaltaako alkukierrosta ottaa lasin tai kaksi viiniä? illanistujaiset ois nyt vklp..

      Liikunnasta mulle sanottiin, että rauhallisesti pitää ottaa, mutta itse ajattelin omien tuntemusten mukaan mennä.

      Voimia kaikille, eritoten Lumikolle!

      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 10 kuukautta sitten unelmoija.
      • #6181
        Valkosiipi
        Osallistuja

        Sulla taitaa olla tuo lyhyempi hoitomuoto käynnissä?
        Jännittävää aikaa, tässä itsekin odottelen su alkavaa sumutusta ja muutaman viikon päästä alkavia piikityksiä. Onko nuo piikitykset kerran päivässä ja aina samaan kellon aikaan?

        Tsemppiä ja myönteisiä tuulia..

    • #6182
      unelmoija
      Osallistuja

      Joo lyhyellä kaavalla mennään. Mulla on kerran päivässä piikit iltaisin samaan aikaan. Lääkkeinä mulla on gonal-f ja orgalutran. Tuo itteä pistäminen on kyllä tympeetä hommaa kun neuloja kammoan.

    • #6183
      Vohveliini-
      Osallistuja

      Pahoittelut Lumikko ettei tärpänny!

      Jes, unelmoija! Kohta tositouhuissa : )

      Ovista aattelin ite nyt bongailla tulevalla viikolla. Miehelle tehtiin kiveskohjun takia joku ruiskutushoito marraskuussa niin jos olis vaikka ollu apua siemennesteenlatuun joka muuten todella huono ja syy meijän lapsettomuuteen. Epäilen kyllä mutta aina voi kokeilla!

    • #6186
      luppa77
      Osallistuja

      Hei,

      Aloitin ketjun,mutta en osannut lisätä icsi ja pas otsikkoon.

      Olen ollut poissa täältä, sillä hoidossa on ollut taukoa. Meitä molempia ahdisti tilanne ennen joulua.

      Olemme jonossa ivf hoitoihin julkiselle Tayssiin.

      Tauko on tehnyt hyvää. On tervetullutta ajatella välillä ihan muuta.

      Nyt uusin ladatuin akuin kohti hoitoja. Kumpa osaisi olla ajattelematta asiaa ja keskittyä elämässä muuhun. Onnistuminen, kun ei ole ajatuksista kiinni.

      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 9 kuukautta sitten luppa77.
      • #6192
        Valkosiipi
        Osallistuja

        Tervetuloa takaisin Luppa.
        Mukavaa kuulla, että olo on aavistuksen parempi. Kuinka pitkä tuo jono on hoitoonpääsyssä? Itse olen tyksin puolella ja ensimmäisen tapaamisen sain muutaman kuukauden päähän siitä kun olin terveyskeskuksessa käynyt. Tapaamisella joulukuussa sovittiin heti hoitomuoto (pitkä ivf) ja tammikuun kierrosta aloitettiin, niin että nyt on sitten yksi päivä sumuteltu positiivisin mielin.

    • #6193
      Valkosiipi
      Osallistuja

      Onko ihan normaalia, että yksi päivä on nenäsumutetta käytetty ja nyt alko tuhruttelu? Tuntuu kovin oudolta, että vaikuttaisi näin nopeasti.. Onko seuraavat kuukautiset odotettavissa ihan normaaliin tapaan, siis kierron pituus pysyisi samoissa, sillä siihen on vielä muutama viikko matkaa?

    • #6196
      Parisienne
      Osallistuja

      Mukamas niin hyvä alkio valuu vessanpönttöön 🙁

      En jaksa ymmärtää mikä tässä nyt mättää..Ei päästä edes siihen pisteeseen,
      että saisin käyttää lääkkeet loppuun ja pääsis testiin asti. Ei niin Ei.
      Ei hyvältä näytä, kauan tätä oikein jaksaa.

      Vaikka aavistelin tätä negatiivista tulosta niin taas se tuntuu vaan niin pahalta ja konkreettiselta kun sen tuloksen näkee ja se ei ole miellyttävä.

      Toisaalta helpottaa näinhän tämä taas meni nyt saa olla rauhassa ei tarvitsee odottaa, kuulostella, kytätä…tuokin tuntuu kamalalta, että on helpottunut.

      Joka kerta itkukin vähenee. Ensimmäisellä kerralla itki monta päivää ja toisella vähemmän ja niin edelleen. Jotenkin turtuu, tätähän tämä on ei me onnistuta.

      Emme ehkä onnistu koskaan. Miksi onnistuisimme jos tähänkään asti emme ole onnistuneet.

      Anteeksi vuodatukseni.

      Hoidon alku on mielestäni parasta aikaa tässä prosessissa. Toivo on vielä korkealla ja usko että nyt onnistutaan…tämä tilanne ja päivä taasen…

      Tsemppiä hoidon alussa oleville, ehkä te onnistutte!!

      • #6199
        Valkosiipi
        Osallistuja

        Kovasti paljon sinulle jaksamista, hyvä vain että vuodatat.. Turha niitä turhautumisen tunteita on sisällä pitää ja uskon, että me kaikki tiedämme kuinka pahalta pettymykset toisensa jälkeen tuntuu. Joten lämmin myötätunto on puolellasi!

      • #6204
        yöutu
        Osallistuja

        Niin tuttua…eipä näytä mullakaan enää edes noi harvat blastotkaan kiinnittyvän, 26.1. oli 6 päiväsen siirto.. tyhjiä/liian hailuja ovisliuskoja tullu pp4 lähtien. Viimeks näky tummumista (5 päiväsellä) jo pp5-6 liuskoissa. Ylihuomenna (pp10) varmistan vielä varsinaisella r.testillä ja kysyn klinikalta voisko lopettaa jo luget, ei se siitä enää sillon mihkään muutu ja tuntus NIIN turhalta venyttää kiertoo niillä.
        Romahtipa suurin usko noihin blastoihinkin, vaikka kuinka yritti etukäteen ajatella ja aavistikin tavallaan että eihän nyt blastoistakaan läheskään aina voi plussaa tulla, ainakaan mulla.. että mitä tässä enää voi, jos ei noikaan enää ns. toimi. Vaikka kuinka hyvältä kaikki näytti siirrettäessä, mutta kun ei niin ei. Tietty se ois sikälikin ollu ihan liian hyvää, koska LA ois menny omien synttäreiden aikoihin. Kun on tollanen erikois aika niin ei ainakaan onnistu, se nyt on nähty ja katkerasti koettu (siis LA oli sama kun ainoan lapsen synttäri -> kaksosten kkm) ennenkin….
        Toisaalta helpottunu, eipä tartte pelätä keskenmenookaan. Ristiriitasta kun sitä plussaa toivois ja samalla pelkää niin helvetisti. Ja kuitenkin tietää että se plussa ois ”pakko” tulla, että homma ikinä vois edetä mihkään.

        • #6206
          Parisienne
          Osallistuja

          🙁 ikävä kuulla yöutu..

          En tiedä mutta usko täysin poissa näihin hoitoihinkin. Soitin klinikalle ja sieltä yritettiin tsempata, no tottakai…Ajatus Passista ja uudesta pettymyksestä on just nyt liian suuri. Ja luotto noihin alkioihin nollassa 🙁 Tämä oli kolme päiväinen aikaisemmat oli blastoja, ei mitään eroa lopputulos sama.

          Klinikalta kehoitettiin tekemään taas testi joka tapauksessa. Pönttö punaisena ja raskaustestiä tekemään?? Jos kuitenkin olisit…käännetään nyt veistä haavassa. Itsensä kiusaamista…

          Minä ainakin olen niin tarkka nykyään kehostani että olen varma tiedostavani jos raskaus alkaisi..

          Masentavaa kerta kaikkiaan, eikä kyllä lohduta se että no ehkä pakkasessa olevat. Ehkä ja ehkä ja ei ja ei.

          🙁

    • #6197
      unelmoija
      Osallistuja

      Täällä on pistetty gonal-f nyt kolmena iltana. Menkat ”loppui kun seinään” kun pistelyn aloitin, muuten en oo huomannu vielä mitään erikoisempaa. Tänään pikkuisen lentopalloreeneissä alamahassa nipisteli kun enemmän joutui rehkimään..
      Olen miettinyt vyöhyketerapiaa, onko siitä kellään kokemusta? ilmeisesti otollisin aika olisi ennen ovulaatiota? saa nähdä onnistuuko tässä kierrossa kun pitäisi käydä jo tällä viikolla..
      Torstaina meno ultraan, saa nähä sitten onko näistä lääkkeistä ollut apua..

      • #6200
        Valkosiipi
        Osallistuja

        Hei Unelmoija.
        Itse olen mm. vyöhyketerapiaa kokeillut ja en voi siitä kyllä mitään pahaa sanoa. Jos kerran raskautta on yritetty jo jonkin aikaa alkaa sisäinen ahdistus jo iskemään. vyöhyketerapia rentouttaa ja samalla siinä annetaan kehon toimia oma-aloitteisesti – stressi pois. Itselle tosin varsinaisesti raskautumiseen siitä ei ollut apua, sillä meikäläisellä ongelmana on kaavinnan yms. hoidon takia tukkeutuneet munajohtimet. Mutta ennen vyöhyketerapiaa kierto oli 24-30 pv ja heti kun sen aloitin kierto on ollut tasan 26 pv joka kuukausi jo puolen vuoden ajan… Eli uskon vahvasti siitä olevan moneen asiaan apua ja muutenkin kannatan kyllä mielummin näitä vaihtoehtohoitoja.. Vyöhyketerapia tosiaan annetaan ennen ovua, ettei se vaikuta mitenkään ovulaatioon tai kiinnittymiseen. Aluksi suositellaan kahta kertaa / kierto ja muutaman kuukauden päästä riittää kerran kierron aikana. (Esim. kp6 ja kp11) Ja ainakin oma v-terapeutti oli perehtynyt nimenomaan lapsettomuuteen annettaviin hoitoihin ja se on kyllä terapiaa muutenkin kun joku oikeasti on kiinnostunut mikä olotila (sisäinen tuntemus) on. Eli ymmärsi hyvin ahdistuksen yms.

    • #6207
      Pipatsu
      Osallistuja

      Tervehdys kaikille. Mukava huomata että täällä on palsta taas aktivoitunut. Aiemmin oli niin kovin hiljaista. Itsekkin ollut aikas hiljaa kun hoidon aloitus siirtyi sitten aiemmin suunnitellusta. Tämä kuitenkin mielestäni paras keskustelupalsta johon olen törmännyt, joten eiköhän sitä täällä tule pyörittyä enenmmänkin nyt kun on alkuun taas päästy 🙂

      Parisienne,
      Tiedän niin tunteen <3 Voimia siulle! Meillä 4 hoidosta vain yhdessä päästy edes viralliseen testipäivään asti. On puskenut menkat lääkityksen läpi. Ja pahinta ett silti on pitäny virallisena testipäivänä käyä ihteensä kiduttamassa verikokeissa kun ei oo lääkärit uskoneet ett se on turhaa.

      Helinä,
      noista munasolujen laadusta kyselit. Itsellä sama ongelma. En tiedä mikä niihin auttaisi, mutta itsellä kokeilussa ubikinoli. Olen sitä syönyt nyt jo jonkin aikaa ja aion jatkaa läpi hoidon. Meillä hoidoissa käytetty lääkitys kuitenkin ollut sama (siirron jälkeistä lukuunottamatta) ja niin myös munasolujen määrä/laatu joten vertailu on aika helppoa.

      unelmoija,
      meillä vyöhyketerapia kokeilussa tässä hoitokierrossa. Olen aloittanut sen jo edellisen kierron puolella ja jatkan hoitokierrossa. Ja juurikin niin että vht ennen ovista. Eli hoitokierrossa ajattelisin niin että vht:ssa vois käydä vielä punktiota edeltävällä viikolla.

      (.) Procren pistetty viikko sitten sunnuntaina ja menkkoja oottelen alkavaksi. Nollaultra olisi 11.2 ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan niin punktio osuisi viikolle 9. Onko täällä ketään muuta jolla osuisi punktio tuonne?

      • #6211
        Valkosiipi
        Osallistuja

        Hei Pipatsu.
        Mukavaa, että tulit mukaan keskusteluun.
        Minkä verran on päiväannos tuon Ubikinonin osalta? Itse luin jostain, että voisi olla jopa 300mg. Oletko saanut lääkäriltä suositusannosta?
        Joillekin myös suuri annos on aiheuttanut ongelmia.. Itsellä käytössä on tuo 100mg ja se ei ainakaan ole aiheuttanut oireilua.

        Itse tässä Synarelaa sumuttelen, 16 pv ultra ja vk 10 punktio. Tai ainakin suunnitelmissa..

    • #6209
      Heimunen
      Osallistuja

      Talvitervehdys kaikille!

      Minäkin kömmin taas talviunilta mukaan keskusteluihin. Aikamoista utua tämä elo on ollutkin syksyn keskenmenon jälkeen. Yllättävän koville se otti, vaikka kuinka yritti rauhassa suhtautua PAS:iin ja plussaan. Vaikka välikiertojen odotteluaika tuntui aluksi ylivoimaiselta, niin pakko myöntää, että hyvääkin se on tehnyt. Ajatukset alkavat olla valoisammat ja voimia kertynyt uuteen yritykseen.

      Nyt on siis tarkoitus aloitella uutta eli toista ICSI-kierrosta. Suunnitteluaika on ensi viikolla (punktio mahdollisesti vko 10) ja tarkoitus olisi edetä lyhyellä kaavalla. Toivottavasti se parantaisi munasolujen/alkioiden laatua. Viimeksi munasoluja oli useita kymmeniä, mutta hyviä alkioita oli lopulta vain kolme. Yksi siirrettiin tuoresiirrossa, yksi PAS:issa ja yksi epäonnistui jatkoviljelyssä. Samaa munasolujen ja/tai siittiöiden (vikaa molemmissa) laatupulmaa siis täälläkin, vinkkejä otetaan ilolla vastaan. PCO:n takia alunperin meille mietittiin lyhyttä kaavaa, mutta kesäsulun ja aikatauluttamisen takia päädyttiin viime kesäkuussa pitkään kaavaan.

      Monenlaista on ennättänyt tapahtua jo näin alkuvuonnakin. Voimia kaikille epäonnistumisia kokeneille <3 Tsemppiä alkaviin hoitoihin, joita nyt lomakauden jälkeen alkaa varmasti taas pyöriä enemmän!

      • #6213
        Pipatsu
        Osallistuja

        En saa tätä nyt oikeaan paikkaan vaikka kuinka yritän, joten olkoon nyt sitten tässä.

        Valkosiipi,
        Oon syöny aiemmin ubikinonia 200mg/vrk ja nyt ubikinolia syön 100mg/vrk. Tuo ubikinoli imeytyy kroppaan paremmin, joten sen takia pienempää annostusta käyttäny. Nuo on siis pieniä annoksia. Joissain suositellaan jopa 600mg ubikinonia/vrk.

        • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 9 kuukautta sitten Pipatsu.
    • #6210
      helinä
      Osallistuja

      Moikka kaikki
      Eipä onnistunut elämäni ensimmäinen ivf. Olishan se ollutkin liian hyvää jos olisi onnistunut…
      Testipäivä olisi ollut vasta to:na, mutta jo tänään alkoi vuoto. 🙁 Kuten Pariesienne totesi, niin eipähän tartte jännittää kauempaa. Yritin asennoitua ”pessimisti ei pety”-asenteella viimeiset 1,5 viikkoa, mutta kyllä se hemmetti taas satutti. Epäonnistuminen. Ja se tieto, että omassa kehossa on jotain perustavanlaatuisesti huonolaatuista.

      Meillä ei mennyt mitään pakkaseen, joten seuraava yritys tarkoittaa uutta punktiota ja se on näillä näkymin vasta huhtikuussa. Lääkäri vaatii yhden välikierron ja sitten on työreissut just näiden juttujen kannalta huonoimpaan aikaan.
      Ehkä parin kk tauko tarkoittaa sitä, että voin yrittää parantaa niiden hemmetin munasolujen laatua: ostin jo magnesiumia, sinkkiä, multivitamiinia, foolihappoa vedetty jo viimeiset 2,5 vuotta. Ubikinolista luin, että sitä pitäis käyttää väh. 3 kk ennen hoitoja. Tiedä sitten. Ehkä ostan sitäkin jostain. Lisäksi loppuu kaikenlainen alkoholin käyttö ja hauskanpito. Ei ehkä pitäis rangaista itseään, mutta jotenkin tuntuu, että pitäis kuitenkin.
      Negatiivinen olo kaikinpuolin: negatiivinen ivf ja negatiivinen mieli… Ehkä se siitä kohta.

      • #6212
        Valkosiipi
        Osallistuja

        Ikävä kuulla pettymyksestä.
        Kyllähän noita kaikkia vitamiineja/mineraaleja/hivenaineita tulee nauttia ainakin pari kuukautta ennen kuin elimistön tarpeet täytetty, mutta hyvähän se on nyt aloittaa, ei siitä ainakaan mitään haittaa ole!
        Voimia!

    • #6225
      Parisienne
      Osallistuja

      Tämän viikon piti olla ilon viikoo ja meidän ”piti” saada iloinen uutinen. Tämä viikoo on ollut kaikkea muuta. Luulin ettei minua enää itketäkään, mutta romahdus tuli pikkuhiljaa päättyen eilen illalla täydelliseen luhistumiseen. Mietin jo voiko itkuun kuolla tai lähinnä olo oli jo sellainen että en jaksa enää 🙁 Käsittämättömän raskasta, vaikka yrittää jotain positiivista miettiä ja tuntea niin ei se vaan tässä myllerryksessä onnistu. Kukaan ei voi ymmärtää kuin ne jotka tämän kokevat miltä tämä tuntuu,lähes kun sydän revittäisiin rinnasta.

      Nyt en oikeasti tiedä miten jaksan, vaikka vaihtoehtojahan ei ole montaa.

      Kysyn vain itseltäni koko ajan miksi me ja miksi meille kävi näin 🙁 eikö aikaisemmat vastoinkäymiset elämässä ole riittäviä. Miksi joillekin kasataan aivan liikaa painolastia.

      En halua vanheta kaksin tai yksin:(
      Laitoin siksi yksin, että nämä pettymykset kärjistyvät kotona myös riitelyyn. Onko muilla samaa vai miten miehenne suhtautuvat jos saa udella?

      Olin valmistautumassa Passiin joka hieman piristi mieltä, kunnes mieheni ilmoitti olevansa niin täynnä tätä asiaa ja pettymyksiä että hän haluaa tauon ja toistaiseksi. Voitte kuvitella miten siihen suhtaudun 🙁 tiedän kyllä täytyy ottaa toinenkin huomioon, mutta naiset kärsivät tässä tuhat kertaa pahemmim niin henkisesti ja fyysisesti (tai tänä on minun ajatukseni).

      Täytyy varmaan mennä jonnekin puhumaan asioista että pysyy järjissään tässä…

      Ankkuria taas hinaamaan ylös sieltä meren pohjan mudista…

      • #6227
        katras
        Osallistuja

        Parisienne! Voimahalaus, sydäntä repii minullakin lukea sinun suuresta tuskastasi 🙁 Ajattelin kysyä sen verran sun tukilääkityksestä, että käytätkö lugesteroneja tai lutinusta. Yritä seuraavaan siirtoon, jos vain mahdollista, kokeilla jotain muuta tukilääkitystä. Itselläni noi ei toiminu yhtään ja olin niin hajalla henkisesti. Pregnyl/gonapeptyl toimi.

        Sitten tuosta miesten suhtautumisesta. Meilläkin mies oli väliin sitä mieltä, että pidettäis taukoa ja saisin kasattua päätäni. Ei se tauko mielestäni auta yhtään mitään, jos halu ottaa taukoa ei lähde itsestä. Miehet ei aina osaa suhtautua naisen henkiseen kipuun oikealla tavalla ja ymmärryksellä, vaan menevät täysin neuvottomiksi ja sitte ne ehdotukset tilanteen laukaisemiseksi on aika absurdeja meidän naisten näkökulmasta. Älkää kuitenkaan antako tämän myrkyttää suhdettanne, vaan keskustelkaa paljon. Ja tämä on meidän kaikkien hyvä muistaa näiden hoitojen aikana. Ei tämä aina niin ruusuista ole, vaikka hoidoissa on onnistuttukkin toistaisesti. Koen olevani edelleen hyvin tiukasti hoidoissa kiinni, vaikka pitäis osata asennoitua olemaan raskaana. En ole juurikaan vielä nauttinut tilastani. En pysty, koska tähän ei vain oikein usko vieläkään, vaan jatkuva epävarmuus on seuralaisena. Ajatuskin, että hommaisin jotain tavaraa valmiiksi, tuntuu vieläkin utopialta. No, aikaa on ja varmuutta tulee varmasti viikkojen karttuessa lisää.

        Muistakaa kaikki urheat taistelevat naiset, että toivoa on ja onnistumisia teille vielä tulee paljon! 🙂

      • #6247
        Valkosiipi
        Osallistuja

        Voi Parisienne… Oikein paljon voimia sinulle ja miehellesi!
        Tuli aivan mieleen mökkinaapurin (varamummon) puheet, joka on kokenu kaikkea. Sodassa menehtyneet perheenjäsenet, lapsettomuus, kaksi miestä hautaankin on saattanut.. Hän totesi, että niin kauan kun teillä on toisenne niin teillä on kaikki. Eihän se tässä lapsettomuus -projektissa siltä tunnu, mutta on siinä jotain perää.

        Kyllä ne miehet yhtälailla kärsivät (ainakin omani). Joskus muistan kun yhdessä taas kerran itkimme, niin hän totesi, että tekisi mitävain että saisi minulta edes puolet tuskasta pois. Mielestäni on tärkeää puhua ja kuunnella myös toisen tunteita vaikka se ei aina helpointa olisikaan. Meillä ainakin joka kuukausi itketään yhdessä ja sitten taas saadaan jostain iloa että jaksaa eteenpäin. Ja pakko sanoa, että silloin kun keskeytyneen keskenmenon takia vietimme vuorokauden sairaalassa tuskissa ja lääkkeitä popsien, olin mielummin se ”kärsivä” osapuoli kuin se että olisin toisen kouristellessa istunut sängyn vieressä ja katsonut kun minulle rakkain ihminen kärsii.

        Kannattaa ihmeessä etsiä ammatti-ihmisen apua/juttuseuraa!

    • #6232
      unelmoija
      Osallistuja

      Parisiennelle voimahali! Keskustelu on tosiaan yksi tärkeimmistä asioista näiden hoitojen aikana.
      Sitten vähän tilannepäivitystä. Kävin tänään ensimmäisessä ultrassa. Limakalvo olihyvä, munarakkuloita oli ainakin 15 ja hyvänkokoisia olivat. Väestöliiton lääkäri oli jo kerennyt lähteä joten tarkkaa jatkoa en tiedä, mutta arveltu punktio olisi maanantaina tai tiistaina. Ensimmäistä kertaa sain ultrakäynnillä hyviä uutisia, lääkityksellä on ollut vastetta! toki vielä monta juttua jotka voi epäonnistua mutta pieni ilo auttaa jaksamaan eteenpäin. Tämän enempää en uskallakaan iloita. Miten kerron esimiehelle ensiviikon sairasloman? ja punktiokin alkaa jo jännittää…

    • #6233
      Parisienne
      Osallistuja

      Kiitos Katras ja Unelmoija. Keskusteluyhteys on tärkeää mutta tällä hetkellä se on kyllä poikki. Olen vihainen ja surullinen ja tuntuu petetyltä:( mitä järkeä tehdä uusi hoito ja jättää mahdollisuudet odottamaan pakkaseen? Mies tietenkin luulee että tauko helpottaa surua ja keksisin muuta puhuttavaa/tehtävää…niin varmaan 🙁

      Tsemppiä Punktioon unelmoija ja kiva että vaste oli hyvä!!

      Katras sinua olen välillä miettinyt, olen myös ajatellut oletkohan onnesi kukkuloilla. Jotenkin ymmärrän tuon pelkosi. Jossain vaiheessa kun ajattelin että ehkä nyt tärppää niin rupesin jo etukäteen miettimään mikä kaikki voi vielä siinäkin vaiheessa mennä pieleen…Aika kivinen polku tämä kaiken kaikkiaan. Onnittelut ihanat vielä teille 🙂 Oliko niin että teillä onnistui ekasta hoidosta?

    • #6234
      Surenkorento
      Osallistuja

      Millä perusteella teille on valittu/valikoitunut IVF:n lyhyt tai pitkä hoitomuoto? Minulle suunnittelutapaaminen on sovittu viisi viikkoa IVF:ää aiemmaksi, mutta sen enempää en vielä aiheesta tiedäkään.

      Aloitin IUI 2015 -ketjun tänään, kun ei ole enää vuosi 2014 ja IVF ei ole vielä vuorossa. Siellä ketjussa olen kertonut tilanteestamme enemmänkin.

      unelmoija:
      Tuleeko siitä automaattisesti saikkuviikko?

      1st IUI Feb '15, 2nd IUI Mar '15, 3rd IUI on April Fools' Day '15. 1st IVF May/June '15, 1st PAS Aug '15 (didn't happen). 2nd IVF Nov '15 and two stripes in the morning of the 30th Nov.

      • #6244
        Valkosiipi
        Osallistuja

        Moi Surenkorento. Sairauslomaa tulee 3 vrk, mutta se onkin sitten aivan eri asia että hyväksyykö työnantaja tämän saikun. Sitä kun kuulemma ei tarvitse hyväksyä kun ei ole varsinainen sairaus taustalla. Itse tässä mietin pitäisikö olla vaan ”vatsataudissa” kun omalla ilmoituksella saa 3 vrk olla.. Pomolle en kyllä hoidoista oo kertonut mitään – enkä kerro.

    • #6239
      unelmoija
      Osallistuja

      Mulle lääkäri sanoi, että kun on monirakkulaiset munasarjat niin lyhyt kaava ois parempi.
      Saikkua on punktiosta siirtoon eli kyllä se vajaa viikko on.. meillä esimies on melkoinen, ei oikein ymmärrä mitäään edes meidän työnluonnetta ja enemmän töitä pitäis kaikkien tehdä, siksi tämä vähän hermostuttaa..
      Tänään pistin ensimmäisen kerran orgalutranin, kylläpä kirvelee..

      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 9 kuukautta sitten unelmoija.
      • #6241
        Parisienne
        Osallistuja

        Sairaslomaa tulee se noin 3-5 päivää, ainakin mulla tuli tarpeeseen kun masu oli kuin pallo 🙂 Se orgalutran on kyllä inhottava ainakin se eka kerta kun pistää, piikkikim jotenkin paksu ja pitkä.

        • #6242
          katras
          Osallistuja

          Parisienne, meillä on tehty yksi ICSI ja siitä saatiin onneksi paljon alkioita. 8 kaikkiaan, joista viides siirto on pysynyt tähän saakka kyydissä. Tuoresiirto meni kesken. Me ehdittiin 6 vuotta odotella luomusti, Ennenkuin mentiin selvittämään lapsettomuuden syitä ja siittöistä löytyi selkeä syy. Harmittaa kun noin kauan odoteltiin. Ehti tulla itselle mittariin koko aika lisää vuosia, mutta täytyy nyt vain toivoa, että tämä kasvava Taimi saisi tulla meille omaksi.

          Tuntui kyllä hyvältä, kun sanoit miettineesi mitä meille kuuluu 🙂 Kumpa sitä osaisikin olla siellä onnensa kukkuloilla. Varmasti sitä viimeistään sitten, jos terveen lapsen syliin joskus saa. Voimia välirikon korjaamiseen. Tää on rankka koettelemus miehellekkin ja se neuvottomuus saa usein heidät käyttäytymään typerästi. Tässä tarvitaan naiselta kaiken muun taakan lisäksi, vielä kykyä ymmärtää vastakkaisen sukupuolen tapaa käsitellä asioita. Minäkin olen karvaasti saanut kokea miehisen kylmyyden juuri silloin kuin olkapäätä olisin eniten tarvinnut. Se on musertavaa, mutta useimmat miehet vaan käyvät täysin neuvottomiksi, kun nainen on romuna. Rakasta siinä sitte. Kyllä se tosissaan kysyy siinä vaiheessa TAHTOA rakastaa.

          • #6246
            Valkosiipi
            Osallistuja

            Antoisaa odotuksen aikaa sinulle Katras! Luulen kyllä että se varsinainen huoli alkaa vasta kun lapsi on syntynyt, varsinkin kun nykypäivänä saa kuulla kaikkea kamalaa. Mutta se on varmasti sen kaiken huolen arvoista!!!

          • #6254
            Parisienne
            Osallistuja

            Kiitos Katras viestistäsi. Sain siitä jotenkin voimaa ja hieman paremman mielen. Teillä ollut todella pitkä taival takananne. Ei ole yhtään ihme jos tuon jälkeen ei osaa iloita ja olla onnensa kukkuloilla…Tämäkin on niin väärin. 2014 ketjussa tästä jo puhuttiinkin, että on se niin väärin että ensin joutuu kärsimään tällaisen kokemuksen läpi ja sitten kun onnistuu niin ei osaa siitä iloita niinkuin ehkä normaalisti raskautuneet koska pelko on ollut niin suuri ja sama pelko jatkuu muuttaa vaan muotoaan.

            Tottakai pelko on varmasti omasta lapsesta koko elämän mutta nämä pelot ovat jotain sellaista mitä tuskin kaikki kokevat…

            Meillä jonkinlainen rauha päällä. Viestisi jälkeen Katras aloin miettiä tuota, mitä sanoit miesten suhtautumisesta, neuvottomuudesta ja siitä että miehellekin tämä voi olla erittäin raskasta eivät vaan osaa sitä tuoda ehkä esille samalla lailla kun me naiset. Tajusin, että miehellä voi olla yhtä vaikeaa tämän asian kanssa ja en ole täällä ainut joka kärsii, suree ja jolla on paha mieli.

            Miten olette Katras oikeen pysyneet kasassa nämä vuodet?

            En tunne sinua, mutta jotenkin haluan sanoa että olen vilpittömästi niiin iloinen puolestasi. En ole oikeen kyennyt iloitsemaan muiden vauva uutisista enää pitkään aikaan. Tiedän että sekin on tyhmää mutta sitä vaan on niin no voi varmaan sanoa katkera 🙁

      • #6245
        Valkosiipi
        Osallistuja

        Miten ajattelit unelmoija pomolle kertoa? Kelpaako sairausloma teillä vai meneekö ”lomapäiviä”/palkatonta?

    • #6243
      unelmoija
      Osallistuja

      Tiistai varmistui punktiopäiväksi. Vielä pitää kahtena iltana pistää gonal-f + orgalutran ja sitten sunnuntai iltana Pregnyl.
      Ja tänään sain kutsun myös työhaastatteluun, piristi mieltä kaiken tämän myllerryksen keskellä vaikkei ihan unelmatyötä olisikaan 🙂
      Harmi vain kun pitää vielä ostaa gonal-f kynä, ei yksi riittänyt :/

    • #6248
      unelmoija
      Osallistuja

      Aika varmasti palkattomaksi menee.. Maanantaina sanon, ja ajattelin sanoa, että menen toimenpiteeseen ja sen vuoksi olen lyhyellä saikulla. Kerkesin tänään jo työkaverillekkin sanoa, että olen ensiviikolla pois, joten en voi enää mahataudin vuoksi olla pois!

      • #6255
        Parisienne
        Osallistuja

        Onnittelut työhaastattelusta Unelmoija ja tsemppiä punktioon.
        Onko sinulla mahdollinen siirto sitten perjantaina?

        • #6262
          Vohveliini-
          Osallistuja

          Taas menee kyllä tekstit vähän minne sattuu!

          Parisienne, sinulle kovasti voimia ja uskoa ja toivoa parempaan sekä onnistumiseen!

          Kiva kuulla susta katras, oon käyny välillä lukemassa teidän viime syksynä plussanneiden kuulumisia. Kaikkea hyvää!

          Tsemppiä punktioon Unelmoija ja toivottavasti myös työhaastattelu sujuu hyvin ja saat paikan : )

          Viime keväänä mulla sattu lomaviikko punktiolle ja siirrolle niin ei tarttenu selitellä mutta nyt loma vasta vähän myöhemmin. Mä en jotenkin haluu kertoo tästä töissä joten jos vaan pystyn niin meen juurikin ”kuume/oksutaudissa”.
          Miten se muuten menee pitääkö lähiesimiehen nähdä sairaslomatodistus kun siinä kuitenkin lukee syy vai enkö voi vaan lähettää sitä jonnekkin palkkoihin? Kun eihän se sille kuuluis, vai?

          • #6263
            Vohveliini-
            Osallistuja

            Hei, Heimunen! Mullekkin osuu punktio varmaan jonnekkin vkolle 10. Kiva jos on joku samoihin aikoihin käymässä läpi kierrosta : )

            Pahoittelut Helinä ettei onnistunut! Vitamiinien popsinta kuulostaa hyvältä, eikä varmasti oo haittaa!

            Kannattaa varmaan nyt aina ikäänkun vastata siihen viimeisimmän kirjoittajan viestiin niin sit ainakin menee viimeisimmäksi!

            • #6269
              Heimunen
              Osallistuja

              Vohveliini, samoja aikatauluja tosiaan mennään, kiva! Ensi viikolla suunnittelukäynnin jälkeen viisaampana aikatauluista.

          • #6270
            Valkosiipi
            Osallistuja

            Hei Vohveliini.
            Yleensä kyllä tuon sairauslomatodistuksen voi toimittaa myös suoraan henkilöstöosastolle. Tosin mikäli työnantaja ei hyväksy sairauslomaa niin se voipi tulla pumerangina takaisin oman esimiehen kautta.. Aika kiusallista.. Kyllähän niihin sairauslomalappuihin saa (ainakin jos pyytää) pelkän latinankielisen syyn, mutta toki jos esimies on utelias niin sen syyn kyllä pystyy ihan helposti selvittämään kirjoittamalla vaan googleen koodin…
            Mutta itse ainakin aattelin näin ensimmäiselle kerralla mennä ihan tuohon oman ilmoituksen ”vatsatautiin”, jos useampi kerta tulee niin sitten tarvii varmasti sopia siihen kohtiin lomaa..

            Odotan innolla vk 10 punktiota… toivottavasti siihen päästään hyvistä lähtötilanteista..

    • #6266
      Parisienne
      Osallistuja

      Miksköhän joidenkin viestit menee tuollaiseks pötköks 🙂 aika vaikea lukea 🙂

      Työnantajalle voi toimittaa blanco sairaslomatodustuksen mutta silloin on työnantajan päätännässä maksaako palkan eli voi olla maksamatta jos ei lue diagnoosia. Lääkäriltä voi tietenkin pyytää todistuksen diagnoosilla alavatsakipu. Ei tarvitse lukea mitään lapsettomuuteen liittyvää. Voi myös pyytää laittamaan pelkän koodin mutta jos esimies utelias niin netistähän nuo näkee.
      Näin yleisesti liittyen sairaslomiin!!

      • #6268
        Heimunen
        Osallistuja

        Tämä hoitojen sovittaminen työn kanssa on kyllä melkoista säätämistä. Minulla on sellainen työ, että tarvitsen aina jonkun tilalleni. Olen sanonut esimiehelle, että minulla on lääkärikäynti (kirjeellä tullut poliaika, jota ei voi hoitaa työajan ulkopuolella) ja itse sopinut sijaisen tilalleni. Minulla on ollut allergiaan yms. liittyviä käyntejä muutenkin, joten varmasti olettaa näidenkin liittyvän siihen. Onneksi tähän saakka on aina järjestynyt palkallisena tällä tavoin ja ilman mitään todistuksia. Töissä, kun en ole halunnut hoidosta huudella.

        Edellinen ICSI tehtiin loman aikana, mutta nyt joudun ottamaan varmaan kuume/oksutauti-kortin esiin ja olla sen turvin kolme päivää poissa. Jos se ei riitä, pohdin hakevani työterveydestä/terveysasemalta sairauslomatodistuksen kuumeeseen tai vatsatautiin. Meillä ainakin sairauslomatodistukset menevät esimiehelle, joten koodeja tai edes hoitavan tahon leimaa ja lääkärin kuittausta en halua laittaa eteenpäin.

        Tavallaan tuntuu ikävältä tällainen säätäminen, esimies on ihan kiva ja periaatteessa voisin kertoa asiasta. Ei kuitenkaan ole voimia raportoida yrityksistä ja epäonnistumisista työpaikalla, kun kovin monelle ystävällekään ei ole kerrottu.

      • #6271
        Valkosiipi
        Osallistuja

        Mielenkiintoista… en oo ikinä kuullut, että kirjoittais ihan vain alavatsakipuna sairausloman.. Pitääkin kokeilla tuota, kiitokset vinkistä.

    • #6272
      Valkosiipi
      Osallistuja

      Heimunen ymmärrän hyvin tuon sinun päätöksen. Eihän siinä meikäläisenkään esimiehessä mitään ”vikaa” ole, mutta turha sitä on ylimääräisiä paineita itselle luoda, kun lopputulostakaan ei tiedä.

      Itsellä on siinä mielessä helppoa kun on työajat itse päätettävissä ja joustavat, niin eipä tarvitse ainakaan niiden ultrien takia mitään nasevaa keksiä. Mutta toisaalta en mä kyllä haluaisi lomapäiviä sairauslomaan käyttää. Ja kyllähän sen poissaololapun saa vaikka selkäkivusta johtuen/jännetupin tulehdus… onhan näitä. Aattelin kyllä kysyä tuota Parisiennen ehdottamaa alavatsakipua, jospa vaikka sillä tiedolla lapun saisi. ?

      Antoisaa työviikkoa kaikille ja se on jo vk 7 alkamassa 🙂

    • #6273
      unelmoija
      Osallistuja

      Meillä ois mahollinen siirtopäivä torstaina jo. Tänäiltana pistän pregnylin ja maanantai on pistovapaa päivä. Alkaa olla turvonnu olo..

      • #6278
        Parisienne
        Osallistuja

        Eli loppusuora häämöttää piikeissä. Toivotaan hyvää tulosta punktiossa ja parempaa siirron tulosta kun meikäläisellä.
        Teillä siirretään siis kaksipäiväinen jo? On tää aikamoista lottoa…

        Kiva kun keskustelut aktivoituneet, vaikka itse pidänkin nyt taukoa niin täällä käyn lieskelemassa 🙂

        Ehkä olisi parempi irtaantua kokonaan hetkeksi mutta päivä kerrallaan vahvemmaksi ja kun toivoa enemmän kuin epätoivoa niin sitten pakkasta sulattamaan 🙂

        Olen ajatellut kokeilla myös sitä vyöhyketerapiaa mistä monet puhuvat. Auttaa jos auttaa, ainakin rentouttaa varmasti stressiä…

        Jaksamista viikkoon kaikille!

    • #6275
      Pipatsu
      Osallistuja

      vohveliini, heimunen ja valkosiipi,
      teil on siis kaikilla punktio vk10? Aika samoissa siis miunki kans, miul vk9 (jos menee suunnitelmien mukaan).

      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 9 kuukautta sitten Pipatsu.
      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 9 kuukautta sitten Pipatsu.
      • #6287
        Valkosiipi
        Osallistuja

        Pipatsu.. Kyllä, vk 10 on meidän viikkomme, mukavaa että täällä on näinkin monta samalla viikolla jännittäviä.
        Sinulla se on sitten viikkoa ennen. Eli ensiviikosta alkaa tiuhemmat ultraukset – tsemppiä oikein kovasti sinulle -perässä tullaan 🙂

        Mikä muuten on vointisi?

    • #6285
      Heimunen
      Osallistuja

      Mukavaa, että meitä onkin isompi joukko menossa samoilla viikoilla punktioon! Aloin jo niitäkin aikoja stressata, kun samoina aikoina tiedossa töissä tärkeää ohjelmaa, ystäväperheen yövierailuja, juhlia yms. Mutta pakko vaan yrittää ajatella, että sitten mennään päivä kerrallaan, kun asiat selviää. Sekin näissä hoidoissa luo haastetta, kun aikatauluja ei tiedä montaakaan päivää eteenpäin.

      Tsemppiä Unelmoijalle punktioon ja siirtoon!

      • #6288
        Valkosiipi
        Osallistuja

        Se on kyllä totta Heimunen tuo aikataulutus. Itsekin olen sitten sopinut juurikin nuo kaksi viikkoa ennen punktiota ihan täyteen kyläilyjä ja kokouksia, teatteria ja ruokailuja.. Kaikille olen kyllä todennut, että pienellä varauksella jos sitten oma olo onkin se, ettei kiinnosta pätkääkään. Ikäväähän se on viime kädessä perua, mutta kyllä tärkeintä on oma jaksaminen. Eli päiväkerrallaan…

    • #6286
      Mietteliäs
      Osallistuja

      Moi kaikki

      Olen ensi kertaa Simpukan sivuilla ja luin tämän koskettavan viestiketjun. Ollaan mieheni kanssa toivottu lasta kaksi vuotta. Kun mitään ei kuulunut, kävin terveyskeskuslääkärissä ja kolmisen kuukautta jonotettiin lapsettomuuspuolelle lääkäriin. Sieltä pyörähtikin nopeasti toiminta käyntiin ja nyt pitäisi seuraavista kuukautisista alkaa ISCI-hoito lyhyen hoitokaavan mukaan (selvänä lapsettomuuden syynä ainakin siittiöiden laatu).

      Kauhean iso kynnys oli mennä lääkäriin, kun paperissa luki sana ”lapsettomuus”. En ollenkaan haluaisi myöntää, että olen moisen klinikan asiakas. Haluaisin, että kaikki vain sujuisi normaalisti (tämä tuskin on kellekään yllätys). Vuosikausia vielä ehkäisyä käyttäessä jännitin joskus tulevaa synnytystä, mutta enpä ajatellut, että lapsen tekoakin pitäisi jännittää. Eikö sen pitäisi olla se mukava osuus?!

      Sitten luin näitä teidän tarinoita ja hiljaiseksi veti. Olemme itse vielä niin alussa näiden murheiden kanssa. Hävettää jännittää pistoksia kun se kai on helpoin osuus tässä koko prosessissa. Käyn silti vähän väliä tuijottamassa lääkepakkauksia jääkaapissa ja pelkään, että joudun pistämään itse jos mies sattuu olemaan töissä ekalla pistokerralla. Katselen aina verikokeessakin muualle. Olisi näköjään pitänyt harjoitella neulojen sietämistä jo hyvissä ajoin.

      Lääkäri sanoi, että neula pitäisi laittaa hieman vinoon ja ei kannata painaa ihan koko neulan mitan syvyydelle asti kun on sen verran ohut rasvakerros. Miten se onnistuu käden tärisemättä?! Onko jollain ollut sama ongelma? Kun tämänkin olisi tiennyt, olisin syönyt jouluna surutta suklaarasiat tyhjiksi… 😉 Eipä tässä ilman huumoria jaksa, vaikka välillä aika karuksi menee.

      Voimia ja ilonpilkahduksia kaikille!

      • #6289
        Valkosiipi
        Osallistuja

        Tervetuloa Mietteliäs mukaan.
        Ja oikein paljon onnea ”uuteen seikkailuun”, tiedä vaikka pääsisit piikkikammostasi kokonaan eroon 🙂
        Itsellä ei mitään kummempaa piikkikammoa ole, mutta ei se silti hyvältä tunnu napata itseään vatsamakkarasta kiinni ja työntää ”ylimääräisiä” nesteitä sisään. Mutta mitäpä ei tämän projektin eteen olisi valmis kokeilemaan…
        Milloin on sinulla tarkoitus lääkitys aloittaa?

        • #6294
          unelmoija
          Osallistuja

          Punktio takana. Helpompi homma oli kuin ajattelin ja lääkitystä sain mukavasti. 14 Munasolua saatiin, huomenna kuullaan moniko hedelmöittyi, toivottavasti edes yksi. Torstaina on mahdollinen siirto ja torstai aamuna pitäisi aloittaa lugesteronit. Lisäksi lääkäri kirjoitti tällä reissulla reseptin gonapeptylistä, joka ois kertapistona maanantaina. Vointi on ihan hyvä, melko väsynyt oon ollu tämän päivän, mutta kipuja ei juurikaan ole, eikä vuotoa!
          Tervetuloa mietteliäs mukaan, piikityksiin kyllä melko nopeasti tottuu ja ainakin minulla piikkikammo on lähes poissa, mukavaa touhua se ei silti ole.

    • #6295
      Heimunen
      Osallistuja

      Tervetuloa mukaan Mietteliäs! Sinnikkyyttä hoitotaipaleelle, sitä tarvitaan monessa kohtaa! Ymmärrän hyvin tunteesi siitä, ettei koe itseään lapsettomaksi. Pitkään meilläkin (varsinkin miehellä) oli samanlainen fiilis. Kun ”kevyemmät” hoidot oli kokeiltu tuloksettomina, alkoi lapsettoman identiteetti vahvistua. Samalla tuli tunne, etteivät nämä kokemukset koskaan katoa, vaikka lapsi olisikin käsivarsilla. Tavallaan surullistakin.

      Minulla oli tänään ensimmäinen käynti tässä hoitokierrossa. Olipa kiva fiilis, kun ovelta näkyi tuttu lääkäri. Julkisella puolella, kun mennään aikamoisella liukuhihnalla ja vastaanotolla vaihtuvat lääkärit ja hoitajat. Lääkkeinä tutut Gonal-F ja Ovitrelle, uutena lyhyen kaavan jarru Cetrotide.

      Vohveliini, Valkosiipi, Pipatsu voimia meille, tästä se lähtee!

      • #6296
        Parisienne
        Osallistuja

        Tervetuloa mietteliäs mukaan kirjoittelemaan, tämä on parasta vertaistukea. Olen iloinen että itsekin aikanaan löysin tämän ketjun/ väylän käydä asioita läpi.

        Piikkikammoinen olin itsekin ja mies laittoi ensimmäisen piikin aikanaan. Seuraavana päivänä oli pakko piikittää itse, sitä seuraavana ja miljoona kertaa noiden jälkeen halusin piikittää itse, sattuikin vähemmän. Piikkejä en enää pelkää!! Kyllä ne tuntuu ja jotkin aineet kirveltää mutta niinkuin sanoit piikit on pienin paha tässä kokonaisuudessa..

        Tänään oli hieno aurinkoinen päivä, minun risukasaani ei tuo aurinko lämmittänyt päinvastoin, mutta päivä kerrallaan kunnes taas helpottaa…

        Hieno saalis unelmoija, mietin mitenköhän teillä meni!

    • #6297
      Pipatsu
      Osallistuja

      mietteliäs,
      Tervetuloa. Varmasti kaikki enemmän tai vähemmän jännittävät ekalla hoitokierroksella niitä piikkejä, mutta niihin tavallaan tottuu. Itse olen piikkikammoinen enkä mistään hinnasta antas miun miehen pistää. Haluan ite pistää, sillä tavoin hallitsen tilannetta. Kyllähän ne käet enemmän tai vähemmän tärrää ja hikoaa mut ei se haittaa, kunhan muistaa hengittää ettei taju lähde 🙂 Toiset piikit tuntuvat enemmän kuin toiset ja toiset eivät juurikaan. Riippuu niin paljon pistoskohdasta, neulan koosta ja mallista sekä pistettävästä aineesta.
      Mut älä liiaksi stressaa etukäteen. Hyvin se menee 🙂

      unelmoija,
      Hieno saalis tosiaan. Toivottavasti saisitte hyviä uutisia hedelmöittymisestäkin.

      (.) Aamulla nollaultraan. Toivottavasti kaikki ok ja päästään alottamaan kasvattelu. Lääkereseptejäkään en oo viel saanu joten huomen sitte apteekkiin ja sataset sileeksi…

    • #6299
      Pampula
      Osallistuja

      Hei kaikki!

      Olen 35-vuotias ja lapsettomuutta takana reilu 5 vuotta,ilman ainuttakaa plussatestiä,ei edes haamuja. No 2012 vuoden lopulla tehtiin tutkimukset mutta syytä ei löytynyt kummastakaa ja päätettiin jatkaa yrityksiä luomuna. Kesäkuussa päästiin ivf/icsi jonoon,joka julkisella puolella olikin sitte yli puolivuotta. Mutta nyt 27.1 oli suunnittelukäynti ja punktio olis viikolla 9 jos kaikki menee käsikirjoituksen mukaan. Primoluteilla siirrettiin menkkoja alkavaksi 9.-11.2 ja kyllähän ne sieltä eilen alkaskin vaikka sivuvaikutuksia tuli matkanvarrella. Huomenna siis eka gonal-f piikki mahaan ja maanantaina 16.2 eka ultra,jännittäviä aikoja 🙂

      • #6315
        Valkosiipi
        Osallistuja

        Mukavaa saada sinut Pampula mukaan jännittämään. Itselläkin ma aamulla nollaultra, tosin nyt alkoi mietityttämään kun menkkoja ei kuulu eikä näy. Tuntemukset kyllä löytyy (turvoksissa ja rinnat kipeenä), mutta osittain varmasti myös tuo nenäsumute Synarela on tähän turvotukseen syypäänä. En oo uskaltanut vielä edes hommata noita piikkejä kaappiin odottamaan, jos kuitenkin…

        Tsemppiä piikittelyyn!

    • #6300
      Pipatsu
      Osallistuja

      Pampula,
      tervetuloa mukaan 🙂 Meillähän saattas sitte olla punktio samalla viikolla.

      (.)
      Nollautrassa käyty ja kaikki ok. Ekan puregon-piikin pistin jo. Nyt sitte toivotaan vaan että kasvattelu sujuis hyvin.
      Todella vakuuttavaa lääkäritoimintaa, kun oli miun ja jonkun toisen paperit sekaisin eikä lääkäri ei tiennyt oikein mistään mitään. Esim. ei tiennyt että Procrenia voi käyttää kropan alasajoon IVF/ICSI-hoidoissa ja kuinka kauan se vaikuttaa. Eikä myöskään meinannu uskoa sitä että miulla ei tule lugeja tms. siirron tueksi vaan Pregnyliä siihenki, irrotuksen lisäksi.
      Mies kysykin että mihin noita lääkäreitä enää tarvitaan kun ite pitää kaikki tietää. Niinpä!

      • #6304
        Parisienne
        Osallistuja

        Aikamoista touhua..julkisella?

        • #6308
          Pipatsu
          Osallistuja

          Julkisella… Nyt täs pohdin kun… Oman paikkakunnan polilla sanovat että ei väliä pistääkö Puregonit aamulla vai illalla kunhan on jokapäivä samaanaikaan. No pistin sitte aamupäivällä kun kotia pääsin. Kahen jälkeen soittivat Hki:stä ja sanovat ett pitäski pistää iltapäivällä/illalla. En sitte tajunnu puhelun aikana kysyä ett mites kun se on jo pistetty… Tuon pistosajan muuttaminenhan ei sit taija ihan niin yksinkertasta ollakaan.

          • #6309
            Parisienne
            Osallistuja

            Ihan kuin tämä ei olisi muutenkin raskasta niin joutuu tuollaistakin nyt pohtimaan. En osaa neuvoa muuta kun että kannattanee soittaa Hkiin heti aamusta ja yrittää saada joku kiinni jotta voi kysyä asiasta. Muuten ottaisin kyllä vaan samaan aikaan pistoksen. Tarkoituksenahan on että ainetta on ko päivät koko ajan kehossa, jotta munasolut kasvanevat..Eikö tämä Puregon ole juuri sitä kasvattavaa litkua..itsellä oli pitkäkestoinen kerran pistettävä mutta samaa kamaa…

    • #6302
      unelmoija
      Osallistuja

      Hui, nyt on väestöliiton labraan soitettu. Munasoluja olikin ollut 10 kpl, vaikka hoitaja puhui eilen 14. Niistä hedelmöittynyt oli 5 ja huomenna siirretään niistä yksi. Huomenna kertovat sitten luokitukset ja muut.
      Tsemppiä muille tositouhuissa olijoille, viikot 9 ja 10 ovat niin lähellä jo!

    • #6303
      Haave-80
      Osallistuja

      Heipä hei!

      Täällä uusi (tuleva) IVF:läinen, joka eksyi tänne foorumille ihan sattumalta.
      Oma historia kulkee jotenkin näin:
      – Lasta on yritetty jo yli 2 vuotta, ikä 35v (mies 30v)
      – Tammikuussa 2014 tutkimuksiin julkiselle: mitään ongelmia ei löytynyt, miehellä ainoastaan siittiöiden laatu heikentynyt, mutta ei pitäisi estää hedelmöitystä. Kierto suht ok 28-32 pv.
      – Tehtiin kaksi inseminaatiota, joista ei tullut kummastakaan mitään. Kierrot meni välillä pariin otteeseen lääkkeiden takia pahasti sekaisin.
      – Päädyttiin siirtyä IVF-hoitoihin, joihin pitäisi päästä keväällä-alkukesästä.

      Ollaan molemmat erittäin lapsirakkaita ja itse oon tiennyt jo parikymppisenä että tahdon äidiksi ja että tahdon useamman lapsen. Nyt se yhden saaminenkin tuntuu olevan työn ja tuskan takana. Tuntuu myös, että aika matelee, eikä kevät tule koskaan. Pelko siitä, ettei lapsensaanti onnistu vieläkään, on suuri. Joka puolella ympärillä ystävät ja kaverit lisääntyvät, kaikki melkein sormia napsauttamalla. Tämä kaikki vaikuttaa jo henkiseen jaksamiseen, parisuhteeseen, ystäväsuhteisiin, kaikkeen. Tätä tunnetta en toivoisi pahimmalle vihamielellenikään.
      Katkeruutta, kateutta, huonoa mieltä, oloa..

      Tsemppiä kovasti kohtalotovereille. Ihanaa päästä purkamaan tätä oloa edes jotenkin!

      • #6305
        Vohveliini-
        Osallistuja

        Hienoa Unelmoija!!!

        Tervetuloa uusille jännäilijöille : )

        Suunnittelukäynnillä käyty ja lääkkeiksi tutut gonalf, orgalutran ja ovitrelle määrättiin, nyt vaan jännätään millon menkat alkaa voi venyä kierto kun en oo saanu ovista bogattua ja vielä iso rakkula näkyi munasarjoissa. Toivottavasti pääsen kuitenkin sinne samaan sumaan muiden kanssa jännämään!

      • #6317
        Valkosiipi
        Osallistuja

        Tervetuloa Haave, se aika taitaa madella kaikkina muina hetkinä paitsi lomaillessa… Sen hyvän puolen voin sanoa, että meillä ainakin heti kun oli lähetteen saanut yliopistolliseen, niin sen jälkeen alkoi tapahtumaan ja heti ryhdyttiin ilman muita kokeiluja pitkään ivf hoitoon. Hermoja tämä odottelu vaatii, mutta muutakaan ei voi.

    • #6310
      Mietteliäs
      Osallistuja

      Valkosiipi,
      Puregon-pistokset olisi tarkoitus aloittaa tällä tai ensi viikolla eli heti kun kuukautiset suvaitsevat alkaa… Siitä se sitten lähtee.

      Äiti lähettelee jo oheita alkoholinkäytöstä (ts.milloin sitä EI tule käyttää) jolloin on tietysti kapinallisena nakerrettava yksi liköörikonvehti… 😀 Jos tässä joskus raskaana saa olla niin ohjeita satelee lisää ja kaipa se on ihan ok. Juuri nyt ei vain oikein jaksaisi kuunnella, kun ei tiedä koittaako se aika koskaan.

      Onnea Unelmoija, pidän peukkuja! 🙂

      • #6318
        Valkosiipi
        Osallistuja

        Mietteliäs, en muista koska olisin näin paljon odottanut ja toivonut menkkojen alkavan. Ja osittain myös jännittää/pelottaa, että maanantaihin mennessä ne ei ala kun silloin on se nolla -ultra. Voiko ne todeta, että siirretään seuraavaan kuukauteen. En kyllä haluais Synarelaa siihen asti käyttää, pää särkee jo muutenkin… Nyt taikaliemet kehiin ja padat porisemaan.

        Sellaisia ne äidit on, vaikka kyllähän niissä sanoissa varmasti jotain perääkin on 🙂

    • #6313
      Pampula
      Osallistuja

      Juu näin on Pipatsu,toivotaan että kaikki menee hyvin tämän kasvattelujen osalta ja ysi viikolla päästäis tositoimiin 🙂

      Unelmoijalle tsemppejä huomiseen siirtoon! 🙂

      Haave-80,sun historiassa on niin paljon samaa että melkein kuin omaani oisin lukenu,tervetuloa mukaan! 🙂

    • #6319
      unelmoija
      Osallistuja

      Tänään siirrettiin kaksi alkiota, mutta pakkaseen ei saatu mitään :/ nyt sitte käytetään lugesteronia ja odotellaan, toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

      • #6322
        Pipatsu
        Osallistuja

        Nyt pidetään kovasti peukkuja!

      • #6333
        Valkosiipi
        Osallistuja

        Peukut pystyssä täälläkin!

      • #6336
        Mietteliäs
        Osallistuja

        Tsemppiä, Unelmoija! Toivottavasti tulee reippaat sisarukset samalla kertaa… 🙂

    • #6323
      Pipatsu
      Osallistuja

      Puregonia pistetty vasta kaksi päivää ja järjetön turvotus jo nyt! Mihin jamaan tää olo tästä viel ehtii mennäkkään…

    • #6324
      mago
      Osallistuja

      Heippa kaikille, osaakohan enään tätä käyttää kun on uudistunut palsta… Viimeksi vajaa vuosi sitten tänne kirjoittelin, Katraksen tuttuna tuolta bongasin 🙂 Paljon onnea ja tsemppiä sinulle odotukseen, olet ajatuksissani ❤️

      Muille hoidoissa epäonnistuneille kovasti jaksamista eteenpäin ❤️ Lueskelin koko ketjun läpi. Tuo epäonnistumisen tunne on kyllä aivan maatakaatava ja tuntuu että koko elämä romahtaa. Paljon on verta, hikeä ja kyyneliä kirjaimellisesti vuodatettu. Vertaistuki on kuitenkin jotain joka jaksaa kantamaan eteenpäin, kun tiedetään, että kukaan meistä tämän asian kanssa painiskeleva ei ole yksin.

      Muille uusille hieman taustaa: meillä yritystä takana Pian 3v, hoidoissa niistä 2. DG polyspermia, minulla ilmeisesti munasoluissa jotain vikaa. Tässä siis liikaa siittiöitä pääsee munasoluun jolloin alkioista tulee epämuodostuneita. Tämä saatiin selville ensimmäisessä IVF:ssä. Tuolloin saatiin kaksi alkiota, joista toinen kolmosluokan huono. Tuoresiirrosta ja PASsista negaa. Tätä ennen kaksi tuloksetonta IUI:ta, kolmanteen ei enää edes lähdetty, vaikka sitä meille suositeltiin. Hyvä niin, ettei menty.

      Nyt alkamassa toinen hoitokierros, tällä kertaa ICSI, juurikin tuon polyspermian vuoksi. Ainakin lääkärit tästä toiveikkaampia. Huomenna ilmeisesti aloitetaan gonal-f ja jarruna mukaan myöhemmin orgalutran ja tukilääkityksenä lutinus. Laskujen mukaan punktio menee siis viikolle 9 🙂

      Tsemppiä kaikille hoitoihin ❤️ Kyllä minä vahvasti uskon niin että odotus palkitaan! Ennemmin tai myöhemmin.

      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 9 kuukautta sitten mago.
      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 9 kuukautta sitten mago.
      • #6328
        Vohveliini-
        Osallistuja

        Hyvä unelmoija että pienet kyydissä! Rauhallisia jännäpäiviä : )

        Tervetuloa Mago! Onnea tulevaan hoitoon : )

        Kiva kun on jo teitä monta tositoimissa!

      • #6331
        Pampula
        Osallistuja

        Hei mago,ikävä kuulla mitä olette joutunut kestämään, pettymyksiä valtavasti. Mutta minä myös uskon vahvasti siihen että odotus palkitaan,peukut pystyyn tulevaan!

        Meillä on eka hoito alkanut ja siksi kaikki on vielä uutta ja jännittävää,katsotaan sitte kuinka kovaa tullaa alas ja kuinka korkeelta mutta tällä hetkellä positiivisin mielin. Tänään kolmas pistopäivä ja maanantaina olisi eka ultra että silloin tiedetään enemmän. Mutta suunnitelmissa punktio samalle viikolle kuin teillä!

        • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 9 kuukautta sitten Pampula.
    • #6334
      Pinpin
      Osallistuja

      Heissan! Hyppään uutena mukaan keskusteluun. Meillä takana toinen IVF josta odotellaan tuloksia. Eka oli viime lokakuussa ja koska munasoluissani silloin oli häikkää niin tasoiteltiin pari kk:ta tilannetta, mutta tuntuu hyvälle et on taas mukana hoidoissa.

      Meillä takana lapsettomuutta useampi vuosi. Hoitoon hakeuduttiin 2009 mutta uusi työni sekoitti pakan. Tarkoitus oli 2010 hypätä hoitoihin mutta mullapa puhkesi reuma ja se että sain lääkityksen ja sitä kautta trexanin myöhemmin pois lääkityksestä meni pitkälti vuoden 2012 loppuun. No miksipä ei sitten hakeuduttu siihen kohtaan hoitoihin johtui taas miehen töistä (viikot yli 350 km:n päässä) ja sen joustamattomuudesta. Viimein sit viime syksynä saatiin sysäys eteenpäin ja hakeuduttiin hoitoihin.

      Miehen työn ja meidän ikien takia lääkäri suositti ivf:ää suorilta ja väitän että se on ollut oikea ratkaisu. Ekassa saatiin munasoluja talteen mutta kuten yllä laitoin niin ne ei olleet laadukkaita (osalle tehtiin myös icsi, mutta se ei ole jatkossa tarpeen). Kaksi laitettiin sisään ja negahan sieltä tuli. Nyt sitten hoitona oli pidempi vaihtoehto ja tiistaina oli punktio. Edellinen punktio oli kivuton mutta nyt teki ihan helevatun kipeetä. Mutta mulla on aika korkea kipukynnys niin siitä selvisi, yhteensä 16 munasolua saatiin kasaan. 14 niistä hedelmöittyi ja 9 jakautui. Ja lopputulema oli että 1 priima siirrettiin sisään ja 4 jäi odottamaan pakkaseen. Nyt sit se pahin vaihe eli odottaminen ja luget ja huomenna gonapeptyl. Olen yllättynyt piikkikammoisena (juu, ennen reumaa olin aktiivinen verenluovuttaja, nyt luovutan vain putkiin) kuinka helpolla piikittäminen onnistuu. Ainoa on et haluan tehdä sen yksin.

      Mutta tässä vähän stooria meistä. Tsemppiä kaikille tulevaan!

      • #6337
        Mietteliäs
        Osallistuja

        Pinpin, tervetuloa mukaan!

        Onnea matkaan, toivottavasti kaikki menee nyt hyvin!! Ja onneksi saitte neljä muutakin alkiota odottamaan, potentiaalisia sisaruksia. 🙂

    • #6335
      Mietteliäs
      Osallistuja

      Kertoisiko joku, mitä se ”nollaultra” tarkoittaa? 😮 Täällä vilisee sanoja, joita en ymmärrä…

      Nyt neljättä kertaa pistin Puregonia. Eipä se järin kivaa ole, mutta en ole toisaalta onneksi mitään sivuoireita huomannut. Sama outo itseni yhä. 😀

      Keskiviikkona ultrassa katsotaan, onko munarakkuloita kasvanut. Toivottavasti sopivasti. 🙂

      • #6348
        Valkosiipi
        Osallistuja

        Hei Mietteliäs… Tuohon nollaultraan liittyen. Tosiaan kp 17 asti (1.2) on Synarella -nenäsumutetta nuuskuteltu aamuin-illoin (oman hormonitoiminnan alas viemiseksi) ja vihdoin sunnuntaina sitten menkatkin alkoivat. Vähän jo pisti jännittämään, jos eivät alakaan kun toisilla kierto pitkittyy viikonkin verran. Tänään oli tuo nollaultraus ja kaikki hyvin, eli torstaina alkaa piikitykset ja tiistaina verikokeisiin ja ultraan.

        On tää niin jännää… 8)

    • #6338
      mago
      Osallistuja

      Voi herranjestas tätä palstaa. Kirjoitin hirveen tarinan ja se pyyhki koko p*skan. 😀 no pitää yrittää jossain vaiheessa uudelleen!

      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 9 kuukautta sitten mago.
    • #6347
      mago
      Osallistuja

      Noniin, koitetaanpas uudelleen.

      Vohveliini-, sinutkin muistan edellisiltä palstailukerroiltani 🙂 Mitä nykyään kuuluu?

      Pampula, tuo oli niin ihanan jännittävää aikaa, ekalla kerralla (enkä kyllä väitä etteikö olisi nytkään ;). Mukava että meillä siis samoihin aikoihin punktiot, niin voidaan yhdessä jännäillä!

      Pinpin, tervetuloa mukaan 🙂 Teilläkin näyttää olevan pitkään kestänyttä lapsettomuutta taustalla. Mulla oli myös viime kerralla punktio kivuton, joten jo nyt jännään, onko tämä sitten kivuliaampi. Teillä alkanut nyt siis pahin eli piinavaihe, tarrasukkia mukaan!!

      Mietteliäs, olen itse ainakin ymmärtänyt että nollaultrassa tsekataan onko munasarjat lepotilassa sumujen jäljiltä, jotta tiedetään, milloin pistokset voidaan aloittaa. Korjatkaa toki jos olen väärässä 😀 Nollaultra on vain pitkässä kaavassa, joten mulla ei siitä kokemusta, kun mennään lyhyellä kaavalla.

      (.) Mulla tänään neljäs pistospäivä, ja alavatsa jo kipuilee ja päätä särkee, ihan kuin viime kerrallakin. Ylihuomenna ultraan ja saas nähdä määräävätkö jo punktioajan…

      • #6383
        Mietteliäs
        Osallistuja

        Kiitos vastauksista, Valkosiipi ja Mago… 🙂 Ilmankos en tiennyt tuosta nollaultrasta mitään, kun meillä on käytössä lyhyt hoitokaava. Ihmettelin myös kovasti tuosta nenäsumutetta, mutta tulipa samalla vastaus siihenkin.

    • #6349
      Valkosiipi
      Osallistuja

      Mitäs Vohveliinille ja Heimuselle kuuluu?
      Mikäs on vointi?

      Itse olen tosi hyvin ja odottavin mielin. Mukavaa kun on tuleviin viikkoihin jotain ”jännitettävää”!

    • #6350
      Pipatsu
      Osallistuja

      Tänään ultrattu. Ei ole mitään hirmu saalista tulossa, mut toivotaan ett laatu olis parempaa ku aikasemmilla kerroilla. Voihan tilanne viel toki jonkin verran elää ennen perjantain ultraa, mut tuskin ne pienimmät (alle 9mm) enää mukaan ehtivät. Suurimmat olivat nyt 14mm ja limis aika paksu. Kyselinki jo lääkäriltä huolissani ett onko se jo liianki paksu, mut vaikka on paksu niin kuulemma muuten hyvännäköinen joten ei huolta.

      • #6351
        Vohveliini-
        Osallistuja

        Pipatsu, hyväktä kuulostaa! Mullakin tähän seuraavaan hoitoon vähennettiin vielä gonalin annosta ja yritetään saada vöhemmän munasoluja (viimeksi 17 kypsää) jos ne olisi sitten laadukkaampia, pelottaa vaan kun ei meillä niistä kuitenkaan hedelmöittyny ku 7 joista 5 alkioo niin eihän meille sitten jää pakkaseen mitään… Mistä näitä tietää 🙂

        Mago, toivottavasti teillä näyttää ultrassa hyvältä! Vuosi on hurahtanu siitä ku hoidot alko ja meillähän ekasta icsistä alkoi raskaus mutta päättyi kkm viikolla 12 ja nyt syksyllä oli kolme lääkkeellistä pasia joista viimeisessä plussa joka päättyi jo heti viikolla 5. Jos tämä kevät loisi jotain pysyvää, meille kaikille!!

        Ite odottelen niitä menkkoja mutta ei ne varmaan ihan vielä ala niin pääsis hoidon aloittaa!

    • #6352
      Pampula
      Osallistuja

      Eilen ultrassa käyty,nihkeesti olivat alkaneet kasvamaan eli gonal-annosta nostettiin 150-> 175IU.Onhan tässä vielä monta päivää niitä kasvatella ennen perjantain ultraa..Tänään otetaan orgalutran mukaan piikittelyyn,jotenki tuon ruiskun käyttö epäilyttää kun ei muista miten sen kans toimitaan. Kyllähän se opetettiin sielä suunnittelukäynnillä,taisin vaan keskittyä gonal-kynään enee ja muutenki kun sitä uutta asiaa tuli paljon niin joku asia meni ohi. Mutta täällähän on teitä jotka on sitä jo pistäny,neuvoja otetaan vastaan 🙂

      • #6353
        Pipatsu
        Osallistuja

        Orgalutran on helppo pistää, valmis ruisku 🙂 Ei paniikkia. Mahamakkaroista kiinni ja 45 asteen kulmassa siihen makkaraan. Pieni vetäsy männästä ettei ole osunut suoneen ja sitte rauhallisesti ruisku tyhjäks. Ootetaan hetki ja vedetään neula pois. Pieni ”hieronta” pistos kohtaan ni ”sulaa” paremmin sinne poimuihin 🙂

        • #6355
          Pampula
          Osallistuja

          Kiitos pipatsu! Entäs se iso ilmakupla mikä sielä ruiskussa on? Missään ohjeissa ei sanota et pitäis poistaa mutta kun gonal-kynässä se piti poistaa eka jos sielä sellanen iso oli. Itse en kyllä muista että ois lääräri niin sanonut että pitää poistaaa mut isäntä alkas väittämää että pitää poistaa. Pääkipuakin pukkaa,johtunee varmaan tuosta suuremmasta lääke-annoksesta tai stressistä orgalutran pistämisestä. Stressasinhan turhaan tuon gonalinki pistämisestä joka olikin ihan iisi homma 🙂

          • #6356
            Parisienne
            Osallistuja

            Vastailen vaikket minulta kysynytkään.

            Ilmakuplaa ei tarvitse poistaa. Myöskään Gonalista ei mua neuvottu poistamaan koska siinä voi käydä köpelösti jos on tunari ja tulee litkut ulos piikistä…:)

            Laita se piikki sellaiseen kulmaan että ilmakuplat menevät sinne alas niin että kaikki neste tulee pihalle ja viimeisenä ilmakuplat kun pistät. Jos ilmakuplia menee massuun niin sillä ei kuulemma ole mitään merkitystä…

            • #6357
              Pipatsu
              Osallistuja

              Jep, yhdyn edelliseen eli kuplia ei tarvi poistaa. Jos pistäisit suoneen ni sitte pitäis kun olis vaarallista mut ihon alle pistettäessä ei väliä jos pieni kupla. Noissa valmis ruiskuissa on sitte aika tylsä neula. Parhaiten sen saa ihosta läpi kun ottaa ns kynäotteen ja napauttaa piikin nahan läpi. Tuntuukin näin vähemmän.

            • #6369
              Pampula
              Osallistuja

              Kiitti neuvoista,enköhän nyt selviydy tästä illasta kunnialla 🙂 Seuraava uus piikkihän on sit irrotuspiikki että varmaan täälä taas panikoin,mut yritän kuunnella tarkasti niitä hoitajan neuvojakin perjantaina! Juu ei gonalissa ollu mun kynässä isompaa kuplaa mut ne poistoneuvot oli selkeet siihen kynään.

            • #6385
              Mietteliäs
              Osallistuja

              Voi taivas, tänä iltana pitäisi eka orgalutran ”napauttaa nahan läpi”… ääääääääh. :-/

            • #6395
              Pampula
              Osallistuja

              Hyvin se menee! Niin kuin meni mullakin eilen,kiitos hyvien neuvojen täältä 🙂 Eilen vissiinkin sitä piikkiä sterssasin paljon kun oli kova pänsärky mutta kun sain pistettyä niin särkykin katosi. Tsemppiä!

    • #6358
      unelmoija
      Osallistuja

      Täällä vietellään piinapäiviä. Kaksi päivää ollu järkyttävät mahakivut, turvotus ja ällötys. Suorassa en pysty seisomaan. Hengitys hieman raskaampaa, ei ahdista kuitenkaan. Soitin tänään väestöliitolle ja epäilivät lievää hyperiä, käskivät soittaa oman paikkakunnan polille ja käydä näytillä. Soitin ja sihteeri otti asian ylös ja aikoi sanoa lääkärille, että soittaa mulle jatko-ohjeita. Soitin iltapäivällä uudelleen kun ei kuulunut mitään mutta vastaus oli että kyllä lääkäri soittaa kun kerkeää. Vieläkään ei oo puhelua kuulunut. Olen töissä sinnitellyt nämä pari päivää, mutta iltaisin olo on ollut ihan kamala ja yöllä nukkuminen kipujen vuoksi heikkoa. Huomenna päätin pitää saikkupäivän, jospa lääkäri huomenna soittaisi. Toivon vaan ettei olo mene pahemmaksi, sitten pitäisi varmaan lähteä päivystykseen..

      • #6359
        Parisienne
        Osallistuja

        Ikävä kuulla että olet unelmoija noin kipeänä. Moneskos päivä teillä on menossa? Jos jotain positiivista niin eikö sanota että alkanut raskaus pahentaisi ’hyperin’ oireita? Toivotaan alkanutta raskautta, mutta hyperiä ei kuitenkaan!!

        Nyt lepäilet ja juot paljon toivotaan että se siitä.

        • #6360
          unelmoija
          Osallistuja

          Pp6 jos oikein laskin, torstaina tehty siirto. Olisiko kiinnittyminen jo tapahtunut?
          Juotu on ja samaan tahtiin vessassa laukattu.
          Ei tämä kyllä mukavaa ole, mutta jos syynä olisikin raskaus olen valmis kärsimään 🙂

          • #6362
            Pipatsu
            Osallistuja

            Tosiaan kannattaa juoda todella paljon ja ite ainakin joutu viimeks siirtymään vichyyn kun pelkkä vesi meinas tulla jo ylen. Välillä tuntuu ett noitten lääkärien touhu on aika välinpitämätöntä. Mut toivottavasti lääkäri huomen soittas. Töihin ei kyl kannata mennä vaan levätä eli maata sohvalla töllöä katellen.

          • #6366
            Parisienne
            Osallistuja

            Olikos se niin että teillä siirrettiin 2päiväisenä? Jos niin, niin kiinnittyminen olis varmaan jotain su tai ma ollut 🙂

            Toivotaan että pikkuiset siellä tarrailevat ja siitä syystä pahempi olo!!!

            Aika ’kovat’ kivut oli itselläkin ja olin punktion jälkeen kyllä koko viikon sairaslomalla ja lepäilin vaan. Lähinnä ehkä se pallomaha oli sellainen mikä aiheutti kivun tuntua tms…

            • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 9 kuukautta sitten Parisienne.
    • #6363
      Pinpin
      Osallistuja

      Kiitos kaikille tervetuloa toivotuksista.

      Mä tässä meinasin tula kirjoittamaan vatsakivuista, mut näköjään unelmoijalla on samantyyppisiä ongelmia. Ihan noin pahoja ei mulla ole, mut tuolilta nousemiset on pahoja ja jos liikuttelee itteään tietyissä asennoissa. Väliin kipuja ei oo ollut mitään, mutta väliin sit tuntuu enempi. Näitä kyl vielä kestää. Miettiny kanssa et pitäiskö soittaa klinikalle.

      Hauskin on et viime viikkoisesta kanyylista on nyt tullut mustelma ja se on levinnyt ranteeseen. Ihan ku olis mies napannu siitä kunnolla kii. Tosin oon kyl laittanu työkaverin piikkiin 😉

      Ja saako avautua, mä en tykkää lugesteroneista. En sit ollenkaan. Eihän ne muuta, mut sotkee. Saa käyttää kk-suojaa et pysyy housut ees vähän puhtaana. Ja ei, en käytä asetinta vaan laitan sormin (sori ny vaan). Mietin et kai ne nyt kuitenki tehoaa?

      • #6368
        Parisienne
        Osallistuja

        Laita tarpeeks syvälle 😉 Lääkeaine kuulemma imeytyy muutamassa tunnissa ja loppu on sidosainetta joka valuu pois…

        • #6374
          Pinpin
          Osallistuja

          Aivan varmasti laitan 😉 Tätä ongelmaa ei oo ekoina päivinä vaan ongelma lisääntyy päivien lisääntyessä. Enkä mä muutenkaan näistä sivuvaikutuksista tykkää. Rintavarustusta kun on muutenkin niin nää tuo sen vielä paremmin esille. No toivotaan et ongelma jatkuu samanlaisena eli tarkottais plussaa 🙂

    • #6371
      Haave-80
      Osallistuja

      Heipä hei!
      Kovasti tsemppiä kaikille piinailijoille! 🙂
      Täällä tuli vihdoin paperit (reseptit ja ohjeet) kotiin ensimmäistä IVF:ää varten ja nyt sitten vaan odotellaan seuraavia menkkoja alkavaksi. Odottelua tosin kestää vielä, koska edelliset menkat alkoi jo viikko sitten ja kierto osuisi just pääsiäiselle, joten joudutaan siirtämään vielä kuukaudella :/ Tuntuu, että odottavan aika on ihan liian pitkä.
      Pidemmän kaavan mukaan mennään eli nenäsumute + GonalF ja siihen vielä luget sitten tukemaan. Missä vaiheessa tuo piikittely yleensä aloitetaan? Ymmärsinkö oikein, että vasta ekan ultran jälkeen? vai jo menkkojen ekasta päivästä?
      Entä onko teillä käytäntö se, että otetaan jo ekasta IVF-kerrasta mahdollisesti pakkaseen tavaraa? Jos muistan oikein, meille sanottiin että vasta seuraavasta kerrasta voidaan sitten mahdollisesti pakastaa.. mikäköhän järki siinä? 😛

      • #6436
        Valkosiipi
        Osallistuja

        Tsemppiä Haave myös sinulle!
        Tuosta kierrosta sen verran, että itsellä Synarelasta johtuen menkat viivästyi n. viikolla ja olen kuullut, että voivat myöhästyä hieman enempikin.. Eli alkaisko teillä hoito seuraavista menkoista jos ne ei osu pääsiäiseen?
        Itsellä on myös pidempi kaava menossa Synarela sumutteella ja Puregon piikeillä.
        Tuo kynän käytön aloittaminen riippuu omasta kierron pituudesta. Itselläni aloitettiin aikaisin kp17, koska kierto on ollut lyhimmillään 24 pv. Yleensä kaiketi aloitetaan jostain kp22 tai jotain. Tosiaan alkuunsa sumutetta ainakin itse käytin 2 kertaa päivässä molempiin sieraimiin (klo 7 ja klo 19). Nolla ultrauksen jälkeen (menkkojen alkamisen jälkeen) aloitettiin Puregon piikit kp5 annoksella 150 kerran illassa ja nenäsumutteen annosta pienennettiin puoleen eli vain toiseen sieraimeen kerralla. Tällä annoksella mennään toiseen ultraan (tiistaihin) kp10 asti. Silloin labra ja ultraus ja tieto jatketaanko samaan malliin vai pitääkö nostaa annosta.

        Synarellassa tuli toisen käyttöpäivän jälkeen tuhrua ja pidempään käytettynä mulle tullut päänsärkyä ja nenän sisäpinnan arkuus/kuivuus ja pienoinen väsymys. Nyt sitten Puregonia käytetty 3 päivää.. Piikin pistoskohta hieman pistelee ja n. puolituntia sen ottamisen jälkeen tulee kyllä päänsärkyä, pahaolo ja kuvotus. Nyt on alkanut yöt olemaan aikas villejä hikoilun ja painajaisunien myötä.

        Mutta muuten kaikki hyvin 🙂

        Kyllä itselle (julkisella) ainakin yritetään saada heti pakkaseen asti, eihän niitä muuten olisi mitään järkeä yrittää useampaa kasvattaa… ?

    • #6372
      Me_82
      Osallistuja

      Heips
      Päätin myös rohkaistua kirjoittaa meidän tarinaa kun aikani olen lukenut teidän muiden tarinoita.
      Minulla ennestään 3 lasta ja miehelläni ei ollenkaan ja siittiöitä on niin vähän ettei luonnollisesti olisi mahdollisuutta.
      Meillä yritystä 2,5v takana ja viime vuonna ensimmäinen inseminaatio joka hoitui menopur lääkkeellä minulle kasvoi kolme rakkulaa ja silti inseminaatio epäonnistui.
      Päätimme että emme jatka hoitoja koska se pettyminen on aina yhtä kamalaa kun että joka kuukausi toivoo että nyt olisi raskaana mutta kuitenkaan ei ole.
      Noh.. Jouluna sitten päätimme että lähdemme kuitenkin keskustelemaan jatko-hoidoista.
      Lääkäriin päästyämme otettiin suoraan puheeksi ivf hoito joka tarkoittaa minulle PANIIKKIA koska joutuu pistämään ja pelkään piikkejä yli kaiken.
      Samalla käynnillä olinkin jo pöydällä tutkittavana ja tiistaina alkoi ensimmäinen pistos elonva, oireita siitä ei tullut oikeastaan muita kuin päänsärky.
      lauantaina aloitettiin orgalutran ( jarrut), ne vähän kirvelee…
      Eilen oli ultra ja molemmilla puolilla oli 6 rakkulaa.
      Hoitoja jatkettiin pregnisolon piikeillä (200) päivässä / 3pv ja jarruja on vielä 4 päivää pe uusi ultra ja ma mahdollinen keräys mikä valmiiksi pelottaa.

      • #6375
        Pinpin
        Osallistuja

        Keräystä ei kannata pelätä. Vaikka mulla toinen keräys oli valitettavan kipuisa niin siitä onneksi selvisi. Itsellä esilääkityksenä 1g panadol ja sit kanyylin kautta sai vissiin rauhoittavaa. Keräys kesti maksimissaan vartin, pikkasen inhimillisempi kuin 1,5 h hammaslääkärissä hammasta poiskiskottaessa.

        Pistämisestä en itsekään tykkää neulakammoisena. Mut vinkiksi kannattaa kysyä mitkä lääkkeet saa pistää reiteen. Helpompaa kuin mahaan! Tsemppiä tulevaan!

    • #6381
      Felia
      Osallistuja

      Hei kaikille

      Täällä myös yksi, joka on jo pidempään tätä palstaa lueskellut ja nyt vihdoin ajattelin myös osallistua keskusteluun.

      Meillä on tahatonta lapsettomuutta takana aika tasan neljä vuotta. Julkisella puolella oltiin pitkään hoidoissa (ihan liian pitkään, kun nyt ajattelee), mutta meillä ei siellä asiat koskaan edenneet ovulaatioinduktiota pidemmälle, vaikka taustalla PCO ja myöhemmin löytyi myös endometrioosi. Vuoden vaihteen aikoihin tehtiin yksityisellä kaksi inseminaatiota ja viime kuussa ensimmäinen ivf. Siinä reagoin lääkkeisiin varsin reippaasti ja punktion tuloksena oli 27 solua. Niistä 13 hedelmöittyi normaalisti ja niille tehtiin pitkä viljely. Yksi siirrettiin, siitä tuloksena nega. Viisi jäi vielä pakkaseen. Nyt meillä on välikierto, seuraavasta olisi sitten tarkoitus siirtää alkio pakkasesta.

      Paljon tsemppiä kaikille teille! Omasta puolestani voin sanoa, että mua on auttanut kovasti jo teidän kirjoitusten lukeminen, kiitos siis teille kun ootte auttaneet ihan tietämättännekin 🙂 Minulla on lähipiirissäni paljon kuuntelijoita, muttei ymmärtäjiä, ja tämä vaan on niitä asioita, ettei tästä tuskasta voi ymmärtää mitään jollei ole itse kokenut.

      • #6437
        Valkosiipi
        Osallistuja

        Toivotaan tähän kierrokseen onnekkaita tuulia!

    • #6382
      Pipatsu
      Osallistuja

      haave-80, kyl ne alkiot otetaan talteen jokaisesta tehdystä IVF/ICSI-hoidosta jos niitä vaan saadaan.

      me_82, tervetuloa mukaan. Punktiota ei kannata etukäteen pelätä (tiedän, helpommin sanottu kuin tehty varsinki ekalla kerralla). Etukäteen ei voi tietää tekeekö kipeää kuinka paljon, mutta aina pitää pyytää lisää lääkettä jos sattuu. Miulla takana 4 punktiota joista kaks oli todella kipeitä ja kaks ei kipeitä. Näistä kivuttomista toinen tehtiin kevyessä nukutuksessa, joten taju kankaalla ei ollu tietonen kivusta 😉

      Meillä on muuten sama aikataulu. Ultra perjantaina ja mahdollinen punktio maanantaina 🙂
      Missäpäin hoidoissa?

      felia, tervetuloa. Toivottavasti PAS toisi teille toivotun plussan

    • #6384
      unelmoija
      Osallistuja

      Tänään pääsin lääkäriin ja hyperiähän se pukkaa, lievänä onneksi vielä. Viikon sairasloman kirjoitti eli nyt lepoa ja nesteitä urakalla. Raskauden mahdollisuudesta ei osannut sanoa mitään.
      Tervetuloa uusille, täältä saatu tuki on minulle ainakin todella tarpeellista ja tärkeää 🙂

      • #6386
        Mietteliäs
        Osallistuja

        Huh, voimia tiedon odotteluun, Unelmoija! Ja toivotaan, että hyperstimulaatio ei mene pahemmaksi!

        Jos elämäänsä kaipaa jännitystä, niin eipä tarvitse muuta kuin aloittaa lapsettomuushoidot… 😮 Tähän asti olikin kovin tasaista ja mukavaa.

      • #6391
        Pinpin
        Osallistuja

        Voi ei. Tsemppiä ja lepoa! Ehkä en valita näistä omista kivuistani mitään kun ne on aika ohi meneviä.

        Oliko sulla tsetipäivä koska?

        • #6396
          unelmoija
          Osallistuja

          Testipäivä on 28.2, pitkä piinailu edessä. Milloin sulla testipäivä?
          Tänään on kipujen suhteen ollut jo vähän helpompaa, varmasti töissä olo pahensi tilannetta ja vointia.

          • #6399
            Pinpin
            Osallistuja

            Meillä on jo ensi tiistai eli 24.2. Asia jota ei haluaisi ajatella, mutta ajattelee jatkuvasti.

      • #6398
        Me_82
        Osallistuja

        Pipatsu: helsinki felicitas,
        niinpä se punktio taitaa olla sellanen ettei sitä etukäteen kannata pelätä, oon itse varmaan niin lääkehuuruissa etten sit tiedä mistään mitään 🙂

      • #6438
        Valkosiipi
        Osallistuja

        Unelmoija: Tosi paljon onnea ja parempia vointeja, viikko vielä!

    • #6388
      Mietteliäs
      Osallistuja

      Apua, luin orgalutranin tuoteselosteesta, että ”orgalutrania ei pidä sekoittaa FSH-valmisteeseen ja ne pitää pistää eri paikkaan.” Lääkäri ei sanonut tästä tänään mitään ja illalla pitäisi pistää.

      Oletteko laittaneet molemmat mahaan vai mihin sen toisen lykkään?! En oikein uskaltaisi reiteen pistää kun lääkäri ei sanonut siitä mitään ja siinä on varmaan aika iso riski osua lihakseen. 🙁

      • #6389
        Pipatsu
        Osallistuja

        Ei paniikkia, mahaan vaan kumpikin. Toisen toiselle puolen ja toinen toiselle puolen. Näin lääkäri meitä aikanaan opasti.

      • #6390
        Mietteliäs
        Osallistuja

        Kiitos Pipatsu, saman tiedon sainkin jo tuosta videosta: http://www.parempaaelamaa.fi/vnr/orgalutran

        Mutta siinä ei puhuttu halaistua sanaa männän vetämisestä ja suoneen osumisen tarkistuksesta. Ota nyt näistä selvää sitten. Puregoniin sain ihan hyvät neuvot mutta tähän ei mitään, oli varmaan kiireisempi aikataulu. 😮

    • #6404
      Pampula
      Osallistuja

      Tänään muistaakseni on ollu monella toinen ultra. Mitenkä teillä on sielä mennyt? Ja piinailijat,minkälaiset olotilat teillä on?

      Toisessa ultrassa kasvua havaittavissa mutta eihän niitä mahottomasti ole mutta kuitenki punktioon päästää tiistaina 🙂 Huh nyt on jotenki helpottunu olo vaikka matkaa on vielä jäljellä mutta punktio ei kyllä jännitä yhtään tuon piikittelyhermoilun jälkeen.

      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 9 kuukautta sitten Pampula.
    • #6407
      mago
      Osallistuja

      Unelmoija, mites hyperin kanssa, joko helpottaa? Onko muita oireita (alkuraskauteen liittyen;) Uskallatko ottaa testiin varaslähtöä?

      Pinpin, mitäs piinapäiviin, onko mitään merkkejä ilmassa? 🙂

      Me_82, tervetuloa mukaan. Keräystä ei kannata etukäteen jännittää. Antavat kuitenkin hyvän esilääkityksen. Mulla annettiin viimeksi paratabs 1g, diapam 10mg ja vielä joku kolmaskin, en muista nyt nimeä. Lisäksi keräyksen aikana laittavat jatkuvasti suonensisäistä lääkitystä. Mulla punktio oli täysin kivuton, ja tietty joka kerta on eri kerta, ja kaikkihan me ollaan erilaisia. Itsellä tosi matala kipukynnys. Lääkäri sanoi että punktiossa kivun voimakkuus riippuu siitä, missä asennossa munasarjat keräyshetkellä ovat. Mutta älä huoli, kyllä ne lääkityksestä huolen pitää. Meillä näkyy olevan punktio samana päivänä! Ootteko saaneet jo varmistuksen päivästä?

      Felialle myös tervetuloa mukaan. Kuulostaa niin tutulta tuo; paljon kuuntelijoita mutta ei ymmärtäjiä. Onneksi me täällä kaikki käydään läpi samoja vaikeita asioita, ja täällä saadaan toisiltamme vertaustukea.

      Mietteliäs, tuosta orgalutranista. Ihon alle pistettäessä ei tarvitse enää aspiroida eli vetää männästä. Eli ei huolta. Olen itse terveydenhuoltoalalla + varmistin nyt tämän myös polilta. Ainoastaan lihakseen pistettäessä aspiroidaan.

      Vohveliini-, voi kun teillä on ollut ikävä tuuri. Eikös ollut niin että vajaa vuosi sitten plussailit? Silloin viimeksi kun minä palstailin ja jännäilin ”ensimmäistä”, siis kunnon hoitoa. Voi kun olin niin onnellinen kaikkien plussailijoiden puolesta, kyllä me oltais onnemme ansaittu… Jaksamista sulle uuteen hoitorumbaan ❤️

      (.) Keskiviikkona meillä oli ultra ja 11 rakkulaa oli kaikenkaikkiaan. Muutama oli jo melkein puhkeamassa joten vauhdilla jarrut tuli mukaan ja gonalia oli tänään viimeinen pistos, huomenna viimeinen orgalutran ja illalla klo 23 pregnyl. Sitten saakin taukoa noista piikeistä kunnes alkionsiirron jälkeen (jos siis on siirrettävää), alkaa mömmöjen laitto. Lääkäri käski jo heti maanantaina 8:15 polille ja 9:15 punktio, ICSI ja iik!

      Aika monella näyttää menevän punktio ihan alkuviikolle, onpa kiva niin saadaan yhdessä jännäillä! Siirrosta meillä saa tehdä testin jo pp10.

      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 9 kuukautta sitten mago.
      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 9 kuukautta sitten mago.
      • #6418
        Pipatsu
        Osallistuja

        Yksityisellä klinikalla aikanaan ohjeistettiin ett männästä tulee vetää ja sit vasta pistää.

        • #6426
          mago
          Osallistuja

          No joo, tottahan on että ennen on ollutkin sääntönä tuo aspirointi, mutta eihän insuliinikynässäkään tms. Sitä pysty tekemään ja sekin on ihon alle : ) mutta eihän siitä mitään haittaakaan ole : ) jotkut klinikat tietty varmuuden vuoksi voivat vielä näin opastaakin.

    • #6409
      mago
      Osallistuja

      Ainiin ja Pampula, pistäs kuulumisia tämän päivän ultrasta! Milloin punktio ja niin edelleen?

      • #6429
        Pampula
        Osallistuja

        Aivan sullahan oli ultra jo keskiviikkona kun muistelin et meillä monella on näinä päivinä toka ultra. Ja eikös tuo oo hyvä määrä rakkuloita jos yhtään niistä mitään tiiän. Peukkuja maanantaille!

        Mulla ei mahdottomia määriä noita rakkuloita ollu,tarkkaa määrää en ees tiiä,eikä siinä mitään pääasia että tiistaina päästään punktioon kun luulin jo ovuloivan jarruista huolimatta ti/ke kun oli niin paljon ovisoireita. Meninki tänään ultraa niin allapäin että peli ois menetetty mutta hepotus oli suuri kun kuulin että sielä ne vielä on 🙂 Nyt mä aijon rauhottua viikonlopuksi ja relata, en murehdi rakkuloiden määrää enkä kokoa ja tuleva punktiokaan ei pelota yhtää.

        • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 9 kuukautta sitten Pampula.
        • #6471
          mago
          Osallistuja

          Teillä huomenna punktio, jänskää! tsemppiä kovasti, kerron tuonne alas, miten meillä tänään meni 🙂

    • #6411
      mago
      Osallistuja

      Onko teistä muuten kukaan katsonut Hiljaa toivotut. Minä tilasin sen samalla raskauskeijusta kun myös nuo r-testit ja heti katsoin. Kyllä ei kyyneliltä vältytty, iski niin suoraan kaikki ajatukset yksiin. Oli tosi koskettava ja antoi voimaa ja toivoa omiin hoitoihin, suosittelen.

    • #6412
      Keijukainen80
      Osallistuja

      Heippa!
      Olen uusi täällä. Olen kuullut toki Simpukasta jo aikaa sitten, mutta nyt päädyin tänne googlen kautta, kun kirjoitin sinne IVF 2015. 🙂
      Ensiksi alkuun tilanteestamme. Uskon, että tulee romaanin verran tekstiä, mutta antakaa se anteeksi minulle. Jatkossa tulee tekstit olemaan PALJON lyhyempiä, kuin ei tarvitse enää kirjoittaa koko tarinaa, heh.. 😛

      Elikkä lapsettomuutta on suhteessamme vähän yli 3v takana. MINÄ 34v kohta 35v ja myös HÄN kohta 35v.
      Ikinä, ei siis ikinä ole ilmestynyt raskaustesteihin plussaa. (Tosin en niitä kovin montaa ole elämäni aikana koittanut edes tehdäkään, koska ei ole ollut sellaista tunnetta, että olisin raskaana, vaikka miten olisin toivonut.)
      Menkat ovat olleet suht säännölliset 26-29vrk:n välillä ja alkaneet noin 11-12vuotiaana.Syytä lapsettomuuteen ei ole oikein koskaan selvinnyt.
      Ajoittaisista vatsakivuista kärsin usein elämässäni. Laparoskopiassa olin v.2011. Sielläkään ei löytynyt mtn eristyistä syytä vatsakipuihin. Munatorvien aukiolotutkimus tehtiin tuolloin samalla ja auki olivat. Kaksi pientä arpea, epikriisin mukaan endrometrioosiin sopivaa löydöstä löydettiin. Tuon samaisen epikriisin mukaan eivät kuitenkaan nähneet tuota kovin merkittäväksi eikä syyksi vatsakivuille.

      Gynellä käydessäni, ei ole koskaan näkynyt mtn erityistä.
      Viime vuosina olen kuitenkin kovasti aristanut tutkista kohdun perältä, kun kädellä ovat tunnustelleet, ei ultratessa. Söin muutamat turhat lääkekuuritkin aristukseen. Tiesin että ei aristus/kipu tule sillä lähtemään, vaan että aristan ja tuun aina aristamaan vastaisuudessakin sieltä. Myöhemmin noin puolen vuoden sisällä todettu, että enrdometrioosia täytyy olla takana, kun niin kivulias kokeiltaessa. Ja on siellä nykyään sitten tuntunutkin kuulemma epätasaiselta.
      Tämä ei itselle tullut yllätyksenä, kun sitä ja kystia suvussa ollut muilla siskoilla ja äidilläkin (Toisella isosiskolla oli nuorena jo tosi paha endrometrioosi ja kaikki (kohtu ja munasarjat muistaakseni) poistettiin jo 30-vuotiaana. Onneksi hänellä oli jo kaksi lasta siihen mennessä, koska enempää ei olisi voinut sitten enää saadakaan. Toisella isosiskolla ja äidillä ollut iso kysta. Äiti meinasi joskus sen takia päästä hengestäänkin, kun oli ehtinyt puhjeta. Nämä ei siis ollut niitä harmittomia kystia, mitä monilla löytyy.). Noidenpa tietojen vuoksi kävin jo nuorena usein gynellä tutkimuksissa, että olenko minä säästynyt tuolta kaikelta. Niin ne aina väitti, että olen onnekas.
      No, tuota endrometrioosia ei edelleen oo kukaan sanonut syyksi lapsettomuudellemme. Sitä ei ole munasarjoissa eikä ultralla nähtävissä.

      Kaksi inseminaatiota on takana edellisvuotena. Lääkärit eivät kyllä oikein nähneet meidän välttämättä hyötyvän niistä, koska syynä oli selittämätön lapsettomuus. Kun tiedettävää vikaa ei heidän mukaansa ollut.

      Taistelin itsekseni mahdollisen IVF-hoidon ajatusten kanssa.
      Aluksi olin ollut kovin negatiivinen asian suhteen. Olin sitä mieltä, että se ei jotenkin tuntunut mielessäni oikealta, luonnolliselta. Se, kun se tapahtuisi laboratoriossa, muiden avustuksella, ei omassa kehossa, sisälläni.
      Kai itselläni oli jonkinlainen mielikuva ns. ”skifi- tms. elokuvien laboratorioista, missä sikiöt ovat lasipurkeissa..
      Hassua kyllä, nyt kun mietin, niin alkuperäinen ajatus on varmaankin ollut jtn sinne päin, ennen kuin otti asioista selvää.
      Siltikin meni pitkään ennen kuin sain asiaa sulateltua. Onko se tosiaan meidän ainoa vaihtoehto ja tuoko sekään kuitenkaan toivottavaa lopputulosta.
      Jännittävää oli mm se, että kun selviäisi onko meissä jtn vikaa oikeasti. Eikö solumme sovi toisillemme jne.
      Sitten aloin yht´äkkiä olemaan sitä mieltä, että ehdottomasti ivf ja äkkiä.. Että en jaksa enää odotella yhtään pidempään. Ajankohdan järkevyyden, lääkekattoa ajatellen, kerrottiin ajankohdan olevan seuraava vuosi, eli tämä vuosi, tammikuu 2015. Toki jononkin vuoksi. Tuolloin viime vuonna tuo tuntui pitkältä ajalta jatkaa odottamista edelleen.

      Sitten kuin varkain, postilaatikkoon kolahti joulukuussa vai tammikuun alussa kirjekuori, jonka sisältä löytyi paperi IVF-suunnittelukäynti.
      Ajatukset ja tunteet risteilivät sisälläni. Olinko ja olimmeko oikeasti nyt lähdössä siihen rumbaan ja olimmeko oikeasti valmiita tulevaan koitokseen, piikittelyihin, punktioon, alkion siirtoon jne.
      Sisälläni oli epävarma olo. Luulin, että suunnittelukäynnillä jutellaan asioista, että saa kertoa tuntemuksiaan ja ajatuksiaan jne. ja varmistetaan, että olemme varmasti miettineet loppuun asti, että olisimmeko valmiita siihen.
      Käynti oli kyllä kaikkea muuta kuin tuota. Olisin niin kovasti toivonut ja odottanut ystävällisiä, sydämellisiä hoitajia ja lääkäriä. Kun aihe on kuitenkin niin iso ja herkkä varmasti kaikille. Olihan kyseessä kuitenkin LAPSETTOMUUS. Aihe mistä mukaan muu ei tiedä miltä tuntuu, jos ei ole sitä itse kokenut.
      Olimme siis julkisella puolella hoidoissa.

      Ei sanallakaan kysytty mitä ajatellaan, miltä meistä tuntuu jne. Olisin niin toivonut, että meidät olisi otettu vastaan ihmisinä, yksilöinä, ei pelkkinä mahdollisina potilaina ja hoitoon lähtijöinä.
      Puhuttiin vain viimeisistä kuukautisista, laskettiin ”lukujärjestystä” hoidolle jne. Minä ja kumppanini olimme molemmat aivan pää pyörryksissä asioista, ohjeista, siellä istuessamme ja kotiin päästyämme. Oikeastaan itseäni jopa vähän itkettikin. Olin jännittynyt, yhtä suurta kysymysmerkkiä täynnä koko ihminen.
      Silti yhdestä asiasta olin 100%. Vierelläni oleva kumppani oli juuri hän, ainut ihminen maailmassa, kenen kanssa olisin voinut edes kuvitella aloittavani tuon rumban. Hänen luotettavan ja rauhallisen olemuksensa ansiosta tulisimme selviytymään siitä varmasti yhdessä
      .
      Alkoi pistämiset. Annosmäärä oli lääkärin mukaan ensimmäisessä hoidossa vähän epävarmaa, kun ei tiedetä miten munasarjat ja keho kenenkin kohdalla alkaa reagoida hormoneille jne. Se kuitenkin tiedettiin, että minun kohdalla varmaankin reagoivat suht herkästi, kun olin lääkärin toiveesta syönyt pari kiertoa Clomeja ennen inssejä ja tuolloin oli yksi tabletti riittänyt. Clomeilla siis varmistettiin follikkelin kasvu ja kypsyys, vaikka luomukierrossani ei ollut löytynytkään vikaa follin ja liman suhteen. Aina oli ollut johtofolli ja se oli ollut normikokoinen sekä kohdun lima oli ollut aina hyvän paksuinen. Kierto lyheni clomeilla. Söin muistaakseni vain yhden clomin vrk kp 2-7, jos nyt oikein muistan. Tästä lääkäri päätteli, että munasarjat reagoivat varmaankin sitten herkästi lääkkeille, kun 1 tbl oli riittänyt.

      Annos oli sitten 125IU Gonal F (pienen kokoni/hoikkuuden vuoksikin) ja Orgalutrania 5 piikkiä, tietyinä loppuajan pvinä. Pregnyl irrottamaan ja Lugesteronit jatkoon.
      Pistin kp 2-10 Gonal F tuon 125IU. Folleja oli useita, mutta eri kokoisia. Siksipä punktiota siirrettiin vielä muutamalla pvällä, että saataisiin useita tarpeeksi suuria folleja kypsytettyä. Kaksi kertaa kävin kontrolliultrassa.

      Voin kertoa, että vaikka kuinka olen itsekin hoitoalalla työskentelevä, en ole koskaan erityisemmin tykännyt pistämisistä. Onneksi sitä ei työssäni kyllä tarvitse kovin usein tehdäkään, vaan sairaanhoit. tekevät ne hommat meillä yleisemmin. No, jos toisten ihmisten piikittäminen ei tunnu minusta niin kovin kivalta, niin ei kyllä sen mukavamalta ajatus itsensä pistämisestäkään..
      Jännitti ja pelotti. Välillä otti vähän kipeääkin, mutta selvisin kuin selvisinkin noista päivistä. 😛
      Punktio oli ajatuksissani pelottanut ja jännittänty TOSI paljon jo varmaan lähes puolen vuoden ajan. Olin lukenut paljon netistä muiden kokemuksia, lapsettomuusblogeja yms. Oli ihana löytää niistä kohtalontovereita ja samoja kokemuksia, fiiliksiä ja ajastuksia. Jopa samat ajankohdat osuivat jonkun kohdalla oman hoitoni kanssa yhteen.

      Elämämme ensimmäinen IVF-hoito oli siis tässä kuussa.
      Punktiossa jännitti edelleen se tuleva kipu. Puudutteen laittaminen sattui jo jumalattomasti. Kuin hammaslääkärissä puudutuspistoksen pistäminen ikeneen.
      Ajattelin, että herran jestas.. Jos tämä jo heti alussa, pelkkä puudutus, ottaa jo näin kipeää, niin mitä seuraavaksi.. Miten kestän koitoksen jne.
      No, oikealta puolelta sitten aloitettiin. Ei tuntunut yhtään miltään, ei edes nipistellyt hyttysen pistoksen tavoin. Olin ymmälläni. Näinkö helppoa ja kivutonta tämä onkin. Sitten siirryttiin vasemmalle puolelle. Lääkäri totesi sitten heti, että nyt voi varmasti ottaa kipeää, kun vasen munasarjani on kohdun takana tms. Joudutaan menemään kohdunkaulan tai -seinämän läpi. En nyt muista tarkkaan, että kummin se asia meni. Mutta se kipu…Se sattui, mahdottomasti. Ja rakkuloitakin oli 19, joten vatsa oli ollut toki jo pistoksia pistäessäni vähän kipeä, koska olin pienikokoinen ja rakkuloita oli melko paljon. Mutta hengissä selvittiin, kivusta huolimatta. 🙂

      Kun punktio oli ohitse. vasemman puolen kipu jäi. Ei auttanut, vaikka kaikki oli ohitse. 2 eri särkylääkeliuosta piti tiputtaa iv:sti. Ensimmäisestä ei ollut mitään apua, ei pienintäkään. Toinen alkoi jo sitten vähän edes helpottamaan.
      Muutama tunti osastolla Taysissa, 3-4 muun naisen kanssa, verhot toki välissä ja kumppanit mukana vieressä.
      Oli se kokemus, pakko sanoa. Myöhemmin tuli paha olo ja seuraavana aamuna sitten oksensinkin vedet ja vichyt, mitä olisi pitänyt pystyä juomaan 3-4l/vrk. Huhhuh, aattelin heti. Yritin pitäytyä edes 2-2,5l, että jos sen saisin edes juotua, niin hyvä olisi. Vatsa oli koko ajan täynnä ja tosi paisuksissa. Nälkä oli myös koko ajan, mutta kun vatsa oli täynnä nesteistä, niin ei se tyhjyyden tunne vatsalaukussa kadonnut minnekään.
      Hyperstimulaation riski oli suuri, kun rakkuloita oli tullut aika monta. Ei nyt toki sentään 30, kuten joillakin muilla. Juotavaa piti siis juoda siksi paljon, koska rakkulat täyttyisi sitten uudelleen nesteellä ja kutistuisivat itsestään myöhemmin.

      Olin kipeä keskiviikosta su aamuun asti. Ei suositeltu syötäväksi muuta kuin Pamol 1g, mutta minulle niistä ei ollut kyllä oikein mitään apua. Joten piti vain yrittää kestää särky/kipu. En voinut nukkua noina pvinä yhtään kyljellä, vaan vain selällä. Ei olisi tullut puhettakaan, että olisin pe vielä voinut tai edes halunnut mennä siirtoon sillä voinnilla. Eikä sitä meille suunniteltukaan, kun vasta ma 16.2. Blastakysti oli 5vrk:n ikäinen tuolloin. Eli pitkä viljely oli takana.
      Kun saavuimme vastaanotolle, lääkäri kertoi, että on hyviä uutisia. Oli heidän mitta-asteikon mukaan parhaimpaan A (vai mikä se nyt oli) luokkaan lukeutuva. Silmät väistämättä kostui. Oltiinhan kuitenkin oltu epätietoisuudessa puktiosta asti eli 11.2 asti kaikesta. Ei ollut mitään tietoa, että oliko soluja hedelmöittynyt, jakautunut tms. Ei tiedetty onko soluissamme jtn pahasti vialla, kun ei raskautta ole tämnä 3v aikana kuulunut. Kaikki uutiset kuultiin siis vasta tänä maanantaina, 16 pvä.
      4 tai 5 alkiota oli saatu pakkaseen (en itse tiedä vielä noiden alkioiden ja olkien eroa, joten voi olla että kirjoitan vääriä sanoja). Loppuja seurattiin tuolloin vielä. 19:sta oli 17 solua hedelmöittynyt.

      Nyt sitten vain jännätään.. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen saanut siis ajatella, että nyt sisälläni on oikeasti jotain. Vaikka se ei sitten kestäisikään kuin vain tämän 2vkoa. Silti ensimmäistä kertaa elämässäni voin ajatella olevani tavallaan raskaana, edes tämän pienen hetken. Totta kai sitä haluaisi uskoa ja toivoa parasta, kuten varmasti jokainen näissä tilanteissa. <3 Silti kaikki tuntuu vain liian uskomattomalta voidakseen olla totta. Kun sitä ei ole tämän 3v aikana ennemminkään tapahtunut, siis luomusti. Toki tämä on nyt niin eri asia, kaikkien pistosten/hormonien, punktion ja alkion siirron takia, mutta silti..

      Kyllä sitä on tullut kuulosteltua itseään.. Onko jtn erityisiä oireita, vai onko nämä vain sitä, mitä aina luomukierroissakin tähän aikaan kierrosta.
      Onhan sitä vatsaa nipaillut monesta kohtaa maanataista, eli alkion siirrosta asti. Välillä kovemmin ja välillä ei taas yhtään mtn. Ihmeellinen pala kurkussa jostain syystä ollut tänään ja suussa outo metallin tms. maku. Jotenkin makuaisti outo. Vesi maistui oudolta jne. Tänään sattui yskiessä, mutta hetken päästä ei taas kuitenkaan.
      Jotenkin ei tunnu välttämättä, että olisin raskaana, vaikka enhän edes tiedä miltä se tuntuu, kun en ole koskaan aiemmin (itse sitä ainakaan tietäen) ollut. Vaikka eihän kaikilla välttämättä ole edes mtn erityisiä oireita ollenkaan. Rinnat on kipeähköt, mutta niin ne on minulla yl. aina luomukierrossakin ollut tähän aikaan. Ja lugesteronien sivuoireenahan on myös tuota rintojen arkuutta ja pingottuneisuutta.

      Olen ajatellut alusta asti, että en kuitenkaan laita liikaa tämän varaan ajatuksissani. Siis, etten oleta, että NYT se sitten onnistuisi 100% varmasti. Toivon ja rukoilen sitä, mutta en kuitenkaan tipahda niiiiiin korkealta, kuin voisi ajatella, koska on jo varautunut myös negat. tulokseen.
      Vaikka totta kai se kovasti harmittaisi ja mieli olisi haikea, mutta ei auttaisi kuin jaksaa uskoa uuteen yritykseen. <3 Ja saatiinhan niitä pakkaseenkin, onneksi. Lopullista määrää ei vielä tiedetä. Tulee postissa kuulemma myöhemmin sitten kirje lopullisesta määrästä.

      Nyt vain toivotaan keiju- ja enkelipölyä matkaan kovasti ja niitä tarrasukkia.. <3

      Lämpöiset ja suuret halaukset kaikille, jotka ovat joutuneet kokemaan keskenmenoja tai muita menetyksiä ja niille joiden piinaillut on päättyneet menkkojen alkamiseen. <3
      Voimia uusiin, tuleviin koitoksiin kaikille, joilla punktiot tai alkion siirrot edessä tai raskaus alussa. Uskotaan vahvasti siihen, että vielä joskus tulee meille kaikille SE onnenpäivä, kun saadaan itkeä onnenkyyneleet silmissä ja huutaa onnesta, testin näyttäessä plussaa! <3

      Ja loppuun vielä: Tarkoitukseni ei ole tosiaankaan pelotella tekstilläni ketään, jolla on punktio edessä. Kaikkien kokemukset ovat henkilökohtaisia. Halusin kertoa kuitenkin oman kokemukseni rehellisesti, kipua kaunistelematta. Uskon, että tuo punktio ei olisi itseänikään sattunut niin kovasti, jollei olisi tarvinnut mennä tuon kohdunseinämän tai kohdunkaulan läpi. Koska eihän minullakaan toisen puolen punktio tuntunut yhtään miltään. Joten don´t worry, jolla asia on ekaa kertaa edessä! <3 Täällä on niin paljon kanssasisaria, että täältä saa tukea! Kiitos teille, tästä palstasta ja sivustosta!

      • #6439
        Valkosiipi
        Osallistuja

        Tervetuloa Keijukainen mukaan joukkoon!
        Itse voin sen verran noista tuntemuksista sanoa, että kyllä sen huomasin kun raskaus alkoi, vaikkakin tikku näytti positiivista vasta viikon verran jälkijunassa… Tuli todella järkyttävät vilu -aallot keskellä kuuminta kesää. Muut tuuletti asuntoja ja minä nukuin tyytyväisenä +26 asteisessa huoneistossa untuvatäkin alla 🙂
        Se ikävä puoli siinä on kun on keskenmenon kokenut, että sen jälkeen nuo raskausoireet ovat ainakin itselleni tulleet miltein joka kuukausi… muutaman vuoden ajan. Ja se, jos jokin on raskasta.

        En usko, että sitä pystyy tai ainakaan itse en pysty asennoitumaan niin, etten liikoja innostuisi.. Silloin toki pettymys olisi pienempi, mutta toisaalta olen päättänyt ottaa ilon irti myös näistä hoitojaksoista. Kokemus tämäkin!

        Me tiedettiin, että kaavinnassa nuo johtimet ”sohittiin tukkoon” eli sinänsä odotettiin vain ja ainoastaan sitä, että päästäisiin ivf hoitoihin. Joten ei todellakaan ollut järkytys kun tieto niiden alkamisesta tuli kotiin – päin vastoin. Mutta ymmärrän hyvin, että ei se mukavalta tunnu kun joutuu itseensä pumppaamaan kaikenlaisia aineita ihan koekaniinina. Itse kun en ole suostunut edes e-pillereitä syömään, kun en ole halunnut ”saastuttaa” omaa kehoani.

        Mitä näihin läääkäreihin tulee, niin niitä nyt on joka lähtöön. Itse saimme erittäin hyvän lääkärin (kirjoittanut mm. lapsettomuushoidoista julkaistavia tietoja) ja mielestäni kertoi faktat faktoina selkeästi ihmiskielellä. Ja meille suoraan sanottiin, että eihän se mahdotonta ole, että raskaus luomusti alkaisi kun ilmeisesti meissä ei mitään vikaa ole, mutta hänen mielestään on turha pitkittää asiaa enempää. Ja matematiikkaahan nämä hoidotkin ovat… ei ne kaikki ensimmäisellä kerralla onnistu, mutta onnistumisprosentti kuuden kerran jälkeen on sen verran huikea, että KYLLÄ, minä uskon että me onnistumme. Ja jos sitten ei onnistuta niin toinen koira tilaukseen ja ehkä myös adoptiopaperit… Maailma on ihania lapsia täynnä, jotka tarvitsevat hyvän kodin. Ja ei se vanhemmuus pelkällä synnyttämisellä tule.

    • #6414
      unelmoija
      Osallistuja

      Täällä alkaa vointi pikkuhiljaa helpottamaan. Turvotusta ja ajottaisia kipuja on vielä, mutta nämä on kestettävissä ilman särkylääkkeitä. Eipä juuri muita tuntemuksia oo, ehkä sen vuoksi en osaa yhtään ajatella olevani raskaana.. testin ajattelin tehdä vasta virallisena testipäivänä, en oo vielä uskaltanu ostaa koko testiä 🙂

      Magolle tsemppiä tositouhuihin, maanantai on jo ovella!

      Sateenkaari, milloin sulla on testipäivä?

      Tervetuloa myös muille uusille, mukavaa, että keskustelu on aktiivista ja monet on samoissa vaiheissa 🙂

      p.s mää alan olla jo niin kyllästyny nuihin lugeihin, 6 päivää vielä..

    • #6415
      Me_82
      Osallistuja

      Meillä tänään ultra ja ma piti olla keräys, mutta vielä kasvatellaan tämä ja huominen päivä ja tiistaina kerätään jotta saadaan kaikki talteen ja pe on sitten siirto.
      Tässä näitä lueskellessa mietin että miten kipeitä ootte olleet kun itse pitäis pystyä töihin ke ja to .. samalla mietin että tuleekohan se onnistumaan 🙁

      Ja missä kunnossa ootte olleet kun sielä ootte lähteneet pois?, meille ehdotettiin junalla kotiin kulkemista.

      • #6417
        Pipatsu
        Osallistuja

        Jos siul punktio tiistaina ni ei kyl töihin ke ja to. Yleensä kolme päivää saikkua saa.

      • #6420
        Keijukainen80
        Osallistuja

        Unelmoija, Mulla on testipäivä 2.3. Jotenkin vain nyt on sellainen olo, että ei taida olla kuitenkaan tulosta vielä tälläkään ja tällä ekalla kerralla.. Aluksi oon ollut jotenkin toiveikas, mutta en tiedä enää.. Tällä hetkellä ei mtn erityisempiä oireita.. Tuo ihmeellinen palan tunne kurkussa ja vatsakipua ollut vähän tänäänkin välillä, mutta niitähän aina välillä on muutenkin ollut..ja nyt taas helpottanut, iltaa kohden. Voi että.. Sitä kun vaan niiiiiin kovasti haluaisi uskoa ja toivoa.. Kuten varmasti meistä jokainen täällä.
        Ei tietenkään saa vielä heittää kirvestä kaivoon.. Siirrostahan on kuitenkin vasta 4pvää.. Onko tänään nyt sitten pp4 vai pp5? 🙂 Olikos se niin, että pp0 on siirtopvä ja ensimmäinen pvä siitä pp1? 🙂 Jostain muistelin lukeneeni. Itse en noista oikein tiedä mtn.. Oon niin noviisi vielä kaiken näiden asioiden suhteen..:D

        Me_82, Itse en kyllä olisi mitenkään voinut kuvitella meneväni töihin vain muutaman pvän punktion jälkeen. Etenkään, kun pitäisi kerta ottaa rauhassa noin 3-5vrk:tta, ei liian raskasta liikuntaakaan jne. Itsellä on sellainen työ missä joutuu hoitamaan ja nostelemaan painaviakin ja välillä vastustelevia potilaita/asiakkaita, joten ei olisi onnistunut. Ja vatsa oli niin kipeä noista useista rakkuloista ja siitä kohdunseinämän tai kohdunkaulan läpi menemisestä, että itsellä meni ainakin toipumiseen yhteensä se 4-5 pvää. Ja kun oli tuo hyperstimulaation riskikin ja että ei munasarja olisi voinut lähtenyt kiertymään. Sen se olisi voinut helposti tehdäkin, raskaassa työssäni. Täysistä kirjoitettiinkin heti suosiosta se ke-ma asti saikkua. Tavallaan olin kuitenkin vain ke-pe väliset yövuorot saikulla, kun sitten alkoi muutenkin vapaa viikonloppu ja tämä vko on ollut sopivasti lomaa. 🙂 Oli uskomattoman hyvä tuuri, kun tuon loman kohdan laitoin talvella tai syksyllä tähän ajankohtaan ja sitten tuli tuo ivf-tuurilla samaan ajankohtaan . Ei silloin tiedetty vielä mitään tulevan vuoden tapahtumista ja ivf:n mahdollisesta ajankohdasta. Olen nyt saanut ainakin rauhassa palautua toimenpiteestä. Alkion siirtohan ei sattunut. Toki vatsa on ollut välillä kipeä, kuten asiaan kuuluukin. Että josko se pikkuinen yrittänyt tarttua kiinni.. <3 Jää nähtäväksi..
        Työstä ja voinnistasi riippuen tiedät sitten lähempänä oletko työkuntoinen. Muista kuunnella itseäsi ja olla rehellinen itsellesi. Että et yritä liian aikaisin töihin. <3 Autoahan ei ainakaan saisi itse ajaa toimenpiteen jälkeen, kun saa rauhoittavia ( jos haluaa. Itse en sitä ottanut.) ja vahvoja särkylääkkeitä suonensisäisesti, niin pitää olla saattaja kaiken tuon takia ja sun voinnin suhteen. Lepohuoneessa pidettiin noin 2-3h toimenpiteen jälkeen. Tarkkailtiin vointia. Tuo tietääkseni yleinen käytäntö ja niin kaikki muutkin tuolla olivat ”osastolla” muutamia tunteja. Itseä teki myöhemmin vähän pahaa, kai vahvat särkylääkkeet. Rauhoittavat olisi voinut laittaa mut ainakin sekavammaksi ja huonovointisemmaksi. Mutta suosittelen senkin ottoa toki, jos vähänkään tuntuu siltä että haluaa ottaa. Suurin osa varmasti ottaa. Teet niin kuin itsestäsi parhaimmalta tuntuu. Väsy oli itsellä tosi kova tuon jälkeen. Nukuin autossa paluumatkalla kotiin. Samoin kotona. Tosin wc:n heräsin tunnin välein tuolloin illalla ja yölläkin, kun piti juoda niin paljon.. 😀
        Toivottavasti näistä tiedoista oli jtn apua.. 🙂
        Tsemppiä ja onnea matkaan! <3

        • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 9 kuukautta sitten Keijukainen80.
      • #6421
        Keijukainen80
        Osallistuja

        Unelmoija, Mulla on testipäivä 2.3. Jotenkin vain nyt on sellainen olo, että ei taida olla kuitenkaan tulosta vielä tälläkään ja tällä ekalla kerralla.. Aluksi oon ollut jotenkin toiveikas, mutta en tiedä enää.. Tällä hetkellä ei mtn erityisempiä oireita.. Tuo ihmeellinen palan tunne kurkussa ja vatsakipua ollut vähän tänäänkin välillä, mutta niitähän aina välillä on muutenkin ollut..ja nyt taas helpottanut, iltaa kohden. Voi että.. Sitä kun vaan niiiiiin kovasti haluaisi uskoa ja toivoa.. Kuten varmasti meistä jokainen täällä.
        Ei tietenkään saa vielä heittää kirvestä kaivoon.. Siirrostahan on kuitenkin vasta 4pvää.. Onko tänään nyt sitten pp4 vai pp5? 🙂 Olikos se niin, että pp0 on siirtopvä ja ensimmäinen pvä siitä pp1? 🙂 Jostain muistelin lukeneeni. Itse en noista oikein tiedä mtn.. Oon niin noviisi vielä kaiken näiden asioiden suhteen..:D

        Me_82, Itse en kyllä olisi mitenkään voinut kuvitella meneväni töihin vain muutaman pvän punktion jälkeen. Etenkään, kun pitäisi kerta ottaa rauhassa noin 3-5vrk:tta, ei liian raskasta liikuntaakaan jne. Itsellä on sellainen työ missä joutuu hoitamaan ja nostelemaan painaviakin ja välillä vastustelevia potilaita/asiakkaita, joten ei olisi onnistunut. Ja vatsa oli niin kipeä noista useista rakkuloista ja tuosta vasemman puolen kohdunseinämän tai kohdunkaulan läpi menemisestä, että itsellä meni ainakin toipumiseen yhteensä se 4-5 pvää. Ja kun oli tuo hyperstimulaation riskikin, että munasarja olisi voinut lähteä kiertymään. Sen se olisi voinut helposti tehdäkin, raskaassa työssä. Täysistä kirjoitettiinkin heti suosiosta se ke-ma asti saikkua. Tavallaan olin kuitenkin vain ke-pe väliset yövuorot saikulla, kun sitten alkoi muutenkin vapaa viikonloppu ja tämä vko on ollut sopivasti lomaa. 🙂 Oli uskomattoman hyvä tuuri, kun tuon loman kohdan laitoin talvella tai syksyllä tähän ajankohtaan. Tuolloin tietämättäni, tuli sitten tämä ivf tuurilla tähän ajankohtaan . Ei silloin tiedetty vielä mitään tulevan vuoden tapahtumista ja ivf:n mahdollisesta ajankohdasta. Olen nyt saanut ainakin rauhassa palautua toimenpiteestä. 🙂 Alkion siirtohan ei sattunut. Toki vatsa on ollut välillä kipeä, kuten asiaan kuuluukin. Että josko se pikkuinen yrittänyt tarttua kiinni.. <3 Jää nähtäväksi..

        Työstäsi ja voinnistasi riippuen tiedät sitten lähempänä oletko työkuntoinen. Yl. kuitenkin ainakin muutama pvä pitäisi levätä punktion jälkeen.
        Muista kuunnella itseäsi ja olla rehellinen itsellesi. Että et yritä liian aikaisin töihin. <3 Autoahan ei ainakaan saisi itse ajaa toimenpiteen jälkeen, kun saa rauhoittavia, jos haluaa. ( Itse en sitä ottanut.) ja vahvoja särkylääkkeitä suonensisäisesti, niin pitää olla saattaja kaiken tuon takia ja sun voinnin suhteen. Lepohuoneessa pidettiin noin 2-3h toimenpiteen jälkeen. Tarkkailtiin vointia. Tuo tietääkseni yleinen käytäntö ja niin kaikki muutkin tuolla olivat ”osastolla” muutamia tunteja. Itseä teki myöhemmin vähän pahaa, kai nuo vahvat särkylääkkeet. Rauhoittavat olisi voinut laittaa mut ainakin sekavammaksi ja huonovointisemmaksi. Mutta suosittelen senkin ottoa, jos vähänkään tuntuu siltä, että haluaa ottaa ja että on tarvetta. Suurinosa varmasti ottaakin. Teet niin kuin itsestäsi parhaimmalta tuntuu. Väsy oli itsellä tosi kova koitoksen jälkeen, ilmeisesti lääkkeiden vaikutuksesta. Nukuin autossa paluumatkalla kotiin. Samoin heti kotia pääästyä nukuin iltapvän ja illan. Tosin wc:n heräsin tunnin välein tuolloin ja yölläkin, kun piti juoda niin paljon.. 😀
        Toivottavasti näistä tiedoista oli jtn apua.. 🙂
        Tsemppiä ja onnea matkaan! <3

        • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 9 kuukautta sitten Keijukainen80. Syy: kirjoitusvirheitä korjasin
    • #6416
      unelmoija
      Osallistuja

      Me_82; mulla oli sairaslomaa punktion ja siirron väli, miehellä punktiopäivä. Tämä ilmeisesti käytäntö näissä hommissa ja autolla ajokielto oli 24h lääkitysten vuoksi. Siirron jälkeen olin muutaman päivän töissäkin ennenkuin hyperi iski. Punktion jälkeen en ollut varsinaisesti kipeä, väsynyt ja pikkusen tokkurainen, mutta töissä ei olisi ollut kaksiset oltavat.

    • #6419
      Parisienne
      Osallistuja

      Me_82, lähdin kirjoittamaan samaa kuin unelmoija eli kannattaa varautua sairaslomaan punktion jälkeisinä päivinä. Toki yksilöllistä niinkuin kaikki mutta varmaan yleistä että ainakin 1-3 päivää sairaslomaa..Itse olin molemmilla kerroilla sairaslomalla koko loppuviikon punktioiden jälkeen ja tarpeeseen tuli.

      Punktion jälkeen töyssyt autossakin istuen tuntuivat ikäviltä ja olo ei ollut kaksinen, joten jos kamalan pitkä matka julkisilla niin miettisin siihen jotain vaihtoehtoista jos mahdollista, mutta varmaan julkisillakin kykenee kulkea, itse en olisi kyllä voinut ajatellakaan julkisella menoa punktion jälkeen.

    • #6422
      Pipatsu
      Osallistuja

      Ultrattu on jälleen ja maanantaina punktio naikkarilla. Eli tänään oli viimeinen Puregon pistos ja huomen illalla Pregnyl. On todella turvonnut olo jo nyt vaikka ei vielä irrotuspiikkiäkään laitettu. Saas nähä kuin sunnuntaina. Jos alkioita saadaan niin keskiviikkona siirto.

      • #6453
        Pampula
        Osallistuja

        Onnea huomiseen punktioon,pidän peukut pystyssä 🙂

    • #6424
      Felia
      Osallistuja

      Kovasti näyttää vaihtelevan sairaslomakäytännöt punktion jälkeen… Klinikalla, jossa me käydään hoidoissa, tulee automaattista saikkua vain punktiopäivä. Tietysti riippuu työstä, jos tekee fyysistä työtä niin sitten varmasti laittaisivat heti enemmän. Ja tilanteen mukaan, tietysti sitä saikkua saa joka tapauksessa, jos ei töihin kykene. Mutta ei ”meillä” tosiaan automaattisesti tule siirtoon asti saikkua.

      Mä olin punktion jälkeen kovasti väsynyt mutta olo oli muuten ok. Mies ajoi ja klinikalta varoiteltiin, että mukulakivikadulla ajaminen saattaa tehdä pahaa, mutta ei se mulla missään tuntunut, taisi sen verran hyvin lääkkeet vielä vaikuttaa. Yhden särkylääkkeen pyysin pian toimenpiteen jälkeen mutta kotona en ollut kipeä, enemmän pahoinvoiva.

    • #6425
      Parisienne
      Osallistuja

      Sen verran vielä lisään luettuani edellisen viestin, että joo automaattisesti ei siis noin paljon saikkua vaan ainoastaan se punktiopäivä ”automaattisesti”. itse tarvitsin siis enemmän ja sain toki!

    • #6428
      Me_82
      Osallistuja

      Kiitos vastauksista, minäpä päätin ainakin keskiviikon olla ihan saikulla ja katson sitten kykenenkö torstaina töihin.

      Tsemppiä muillekkin kenellä ensiviikolla on punktio 🙂

    • #6431
      Pinpin
      Osallistuja

      Täällähän on pulistu vaikka kuinka ja paljon 🙂 Tervetuloa mukaan niille jotka viime päivinä on uskaltautuneet! Ja tsemppiä tulevaan.

      Ja apua, olenko mä ekana nyt jonossa tekemässä testiä? No way, en suostu. Meinasin tässä viikolla tulla valittaan et oireet katos ja kas, samana iltana ne tuli takaisin ja oikeastaan tuplana. Alavatsaa on juilinut siirrosta asti, enemmän ja vähemmän, mutta juilinut kumminkin. Ihan viime päivinä rinnoista on tullut arat, hyvä et rintsikoita voi päällä pitää. Viimeksi luget kasvatti rintoja ja teki niistä arat, mutta nyt tää on ihan erilaista. Noh, katsotaan. Yrittänyt miettiä koko ajan ettei nää nyt mitään ole ettei sit tiistaina tule isoa pettymystä jos testistä tulee nega.

      Ja jänniä nää erot sairaslomissa punktion jälkeen. Itse en olisi viimeksi ollut työkykyinen punktion jälkeen, ekalla kerralla olisin voinut jopa harkita. Mut kun ajattalee sitä siltäkin kantilta et pitäisi olla stressaamatta yms. niin en näe parhaaksi mahdolliseksi vaihtoehdoksi olla töissä punktion jälkeen.

      unelmoija Ihanaa et joku muukin ei tykkää lugeista. En minäkään.

      Tsemppiä kaikille tulevaan. Meikäläisellä lähti just soimaan päässä kolme yötä jouluun, onhan tää vähän sama kuin lapsena odotti joulua 😀

      • #6441
        Valkosiipi
        Osallistuja

        Peukkuja, testejä kehiin!

        • #6442
          Pinpin
          Osallistuja

          Kiitos. Onko pakko jos ”ei tahdo” 😀

    • #6434
      Salvia80
      Osallistuja

      Hei kanssatoverit,

      Olen lukenut kirjoituksianne varmasti yli vuoden verran ja nyt innostuin uutena mukaan. Kovasti täällä on kohtalotovereita, ja saman ikäisiäkin, joka kertoo tietysti siitä miten yleistä lapsettomuus on.
      Meidän tarina on lykykäisyydessään tässä: luomuyritystä takana pian 9 vuotta, välillä olemme unohtaneet koko asian ja niin kuin joidenkin kirjoituksia olen lukenut, itsellänikin vei liian kauan aikaa sulatella asiaa hoitoihin lähtemisestä. Mies olisi ollut valmis jo aiemmin. Toivoin koko ajan, että syy löytyisi minusta ja olisi joku helpompi tie. Meillä lapsettomyyden syy miehen siittiöissä. Heinäkuussa 2014 jämäkkä gynekologi sai silmäni aukeamaan. Eipä tarvi jälkikäteen jossitella, ettei tätä korttia katsottu.

      Suurimmat esteet loin itse omilla ajatuksillani, kun tietoa ei ollut tarpeeksi saatavilla. Suurimmat syyt olivat kalliit hoidot ja työkuvioiden yhteensovittaminen. Eikä se kovin helppoa ollutkaan. Kun rumbaan lähdettiin mukaan, selvisi kesken piikitysten, että yhtenä viikkona minun piti käydä kolme kertaa klinikalla kesken työpäivän, yhteen reissuun kun menee aikaa 3-4 tuntia, sillä olemme linja-autojen varassa.

      Liikkuvan työn ansioista ekasta ICSI-hoidosta jotenkin selvittiin. Parille lähimmälle työkaverille kerroi asiasta kun menoja tuli niin paljon. Meillä kun ei ole töissä minkäänlaista särkymävaraa tai sairastumisen mahdollisuutta olemassa, se luo lisästressiä siitä, että pysyy itse kunnossa. Punktiopäivän olin ylityövapaalla, mutta seuraavana päivänä oli mentävä töihin, vaikka tunsin etten ollut täysin kunnossa.

      Minulla oli hyvä tuuri, että mitään komplikaatioita ei tullut ja voin kohtuuhyvin hoidon ajan, lievää päänsärkyä lukuunottamatta. Myös miehen on vaikea järjestää poissaoloja töistä. Hän sairastui kesken kaiken keuhkokuumeeseen. Vastoinkäymisistä huolimatta alkioita kuitenkin saatiin 9 ja niistä 4 hedelmöittyi. Kolme selvisi punktiopäivään mennessä, joista yksi siirrettiin ja siitä nega. 2 alkiota pakastettiin. Viimeisin PAS hoito oli tammikuussa, mutta se alkiot eivät selvinneet sulatuksesta, joten siirtoa ei tullut.

      Nyt taas säästetään euroja ykistyiselle hoitoon ja toivotaan, että ennen klinikan kesätaukoa ehdittäisiin yksi hoito tekemään. Silloin haluan olla kesälomalla, ettei työkuviot aiheuttasi stressiä entisestään stressaavaan tilanteeseen.

      Kiinnostaisi tietää onko kenenkään miehellä tukihoitona tablettilääkitys? Jos on, millaisia kokemuksia? Meillä ainakin veriarvot nyt parantuneet, kun on syönyt lääkkeitä 7kk.

      Olen koittanut ottaa tämän seikkailuna, kysellä paljon ammattilaisilta ja yrittänyt kääntää kipeät kokemukset voimavaraksi, eihän tässä muuta voi. Vaikka eihän se joka päivä näin mene, kun jostain tulee puolituttu joka paiskaa lapsettomuuden vasten kasvoja. Ympäristö kun ei aina anna unohtaa asiaa. Voimia kaikille tunnevuoristorataan ja toivotaan mahdollisimman paljon toiveiden toteutumisia tänä vuonna!

    • #6440
      Valkosiipi
      Osallistuja

      Salvia tervetuloa mukaan!
      Hoidot ovat yksityisellä puolella erittäin arvokkaat, varsinkin jos niitä joutuu tekemään useampia. Miksi ette hakeudu kunnalliselle puolelle erikoissairaanhoitoon? Kunnallisella puolella on hyvää myös se, että jos tulee komplikaatioita niin hoitavat myös ne ja silloin kaikki tiedot löytyvät jo potilasrekisteristä. (Yksityisellä puolellahan eivät noita ”jatkohoitoja” tee vaan sysäävät vastuun heti sen jälkeen erikoissairaanhoitoon) Yksityisellä puolella toki hoitoon pääsee heti, mutta kun lapsettomuutta on ollut yli vuoden niin silloin pääsette kyllä jo yksityisen puolen lähetteellä hoitoon julkiselle. Itsellä tuo hoitoonpääsy vei n.3kk lähetteen lähettämisestä ja hoito aloitettiinkin sitten heti seuraavasta kierrosta.

      Silloin aikoinaan puolison kanssa juteltiin, että lähdetään hoitorumpaan yksityisellä puolella, mutta kun selvisi heti alkuun syy ja tiedettiin että ivf on ainoa mahdollinen niin päätettiin odottaa sen muutaman kuukauden.

      Lääkkeet tietty kustantaa aina oman osansa, mutta ne nyt menee heti ensimmäisen apteekkikerran jälkeen tappiin (tai ainakin itsellä meni). Joten loppuvuosi onkin sitten lääkkeiden puolesta jo ”maksettu”…

      Tsemppiä teille!

    • #6443
      Vohveliini-
      Osallistuja

      Pinpin, oi mua jännittää sun testailut!

      Salvia, meilläkin syy miehen siittiöissä. Mitä lääkkettä sun mies syö? Ite yritin kysellä että onko jotain lääkkeitä mikä vois auttaa siittiötilannetta niin mulle sanottiin ettei oo tai ei oo varmaa näyttöä. Oon ymmärtänyt että jos miehen testosteroni tai jossain muussa hormonipuolessa on ongelmaa niin silloin mies voi syödä clomifenia. Mun miehellä ei oo näissä ongelmaa.

      Tervetuloa uusille!

    • #6445
      Heimunen
      Osallistuja

      Täällähän on käyty vilkasta keskustelua. Lämpimästi tervetuloa kaikki uudet!

      Palaisin juuri työmatkalta Suomeen. Reissu tuli oikeastaan oikein hyvään saumaan, meni viimeiset odottelupäivät sujuvasti. Menkat alkoivatkin sitten eilen ja tänään olisi ensimmäinen Gonal F-pistos ohjelmassa. Ihmetyttää vain, kun en saanut hoitokarttaa mukaan suunnittelukäynniltä. Onneksi lääkäri sanoi sentään ääneen annosmäärän. Huomenna soittelen hoitajalle ja varailen ekaa tsekkiultraa loppuviikolle. Tästä tämä 2. ICSI nyt sitten starttaa!

      Tsemppiä Pinpin, jännäillään täällä sun puolesta! Ja kaikille ensi viikolla punktioon menijöille onnea matkaan!

    • #6446
      Salvia80
      Osallistuja

      Kiitos, tänne olikin helppo sujahtaa ja tuntea olevansa tervetullut =)

      Valkosiipi: Asumme niin korvessa, että yksityisklinikka ja julkinen sairaahoito on saman matkan päässä eli samat olemattomat linja-autoaikataulut. Junia meillä ei kulje…Julkisella ei käsittääkseni pääse itse säätään aikatauluja, joka ei taas sovi meidän tilanteeseen yhtään, kun se yksityiselläkin se on vaikeaa, kun ilta-aikoja ei ole. Mutta hyvä tietää, että erikoissairaanhoito hoitaa jälkipyykin….sinnehän sitä joka tapauksessa mennään, jos jotain tulee. Toki arvauskeskuksen kautta. Pienellä paikkakunnalla olen mieluusti vältellyt tk:ta näissä asioissa, koska olen samojen ihmisten kanssa tekemisissa myös työasioissa.
      On mennyt aikaa ennen kuin kerroimme esim. miehen vanhemmille tästä, sekin vähän olosuhteiden pakosta ja välillä olen ehtinyt sitäkin jo katua. Omani eivät tiedä ollenkaan, enkä ole vielä valmis siihen ja toivon, ettei tarvisikaan.

      Työni on päivä, ilta -ja viikonloppupainotteista, ja en voi tietää työkuvioita kovin pitkälle eteenpäin. Saatan huomenna kesken päivän tietää, että joudun olemaa illankin töissä, vaikka en ole sitä suunnitellut. Meillä taas ei ole aikaa hukattavana, koska siittiötilanne on todella surkea. 1 % normaalisti liikkuvia. Nyt en tiedä mikä tilanne on lääkityksen jälkeen. Haluaisin uskoa, että jotakin olisi tapahtunut kun arvot ovat parantuneet.
      Yksityisellä puolella hyvänä oli se Kaiku-järjestelmä, joka tosin lakkautettiin meidän klinikalla. Eli saatoin päivän aikana saada vastauksen, jos tuli jotain kysyttävää hoidoista kesken työpäivän, eikä ollut mahdollisuutta soittaa.

      Vohveliini: Mieheni syö Tamofen- nimistä lääkettä, käytetään myös syöpähoidoissa. Hänellä siis hormoniarvot olivat alakantissa. S-LH ja S- testo arvoja on seurattu. Lisäksi kilpirauhasen vajaatoimintaa. johon lääkitys Lääkkeitä mies oli syönyt vasta pari viikkoa, kun eka hoito tehtiin syksyllä, joten ei kokemusta vielä lääkkeiden tehosta itse siittiötuotantoon. Alkiot olivat vain 3-luokkaisia, ja lääkäri sanoi, että johtuu siittiöistä.Tuskin keuhkokuume ja antiobiotit tätä edistivät. Eli ei ole häävit lähtökohdat ja molemmat erittäin stressiherkkiä.

      Helmikuussa sairastuin kivuliaaseen vyöruusuun, joten se kertoo jotain miten koville nämä hoidot kohdallanni henkisesti ottavat, ja miten elimistö reakoi. Olen oppinut, että itsestä on tärkeää pitää huolta ja näitä hoitoja ei voi mitenkään hallita. Tää todellakaan ei ole meidän käsissä.

      Pinpin: Tiedän tunteen, testin tekeminen pelottaa, mutta samalla epätietoisuus helpottaa. Kahden viikon piinapäivät on kuin kuplassa eläisi, vasta sen jälkeen pystyi jotenkin hahmottamaan millaisen henkisen temppuradan oli käynyt läpi. Lähellä tilannetta seuranneet eivät mitenkään voi asiaan samaistua, koska ei itsekään voinut ennen kun on elänyt ne päivät. Olenkin joillekin sanonut, että en voi olettaa heidän ymmärtävän, koska hoitoon lähtevällekin asiat tulevat yllätyksenä, vaikka koko hoitokaava on mustaa valkoisella paperilla.

    • #6450
      Me_82
      Osallistuja

      Ajattelin tänää lukiessa näitä tarinoita että onneksi tämä foorumi on olemassa!

      Itellä tänään oli viimenen jarru ja illalla klo 22:00 irrotuspiikki, huominen enää kärvistelyä ja tiistaina kaikki on ohi.. miten voinkaan olla näin onnellinen että nää on ohi..
      tai piikittelyt koska oma vatsa on sen verran arka ja mustelmia täynnä.(piikki kammoinen)

      sitten alkaa ne inhottavar luget.. yök!!

      • #6452
        Pampula
        Osallistuja

        Samat fiilikset täälä! Vaikka en piikkejä pelkää niin olen kyllä kans niin onnessa kun sain viimeset coctailit pregnyliä sekoitettua ja pistettyä,huh… Nautitaan huomisesta piikittömästä päivästi ja valmistaudutaan tulevaan punktioon tiistaina 🙂 Tsemppiä ja peukut pystyyn!

      • #6469
        Valkosiipi
        Osallistuja

        Tsemppiä Me ja Pampula huomiseen!
        Itsellä toinen ultraus heti aamulla ja verikokeet, toivottavasti hyvältä näyttää… vaikkakin nyt näyttää siltä että menkat eivät ota loppuakseen.

    • #6451
      Salvia80
      Osallistuja

      Me_82: Ihan samaa olen monta kertaa miettinyt! Tsemppiä kaikille punktioon meneville! Jotain näistä hoitojen tietämättömyydestä kertoo se, että jopa sairaanhoitajaystäväni luuli toimenpiteen olevan verrattavissa viisaudenhampaan poistoon. Ehkä pienellä henkisellä lisällä maustettuna.

      Minulla takana vain yksi punktio, joka meni tosi nätisti. Olin lukenut paljon kauhukertomuksia, siksi oma positiivinen kokemus yllätti. Mutta varmasti yksilöllistä! Vasta jälkikäteen tuntui kipua, kun lääkkeet lakkasivat vaikuttamasta. Ja hymyilytti kirjoitus, kun joku kehotti hankkimaan kuljettajan toimenpidepäiväksi. Samaa mieltä!

      Matkustin punktiopäivänä 117 km linja-autolla yhteen suuntaan ja matkalla kaksi auton vaihtoa! Viimeisin oli pikkubussi. Taksi piti kuitenkin ottaa matkahuoltoon asti, en todellakaan ollut kävelykunnossa edes 10 minuutin matkaa varten. Onneksi reissulla ei tarvitse olla yksin, vaan tukena on oma mies, jolle päivä on myös täynnä paineita, vaikkakin erilaisia.

    • #6455
      Miriam
      Osallistuja

      Hei! Hyppään tässä kelkkaan jos sallitte, näytti niin kivalta ja informatiiviseltakin ketjulta!

      ”Hoidoissa” nyt yli vuosi, mutta lähinnä ollut odottelua laparoskopiaan, sitten inseminaatioihin, sitten hysteroskopiaan. Sitten tein päätöksen siirtyä hyvälle yksityiselle, ja heti oli olo paljon rauhallisempi ja toiveikkaampi.

      Ekan IVF:n eka punktio tämän viikon lopussa tai ensi viikon alussa. En jotenkin osaa jännittää, vaikka mies on matkoilla ne päivät, enkä osaa ketään pyytää tueksi. Minä ja pakastespermat siinä sitten vain.

      Tässä sitä yritän hoidella työjuttuja mutta en saa *yhtään* mitään aikaan. Kai nämä asiat sitten jotenkin valtaa mielen prosessit alitajuisestikin.

      • #6465
        Valkosiipi
        Osallistuja

        Tervetuloa mukaan Miriam.
        Kaippa se väkisinkin tuolla alitajunnassa mietityttää, vaikka muuten tuntuisikin ”tavalliselta” työviikolta. Kuinka monta follia tulossa/odotettavissa?

        • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 9 kuukautta sitten Valkosiipi.
        • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 9 kuukautta sitten Valkosiipi.
    • #6464
      Mietteliäs
      Osallistuja

      Tervetuloa uusille palstan lukijoille/kirjoittajille!

      Meillä(-kin) on huomenna elämän ensimmäinen (hmm, toivottavasti myös viimeinen) punkiopäivä. Jännittää, mutta enemmän elelen toivossa että tämä vatsan turvotus alkaa sitten (jossain vaiheessa) helpottaa… 😛

      Onko kokemuksia mitä kannattaa laittaa punkiopäivänä päälle sairaalaan? Eli mitä omia vaatteita saa pitää toimenpiteen aikana, vai pitääkö vaihtaa ”sairaalakaapu”? Yäk, jos vielä sekin 😀

      • #6468
        Valkosiipi
        Osallistuja

        Kyllä sinä sen kaavun taidat päälles saada, mutta eiköhän se ole tuosta kokemuksesta se vähiten mieleenjäävä asia 🙂

        Rohkeutta koitokseen ja toivotaan useita pieniä elämänalkuja!

        • #6473
          Mietteliäs
          Osallistuja

          Valkosiipi, näinhän se on. Mieskin naurahti että hyvä jos toi kaapu on päällimmäinen murhe… 🙂 Eihän se oikeasti ole, mutta mielenterveyden kannalta on parempi keskittyä tämmöisiin. 😉

    • #6470
      Salvia80
      Osallistuja

      Tervetuloa mukaan Miriam!

      Itsekin vasta viikonloppuna rohkaisin itseni tänne kirjoittamaan…
      Kyllä oli vaikea keskittyä töihin, kun hoidot oli loppusuoralla ja eniten jännitti ne puhelut klinikalta, jotka saattavat muuttaa tilanteen kertaheitolla suuntaan tai toiseeen.
      Meille ainakin soitettiin punktion jälkeisenä aamuna päivän, että monta on hedelmöittynyt ja sitten seuraavana aamuna, onko mitään siirrettävää siirtopäivän aamuna. ( varmaan eri käytäntöjä)
      Viimeisimmän puhelun sain tammikuussa kesken työpäivän, päivää odotettua aikaisemmin siis, johon en ollut siis varautunut. Siinä oli 5 minuuttia aikaa koota itsensä ja kuivata kyyneleet kun piti olla asiakkaan luona.

      Sain siis silloin tiedon etteivät alkiot ole selvinneet ja kaikki lähtee taas alusta sitten kun itsellä on taas voimia. Mutta lopputulosta ei saa murehtia kun ollaan menossa punktioon, ei näitä vaiheita voi jäsenellä kuin asia kerrallaan. Mieli ei aina pysy perässä, kun tunnemylläkkä on suuri. Nyt yritän toipua vyöruususta, jonka hermosärky voi kestää kuukausiakin…kunpa ei pilaisi seuraavia hoitosuunnitelmia.

      Miettiliäs: Paljon Tsemppiä punktioon! Niistä vaatteista sen verran, että verkkarit, huppari ja villasukat olivat ainakin kätevät ettei kiristänyt mistään. Yksityisellä sain olla koko ajan omissa vaatteissa. Multa myös kysyttiin onko yleensä pahoinvointia ja sain jotain pahoinvoinnin estoa lääkityksen mukana. En tiedä onko julkisella puolella mahdollisuutta pyytää?

      • #6547
        Mietteliäs
        Osallistuja

        Salvia80, kiitos tsemppauksesta ja vastauksesta!

        Olin kyllä valinnut jo mekon yms. mutta vaihdoin sitten viime tipassa mahdollisimman löysiin ja kulahtaneisiin collegehousuihin… Ja hyvä päätös oli. 🙂

    • #6472
      mago
      Osallistuja

      Pinpin, joko oot testaillut?? Täällä jo jännäillään!

      Salvia80, tervetuloa mukaan. 🙂

      Me_82 ja Pampula, ja Mietteliäs, onnea huomiseen koitokseen! Tulkaahan kertomaan miten meni, nyt kun täällä saikulla on aikaa lueskella 😀

      Miriam myös, tervetuloa tänne meidän seuraamme. Täältä kyllä saa jos jonkinmoista infoa! Varsinkin ensimmäisessä IVF-hoidossa näistä palstoista on hyötyä, vaikkakin jokaisen kohdallahan varmasti mennään eri tahtia ja jokaisen kroppa reagoi lääkkeisiin eri tavalla.

      (.) Ajattelin tänne tulla vähän purkamaan teille tämän päivän koitoksia. Teiltä jos joltakin saa sitä vertaistukea.

      Meillä oli siis tänään punktio, ja oltiin ensimmäiset potilaat sille päivää (voi, onneksi…). Punktio sinänsä oli suhteellisen kivuton, ihan niin kuin viime kerralla, ja hyvin toimi esilääkitys (diapam 10mg, paratabs 1g ja ketesse 25mg). Punktion aikana sitten melko tuju oli suonensisäinen lääkitys, olin aivan muissa maailmoissa. Lääkettä sai aina lisää pyytämällä hoitajalta. Välillä vähän nipisti, mutta ei pahasti.
      Toimenpiteen jälkeen hoitaja antoi minulle siteen, jos vähän verta tihkuuttaa. Makasin sängyssä ja mies vieressä, yhtäkkiä tuntui että kostui alushousut. Ajattelin nousta ylös katsomaan niin veret lorahti lattialle, pitkin reisiä, pitkin sänkyä! Sitä tuli ihan tajuttomasti, mun alushousuista siteen kanssa ois voinut sitä puristaa + sitä valui lattialle asti, hyvä ettei taju lähtenyt. Mies kävi äkkiä hakemassa hoitajan ja hoitaja kutsui pikaisesti lääkärin paikalle, joka joutui valitettavasti hieman siirtämään seuraavien punktioaikaa, jotka juuri olivat sinne tulleet…

      Sitten menin taas toimenpidesängylle joka sekin meni ihan vereen. Lääkäri tyrehdytti verta vähintään 15min, ilmeisesti puudutuspiikki oli osunut verisuoneen, niitä kun on miltei mahdoton tietää missä ne kulkee. No ei se minua haitannut, sattuuhan niitä vahinkoja. Mutta voi hyvänen aika sitä veren määrää!! Sain vielä lisää kipulääkettä verenvuodon vähenemisen jälkeen, ja olin tarkkailussa 2,5tuntia. Onneksi verenvuoto tyrehtyi, mutta jouduin varalta klinikalta ottamaan semmoisia kamalan isoja inkontinenssisuojia ja pitämään niitä jos sitä hulahtaa lisää. Nyt verta ei tule enää paljoa, verrattuna ehkä noin kuukautisvuotoon, vähän niukempaa. Mutta alavatsa on aivan tajuttoman kipeä tuon punktion jäljellä.

      Kaiken lisäksi pienoinen pettymys oli että saatiin vain 8munasolua, kun kuulin viereisen saaneen 29!!!!!! :O Tiedän, että se 8 on hyvä määrä eikä laatu korvaa määrää miltei koskaan näissä hoidoissa, ja mulla oli gonal-f miltei minimiannoksella, koska olen nuori ja suht. hoikka. Mutta kun en tiedä kuinka moni noista on nyt sitten edes kypsiä. Huomenna soitan klinikalle ja kysyn tuloksista.

      Toivottavasti edes joku jaksoi lukea tämänkin vuodatuksen, kellepä muulle näistä kertoisi, kun ei kukaan muu näitä asioita koe. <3

      P.s. Ymmärsin että tämä olisi kyllä aika harvinaista, joten toivottavasti kukaan ei nyt ala kammoksumaan omia punktioitaan!

    • #6474
      Salvia80
      Osallistuja

      Hei mago,

      Kiitos kun jaoit kokemuksesi. Kaikki harvinaisetkin asiat voivat olla jonakin päivänä avuksi, kun tietoa etsii. Sain viime syksynä voimia vanhoistakin ketjuista kun vasta opettelin tätä lapsettomuuden sanastoa, oloa ja eloa hahmottamaan.
      Luin mago tarinasi tuolta, sinullakin pitkä tie kaikenlaisia vastoinkäymisiä, koita levätä ja muista juoda riittävästi.Toivon sydämestäni, että kaikki me vielä onnistuttaisiin. <3
      Onko teillä kenelläkään otettu mitenkään tätä henkistä puolta huomioon? Onko teidän lääkärit tai hoitajat kysyneet miten jaksatte tai muuten jaksaneet tsempata?

      • #6505
        Valkosiipi
        Osallistuja

        Tosi ikävää Salvia jos olet kokenut jääneesi täysin yksin asian kanssa. Eihän ne lääkärit ajan/ammattitaidon puolesta voi oikein henkiseen puoleen kovinkaan paljoa perehtyä, vaikka kyllähän ne aina kyselee miten on mennyt ja mikä on vointi. Kyllä itse ainakin olen jakanut murheita miehen, ystävän ja vanhempieni kanssa ja itselle ainakin ne ovat riittäneet. Mutta jos tuntuu siltä, että kuulijoita ei ole niin ehdottomasti pitää olla yhteydessä ammattiapuun.

    • #6475
      mago
      Osallistuja

      Oho, tarkoitin siis, että laatu korvaa määrän eikä päinvastoin 😀 Pikkuisen vissiin väsynyt olo tämän päivän jäljiltä.

      Salvia, kiitos viestistäsi. Kyllä teidän kaikkien sanat aina auttaa jaksamaan. Joko sulla on vyöruusu helpottanut? Tiedätkö yhtään teidän hoitojen aikataulusta?

    • #6478
      Felia
      Osallistuja

      mago, hurja juttu toi teidän punktio! Nyt vaan lepäilyä ja toipumista.

      Salvia80 olen itse hoidoissa yksityisellä ja siellä on kyllä aina kyselty, että miten jaksan ja tsempattu. Julkisella oltiin aiemmin ja siellä oli aivan ihanat hoitajat jotka kovasti jaksoi tsempata, mutta lääkärikäynnit taas oli aivan liukuhihnatavaraa. Aina uusi lääkäri joista kukaan ei ottanut kantaa oikein mihinkään. Tuntui, että melkein koko vastaanottoaika menee siihen, että tutustuvat meidän historiaan ja omille kysymyksille ei oikein jäänyt tilaa :/

    • #6479
      Miriam
      Osallistuja

      Kiitos mago, Salvia, Valkosiipi ja Mietteliäs tervetulotoivotuksista!

      mago, voi hurja. Toivottavasti veriepisodi ei kuitenkaan vaikuta mitenkään hoitojen jatkoon?

      Kymmenen taisi olla niitä rakkuloita ekassa uä:ssä (onko se hyvä vai huono?!). Huomenna toinen, jolloin selviää punktiopäivä!

      Olen ihmetellytkin tuota henkisen puolen oikeastaan totaalista laiminlyöntiä sekä julkisella että yksityisellä. Olen käynyt yksin pari kertaa lapsettomuuspyskologilla ja kerran yhdessä lapsettomuudeen erikoistuneella parisuhdeterapeutilla. Koin kyllä hyödyllisinä käynnit, ja erityisen hyödyllinen on tieto siitä, että sinne voi taas mennä heti jos tarvetta kokee.

      Eilen hoitaja kysyi tosin ohimennen piikkikoulutusepisodin jälkeen (en edelleenkään osaa itse piikittää itseäni ja saan pienen paniikkikohtauksen aina kun piikitetään), että miten selviän punktiosta yksin kun en oikein piikeistäkään. Itkin vastaukseksi, ja hän taputti ja suositteli nukutusta.

      • #6548
        Mietteliäs
        Osallistuja

        Miriam, hyvä jos sulle on tarjottu nukutusta vaihtoehtona! Pääasia, että saadaan tehtyä. Toivottavasti saatte järjestettyä hyvin! 🙂

        Itselle tuli nyt rohkea olo, kun ei ole tullut mieleen kyseenalaistaa koko asiaa… inhoan piikittää itseäni, mutta olen vain ajatellut ettei ole muita vaihtoehtoja jos hoidon haluaa (mies usein töissä piikitysaikoina). Vinkkinä, että navan oikelle puolelle pistäminen on ollut paljon helpompaa. Lääkärikin vahvisti, että vasen puoli on usein arempi. Joten kannattaa suosia oikeaa niin paljon kuin voi. 😛 (vaikka kaipa tämäkin yksilöllistä on…. mutta jos huomaat asian olevan näin, et ehkä kuvittele. :-))

    • #6481
      Pinpin
      Osallistuja

      Tulokset veritestistä saatu. Negatiivinen 🙁 En oikein tiedä miten jaksaa seuraavaa kierrosta. Tai sitä seuraavaa kun KELAn korvauksethan häviää kolmen epäonnistuneen hoidon jälkeen (ei siis lääkkeistä). Ja nyt pitäis olla klinikalle yhteydessä.

      Jos positiivista niin pakkasessa on tavaraa ettei ihan pahin pitäisi olla edessä.

      • #6482
        Miriam
        Osallistuja

        Voi itku Pinpin!! 🙁 Osanottoni pettymykseen.

        …Ja sitten kun taas jaksat ajatella eteenpäin, niin oliko niin, että tämä oli toka hoito ja yksi vielä KELA-pankissa jäljellä JOS kävisi niin huonosti että passit ei tärppää?

        Aasinsiltana, mielestäni nykyään on jo joillain klinikoilla alettu suositella ei-kaikista-nuorimmille joilta saadaan paljon munasoluja alkiodiagnostiikan (pre-implantation genetic screening) harkitsemista. Lueskelin tutkimuksia ja vaikuttaa mielestäni varauksellisesti lupaavalta. Ajattelin harkita, jos mahdollista, seuraavassa IVF:ssä jos siihen päädytään. Sillä saadaan alkiota valittaessa identifioitua ne ~30-80% normaalin näköisistä alkioista, jotka eivät kuitenkaan ole kromosomaalisesti elinkelpoisia..

        • #6549
          Mietteliäs
          Osallistuja

          Pinpin, pahoitteluni. 🙁 Voimia ja onnea pakastetun alkion kanssa!!

          Miriam, onkohan tuo mainitsemasi alkiodiagnostiikka (pre-implantation genetic screening) käytössä vain yksityisillä vai päinvastoin yliopistosairaaloissa? Pitäisikö sitä itse älytä kysyä? En ole kuullutkaan. 😮

      • #6506
        Valkosiipi
        Osallistuja

        Tosi ikävää kuultavaa Pinpin… Voimia ja lämpimiä ajatuksia sinulle!

    • #6483
      Me_82
      Osallistuja

      Hurja toi mago:n punktio, toivottavasti jatkot kuitenkin normaalisti!!
      ja Pinpin ei kiva, tohon ei edes sanat riitä <3

      Itsellä tänään ensimmäinen punktio takana, ja tosiaan täytyy kyllä tätä palstaa kiittää tsemppauksesta!!
      Aamulla siis mieheni antoi oman osansa ja viimeisestä 1,5mil. siittiöiden määrästä pesun jälkeen tulokset oli tosi paljon parantuneet eli tänään pesun jälkeen jäi 21 milj..

      itsellä punktio klo 10 ja kaikki meni niin nopeasti etten edes ehtinyt tajuta, ku oltiin jo tippa kädessä ja kaikki ohi..Noh tuntuihan se ei siitä mihinkään pääse mutta siedettävä se kipu oli, nyt pientä juilimista oikealla puolella mutta leipäillen ainakin tämä ja huominen päivä menee.

    • #6484
      mago
      Osallistuja

      Voi Pinpin! 🙁 Pahoitteluni negasta, kaikki sympatia sinun puolellasi. Koita jaksaa! <3 Oliko tämä teillä nyt monesko siirto kaikenkaikkiaan?

      Me_82, kiva että teillä punktio meni kivasti. Oliko teille jo suunniteltu alustavaa siirtopäivää?

      Miriam, toi kymmenen on ihan hyvä määrä, ei ainakaan toivottavasti pitäis olla hyperstimulaatioriskiä. Mulla oli ekassa ultrassa rakkuloita 11, ja 8 munasolua saatiin punktiopäivänä (lopullista kypsää lukumäärää en tiedä, kun eihän noista kaikki välttämättä kypsiä ole). Edelleen toitotan että laatu korvaa määrän! 🙂

      (.) Soitin tänään klinikalle, vain kaksio alkiota saatu (ICSI tehtiin). Miehen näyte tosi hyvä pesun jälkeen, liikkuvuus yli 90%, mutta kun noi mun munasolut. Jos kolmanteen joudutaan, niin haluan kyllä, että lääkeannosta nostetaan. No, viime kerralla oli ihan sama, kaksi alkiota. Ja tiedän että vain yksi tarvitaan raskauteen. Huomenna siirto jos alkiot jatkaa jakautumistaan.

      Hoitaja kyseli mun vointia punktion jäljiltä, ja sanoin suoraan, että olen tosi kipeä, käveleminenkin sattuu. Kehotti herkästi menemään päivystykseen, eikä odottelemaan sitä pistettä että ei pärjää. Mutta kun mulla on niin iso kynnys lähtä jonottamaan tuonne päivystykseen… Joten odottelen huomiseen. Sanoi että lääkäri ultraa mut ennen siirtoa, koska mulla oli sitä verenvuotoa, ettei vaan ole verta päässyt valumaan mihinkään sisäisesti 🙁 Mutta ei puhunut mitään että siirto peruutettaisiin, hyvä niin! Ja minähän en periksi anna 😀

    • #6485
      Salvia80
      Osallistuja

      Lämmin halaus Pinpin! Näihin kohtiin ei ole sanoja. Vaikka kaikki hoitoja läpikäyvät tietävät ettei ole mitään varmaa, iskee pettymys aina syvälle. Siihen ei voi kai valmistautua.
      Mietin ekan pettymykseni kohdalla, että onko minusta enää tähän rumbaan, niin voimaton ja toimintakyvytön olin kaksi kuukautta. Kävin tietysti töissä ja pyöritin arkea, mutta huomasin olevani masentunut ja jotenkin hidas.
      Jostain vain se uusi toivo kuitenkin heräsi taas ja uutta kohti ajatukset ovat taas menossa.

      mago: Vyöruusun hermosärky voi kestää jopa puoli vuotta, en tiedä pääsenkö hoitoon, jos elimistö on valmiiksi kiputilassa!!! Huhtikuussa suunnittelukäynti ja touko-kesäkuun vaihteessa ehkä hoidot, jos kesälomat menevät toiveiden mukaan, jos kierto osuu siihen ja jos rahat saadaan kasaan..

      Välillä kyllä miettii, että ”lapsenteko”, kuten jotkut asian ilmaisevat, on kyllä jokseenkin jopa nöyryyttävää. Normaaliolosuhteissa sitä varten kun ei tarvitse kysyä esimiehen lupaa…näin karrikoidusti. Myös sairaslomien lainsäädäntö pitäisi järjestää toisin, ettei tarvitse painella töihin jos hoitojen vuoksi on kipeä.
      Lähinnä tarkoitan sitä koodia, jonka työnantaja saa selville. Itse en ainakaan nimen omaan sen vuoksi voi sairaslomia pitää. Moniko määräaikainen työsuhde on jäänyt jatkamatta tämän vuoksi? Kyllä näin yksityinen asia pitäisi saada pitää itsellään, jos niin haluaa. Sorry, vuodatus!

      Felia, Miriam ja muut joita kiinnostaa: Kyselin henkisestä puolesta sen vuoksi, koska oli lähinnä huvittavaa, kun olin matkustanut folliultraan 2 tuntia ja herännyt 3.45, että ehdin aamu 6 autoon, niin jo ovella sanotaan ekana, hein jälkeen että voit heti ottaa pöksyt pois. Myös pistämisen onnistumisesta lääkäri kysyi joka kerta.
      Minulla oli aina liuta kysymyksiä siihen noin 3 minuuttiin, jonka vastaanotolla olin, että ne piti tykittää siinä pukemisen lomassa ja loput epäselvyydet hoitajilta. Vähän liukuhihnameinki. Mukava kuulla parempiakin kokemuksia.
      Minullekin on tarjottu ammattiapua erään kerran. Se on kyllä niin, että ei sellaisesta ole varaa alkaa erikseen maksamaan saati sitten reissaamaan vielä sen vuoksi, kun muutenkin on tämä välimatka. Toivottavaa olisi, että sellaiselle keskustelulle olisi varattu aika hoitoon kuuluvaksi tai saisi jonkun etäyhteyden psykologiin. Onneksi on tämä palsta ja kaverit, ihan ilmaiseksi jelppaamassa tarvittaessa.

      • #6507
        Valkosiipi
        Osallistuja

        Tuo vyöruusu on kyllä todella ikävä. Itse sairastelin sitä n. 15 vuotta sitten ja kipu oli ihan tajuton ihan vain paidan koskeutuksesta. Onneksi lääkkeillä siitä kyllä pääsi eroon aikas nopiaan, mutta se särky kyllä vaivas toista kuukautta.
        En tiedä itse asiasta, mutta luuletko, että tuo hoito voisi siirtyä ihan vain ”haamusäryn” takia, vaikka siis perjaatteessa virus olisi saatu taltutettua?
        Todella ikävää jos noin on..

      • #6550
        Mietteliäs
        Osallistuja

        Salvia80, nyt kyllä ihan uudella tavalla arvostan 15 minuutin matkaa lääkäriin (ja myös tunnin matkaa yliopistolliseen). Voimia reissaamiseen, osoittaa motivaation määrä kun kaiken muun vaivan ja hoitoihin sisältyvän inhottavuuden lisäksi jaksaa vielä nuo matkatkin!

        Ikävää, että sua on kuunneltu niin vähän lääkärissä. Mulla oli ensimmäisellä kerralla hyvin kiireetön lääkäri, jolta sai kysellä kaikkea, mutta kahdella muulla kerralla onkin ollut vauhdikkaampaa. Ihan ok:na olen palvelua pitänyt kaikilta muilta, paitsi yhdeltä osin… Siis:

        Sain alkukäynnillä mukaan pussukan, jossa oli tarvikkeita, ohjevihkoja ym. Katsoin kauhulla kahta pitkää piikkiä, jotka hoitaja sujautti pussiin ja kysyin, mlloin nuo oikein pitää pistää. Hoitaja vain hymyili, että palataan asiaan lähempänä. Myös kahdella seuraavalla kerralla sanoitin pelkoani niistä pitkistä piikeistä, kun pientenkin piikkien pistäminen tuntui inhottavalta. En saanut kuitenkaan mitään vastausta. Kolmannella kerralla, kun hoitaja kertoi Pregnyl-lääkkeen pistämisestä, hän mainitsi pitkät piikit pussukassani, joilla sitten sekoittaisin lääkkeen ja sitten vaihtaisin pienen piikin pistämiseen.

        En ollut uskoa korviani. Olin puolitoista viikkoa pelännyt, milloin nuo (mielestäni) karsean pitkät ja paksut piikit pitäisi työntää vatsanahkaan, ja siinä hoitaja nyt tyynen rauhallisena selitti, että ne olivat vain sekoitusta varten. Terve. Olin tietysti hyvin HYVIN onnellinen tiedosta, mutta todellakin olisin voinut kuulla sen jo ensikäynnillä!!

        Ooh, tulipa avauduttua. 🙂

    • #6486
      Me_82
      Osallistuja

      pe suunniteltu alustava siirto mutta en uskalla toivoa liikoja eli katson rauhassa onnistuuko ollenkaan..

    • #6487
      Pipatsu
      Osallistuja

      pinpin, voimia <3 Mitkään sanat ei vei pois sitä surua. Kannattaa ottaa hoitokierto kerrallaan. Jos teillä pakkasessa viel alkioita niin keksittykää ihmeessä niihin. Toki tulevaakin on hyvä miettiä, muttei liikaa viel tässä vaiheessa kun on vielä muitakin vaihtoehtoja.

      miriam, hyvältä kuullostaa.

      Mietteliäs, miten punktio sujui?

      (.) Punktio oli eilen ja koska tänään ei puhelua tullut niin huomenna siirtoon 🙂 Saa nähdä kuin moni on hedelmöittynyt. Meillä oli 26 follia joissa 10 solua. Tähän asti meillä on tässä vaiheessa käynyt se suurin kato, joten hieman pelottaa mitä huomenna selviää. Mut ainakin yksi siellä on selvinnyt, koska siirto on. Oishan se niin hienoa saaha edes kerran pakkaseenki jotain. Kun tähän asti ollaan juuri ja juuri siirtoon asti päästy ja sekin tehty kehnoilla alkiolla.

      • #6508
        Valkosiipi
        Osallistuja

        Nyt pidetään Pipatsulle kaikkia peukkuja pystyssä! Hieno saalis!

      • #6551
        Mietteliäs
        Osallistuja

        Pipatsu,

        kiitos kysymästä. 🙂 Eilinen punkio meni. Onneksi. Jo ohi. 😀 Miehen käsi ehkä hieman rutistui, mutta ajattelin, että jos tässä on tavoitteena synnyttämään päästä niin kaipa tästäkin pitäisi selvitä! 😀

        Ihan ok se siis oikeasti meni… En voi rehellisesti sanoa etteikö olisi sattunut missään vaiheessa, mutta ainakin näyttäisi menneen ilman komplikaatioita. Lääkäri sanoi, ettei suurta hyperin vaaraa ole. Munasoluja saatiin 14 kpl, kun niitä perjantain ultrassa näkyi 16 + joukko pieniä. Miehen sperma on valitettavasti ollut niin huonolaatuista, etten uskalla vielä toivoa oikein mitään. Eilisiä laatutuloksia meille ei kerrottu.

        En ottanut kuin puolikkaan rauhoittavan, kun se annettiin vasta toimenpidehuoneessa ja totesin, etten tästä nyt enää mihinkään karkuun pääse. Aikaisemmin se olisi pitänyt antaa. 😀 Mutta toisaalta vatsa oli niin turvonnut ja arka että todellakin halusin jo eroon mokomista rakkuloista.

        Nyt vatsa tuntuu olevan lähinnä täynnä ilmaa. Onko muilla samoja kokemuksia? Onneksi olen yksin kotona kun kauhea pörinä kuuluu. 😀 Voikohan tässä tilanteessa käyttää Cuplatonta? (vai mikä se ilmavaivoja tasoittava apteeksin lääke onkaan?)

        • #6566
          mago
          Osallistuja

          Mulla on tällä hetkellä ihan sama tilanne! Punktion jälkeen tuli ja nyt on jo tosi tukala olla. Yritin asiaa tietysti heti googlettaa. Siellä joku puhui että kun ne munasarjat on täyttynyt nesteellä niin ne painais suolistoa tmvs. Mutta kerrassaan kamala olo ja pahenee vaan! Meillä oli siis tänään siirto.

    • #6488
      mago
      Osallistuja

      Pipatsu, meillä on (toivottavasti) sitten samat piinapäivät! 🙂
      Miten meni punktio teillä?

      • #6490
        Pipatsu
        Osallistuja

        Punktio oli itsessään taas kerran kivulias (endon takia), mutta tänään on ollut jo parempi. Oon yrittäny ottaa rauhallisesti. Kun tuntui ”liian helpolta” tämä olo niin tyhjensin ja täytin sitte astianpesukoneen (joka on lattiatasossa). Ei olis pitäny. Se siitä hyvästä olosta. Ei auttanu muuta ku ottaa särkylääkettä naamaan ja palata sohvalle makoilemaan.
        Toivottavasti teilläkin olo helpottas eikä tulis mitään estettä siirrolle. Mukava kun joku menee samoilla piinapäivillä 🙂

        • #6552
          Mietteliäs
          Osallistuja

          Pipatsu, tein saman virheen… astianpesukone näytti liian houkuttelevalta! :-/
          Mulla ei tosin kostautunut noin pahasti, riitti kun menin kipin kapin lepäämään. Tajusin lopettaa, kun en meinannut jaksaa nostaa lautasta. Jep.

    • #6489
      Vohveliini-
      Osallistuja

      Hui, kun hurjalta kokemukselta kuulostaa Mago! Onnea huomiselle siirtoon, siirtävätkö molemmat vai meneeko toinen alkio pakkaseen jos ovat hyviä?

      Pinpin, rutistus ja voimia pettymykseen!

      Hienoa Me_82 että punktio sujui hyvin, toivottavasti siirto onnistuu perjantaina!

      Pipatsu, toivottvasti ei suuri kato käyny ja saatte pakkaseenkin, onnea huomiseen!

      Täällä vuototuhru alkanut niin kp 1 starttaa varmaan huomenissa ja sitten meidän toinen icsi-kierros alkaa, taas on toiveet korkealla <3

    • #6491
      mago
      Osallistuja

      Vohveliini-, onnea koitokseen!
      Klinikalta eivät sanoneet tuosta mitään, kun eihän sitä tiedä mitä huomiseen mennessä tapahtuu. Veikkaan yhden alkion siirtoa (jos kaksi säilyy vielä huomiseen), koska julkisella se yleensä on tapana, paitsi riippuu tietenkin noista luokituksista. Toivotaan että verta ei ole mihinkään valunut sisäisesti ja siirtoon päästään.

    • #6492
      unelmoija
      Osallistuja

      Voi itku pinpin! 🙁

      Tsemppiä tuleviin siirtoihin ja hyviä vointeja punktioiden jälkeen muille. Vohveliinille tsemppiä tositoimiin 🙂

      Mulla ei ota vointi helpottaakseen, soitin tänään polille ja lääkäri jatkoi sairaslomaa vielä tämän loppuviikon. Ei ollu pomo kovin tyytyväinen kun asiasta ilmoitin. Alkaa kyllä riittämään tämä lepäily, väsyttää jatkuvasti, ettei jaksa muuta. Ja vaikia olla miettimättä tulevaa testipäivää kun kovin kiireinen ei pysty nyt olemaan..

      • #6553
        Mietteliäs
        Osallistuja

        Unelmoija, nyt vaan lepäät kiltisti ja sillä siisti, etkä murehdi työasioita!

        Tietysti on kiva jos on korvaamaton työpaikallaan, mutta aika harva loppujen lopuksi on… Ja se nyt vaan on työnantajan osa ottaa vastaan sairaslomauutisia, ei sille mitään mahda. Sun paha olo ei siitä muutu miksikään, vaan paranee ajan kanssa. Ymmärrän tietysti, että olisi kiva saada muuta ajattelemista…

        Toisiko joku sulle kirjastosta jonkun mieleisen äänikirjan, jos silmät väsyy etkä itse jaksa lukea? 🙂

    • #6494
      mago
      Osallistuja

      unelmoija, onko teillä tuo 28.2 veritesti vai kotitestipäivä? Joko oot uskaltanut testailemaan? Alkanut raskaushan voi pahentaa hyperin oireita, toivotaan parasta!

      Mulla nyt ei oo saikkupäivillä muuta elämää ku palstailla täällä ja seurata mitä kukanenkin millon kirjottaa 😀 Ku hoitaja käski vaan levätä tämän mun olon takia, meinaa olla kyllä jo tylsääää…

      • #6496
        unelmoija
        Osallistuja

        Kotitestipäivä, veritestistä ei oo kukaan puhunut, niitä ei kai jokapaikassa oteta sitte..en oo uskaltanu vielä, testiki edelleen apteekissa. Tänään pp12 menossa.

        • #6554
          Mietteliäs
          Osallistuja

          Mago ja Unelmoija, kotitestistä meillekin vain puhuttiin. Kysyin, voiko niitä tehdä varmuuden vuoksi 5. Voi, ennätys mistä hoitaja oli kuullut, oli kuulemma 7… siinä tapauksessa oli ollut varmuudella varmistettu positiivinen tulos. 🙂

          • #6565
            mago
            Osallistuja

            Mulla taitaa olla kaapissa 14 (tilasin semmosen paketin), mutta en mä niitä nyt ehkä kaikkia taida käyttää! 😀 😀 meilläkin tosiaan on pelkkä kotitesti.

    • #6495
      Pampula
      Osallistuja

      Huhhuh mago teillä oli ikävää tilannetta,onneksi et kotiin ehtinyt lähtemään ja saitte avun heti. Melkeimpä itsellänikin pitää olla se pää melkein kainalossa ennenkö meen päivystykseen jonottamaan..Onnea huomiseen 🙂

      Osanottoni Pinpin! 🙁 Paljon halauksia ja voimia jatkoon!

      Pipatsulle parempaa siirtopäivää,toivotaan että saatte tällä kerralla pakkaseenki kavereita 🙂

      Me_82 ollaanki oltu samoihin aikoihin punktiossa,eipä nyt kauheesti tuu tuota operaatiota ikävä mut kunnialla selvitty kotiin. Jännäillään mitä seuraavaksi,päästäänkö siirtoon!

      Vohveliinille tsempit ja peukkuja tulevaan.

      (.) Hyvä asia että tuli lähdettyä jo edellisenä iltana miehen siskon luo joka asuu samassa kaupungissa missä punktio suoritetaan. Meiltä kun yhteen suuntaan tulee kilometrejä n.230. Ei tarvinnu hermoilla matkalla 🙂 Punktio ei suuremmin sattunu,pientä nipistelyä vaan. Diapamiakaan en ottanu,halusin vaan päästä mahdollisimman nopeeta lähtemään kotiin. Kotimatka sujui hyvin,ihmettelen vieläkin miten kivuton oon kun ei ole tarvinnu särkylääkettä ottaa mutta voihan niitä kipuja tulla tässä illan aikana. Mutta siis 8 munasolua saatiin ja torstaina on siirto jos hyvin käy 🙂

      • #6499
        Pipatsu
        Osallistuja

        Hyvä saalis teilläkin.
        Tehtiin ihan samalla tavalla tuon punktiomatkan kanssa. Mentiin jo edellisenä iltana vartin ajomatkan päähän naikkarista, miehen mummon luo. Oli vaan mielenkiintosta keksiä selitys miksi ollaan sinnepäin tulossa. No keksittiin sitte ett koira on aamulla menossa lääkäriin (kun on oikeastikkin menossa, joskin vasta maaliskuun alussa). Oli siinä sitten miettimistä ett kuinka selvitään aamulla niin etten syö mitään, saamieni ohjeiden mukaan. Mies sai sitte oikean ”kuningasidean”! Sanoi mummollensa että nuku vaan aamulla että mehän voidaan sitten tän lääkärikäynnin jälkeen tulla käymään! Ja katsoo minua että eikö niin? Ja mummo jo innoissaan ett sittenhän hän pääsee kauppaan isompia ostoksia tekemään ja sen jälkeen voitaisi käydä syömässä. En sanonu siihen hetkeen yhtään mitään, mutta heti kahden jäätyämme kysyin ett oliko hän nyt ihan tosissaan, ett kait se oli vaan vitsi. No eipä ollu!
        Keksin sitten että mies menee punktion jälkeen käymään mummolla ja käyttää kaupassa. Halusin miehen olevan punktiossa mukana, sen jälkeenhän vetelin sikeitä tovin. Joten sopiva väli. No sitten tuli seuraava haaste eteen: Miksi minä en ollut mukana? Keksittiin sitten että olin lähtenyt tapaamaan kaveria jota en ollut pitkään aikaan nähnyt. Mies kävi siis kaupassa ja kahvilla mummon kanssa ja minä makasin punktion jälkeisissä lääkehöyryissä naikkarilla. Oli niellyt selityksen ja kysellyt että mitä se eläinlääkäri sanoi koirasta. Siinä kohtaa mies vähän tupeksi selityksen kanssa kun sanoi että kaikki olikin hyvin ja koira parantunut. No eihän nyt niinkään jos koira sairastaa elinikästä sairautta. Mut sehän atrkottaa sitä että kootut selitykset saavat siis jatkoa myöhemmin…

        Meillä ei siis juuri kukaan tiedä lapsentekoyrityksestä saati hoidoista. Joku päivä sekin hetki tulee, mutt ei ainakaan vielä.

    • #6498
      Heimunen
      Osallistuja

      Pinpinille lämpimiä voimahalauksia!

      Tämän päivän punktiot sujuivat ilmeisen mukavasti. Pikaista toipumista ja onnea loppuviikon siirtoon Me_82 ja Pampula! Mitenkähän on Mietteliään tilanne?

      Pipatsulle myös siirtotsempit!

      Magolla on ollut totisesti hurja tilanne! Onneksi kaikki kuitenkin sujui hyvin ja toipuminen on lähtenyt käyntiin.

      Vohveliini, tervetuloa mukaan uudelle kierrokselle! Samoissa mennään aikataulun ja hoitokierronkin kanssa.

      Unelmoijalle pikaista paranemista! Olin viime hoidon aikaan lomalla ja piinapäivät tuntuivat totisen pitkiltä, kun ei ollut tekemistä. Työ vie hyvässä ja huonossa mennessään ja saa ajatuksia muualle.

      Salvia80 kirjoitit kuin minun kynästäni. Syksyisen keskenmenon (PAS-siirto) jälkeen olo oli voimaton ja toimintakyvytön pitkään. Töissä kävin ”suorittamassa” päivän, mutta iltaisin ei jaksanut ryhtyä mihinkään. Onneksi mies on ottanut enemmän vastuuta kodinhoidosta yms. koska minusta ei ollut siihen. Nyt on jonkin aikaa ollut helpompaa, mutta uuden hoitokierron alkaessa ja toivon taas syttyessä, kummittelee taustalla pelko siitä, miten selviäisi uudesta pettymyksestä ja lamautumisesta. Se ajatus on vain yritettävä sysätä taustalle ja keskittyä tähän hetkeen.

      (.) Kolmas Gonal F on piikitetty ja ultra varattu perjantaille. Taas aika oli tietysti keskellä päivää ja töissä joutuu tekemään järjestelyjä. Onneksi matkaa on vain noin 20min, joten piipahdus on mahdollinen. Teille pitkämatkalaisille toivotan erityisesti voimia, varmasti välimatka tuo oman värinsä hoitoihin.

      Aloin tässä jo stressailla, kun menkat kestivät vain kaksi päivää. Menossa siis periaatteessa Teroluteilla aikaan saatu kierto, mutta nollaultrassa lääkäri mainitsi oman kierronkin ilmoittelevan itsestään. Toivottavasti nämä eivät sekoita toisiaan ja hoitoja. Huoh, aina jotakin uutta jännättävää.

      Uusille lämpimät tervetulotoivotukset!

    • #6500
      Pinpin
      Osallistuja

      Kiitos kaikille <3 Tämä ilta on itketty ja puhuttu. Ja hyvä että on puhuttu! Se on tehnyt enemmän kuin hyvää.

      Tämä oli tosiaan toinen ivf ja nyt kolmas on sitten kaiketi pas. Nekin kuluttaa sitä Kelan pottia niin… Ellei niitä saa sitten ei kelakorvattaviksi, sittenhän asia on taas hieman eri. Oon huomenna yhteydessä klinikalle.

      Ja kaikille tosi paljon tsemppiä tulevaan! Jos nyt en pariin päivään ole täällä, olette silti mielessäni!

      • #6502
        Pipatsu
        Osallistuja

        IVF/ICSI on siis näitä joita lasketaan Kela-korvauskerroiksi ei PASseja. Eli jos teillä oli nyt 2 IVF/ICSI ja siitä saatu pakkaseen soluja niin ne PASsit eivät vähennä näitä Kelakorvaus kertoja, olipa PASseja kuinka monta tahansa. Teillä on siis vielä (ainakin) yksi Kelakorvattava IVF/ICSI-hoitokierros (eli IVF/ICSI + PAS). Eli puhutaan kokonaisuuksista ja tuo PAS kuuluu IVF/ICSI kanssa samaan kokonaisuuteen.
        Meillä oli nyt 4. Kelakorvattava hoito ja 5. hoito noin muuten (yksi tehty Virossa).

        • #6543
          Pinpin
          Osallistuja

          Juu, noinhan se on eli 3 isoa hoitoa korvataan. Onneksi. Josko nyt ei tarttis paseja enempää tehdä. Mutta katsellaan. Ens kiertoon heti pas.

    • #6501
      Salvia80
      Osallistuja

      Pampula: Oletko käynyt folliultrassakin 230 km:n päässä? Hurja matka! Mutta paljon sitä on valmis tämän toiveen vuoksi tekemään. Toivotaan, että siirtoon pääsette. Muillekin siirtoa odottaville: Peukut pystyyn!

      • #6503
        Pipatsu
        Osallistuja

        Yleensä folliultrat tehhään lähempänä ja sitte puntkio sekä siirto määrätyssä paikassa. Näin meilläkin kun on yli kolmen tunnin ajomatka suuntaansa.

      • #6514
        Pampula
        Osallistuja

        Juu eli ultrat tehdään keskussairaalassa poliklinikalla,no sekin 50 kilometrin päässä,punktio ja siirto sitte kauenpana. Kyllähän tämä aikamoista säätöä on mutta eiköhän se joskus palkita. Hyvä asia on se että pystyn työkuviot sumplimaan pomon kanssa kun molemmat vähä joustaa niin ei tuu palkattomia poissaoloja ja mulle ainakin helpottavaa että olen hoidoista hänelle kertonut. Ja muutenki ollaan aika avoimesti hoidoista kerrottu perheelle ja ystäville ja ymmärrän myös ihmisiä jotka ei näistä asioista halua puhua,onhan nämä niin hekilökohtasia juttuja!

    • #6504
      Pipatsu
      Osallistuja

      Onko teillä kellään Pregnyliä käytetty siirron jälkeisenä tukihoitona? Tai mahdollisesti sen lisänä vielä Gonapeptyliä kiinnittymisen tukena?

      Ei oo oikein ruokahalua… Jos mies olis tuossa täyspäiväsesti vieressä niin tulisi syötyä enemmän. Nytkin kun on aamulla lähtenyt seiskalta eikä oo vieläkään tullu kotia, ni eipä oo tullu syötyä sitte oikein mitään. Eikä jaksa mitään oikein alkaa tekemäänkään. Ei tee oikein mieli mitään.
      Huomaan myös olevani ihan väsy ja pinna on aika lyhyt, olo on turhautunut. Oon varmaan tosi hyvää seuraa miehellekki.
      Lisäksi tekee mieli ihan sikana tietynlaisia herkkuja, kuten arnoldsin donitseja (onneks ei sellasta ole omalla paikkakunnalla). Mut sitten kun syön jotain sellaista niin tulee todella huono omatunto tai ällöolo muuten (eli makeus rupeaa ällöttämään sitte kuitenki).
      Aarrgghhh!!

      • #6555
        Mietteliäs
        Osallistuja

        Pipatsu, meille punkion tehnyt lääkäri totesi punkion jälkeen (ja katsoi merkitsevästi mieheeni) että ”Nyt sitten lähipäivät erikoishemmottelua, katsot vaan romanttisia elokuvia ja syöt karkkia”. 😀 Joten älä sinäkään kanna murhetta makeanhimosta! Tietty jo tulee huono olo, niin eipä sitten. :-/

        Munkin piti ottaa punkioiltana Pregnyl-pistos ja samana iltana aloittaa Zumenon 2 mg (nielaistava kapseli) ja Lugesteron 200 mg (emättimeen). Nyt sitten jatkossa molempia kapseleita 3 krt päivässä. JES ei piikkejä enää!! 😀 (Tällä erää siis, hmm)

    • #6509
      Valkosiipi
      Osallistuja

      Huh… toinen ultra takana ja 10 follia on meikäläisen hautomossa 🙂
      Nyt sitten lisättiin Puregonin annosta 225 yksikkööön, kun aikas moni oli alle 6 millisiä. Perjantaina uudestaan labraan, ultraan ja hoitajan kanssa jutustelemaan ensi viikon siirrosta.
      Vähitellen alkaa jo jänskättämään, lähinnä ehkä kuitenkin se, että lähtevätkö rakkulat hedelmöityksen jälkeen jakautumaan.

      Minkä kokoisia rakkuloita teillä on ollut viikko ennen punktiota?

    • #6510
      Me_82
      Osallistuja

      Mulle määrättiin gonapeptyl, en tiedä onko siitä hyötyä, mutta kokeillaan.

      itse tässä illan miettinyt että meillä piti tehdä icsi mutta koska siittiöiden määrä oli kasvanut niin päädyttiin maljahedelmöitykseen.
      Koska eka kerta niin miten paljon niillä on eroa, entä jos se toinen olisi onnistunut ja tää ei niin taas sama rumba..
      huoh.. onko muilla näitä mieliala vaihteluja/ pelkoja .. samalla toivoo samalla ei uskalla toivoa.. jostain kumpuaa lääkäreitä kohtaan epäilys..
      Ole nyt sitten tässä stressaamatta!!

      • #6511
        Heimunen
        Osallistuja

        Meille sanottiin muistaakseni aikanaan, että voivat ryhtyä ICSIin ikäänkuin lennosta, jos maljalla ei tapahdu mitään.

    • #6513
      Heimunen
      Osallistuja

      Sellainen tuli muuten mieleen, että onko kukaan saanut pitkää viljelyä julkisella puolella (esim. siirto 5.päivänä)? Jos on, niin onko joutunut käymään vääntöä asiasta vai suositeltu jostain syystä?

      Toivoisin kovasti pidempää viljelyä, jos siirtoon päästäisiin silloin paremmalla alkiolla. Viimeksi tuoresiirto oli 3.päivä viikonlopun takia, mutta monestihan tekevät 2.päivänäkin siirtoja.

    • #6515
      Parisienne
      Osallistuja

      Me_82: miksei teille tehty osalle icsi ja osalle malja? On mahdollista etteivät hedelmöity maljalla. Icsissä varma ”hedelmöitys” jakautuminen sit eri asia. Meillä ei maljalla hedelmöittyny yksikään vaikka siittiömäärä oli lukemien puitteissa 🙁 mulla sellanen kuva et kun ne kerran laitetaan maljalle niin ei niitä kesken voi pois ottaa ja muuttaa tekotapaa, voin olla kyllä väärässäkin tästä.

    • #6519
      mago
      Osallistuja

      Huomenta kaikille!

      Unelmoija, mikä vointi?

      Valkosiipi, noista follien suuruuksista en muista, on mulla ne jossain lapulla, mutta mulla oli myös 11 follia joista osa oli jo poksahtamaisillaan ja osa pieniä, silti saatiin 8 kerättyä.

      Me_82, meille tehtiin myös ekalla kierroksella Ivf, jotta nähtiin myös luonnollinen hedelmöittyminen, mitä tapahtuu. Julkisella kun ei vissiin onnistu tuo osa ICSI ja osa ivf, en tosin oo varma. Meille siitä ei sillon puhuttu. No toisella kierroksella tehtiin sitten icsi, kadon vuoksi, koska mulla munasolu päästi liikaa siittiöitä sisään. Mutta nyt kun tehtiin ICSI, saatiin silti sama määrä alkioita. Varmaan niitä kypsiä munasoluja ei sitten ollut tarpeeksi, ja sanotaan että icsillä hedelmöittyy noin puolet. Joten älä stressaa, joillakin voi tulla ivf:llä jopa parempia tuloksia! : ) Klinikalle kannattaa soittaa ja kysellä tuloksista, niin minäkin tein. Saa mielenrauhan.

      (.) Pian siirtoon! Ilmeisesti siellä ainakin yksi pikku kaveri on elossa kun ei soittoa ole kuulunut. Lähdetään yhden jälkeen : ) tulen kertomaan mitä siellä sitten kuului. Toivotaan että sitä vertakaan ei ole valunut mihinkään!

      Pipatsu, onnea sinnekin siirtoon! Tulehan kertomaan sitten kuulumisia 😉

      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 9 kuukautta sitten mago.
    • #6521
      Me_82
      Osallistuja

      Soitettiin tänään ja tosiaan meille sanottiin että maljassa on parempi..
      noh tällä hetkellä 2 on luonnollisesti hedelmöittynyt mutta pe pitää selvittää onko siirto päivänä mitään siirrettävään.. kuinkas tässä nyt pitäisi osata ottaa rennosti.

      Miten onko muut soitellut/ onko teille soitettu miten hedelmöitys meni?

    • #6522
      Miriam
      Osallistuja

      Magolle siirtoon paljon tsemppiä!

      Pipatsu, aikamoinen mummoseikkailu teillä! Mulla on tässä nyt pohdinnat, että miten saan jonkun (esim. naapuri) piikittämään minut pe ja la (kun mies on poissa) ilman että joudun kertomaan piikkien syytä. Ja kertookohan nimet, esim. ”Ovitrelle” asiaan vihkiytymättömällekin jo jotain? Tai sitten raahaudun suosiolla päivystykseen..

      Pipatsu, millainen kokemus Viron hoidoista (ja hinnoista)?

      Pinpin, totta, ammattiavut on tosi kalliita kun ei niistä taida helposti erikseen kela-korvaustakaan saada. Ja julkiset eivät empaattisimpia. Kai sitä ajan myötä näissä vähän karaistuu. (Toinen asia on sitten, haluaako sitä karaistua tai vahvistua… Mieluummin oisin pehmovauvan pehmoäiti!)

      Lähdin julkiselta lähinnä juuri siksi, että tuli lähes poikkeuksetta niin huonoa kohtelua. Jos erehdyin kysymään tyhmiä, lääkärit katsoivat kuin hölmöläistä. Tai oikeastaan jos erehdyin ylipäätään kysymään jotain. Eikä kenelläkään kokonaiskuvaa tilanteesta. Inssi saattoi lykkääntyä kuukaudella, koska lääkärille ei nyt sattunut olemaan vapaata aikaa. Tai koska jostain syystä viikonloppuovulaation inssi ei onnistu pe/ma (toisin kuin yksityisellä). Välillä ihmettelen, saavatko yksityiseltä julkiselle vaihtavat lääkärit epäempaattisuuskoulutuksen siinä välissä. Ei se ainoastaan kiireestä voi johtua. Jossain vaiheessa rahojen takia julkiselle taas paluu edessä, mutta ainakin sitten olen vähän viisaampi ja toivottavasti osaan vaatia paremmin asioita. Sen yhden kerran kun rohkaistuin nyyhkäisemään julkisen EIOO:hon ”vähänkö perseestä” niin kummasti alkoi tapahtua!

      Tänään oli toka uä ja follikkeleita olikin jopa 18-19. Lääkärin mukaan olivat olleet sokeita edellisessä ultrassa. 🙂 Punktio maanantaina. Toivottavasti pakastesperman käyttö ei vaikuta lopputuloksen laatuun.

      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 9 kuukautta sitten Miriam.
    • #6529
      mago
      Osallistuja

      Me_82, tsemppiä! Tuohan on ihan hyvä ekaksi kerraksi, ja jatkot tiedetään seuraavalla kerralla paremmin, JOS tarvii. Toivotaan parasta, täällä on sormet ja varpaat pystyssä! Raskauteen ei tarvita kuin yksi 😉

      Miriam, harmi että noin huonoja kokemuksia julkisella. Kyllähän sitä sillon saa itselleenkin mielenrauhan, jos klinikkaa vaihtaa. Me ollaan julkisella, ja meillä kyllä tuolla sattuneet kohdalle tosi ihanat nuo lääkärit ja hoitajat, ja tyhmiä kysymyksiä ei olekaan. Niin ja sulla odottelee siellä punktiota varten hyvä saalis!

      (.) Nyt on kolmas siirto takana päin. Mukaan lähti yksi top-luokan huippualkio, joka oli jo peräti 8-soluinen murunen! Pakkaseen meni toinen hyvä 8-soluinen alkio. Olin yllättynyt kun on niin nopeasti lähtenyt jakautumaan, normaalisti kun ne on parin päivän ikäisenä vasta 4-soluisia (esim. viimekerralla tuoresiirrossa oli kahden päivän ikäisenä 4-soluinen top-luokan alkio), joten nyt tuli hyvä fiilis : ) Nyt sitä ollaan sitten raskaana ainakin 10päivää, siellä se äitin ja isin pieni nyt köllii <3 Meillä klinikalla saa testin tehdä onneksi jo pp10, joten nyt sitten piinaillaan. Lutinuksen aloitan tänään illalla.

      Lääkäri sanoi, että jos kolmanteen hoitoon tarvis vielä lähteä, niin sitten mennään pitkän kaavan mukaan ja sumutteet siis käyttöön, myös lääkeannosta nostetaan isompaan, jotta saadaan enemmän folleja. Mutta toivotaan että ei tarvi, eikös kolmas kerta toden sano? 😉

      • #6541
        Pampula
        Osallistuja

        Wau mahtavaa mago,mä oon niin onnellinen teidän puolesta! <3

        Jännittäviä piinapäiviä,AINA pitää ajatella positiivisesti ja toivoa parasta,tsemppiä!

      • #6556
        Mietteliäs
        Osallistuja

        Mago, onnea loistoalkiosta!! Nyt peukut ja varpaatkin pystyssä, että jäisi kohtuun asumaan 9 kuukaudeksi… <3

        • #6560
          mago
          Osallistuja

          Kiitos! <3 sanos muuta.

    • #6544
      Pinpin
      Osallistuja

      unelmoija Toivotan kovasti tsemppiä kotitestiin. Toivottavasti ne kaivatut kaksi viivaa sinne ilmestyy 🙂

      mago Huippua, todellinen priima teillä meni 🙂 Onkos sullakin testipäivä laskettu punktiosta kuten mulla? Ja kaiketi veritesti? Näin mä oon käsittänyt et 14 päivää punktiosta voi tehdä veritestin ja 16 päivää punktiosta kotitestin. Näin ainakin meidän klinikalla. Peukkuja matkaan anyway! Ja mä tapoin saikkari”tylsyyttä” katsomalla yleareenasta Firman 22 jaksoa, suosittelen 🙂

      Miriam Kalliitahan ne on, mutta mun hermorakenne (eli odottaminen) ei riittäis julkiselle. Veikkaan että vaikka ikää on niin tuskin oltaisiin vieläkään hoidoissa jos julkisella oltaisiin. Onneksi nyt selvisi se että kolme isoa hoitoa korvataan kelan kautta, joten eihän tässä hätäkään vielä. Toivottavasti.

      Sitten pakko kommentoida tuohon ivf/ icsi asiaan. Meiltä kysyttiin että halutaanko nyt icsi (edellisellä kerralla se oli ns. kokeiluna), mutta päädyttiin pelkkään ivf:ään. Icsissä munasolu pestään ja siinä on vaarana ettei munasolu selviä siitä käsittelystä. Ja ivf:llä saatiin aivan samanlainen tulos kuin viimeksikin eli tehtiin omasta mielestä nyt se oikea ratkaisu.

      Pipatsu Matkaa 230 km hoitoihin? Nostan hattua. Itsellä olisi yliopistollinen sairaala n. 10 km:n päässä ja klinikka 5 km:n päässä. Nyt ymmärrän kun apteekissa aina kyselevät matkaa kotiin. Kun tietyt lääkkeethän pitää pitää kylmässä koko ajan. Talvella se ei oo ongelma, mut sit kesällä. Ja hyvin te ootte vetäny mummolle 😀

      Jotenkin tuo että pas voidaan tehdä jo alkavaan (huomenna alkaa, sanokaa mun sanoneen) kiertoon helpottaa pääkoppaa. Sitä voi kohta tulla jo surevaa ja unohtaa tämä pettymys, tuskin tää nyt enää iloksi muuttuu 😀 Kohta sitä ollaan taas jännäämässä.

      Hermoja kaikille piinapäiviin! Toivotaan isoa plussa-aaltoa joka imaisee meidät muutkin mukaansa 🙂

    • #6545
      mago
      Osallistuja

      Pampula, kiitos! 🙂 Nyt sormet ja varpaat pystyyn! 😀

      Pinpin, meilläpäin testipäivä on jo pp10, ja veritestiä ei oo, kotitestit riittävät hyvin. Jokaisella klinikalla näköjään vähät erit toimintatavat 😀 Mutta ompahan vähemmän piinailua edessä! Mä oon kans tappanut tylsyyttäni täällä, ja nyt katsoin jo toisen kerran ton Hiljaa toivotut dokumentin, märräsin silmät päästä. Ja sitten oon kattonut netflixiä ja viaplayta 😀 Vitsi mikä laiskimus.
      Tosi on muuten että mitä pikemmin pääsee aloittamaat uudet hoidot, sen parempi. Joten ei muuta kuin uuteen nousuun ja paljon onnea matkaan! : )

      Minä sanoinkin jo eilen miehelle että jos siirtoon päästään, niin minut näkee sitten joka ilta punaviinilasi kädessä (siis VAIN yksi lasillinen illassa), niin saadaan kohtuun paremmin verenkiertoa 😀 tsih

      • #6557
        Mietteliäs
        Osallistuja

        Mago, näinköhän se punaviini on kuitenkaan hyväksi alkiolle? 😮
        En siis tiedä tästä asista mitään, vaan kaipaisin lisätietoa…

        • #6558
          mago
          Osallistuja

          Sehän on tutkitusti terveellistä, jos lasin illassa juo, saa veret kiertämään. Googlettamalla löytyy paljon lisätietoa asiasta 😉 olen jopa joskus aikoinaan kuullut että joku lääkäri on potilaalleen tästä maininnut siirron yhteydessä.. Ei siis mitään haittaa. Jokin brittitutkimus myös kertoo että yksi lasi viikossa raskauden aikana on sikiölle terveellistä.

          • #6561
            mago
            Osallistuja

            Mutta minä en kyllä raskauden aikana edes lasillista joisi :O vasta rv 4+ äidin ja sikiön/Alkion verenkierto yhdistyy.

          • #6562
            Hopea
            Osallistuja

            Minä olen käyny täällä vielä teidän kuulumisia lueskelemassa, paljon näkyy olevan hoitoja menossa. Kaikille hirmuisesti onnea matkaan, toivottavasti tulee paljon plussia!

            Pakko oli nyt tulla kommentoimaan tuota IVF-/ICSI-asiaa ja testailua. Meillä tehtiin hoidot julkisella ja 5 munasolua laitettiin maljalle (1 hedelmöittyi) ja 5 solua icsattiin (4 hedelmöittyi). Eli kyllä tuo sekoitushoito on julkisellakin mahdollinen, kannattaa kysäistä jos asia kiinnostaa. 🙂

            Testaamisesta sen verran, että minähän tein kotona pp12 selkeän negan, ja veritestikin oli pp14 vielä epävarma ja piti kontrolloida. Siitä huolimatta pieni on edelleen kyydissä, viikkoja 20+1. ❤ Niin malttakaa testailla vielä pp12 jälkeenkin vaikka negaa alkuun näyttäisikin. Mutta muistan kyllä ettei se helppoa ollut elää siinä epävarmuudessa. :/

            • #6564
              mago
              Osallistuja

              Jep, meilläkin hoitaja sanoi että aikaisintaan kymmenen päivää siirrosta. Papereissa lukee että n. Kaksi viikkoa siirrosta, eihän nimittäin monella edes tuolloin vielä näytä mitään. Mutta taidan silti olla malttamaton ja testata aikaisemmin 😀 mulla alkoi viimeksi tuoresiirrossa vuoto jo tosi aikaisin.
              Ompa hyvä tietää tuosta osa icsauksesta! Meillä se ei vissiin vaan oo enää kannattavaa edes ivf-hoitomuotoa yrittää :/

              Paljon onnea sulle loppuraskauteen, puolet on jo takana <3 monennellako siirrolla teillä tärppäsi?

            • #6599
              Hopea
              Osallistuja

              mago: Ekan IVF:n tuoresiirto tärppäsi meillä, takana ennen sitä 5 ovulaatioinduktiota. Tai ICSI-alkiohan sinne loppujen lopuksi siirrettiin, loput odottaa pakkasessa. 🙂

    • #6563
      Salvia80
      Osallistuja

      Valkosiipi: kyselit follien koosta. Kaivoin syksyiset paperini ja 6.pistopäivä ultrassa oli neljä 6-8mm follia, kolme 9-10mm, viisi 9-10mm, kaksi 11-12mm Punktioon mennessä kerättiin 11, joista 9 oli kypsiä ja tosiaan 3 selvisi loppuun asti. Lääkärin mielestä 34-vuotiaalla ja nuoremmillakin ollaan tyytyväisiä jos 10-12 follia saadaan.

      Follit kasvavat eri tahdissa, saattavat kiriä sitten kiinni lopussa, joten ei liikaa kannata miettiä. Eikä koskaa voi tietää mite kroppa reagoi lääkkeisiin.
      Ruususta vielä, todellakin vaatteet sattuvat, en tiedä voisiko hoito siirtyä, mutta uskon jotenkin siihen että elimistön pitäisi olla vastaanottavaisessa tilassa. Ny tähän vatsaa ei kyllä pystyisi piikkejä pistää, on sen verran kivulias.

      Miettiäs: Onpa sua pidetty jännityksessä =) Mulle kävi Pregnylin kanssa niin, että laitoin sen pienen piikin ja ihmettelin kun se aine ei tule ruiskuun…aikana yritin sitä imeä, kunnes mies sanoo, että sulla on väärä neula.
      Kädet täristen sitten neulaa vaihtamaan ja kun meille oli sanottu, että se pitää pistää minuutilleen annettuun aikaan, sain paniikin kun aika meni umpeen enkä saanut edes kaikkea nestettä ruiskuun. Mies sanoo, että vielä jäi puteliin nestettä, mutta mä vaan ajattelin, että pakko on ehtiä ainetta piikittää jonkin verran kun on niin tarkkaa. Aamulla selvisi, että ei sekään ole ihan minuutin päälle.
      Pregnylin pullojen suunnittelijalle kyllä voisi vinkata, että ne on niin lilliputteille mitoitettu, on kyllä tosi vaikea käsitellä hikisillä sormilla. ( tarttuvat kiinni)

      Miriam: Toivottavasti löydät jonkun piikittäjän, jos et uskalla. Mutta kun oppii tekniikan ei se mahdotonta ole, ainakin jos saa aloittaa Gonal F:llä? Muistelen että oli erilaisia päiviä, välillä piikit meni helposti, välillä vaikeammin, mutta aina kun ajattelin, että ei ole muita vaihtoehtoja kun saada piikki vatsanahkasta läpi, niin loppujen lopuksi löytyi sopiva kohta. You tubesta katsoin videoitakin ja pistokulmia mietin, joita hoitajan kanssa olin kerrannut.
      Tänään oli taas herkkä päivä kun hyvä ystävä ilmoitti olevansa raskaana. Totta kai olen onnellinen hän puolestaan kunvaikeata on hänenkin tie ollut, mutta edelleen se kolahtaa…ja saa tunteet pintaan.

      Mielenkiinnolla teidän hoidoissa olevien juttuja luen, vaikka itsellä vielä matkaa seuraavaan..Paljon jaksamista punktioon meneville ja piinaajille.
      Niin ja vielä niistä lääkäreistä ja kysymyksistä; Kyllä niitä pitää saada esittää, koska hoidoissa on niin paljon sellaista mikä mietityttää, sitä vartenhan he ovat siellä ja alankin itse valinneet.

    • #6567
      Vohveliini-
      Osallistuja

      Ihanaa, mago että niin hyvä pieni kyydissä! Onnea matkaan!

      Viime kevään tuoresiirrossa tein digin pp9(piinapäivät lasketaan siirrosta) ja se näytti silloin raskaana 1-2. Muutaman pettynyksen jälkeen en enää varmaan uskalla testata noin aikaisin kun on käynyt sitten niin että on viivat ruvennu haalistumaan eikä vahvenemaan ja se on vielä pahempi pettymys. Mutta oon kyllä sellanen himotestaaja etten ehkä pysty mutta jos sitä omaa mieltä yrittäis vähän suojata : )

      Tänään eka gonal nahkaan ja sitten se on menoa. Mulla on ongelmana vaan ku ollaan menossa illalla kavereiden kaa leffaan ja oon kotona vasta 23 jälkeen niin pistän sen sit vasta, oon vaan aika myöhään. Eka pistos niin en haluu missään hermostuksissani jännittää likasessa vessassa : ) Ja ku on se tarkka aika että suht koht samaan aikaan joka päivä mutta jos vaikka siirtäisin aina 15 min sitä aikaisemmaks että saisin sen sinne n. Klo 22. Mihin aikaan ootte pistäny iltasin?

      Miriam, hyvä määrä siellä folleja kasvamassa!

    • #6568
      unelmoija
      Osallistuja

      Apua, tein tänään pp14 testin ja kaksi viivaa siihen ilmestyi. En voi uskoa tätä todeksi. Pitää tehdä uusi testi vielä lauantaina, joka virallinen testipäivä. Tuntuu että uskaltaakohan tästä vielä iloita? mutta hyperisairastelut ei tunnu enää niin pahalta kun osasyyllinen on tiedossa 🙂
      Tsemppiä mago piinapäiviin, tarrasukkia sinne!

      • #6586
        Parisienne
        Osallistuja

        Onnittelut unelmoija, teillä oli tähdet nyt kohdillaan 🙂 t: hieman kateellinen 😉

      • #6600
        Heimunen
        Osallistuja

        Voi ihanuutta, Unelmoija!

    • #6570
      Salvia80
      Osallistuja

      Onnittelut plussasta Unelmoija! Monesko hoito tämä teillä oli ja ehditkö käymään ennen hoitoja vyöhyketerapiassa, kuten suunnittelit?

    • #6579
      mago
      Osallistuja

      Vohveliini-, ihanaa että sielläkin päästy jo tositoimiin! Niin tuosta gonalista, mulle sanottiin, että 2-3tunnin vaihtelut ei haittaa mitään, orgalutran vain tarkemmalla ajankohdalla, joten ei siis hätää! 🙂 (Nää hymymerkit muuttuu ihan hassuiksi naurunaamoiksi) 😀 Voit vaikka pistää sen ekan gonalin sillon klo 23 jälkeen ja seuraavana päivänä klo 22, tai mihin aikaan sitten olit ajatellut. Mulla myös vaihtui tuo pistoaika, aikaistin tunnilla seuraavana päivänä töissä olon vuoksi.

      Unelmoija, ihania uutisia!!! <3 Voi kun oon niin onnellinen sun puolesta! Minähän sanoin että alkanut raskaus voi pahentaa hyperin oireita 😉 Näitkö muuten ensimmäistä kertaa omassa r-testissä plussaa? Yritin tuolta alusta lueskella mutta ei siellä tainnut olla. : )

      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 9 kuukautta sitten mago.
      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 9 kuukautta sitten mago.
      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 9 kuukautta sitten mago.
      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 9 kuukautta sitten mago.
    • #6583
      mago
      Osallistuja

      No kylläpä näyttää että ois monesti muokattu, kun sivut vähän tökkii! 😀

    • #6588
      Miriam
      Osallistuja

      Wow Unelmoija, onnea!! Luin heti kaikki aiemmat postauksesi tällä sivulla, oli omalla tavallaan hienoa lukea epävarmuuksista ja tuskista tietäen, että ne johtavat plussaan!

      Magolle peukku pystyyn ja muut sormet ristiin.

      Parikin kertaa olen punaviinistä kysynyt lääkäriltäni joka on (mielestäni?) jollei Suomen paras niin parhaita. Aina vastannut, että ei ainakaan haittaa ole, ja jos jotain, niin hyötyä. Ranskalaiset kollegansa kuulemma toteavat aina, että eihän sitä ilman viiniä edes voi tulla raskaaksi. Ehkä minäkin magon innoittamana sitten siirron jälkeen kaivan pölyttyneestä pullokaapista yhden. 🙂

      Meillä on piikitykset joka kerta kamalampia. Alan hyperventiloida, täristä ja itkeä. Jostain syystä en totu, vaan päin vastoin. Liekö sitten että ne henkiset paineet purkautuu siinä yhdessä hetkessä. Klinikan ystävällinen hoitaja soitteli eri yksityisiin päivystyksiin ja sai sovittua, että voin pe ja la iltana körötellä sinne ottamaan piikin à 25 euroa. En ehkä naapuria tai kaveria tahdo pelästyttää paniikkikohtauksilla.

      Oletteko tietoisia pääkaupunkiseudulla lapsettomuutta tajuavista vyöhyketerapeuteista? Olen parista paikasta kysynyt, mutta molemmat sanoivat, ettei ole kokemusta lapsettomuuden hoidosta. Akupunktiossa kävin pari kertaa, mutta vähän kauhistuin, kun hän laittoi sähkövirtaa menemään kohdunseudun läpi, ja jätin sikseen.

    • #6589
      Pinpin
      Osallistuja

      unelmoija Ihan mielettömän paljon onnea! Hyvä että teit testin jo tänään 🙂 Ja uskaltaa jo ehdottomasti iloita. Hienoa!

      Puuh. Mä odottelen vuotoa alkavaksi (ed.kerran alkoi lugejen lopetuksen jälkeen 2 päivän päästä). Olin varma et tänään vaan ei näy, ei kuulu.

    • #6590
      Salvia80
      Osallistuja

      Voi Miriam, tiedän tunteen paniikista. Mulla se tulee vain autolla ajaessa, alkoi yhtäkkiä yli 20-vuotiaana, jalat menee veteläksi ja hyperventilaatio iskee ratissa. Ei nyt ihan aiheeseen liity, mutta vaikeuttaa hoitoja juuri kulkemisen vuoksi.
      Hyvä, että sait asiat järjestykseen, kun tuntee itsensä niin on hyvä etsiä vaihtoehtoisia ratkaisuja
      Minäkin puhuin tekniikan oppimisesta, anteeksi! En ymmärtänyt minkälaatuinen pelkosi on. Sinulla on ollut loistohoitaja kun on asian järjestänyt!

      Tuosta sähkövirrrasta. Olen käynyt ennen hoitoja msf-kuntoutuksessa, eli akupunktiota sähkövirran avulla hoiti juuri näitä hormonaalisia paikkoja, esim. kohtua. Meillä ei ainakaan kiinnittymiseen, mutta alkiokin oli vain 3-luokka.

      Vohveliinille tsempit!

      magolle Onnea loistoykslöistä!

    • #6592
      unelmoija
      Osallistuja

      Kiitos kaikille! <3 täällä ollaan niin häkeltyneitä, ensimmäisen kerran koskaan testissä positiivinen tulos ja ensimmäisestä ivf hoidosta, sillä tämä yllätys olikin kun en ensimmäiseen hoitoon paljon uskaltanut toivoa. Huomen aamuna teen vielä uuden testin ja jos sama tulos,kait se pitää pikkuhiljaa todeksi uskoa <3
      Vyöhyketerapiaan en kerennyt näihin hoitoihin.

    • #6595
      Valkosiipi
      Osallistuja

      Mago
      Kuulostaa todella hyvältä tuo siirto, toivottavasti nyt kaikki sujuu parhainpäin. Ainakin alku vaikuttaa lupaavalta.
      Punaviililasillinen ei oo huonoksi, mutta kannattaa suosia luomua..

      Hopea
      Tervetuloa joukkoon vierailemaan ja oikein mukavia odotusaikoja!

      Unelmoija
      Ihan mielettömästi teille onnea ja toivotaan että ensimmäiset viikot vierivät vauhdilla eteenpäin.

      Miriam
      Toivottavasti pääset yhtenä kappaleena piikityksistä. Kamalaa jos noin paljon pelkää/jännittää ja olen samaa mieltä, että kannattaa mennä ”ammattilaisen” käsiin, sillä kyllä ne kaverit ihan varmasti pelästyisivät ja voisivat mennä itsekin paniikkiin. Harmi että et ole vyöhyketerapeuttia löytänyt. Olen itse käynyt joskus myös Adoulan juttusilla ja ilmeisesti aika monet heistä myös tekevät tätä vyöhyketerapiaa, joten kokeile jos sillä haulla löytyisi pääkaupunkiseudulta.

    • #6596
      pullervo
      Osallistuja

      Onnea Heimunen!!! Toivotaan, että onni jatkuu. 🙂

      Ja ohhoh kun täällä on ollut vilkasta keskustelua!! Tervetuloa kaikki uudet. 🙂 Koitan itse aktioivuta taas mukaan keskusteluihin. Pari kuuukautta oon itse viettänyt hiljaiseloa.

      Meillä siis eka IVF julkisella loppukesästä. Siitä paha hyperi. Kaksi PAS:a loppuvuodesta, kummastakaan ei plussaa. Tammikuun alussa heti uuuteen jonoon yksityisellä. Toista IVF:ää tarkoitus tehdä, nyt lyhyellä kaavalla hyperin pelossa. Postista kolahti kirje viime viikolla, hoito on jo huhtikuussa. Oon tosi yllättänyt, että se tuli näin äkkiä. Mulla ei tosin kuukautiset osu ihan sille viikolle, kun pitäisi, niin hoito saattaa jopa aikaistua ja alkaa maaliskuun lopulla.

    • #6603
      Pampula
      Osallistuja

      Aivan loistavia uutisia unelmoija,onnea valtavasti!

      Tänään piti tirauttaa pari onnenkyyneltä helpotuksesta vaikka nythän ne todelliset piinapäivät vasta alkaa.. Eli niistä kaheksasta kerätystä munasolusta viisi oli hedelmöittyny,yksi alkio siirrettiin ja loput neljä jäi jatkoviljelyyn,toivotaan että saatais sinne pakkaseenki jotain 🙂

    • #6604
      mago
      Osallistuja

      Valkosiipi, luomuviini paras viini! Tulehan kertomaa sitten tämän päivän ultrakuulumisia.

      Kiitos Miriam! Olipa kiva kuulla tuosta punaviinistä niin vahvistui omatkin mielipiteet siinä samassa 😀 Hyvä että sait nuo viikonlopun piikitykset järjestettyä, kuulostaa ikävältä tuo piikkikammo. Eihän niihin välttämättä totu, vaikka kuinka piikittelisi.

      Pampula, mä muistan vuosi sitten oman ekan siirron. Tuolloin itkin ja itkin, olin niin onnellinen, että vihdoin tapahtuu jotain konkreettista. Vaikka se ei ikävä kyllä tuottanut tulosta, niin kuin ei siitä seuraava PAS-hoitokaan. Nyt mennään sitten pää pystyssä ja vähän ehkä varmemmin mielin, kun saatiin paras alkio tähän mennessä aikaiseksi. Puhuttiinko teillä noista luokituksista mitään?

      (.), PP2, edelleen ikäviä vatsakipuja ja huimausta, tänään soitan klinikalle. Siirron yhteydessä lääkäri ensin ultras munasarjat ja sanoi että sinne on päässyt sitä verta jonkin verran valumaan, josko se tekee sitä kipua.

    • #6605
      Felia
      Osallistuja

      Upea juttu Unelmoija, paljon onnea! <3

      Mulla alkoi eilen Terolut, että saisi seuraavan kierron joskus alkamaan. Sitten onkin tiedossa eka PAS hormonituella. Oon aika hyvällä mielellä ja toiveikkaana nyt taas, edellisen pettymyksen jälkeen olin hetken aika maassa (ei kuitenkaan täydellistä romahdusta tällä kertaa, kuten toisinaan on käynyt). Meillä siis eka ivf ollut ja etukäteen mietin, että mitenkähän noi pistettävät hormonit vaikuttaa mielialaan. En oo ihan tasainen tyyppi luonnostaankaan ja jännäilin, että oonkohan sitten ihan kamala hormonihirviö. Niinhän siinä sitten kävi, etten huomannut mitään erityistä mielialassa. Toki ne välillä vähän vaihteli mutta niinhän käy väkisinkin kun prosessi etenee. No sitten kun nega tuli ja lääkkeet oli loppuneet jo jonkun aikaa sitten, niin sitten yhtäkkiä kuljinkin ihan tuulessa, välillä raivosin ja välillä olin yltiöonnellinen. Naureskeltiin miehen kanssa, että taitaa noi hormonit vaan tasata mun muuten myrskyisää mieltä 😛

      Jouduin myös käymään esimieheni kanssa työkykyneuvottelun. Meidän työpaikalla on sellainen käytäntö, että jos on tietty määrä sairaspoissaolopäiviä yhteensä vuodessa tai sitten muutama lyhyt lyhyellä aikavälillä, niin asiasta täytyy neuvotella pomon kanssa. Mun pomo tietää meidän tilanteen joten neuvottelu oli helppo, kun selvää oli, että ei työpaikalla voida tehdä mitään näiden hoitojen eteen. Tulikin mieleeni, että oon aivan superonnekas, kun on osunut sellainen pomo, jolle pystyn nämä asiat rehellisesti kertomaan ja joka heti itsekin totesi, että tuo neuvottelu oli vaan firman vaatima muodollisuus.

      • #6610
        Heimunen
        Osallistuja

        Meillä on myös käytössä samanlainen keskustelu kuin Felialla, jos on paljon poissaoloja. Mua jännittääkin, joudutko sellaiseen, kun näitä poissaoloja kertyy hoitojen takia. Ensi viikolla olisi kolmas käynti kesken työpäivän ja sitten samalla tai seuraavalla viikolla punktio sairauslomineen. En halua töissä kertoa hoidosta ja oikeastaan esimiehelle kertominen ei edes auttaisi, kun silti joutuisin järjestelemään asiaa työkavereiden kanssa. Ihanaa, että sinulla on järjestyneet hyvin! Jostain juuri luin, että joku työnantaja korvaa hedelmöityshoidotkin. Pitäisiköhän vaihtaa alaa!

        • #6612
          Felia
          Osallistuja

          Heimunen, varmaksi en tiedä, mutta luulisi, että vaikka joutuisit keskustelemaan pomon kanssa niin poissaolojen syytä ei olis pakko kertoa? Varsinkaan, jos on lääkärintodistuksella pois. Ehkä voisi silloin vaan sanoa, että on henkilökohtaisia syitä joista ei halua työpaikalla puhua. Kurjaa joka tapauksessa, kun on murheita ja huolenaiheita jo valmiiksi, ja sitten pitää vielä tollasia miettiä, etten miten työkuviot järjestyy :/

          Mulle kävi niin onnekkaasti, että kun (heti ensitapaamisella) kerroin esimiehelleni tästä meidän tilanteesta, niin hänpä kertoi itse kokeneensa aikanaan saman, eli ymmärrystä tosiaankin löytyy.

          • #6613
            Pinpin
            Osallistuja

            Meillä on sama nk. varhaisen välittämisen malli käytössä, mutta mun kohdalla ei tätä tulla hoitojen takia käymään. Jos syy poissaoloon on selkeä kuten tässä niin ei ole tarvetta sitä käydä. Jos taas paljon ”selittämättömiä” saikkuja niin sitten käydään.

            Ja minäpä itkeä tirautin keskiviikkona pomoni edessä kun pääsi kehaisemaan että mullahan oli kivat vapaat kun oli 4 päivää putkeen. Siinä kohtaa ei pokka riittänyt ja pillahdin itkuun, se olikin ainoa kerta sit kun tarvi itkustaa. Ja ne jotka töissä asiasta tietää ovat tukena, onneksi.

    • #6606
      Haave-80
      Osallistuja

      Onnea Unelmoija !
      Tulee noista muiden onnistumisista fiilis, että jospa tässä vielä voi itelläkin natsaa!

      Tämä vertaistuki on ainaki itelle tosi iso juttu! Jo pelkästään foorumin seuraaminen auttaa. Mielialat vaihtelee edelleen epätoivosta optimismiin, ja jopa saman päivän aikana. Ei ihme, että on miehellä kestämistä 🙂

      Mulla olisi kysymys: Onko kellään tullut hormoonihoidoista (sen aikana tai jälkeen) välivuotoja tai muita oireita? Meillä tosiaan jäätiin odottelemaan seuraavia menkkoja, kun edelliset alkoi liian aikaisin (kierto 15pv) ja nyt taas vuoto alkoi 12pv edellisistä! Mietin siis, että voikohan tämä olla nyt normaali kierto ja tuo väli ois ollut vaan välivuotoa. Luin jostain, että välivuodot saattaa aiheutua noista hormooneista. Sinällään outoa kun vika Inssi-yritys oli marraskuun lopulla ja sen jälkeen en oo syönyt mitään hormooneita. Nyt sitten kun pitäisi päästä valmistautumaan ekaan IVF:ään, aloitella sumutteet jne, niin tuo vuoto on heittäny ihan häränpyllyä! 🙁 Enkä muista, että mulla olisi ollut mitään välivuotoja aiemmin (ehkä kerran pari tms. jotain pientä).
      Tuntuu vaan, että vielä lisää murheita edellisten murheiden lisäksi…

      Tsemppiä kaikille!!! 🙂

      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 9 kuukautta sitten Haave-80.
    • #6611
      mago
      Osallistuja

      Haave-80, mulla ainakin saattaa ovulaation aikaan, eli juurikin tuolloin, tulla joissain kierroissa verta, siis ihan just niin kuin kuukautisissa, ja se on ihan normaalia! Joskus jopa tamppoonia joutunut pitämään pari päivää. Kysyin joskus gyneltä ja sanoi että normaalia on.

      (.) Lähdin sitten käymään naikkarin päivystyksessä kipujen takia; DG Lievä hyperstimulaatio ja yli viikko saikkua. Eli makaa, syö, juo, juo, juo, makaa jne. VOI P*SKA!!! 🙁 Just vielä nämä piinapäivät, niin tarkkaile tässä sitten aamusta iltaan sohvalla omia oireita.

    • #6614
      Pinpin
      Osallistuja

      mago Tsemppiä! Nyt teet unelmoijat ja raskaudut hyperistä 🙂 Hanki hyvää luettavaa/ katsottavaa ja nuku! Muuta en voi sanoa.. niin ja JUO!

      Täti napsahti kylään ja tähän kiertoon lääkkeetön PAS. Ainoa mikä ”huolettaa” on se et jos raskautuu niin lugeja viikolle 10 asti. Voi vihna. Mut olishan ne sen arvoisia, ei siinä! Ei nokka kohti uusia pettymyksiä 😉

      Mukavaa viikonloppua kaikille!

    • #6616
      Valkosiipi
      Osallistuja

      Mago lepohetkiä sinulle ja toivottavasti pääset mahdollisimman nopeasti taas liikkeelle. Nyt ei auta muuta kuin kirjoitella kuulumisia ja tuijotella telkkaria 🙂

      Kolmas ultra takana ja nyt on…
      13-14mm alkioita 3
      11-12mm alkioita 6
      9-10mm alkioita 3
      6-8mm alkioita 2
      eli kaiken kaikkiaan 14, joista nuo suurimmat 9 toivottavasti ovat tarpeaksi isoja keskiviikkona. Pienimmissähän tuskin loppupeleissä on eloa sisällä…

      Apteekin kautta paineltiin kotiin, sillä puregonia ja synarelaa tarvittiin vielä lisäannostus. Ja suureksi onneksi maksukatto on jo täynnä, joten lääkkeet eivät maksaneet kuin omavastuun eli 3 euroa. Jesh!

      Oli todella mukavaa jutella hoitajan kanssa kaikki kysymysmerkit selville, vaikka kyllä niitä varmasti vielä matkalla tulee, mutta nyt on ainakin olotila että hyvissä käsissä ollaan. Punktioon 4.3, siirto 6.3, ja verikokeisiin 20.3.
      Kysyin vielä senkin, että jos mitään ei saada pakkaseen ja koko rumpa lähdetään alusta niin koska siihen on mahdollisuus ryhtyä ja vastaus oli kesän jälkeen. Joten mikäli ei tästä kierrosta tärppää niin toivottavasti ainakin pakkaseen saadaan jotain ja päästään muutaman kuukauden päästä uuteen koitokseen.
      Onhan se vähän hölmöä tässä asiassa ”hosua”, varsinkin kun tietää että kyllä tämän lääkeannostuksen jälkeen on ihan hyvä antaa kehon toipua, mutta silti on sellainen 100metrin aidat olotila. Vaikka eihän se raskaus stressaamalla ala…

      Oikein hyvää viikonloppua kaikille ja tsemppiä piinaajille!

    • #6617
      Miriam
      Osallistuja

      Tämä vertaistuki täällä on kyllä ihan vertaansa vailla! Kiitos kaikille. <3

      Salvia, ihme hurjia juttuja nuo paniikit! Ajaessa tietenkin erityisen epätoivottavia. Oletko jotenkin saanut niihin lisää ymmärrystä tai ovatko ne vähitellen laantuneet?

      Valkosiipi, doulaa tarkoitit? Oi, pitääpä katsoa! Olen ajatellut, että jos joskus lapsi on tullakseen, niin sitten törsätään doulaan (mutta niinhän sitä aina ajattelee tulevista tavoittamattoman tuntuisista asioista), mutta että ehkä jo näin etukäteen!

      Haave80: Mullakin tänään (kiertopäivä 11) on tullut veristä pikkuvuotoa koko päivän. Hormonipiikkein 9. päivä siis. En tiedä miksi / onko normaalia.. Joskus aiemminkin näiden lapsettomuusepisodien aikana on tullut (ei koskaan silloin vanhoina hyvinä aikoina, kun kaikki oletettavasti oli kunnossa). Lääkärit tuntuvat kovin kevyesti suhtautuvan, sanovat vain, että normaalia on. Pitäisi mielestäni verrata pikemminkin kyseisen henkilön menneisyyteen kuin siihen, miten muilla naisilla on! Kerran lääkärikäynnillä kävi niin ”onnellisesti” että välivuotoa tirahteli juuri siellä vastaanotolla, ja hän suostui laittamaan kohdun suolavesitutkimukseen. Löytyi polyyppi, joka leikattiin pois pari kuukautta sitten. Mutta näköjään yhä vuotoilee.

      magolle yhä lisää jaksamista, niin paljon kuin on tarpeen. Virtuaalinen herkkuviihdykekori! Ja netflix-kirjastopinokori myös. 🙂

      Pitäisiköhän sitä luomupunaviiniä alkaa nautiskella jo pari päivää ennen siirtoakin, että olisi vastaanottavainen tunnelma…

      Mies vei tänään spermat pakastettavaksi. Kävin tutkailemassa sen näytteenantohuoneen, kun olin kehitellyt kaikkia rähjäisiä kauhukuvia. Ihan siistiltä ja kunnialliseltahan se näytti! Hän vakuutti, että oli ainoastaan lukenut artikkeleita playboysta muttei katsonut mitään kuvia, ja sitten vain ajatellut minua… Ehkä tämä on niitä harvoja asioita, joissa pikku valheet sallittakoon. 🙂

      Uskaltauduin tänään ottamaan yhteyttä (tuloksettomat) hoidot läpikäyneeseen lapsuudenkaveriin, josta olin jo ihan erkaantunut. Hän oli ihana, tekstaili haleja ja lupasi tulla huomenna luokseni illanviettoon ja antamaan piikin. Kirjoitti vielä, että saan sitten kertoa kaiken! On vielä synttäritkin, niin tosi kiva, etten sitten vain koko päivää yksin viru vatsakipuillen. 🙂 Samalla ”entiset nykyiset” parhaat ystävät ovat jääneet (kaikki raskaana tai tuoreita äitejä). Elämänvirta vie ja ystävyyssuhteet vaihtelee, ei kai siinä mitään huonoa sinänsä..

    • #6618
      Mietteliäs
      Osallistuja

      No nyt on alkio mullakin, 8-soluinen A-luokkainen valioyksilö kuulemma. <3 Vaikka mies kyllä arveli, että taidetaan A-luokasta puhua ihan vain jotta tulisi hyvä ja positiivinen mieli tähän odotteluaikaan… 😀 Kaksi saatiin pakkaseen ja neljä vielä jatkavat kasvuaan maljalla, josko nekin vahvistuisivat pakastettaviksi. Nyt on kieltämättä hyvä mieli. (Vaikka aina kai vähän miettii, mikseivät ne kaikki 14 voineet hedelmöittyä)

      Kieltäydyn puhumasta piinapäivistä. Eikös nämä ole juuri ne onnellisen odotuksen päivät, kun napsii hormoneja ja kun sen asian hoitaa, niin mikään muu ei olekaan omissa käsissä? 😉 Käy miten käy. Toivottavasti alkio viihtyy ”köllöttelemässä sohvalla”, kuten lääkäri totesi.

      En aio koskea punaviiniin, mutta älköön kukaan pitäkö sitä syynä tämän kasvatusyrityksen tulokseen onpa se sitten kumpi vain.. 😛

    • #6620
      Me_82
      Osallistuja

      Meillä oli eilen alkion siirto, kaksi hedelmöittyi ja toinen meni pakkasen. Se siirto ei tuntunut missään ja olihan se kiva nähdä että jotain meni kohtuun.

      Millaisia kipuja teillä on?
      Itsellä viime yö ihan tuskaa. Koko maha turposi ja nyt ala vatsaa nipistelee,nivuset kipeät. .
      Yöllä olin jo sairaalaan lähdössä mut rauhakseen hengittelin ja join niin pahin vatsalaukun kipu ohi..

    • #6621
      Salvia80
      Osallistuja

      Me_82 Toivottavasti olotila paranee tai olisi hyvä merkki onnistumisesta! Ramppasin kahden tunnin välien vessassa, kun join hulluna punktion ja siirron jälkeen. Töissä se oli tietenkin jotenkin rasittavaa. Myös hormoonit vaikuttaa siihen ramppaamiseen..rakko täyttyy nopeammin.

      mago: Hengessä mukana!

      Miriam: Mulla se paniikki tulee tietyissä tilanteissa, esim. rekat ajaa liian lähellä. Se vain on ja pysyy, ei siis koko ajan ole pelkotila päällä. Mutt sen verran voimakas, että en hoitojen aikana lähde ajaan pitkää matkaa yksin. Kiva olisi sitten harmitella kun myöhästyy punktiosta kiusallisen ongelman vuoksi..
      Hienoa, että saat vertaistukea kaverilta, joka on tämän läpikäynyt ja tulee vielä pistään! Oma pää käy jo taistelua siitä, että milloin osaa sitten luovuttaa, jos tästä ei mitään tule. T
      Turhaa kai sitä on ajatella, mutta onhan tämän aikamoista suorittamista elää kalenterin kanssa. Joissain vaiheessa hoitoja olin jopa iloinen,että oli päivä kun ei tarvinnut lähteä mihinkään ultrattavaksi, niin väsyin siitä hyppäämisestä. (Mutta mulla tosiaan se 3-4 tunnin linja-autoilu 5 minsan ultran takia ja 10-12 tunnin työpäiviä välillä)

    • #6622
      mago
      Osallistuja

      Mietteliäs, meillä samansoluiset alkiot siis molemmilla nyt matkassa, nyt vauvaliimaa ja tarrasukkia kovasti matkaan!!

      Me_82, sielläkin alkio saatu kyytiin, onpa ihanaa! Sanottiinko teillä luokituksista mitään? Mullahan tuli oikeastaan tuona alkionsiirtopäivänä nuo kamalat kivut ja välillä helpompi, välillä pahempi. Polilta ehdoton käsky käydä näytillä jos tuntuu ettei kipujen kanssa pärjää, eikä odotella sinne tiettyyn pisteeseen asti milloin ei kestä enää. Minä onneksi kävin ja nyt ollaan sitten vuodelevossa tuon lievän hyperin vuoksi.

      Salvia80, mulla myös tuota jatkuvaa pissahätää, vaikka en nyt olisi koko ajan juomassakaan. Naikkarin päivystyksessäkin kävin varmaan 30min sisällä kolme kertaa vessassa. Kuulemma turvonneet munasarjat painavat rakkoa.

      (.) Kiitos kovasti kaikille tsempeistä! Ootte kyllä maailman paras vertaistuki <3

    • #6623
      Valkosiipi
      Osallistuja

      Miriam
      Hieno että olet saanut ”vanhan” ystävän avuksesi. Niinhän se vähän menee, että elämäntilanteet kuljettavat välillä eri raiteille. Mutta kyllä ne hyvinkin saattavat vielä löytyä muutaman vuoden jälkeen..

      En tiedä doulasta, mutta Adoula on ainakin sellainen ”henkinen” valmentaja äitiyteen. Ensimmäiset kerrat meni tunnit itkiessä ja miettiessä miten sitä jaksaa, mutta sen jälkeen päästiin keskittymään itseeni ja siihen minkälaisen perheen sitä lapselle haluaisi antaa. Mielestäni todella hyödyllistä / positiivista ajattelua raskautumiseen liittyen ja varsinkin itseni kaltaiselle (aina menossa ja vauhti päällä) hetken hengähdys ja pysähtyminen ei todellakaan tehnyt huonoa.

      Tuohon punaviiniin liittyen, niin sitä suositellaan ovulaatiosta lähtien kierron loppuun asti. Kyllä se alkaa vaikuttaa verenkiertoon kotvan kuluttua, samalla kun itselläkin alkaa jäsenet rentoutumaan…

      Salvia
      En yhtään ihmettele, että koet tuon hoitojakson välillä hieman raskaana. Itsellä töihin on kotoa se 15min automatka ja töistä vain 5min kävelymatka polille ja sitäkin välillä mietin, että miten sitä puikahdan tai mihin aikaan ultran sovin. Voimia kyllä tarvitaan ja tahtoa kun noin paljon jaksaa reissata… Vaikka mitäpä sitä ei ihminen tätä projektia varten tekisi. Kaikki tuntuu vähältä, jos vain onnistuminen suodaan.

      Mietteliäs
      Todella hyvältä kuullostaa. Ja nautihan telkkarista ja välillä kannattaa ehkä pieni happihyppy ottaa, että jaksaa taas möllöttää.

      Mago
      Onko yhtään parempi olo?

    • #6624
      Pipatsu
      Osallistuja

      unelmoija, sydämmellisesti onnea <3

      pinpin, pampulalla oli tuo 230km suuntaansa mut samoilla linjoilla mennään täälläkin n.245km on meilläkin matkaa 🙂

      me_2, miulla ainakin joutunu lämmintä kaurapussia pitämään mahalla kun koskenu. Sillä saanu vatsan seutua rentoutettua ees hetkeksi ja olo parantunu vähän.

      mago, nyt vaan lepiä ja juomaa. Huomaa itelläkin ett jos vähänki enmmän liikkuu niin se kostautuu heti, eikä oo ees mitää hyperiä diagnosoitu. En kyl oo kellekkään valittanukkaa, ehkä ois pitäny mut katotaan nyt.

      (.) Nuo hormonit aiheuttavat miulla kyllä ihan sietämätöntä oloa. Järkyttävää väsymystä, huonon olon aaltoja, kovaa turvotusta ja tautista ketutusta. Välillä ahdistaa ihan tosi paljon ja yöunet on mitä mitä on. Vatsanseutu kipea, mut en osaa sanoa onko se endon takia vai muusta ronkkimisesta. Hereillä jaksan olla muutamia tunteja päivässä.
      Niin meillä oli siirto keskiviikkona. Hoitajan kanssakin haasteltiin, ett josko tää 7 minuutin pikapyrähdys Hki:ssä olis nyt SE kauan odotettu ja toivottu. Naurettavaa ajaa tunteja määränpäähän muutaman minuutin takia, mut minkäs teet.
      Lääkärin sanoin ”me katsottiin kuitenkin ett tämä alkio on vielä siirtokelpoinen”. Eli en ihan hirveästi jaksa uskoa positiiviseen tulokseen, mut… Mitään ei siis saatu pakkaseen, tälläkään kertaa. Oli tuo siirretty alkio kuitenki 5-soluinen eli siinä mielessä normaali vaikka muuten huonolaatuinen.
      Veritestipäivä on 11.3 jonka tuloksesta soitetaan perjantaina 13.3. Kiva päivä kuulla uutisia. Tuohon testiin on siis pakko mennä vaikka vuotas ku seula. Samalla tuossa puhelussa selviää myös että mitä jatkossa.

      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 8 kuukautta sitten Pipatsu.
    • #6626
      mago
      Osallistuja

      Valkosiipi, ei kyllä oo :/ Taas juilii alavatsassa kipeästi, ja varmasti tuo tukilääkitys pahentaa myös asiaa. Toisinaan helpompi olla kun taas toisinaan on kipuja ja hengenahdistusta. Koitin tänään koiran kanssa kävelyllä käydä, niin että se sai juosta metsässä ja minä löntystelin hitaasti perässä. Ei olisi pitänyt, alkoi ahistamaan henkeä kamalasti. No se onneksi helpottui kun pääsin levähtämään. Hulluksi tässä vaan tulee kun joutuu vaan olemaan 😀
      Joko sulla punktio jännittää? Minkälainen on olo muuten?

      Pipatsu, kuulostaa kyllä ikävältä nuo sinun oireet. Muistathan että jos olo menee sietämättömäksi niin käy näytillä, niin ultraavat sut, ja tarvittaessa pistävät saikulle, jos sitä tarvit. Mieluummin sitä nyt levähtää kuin että pääsee kovinkin pahaksi ja makaa sitten sairaalassa. :/ Onko sulla siis jatkuvasti noin huono olo? Jotkuthan tietysti niin voimakkaasti reagoivat noihin hormooneihin. Oliko alkio monenko päivän ikäinen? Muistahan myös se että todella monet plussaavat juuri niistä ei-niin-hyvistä alkioista! Joillekin siirretty jopa jotain 2-soluisia. Nyt ei muuta kuin positiivinen asenne ja peukut ja varpaat pystyyn ja sormet ristiin! Tehdään tänne kunnon plussapino 😉

    • #6627
      Miriam
      Osallistuja

      Heräsin nyt yhtäkkiä kovaan huoleen siitä, että entä jos munasolut ehtivät irrota ja lähteä matkaan ennen tuota 36 tunnin aikaa joka on irrotuspiikin ja punktion välillä? Sain eilen illalla klo 20 Ovitrellen ja huomenaamuna on klo 8 punktio.

      Viime kierrossa oli inseminaatio 12 tunnin päästä Ovitrellesta, ja lääkäri sanoi ajoituksen olevan täydellinen, että ovulaatio oli juuri käynnissä. Niin miksi se olisi nyt näin paljon hitaampi? Olisiko minun pitänyt tajuta sanoa tuosta tälle toiselle lääkärille? Meneekö tämä koko kasvatus mahdollisesti turhaan ja munasolut karkaavat pois jo tänään? Vai toimiiko kroppa jotenkin standardisti ja eri tavalla IVF- kuin inseminaatiohormonien kanssa?

      Osaisiko joku kokeneempi sanoa jotain järkevää tai rauhoittavaa?

    • #6628
      Vohveliini-
      Osallistuja

      Miriam, katoin omista papereistani viime punktion niin mulla oli samalla tavalla pistin lauantai iltana klo 2215 ovitrellen ja maanantaina punktio oli 1015 eli on varmasti oikein ajateltu : )
      Tsemppiä huomiseen!

      Tänne on tullu kovasti keskustelua, ihanaa!

      Mago, koita lepäillä vaikka varmaan rankkaa on ku kuulostelee!

      Kovasti on piinailijoita, onnea matkaan pipatsu, mago, me ja mietteliäs!!!! Anteeks jos unohdin jonkun piinailijan : )

      Mulla huomenna eka ultra, toivottavasti siellä kasvaa muniksia hyvin! Muuta oireita ei oo pistoksista tullu kuin että pistoksen jälkeen ilta on mahassa vähän jomotellu ja ollu turvoksissa.

    • #6629
      pullervo
      Osallistuja

      Onnea kaikille, jotka saaneet alkion matkaan! <3

      Tuo ystävyyssuhteiden muuttuminen on kyllä rankkaa.. Yksi asia, mikä tekee tästä kaikesta itselle myös niin vaikeeta. En sure pelkästään sitä, että meillä ei ole lasta, vaan pelkään myös sitä, että kohta meillä ei oikein ole ystäviäkään… 🙁

      Mago, kiva kuulla, että olo jo vähän parempi. Itse sairastin hyperin sairaalassa ja saikulla olin neljä viikkoa. Eli aika rankka homma. Kauhea pelko siitä, että taas uudessa hoidossa tulee samat komplikaatiot. 🙁

      Pipatsu, ei kuulosta kivalta. Itse oon onneksi kaikki hormonit kestänyt suhteellisen hyvin. Mene tosiaan käymään polilla tai sairaalassa, jos olo ei helpota.

      Mulla on ollut suurta surua siitä, kun tuntuu että ollaan ihan arvottomia ilman lapsia. Kun jomman kumman vanhemmat tulee täällä päin käymään (asuvat vähän kauempana) menee ne vain meidän lapsellisille sisaruksille käymään. Meille ei välttämättä edes ilmoiteta, että ovat tulossa. Jotenkin kamalan surullista. 🙁

    • #6630
      Salvia80
      Osallistuja

      Pullervo Niin koen samoja fiiliksiä tuosta,että jää ulkopuolelle. Läheiset eivät välttämättä tiedosta toimivansa mitenkään oudosti. Äitini vierailee useammin samanikäisen serkkuni luona, jonka lapsille kutoo nuttuja. He asuvat paljon kauempana.
      Sitten hän vielä esittelee näitä lastenvaatteita, mitä on parhaaillaan tekeillä. Se tuntuu joka kerta pahalta.
      Hänelle en ole kertonut asiasta, koska sen jälkeen koko suku puisi asiaa keskenään. Voihan olla, että nämä ovat hänen keskustelunavauksia minulle tai vinkkejä, että lapsia voisi alkaa tekemään.

      Silloin kun ei osata esim. puhua asiasta, itse olen havainnut jotkut jopa vaihtavat puheenaihetta. Erityisen pahalta se tuntuu silloin, kun juuri olet kerännyt rohkeutta ja avautunut aiheesta jollekin.
      Tietävätkö nämä läheiset, josta kerroit teidän tilanteestanne?

      Meillä eräs perhepiirin ihminen alkoi höpöttää, että tehän voisitte hiihtolomalla nyt käydä kokeilemassa sitä hoitoa. En tiedä kumman talvilomaa tarkoitti, kun ne olivat er.i aikaan. Mutta se tunne, että sitä nyt vaan mennään kokeilemaan yhdellä viikolla hoitoa alkoi ihan hieman rassata. Valaisin sitten asiaa, että ei sitä nyt noin vain mennä kokeilemaan, että viimeksi henkiseen toipumiseen meni 2kk ja töissä on todella kiirus kevät eikä sivuvaikutuksista ole tietoa. Hän on kertonut näitä hyvää tarkoittavia ihmetarinoita, kuinka kun lopettaa stressaamisen niin kaikki onnistuu ihan luomusti.

      En ole kertonut, että kyllä tässä on 9 vuotta luomuiltu, eikä ihmettä ole tapahtunut. Olen yrittänyt selvittää, että kyllä meillä on ihan lääketieteelliset faktat asiasta, mutta se ei vaan jotenkin millään tunnu menevän perille. Paras oli tämä kun sain vyöruusun joka alkoi selkäkivulla, niin ensimmäinen esitys oli, että jos odotat vauvaa…Ihmiset tarkoittavat usein pelkkää hyvää, mutta se kääntyy joskus ärsytyksen puolelle.

      Kummilapsemme perhe on ollut ihan loistava, saamme sanoa suoraan jos joskus ei jakseta lähteä lastenjuhliin. Ja sitten hyvinä päivinä saan heistä valtavasti voimaa, kun lapsi tulee vaika halaamaan.

      Joo, mutta nämä ovat sellaisia asioita, että joskus kertominen on hyvästä ja joskus tilanne voi vain pahentua.

      Mago En uskaltanut lenkittää isoa koiraa yli viikkoon punktiosta, vaikka kaikki meni hyvin, mutta kropassa tuntui. Muillekin vointeja!

    • #6631
      mago
      Osallistuja

      Miriam, älä huoli, eivät pääse irtoamaan ennen punktiota : ) Mullakin oli jos minkälaista ovulaatiokipua ja vuotoa mutta kaikki olivat tallella. Laskevat hyvin tarkkaan tuon ajan. Itse pistin pregnylin lauantaina klo 23 ja maanantaina aamulla oli punktio (klinikalta jouduttiin vähän aikaistamaan tuota ko. aikaa mutta se ei meitä haitannut). Sitten taas kun mulle tehtiin inssi, niin hoitaja pisti pregnylin vasta toimenpiteen jälkeen. Siinä on sitten taas ihan erilaiset toimintatavat, ja vaihtelee myös aika paljon klinikoiden välillä.

      pullervo, niinhän se tosiaan on että pitäisi malttaa nyt levätä. En haluaisi sairaalaan makuutettavaksi. Ikävä että sinä jouduit. Muistahan levätä seuraavalla kerralla kunnon pitkä lepo : ) Parempi nyt levätä kuin että olla saikulla paljon pidempään.

      Salvia80, meilläkin iso koira (vajaa 40kg). Tuntuu kamalalle kun ei voi lenkittää. Onneksi tuo nyt on tosi rauhallinen ja viihtyy kotona nukkumassa, eikä ole semmoinen ylivilkas tapaus, jos ei liiku koko aikaa 😀

      No sitten ihan yleisiin kysymyksiin. Mitä oireita teillä lugeista tulee? Tai no mulla käytössä lutinus mut käytännössä sama lääke. Mulla nimittäin jo ennen pregnyliä tuli rinnat tosi kipeeks, ja nyt ne on välillä niin kipeet niinku kantais jotain helkkarin kiviä siellä sisällä! Aamulla kun nouset sängystä niin pitää ottaa tisseistä kiinni ettei niihin satu eikä tulis kysymykseenkään olla ilman rintsikoita. Muihin oireisiin en puutu koska voi johtua tuosta lievästä hyperistäkin, mm. tuosta kohdun kohdalla olevasta kivusta.

    • #6632
      Miriam
      Osallistuja

      Kiitos mago ja vohveliini rauhoituksesta! Koitan nyt sitten tappaa aikaa kipuilevan vatsan tämän päivän, ja vastustan kiusausta tekstata lääkärille (jonka numeron sain hätätapauksia varten).

      Valkosiipi, ihme juttu, kokeilin googlailla Adoulaa mutten oikein löydä mitään, antaa vain doula-hittejä. Olisikohan sama asia?

      Suuri hatunnosto Salvialle, Pampulalle ja Pipatsulle pitkien taivalten taittamisesta, ja usein varmasti vielä kovin herkissä (fyysisissä ja henkisissä) tiloissa.

      Eilen sain hyvän läksyn ennakkoluuloistani. Tämä vanha kaveri, joka sitten laittoi piikinkin, ei ollutkaan läpikäynyt mitään hoitoja! Olin vain olettanut niin, koska tiesin heidän yrittäneen ja toivoneen lasta jo 8 vuotta. Omassa pienessä maailmassani oletin, että tottakai ovat sitten lähteneet samalla tavalla hoitoihin kuin minäkin (ja me kaikki täällä). Mutta olivatkin päättäneet, että kovasti toivottu lapsi tulee jos se luonnollisesti suodaan, ja muutoin pyritään viettämään hyvää elämää kahdestaan. Ja sitä he tekevätkin. Oli inspiroiva keskustelu.

      Kun usein puhutaan ihmisten tyhmistä kommenteista. (Itselleni on sanottu: ”ota koiranpentu”, ”paijaile vauvoja niin paljon kuin mahdollista”, ”hankkiudu eroon henkisistä blokeistasi”, ”juo vihersmoothieita”, ”ihan sama vaikka adoptoisi koska itse en kokenut biologista sidettä vauvaani alkukuukausina”, ”adoptoi sillä alkaa olla jo kiire”). Eilen olin itse luisua tyhmäksi kommenotijaksi! Tämä kaverini ei muun kovenevan lääkityksen takia ensi vuodesta alkaen saa edes yrittää raskautumista. Joten enkös kokenutkin tarvetta kehottaa, että kokeilisit nyt pian vielä niitä klomeja, ja sitä sun tätä… Ja aiemmin 37-vuotiaalle sinkkukaverilleni saarnasin spermapankeista. Kommentoijan saappaissa kai sitä on sellainen olo, että kun toivoisi niin kovasti, että toinen onnistuisi toiveissaan, ja haluaa vain kovin jotenkin auttaa (joskin ignorantisti ja ajattelemattomasti).

      Ystävyyssuhteista voisin vuodattaa ikuisuuden, joten totean vain, että hiljaista myrskyä läpikäyvät, enkä nyt enää ihmettele lainkaan sitä ettei omilla vanhemmillani ollut lapsuus- ja nuoruusaikanani lainkaan ystäviä, kun sain sivuteitse kuulla, että olin >10 vuoden yrityksen (ainoa) tulos.

    • #6633
      Valkosiipi
      Osallistuja

      Pipatsu
      Ikävä kuulla, että olet ihan veto pois, vaikka pakko myöntää että miltein samoilla fiiliksillä mennään täälläkin. Pieni särky ja jomotus vatsassa kokoajan, päänsärky ja unettomat yöt.. Onneksi enää muutama päivä ja sitten on piikitykset pistelty.
      Harmi, että teilläpäin on tuosta hoitajan ajasta tosiaan säästelty.. itsellä kävi niin, että ns. omalle lääkärille ei ollut perjantaille aikoja enää tiistaina jäljellä. Siitä syystä sain sitten jonkun toisen kanssa ns. päällekkäisajan ja pääsin vielä ensimmäisenä sisään :). Sen jälkeen hoitajan otti minut heti juttusille kun kuulemma on koko päivä ihan täyteen varattu. Kyllä siinä kepeesti meni se 20min kaikkien läpikäymisessä ja ei kyllä pätkääkään ollut kiireen tuntuista. Ja useampaan kertaan vielä varmisti että onko jotain mitä olen jäänyt miettimään tai haluaisin vielä tietää. Käytiin mm. pregnylin pistäminenkin ihan läpi käsikädessä vaikka kerroin, että aine sinänsä on jo meikäläiselle tuttu. Että kovin on vaihtelevaa tämä julkisen käytäntö.
      Tuosta verikokeesta juteltiin kans kun kysyin, että jos kk alkaa ajoillaan niin pitääkö silti käydä labrassa. Kertoi, että siitä huolimatta on hyvä käydä (ei pakko), sillä niistä arvoista näkyy mm. se, että onko raskaushormonia alkanut kehittymään, eli onko ns. kemiallinen raskaus kuitenkin alkanut. Ja kertoi, että yllättävän paljon on niitäkin tapauksia, että kuukautiset tulee ihan normaalisti vaikka onkin raskautunut. Joten omasta mielestäni se on kyllä ihan hyvä asia..
      Nyt paljon peukkuja pystyyn, parempaa mieltä ja jaksamista odotteluun!

      Mago
      Voi itku.. tiedän tunteen kun ei millään jaksaisi ottaa rauhassa. Ei sitä tollotintakaan jaksaisi tunnista toiseen tuijottaa. Täytyy muuten miehelle sanoa, että asentaa pleikkarin loppuviikkoa varten 🙂
      Mukavaa kuitenkin, että ”musti” on seurana ja tukena!
      Positiivisissä fiiliksissä mennään.. vaikkakin vatsanseudun tuntemukset on kuin ylensyönneellä. Hieman myös nuo ”oksetus”aallot vaivaavat ja päänsärky. Ei kyllä tänäänkää oo liikoja tehnyt mieli ulos lähteä kävelemään, sen verran paljon tuntuu askeleiden tärähdykset. Mutta keskiviikko nopiaan (laulellen) tuleepi, ihme että se ei kyllä mietitytä/hermostuta/jännitä, enempikin miehen purkkireissu naurattaa tai lähinnä se, että kaikkea sitä kahvitauolla pääsee tekemään :)… Ja huomenna on tunnin vyöhyketerapia … ahh.. pääsee hellittäväksi ja rentoutumaan.

      Miriam
      Rauhoittelua täältäkin suunnalta sinulle 🙂
      Kyllä ne lääkärit varmasti tietää asiansa.. ja se odotteluhan johtuu ihan siitä että se hormooni saa tehtyä sen ns. loppukypsennyksen. Vaikka tuntuuhan se itsestäkin hullulta ottaa Synarella jarrutussuihke aamulla ja irrotuspistos illalla ja sen jälkeen vain olla huoleti että ei ne kalkkiviivalta starttaa ennen aikojaan matkaan.
      http://www.jokaolen.fi/palvelut tuossa yksi sivusto joka googlettamalla tuli. Ennen raskautumista itse kävin 2 kertaa kuukaudessa ja ei siitä silloin hintaakaa tullut kuukauteen kuin 100e. Aikaa meillä meni kerralla tunnista puoleentoista. Ensiksi puhuttiin kaikenlaista viikon aikana tapahtunutta ja sitten hieman enempi omista tuntemuksista/surusta ja sen jälkeen vielä tehtiin hengitysharjoituksia ja mielikuvaharjoituksia.

      Vohveliini
      Tsemppiä ekaan ultraan ja tuu ihmeessä kertomaan miltä tilanne näytti.

      Pullervo
      Ymmärrän hyvin tuon ”pelkosi”, mutta uskon että ne parhaat ystävät kyllä pysyvät vierellä.. Ja siinä vaiheessa kun tulee sellainen olo, että tukiverkko on aivan liian pieni, niin sitten täytyy asialle alkaa tekemään jotain. Aina niitä ihmisiä löytyy jotka kulkevat samanlaiset ajatukset päässä/samanlaisessa tilanteessa..
      Tietävätkö vanhempanne asiasta? Tai teidän lapsettomuudesta?
      Itse en pystyisi edes kuvittelemaan tilannetta että omat vanhempani eivät tietäisi missä mennään, tai isoveljeni.. Ja pakko sanoa, että mielestäni on aivan ihanaa kun äitini aina ultran jälkeen kyselee tilannetta ja isä puolestaan vointiani/tuntemuksiani.. Ymmärrän kyllä, että kaikille ei halua asiasta kertoa, mutta toisaalta jos tuntuu todella pahalta esim. että vanhemmat eivät kyläile niin kyllä siitä kannattaa sanoa. He eivät varmasti vain huomaa tilannetta tai ajattelevat sen eritavalla.

      Salvia80
      Harmittavaista, että omalle äidille ei voi avata syvintä sisintään. Mutta toisaalta onko mahdollista, että hänelle itselleen on kova paikka kun ei ole päässyt isoäidiksi? Tiedän, että se on todelle monelle isovanhemmalle todella tärkeä ja kunniallinen tehtävä.. ehkä haluaa jollekin tehdä niitä nuttuja ja mielessään todellisuudessa tekee niitä sinun lapsellesi… Ehkä kuitenkin kannattaisi jotain jutella jos asia niin paljon vaivaa, vaikka vain kysyä että miksi niitä täytyy sinulle esitellä? Tai, että kun olet noin innoissasi käsitöistä niin koskas ne minun sukat alkavat valmistumaan..

    • #6634
      Me_82
      Osallistuja

      MAGO: ei meille puhuttu mistään luokituksista 🙁 siksi täällä vähän ihmeissäni lukenut teidän tarinoita.

      Miriam: Mulla iski myös paniikki voiko sen irrotus piikin laittaa että onko mitään enää jäljellä kun punktio on.
      Itse luin kamalasti netistä kirjoituksia joka vain pahensi asiaa, mutta kyllähän ne lääkärit asian osaa ja mulla oli 13/ 12 jäljellä eli älä panikoi!!

      Mä luulen että nää hoidot on meille kaikille yhtä tunteiden vuoristorataa, itse pelkäsin piikkejä ja itkin joka kerta vaikka itse en pistänyt ku yhden…
      sitten paniikki iski punktiosta.. siitäkin selvisin..
      sitten että säilyykö mikään / hedelmöittyykö.. no meillä vain 2/12 .. sitten alkoi paniikki alkaako jakautuminen.. siitäkin selvittiin ja saatiin soitto että moleemmat on selvinnyt.
      sitten jännitti alkion siirto.. nyt jännittää pysyykö se sisällä..kiinnittyykö..
      huh huh mitä elämää..jokainen nipistys, ja tunne on ainakin 1000000 kertainen ja tää olotila, väsyttää, rintoja pakottaa,itkettää, kiukuttaa, luget inhottaa ja ja ja
      samalla pitäis elää normaalisti ja samalla ottaa rennosti. unohtaa.

      Kuinka kukaan voi ??

      Oon monta viikkoa miettinyt itseäni 5v sitten. ystäviäni ja minä jotka kaikki tuli raskaaksi ku halus ei edes mietitty tälläistä, nykyään paasaan ihmisille siitä ettei se aina ole itsestään selvyys että tulee raskaaksi.
      samalla seuraan vierestä kun ystäväni piti lapsen eikä pysty olemaan äitinä..
      se viha, katkeruus mikä itseä välillä kalvaa..

      Sitten muistan teidät ja luen uudestaan ja uudestaan teidän tarinoita kuinka olette vuosia käyneet hoidoissa ja tunnen itseni itsekkääksi.
      Haluaisin niin antaa jokaiselle joka joutuu lapsettomuudesta kärsimään lapsen.

      Kuinka monella meillä onkaan niitä ihmisiä joille voi puhua ja jotka oikeasti ymmärtää koska mulla ei ainakaan niitä ole.
      Muutamalle olen kertonut niin ei ne edes tajua mitä kaikkea tässä joutuu läpikäymään.

      Nyt on avauduttu sitten kunnolla 🙂

      Tsemppiä kaikille hoitoa aloittaville, punktioon meneville, siirtoon meneville, meille piinailijoille ja plussanneille yhteisesti <3

    • #6635
      kissanminttu83
      Osallistuja

      Moikka!

      Me aloittelemme kolmatta ICSI-hoitoa huhtikuussa. AIemmista hoidoista ainoastaan yksi munasolu on hedelmöittynyt.Tästä pääsimme siirtoon ja raskauduin, mutta raskaus mei kesken.. Syyksi on selvinnyt sER. Onko täällä muita, joilla löytyy tätä ongelmaa? Mielelläni kuulisin lisäinfoa ja muiden kokemuksia tästä, sillä tietoa ei juurikaan löydy.

    • #6669
      pullervo
      Osallistuja

      Mago, itse tosiaan jouduin sairaalaan, vaikka punktion jälkeen en muuta tehnytkään, kun makasin. Lääkäri koitti vakuutella, että ei sitä hyperiä voi estää, tulee jos on tullakseen.

      Kiitos kaikille ulkpuolisuusasiaan kommentoineille. Meillä tosiaan vanhemmat eivät tiedä tilanteesta, joten ehkä siksikin tuo käytös. Arvaan kyllä, että saattavat aavistaa, mutta suoraan ei olla kerrottu. Joillekin kavereille olen kertonut, mutta muuten tuntuu helpommalta käydä tätä asiaa yksin läpi. Tai ei välttämättä helpommalta, mutta ei tästä vaan osaa puhua. Ja olen jo liian monen ihmisen kohdalla joutunut pettymään ja katumaan sitä että kerroin, kun meihin suhtaudutaan mielestäni nyt vähän eri tavoin ja vaikka ihmiset tietävät, eivät he silti kysy, miten voin.

      Me_82, älä huoli luokituksista, ei meillekään niistä tuolla julkiselle juuri puhuttu. On varmaan ihan lääkäri/polikohtaista, puhutaanko niistä luokituksista vai ei. Ja puhut hyvin tuosta tunteiden vuoristoradasta, sitähän tämä kaikki on. ja toiveita siitä, että edes joku ymmärtäisi, mitä tässä joudutaan kokemaan.

      Joku kyseli lugeoireista. Mulla ei niistä ole mielestäni kovin voimakkaita oireita tullut. Ärsyttävää vaan se valuminen ja sotku.. 🙁

      Aurinkoa jokaisen viikkoon!

    • #6671
      Valkosiipi
      Osallistuja

      Ahh… rentouttava vyöhyketerapia takana ja taas on olo kuin maailman voittajalla (tosin aika turvonneella sellaisella)! Oli todella mukavaa kuulla kun terapeutti totesi minun jotenkin huokuvan onnellisuutta/rauhallisuutta. Hieman siihen hymähdin ja tuumin, että kai se hyväolo tulee siitä kun vihdoin ja viimein tietää, että meilläkin on mahdollisuus…

      Nyt sitten pitää odottaa vielä muutama tunti, sitten pregnyl napaan ja positiivisin mielin keskiviikkoa kohden. Mukavaksi yllätykseksi huomasin, että kotiin tullessani mies oli kaivanut kaikki tiedot ja välineet Pregnylin pistämiseen liittyen esille. Yhdessähän tässä ollaan 🙂

    • #6672
      Heimunen
      Osallistuja

      Täällä on niin paljon taasen kirjoituksia, ettei meinaa perässä pysyä 🙂

      Ystävyyssuhteisiin on lapsettomuusasia minullakin vaikuttanut. Enemmän varmaan itseasiassa oman pään sisällä. Muutamille ystäville on kerrottu hoidoista ja heidän kanssaa yhteydenpito jatkuu ennallaan. Sen sijaan koen jotenkin hankalaksi olla niiden ystävien kanssa, joille ei ole kerrottu. Tavallaan sellainen olo, että olen vain puolittain mukana tai salaan jotakin, vaikka ei edes liipattaisi kyseistä aihetta. Toisaalta sitä voisi ihan hyvin kertoakin, mutta kun ei ole voimia kantaa muiden odotuksia ja toiveita, vaikka meille toivoisivatkin kaikkea hyvää. Oman äidinkin kyselyt hoitojen etenemisestä yritän ohittaa, kun en millään jaksaisi raportoida tilannetta ja uusia pettymyksiä. Jotenkin haluan ensin käsitellä asiat itse, ennenkuin olen valmis puhumaan niistä muille.

      Meillekään ei ole julkisella puhuttu mitään luokituksista, vaikka viimeksi kysyinkin. Lähinnä solumääristä mainitsivat.

      (.) Huomenna olisi ohjelmassa punktion ajoitusultra. Kiva saada vihdoin selvyyttä siihen, niin osaa järjestellä asioita sen mukaan.

      Gonal F:n pistäminen sujuu mainiosti, mutta Cetrotide onkin sitten ihan toinen juttu. Huoh! Ruiskuun jää aina ilmakuplia ja niiden kanssa joutuu kamppailemaan. Ihokin ärtyy pistoskohdasta ja onpa pari komeaa mustelmaakin ilmestynyt. Onneksi tätä ei tarvitse ihan hirveän montaa kertaa pistää.

    • #6674
      Miriam
      Osallistuja

      Valkosiipi, kiitos linkistä! Näyttää oikein kiinnostavalta. Ja oikein hyviä irrotteluja ja punktion odotuksia!

      Me82, tosi hyvin kuvasti tuon koko rumban, ja miten kukaan voi… Kolahti!

      Heimunen, tsemppiä pistoksiin ja ultraan! Mullakin on vatsa ihan taistelutanereena ihoärsytyksistä ja mustelmista. Onneksi ei ole bikinikausi. Tosi osuvasti sanottu tuo ”ei ole voimia kantaa muiden odotuksia ja toiveita”. Tuntuu että on kahden pahan välissä. Ne, jotka tietää, tuntuvat välttelevän minua (ehkä samalla tavalla kuin vakavan sairauden tai tragedian kohdanneita vältellään?) ja ne jotka eivät tiedä, no, heitä en jaksa nähdä kun on juurikin se salailun tunne.

      Tänään oli punktio. Vaikka folleja oli ollut lähes 20, niin tuli vain 7 munasolua. Tuli täysi epäonnistujaolo, kun samassa lepohuoneessa olleet saivat 11 ja 13. (Eli kai vähän sama olo kuin magolla viime punktiossa?) Ja mitä täältä ja muualtakin netistä luin, niin kaikki näkyvät saaneen enemmän! Tämä päivä on mennyt vähän masiksissa. Tekstailin jo miehelle lepohuoneesta että on ryhdytty tähän koko hommaan liian myöhään, tai minä olen, että hän voi löytää jonkun nuoremman ja minä voin vain kadota maailmasta. Oli viikonloppuna kurjin synttäri ikinä (34v), lähinnä yksin kotona murehdin hedelmällisyyden hukkaanvalumista.

      Viereisessä sängyssä oli tytön tukena oletettavasti hänen äitinsä. Käväisi mielessä, että entä jos vanhempani tietäisivät. Tukisivatko he? Tuskin. Hermoilisivat ja välttelisivät aihetta. En kerro.

      • #6675
        Parisienne
        Osallistuja

        Miriam, nyt tsemppi päälle.
        Määrä ei aina kerro siitä lopullisesta tilanteesta. Jollain voi olla 20 ja alle puolet kypsiä ja loputkaan eivät hedelmöity. Ainahan se on parempi jos saadaan enempi ettei tarvitsis lähtee uuteen hoitokiertoon mutta tuollakin määrällä voi onnistua. Ja ikäsi puolesta et todellakaan ole mikään vanha. Tiedän kokemuksesta tuon pimeän suon joka vie mennessään, toivottavasti tänään olet jo hieman paremmilla fiiliksillä:)
        Oliko teillä nyt ensimmäinen punktio?

    • #6676
      Valkosiipi
      Osallistuja

      Voi Miriam
      Tuo 7 on hyvä lukema, ainakin omasta mielestäni. Itse kun kävin viimeisessä ultrassa niin 14 follia löytyi, mutta koska osa oli sen verran pieniä niin 9 toivotaan kehittyvän. Ja jos tuo 9 toteutuu niin sehän on hyvä saalis siihenkin nähden että 10 on tavoite! Se on sitten toinen juttu, että miten lähtevät jakautumaan, tai lähtevätkö edes.. Mutta kyllä sinuna olisin 7 munasoluun tyytyväinen! Eihän siihen ihmeeseen kuitenkaan tarvita kuin yksi ja senkään ei aina tarvitse olla se top ykkönen.
      Ymmärrettävää on, että purat mieheesi pahaamieltä, mutta ei hän varmasti sinua epäonnistujana pidä. Ei hän tähän hommaan olisi edes lähtenyt jos ajattelisi sinut vaihtoon laittaa 😉 Olet hänelle varmasti todella tärkeä ja korvaamaton!

      Ja se mitä noihin vanhempiin tulee, niin.. on varmasti totta, että kaikki vanhemmat eivät ole niitä parhaimpia vanhempia. Mutta asiaa kannattaisi ajatella myös niin, että jos sinun lapsesi kokisi sen kaiken mitä sinä olet kokenut ja kärsisi lapsettomuudesta, niin etkö muka häntä tukisi ja olisi valmis tekemään asian eteen mitä vain? Itse ainakin olisin ja myös haluaisin tietää, miten muuten voisin lapseni surua ymmärtää. Itse ainakin olen äidistäni saanut paljon tukea ja hän kuitenkin ymmärtää asian naiselliselta kantilta. Ollaan moneen otteeseen yhdessä itketty minun keskenmenot ja käyty kaikki hoitoihin liittyvät vaiheet läpi.. Ja kyllä sinä varmasti olet vanhemmillesi tärkeä!

    • #6678
      Miriam
      Osallistuja

      Kiitos kovasti Valkosiipi ja Parisienne!

      Eka punktio oli. Nyt tuli puhelu että niistä 7:stä 6 oli kypsiä ja 3 hedelmöittyi. Kolme. Ei mitenkään varmaa että päästään siirtoon asti.

      Laparoskopian jälkeen sanottiin: Endo varmaan oli syy, nyt varmaan onnistuu.
      Hysteroskopian jälkeen sanottiin: Polyyppi varmaan oli syy, nyt varmaan onnistuu.
      Nyt sanottiin: Vähäinen hedelmöittyminen varmaan oli syy.
      Ehkä syy on vain se ettei minun kuulu saada lapsia ja siksi tulee aina uusi este kun onnistutaan raivaamaan edellinen pois.

      Miten ihmeessä jaksatte samalla käydä töissä tämän rumban keskellä? En juuri nyt osaa kuvitellakaan tekeväni koko viikolla mitään muuta kuin sängyn ja sohvan välillä raahautumista ja itkeskelyä, vaikka kivut onkin ihan OK.

      Osaatteko olla ottamatta epäonnistumisia henkilökohtaisesti? Osaatteko ajatella, että ”minulla oli huono tuuri, minulle kävi nyt näin” sen sijaan, että ajattelisitte ”minä olen huono, en onnistu tässäkään”?

      Pelkään vain, että vanhemmille kertomisella aiheuttaisin heille lisää surua, kun tietäisivät minun surustani.

      • #6680
        Parisienne
        Osallistuja

        Valitettavsti ainakin itsellä meni ensimmäisen hoidon aika punktioineen ja pettymyksineen täysin sumussa. En muista ko ajalta juuri muuta kuin että makasin ja itkin, välillä urheilin ja itkin. Jälkikäteen en kykene edes muistamaan/ajattelemaan miten jaksoin käydä töissä yms… Ja sen verran vielä että emme ole kertoneet kellekään…en olisi myöskään jaksanut/jaksa ajatusta että pitäisi vielä murehtia toisten murheita liittyen tähän ja kuunnella kysymyksiä ja tsemppien toivotuksia ja sitä että kyllä vielä onnistutte, kun se ei välttämättä pidä paikkaansa 🙁 Päivä kerrallaan, muuta neuvoa en osaa sanoa.

    • #6679
      Felia
      Osallistuja

      Miriam, ajatuksesi henkilökohtaisesta epäonnistumisesta ovat erittäin tuttuja ainakin minulle. Mulla jaksaminen vaihdellut kovasti. Hyvinä hetkinä osaan ajatella niin, että vaikka tuntisin itseni huonoksi, se ei välttämättä ole totta. Silloin osaan katsoa tunteitani vähän ulkopuolelta sellaisella ”kas, tänään tuntuu tältä” -ajatuksella ja antaa niiden tulla ja mennä. Sitten taas heikompina hetkinä tuntuu, etten lasta ansaitsisikaan ja että tämä kaikki on vaan vahvistusta sille, miten surkea ja epäonnistunut ihminen minä olenkaan. Ironista on, että jos joku läheiseni kertoisi minulle olevansa tahattomasti lapseton, en ikinä voisi edes ajatella, että se olisi jotenkin hänen omaa syytään. Minä siis ajattelen sinusta, että sinulle on käynyt tosi huono tuuri ja että se ei ole sinun syytäsi. Koeta jaksaa <3 Ja muista, että hormonitkin vaikuttaa mielialoihin, kyllä jossain vaiheessa mieleen tulee taas positiivisiakin asioita. Jos et jaksa töihin niin saikkua vaan, kyllä näitä asioita on lupa surra, kunhan ei pysyvästi sänkyyn jää.

    • #6683
      Pipatsu
      Osallistuja

      Miriam
      Kolmessa on vielä varaa, joten ei kirvestä kaivoon. Eihän sitä etukäteen voi toki tietää, mutta tosiaan tein eka hoito niin kaikki mahollista. Meillä kun tulokset aina olleet huonoja niin siihen on osannut jo asennoitua ettei siirrettävää välttämättä tule. Voit arvata mikä oli olo kun hoitaja ilmoittaa että yksi solu saatu ja se hedelmöitetään. Ei ole paljon toivoa. Ja tämä yksityisellä joten henkisen jaksamisen lisäksi tuli heti mieleen sekin että kuinka paljon rahaa tyhjästä ja sitten kun taas aloitan kaikki alusta. No siitä on jo aikaa.
      Voimia. Toivottavasti teillä kaikki menee hyvin. Tää on yhtä kamppailua ihtensä kanssa.

      Kyllä nuo tunnekuohut ja ajatukset omasta mitättömyydestä ja tarpeettomuudesta ovat erittäinkin tuttuja. Ja miestä olen laittanut ”paremman” naisen luo jo monta kertaa. Henkiset voimavarat ovat ihan loppu. Mies ei jaksa asiaa ymmärtää ja se tietää jokapäiväistä tappelua kaikesta. Nyt on vaan pakko yrittää keskittyä siihen että tämä on vain väliaikaista ja helpottaa joskus.

      (.) Olo ei ole ollut kovin kaksinen. Viime yö meni melkein valvomiseen kamalan vatsakivun takia. Pahin kipu oli oikealla puolen. Ei pystynyt edes kävelemään tai itseään oikaisemaan. Aamupäivällä helpotti vähän ja nyt mahan seutu hellä tasaisesti molemminpuolin. Lämpimästä kauratyynystä sain apua edes vähän.

      Ei jaksa keskittyä oikein mihinkään. Nukun melkein istualtani julkisellakin paikalla. Huomen pitäs pistää viel 2500IU Pregnyliä… Pelottaa…

      Aamulla harkitsin jo lääkäriä, mutta kun helpotti niin jätin väliin. Nyt tuli hetki sitten taas mieleen, mut oli poli mennyt jo kiinni. Oisin siis sieltä ihan neuvoa kysyny ett pitäiskö olla huolissaan, mut katotaan huomenna.
      Juonu oon niin että sekin jo ällöttää.

    • #6685
      Heimunen
      Osallistuja

      Valkosiipi: Tsempiä punktioon! Perässä tullaan 🙂

      Me_82 : Kuvasit hyvin tuota tunteiden ja tuntemusten vuoristorataa. Tosiaankin kaikki tuntuu moninkertaisena ja huolesta toiseen mennään. Voi, kun voisi jossakin kohtaa hengähtää!

      Miriam: Voimia! Kolmellakin pääsee jo eteenpäin. Meilläkin oli viimeksi juurikin kolme alkiota, joista siirrettiin yksi tuoresiirrossa ja toinen PAS:ssa. Kolmas ei selvinnyt jatkoviljelystä uudelleenpakastukseen. Laatu se kuitenkin eniten määrää, ei laatu. Tästä kuljen itse elävänä esimerkkinä.

      Pipatsu: Toivottavasti sun olo kohenee pian! Mä tässä olen yrittänyt muistella, millainen vointi oli viime punktion ja siirron jälkeen. Olin silloin lomalla, mutta nyt pitäisi selvitä töissä ja viikonlopuksikin olisi vieraita ja juhlia tiedossa. Onneksi sellaiset yövieraat, jotka tietävät hoidoista, niin voi suoraan sanoa, mikä tilanne.

      (.) Toinen ultra takana ja punktio sovittu perjantaille. Molemmilla puolilla näkyi 10 isompaa ja joukko pienenpiä. Vähän vähemmän kuin viimeksi, mutta täällä jo murehdin, että onko kuitenkin taas liikaa ja laatu heikompaa. On tämä kyllä sellaista vuoristorataa, milloin on liikaa ja milloin liian vähän. Aina on huoli läsnä!

    • #6688
      Pinpin
      Osallistuja

      Täällä onkin puhuttu aiheesta kenelle kertoa ja kenelle ei. Itse ennen hoitoja ei asiasta tullut puhuttua kuin muutamien kanssa, mutta hoitoihin lähdettyä olen ollut hieman avoimempi. Appivanhemmat tietävät (ja ovat lupautuneet maksamaankin), anoppi hössötti ekalla kerralla aivan liikaa ja sai siitä sit puhuttelun. Pahaa ei tietenkään tarkoittanut mutta meni niin överiksi. Isä tietää ongelmat (puhuttu jo vuonna keppi ja kivi) mutta ei tiedä hoidoista, äiti oli aavistellut mutta ei kysynyt. Häneltä olen vanhemmista saanutkin parhaan tuen ja kertonut avoimesti sen mitä haluaa tietää. Sain tietää että minun tekeminen aikanaan ei ollut niin yksinkertaista ja hän kyllästyi siihen että kyseltiin koska aikoo raskautua yms. Olen niin onnellinen saamastamme tuesta tuolta puolelta, ystäviä unohtamatta.

      miriam kolmehan on hyvä. Meillä ekassa hoidossa saatiin kaksi ei niin hyvää loppuunasti, muut jäi melkeinpä alkumetreille. Eihän se sit tulosta tuonut. Mutta se yksikin riittää 🙂

      Paljon on alkioita kyydissä ja tulossa punktioita. Kukas on testeissä seuraavana?

      Mulla pe ultra ja siitä se pas sit lähtee kunnolla eteenpäin. Anteeksi kun sanon että ihanaa tämä lääkkeettömyys 🙂 Pelkkä lugesteron määrätty. Se että riittääkö se on sitten toinen juttu, toivotaan!

    • #6693
      pullervo
      Osallistuja

      Tuo kertomattomuus ja kertominen on kyllä vaikea asia.. Uskon kuitenkin, että jokainen toimii niinkuin tässä tilanteessa helpoimmaksi/parhaimmaksi näkee. Itse henk.koht pelkään, että mua alettaisiin syyllistää vaan eikä lopulta oltaisikaan tukena. Ja tosiaan, oon niin pettynyt siihen, että ystävät ei tue ihan niin vahvasti kuin toivoisin.

      Samoin oli puhetta tuosta itsensä syyllistämisestä. Uskon, että se on meille tämän kokeville ihan normaali tunne. Väistämättä sitä tosiaan ajattelee välillä, että mitä olen tehnyt väärin ja että kai tähän joku järkevä syyy on, että meille ei lasta tule. Mutta järjellä jos koittaa ajatella, niin ei se niin voi mitenkään olla.

      Pipatsu, onko olo helpottanut? Toivottavasti. Itsellä jo ihan unohduksissa, millanen se hoidonaikanen olo edes oli.. Hyperin olon kyllä muistan turhankin vahvasti. 🙁 Toivottavasti oot jo parempana. 🙂

      Miriam, älä huoli solumäärästä. Toivotaan, että nuo saadut riittää! Itselläni tyhjennettiin varmaan ainakin 30 rakkulaa, niistä lopullisena tuloksena oli 4 hedelmöittynyttä (kypsien munasolujen määrää en muista). Ja noista saatiin aikaiseksi kaksi siirtoa. Pidetään peukkuja, että saatte hyvän siirtokelpoisen (tai siis monta) alkiota. 🙂

    • #6702
      Pampula
      Osallistuja

      Tuli järjestettyä todella mallikkaasti nuo työvuorot siirron jälkeen ettei ole oikeen muuta ehtinytkään tehdä. Torstaina oli siirto,heti perjantaina töihin ja nyt menossa työpäivä 6/8. Jos nyt olis ollut vähä fiksumpi niin pehmeempi lasku tämän hässäkän jälkeen olis paikallaan….

      Miriam pää pystyyn! Kolme on hyvä määrä,yksikin riittää siirtoon! Meillä myös ensimmäinen hoito menossa,follikkeleita oli vain 13,munasoluja saatiin 8 ja viis hedelmöittyi. Yksi siirrettiin ja loput jäi sinne jatkoviljelyyn enkä vieläkään tiedä miten niille on käynyt.Lupasivat laittaa postissa kirjettä,ehkä se tällä viikolla kuitenki tulee. Yhteenki olen tyytyväinen,kun tietää minkälaista lottoamista tämä on noitten lääkkeitten ja muidenki asioiden kans. TSEMPPIÄ!

      Valkosiipi,peukut pystyyn tulevaan punktioon! Tulehan kertomaan miten meni.

      pp3. oli outoa mahakipua,johtunee työasennoista,nosteluista vaikka kuinka yrittää ottaa iisimmin. Salaa kuitenki toivon niiden olleen kiinnittymiskipuja vaikka en ees tiiä monentenako päivänä se tapahtuu..pp4. pistän päivällä gonapeptylin,illalla maha turpoo rantapalloksi ja nippailuja oikeella puolella missä yleensäkkin. Eilen oli jo tosi tukala olo sen rantapallon kans,meinasin jo lääkäriin lähtee mut töihin kuitenki menin ja sit illan mittaan se meni ohi kun vaan join paljon vettä mut sitten tuli kuvioon mukaan alaselkäkipu. Onko muilla ollu tuo gonapeptyl siirron jälkeen kertapistona? Josko siitä sivuoireena turpoaminen. Pp6.Alaselkäkivut jatkuu ja rinnat ei niin arat enää kuin lugejen alotuksen jälkeen,vai oisko siihenki aristukseenki jo tottunu? Noh tänään pääsee kampaajan tuolille hetkeksi rentoutumaan ennen iltavuoroa 🙂

    • #6706
      Miriam
      Osallistuja

      Biologi ei soittanut. Lääkäri soitti, että huonoja uutisia. Kaikki kolme hedelmöittynyttä tuhoutuneet. Kerran vielä kannattaa kuulemma kokeilla, sitten pitää luopua toivosta että mun munasoluista olisi johonkin. Vedin päiväkännit klo 11 ja oksensin lavuaariin klo 15. Onneksi mies päätti tehdä etäpäivän ja jostain kumman syystä jaksaa vakuuttaa ettei jätä minua. todnäk kohta tämä ivf-polku loppuu ja foorumi vaihtuu johonkin muuhun. tsemppiä kaikille ja muistakaa muistaa, onnenkin osuessa, kaikkia joille se ei osu.

      • #6715
        Parisienne
        Osallistuja

        Miriam: 🙁 🙁

      • #6718
        Heimunen
        Osallistuja

        Voi Miriam, halauksia ja lämpimiä ajatuksia sinulle!

      • #6733
        Pinpin
        Osallistuja

        Voi miriam En löydä sanoja. Voimia tulevaan!

    • #6717
      mago
      Osallistuja

      Pampula, onko sulla tänään siis pp6?

      Valkosiipi, toivottavasti punktio meni hyvin, tulehan kertomaan kuulumiset!

      Voi Miriam 🙁 🙁 ei sanat riitä kuvaamaan tällä hetkellä, mulla tuli tosi huono fiilis sun puolesta. En voi sanoa muuta kuin että olen tosi pahoillani ja kovasti voimia <3

      (.) Jouduin eilen uudestaan käymään naikkarin päivystyksessä, hartiat kipeytyi niin etten pystynyt muuta kuin itkemään, en nukkunut koko toissayönä. Kuulemma liittyy tuohon hyperiin, nesteet nousee makuuasennossa ja ärsyttää palleaa josta hartiakivut tulee. Oli mulle kyllä ihan uutta! Nyt kivut onneksi helpottanut, lääkäri lisäs saikkua vielä kolmella päivällä…

    • #6720
      Pampula
      Osallistuja

      Voi Miriam niin surullista.. 🙁 Voimia ja haleja!

      Joo eikös se mago lasketa niin että siirtopäivä on pp0 ja seuraava vasta pp1? Näin oon ainakin ymmärtänyt. Korjatkaa jos oon väärässä. Lepäile nyt vielä rauhassa vaikka varmasti jo tympii. Olikos sulla mikä testipäivä?

      Jotenki nyt tuntuu väärältä hetkeltä iloita omista hyvistä uutisista ku ikinä ei huomisesta tiedä. Mutta siis sairaalasta tuli kirje että kaksi alkiota on saatu pakkaseen,toinen 3 päiväsenä ja toinen 6 päiväsenä. Meille siis tehtin kolmelle munasolulle ivf ja viidelle icsi. Icsi alkio,nelisoluinen,siirrettiin ja hyvin oli ivf:kin toiminu et ei ainakaa hedelmöittymises vikaa ole.

      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 8 kuukautta sitten Pampula.
    • #6724
      pullervo
      Osallistuja

      Voi miriam, voimia! <3

      Ja mago, hyvä, että vointi on jo parempaan päin. Hyperissä se vaaka-asento tuntuu kyllä melko pahalta. Ite jouduin sairaalassa nukkumaan puoli-istuvassa asennossa ja muutama yö ennen dreenin laittamista olivat kyllä tuskaisia. Samaistun siis tuntemuksiisi.

      Pampula, koitahan malttaa levätäkin välillä. 🙂 Onnea hyvistä uutisista!! 🙂

    • #6726
      Felia
      Osallistuja

      Voi Miriam, iso voimahali! <3

      Ja tsemppiä muillekin. Ihan kuin itse prosessissa ei olisi tarpeeksi henkistä ja fyysistä piinaa, sitten vielä päälle tulee kaikenlaisia hypereitä ja muita. Itse sain ekan ivf:n jälkeen hyperin lisäksi tulehduksen, jota hoidettiin antibiooteilla, ja niistähän tuli sitten sieni-infektio, jota nyt hoidetaan. Nämä on onneksi kuitenkin pieniä juttuja, lääkkeet vaan ohjeen mukaan niin kohta päästään taas hoitoihin takaisin.

    • #6729
      Salvia80
      Osallistuja

      Miriam, vaikka nyt tuntuu mustalta, eikä harmaankaan sävyjä näy, niin antakaa aikaa itsellenne. Tuli tosi paha mieli puolestanne. Päivä ja asia kerrallaan. Lähetän lämpimän halauksen ja jaksamista!

      (.)Nämä on niin elämänkokoisia ja kaikkeen vaikuttavia asioita, ettei pettymyksen tunteita voi työntää pöytälaatikkoon tai ylipäätään lapsettomuus on läsnä kokoajan, sitä ei saa napsautettua pois päältä vaikka haluaisikin.
      Huomaan, että psyykeeni toimivan niin, että alan heti rakentaa selviytymispalettia, pakenen asiaa työntekoon, lähden juoksulenkille, googletan eri vaihtoehtoja ja kokemuksia. Mietin, jospa kokeilisin sen vyöhyketerapian, vaikka vika on siittiöissä.
      Että pysyisi kasassa, on pakko tarttua johonkin oljenkorteen, koska vielä en haluaisi luopua toivosta. Ilmoittauduimme miehen kanssa samalle kurssille, josta voi tulla tulevaisuudesta meidän jommankumman uusi ammatti. Yes, saadaan jotain ihan muuta ajateltavaa. Sain siitä niin paljon voimaa, että kävin tilaamassa myös parturiajan.
      Huomaan kyllä, että moni asia on jäänyt hoitojen vuoksi. Kokoajan on laskettava missä pystyy säästää.
      Lehtimyyjälle sanoin eilen suoraan, että kaikki rahat menevät noin 4 000 euron hedelmöityshoitoihin, niin loppui puhelu lyhyeen. Toivotti tsemppiä ja onnea.
      Työkaverini nuori lapsi sai tänään vauvan ja sitä tulee nyt ovista ja ikkunoista, koitan iloita oikeissa kohdissa etten vaikuta kylmäkiskoiselta, mutta myönnän sen vaativan tsemppausta, kun esitellään laitoskuvia. ( hän siis tietää hoidoista)
      Ajattelin ekan epäonnistumisen jälkeen, että pää, sydän eikä kukkaro kestä montaa hoitoa, en haluaisi aloittaa taas alusta. Kysymys oli kai ensisijaisesti, että mistä saa voimavaroja lähteä epävarmaan projektiin uudelleen, mistä saa voimia hyväksyä, jos on tarkoitettu ettei tästä koskaan tule mitään? Tähän viimeiseen en ole löytänyt vastausta. Yritän pitää teidän kaikkien toivoa yllä, jos vain itse ja puoliso jaksaa.
      Ja koska tämä on näin raskas asia, siksi toivoisin, että edes jälkikäteen olisi jokin hoitoihin kuuluva psykologin tapaaminen mahdutettu. Koska silloin pettymyksen hetkellä sitä ainakin olisi kaivannut jälkipyykin pesijää. Emme saaneet edes tietää, montako solua oli alkioissa, pelkät luokat vain. Näköjään eri käytäntöjä.

      Valkosiipi: Muutaman päivän olen kerännyt ajatuksiani kasaan. Miten saisin ymmärrettävästi kerrottua suhteestani äitiin. Suhteet vanhempiin luodaan jo lapsena, ja jos välillämme on syntynyt epäluottamus paljon pienemmissä asioissa, joissa olen tullut loukatuksi, niin hedelmöityshoidot ovat vihon viimeinen asia, josta annan hänelle lyömäasetta. Mieluimmin suojelen itseäni, sillä tunnen hänet.
      Tähän liittyy paljon kaikenlaista, joita en voi nyt tässä jakaa. Olen etsinyt toisenlaisia selviytymiskeinoja, etteivät välit mene kokonaan. Tämä on tietenkin myös iso sydäntäni raastava asia. Kyllä, toivoisin, että minulla olisi äiti, jonka kanssa voisin jakaa asian, mutta näin ei ole. Toiseksi, en halua saattaa miestäni kiusalliseen tilanteeseen asian vuoksi. Toivottavasti punktiosi sujui hyvin!

      Tsemppiä kaikille jännittäjille!

    • #6730
      Valkosiipi
      Osallistuja

      Miriam
      Mitähän sinulle sanoisin… olet ajatuksissani!
      Sitä joskus miettii, että kyllä vähemmälläkin tuskalla ihminen kasvaa.. Toisaalta, kun näin paljon näkee vaivaa niin se palkinto, joka vielä jonain päivänä on edessä on suurempaakin suurempi. Ja kyllä, minä uskon, että jonain päivänä se sisäinen rauha ja onnellisuus löytyy ja tämä kaikki koettelemus ”palkitaan”. Sitä ei tiedä kukaan koska se tapahtuu, mutta kyllä se edessä on.

      Pipatsu
      Mitenkäs siellä edistytään?
      Kuinka jakselet?

      Heimunen
      Sinulla onkin punktio huomenna, mikä olotila?

      Pampula
      Onnittelut. Uskon, että olo keveni!

      Salvia80
      Ikävä kuulla, mutta hyvä että kakistit ulos. Toivottavasti löydät jonkun, jonka kanssa käydä asioita läpi. Ja tiedän itse kokemuksesta, että vanhemmiltaan ei pidä kaikkea hyväksyä! Mutta anteeksi kannattaa antaa ihan vain pelkästää itsensä takia, niin että jos joskus jotain ikävää tapahtuu niin voi hyvin mielin todeta, että mitään ei jäänyt sanomatta/tekemättä.

      Mitä minulle itselle kuuluu?
      Olo on edelleen rauhaisa/onnellinen ja uskoa tulevaan löytyy, myös teille kaikille jaettavaksi!
      Eilinen punktio meni oikein hyvin. Ilokseni huomasin, että taas kerran 5 tuttua naamaa oli tekemässä töitä, minun/meidän yhteisen onnen eteen. Se, jos mikä tuntuu hyvältä. Kaikki kysyvät aina vointiani ja ovat oikeasti kiinnostuneita. Ja heidän kaikkien panostuksesta voin ainoastaan lausua heille kiitoksen sanat. Kyllähän minä kätilölle vielä totesin siinä kiittäessäni, että on mukavaa nähdä aina samat kasvot.. vaikka enhän minä täällä teidän takia käy. Ymmärsi hyvin 🙂

      Alunperin 14 follia ultrassa näkyi, joista koon puolesta (viimeisessä ultrassa) 9 oli maksimissaan mahdollista kasvattaa kypsiksi. Ihan näin hyvää saalista ei tietenkään saatu, mutta 7 munasolua saatiin kerättyä ja mielestäni se on aivan mahtava saavutus. Tänään kun soittelin osastolle hoitaja kertoi, että näistä seitsemästä 5 oli hedelmöittynyt ja alkanut jakautumaan. Vielä ei sitten kukaan tiedä mikä tilanne huomenna on, mutta siirtoon mennään rinta rottingilla ja mieli korkealla.

      ps. Mies kielsi tänään soittamasta osastolle kun niillä on niin paljon hommia, joten totesin, että no… minä soitan, mutta en kerro sinulle. 🙂 Hän vain halusi olla tietämätön kun niin pelkää huonoja uutisia, kun minä puolestaan iloitsen kaikista mahdollisista ja pienistäkin toiveista.

      Isäpuoleni totesi tästä uutisesta, että noooh, ei taida kyllä meidän kädet riittää niiden kaikkien kaitsemiseen 🙂

    • #6734
      Parisienne
      Osallistuja

      Ihanaa Valkosiipi, että jaksat olla positiivinen ja jakaa sitä täälläkin 🙂
      Ja varmasti jos näistä hoidoista raskautuu niin se palkinto jonka saa pyyhkii paljon surua pois ja kaikella menneellä tuntuu olleen tarkoitus, kaiken tuli mennä juuri näin. Valitettavasti ja realistina ehkä vähän pessimistinä niin asiat eivät välttämättä mene noin. Meissä hoitolaisissa voi olla myös niitä jotka eivät onnistu hoidoillakaan. Mitä silloin jää käteen, iso lasku ja sitäkin suurempi pettymys ja suru.

      Lapsettomuus on lapsen ja läheisen kuoleman jälkeen suurin suru mitä ihminen voi kohdata, ihan top 5 kuitenkin. Tämä ei ole mikään pikkujuttu johon ulkopuolinen voi todeta että älä stressaa silloin se tulee kun et stressaa…paskanmarjat. Korulauseita jotka eivät auta/helpota ketään.

      Okei, myönnetään minulla huono/masentava hetki menossa joten ehkä kannattaa lukea noita positiivisempia kirjoituksia jos haluaa tsemppiä täältä 🙁

    • #6736
      Valkosiipi
      Osallistuja

      Toi stressaaminen on kyllä varmasti meidän kaikkien murhe, mutta stressiäkin on kahdenlaista. Ja itse pyrin tuon stressin kääntämään positiiviseksi tilaksi. Eihän tätä tilannetta kukaan toinen voi ymmärtää, mikäli ei itse ole kokenut..

      Jollain tavalla itselle keskenmeno oli niin suuri menetys ja sielua repivä, että sen jälkeen kaikki nämä muut asiat ovat olleet enempi iloa tuovia. Silloin oikeasti mietin, että miten tästä selvitään.. Sain niin valtavan paljon tukea ja apua niin läheisistä kuin ammattihenkilöistäkin, etten tiedä miten voisin heitä kyllin kiittää.

      Se että tuottaako tämä hoito meillekkään sitä omaa biologista lasta jää nähtäväksi. Olen niin paljon näitä asioita miettinyt valmiiksi ja tiedän, että vaikka tämä ei onnistuisi saamme joskus kuitenkin perustettua isomman perheen. Maailma on täynnä lapsia vailla hyviä vanhempia ja en usko, että kukaan meidät nähdessään voisi evätä meiltä onnea saada vielä jonain päivänä uusi perheenjäsen.

      Tällä hetkellä sisälläni on sellainen pieni nelisoluinen ”täydellinen” alku. Ja kaksi ykkösluokkaa saatiin vielä pakkaseenkin..

    • #6737
      Vohveliini-
      Osallistuja

      Miriam, voi kurjaa että pitikin käydä noin ikävästi teille. Ei ole reilua. Voimia!

      Hyvä valkosiipi! Pienelle onnea matkaan masussa 🙂 Tsemppiä piiniksiin!

      Ultrassa käyty ja punktio maanantaina, jes! Rakkuloita oli kummallakin puolella n. 10. Olispa jo viikonloppu ohi 🙂

    • #6740
      Heimunen
      Osallistuja

      Mago voimia hyperin taltuttamiseen. Täällä yritetään lipittää nesteitä kovaa tahtia, että välttyisi stuolta inhalta vaivalta.

      Pampula nauti täysillä seesteisistä onnenhetkistä, niin paljon tässä prosessissa kun on niitä vastakkaisiakin tunteita. Pienistä onnehipuista täytyy napata kiinni ja nauttia!

      Salvia80 tuo psykologin käynti olisi kyllä todella hyödyksi. Tässä prosessissa joutuu käymään läpi sellaista vuoristorataa, että ammattilaisen keskusteluapu ei olisi todellakaan haitaksi.

      Valkosiipi ihanaa valoa kirjoituksissasi ja kuulumisissasi! Mainio saalis siirtoon ja pakkaseen. Tsemppiä piinailuun! Hienoa, että jaksat positiivisin mielin jatkaa eteenpäin. Minäkin luulen tai ainakin kovasti toivoisin, että tämä hoitokierto menee kevyemmin, koska keskenmeno oli niin iso kolaus.

      Vohveliini tervetuloa perään. Onnea punktioon!

      Punktio on nyt takanapäin ja sujui ihan mukavasti. Saaliina oli reilut 20 rakkulaa, joista löytyi 14 munasolua. Suunnilleen puolet siitä, mitä viimeksi. Onneksi! Toivottavasti laatu olisi nyt parempi. Vähän pelottelivat hyperistä ja kehottivat juomaan 2-3 litraa vuorokaudessa. Lääkitystä ei tällä kertaa tullut. Näillä ohjeilla siis viikonloppuun ja maanantaina siirtoon.

      Ihanaa viikonloppua ja naistenpäivää ihanat leidit!

    • #6741
      Pinpin
      Osallistuja

      Mä kävin tänään lääkärissä ja nyt sit alkuviikosta tikutellaan ovulaatiota. Toivottavasti saan plussan siinä tikkuun, tosin sovittiin jos ei löydy niin soitto ke-aamuna klinikalle. Saan kuulemma olla onnellinen kun voidaan mennä pas:n lääkkeettömänä. Sanoisin et aika stressivapaata tää onki 🙂

    • #6742
      Pipatsu
      Osallistuja

      Hyperi…
      Ja jotensakkin 100% olo siitä että tää hoidon lopputulos on jo selvääkin selvempi. Kamalia kramppeja kohdussa…
      Ah tätä elämisen autuutta!
      Henkisesti ihan loppu. Yhtä itkua ja epätoivoa…

    • #6752
      Vohveliini-
      Osallistuja

      Kiva että punktio sujui hyvin Heimunen ja solujaakin saitte mukavasti. Toivottavasti on myös hyvin hedelmöittynyt! Teillekkin siirretään sitten kolmipäiväisenä. Eikö sulla oo lugeja edes nyt? Meilläkin olis tarkoitus siirto olla sitten torstaina jos sinne asti päästään. Viime yönä oli sellasta tukalaa närästystää ja vatsa kun pallo ja vähän jomottelee mutta aikas muuten olo hyvä.
      Yövuoro olisi edessä ja pitää yrittää muistaa pistää ovitrelle!

      Pipatsu, jaksamista! Mikäs pp sulla olikaan? Tsemppiä, älä vielä luovuta : )

    • #6754
      Vohveliini-
      Osallistuja

      Pampula ja Mago, eikös teillä jo aika hyvin piiniksiä oo kertynyt? : ) Ootteko pystyneet olemaan testaamatta? Onko oloja?

    • #6755
      Valkosiipi
      Osallistuja

      Heimunen
      Mikä vointi sinulla? Onko hyperi nostanut päätään?
      Huomenna onkin sitten jännittävä päivä, tiedätkö yhtään kuinka moni lähti jakaantumaan?

      Aika huvittavaa, että kunnallisellakin puolella on erilaisia ohjeistuksia. Minulla lukee ihan lapussakin ja suullisessakin ohjeistuksessa oli, että nestettä pitäisi juoda vähintään tuo 3l. Ja mulla ei oo edes mitään hyperin ”mahdollisuutta”. Kuinka monta munasolua viimeksi sulla kerättiin? Ymmärsin, että aika monta.. Tehtiinkö siitä huolimatta siirto? Meillä päin sanottiin, että mikäli tulee yli 20 rakkulaa niin tuoresiirtoa ei edes tehdä, sillä hyperin riski on niin suuri. Kuullosti mielestäni ihan järkevältä syyltä kun on tässä keho muutenkin aika kaukana ns. normaalitilasta.

      Ja oikein ihanaa naistenpäivää sinulle ja positiivisia ajatuksia huomiselle!

      Pipatsu
      Mikä vointi? Tuohon olotilaan (itkutteluun) vaikuttaa varmasti paljonkin nämä lääkitykset. Milloin pääset siirtoon?

      Pampula ja Mago
      Mitä teille kuuluu?

      Vohveliili
      Oikein paljon tsemppiä huomiseen punktioon.
      Tuu ihmeessä kertomaan kuinka monta loppupeleissä saitte mahdollisia kandidaatteja kasaan..

      (.)
      Olo on tosi reipas ja mitään ylimääräisiä tuntemuksia ei oikeastaan normaaliin kiertoon nähden enää ole. Ensiviikolla vihdoin ja viimein pääsee taas aloittelemaan salitreenin ja muun hikikuntoilun, kun alkaa tää pelkkä käpyttely jo hieman ahistamaan.. Vaikka kyllähän tuossa tuli jo muutamat kuusiaidat leikattua ja pari pihapuuta kaadettua.. sellaista kevyttä ja pientä puuhaa..

      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 8 kuukautta sitten Valkosiipi.
    • #6757
      pullervo
      Osallistuja

      Toivottavasti ei Pipatsullakin hyperiä.. sitä tuntuu olevan liikkeellä. 🙁 Tympeä vaiva.

      Hyvät punktiosaaliit Heimusella ja Valkosiivellä. 🙂 Nyt vain onnea siirtoon ja tsemppiä piinailuun!

      Meillä oli hoito suunniteltu alkavaksi viikolla 14 (julkisella siis). No, kuukautiset alkoi yllättäen todella lyhyen kierron seurauksena to iltana eli viikolla 10. :O Soitin pe polille ja piikittelyt (Gonal-F) sain aloittaa eilen. Me ikäänkuin voitettiin lähes neljä viikkoa jonottamista. Vähän huono omatunto siitä, mutta kai se on välillä sallittua olla hyväkin tuuri näissä asioissa. 🙂 Tämä hoitokierros alkoi nyt aika puskista ja alko nyt vasta oikeastaan jännittämään. Eniten pelkään hyperin uusiutumista. Keskiviikkona olisi jo eka ultra.

    • #6758
      Heimunen
      Osallistuja

      Naisten päivän tervehdys!

      Täällä porskutellaan mukavasti, olen voinut punktion jälkeen oikein mainiosti. Perjantaina otin kipulääkettä kotona muutaman kerran, mutta eilinen sujui jo ilman. Vatsa on toki turvoksissa edelleen, mutta pieniä vihlaisuja huolimatta kipuja ei ole. Vettä ja muita nesteitä olen yrittänyt juoda pitkin päivää, vaikka ei se lipittäminen ja vessassa juokseminen kivaa ole. Tärkeintä kuitenkin, että hyperiä ei synny ja vointi pysyy hyvänä.

      Jännää tosiaan Valkosiipi, että ohjeet vaihtelevat. Lääkäri ei tainnut puhunut hyperistä mitään, mutta otin itse asian puheeksi. Hoitaja antoi hyperiohjeet ”varmuuden vuoksi” lähteissä. Viimeksi rakkuloita oli huimat 50 ja munasoluja 28. Silloin hyperistä varoiteltiin ja sain estolääkitykseen noin viikon ajaksi. Kolmantena päivänä punktiosta kävin labrassa ja ultrassa, joiden pohjalta päätyivät siirtoon, kun hyperiä ei näkynyt. Tällä kertaa sain ajan suoraan siirtoon, ei mitään varmisteluja ennen sitä. Aamulla käskivät soittaa, jos olo on huono. Vointi on kuitenkin nyt hyvä, joten eiköhän sitä huomenna saada kyytiläinen matkaan, jos hedelmöittymisessä ja jakautumisessa kaikki on mennyt hyvin. Siitä ei ole vielä tietoa. Lutinus-inhotukset pitää aloittaa aamulla ja siitä se piinailu sitten alkaa.

      Pinpin teillähän on kiva tilanne. Ovista odotellessa siis!

      Pullervo onneksi kerrankin noinpäin, nauti siitä! On sitä varmasti yksi jos toinenkin joutunut siirtämään ja odottelemaan hoitojen alkua syystä tai toisesta.

      Voi Pipatsu jaksamista ja parempaa oloa!

    • #6762
      Pampula
      Osallistuja

      Voi ihanaa Valkosiipi,sulla pikkuinen jo kyydissä 🙂 Jännittäviä piinapäiviä,toivottavasti tarraa lujasti kiinni!

      Heimunen ja Vohveliini,teillä on kans jo hyvällä mallilla kun toinen pääsee punktioon ja toinen siirtoon.Tsemppiä molemmille. 🙂

      Pullervo älä turhaa huonoa omaatuntoa tuosta asiasta tunne,julkisella saa muutenki jonotella ihan tarpeeksi.Teillä kävi kyllä hyvä tsäkä. Kärsivällisiä piikittelyhetkiä ja peukkuja ultraan.

      Pipatsu,mikä sulla on vointi nyt? Onko yhtään helpottanut? Äläkä nyt vielä heitä sitä kirvestä kaivoon! Voimia paljon!

      Haluaisin kans tietää mitä Magolle kuuluu?

      Omat olot on vähä sekavat. Eilen aamulla harkitsin jo testausta kun löysin neljä halppisliuskaa laatikosta mut sain pidettyä hermoni kasassa. Koko viikonlopun on ollut menkkakipuja vaihtelevasti mut ainuttakaa tippaa verta ei oo tullu ei ees tuhrua. Eikä ne kivutkaa ole särkylääkettä tarvinnut,juilimista ja tänään pari kovempaa kourausta.Kyllä vähä pelottaa mutta yritän ajatella positiivisesti. Huomenna meinaan kyllä tehdä ekan testin,torstaina on vasta virallinen päivä.

      • #6769
        pippana
        Osallistuja

        Heipä hei! Kirjoittelen tänne taas pienen tauon jälkeen. Täällähän eletään jännittäviä aikoja. Tosi kivasti olette saanut munasoluja kasvamaan – olen ihan kateellinen!

        Meillä siis ainoa löytynyt vika on siittiöissä, mutta kyllä nyt alkaa tuntua siltä että en minäkään ihan täysillä enää käy, vaikka olenkin vielä lähempänä 3-kymppiä kuin 4-kymppiä. Meillä alkoi kolme viikkoa sitten kolmannen kerran ICSI pitkällä kaavalla. Tai ekalla kerralla hoito päätettiin ennen punktiota, koska munasoluja kehittyi vain pari stimulaatiosta (Gonalf F annos 125 – 175) huolimatta. Toka kerta meni paremmin: Annos nostettiin 200 yksikköön ja se riitti nostamaan hormonimäärää ja saatiin 3 hedelmöittynyttä ja hyvää alkiota (oisko munasoluja ollut reilu kymmenen?), mutta mikään ei johtanut raskauteen. Nyt kolmannella kerralla annos 225 yksikköä, ja eilen käskettiin nostaa annos 250 yksikköön, kun toivottua hormonimäärän nousua tms. ei ollut tapahtunut.

        Vittu että vituttaa. Siellä mulla joku vaivainen munasolu yrittää kasvaa eikä toivoakaan useammasta saati raskautumisesta! Julkisella puolella ollaan. Enkä ymmärrä, miksi nyt yhtäkkiä suurempi annos ei tepsi, kun viime kesänä kuitenkin pienemmällä annoksella saatiin kohtuullinen määrä munasoluja? Olikohan meidän taru nyt tässä? Teillä ei varmaan tällaisesta ole kokemusta, kun munasoluja tulee noin kivasti. Anteeksi, en lukenut koko keskustelua, enkä tiedä josko täältä joku kanssasisar löytyisi… Tämä ei varmaan ole kovin yleistä, enkä todellakaan tiennyt etukäteen että näin voisi edes käydä. Klinikalla ei osattu sanoa miksi näin kävi taas. Perjantaina ultra ja siinä tarkoitus ajoittaa punktio, jos sellaista koskaan tulee edes… Parempaa onnea teille muille!

    • #6770
      Heimunen
      Osallistuja

      Pampulalla onkin jännät ajat. Toivottavasti testiin piirtyivät kauniit viivat!

      Pippana onpa teillä ollut epäonnea matkassa. Toivottavasti lääkeannoksen nosto herättelisi munasolut kasvamaan!

      Apeat on fiilikset täälläkin suunnalla. Siirto sujui hyvin ja kyydissä on 8- tai 9-soluinen pikkukaveri. Ikävää on se, että se olikin ainoa siirtokelpoinen alkio koko joukosta. Se siitä laadun parantumisesta! Yhtä alkiota vielä jatkoviljelevät, jos saisivat pakkaseen. Joku ihmeellinen kato meillä käy joka kerralla. Suurin osa munasoluista ei hedelmöity lainkaan tai lähtevät jakautumaan epänormaalisti. Mitä ihmettä tuollekin asiaalle tekisi?

      Vointi oli viikonloppuna ihan hyvä, mutta nyt on alavatsa kipeytynyt ja välillä on vasemmalla puolella pistävää kipua ja krampin tyylistä. Toivottavasti ei nyt hyperiä pukkaisi vielä kaiken keskelle! Kovasti yritän juoda ja lepäillä, jotta tilanne rauhoittuisi. Onneksi paino ei ole noussut ja vessassakin saa hypätä tasaisin väliajoin. Kyllä tämä on sellaista huolien vuoristorataa!

    • #6793
      Vohveliini-
      Osallistuja

      Onnea kyytiläisestä Hempula! Toivotaan että tämä yksi riittää 🙂

      Eilisestä punktiosta saaliina 11 hedelmöittynyttä solua. Yhteensä kerättiin 21 rakkulaa joista 4 raakaa ja 6 ei hedelmöittynyt. Olen kyllä tyytyväinen tulokseen, eihän kaikki kuitenkaan jatka jakautumista. Olo on tukala ja eilen pyörryin ja satutin käteni kun kaaduin kuivaustelineen päälle. Lepoa ja juotavaa niin eiköhän se tästä : )

      Pampula, mitä testi sanoi? 🙂

    • #6797
      Pinpin
      Osallistuja

      Köh köh ja terkut petinpohjalta. Voi luoja mikä olo 🙁 Aamulla särki kurkkua, puoliltapäivin olin jo aivan naatti. Joutui lähteen töistä kesken. Pelottaa miten hoidon käy sillä meillä jyllää influenssa B rajuna töissä. Lisäksi en oo saanu ovista vielä tikkuun, huomenna toivottavasti. Huomenna soitan klinikalle anywyay.

      pippana Tsemppiä! Jokainen kerta voi olla erilainen joten uskon että teillekin tulee vielä loistava saalis!

      pamupula Nyt plussaa kehiin!!

      Mites mago voi? Entä muut?

    • #6799
      Valkosiipi
      Osallistuja

      Heimunen
      Voi sinuu. Ikävää tuo kato, joka molemmilla kerroilla noin rankasti käynyt. Toivottavasti tuo yksi kuitenkin selviää pakastukseen ja se toinen omaa ne tarrasukat! Oletko kuitenkin töissä jo vai lomailetko? Toivottavasti saat riittävästi levättyä ja juotua, että pysyy tuo hyperi nurkan takana.
      Saatiinko teillä ekalla kerralla siirrettyä tai pakkaseen?
      Se on kyllä jännää, miten tuo lääkeannostus saa toisten munasarjat tuottamaan noin paljon folleja ja munasoluja…
      Oot vaa’allakin uskaltanut käydä. Itse siirsin sen syvälle laatikoston uumeniin. Sen verran hyvin itseni tunnen, että paree vaan ettei käy kurkkimassa puntarin lukemia – kyllä sitä kerkee sitten seuraamaan taasen ja painaa menemään kieli vyönalla 😉 Nyt keskitytään tähän ja annetaan kehon olla rauhassa.

      Pampula
      Mikä tilanne?
      Kuinka monta liuskaa on mennyt? 🙂
      Aikas äkkiä olis kyllä arvot nousseet jos nyt jo näkyis tikussa.. Itsellä meni ovulaatiotikusta 20 vrk, että näkyi raskaustestissä… Joten ei luovuteta, vaikka vielä ei olisi kahta viivaa. Onko sulla muuten verikoe silloin torstaina? Ja kyllä ne ensimmäiset oireet voi olla sellaista juilimista, että luulee menkkojen alkavan.
      Varpaatkin pystyssä sinulle!

      Pippana
      Muista kuitenkin, että yksikin riittää! On varmasti masentavaa kun korotetulla lääkeannoksella ei saada parempia tuloksia, mutta ihmiskeho on niin arvaamaton. Mitä mieltä lääkärit ovat, eli mitä seuraavaksi kannattaa kokeilla? Tuskin kuitenkaan peli vielä menetettyä on.

      Vohveliini
      Oliko siirto torstaina?
      Se onkin jännää kuinka monta saatte pakkaseen, hieno saalis!
      Hyviä vointeja ja lepohetkiä!

      Pinpin
      Jos ei ovis ilmesty tänään niin mitäs sitten tapahtuu? Siirtyykö vai?
      Toivottavasti flunssa ei sotke kuvioita tai ovulaatiota.

      (.)
      Se onkin muuten iltaviinin aika 🙂 sitten hieman telkkaria ja rentoutunein jäsenin untenmaate. Ihanaa kun pystyy vihdoin nukkumaan yöt, eikä kokoajan tarvi pyöriä/hikoilla/touhuta unissaan… Olo on siis todella hyvä, kuin mitään toimenpidettä ei olisi ollutkaan.

    • #6800
      Valkosiipi
      Osallistuja

      Mago
      Huhuuu… miten siellä jaksellaan?
      Onnistiko?

    • #6801
      Me_82
      Osallistuja

      Hei
      rohkaistuin taas kirjoittaa.. Oon täällä itkenyt muutamien puolesta kun tuntuu niin epäreilulta välillä tää elämä!!Tunteet menee teidän kirjoituksia lukiessa ihan täyttä vuoristorataa!
      voi kun voisin teille kaikille antaa pienen nyytin <3

      itsellä olisi testipäivä ollut vasta pe mutta malttamaton kun olen niin 4 testiä olen jo tehnyt.. aluksi muistin että myös pregnyl saattaa vääristää sitä testi tulosta,
      Mutta ainakin toistaiseksi testistä löytyy kaksi viivaa :)) samalla olen onnellinen ja samalla pelkään että menee kesken.
      Mutta juurikin nyt olen onnellinen ainakin toistaiseksi 🙂

      mites mago ja pampula?? joko ootte testannut?

    • #6802
      mago
      Osallistuja

      Heippa muruset, anteeksi kun en ole vastannut. Olen pitänyt viikonlopun taukoa palstailusta ja eilen en jostain kumman syystä päässyt serverille, olikohan joku huoltokatkos??

      No, sitten ne uutiset. Ei tule meille vauvaa. Eilen miehen kanssa surettiin. Tosi pettynyt olo. Sain luvan lopettaa lääkityksen. Enää meillä seuraavaan kiertoon yksi alkio pakkasessa, josko sekään selviää sulatuksesta. Ei tule edes itku, vaikka kuinka yrittää. Helpottaisi oloa. Haimpa askin tupakkia.

      Syksyllä alkaakin sitten meidän viimeinen eli 3. ICSI, ensimmäistä kertaa pitkällä kaavalla… Olen jo yrittänyt totuttautua ajatukseen että meidän perheeseen ei koskaan tule vauvantuoksua.

      Mutta vilpittömät onnitteluni teille plussanneille!! Ihanaa kuulla positiivia uutisia edes jostain suunnasta <3 Kyllä me pitkän matkan kulkijat ollaan/olisimme onnemme ansainneet.

      Olen silti palstailussa teidän mukana ja tukena:)

      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 8 kuukautta sitten mago.
    • #6808
      pullervo
      Osallistuja

      Voi pippana, onpa harmi, että vastetta lääkkeille ei ole. En määkään usko, että peli on vielä menetetty. Mutta nuo pettymykset on pahoja. Voimia ja tosiaan, vähäinenkin määrä voi olla hyvä ja riittävä.

      Vohveliinillä hyvä punktiosaalis, onnea siitä! 🙂 Miten siirto meni?

      Heimusen kyytiläiselle peukkuja täältä! Toivotaan, että tuo yksi riittää. 🙂

      Pinpinille tsempit flunssan selättämiseen. Flunssa on tympeä aina, saati sitten tällaisessa tilanteessa. 🙁 Toivotaan, ettei sotke hoitokuvioita.

      Me_82, hienoja uutisia! nauti tuosta tilanteesta ja toivotaan,että plussa pysyy eikä tule mutkia matkaan. Monesko hoito teillä olikaan?

      Ja voi Mago, halaukset ja pahoittelut. Nuo uutiset on niin musertavia. Ja tiedän tuon tunteen, jossa olo on niin lamaantunut, ettei itkuakaan tule. Voimia sinulle ja miehellesi! Vaikea tässä tilanteessa sanoa mitään posiitiivista, mutta koittakaa jaksaa ajatella sitä syksyä, teillä on vielä täydet mahdollisuudet onnistua sitten. <3

      Itse kävin tänään ekassa ultrassa, lyhyellä kaavalla siis mennään ja neljä pistelykertaa takana. No, eipä mennyt taas ihan niinku oppikirjassa. Käytännössä minkäänlaista vastetta ei vielä näkynyt. Viimeksi (tosin mentiin pitkällä kaavalla) oltiin tässä vaiheessa jo aika hyvässä tilanteessa ja annostusta sai laskea. Nyt sitten nostettiin vähän annosta, toivotaan että se tepsii. Lääkäri jopa pohti, keskeytetäänkö koko hoito. :O Kutsui sitten kollegansa siihen paikalle ja yhdessä päättivät että jatketaan. Aika alakulonen fiilis. Viimeksi tosiaan vaikutus niin hyvä, että päätyi hyperiin, nyt sitten kaikki vaste näyttää kaikonneen. Outo tilanne! Onko kokemuksia tämmöisestä? Pippanalla taisi olla vähän samaa ongelmaa?!

    • #6809
      Heimunen
      Osallistuja

      Kiitos tsempeistä! Niinhän se on, että yksikin riittää, mutta…
      Olisi jotenkin helpompi rauhoittua näihin piinapäiviin, kun tietäisi, että pakkasessa on siirrettävää. Ja jollainlailla mulla on kai jokin ajatusvääristymä, että tuoresiirto ei meillä toimi vaan PAS paremmin. Niinhän meillä viime kerralla siis kävi (yksi alkio tuoresiirrossa, yksi pas ja yksi ei selvinnyt sulatuksesta), vaikka pas-plussa päättyikin keskenmenoon.

      Mies yrittää kovasta tsempata, mutta heikkona hetkenä kysymykset onko raskausolo (Todellakin, siirrosta on 2 päivää!) ja usko siihen, niin se onnistuu (Jos alkion laatu ja kiinnittyminen on uskosta kiinni, niin kai lapsi olisi jo kainalossa). Huoh, parhaansa hänkin yrittää tämän piinan keskellä, ei ole helppoa kummallakaan.

      Olen ollut alkuviikon kotona, mutta ihan hyvä palata taas työkuvioihin. Saa muuta ajateltavaa kuin oman voinnin jatkuvan seuraamisen. Hyperioireet ovat onneksi helpottaneet levolla ja veden juonnilla. Niin ja se paino, en mä muuten seuraisi, mutta hyperin takia pitää vahtia, ettei nousisi 😉

      Mainio tulos Vohveliini. Onnea siirtoon!

      Paranemisia Pinpin! Ei hoitokierron päälle kyllä mitään pöpöjä kaivattaisi.

      Me_82 IHANAA, onnea ja kaikkea hyvää jatkoon!

      Valkosiipi yritän imeä koneen välityksellä sinusta huokuvaa rauhaa. Ihanaa, kun jaksat rohkaista muita!

      Voi Mago miten surullisia uutisia 🙁 Voimia pettymykseen!

      Pullervon munasoluille kasvuvoimia! Meillä vähän sama juttu, että aloitettiin viime kertaisen ylituotannon takia liian pienellä annoksella ja jouduttiin kesken hoidon nostamaan annostusta.

    • #6812
      Pampula
      Osallistuja

      Voi Mago,tämä elämä on välillä niin helvetin epäreilua! Olen tosi pahoillaan ja sanaton.. Halauksia sinne <3

      Pipin toipumisia sinne pedinpohjalle. Toivotaan että tauti ei pahene ja pääsette aloittamaan hoidon suunnitellusti.

      Vohveliini, koskas sulla on se siirto? Hyvä määrä oli hedelmöittynyt ja siitä kyllä varmasti riittää myös neniä pakkaseen.

      Heimunen niin se yksikin riittää,mä niin toivon että tarraa lujasti kiinni!

      Valkosiipi hienoa että olet jo toipunut toimenpiteistä. Posiitivinen asenne kyllä kantaa pitkälle 🙂

      Pullervo tsemppiä piikittelyyn,josko ne follit alkas kasvamaan suuremmalla lääkemäärällä!

      Me_82 Vau,onnittelut plussasta 🙂 Onko sulla veritesti perjantaina? Vai ihan kotihomma? Eikös sullakin ollut tukilääkkeenä se gonapeptyl?

      Sitte siihen omaan napaa..Hetikään en olis uskonut saavani maanantaiaamuna eläni ekan haamuviivan testiin 🙂 Edellisyö kun oli sellaastakin hässäkää niitten menkkakipujen ja kramppien kans että vaivaiset kaks tuntia nukuin. No jokatapauksessa tein testin ennen töihin lähtöä ja siihen siis tuli haalea viiva. Tosin päivänmittaan aloin jo epäilemäänki nähneeni väärin,kun onhan sitä viivaa odotettu se viis vuotta. Eilen aamulla sitten uus liuska kehiin ja sama homma,pikkasen tummempi viiva. Onneks mies oli vielä kotona että sain näyttettyä hänellekkin ja varmistuksen etten vaan omas päässä kuvittele 😉 Ja kyllä se tänäänki sieltä löytyi,taas vähä tummempana. Huomiseksi hain apteekista digitestin ja ei, meillä ei tarvi veritestiä. Huh,mutta mä en vielä usko todeksi ennenkö huominen testi tehty. 🙂

    • #6814
      pippana
      Osallistuja

      Pampula ja Me_82, paljon onnea! Olette onnenne ansainneet! 🙂

      Mago, Käsittääkseni kolmannella kerralla mahkut ei oo vielä yhtään huonommat kuin aikaisemmin. Älkää luovuttako, ainakaan vielä.

      Valkosiipi, mulle ei ole vielä kerrottu, mitä meidän kannattaa tehdä seuraavaksi. Olen itse miettinyt, että kun pitkällä kaavalla vaste on näin huono, niin onko enää olemassakaan mitään järeämpää hoitoa? Lyhyeen kaavaan kai päädytään silloin, jos pelätään hyperiä, mutta meillä siis tilanne päinvastainen. Toivottavasti teidän pikkuinen tarraa kiinni oikein lujasti ja saatte pian ihania uutisia!!!

      Pullervo, joo sama vika täälläkin, mutta meillä pitkä kaava ja ultra vasta perjantaina, mutta verikokeessa hormonimäärä oli lähes yhtä matala kuin vuosi sitten, jolloin meidän piti keskeyttää koko leikki kun vaste oli niin huono. Sulla tuohon aiempaa huonompaan vasteseen varmaan vaikuttaa se että teillä on nyt lyhyt kaava? Koska sulla seuraava ultra?

      Surullista, kun näitä takapakkeja tulee näin odottamatta kesken hoitojenkin ja pitäisi vielä töissäkin käydä yhtä tehokkaasti kuin muulloinkin. Huonoja uutisia kun tulee, niin koko työpäivä menee itkun pidättelyyn. Aina en ole edes osannut pidätellä vaan hanat on auennut jo töissä – selitteleppä sitten duunikavereille/pomolle…

      Kiitos kovasti kaikille tsempeistä 🙂

      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 8 kuukautta sitten pippana.
    • #6816
      Me_82
      Osallistuja

      mago : oon niin pahoillani teidän puolesta!! halaus ja älä menetä toivoa/uskoa <3

      Pullervo: mietin pitkään mitä vastaan koska tää tässä onkin omasta mielestä se epäreiluin kohta.. eli ensimmäinen ivf takana.

      Heimunen: se yksi tosiaan tarvitaan meillä tosiaan vain 2 lähti jakautumaan ja toinen jäi pakkaseen odottaa, mutta ainakin toistaiseksi saa odottaa pakkasessa.lepoa ja stressitöntä elämää 🙂 ( tiedän helpommin sanottu kun tehty)

      pampula: kiitos ja tosiaan oli mulla se gonapeptyl ja luget ja kortisooni menee kanssa .. en tiedä vaikuttaako.
      ja Onnea myös sinne !!!!!!

    • #6818
      mago
      Osallistuja

      Pampula, sielläkin ihania uutisia! Paljon onnea!! <3

      Me_82, paljon onnea sinne myös!! <3

      Nyt teille kahdelle paljon vauvaliimaa ja tarrasukkia matkaan!

      Pullervo, luin sunkin tarinasi tuolta ylhäältä. Näyttää teilläkin olleen pitkä ja kivinen tie takana. Toisaalta se tuo myös mulle vähän helpotusta oloon, etten ole ainut, jolla ei hoidoista tärppää, mutta samalla se on niin helvetin epäreilua meitä kohtaan. Toivotaan että saatte nyt kuitenkin kerättyä niitä munasoluja punktiossa ja lääkkeellä olisi vastetta, laatu korvaa määrän!

      Pippana, juu ei onneksi, mitä enemmän hoitoja niin olen ymmärtänyt että paremmat mahkut kuitenkin… Inseminaatiossa menee taas aivan päinvastoin. Toivotaan että teilläkin ois lääkkeestä tullut vastetta ja pääsisitte punktioon! Näyttää myös teillä olleen pitkä matka takana.

      Miten Pipatsu jakselee?

      (.)
      Kiitos teille kaikille <3 Tänään hain kirjastosta muutaman kirjan, jotka käsittelee lapsettomuutta. Aloitin niistä yhden, ja olen lukenut sen jo melkein kokonaan. Sain itkettyä. Helpotti vähän. Sen jälkeen läksin koiran kanssa lenkille, sekin helpotti. Siinä kirjassa on paljon asiaa ja niin tuttuja tunteita, turhautumista. Onneksi julkisella saa ilmeisesti anoa neljättä IVF-hoitoa, jos muut eivät ole tuottaneet toivottua tulosta. Huoh, on tää elämä välillä niin epäreilua…:( Kai se on ymmärrettävä että on vaan niin v*tun viallinen. Epäreilulta tuntuu myös miehen puolesta, kun en voi antaa sitä mitä me molemmat niin paljon toivottaisiin. Anteeksi purkautumiseni.

    • #6819
      Vohveliini-
      Osallistuja

      Isot onnittelut Pampula ja Me_82!!! Loistouutisia : ) Tulkaahan kertomaan kuulumiset! En nyt muista että moneskos ja mikä hoito teillä oli nyt?

      Mago pahoittelut! Kaikki tunteet sallittuja ja anna tulla ulos vaan niin helpottaa.

      Kyytiin haettu 8 soluinen ykkösluokan alkio, nyt on levollinen mieli ja toivoa löytyy <3 Mikään hedelmöittyneistä alkioista ei ollu kuukahtanu joten 10 meni vielä pakkaseen.

    • #6820
      Pinpin
      Osallistuja

      Voihan mitä uutisia täällä. Onnea Pampula ja Me_82!! Nyt niitä kuuluisia tarrasukkia matkaan ja onnea tulevaan <3

      mago Halirutistus! Kyllä se teillekin aikanaan, niin karua kun se onkin sanoa niin siihen luotan!

      Vohveliini- Hienoa! Melkoinen saalis pakkaseen etten sanoisi!!

      Tänään käyty ultrassa ja kaikki vallan hyvin 🙂 Ovulaatio on hieman ”myöhässä” muttei lainkaan tavatonta hormonaalisen hoidon jälkeen. Tänään sit pregnyl-pistos ovulaatiota vauhdittamaan ja tiistaina siirto, tietenkin jos alkiot selviää sulatuksesta. Mä en tiedä miksi mulla ei ole oikein luottoa tähän hoitoon, pitäisi varmasti uskoa itse paremmin. Mutta mä luulen että tiedätte mitä ajan takaa. Flunssa se vaan jaksaa jyllätä, onneksi on nyt loppuviikko saikkua että saa varmasti levätä, mitään muuta ei jaksaisikaan. Mutta näillä mennään, stressin laukeamistahan tää flunssa taitaa olla suurimmalta osin .

    • #6821
      Lumikko
      Osallistuja

      Voi onnea te plussanneet! Toivottavasti kaikki menee hyvin ja pystytte kohta myös nauttimaan tuosta ihmeestä <3

      Itselleni kävi nyt niin, että tässä kierrossa PASia ei päästä tekemään, koska en ole ovista bongannut. Mitä ihmettä, tämän asian kanssa nyt ei vielä kertaakaan ole ollut ongelmaa. Ärsyttää!! En tiedä olenko testannut jotenkin huonosti/väärin (onko se edes mahdollista?!) vai onko testeissä jokin vika. Vai onko se muka sitten vaan jäänyt välistä. Ihmeellistä touhua.
      Nyt siis taas välikiertoa ja yritystä ensi kierrossa uudestaan.

      Kuinka ehdottomia olette muuten hoitojen (erityisesti välikierrot ja suihkevaihe) aikana olleet alkoholin suhteen? Ekassa IVF:ssa olin ihan nollatoleranssilla koko ajan, seuraavassa taas vähän löysemmällä pipolla. Pistosten aikaan en ole ottanut pisaraakaan. Tuntuu, että liika tiukkapipoisuus ei ole järkevää, mutta ei tietysti humalahakuinen juominenkaan. Tämä on minulle yllättävän kova paikka, sillä pidän kovasti viinistä ja kuohuvasta, enkä ihan ymmärrä liian tiukkapipoista suhtautumista asiaan. Se ei ainakaan vähennä stressaamista. Erityisen typerältä tuntuu juhlissa tai työhön liittyvissä illanistujaisissa, joissa pitäisi piilotella juomattomuuttaan vaikkei ole takuulla raskaanakaan.

    • #6822
      Valkosiipi
      Osallistuja

      Me82
      Ihan mielettömän paljon teille onnea, ihanaa kuulla!
      Tiedän tuon tunteen kun haluaisi testailla kokoajan 🙂
      Koskaan ei voi huomisesta tietää.. mutta kun saitte vihdoin alulle sen, jota olette jo kauan haaveilleet niin nauttikaa! Ja se mitä siihen stressittömään elämään tulee, niin ei se pieni ihmisen alku pienistä hätkähdä, kun kerran on päättänyt kyytiin lähteä 🙂

      Mago
      Toivottavasti tänään on edes hieman parempi päivä. Kyllä surra saa ja pitääkin, ja ihanaa että pystytte tekemään sen yhdessä. Itselle lääkäri totesi ivf -hoitoja aloittaessamme, että kuutisen kertaa kannattaa ainakin yrittää. Tilastollisesti siihen mennessä raskautuminen useimmiten onnistuu. Ja ehdottomasti jos ei onnista syksyllä niin haette vielä neljättä mahdollisuutta! Aina on tietenkin myös niitä, jotka eivät onnistu ja siihen prosenttuaaliseen ryhmään meistä kukaan ei halua kuulua. Me ollaan mietitty, että onhan se harmi jos ei nähdä omia kasvonpiirteitä jälkipolvessamme ja huomata toistemme luonteen ominaisuuksia.. Kuitenkin perhettä voi kasvattaa muillakin tavoilla, kunhan on siihen valmis. Hyvä, että olet saanut koirasta ulkoilukaverin. Silloin kun on vaikeinta ja ”harmainta” niin psyykkeelle olisi hyvä jaksaa vähintään 20min ulkoilla päivittäin. Olet ajatuksissani!

      Pullervo
      Koska sulla on toinen ultra? Jännittävää tuleeko korotetulla annoksella munasarjoihin piristymistä.

      Heimunen
      Hienoa, että olet työmaalle selvinnyt. Varmasti helpottaa hieman, kun saa välillä jotain muutakin ajateltavaa.
      Ihana tuo sinun miehesi.. hän on niin kiinnostunut tilanteesta, sinusta ja toiveet on myös hänellä katossa. Ja onhan se omalla tavalla hieman outoa, ettei sellaista ”tarraamista” pysty tuntemaan. Eli tilannetta voisi vaikka verrata siihen kun näet joululahjapakettisi kuusen alla… koko ajan raksuttaa että mitä tuon malliseen pakettiin mahtuu, pehmeä vai kova ja minkä verran se painaa… Tässä tavallaan odotellaan sitä parasta pakettia minkä ihminen voi saada.

      Pampula
      Aivan mahtavaa.. Uskotko nyt? 😉
      Kyllä sitä saa näin suuresta asiasta vähän ”seota”.

      Pippana
      Tsemppiä huomiseen ja tulehan kertomaan oliko arvot nouseet? Ja miten edetään?

      Vohveliini
      Todella hyviä uutisia.. teille on sitten koko jalkapallojoukkue valmiina 😉
      Kuinka monen päivän viljely teillä oli, kun oli jo 8 -soluinen?
      On varmasti mahtava olo, nyt sitten nautitaan ja odotellaan samantein vaikka se 9 kk 🙂

      Pinpin
      Hienoa, että keho toimii. Ja hyvä että olet saikkua ottanut!
      Kuinka monta alkiota sulatetaan? Kuinka monta teillä on pakkasessa odottamassa?
      Ihan mielettömästi tsemppiä tiistaille!

      Lumikko
      Tehtiinkö sulle ultraus?
      Eli voiko ovis olla vielä tulossa?
      Vai luovutettiinko noin vain…
      Tuohon alkoholiin voisin sanoa, että varmaan on hyvä muistaa kohtuus kaikessa. Itse olen hyvin vähän nauttinut yleisestikään alkoholia. Lasit kuohuvaa vappuna mäellä ja pullon siideriä juhannuksena. Ei koskaa mitään firman tilaisuuksissa. En ole apsolutisti, mutta itselle se ei mitään suurta nautintoa tuo ja omassa päässäni on myös tämmöinen tyhmä ajatus, että turhaa mä kaloreita siitä napsin… No nyt sitten siirron jälkeen olen ottanut pienen lasin punaviiniä JOKA ILTA! 🙂 Kysyin sitä lääkäriltäkin ja sanoi, että ei ole tieteellistä todistetta sen avusta. Lisäsi heti perään, että ei siitä varmasti mitään haittaakaan ole. Tuli sellainen olo, että halusi todeta tuon ensimmäisen lausahduksen vain kun etiikka käskee!
      Eli jos töissä katsovat sinua kieroon ja alkavat heti epäilemään niin ota ainakin lasi muodonvuoksi..

    • #6824
      Pampula
      Osallistuja

      Kiitos kaikille onnitteluista! Fiilikset täällä on aivan järjettömän mahtavat ja häkeltyneet 🙂 Uskottava se on,aamulla testissä luki kissankokoisin kirjaimin Raskaana! Ja tosiaan eka hoito tuotti tulosta,osalle tehtiin ivf ja osalle icsi,molemmista saatiin alkioita,kaksi odottaa pakkasessa 🙂 Mä niin toivon teille kaikille onnistumiset näissä hermoja raastavissa hoidoissa,olette kaikki ajatuksissani. Älkääkä ikinä luopuko toivosta! <3

    • #6825
      Haave-80
      Osallistuja

      Tuhannesti Onnea plussanneille! <3 Teidän onnistumiset valaa kyllä kovasti uskoa siihen, että itsekin joskus saa sen maailman odotetuimman lahjan itselleen! 🙂
      Kovasti tsemppiä odotukseen!!

      Täällä odotetaan edelleen ekan IVF-hoidon aloitusta. Sumutteet pitäisi aloittaa ensi viikolla. Jännitystä aiheuttaa alkaako menkat/vuoto taas ”etuajassa”, koska nyt on tullut vuotoa kahden viikon välein, eikä ole enää itsekään selvillä mitkä on ollu menkat ja mitkä välivuotoa.. saati että mistä tuo vuoto yleensäkään on johtunut. Katsotaan siis joudutaanko tässä vielä ensin ultraan, jos limakalvolla on jotain ylimääräistä, mikä aiheuttaa vuotoa noin tiheään.

      Lääkkeet on vielä apteekissa, enkä ole ehtinyt niitä hakemaan. Jotenkin vaan tuntuu siltä, ettei taida tarvita tähänkään kiertoon aloittaa kun maha juilii ihan kuin ois menkat taas alkamassa 🙁 Joku on aiemmin puhunut tuosta ”kela-korvauskatosta”, voiko joku selventää tarkemmin? Tuosta ei ole meillä ollut mitään puhetta. Sen verran vaan, että lääkkeet on kalliita.. 😛
      Tuntuu tässä vaiheessa, että sitä on valmis maksamaan vaikka koko omaisuutensa siihen, että tämä nyt onnistuisi.

      Tsemppiä myös kovasti pettymyksen ja epätoivon kourissa painiville! Uskokaa ja antakaa vielä se mahdollisuus sille, että teitäkin onnistaa!! 🙂

    • #6826
      Pipatsu
      Osallistuja

      Nyt valitettavasti vain omaa napaa…
      Täällä ollaan ihan palasina.
      Voi olla että ihtensä kasaamiseen menee tovi jos toinenkin, vaikka lopputulokseen olikin henkisesti jo valmistautunut.
      Veritestin tulos on meillä 9,5 eli siis nega. Menkkoja ootellaan nyt sitte alkavaksi.
      Tiistaina vielä hyperiin liittyen kontrollikäynti ja siellä varmaan selviää että miten edetään. Kun miullahan rakosta löytyi follikkeliultrassa rakosta jotain ylimääräistä ja sen tutkiminen alkaa nyt hoidon päätyttyä. Rakon tähystys ei kuullosta kovin mukavalta toimenpiteeltä, mutta minkäs voi. Pahimmassa tapauksessa joutuu leikkaukseen ja sillon menee toipumiseen oma aikansa taas.
      Naikkarista on taas kiinni hoitojen jatkot. Eli saadaanko vielä yksi hoito sieltä. Jos ei niin sitten pitää miettiä jotain muuta.
      Tulevaisuus on siis hyvin epävarma. Monta sellaista asiaa mihin ei voi ite vaikuttaa.

      Tsemppiä teille muille koitoksiin ja parempia lopputulemia kuin miulla.

    • #6827
      Salvia80
      Osallistuja

      Voimia Pipatsulle ja magolle! Ajatuksissani olette! Toivotaan Pipatsu, että että selviäisit vähemmillä operaatioilla kuin alunperin ajattelit. Älä lannistu!

      Paljon onnea ihmeistä plussanneille! Onnistumiset auttavat pitämään toivoa yllä! Tällä palstalla tosiaan voi nähdä ne onnistumisen ja pettymyksen ääripäät.

      Olen ollut todella väsynyt ja ensimmäinen vapaapäivä pitkiin aikoihin kertoo, että syksyn hoidoista aiheutunut stressi pitää hoitaa ensin alta pois ja saada elimistökin tasapainoon. Ruusukivut vaivaavat edelleen. Onneksi aurinko kohottaa mielialaa ja lenkki koiran kanssa tekee hyvää. Yritän etsiä elämästä asioita, jotka ovat hyvin.

    • #6830
      mago
      Osallistuja

      Pipatsu, olet ajatuksissani! Kyllä me vielä tuolta jostain suosta ylös noustaan. Näihin pettymyksiin alkaa jo pikkuhiljaa tottua ja turtua. Ei kai se auta kuin yrittää ajatella positiivisesti eteenpäin. Toivottavasti rakosta ei löydy mitään isompaa ja pääsisit mahdollisimman helpolla. Jäikö teillä vielä alkioita pakkaseen?

      Haave-80, mun mielestä Kelan maksukatto on 612€, meillä tuo meni jo heti umpeen hakiessa ensimmäistä satsia. Kaiken kaikkiaan maksoi yli 700€ mutta Kela korvaa mun tilille tuon välisumman. Yksi Gonal-F jäi täytenä jääkaappiin, mietin säästänkö sen syksyä varten vai mitä teen… Nyt saan sitten loppuvuoden lääkkeet 1,50€/kpl. Reseptille pyydän nyt kaikki särkylääkkeetkin. Senkin vuoksi olisi hyvä jos vielä tänä vuonna käytäisiin tuo kolmas hoito, niin saan siihen lääkkeet melkein ilmaiseksi.
      Tuosta vuodosta muuten (en muista kirjoitinko tuonne jonnekin sivun alkupäähän jo), mulla tulee hyvin usein ovulaation aikaan kunnolla veristä vuotoa ja kivut ovat sietämättömät. Lääkärit sanoivat tämän olevan normaalia. Eli siis vuotoon saa varautua parin viikon välein. Olisikohan sulla kyse siitä?

      Valkosiipi, olet ihana kun jaksat noin paljon kiinnostua meidän muiden hyvinvoinnista. Miten itselläsi menee?

      Lumikko, minä en ainakaan ole pitänyt nollatoleranssia. Stressi myös siitä kasvaisi liiaksi. Olen ainakin itse hoitojen aikana pari lasia juonut jos on ollut illanistujaisia tms., ja siirron jälkeen naukkaillut punaviinilasillisen joka ilta. Oikeastaan molempia olen koittanut, eli hoitoja aloittaessa menin nollatoleranssilla, mutta tajusin ettei siitä ole mitään hyötyä, ja sallinut itselleni lasin tai pari. Kummastakaan ei ole tähän mennessä ollut mitään hyötyä/haittaa.

      Pinpin, siellä on hyviä uutisia! Teillä taisi kuitenkin olla vielä useampi pakkasessa, jos en väärin muista niin jopa neljä? Onko Lääkäri puhunut nyt kahden alkion siirrosta, vai yhden?

      Vohveliini-, onnea matkaan! Laadukkaan yksilön olette matkaan saaneet. Niin minä myös kysyn että monenko päivän viljelyllä teillä mennään? Nyt paljon vauvaliimaa sinne suuntaan puhallellaan!

      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 8 kuukautta sitten mago.
    • #6832
      Miriam
      Osallistuja

      Hei taas kaikki pienen tauon jälkeen.

      Ihan hirmusti onnea plussanneille. Vaikka, täytyy myöntää, tulee pieni kateudenpistoskin, niin on todella kiva nähdä että kyllä alakulofiiliksistä myös moni pääsee nousemaan!

      Olen viime viikon suuren pettymyksen jälkeen vain ollut kotona. Kaksi viikkoa saikkua! Ensin olin shokissa, sitten toivoton, sitten surullinen. Nyt on nousemassa uusi taistelutahto ja ”minähän teen kaikkeni enkä luovuta” -asenne. Varasin ajan vyöhyketerapiaan, päätin tilata kaikenlaisia ravintolisiä netistä ja pistää ruokavalion netistä löytyvien munasolujen laadunparannusruokaohjeiden mukaiseksi. Ja alkaa taas urheilla enemmän verenkierron vilkastamiseksi. Ulkomaisia klinikoitakin olen jo listaillut (lännestä parempaa? idästä nopeammin?)

      Mutta halusin kysyä: Onko kenelläkään teistä koskaan mennyt niin huonosti kuin toi meidän IVF? Että kaikki tyssäsi jo heti hedelömittymistä seuraavana päivänä? Pelkään että tähän tulee vain tyhjää vastaukseksi, mutta uskallan silti kysyä…

    • #6835
      Lumikko
      Osallistuja

      Valkosiipi, kyllä tehtiin ultraus ja sen mukaan ovulaatio olisi vasta ollut tulossa. En voi ymmärtää, miten se on muka jäänyt testeistä huomaamatta.

      Miriam, ei kyllä ole (heh, vielä) noin ikävästi käynyt. Mutta kuitenkin minusta ollut vähän huono tulos, kun 20 munasolusta on saatu vain 3 alkiota. Yksi siirrettiin ekassa hoidossa tuoresiirrossa, 2 pakkaseen. PASissa toinen alkio kuoli sulatuksessa ja siirrettykin päättyi negatulokseen. Nyt tästä käynnissä olevasta IVF:stä on kyllä vaikea olla optimistinen, kun taas on tuoresiirron negan jälkeen vain 2 alkiota pakkasessa. Mutta jos nyt edes siihen siirtoon pääsisi..

      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 8 kuukautta sitten Lumikko.
    • #6837
      Pinpin
      Osallistuja

      Pipatsu *halaus*

      Valkosiipi Meillä on yhteensä 4 alkoita pakkasessa joista 2 sulatetaan tähän ja 2 jää seuraavaan. Olikohan niin että ne oli samassa oljessa niin yleensä otetaan vähintään se kaksi. Ja jos molemmat selviää niin molemmat laitetaan.

      Lumikko Mua kanssa ihmetyttää tuo luopuminen kierrosta. Oliko lääkkeellinen vai lääkkeetön? Ja onko teillä hoito alla? Kun varmaan huomasit niin mulla on menossa ivf:n jälkeinen lääkkeetön pas ja en minäkään saanut bongattua ovista (tai to tuli haamu) ja eilen sit olin sen takia ultrassa. Ja sit sain pregnylin vahvistaan ovista. Oon enemmän kuin harmissani et teillä meni noin!

      Miriam Way to go girl!! Hienoa että susta löytyy taistelutahtoa!

      Salvia80 Tsemppiä ja toipumisia!

      Ja tuohon alkoholiin mun on paha sanoa. Juon jos juon eli pari kertaa vuodessa. Ei vaan oo enää mun juttu, tosin nuorempanakin oltiin useasti selvistäpäin baarissa. Mulla on kaapissa useampi pullo viiniä ja viinaa, et jos tulee tarve niin sieltä sit kitusiin. Ja kyllä, meillä on yksi skumppapullo odottamassa spesiaalihetkeä ja tiedän sit et koska se korkataan. Itse nautin maksimissaan lasillisen 🙂

      Edit. Lumikko, nyt en ymmärrä yhtään enempää 🙁 Siis ovis tulossa ja pas:sta luovuttu. Kun niin mullakin oli tulossa ja sitä vauhditettiin piikillä. Ja ti siirto jos on siirrettävää.

      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 8 kuukautta sitten Pinpin.
    • #6839
      Valkosiipi
      Osallistuja

      Mago
      Sellainen tuli mieleen, että vaikka se hoito ei alkaisikaan enää tämän vuoden puolella niin kannattaa pyytää ne reseptit niin että saat ne haettua vielä tänä vuonna. Säilyykö lääke niin pitkään? Jossain reseptissä tai kelan paperissa mulla ainakin luki, että lääkkeet pitää käyttää ns. loppuun ennen seuraavien hakua. Itse jätin Synarela nenäsumutteenkin jääkaappiin kun jouduin hakemaan vielä uuden satsin ja siitä käytin vain 6/30 suihkausta.

      Unelma80
      Toivottavasti saadaan sinun kiertoon ”järkeä” ja hoidot aluilleen mahdollisimman pian. Itselle tuli muuten tuosta nenäsumutteesta (Synarela) olikohan jo toisena päivänä pientä tuhruttelua mikä meni kyllä nopiaan ohi. Lääkekatosta Mago jo kertoikin, että se on sen 612€. Ja todennäköisesti ne lääkkeiden hinnat on jo yhdestä kerrasta yli sen.. Itselle ainakin apteekissa heti kerrottiin että raja on ylittynyt, kun viimeisiä lääkkeitä hain ja ne sitten maksoi enää sen 1,5€/lääke. Kaikki hoitoon kuuluvat lääkkeet eivät kuitenkaan tähän kelan korvauksen pariin kuulu esim. Lugestronit (mutta ne ovatkin sitten muutenkin halvimmasta päästä).

      Pipatsu
      Onpas takapakkia sinulle ilmaantunut.. Mutta nyt täytyy kyllä saada kuitenkin sinut ensiksi kuntoon, ettei tule mitään suurempaa ikävää eteen. Pahaa pelkään, että tuo virtsaputken tähystys ei kyllä oo toimenpiteistä se mieluisin. Ei ainakaan se katetrin laitto.. Toivottavasti ei kyse ole mistään vakavemmasta ja pääset heti tutkimuksien jälkeen eteenpäin.
      Miten kauan tuota hoitopäätöstä pitää odottaa? Kuka sen päättää?
      Nyt kevättä mieleen ja valoa ajatuksiin. Kyllä tästäkin selvitään!

      Miriam
      Nyt on kyllä lippu hinattu niin korkeelle, että mahtaakohan edes salko riittää! Hienoa! Todella hienoa, että lähdet kokeilemaan niitä keinoja, joihin itse voi vaikuttaa. Ja keho on kuitenkin tässä asiassa se meidän tärkein työkalu, sitä pitää vaalia, siitä pitää pitää huolta ja sille täytyy antaa ymmärrystä. Itsellä on ollut joskus tapana piiskata itseäni hieman liikaakin (juokse ”läski” -ajatuksella vaikka en ole ikinä edes ollut lähellä ylipainoa).. silloin kannattaa myös pysähtyä miettimään, että näinkö kohtelisin esim. omaa lastani. Eli peiliin katsoessa: Lempeitä ajatuksia, arvostusta ja tyytyväisiä hymähdyksiä!

      Lumikko
      Koska siirron aika on?
      Milloin tiedät miten sulatuksen kanssa kävi?
      Mitäs jos molemmat selviävät sulatuksesta, siirretäänkö silloin kaksi?
      Ei kannata lannistua, sen verran vielä vähän on hoitokertoja mittarissa!

      Pinpin
      Nyt on kyllä hyvät mahdollisuudet onnistua!
      Olisipa hienoa, jos vaikka molemmat tarraisivat 🙂
      Miten muuten sulatuksessa, annetaanko jakaantua vielä vuorokauden, että nähdään ovatko täysin käyttökelpoisia? Vai näkeekö sen jostain muusta?
      Eli nyt viikonloppu äkkiä alta pois ja kokeiluun..

      (.)
      Ihanasti kevät lämmittää kasvoja, metsä tuoksuu hyvältä ja koiran kuono ei malta olla pyrkimättä sammaleen sekaan tutkimaan: ”Mikä hiirenkolo täällä on ollut?” Ihanaa kun ympärille tulee elämää. Ihan mahtavia ulkoilukelejä luvataan koko viikonlopuksi, joten kaikki kynnelle kykenevät korvasieniä kaivelemaan.. ja voihan siellä metsässä ihan vain myös retkituolilla istua ja kuunnella lämmin teekupponen kädessä.
      … hetkinen, se on viikko enää verikokeeseen … 🙂

      Onko muuten teillä lääkityksen jälkeen alkanut kierto normaalisti? Eli onko ne menkat odotettavissa sen 14 päivän jälkeen siirrosta?
      Mulla normaalisti oviksesta menkat alkaa n.10 päivän jälkeen, eli onko mahdollista, että toimii samalla tavalla myös hoitojen jälkeen? Rinnat ovat ainakin jo pahimman kivun yli päässeet..

    • #6840
      Lumikko
      Osallistuja

      Pinpin en ymmärrä minäkään. Lääkkeetön PAS menossa, joten se tästä kierrosta. Ollaan julkisella puolella, niin reagointi ei ole niin nopeaa kuin mitä oletan yksityisellä olevan.

      Valkosiipi tämä siirtokerta meni siis ohitse ovulaation bongaamattomuuden takia eli siirtoa yritetään vasta ensi kierrosta. Tuoresiirron jälkeen menkat ovat olleet vähän myöhässä, mutta lääkkeettömän (tai siis vain keltarauhashormoniavusteisen) siirron jälkeen menkat tullu mulla ihan ajallaan.

      • #6852
        Pinpin
        Osallistuja

        Oi voi, tuollaiset on juuri syy miksi mun pää ei kestäis julkista. En tiiä miten sitä kestää rahallisesti tätä yksityistä, mutta tähän asti on selvitty joten eiköhän jatkossakin 🙂 Tsemppiä!

    • #6843
      Vohveliini-
      Osallistuja

      Jee, Valkosiipi kohta pääset testaamaan! Onko mitään oloja?

      Toivottavasti Pipatsu tuleva toimenpide menee hyvin ja pääsette uuteen yritykseen 🙂

      Pinpin onnea siirtoon!!

      Meille siirrettin kolmepäiväinen eli jakautunut oikeassa tahdissa (Mago taisi kysellä).

    • #6851
      Heimunen
      Osallistuja

      Kevätaurinkoinen tervehdys!

      Täällä onkin jälleen ihania plussauutisia, onnea!

      Ja jälleen myös surullisia uutisia, lämpimiä halauksia!

      Täällä on yritetty pitää itsensä kiireisenä, niin piinapäivät menisivät nopeammin eteenpäin. Vielä pitäisi tämä viikko sinnitellä. Minkäänlaisia vahvoja oireita ei oikeastaan ole suuntaan eikä toiseen. Lutinukset kun aiheuttaa omanlaisensa oireet, niin raskausoireiden bongailu on haastavaa. Alavatsakipuja on ollut siirrosta saakka melkein koko viikon, nyt enää ajoittaisia vihlauisuja.

      Tsemppiä kaikille punktioon ja siirtoon suuntaaville!

    • #6853
      pullervo
      Osallistuja

      Hui kun tämä palsta on aktiivinen! Kiva juttuhan se, että tarinoita riittää, mutta ei meinaa perässä pysyä, mitä kenellekin tapahtuu. 😀

      Me_82, kyllä te olette onnen ansainneet eikä se mikään vääryys ole, että jo ensimmäinen hoito toimii. 🙂 Iloitsen teidän puolestanne.

      Pampula, onnea plussasta!! 🙂 🙂

      Mago, itsekin olen jotain kirjallisuutta lukenut*? Mitä kirjoja lainasit ja olivatko hyviä?

      Vohveliinin kyytiläiselle paljon onnea matkaan!! Täällä ollaan peukut pystyssä. 🙂

      Heimusella vielä hetkii piinaa jäljellä. Voimia niihin, toivotaan että aika menisi nopeasti.

      Joku kyseli alkoholista. Itse en ole ollut täysin ehdoton, mutta yleensäkin määrät, mitä käytän ovat pieniä, lasi viiniä ruuan kanssa oikeastaan, joten en usko sillä olevan vaikutusta.

      Pipatsulle pahoittelut!! Tosi tympeää tuo, että löytyy jotain asiaan liittymätöntä, mitä pitää alkaa tutkimaan. Sitten joutuu olla vielä siitäkin huolissaan ja kaiken lisäksi vielä seuraava hoito voi viivästyä. Halauksia!

      Valkosiivelle ihanan positiivisiä ajatuksia. Kiitos niistä! 🙂

      Itsellä oli ultra taas perjantaina. Nyt oli vastettakin tullut, molemmin puolin kymmenkunta 8 mm rakkulaa. Jes! Tänään taas seurataan. Vähän on kaikunut tietyt lääkärin sanat viikonlopun aikana.. ”seurataan ahkerasti, ei me sua teholle näillä lääkkeillä haluta”.. Ja ”oot ihan meidän haastavimpia potilaita”.. Vielä ei tiedetä, milloin punktio mahdollisesti olisi. Toivon itse, että olis jo tällä viikolla, tuskin ennen perjantaita kuitenkaan.

    • #6861
      Mietteliäs
      Osallistuja

      Onpa täällä uutisia laidasta laitaan. En ole käynyt vähään aikaan lukemassa, kun olen pyörinyt oman napani ympärillä. Vilpittömät pahoittelut Mirjam ja muut pettymyksiä kokeneet, ja suhteellisen vilpittömät onnittelut Me-82 ja Pampula – kateellinen olen, ei voi mitään.

      Meidän kahdeksansoluinen loistoyksilö ei tullut jäädäkseen. Hullua, mutta perjantaiaamuna ennen testiä olin varma, että se on plussa. Miehellekin hykertelin vain torstaiiltana, että ”herätän sut sitten, jos on plussa…” (oli menossa yövuoroon). ”Entäs jos ei ole?” ”Hmph, eihän mun sit tarvii sua herättää.” Olin siis tosiaan täysin siinä käsityksessä, että se ei ole vaihtoehto. Kuinka tyhmä sitä voi olla? No kyllähän mies heräsi siihen hysteeriseen itkuun vaikka en varsinaisesti mennytkään herättämään… Perjantai olikin sitten elämäni tähän asti eksoottisin työpäivä, mutta jotenkin siitä selvisi kun pisti työnaamarin päähän (kuvaannollisen, en ole sentään sirkuksessa töissä).

      Lauantaina mulla oli omat kaverisynttärijuhlat (33v). Suurin osa vieraista oli läheisiä ystäviä, jotka ainakin jollain tasolla tiesivät tilanteestamme. Paitsi se yksi pariskunta, joka tuli maha pystyssä ovesta iloisena onnittelemaan päivänsankaria. Eipä sitten kukaan tiennyt, että heillä ensimmäisen lapsen laskettu aika elokuussa. Tottakai, kesällä oli häät ja nythän niitä lapsia ”kuuluukin alkaa tekemään”!!!!! Ei helveltti, jos suoraan sanotaan, niin enpä ole vielä yhtä vaikeassa näyttelytilanteessa ollut edes perjantaina töissä. Kaikkea sitä huomaa osaavansa tehdä. Onnittelin sujuvasti ja juttelin mukavia puoli tuntia kunnes alkoi oksettaa, piti vaihtaa seuraa… Synttärit meni muuten kivasti, kaikki viihtyivät, paitsi minä, mutta itsepä halusin pitää juhlat sillä riskillä, että testi edellispäivänä on negatiivinen. Mutta kun kutsut oli lähetetty 2 kk sitten, jolloin en ollut edeskäynyt lääkärissä… Enkä kyllä arvannut, että ihan noin menee.

      Siirron jälkeen en käynyt täällä, kun oli sellainen ”kel’ onni on se onnen kätkeköön.” No, eipä ole onnea enää.

      • #6878
        Parisienne
        Osallistuja

        Hattua nostan sinulle että pystyit esittämään iloista ja viemään synttärijuhlat loppuun asti!! En ole yhtään varma itse olisinko pystynyt, mutta ei siinä varmaan ihan kauheasti vaihtoehtoja ole, näihin täytyy vaan totutella.
        Itselleni käynyt vähän vastaavaa, mutta en ollut yhtä urhea kuin sinä vaan olen livennyt paikalta (toki eivät olleet omat juhlani)…
        Raskausuutisia satelee ja tottakai ne ovat kertojalle ihania uutisia mutta minä en vaan osaa olla tämän tuskan jälkeen kovinkaan iloinen heidän puolestaan. Valitan ja se voi kuulostaa katkeralta mutta tällä hetkellä ei parempaan pysty. Kaikki voima menee siihen ettei romahda tiedon kuultuaan ja ala itkemään joten siinä on onnittelemiset nieleskelyltä vaikeita. Juuri miehelleni tokaisin, että erakoituminen on lähellä kun juuri ja juuri jaksaa tämän asian omien seinien sisällä mutta en jaksa mitään ylimäärästä painolastia liittyen tähän…Ja valitettavasti toisten onnistuminen lisää vaan tuskaa siitä että miksi tuokin milloin minun vuoro saada kertoa jollekin iloisia uutisia 🙁

        Katkeroitunut 🙁

    • #6862
      pullervo
      Osallistuja

      Halauksia mietteliäs! <3 Ihanasti jaksoit olla positiivinen siirron jälkeen. Tiedän tunteen. Ja tuo nuo synttärit, on kyllä ollut hrujan vaikea tilanne. En tiedä, miten itse oisin kestänyt.. Ehkä se ois ilta nieleskellen mennyt, mutta seuraavasta yöstä ei olisi tullut kyllä mitään. Voimia ja tänne vaan juttelemaan ja purkamaan pahaa oloa.

    • #6865
      Haave-80
      Osallistuja

      Mietteliäs
      Tiedän niiiiiin täysin miltä sinusta tuntuu. Tuntuu, että omassa kaveripiirissä muut tosiaan tekee niitä lapsia liukuhihnalla. Ensin naimisiin ja sitten lasten aika. Onhan sitä meiltäkin jo useasti kyselty, että joko ootte päivää päättäny ja joko pullat on uunissa. Meijän tilanteesta kun ei tiedä tällä hetkellä kuin pari läheisintä kaveria. Töissä en oo kertonut kellekään, eikä kummankaan vanhemmat tiedä. En sitten tiiä oisko asiat jotenki helpompi käsitellä, jos tästä ois jutellu avoimemmin. Tuskin kuitenkaan poistais sitä katkeruutta ja pahaa oloa tai jopa ihan konkreettista kateutta, mitä kokee kun kattelee muiden ”perheonnea”. Kavereiden facebook-sivut on vauvakuvia/videoita tulvillaan, jotenki vaikea kuitenkaan sulkea sitä kaikkea pois. Se on vaan nyt kestettävä. Mulla on kuitenkin vahva usko, että täältä noustaan vielä 🙂

      Mulla alkoi tänään vihdoin sumuttelut. Suprecur 2 x 4 kertaa päivässä.
      Eka ultra sitten huhtikuun alussa, jolloin alotetaan piikittely ja punktio/siirto näillä näkymin osuis viikolle 16.
      Onko teille tullut millaisia oireita sumuttelusta?

      Aurinkoisia ajatuksia ja fiiliksiä kaikille!! 🙂

    • #6867
      Pinpin
      Osallistuja

      Mietteliäs Halaus!

      pullervo Pakko kertoa et eka lääkäri oli laittanu papereihin et mulla on vaikeasti lähestyttävä kohtu 😀 Toinen lääkäri oli toista mieltä.

      Omaa napaa. Tänään siirto. Matkaan lähtee yksi täydellinen ja yksi mahdollinen selviytyjä. Lisäksi oli aloitettu yksinäisellä joka ei selviytynyt. Eli pakkaseen jäi vain yksi. Mieli taas liian iloinen. Kun osaisi malttaa…

      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 8 kuukautta sitten Pinpin.
    • #6868
      Felia
      Osallistuja

      On ollut mukavaa lukea täältä onnistumisuutisia, onnea kaikille plussanneille! Antaa toivoa, että ehkä minäkin vielä joskus…

      Meillä välikierto ekan tuoresiirron jälkeen on nyt ohi ja nyt alkaneeseen kiertoon PAS suunnitteilla. Tänään alkoi Progynova tueksi ja ensi viikolla ultraan. Ihanaa päästä taas asiassa eteenpäin, ainakin toistaiseksi vieläpä toiveikkaana ja oikein hyvillä mielin 🙂

      • #6872
        Liitu
        Osallistuja

        Tervehdys kaikille!

        En ole sitten loppukesän/alkusyksyn jälkeen tänne kirjoitellut, aina silloin tällöin käynyt lukemassa teidän kuulumisianne ja hoitojen vaiheita. Paljon tsemppiä kaikille, jotka käyvät läpi pettymyksiä parhaillaan tai piinailevat. Ja onnittelut tietysti plussanneille! Ne antavat aina toivoa, että jos vaikka joskus se plussailija olisin minä.

        Hymyilytti tuo Pinpinin kommentti tuosta ”vaikeasti lähestyttävästä kohdusta”… 😀 Ja koin aivan vastaavan tilanteen Mietteliäs loppukesästä, kun pidimme mieheni synttärit. Eräs pari kanssa purjehti paikalle, kieltäytyi kuohuvasta ja kertoi raskaudesta. Se tuli niin yllättäen ja arvaamatta, ja musta tuntuu, että menin jonkinlaiseen shokkiin, sillä koko loppuillan juhlien ajan olin aivan ylipirteä, liian iloinen ja energinen.

        Itselläni on siis takana viime vuodesta kolme ivf/icsi -hoitoa, ja kaksi pas:oa, mutta ei plussan plussaa tahi edes kiinnittymisyrityksiä. Loppuvuoden pidimme paussia ihan oman jaksamisen vuoksi ja nyt tähän kiertoon, ensi viikolla, olisi alkamassa uusi yritys. Vaihdoimme myös klinikkaa ja ensimmäistä kertaa kokeillaan pitkää kaavaa. Jännittää ihan hirveästi tuo pitkä kaava, ja se piikkien määrä, sillä alasajo tehdään pistoksin. Piikkikammoa toivottavasti tällä kertaa helpottaa Emlan käyttö. Halusinkin kysyä, onko teillä kenelläkään kokemusta tuosta Emlasta ja entä miten kauan tuo alasajo vaihe on kestänyt? Luin, että se kestäisi noin 12-14 päivää?

        Ristiriitaiset fiilikset: sitä on niin odottanut tämän uuden hoidon alkua, mutta nyt jännittää ja hermostuttaa ihan hirveästi. Noh, eiköhän se siitä taas, kun kaikki alkaa…

    • #6873
      Vohveliini-
      Osallistuja

      Liitu, tsemppiä uudelle kierrokselle!!! Mulla ei oo valitettavasti pitkästä kaavasta kokemusta.

      Pahoittelut Mietteliäs!! Noi on kamalia kun ei saa varautua raskausuutisiin vaan tieto tulee yllättäen pain naamaa. Mä haluisin ainakin tietää etukäteen ja vaikka jotenkin teksatrilla/sosiaalisessa mediassa niin sais asennoitua asiaan.

    • #6874
      Vohveliini-
      Osallistuja

      Liitu, tsemppiä uudelle kierrokselle!!! Mulla ei oo valitettavasti pitkästä kaavasta kokemusta.

      Pahoittelut Mietteliäs!! Noi on kamalia kun ei saa varautua raskausuutisiin vaan tieto tulee yllättäen pain naamaa. Mä haluisin ainakin tietää etukäteen ja vaikka jotenkin teksatrilla/sosiaalisessa mediassa niin sais asennoitua asiaan.

      Pinpin liimaa pienelle kyytiläiselle ja onnea matkaan!

      Omassa navassa ei ihmeempiä, välillä juilii ja välillä ei.. Alkuun olin hyvinkin positiivisella mielellä ja varma että onnistutaan mutta nyt rupee epäilykset ja epätoivon tunteet pyrkimään myös esiin, kovasti jo polttelisi testit!!!!

    • #6879
      Pinpin
      Osallistuja

      No niin. Pas takana ja kaksi kyytiläistä mukana. 20 minuuttia klinikalle tulosta oli jo kaikki kunnossa. Nyt sit ollaan lauhkeita kuin lammas testiin asti xD Huomenna gonapeptyl ja tänään jo lugesteronit. Nyt ei tarvita kuin onnea.

    • #6880
      Heimunen
      Osallistuja

      Pullervolle tsempit punktioon! Hienoa, että lääkkeet tepsivät, toivottavasti ei liian hyvin.

      Haave80, tsemppiä hoitokiertoon! Mulle ei tullut kovin vahvoja oireita sumuttelusta, jos en ihan väärin muista. Lääke oli kyllä muistaakseni eri.

      Lämpimiä halauksia Mietteliäs! Oletpa joutunut ahdistavaan tilanteeseen. Tuollainen tuntuu kaksinverroin kurjalle, paha mieli siitä, ettei itse voi ilmoitella vauvauutisia ja toisaalta huono omatunto, kun ei pysty iloitsemaan toisen onnesta. Töissä kuului jokin aika sitten vauvauutisia, mutta en ole pystynyt vieläkään puhua kyseiselle henkilölle vauvasta. Varsinkin, kun piinapäivät on päällä, niin tuntuu ylivoimaiselta.

      Felia, onnea PAS-hoitoon! Paljon kevyempi setti tiedossa, kun ivf-kierto.

      Liitu, tervetuloa taas mukaan ja onnea matkaan!

      Samoilla fiiliksillä mennään Vohveliini! Vielä jaksaa piinailla hetken!

      (.) Piinapäivät alkavat vähitellen lähestyä pelonsekaisia loppuajan päiviä. Nyt alkaa olla olo, että kuukautiset alkavat, milloin tahansa. Viime tuoresiirrosta tuhruttelu alkoi pp8-9. Hetkittäiset alavatsakivut jatkuvat edelleen, niitä on ollut melkein koko ajan siirron jälkeen. Vatsa ja rinnat ovat jotenkin pehmenneet ja Lutinus-vuoto lisääntynyt, joten odotukset eivät ole korkealla. Perjantaina olisi veritesti ja viikonlopun yli pitää kärvistellä tulosta. Ehkä jonkun testin teen loppuviikolla kotona, vaikka PAS-plussa ei kyllä näkynyt kotiraskaustestissä (varmaan joku halppistesti kyllä).

      Onnea Pinpinin kyytiläisille! Pitkää matkaa toivotaan 🙂

    • #6900
      Pipatsu
      Osallistuja

      Liitu,
      emla puuduttaa, mutta myös supistaa verisuonia. Minulla käynyt niin että on joutunut vaihtamaan kanyylin laitto kohtaa sen takia ett suonet paenneet emlan takia olemattomiin. Mut muutenhan se on hyvä piikkikammoiselle.

      Parisienne ja mietteliäs,
      Ymmärrän teidän tuntemuksianne kyllä täysin. Ja voi kyllä, katkera olen minäkin. Ja sille tunteelle ei tässä hetkessä voi mitään. Tunnen suorastaan vihaa helposti raskautuvia ja lapsiperheitä kohtaan. En halua osallistua mihinkään iloiseen koko perheen tapahtumaan, lähteä lomailemaan ulkomaille hotelliin joka pursuaa altaaseen juoksevia ja kiljuvia lapsia tai viettää iloisia synttäreitä joissa lapsia ja aikuisillakin kaikilla joko lapsia tai ainakin tulossa ja ainoat puheen aiheet kahvipöydässä on raskaus/imetys/meidän Matti/Maija teki sitä ja tätä ja sitte katsotaan valokuvia näistä joita sitten huokaillaan kun on ihania. Aarrgghhhh!

      Oma napa:
      Kiitos tsemppaamisesta. Palasten kasaaminen on taas kerran oma projektinsa ja nyt vielä painaa muutkin murheet niin aikanahan se vie. Joskin olen huomannut joko tietoisesti tai tiedostamattani ”unohtaa” ett koko hoitoa on edes tehty. Eihän se oikeastaan ole mahdollista, mut auttaa jaksamaan. Luultavasti suru kaatuu niskaan sitten myöhemmin kuitenkin. Mut se on sen ajan murhe. Nyt on pakko yrittää keskittyä muihin juttuihin.
      Kävin tiistaina hyperin kontrollikäynillä ja se oli jo ok. Siinä samalla sitten pohdittiin ett mitähän siellä rakossa mahtanee olla. Lääkäri kuvaili sitä pallukaksi jonka koko 29mm x 17 mm. Sijainti rakon ja kohdun välissä, mahdollisesti liimannut ne yhteen.
      Jatkon piti selvitä tällä viikolla, mut urologi ei ole paikalla kun vasta pääsiäisen jälkeen joten homma siirtyi sinne asti. Vaihtoehdoja on kuitenkin kaksi. Olipa se mitä hyvänsä niin jos se on pinnallinen niin se höylätään, mut jos se on mennyt rakon seinämän läpi (kuten epäilen) niin sitten otetaan rakosta pala pois, ommellaan kiinni ja iloitaan katetrista muutama viikko.

      Kävin tiistaina Dextran yleisöluennolla Hki:ssä. Juttelin sitten omakohtaisesta hoidostani ennen pois lähtöä ja miten voi olla eri lääkäreillä eri näkemykset asioista. Kyllä sekin pisti miettimään, kun minullahan on ollut kahdessajulkisen hoidossa pregnyl siirron jälkeisenä tukena. Varsinkin viimeksi ihmettelin kovasti annostusta. Se ei tuntunut itsestä hyvältä. Nyt kun kysyin asiaa yksityisen lääkäriltä niin aiheellinen oli mietintäni. Väärällä annostuksella on on jopa haittaa. Kiva.
      Toinen asia jota olen paljon pohtinut on se kun AMH arvoni oli jo 2010/2011 vuoden vaihteessa ikäisekseni alhainen. Nyt on tehty julkisella kaksi hoitoa pitkällä kaavalla joka tuntui endon suhteen helpommalta, mutta oman toiminnan palaaminen hoidon jälkeen on ollut todella pitkä aikainen prosessi. Ja on noussut huoli että mitä jos se oma toiminta ei sieltä enää alakkaan. Kysyin tätäkin ja lääkäri oli ihan ihmeissään pitkästä kaavasta juurikin tuon alhaisen AMH arvon takia. Pelkoni ei siis ollut aiheeton vaan siinä voi oikeasti käydäkin niin että omatoiminta hiipuu kokonaan.
      Voitte arvata millaisia ajatuksia tällainen tieto herättää.

      Vielä emme tiedä saataisiinko julkiselta kolmatta hoitoa, mut näiden saatujen tietojen pohjalta ei nyt oikein tiedetä mitä haluamme. Hyvin ristiriitaiset tunnelmat on. Aikaa kuluu ja vääränlaisella hoidolla voi olla jopa haitallista vaikutusta meikäläisen rupusiin munaskuihin.
      Ja sekin ett nyt on hakattu päätä seinään samoilla lääkkeillä jo monta kertaa. Eikö pitäisi jo kokeilla jotain muuta.

      Lääkäri totesi että 80% on aivan sama millä kaavalla ja lääkkeillä hoito tehdään ja lopputulos on silti onnistuminen. Lopuille pitäisi tehdä henkilökohtainen suunnitelma ja ottaa yksilöinä, koska näille 20% se ei todellakaan ole aivan sama.

    • #6904
      Miriam
      Osallistuja

      Halauksia Mieteliäs ja Parisienne ja Haave! ”Ihanaa” kuulla että teilläkin nämä vihat ja kateudet ja katkeruudet ihan normaaleja tunteita. Niistä kun itsensä lisäksi muutkin jo tuntuvat syyllistävän minua, esim. se ainoa ystävä jolta en kateutta onnistu kätkemään, ja mies.

      Pääsen kesällä naimisiin (kyllä! pääsen! en mene! lapsia ei hankita vaan saadaan ja naimisiin ei mennä vaan päästään), ja ”onneksi” kaksi (entistä?) parasta ystävää eivät pääse häihin, koska ovat juuri niinä päivinä synnyttämässä. Mutta polttareihin he pääsisivät. Listasin juuri bestmanille polttarilistatoivetta. En halua parhaita ystäviäni sinne maha pystyssä pilaamaan Minun Päivääni! Mutta enhän minä saa ei-haluta heitä..!?

      Pipatsu, jep. Jep jep JEP. Hirveätä kuulla tuollaista. Tsemppiä kauheasti. Toivotaan nyt todella ettei kuitenkaan mitään haittaa ole saatu aikaan siellä julkisella. Ettäkö asiantuntijoihin voisi luottaa… Me siirryttiin Dextraan viime vuoden lopulla. Oltiin aiemmin julkisella ja Väestöliitossa. Dextrassa lääkäri vain ensikäynnillä pudisteli päätään ja ilmaisi olevansa hyvin nolostunut koko lääkärikunnan puolesta siitä, miten noissa muissa paikoissa on toimittu. Esim. polyyppi joka mulla lienee ollut ollut jo pitkään, no, sitä ei vain ollut huomattu (Dextran laitteella näkyi selvästi) vaikka olin monta kertaa valitellut välitiputteluista ja kysellyt tutkimismahdollisuuksia. Ja sitten kun polyyppi oli todettu, mulle suostuttiin silti tekemään inssi ennen sen leikkausta, vaikka saattaa osua polyyppiin ja tehdä pahaa jälkeä. Ja olin insseihin piikitellyt hormoneja jotka voi kuulemma jopa pahentaa endoa, vaikka on olemassa parempi vaihtoehto (rintasyöpälääke Letrozol), jota ei voida julkisella määrätä administratiivisista syistä.

      Meilläkin olisi IVF-suunnitteluaika julkiselle toukokuussa. En tiedä suostuvatko ylipäätään ottamaan meitä enää sinne, mutta pähkäillyt olen, ja kyllä se oma terveys on niin tärkeä asia, että todennäköisesti jatkan suoraan aihnoastaan yksityisellä. Omien raharajoitteiden lisäksi se mikä houkuttaisi julkiselle on, että haluaisin ”kostaa”, nimittäin vähän itsekin päästä käyttämään näitä yhteiskunnan varoja! Kun lapsiperheet saa kaikenlaisia tukia, niin tuhlaisin minäkin nyt edes nämä siitä kartoittamastani veropussista..!

      Status: Vaikka olo on yhä tosi kurja ja pelokas IVF-fiaskon suhteen (ovatko soluni vain fundamentaalisesti liian huonoja jakautuakseen?) alkaa silti pieni toivo nousta (ehkä toisella kerralla joku solu vaikka jakautuisikin). Uutta ruokavaliota olen noudattanut orjallisesti jo lähes viikon. Mikään muu ei saisi kyllä motivoitua tällaiseen itsekuriin kuin se lapsoseni tuolla jossain avaruuksissa. Vyöhkyeterapian aloitin eilen, ja tilasin isot paketit erilaisia lisäravinteita Jenkeistä.

    • #6906
      Felia
      Osallistuja

      Miriam, kerrottiinko sinulle, mitä ovat ”administratiiviset syyt”, joiden takia eivät letrotsolia kirjoita julkisella? Minulle sitä nimittäin kirjoitettiin julkisella puolella ihan pyytämättä (kun Clomeilla ei saatu aina riittävästi vastetta).

      Inhottavaa, miten tulee noin eri näkemyksiä eri hoitopaikoista :/

      • #6907
        Miriam
        Osallistuja

        Oho, Felia! No kiva että ovat sielläkin kirjoittaneet sitten! Sanoivat yksityisellä, että julkisella ei määrätä niitä, koska lääkeyhtiö ei ole hakenut niille Kelasta ”lapsettomuuslääke”-statusta, eli ne ovat vain syöpälääkkeitä, minkä vuoksi (jostain syystä) niitä ei naikkarilta haluttaisi määrätä…

        • #6909
          Haave-80
          Osallistuja

          Miriam
          Mulla oli kans Letrozol käytössä tokassa inssissä, kun ekan inssin clomit ei oikein kunnolla toimineet. Tai ongelma oli pikemminkin limakalvo, clomit ilmeisesti heikentää limakalvoa, kun taas Letrozolit ei. Se vaihdettiin mitään sen enempää kyselemättä. Itse en taas ollut kuullutkaan koko lääkkeestä ja vähän järkytyin kun kuulin, että se on syöpälääke.

          Kylläpä tässä itsekin miettii, että kuinka sekasin ja täynnä mömmöjä oma kroppa kohta on..

    • #6908
      Vohveliini-
      Osallistuja

      Heimunen, miltäs olo tuntuu?

      Pipatsu, teillä hankala tilanne. Tosi kurjaa jos hoidot menneet ”mönkään” sen takia että kaavamaisesti tehdään yhdellä tavalla koska aina on poikkeuksia 🙁

    • #6911
      pullervo
      Osallistuja

      Haave_80, mulla ei tullut oikeastaan mitään oireita sumutteiluista sillon ku pitkällä kaavalla viime kesänä/syksyllä hoito tehtiin.

      Pinpin, onnea sinun kyytiläisillesi! Pidetään toiveet korkealla, että plussa tulisi. 🙂

      Felia, kiva kun teilläkin homma etenee. Omasta mielestä usein raastavinta se paikallaan junnaaminen, askeleet eteenpäin saa mielen positiiviseksi.

      Liitu, tervetuloa takaisin! Onnea uuteen hoitoon, toivotaan, että pitkä kaava auttaa. Tuttu tunne tuo jännitys. Kyllä se siitä helpottaa ja toisaalta kuuluu myös asiaan.

      Heimunen, toivottavasti aavistelusi on väärä ja että plussa sinne testiin tulisi. Tule kertomaan sitten, miten käy.

      Pipatsu, toivotaan, että tuo virtsarakkotoimenpide olisi mahdollisimman helppo. Kuulostaa joka tapauksessa hurjalta. Ja huhhuh, millaisia juttuja olet saanut kuulla noista hoidoista. Toivottavasti tilanne selkiytyy ja tiedätte seuraavan askeleen hoitojen suhteen. Varmasti vaikeita päätöksiä.

      Miriam, kiva kuulla, että olet jo positiivisemmalla mielellä uuden hoidon suhteen. Ja monenlaista olet kokeillut tilanteen ja mahdollisuuksien parantamiseksi, peukku sille! Mulle määrättiin myös julkisella Letrozolia eli riippuu varmaan aika paljon polista, mitä määräävät.

      Itsellä tältä päivältä punktio takana. Meni ihan hyvin. Vasemman puolen punktointi oli tällä kertaa melkoisen kivulias, mutta kyllä siitä selvisi ja eipä sitä kipua kauaa tarvinut kestää. Edellisellä kerralla itse punktio oli kivuttomampi. Välillä juilii vatsaa, mutta muuten olo on kohtuu hyvä. Tuo juominen vaan tuottaa tuskaa! Jotenkin saan siitä vaan huonon olon, kun yritän liikaa juoda.
      Soluja saatiin 20, en oikein tiedä, montako rakkulaa tyhjenneettiin. Nyt pitää viikonlopun yli sitten jännätä, miten niille käy. Ja sekin jännitysmomentti tässä toki on, että päästäänkö siirtoon ja mihin oma olo kehittyy. Sairaslomaa sain nyt neljä päivää. Oma pelko on, että solujen joukossa on paljon epäkypsiä, koska rakkuloiden koossa oli huomattavia eroja. Mutta aika näyttää. Tällä hetkellä toki tyytyväinen olen tulokseen. Aikoivat nyt tehdä osaan ICSI:n eli sellainenkin ero viimekertaiseen.

    • #6914
      Valkosiipi
      Osallistuja

      Lumikko
      Ikävää, että sulla tuo ovulaatio oli vasta tulossa eikä siksi siirto onnistunut. Se on niin vaikeaa hyväksyä, että ei voida edetä heti eteenpäin vaan pitää odottaa. Ne, jotka eivät tilannetta ole kokeneet harvoin pystyvät ymmärtämään sen, että mistä se ”hoppu” johtuu. Mitä muuta muistat odottaneesi monta vuotta niin kuumeisesti piinaten itseäsi joka kuukausi? Voimia kuitenkin sinulle odottamiseen, kyllä se vielä palkitaan!

      Vohveli
      Mikä tilanne?
      Onhan niitä tuntemuksia tullut… järjen ja sydämen taisteluakin…

      Heimunen
      Miten olet pärjännyt?
      Olit tänään ilmeisesti veritesteissä, olitko niin myöhään että et ehtinyt tuloksia saamaan? Niiden valmistumisessa kun ei montaa tuntia mene. (ainakaan julkisella)
      Toivotaan, että kivut eivät johdukaan menkoista..

      Pullervo
      Aivan mahtavaa. Todella hienoa, että vihdoin oikea lääkeannostus on löytynyt ja pääsit punktioon. Ja todella huikea määrä oli loppujen lopuksi noita solujakin. Tiedätkö yhtään kuinka moni oli ennakoitu olevan ns. oikean kokoisia? Itselle silloin ennakoitiin yhdeksää, joista punktiopäivänä sain tietää että seitsemän toteutui. Tottakai kaikki eivät kypsiä ole, mutta kyllä tuolla määrällä jo niitä kypsiäkin on jokunen pitänyt mukaan eksyä, ei sitä punktiota olisi muuten tehty! Ja se mitä tulee tuohon lääkärin kommenttiin, niin kannattaa olla ylpeä siitä. Sinua siis todellakin halutaan tarkkailla ja aina kun lääkärit saavat eteensä todellisia haasteita syntyy myös suuria tuloksia! Tuo veden juominen ei kyllä oo helppoa itsellekään ollut, normaalisti juon päivässä kaksi lasia maitoa ja se siitä. Nyt sitten olen jatkanut tätä juontia niin että se kolmisen litraa menisi kiduksiin päivittäin ja kyllä vessassakin saa sitten rampata sen normaalin 3 kerran sijaan vähintään 6 kertaa. Rentouttavaa viikonloppua ja hemmottelua rakkaan seurassa. Ja mieli kohti siirtoa!

      Mietteliäs
      Pettymys on niin suuri epäonnistumisen jälkeen, mutta surra saa!
      Mielestäni on hyvä myöntää rehellisesti itselleen, ettei täysin pysty olemaan onnellinen muiden onnesta. Ei kateudessa aina ole pelkkää pahaa, päinvastoin, se kertoo siitä kuinka toivottu tila olisi itsellekin ja kuinka paljon sitä nyyttiä perheeseen kaivataan. Hienoa, että jaksoit tilanteesta selvitä ja kannattaa kuitenkin muistaa, että ystävällesi varmaan tila on todella toivottu ja ei sitä onnea itsekään olisi helppoa ruveta peittämään.. Ja onneksi edes joillain se on noin helppoa, jos kaikille tämä vauva -projekti olisi niin työn ja tuskan takana, ei me hyvää hoitoa niin ”helposti” saataisi..

      Parisienne
      Katkeruutta on varmasti meistä moni kokenut.
      Itselle kävi niin kun ystävä pyysi kylään kertoakseen vauvauutisen, luulin että menevät kihloihin ja otin kameran mukaan. Sitten kun kuulin, että vauvaa odottavat tuli niin järkyttävän huono-olo että oli pakko mennä vessassa käymään. Jos olisin ollut jossain muualla olisin voinut vannoa, että ruokamyrkytys oli iskenyt.
      Se on mielenkiintoista miten keho voi toimia niin tunteiden mukaan. Älä kuitenkaan katkeroidu vaan pidä sisimpäsi avoimena, sillä kyllä niitä ihmeitä tapahtuu!

      Haave80
      Tuntuu varmasti hyvältä kun olet saanut päivämääriä, jolloin tehdään todellisia taikoja. Ei tuota sumuttelua kannata ”pelätä”. Ne oireet on niin yksilöllisiä, mutta mielestäni ainakin itselläni ne olivat todella vähäisiä siihen nähden mitä mahdollisuuksia se tuo.

      Pinpin
      Onnellisia hetkiä ja rentouttavaa viikonloppua!
      Tule ihmeessä kertoilemaan tuntemuksistasi.

      Liitu
      Itsellä on ollut pitkän kaavan mukaan tämä ensimmäinen hoito, tosin nenäsumutteita käytettiin kp17 lähtien (Synarela) ja sitten piikittelyt aloitettiin seuraavan kierron kp4 alkaen (Puregon). Vähän vielä matkan varrella lisättiin annosta, että saatiin paremmin kasvamaan. Viimeinen nenäsumu otettiin Pregnylpiikin aamuna.

      Pipatsu
      Uskon, että mielessä pyörii paljon. Toivotaan kuitenkin, että kyseessä ei olisi se pahin mahdollinen tai jos sitten edessä on se operaatio niin onneksi sen tekevät varmasti ammattitaitoiset. Saadaan sinutkin takaisin kuntoon! Se jos mikä on nyt tärkeintä!
      Nuo lääkäreiden kommentit on kyllä välillä niin huvittavia. Ei kuitenkaan kannata lannistua, ei sinua varmasti huonosti ole hoidettu. Itse olen huomannut, että joillain lääkäreillä on tapana ”arvostella” julkisen puolen lääkäreitä ja osittain ihan siitä syystä, että tuo yksityisen puolen hakeutuneiden määrä kasvaisi. Ikävintä siinä on se, että iskevät silloin kun ihminen on ”heikoimmillaan”. Kyllähän kuka vaan meistä on valmis siirtymään sellaisen klinikan hoitoon, joka lupaa raskautumisen heti..
      Mutta jos vähänkään tulee sellainen olo, että kaipaat jotain muuta (hoidon suhteen) ja siihen on mahdollisuus, niin tartu ihmeessä tilaisuuteen. Onnistumiselle myös yksi tärkeä asia on se, että jaksaa itse uskoa ja luottaa ympärillä oleviin henkilöihin.
      Voimia sinulle ja jaksamista taisteluun!

      Felicia
      Monia on näkemyksiä, mutta pitää myös muistaa, että monia on hoidettavia. Se, on totta kun noita lääkepakkauksia lukee niin kyllähän sitä välillä pelästyy kun kuulee mihin kaikkeen jotain lääkettä käytetään. Mutta se, mikä on kuitenkin tärkein on se, että kaikki varmasti hakevat samaa lopputulosta!

      (.)
      Ja mitä minulle kuuluu…
      Kiitokset kysymisistä, oikein hyvää.
      Siirtopäivästä muutaman päivän päästä oli nippailuja ja sellaisia outoja vihlaisuja. Jossain vaiheessa rintojen kipu hävisi kokonaan ja sen jälkeen alkoi huonovointisuus. (yöllä olen valvonut useamman tunnin kun oksettaa niin paljon) Nyt sitten rintojen aristukset ovat palanneet ja pahaolo saapunut jäädäkseen. Tänään kp14 verikokeissa hcg 504. Eli kyllä, nyt se odotus alkoi taasen.
      Kaiken tämän kruunaa se, että saan tämän kaiken kertoa miehelleni hänen syntymäpäivänään. Ultrausaika on minun syntymäpäivänä ja toivottavasti tällä kertaa kuulemme lahjana sydänäänet. Ja ”kateuden” lisukkeena kerron vielä, että laskettuaika on meidän hääpäivänä, mikäli kaikki menee hyvin.

      En kerro tätä teille siksi, että haluaisin ärsyttää tai loukata. En todellakaan! Vaan siksi, että uskotte meillä kaikilla olevan mahdollisuuden. Ja edelleen uskon vahvasti myös siihen että positiivisuus ruokkii itseään. Toivon teiltä kaikilta siunausta, että tämä kyytiläinen pysyisi matkassamme ja toivon sydämeni pohjasta teidän kaikkien kokevan ne onnenkyynelee, jotka omaankin sieluun hiipivät kun hoitajan kanssa juttelin. Vaikkakin uskoin ja ”tiesin” jo etukäteen, että tämä ei voi olla muuta kuin plussa, niin kyllä, olin aavistuksen shokissa.

      Aivan ihanaa viikonloppua kaikille!

    • #6915
      Vohveliini-
      Osallistuja

      Valkosiipi!!! Aivan mahtavia aamunavaus uutisia <3 Lämpimästi onnittelut teille!! Älä yhtään pyytele onneasi anteeksi, saat olla onnellinen ja kertoa tuntemuksistasi, jonain päivänä saamme toivottavasti kaikki kokea saman <3
      Anteeksi kun en muista mutta mikäs hoito nyt teillä olikaan takana? Tai voisiko olla jopa kaksin kappalein, on nääs tuo hcg arvo aika hyvänkuuloinen? 🙂 Tulehan kertomaan joskus kuulumiset ensimmäisestä ultrasta, onnea vielä!

    • #6916
      pullervo
      Osallistuja

      Lämpimät onnittelut valkosiipi! <3 Ihanaa kuulla taas onnistumisia. Muutenkin tosi kauniisti kirjoitit meille kaikille. Ihania ja tsemppaavia sanoja. Nauti olostasi ja tule tosiaan kertomaan kuulumisia!

      Täällä olo ihan hyvä. Illalla tuli pieniä edellisestä hyperistä tuttuja tuntemuksia, mutta tuntuvat nyt aamulla olevan tipotiessään. Huoh. Jossain taustalla se kuitenkin kummittelee ja kova pelko on edelleen, että se iskee päälle. Rakkuloita tyhjennettiin vähän vähemmän kuin edellisessä pitkän kaava hoidossa, joten kai se tekee hyperin mahdollisuuden pienemmäksi. Tiedättekö, vähentääkö tuo lyhyt kaava ihan muutenkin hyperin todennäköisyyttä vai onko se vaan tuosta rakkulamäärästä ja tuurista kiinni? Muuten mieli on ollut matalana, kun pitänyt taas pettyä ystäviin. Parille kaverille sanoin, että perjantaina olen menossa punktioon. Odotin eilen koko illan, että olisi tullut viestiä, miten se meni.. Mutta täysi hiljaisuus. Itse kun välillä yrittää olla avoimempi, että asia ois helpompi ottaa puheeksi, niin sitten käy näin. Parempi kai sulkeutua vaan omaan kuoreen. Ja lapselliset tuttavat haluaisivat nähdä, mutta jotenkin on olo, että mulla ei oo niiden vauvaperheiden kanssa yhtään yhteistä puheenaihetta.

    • #6918
      Heimunen
      Osallistuja

      Ihanaa, kun täällä eletään mukana kaikkien piinailuissa. Verikokeissa kävin eilen, mutta tulokset saan vasta maanantaina. Ei tämä tilanne edelleenkään hyvältä näytä. Verinen vuoto ei ole alkanut (viimeksi alkoi tuhru PP8), mutta Lutinus+valkovuoto on runsasta ja vatsakrampit jatkuvat. Tänään tein kaapissa kuljeksineen raskaustestin ja siitä tuli puhdas nega.

      Kun kyseessä on jo kolmas yritys (tuoresiirto ja pas takana), niin on tullut väkisinkin koko ajan vertailtua oireita. Hullua sinänsä, koska kaikki kierrot ovat erilaisia ja kroppa reagoi eri tavalla. Mutta ainakaan oireet (tai niiden puuttuminen) eivät ole pas-siirron kaltaisia, josta tuli plussa. Niitä oireitakaan ei kyllä kestänyt pitkään, kun keskenmeno tuli ennen alkuraskauden ultraa.

      Melko toivottomissa tunnelmissa mennään, ei vauvaa meille tänäkään vuonna. Pitäisiköhän nostaa malja, kun viisi yritysvuotta tulee täyteen…

      Onnitteluhalauksia Valkosiipi <3

      Palaan muihin kuulumsiin, kun on enemmän aikaa ja voimia.

    • #6922
      Pinpin
      Osallistuja

      Voi Valkosiipi, oikein paljon onnea <3 Ihanaa!
      Mä olen jo tottunut että toisen onni ei oo multa pois. Tietyt raskaudet (aateltiin kokeilla ja heti tärppäs) kyl särähtää korvaan, mutta osaa niistäkin olla onnellinen. Mutta täällä osaa kaikkien ”kanssasisarten” raskauksista olla onnellinen 🙂 Mutta muistatko tarkalleen koska tuo pahavointisuus alkoi?

      pullervo Mikäs olo? Ei kai hyperiä?

      Omaa napaa. Ei kai ihmeempiä. Tästä hoidosta tietää ekaa kertaa todella harva. Ei edes paras ystävä, kiitos sen että on aiemmin jatkuvasti kielloista huolimatta kyselee koko ajan tuntoja ja oloja, rasittavuuteen asti. Kuulee kyllä sitten jos kuultavaa on Töissä eilen multa kysyttiin halua yhden todella ison projektin vetämiseen ja vastasin miten asia on. Jos töissä kiinnostaa, mutta isompi kiinnostus olis olla kotona 😀

    • #6923
      Pinpin
      Osallistuja

      Voi Valkosiipi, oikein paljon onnea <3 Ihanaa!
      Mä olen jo tottunut että toisen onni ei oo multa pois. Tietyt raskaudet (aateltiin kokeilla ja heti tärppäs) kyl särähtää korvaan, mutta osaa niistäkin olla onnellinen. Mutta täällä osaa kaikkien “kanssasisarten” raskauksista olla onnellinen :) Mutta muistatko tarkalleen koska tuo pahavointisuus alkoi?

      pullervo Mikäs olo? Ei kai hyperiä?

      Heimunen Ootko nyt 100% varma ettei tulosta olisi jo saanut? Viimeksi kävin testissä ns. kunnallisella, sanoivat et tulos tulee parin päivän päästä. Onneksi soitin sillä tulos oli mahdollista saada myös samana päivänä. Kaikki hoitajat ei tästä ole tietoisia.

      Omaa napaa. Ei kai ihmeempiä. Tästä hoidosta tietää ekaa kertaa todella harva. Ei edes paras ystävä, kiitos sen että on aiemmin jatkuvasti kielloista huolimatta kyselee koko ajan tuntoja ja oloja, rasittavuuteen asti. Kuulee kyllä sitten jos kuultavaa on Töissä eilen multa kysyttiin halua yhden todella ison projektin vetämiseen ja vastasin miten asia on. Jos töissä kiinnostaa, mutta isompi kiinnostus olis olla kotona :D

    • #6924
      Parisienne
      Osallistuja

      Onnittelut Valkosiipi, te taisitte kuulua siihen ’onnekkaaseen’ porukkaan jolla tärppäsi ensimmäisestä hoidosta vai olenko väärässä?

      Sitä itseki ajatteli ensimmäisen hoidon alkaessa että eiköhän se tästä lähde…No ei lähtenyt.

      Täällä taitaa olla teitä ensimmäisestä hoidosta onnistuneita nyt jonkun verran, onnittelut siitä.

      Ilmeisesti meillä syyt jossain syvemmällä kun ei tapahdu mitään 🙁 Jollain tasolla alan jo luovuttaa 🙁 En jaksa edes ajatella eteenpäin, voimat sen verran vähissä että sitä jaksamista ei löydy näiden asioiden eteenpäin ajattelemiseen tai siihen jossitteluun että no mitäs jos näin ja mitäs jos ei kuitenkaan..Tässä hetkessä ja nyt jaksan olla 🙂 Ehkä sitä jossain vaiheessa jaksaa ajatella mitä tulevaisuudessa jos omaa lasta ei ikinä kuulu..aika surullista siis todella surullista enkä halua sitä vielä lukittaa ajatuksiin.

      Siitä olen kuitenkin onnellinen että jostain kumman syystä hakeuduimme hoitoihin aika nopeasti ja päädyimme heti yksityiselle. Sieltä olemme saaneet hyvää hoitoa ja koko henkilökunta on ollut ihanaa. Monet itkut sielläkin itketty mutta itku on vähitellen siellä muuttunut nauruksi vaikkei onnistumista ole tullut. Viime kerralla kun kävin klinikalla nauroimme ’huonolle tuurilleni’ lääkärin ja hoitajan kanssa..kuulostaa hassulta mutta niin on tuurinikin…

      Mutta niinkuin joku täällä jo aiemmin totesi niin onnea kaikille jotka onnistutte näillä hoidoilla, olette onnenne ansainneet, mutta muistakaa meitä ei niin hyväonnisia jotka roikumme näillä palstoilla ties vielä kuinka kauan…

      • #6929
        yöutu
        Osallistuja

        Taustalla lähinnä lueskelen täällä kun ei nykysin jaksa enää niin paljo kirjotella..
        Ymmärrän niin ton fiiliksen Parisienne.. mulla nyt pakkanen taas tyhjä kun ei niistä kahdesta jäljellä olleesta rupublastosta ollu tietenkään mihkään ja 4. hoitoo odotellessa.. todella vaikee olla kovinkaan positiivinen enää kun takana kasa negoja ja vielä kkm….useimmat tosiaan tuntuu onnistuvan heti ekassa hoidossa, ja jopa 1. siirrossa eikä joudu pettyyn näihinkin hoitoihin. Parhaassa lykyssä ne sisaruksetkin vielä tulee runsaasta pas-saaliista, eikä koskaa tarvi mennä uuteen punktioonkaan. Ymmärtääköhän ne edes miten helpolla ne pääsee.. Ne jotka joutuu kokeen plussan menetyksen, tuntuu onnistuvan melko pian uudestaan, ja pysyvästi. Vaikka hienoo tietysti niin, ja että ainakin jotkut onnistuu.
        Välillä on alkanu tosiaan tulla niin lannistunu olo että pitäskö vaan tajuta antaa jo olla, kun ei niin ei.. ei vaan jaksais enää tätä paskaa….karu fakta vaan on se ettei osa onnistu koskaan edes näilläkään hoidoilla, ja mitä useempi epäonnistuminen, sitä todennäkösemmältä tuntuu että just mä kuulun niihin. Kun se plussakin on niin helvetin tiukassa ja mitä sitten vaikka tuliskin kun senkin jatkumiseen luotto on jo täysin nollissa. Sitten taas joku häviävän pieni toivo jostain kuiskii että yritä nyt vielä kerran…jos se vaikka oiskin just SE kerta!
        Kyllä sitä muistaa itekin kuinka korkeella jossain avaruudellisissa sfääreissä ne odotukset oli 1. hoitoon mennessä, että NYT vihdoin asiat lähtee eteneen ja isot pyörät pyöriin jne., näillä nyt viimestään tulee tulosta, ja mikäpäs siinä oli uskoessa kun ei ollu vielä kertaakaan nähny siirron jäljiltä sitä lohduttoman tyhjää 1-viivasta blankkotikkua…..ja kuinka rytisi alas sitten jostain pilvilinnoista ku tuijotti epäuskosena surkeeta negatestiä tärisevässä kädessä ja tajus että mitään ei välttämättä tuu edes näilläkään eikä nää oo mikään takuuvarma tie onneen. No sen jälkeen ei yhtä korkeelta sentään ookaan tippunu (jos kkm toteemista ei lasketa) ja kai siihen kipuun on jo jotenki turtunu tai paaduttanu ittensä. Jos joku ois kertonu sillon hoitojen alussa että samassa pisteessä jumitan vielä 6 vuoden jälkeenkin, ja vielä lisätakapakkien kera (ero, kkm) niin kuinkahan syvään hautaan sitä ois vajonnu. Eipä sitä kyllä koe ollenkaan olevansa enää samassa veneessä niiden kans jotka menossa valtavan suurin toivein siihen 1. hoitoon….

        Anteeks tää hirvee kateellisen ämmän katkera tilitys, mutta näin se vaan on menny. Sitä valoo tunnelin päässä kun on tietyssä pisteessä todella vaikee enää nähdä.

        • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 8 kuukautta sitten yöutu.
        • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 8 kuukautta sitten yöutu.
        • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 8 kuukautta sitten yöutu.
        • #6939
          Parisienne
          Osallistuja

          Yöutu kiva että kirjoitit. Minulle tuli ihan kyyneleet silmiin lukiessani sinun kirjoitustasi. Minulla samanlaisia fiiliksiä, ihanaa on että jotkut onnistuu heti hoidoista ja eihän se minulta pois ole mutta samaa mieltä olen että jollain tavalla tuntuu että voiko edes puhua ’lapsettomuudesta’ kun ensimmäisellä kerralla onnistuu..Tottakai varmaan voi ja eihän sitä tiedä kuinka paljon kukakin kärsii mutta en tiedä…

          Juuri miehelle tokaisin, että olen jo niin paatunut etten osaa edes ajatella että joku onnistuu ilman piikkejä ja punktioita. Ne ovat minulle ’arkipäivää’. Ystäväni kertoi minulle olevansa raskaana ja ensimmäiseksi mietin että missäköhän he ovat käyneeet hoidoissa, kunnes tajusin että niin jotkut onnistuvat ihan luonnollisesti ilman piikin piikkiä ilman monen vuoden tuskaa, itkua, odotusta.

          Olen myös Yöutu samaa mieltä siitä että jos joku olisi sanonut minulle että makaat vielä useaan kertaan tässä punktiossa niin en tiedä olisiko psyyke kestänyt…Onneksi ei ole kukaan kertonut silloin sitä. Muistan kun ensimmäisessä punktiossa nimittäin mietin että onneksi tämä täytyy kokea vaan kerran koska kyllähän tästä nyt onnistutaan…:(

          Ihmiset valittavat kuinka lapset ovat kalliita..Mielessäni huudan siihen vastauksen että jumalauta meillä on mennyt kymmeniä tuhansia euroja sen yhden vauvan saamiseen ja syli on edelleen tyhjä että turpa kiinni.

          Minunkin puoleltani anteeksi tämä vuodatus. Jotenkin tuntuu että tällä hetkellä tällä palstalla on aika positiivisia kirjoittelijoita jotka jaksavat piirtää aurinkoa taivaalle. Niin minäkin jaksoin jossain vaiheessa. Kun niitä pettymyksiä tulee vaan liikaa niin ei ole enää oikein mitään positiivista johon tarrautua.

          Yöutu muistan sinut tuolta edelliseltä palstalta. Miten teille oikein kävi jos jaksat kertoa? Voisin tietenkin lukaista sieltä edelliseltäkin palstalta mutta se on pitkä kuin nälkävuosi, eikä tee mieli jotenkin mennä lukemaan niitä vanhoja…

          • #6942
            yöutu
            Osallistuja

            Huh, melkein tuntuu että tulee entistäkin paskempi olo mitä enemmän tilittää ja alkaa muisteleen mihin kaikkeen on jo joutunu, kuulostaa niin säälittävältä.. sen takia ehkä siihen ei enää nykysin niin usein viitsi ryhtyäkään. Mutta aina joskus se vaan tulvii yli… Sillon tällön muistelee haikeena sitä hyvää elämää kauan sitten kun mistään raskaakstulo-ongelmista ei ollu tietookaan ja oli kaikki toivo ja mahdollisuudet vielä olemassa. Sitä ei vaan enää takasin saa, eikä tää elämän ja jollain lailla luonteenkin ja kaverisuhteita pilannu kokemus mihkään enää katoo. Helpottas toki ja tän kaiken vois jättää sellasena elämän mustana jaksona taakse, jos kaikki onnistus vielä joskus ja loppuun saakka mutta kun se näyttää jatkuvasti epätodennäkösemmältä. Suuntaa ylöspäin tästä kuilusta ei siis ehkä oo luvassa koskaan ja sen odottaminen saattaa olla turhaa. Ja ainahan sitä jokatapauksessa tulee oleen katkera ja kateellinen niille joille lapset on tullu ihan tosta vaan paneksimalla heti kun on halunnu. Kyllä sitä vaan on muuttunu ja niinku täysin eri ihminen nyt kun joskus 9 vuotta sitten.
            Noniin, ei pitäny alkaa enää vuodattaan ja rypee tässä..
            Tiivistettynä kertauksena, alettiin yrittää exän kans keväällä 2006, millonka siis tää edelleen jatkuva alamäki alkoi. Käytiin julkisella puolen hoidoissa 2009-2010. Mies ei sitten työkiireisiin vedoten tullu enää 3. hoidon punktioon, mistä seuras välittömästi ero ja munasolut pakastettiin. Viime vuoden alkupuolelta sitten oon jatkanu yksin hoidoissa, kun ei enää oo aikaa ettiskellä jotain uutta miestä. Nyt siis 3. hoito menny ja tähän mennessä tuloksena se yks plussa ja kahden identtisen alkion kkm viime kesältä. Kaikki muut 3×2 alkion siirtoo julkisella ja 3×1 alkion siirtoo viimesen vuoden aikana negoja.

            • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 8 kuukautta sitten yöutu.
            • #6946
              Parisienne
              Osallistuja

              Todella raskas taival 🙁

              Itsekin olen välillä miettinyt, että voi kun en olisi ikinä lasta ruvennut haluamaankaan kaikki olisi paremmin.
              Olen myös miettinyt, että tämä koettelemus seuraa kyllä lopun elämää,en ole enää sama ihminen kun ennen tätä. Tiedä sitten onko se sitten hyvä vai huono asia…

              Valitettavasti useat ystävyys suhteet ovat myös jääneet telakalle tämän rumban vuoksi. Sinulla on mennyt vielä mieskin vaihtoon tämän takia/johdosta. Niin kohtuutonta, minun mielestäni tunteen purkauksesi on täysin oikeutettu tuossa tilanteessa 🙁

    • #6936
      pullervo
      Osallistuja

      Halauksia Heimunen! <3 Osaatko jo sanoa, miten tilanne teillä nyt jatkuu? Kovasti voimia, nuo on aina niin rankkoja hetkiä.

      Pinpin, kiitos kysymästä. Olo ainakin vielä ihan hyvä. Iltaisin ollut vähän tukalampaa ja maha selvästi turpoaa. Ei mielestäni kuitenkaan ainakaan vielä mitään sellaista kuin viime kerralla. Huomenna aamulla sitten selviää, päästäänkö tuoresiirtoon. 🙂 Tuo on kyllä jännä, että toiset tuttavat ja ystävät kyselee liikaa ja toiset ei mitään. Varmasti tuo liikaa kysyminenkin ahdistaa, mutta kuten sanoin, sekin, ettei kukaan kysy mitään, on todella rankkaa.

      Parisienne ja yöutu, <3 halauksia ja ymmärrystä teidän suuntaanne. Paljon tuttuja fiiliksiä!

    • #6943
      Pinpin
      Osallistuja

      pullervo Tsemppiä huomiselle! Toivottavasti pääsette siirtoon!

      Parisienne ja yöutu Mun mielestä on todella tärkeää että pääsee edes täällä avaamaan suunsa. Purkakaa, purkakaa, purkakaa! Ja Parisienne, samaa olen kironnut, ”lapset on kalliita, mutta miettikää kuin paljon niiden tekeminen toisille maksaa”. Moni kauhistuu kuullessaan hintoja.

      Mä en tiiä oonko saamassa flunssa uudelleen vai miksi vetämätön olo ja palelu? Ärh, en nyt haluaisi tulla taas kipeäksi. Ja meillä on kotona ollut harvinaisen nihkee viikonloppu, tapeltu jos jostakin asiasta. Mut joskus näin, ei ollakaan tänä vuonna vielä tapeltu kunnolla 😛

      • #6947
        Parisienne
        Osallistuja

        Kiitos myötäelämisestä 🙂

        Toivottavasti Pinpin flunssa ei iske uudelleen. Teetä ja sympatiaa eiks se sillä lähe..!!

    • #6950
      pullervo
      Osallistuja

      Pinpinille toipumista! ja voimia nihkeän viikonlopun jäljiltä. Meillä kyllä kotona välillä aikamoista sananvaihtoa, kun itse olen aika stressaantunut ja tunteet purkautuu. Onneksi on myös paljon niitä hyviä hetkiä ja pillastumiset saadaan sovittua nopeasti.

      Kävin tänään hakemassa yhden TOP-alkion mukaani! 20 (11 viime kerralla) kerätystä solusta peräti 19 oli ollut kypsiä ja niistä 12 (5) hedelmöittynyt ja kaikki jatkaneet jakautumista viikonlopun yli!! Nyt pakkasessa 11 (4) alkioita 7 erässä. Viime kertaan nähden (lukemat suluissa) onnistuneempi hoito siis tämä. Lääkäri oli keskustellut biologin kanssa ja hedelmöittymisessä ja jakautumisessa ei meillä näyttäisi olevan mitään ongelmaa.

      Vähän jänskätti käynti tänään. Alamahalla on reippaasti nestettä, mutta tällä kertaa ei ylävatsalla. Lääkäri diagnosoi lievän hyperin. Mutta siirto tehtiin silti! 🙂 Loppuviikko pitää levätä kotona, toivottavasti tilanne pysyy hyvänä.. Nyt tietysti oon ihan vainoharhanen, että jos hyperiä ei kehity, niin tuskin plussaakaan… Miten teillä on muuten ollut tuo Lutinusten aloitus? Mulle sanottiin, että tänään siirtopäivänä vaan illalla ja sitten tästä eteenpäin 3 kertaa päivässä.

    • #6952
      Salvia80
      Osallistuja

      Paljon Onnea Valkosiivelle! Ja peukkuja muille, jotka elävät vielä jännityksessä hoidon lopputuloksen suhteen.

      Itse sain Yöudun ja Parisiennen fiiliksistä tukea tähän päivään. Ikävistä fiiliksistäkin saa tukea, kun huomaa ettei ole ainoa…

      Takana ihana viikonloppu miehen kanssa kurssilla, jossa voi ajatella ihan täysin muita juttuja, mukava työpäiväkin siihen asti kunnes asiakas kysyy onko mulla lapsia? Näinkin hääkuvasi joku vuosi sitten lehdessä, että ettekö ole tehneet lapsia? Äänessä oli sellainen sävy, että tässä vaiheessa ihmisillä jo on lapsia. Tunsin itseni täysin outolinnuksi. Saattoi ehkä itsekin siinä älytä jotain, kun totesi kysymyksen uudelleen ääneen, mutta se oli siinä vaiheessa myöhäistä.

      Vaikka olen monet kerrat törmännyt tähän kysymykseen, niin kyllä se näköjään aina vaan kolahtaa. Hiljaiset itkut olen tänään taas itkenyt, en halunnut kertoa työn kautta olevalle tutulle asian oikeaa laitaa, ja sanottakoon että hän oli miespuolinen.

      Tässä vaiheessa ei minulla ole mitään suurta intoa aloittaa hoitoja, vaikka ne ovatkin edessä taas pian. Toisaalta sitä on mielensä kanssa turvassa aina hoitotauoilla, vaikka ympäristöään ei voi kokonaan hallita. Kai sekin on osa tätä hyväksymistyötä, että alkaa nauttia hoitotauoista..tiesin jo ekan hoidon jälkeen, että psyyke ei kovin montaa kertaa kestä. Hatun nosto Yöudulle ja muille pitkämatkailaisille!

    • #6953
      Pinpin
      Osallistuja

      ^ huh huh mikä asiakas. Sietäis saada selkäänsä. Toi on niin yksityinen asia kuin vaan mahdollista. Ja vielä asiakastilanteessa, yleensä niistä ei pääse eroon. Ei, tollanen ei ole oikein, ei sitten millään. Pahoitin mieleni sun puolesta.

      pullervo Jösses mikä saalis. Ei ihan hetkeen tarvii punktioida. Hyvä niin.

      Flunssa pyörii minkä ehtii muttei tuu päälle. Paleltaa niin penteleesti ettei oo tosikaan. Ja viimeksi puuttunut yskä tuntuu ajavan päälle. Tällä(kään) viikolla ei pitäis olla pois töistä. Minusta riippumattomia asioita ihan liikaa käsillä.

    • #6954
      Heimunen
      Osallistuja

      Kirjoittelin pitkän viestin, joka katosi johonkin bittiavaruuteen. Sopii hyvin tähän päivää. Tässä lyhennelmänä sama.

      Märkää rättiä on tullut vasten kasvoja tuplamäärä. Raskaustesti negatiivinen ja pakkanen tyhjä. Fiilikset kahdella sanalla sanottuna negatiiviset ja tyhjät. Eihän tuo yllätyksenä tullut, mutta silti.

      Uutta hoitoa tarjosivat heti, kun haluamme. Seuraavasta kierrosta saa jo soittaa, voisi olla mahikset päästä ennen kesätaukoa. Olisi täydellistä päästä hoitoihin kesälomalla, niin ei tarvitsisi töitä stressata. Haluaisin kuitenkin kokeilla meille molemmille jonkinlaista elämäntaparemonttia, jos se parantaisi alkioiden laatua. Pari kuukautta voi olla siihen vähän liian lyhyt aika. Mies ehdotti siirtoa seuraavaan kesään, mutta yli vuosi tuntuu minusta ylitsepääsemättömältä. Täytyy pohtia asiaa, kun fiilikset tästä tasaantuu.

    • #6956
      Salvia80
      Osallistuja

      Halaus Heimuselle! Ja kiitos Parisienne myötätunnosta! Hunaja desinfioi kurkkua hyvin, mutta ei saa laittaa kiehuvaan veteen, muuten menee ne parantavat ainesosat. Lusikallinen suoraan suuhunkin on suositeltavaa..

      Pullervolle myös onnea upeasta määrästä! En halua masentaa teitä muita vaikka itsellä olikin huonompi päivä..

    • #6958
      pullervo
      Osallistuja

      Voimia ja halauksia Salvia80! Nuo suoraan kysymiset ja sanomiset kyllä satuttaa. Mulla on tunne, että pääsääntöisesti ihmiset kyllä osaavat olla hiljaa, mutta näköjään noita möläyttelijöitäkin löytyy. Itsellä ehkä nuo hoitotauot puolestaan vaikeaa aikaa… Tai siis se tympii, kun asia ei etene. Toisaalta näin hoitojen aikaan asia on erityisen aktiivisesti mielessä ja sen vuoksi ehkä myös tavallista kipeämpi.

      Heimunen, pahoittelut ja halaukset! Aina se koskee, vaikka ei yllärinä tulisikaan.

      Ja kiitos kaikille, hyvä määrä kyllä saatiin pakkaseen. Ei siis punktioon ihan heti… Vähän tuntuu, että jos noista ei mitään tule, niin tää oli sitten tässä. Mutta kai noissa nyt vuodeksi riittää siirrettävää, joten ei tarvi heti miettiä jatkoja.

    • #6960
      Parisienne
      Osallistuja

      Salvia80, jotenkin huokaisin helpoituksesta itsekin kun mies pakotti hoitotauolle. Tuli oikein itku siitä että saan hetken olla ajattelematta 24/7 tätä asiaa. Jos oisin itse saanut päättää olisin varmaan jatkanut ”hautaan” saakka… Tympeitä on kyselty myös minulta juurikin lähipäivinä, vanha työkaverini kysyi minulta suoraan että eikö teillä vieläkään ole lapsia ja no meinaatteko edes hankkia..Jeps.
      Heimuselle halauksia ja Pullervolle niitä tarrasukkia 😉
      Kyselit lutinuksesta, minulla alkoi siirtopäivänä/aamuin illoin! Ällöttävä aine…

      • #6961
        katras
        Osallistuja

        Hei te voimanaiset!

        Ihan pakko kirjoittaa vaikken tälle puolen enää varsinaisesti kuulu, mutta käyn kyllä teiän vaiheita myötäelämässä aika usein. Kyllä se lapsettomuus vaan tiukasti jää asumaan, vaikka raskautuisikin. Te olette jotenkin niin ihanasti toinen toisianne tukemassa. Harvalla keskustelupalstalla tulee aito välittäminen näin konkreettisesti läpi. Pitäkää siitä kiinni, sen avulla jaksatte jatkaa!
        Sain itsekkin hirmuisesti voimaa täältä, kun omat voimat oli lopussa.
        Pullervoa onnittelen mahtavasta saaliista.

        Paljon voimia teille piinapäiviin ja hoitojen eri vaiheisiin. Sitä parhainta lahjaa toivon teille jokaiselle!!

        • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 8 kuukautta sitten katras.
    • #6963
      Vohveliini-
      Osallistuja

      Kiva kuulla Katras susta! Oon käyny välillä lukemasssa teidän plussalaisten kuulumisia 🙂 sullakin mennyt raskaus hienosti, onnea loppuodotukseen!

      Hieno saalis Pullervo!! Meilläkin on 10 pakkasessa ja tuntuu että jos niillä ei onnistuta niin ei onnistuta millään..

      Heimunen, voimia teille! Tuo elämäntaparemontti kuulostaa hyvältä kelle vaan!

      ON: testeissä pikkuhiljaa viivat vahvistuneet, haamusta näkyvämmäksi. Meen huomenna tai torstaina verikokeeseen ja sitten hcg arvo kertoo paljon. Joulukuussahan sain samalla lailla plussan mutta hcg oli itselleni alhainen (120) ja aavistelin heti huonoa ja sitten viikon päästä viivat kadonneet ja hcg 14. Viime vuoden keväällä plussatessa hcg oli 320 ja tämä raskaus kuitenkin kesti sinne 12 viikolle. Kovasti toivon että tämä kerta olisi erilainen ja pieni olisi mukana loppuun asti <3

      • #6964
        katras
        Osallistuja

        Vohveliini, oon kyllä nyt ihan liikutuksissani sun plussasta! Aivan mahtavaa ja kyllä kolmas kerta on pakko jo olla totta! Tekin saitte huikeen määrän alkioita. Nyt uskotaan ja toivotaan! Se alkuraskauden pelko ei ole mukavaa. Itsellä sitä kesti rakenneultraan saakka. Vasta sen jälkeen alkanu luottamaan kun kunnon liikkeet tuntuu. Se pelko asuu tiukassa.

        Onnea matkaan piinailijat!

    • #6965
      Pinpin
      Osallistuja

      Heimunen Voimia ja pahoittelut!

      Vohveliini- Toivotaan pitkää matkaa!

      katras Mahtavaa kun kävit moikkaamassa. Ja mahtavia sanoja! Täällä tosiaan on toistaan tukeva ilmapiiri!

    • #6966
      Pipatsu
      Osallistuja

      Miriam,
      Mikä on tuo siun mainitsema uusi ruokavalio? Mihin sillä pyritään? Kiinnostuneena kyselen 🙂

      Valkosiipi,
      Onnea plussasta! Toivottavasti viet meit muut imussa mukaan.
      Sen verran tuohon omaan vuodatukseeni palaten. Ei meille tosiaankaan yksityisellä lääkäri sanonut että tänne vaan niin oot heti raskaana. Ei päinvastoin, ei luvannut varmaksi mitään ja sanoi että pari kertaa korkeintaan kannattaa enää omilla soluilla yrittää. Eli ei todellakaan luvattu kuuta taivaalta. Mutta tosiaan haluaa jotain muutosta hoitoon ja juuri tuota lezorolia meilläkin kokeiltas kun pitäs olla hyväksi juurikin endo potilaille ja toisenlaista tukilääkitystä siirron jälkeen jos sinne asti edes päästäs.
      Eli hyvin realistisena tässä näitä vaihtoehtoja punnitaan.

    • #6967
      Pipatsu
      Osallistuja

      Onko kellään kokemuksia kesken jääneestä hoidosta yksityisellä? Kuinka suuren osan ootte joutunu maksamaan jos punktio tehdään, mut siirtoon ei päästä?

      • #6971
        Pinpin
        Osallistuja

        Mä yritän kaivaa sulle viimeisimmän laskun jos vaan löydän sen huomenna. Ultrat, lääkärikäynnit+ punktio. Varmaankin puolet IVF:n laskusta sillä PAS oli jotakuinkin sen ja siinä nyt ei oo muuta ylimääräistä kuin sulatus joka ei sinällään ollut iso. Tietty ultrien määrä jonkun verran määrittelee laskun loppua.

    • #6968
      Parisienne
      Osallistuja

      Ei ole kokemusta keskeytyneestä hoidosta, mutta luulen että maksaisit sen mitä on tehty. Eli jos punktion jälkeen ei siirtoon pääse tms niin maksat vaan punktiosta. Näin luulen, saitko selvää?

    • #6970
      Lumikko
      Osallistuja

      Onnea Vohveliini, toivotaan että kestää!

      Iso kiitos myös teille ”avautujille”, monta samaa ajatusta omassakin päässä. Motivaation ja tsemppifiiliksen säilyttäminen on välillä tosi vaikeaa ja projektin sivutuotteena tulevat ihmissuhdeongelmat (oma parisuhde ja ystävät) on suoraan sanottuna ihan hanurista. Tarpeeksi vaikeaa tämä on muutenkin.

      Oman navan ympärillä on nyt taas ovulaation bongaamista PAS:ia varten. Toivottavasti se ei nyt menis ohi niin kuin viimeksi. Lisämausteen tähän tuo tietty pääsiäinen, joka jo vie 2 potentiaalista siirtopäivää pois. Tämä olis nyt neljäs yritys (2. ivf:n eka PAS), eikös nyt todennäköisyyksienkin pitäisi olla onnistumisen puolella?!

    • #6976
      Miriam
      Osallistuja

      Yötu ja Parisienne, ihanaa kun avauduitte, kiitos. Komppaan. Ette ole yksin.

      Heimunen halauksia.

      Pipatsu katsoin laskusta keskeytyneen IVF-hoidon hinnan. Siitä tuli yhteensä omavastuuksi n. 1800 euroa, kun hinnaston mukainen (sis. alkionsiirron) on n. 2000. Hyvä kun kysyit, en ollut tullut ajatelleeksikaan. Täytyy kysyä sieltä, että onko oikein että noista viljelyistä on veloitettu 600 euroa vaikkei mitään (vielä tällä kertaa! olen optimisti!! ei se välttämättä ole geneettistä!!! vielä on mahdollisuuksia!!!!) jakautunut. Todnäk on, koska listahinta ei vielä sisällä jatkoviljelyä blastokystiksi.

      Pipatsu jätin pois gluteenin (todettu yhteys ainakin endon kanssa), sokerit, kahvin, ”epäluonnolliset” ruoat ja kaikenmoiset perinteiset herkut. Joka päivä kaurapuuroa, kananmunaa, vihanneksia (erityisesti tummanvihreitä lehdellisiä), hedelmäsmoothieita, siemeniä/pähkinöitä/papuja. Esim. täältä saa tilattua ilmaiseksi ohjevihkosen ja reseptejä: http://natural-fertility-info.com/. Sain myös (lapsettomuuteen jossain määrin erikoistuneelta) vyöhyketerapeutilta ohjeet ja reseptit, jotka ovat aika samanlaiset kuin tuossa linkissä.

      Tänään oli toka inseminaatioultra. Sain nyt täyden hormonicocktailin, tänään yksi klikkaus Ovitrellea, huomenna loput sekä Gonapeptyl, ylihuomenna inseminaatio ja sitten tukemaan Terolutia ja Zumenonia. Vähän hömpsöä varmaan tehdä tässä tilanteessa inssiä, mutta henkisesti tekee hyvää, ettei vaan istu ja murehdi menneitä&tulevia.

      Oletteko te tietoisia joistakin pitkän kaavan hyödyistä lyhyeen verrattuna? (Paitsi aikataulutus klinikan kannalta..) Entä antagonisti- vs. agonistihoidoista?

    • #6978
      Felia
      Osallistuja

      Minusta on ihanaa, miten rohkeasti olette tällä palstalla avautuneet niin hyvistä kuin huonoistakin fiiliksistä. Ihanaa, että on paikka, johon voi vuodattaa ja saada tsemppausta, ja toki myös tsempata muita. Itselle tulee helposti sellainen olo, etten ”kehtaa” valittaa, kun toisilla on paljon pidempi ja raskaampi taival takana. Toisaalta tiedän kyllä, että kaikilla on silti oikeus omiin tunteisiin ja rankkahan tämä tie on joka tapauksessa. Ehkä seuraavan kerran, kun oikein ketuttaa, annan tulla ihan kunnolla 😉

      Tällä hetkellä olen oikein positiivisella mielellä. Sain työterveyspsykologilta hyviä työkaluja tunteiden työstämiseen ja niitä koetan pitää mielessä. Oon sellainen tuulessa kulkija, että välillä on ollut aivan loputtoman synkkiäkin ajatuksia, mutta nyt en huoli niistä vaan nautin tästä hieman keveämmästä olosta. Kävin eilen klinikalla näytillä ja ensi viikolle sovittiin eka pakkassiirto. Muutama viisipäiväinen alkio on odottamassa, eli varmaan pari yritystä pitäisi niistä saada (puhe oli, että nyt siirrettäisiin kaksi, jos sulatushommista selviävät).

    • #7009
      Liitu
      Osallistuja

      Heissan,

      on taas ehtinyt vierähtää viikko jos toistakin siitä kun viimeksi kirjoitin. Jotenkin vain on ollut saamaton olo. Kiitos joka tapauksessa kannustuksista viime viestiin. Ja onnittelut kaikille plussanneille (Vohveliini, Valkosiipi, ja oliko vielä joku..?) – toivon teille paljon onnea matkaan!

      Sympatiat ja lämpimät halaukset myös teille, joille ei vielä ole plussia tullut (Heimunen, rutistus). On hyvä, että pystyy purkamaan niitä pahimpiakin tuntoja tänne ja huomata, että ne samat tunteet ja ajatukset ovat tuttuja monelle muullekin. Vaikka itsellä on alkamassa vasta neljäs ivf/icsi -kierros, olen jostain syystä yrittänyt kuluneen vuoden aikana käsitellä myös sitä ajatusta, että entä jos nämä hoidot eivät tuo tulosta. Ajatus on ahdistava ja surullinen, mutta jotenkin se kuitenkin on auttanut myös, kun sitä on käsitellyt. Olen lukenut blogeja ja muita juttuja, jotka sitä ovat käsitelleet, ja olen miettinyt myös sitä, että mitä muita vaihtoehtoja on. (Tiedän, että adoptio ei ole kaikille, mutta olen sitä itse omalla kohdallani myös jo hieman pohdiskellut.) Ja kuinka kaikesta huolimatta, jos hoidot eivät onnistu, on pystyttävä tämän asian kanssa elämään eteenpäin, niin vaikeaa kuin se varmasti onkin.

      Miriam, käsityksen mukaan agonisti on juuri tuo pitkän kaavan hoito ja antagonisti lyhyen. Ja jostain luin vielä joskus jostain lyhyen lyhyestä ”micro flare” -hoidosta (?). Ja mitä tulee noihin etuihin pitkä vs. lyhyt kaava, niin näyttää siltä, että edes alan ihmiset, jotka näitä tutkivat, eivät ole ihan yhteisymmärryksessä kumpi on parempi. Joissakin lukemissani tutkimuksissa olivat saaneet paremmat tulokset lyhyellä kaavalla ja taas jossain toisessa pitkällä kaavalla. Mutta suuren suuria nuo erot eivät näytä olevan. Pitkässä kaavassa ilmeisesti tuo OHSS:n riski on hiukan suurempi. Mutta en tiedä… jotenkin tuntuu, että vaikka paljon pystytään tänä päivänä tekemään, niin silti, mitä tulee esim. näihin hedelmöityshoitoihin, tuntuu, että on niiiiin paljon epäselvää, epävarmaa ja tietämättömyyttä.

      Ekalla klinikalla, jossa viime vuonna kävin nuo kolme hoitoa läpi, oli tuo lyhyt kaava käytössä. Nyt vaihdettuani klinikkaa, tämä eka hoito siellä on alkanut pitkällä kaavalla. Tänään on alasajon kolmas päivä eli decapeptyliä pistellään nahkan alle. Mua niin hirvittää tuo stimulaatio vaihe, kun silloin piikit pistetään lihakseen. : -/

      Vielä muuten onnittelut Pullervolle huikeasta saaliista! Lumikko, toivottavasti ovulaation bongaus menee hyvin, ja Miriam, sormet ovat ristissä inssisi onnistumiseksi!

    • #7012
      pullervo
      Osallistuja

      Kiva kuulla sinusta Katras! Ja kiitos onnitteluista. Toivotaan, että tämä yksi ja eka siirto tästä hoidosta riittää.

      Vohveliini. Joko ehdit käymään verikokeessa? Toivottavasti sait sieltä hyviä uutisia.

      Lumikko, onnea PAS:on! Toivottavasti tuo pääsiäinen ei tule sotkemaan teidän kuvioita siihen liittyen.

      Miriam, hyvältä kuulostaa tuo ruokavalio. Toivotaan, että siitä on apua. Hyvä olo siitä ainakin tulee, kun pyrkii tekemään kaikkensa, että onnistuisi. Ja kuten Liitu kirjoitti, tosiaan munkin mielestä noin attä pitkä kaava on antagonistihoito ja lyhyellä kaavalla tehtäessä kyseessä on agonistihoito. Ja minulla myös käsitys, että pitkässä hyperin riski suurempi. Itselläni tuo lyhyt kaava tuotti ainakin pakkaseen paremman tuloksen ja myös muuten selvisin hoidosta paremmin. Joillakin toisilla olen kuullut olevat toisin päin eli täysin yksilöllistä uskoisin olevan sen, kumpi on parempi.

      Felia, ihana kuulla, että olet noin positiivisella mielellä. Hienoa että pääsette siirtoon. Toivotaan onnistumista siinä!

      Liitu, tsemppiä hoitoon sinulle! Lihakseen pistäminen kuulostaakin astetta hurjemmalta (tai siis vaativammalta). Pistätkö kuitenkin itse nekin?

      Täällä mennnään piinapäivää x.. Oisko nyt joku 5. Ei tuntemuksia. Saikku loppuu tämän päivän jälkeen ja olo on ihan hyvä. Näyttää siltä, että hyperi tuli selätettyä eikä se oikeastaan tällä kertaa saanut edes kunnolla otetta. Nyt tietysti heti oletan, että ei plussaakaan… Kun se kai yleensä saisi hyperin pahenemaan. Viikko ainakin vielä ennen kuin voi testata. Voi, kunpa tämä nyt onnistuisi!

    • #7014
      Liitu
      Osallistuja

      Kiitos tsempeistä, Pullervo! Ei vielä kannata ns. kirvestä kaivoon heittää – en usko, että hyperin selättäminen automaattisesti meinaisi, että raskaus ei ole alkanut. Koita, jos vain mahdollista (..?) nauttia hyvästä olosta ja testailet sitten rauhassa ensi viikolla. Peukut pystyssä ja sormet ristissä täällä!

      Oli jotakuinkin ikävä yllätys nämä lihakseen pistettävät stimulointipiikit. Itse en niitä laita vaan mieheni saa edelleen jatkaa kunniatehtävässä piikkimaisterina… Ja stimulointipiikkien lisäksi tällä klinikalla on myös progesteronipallojen sijaan piikit käytössä, jotka nekin tungetaan lihakseen ja niitä pitäisi sitten aina 7. raskausviikolle asti käyttää (sikiön sydänäänen kuulumiseen asti). Olen näistä progesteronpiikeistä lukenut kauhulla, miten ne tekevät paikat kipeiksi pistoskohdissa. Voi olla, että tulee vielä progepalloja ikävä… Noh, se silta on ylitettävä, kun/JOS sinne päästään…

      Mukavaa perjantaita kaikille!

    • #7019
      Valkosiipi
      Osallistuja

      Vohveliini
      Todella hienoa… Mitä verikokeet kertoivat?

      Itsellä oli pitkä hoitomuoto takana ja tosiaan ensimmäinen yhden kappaleen tuoresiirto takana.

      Pinpin
      Kyllä ne ajatukset alkoivat n. viikko siirron jälkeen hiipimään mieleen kun n. 5 päivää siirron jälkeen alkoi järkyt palelut ja sen jälkeen sitten myös yöllä heräämiset oksetusoloon. Nyt sitten tuo paha-olo on lisääntynyt kyllä aikas roimasti ja hiipii tasaisin välein seuralaiseksi. Yöllä varsinkin täytyy popsia hedelmä mahaan, kun ei rauhotu muuten ollenkaan. Edellisellä kerralla pahaolo loppui kuin seinään ja olin niin iloinen. Sen jälkeen selvisi ultrassa (muutaman päivän päästä), että sydän oli lakannut lyömästä. Eli nyt olen todella onnellinen joka kerta kun olotila pahenee…

      Parisienne
      Kyllähän meillä ensimmäisellä kerralla tärppäsi.. Siinä mielessä meidän ongelma on ehkä ”yksinkertainen” kun tiettävästi muuta vikaa ei ole ollut, kuin se että kaavinnasta johtuen munajohtimeni ovat tukkeutuneet. Nyt sitten toivon todella paljon että tukossa ovat myös pysyneet ja näin ollen raskaus ei ole alkanut ainakaan kohdun ulkoisena 🙂

      (.)
      Kiitokset kaikille onnitteluista ja oikein paljon tsemppiä kaikille piinaajille ja siirtoa odottaville! Niin ja onnittelut niille plussanneille! Itse jännittelen tässä vielä muutaman viikon ensimmäistä ultraa.. ja sitä ”pelon” poistumista, että kaikki on alkanut odotuksen osalta hyvin. Uskon silti, että keskenmenon kokeneena sitä jotenkin ei pääse siitä pelontunteesta eroon raskauden missään vaiheessa, mutta jos vaikka saisi edes hieman kevyemmän olon.

      Mukavia sadepäiviä!

    • #7021
      luppa77
      Osallistuja

      Hei yhteisesti kaikki. Tsemppiä plussan saaneet, ja aivan erityisiä voimia teille kenellä siirrot jatkuvat tuoreena tai pakasteesta.

      Tietenkin kaikille toivoo mahdollisimman lyhyttä hoitorupeamaa.

      Me vihdoin pääsimme aloittamaan ivf hoidot pitkällä kaavalla Väestöliiton ja julkisen puolen yhteistyöllä.

      Eilen pistin elämäni ensimmäisen Procren pistoksen. Lähdemme matkalle pääsiäiseksi, enkä halunnut murhetta nenäsumutteilla. Onhan tässä pistoksiin tottunut 3 inssin jälkeen.

      Koen hoidot tällä hetkellä erittäin kuormittavana työssä jaksamisen kannalta. Olen sairaslomalla tästä syystä. Varmasti te muutkin olette kohdanneet asiattomia kysymyksiä, empatian puutetta ja tivaamista yksityisasioista.

      Minulla tilanne meni siihen pisteeseen, että peli oli pakko viheltää poikki, ja nyt on kohennettava mieli kohti alkavia folliikkelien kasvatus hetkiä ja sitä myötä sitten alkionsiirtoihin.

      Enää en ensimmäistä punktiota jännitä, kuten aikaisemmin jännitin. Olen ymmärtänyt, että kipuun saa heti pyytämällä lisää lääkettä ja helpotusta.

      Kysyisin enemmän tuosta henkisestä puolesta, miten olette selvinneet kesken menneistä raskauksista, oletteko ottaneet sairaslomaa, ja oletteko uupuneet siten, että tauko työstä sairasloman avulla on ollut tarpeen?

      Tottakai toivon, että 1 punktio riittää, mutta tarvittaessa tietenkin käytämme kaikki annettavat hoitokerrat, kunnes tilanne on se, aito hengittävä nyytti on sylissä.

      Päivä kerrallaan on vaan välillä mentävä, ja luotava mahdollisimman rento asenne hoitoihin.

      Käytän joogaa rentoutumiseen ja sillä tavoin kehoni ja mieli pääsee hetkeksi kerrallaan ”vapaalle” hoitojen aiheuttamasta stressistä.

      Voimaa, Onnea ja tsemppiä jokaiselle.

      Tämä tie saada lapsiperhe on raskas, jo muutenkin. Saati sitten,että moni tahii vielä hyperejä ja keskenmenojen aiheuttamien menetysten kanssa.

      Minulla on suuri empatia teitä kanssasisaria kohtaan. On se kohtuutonta, että toisille haaveen toteutuminen on todella monimutkaisen polun päässä. Yritetään jaksaa, ja hyvää viikonloppua kaikille!

      • #7023
        Miriam
        Osallistuja

        Heippa luppa, tsemppiä paljon hoitoihin. Itse pidin 2 vko ”virallista” sairaslomaa surkeasti menneen IVF-yrityksen jälkeen (joka vähensi toivoa biologisen lapsen saannista koskaan), ja senkin jälkeen aika puolinaisesti käynyt töissä nämä pari viikkoa. Ennen olen tosi tunnollinen ja kunnianhimoinen, mutta tämä vauvajuttu on pistänyt kyllä prioriteetteja uusiksi. Turha vaatia itseltään liikoja jos ei kerran ole pakko.

        Olen laillasi huomannut että jooga auttaa, ja myös meditoin lähes päivittäin. Kun ahdistus tai vaikka piikityspaniikki iskee, hengittämällä siihen kumma kyllä pystyy hieman vaikuttamaan.

        Kohtuutonta on, on, on.

    • #7026
      Haave-80
      Osallistuja

      Hei,

      Täällä sumutteluja takana kaksi viikkoa, menkatkin onneksi alkoi perjantaina. Nyt sitten vaan jännätään ekaa ultraa, jotta nähdään onko kaikki ok ja voidaanko alottaa GonalF-pistokset. Sumuttelusta ei onneksi ole tullut sen pahempia oireita, jonkin verran ”kuumia aaltoja” ja mielialavaihteluja, mutta niiden kanssa kyllä selviää ja pärjää 🙂 Menkkakivut oli kyllä taas pahimmat aikoihin, mitä lie sitten sekin enteilee..

      Kiva, että täällä palstalla on nyt aika aktiivista keskustelua! On ihana seurata muiden matkaa. Sitä tosiaan myötäelää niin täysin mukana ja on hyvä että tänne saa purkaa myös ne synkimmät ja paskimmat fiilikset. Ite oon yrittäny pitää yllä positiivista fiilistä, varsinkin kun on vasta eka IVF-menossa. Toki mullakin tulee niitä epätoivon ja katkeruuden fiiliksiä. Vielä kuitenkin löytyy uskoa siihen, että tämä onnistuu. Niin kauan kuin jotain muuta mulle kerrotaan.
      Tottakai tää eka kerta pelottaa myös ehkä sen vuoksi, että entä jos nyt löytyykin se syy/vika, jonka vuoksi ollaan kohta 3-vuotta yritetty ilman tulosta?!
      Se riski on nyt vaan otettava, vaikka ei tässä ”epätietoisuudessa” ole kiva elää ja olla. Toisaalta nyt on vielä kaikki toiveet ja haaveet elossa, kun mitään tuomiota ei olla saatu.

      Tsempit kaikille tasapuolisesti! ilmoittelen taas kuulumisia, kunhan ekaan ultraan asti päästään.. 🙂

    • #7027
      Pinpin
      Osallistuja

      Huoh. Taas niin selvä nega testattuna. Pakkasessa tasan yksi alkio. Viimeksi yksinäinen ei selvinnyt. Ei auta ku pistää viestiä et mitäs nyt… Plääh.

      • #7036
        Miriam
        Osallistuja

        Kannustushalaus

    • #7035
      Felia
      Osallistuja

      Voi itku Pinpin, pahoitteluni! Toivotaan että nyt yksinäinen kuitenkin selviää.

      Meillekin tuli huonoja uutisia. Teloin jalkani ja sen hoitoon tuli nyt sellaiset tropit, että ylihuominen alkionsiirto taitaa jäädä tältä kierrolta sittenkin väliin. En silti nyt lannistu, vaikka harmittaakin. Koipi kuntoon ja sitten uusiksi.

    • #7037
      Miriam
      Osallistuja

      Tiedättehän sen tunteen, kun lapselliset ihmiset valittelevat ongelmistaan? Työstressiä, miehen kanssa vaikeaa, mitä kaikkea elämä nyt tuokaan eteen. Ja sitä ei ole helppo myötäelää, koska ajattelee, että ”no sinulla on sentään lapsia”?

      Minun täytyy tunnustaa, että minulla on nyt täällä palstalla vähän sama olo. Kun luen pettymyksistänne, tottakai ymmärrän (kyllä! me tällä palstalla voimme sanoa todella ymmärtävämme!) sen surun. Mutta samalla ajattelen ”no sinulla on sentään alkioiksi jakautuvia munasoluja”.

      Mutta pysyn silti täällä, koska toivo elää!

      Tämä nyt tämän palstan viime päivien rehellisten avautumisten hengessä.. 🙂

    • #7038
      Pinpin
      Osallistuja

      Joo. Meillä ei sulateta vaan lähdetään pitkän kaavan IVFään kunhan kuukautiset alkaa. Näin vähän itsekin ajattelin, hyvä kun lääkäri mietti samaa 🙂

    • #7039
      Salvia80
      Osallistuja

      Tsemppiä ja jaksamista Pinpin, Felia ja Miriam! Onnea Vohveliinille!

      Nyt on suunnittelukäynti huhtikuuksi varattu. Asiaa etenee, mutta ei se aiheuta riemunkiljahduksia eikä paljon muutakaan. Toiveissa on sama lyhyt kaava, että ehdin käydä kesälomalla kaiken tämän läpi. Toiset ne lähtee etelään tai mökille rentoutumaan, toiset lapsettomuushoitoihin.

    • #7046
      Aurinkotuuli
      Osallistuja

      Hei. Juuri jälleen negatiivisen testin tehneenä tulin uutena mukaan. Onko kenelläkään tullut PAS-lääkityksen ”sivuoireena” keuhko-oireita ja flunssaa? Minulla on nyt kaksi kertaa tullut hirveä kurkkukipu ja pientä lämpöä, sekä paha paksulimainen yskä. Oireet alkoivat melkein samalla kellonlyömällä kummankin siirron jälkeen ja itse yhdistän oudon tautini jotenkin hoitoihin. Ymmärrettävästi vaan minua on katsottu lääkärissä kuin ns. hullua, kun olen tästä koittanut kysyä.

    • #7047
      Liitu
      Osallistuja

      Pahoitteluni Pinpin, Felia ja Aurinkotuuli (ja tervetuloa mukaan). Onpa ikäviä uutisia, mutta hyvä lukea, että katsotte luottavaisesti eteenpäin.

      En tiedä onko sitä ilmassa vai onko ne nää hormonit, mutta mieliala on ollut kyllä tavallista synkempi parina viime päivänä. Jotenkin aivan veto pois ja itkettää. Tuntuu, että tää pitkän kaavan hoito on todellakin pitkä, enkä millään jaksaisi. Ja tuntuu vaikealle suunnitella tai ajatella edes mitään ohjelmaa kesälle, kun ei tiedä kuinka käy ja mikä on tilanne. Rassaa tää epävarmuus.

      Luppa77, kysyit tuosta henkisestä jaksamisesta. Itse en ole joutunut sairaslomaa ottamaan, mutta jaksaminen on ollut kovilla. Sen takia olen itse asiassa hakeutunut psykologin pakeille, että saan purkaa näitä asioita ja tuntemuksia jonkun täysin ulkopuolisen, mutta ammattilaisen kanssa.

      Tsemppiä ja jaksamista teille jokaiselle! ”…tiukka mutru huuleen, selkä vastatuuleen..”

    • #7052
      Lumikko
      Osallistuja

      On tämä kyllä kertakaikkiaan niin tahmeaa ja vaikeaa touhua tämä lapsen tekeminen! Nyt oli ovulaatio bongattua, mutta siirtoa ei voida tehdä koska pääsiäinen. Tuntuu ihan uskomattomalta! Joka ikinen juhlapyhä ja kesäloma on päässyt sotkemaan meidän hoitoja. Miten voi olla niin huono tuuri! Ja samoin ihmettelen sitä, että tällä logiikalla PAS olisi ollut 7 pv ovulaatiosta. Enpä ole kuullut, että väli voisi olla noinkin pitkä.
      Jotenkin ärsyttää nyt niin paljon, että tällaistenkin takia pitää taas vain odottaa seuraavaa kiertoa.

      Tässä mukavasti myös kuulin, että tuttavani oli raskautunut 10 pv ehkäisyn lopettamisen jälkeen. Kiva juttu! ”No mut hei, lopetatte vaan yrittämisen, niin kyllä se siitä!” Jep jep.

    • #7055
      Parisienne
      Osallistuja

      Haluaisin kirjoittaa jotakin, en saa kirjoitettu mitään. Mieleni tekisi mieli huutaa huutaa niin kovaa että pyörryn. Minkä helvetin takia tämä asia on niin helvetin vaikea. Miksi vartaloni ei voi toimia niinkuin suurimman osan ihmisten normaalisti, miksen voi normaalisti tulla raskaaksi ja tuntea niitä onnen tunteita jota niin monet ihmiset kokevat. Miksi en saa kokea niitä onnen tunteita edes tällaisen helvetillisen hoitorumban jälkeen, MIKSI MIKSI MIKSI.

      No näin nyt vaan on ei elämä aina mene niinkuin suunnittelee, no tuohan helpottaa ja PALJON.

      Olen lueskellut paljon blogeja aiheeseen liittyen. Usein niillä on onnellinen loppu. Milloin me saamme onnillisen lopun vai tuleeko sellaista?
      En jaksa odottaa, en jaksa olla lapseton, en jaksa ajatella lapsettomuutta, lukea blogeja lukea tätä sivustoa, en jaksa oi en jaksa.

      Minun piti tulla heti raskaaksi, minun piti jäädä äitiyslomalle jo monta kevättä sitten, minun piti saada kolme lasta…
      Nyt en ehkä saa yhtään omaa lasta. Munasolut ovat huonoja, eivät toimi kunnolla, todennäköisyyksien mukaan minun olisi pitänyt jo tulla raskaaksi. Lääkäri väläyttelee lahjamunasoluhoitoja…

      Olen niin vihainen niin vihainen, tällä hetkellä voisin juosta maratoonin ihan vain tästä vihasta joka tällä hetkellä kumpuaa jostain tämä on uutta: ei itkua pelkkää raivoa…(kai se itkukin tulee ihan pian)

      Pienen hiljaiselon jälkeen ajatuksiani olkaa hyvät.

    • #7057
      Miriam
      Osallistuja

      Kiitos Parisienne ajatuksistasi. Vahvasti samastuttavia.

      Ollaan riidelty miehen kanssa ihan tajuttomasti. Enemmän kuin koskaan. Sellaista epätoivoista ”tähän ei vain ole olemassa ratkaisua” -riitaa. Näinkin ”pienestä” aiheesta: jos joudumme/saamme/päädymme/uskaltaudumme lahjamunasoluhoitoon, mikä on lapsen sukunimi.

      Mun mielestä ehdottomasti minun sukunimi. Silloin olisi edes jonkinlainen ”suvullinen” side lapsen ja minun välillä. Pieni verrattuna miehen geneettiseen siteeseen, mutta edes jotain.

      Miehen mielestä ehdottomasti hänen sukunimensä, koska niin se nyt vain on, hän on aina unelmoinut että saa paljon nimisiään lapsia. Ja hän ei voi tätä tuskaani ymmärtää, että minä tekisin jotain NOIN suurta, koittaisin ”tehdä” hänen ja toisen naisen lapsen, ja hän ei edes nimeä minulle antaisi.

      Tuntuu, että tuo on niin fundamentaalinen konflikti (kävimme samat megariidat läpi biologisen lapsen ja lahjasiittiöillä saadun nimistä, asuinpaikoista, etc., ne selvisivät jokseenkin), että se pitäisi kyetä ratkaisemaan, päädyimmepä siihen tilanteeseen tai emme. Parisuhdetesti.

      Miten olemme päätyneet tällaiseen tilanteeseen. Miksi suurin osa ihmisistä ei edes joudu tällaisiin parisuhde- ja oman sietokyvyn testeihin.

      Miksi meitä näin koetellaan, miksi, oi miksi. Miksi ystävät hylkäävät, eivät ymmärrä. Pitävät itsekkäänä, kun en mene brunssille ”juhlimaan uutta elämän alkua” tai kun suljen hääkutsusta lapset pois enkä tarjoa lastenhoitomahdollisuutta (ulkomailla oleviin häihin).

      Miksi tämä on niin suuri tuska.

    • #7059
      Liitu
      Osallistuja

      Nyt naiset (minä mukaan lukien)! Onhan tää lapsettomuusjuttu hoitoineen päivineen niin syvältä kuin vain olla ja voi. Ja kiukuttaa, pistää vihaksi, itkettää ja mikään ei tunnu auttavan. Ja aika kuluu niin hitaasti tai liian nopeaa ja kaikki menee päin… No, tiedätte kyllä mitä.

      Kaikki klassiset kommentit ymmärtämättömiltä ihmisiltä, siitä kuinka pitää vain rentoutua ja lopettaa yrittäminen ja poks! raskaaksi tullaan. Tuskin olisi lapsettomuushoitoja keksitty, jos asiat olisivat näin yksinkertaisia…

      MUTTA kaikesta tästä huolimatta, meidän on pakko elää eteenpäin elämäämme. On pakko oppia hyväksymään ja elämään näiden vaikeidein asioiden kanssa. Ja on yritettävä tarttua niihin pienen pieniin onnenhetkiin, sillä mikä on ihan oikeasti vaihtoehto?

      Kaikkihan me tiedämme, että negatiiviset ajatukset vievät mukanaan ja siitä suosta ei ole helppoa nousta! En tarkoita, etteikö olisi hyvä niitä purkaa ja onhan tämä palsta juuri siihen hyvä ja täällä olevat ihmiset ymmärtävät mistä on kyse. MUTTA siltikin, ei hemmetti saa antaa katkeruudelle tilaa – se on oma valinta. Eikä heittäytyminen marttyyriiksi auta ketään, kaikkein vähiten meitä itseämme. Ei helppoa ei, mutta jos ei valitse toivoa, elämänsä hyväksymistä, kompromisseja… Mikä on vaihtoehto?

      Isot halaukset teille kaikille <3 – symppaan, emppaan, komppaan, mutta pirkules, me ei saada antaa epätoivon meitä nujertaa, eihän!?

      (Ja anteeksi, jos tämä palopuheeni loukkasi jotakuta, se ei todellakaan ole tarkoitus.)

    • #7063
      pullervo
      Osallistuja

      Pinpin, halauksia! On tuo niin kohtuutonta ja pettymys on joka kerta valtava. Varmasti hyvä ratkaisu kuitenkin tuo aloittaa uusi hoito alusta. Millaisella aikataululla?

      Tervetuloa Aurinkotuuli!Ei ainakaan minulle ole ollut tuollaisia oireita, mutta kyllähän näistä vaikka mitä tulee, on niin yksilöllistä.

      Lumikko, Parisienne ja Miriam, jaksamista. Hyvä kun kirjoitatte rehellisesti tuntemuksista. Tuota suossa rämpimistä tämä vain tahtoo olla.. Raskasta (ilman raskautta) sitä se on. Mutta Liitu kirjoitti mukavasti, että pakko vaan koittaa niin positiivisiakin juttuja löytää.

      Sitten omaa tilannetta. Nyt Pp10. Menin aamulla näytille polille, kun olo on edelleen aika turvonnut. Tarkoitus oli pääsiäisen aikaan viettää sporttista elämää, mutta halusin varmistuksen että kaikki hyvin. Munasarjat niin isot, että lääkäri kielsi liikunnan kuukaudeksi! :'( Toki jotain kevyempää voi harrastaa. Hyperiä siis on, mutta ei onneksi tarvitse tällä kertaa osastolle mennä vaan kotihoidolla pärjäillään edelleen. Huomenna oli tarkoitus tehdä testi. Mutta laittoivat sitten labraan.. HCG 153. :O Lääkärin mukaan ei kannata paljon juhlia, turhan matala arvo päiviin nähden. Itselläkään ei kyllä ollut ajatusta, että olisi onnistuttu. Kotona sitten vielä testasin pissasta. Ja elämäni ensimmäiset KAKSI VIIVAA, toinen toki haalea. Jotenkin olo, että ihan sama, vaikka hiipuisivat, mutta ainakin kiinnitysyritystä on ollut. Meillä siis ehkä on vielä toivoa… Nyt kai pitää oottaa muutama päivä ja testailla vaan sitten itse täällä kotona. Toki toivon, että viiva vahvistuisi, mutta jotenkin kuitenkin tuntuu, että tuo HCG oli liian matala.. Sekavat fiilikset.

    • #7064
      Pinpin
      Osallistuja

      pullervo, mahtavaa. Uskaltanen onnitella! Omat arvot olleet aina alle 5 joten kyllähän siellä jotain tapahtuu 🙂 Nyt sit vaan epäliikunnallista elämää, halusit tai et!

      Tänään tuli postissa ohjeet ja reseptit eli tän kierron kp 21 pistetään procren. Tää hieman jännittää, koska viimeksi tää aiheutti paniikkikohtauksen. Siitä jatketaan pitkää kaavaa johon on lisätty entisten lisäksi disperin ja kortisooni. Onko näistä kellään kokemusta? Oudointa oli ehkä et kortisooni oli mainittu lääkkeen nimellä, itselle tää on vaan tuttu reuman alkuajoilta. Toivotaan et näistä on sit apuja. Eli toukokuun hoitoon pääsee vielä. Onneksi tässä on ennen hoitoa talviloma ja todella paljon kivaa tekemistä.

    • #7067
      Vohveliini-
      Osallistuja

      Hei kaikki!

      Meidän plussasta ei tullut pysyvää joten palaan tänne teidän seuraanne. Hcg arvo oli pp 13 129 ja arvasin että pieleen menee. Testit rupesivat haalenemaan ja nyt tiistaina hcg olikin enää 6. Tää oli jo toinen kemiallinen/ tai tosi varhainen keskenmeno ja sit ollu se yks kkm niin toivottavasti nyt mietitään asiaa ja tutkitaan ja jos olis jostain apua. Kunnon vuoto alkoi tänään ja nyt pidetään välikierto ennen pasia.

      Pullervolle isot voimahalit!! Toivotaan että et seuraa minua vaan pysyt raskaana ja hcg nousee!!

      Mukavaa pääsiäistä kaikille!

      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 7 kuukautta sitten Vohveliini-.
    • #7069
      yöutu
      Osallistuja

      Piti tulla kommentoimaan tota pullervon hcg arvoa, että ei se kyllä munkaan mielestä miltään liian matalalta kuulosta, mulla oli pp15 ja blaston siirrosta (jonka siis luulis kiinnittyvän vielä aiemmin) 305 ja kuitenkin se raskaus jatku rv8+. Joten kyllä uskaltasin onnitella minäkin 🙂

      Jotenkin sydäntä ihan riipii lukee muiden synkkiä vuodatuksia, mutta se on tosiaan vapauttavaa tuulettaa niitä välillä! Ite nyt on taas yrittäny pitää sellasta viileetä asennetta ja etäisyyttä niihin tunteisiin että tätä jaksais…
      Mariam, voin ymmärtää hyvin nuo ajatukset ja pointin.. aiemmin itekin ajatteli niistä joilla alkoi raskauksia, kun itellä aina vaan negaa, että ”sulla sentään kiinnittyy alkiot” mutta kun joutu sitten kokeen sen kkm:n niin toivoo nykyään että ei edes kiinnity jos kuitenkin menee kesken. Kun nyt on tavallaan saanu ”todisteen” siitä että munkin kohtuun voi kiinnittyä vielä ja todennäkösemmin se vika on vaan niissä alkioissa.
      Vaikka se kuulostaa kliseeltä, niin siihenhän tarvitaan vaan se yks elinkykynen, ja oon lukenu että joillain tämä on riittäny onnelliseen loppuun vaikka aiemmissa hoidoissa ei ois edes saatu siirrettävää! Toivon sydämestäni että teilläkin näin 🙂 jaksamista ja voimia sinne!

      Pinpin Mulla on kolmessa siirrossa ollu prednisolon ja tais ekassa olla alkuun deksametasonikin, ja yhdessä siirrossa myös minidisperiinit. Viimesimmässä kortisoni-kokeilussa oli alkuun 4pv isompi annos (4 tabl.), ja siitä tuli ikäviä oireita.. mm. unettomuutta, ihon kuumotusta ja raivokkuutta. Ei kiitos enää sitä. Mutta pienemmän annoksen 2 tablettia päivässä vielä sieti hyvin. Minkälainen annos sulla on?

      Täällä on 4. hoito alkanu, veret ilmaantu omituisesti etuajassa ja edellinen kierto jäi 23 päivään. Eilen oli kp2 ja alotin pistään Bemfolaa (uus lääke, samaa kun Gonal-F mutta hiukan halvempaa). Kp6 lähtien mukaan Orgalutran ja samana päivänä uä. Eli lyhyt kaava ja pelkällä fsh:lla mennään, aiemmat kaikki pitkiä ja aina lh:ta mukana. Saa nähdä, hiukan hirvittää miten tässä käy.. tuleeko tällä kaavalla ne kaikkien aikojen paskimmat solut. Annosta suunniteltiin ensin 200iu mutta kun selvis oletettua heikompi (?) amh 2,7 niin nostettiin 225:een.

      Vohveliini-, olitkin kirjottanu samaan aikaan.. Voi ei 🙁 mitä vois sanoo kun mitkään sanat tuskin nyt lohduttaa.. kovasti voimia tällä kivisellä tiellä!

      Aurinkoisia pääsiäisen pyhiä kaikille!

      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 7 kuukautta sitten yöutu.
      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 7 kuukautta sitten yöutu.
      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 7 kuukautta sitten yöutu.
      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 7 kuukautta sitten yöutu.
    • #7076
      Pinpin
      Osallistuja

      Vohveliini- Pahoitteluni ja halaus!

      yöutu Kiitän suuresti tiedoista! Prednisolonia näyttäis olevan 2*5 mg (reumaan vetelin 10 tablettia päivässä alkuun) ja disperin 100 mg*1. Myös mun mielstä gonal-f:nkin annostusta oli nostettu. Noh, tässä on aikaa vielä kierron 21. päivään et jos vaikka ei murehtis liikaa etukäteen 🙂

    • #7078
      Parisienne
      Osallistuja

      Pullervolle onnittelut plussan näkemisestä testissä ja toivotaan että nousee arvot kohisten ja teille onni tupsahtaisi loppuvuodesta 🙂

      Vohveliinille halauksia ja Yöutulle tsemppiä taas uuteen kierrokseen.

      Liitulle kiitos hieman ärtsymmästä tsemppiviestistä joka ensin hieman ärsytti mutta tänään se tuli tarpeeseen!!

      Jälleen kerran tänä aamuna testattu ja saatu täysin blankko testi. Testiviiva huusi punaista punaisempana mutta vaikka kuinka kuvitteli niin ei näkynyt haalean haaleampaa toista viivaa…Tämä Pas oli siis taas tässä.

      Aikaisempiin pettymyksiin verrattuna tämä on erilainen siinä mielessä että ei tullut itkua, surua, päin vastoin tuijotin testiä vessan lattialla pitkään sanoen itselleni nyt nouset ylös ja eikun päivän toimiin hophop!! Nyt ei auta jäädä makaamaan tai makaan itseni todella sinne hautaan…Voi olla että tämä vielä kostautuu ja tulee pettymys moninkertaisena mutta päätin että tänään se ei minua saa ei nyt ei tänään.

      Asiasta on puhuttu ja olen jopa miettinyt mielessäni tulevaisuuteen, että olisiko minusta lahjamunasoluhoitoihin jos mikään muu ei enää onnistu. En tiedä, aika näyttää mutta vielä ei onneksi tarvitse sitä päättää.

      Vielä on oljenkorsi pakkasessa, toiveet eivät ole korkealla tai no luottoa ei siihen juuri ole mutta katsotaan se nyt seuraavaksi ja mietitään sitten vielä uutta hela hoitoa ehkä kesällä tai kesän jälkeen tunteiden mukaan.

    • #7081
      pullervo
      Osallistuja

      Voi vohveliini, pahoittelut! Tuota samaa tilannetta itsekin pelkään.

      Kiitos myös pinpin, yöutu ja parisienne! Varovaisen toiveikkain mielin tässä ollaan. Testasin eilen uudestaan ja ainakin kuvittelin saaneeni hieman vahvemman viivan. Huomenna olisi kaksi viikkoa siirrosta, testaan varmaan sitten taas uudestaan. Ihmeempiä oireita ei ole. Rinnat ehkä vähän arat, mutta muuten melko tavallinen olo. Jos ei siis huomio tuota vatsaa, joka näyttää siltä kuin olisin puolessa välissä raskautta. Jos vielä huomennakin testi näyttää plussaa, ajattelin käydä omaan piikkiin jossain mittauttamassa tuon HCG:n.. Pakko saada tietää, onko se noussut. Onko kokemusta, mitä se yksityisellä maksaa ja saako tuloksen miten pian?

      Parisienne, pahoittelut ja voimahali! Ihana kuitenkin, että jaksat pitää positiivisen tsempin yllä!! 🙂

      Tsemppiä alkaneeseen hoitoon yöutu! Oot kyllä kova nainen, kun neljänteen hoitoon jaksat lähteä. 🙂

      • #7082
        yöutu
        Osallistuja

        pullervo, joo..pakko mikä pakko vaikka välillä tulee se olo että ”anna nyt jo olla”.. kai sitä päätä hakkaa kivimuuriin niin kauan kunnes joku muu sanoo että kaikki on nyt tehty eikä enempää voi 🙁 sitä vaan pelkää että se tulee ennenkun ite on valmis luovuttaan lopullisesti.
        Mulla maksoi yksityisen lähetteellä hcg mittaus 22e, ja täähän tehdään yleensä kahteen kertaan, siis kontrolloidaan nousu 3-4 päivän päästä. Tuloksen sai seuraavana päivänä.

    • #7085
      Heimunen
      Osallistuja

      Onpas täällä matalapainetta ilmassa, voimia jokaiselle! Samanlaisissa tunnelmissa mennään itsekin. Olen ollut kyllä töissä, mutta muuta ei sitten juuri jaksakaan. Mies on ehdotellut sairauslomalle jääntiä, mutta minulla ei ole voimia setviä asiaa töissä ja toisaalta työ auttaa pitämään ajatukset pois lapsettomuudesta edes osan aikaa päivästä. Vähän huonoon saumaan on nyt vielä sattunut pääsiäinen ja muutamat menot, jossa oman lapsen puuttuminen on tuntunut ylitsepääsemättömän vaikealta. Varsinkin, kun pitää yrittää esittää reipasta. Alkaa tuntua siltä, että ulkopuolinen keskusteluapu voisi tulla tarpeeseen. Ehkä soitto terveysasemalle on ohjelmassa ensi viikolla.

    • #7087
      pullervo
      Osallistuja

      Yöutu, Noihan se juuri on, että sitä viimeiseen asti yrittää.

      Heimunen, voimia! Tuo on raskasta aikaa ja itsellekin tuttua juuri nämä pyhien vaikeudet. Hae ihmeessä keskusteluapua!

      ON: Testasin tänään digitestillä ”Raskaana 2-3”. Kai sitä nyt vaan pitää jo alkaa uskomaan. Polille en ole vielä mitään ilmoittanut… Kävin myös yksityisellä HCG-mittauksesa, mutta vastausta joudun odottaa huomiseen iltapäivää. Tuntuu, että nyt nämä piinapäivät vasta alkoivat. Siirryn pikkuhiljaa takavasemmalle ja totisesti toivon, että takaisin ei tarvisi tulla.

    • #7093
      Haave-80
      Osallistuja

      Halauksia ja tsemppiä kaikille vastatuulessa painiskeleville kohtalotovereille!
      Onnittelurutistus plussanneille! toivotaan lempeitä tuulia ja paljon tarraliimaa!!! 🙂

      Lyhyt päivitys pääsiäisen jäljiltä. Täällä oli nollaultra viime viikolla ja ihan hyvältä näytti, joten nyt sitte piikitelty GonalF:ää (150) kuutena päivänä. Tänään toka ultra ja pettymys oli aikamoinen! Ei mitään vastetta, muutama hassu pallero siellä on kasvamassa, mutta ei todellakaan näytä hyvältä ja lisäksi limakalvokin pienentynyt 🙁
      No, GonalF annos tuplattiin, seuraava uä perjantaina. Alustavan suunnitelman mukaan meijän piti päästä ens viikolla punktioon+siirtoon, mutta alkaa kyllä itellä jo usko loppua. Ei vaan ymmärrä! Miksi mun munasolut ei halua kasvaa?! Mikä mussa on vikana?

      Onko kellään kokemusta samanlaisesta tilanteesta?
      Ilmeisesti kuitenkin alotettu suht iisillä määrällä (150ml), jotta estettäis mahdollinen hyper. Mutta voiko ne rassukat enää tässä sitten kasvaakaan?
      Nyt vedetään sitten 300ml päivässä ja tod.näk vkoloppuna vielä jatkuu.
      Tuskien taival… 🙁

      • #7099
        Haave-80
        Osallistuja

        ja siis määrät tietty iu:ta, ei ml:ää. :O

    • #7112
      pullervo
      Osallistuja

      Eilinen hcg arvo 697 eli nousussa on. Melkoset piinapäivät nämä. Ens viikolla ultra. Mihin asti te, joilla raskaus on alkanut, ootte käyttäneet Lutinusta tmv?

      • #7133
        katras
        Osallistuja

        Heippa kaikille!

        Vohveliini, niin hirvittävän epäoikeudenmukaista, ensin antaa toivo ja sitten se viedään pois. Ison ja voimaannuttavan rutistuksen sulle lähetän. Itselle nuo kemialliset ensin syvän pettymyksen jälkeen, antoi kuitenkin pientä toivoa tuleviin siirtoihin. Se kuitenkin edes yrittää 🙂

        Lämpimät onnittelut pullervolle! Hienosti on hcg noussut. Toivottavasti kaikki saa jatkua hyvin!

        Voimia kaikille taisteluun! Älkää luopuko kukaan toivosta, vaikka on varmasti vaikeaa sitä positiivisuutta mistään kaivaa, kun pettymyksiä tulee kerta toisensa jälkeen. Jaksamisia kaikille. Ammentakaa auringosta voimaa ponnistella eteenpäin!

    • #7134
      pullervo
      Osallistuja

      Kiitos Katras! <3

      Jopas täällä on ollut hiljaista… Taitaa olla taas enemmän suvantovaihe meneillään kaikkien hoidoissa. Piinaileeko kukaan edes tällä hetkellä?

    • #7139
      Parisienne
      Osallistuja

      Onnittelut Pullervo, kävin jo aiemmin lukemassa sinun hienoja uutisia mutta suothan anteeksi sinun iloinen uutisesi löi minua syvemmälle murheeseen sillä hetkellä enkä pystynyt kirjoittamaan onnitteluja. Lähinnä mietin vain että ei ole todellista yksi toisensa jälkeen täälläkin mutta me ei. Anteeksi siitä, sinullakin ollut pitkä tie.

      Kiitos Katras sinulle että käyt tsemppaamassa täällä vielä. Hassua vaikken tunne sinua yhtään niin kun näin erään ystäväni jolla suht sama laskettu aika kun sinulla niin tuli mieleeni että niin sinulla on varmaan jo tuon kokoinen massu 🙂

      Täällä ollut hiljaista.

      Itse olen ainakin vaan niin loppu etten ole edes kyennyt kirjoittamaan. Viimeisen kirjoituksen jälkeen vaikkakin oli suht positiivinen niin sieltähän se pettymys tuli ja se tulikin sitten sillä voimalla, että itsekin pelästyin koska todella tuntui siltä että en todella enää fyysisesti enkä henkisesti kykene tähän. Voiko itkuun tukehtua, voiko surusta saada sydänkohtauksen, voiko pää ja kroppa pettää vaan samalla hetkellä koska aivot eivät kykene yksinkertaisesti kestämään enää yhtään enempää. Siinä lyhykäisyydessään tuntemuksia.

      Tämä kaikki sen jälkeen kun negatiivisen tuloksen jälkeen vuoto ei ala niin pitkään aikaan että jännäämään verikoetta ensimmäistä kertaa…Päässä liikkuu kaikenlaista ohhoh no nytkö on meidän vuoro…puhelinsoitto joka ilmoittaa valitettavasti ei mitään. Aha, okei no aha. Niin sanotusti lost of words.

      En ikinä olisi voinut kuvitellakaan tätä surun ja pettymyksen voimaa mitä tässä on joutunut kokemaan. Se on jotain käsittämätöntä, läheisen kuolema on ainoa asia jonka voisin kuvitella tuovan tällaista tuskaa, Kuolema…huh.

      Tällä hetkellä taas selviytymistä hetki kerrallaan. Ihan hissukseen. Haluan päästä normaaliin elämään, haluan olla iloinen, haluan miettiä jotain muuta kun lapsettomuutta heti herätessä ja viimeiseksi nukkumaan mennessä, haluan nähdä peilistä iloiset silmät kun katson itseäni, haluan olla iloinen muiden onnesta, haluan nähdä ja elää kevään.

      Syksy ja talvi menivät ohitseni. Silmissäni näen vain surua ja tuskaa. Luen lapsettomuus blogeja joissa lähes kaikissa on onnellinen loppu. Säälin itseäni, lähinnä säälin itsäni kun mietin miten hetken kuvittelin onnistuneeni ja kuinka iloinen ja toiveikas silloin olin, haluaisin halata itseäni ja todeta että kyllä kaikki vielä järjestyy, haluaisin että joku muu sanoisi minulle että kaikki järjestyy ja todella näin tapahtuisi.

      Haluaisin lomalle tämän hetkisestä elämästäni, haluasin laittaa talvivaatteiden kanssa tämän asian kaappiin odottamaan. Ottaa nämä asiat kaapista uudelleen ja pukea ne päälleni sinä hetkenä kun pystyn olemaan kaikkea tuota jota aiemmin kirjoitin.

      Ehkä kaikella on tarkoitus, ehkä, ehkä luen tätä joskus ja ajattelen näinhän kaikein piti mennäkin. Vaikka onnellista loppua ei tämän asian kanssa tulisi niin ihmismielen on käännettävä asia voimavaraksi jotta selviytyy.

      Tämän hetken toivomus minulla on, että saisin edes hetken olla onnellinen. Pienen hetken kaiken tämän tuskan keskellä. Vaikka se kestäisi sen pienen sekunnin hetken, esim kun huomaan pensaiden pienet silmut. Ehkä tämä pieni hetki auttaa minua myös kasvamaan, kasvamaan ulos tästä mustasta tuskan kuoresta joka minua ympäröi tällä hetkellä. Ehkä hetki kerrallaan saan uuden mahdollisuuden.

      Tällä hetkellä tärkeintä on saada oma mieli ja kroppa kuntoon. Tämä on vienyt aivan liikaa. Aivan liikaa voimavarojani.

      Tällainen lyhyt avautuminen, kirjoitin nyt muidenkin puolesta 🙂

      ”Murheeseen suhtautukaamme, kuin raskaan lumen painama oksa;
      Joko kestän tai katkean,
      mutta toukokuun tullen jossakin kukkii oksa”

      TT

    • #7140
      Pinpin
      Osallistuja

      Voi Parisienne, tekstisi sai minut kyyneliin. Vaikka omia pettymyksiäkin on ollut matkalla, jotenkin pettymyksesi tuntui omia raskaammalta. En voi kun toivoa parasta.

      Hiljaista on ollut, ei mitään kerrottavaa. Odotan kuun ja kierron 21. päivää et saan pistää ja sit odotellaan uutta kiertoa. Ironista etten ole aiemmin bongannut ovista tikkuun, en edes nyt PAS:ssa, niin tällä kertaa sen sit tikutin. Ja kyllä, toki hyödynsimme tilaisuuden mutten jaksa uskoa. Eilen hain voimaa lempibändini keikalta, jesta että tekikin hyvää. Naurua, iloa, itkua, karkkia, ystäviä. Kaikkea sitä mitä juuri nyt kaipasin! Isosti!

    • #7141
      pullervo
      Osallistuja

      Voi Parisienne, halauksia! Sait minutkin täällä kyyneliin, kuten Pinpinin. Todellakin ymmärrän tunteesi, ovat tuttuja minullekin. Kiitos onnitteluista. Itse en osaa vielä oikein ajatella, että olisimme onnistuneet.. Tässä on vaan jotenkin niin kovin paljon jännitettävää koko ajan. Mutta kuten sanoit, pitkä tie on ollut meilläkin. Ei toki niin pitkä kuin joillakin muilla, mutta mutta kyllä tähän 3,5 vuoteen vain on mahtunut raskaita hetkiä. Nyt tuntuu hetken kevyemmältä, jotenkin helpompi hengittää kuin vuosiin. Kirjoitit todella kauniisti tuosta surusta, siitä miten riipivää se tosiaan on. Kaikki tuo niin totta. Toivon koko sydämestäni sinulle edes pientä, toki mahdollisimman suurta, onnelista ajatusta, keveää hetkeä, pientä pilkahdusta aikaa, jona tämä taakka ei sinua painaisi. <3

      Pinpin, toivotaan että yllätys ovisplussa toisi myös toisen yllätyksen! 🙂

    • #7155
      Haave-80
      Osallistuja

      Parisienne
      Yhdyn täysin sinun ajatuksiin ja fiiliksiin. Suru on raastavaa ja repivää. Tätä oloa ei toivoisi pahimmalle vihamiehellekään.

      Täällä eka IVF-hoito keskeytettiin mitättömän vasteen takia. Nyt ootellaan sitten (taas) pari kk, jolloin lisää verikokeita ja sitten seuraava yritys vasta syksyllä.

      Tuska mitä sisällä kantaa on sellaista, etten tiedä enää miten tästä eteenpäin.
      Me kun ei olla päästy edes kunnolla ”tositoimiin” ja silti tämä on jatkuvaa takapakkia.
      Synkkyys.

    • #7156
      Haave-80
      Osallistuja

      Tsempit kaikille kuitenkin tasapuolisesti, itse katoan täältä nyt hetkeksi tasavasemmalle…

      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 7 kuukautta sitten Haave-80.
    • #7159
      Salvia80
      Osallistuja

      En ole hetkeen kirjoitellut, moni on myös plussannut, joten Onnea Pullervolle ja muillekin!

      Parisienne osasit hyvin pukea sanoiksi nuo tunteet, kovin tuttuja ovat. Eihän tuota voinut lukea ilman kyyneleitä! Jos tietäisin mikä auttaa, kertoisin. Kuitenkin jokaisen on itse tehtävä työtä surun ja asian kanssa.
      Toivon, että jokainen meistä löytäisi oman reseptin selvitä päivä kerrallaan silloin kun on oikein vaikeaa. Kaikesta huolimatta Ilon pilkahduksia, Halauksia ja JAKSAMISTA!

      Itsellä on torstaina suunnittelukäynti ja hoito ehkä viikoilla 23-24. Sinne on vielä aikaa, mutta kyselen onko muita samoissa aikatauluissa aloittavia?

      • #7165
        katras
        Osallistuja

        Heippa!
        Kiitos Parisienne tekstistäsi. Liikutuin minäkin. Niin todellista ja raastavaa oli kirjoituksesi. Käsittelen itse asioita aika samoin kuten sinäkin. On ihan turha yrittää työntää surua ja pettymystä pois ja yrittää olla reipas. Se kostautuu moninkertaisesti. On lupa päästää ne ulos. Suru ja pettymys ottaa oman aikansa. Siihen ei voi vaikuttaa itse ja tarviiko voidakkaan? Mielestäni ei. Hyväksyminen tulee vasta, kun sille on tilaa ja myös elämänhalu. Ihan varmasti koet vielä Parisienne nekin tunteet ja jaksat mennä prosessissa eteenpäin.

        Nämä tuntemukset on meidän monen hoidoissa olevien tuttuja vieraita. Jokainen käsittelee näitä asioita ja tuntemuksia omalla tavallaan. Kaikista tärkeintä on vain käsitellä ne, olla vihainen, surullinen, itkuinen ja pikkumainen. Jos joku ei ymmärrä tai tulee antamaan omasta mielestään hyviä neuvoja, on nämä ihmiset lupa jättää omaan arvoonsa. Niitä riittää ja on niin helppoa vierestä huudella ku plussat pärähtää jo pelkästään siitä ku on kalsarit samassa pyykkikorissa. Ei kukaan pysty täysin ymmärtämään, kuin itse nämä hoidot kokenut, että mitä tää kokonaisuudessaan on.

        Ja vielä se, että miksi käyn tällä puolen edelleen….välitän siitä mitä teille kuuluu ja oman itseni vuoksi, en ole valmis täysin vieläkään kääntämään sivua. Tämä on terapiaa omille välillä hyvin ristiriitaisillekkin tunteille. Ei raskausaikakaan ole pelkää onnea ja autuutta. Lapsettomuus on tiukassa ja jättää syvälle epävarmuutta.

        Nyt en kirjoita taas hetkeen, onnea matkaan teille jokaiselle!

        • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 7 kuukautta sitten katras.
    • #7200
      luppa77
      Osallistuja

      Moikka,

      Olen todella pahoillani, kuullessani, että munasoluissa on häiriöitä.

      Olen menossa ekaan punktioon vappu viikolla. En osaa iloita, että nyt vihdoin onnistumme. Vuosien yrityksen ja puolentoista vuoden hoitojen jälkeen pelottaa, että labrassa löytyy vika myös omista munasoluista.Ihan väärä ajatusmalli

      Teen kaikkeni, että saisin ajatukset positiiviseksi.Jotenkin pelottaa, että vaikka raskaus alkaisi, se ei pääty onneen ja vauvaan. Tuntuu, niin uskomattomalta, että miten meille voisi onni kääntyä….

      Tässä on nyt vauvoja ympärillä, ja olen saanut heitä pitää sylissä ja nauttia heistä. Suurin osa aikuisista ihmisistä, vaan puhuu sellaista, mitä ei pysty kuuntelemaan….te koette samoin kuin minä. Ja se on ihanaa. Olen myös viime aikoina jutellut naisten kanssa, jotka ovat käyneet läpi hoidot, ja luovuttaneet, tai hoidoissa ollaan oltu 4 vuotta ja vasta sitten tuli vauva , tai lahjamunasolut olivat ratkaisu ,jolla tulos onnellisuuteen ja vauvaan.

      Te jotka olette kauemmin olleet hoidoissa, ja joilla on jo ikäviä yllätyksiä, ette varmaan jaksa minun jännitystä ja pelkoa kokea.

      Se on ihan oikeutettua. Mutta mä oon päättänyt, että vaikka jännitän ja pelkään pahinta, enkä uskalla toivoa, etten pety. Mä en silti katkeroidu. Rakennan muuta elämää samalla pikkuhiljaa. Opiskelen työn ohessa minkä verran, pystyn. Ja haen rauhaa sisäiseen levottumuuteen joogasta ja lenkkeilystä
      ja nautin pienistä pienistä hetkistä, jotka antavat joskus tilaa ahdistuksesta.

      Tämä on raskas tie, eikä kukaan osaa sanoa, mikä tulos on. Kortit on pakko katsoa yksi kerrallaan…

      Voimia ihan hemmetisti nyt jokaiselle!

    • #7205
      Parisienne
      Osallistuja

      Luppa77, sinulle paljon tsemmpiä tulevaan uuteen hoitoon. Kiva kuulla, että olet positiivinen ja varsinkin että olet päättänyt ette aio katkeroitua vaikka toivottua tulosta ei tulisikaan!! Paljon onnea hoitoon ja toivotaan, että te tarvitsette yhden ainoan punktion 🙂

      Katrakselle kiitoksia sanoistasi ja siitä että välität vaikka itselläsi jo eri ”huolenaiheet”, tällaisen kokemuksen jälkeen siitä plussastakin seuraa aivan varmasti aivan uudenlaiset murheet, mietinnät ja tunteet hyvässä ja pahassa!

      Mitä kuuluu Heimuselle, Vohveliinille muille? Hiljaista täällä on sen alkuvuoden runsaan kirjoittelun jälkeen ollut.

      Mukavaa viikonloppua kaikille lukijoille!