Anselmiina, Kiitos kun teit uuden! Aikamoinen selaaminen ollut kun niin paljon viestejä 😀

Nimetön wrote:

Kiitos!

Olen käynyt viimisen kahden vuoden aikana monen monta kertaa gynellä. Mulla oli silloin kun alettiin yrittää raskautta ja otettiin kierukka pois papassa kohtalainen dysplasia löydös ja se leikattiin leepillä pois. Olin niin järkyttynyt koko siitä episodista, että olen käynyt puolivuosittain otattamassa papaa yksärillä+ normikäynnit leepin seurannan jälkeen+ kolposkopia ennen leeppiä+ kun hakeuduttiin lapsettomuustutkimuksiin. Aina on ultrattu ja vertailin gynejen hoitokertomuksia. Oikeassa munasarjassa, jonka torvi on tohjona myös, on aina vähän väliä näkynyt jotain, yksi on kutsunut dermoidiksi ja toinen hemorraggiseksi kystaksi ja vaikka miksi. Toinen huomio minkä kiinnitin oli se, että yli 5 vuotta vanhoissa kertomuksissa ei ollut kohdun asennosta mitään mainintaa. Pari vuotta vanhoissa luki että lievä rvfl (taakse päin kallistunut) ja sitten muuttuu nykyhetkeä kohti mennessä rvfl, jyrkkä rvfl ja lopulta joku oli kirjoittanut erittäin jytkkä rvfl. Kysyin tästä havainnosta lääkäriltä itse ja sillä perusteella epäily, että oikean munasarjan möykky olisi endometriooma ja kohdun asento muuttunut vuosien mittaan kasvavan endon vuoksi. Verikokeet oli syöpämarkkerit ca125, joka nousee syövissä ja myös vähemmän endossa usein ja se mulla oli koholla juuri endoon sopivasti. He4 taas oli normaali, mikä viittaa siihen että kyse on endosta, ei esim. Munasarjasyövästä. Oireita mulla ei juurikaan ole, tai on kuukautiskipuja mutta vain päivän verran ja siihen auttaa särkylääkkeet hyvin.

Onko sulla kuinka kauan tosta esiaste-löydöksestä? Mullahan oli sama, papassa todettiin vuosi sitten ja 9kk sisällä 4 kertaa tehty leep, viimeisin nyt maaliskuussa jossa vihdoin tuli tieto, että kaikki on saatu pois! Mä laskin kans, että olen käynyt vuoden sisällä gynellä 11 kertaa (papa, 4x leepiä, 3 kolposkopiaa, 2x lapsettomuuspolilla tutkittu ja sit vielä se käynti gynellä ennen ku saatiin lähete) Luulis siis tottuneen tähän, mutta ei.

Mulla vielä jatkuu jälkivuoto leepistä. Viimeksi kesti yhteensä 5vkoa (välissä myös menkat) ja nyt näyttää sama toistuvan.

Nimetön wrote:

Jarrulääke on fyremadel, vaikuttava aine ganireliksiasetaatti, joka toimii GnRH-antagonistina ja estää munarakkuloiden puhkeamisen. Pitkässä kaavassa se on kai usein nenäsumutteena.

Ollaan julkisella, yliopistollisessa keskussairaalassa naistentaudeilla. Lähetteen sain yksäriltä, sama lääkäri ottaa vastaan yskärillä ja keskussairaalassa. Hän oli keskussairaalassa lääkärinämme myös viimeiset kaksi kertaa ja totesi tän munatorviasian siellä yksärillä jo ja endon nyt vastikään viime viikolla. Ensikäynnillä oli eri lääkäri, joka siis suositteli vielä yrittelemään luomuna. Tämä viimekertainen lääkäri, jolta lähetteen saimme on ollut sellainen “jaaha hihat heilumaan” -tyyppi ja kiittelinkin häntä viimeksi siitä, että aina kun hänen vastaanotolleen olen mennyt niin asiat lähtevät etenemään.

Niin se tais ollakin kun nyt muistelen, että nenäsumutetta käytettäisi samalla kun pistellään.

Ja hienoa että tuollainen lääkäri on teidän kohdalle osunut!

Välillä tänne on niin vaikea päästä. Tänään sain vastattua puhelimella muutaman viestin ja sitten taas en. Heittää tavallaan pois kun valitsee keskustelun.

Pääsin taas pitkästä aikaa kirjautumaan!

Mikäs tilanne muilla?

Ei hyvin mennyt tämä toipuminen. Jälkivuoto yltyi eilen illalla tosi rajuksi. Ja pienestä en säikähdä mutta nyt en pystynyt moneen tuntiin nousta vessasta kun sitä valui ja valui vaan.
Lopulta menin polin päivystykseen ja syykin löytyi. Siellä oli ruven irtoamisen yhteydessä suoni auennut ja vuoti ihan valtoimenaan.
Leikkaussaliin jouduin ja nukutuksessa polttivat sen kiinni.
Nyt sit parannellaan sitä..

Mulla oli juuri äsken alkionsiirto. Punktio oli maanantaina ja tuloksena oli jopa 8 solua, joista 4 kuitenkin tosi pieniä. Neljä soluista hedelmöittyi ja kolmea vielä kasvatellaan huomiseen. Toivotaan että saadaan jotain pakkaseenkin. Punktio itsessään oli paljon viimekertaista kivuliaampi ja nyt kun piti mennä siirtoon rakko täynnä niin jo pelkästään istuminen saati käveleminen tuntui kivuliaalta. Ei kuitenkaan ollut mitään nesteen kertymistä tai muuta, joten toivotaan et menee tää pinkee/turvonnut olo nopeasti ohi.

Edellisestä ketjusta

”6.4.2019, 20:30 #31124Vastaus | Quote

Isla
Osallistuja
Tervetuloa Sadelle joukkoon ? No varmasti on vähän pöllähtynyt olo kun niin nopeesti slkoi kaikki! Mutta hyvä juttu, että hoidot alkoivat nopeasti, itse ainakin halusin aloittaa hoidot heti kun mahdollista ? Itsellä tosin ikääkin jo 37 vuotta, joten siksikin haluaa kaikki tänne heti. Meillä on siis vähän sama tilanne, itsellä alkion siirto joko ensi viikon lopussa tai pääsiäisviikon alussa, jos kaikki sujuu hyvin. Tsemppiä sinulle, toivottavasti vointi pysyy hyvänä ❤️ Päivitäthän tänne lisää kuulumisia, olisi mukava kuulla kun melko samassa tahdissa mennään hoidon kanssa.

”

Eli päivitystä laittelisin…

En ole minäkään saanut kirjauduttua tänne pariin päivään. Mulla on huomenna toinen ultra ja sit kuulen ens viikon aikataulusta. Ekassa ultrassa oli molemmin puolin useampi rakkula, olisko toisessa ollu 7 ja toisessa 5. Pienimmät oli 6-8mm ja isoin 13mm. Oikeassa munasarjassa näkyi vajaa 3 cm endometriooma nyt sitten niin selkeästi että ihan yllätyin kuinka varmasti lääkäri sitä nyt näytti, ottaen huomioon, että monta vuotta yks sun toinenkin lääkäri on sitä kattellu ja ihmetelly että ei tää oikeen endometrioomaltakaan näytä… Lisäksi oli toinen pienempi myös, mut kaikki oikealla, vasen puoli on ihan jees. Se oikea puoli onkin tässä piikitellessä vähän pistänyt toisaikaisesti, mut Panadol auttaa. Edellisestä lääkäristä tykkäsin kovasti mut nyt vastassa ollut oli tosi törppö. No eipä auta valittaa pikkuasioista ku hyvää hoitoa halvalla saa. Toivon silti et huomenna vastassa olis joku mukavampi.

Mitenkäs Islalla pöhisee, ootko kuulolla?

Hei!

Pitkään aikaan en ole mitään jaksanut kirjotella, mutta käynyt aina lukemassa kuulumisia.

Meillä lapsettomuutta takana noin viiden vuoden ajan ja epäonni tuntuu varjostavan jatkuvasti. Vuosi sitten punktion yhteydessä sain vakavan vuotokomplikaation, jonka vuoksi päädyin päivystyksellisesti leikkaukseen. Tuoresiirtoon ei tämän vuoksi päästy, mutta pakkaseen jopa 8alkioita. Näistä ei kuitenkaan yksikään edes yrittänyt lähteä etenemään.
Tänä vuonna sitten uusi ivf-hoito, josta päästiin tuorealkion siirtoon ja siitä elämäni ensimmäinen plussa. Onnea ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun rv 7 selvisi, että alkio on vasemmalla tubassa. Uudelleen päädyin päivystyksellisesti leikkauspöydälle.
Vaikea käsittää, miksi joitain koetellaan niin paljon epäonnella ja surulla. Väkisin tunnen katkeruutta, miksi juuri meille piti käydä näin.
Periksi en kuitenkaan aio antaa, vaan kun tästä toivuttu, uutta yritystä kohti!

Tsemppiä kaikille ja toivotaan onnistumisia hoitoihin!

Hei,
yritin etsiä tälle kysymykselle hyvää ketjua, mutta en löytänyt. Laitan siis tähän, mikä on aktiivisin ketju tällä hetkellä.

Minulla on jäänyt hoidoista yli paketti Gonal-F:ää ja Orgalutrania. Gonalissa viim. käyttöpäivä nyt huhtikuussa, Orgalutranissa pidempi. Tiedättekö, onko näille muuta vaihtoehtoa kuin hävittäminen (apteekin kautta)? Hyvin todennäköisesti ei, mutta ajattelin silti kysyä sillä riskillä, että kysymykseni on ihan hölmö. =)

Drosty

Ehkä tarpeen hieman täydentää vastaustani munasolupunktion suhteen niin en turhaan pelottelee teitä ensikertalaisia. Eka punktio sujui täysin kivuitta ja vaan kerran vähän vihlaisi, ei edes sattunut. Tosi hyvä kokemus ja ihmettelinkin noita muunlaisia kertomuksia.
Tällä viimeisellä kerralla oli tosiaan kivuliaampaa vaikka sain jo alunperin suuremman lääkeannoksen. En kyllä tajunnut itse pyytää lisää lääkettä ku vaan keskityin siihen et kestän kivun. Lääkäri totesi jälkikäteen, että saattoi olla siksi kivuliasta, kun punktio myös pienet rakkulat. Ei kai voi etukäteen tietää, miten tuntuu ja kroppa reagoi. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi toivonut hoitajan reagoineet niihin mun kivun ”ähkäisyihin” ja antaneen lisää lääkettä. Mutta siis enpä tajunnut sitä pyytää. Yhteenvetona siis, et pyytäkää tarpeeksi lääkettä, älkääkä turhaan kärvistelkö.

Niin ja vielä ilouutinen. Kaikki kolme alkiota saatiin pakkaseen.

Moikka kaikille! Kirjoittelin tänne viimeiksi tammikuussa, kun minulla oli elämäni ensimmäinen punktio ja siitä sitten tuoresiirto. Siitä ei alkanut raskautta ja jotenkin masennuin/ahdistuin kovasti ja siirryin sivummalle odottelemaan jatkoa. En halunnut melkeinpä edes ajatella koko asiaa vaan yritin jatkaa elämääni ilman, että tää lapsettomuuspaska hallitsee mun jokaista päivää.

Helmikuu piti olla välikierto, joten ei päästy pas:iin. Maaliskuussa ovis osui väärälle päivälle, joten emme päässeet taaskaan pas:iin. Aloin olla jo todella turhautunut kun mitään ei tapahdu ja elämä pelkkää odottelua. Nyt huhtikuussa näytti pahasti siltä, että ovis olisi taas osunut ma-ti akselille, ja olin jo ihan luopunut toivosta päästä koskaan siirtoon, mutta sitten minulle määrättiin kontrollikäynnillä ovitrelle, jolla varmistettiin ovulaation huippu sunnuntaiksi. Vihdoin pääsimme siis tällä viikolla ensimmäiseen pas:iimme ja nyt eilen saatiin matkalainen kyytiin!?

Jotenkaan en vaan jaksa yhtään nyt olla toiveikas. En tiedä mistä johtuu, mutta olen jotenkin aika varma siitä, ettei raskaus ala tästäkään siirrosta ja ettei lapsettomuuspolkumme ole vielä loppuun tallattu. En tiedä syytä, tältä nyt vain tuntuu. Ehkä ihan hyvä vaan, niin jospa en sitten tippuisi niin korkealta taas kun ja jos testi näyttää sitten negaa ?

Isla kuulostaa hurjalta tuo sinun punktio, kun on jouduttu lävistää virtsarakko!? Onneksi se ei kuitenkaan sattunut pahemmin! Jännä muuten miten eri ohjeita saa eri paikoista. Me ollaan naikkarilla hoidossa ja meillä oli aamupalan syönti ehdottomasti kielletty, ainoastaan yhden lasin mehua sai juoda 2h ennen toimenpidettä. Muistaakseni edellisen kerran sai syödä ennen yhtä edellisenä yönä.

Sain luettua kaikki teidän viestit siitä asti, kun itse ”lähdin” täältä tammi-helmikuun vaihteessa. Niitä oli todella paljon ja iloisia raskautumisia joukossa onneksi myös ? Tsemppiä kaikille omiin tilanteisiinne! Palaan tänne viimeistään sitten, kun mielenterveys alkaa taas järkkyä piinaviikkojen edetessä ?

Onko kellään muulla muuten lugesteronet aiheuttaneet polttelua? Mulla on nyt ne toista kertaa käytössä ja viime kerralla ei ollut mitään, nyt tuntuu välillä että paikat ihan tulessa! Tänään harrastettiin seksiä miehen kanssa ja jouduin pitkään suihkuttelemaan sen jälkeen, että pystyin olemaan… ja vielä pitäisi 6 päivää käyttää niitä ?

Mulla alkoi tänään sumuttelut! Ultrat varattu jo etukäteen 30.4. ja 10.5. Punktio arvioitu viikolle 20.
Tuntuu, että saanko sumupullon toimimaan oikein ja meneekö sitä sumua oikeasti oikeaan paikkaan. Onko muilla samoja kokemuksia? Pelkään, että kun menen seuraavaan ultraan, niin nenäsumute ei ole toiminut toivotulla tavalla.

Ihmeen hyvillä fiiliksillä menty vaikka piinapäiviä eletäänkin. Kuukausi sitten kuljin kyllä todella syvissä vesissä. Nyt jälkikäteen tajuaakin, että miten huonona sitä olikaan. Tais olla silloin aallonpohja vastassa. Nyt tuntuu niin paljon paremmalta kaiken suhteen. Nyt uskaltaa taas toivoa ja elämä tuntuu muutenkin ihan hyvältä. Tänään kavereita nähdessä jopa nauroin ääneen. Enkä edes muista milloin olisin viimeksi edes nauranut. Aika huolestuttava huomio… nyt pitää keskittyä täysillä hyviin asioihin ja tehdä asioita joista tulee hyvä olo. Tsemppiä kaikille muillekin!

Heipparallaa, vähän päivitystä. Mulla on taas vaihteeksi ollut ongelmia tänne kirjautumisen kanssa.

Punktio oli eilen. Ei sattunut oikeastaan ollenkaan ja kaikki meni oikein hyvin, ei ole ollut jälkisärkyä tai vuotoa tai mitään muutakaan. Panadolia otin yötä myöten varuiksi. Eniten sattui ehkä kanyylin laitto käteen mutta selvisin hengissä. Suoneen laitettu kipulääke teki humauttavan olon ehkä 30 s ajan mutta pysyin oikein hyvin tolpillani heti toimenpiteen jälkeen ja istuskelin siellä takahuoneessa muodon vuoksi vartin verran pillimehutarjoilusta nautiskellen. Oikean kokoisia rakkuloita ei ollut kuin 7, niistä 6:ssa oli munasolu ja just kuulin et 5 on hedelmöittynyt. 6 noista oikean kokoisista oli vasemmassa munasarjassa, oma veikkaukseni on että toi oikea on varmaan lähes poissa pelistä, voisi vaikka poistaa koko möntin sieltä kiusaamasta. Huomenna on sitten siirto. On tää jännää! 🙂

Täällä omat päivitykset. Folleja oli tosiaan yli 20, munasoluja saatiin lopulta 14 mutta niistä oli vain 11 kypsiä. Näistä hedelmöittyi 8 kpl. Olimme todella onnellisia kun kuulimme näinkin monen hedelmöittyneen (meillä oli icsi). Viisi päivää punktion jälkeen siirrettiin yksi lääkärin sanojen mukaan valioyksilö matkaan. Loppuja 7 alkiota haluttiin vielä jatkoviljellä ja sitten pakastaa ne. Tänään sitten luin omakannasta, että mitään ei saatu pakkaseen 🙁 En olisi ikinä uskonut näin käyvän, että mitään noista ei saada pakastettua. Olen kuitenkin onnellinen, että saatiin tämä yksi hyvä alkio ja tänään pp3 menossa. Sekavat ajatukset. Jutellaan miehen kanssa mun vatsalle, itketään ja toivotaan. Samaan aikaan on tunne, että ivf alkaa alusta. Ei voi kun toivoa <3

Kylläpä tänne on vaikea päästä sisään. Aina kun olisi jotain asiaa niin ei pysty kirjautumaan!

Hienoa Anselmiina että piikitys meni hyvin! Pistätkö joka päivä?
Apteekista saanee niitä keltaisia rasioita neuloille? Täytyy muuten itsekin selvittää.

Tosi harmi, ettette saaneet pakkaseen mitään Sadelle ja Isla! Toivottavasti teillä kiinnittyy alkiot hyvin, ettei tarvitse uuteen ivf lähteä!

Mulla on dpo8, eilen jo tuli vähän enempi vuotoa, mutta voi olla siitä viikon takaisesta suonen poltosta tai sit menkoista. On mulla ennenkin jo dpo 7 alkanut tiputtelu. No muuttuu menkoiksi huomenna tai sunnuntaina. Viimeistään kai ma alkaa ja sit pistän polille viestin. Jännää.

Sadelle ja Isla, todella kurja kuulla että teidän alkioillanne kävi tuollanen kato ? Nyt sitä suuremmin kaikki sormet ja varpaat ristiin, että tuoresiirto tuottaisi toivotun tuloksen!

Me saatiin tosiaan tammikuussa 4 tyyppiä pakkaseen ja nyt siellä on siis kolme jäljellä. Tää mikä meille nyt siirrettiin, ei oo tainnut tarttua matkaan… Tein tänään (pp8) testin ja ihan täydellisen puhdas negahan sieltä tuli. Toki tiedän, että olen aikaisessa vaiheessa testini kanssa, mutta mulle kuitenkin siirrettiin blastokysti, joten oletan että jotain haamuntapaista edes näkyis jo jos kiinnittyminen ois tapahtunut. Ei muhun vaan halua tarttua noi alkiot. Mun keho hylkii niitä jostain syystä.

Osasin kyllä odottaa jo negaa, koska mun kohdunsuu on etenkin aamuisin lugeja laittaessani ollut hyvin alhaalla ja pehmeä. Oon käsittänyt näiltä palstoilta, että plussanneilla se on noussut ylös ja muuttunut kovaksi/napakaksi. Mulla sellainen pehmeä ja iso, ettei mitään toivoakaan raskautumisesta. Silti, varautumisesta huolimatta, negan piirtyminen testiin tuntui vaan niin helvetin pahalta.

Onko kellään muulla muuten niin, että kun hoitojen jälkeen tekee testin, niin on jotenkin aivan äärimmäisen jännittynyt? Siis mä oon aivan sekaisin, tunnen ja kuulen kuinka sydän hakkaa rinnasta melkein läpi, kädet tärisee ja päässä sumenee. Ja sitten kun lopulta tuijotan sitä negatiivista tulosta, iskee heikko olo ja tyhjyys. Todella rankka kokemus siis toi testin tekeminen mulle ?

No mutta, mä jään odottelee seuraavaa pas:ia ja toivon ettei se ovis taas kiusais tulemalla väärinä päivinä. Tsemppiä kaikille ja onnea piinailijoille, jään seuraamaan kuinka teidän käy! Haleja kaikille!?

P.s. kiitos Sadelle vinkistä, luin Ellenin haastattelun ja hienoa, että julkisuuden henkilöt uskaltavat puhua asiasta ääneen!?

Mä tein tänään testin, en pystynyt oleen, vaikka tiän aikaista on (siirto oli maanantaina, 5 päiväinen alkio). Negaahan se näytti, mutta veti kyllä mielen alas. Oon tietty lukenut kuinka monella on näyttänyt haamua jo aikaisessa vaiheessa ja nyt vertaan siihen, vaikka tiedän tää on typerää 🙁 Äääh, johonkin pitää edes purkaa. Miten te muut olette miettineet siirron jälkeen, kuinka aikaisin aiotte testin tehdä vai ajatteletteko pystyvänne odottaa ”loppuun asti”?

Mä aattelin alkaa testailee ens viikon to tai pe, tän viikon to oli siis siirto 2 päiväinen 4-8 soluinen. Ajattelin tilata jonkunmoisen paketin herkkiä testejä raskauskeijusta, sieltä tulee nopeasti postitse, jos tiistaina lähtee tilaus niin to on jo varmasti laatikossa. Se irrotuspiikki voi antaa 10 päivän ajan väärän positiivisen niin ennen ku se 10 pv on kulunut en viitti testailla. Oon ymmärtänyt, että joillain raskaushormoni nousee nopeemmin ja toisilla hitaammin ja melkeen kaikilla näyttää sit jo normivirtsatestillä positiivista sit päivän jälkeen ku kuukautisten olis pitänyt alkaa, mut ei kaikilla silloinkaan. Kaipa teille molemmille voi se vielä plussaksi muuttua.

Mä oon nyt sumutellut 6 päivää Synarelaa, ja vielä ei ainakaan ole mitään sivuvaikutuksia havaittavissa.
Tosi kiva, kun päivitätte tänne kuulumisia ja kokemuksia. Erityisesti lähestyvä punktio ja siihen liittyvät oireet ennen/jälkeen jännittää, joten rauhoittaa tietää, että kyllä siitä muutkin selviää. Vertaistuki on kyllä NIIN tärkeää tässä asisssa <3

Mulla tänään 11 päivä siirron jälkeen ja testi oli täysin negatiivinen. Virallinen testipäivä on 3 päivän päästä, joten en usko et se tästä enää muuttuu. Itkutkin on jo itketty. Mä olin jotenki niin varma, et nyt ois tärpännyt. Jännä miten sitä mieli reagoi. Mietin jopa, et haluanko tätä enää ollenkaan. Oisko helpompi lopettaa tähän. En kyllä usko, et antaisin ittelleni anteeksi jos jättäisin tähän. Rahat on kyl nyt loppu, joten pitää hakee lisää lainaa noita 3 pakastettua alkiota varten. Ens kuussa on siis joka tapauksessa tauko ennen ku saa raha-asiat kuntoon. Toivottavasti saan lisää lainaa, et ei jää siitä kiinni.

Haaveeni, oon niin pahoillani. Itse kans käyn samaa pettymystä juuri läpi eilisen negan vuoksi. Tänäänkin kun heräsin mieheni vierestä, ensimmäinen ajatukseni oli, että voinkohan koskaan antaa miehelleni perhettä. Tuntuu niin pahalta ja surkealta, toivoin niin paljon, että olisin kesällä odottava äiti ja elämämme olisi iloa ja haaveita. Nää ekat päivät pettymyksen jälkeen on pahimpia ja nää täytyy vaan jotenkin jaksaa rämpiä läpi 🙁

Koita nyt vaan jaksaa. Hetki kerrallaan. Et ole yksin ❤

Mimi, itse pelkäsin punktiota aivan järkyttävän paljon. Mulla on todella matala kipukynnys ja olin varma että vähintään pyörryn kivusta punktiossa. Kerroin peloistani heti aamulla sairaalaan saavuttuani ja minulle annettiin kaikki mahdolliset lääkkeet. Lopulta olin kuin humalassa ja en muista koko toimenpiteestä lähes mitään ? Ainoa asia jonka muistan, on kun puristin mieheni kättä ja lääkäri sanoi ”se oli sit siinä!”. Olin että näin helppoako se oli?
Punktion jälkeen nukuin ”humalaani” pois pari tuntia ja sen jälkeen kaikki meni hyvin jatkossakin. Pientä särkyä oli illalla, mutta ei mitään sellaista mitä olin pelännyt. Jos sua pelottaa sit aamulla, kerro että pelkäät ja jännität, niin sua kohdellaan sen mukaan:) Tsemppiä siihen sitten kun sen aika on!?

Tyhjä syli oon pahoillani teijän negatiivisesta tuloksesta.
On se kyl jännä vaikka eihän sitä todellakaan ole yksin niin miten kuitenkin tuntuu siltä. Onneksi on olemassa tämä foorumi. Tänne voi purkaa tuntemuksia rehellisesti. Silloin ennen hoitojen aloitusta ihmettelin, et miten niin muka henkisesti raskasta, mutta ei tätä kyllä voi ymmärtää, kun vain jos on sen itse kokenut ja elänyt. Välillä kavereiden tsemppaukset tuntuu jopa pahalta ku yksikin kommentoi, et lopetat vaan stressaamisen niin kyl se sit onnistuu…

Pahoittelut Haaveeni ja tyhjä syli negoista! Voi kunpa ne vielä voisivat muuttua plussiksi!

Onneksi tosiaan on tämä palsta! Ei näitä asioita kukaan muu pysty oikeasti ymmärtämään kuin sellainen, joka on käynyt tai käy sama läpi!

Mulla alkoi uusi kierto. Saan laittaa polille viestin. Ei tässä toki kiire sen kanssa ole kun tiistai on vasta eka arkipäivä. Mutta sieltä sitten saan sen synarela aloituspäivän. Ja mahtaakohan jotain muutakin tietoa jo tulla.. Ehkä eka ultra.

Aluksi isot pahoittelut negan saaneille, niin ikävää 🙁

Liityn ikäväkseni myös itse negan saaneiden joukkoon. Tänään on vasta pp9 minulla mutta kuukautiseni alkoivat tänään kunnolla, joten eiköhän tämä ollut tällä erää tässä. Mitään emme saaneet pakkaseen, joten uusi pistoshoito edessä. Sitä en saa heti tähän uuteen kiertoon perään (kysyin kyllä ja olisin halunnut heti jatkaa hoitoja). Munasarjojen pitää kuulemma levätä ja minulla todettiin lievä hyperi, joten senkään puolesta en heti voi taas piikittää. Toivon pääseväni kesäkuussa taas pistelemään, ettei menisi sitten syksyyn. Harmittaa niin paljon kun ei saatu mitään pakkaseen, mutta tämä meni nyt näin 🙁

Toivottavasti tässä ketjussa tulisi muille plussia ❤️ Tsemppiä kaikille tämän kaiken sekavan keskellä ❤️

Heips!
Vähän on aikaa kulunut siitä kun viimeksi kirjoittelin. Tää kevät on ollut ihan älyttömän raskas ja oon vedellyt ihan pohjamudissa. Kaveriporukasta yksi kaveri ja sisko raskaana ja kavereista oon melkein kokonaan erakoitunut sen takia. Eli tosi yksin monen epäonnistumisen kanssa on tää kevät menny ?

Meillä piti siis olla ensimmäinen siirto (pas) helmikuussa mutta se meni mönkään kun en ottanut selvää koska uusi kierto alkoi ja ultra oli liian myöhään. Munarakkula oli myös suhteettoman iso. Seuraavassa kierrossa kasvoi kaksi suhteettoman isoa rakkulaa taas ja limakalvo ei kehittynyt kunnolla joten siirtoon ei päästy. Sen jälkeen ne kaksi rakkulaa vielä jäi kystiksi joita seurattiin. Että toisilla kasvaa mahassa vauvat ja mulla hirveästä yrityksestä huolimatta vaan kystat.

Nyt sitten tää kierto oli osumassa viikonlopulle mutta alkoikin yllättäen vähän aikaisemmin. Letrozolit jätettiin pois kun aiheuttivat noin paljon harmia.
Limakalvo oli hyvä, rakkula oikean kokoinen ja viime viikolla pistin ovitrellen ja siirto oli eilen! ? Olo siirron jälkeen oli tosi epätodellinen! Nyt sitte oon tulossa ihan hulluksi täällä kun kuvittelen kaikenlaista jo nyt ? huh.. Millä tästä piina-ajasta selviää hengissä? Ja pliis jos täällä on joku joka on raskautunut hirveästä stressistä ja jännityksestä huolimatta niin tulkaa kertomaan. Pelkään että tää jännitys pilaa koko jutun ?
Testata ajattelin vappupäivänä pp7 kun mieskin on aamulla kotona.

En oo taas päässyt kirjautumaan, luin kaikki viestit mutta en nyt ala jokaiseen vastailemaan.Yhteenvetona todettakoon että moni juttu voi näköjään mennä vikaan.

Itellä pp 10 tänään, piti tilata niitä herkkiä testejä mutta ollut niin kiire työviikko et jäi se sitten tekemättä. Kaapissa on kaks en niin herkkää testiä, en viitti vielä tehä. Mitään oiretta ei ainakaan ole, olo on ku 10 vuotiaalla pojalla, täysin hormoniton ja sukupuoleton 😀

Työn puolesta tapasin tällä viikolla muutenkin kaikin puolin hyvin ärsyttävän, itseäni vain 3 vuotta nuoremman ja varmasti 3x minun painoiseni tupakoivan ja kilometrin päähän DMII:lta tuoksahtavan naisen, joka oli jollain kumman konstilla onnistunut raskautumaan. Toisen onni ei ole pois keltään enkä yleisesti ole kadehtivaa tai katkeroituvaa tyyppiä, mutta täytyy sanoa, että piti vähän purra hammasta oman reaktion peittämiseksi. Tää on niin väärin, että kaiken maailman huithapelit synnyttelee niin paljon mukuloita, ettei ees pysty pitämään huolta niistä ja toiset käyttää kaikki säästönsä ja pistää ittensä täyteen hormoneja saadakseen ees yhden.

Onko täällä pääkaupunkiseudulla ketään, josta voisi saada lenkki- yms. seuraa joku päivä? Alan olla todella rikki kun tuntuu, että miettii näitä asioita 24/7 eikä kukaan muu täysin ymmärrä, kun joku joka käy samaa läpi…

Etenkin eilen ja tänään on tuntunut, etten saa enää mistään kiinni.

En tiiä mitä on tapahtunut. Nyt viikko negatestin tekemisestä ja mulle on tullut pahin romahdus ikinä. Nyt musta tuntuu etten selviä tästä enää. Mua ahdistaa ja kuvottaa tää lapsettomuus. On iskenyt todella kova pelko ja paniikki siitä, että entä jos en vaan tuu saamaan koskaan lasta.

Ei meinaa ruoka maistua ja kädet tärisee. Voin todella huonosti nyt, tuntuu ihan fyysisenä tää kipu. Kunpa tää menis pian ohi…

Tyhjä syli voi hitsi kun olisit kysynyt pari viikkoa sitten! Mulla oli ihan sama fiilis silloin ja yritin miettiä tunnenko ketään joka olisi samassa tilanteessa että olisi voinut nähdä ja puhua livenä. Ja pääkaupunkiseudulta olen myös. Nyt vaan kun jännäilen tän siirron tuloksia niin yritän pysyä positiivisena ja olla miettimättä liikaa negatiivisia ja menneitä. Tiedän että jos alkaisin jollekin puhua niin itkuksi menisi omasta ja toisen puolesta ?
Mutta palaan asiaan jos jossain kohtaa on hyvä hetki ? live vertaistuki olis kyllä varmasti tosi hyvä juttu!
Suosittelen myös ammattiapua. Käyn itse terapiassa (varsinaisesti muusta syystä) ja olen käynyt lisäksi lapsettomuus psykologilla. Molemmista on ollut paljon apua. Toivottavasti sun olo paranee ❤️

Täällä menossa pp4. Menkkajuilintaa ollut pp1 lähtien ja sitte ihmeellistä sykkivää fiilistä mun pulssin tahtiin alavatsalla, sillein niinku verenkierto olis hirveästi vilkastunut. Ja kaikenmaailman pikku tuntemuksia mahassa. Mulla siis ollu pari kertaa näitä juilintoja samalla lailla viikkoa ennen menkkoja mutta sillon aina tullu tiputtelu vuotoa. Nyt ei yhtään vuotoa. Tietysti noi lugesteronit on käytössä mutta luulen että ne aiemmat krampit on johtunut just jostain keltarauhasen toimimattomuudesta eli nyt olis krampit muusta syystä..?
Että vähän toiveikkain mielin oon mutta kyllä tää silti vuoristorataa menee tää mieliala… Testitki alkaa poltteleen mut yritän selvitä sinne vappuun asti ettei tulis itku ihan turhasta jos testaa liian aikaisin. Mieskään ei innostunut ajatuksesta, taitaa tietää millainen draama siitä vois seurata ??

Mulla nyt pp 6. Eilen tuli kauhean ahdistava tunne että ollaanko kuitenkaan onnistuttu ja halusin testata illalla. Mies ei olisi halunnut vielä. Tein yhden testin johon tuli joku viivanpaikka joka näkyi kun käänteli valossa, sitten tein toisen testin samasta pissasta (joo vähän meni yli.. ?) ja siinä sama juttu mutta pari minuuttia testiajan jälkeen siihen lävähti vaaleanpunainen väri!

Testasin sitten tänään aamulla uudestaan ja sain vaan samat viivanpaikat (tällä kertaa kolmella testillä…) rupes ahdistaan niin että lähdin apteekkiin ja ostin eri merkkisen testin ja siihen tuli jo minuutin jälkeen plussa! Uskomatonta mut samalla oli kyllä sellainen olo alavatsalla että olis onnistunu. Tosi tosi kiitollinen olo ja jotenkin myös suru puskee niiden puolesta jotka pitkään yrittää ja niin ansaitsis tän myös ?

Testasin siis one stepilla noita viivanpaikkoja ja roskishaamun ja sitten Predictor earlylla plussan. Aika kämäsiä noi one stepit tän kokemuksen mukaan.

Onnea plussasta beebi!

Oon ollut hiljaa kun ei oikein ole ollut kerrottavaa. 3vkoa sitten kävin siellä suonen poltosta. Ja ylläri, eilen jouduin taas.
Sain myös eilen ohjeet hoidon aloittamisesta ja vastasin siihen sitten tuosta eilisestä ja kolmen viikon takaisesta että estääkö tämä nyt hoidon aloituksen. Vastaukseksi sain, että ei vaikuta.
Eli minulla alkaa se synarela ensi viikon perjantaina! Olen koko ensi viikon reissussa, joten täytyy hakea lääke etukäteen.

Onkohan se sellainen lääke että sitä on heillä tilaamatta? No täytyy käydä apteekissa varmaan huomenna (yliopiston apteekki pitäs olla auki).

Täällä taas. Toivottavasti muutkin löytävät takaisin tänne. Tänään nega viidennestä alkionsiirrosta ja pakkasessa enää yksi alkio. Näillä näkymin nyt alkaa siis viimeinen kierros…Kuten olettaa voi niin tunteet tosi pinnassa. Luulisi että nyt olisi jo tärpännyt, mutta taas kerran puhdas negatiivinen. Mikähän siinä on ku nuo alkiot ei kiinnity ollenkaan.

Miten teillä muilla toimii tämä puhelimella? En itse näe viestejä jos on vastattu toisen viestiin, tai näen kun puhelimen kääntää.
Mut hyvä että toimii!

Viimeksi taisin kirjoitella kun piti alkaa IVF pitkällä kaavalla toukokuussa, mutta ei sit alkanutkaan.
Viimeisimmän leepin jälkeen vuodin vielä toukokuussa ja ylilääkäri sanoi että elokuun kierrosta sitten ilmoittauduttava. Joten sitä siis odotellessa. About kuukausi siihen sitten on, kun nyt on joku kp 3 menossa.

Mun osalta lapsettomuushoidot on nyt sitten ohi. Viimeisestä negatiivisesta tuloksesta on nyt muutama päivä ja pahin shokki on jo takana. Kestää varmaan kuitenkin pitkään ennen kuin asian pystyy täysin käsittelemään ja hyväksymään. Vaikka haave omasta lapsesta oli todella suuri niin silti tunnen osittain helpotusta, mitä kovasti ihmettelen. Ehkä tuo helpotuksen tunne on siitä, että nyt raskaat hoidot ovat saaneet lopullisen päätöksen ja myös jatkuva epävarmuudessa eläminen loppui. Kaikkein pahinta oli se, että joka kerralla toivonkipinä oli läsnä ja joka kerta se kuitenkin murskautui ja romahdin korkealta ja kovaa. Nyt sentään tietää, mitä odottaa. Pitää yrittää keksiä uusia unelmia loppuelämälle, mitä sitten toipumisen jälkeen lähtee tavoittelemaan. En tunne olevani millään tavalla katkera. Onpahan ainakin kokeiltu tämäkin vaihtoehto. Ei ainakaan jää kaduttamaan, että ei kokeiltu. Tsemppiä teille muille!

Hei! Tämä foorumi näyttää olevan kutakuinkin kuollut vuodentakaisen sivujen uudistuksen jälkeen. Sivusto tilutti juuri meidän siirron jälkeen. Jos täällä nyt vielä pyörii samoja henkilöitä, joiden kanssa vuosi sitten kirjoittelin niin tahtoisin kertoa, että meillä on vuoden takaisen ICSI:n ansiosta ihana 4,5kk vanha tytär. Raskaus sujui hyvin mutta tyttö syntyi 5,5 viikkoa ennen laskettua aikaa spontaanisti ennenaikaisen vesienmenon seuraamuksena. Sai apgar 10/10/10, viikko keskolassa seurannassa, muuten kaikki mennyt tavanomaisesti eikä mitään ongelmaa ole tullut esille lievän ennenaikaisuuden puolesta. Hoito oli meidän ihan eka lapsettomuushoito. Ketään ei jäänyt pakkaseen, eli mikäli sisaruksia halutaan joskus niin sama homma edessä. Hyvillä mielin senkin puolesta kuitenkin, kun eka hoito onnistui hyvin ja hoidoista on vain positiivista sanottavaa. Näinkin hyvin voi joskus käydä. Tsemppiä kaikille, joilla vielä lapsi haaveissa ja hoitoja edessä! 🙂

Huhuilen täälläkin jos jollain sattuu olemaan sähköposti ilmoitukset päällä, onko ketään hoidoissa tällä hetkellä olevaa?
Toivon mukaan mahdollisimman moni on päässyt plussaamaan?