Minulla punktiot eivät sattuneet käytännössä ollenkaan. Jossain vaiheessa vähän tuntui, mutta kun hoitajat olivat painottaneet pyytämään heti lisää lääkettä punktion aikana jos tuntuu niin otin jo ennaltaehkäisevästi. Ensimmäisen punktion jälkeen minulla iski huono olo – kaikista lääkkeistä ja jännityksestä (sen takia tuskallinen kotimatka), kipuja ei niinkään. Toisen punktion jälkeen klinikalla tuli välillä sellaista aaltoilevaa (siedettävää) kipua. Huonoa oloa ei tullut. Kotimatkalla pystyin syömään ja juomaan normaalisti. Kivut olivat toisenkin punktion jälkeen tosi hillityt. Ainut mikä aiheutti kohtalaista kipua, oli kun piti juoda paljon vettä yms ja jos ei päässyt vessaan sillä sekunnilla kun hätä iski. Silloin kai rakko painoi munasarjoja tooodella ikävästi. Senkin kivut pystyi välttämään käymällä vessassa usein.

Minun kokemuksella siis sanoisin, että liikaa ei kipua kannata pelätä ja jännittää. Itse sain klinikalta vielä ennen lähtöä jotain vahvempaa lääkettä. Kotona sitten buranaa ja panadolia siirtoon asti. Niitäkin saa aika paljon syödä. Muista juoda tosi paljon (ennen ja jälkeen punktion/siirron) ja ottaa rennosti. Tsemppiä!

(Itse kirjoittelen tuolla plussanneissa, mutta halusin kertoa hyvän kokemuksen omasta ”helposta” punktiosta)

Kannattaa varmaan toiselle palstalle ilmoittaa että olet uuden ketjun tehnyt, minä ainakin klikkaan s postin kautta suoraan kirjoittelee, nyt piti kirjautua niin huomasin tämän..

Mulla kaks punktiota, oon saanu rauhoittavaa ennen toimenpidettä sekä sen aikana suoraan suoneen sekä jotain kipulääkettä. Mä oon muutenkin niin kipu herkkä, mutta kyllä sen tän kaiken takia kestää..
Punktion jälkeen oon saanu buranaa ja sen panacodia kun ite sitä pyysin.

Täällä kp 13, ovulaatiota testaillut mutta ei vielä plussaa.. Aiemmin tuli haaleaa toista viivaa, mut digi nega, nyt ei tule sitä toistakaan viivaa. Plaah..

Mulla ollut myös normaalisti 27-29 päivää, mutta tässä nyt on puolen vuoden aikana ollut kaksi punktiota peräkkäin, tuoresiirto ja pas, pas tehtiin toukokuussa ja kesken meni kesäkuussa, ja nyt toinen pas suunnitteilla, mutta nää hoidot on nyt ollu semmosella tahdilla että kierto on vaihdellut tosi paljon.
Ekan punktion jälkeen tais olla 24 päivää ja en nyt ulkoa muista miten nää on menny. Mua nyt vähän pelottaa että ei tälle kiertoa siirtoa tuu, plussaa ei oo edelleenkään tullut..

Meillä on ollut kesätaukoa ja nyt kun elokuu tuli niin kohta pitäis ilmoittautua PAS-siirtoon. Meille jäi vain yksi pakkaseen eli tässä saa jännittää ny sitäkin et tuleeko koko siirtoa. Yritin ottaa lomaa tästäkin aiheesta, mutta pääkoppa ei ollu samaa mieltä. Kaikkialta tuttavapiirissä on tullut aiheeseen liittyviä iloisia uutisia ja ite oon ollu tosi alamaissa näistä. Yritän onnitella silmät solmussa ja hymyä etsien ja hajoan sisältä. Nyt ei vaan jaksais ja silti yritän tehdä kaikkeni että en toisten onnea pilais. Se ois itellekin tärkeetä, et niistä uutisista iloittaisi. Tiedän jo kokemuksesta et kyl tää olo menee ohi, mut nyt just ei vaan pysty hyväksyy tätä tilannetta.

Kroppa tässä vähän kans yllyttää päätä sekasin, kun taas tuli viikko oviksen jälkeen ihme raskaus oireita. Siis rintojen arkuuttaa ja huonoa oloa ja alavatsan vihlomista. Ois kiva tietää et mikä sen aiheuttaa silloin tällöin. Et yrittääkö siellä sittenkin jotain tapahtua mutta ei vaan onnistu. Meillä ei kauheasti pitäis olla siis mahdollisuuksia luomusti mitään saada aikaseks, mut aina välillä innostun ajoittamaan noita petipuuhia. ?

Ruusunen: Mulla itse punktio ei ole kovasti sattunut. Ne lääkkeet on kyl hyviä. Mä oon sit jälkikäteen ollu kipee. Ekalle kerralla oksensin pitkälle iltapäivään sairaalassa. Nyt oli lääkkeitä vaihdettu ja ei ollut niin huono olo kuin viimeksi ja pääsin kotiakin nopeemmin, mut sit olin kipee monta päivää. Vatsan seutu oli tosi arka pitkään ja sen takia liikkuminen vaikeeta. Mut onneks kaikki ei tuu kipeeksi paljoa.

Paapatuksen jälkeen tuli plussa testiin..

Hei! Tiedän hyvin toi tunne mikä sulla nyt on Valo, silloin kuin me saatiin tietää että me ei voida saada lapsia luomusti niin sammalla kuukaudella neljä, siis NELJÄ lähipiirin pareja kertoivat että ovat raskaana.. siis en voinut uskoa että tää on totta, silloin iski kyllä pieni masennus. huhu no mutta aika parani, selvisin siitä masennuksesta. Mutta rankka kokemus se oli, ei voi muuta sanoa. Viimeinen hoito alkaa kun vuoto alkaa.. jos nyt ei tärppää tästä kolmasta hoidosta niin on kyllä pakko miettiä muita vaihtoehtoja. 4 siirtoa takana kaikki nega, lapsettomuuden syy azoospermia. Tjemppiä kaikille!!

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
Kiva kun ilmakin jo viilennyt hiukan..

Aloitin eilen lutinuksen 2x päivä. Klinikalle soitin tänään, siirto ylihuomenna ?
Mikäli siis selviää sulatuksesta, kaksi on pakkasessa, pelottaa kun molemmat pitää sulattaa. Sanoivat että toisen voi pakastaa jos pysyy hyvänä. Nyt sitten jännitetään keskiviikkoon miten käy..

Tsemppiä Sabrina! Hyvin samoissa mennään. Mä hain tänään kyytiin viisipäiväisen blaston. Nyt kun joku keksis, miten unohtaa asia pariksi viikoksi mutta muistais silti lääkkeet kolmesti päivässä 😀

Miten muut, onko muita piinailijoita?

Felia, milloin sulla on testipäivä?

Tänään lähti meillä myös kyytiläinen matkaan, lääkärin mukaan varhainen blasto. Huomenna illalla pitäis uskaltaa pistää gonapeptyl, en oo ikipäivänä pistänyt itseä, muuta kun joskus verensokerin mitannut.
Mies siis hoitanut meillä nää pisto hommat 🙂
Viimeinen alkio piti myös sulattaa, seuraavat huomiseen voiko sitä pakastaa enää..

Sabrina, voi miten ikävää, ettei teidän toinen pieni jatkanut 🙁 Onneksi on kuitenkin tämä yritys, toivotaan kaikkia mahdollisia tarrasukkia siihen.

Meillä on testipäivä puolentoista viikon päästä maanantaina (kotitesti), miten teillä? Minusta on hassua, kun meillä testipäivä on aina vasta kahden viikon päästä, vaikka oli viisipäiväinen alkiokin. Mutta eipä sillä toisaalta väliä, oon sen verran malttamaton, että varmaan vähän aiemmin testaan kuitenkin. Ehkä vaikka ensi perjantaina, ehtii sitten viikonloppuna käsitellä tuntemuksia.

Heippa kaikille! Täälläkin alka kesätauko kohta olla loppusuoralla ja aloitetaan kolmas ja todennäköisesti viimeinen hoito omilla soluilla syyskuun kierrosta. Aloittelen valmistautua siihen jo nyt e-pillereillä, jotka pysäyttää oman hormonitoiminnan. Samalla jatkan DHEA:n syömistä. Sitä on nyt mennyt kohta 3kk. Joskus syys-lokakuussa on punktio, jos kaikki menee mallikkaasti.

Tauko on tehnyt päänupille todella hyvää. Asia on toki ollut mielessä, mutta se ei ole ollut samanlaisena peikkona päässä kuin keväällä. Katsotaan nostaako möröt päätänsä, kun tositoimet alkavat…

Hyvää loppukesää kaikille ja tsemppiä piinailijoille!

Sabrina joo, meillä oli siirto maanantaina.

Kivaa kun syksy tuo taas ihmisiä foorumille. Eihän tätä tietenkään kenellekään toivo, mutta kun tietää että niin moni painii asian kanssa yksin tai kaksin kumppanin kanssa. Tsempataan täällä toinen toisiamme <3

Kyllä sä onnistut! Tärkeän asian puolesta ^_^

Ootte kyllä ihania, kiitos ?

Juttelin kaverin kanssa, mut se loppu lyhyeen kun auksisin pakkauksen, olin luullut koko ajan että se on semmonen kynä, mut se oliki ruisku.
Siinä sitten itku puhelu miehelle että ei tuu mitään, mutta sitten kun sanoi että tulee töiden jälkeen pistämään, sanoin että ei käy kun kerkeis nukkuu vaan kolme tuntia ennen töihin menoa ja sit rupes tapahtuu, sain kun sainkin pistettyä. Hui.. Mutta ohi on.

Olipa kiva joku watsapp ryhmän tyyppinen, ainakin mulla vähän takkuaa tää kun puhelimella näpyttelee. Mut käytännössä ei varmaan ole mahdollista..

Mä kyllä suosittelen enemmän kun mitään, jos vaan mahdollista päästä juttelemaan ja saat semmosen psykologin jonka kans kemiat kohtaa. Oon ite käynyt juttelemassa, mutta siis mulla nyt on tilanne se että käyntejä on takana lähemmäs 15 vuotta. Varmaan 5vuotta nykyisellä.
Voit olla miten vahva ja kestät kaiken, mutta ite oon huomannu että tää on käyny henkisesti tosi raskaaksi ja sitä väsyy.. Itse oon semmonen että ponnistelen viimeiseen asti, onneks oon tajunnut että hyvä on olla aika jossain kuukausien päästä että käyn päivittää tilannetta, mutta nyt on vaatinut kerran kuukaudessa käynnin..
Eikä siitä tuu mitään ”merkintää” mihinkään, itse pelkäsin että jos tästä asiasta puhun ja kerron mitkä fiilikset, no ajatellaanko sitten ettei musta ole tähän.
Todellisuudessa sitä itse ehkä vähättelee tuhtemuksiaan, mutta neidit, tää on ihan tosi iso ja raskas prosessi, kaikki tuki vastaan mikä mahdollista, täytyy muistaa pitää oma pää kasassa tän kaiken vuoristoradan keskellä..

Minäkin kävin aiemmin parinkin psykologin juttusilla lapsettomuusasioissa. Kumpikaan ei ollut erikoistunut lapsettomuuteen (molemmat työterveyspsykologeja) mutta ymmärsivät asian kriisinä ja auttoivat asian käsittelyssä. Minä koin ne käynnit tosi hyödyllisinä. Suosittelen lämpimästi ainakin kokeilemaan. Me ollaan aina miehenkin kanssa juteltu paljon ja avoimesti, mutta ei se vaan oo sama, kun toinen käy sitä kriisiä läpi myös. Ystäviltä sain tosi paljon tukea mutta en ymmärrystä, kun ei ollut samaa kokeneita.

Mulla myös tietää kaksi ystävää asiasta, jolle voin oloa purkaa ja tilannetta päivittää. On sekin jo iso pelastus. Tuo on totta, että tukea saa mutta ei sitä ymmärrystä, mullakaan ei ole ketään kuka olisi käynyt läpi tätä samaa, tää ketju on niin iso pelastus..

Mulla nous kuume, todella kiva vkl töissä siis tiedossa..

Mukavaa viikonloppua kaikille ☀️

Ps. Pp2, miks aika ei vois mennä vähän nopeammin..

Tsemppiä piinailijoille! 🙂

Täällä ilmoittauduttiin tänään klinikalle ja joskus viikon päästä alotetaan oviksen ettiminen. Tauko on siis virallisesti ohi.

On kyl hyvä jos voi jollekin tuuletella ajatuksiaan oli se sit ystävä tai ammattilainen. Mä aiemmilla kierroksilla vahingossa avauduin työnohjauksessa, kun tää kaikki alko vaikuttaa jo töihinkin enkä osannu enää selitellä kaikkea tekemääni muuten kuin kertomalla mikä oikeesti vaikutti jopa mun työtehoon. On nää ollu outoja vuosia. ??‍♀️

Ihanaa valo, että pääsette yrittämään taas. Tsemppiä teille ?

Mites felia, joko testit polttelee? ?
Menin tyhmä lukemaan jostain että blastoilla voi saada haamua jo pp5 ?

Mä oon kyllä niin malttamaton, oon molemmissa testannut pp7 lähtien.
Tuoresiirrossa tuli haamuja, pp12 tais alkaa sitten kunnon vuoto. Mut tieto siitä että on koittanu kiinnittyä, helpotti.
Ja viimeks näytti myös ja vielä vahvemmin, pp12 tein digin joka näytti raskaana 1-2, mutta se ei päättynyt hyvin.

Ihmetyttää että miten mulla on nyt virallinen testipäivä pp12, monilla on ollu 14 tai 16..

Lisäyksenä muuten tuohon keskusteluapujuttuun, että suosittelen todella lämpimästi myös Simpukan vertaistukiryhmiä!

Hienoa Valo, että pääsette taas yritykseen. Millä mielellä olet?

Minulla on tänään ollut aika toivoton olo. Vatsaa särkee ja vähän tuli vertakin. Koetan tietysti ajatella, että voisihan se kai olla jotain kiinnittymisvuotoa, mutta tuskinpa. Turhauttaa, miten vähän tähän prosessiin voi itse vaikuttaa. Pitäisi kai koettaa ajatella toisin päin; pidän itsestäni mahdollisimman hyvää huolta ja otan lääkkeeni, enempään en pysty. Silti turhauttaa, kun mikään ei takaa mitään.

Täällä kans yksi piinailija!
Viime viikolla siirrettiin alkio ja hetipian aloin odotteleen tuntemuksia.
Viime kerralla tuli plussa ja alusta asti oli kovasti oireita, se tosin sitten alkuviikoilla päätyi keskenmenoon. Nyt en ole varma toivonko samoja alkuoireita vai en… Kovasti kyllä janottaa, se on yhteistä viime kertaan nähden. Ja mahaan sattuu, mutta se on kai punktion jälkeen aika normaalia. Muut oireet voivat hyvinkin olla kuviteltuja joten niitä ei nyt sitten lasketa 🙂

Olikos täällä vielä niitä akupunktiossa käyneitä? Itsellä mietinnässä, josko kokeilis.

Moi naiset!
Mulla on kohta 8v poika. Häntäkin tehtiin lähes 2vuotta mutta luomuna tuli kuitenkin. Nyt vuodet vieri ja miehen ehdotuksesta lähdettiin kokeileen josko toinen lapsi tulis hoitojen kautta. Ollaan oltu yhdessä 13vuotta ja ehkäsy jätetty pois 12vuotta sitten – yksi lapsi.

Mä olen ollut koko vuoden kahden vaiheilla – ensimmäinen lääkärikäynti oli vuos sitten marraskuussa. En tiedä haluanko enää. Kaks vuotta sitten olisin sanonut tottakai, mut nyt elämässä on muutakin. Mutta koska lapsista tykkään ja aina toisesta haaveillut niin päätin et ok.

Helmi- maaliskuussa päästiin vihdoin tyksiin ja siellä suora päätös et icsillä aloitetaan – miehen sperma huonoa. Aluksi toiveissa oli et oltais jo toukokuun jonoon päästy mut venyikin vasta elokuulle kesätaukojen ja menkkojen takia. Mutta NYT tänään se sit alko. Eka pistos on laitettu. Nyt ei voi enää perääntyä. Katsotaan kui käy. Maanatina odottaa eka ultra ja sit tietää taas enemmän. Aika utopistinen fiilis ja jännityksellä odotan mitä tää syksy tuo tullessaan.

Mulla ehkä pääkopan puolest hiukka erilainen tilannne kuin teillä monella. Itsellä on fiilis et kokeillaan, jos ei tu niin maailma ei kaadu. Surullista tottakai mutta …

Ja ollaan siis julkisella puolella.

Moikka millionnea ja tervetuloa joukkoon 🙂 eihän tätä tietenkään kenellekään toivo..

Täällä menossa pp7, hätähousuna testasin ja puhdas nega.

Mites Felialla menee? Ja toki muillakin piinailijoilla? ?

Ei mene hyvin täällä, vuoto lisääntyy. En ymmärrä, miksi se alkoi jo niin aikaisin. Negatestin tein minäkin (pp9, kaksi aiemmin alkanutta raskautta näkyivät silloin), enkä muuta odottanutkaan.

Nyt pelottaa, että tämän vuodon takia seuraava kierto jää väliin, kun on hankala sanoa, koska kuukautiset lasketaan alkaneeksi. Lääkkeitä jatkan vielä vaikken mitään toivoa plussasta elättelekään, mutta jospa ihan vesiputousvuoto pysyisi vielä poissa.

Toivon parempia uutisia teille muille ♡

Eikä! Nyt mulla alkoi hirveet alavatsa kivut, ihan niinku menkat alkais just nyt!
Viime kierto oli pidempi, mutta jos tasaa niin menkkojen pitäis alkaa huomenna! 🙁
Tuoresiirrossa menkat tuli lugejen läpi, nyt saa olla kurkkimassa koko ajan.

Ihan tutut kivut, tais olla tässä tämä homma..

Voi ei Sabrina. Voi kun olisivat ihan muita kipuja eikä vuoto alkais.

Kivut jatkuu ja yltyy, vuoto ei ole vielä alkanut..
Pp8, testi nega, kahdella aikaisemmalla kerralla haamu näkynyt.
Voi kettu että voi olla toivoton olo nyt.

Jatkohan meillä menee niin, pyydetään yksityiseltä lähete julkisille, nyt puolen vuoden sisään riittää viisi numeroinen summa, minkä tähän on saanut kulutettua.

Eli kaikki alusta.. En kestä.

Voi ei Sabrina 🙁 Toivotaan todella, että kivut olisivat jotain muuta kuin menkat!
Mulla oli viime hoitokerralla aivan mahdottomat menkkakivut, mutta tuloksena olikin positiivinen raskaustesti <3 Ja vaikka se menikin sitten muutaman viikon päästä kesken, niin pidän sitä silti onnistuneena hoitokertana.
Mullakin alkoi eilen illalla taas ne kovat kivut ja ällö olo, eikä tunnu helpottavan.
Yritän olla silti nyt masentumatta sen vuoksi.

Heippa! Kesän jäljiltä tosiaan 1 siirrettävä pas-alkio (kahta voidaan lisäksi harkita). Eka piti siirtää lääkkeellisessä kierrossa tällä viikolla, mutta yllärinä tuli, et progynova ei tehonnutkaan ja limis ei kasvanut. Onko jollain muulla käynyt näin..?? 😮 Siirtoa ei siis päästy tekemään ollenkaan ja lääkäri päätti, et seuraavaks kokeillaan taas luonnonkiertoon. Yks kierto väliin, koska eka vuoto voi kuulemma olla ”outoa”. Ärsyttävää, et venyy, mut tietty mahdollisimman hyvään kiertoon. Luonnollisessa sit saa taas arvuutella ja pelätä, mihin päivään ovis osuu… <3

Eli lokakuussa taas ultriin ja ovistestejä kehiin..

Hei pitkästä aikaa. Onko kenelläkään tätä lukevalla kokemuksia Elonvasta, orgalutran, menopur- lääkityksestä?
Siis minulla nyt viimeinen yritys IVF tällä kombolla ja ei nyt het alkuun ollu kasvu lähtenyt odotetulla tavalla. Menopurilla nyt lisäys ja ma uusi ultra. Voiko tässä vielä toivoa, että viikonlopun aikana pienet lähtisivät rytinällä kasvuun…?
No joo vähän mieli maassa, mutta kai aina on pieni toivo olemassa ja jos enämä hoidot ei nyt tuota tulosta niin sitten lahjasukusoluhoitoihin.
Kiitos jo etukäteen ja tsemppiä myötätuntoisia ajauksia kanssakulkijoille.

Minäkin palailin tänne. Viime keväänä päättyi julkisen puolen hoidot biokemialliseen. Nyt neljäs IVf (ensimmäinen hoitokerta yksityisellä) tehty ja blastokysti siirretty. Menossa pp7. Eilen tuli pieni määrä verta, tänään myös.. Tein kuitenkin testin ja haalea plussa tuli! Mitään oireita ei oikein ole.. Vaihtelevasti menkkamaisia kipuja kylläkin. Pelottaa hulluna, kun takana jo yhteensä 3 biokemiallista raskautta.. Virallinen testipäivä verikokeella pp14.

Onpa surullisia uutisia monella.
Muutama toivon kipinä toisilla.
Pitkä raskas matka.

Mä täällä odottelen ja ihmettelen. Pistän puregonia 175 joka aamu. nyt kolme päivää mennyt. Millasia olotiloja teillä ollut? Itsellä hieman sellainen turvonnut mutta ei esim kipuja. Ja millaisia määriä pistetty?

Meillähän minä toimin nykyään kuin junan vessa. Ja vika miehessä. Mites muilla? Kummasta johtuvaa lapsettomuutta hoidetaan ja onko hoidoissa siis eroja?

mnää, mulla ollu zumenon lääkkeellisissä, eikä koskaan oo kasvanu riittävästi tavallisella 3x2mg päiväannoksilla, mutta lisäämällä annosta 4:ään on saatu ihan kohtuullinen 7-8mm aikaan.
Luonnonkiertoo on voitu ohjata niin että ovis saatas oikeeseen aikaan ottamalla alkukierrossa letrozolia, tarvittaessa voidaan vauhdittaa pikku määrillä fsh-piikkejä ja sit pregnyl. Voishan sitä kysyä josko tekis tälläsen ns. modifioidun kierron ettei tarvis niin jännittää oviksen ajotusta?

KuuKuu, mulla oli viime hoidossa uutena elonva ja sen ohessa puregon. Ensin tarjottiin lisäksi menopuria mut en halunnu sitä kun sillä on molemmilla kerroilla tullu heikoimman laatuset solut. Lyhyissä kaavoissa on yleensä käytetty orgalutrania, mutta tämä viimesin oli pitkällä kaavalla (+synarela). Soluja ei tullu enempää kun aiemmissakaan saman vuoden hoidoissa, mutta niistä vähistä ennennäkemättömät 2 top-blastoa! No eihän sitä tiedä oliko ton uuden piikin ansioo, vai aiempina kuukausina syötyjen dhea:n, vai sattumaa..vaiko kaikkien yhteensä, mutta nyt se toinen joulukuussa tuoreena siirretty blasto on syntymässä näinä päivinä ja toinen odottaa pakkasessa.
Toivottavasti merkittävä osuus oli sillä uudella piikilläkin, ja auttas teilläkin.. ja tosiaan, ei se määrä, vaan ennenkaikkee laatu 🙂

millionnea, mulla nuorempana vähän yli 30v riitti annoksina 150 ja 225iu hyviin ja jopa ”räjähtäviin” solumääriin, ja vielä yli 35v kun hoidot jatkui, niin muistaakseni 200-250 ja lähes 40v ei maksimillakaan 450iu tullu kun 6 solua (ja siitä hoidosta lopulta ei mitään siirrettävää). Elonvan kanssa tosin riitti muutama lisäpiikki ”vain” 300iu.
Mullakaan ei piikeistä oo tullu kummempia sivuoireita, alkuun hiukan kipristelyä munasarjoissa, ja sitten ehkä vähän ennen punktioo sellasta täyttä ja kireää oloo koko alamahan seuduilla.

Onnea ja jaksamista kaikille hoitoihin!

Moikka!
Rekisteröidyin tänne, mutten ehkä oikein osaa tätä käyttää. Mutta kokeillaan.

Olemme yrittäneet raskautua yli 7v ja nyt tänä vuonna vihdoin saimme itsestämme irti ja menimme kunnon tutkimuksiin. Meillä oli lapsettomuuspolin ensikäynti muutama viikko sitten ja lääkäri sanoi että ivf/icsi suoraan, koska tulokset oli mitä oli miehellä(ei normaalimuotoisia siittiöitä, liikkuvuus alentunut) ja ollaan jo yritetty kauan.

Ainoa asia mikä jarruttaa vielä hoitojen aloitusta on multa toukokuussa löydetty vaikea kohdunkaulansyövön esiaste. Kesällä on kertaalleen tehty leep, mutta 2vkoa siitä tuli tieto että eivät saaneet kaikkea muutosta pois. Ensi kuun kontrolli kertoo sitten onko tulossa uusi leep-hoito vai voidaanko aloittaa jo lapsettomuushoidot.

Ensi kuussa myös soittaa lääkäri meidän verikokeiden tuloksista, multa otettiin FSH (oli 5.0) ja AMH (2.73), mieheltä kaikenmoisia hormonijuttuja jotka ainakin ovat viitearvoissa, mutta odotamme että lääkäri soittaa.

Olemme lukeneet kaikki lääkäriltä saadut laput ja katsoneet hänen suositteleman videon ivf-hoidoista. Hyvillä mielin niitä odotetaan, kun ei tässä ole tuloksia tullut ja loppuu aina ”kierto kesken” kun ovulaation jälkeen on 7-8 päivää väliä ennen tiputtelu alkua (luteaalivaihe 9 päivää).

Eniten tässä harmittaa tuo kohdunkaulan tilanne, kun se tekee tämän aloituksen niin hankalaksi ja epävarmaksi. Ja pelottaa mikäli eivät saa pois niitä muutoksia..

Paljon Tsemppiä jokaiselle omalla hoitopolullanne!

Tervehdys kaikille! Täällä uusi kirjoiteillija,päätin liittyä keskusteluun mukaan.

Luin teidän muiden viestejä ja samassa tilanteessa ollaan. Mukava kuulla teidän kirjoituksia,joille tällä hetkellä asiat ajankohtaisia.

Omaa tarinaani hieman. Miehen kanssa yritetty melkein 5-vuotta. Reilu vuosi sitten saatiin vihdoin selitys lapsettomuuteen,siittiöiden huono liikkuvuus. Melkein vuosi jonotettiin julkiselle puolen.

Kesäkuussa tehtiin ensimmäinen ivf tai oikeastaan vaihtuikin icsiin. Punktio onnistui,vaikkakin hyvin kivulias,kipulääkkeet eivät tehonneet aluksi. Tuore siirto tehtiin,jonka tuloksena oli puhdas nega. Parit kuukautiset nyt takana ja tässä kierossa tehdään pas siirto. Meillä 3 blastoa jäi pakkaseen odottamaan. Odotukset on jälleen hyvin korkealla.

Letrozolit oli käytössä kp 3-7,ovista tikutettu tiistaista lähtien. Olin luopunut jo täysin toivosta,kunnes tänään digitestiin positiivinen tulos. Maanantaina soitto klinikalle ja ensi viikolla olisi mahdollisesti siirto,mikäli kestää sulatuksen.

Kovasti jännittää taas,kunhan ei enää tarttis pistos lääkkeitä. Omalla kohdalla tuoresiirron jälkeen järkyttävö selkä kramppi ja nuo pistos hormonit oli ihan hirveää mun kropalle.

Tsemppiä kaikille täällä. Peukut pystyssä ja toiveet korkealla. Ei luovuta toivosta!

Paljon onnea plussasta, Martta! Toivottavasti saatte vihdoin pitää plussan.

Miten Sabrina jakselet? Uusille lämpimästi tervetuloa mukaan.

Täällä ollaan jo seuraavan yrityksen alkumetreillä. Eivät onneksi klinikalta vaatineet, että olisi pitänyt enää huomiseen viralliseen testipäivään odottaa vaan sain jo perjantaina lopettaa lääkkeet, kunnon vuoto ehtikin alkaa jo ennen sitä. Pieni lääkemuutos tehtiin tähän yritykseen (tuon vuodon takia) ja reilun viikon päästä on eka ultra. Kaksi alkiota vielä pakkasessa.

Moikka felia!
Tosi alakuloinen fiilis, soittelin kans perjantaina klinikalle kun oli niin kovat menkkakivut ja testi oli puhdas nega, antoivat myös luvan lopettaa lutinuksen, turhaan olisin hakenut apteekista lisää.
Pieni vuoto alkoi sillon ja yltyi eilen.

Meillähän on tilanne se, että pakkaseen ei jäänyt mitään. Me lähetään jonottaa julkisille, eli varmaan ens vuonna päästään eteenpäin tässä hommassa, oletan ainakin että julkisille ei samaan tahtia asiat etene.

Toivotan paljon jaksamisia teille jokaiselle omiin vaiheisiin, palailen tänne ehkä takaisin kun sen aika on, toivottavasti olette siirtynyt sitten toiselle palstalle jakamaan ajatuksia ?

Onnea plussanneille ja tsemppiä pettymään joutuneille sekä onnistumisia kaikille omiin vaiheisiin! On tämä niin rankkaa.

Minulla oli heinäkuussa 2.IVF:n 1.PAS, josta selkeä nega. Viime viikolla tehtiin 2.PAS eli piinaillut menossa. Pakkaseen jäi vielä yksi blasto. Heinäkuun siirron jälkeen oli koko ajan tunne, ettei se onnistunut ja oikeassahan sitten olinkin. Nyt oon yrittänyt pitää mielen neutraalina ja olla kuulostelematta oireita/tuntemuksia.

Tukilääkkeenä menee Estradot-laastari ja Terolut tabletit. Sain muuten rautaa suoraan suoneen ennen siirtoa, kun ferritiini oli taas matala. Verso, kyselit siitä akupunktiosta- oon edelleen käynyt ennen ja jälkeen siirron…en ole uskaltanut jättää poiskaan…

Minulla punktiot ovat olleet aina helppoja (sillä muniksia tulee vain muutamia), joten sairauslomaan koskaan ei ole ollut tarvetta.

Moi naiset!

Täällä takana 7päivää pistoksia. Puregonia 175 ja sit jarrua kole päivää. eilen oli ultra ja laskin et ainakin 15 yli 9mm olis tulossa. Lääkäri oli tosi niukka sananen joten jäi vähän epäselväks tuo ovatko hyviä/paljon, sopivia vai mitä. Meillä on tyksissä hoito mutta siellä nyt ruuhkaa joten päästiin punktioon yms yksityiselle. Huomenna siis punktio aika! Tää fiilis on aika utopistinen kun ei tiedä yhtään mitä edessä.

Ton jarrun pistäminen oli kamalaa. Meinasin oksentaa ekalla kerralla. Niin paljon mua jännitti. Onneks niitä meni vaan kolme. Nyt maha jo todella arka ja turvoksissa. Yritän muistaa juoda hyvin ja välttää riehumista. Pää on kestänyt hormonit yllättävän hyvin. Eka oli hieman energinen ja sekopää olo, sit jarru toi päähän jomotuksen ja väsymyksen.

Meillä oli eka käynti omalla lääkärilla julksiella viime marraskuussa – siitä tyksiin helm-maaliskuussa- ja hoitoihin olis päässy jo kesäkuussa ellei olis ollu kesätaukoa. eli ei se välttämättä ole pitkä tie.

Mahdetaankohan jo tällä viikolla tehdä siirto vai vasta maanantaina. Mun on hankala kun sairaalaan lähes 100km matkaa. menee työpäiviä ihan älyttömästi. Onneks olen yrittäjä, ja pidän asikasmäärän ny pienenä.

Mukavaa viikkoa kaikille. Olisko ihan hullu idea fase ryhmä tms. tää on aika hankala käyttää, eikä muista kellä oli mitäkin menossa…

Nyt täytyy kysyä, miten te olette noin niinku rehellisesti kestänyt tän kaiken henkisesti?
Itse toki olen aina ollut tuuliviiri, tunteilla käyvä, hetkellisesti osaan kaiken ajatella järjellä.
Toisilla matkaa enemmän, toisilla vähemmän..
Tää on niin epäreilua.
Koitan olla ajattelematta, miettimättä, murehtimatta, mutta se vaan siirtää sitä tuskaa mikä purkautuu niin dramaattisesti, että pointsit siitä miehelleni että jaksaa tätä kaikkea ja mun purkautumisia..

On ollut aikoja, jolloin en ole voinut nähdä edes parhaimpia ystäviä kun teki niin pahaa, mutta ne ei ole ollut kauheen pitkiä aikoja näin jälkikäteen kun asiaa katsoo. Rakastan lapsia ja työtä niiden kanssa. Onneks ne ei oo töissä ihan pieniä sillä sitä en ehkä kestäis. Ehkä työrooli suojelee pahimmilta tunteilta. Mä oon eläny hoidot vaan sillä ajatuksella, että olen sisimmässäni tuntenu, et tää on oikea ratkasu. Tää ei oo ollu valinta vaan pakko. Epäreilu ja kova polku, enkä ymmärrä sen tarkoitusta, mut toivon et lopuks pystyn hyväksymään sen mitä tää tuo tullessaan. Ainoo mitä toivon yhtä paljon kuin vauvaa on se etten katkeroidu. Nykyään mielessä käy siis myös se, et jossain vaiheessa hoidot loppuu. Sitä en pysty edes ajattelemaan ilman puistatuksia…

Tänään sain oviksen tikutettua, joten ens maanantaina ois siirto, jos kaikki menee sulatuksessa hyvin. Jännitys iski päälle ja se tuttu tunne tuli, et toimii kuin kone tästä eteenpäin. Hommat tulee hoidettua, mut mitään ei voi jäädä ajattelemaan.

Tervetuloa uusille mukaan tulijoille ?

Tämä on henkisesti kovin rankkaa. Tunteiden vuoristorataa toivekkuudesta pettymyksiin. Onnistuneesta lopputuloksesta ei ole takeita, tulevaisuus pelottaa. Minulla alkaa myös aika loppua (ikä), joten tulevaisuuden kuvat piirtyvät mieleen välillä kovinkin lohdutttomina ja ahdistavina. Meillähän kummallakaan ei ole lasta entuudestaan,siksikin niin tärkeä. Olen kuitenkin saanut purkaa mieltäni parille hyvälle ystävälleni, joita ilman en olisi jaksanut. Ja tietysti mies on tukena, minkä kykenee. Kyllä sitä välillä miettii, miten nämä universumin kortit on meille jokaiselle jaettu. Tekee kipeää muiden vauvauutiset, vaikka kuinka yrittäisi iloita, ei voi olla vertaamatta omaan tilanteeseen.

Minulla on ollut vähän tiputtelua ja menkkamaista jomotusta…pahoin pelkään, että huonoa enteilee. Huoh!

Täällä minäkin taustalla lukemassa. Nyt sain vihdoin itseäni niskasta kiinni ja varasin kolmannen ja viimeisen suunnittelukäynnin 10.9. eli viimeinen yritys lähtee käyntiin. Meillä selittämätön lapsettomuus ja toki myös huono amh-arvo, mikä kuitenkin yllättäen noussut keväällä!? Kaksi IVF-hoitoa takana, joista kummastakin päästiin vain tuoresiirtoon. Tosi huonosti tullut alkioita ja vain yksi molemmilla kerroilla selvinnyt siirtoon asti. Tokalla kerralla siirrosta tuli plussa mutta se todettiin aika nopeasti kohdunulkoiseksi. Nyt jännittää ihan hirveästi, kun tämä on se viimeinen kerta ja mahdollisuus. Ehkä senkin takia olen lykännyt ajan varaamista. Söin keväällä dhea:ta mutta lopetin sen kun iho meni niin huonoon kuntoon. Pitääkin kysyä lääkäriltä pitäisikö se kuitenkin aloittaa nyt viimeistä yritystä varten…Tsemppiä teille kaikille! Täällä jännitän puolestanne ja käyn lukemassa kuulumisianne. Pian kun meidänkin hoito käynnistyy (toivottavasti), aktivoidun taas enemmän.

Piti vielä tulla lisäämään tuohon jaksamiseen. En itse välillä pystynyt käymään missään, missä tiesin olevan odottavia äitejä tai pienten lasten äitejä. Jotenkin ne oli niin rankkoja hetkiä kohdata sellaista, mitä itse oli toivonut vuosikausia. Varsinkin jos ihmiset vielä korostivat raskaaksi tulemisen helppoutta tai valittivat kuinka rankkaa monen pienen lapsen kanssa on (ja toki oikeus heillä valittaakin, mutta se tuntui itsestä niin epäreilulta) Jotenkin tällä hetkellä on parempi ja olen jopa käynyt sellaisissa juhlissa mitä jätin vuosia välistä ja tavannut ihmisiä, joita joskus välttelin. Tosin en pysty edes ajattelemaan mitä sitten jos kolmaskin hoitokerta päättyy huonosti…Muutama vuosi sitten kävin juttelemassa psykologillekin mutta vaikka se helpotti, ei tämän kyseisen kanssa jotenkin kemiat ihan täysin kohdanneet. Itse pelkään myös sitä, että katkeroidun, jos viimeinenkin toivo menee kolmannen hoidon myötä.

Täällä olisi huomenna testipäivä, mutta tänään huomasin lutinus-sotkun olevan jotenkin himmeän vaaleanpunaista..Siihen loppui se hyvä kutkuttava jännitys ja alkoi huoli ja ahdistus. Meillä yksi alkio odottamassa pakkasessa ja sen jälkeen enää yksi IVF jäljellä.

Tällaisella hetkellä kun pohdin tuota jaksamista niin en kyllä osaa sanoa miten tätä jaksaa. Pakolla kai, kun luovuttaminenkaan ei ole vaihtoehto. Takana yksi keskenmeno ja se oli kamalinta ikinä. Eka IVF siis tuotti sen raskauden, siksi olin jotenkin VARMA että nytkin onnistuu. En ole osannut varautua muunlaiseen tulokseen. Tää pettymyksen ja pelon tunne just nyt on todella tyrmistyttävä. Sitten joskus on päiviä, kun ajatus siitä että oltaisiin siipan kanssa ihan kaksin koko elämä ei tunnu laisinkaan pahalta vaihtoehdolta, meillä kun on kivaa ihan kahdestaankin.

Minäkin täältä taustalta aktivoidun, parin kuukauden tauon jälkeen. Kovin yritin olla ajattelematta mitään asiaan liittyvää, mutta kyllä sitä tiettyihin aikoihin kuukaudesta kalenteria selaili ja toiveita luomuraskaudesta elätteli..

Tilannekatsausta sen verran, että maanantaina meen ultraan tsekattavaksi, sitten aletaan ovulaationmetsästys toimiin. Kaksi alkiota meillä on vielä pakkasessa viimeisestä ivf:stä julkisella. Ei paineita tai stressiä, nyt on vaan pakko onnistua! ?

Kitty, samaistun täysin sun kirjoitukseen. Meillä myös ensimmäisestä ivf siirrosta alkoi raskaus. Silloin ajatteli kuinka helposti se loppujen lopuksi kävi. Kunnes keskenmeno. Kaikki mureni pieniin palasiin. Sitten toiveet korkealla seuraaviin hoitoihin, eikä kiinnittymisestä tietoakaan, edes hipaisua! Tähänkään päivään mennessä.
Monesti myös itsekin ajattelen että ihan hyvinhän me miehen kans pärjätään kahdestaankin, ihan niinku tähänkin asti!

Kitty ja Positiivinen, tsemppihalit <3 Onpa harmillista, että nyt tuli monelle meistä surullisia uutisia. Miten Martalla menee, onhan plussa pysynyt?

Mulla on maanantaina ultra mutta ei tällä hetkellä suuria odotuksia. Alavatsaa jomottelee jatkuvasti ja jotenkin on sellainen tunne, että siellä on jotain pielessä. Jännä kuulla, miltä näyttää.

Jaksamisesta. Sain alkuvuodesta negan. Siitä vähän ajan päästä hyvä ystäväni plussasi ensimmäisen ICSI:n ensimmäisestä siirrosta. Muutaman viikon päästä itse sain taas negan. Tänään sain kuulla, että tämä ystäväni odottaa tyttöä. Olen koko ikäni toivonut tyttöä (tietysti poika olisi ihan yhtä rakas ja toivottu), mutta ensimmäinen ajatus oli, että hän saa just sen, minkä minä olisin halunnut. Tipahdin uutisesta syvälle. Koko tämä ystäväni raskaus on ollut minulle äärettömän vaikea. En pystynyt häntä näkemään pitkään aikaan enkä edes olemaan yhteydessä. Vauvamahan näkeminen tuntui ihan hirveältä. Hän tietää meidän taipaleestamme ja on onneksi ymmärtänyt olla kertomatta raskauteen liittyvistä asioista minulle.

Me olemme nyt yrittäneet hoidoilla kaksi vuotta ja yhtään hipaisuakaan ei ole tullut. Oma uskoni koko hoitoihin on vaakalaudalla, enkä oikein usko omilla soluilla raskautuvani. Myös lääkärimme on skeptinen.

Kesän olen yrittänyt ottaa lomaa aiheesta, mutta kyllä tämä asia on joka päivä jollain tasolla päässä pyörinyt. Olen pyrkinyt ajattelemaan positiivisesti, mutta on se vaan niin pirun vaikeaa. Pahinta ehkä on se epävarmuus, että onnistutaanko koskaan ja mitä sitten jos ei? Pystynkö olemaan katkeroitumatta ja katsotaan ystävien perheonnea ja hyväksymään sen, etten itse sitä saanut kokea? Kestääkö parisuhde kaiken tämän?

Ensi viikolla on nollaultra ja siitä sitten lähtee kolmas ja viimeinen IVF. Toiveikas ja pelokas olo yhtä aikaa.

Moikka!

Kävinkin jo esittäytymässä kevään ketjussa, mutta siirryin hetkeksi inseminaatioketjuun kun Naikkarilla päätettiin kohdallamme sitä kuitenkin kerran kokeilla.

Eli tilanne: minä ja mies molemmat 28, yritystä takana hieman vajaa 2 vuotta. Mulla on todettu AMH 0,57, mistä johtuen meinasivat suoraan laittaa IVF-jonoon keväällä. Kesätauko olisi kuitenkin venyttänyt odotusaikaamme, joten päädyttiin yhteen ovulaation induktioon ja inssiin, josta toukokuussa tuloksena 3 >20 mm follikkelia ja nega.

Nyt olisi ensimmäinen IVF-hoito edessä. Valittiin lyhyt kaava, sillä lääkäri sanoi pelkäävänsä, että munasarjani nuupahtaisivat pitkän kaavan sumutteluista kokonaan. Lääkkeinä jo inssissä tutuksi tulleet Gonal-F (225 IU), Ovitrelle ja Lugesteron, jarruna Fyremadel. Kuukautiset alkoivat 30.8. ja pistokset 31. päivä. Tänään siis kolmas pistopäivä, tiistaina lyödään Gonal-F:n lisäksi ensimmäinen jarru ja keskiviikkona onkin sitten jo kontrolliultra. Mitähän olisi keskiviikkona odotettavissa? Onko mahdollista, että punktio olisi jo ensi viikon loppupuolella? Laskujeni mukaan minulla olisi ovulaatio sitä seuraavan viikon maanantaina tai tiistaina (kp 13 tai 14). Olisiko silloin jo siirto, jos sinne asti päästään?

Tämä on niin kauhean jännää: ensin tuntuu, ettei kuukausiin tapahdu mitään ja yhtäkkiä kaikki tapahtuukin niin nopeasti, ettei meinaa mukana pysyä. En ole ehtinyt edes punktiota jännittää vielä… Mutta eiköhän se pääkin sieltä mukaan pääse, viimeistään keskiviikon ultrassa ainakin.

Onko jollain ollut käytössä tuo Fyremadel? Hoitaja muistaakseni sanoi, että sekin pistetään vatsarasvaan 90° kulmassa, mutta ruiskun ohjeet sanovat, että reiteen ja kulma 45°. Pakko varmaan vielä laittaa hoitajalle viestiä.

Suurin pelkohan tässä vaiheessa on, ettei tuo stimu ole saanut aikaan yhtään mitään, eikä mun surkeista munasarjoista saada tarpeeksi irti IVF:ään. Puoli vuotta sitten ajattelin, että ei tässä vielä mitään hätää ole, lasta ei ole kuulunut, mutta nuoria ollaan — ja katin kontit, onkin aika kiire.

Tsemppiä kaikille!

Ja tosiaan,

Olen monen teistä taivalta seurannut täällä foorumeilla jo siinä vaiheessa, kun meillä alkoi yritystä olla takana vajaa vuosi. Aavistelin silloin, että hoitoihin päädytään, sillä minulla on suvussa lapsettomuutta.

Olette kaikki ihan käsittämättömän vahvoja ja moni teistä on kohdannut suuria menetyksiä. Olen joskus yön pimeinä tunteina itkenyt usean foorumilaisen keskenmenoa ja käynyt läpi omia tunteita siitä ainoasta varhaisesta keskenmenosta/kemiallisesta, joka meitä kohtasi alkuvuodesta.

Tuntuu, että olette jollain tavalla antaneet minulle voimaa tulevaan, kiitos siitä.

Hei!
Miten saan tämän turvotuksen ja kovan pallovatsan rentoutumaan..?
Perjantaina oli keräys ja ei ole kyllä ollut aikaisemmin vastaavia kipuja mitä nyt tuli. Koko kroppa ihan jäkissä.
Kipulääkkeitä vedän, mutta tiistaina siirto ja tuntuu, että olisi hyvä jos olisi edes vähäsen normaalimpi tilanne.Onko vastaavia muilla meneillään?
Hyvää syyskuun alua kaikille ja tsemppiä niin paljon!!

Muutama päivä lugeja menny ja huomenna siirtoon jos sulatus onnistuu. Kiva kun rinnat on jo vähän arat ja muutenki hermot kireellä vaikka huomenna vasta menossa siirtoon. ? Jännittää ihan simona enkä osaa tällä kertaa odottaa mitään tulosta. Ajatukset on väkisin jo seuraavassa kierroksessa, kun mitään en osaa toivoa tällä kertaa. Meitsi menee niin fiiliksellä näissä, et ei käy elämä yksitoikkoiseks. ?

Tuun joku päivä ens viikol kertoo kuulumisia, mut nyt koitan nauttia muutamasta päivästä, kun vielä mitään oireita ei voi olla suuntaan eikä toiseen. Sit voi taas jännittää senkin edestä ja heitellä kärrynpyöriä mielessään.

Heissan kaikille! Olen pitänyt hetken taukoa foorumista ja nyt tuli luettua useat kuulumiset. Tosi harmillista,että useammilla oli ikäviä kuulumisia. Olen hyvin pahoillani teidän puolesta.

Meillä vietellään nyt piinaviikkoa. Torstaina siirrettiin pakaste blasto ja nyt sitten odotellaan. Testipäivä olisi tuleva lauantai. Jännittää ja pelottaa kovasti. En usko että nytkään olisi onnistunut,sillä mitään tuntemuksia ei ole. Silti salaa toivon että josko nyt vihdoin.

Mikäs tilanne muilla on? Minua pelottaa jo valmiiksi miten sitä taas kestää,jos ei toivottua tulosta tulekaan.

Omasta punktiosta sen verran,että minulla turvotus helpotti punktion jälkeen viikossa. Runsaasti vettä tuli juotua tuona aikana.

Tsemppiä ja voimahaleja kaikille ❤❤

Hei kaikki!
Olen hieman täältä tauonnut, kun tuntui että ajatukset olivat kesällä liian piiri pieni pyörii ja se alkoi ahdistaa.. Tässä joku aika sitten kävin kuitenkin lueskelemassa kuulumisia.

Millaisia kokemuksia teillä on pakastealkio siirroista?

Moikka, ikävä kuulla, että monen hoito epäonnistunut ?
Itse olen edelleen epävarma miten tämä etenee.. Labratulos näytti viime ti, että olisin raskaana. Pelko kuitenkaan koko ajan mielessä, että hcg laskee, kuten niin monesti aikaisemminkin. Pelkoa lisää se, että mulla ei ole mitään muita oireita, kun menkkamaista jonotusta vaihtelevasti.

Paljon tsemppiä Martalle! Toivotaan, että muru kestää mukana.

Täällä olisi huomenna ensimmäinen ultra, Gonal-F:ää pistetty nyt viisi päivä. Tänään oli myös ensimmäinen Fyremadel-jarru. Puuh. Eihän sen hieman paksumpi ja erimuotoinen neula tuntunut menevän ihoon sitten millään, kun noi kynien neulat sujahtaa kuin vettä vaan. Pieni ihoreaktiokin tuli, mitä mulla ei ole kertaakaan Gonalista tullut.

Huominen jännittää jo kovasti. Tuon surkean AMH-arvon takia pelottaa, että folleja tulee hyvin mutta ovatkin kaikki tyhjiä.

Moikka kaikille! Mahtuisiko mukaan piinailemaan? Lyhyesti hieman taustaa, viime syksynä viimeksi tänne kirjoitellut. Meillä miehen kanssa jo useampi hoito takana, 2 icsiä ja nyt viimeisin picsi. Siirtoja 8 joista kaksi ollut kahden alkion siirtoja, nyt viime siirrossa kaksi 3pvästä siirrettiin ja lauantaina ajattelin testailla. Tässä viimeisessä hoidossa ei tuoresiirtoa tehty kun munasoluja tuli 19, eli kaikki aikaisemmat tämän hoidon 4 siirtoa ollut passeja, joista ei edes kemiallista ole tullut.. Rankka kevät siis takana niinkuin varmasti monella muullakin täällä ? Toisessa hoidossa siirrettiin kaksi alkiota josta kemiallinen.. Sinällään meillä tilanne ja alkiot näyttäneet hyvältä ja vielä alle 30v ollaan, mutta raskaus ei ole alkanut, edes ekan hoidon blastoilla. Voimia vievää tämä..? Aikaisemmat passit tehtiin luonnonkiertoon ja nyt koitettiin hormonikorvattua kiertoa vaihteeksi.

Viime kierto meillä oli välikierto jonka aikana tehtiin scratching? Onko joillain ollut tästä apua? Toivon myös että tämä kahden siirto edesauttaisi.. Pakkasessa vielä kolme alkiota, ja tässä miehen kanssa ollaan pohdittu jatkaako hoitoja enää vaiko adoptiojonoon. Meillä alunperin syy siittiöissä. Onko täällä muita adoptioasiaa pohtivia? Onneksi lääkäritkin sitten ottavat kantaa kannattaako näitä hoitoja enää jatkaa vai ei.

Lisäyksenä vielä että siis jos näistä jäljellä olevista ei raskautta, niin lähteäkö vielä uuteen hoitoon. Meillä kaksi ekaa tehty yksityisellä ja nyt julkisella ja mahdollisesti vielä julkisella yhden hoidon tarjoaisivat.

Hei!

Pitkään seurannut keskusteluja ja viimein päätin osallistua. Meillä pian 4vuotta lapsettomuutta takana. Itse 33v ja mies 34v. Vika minussa, taustalla pcos. Alkuun ovulaatioinduktiohoito, lääkkeistä kokeiltiin clomifen, letrozol ja viimein pistettävä gonan-f. Millään ei kuitenkaan saatu yhden munasolun vastetta, joten päädyttin ivf-hoitoihin.
Julkisella puolella odotusaika oli 6kk, joten päätettiin välissä aloittaa hoidot yksityisellä. Siellä tehtiin yksi tuoresiirto ja x3 PAS tuloksetta.
Seuraavaan hoitoon siirryttiin julkiselle. Punktiossa vuotokomplikaatio, joka johti päivystykselliseen leikkaukseen ja tuoresiirtoon ei päästy. Nyt takana PASx5 ilman minkäänlaista tulosta. Era-testikin käytiin ottamassa, sillä ei mitään järjellistä syytä, ettei mitään tapahdu.
Perjantaina olisi taas testipäivä. Tikkuun pissaaminen aiheuttaa lähinnä ahdistusta, pelkoa ja epätoivoa. Tässäkään kierrossa tuskin toivoa, sen verran kovia menkkakramppeja ollut tällä viikolla ja viime viikon ruskeaa vuotoa.

Lohduttavaa, että joku muukin käy läpi samanlaisia ajatuksia mm muiden raskausuutisista ja raskausmahoista 🙂 myös kutsuihin jättämättä meneminen sen takia, että siellä liikaa vauvoja ja/tai raskausmahoja on liian tuttua. Vaikka miehestä ja ystävästä on ollut korvaamaton tuki, tuntuu etteivät he täysin voi ymmärtää kuinka pahalta välillä tuntuu.

Tervetuloa uudet ryhmäläiset!
Täällä tosiaan saa purkaa omia tuntoja ja varmasti jokaista tuntemusta ymmärretään.
Itsekin pienellä kauhulla odotan ystävän tulevia babyshowereita, olisin ainoa lapseton paikalla.

Kuinka pian olette IVF:n jälkeen lähteneet pakastealkion siirtoon?
Meillä yritetään bongata ovulaatiota jo heti epäonnistuneen IVF:n jälkeisestä kierrosta. Toki kuulemma on mahdollista, että tästä kierrosta ei vielä ovuloida. Ajatukset ovat myös jo kovin siinä viimeisessä jäljellä olevassa IVF:ssä. Mitä jos tämä PAS ei tuota tulosta…kannattaako viimeiseen hoitoon lähteä sitten samantien, vai tulisiko pitää hetki lomaa tästä kaikesta…olisikohan sillä merkitystä lopputuloksen kannalta. Tässä ei kuitenkaan ole ollut sellaista pidempää normaalia tilaa viimeiseen puoleentoista vuoteen, siitä asti kun hoidot ovat alkaneet. Jatkuvasti olen ollut jonkun ulkopuolisen hormonin vaikutuksen alaisena. Pitäisikö antaa kropan levätä hetki?

Positiivinen, kuinka pian lähdette yrittämään PAS:oa? Me siis jo heti, ja aloitin jo muutama päivä sitten syömään aspiriinia pienellä annostuksella.

Ruby Mulla näkyi ensimmäisessä IVF:ssä muistaakseni viisi follia ja kaikki hyvin eri kokoisia. Lääkäri pohti keskeyttämistä, mut päädyttiin punktioon ja kolme kypsää solua saatiin, joista kaksi kupsahti heti alkuunsa, eli saatiin yksi ainut siirrettävä ja sekin hidas. Toinen IVF tehtiin pitkällä kaavalla ja lääkkeitäkin vaihdettiin. Synarelasta huolimatta jälleen oli eri kokoisia kavereita näkyvissä muistaakseni 5-6 kpl. Kerättyä saatiin 5, joista kolme hedelmöittyi normaalisti ja kaksi jaksoi jatkaa jakautumista. Eli peräti tuplattiin siirtomäärät ensimmäiseen hoitoon verrattuna ? Eli tiedän tasan miltä tuo pettymys tuntuu. Itse tokalla kierroksella ultran jälkeen itkin bussissa matkalla kotiin, kun olin vaan niin pettynyt. Mulla oli viime syksynä AMH 0,97 ja varmaan on siitä laskenut entisestään…

Nyt kolmannella kierroksella ei edes yritetä saada montaa vaan satsataan laatuun. Itse salaa toivon, et saataisiin kolme siirrettäväksi kelpaavaa. Lääkärin mukaan tämä protokolla on tällä hetkellä paras ja jos tällä ei onnistu, niin kaikki keinot on ns. käytetty. Tämän jälkeen sitten lahjamunasolujonoon tai alkioadoptioon…

Hei kaikille!

Ompas hurjaa lukea ja ikävää kuulla, miten vähän munasoluja voidaan saada kypsytettyä pistoksista huolimatta. En tätä ole itse tullut ollenkaan ajatelleeksi tuolta kannalta asiaa. Meillä kesäkuussa tehty ensimmäinen icsi, jossa punktiot yms. Itselläni oli suuri, ehkä liiankin suuri vaste gonal-f:stä, vaikka annos oli vain se perus 150 IU. Kerättiin 27 munasolua, joista noin 20 oli kypsää.

Noh, meidän ongelma siis onkin lapsettomuudessa se, että siittiöt ovat sakkautuneet,eivätkä pääse jostakin syystä irtautumaan. Suuresta keräys määrästä huolimatta, vain 4 hedelmöittyi. Olin ihan maassa kuullessani hedelmöittyneiden määrän, kun nuin suuri määrä kuitenkin munasoluja kerättiin, kait sitä kuvitteli että icsillä saadaan suuriakin määriä aikaan. Yhdestä noista tehtiin tuoresiirto, joka siis ei tuottanut tulosta. Yksi siirretty torstaina pakasteesta, ja hyvin vahva tuntemus/epäily että ei tuottanut nytkään tulosta. Menkkamaiset oireet ovat hyvinkin vahvat, luget taitaa vain pitää kuukautiset poissa. Ylihuomenna on testi päivä ja pelottaa jo valmiiksi, miten sitä kestää pettymyksen taas.

Pari on vielä pakkasessa, mutta me ollaan päätetty mieheni kanssa pitää muutaman kierron tauko. Ehkä loppu vuodesta jatketaan, tai vasta ensi vuoden puolella. Meillä klinikalta ohjeistettiin, että aina siirtojen jälkeen pyritään odottamaan yhdet omat luomu kuukautiset,eli ts. välikierto ennen kun tehdään uusi siirto. Oli kyseessä sitten lääkkeetön tai lääkkeellinen hoito takana.

Joku kyseli aiemmin, mihin letrozoleja käytetään. Minun kohdallani niitä käytettiin ovuloimattomuuteen. Minulla oli tuo välikierto niin pitkä, että olisi ollut hyvin todennäköistä, että ovulaatiota ei olisi muutoin tapahtunut. Letrozoli on clomifenia vastaava hormonilääke. Clomifenin valmistus on lopetettu, joten letrozoli on korvaava.

Tsemppiä kaikille omille hoitopoluille! Ei luovuta toivosta, vaikka kieltämättä se useina synkkinä hetkinä käykin mielessä!

Minäkin kuulun tuohon matala-amh kastiin, lisäksi pelkään, että ikä on tehnyt laadulle tehtävänsä. Mulla saatiin 1.ivf:stä kolme munista, josta yksi jatkoi blastoksi ja 2.ivf:stä kolme munista, josta kaikki jatkoi blastoksi,mutta yksikään ei ole tarrannut kiinni (kolmas pas kuun lopussa).

Kitty, Me ei olla juuri taukoja pidetty: toukokuussa oli punktio; kesäkuussa oli tarkoitus tehdä puolilääkkeellinen siirto omaan kiertoon, mutta kierto ei käynnistynyt, joten vaihdettiin lennossa lääkkelliseen ja tehtiin era; heinäkuussa 1.pas ja 2.pas elokuussa . En oikein uskalla pitää taukoja, kun ikä raksuttaa. Mitä sulle muuten sanottiin siitä aspiriinista? Ajattelin kans kysyä seuraavaan siirtoon.

Onkohan kellään kokemusta siitä alkiokuoren avauksesta? Luin jostain, että blastoilla kuori alkaa jo avautua ettei tarttis tehdä…En oo hoksannut kysyä omien tilannetta siirtohetkellä.

Inkeri, Kysyit Letroista: mulla niitä käytettiin munasolujen kasvattelun alkuvaiheessa, joilloin tarkoituksena on saada ne ihan pienetkin follit kasvamaan, ne johon piikit ei vielä tehoa, kun eivät ole siinä vaiheessa vielä tarpeeksi suuria.

Verso, Uskon, että sulla tepsii tuo lääkekombo! Tsemppiä! Samoin Ruby, Yksikin hyvä riittää!

Plussatuulia piinailijoille!Aloitatte plussa-aallon, niin muuut tullaan perässä!

Yllätys yllätys, hyvin todennäköisesti minulla hiipumassa oleva raskaus! Hcg vain päälle 1000 kolme viikkoa siitä, kun blasto siirrettiin. Lääkäri ei paljon toivoa antanut. Ilmankos ei oireita ole.. Puuh.

Hei,
Liityin tänne nyt kommentoimaan taas. Eli ollaan 27 v miehen kanssa, yrittämistä yli 2 vuotta takana ja miehellä vähän siittiöitä. Keväällä piti alkaa ensimmäinen ivf icsi kierros, mutta sitä siirrettiin sitten ja päästiin vasta nyt kesän jälkeen aloittamaan. 10.9 olis testipäivä ja kuukautisten pitäis alkaa 11.9 lugesteronit käytössä vielä tän 7.9 ja huomenna loppuu. Mulla on nyt ollu eilen ja tänään kevyttä tuhruvuotoa ja mietin et onko normaalia/asiaankuuluvaa? Viimeisen kahden vuoden aikana kuukautiset ei oo koskaan alkanu näin aikasin vaan kierto ollu vähintään sen 27 päivää ja oon käsittäny et luget ennemmin ”myöhästyttää” kuukautisia. Aika stressaavaa.

Tänään testipäivä ja negatiivinen tulos. Itkettää ja olo kurja. Alkaa usko loppumaan 🙁

Meillä siirrot lääkkelliseen kiertoon ja pas:t tehty ilman taukoja. Punktion jälkeen tuli pitää välikierto. Vapaaehtoisesti tauon pitäminen tuntuisi liian raskaalta ja turhauttavalta. Vaikka toistuvat epäonnistumiset henkisesti raskastasta ja tunteet vuoristorataa, voi edes hetkellisesti pitää uutta toivoa yllä.
Kaksi alkiota vielä pakkasessa, joten lähdemme taas uuteen yritykseen.

Mulla progesteronivalmiste vaihdellut, käytössä ollut lugesteron, lutinus ja terolut. Lutinus ainoa, jolla pysyi täysin vuodottomana piinaviikot. Muilla tullut enemmän tai vähemmän tuhruvuotoa. Vuotoa tai ei, tulos aina sama eli negatiivinen, joten itse en osaa siitä vetää enää minkäänlaisia johtopäätöksiä.

Onpas nyt kivinen syksyn alku. Pahoittelut teille näistä vastoinkäymisistä.

Tervetuloa uusille kirjoittajille. ? Vaikka aihe on tympeä niin on mukava saada kanssakulkijoita, jotka ymmärtää vähän paremmin. Ja mielenkiintoista kuulla kaikkia kun aina itsekkin oppii jotakin.

Täällä on piinailtu maanantaista asti ja nyt ei mieli anna enää periksi vaan mielikuvitus teettää vaikka millaisia tuntemuksia. ? Ei näitä tuntemuksia voi siis oikeiks sanoo edes hyvällä tahdolla. ?
Viikon päästä selviää alkaako taas tiputtelemaan ennakkoon vai jännitetäänkö testipäivään asti. Testi on vasta 17.9, mut luget on käytössä vika kerran ti ni eiköhän se siitä aika pian viimeistään selviä miten käy.

Tänään myös minulla testi päivä… ja en voi uskoa todeksi, mutta siellä näkyi haalea plussa… meillä ei koskaan ole tullut mitään ja 3v yritystä takana!!! Tämäkin jo tuntuu hyvältä, että meillä saattaisi olla jotain toivoa <3 vaikka onkin tosi aikaista kaikelle.

Jännittää ja tärisyttää tulos vieläkin.. Tästä pitäisi sitten jatkaa rauhallisesti (siis mieleltään) eteenpäin, mulla edelleen menkka oireita, eikä ne ole mitään pikku kipuja vaan ihan kunnon vihlontaa.. mitä se sit meinaa.. Pitää ens viikolla joku päivä varmaan soitella klinikalle jos tulos pysyy samana ja kysellä oireista..

Nyt on mun normaalin kierron eka päivä, että onhan tämä tosi varhaista.. Mitenköhän Lugesteron vaikuttaa testi tulokseen?

Tausta tietona vielä mie 32v ja mies 36v, minulta toinen munatorvi poistettu.

Hei!
Voihan ahdistus ja pelko.. onko muilla ollut samanlaisia kokemuksia? Eli alkioiden siirto( 2kpl) oli tiistaina, vatsa keräyksestä asti(1viikko sitten)turvonnut ja kipeä. Tuntui siltä että heti siirron jälkeen alkoi tapahtumaan ja raskaus alkoi heti.. mutta nyt alko hulluna pelottaa kun se turvotus laski ja kivut myös niin en tunne nyt mitään.
Järki sanoo että ei vielä pidäkään mutta jostain hiipi tämä hullu ahdistus siitä, että olenko tehnyt jotain väärin.

Eilen olimme häissä ja tanssimme ja pidimme niin hauskaa mutta nyt aamulla aloin miettimään että tanssinko liian villisti jne.. urpoa…

Tämä on ihan hirveää, miksi murehdin etukäteen näin paljon.
Eikö se nyt niin ole, että ne kiinnittyy jos on kiinnittyäkseen..
Takana tehty kaikki mahdollinen ja lasi viiniä ja tanssi, luulisi vain tekevän hyvää ja rentouttavan ja niinhän se on tietty.
Eli en tiedä mitä sanoja kaipaan mutta ehkä sitä tietoa onko muilla käynyt tota turvotusta ja tuntemuksia samanlaisia kokemuksia.

Kiitos jo nyt tuesta ja aivan parasta, että tälläinen foorumi on olemassa. Kiitos Simpukka!!

Minä myöskin olen urheillut ja käyttäytynyt ns normaalisti.. en ole vältellyt mitään. Koska jos tulisi luonnollisestikin raskaaksi, et tietäisi sitä luultavasti vielä tässä vaiheessa ja normaalin raskauden kuuluu kestää elämää 🙂
Näin minä ainakin haluan uskoa!

Minulla määrättiin lugesteroneja kaks viikkoa eli ens to asti ainaski… mistähän eri käytäntö johtuu? Meille siirrettiin 5pv blasto.

Onnea plussanneille! <3 On rohkaisevaa saada kuulla onnistumisista näissä hoidoissa. Nyt pidetään peukkuja että kaikki sujuu hienosti <3

Positiivinen ja Inkeri, mulle lääkäri määräsi ne aspiriinit pienellä annostuksella (1/päivä). Se kuulemma jotenkin ohentaa verta ja näin ollen lisää verenkiertoa/verevyyttä kohdussakin antaen alkiolle paremmat mahdollisuudet. En nyt sanatarkkaan muista miten se selitettiin.

Ja Positiivinen, mullekin jaksetaan siitä iästä huomautella välillä, mutta suurin syy miksi vedetään minimitauoilla on mun endometrioosi. Sille kun jokaiset menkat antaa mahdollisuuden levitä. Mutta myönnän, että jos olisin reilusti nuorempi pitäisin ihan mielelläni välillä vähän reilumman ”loman” tästä kaikesta.

Kuukuu, puhuin oman lääkärin kans viime kierroksella siitä miten voisin vaikuttaa itse siihen alkion kiinnittymiseen. Vastaus oli, että en mitenkään. Kuulemma ainoa syy, miksi joskus neuvotaan alkion siirron jälkeen ottamaan rauhaksiin on se, ettei sitä tarvitse sitten jälkikäteen itse itseään syytellä ja miettiä että teinkö jotain väärin.

Onnea plussanneille!

Helposti alkaa miettimään miten omalla toiminnalla voisi olla vaikuttasta kiinnittymiseen, mutta eihän siihen valitettavasti voi itse vaikuttaa. Olen sitä mieltä, että tanssiminen, lasi viiniä ja hauskanpitäminen ehdottomasti vain hyväksi! Stressihän se pahin vihollinen taitaa olla.
Itsellä tuhruttelu liittyy usein juuri liikuntaan, jonka vuoksi välillä vältin kovemmilla sykkeillä treenailua siirron jälkeisinä piinapäivinä, mutta ei sillä mitään vaikutusta ole ollut. Tyhjää ruutua saanut tuijotella testipäivinä kerta toisensa jälkeen ja siirtojahan takana jo yhdeksän!

Onko kenelläkään tietoa kortisonista hoitojen tukena? Vaikuttaisi, että joitain vuosia sitten paljonkin käytössä, mutta nykyään vähemmän, jos ollenkaan?

Entä onko teillä käytössä erityisiä vitamiinivalmisteita tms? Itsellä ainoastaan foolihappo ja sekin nykyään säännöllisen epäsäännöllisesti, sillä 4vuotta pian sitä syöneenä luulisi pitoisuuksien olevan kohdillaan.

Superisti onnea plussanneille!
Itsellä alkoi nyt toissapäivänä kuukautiset, vaikka luget oli käytössä ja olisi pitänyt alkaa vasta 12.9. Huomenna on sitten testipäivä, vaikka tulos on jo selvä. Tää oli vasta eka kierros, mutta mitään ei jääny pakkaseen, niin lokakuussa alkaa sitten koko rumba uusiksi.

Onko muilla ollut kokemuksia ennen aikaisista kuukautisista? Itsellä oli melkein viikon ajoissa nyt. Tää oli tosiaan eka ivf-hoito, inssejä meille ei edes yritetty, niin en osaa oikein sanoa onko asiaan kuuluvaa. Normaalisti kierto on tasan 28 päivää ja nyt se jäi 22 päivään.

Moikka!

Täällä on kerennyt tapahtumaan yhtä ja toista pienen taukoni aikana! Uteliaisuuttani tulin kurkkaa mitä teille kuuluu.
Tervetuloa uusille, harmihan että tähän tilanteeseen joutuu, mutta ”mukavaa” että löytyy kanssakävijöitä joiden kanssa jakaa asioita.

Onnea plussanneille! ?

Me tosiaan päätimme jatkaa julkisella, me ollaan yksityisellä oltu mutta nyt tuleva raja vastaan, vaikka tosin toivotulla lopputuloksella ei hintaa tietenkään ole, mutta 5 numeroinen luku puolen vuoden sisään alkaa jo tuntumaan.
Lähete laitettu pari viikkoa sitten, malttamattomana soittelin julkisille viime viikolla, sain ajan ens kuun loppuun! 🙂

Nyt mielessä pyörii, päästäänköhän heti aloittamaan hoidot? Toki paikka kohtaisia juttuja, mutta tarkat tiedot heillä on mitä ollaan läpi käyty, ns. ensikäynti meillä siis, mutta alku tutkimuksiin ei periaatteessa tarvetta ole, kun syy on selvä?
Meillä siis icsi, 1 tuoresiirto josta kiinnittymis yritys, 2x pas josta ekalla positiivinen testi, mutta hcg ei lähtenyt nousemaan toivotulla tavalla ja nyt elokuussa toinen pas mistä nega.

Mukavaa viikkoa kaikille?

Olen malttamaton ja soitin jo tänään tuloksen klinikalle.. onhan tämä niin varhaista vielä, mutta kyllä pitää sallia itselle unelmointi mahdollisesta tulevasta ja onhan tämä hienoa kun ihka ensimmäinen plussa tulee testiin <3

Mulla Tuutikki vieläkin menkkamaista juilintaa alavatsalla ja rinnat on arat..

Todella jännittäviä aikoja, minulla tosi säännöllinen kierto 30pv aina, paitsi juuri ennen punktiota kierto 37pv…että kyllä se elimistö vaan reakoi tilanteisiin..
ei sitä vaan pysty olemaan täysin neutraali kun tämmöisiä elämänkokemuksia käy läpi <3

Onnea kaikille plussanneille ja syvimmät pahoittelut niille, joilla ei tällä kertaa onnistunut. Aivan upeaa, että on olemassa tällainen yhteisö, jossa voi jakaa tuntoja. Tsemppiä ei tässä hommassa voi koskaan olla liikaa!

Täällä oli tänään ensimmäisen IVF:n (lyhyt kaava) 2. ultra. Taustalla matala AMH (0,57 viime keväänä), muuten selittämätön. Miehellä kaikki kunnossa, molemmat täytettiin tänä vuonna 28.

1. ultra oli viime keskiviikkona ja näkyi yksi 10 mm folli, loput 5 pienempiä. Tänään sentään näkyi 4 isompaa (en kysynyt, miten isoja) ja kaksi pienempää, jotka eivät välttämättä ehdi punktioon. Punktioon kuitenkin onneksi päästään! Pelkäsin jo pahinta… Aika tuli torstaille kello 8:15, eli nyt saakin sitten alkaa jännittää ekaa punktiota. Huu!

Nyt vaan kaikki sormet ja varpaat ristiin että laatu korvaa määrän…

Onnea plussanneille!

Kyllä nämä hoidot tahtoo sotkea omaa kiertoa. Yleensä mulla siirron jälkeinen kierto on lyhyempi mitä normaalisti. Ja mulla käy näin jopa pas:ssa. Siksi mieluiten pidänkin aina välikierron niin ehtii tasoittua, vaikka aikaahan siinä kuluu hukkaan.

Ja tuohon follien määrään punktiossa, mullakaan niitä ei koskaan paljoa kasvanut. Ihmettelin kun kuitenkin oon lukenut hurjista määristä. Alkuun se harmitti. MUTTA. Mulla kuitenkin näistä 70% päätyi siirtokelpoisiksi, kun taas suurissa määrissä, kymmenissä folleissa, suurin osa voi olla tyhjiä tai raakoja. Loppujen lopuksi tuoresiirtoon oon aina päässyt, ei ole ollut hyperin riskiä, en oo ollut kovinkaan kipeä punktion jälkeen. Ja aina on saatu pakkaseenkin jokunen alkio.

Täällä saatiin lauantaina ovis kiinni, tänään sulattelevat top-alkion huomista siirtoa varten. Yksi jäisi enää pakkaseen. Ja nyt mä sitten jännitän ja toivon että sulatus onnistui ja kaikki menee hyvin loppuun saakka Eikä kumpaakin tarvitsis sulattaa! Nämä on nimittäin meidän vihoviimeiset.. On tämä taas niin hermoja raastavaa?

Niin paljon onnea plussanneille! Ja samalla pahoittelut niille, joilla hoitokerta ei onnistunut.

Olin tänään lääkärissä enkä taas tiedä mitä ajatella. Minullakin matala AMH ja selittämätön lapsettomuus. Kaksi IVF-hoitoa takana, joista päästy vain tuoresiirtoon. Kerättävää tulee jonkun verran, mutta ongelmana ollut, että niistä on ollut kypsiä vain muutama ja muutamastakin selvinnyt aina vain yksi siirtoon. No lääkäri oli nyt taas ihan positiivisin mielin vaikka keväällä ehdotteli jo lahjamunasolua. En ymmärrä. Jostain syystä mun AMH-arvo on noussut ja nyt ultrassa näkyi kp 13 niitä follikkeleita jopa yhteensä 15. Aiemmin tässä vaiheessa ollut vähemmän ja keväällä toisella puolella ei näkynyt juuri mitään. Lääkäri jopa ehdotti, että tehtäisiin jo seuraavaan kiertoon IVF, mutta jostain syystä aloin jänistämään. Jotenkin mulla on sellainen olo, että joka toinen kierto on ”parempi”. En osaa selittää tätä täysin, mutta ultrissa kun on tullut ravattua, niin tuntuu et joka toisella kierrolla siellä ei näy juurikaan mitään. Se ei varmaan vaikuta IVF-hoidossa, mutta koska tämä on viimeinen kerta, niin haluan ehkä odottaa yhden kierron väliin. Oonko ihan sekaisin? Näin ollen aloittaisin hoidon vasta reilun kuukauden päästä. Mietin kuitenkin myös työkuvioita ja miten selitän poissaoloja. Nyt jos tehtäisiin hoito seuraavaan kiertoon, olisi töiden kannalta ehkä helpompi hetki. Äh. Miksi tämä on niin hankalaa? En haluaisi töissä kertoa hoidoista ja muuten saan kyllä ultrat yms.sovitettua, mut se punktiopäivä on aina haastava…No pitäisi ensin päättää tehdäänkö tulevaan kiertoon vai seuraavaan…Lääkäri suunnitteli että tällä kertaa pistäisin sellaista lääkettä kuin Pergovis. Aiemmissa ollut Elonva. Ferritiiniarvo otettiin myös, kun kesällä se oli hieman matalahko. Jännittävää tämä on, vaikka yritän pitää jalat maassa, ettei pettymys olisi niin paha. Vaikka tietty se on, jos on.

Hei.
Täällä taas paniikki meinaa nostaa päätään. Onko tämä nyt kiinnittymiseen liittyvää pientä kipua( sunnuntaina kovat n 3 ”iskua”) vai kuukautiset..?
Ihan vuoristorataa tämä homma. Eilen tyynyä tänään myrskyä. No loppuviikosta saa tehdä testin.
Ja kiitos vielä tsemppiviesteistä.Ja jokaiselle kanssasisarelle myötätuntoa!

Helpotuksen huokaus, tänään kaikki meni tosi hyvin! PAS oli vasta päivällä, joten jännäsin koko aamun soittoa sulatuksen epäonnistumisesta! Pelkäsin että otin turhaan vapaapäivän töistä ja ajan vielä 100km/sivu, kuulemaan huonoja uutisia.
Alkio ei ollut vahingoittunut sulatuksessa, ja oli tänään jakaantunutkin. Toinen jäi vielä pakkaseen.
Testipäivä on 22. päivä. Loppuillan ajattelin hemmotella alkiotani suklaalla ja levolla ?

Ihanaa, plussauutisia! Paljon onnea Inkeri ja Tuutikki <3 Kyllä mä nyt näkisin, että tämä on plussatuulen aloitus ja me muut täältä vähitellen hypätään sen kyytiin…

Meillä on huomenna siirto. Oma mieli on vähän toivoton, mikä harmittaa. En usko, että oma fiilis vaikuttaa lopputulokseen millään lailla, mutta onhan oleminen kevyempää jos mieli on positiivinen. Edellisessä yrityksessä olin tosi toiveikas ja ajattelin, että olen raskaana kunnes toisin todistetaan, mutta niinhän se sitten todistettiin. Ja nyt taas synkempi olo. Onneksi muuten olen jaksellut ihan hyvin ja syksy on minulle mieluista aikaa. Ja ihanaa kun te ootte, sekä yleisesti että myös muita piinailijoita samaan aikaan.

No niin..vikaa luget tällä kierroksella käytetty ja nyt jäädään odottamaan tuloksia… hyviä uutisia (jos niitä uutisiksi voi sanoa) on, että tiputtelu ei ole alkanut lugejen aikana niin kuin yleensä. Se nyt ei tietenkään kerro vielä mitään mut kai se lasketaan hyväksi asiaksi. ?
Vielä pitäis ens viikkoon odotella virallista testipäivää. Eilen ei pää pysyny enää ollenkaan kasassa ja aloin jo masentua tähän odotteluun..ei turhaan kutsuta näitä PIINApäiviksi.

Onks tohon viralliseen testipäivään aina joku vakio päivien määrä vai vaikuttaako tilanne, paikka tai se kuinka vanha alkio siirretään? Kuhan täällä aikanikuluks yritän miettiä ?

Tuutitikki ja Inkeri! Ihanaa ja Onnea niin niin paljon!!

Ruby Kiitos tsempeistä! Ollaan hoidossa yksityisellä, koska naispareja ei hoideta julkisilla vaikka olisi diagnoosikin. Alhaisen AMH:n lisäksi mulla riesana ikä ja endo. Punktion arvioin itse oleva noin parin viikon päästä. Tänään otin ensimmäisen Clomifenin aamulla. Ajattelin, että näinköhän pienellä Menopur annoksella joka toinen päivä pistettynä mitään tulee, kun ei maksimeillakaan tullut. Mut äläs nyt. Jo tänään illalla alkoi vasemmassa muniksessa poltella, joten jokohan se Clomi vois alkaa herätellä paikkoja eloon? Mullahan DHEA kuuri on saanut aikaan sen, että olen tuntenut hyvin voimakkaita oviskipuja ja normaalisti en tunne mitään. Huomenna alkaa Menopur ja menen myös ensimmäiseen akupunktiohoitoon.

Tuutikki Clomifenin valmistusta ei ole lopetettu, mutta sillä ei ole enää myyntilupaa Suomessa. Meidän klinikka on hakenut erityislupaa ja paketin sain suoraan klinikalta.

Positiivinen Kiitos tsempeistä. Toivotaan, että kolmas kerta toden sanoo ?

Onnea kaikille plussanneille! Hienoa nähdä onnistumisia. Josko me muut seurattaisiin esimerkkiä ?

Ja pahoittelut pettymyksen kokeneille ja Martalle paljon voimia ❤️

Täällä pp12 ja maanantaina virallinen testipäivä. Löysin stressille yllättävän avun…kaapissa oli toukokuussa vanhaks menneitä raskaustestejä edellisten hoitojaksojen jäljiltä, joten aattelin piruuttani käyttää ne pois nyt. Kaikki negaa tähän mennessä, vaikka yllättäen vuoto ei ole vieläkään alkanut. Mut tekee jotenkin päälle hyvää et voi tehdä sen testin vaikka ei yhtään voi luottaa sen toimintakuntoon. ??? Kieroa mut jostain syystä helpottaa oloa. ??‍♀️

Maanantaiksi käyn ostaa tuoreen testin, jos vuoto ei ala sitä ennen.

Päätä särkeny kohta vuorokauden ja selkä kipee ja huono olo. Mut en uskalla ottaa kovia lääkkeitä kun on nää piinapäivät menossa. Paramax tms. ei vaikuta lainkaan tällä hetkellä.

Mitenkäs muilla?

Hei,
Meillä vaihdettiin seuraava hoitokierto tohon pitkään kaavaan. Viime kerralla mentiin lyhyellä kaavalla ja siitä saatiin vaan 8 kerättyä, joista kolme hedelmöitty, mutta lopulta saatiin vaan se yksi tuoresiirto. Eli ei jääny mitään pakkaseen.
En tiedä oikein mitä odottaa tän pitkän kaavan kanssa, mutta ilmeisesti se on kontrolloidumpi ja niitä folikkeleita saataisiin mahdollisesti kerättyä enemmän ja kypsyisivät paremmin. Aloitusajankohta on vähän vielä epäselvä, alkuun puhuttiin, että seuraavasta kierrosta lähtisi jo, mutta toisaalta hoitaja ei uskaltanut luvata mitään, mikä meidän kohdalla on tarkoittanut parhaimmillaan 4 kuukauden lykkäystä ja yhteensä 7 kuukauden odottamista edes hoitojen käynnistämiseksi.
Jos tällä nyt saataisiin enemmän tuloksia tai edes jotain pakkaseen, nii olisi se kyllä sen odottamisen arvoista. Itelle etenki toi punktio oli ihan kamala.

Valo, ikävä kuulla siirron epäonnistumisesta. Onneksi kuitenkin vielä se mahdollisuus uuteen hoitokertaan. Monesko se teille sitten on? Meille julkisella tehtiin 4 ivf-hoitoa, nyt siis menossa viimeisen ivf:n pas. Yleensähän julkisella tehdään 3 hoitokertaa, mutta tapauskohtaisesti myös mietitään neljättä. Meillä jatkoa puolsi kerran alkanut raskaus, mutta myös haluttiin kokeilla kuivattaa endoa procreneilla.

Felia, tehtiinkö sulle myös siirto tällä viikolla?

Mä ainakin oon tämmönen rauhallinen piinailija. Aika hyvin pystyn sulkemaan asian mielestä suurimmaksi osaksi ajasta, kunhan vain muistaa ottaa lääkkeet 3krt/vrk? En oikeestaan oireita kyttäile, ellei sitten jotain oikein poikkeavaa ilmaannu. Terolutit kun saa aikaan myös kaikenlaisia tuntemuksia, mm. kamala väsymys, rintojen arkuus, ärsytys.. Eilen tosin poikkeavuutena laitoin merkille, että oli vähän flunssainen olo, mutta tänään ei sitäkään.. Tänään mennään siis pp4.

Heip, no niin, täällä taas tällasta odottelua. Viime kuussa piti olla lääkkeellinen pas, jonka piti olla ajallisesti sovitettavissa, mut kävipä taas niin, miten ei ois arvannut.. Nimittäin lääke (oliks se progynova?) ei tehonnutkaan ja limis ei kasvanut, siirto peruttiin. Nyt odotellaan siirtoa, jota ennen pitää odottaa kahdet menkat ja ekat voi lääkkeen takia olla tosi oudot lääkärin mukaan. Toisista menkoista suunnitellaan nyt sit siirtoa luonnolliseen kiertoon. Nyt oon kovasti siirron mönkäänmenemisen jälkeen odottanut niitä ekoja menkkoja – kierto on vissiin ihan sekaisin, kun tänään on jo kp 40 eikä menkkoja kuulu.. ? ja en siis usko kyllä olevani raskaana vaan pikemminkin harmistunut ja vähän peloissaan siitä, et kroppa ei toimi.. ? Toki teen testin, jos niitä ei ala kuulumaan, mut otan kyl myös yhteyttä lääkäriin, jos venyy vielä kauheesti… Pisin kierto tähän mennessä punktion/siirron jälkeen on ollu 39 päivää ja nyt on sit jo 40 rikki… Jos kierto on näin epämääräinen ni tuleva siirto luonnonmukaiseen vähän jännittää.. Ovis on ennenki ollu aika myöhään (kp 16-17), mut tullu aina kuiteski…

Onko muita joilla pas ei oo onnistunut lääkkeiden tehoamattomuuden takia..? ? ❤️ Tsemppiä kaikille! ?

Huomenta.
No täällä epävarmaa menoa.. taas. Raskausoireet, hajut, kuvitukset ollut läsnä mutta kaupasta ostettu testi näytti negat. Siirto oli 4.9 ja se liuska meni liian pitkälle eli kastui.
Kokeilen ja lähden apteekkiin ostamaan uuden testin.
Onko liian aikaista heittää KIRVES kaivoon?
Argh….
Kaikille kuitenkin lämpöisiä ajatuksia ja Tsemppiä tähän kaikkeen!

Hei vielä. Eikö se yleensä tehdä 2 – viikon kuluttua siirtosta testi?
Ehkä hoitajamme sanoi väärin kun muistan, että hän sanoi 16.9. Siirto 4.9.
Ahdistaa kyllä niin paljon että hulluksi tulee.
No kyllä tämä selviää ja sitten pitää miettiä seuraavia liikkeitä.

Huomenta!

Kyllähän nuo testipäivät taitaa olla hyvinkin klinikka ja yksilökohtaisia. Minulla siirrettiin blasto, oli 5 päivän ikäinen. Testipäivä oli pp9. Tuolloin sain haalean plussan ja pari päivää myöhemminkin haalean plussan uudestaan. Verikokeista viime viikolla selvisi,että raskaana olisin,hcg arvo oli 311 ja kuulemma sellainen kun tuossa vaiheessa suunnilleen pitkääkin olla, mutta siltikään en uskalla vieläkään siihen uskoa.

Ultran varasin, mutta se meni rv9, kuukauden päähän. Nyt onkin pitkät viikot edessä. Lauantaina tuli ihan vähän ruskeaa tuhrua paperiin,mutta se loppui kuin seinään. Mitä lie vuotoa sitten ollutkaan. Kuukautiskipu tuntemuksia on ollut,mutta kuuluvat kuulemman asiaan.

Ei kannata siis heittää kirvestä vielä kaivoon. Niin kauan kun vuotoa ei tule,on toivoa! Tsemppiä kaikille!

Kuika pian ovulaation jälkeen teille on se pakastealkio siirretty?
Ja mistähän johtuu, että käytäntö tuntuu vaihtelevan aika lailla..
Meille sanottiin, että oviksen jälkeen siirto olisi 2-4 päivän kuluttua. Kaveri käy samoissa hoidoissa toisessa kaupungissa ja siellä sanottiin että siirto on tasan 6 päivän kuluttua ovisplussasta.

Vielä kun tulisi se ovulaatio…nyt kp 18, viikonloppuna ollut vaaleaa viivaa testeissä ja tänään ei mitään.

Geisssha joo, tosi samoissa mennään. Täällä tänään pp5 eli taidan olla päivän sua jäljessä? Minkäänlaisia oireita ei ole eikä odotuksiakaan. Viimeksi vuoto alkoi jo viisi päivää siirrosta ja silloin harmitti. Tietysti myös se, ettei tullut toivottua tulosta, mutta myös se, että niin aikaisin vietiin toivo. Silloin olin tosi toiveikas ja olisin halunnut elää siinä raskauskuvitelmassa vielä hetken. Nyt taas on juuri toisin päin; haluaisin mahdollisimman nopeasti tietää, jos ei tärpännyt. Nyt ei vielä vuotele mutta ei pitäisikään, kun tukilääkkeisiin tehtiin muutosta viime kierron jälkeen.

Meillä lähdetään seuraavaksi luultavasti kokonaan uuteen hoitoon. Yksi alkio oli vielä pakkasessa mutta se oli nyt siirretyn kanssa samassa oljessa ja näytti sulatuksen jälkeen siltä, ettei se ehkä mene enää takaisin pakkaseen. En siis edes tiedä miten kävi, mutta henkisesti olen jo valmistautunut siihen, että uusi hoito tulee. Miestä se taitaa vähän ärsyttää, sen mielestä on turhaa miettiä tai ainakaan stressata etukäteen. Itse vaan olen luonteeltani sellainen, että tykkään pyöritellä asioita ja koen niihin suhtautumisen helpompana, kun olen ehtinyt mietiskellä.

No niin ei tämä onnistunut taaskaan.
Kuukautiset alkoi ja vituttaa kyllä ihan törkeesti!

No en tiedä ketä tämä tieto tässä foorumissa kiinnostaa mutta haluan kuitenkin kiittää kaikkia tuesta ja toivottavasti muilla on parempi Onni matkassa.

Voi kuukuu, paljon lämpöisiä ajatuksia sinne ja voimia! ?

Itsekin käyn enemmän ja vähemmän purkamassa tilannetta tänne, kiinnosti toisia tai ei, saa edes jossain ajatuksia ulos.

Tänään lähti viisipäiväinen blasto kyytiin, eli huomenna taitaa olla virallinen pp1. Kaksi alkiota jäi vielä jatkoviljelyyn, ja toivottavasti kehittyisivät pakastettaviksi blastoiksi… Senhän saa tietää vasta, kun laittaa klinikalle raskaustestin tuloksen. Voin vaan kuvitella negan tuottaman pettymyksen, ja siihen päälle vielä uutisen, ettei pakkaseen jäänyt mitään. Ungh.

Seuraavat kaksi viikkoa olen haalinut mahdollisimman täyteen töitä ja muita menoja. Vannon kautta kiven ja kannon, että nyt en ihan aikuisten oikeasti testaa ennen virallisista testipäivää (2.10.).

Saas nähdä millainen on mieli vaikka viikon päästä.

Jaksamisia Kuukuu! Eihän tämän parempaa paikkaa olekaan purkaa tuntojaan aiheesta. Täällä kun ollaan samassa veneessä ja myötäeletään toisten ilot ja surut.

Felia, joo päivän tuut mun perässä piinailuissa. Toivottavasti tukilääkityksen muutoksella ois nyt positiivisia vaikutuksia ? Mulla ei mitään uutta oireissa, samaa väsymystä joka päivä vaan.. Tässä vaan oottelen millon ne perus menkkajuilimiset alkaa.

Kuukuu, olen pahoillani. Voin ihan rehellisesti sanoa, että minua ainakin kiinnostaa teidän muiden kuulumiset. Ihanaa, kun jaksatte kirjoitella.

Geisssha, toivotaan että sun väsymys olisi oire muusta. Eihän tässä nyt ole enää kovin montaa päivää odoteltavaa, jospa sitten saisit hyviä uutisia.

Kuukuu, olen pahoillani! Voimia <3

Mulla on ensi viikolla viimeisen pakkasessa olevan blaston siirto. Muutettiin hiukan tukilääkitystä: Terolut-annosta nostettiin ja mukaan otettiin kortisoni pienellä annoksella. Odotukset eivät ole korkealla. Sovittiin lääkärin kanssa, että jos tämä ei onnistu, on palaverin paikka-kannattaako enää lähteä tekemään Ivf:ää vai siirrytäänkö luovutettujen munasolujen jonoon.

Tsemppiterveiset piinailijoille- toivon todella plussia!

Hei ja kaunis kiitos kaikille voimasanoista.Tässä menee nyt tovi ja pitää miettiä jatkoa.Sinne jäi yksi pakkaseen, mutta nyt tuntuu, että mitä mahdollisuuksia sillä voi oikein olla…
Joo mutta onnea kaikille ,ihan kaikille ja toivoa, sitä on aina.

Te joille on tehty ERA-testi. Mitä kaikkea informaatiota siitä irtosi ja oliko mielestänne hyödyllinen? Mä olen sitä pohtinut, mutta stimulaation jälkeen tarvitsisi yhden välikierron ennen kuin sitä kannattaa tehdä ja sit siihen testiinhän menee kans yksi kierto. Siirto olisi siis vasta joskus joulukuussa ?

Folleja kasvoi tuplasti se, mitä aikaisemmin, 4+6. Kuusi oli pienempää, joten katsotaan ehtiikö ne mukaan. Mut ainakin punktioon päästään ja tulos on tässä vaiheessa parempi kuin kertaakaan aikaisemmin ?

Joskus elokuussa kävin kirjoittamassa ja nyt on menty sn verran eteenpäin että Varasimme hoidonsuunnitteluajan marraskuulle. Sitä siis nyt odotellaan.

Lääkärin mukaan AMH arvo oli odotettua parempi, siis sen perusteella mitä hän ultrasta näki.

Hei teille kaikille! Paljon onnea plussanneille, olen iloinen, että onnistumisia on. Tuo itsellenikin toivoa. Ja paljon jaksamista muille! ?
Viime viikot olleet vuoristorataa. Ensin epäily keskenmenosta, sitten hcg olikin noussut niin, että lääkäri ajatteli raskauden jatkuvan. Ultrassa näkyi, että raskaus juuri päättynyt, vuoto alkoi. Sain myös tyhjennys lääkkeet.

Hetken jo toivoin, että 4 vuotta yrittämistä viimein palkitsee.. Mutta ei. Jossain kohtaa, kun tilanne normalisoituu, siirretään viimeinen alkio pakastimesta ❤️

Martta, olen todella pahoillani. Käsittämättömän epäreilua. Paljon voimia teille.

Minä testasin tänään negan. Jatkan tukilääkkeitä kuitenkin vielä viikonlopun yli, on menoja enkä halua menkkoja (ja etenkään kipuja) niitä sotkemaan.

Raha-asiat painaa mieltä. Tuntuu, että kroppa jaksaa ihan hyvin ja mieli haluaisi heti yrittää uudestaan, mutta pankkitili on erimielinen. Aika huimia nämä rahasummat, mitä tähän menee. Tulos olisi toki minkä tahansa summan arvoinen, mutta kun sitäkään ei voi kukaan taata. Me ollaan tehty kaksi ivf:ää yksityisellä ja mulle olis tosi kova kynnys palata julkiselle, mutta täytyy kai sitäkin harkita. Me aloitettiin meidän hoitotaival aikoinaan julkisella mutta meidän ”hoito” oli ihan luokatonta ja sieltä jäi niin paha mieli, etten enää koskaan haluaisi sinne takaisin. Harmittaa.

Mitenkäs Geisssha? Toivottavasti sinä sait jo hyviä uutisia.

Paljon voimia kaikille, joilla ei tässä kierrossa onnistunut, ja erityisesti Martalle. Käsittämättömän epäreilua, kun tuossa on ehtinyt jo iloita…

Pahoittelen seuraavaa avautumista:

<rant> Täällä menossa pp5 (vai pp6? Onko alkionsiirtopäivä pp0 vai pp1?) ja kauheat menkkajuilimiset käynnissä. Olo on harvinaisen negatiivinen ja toivoton, eikä tilannetta auta se, etten edelleenkään ole saanut tietoa mahdollisista pakkaseen jääneistä alkioista.

Piinailun lisäksi kaksi läheistäni (isäni ja äitipuoleni) sairastavat kummatkin parantumatonta, levinnyttä syöpää, ja äitipuolellani kuvataan ensi viikolla pää uuden leviämisepäilyn vuoksi.

Olen myös kauheassa flunssassa: eihän pieni kuume voi estää alkion kiinnittymistä, eihän? Koska tuollaisen viisipäiväinen blaston pitäisi kiinnittyä? Pari-kolme päivää siirrosta? </endrant>

On tämä kyllä. Olen Helsingissä asunut vasta vuoden, ja turvaverkot ovat vielä kovin ohuet. Onneksi te olette olemassa.

Mulla ne menkkajuilinnat ei sitten viikonlopuksi yltyneetkään, joten lauantai-aamuna varovaisen toiveikkaana tein testin. No, negatiivisen. Nyt ajattelin pitää välikierron, koska mulla aina siirron jälkeinen kierto on vähän outo. Meillä on enää yksi ainoa alkio pakkasessa, joten sitä varten haluan normaalin kierron.
Mutta toisaalta, jos kävisinkin tässä kierrossa ultrassa niin näkis sen tilanteen, olisiko siirto mahdollinen jo nyt..? Hmmm.. joka tapauksessa jos tämä seuraava pas ei onnistu, on päätettävä jatketaanko yksityiselle vai luovutetaanko..

Pahoittelut negan saaneille ja Marttalle paljon voimia! Niin epäreilua, kun pitkän odotuksen jälkeen plussaa ja onni otetaan hetkessä pois 🙁

Verso kyseli ERA- testistä. Oman näkemyksen mukaan testistä voisi olla hyötyä, jos ongelma on nimenomaan kiinnittymisessä, kun oikeaa siirto-ajankohtaa arvioidaan. Meillä siirrot tehty aina lääkkeelliseen kiertoon ovuloimattomuuden vuoksi, joten testissä saimme tiedon kuinka pitkä progestiinituki tulisi olla ennen siirtoa.

Ruby, en myöskääm usko että flunssalla on mitään vaikutusta kiinnittymiseen. Stressiä vaan jos onnistuisi välttämään 🙂

En edes halua laskea kuinka paljon rahaa hoitoihin on palanut.. elämä on monella tapaa epäreilu.
Felicia, ikävää jos julkisen puolen hoidosta jäänyt huono maku. Itse koen, että palvelu julkisella puolella on ollut ihan hyvää, vaikkakin moni asia onkin huonommin yksityiseen verraten, rahaa ainakin säästyy 🙂

Meillä olisi pitänyt olla pas tällä viikolla, mutta jostain ihmeen syystä tiputteluvuotoa, eikä siirtoon kannata nyt lähteä 🙁

Voi miten harmi, Geisssha. Olisitpa saanut plussan. Olen pahoillani :/

Ruby kysyi kustannuksista yksityisellä. Riippuu tietysti täysin klinikasta, valitusta hoidosta, tarvituista lääkkeistä, ultrien määrästä jne. Muistelisin, että meillä IVF lääkkeineen oli neljän tonnin luokkaa, PAS aina noin 900€.

Hoitopaikoista tuli vielä mieleeni, että aina kiukutellessani meidän huonoa hoitoa julkisella, koetan muistaa myös sanoa, ettei minulla yleisesti ole julkista vastaan mitään. Tiedän myös tosi monta ihmistä, jotka ovat juuri meidän kaupungin julkiselta saaneet tosi hyvää hoitoa. Meillä siis siinäkin vaiheessa, kun diagnooseina oli jo PCO ja endo ja minut oli juuri leikattu, julkinen tuputti edelleen pelkkää ovulaation induktiota, joita oli siihen mennessä tehty jo jotain kymmenen. Leikannut lääkäri suositteli, että heti seuraavasta kierrosta IVF mutta julkisen näkemys oli, että ensin kolme kuukautta toipumista ja sitten vielä pari ovulaation induktiota (ja sitten harkitaan inseminaatiota). Ei mitään järkeä, mutta en itse vielä silloin tiennyt asioista riittävästi, jotta olisin osannut vaatia muuta. Tosi paha mieli jäi, sellainen, että palvelua sai vain jos sitä osasi vaatia. Koettiin mieheni kanssa, että koettivat vaan pitkittää kaikkea, jotta siirtyisimme yksityiselle. No, niinhän me tehtiin.

Minä sain tänään varmistuksen, että meidän pakkanen on nyt tyhjä. Miehen kanssa puhuttiin, että pidetään nyt yksi välikierto ja mietitään jatkoja. Minulla on vähän ajatus, että saattaisin haluta vaihtaa klinikkaa (äskeisen avautumisen jälkeen kuulostan nyt kyllä hankalalta asiakkaalta 😀 ). Nykyisessä ei ole yhtään mitään vikaa ja siksi tämä on ehkä hullu ajatus. Mulla on nyt vaan kauhea ahdistus ja jotenkin haluaisin kuulla toisenkin lääkärin mielipiteen. Harkitaan, jos käytäisiin ainakin kertaalleen toisella klinikalla kuulemassa, mitä siellä ehdotetaan.

Punktio oli eilen tiistaina. Ei saatu kuin 4 solua vaikka ultrassa näkyi 6+3. Lääkäri just soitteli, et vain kaksi on hedelmöittynyt normaalisti. Just nyt on aika tappiomieliala. Tekis mieli heittää hanskat tiskiin, kun tämä on näin takkuista. Ei oikein jaksa nyt kiinnostaa. Kissakin joutui eilen tehohoitoon Viikkiin ? Anteeksi vuodatus, mut just nyt ei vaan jaksa…

Pahoittelut kaikille, joilla hoitokierros ei onnistunut ja Martta paljon jaksamista.

Versolle tsemppiä myös ja peukut pystyssä. Itse mietin, että voisikohan tuon soiton punktion jälkeen saada tekstarina? Meillä vaikka on saatu punktiossa kerättyä suht monta, niin kypsiä ja hedelmöittyneitä on ollut vain muutama. Se puhelu on ollut aina niin kamala ja huonoja uutisia, että pelkkä puhelun odottaminen on ollut hirveää.

Meillä on nyt niin, että tänään alkoi kierto ja tässä kierrosta ohjeena on ottaa kp 19 progynovaa seuraaviin kuukautisiin. Sen jälkeen on määrätty pergovis ja sitten jossain vaiheessa orgalutranin aloitus. Lääkäri on miettinyt pidempää stimulaatiota, dual triggering? ja myös ICSIä? Yritän olla niin rauhallinen ja rento kuin mahdollista. Tämä on nyt viimeinen yrityksemme enkä haluaisi luoda liikaa toivoa, koska edellisistä kerroista ei olla päästy kuin tuoresiirtoon. Mietin sitä akupunktiota, mutta saa nyt nähdä. Jännittää jo nyt ihan hirveästi koko hoitorumba.

Meillä oli mennyt infektionäytteet vanhaksi. Tiedättekö voisiko ne käydä otattamassa terveyskeskuksessa vaikka lähete on yksityiseltä? Mietin, jos edes sen voisi säästää vaikka aika pieni summahan se on verrattuna muuhun…

Kaksi alkiota oli lopullinen saalis. Molemmat meni pakkaseen. Tällä hetkellä olo koko hoitojen suhteen on evvk. Jouduttiin eilen päästämään meidän kissa pois ? Mulle se kaikkein rakkain ja erityisin meidän kissoista…

Verso, osanottoni. Ihan kamalaa tuollainen vielä muiden murheiden päälle. Jaksamisia <3

Vuoto alkoi kunnolla sunnuntaina, mutta jo perjantaina Lugesteronin läpi tiputteli. Huomenna olisi virallinen testipäivä. Ei tämän Niagaran kanssa tosin ole epäilystäkään: eipä onnistuttu tässäkään. Testasin jo eilen herkällä testillä, niin selkeä nega kun olla ja voi. Lisäksi Naikkarilta tuli perjantaina tieto, ettei jatkoviljelystä huolimatta saatu pakkaseen mitään.

Se oli sitten ensimmäinen IVF siinä. Kestihän tätäkin iloa sentään kokonaiset neljä viikkoa. Appivanhemmat oli viikonloppuna yökylässä ja minä evakossa hoidot läpikäyneet tädin luona. Oon itkeskellyt koko viikonlopun ja nyt lähdössä ”reippaana” töihin — lasten pariin, totta kai.

On tämä kyllä pahimmillaan aika saakelin ikävä ja kallis harrastus.

Tasan kolme viikkoa meidän ensikäynnille julkisille!
Tauko on tehnyt hyvää niin kropalle kuin mielelle.
Vaikka kammoan piikkejä ihan hulluna, odotan innolla että päästään taas aloittaa projektia ?

Päästäisiinköhän heti aloittaa hoidot vai joudutaanko odottamaan suunnittelu käynti erikseen..? Onko muilla kokemusta yksityiseltä julkisille..?

Aurinkoista viikkoa kaikille vastoinkäymisistä huolimatta ?

Kiitos kaikille osanotoista ❤️ Pahin alkaa helpottaa, mutta ikävä on tietysti valtava…

Omien hoitojen suhteen alan olla siinä pisteessä, että tämä taisi jäädä viimeiseksi kerraksi omilla soluilla. Aikaisemmin olen ollut hyvin pettynyt saaliiseen, mutta nyt olen lähinnä vihainen. Taisi tulla nyt vaan mitta täyteen. Kahden alkion varassa on siis se, tuleeko mulle koskaan biologista lasta vai ei.

Terve kaikille? uuteen yritykseen lähdetty kun henkisesti ja fyysisesti parempi olo jo. Meillä meni silloin tuoresiirto kesken viikolla 8+5 heinäkuussa..kehitys oli pysähtynyt? pakkaseen jäi 5 huurunenää ja tiistaina tehtiin ensimmäinen pas ja nyt sitten jännäillään kuinka käy??❤

Moi
Olen lueskellut tätä foorumia ja nyt rohkenin kirjoittaa. Viime vuosi meni tuloksettomien inseminaatioiden merkeissä. Nyt punktio oli 22.9 ja 24.9 oli alkion siirto. Kaksi meni pakkaseen. Nyt oon tässä piinapäiviä viettänyt piinailessa ? ylihuomenna ois testipäivä, jännittää kovasti. Mitään kummempia oireita ei ole. Mutta malttamaton oon, mietin että pitäiskö testata jo ?

Tervetuloa uusille ja pahoittelut niille joille tämä kierros ei tuonut toivottua tulosta.

Nessu: oon ite pitkittäny melkein aina viimeiseen aamuun ku ajattelen et jokainen tunti voi vaikuttaa vielä noin alussa siihen tulokseen. Mut viimeks löysin just kaapista vanhoja testejä ni pidtin tikuttelee jo aiemmin.

Oon ollu vähän taka-alalla ja huonosti seuraillukaan, kun ootellaan seuraavaa hoitoa tässä välissä. Seuraavista menkoista saatais ilmoittautua uutene hoitoon, jos mahdutaan mukaan. Julkisilla siis ollaan. En tiedä kannattaako ilmoittautua kun koko kierron ajan on vähän tiputellu ja ollu vuotoa. Ehkä soitan ja kysyn mitä ne sanoo. Toisaalta lääkkeillähän kaikki normaali ajetaan jokatapauksessa alas. Onko jollain kokemuksia/ajatuksia kannattaako lähteä silti uuteen kokeiluun tässä kierrossa?

Ai niin joo..tässä välissä oon jo ollu lopettamassa koko hommaa ajatuksella kun ei tästä mitään tule eikä asuntoasiat edisty eikä työssäkään etenemismahdollisuuksia mut kummasti taas mieli on parempi kun jotain konkreettista hoitoihin liittyvää lähestyy. Ehkä sittenkin..se pieni ajatus meillä monella varmaan pistää jaksamaan..ehkä sittenkin. ?

Tsempit piinailijoille!

Mä päädyin nyt pitämään välikierron ennen seuraavaa pakastealkionsiirtoa. Ehtiipä vähän palautua edellisestä. Muutenkin nyt niin stressaavaa ja kiirettä töissä ettei jaksa miettiä koko siirtoa.. Tai lähinnä pelottaa jo ajatus siitä, että jos sekin siirto menee pieleen..

Asia mitä oon pohtinut pari päivää; kärsiikö kukaan muu aknesta? Mä oon joskus 10-12v sitten ihotautilääkäriltä saanut diagnoosin keskivaikeasta aknesta. Joitain lääkerasvoja aikoinaan kokeilin. E-pillerit hillitsivät silloin hyvin tautia, mutta kun lapsihaaveet heräsivät ja pillerit jäivät silloin 6v sitten, palasi akne. Uskon että mulla tämä on osittain perinnöllistä (isällä teiniaikoina oli paha akne), osittain hormonaalista (tietyt ajat kierrosta kun näppyjä ilmestyy). Kesällä mun iho on ihan hyvässä kunnossa, mutta talvella iho kuivaa eikä saa auringosta niitä vitamiineja niinkuin kesällä, ja akne pahenee.. Pitäisi käydä ihotautilääkäriltä, mutta ajattelen aina että onko se turha käynti kun ei voi mitään lääkekuurejakaan ottaa lapsettomuushoitojen takia. Se tehokkain kuuri akneen kestää muistaakseni 6kk, sen aikaa joutuu syömään e-pillereitä, koska voi aiheuttaa epämuodostumia sikiölle, ja tarkistuttaa maksa-arvot säännöllisesti. Mä niin haluaisin kokeilla tuon kuurin, koska mun veljellä se ainakin aikoinaan toimi. MUTTA 6kk on tosi pitkä aika ajatellen lapsettomuushoitoja, enkä todellakaan halua enää mitään e-pillereitä sotkemaan muutenkin välillä epätasapainoista hormonitoiminta..
Mä oon vaan aina turtunut ajattelemaan että tämäkin mun on vaan kestettävä ja siedettävä sen mahdollisen lapsen takia.
Tuntee vaan itsensä niin vialliseksi kun ei tuu raskaaksi, ja tuon aknen takia vielä rumaksikin.

Anteeksi nyt tämä vuodatus, mutta kuulisin mielelläni jos jollain vastaavia kokemuksia?

Onko joku teistä TYKS:issä hoidossa tai muuten tietäisi sen onko siellä jonotusta hoitojen välillä? Kun joudun uudelle kierrokselle:(

Moikka kaikki!

Vihdoin ja viimein uskalsin rekisteröityä ja kirjoittaa tänne.
Meillä alkaa IVF-hoito ylihuomenna. Nenäsumute on jo ostettu ja odottaa korkkaamista tuolla keittiön pöydällä. Piikkejä pelkään eniten! Onneksi niihin on vielä muutama viikko aikaa. ?
Jännittää ihan hulluna ja tämä on ihan siis uutta meille. Mun tilanne on sellainen, että oon sairastanut syöpää ja saanut niin paljon solumyrkkyjä, että äidiksi tuleminen ilman tällaista apua on mahdotonta. Lasta toivotaan kovasti ja ollaankin yritetty melkein vuoden verran… Vaikka olenkin nuori, vaihdevuodet voivat alkaa mulla 1-2 vuoden päästä jo, koska syöpähoidot ovat vaikuttaneet tähän kaikkeen todella paljon.

En oikein tiedä mikä fiilis mulla on tästä kaikesta. Oon elämäni aikana saanut kestää niin paljon hoitoja, pettymyksiä, kipuja jne etten tiedä, olenko valmis tähän. Rakastan lapsia ja olen 15-vuotiaasta asti tiennyt, että haluan olla äiti. Pelottaa ihan kamalasti.

Ultrassa näkyi 7 munarakkulaa yhdellä puolella ja toisella yksi iso. Lääkärin mukaan se kypsyvä munarakkula saattaa painaa muut pienemmät piiloon, eli niitä saattaa olla enemmän. Kuukausi sitten näkyi vain 2 ja 2, eli olen onneni kukkuloilla tästä uudesta tuloksesta. Saako udella, kuinka monta rakkulaa näkyi teillä ja kuinka monta munasolua saatiin sitten keräyksessä?

Ihanaa, että tänne voi kirjoitella ja lukea myös muiden tarinoita. Vertaistuki on niin tärkeä ja hieno asia. ❤️

Moi!

Tulin nyt ekaa kertaa (mihinkään) palstalle avautumaan. Olen 28-vuotias ja mies 31-v. Lasta toivottu niin kauan kuin muistan, lääkärin pakeille menty 2014. Sen jälkeen on ollut paljon huonoa tuuria, odottelua, 4 inssiä, odottelua ja lisää odottelua. Eka IVF takana, nyt pp7, ja oon aivan 100% varma, että ei tärpännyt. Pikkuvikaa lienee molemmissa, mutta ihan selvää syytä miksei olla onnistuttu, ei ole mulle selitetty. Kolme alkiota saatiin pakkaseen, enkä oikein tiedä mitä siitä pitäisi ajatella. Ensisijaisesti olen pettynyt, että en vieläkään tiedä missä on vika. Ajattelin, että nyt se mun elämän suurin mysteeri selviää.

Oon todella turhautunut. Vaikka luulisi, että näihin tunteisiin turtuisi ja tottuisi, niin aina nää yllättää. Elämänilo on välillä todella kateissa, ja en oikeasti tiedä miten tästä selviää.

Vuosi sitten oli tosi paljon huonoa tuuria, jonka takia eka IVF siirtyi vuodella. Sen jälkeen kun ensin 6 kk on ivf-jonossa, ja selviää että vielä pitäisi 1-2-vuotta odotella, on vitsit vähissä. Kävin tosi syvissä vesissä, ja pelkään että uppoan niihin taas.

En ole ottanut mitään vertaistukea ”vastaan” tai hakeutunut sen piiriin, mutta nyt mietin, että ehkä kaikkea pitäisi kokeilla. Kävin kyllä viime talvena psykiatrisella sairaanhoitajalla joitain kuukausia juttelemassa, mutta en kokenut saavani siitä apua. Tuntuu, että näille tunteille ei saa mistään, eikä keltään vastakaikua. Kukaan lähipiirissä ei pysty ymmärtämään tätä kaikkea vihaa, surua, pettymystä ja epäreiluuden tunnetta, mitä koen. Ehkä täältä löytyisi ihmisiä joilla on samankaltaisia tunteita ja joiden kanssa voisi puida asioita.

Tervetuloa vertaisryhmään. Itse lueskelin tätä palstaa todella pitkään ennen kuin aloin kirjoitella. Koin saavani jo lukemisesta paljon vertaistukea ja monesti se kirjoittaminen vain jäi vaikka oli mielessä. Täältä olen kuitenkin saanut paljon vertaistukea ja on ollut huojentavaa lukea, että muillakin on ollut samoja ajatuksia ja tunteita.

Meillä alkamassa pian viimeinen IVF-hoito. Aloitin jo kp 19 syömään progynovaa ja tänään kävin akupunktiossa. Hinta kirpaisi, mutta olkoon nyt viimeisen kerran vuoksi. Tarkoitus on käydä neljä kertaa ennen punktiota ja yhden kerran siirron jälkeen. Jos siirtoon päästään. Hain apteekista myös Pergoviksen valmiiksi jääkaappiin. Ensi viikolla pitäisi kierron alkaa alusta, joten sitten soitto klinikalle ja tarkemmat ohjeet, mikä päivä tuon pistän menemään. Toistaiseksi aika tyyni olo, kunhan en ajattele liikaa aikatauluja. Jostain syystä mua stressaa eniten poissaolot töistä.

Heip, kaikki! Kirjottelen taas pitkästä aikaa. Paljon on ollut täälläkin taas odottelua, kun viime kuun lääkkeellinen pas-kin jäi välistä, kun limakalvo ei lääkkeillä kasvanutkaan. Sen jälkeen piti odottaa kahden kierron alkuun ja eilen alkoi nyt sit vihdoin tää toinen kierto. Lääkkeiden jälkeinen olikin sit 43-päivänen kierto ja tää edellinen nyt 28 päivää… Tarkotus ois tehdä pas nyt luonnokiertoon, tai puolittaiseen luonnonkiertoon, jota aion kysyä, ettei taas hyppäis kuukaudella ainakaan viikonlopun takia.

Nyt odottelen puhelua ja sit jos kaikki menee niin ku pitäs, ni varmaan edessä tikutukset ja ultrat… Tsemppiä kaikille – tätä seuraavaa vaihetta on kyllä taas odotettu! <3

Tervetuloa uusille minunkin puolesta! Sen aikaa mitä itse palstaa seurannut sekä tänne kirjoitellut, olen kyllä huomannut ettei tässä tunteiden ristiaallokossa yksin ole. Siksi tämä vertaistuki on niin korvaamatonta. Kukaan ei tuomitse, syyllistä, kyseenalaista tms., vaan aidosti tsemppaa ja ymmärtää ❤

Mulla on kamalan itsekäs olo nyt! Seuraavaan kiertoon olin aluksi kaavaillut sitä viimeisen pakastealkion siirtoa. Mutta sain tatuointiajan ens kuulle, todennäköisesti ehkä menis just piinapäivien kans päällekäin se aika. Ehdotin sit miehelle jos siirretään sitä pas:a jos näin tapahtuu.. Apua! Kun tulee valitettua kuinka hitaasti hoidot etenee, ja sitten menet ja vielä tietoisesti hidastat prosessia.. Mua pelottaa aivan törkeesti tuo viimeinen siirto, siis se lopputulos. Kun se on se julkisen viimeinen..

Hei!

Lueskelin täällä viime vuonna kun pääsimme ivf-jonoon. Nyt palasin kun ollaan saatu kolmannella kierroksella vihdoin alkioita pakkaseen asti mutta jostain syystä en osaa olla täysin helpottunut. Hyperstimulaation takia ei päästy tuoresiirtoon eikä päästä alkionsiirtoon kuin vasta alkuvuodesta, kun pitää odotella kropan palautumista ja varautua joulunpyhien sulkuun.

Vaikka nämä ovat tavallaan ensimmäiset hyvät uutiset koko vuonna (ollaan päästy näin pitkälle), jostain syystä ahdistus ja itkuisuus ovat nyt ilmaantuneet. En oikein tiedä miksi. Mietin voisiko stressi purkautua nyt kun saatiin myös lopulta hyviä uutisia, tai voisiko osan olostani selittää ihan vain kehossani olleilla hormoonimäärillä ja sillä että jouduin osastohoitoon asti hyperstimulaation takia mistä nyt palaudun.

Minuakin on jostain syystä prosessissa melkein eniten stressanneet poissaolot töistä kesken päivän ja ylipäätään Naistenklinikalle ajaminen. Ehkä sitä keskittyy vähän toissijaisiin asioihin kun jännittää.

Luin että parilla kirjoittajalla on viimeinen julkisen puolen hoito tai siirto alkamassa. Onko siitä olemassa jokin sääntö miten pitkään hoitoja tehdään? Tuntuu jotenkin kauhistuttavalta että jossain vaiheessa todettaisiin että nyt on yritetty se mikä voidaan. Keväällä pelkäsin itse että meille ei jostain syystä hoitoja jatkettaisi kun ensimmäiset kaksi eivät onnistuneet, mutta onneksi lääkäri totesi vain että eihän tässä ole päästy vielä minkäänlaisiin tuloksiin ja että tietenkin kokeillaan seuraavaa tapaa.

Hei.

Olen Angelica 38-vuotiaas ja mieheni on 41-vuotias.
Olemme yrittäneet lapsia n.4 vuotta ja menimme hoitoihin 2kk sitten kun vihdoin oli varaa. Aika kallis oli ne hoidot kyllä. Selvisi että miehelläni on alhaiset testosteroonipitoisuus, toosi toosi huonot joten sille määrättiin clomifen 50mg/joka toinen pvä 6kk kuuri testosteronipitoisuuden vuoksi, (mikä luultavasti on syynä niukkaan siittiötuotantoon). Minä en helpolla päässyt diagnoosina siis lievä PCO mutta kuitenkin arvot niin rajoilla joten minulle määrättiin letrozol 2,5mg/3-7 päivänä. Joten näillä olis nyt tarkoitus buustata ovista vähän aiemmaksi sekä mulla limakalvo saisi olla paksumpi sentaki määrättiin letrozo eikä clomit..

Tässä tulee se ongelma, me kävimme hoidosso Portugaalissa kun siellä asutaan ja näköjään halvemmat ne hoidot on siellä kun täällä Suomessa.
Joten me saatin reseptit ja nostettiin 6kk lääkkeet kun ei oltu varmaan käykö reseptit täällä,niin nostettiin kaikki clomid ja letrozot. Ei siinä mitään saatin kaikki, mutta ongelma tuli siinä kun tulimme Suomeen lentokenttälle. Tulli otti meiltä lääket pois kun meillä ei ollu miteen todistaa resepteillä että se on meidän ja ei saa tuoda niin monta nostettuna sekä saatin sakko päälle sekä meidät epäiltiin että myytäisimme niitä lääkeitä. ? Se ongelma on se että Portugalissa kun nostat lääkkeet se resepti otetaan teiltä pois joten vaikee todistaa.

No mentiin yxityiselle että saatais täältä uuden reseptin, vietin meidän hoidon paperit ja tutkimukset ja yms mutta 2 yxityisessä sanottiin että he eivät voi myöntää reseptilääkeitä sillä perustella koska toinen maa teki tutkimuksen, vaan meidän pitä käydä täällä uudestasn koko tutkimuksen läpi että ne antaa täältä diagnoosin ja sitten lääkkeen (mielestäni rahakalastus). Ja siihen menee rahaa,aika ja meillä on kummiskin 6kk aika korkeilla noin kun ivf hoito on Huhtikuussa portugalissa jos ei oo onnistuu noilla.

Btw tulimme suomeen koska, tarvitsemme rahaa siihen ivf hoitoihin justiin ku ei tiedä milloin tärppää niin mieheni tuli töihin tänne sen isoveljen rakennusfirmalle, ja minä sain myös hankittu töitä täältä joten säästämme yhdessä haavemme eteen.
Sekä täällä on parempi palkka kuin portugalissa varsinki kun asuu väliaikaisesti vanhempien luona? joka on outo sielloin kun pitäis touhuta mutta iloinen siitä että he tukevat meidät tässä asiassa ja ymmärtävät..

Tässä tulee kysymys? Onko kellään jäänyt ylimääräiseksi letrozol ja clomifen? Olen valmis maksamaan niistä molemmista 5-6kk satsista eli Letrozo se 100klp prk riittää ja clomid aloittaisin 3x20kpl prk. Ja käymme sitten yxityisellä ultrattavaksi jokaisen kpl aika en haluu monikko raskaus.
Joten jos löytyy ota yhteyttä minuun sähköpostikseen

anjo.show@outlook.com

Kiitos etukäteen avusta ja ei mitään törkeitä viestejä, voi kysellä lisää mutta jos ei ole mitään sanottavaa antakaa olla.

Kirjoittelen nyt ensimmäistä kertaa tänne, muutama muukin uusi on tainnut joukkoon liittyä. Oon lueskellut teidän muiden tekstejä jo jonkin aikaa ja nyt tuntu et ”täytyy” liittyä joukkoon..

Ollaan miehen kanssa yritetty lasta vuodesta 2015. Monenlaista juttua kokeiltu ja elokuussa tehtiin eka ivf, joka olikin heti muutettu icsi. Odotukset oli aika korkeella ja mieli valoisa, mut yksikään solu ei hedelmöittyny, joten pettymys oli arvatenkin suuri. Aikamoisella ryminällä tulin alas haaveista.

Tänään oli uuden ivf-hoitokerran ensimmäinen ultra ja illalla alkais pistokset. Lyhyt hoito siis.
Ihan ei tiedä, millä mielellä tätä odottais, aika pelokas ja toisaalta turta olo on. Eikai se auta kuin mennä päivä kerrallaan ja ottaa vastaan mitä tuleman pitää.

Tsemppiä kaikille, ei tää helppoo oo, mut sitkeitä sissejä ollaan!

Moi kaikille ja tervetuloa uusille! 🙂
Samoja tunteita jaan, että jatkuvat poissaolot töistä on todella stressaavaa. Täytyy myöntää, että alkuun vältin tarttumasta uusiin työtehtäviin jne sillä ajatuksella, että täytyy käydä hoidoissa tai jos olenkin raskaana jne. Nyt tuloksetonta hoitorumbaa jatkunut jo niin kauan, ette pakko vaan olla miettimättä liikaa.

Täällä pp8. Alusta asti varjostanut niukka vuotelu. Tänään tyylipuhdas nega testissä. Testipäivä vasta ensi viikolla, mutta taitaa olla tulossa taas tulokseton hoito 🙁

Työkaveri viimeisillään raskaana ja kuinka laajan kirjon erilaisia tunteita käykin läpi, lähinnä surun-kateellisuuden välillä. Tällä hetkellä en kestä yhtään raskausmahoja tai pieniä vauvoja!

Ootteko te kertoneet töissä syytä poissaoloille? Mulle tulee jokaisesta käynnistä koko päivän poissaolo, joten kerroin jo ennen hoitoja esimiehelle asiasta. Vastaanotto oli positiivinen ja helpotti omaa stressiä tosi paljon. Työkavereista tietää vain pari ja ainahan se aiheuttaa pientä keskustelua, miksi on pois. Selän takana siis, eihän kukaan suoraan kysy. Varsinkin kun tekee sellasta työtä, et sen poissaolo kyllä huomataan..

Moi!
Olen uusi tässä keskusteluryhmässä ja löysin ihan vasta koko tämän Simpukka ry:n. Ja onneksi löysin!
Taustaa minusta: meillä on diagnoosina selittämätön lapsettomuus ja kaksi epäonnistunutta inseminaatiota nyt takana. Ivf on edessä seuraavana.
Uusi hoito on sekä toiveikkaana että pelottavana asiana mielessä. Välillä sitä miettii jo lapsen nimeä, välillä vajoaa epätoivoon, että entä jos tämäkään ei auta…
Ette tiedäkään, miten tärkeää mulle oli löytää tämä sivusto ja vieläpä näin osuva aihe keskusteluketjussa. Ihanaa tuntea, että mä en ole tän asian kanssa yksin.

-Pinea

Moikkka!

Minäkin uusi tulija tälle palstalle. Olen jo jonkin aikaa lueskellut kirjoituksia, mutta nyt ajattelin itsekin kirjoittaa. Varsinkin kun sain tunnukset aikaan, ei mitenkään näppärimmät nettisivut, mutta niin tosi tärkeä palsta ja keskustelualusta! Kiitos kaikille kokemusten jakamisesta. Tuntuu tärkeältä kuulla, miten muilla on mennyt.

Meillä on hoidot alkuvaiheessa. Eka ivf yksityisellä takana ja piinapäivät nyt menossa. Vielä tuntuu, että ollaan monesta asiasta pihalla ja tietämättömiä, mutta ehkä aika ja matka opettaa.

Muutama kysymys kuitenkin, joita haluaisin teiltä kysyä. Millaisia kokemuksia teillä on hedelmöittyneiden munasolun kasvattamisesta? Meillä oli saldo vähäinen. About 11 follikkelia, joista 5 munasolua ja näistä 3 hedelmöittyi. Koska saldo oli vähäinen, lääkäri päätti, että alkion siirto tehdään kolmen päivän jälkeen eli blastoon asti ei menty. Onko tämä kovin tavallista? Kaikki kolme olivat ilmeisesti lähteneet jakautumaan hyvin ja olivat tasalaatuisia. Jäin käsitykseen, että ihan hyvälaatuisia, mutta harmittaa, kun en saanut tarkempaa arviota. Täällä olen lukenut kaikenmaailman eri luokista yms.

Sitten toinen kysymys. Tämä on ehkä vähän hölmökin, mutta huomasin, että olen vielä aika pihalla. Mistä tuo pp päivä lasketaan? Punktiosta vai siirrosta? Täällä mennään nyt siinä kohtaa, että 8 päivää punktiosta ja 5 siirrosta. Kaksi päivää siirron jälkeen oli vihlovia kipuja ja vatsa turvoksissa. Sen jälkeen ei pahempia tuntemuksia ole ollut. Paitsi rinnoissa arkuutta ja turvotusta, mutta sen olen ajatellut liittyvän Terolut-kuuriin.

Omasta taustasta sen verran, että jonkin asteista endoa on ja siksi jännittää, millainen matka on edessä. Niin ja naispari ollaan, joten senkin puolesta toivoisi, ettei kovin hankalaksi menisi oman terveydentilan takia. Julkinen puoli kun ei tarjoa meille mitään. Verson tarinaan siksi kovasti samaistun.

Tsemppiä kaikille!

Itse olen sanonut töissä vain, että kyseessä lääkärinaika. Välissä vaihtunut esimies ja työpaikkakin, joten ainakaan vielä en ole nähnyt tarpeelliseksi kertoa tarkemmin. Jos näin ei olisi ollut, olisi varmasti ollut luontevaa asiasta kertoakin, sillä hoidoissa juostu säännöllisesti jo pitkään. Taustalla siis pco ja ensimmäinen vuosi yritettiin ovulaatioinduktioita. Tuolloin saatoin juosta parikin kertaa viikossakin ultrassa. Nyt ivf hoidossa tahti sentään pari käyntiä/kk.
Käynteihin matkoineen menee noin 2h, joten ei sentään koko päivää tarvitse olla poissa.

Alkioiden kasvatukseen en osaa kommentoida. Julkisella puolella ei ole voinut vaikuttaa tähän, meillä oli sekä 3päiväsiä, että blastoja. Mitään tarkempaa luokitusta en ole tarkemmin kuullut alkioiden laadusta.

pp 0 on siirtopäivä.

Täällä pp11 ja aamulla testissä tyhjää. Ei ole neljään vuoteen tullut vielä yhtäkään positiivistä testiä tehtyä:(

Pahoittelut lotte. Miten teillä on tarkoitus jatkaa?

Kävin tänään 1. ultrassa. Löytyi 9 follikkelia kasvamassa. Vähän pettynyt fiilis, koska aiemmissa keräyksissä on käynyt niin suuri kato. Seuraava ultra maanantaina ja keräys todennäköisesti keskiviikkona. Yritän edelleen olla jännittämättä, mutta perhana kun alkaa jännittää jos ajatukset harhailevat sinne asti. Yritän vaan toivoa ja ajatella, että ei se määrä vaan laatu ja jos se laatu jollain tapaa olisi nyt parempi kuin aiemmilla kerroilla.

Kiitos vastauksista kaikille!

Tosi ikävä tilanne Lotte! Toivotaan, että viimeisen alkion kanssa tärppäisi.

On tää kyllä melkoista vuoristorataa. Niin monessa kohtaa saa olla jännittämässä ja niin monessa kohtaa voi asiat mennä pieleen.

Täällä on nyt menossa pp9. Eilen alkoi menkkamaiset tuntemukset alavatsalla ja oli tosi heikko olo. Samalla myös alkoi pientä rusehtavaa vuotoa. Pelkäänpä pahaa, että menkat alkaa olla tuloillaan.. 🙁 Mulla on yleensä kierto 27-29pvää, joten jos nyt jo alkaa, niin ajoissa ovat. Mut ilmeisesti kierto voi heitellä aika paljon lääkkeiden takia..

Saas nähdä päästäänkö edes raskaustestiin asti..

Jaksamista follien kasvatteluun ja muille piinailijoille! Kertokaahan kuulumisia ja fiiliksiä.

Heips! Palaan takaisin palstalle pyörimään.
Tervetuloa uusille, täältä olen itse ainakin saanut tukea tämän kaiken läpi käymiseen..

Me siis siirryttiin yksityiseltä julkisille, pääsemme aloittamaan icsin seuraavasta kierrosta, eli marraskuun lopulla. Kierto ollut ennen hoitoja 27-29 päivää, nyt on ollut 30-31 päivää. Aikaisemmissa ollut menopur, nyt se vaihtui gonal-f nimiseen lääkkeeseen.
Jarruna toimii edelleen orgalutran.

Tsemppiä kaikille. ❤️

.. Jos joku osaa aloittaa uuden ketju, kovin pitkäksi tämä on päässyt ja moni siirtynyt toiselle puolelle palstaa.. ?

Olen ollut vähän taustalla. Omat kaksi rupusta makaavat edelleen pakkasessa ja toistaiseksi ei vielä varmuutta koska ne siirretään. Tuli vähän mutkia matkaan ja mietinnässä nyt mikä olisi paras aika siirtää alkiot ?

Tervetuloa uusille! Emiliaz Kiva saada muitakin naispareja joukkoon. Tai kivempi olisi jos ei tänne oltaisi edes jouduttu ?

Kiitos Verso!

Tosiaan vähän huolestuttaa ja alkaa jo kiukuttaakin epäreiluus, jota naisparit voi kohdata. Toki lapsettomuus on kaikille yhtä kamalaa, mutta tuntuu niin epäreilulta, että meitä ei tässä tueta. Vaikka mikä prinssi hurmaava tossa vieressä pyöris, ei se mun endometrioosia muuksi muuttais. Täytyy toivoa, ettei siis ihan hirveän montaa ivf:ää tarttis maksaa.

Mulla alkaa nuppi hajoilla. Nyt on pp11 ja edelleen on vuotoa, mut kunnolla ei vielä menkat alkaneet. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että Terolut pitää ne vaan poissa.. Menkkakivun kaltaisia tuntemuksia kun on ja kaikki muut oireet ovat kaikonneet. Maanantaina vasta testipäivä, mut ajattelin jo viikonloppuna testaa oman pään takia. Ei tule maanantai sitten niin rytisten..

Hei.

Olen Angelica 38-vuotiaas ja mieheni on 41-vuotias.
Olemme yrittäneet lapsia n.4 vuotta ja menimme hoitoihin 2kk sitten kun vihdoin oli varaa. Aika kallis oli ne hoidot kyllä. Selvisi että miehelläni on alhaiset testosteroonipitoisuus, toosi toosi huonot joten sille määrättiin clomifen 50mg/joka toinen pvä 6kk kuuri testosteronipitoisuuden vuoksi, (mikä luultavasti on syynä niukkaan siittiötuotantoon). Minä en helpolla päässyt diagnoosina siis lievä PCO mutta kuitenkin arvot niin rajoilla joten minulle määrättiin letrozol 2,5mg/3-7 päivänä. Joten näillä olis nyt tarkoitus buustata ovista vähän aiemmaksi sekä mulla limakalvo saisi olla paksumpi sentaki määrättiin letrozo eikä clomit..

Tässä tulee se ongelma, me kävimme hoidosso Portugaalissa kun siellä asutaan ja näköjään halvemmat ne hoidot on siellä kun täällä Suomessa.
Joten me saatin reseptit ja nostettiin 6kk lääkkeet kun ei oltu varmaan käykö reseptit täällä,niin nostettiin kaikki clomid ja letrozot. Ei siinä mitään saatin kaikki, mutta ongelma tuli siinä kun tulimme Suomeen lentokenttälle. Tulli otti meiltä lääket pois kun meillä ei ollu miteen todistaa resepteillä että se on meidän ja ei saa tuoda niin monta nostettuna sekä saatin sakko päälle sekä meidät epäiltiin että myytäisimme niitä lääkeitä. ? Se ongelma on se että Portugalissa kun nostat lääkkeet se resepti otetaan teiltä pois joten vaikee todistaa.

No mentiin yxityiselle että saatais täältä uuden reseptin, vietin meidän hoidon paperit ja tutkimukset ja yms mutta 2 yxityisessä sanottiin että he eivät voi myöntää reseptilääkeitä sillä perustella koska toinen maa teki tutkimuksen, vaan meidän pitä käydä täällä uudestasn koko tutkimuksen läpi että ne antaa täältä diagnoosin ja sitten lääkkeen (mielestäni rahakalastus). Ja siihen menee rahaa,aika ja meillä on kummiskin 6kk aika korkeilla noin kun ivf hoito on Huhtikuussa portugalissa jos ei oo onnistuu noilla.

Btw tulimme suomeen koska, tarvitsemme rahaa siihen ivf hoitoihin justiin ku ei tiedä milloin tärppää niin mieheni tuli töihin tänne sen isoveljen rakennusfirmalle, ja minä sain myös hankittu töitä täältä joten säästämme yhdessä haavemme eteen.
Sekä täällä on parempi palkka kuin portugalissa varsinki kun asuu väliaikaisesti vanhempien luona? joka on outo sielloin kun pitäis touhuta mutta iloinen siitä että he tukevat meidät tässä asiassa ja ymmärtävät..

Tässä tulee kysymys? Onko kellään jäänyt ylimääräiseksi letrozol ja clomifen? Olen valmis maksamaan niistä molemmista 5-6kk satsista eli Letrozo se 100klp prk riittää ja clomid aloittaisin 3x20kpl prk. Ja käymme sitten yxityisellä ultrattavaksi jokaisen kpl aika en haluu monikko raskaus.
Joten jos löytyy ota yhteyttä minuun sähköpostikseen

anjo.show@outlook.com

Kiitos etukäteen avusta ja ei mitään törkeitä viestejä, voi kysellä lisää mutta jos ei ole mitään sanottavaa antakaa olla

Taimi tiedätkö jo milloin sinulla on punktiopäivä? Miten pistelyt ovat sujuneet ja oletko saanut mitään väliaikatietoja/ käynyt ultrassa?

Itsellä vatsan seutu on ihan mustelmilla. Orgalutran on vähän ilkeä pistettävä. Tuntuu että se piikki on paksumpi ja saa työntää enemmän kuin muiden kanssa. Sen lisäksi siitä jää joka kerta mustelma. Muuten ei ole juuri mitään tuntemuksia. En taida nyt enää malttaa urheilla ennen punktiota. Edelliskerralla vatsaa alkoi särkeä vähän ennen punktiota urheillessa ja sen jälkeen. Nyt otan vähän kevyemmin vaikka mitään oireita ei suuntaan tai toiseen ole. Toivottavasti siellä kuitenkin jokunen kypsyisi punktiota varten.

Harmi, kun pistelyt on ollu vaikeita 🙁 ja jatkuneet pitkään. Toivotaan, että palkintona on kuitenkin hyvä määrä hyvälaatuisia soluja 🙂

Täällä pp13. Menkkaoireet jatkuneet, rusehtavaa vuotoa ja vähän punertavaakin tänä aamuna. Mutta tein testin ja plussaa näytti!! En tiedä miten päin nyt ois, kun kropassa tuntuu kuitenkin vahvasti tyypillisiltä alkuoireilta menkoille. Mitähän työviikosta tulee :O viikonloppu on mennyt tätä kaikkea pyöritellessä..

Moi tosiaan aika epätodellinen olo täälläkin. Alkion tuoresiirto oli 24.9 ja 8.10 testi näytti plussaa. Mutta vaikeaa tämä on ollut, kipuilua ollut useamman viikon ja rusehtavaa vuotoa oli viime viikonloppu. Lapsettomuuspolilla oli ultra viime maanantaina ja siellä näkyi yksi alkio sykkeen kanssa ja lisäksi toinen ruskuaispussi mistä ei sykettä löytynyt. Lisäksi alkio sykkeineen ei vastannut viikkoja mitä pitäisi olla. Lääkäri kyllä sanoi että voi olla mittavirhekkin. Nyt oon koittanut pysyä positiivisena että kaikki kääntyy vielä hyvin. Huomenna olisi uusi ultra ja jännittää/pelottaa kovasti. Tämä epätietoisuus on raastavaa ja pelko siitä että tämän kaiken menettää vuosien hoitojen jälkeen, kun kerrankin on näin pitkälle päästy ♥️
Tsemppiä kaikille ?

Nessu onpa ikävä tilanne. Niin monessa kohtaa ja pitkään pitää jännittää. Voimia sullekin! Toivotaan, että kaikki menee hyvin ja pieni pysyy matkassa ja kehittyy oikeaan suuntaan ❤️

No niin, ovisplussa tuli vanhan kaavan mukaan kp17. Pas olisi ens ke. Tänään alkoi luget 200mg aamulla ja illalla. Mitä määriä muilla on luonnollisessa kierrossa? Oon ollu huolissani limiksen kasvusta, kun mitään limoja ei oo näkynyt.. Tiättekö, voiko limis olla hyvä tai kasvaa hyväksi ilman limoja..? Kovasti mietin nimittäin juuri alkion kiinnittymistä, kun takana neljästä siirrosta yksi kemiallinen plussa ja 3 negaa… Ennen kuitenkin oon havainnut kierroissa sellasta kirkasta limaa.. Tää on vika terve alkio, joten en haluis tehdä siirtoa, jos alusta ei hyvä..

Toinen kysymys: te, joilla on ollut kiinnittymispistos (mulla ei oo ennen ollut ja nyt on vielä auki..), niin onko se ollut pregnyl vai ovitrelle ja onko se tosiaan pistetty vasta alkionsiirron jälkeen? Oon kyselly ja mulle on sanottu, et katsotaan sit siirron yhteydessä… ?? ???

Kiitos vastauksista ja tsemppiä kaikille! ❤

Täällä uusi kirjoittelija päätti kirjoittaa kuulumisia. Ihana on ollut lukea vertaisiltaan teidän tilanteista.
Meillä alkoi tämä lapsettomuuspolku n. Kolme vuotta sitten, miehelläni on todella vähän siittiöitä ja nekin huonosti liikkuvia. Aluksi aloitimme inssillä, joka tehtiin vain kerran, koska pesutulos oli niin matala. Siitä siis nega. Tästä siirryimme icsi, josta saatiin vain yksi top alkio joka siirrettiin, pakkaseen ei jäänyt mitään. Tästä alkiosta varhainen keskenmeno ja järkyttävän suuri suru ja tyhjyys. Km tapahtui viime maaliskuussa, naistenpäivänä ?. Pidettiin taukoa, oli aikamoinen henkinen helvetti. Miehelle tehtiin tämän jälkeen kiveskohjun korjausleikkaus, jossa tukittiin peräti viisi vuotoa. Pääsimme kuukausi sitten inssiin taas, koska oli toivoa että tulokset olisivat parantuneet- ei olleet. Pesun jälkeen siittiöitä oli vain 200 000. Nyt icsi hoito aloitettiin, menossa gonal f sekä orgalutran, huomenna selviää punktiopäivä. Jouduin jo sairaslomalle, koska rakkuloita on yli 30 ja olo on todella tuskainen ja kipeä. Päiväkodissa työskennellessä kun ei voi kovin kevyesti ottaa..
On tämä vain niin rankkaa, on niiin paljon helpommin sanottu kuin tehty, että ole stressaamatta..

Plussatuulia kaikille ja tsemppiä hoitoihin!

Ps. Millaisia kokemuksia teillä punktioista? Minulla se sattui viimeksi niin, että meinasi lääkkeistä huolimatta taju mennä enkä kärsinyt seuraaviin päiviin kävellä ilman miehen apua. Nyt kieltämättä hirvittää tuleva punktio, kun rakkuloitakin yli puolet enemmän! ?