Moi izli! Onpas täällä hiljaista, kun kukaan ei ole sinulle vielä kerinnyt vastata :/
Itse en ole tätä ketjua vielä seuraillut, kun vasta nyt alkaa tulemaan ajankohtaiseksi. Olemme nyt olleet naistenklinikalla IVF/ICSI -jonossa n. 2kk sen jälkeen, kun inseminaation yhteydessä todettiin, että siittiöiden määrä ei ole riittävä inseminaatioon. Tai ainakin niin ymmärsin, että laitetaan jonoon samoin tein.. Keväällä meille sanottiin, että jonotusaika IVF/ICSI -hoitoihin pyritään pitämään n. 3kk mittaisena. Omalla kohdallamme luulen, että kesätauko ja lisääntymislääketieteen yksikön muutto pidentävät omaa jonotusaikaamme jonkun verran. Viikon päästä on hoidon suunnittelukäynti, jolloin saanemme tietää tarkemmin aikatulusta.

Moikka kaikille! Nyt alko piinaviikot toinen PAS siirto just tehtiin. Meillä takana vasta 1 tuorealkion siirto ja 1 Pas ja lahjoitetuilla munasoluilla oman miehen spermalla tehdyt alkio. Miellä ikä alkaa tulla vastaan siksi kokeillaan nyt lahjoitetuilla munasoluilla. Tuoresiirrosta tulin raskaaksi mutta se meni viikolla 2 vai 3 jo kesken saatiin kuitenkin useampi alkio pakkaseen odottamaan. Mites muilla onko tuore ja tai pakastesiirtoja tehty nyt syksyllä? Ja me ollaan yksityisellä ovumia fortinovalla aikaisemmin IFVää kokeiltiin dextrassa tai nykyään pihlajalinnassa

Moikka kaikille!
Meillä Seinäjoella kaikki toiminut loistavasti ja perjantaina oli ensimmäinen punktio Taysissa. Huomenna olisi alkiosiirto. Hieman jännittää, miten tässä käy. Meillä oli vaihtoehtona joko ivf tai icsi ja Tampereella sitten icsiin päätyivät meidän pitkän lapsettomuuden vuoksi. Huomenna varmaan myös kuulee, saatiinko pakkaseen myös jotakin.

Moikka kaikille!

Sattuukohan täällä olemaan enää ketään? 🙂
Kaikista toiveista huolimatta ivf tuli ajankohtaiseksi. Viime viikolla oli punktio sekä alkionsiirto ja nyt piinaviikoilla. Tänään saatiin kuulla, että pakkaseen ei päätynyt yhtään. Loi kyllä varjon siirretyn ylle, että liekö kehittynyt sekään pidemmälle… Onko täällä muita piinailijoita?
Meillä takana lapsitoivetta nyt neljättä vuotta, toistaiseksi lapsettomuuden syy selittämätön.

Moi kaikille!

Itsellä ensimmäinen IVF-hoito ja pistoshoito aloitettu 3 päivää sitten.
Izli:lle vastaus jonoista. Soitimme kesäkuun alussa naistenklinikalle hoidon aloitustoiveilla. Kolme kuukautta saimme odottaa että pääsimme suunnittelukäynnille ja siiten heti seuraavalla kierroksella aloitettiin.

Synarelan sumuttaminen on mennyt hyvin. Gonal-F vähemmän hyvin. Itse pistäminen on hirveä stressimomentti sekä itselle että miehelleni jonka olen nakittanut pistelemään. Toisen pistoksen jälkeen iski aurallinen migreeni (kuulemma, en ole ennen kokenut). Tosi pelottava kokemus kun näkö meni! Kolmannen pistoksen jälkeen ei kuitenkaan muuta kuin päänsärkyä ollut. On kyllä henkisesti rasittava hoito mutta onneksi ei kauan kestä. Toivottavasti loppu menee paremmin.

Olen ollut tosi optimistinen hoitojen suhteen että kyllä niitä munasoluja ja embryoita tulee vaikka kuinka monta. Miehellä kuitenkin tosi hyvät ja runsaat spermat, ja itsellä hyvät ovaariot ja hyvät varastot. Nyt kun punktiopäivä lähenee niin on tullut tosi paljon negatiivisia ajatuksia. Mitä jos niitä embryoita ei saadakaan paljoa? Mitä jos ei yhtäkään? Jaksanko tätät hoitoa uudestaan?

Endometrioosin takia siis hoitoja tehdään. Mieheni kanssa molemmat 32-vuotiaita.

Moikka!
Olen pitänyt hiukan taukoa foorumilta. Meillä on takana kaksi tuloksetonta inseminaatiota ja yksi IVF+ICSI. IVF:n tuoresiirrosta alkoi raskaus, joka päätyi keskenmenoon rv 11. Keskenmenon jälkeen oli hieman taukoa, koska piti odottaa kohdun kunnollista tyhjentymistä parin kierron ajan. Sen jälkeen tehtiin pakastealkionsiirrot 9/2019 ja 10/2019. Näistä tuli negatiiviset raskaustestit. Perjantaina tehtiin kolmas PAS ja piinapäivät meneillään. Taisi vain ajoitus mennä pieleen tällä kerralla, sillä tunsin ovulaation tosi myöhään. Saattaa siis tämäkin PAS mennä ohi 🙁 Meillä on vielä 4 kpl hyvälaatuisia alkioita pakastimessa eli vielä ei tarvitse uutta punktiota alkaa suunnitella.

Tsemppiä kaikille hoidon eri vaiheisiin! <3

Hei,

Meillä menossa varmaakin 11 pas. En enää pysy laskuissa. Viimeiset 7v. Oltu ensin 4v kunnallisessa 3 yrityskertaa 40v. Asti ja sitten yksityisellä hoidoissa. Felicitaksella omilla munasoluilla ja nyt lahjamunasoluilla Ovumia Fertinovalla. 7 munasolua hedelmöittyi syksyllä 2018. Ensimmäinen siirto oli 3pv eikä tuottanut tulosta. 6 meni pareittain pakkaseen ja tammikuussa sulatettiin 2, joista toinen ei jatkanut kasvuaan 5pv ikäiseksi. Toisesta syntyi tyttö lokakuun lopussa, hän kuitenkin kuoli kohtuuni lasketun syntymäpäivänsä jälkeen. Ihana terve tyttö, istukassa ongelmia. Hirmuinen ikävä häntä. Nyt toissapäivänä siirretty 5pv ikänen alkio. Piinapäivät.

Sitä vaan haluan kaikille muistuttaa että kun vauva saa alkunsa näillä hoidoilla,muistakaa korostaa sitä neuvolassa. Kun minua ei kuunneltu ja koen sen voineen olla osasyy miks mun vauva kuoli. Olen nyt 43v. Ja ikäkin jo tekee riskiä. Mutta sitäkään ei huomioitu vaikka olin itse huolissani. En ollut vaan hormonihirviöinen stressimutsi,vaan yritin relata ja luottaa ammattilaisiin. Niin olkaa vähän enemmän säikkyjä ja vaativia koska me ei olla luomuvauvojen äitejä.

Moi Tiinanen,

Eipä onnistunut tämä helmikuun Pas. Jäljellä 2 alkiota jotka sulatettiin,toinen ei selvinnyt ja toinen siirrettiin 3pv ikäsenä. Nyt sitten pari viikkoa ja testi.

Me oltiin kunnallisella se 3 hoitoa,olinkin sit 40v..ja koko ajan saatiin hoidoilla muutama munasolu, pääasiassa silloin tais olla tuoresiirtoja tai vuorotellen.

Sen jälkeen kokeltiin vielä omilla munasoluilla yksityisellä mutta olin silloin 41v ja alkoi selkeesti näyttää että omia munasoluja ei tuu ku 1-2 hurjista hormonimääristä huolimatta. Munasolut oli kans ihan ’hyviä’. Pieni aikalisä otettiin ja päätettiin että halutaan ennenkaikkea mahdollisuus saada lapsi. Joten lääkärin ehdotushan se oli ja pettymys monella tapaa itselle, joutuu luopuu ajatuksesta et lapsi ei näytä multa, mä oon viallinen ku en saa lasta.. mutta toive saada lapsi on niin suuri,et kaikkeni sen eteen teen.

Mietin odotusaikana miltä tuntuu et hän ei ole biologisesti mun,niin ei miltään. Lapsi on niin oma ku vaan voi olla, sitä hoivaa jo masussa ja ikuisesti sen jälkeen.

Tiedän tyttäreni biologisesta munasolunluovuttajasta iän,silmien ja hiusten värin sekä pituuden. Aikalailla noi värit mun ja pituuskin. Ikää puolet mun iästä..olin siis toiveikas että tuun raskaaksi ja toivon sitä edelleen. Et saisin vauvan kotiin asti.

Me aiotaan jatkaa, jos tämäkään kierto ei plussaa ja vauvaa meille suo,niin lahjamunasoluhoitoja. Joten toivoa ei ole menetetty. Ovumiassa hoidetaan esim 47v.ikäisiä vielä,joten kyllä me yritetään tässä vielä useampi kerta, vuosi. tietysti terveydentila jos estää mut muuten tässä on sitkeesti vaan kestettävä tää synkkyys ja pettymykset tän hirveen surun keskellä. Ku ei oo aikaa vaan ootella ja aatella et sit ku voi paremmin niin sitten jatkais hoitoja.

Pahoittelut sulle sun menetyksestä,ei tää tie äidiksi ole meille kaikille todellakaan helppo. Mielelläni juttelen sun kaa lisääkin jos haluut.