Hei, jos minäkin nyt tulisin teidän seuraan tänne. Hyvinhyvin pitkään olen päivittäin käyny lukemassa teidän päivityksiä. Hieman taustatietoo meistä, minä oon 28 ja mies 34. Viisi tuloksetonta icsiä takana. Kahdesti on vain päästy tuoresiirtoon, koskaan ei mitään pakkaseen. Kuudes icsi alkaa seuraavaan kiertoon. Viimenen hoito omilla soluilla, sitten lähdetään kokeilemaan luovutettuja munasoluja, jeij!

Kiitos Sabrina uudesta ketjusta.

Tervetuloa mukaan annak.

Täällä on menossa 4 icsi ja tuoresiirto tehty viime viikon torstaina. Olo on ollut lyhyesti sanottuna kummallinen. Tekasin tossa yhdet vauvojen junasukat mikä on outoa, kun koskaan en ole edes kummilapsille uskaltanut tehdä mitään valmiiksi ennen syntymää. Hieman taikauskoista ehkä 😉 En tiedä onko mieli siis luovuttanut toivosta vai toivoa täynnä. Jotenkin tyhjä olo. Muuten vihlontaa, jomotusta ja tissien arkuutta ja sen sellaista peruskauraa on kyllä nyt kun luget on vielä käytössä. Tuun kertoileen lisempää sitten jos jotakin oiretta suuntaan tai toiseen tulee.

Kiitos sinulle Valo viestistäsi edelliseen ketjuun! Pidän täällä kovasti peukkuja sinulle ja toivon todella, että junasukille tulisi pian käyttäjä ? Jänniä aikoja!

Tänään oli siis mulla ultra ja ei se rakkuloiden määrä tosiaan kovin suuri ollut, yhteensä noin 10 joista osa todella pieniä. Mutta pelkäsin jo ettei siellä olis juuri mitään, joten siihen nähden hyvä. Lääkärikin sanoi että ei se määrä ole se tärkein. Toki pelottaa, että kun tosta lähtee karsiutumaan sitten väkeä pois että mikä on lopputulos.

Maanantaina olisi sitten punktio. Ai hyvänen aika että jännittää. To tehdään tuoresiirto sitten 3 päivällisellä alkiolla (jos sellainen saadaan aikaiseksi) ?

Annak, toivon todella että viimeinen kerta omilla soluilla tuottaisikin teille tulosta!?

Tsemppiä kaikille omiin vaiheisiinsa!

Olikos jollain kokemuksia ovulaatiotesteistä raskaustestin.. luin jostain, et vaikka miittaakin eri hormonia niin saattaa kertoa raskaudestani ja siksi ajattelin piruuttani käyttää noi just vanhaks menneet ovistestit pois, kun ei niitä voi varmuudella enää muutenkaan käyttää mihinkään. Nyt näyttää siltä et pitää käydä hakee oikee raskaustesti. La ei ollu mitään mut eilen ja tänään pärähti hymynaama. Eli täällä ollaan varovaisen hämmästyneitä tilanteeseen sillä oireet ei ole ihan kokonaan hävinneet ainakaan vielä. 🙂

Toki täs oltais niin alkupäivillä, et vielä en uskalla ajatella, et oikeesti olis onnistunut, sillä on niin suuri todennäköisyys, et on vaan väärä hälytys. Koitan pitkittää raskaustestiä sinne torstaille, et saisin kerralla oikeen tuloksen, mut katsotaan miten hermot pitää 😉

Nyt vihdoin pääsin tänne, kun aina on heittäny mut pihalle kun yrittäny kirjottaa!

Joo mulla näytti digi ovistesti hymynaamaa ehkä kp 40/34 n kolmen päivän ajan mut sit hävisi.
Liekkö heitellyt miten sattuu koska marraskuun punktio oli kropalle raju kokemus hyperstimulaatioineen..

Mutta NYT ne menkat alkoi, eihän toi kierto ollutkaan kun 52 pvää! ??
Odotan puhelua lapsettomuus polilta, ensiviikolle ultra aikaa ja passin suunnittelua!! ? olen niiiin innoissani!!! Josko nyt olisi meidän aika?! Meidän vuosi?! Sabrina, mikä tilanne sinulla?

Sabrina, jos alkaa venyä niin soita josko saisit sinäki esim terolut kuurin? Mulle määräsivät sitä 10 pvää, nyt saan kai lopettaa kun söin niitä 6 pvää ja menkat alkoi! Odottavan aika on aina nii pirun pitkä! ?

Minulla on myös ollut niin epäsäännöllinen kierto, että ivf on tehty oikeastaan koko ajan lääkkeelliseen kiertoon, olen käyttänyt Primolutia. Marraskuussa oli tarkoitus odottaa yksi luonnollinen kierto ennen pas:sia mutta tavallaan huojentavaa että sain kiertopäivänä 38 aloittaa ohjeen mukaan taas Primolutin, kun omaa vuotoa ei kuulunut. Ei tarvinnut jäädä kuukausiksi odottelemaan tuleeko vuotoa..

Tänään hetki sitten varmistui että pas on perjantaina! Se on meidän ensimmäinen, ja en tiedä olenko enemmän innoissani vai kauhuissani. Ja kaikki vinkit miten pysyä selväjärkisenä kaksi viikkoa siirrosta, otetaan ilolla vastaan…

Onko muilla kokemusta Lugesterolin käytöstä, ja onko siitä teille tullut varoiteltua huimausta tms.?

Kiitos uudesta ketjusta, vanhaa alkoikin olla vähän hankala seurata. Ihmettelin, kun ei ollut useampaan päivään tullut ilmoituksia uusista viesteistä sähköpostiin, kunnes tänään muistin, että oli tullut uusi ketju.

Tervetuloa kaikki uudet, tämä on ihana tukipaikka kaiken tämän keskellä. ❤️

Mulla näytti clearbluen ovistestit hymynaamaa koko sen lyhyen ajan kun raskautta kesti. Näytti muistaakseni herkemmin kuin raskaustesti. Ja keskenmenon jälkeen vielä 3 viikon kohdalla pärähti hymynaama. Nyt kun muistaisin testata, vaikkapa huomenna, niin ei toivottavasti enää näyttäisi. Menkkoja minäkin jo oottelen, vaikka ei ole olo yhtään sellainen, että olisivat tulossa. Hormoni on niin samankaltainen, että näyttää. Tsemppiä piinailuun!

No nyt tilanne on sellainen, että parhaassa tapauksessa täällä jännitetään seuraavat 8kuukautta miten käy. Kaksi viivaa pamahti heti raskaustestiin. Teen torstaina viel uuden, mut aika innoissani olen ja peloissani. Tämä on nyt elämäni toinen plussa ikinä ja olis kyllä ihana tietää onko hormoonitasot oikein jne. En tiä pelastaisko sekään tältä jännitykseltä.

Evelin: Mä oon keränny piinaviikoille mahdollisuuksien mukaan kiireitä töihin jne että aikaa ei jäisi liikaa jännittelyyn. Se on alkua helpottanut ku silloi ei kuitenkaan vielä voi tehdä mitään asialle. Toisella viikolla on kyllä väkisin ollut aina vaikeampaa kun kuulostelee kaikkia oireita jos sellaisia on ollut. Huimausta en ole muuten pistänyt merkille, mutta saunassa alkaa kyllä heikottaa melko nopeasti ja pitää suihkussa välillä istahtaa.

Kyllä tehdään!! ? tai soitan taas kohta, kun vasta nyt kunnolla se kp1, eilen oli vain tiputtelua.. mutta oli jo eilen puheissa että lääkkeettömään kiertoon tehtäisi ?
hurjaa!!!

Hassua, että ollaan niin samoissa tilanteissa ja samassa paikassa.. tuo lohtua sekin! Minulla ei ole ketään ystävää, edes tuttavaa kuka olisi kärsinyt lapsettomuudesta.. mutta sitäkin enemmän pomppaa silmille raskaus uutisia ja vauvojen kuvia some kanavat täynnä ??
Eilen tuli postissa kirja ”ihmeet tapahtuvat muille, lapsettomuuspäiväkirja”, olen lukenut sitä jo aivan innoissani! Kaipaa niin kovasti vertaistukea, edes kirjojenkin kautta…

Soitin varmaan kp 40, tai vähän jälkeen. Olisin soittanu aiemmin mutta kun olivat lomalla. Ultra ois nyt ensiviikon perjantaina ja oviksen tikuttelu alkaa myös ensiviikom to.. ?

Nuita terolut lääkkeitä ainakin löytyi täältä meidän tuppukylästä ilman tilailuja! ?
Tsemppiä! Mullakin oli ihan turhautunu olo kun odottelin ja odottelin.. oletko tehnyt testiä varuilta?

Onnea paljon Valo jos tosiaan nyt tärppäsi!! Ihanaa kuulla ❤❤

Hei onko teille jotka olette / olette olleet Naikkarilla hoidossa, ilmoitettu alkioista jotain jo punktiosta 2. päivänä jos tarkoitus tehdä siirto 3. päivänä?

Eilen saatiin tietää omapolun kautta hedelmöittyneiden määrä ja huomenna olisi tarkoitus olla siirto, mutta tänään ei ole mitään ilmoitusta tullut että onko yksikään lähtenyt jakaantumaan? Olen jo aika huolesta sekaisin, pelottaa että siellä näyttää nyt niin huonolta jonka takia seurailevat vielä ilman ilmoittelua…

Eli onko teille tullut ilmoitus vasta siirtopäivänä vai jo sitä ennen? ?

Mun on pakko sanoa kans, että en ole oikeen osannut iloita enää muiden kuin lapsettomuudesta kärsineiden raskauksista… Tuntuu, että muut saavat sen lapsen ihan liian helpolla ja se jotenkin, noh, katkeroittaa ehkä vähän ?

Kyllä täällä edelleen nyt raskaustesti näytti kahta viivaa ja tein mä sen ovistestinkin ja 🙂 näkyi siinä. 3 ja puolen viikon päästä on sit se eka ultra jossa toivottavasti saadaan nähdä sydämensykettä. Kiitos kaikille onnitteluista ❤️ ja voin kyllä sanoo et rehellisyyden nimissä katkeruus on ollut täälläkin välillä sellainen olotila, että joskus luulin sen jäävän lopulliseksi. Pahimpina aikoina en ole edes täällä voinut lukea itkemättä raskausuutisista.

Toivon koko sydämestäni, että nyt onnistuisi ja että teistä moni saisi myös positiivisia uutisia. Käyn ehkä tuonne plussanneiden puolelle kirjoittelemassa uutisia kunhan tässä ensin on vähän ihmetelty. Seurailen myös keskustelua täällä varmasti jonkin aikaakin.

Onnea Valo,IHANAA!! Sydämeni pohjasta toivon teille mitä parhainta onnea ja raskausaikaa ♥

Sabrina, entä jos soitat ja pyydät raskaustestin verikokeesta?! Hui, nyt alkoi jännittämään! ?

Ihania uutisia Valo! Onnea!

Nyt selkeesti hormoonit potkii kun liikutuin niin paljon hyvistä uutisista. Mun on kanssa ollut todella vaikea nähdä muiden uutisia raskaudesta, mutta kuten moni muu on sanonut niin täällä positiiviset uutiset tuntuvat ”oikeutetuilta” ja luovat uskoa myös omaan tilanteeseen. Eihän näitä hoitoja tehtäisi jos niiden myötä ei myös onnistuttaisi!

Mahtavaa, Valo! ? Aivan varmasti me kaikki enemmän tai vähemmän katkeratkin ollaan iloisia tästä uutisesta ja suodaan sulle tämä onni ?

Sabrina, aina silloin tällöin kuulee niitä tarinoita ”ihmeistä”, niin mistä sitä tietää jos nyt teidän kohdalla ois sellaisesta kyse! Muakin alkoi jännittää ?

Mulla oli tosiaan punktio ma ja se meni yllättävän hyvin ja kivuttomasti! 10 munasolusta 8 oli kypsiä ja 6 niistä hedelmöittyi. Nyt tänään oli elämäni ensimmäinen alkionsiirto ja sain kuulla, että muutkin hedelmöittyneet olivat jatkaneet jakautumista, mutta sitä ei vielä tiedä että jatkuuko se ja saadaanko pakkaseenkin jotain.

Mulla on niin hassu olo, kun mietin että siellä se pieni alkioinen hengailee matkassa mukana kaikkialle mihin meen ? Mun ja mun miehen tekemällä tehty rakkaudenhedelmä ? Nyt vaan toivon että tyyppi haluis myös kiinnittyä ja pysyä kyydissä! En ymmärrä et miten kukaan voi elää normaalia elämää nää seuraavat kaks piinaviikkoa?

Miten nopsa toimenpide se istutus itsessään on?

Tyhjä syli, mietin ihan samaa! Jos jo hoitojen aloitukset ja siirron odotus ovat jänniä aikoja, niin miten pystyy ne kaksi viikkoa elämään normaalia elämää?

Olisikohan ihan pöljä ajatus.. ajattelin viikonloppuna aloittaa kirjoittamaan tästä meidän lapsettomuudesta jotakin.. kirja on ehkä liian mahtipontinen sana, mutta jos kirjoittaminen auttaisi jäsentämään kaikkea.. alusta ”loppuun”.. jotenkin nyt on niin lohduton olo. Some ahdistaa, töissä saa pidätellä itkuaan (päiväkoti), peilistä katsoo nainen joka ei ole jaksanut värjätä hiuksiaan tai edes nyppiä kulmiaan, väsynyt ja katkera. Silti pitäisi jaksaa uskoa että vielä täältä noustaan.. anteeksi oma napa kirjoitus, mutta te ymmärrätte.♥

Hei tää on varmaan aika outo ajattelutapa ja periaatteessa tiedän ettei tässä oo mitään järkeä, mut haluaisin tietää et miten te muut ootte suhtautuneet asiaan.

Nimittäin musta tuntuu et nyt kun mulle siirrettiin se alkio, niin en uskalla harrastaa seksiä ollenkaan. Ei pelota pelkästään sperman vaikutus kiinnittymiseen tms, vaan pelkään että jos joku pöpö tulis peniksestä joka laittais mun vasta-aineet koholle ja sit jos keho alkais vaikka hylkiä samalla alkiotakin… siis tiedän että tää on ihan hullua! Niin hullua jopa etten oo edes miehelle kehdannut puhua tästä ?

Tietysti jos ei halua olla kahta viikkoa harrastamatta seksiä, niin voishan sitä vaikka hankkia kondomeja tän pelon takia ? Onks kellään muulla tämmöiset vaikuttaneet seksielämään?

Onnea Valolle ?
Tyhjä syli; harrasta vaan ihan rauhassa sitä seksiä, ei se vaikuta, päin vastoin,rentoudut hetkeksi itse 🙂 niin tehtiin mekin ja hyvin on pallero toistasex matkassa kulkenut.Ite ajattelen niin ettei omalla normaalilla toiminnalla voi km aiheuttaa tms.viikkoja nyt 10+5. Ekasta IVF tuore siirrosta tärppäsi,uskomatonta edelleen!!!
Kärvistelijöille tsemppiä, koittakaa pitää ittenny kiireisenä. Mullahan plussa tuli vasta ihan pari pv ennen virallista testipäivää,oireita ei ollut mitään,päin vastoin,olin satavarma että menkat alkaa…testejä tein minäkin liian aikaiseen ja aloin valmistautua pettymykseen.mutta plussa sieltä lopulta tuli..
Punktiosta munasarjat edelleen melko turpeat mutta ei vaikuta arkeen. Tämä raskaus on muutenkin ollut niin ihmeellinen, lähes täysin oireeton. Jos ei kävis uä:ssä tasasen tappavaan niin empä tietäs olevani raskaana ☺

Jaksamista teille kaikille, toivottavasti tulette pian kirjottelemaan tuonne plussanneiden puolelle, sielä on kovin hiljaista ollut!

Toi kirjoittaminen on varmasti hyvöä juttu! Itse kirjoitan paljon muutenkin ja kun aloitettiin hoidot, ajattelin että pidän tarkkaa loki- ja päiväkirjaa tapahtumista. Kävi kuitenkin niin että kirjoittaminen lopahti ihan täysin.

Tyhjä syli, mä sanoisin kans että seksin harrastamisella ei voi aiheuttaa keskenmenoa tms. Mutta ymmärrän ajatteluasi – tuossa vaiheessa ei saa ”vaarantaa” yhtään. Mäkin aloin miettiä että apua eikös joskus jossain kondomeissa sanottu olevan sellasta ainetta mikä entisestään heikentäisi siittiöitä ja raskaaksi tulemista. Siis tämä voi olla joku 14-vuotiaan kuulopuhetieto, mutta ensimmäinen ajatus oli että juuri kondomi voisi olla vaarallinen alkiolle :’D Tässä hedelmöityshoitotouhussa kyllä tuntuu karisevan kaikki rationaalinen ajattelu ja emotionaalinen vouhotus on tapissa.

Kiitos Ruusunen ja Evelin järjen äänestä, ehkä mä sit vaan relaan ja uskallan elää normaalia elämää tän piina-ajankin! ?

Mulla nyt luget kolmatta päivää menossa. En tiiä onko sivuvaikutus niistä vai jotain muuta, kun jatkuvasti tuntuu sellaisia menkkamaisia tuntemuksia vatsassa ja välillä tunne kuin olis virtsa-rakon tulehdus yms, vaikka mitään pissaoireita ei ole.

Kuuluukohan nää asiaan vai pitäisköhän huolestua..? Ja onkohan normaalia, että luget loppuu jo ennen testin tekoa? Luulin että niitä syödään niin kauan, kun selviää onko raskaus alkanut ja jos on, niin ne jatkuvat sitten alkuraskauden ajan. Eilen vasta huomasin hoitokartalta, että nehän loppuvat jo muutama päivä aiemmin! Naikkarilla ei ole varmaan ketään vastailemassa nyt vklp, niin ajattelin ensihätään jos joku täältä tietäisi ☺

Tyhjä syli,

Olen myös Naikkarilla ja lugesteron aloitettiin neljä päivää ennen pakastealkin siirtoa ja siirrol yhteydessä sanottiin että jatkan kumpaakin lääkettä (progynova, lugesteron) kunnes soitetaan testipäivänä. Minulla ei ole tästä hoitokarttaa, vaan suulliset ohjeet kera erillisten paperilappujen. Kun aloitin nämä, ultrakäynnillä sanottiin että niitä jatketaan yhdeksännelle raskausviikolle asti. Oliko sinulla oma vai lääkkeellinen kierto, voisiko ero ohjeissa selittyä sillä?

Mulla on myös menkkamaisia tuntemuksia alavatsalla ja reisissä. Luulin että johtuisivat siirron jännittämisestä ja sitten siirrosta, kun harvemmin siitä kohdun suusta mitään katetrin kokoista menee sisään..

Leiska, tervetuloa! Toivottavasti löysit kakkosketjusta tänne kolmoseen.

Mulla on paljonkin samoja ajatuksia kuin sulla. Luulen, että muutenkin yhdellä ja toisella täällä ainakin aika ajoin on ajatukset aika synkkiä ja tuntuu epätoivoselta. Mulla kyllä vaihtelee, välillä menee ihan hyvin ja lapsihaaveet ja ajatukset ei oo niin pinnalla, joskus päinvastoin. Kokonaisuudessa tämä on tehnyt musta eristäytyneemmän, en halua nähdä kavereita niin paljoa kuin ennen, en jaksa nähdä muiden onnea, sitä kuinka helposti lapset joillekin suodaan. Välillä on pohjaton suru ja epätoivo, välillä vain elää tavallista omaa arkea. Kaikki tunteet on sallittuja.

Tsemppiä kaikille, missä tilanteessa ja hetkessä sitä kukin onkaan.

Oon täysin samoilla linjoilla Haikaran kanssa, kaikki tunteet on sallittuja! Itsellä synkimmät ajatukset olleet…noh, todella synkkiä. Ja jos niitä ei sais edes näissä vertaisryhmissä puhua, niin missä sitten!

Sain naikkarilta vastauksen tähän lugesteron-asiaan. Ohjeistus on täysin oikein, koska kyseessä on tuoresiirto eikä pas. Vastauksessa luki, että pas:issa käytetään sitten 9. raskausviikolle asti niitä 🙂

Tosiaan siis tapauskohtaisesti näköjään nämä aina, mutta sainpahan varmuuden nyt ainakin kun kysyin! ? Kiitos kaikille, ketkä vastaili asiaan liittyen!

Heips, täällä uusi kirjoittelija 🙂

Luin tämän ja edellisen ketjun ja voisin kertoa meidän tarinan.

Olen 32v. mies vuoden nuorempi. Oltiin yritetty lasta 5kk kun lähdettiin yksityiselle varmistamaan ettei ole mitään vikaa jonka takia olisi turha yrittää omillaan ja menettää aikaa. Miehen aika oli ensin ja ensimmäinen pommi tippui. Tulokset huonot, ainoa mahdollisuus icsi. Siittiötä vain pari sataa tuhatta /ml. Tuntui että elämältä vedettiin pohja alta yhdellä puhelulla. Eihän me oltu yritetty vielä edes puolta vuotta ja tuli tieto ettei voida koskaan tulla luomusti raskaaksi ? hyvä tietysti että lähdettiin nopeasti tutkimaan.

Minulla on lievä endometrioosi mutta tosi hyvä amh ja asiat muuten kunnossa.
Mieheltä tutkittiin kaikenlaista poikkeavan tulokseen vuoksi mutta syytä ei löytynyt. Kunnes seuraava pommi tippui, kromosomi kokeen tulokset tuli ja miehellä translokaatio eli on terve mutta kromosomit voi periytyä puutteellisina ja tästä syystä tarvitsemme alkiodiagnostiikkaa eikä ollut takeita että terveitä alkioita onnistutaan saamaan.

Pohdittiin yhdessä että ollaan valmiita luovutettuihin soluihin jos tilanne niin tulee vaatimaan. Ensin lähdettiin kuitenkin omilla soluilla.

Ollaan naistenklinikalla hoidossa. Pitkän kaavan icsi oli ennen joulua. Munasoluja saatiin 17 joista 10 oli kypsiä. Seuraavana päivänä 9 oli hedelmöittynyt. Seuraava tietoa jouduttiin odottamaan viikko ja olin ihan hermorauniona mikä tilanne oli.. Lopulta sain tiedon että 8 selvisi blastokystiksi! Olin ihan häkeltynyt enkä ihan vieläkään ymmärrä miten voitiin saada niin monta. Taas kuitenkin muistutettiin että voi käydä niinkin ettei yksikään ole terve ?

Alkoi yli kuukauden odottelu kun alkioiden tuloksia odoteltiin ja viime viikolla saimme tietää että meillä on kolme tervettä alkiota odottamassa <3 Olen näistä ihan älyttömän kiitollinen. En villeimmissä unelmissanikaan uskaltanut toivoa tällaista.

Nyt alkaneeseen kiertoon teemme yksityisellä era testin ja sen jälkeen olisi alkionsiirron aika. Siirto tehdään letrozol + ovitrelle ja lugesteron lääkkeillä. Toivoin tuota letrozolia endometrioosin takia koska se voi auttaa vähentämään sen haitallisia vaikutuksia.

Mnää, olit kysellyt pgd:n (alkiodiagnostiikka) hinnasta yksityisellä. Me selviteltiin asiaa ja n. 10 000€ per icsi olisi meidän tapauksessa. Hinta riippuu alkioiden määrästä ja luulen että myös siitä onko kyse kromosomi vai geenivirheestä. Siihen päälle alkionsiirrot n. 1000€.

Me päädyttiin siis tekemään era yksityisellä koska luultavaa oli että alkioita ei tultaisiin saamaan montaa ja haluttiin maksimoida niiden mahdollisuudet. Sen hinta on n. 1000€.

Olit myös pohtinut luovutettujen solujen hintaa. Oliko teillä kyse munasoluista vai siittiöistä? Siittiöiden hinta on n. 700€ ja mitä olen munasolupuolta netissä seurannut niin olen ymmärtänyt että se on n. 7000€ ehkä?

Saanko kysyä mikä teidän taustanne on kun teillä on myös tuo pgd?

Oon yrittänyt selvitä tästä kaikesta keskittymällä mahdollisimman paljon muuhun elämään. Minulla on onneksi harrastus joka vie mennessään ja jota ei voi kunnolla raskaana harrastaa joten se vähän lohduttaa kun voi nyt ainakin siitä nauttia. Jos jotain muuta positiivista pitää repiä niin kun luomu mahdollisuutta ei käytännössä ole, ei tarvitse jännittää joka kierto vaan pääse paremmin irti lapsettomuudesta.

Näistä keinoista huolimatta tämä on kyllä ollut välillä aikamoista helvettiä ?

Tänään sain vielä kuulla että yksi kaveri on raskaana ja tiedän että onnistui heti. Ahdistaa enkä ole edes pystynyt vastaamaan mitään.

Kunnon maraton viestit multa heti alkuun.. 🙂

Tänään oli 2. IVF hoidon 1 PAS – kuulemma AA-luokan blasto lähti matkaan mukaan. <3 Nyt me kaikki kolme (minä, mieheni ja pomoni – joka oli sittenkin perillä hoidoista ja kysyi minulta eilen, menenkö siis alkion istutukseen……………………en olisi halunnut jakaa näin henk.koht. jännitystä hänen kanssaan, mutten osannut sanoa muutakuin joo) jännitetään, tuleeko meille vauva. Tukilääkkeenä pregnyl ovulaatioon, terolutit ja huomenna gonapeptyl.

– En tajunnut kysyä, mihin aikaan tuo gonapeptyl kannattaisi pistää?

Tässä reilun 3vuoden aikana on itsekin käynyt välillä pohjamudissa ja lopettanut elämästä, noussut takaisin ylös ja yrittänyt nauttia kaikin tavoin lapsettomasta elämästä. Enää ei satuta niin paljon raskausuutiset. Silloin kun hakeuduttiin hoitoihin, sisareni sai lapsen ensi yrittämällä ja halusi kertoa heti iloiset uutiset kahvipöydässä testiä näyttäen. Mulla oli samana päivänä alkanut menkat ja voitte kuvitella mun tunteeni. Parin vuoden jälkeen toinen sisareni on odottamassa vauvaa, jonka laittoivat aluille satumaisesti juuri häiden aikoja. Taidan pystyä olemaan iloinen tästä raskaudesta ja pystyn kyselemään raskauskuulumisia ilman pohjatonta surua ja katkeruutta. Aina raskausuutisia kuullessa kyllä ensimmäinen kysymys nousee päähän, että milloinkohan nuo ovat aloittaneet yrittämään.

Hei Beebi, tosi kiva kun liityit seuraan!? Ja kiva kun jaksoit noin yksityiskohtaisesti kertoa teidän taustat ja nykytilanteen, jotenkin tosi paljon kiinnostaa aina et mitä kaikkea muut käy läpi! Ja aivan mahtavaa, että noilla lähtökohdilla 3 tervettä alkiota! Onnea niistä!?
Tehdäänkö muuten tuota kromosomitutkimusta myös julkisella, vai onko se aina yksityisellä jos sen haluaa? Ja jos on julkisella, niin millä perusteilla siihen pääsee?

Lohtu, kiva kun tulit mukaan piinailemaan! Tosi kypsästi pystyt jo suhtautumaan muiden raskausuutisiin ? Mä luulen, että mä itse tuun pysymään katkerana ämmänä niin kauan, kunnes ja jos ikinä edes saan oman lapsen…

Evelin, miten piinailut sujuu? Täällä nyt pp8 ja tuntuu etten jaksaisi millään enää odottaa testin tekoa. Virallinen päivä olis ensi torstaina, mutta mietin että oiskohan mitään järkeä tehdä jo tiistaina eka testi? Mulla olis silloin vapaata, niin ei tarttis lähtee tunnekuohuissa mihinkään. Vaikka mä jotenkin uskon, ettei meillä voi olla niin hyvä tuuri että ekasta kerrasta jo tärppäis, niin silti uskon romahtavani jos testi osoittautuu negaksi. Oon huomannut suhtautuvani nyt piinaviikoilla aika ristiriitaisesti tähän: oon koko ajan ihan varma että en ole raskaana, mutta silti huomaan miettiväni kaikkea että missä vaiheessa kerrotaan sit muille raskaudesta, missä vaiheessa mun vatsa alkaa näkyä, miten peitän raskauden jos alkaa pahoinvointi? Sitten taas koitan laskea itseni takaisin maanpinnalle, että turhaan mietin noita kun tuskin edes oon raskaana ? Todella vaikeaa yrittää pysyä neutralina ja pitää pää kylmänä!

Tyhjä syli, mulla on aivan samat ajatukset! Että varmasti ei voi onnistua ekalla kerralla, mutta silti jo mietin miten kaikille kertoisin raskaudesta! Ja hirvittää se perjantaiaamu ennen töitä, tuntuu etten testin tekemisen jälkeen voi olla järjissäni oli tulos sitten positiivinen tai negatiivinen. Olen ollut jotenkin tosi väsynyt ja huonovointinen, luultavasti tästä jännittämisestä ja siitä johtuvista huonosti nukutuista öistä. Tuntuu etten töissä siedä yhtään muiden ihmisten ongelmia tai huolia, ja olen kovin ärtynyt. Tuntuu että oma elämäni on niin kertakaikkisen epäreilu lapsettomuuden takia, että kenelläkään ei olisi varaa valittaa omista – minun mielestäni – mitättömyyksistään. Nytkin aloin itkeskellä tätä kirjoittaessa. Tämä on ivf hoitojen raastavin vaihe tähän mennessä.

Tyhjä syli: kiitos ihanasta vastaanotosta! tulipa tervetullut olo 🙂
Mä kyllä testaisin tiistaina 🙂 sehän on jo pp 12. Onko ollut mitään tuntemuksia? Jos jaksat niin kiinnostaisi teidän, ja muidenkin, taustat 🙂 varmaan luinkin jo jotain mutta noi nimimerkit ei jää niin nopeasti mieleen..

Ja alkioiden kromosomitutkimuksista, tehdään julkisella mutta vain naistenklinikalla Helsingissä jossa me siis myös ollaan hoidossa. Siellä hoidetaan koko Suomen kaikki alkiodiagnostiikka. Julkisella sitä tehdään jos on löydetty periytyviä kromosomi virheitä tai vakavia geneettisesti periytyviä sairauksia.
Meillä miehen tilanne löytyi yksityisellä jatkotutkimuksina vähäisen siittiömäärän takia. Luulen kyllä että se oltaisiin tutkittu myös julkisella.

Minä en kaikkien diagnoosien saamisen jälkeen uskaltanut antaa itseni toivoa oikein mitään. Mietin vaan koko ajan että seuraavan vuoden aikana vedetään ne kolme icsiä läpi ja sitten siirrytään luovutettuihin soluihin. Vielä kun ei ollut tuoresiirtoa vaan pas aikaisintaan parin kk päästä hoidosta niin ei pää oikein pysynyt mukana ja olikin sitten vähän totuttelemista siihen että siirtoon oikeasti päästään ja että meille voi olla mahdollista saada biologisesti yhteinen lapsi. Mutta nyt olen antanut itselleni luvan toivoa ja vähän haaveilla ja vaikka pelkäsin sitä hirveästi niin on kutenkin ollut helpompi olla nyt. En usko että sitä pettymystä kuitenkaan tekisi yhtään helpommaksi vaikka nyt en yhtään haaveilisikaan. Tuntuu siltä että saa edes vähän lomaa siitä pahasta olosta.

Mutta alkionsiirron jälkeistä aikaa kyllä pelkään että miten pää pysyy kasassa ? silloin kun vielä yritettiin luomuna niin piinapäivät oli kyllä hirveitä. Ja nyt pelissä vielä niin paljon enemmän. Tutuilta siis kuulosti nuo sinun piinailut Tyhjä syli.
Ja Evelin mä olin kanssa viime syksynä tosi kireä ja ärsyynnyin just samalla lailla. Epäreiluuden tunne on mulla ehkä pahin.
Lohtu: aika paha tuo pomon kanssa jännittäminen.. Epäkohteliasta mun mielestä edes kysyä tollasta sulta vaikka olisitkin ollut avoin.

Hei!
Uutena uskaltaudun mukaan, vaikka alkuun ajattelin etten foorumeille liity hoitojen alettua. Aiemmin kirjoittelin eräälle foorumille vuosikaudet, kunnes en enää jaksanut, omaa plussaa ei kuulunut ja kaikki muut samaan aikaan kirjoittelun aloittaneet olivat jo plussansa saaneet. Uusien yrittäjien kanssa ei vaan enää mitään yhteistä löytynyt kun omaa toivoa ei ollut enää jäljellä. Ainoastaan pitkään yrittäneiden ja hoidoilla tuloksia saaneiden plussat jaksoivat enää ilahduttaa.
Toivetta on elätelty vuodesta 2011 lähtien, ja kun tuli aika lähteä tutkimuksiin tapahtui elämässä sen verran rankkoja asioita ettei meistä miehen kanssa kumpikaan olisi hoitoja siihen päälle enää jaksaneet.
Vasta vuonna 17 tilanne oli useiden vastoinkäymisten jälkeen sellainen että tälle tielle oli voimia lähteä. Ikää minulla tuolloin 37. Puolitoista vuotta julkisella ja nyt ensimmäinen ICSI aluillaan. Meillä vikaa kummassakin, minulla alhainen AMH ( ensimmäisellä kertalla 0,3 nyt viimeksi 0,6), adenomyoosi ja miehelläkin siittiöitä alentuneesti. Aikaa hoitoihin enää vaan syksyyn asti joilloin mulla tulee ikä täyteen.. Lääkäri kyllä lupasi että siihen mennessä saadaan kaikki meille julkisella puolella kuuluvat hoidot käytyä. Sen jälkeen Pyydän todennäköisesti kohdun poiston adenomyoosin aiheuttamien kovien kuukautiskipujen takia siihen kun ainoat konstit on kohdun poisto tai hormonikierukka.
Isoja toiveita en elättele,kun AMH tuloksen sain, yritin käsitellä asian ja nyt yritän mennä ajatuksella että jos plussa saadaan on se positiivinen yllätys. Toivoa en uskalla. Yritän myös olla ajttelematta että olisi siltikin pitänyt jaksaa jo aiemmin.
Postiivista oli viime kokeissa erittäin hyvä FSH 2.8.
Nyt synarelaa yhdeksäs päivä menossa, 29.1 eka ultra. Gonal F alkaa suurella annoksella (350) jotta noista mun munasarjoista saadaan jotain vielä irti.
Naisten klinikan lääkäri oli tästä asiasta oman lapsettomuuspolin kanssa eri mieltä, hänen mielestään yläraja on 300…

Kokemuksia kaipasin naistenklinikasta, mulla on erittäin huonoja lääkärikokemuksia vuosien varrelta( mm hoitovirhe) useita ja uuden lääkärit aina hieman jännittää..

Huh,tulipa pitkä teksti. Toivottavasti jaksatte lukea 🙂

Wanda

Piinapäivät tosiaan aika kammottavia varsinkin tukilääkityksen takia, joka nähtävästi laittaa pään ja kropan ihan sekaisin! Yrittää järkeillä kaikki oireet, mutta silti elättelee toivoa ja tää on sitä, mitä ei uskalla sanoa ees ääneen.
PP1 (alkio 6päivän ikäinen) minä sain hieman verta paperiin pyyhittäessä ja heti ajattelin sen olevan kiinnittymisvuotoa. Järki sitten sanoo, että voi johtua vielä edellispäivän siirrosta, josta tuli kanssa hieman verta.
PP4 menossa ja kuvittelen itselleni kaikki oireet, vaikkakin tässä vaiheessa taitaa olla aika oireetonta elämää. Teroluttien haittavaikutuslista on TODELLA pitkä.

Tyhjä syli, taisin antaa liian järkevän kuvan itsestäni. Osaan siis melkein iloita joistain uutisista – mutta esimerkiksi en ole onnitellut naapuriani hänen toisesta vauvasta, minkä sai siinä ajassa, kun me odotellaan vasta sitä toista viivaa siihen k*siseen tikkuun. 😀

Beebi, vieläkun en olisi todellakaan halunnut kertoa pomolle tästä ongelmastani mitään – harmittaa, kun en tajunnut kieltäytyä vastaamasta tuohon kysymykseen.

Wanda, teillä ollut pitkä taival ja en voi edes kuvitella, miten ahdistavaa on ajatella, että aikaa yrittämiseen on noin vähän. Onko lapsihaave ollut kokoajan pinnalla 2011 asti vai välillä painunut unholaan muiden syiden takia? Tämä reilu 3vuottakin tuntuu ihan liialta.

Muistankohan mä nyt kirjoittaa kaiken, mitä mun on tarkoitus kommentoida. Ensinnäkin Wanda, tervetuloa mukaan! Kiva kuulla teidänkin kokemus. En voi edes kuvitella, miltä tuntuu kun on kulkenut noin pitkän tien, kun tämä omakin on ollut niin raastava ja voimia vievä.
Kysyit kokemuksia naistenklinikalta, meidän kokemukset on olleet todella hyviä! Olemme saaneet aivan uskomattoman ystävällistä kohtelua ja empatiaa osaksemme, että olen ihmetellyt miksi naikkarilla on useissa keskusteluissa niin huono maine. Toki siellä on niin paljon lääkäreitä ja hoitajia, että voihan meillä olla käynyt vain hyvä tuuri heidän suhteen!
Tsemppiä kovasti ja toivotaan, että tämä vuosi olisi nyt teidän!?

Beebi, meidän taustoista: Ollaan molemmat 30 v. paremmalla puolella, nyt 2.5 vuotta yritetty lasta. Yhtään plussaa en ole saanut ikinä, millään ovulaation induktioilla enkä inseminaatioillakaan. Ollaan selittämättömiä. Miehen siittiöiden liikkuvuus hieman alentunut, jonka vuoksi meille tehtiin ICSI. Henkisesti olen ollut todella kovilla koko tämän ajan ja pelkäänkin, että itse omalla stressilläni vaikeutan entisestään raskaaksi tulemisen mahdollisuuksia. Ei siis ole ollut yhden yhtä päivää, etten olisi miettinyt tätä asiaa ja niin monet sadat itkut on itketty. Raskausuutisia en kestä yhtään (en edes julkkisten) ja vauvojen kanssa en pysty olemaan samassa tilassa hajoamatta. Olen huomannut tämän lapsettomuuden myötä, etten todellakaan ole mikään vahva ihminen, vaan olen todella, todella haavoittuvainen ja heikko.

Nyt on pp11 menossa ja huomenna tosiaan ajattelin testata. Virallinen testipäivä olisi siis to. Testaaminen on sinällään turhaa, koska olen 99% varma, että en ole raskaana. Minulla aiemmin on juilinut todella paljon vatsaa ilmeisesti lugejen vuoksi, koska oireet alkoivat heti aloitettuani ne. Nyt oireet ovat loppuneet kokonaan ja minulla ei ole mitään, mikä viittaisi raskauteen: lämmöt ovat laskeneet, kohdunsuu on pehmeä ja erittäin alhaalla, rinnoissa ei minkäänlaista turvotusta tai pinkeyttä tai yhtään mitään. Ei ole palellut, ei ollut kuvotuksia, ei mitään mistä plussanneet ovat netissä kirjoittaneet. Olo ei ole mistään suunnasta katsottuna raskaanaoleva. Jotenkin vaan tunnen sen, etten ole raskaana.

Tänä aamuna kun tajusin taas lugea laittaessani, että kohdunsuu on edelleen pehmoinen ja alhaalla, että mahdollisuuteni olla raskaana on todella pieni, aloin itkeä epätoivoisena ja en meinannut saada sitä itkua loppumaan. Mietin tätä kulunutta 1.5 kk, kun olen työntänyt itseeni eri lääkkeitä joka päivä, stressannut ja jännittänyt milloin mitäkin vaihetta, miettinyt tätä hoitoa 24/7 ja ollut hulluuden partaalla… kaikki ehkä ihan turhaan. Ainakin tämän kierron osalta. Olen niin iloinen, että tämän päivän jälkeen loppuu luget ja saan hetken olla taas ilman mitään lääkkeitä. Tiedän että romahdan huomisesta negasta, mutta loppuupahan piina. Oon tällä hetkellä todella väsynyt. Olen halunnut nukkua joka päivä päiväunet, että pääsisin edes hetkeksi pois tästä kaikesta.
Nyt apteekkiin hakemaan testejä, anteeksi kaikille tämä vuodatus. Tuntuu pahalta itkeä näin paljon omaa kohtaloa, kun täällä on ihmisiä joilla on rankempi tausta ja pidempi polku kuljettuna kuin meillä. Tällä kertaa minä vaan olen omani kanssa todella väsynyt ?

Lohtu: Täällä kovasti peukut pystyssä että teillä nyt onnistaisi!
Onhan meillä välillä haave jäänyt taustalle kun tuli käytyä niin rankkoja asioita läpi tuossa pari vuotta..

Tyhjä syli: Toivotaan että mekin saadaan mukava lääkäri, liikaa oon kohdannut sellaisia joiden ei siinä ammatissa pitäisi toimia päivääkään.
Ison virtuaalisen halauksen lähetän sulle, anna vaan itsellesi lupa tuntea kaikki tunteet läpi, ja tänne ne saa kyllä vuodattaa. Voimia <3

Me ei tähän kiertoon päästy hoitoon, Synarela ei sitten ollut täysin toiminut, toinen munasarja oli supressiossa, toisessa yksi komea folli.. Nyt sumuja tämä kierto läpi ja uusi yritys ensi kiertoon. Hoitaja vielä lähtiessä sanoi että monet on Synarelaa käyttäessään tulleet raskaaksi mutta mä en tällä kropalla ja meidän ongelmilla sen varaan laske yhtään. Ensi kiertoon sitten toivottavasti päästäisiin hoitoon..

Tyhjä syli, meinasin aamulla kirjoittaa sinulle, mutta jostain syystä en päässyt kirjautumaan kännykällä. Ajattelin kirjoittaa siitä, millaisen ahaa-elämyksen sain viime vuonna, kun mietin että jos edes tietäisin että en käy tätä kaikkea läpi turhaan, niin voisin jaksaa kaiken. Mietin että jos vain minulla olisi varmuus lapsen saamisesta lopulta, voisin käydä kaiken läpi vaikka moneen kertaan. Mieheni kysyi silloin, että miten niin turhaan, ja hän aidosti ajattelee että niin kauan kun yrittää ja tekee, ei mikään ole turhaa. Ja jotenkin se ajatus tuntui lohdulliselta ja merkitykselliseltä.

Minulla on testipäivä vasta perjantaina, mutta hetken mielijohteesta kävin kotimatkalla apteekissa hakemassa testin, jolla pitäisi pystyä saamaan tulos jo ennen kuukautisten poisjäämistä. Olen ollut jotenkin niin huonovointinen ja väsynyt, että ajattelin että se saattaisi olla oire raskaudesta. Mutta ei ainakaan näillä näkymin ole. Tavallaan olen helpottunut että tein negatiivisen jo nyt – ehkä sitä toivoa vielä voi olla. Mutta ainakaan en perjantaina voi romahtaa ihan täydellisesti, kun osa itkuista tulee jo nyt. Todennäköisesti tuntemani oireet ovat yksinkertaisesti väsymystä ja stressiä. Mutta en silti tiedä miten tästä voi päästä eteenpäin. Nyt vain paleltaa eikä itku lopu.

Wanda, me ollaan Naistenklinikalla ja olen ollut oikein tyytyväinen hoitoon. Alkuun ehkä tuntui aika orvolta kun joka kerta henkilökunnasta oli eri työpari vastaanottamassa. Nyt viimeisimmillä käynneillä oikein nauratti kun sanoivat että pyrkivät nykyään tarjoamaan tuttuja lääkäreitä, totesin vain mielessäni että olen niin tottunut vaihtuviin kasvoihin etten välitä enää. Sama kai se on kuka siellä ultraamisen tekee (tuntuu että aina on vain ultraamista), kun ammattitaitoisilta vaikuttavat kaikki. Yksi ainoa huono kokemus oli kun minulla on lääkärin soittoaika ja koin hänet todella tökerönä.

Wanda, todella harmittavaa ettei hoitoja päästä starttaamaan! Muutenkin tämän asian ympärillä elämä on yhtä odottelua. Turhauttavimpia ovat nuo ”välikierrot”, missä toivo on lähes olematon.

Tyhjä syli, eiköhän täällä vuodatus ole ihan sallittua – luultavasti meistä jokainen painii samojen tunteiden kanssa. Tulethan kertomaan, miten kävi. <3

Evelin, todella ajoissa testasit – vielä on toivoa!

Itsellä PP6 ja olot tasoittunut. Pää ja kroppa nähtävästi tottuivat lääkkeisiin. Enää rinnat kipeät ja vatsajuilimisia, jotka ovat yleisiä oireita teroluteissa.

Lohtu – kiitos kommentista. Tuntuu tosiaan jälkikäteen ihan hölmöilyltä että testasin jo. Menin vain lukemaan niitä päiviä varhaisista testeistä, että sen mukaan kolme päivää aiemmin olisi yhtä mahdollista saada tulos. Ja ajattelin että mahdollinen nega ei olisi niin paha, jos se olisi tullut jo kerran aiemmin.

Oletko/oletteko kuulleet muiden tukilääkkeiden sivuvaikutuksista, mahtavatko olla noita samoja kaikissa? Itselläni on alkion siirrosta asti ollut menkkatuntemuksia ja muljaisuja, en muista alkoivatko heti lugesteronin myötä.

Tuntuu että olen ehdottomasti kahjoimmillani nyt kaikkiin hoitoihin liittyen. Parin päivän romahdukset tulivat punktioiden aikaan, mutta en ole huomannut että pistokset/sumutteet olisivat saaneet kroppaa ja päätä näin sekaisin.

Wanda onpa teillä pitkä yritys takana ? ja varmasti ahdistavaa kun on tuollainen aikaraja. Oletteko harkinneet sen jälkeen yksityistä tai luovutettuja munasoluja? Toivotaan kuitenkin että niitä ei tarvitsisi edes miettiä vaan onnistuisitte mahd pian 🙂 ja kurja että synarela ei ollut toiminut.. Varmasti turhauttavaa kun on odottanut ja taas siirtyy.

Naistenklinikalta meillä on sekä hyviä että huonoja kokemuksia. Alkiodiagnostiikka tekee harvempi lääkäri joten meillä vaihtuu vähemmän kuin muilla. Meillä on ollut super ihana lääkäri, ihan hyvä ja tosi epäempaattinen joka suorastaan vittuili mulle ? ei osannut yhtään ottaa vastaan mitään mun huolia vaan rupesi uhkailemaan että pitäiskö koko hoito siirtää keväälle kun mulla ei selvästi henkinen kantti nyt riitä?! Jämptisti sanoin kuitenkin lopuksi että ei todellakaan siirretä. Pelkäsin hirveästi punktiota koska pelkäsin että tää lääkäri tekee sen. Onneksi ei! Ja soitin tuon vastaanoton jälkeen sinne ja juttelin yhden ihanan hoitajan kanssa ja sain mielen purettua.

Tyhjä syli, voi kurja että on ollut noin raskas mieli ? mutta tänne saa purkaa <3 teilläkin ollut jo pitkä yritys, tuo selittämätön lapsettomuus on varmasti ekstra raskasta kun joutuu elämään vielä pahemmassa epätietoisuudessa. Stressistä on tehty muuten tutkimus että se ei vaikuta hoitojen tuloksiin, joten älä soimaa itseäsi siitä turhaan <3 testasitko muuten eilen? Toivottavasti olisi nyt sun tuntemuksista huolimatta onnistanut!

Mä mietin silloin kun saatiin tietää meidän tilanteesta että kukaan joka ei ole tätä kokenut, ei voi tietää miltä tää tuntuu. Mietin että miksi ei, ja tulin siihen tulokseen että lapsettomuus kulminoituu toivon tunteeseen. Mitä vähemmän tuntee että on toivoa, sitä pahemmalta kaikki tuntuu. Ja siksi ne joilla ei itsellä ole mitään ongelmaa, ei voi ymmärtää niitä tunteita mitä se toivottomuus aiheuttaa. Koska pohjimmillaan heillä on aina se oman tilanteensa toivo tuomassa mielenrauhaa. Ja tää on kuitenkin sellainen kriisi että uskon että aivot ei vapaaehtoisesti suostu menemään siihen tilaan missä ne kriisissä on.

Olen myös miettinyt että lapsettomuutta on myös erilaista vaikka olisi näennäisesti samassa tilanteessa eli nyt vaikka ivf hoidoissa. Voi olla tosi erilaisia tunteita riippuen johtuuko lapsettomuus miehestä vai naisesta, vai onko se selittämätöntä. Ja kun tiedon voi saada pikkuhiljaa vuosien varrella tai kertarysäyksellä tai kaikkea siltä väliltä.

Lohtu ja evelin, tsemppiä piinapäiviin! Toivottavasti nyt olisi teidän vuoro! ❤️

Sattuuko täällä olemaan kuulolla enää ketään, joka olisi keskenmenon kokenut. Haluaisin vain vähän kuulla, miten teillä kuukautiset tuli sen jälkeen. Mulla on nyt 6,5 viikkoa lääkkeellisestä tyhjennyksestä ja ei näy, ei kuulu menkkoja. Kerrankin kun niitä odottaa, että pääsee uuteen hoitoon…

Beebi, todella törkeä lääkäri sulla! Meillä kaikki olleet todella empaattisia ja ymmärtäväisiä. Tosin tahti ollut hitaaan tappavaa – niinkuin varmaan kaikkialla julkisella puolella.

Itse koen meidän selittämättömän lapsettomuuten surutyöksi. Aivan kuin läheisen menettäminen, mutta tässä mukana pieni toivon kipinä, joka ei anna päästää asiasta irti. Sisällä kokoajan suru, joka ei poistu vaan tulee aina välillä pintaan. Ja että tähän kuuluu eri vaiheita, kuten vihaa, surua, kaipausta, pelkoa. Olen ollut nyt ihmeen tyyni asian suhteen, mutta uskon ettei tämä kestä pitkään.

Huomasin miten tämä kaikki on jättänyt kehoon traumat ollessani kasvojen ultrahoidossa. Se teki kipeää ja nosti oudosti mieleen sen kivun, minkä on kokenut kovakouraisissa ultrissa ja etenkin punktiossa. Aiemmin kasvohoidot eivät ole olleet kivuliaita. Ehken en enää mene toistamiseen kasvojen takia kiduttamaan itseäni. 😀

Evelin, itse en pysty käyttämään lugeja, kun rikkoivat alapään täysin (järkyttävä kutina ja kuivuus, seksi sattui ja jälkeenpäin kirveli) ja palautuminen kesti pitkään. Lugeista sain muutenkin enemmän fyysisiä ”raskausoireita” kuin näistä nykyisistä. Tosin pää ei mennyt näin sekaisin. Ja mulla kyllä ne IVF-hoitoon kuuluvat piikit kyllä vaikutti todella paljon mielialoihin ja niiden vaihteluihin. Taitaa olla aika yksilöllistä.

PP8, mulla alkoi eilen turhruvuoto. Kroppa ihan normaalin tuntuinen, eikä rintojakaan enää arista niin paljon. Muistaakseni aiemminkin siirroissa menkat alkoivat puskea läpi näihin aikoihin. Vielä ei ole toivoa täysin menetetty, mut alkaa näyttää pahalta.

Haikaraa etsimässä,mulla kesti vuoto tosi pitkään lääkkeellisen tyhjennyksen jälkeen(km.vklla 10+5) ja n.8vk siitä todettiin vielä että kohtuun jäänyt vielä materiaalia joten eikun kaavintaan.kaavinnan jälkeen meni 2 vk ja vuoto loppui,ekat menkat tuli siitä jo heti parin viikon päästä.ja oli TODELLA runsaat,yöllä meni läpi vaikka kax yösidettä oli.
Seuraavasta normi kierrosta raskauduin uudelleen letroilla, mutta alusta pitäen oli ruskeaa vuotoa ja todettiin vklla 6 tuulimunaksi. Ja eikun tyhjennykseen.tämä sujui kuitenkin hyvin ihan kotioloissa. Kierto palautui melko nopesti siihen 28 päivään mutta menkat pysyi ihan järkyttävinä monen monta kiertoa ennenkuin pahin tsunami rauhottui…
Sittemmin viime syksynä tehtiin kaksi inseminaatiota tuloksetta ja marraskuussa eka ifv(muistaakseni 10 solusta 7 hedelmöittyi, 1 siirrettiin ja 3 jäi lopulta pakkaseen) josta nyt odotellaan vauvaa syntyväksi elokuussa.
3 vuotta kerittiin olla tässä hullun myllyn rumbassa mukana.

Sabrina,mikä sinun tilanne?

Huoh tätä foorumia, aina nakkaa pihalle kun yritän kirjoittaa! ?
Paljon uusia kirjoittajia, kiva seurailla kuulumisianne ♥
Sabrina, mitä kohtalotoverille kuuluu? Pääsitkö passiin?
Minulle yritettiin luonnolliseen kiertoon, no eipä siellä johtofollia ollut joten se siitä. Nyt sain taas terolut kuurin joka nopeuttaisi uuden kierron alkua ja sit alotetaankin gonal f taas, josko niillä saataisi se ovulaatio tulemaan. En vaan meinaa henkisesti kestää tätä kun ei mitään tapahdu ?

Hei kaikki!
Mä tein reilu viikko sitten tiistaina ekan tuoresiirron jälkeisen raskaustestin, joka oli odotusteni mukaan negatiivinen. Virallisena testipäivänä torstaina sitten alkoi menkat. Tiistaina testin tehtyäni romahdin täysin – onneksi oli vapaapäivä. Itkin koko päivän ja sain useita itkukohtausromahduksia, jotka saattoivat kestää tunnin putkeen.

Nyt olen saanut itseäni kasaan jo paremmin, mutta olen jotenkin halunnut yrittää sulkea koko lapsettomuuspaskan ja kaiken tämän hoitomaailman pois mielestäni. Liian raskasta nyt. Siksi en ole päässyt tännekään kirjoittamaan, kun ei ole ollut voimia.

Maaliskuussa päästään pas:siin jos kaikki menee hyvin ja tää aika tässä välissä on turhinta ikinä. Yritän nyt väkisin keskittyä elämässä muuhun siihen asti.

Toivon kaikille paljon voimia omille poluilleen ja tsemppiä hirmuisesti!! En varmaan kirjoittele tänne nyt kauheasti ennen sitä uutta siirtoa, koska mitään uuttahan ei tule tapahtumaan asian suhteen ennen sitä. Luen varmasti teidän juttujanne täältä aina jaksamisen mukaan ja elän hengessä mukana!

Toivon paljon plussia kaikille ja palataan taas ❤

Minullakin oli testin tulos negatiivinen viime perjantaina. Sain soiton ja ohjeet että kuukautisten kolmantena vuotopäivänä voi taas aloittaa progynovan ja ilmoittatua uuteen passiin. Olin täysin varma että kuukautiset eivät tapansa mukaan alkaisi ainakaan viikkoihin, ja sainkin luvan odotella viikon päivät ja sitten tarvittaesa jos vuoto ei ala soittaa ja pyytää ohjetta keltarauhashormonikuurista. Ihme kyllä tiputtelu alkoi jo sunnuntaina ja ensimmäinen vuotopäivä oli maanantai.

Ajastin taas tutut kännykän muistukset lääkkeiden napsimiselle ja aloitin uuden hormonihöyryisen pyrähdyksen. 15.2 on ensimmäinen ultra jossa katsotaan taas kohdun limakalvon tilanne.

Tänään kun ensin ilmoittauduin ja minulle soitettiin takaisin, oli soittajana tuttu sairaanhoitaja joka on ollut töissä kummassakin puktiossani (molemmat painajaista). Puhelu oli tavanomaisesta poiketen pitkä ja juttelimme voinnistani ja hoitojen herättämistä tunteista. Tähän asti siis Naikkarin soitot ovat olleet kahden minuutin ajanvarauksia seuraavaan tutkimukseen. Tuntui hyvältä kun sai jutella, mutta reagoin empaattisuuteen itkemällä, eikä siitä itkusta tullut loppua koko päivänä. Lopulta lähdin töistäkin pois sairaana, kun en vain saanut itkua loppumaan. Jostain syystä uuteen siirtoon ilmoittautuminen oli rankempaa kuin nega, tai luultavasti olin perjantaina vain niin turta että tunteet tulevat pintaan vasta nyt.

Tyhjä syli, tsemppiä ja jaksamista! Toivottavasti saat ajatukset pidettyä jossain mielekkäässä nyt ja akut ladattua tulevaa passia varten. Kirjoita taas kun tuntuu siltä!

Tämä foorumi on kyllä teknisesti raskas.. Itse saan tämän toimimaan niin että kirjaudun sisään, etsin tämän keskustelun ja päivitän sivun. Se siinä matkalla tähän keskusteluun aina ”unohtaa” sen kirjautumisen mutta muistaa taas kun päivittää.

Onpas monilla nyt ikävää odottelua ja lykkääntyneitä hoitoja ? tsemppiä odotteluun ❤️

Tyhjä syli: ikävä kuulla ettei onnistunut ? onneks sulla oli vapaapäivä niin että pystyit ottamaan aikaa itselle. Ja onneksi teillä on PAS edessä!

Lohtu: onko sulla jotain lugejen tilalla? Mietin että onkohan sulla riittävä lääkitys jos vuotaa läpi..

Meillä oli tänään ERA tutkimus. En halua nyt ketään pelotella mutta sattu ihan hirveästi ? menetin ihan kontrollin kun sattu niin paljon. Onneks oli kuitenkin aika nopea juttu ja sen jälkeen oli ehkä 10 min kk-kipumaista tuntemusta sitten ei enää kipua. Katetrilla mentiin siis kohtuun sisään ja sieltä jotenkin imettiin sitä limakalvoa ja se oli se osuus joka sattui.
Tulokset tulee sillein että ehkä just ja just ehtii seuraavan kierron alkionsiirtoa varten.. ? Luulin että tulis nopeammin. En jaksais tätäkin taas jännittää että lykkääntyykö siirto.
Nyt yritän lugeilla ajoittaa seuraavan kierron niin ettei siirto osuisi viikonlopulle.

Pakko sanoa vielä teille kaikille, että kiitos paljon tuesta ja empaattisuudesta ❤ Tuntuu niin älyttömän hyvältä, ihan kuin siellä olisi porukka ystäviäni, jotka aina vaan jaksaa ymmärtää ?

Ja pahoittelut Evelin sinullekin negasta 🙁 Tiedän niin tuon tunteen, että toisen ihmisen empaattisuus usein jostain syystä avaa hanat. Onneksi pääsette jo tästä uudesta kierrosta uuteen passiin!

Beebi, kauhealta kuulostaa tuo era. Olen aiemminkin kuullut että se on hirveä toimenpide! Mieti että onneksi se on nyt takana ja kestit sen todella reippaasti! Toivotaan todella, että tulos tulisi ajoissa!

Sabrina, voimia teille odotteluun. Todella turhauttavaa tuollainen. En ollut itse aiemmin edes tajunnut että noinkin voi käydä, ja aloin pelkäämään että näinköhän noin käy omallekin kohdalle vielä. Toivotaan, että ensi kierrossasi kävisi parempi tuuri!

Useasti etenkin kun meen illalla nukkumaan, mietin että tälläkin hetkellä monta muutakin naista makaa omissa sängyissään menossa nukkumaan, sydämessään sama suru kuin mulla. Että ei kyllä tässä meidän lapsettomuusveneessämme kukaan seilaa yksin ?

Tyhjä syli ihana kuulla, toivottavasti tämä tauko tekee hyvää ja saat hetkeksi muuta mietittävää ❤️ mua taas lohdutti hirveästi toi mitä sanoit että ei olla yksin ❤️

Mulla oli pitkään parempi mieli kun olin toiveikkaampi noiden hoitojen suhteen mutta suunnilleen siitä erasta lähtien ollut tosi synkkä mieli. En tiiä mikä siinä alunperin oli syynä mutta tuli sellanen kisaväsymys. En jaksaisi enää tätä lääkkeitä kellon kanssa ja kaikenmaailman kivuliaita toimenpiteitä, lääkärissä ravaamista ja yrittämistä elää terveellisemmin.
Sen jälkeen sisko kertoi olevansa raskaana. Se ei tunnu yhtä pahalta kuin se kaveri joka kertoi vähän aikaa sitten. Tämä on siskon toinen lapsi ja ensimmäistä odottivat suunnilleen yhtä kauan kun meillä on nyt mennyt ja kevyillä hoidoilla sai alkunsa. Tämä toinen tuli helposti. Mutta hän siis tietää itsekin jotain lapsettomuudesta ja on ollut mulle miehen lisäksi suurin tuki. Se vaan herätti mussa hirveän surun omasta tilanteesta ja tajusin myös että nämä asiat täytyy varmasti kohdata kunnolla vaikka tulisinkin raskaaksi. Ei tämä kaikki suru ja nämä kokemukset siihen pääty. En tiedä myöskään vielä kuinka paljon haluan siskolleni jatkossa jakaa näitä asioita.
Viime päivät on siis menny syvissä vesissä ja päätin myös pitää lomaa mun terveellisistä elintavoista joten suklaa on ollut lohduttamassa ?

hiphei, vihdoin pääsin kirjautumaan tänne. Aloitin jo uuden keskustelun ja toivoin, että täältä löytäisitte sinne… 🙂

Tätä kirjottelin jo tonne nelosketjuun, kun meni hermo ja en päässyt tähän ketjuun kirjottamaan:

Ja jatkan tässä vielä pitkästä aikaa omasta tilanteesta. Me ollaan taas hoidoissa, menkat tuli keskenmenon jälkeen vihdoin ja nyt yritän saada munasoluja kasvamaan piikitellen itteäni. Nyt oli näkyvillä vain 7 kpl, joka tuntuu vähältä viimekertaiseen verrattuna (19), mutta lääkäri oli toiveikas, sillä viimeksi ei ollut montaa kypsää. Keräys on näillä näkymin edessä maanantaina. Aluksi suunniteltiin perjantaita, mutta siirtynee maanantaille. Huomenna selviää. Saapi nähdä miten käy, nyt vielä tunteet aika rauhalliset, ei edes kovin odottavat, suoritan vaan ohjeiden mukaan ja toivon parasta, mutta en odota ainakaan vielä mitään. Usko kovilla, että nyt onnistuisi. Ja jos onnistuisi raskautumaan, niin usko, että se pysyisi kyydissä. No päivä kerrallaan.

Moi! Olen uusi käyttäjä täällä ja kirjoitan ensimmäistä kertaa. Vol 4:een en pystynyt kirjoittamaan, joten kirjoittelenpa tänne, toivottavasti joku eksyy lukemaan ja kommentoimaan.

Taustaa sen verran, että täytän tänä vuonna 37 v. ja yritystä takana aika tarkalleen 1,5 v. Syytä lapsettomuudelle ei ole löytynyt ja kaksi tuloksetonta inseminaatiota on tehty. Seuraavaksi IVF:n hoidonsuunnittelu ja ensimmäinen IVF vielä keväällä tulossa. Jännittää tosi paljon. Erityisesti jännittää lääkkeiden haittavaikutukset (mieliala, kivut), poissaolot töistä sekä tietysti itse lopputulos eli tulenko vieläkään raskaaksi. Onko teille muille tullut mielialan vaihteluita IVF:n lääkkeistä? Oletteko kertoneet hoidoista työnantajalle? Kuinka paljon etukäteen punktion ajankohdan saa tietää?

Hei Anselmiina! Tämä foorumi on tosiaan välillä aika hankala, mullakin oli varsinainen taistelu taas päästä tähän ketjuun kirjautuneena. Huomasin viestisi kuitenkin kun tästäkin ketjusta tulee vastausilmoitus sähköpostiini vielä.

Mulla ei tuntunut tulevan sivuvaikutuksia ivf lääkkeistä hoitokaavojen aikaan. Tosin voi olla että aika kultaa muistot tai en vain osannut yhdistää olojani lääkkeisiin. Meille tehtiin siis v2018 (jos nyt muistan ulkoa oiken) kaksi hoitoa lyhyellä kaavalla joista ensimmäisessä ei päästy punktioon yhden isoksi karanneen rakkulan takia, ja toisessa ei löytynyt punktioiduista rakkuloista ketään sisältä. Pitkällä kaavala sitten saatiin todella paljon rakkuloita ja niistä (olen unohtanut määrät) lopulta kolme hedelmöitettyä ja pakkaseen. Eli olen käynyt läpi sekä lyhyen että pitkän kaavan, enkä muista eroja tuntemuksista. Mitä nyt pitkä kaava tuntui kirjaimellisesti pitkältä nenäsumutteineen verrattuna lyhyeen kaavaan!

Viikon jolle puktio suunnitelman mukaan sijoittuu saa tietää suunnittelu- tai pistosten/sumuttelujen aloituskäynnillä. Tarkka päivä tulee tietoon sitten vasta sitä varten tehtävässä ultratutkimuksessa riippuen siitä miten rakkulat kasvavat. En nyt muista tarkemmin ulkoa. Mutta vois siis vaatia useamman seurantaultran siinä kasvattelujen lomassa ja annoksiin voidaan tehdä muutoksia.

Itse en kertonut töissä kuin yhdelle lähimmälle työkaverille, siinä vaiheessa kun tuli tarve selittää sitä miksi tuleville viikoille on vaikea suunnitella töitä (eli koska en tiedä mille päivälle juurikin punktio menee ja miten se menee). Sairaslomatodistuksessa sitten toki näkyy koodi työnantajalle, mutta minulta ei luonnollisesti siitä mitään kyselty. Itse asiassa kerroin esimiehelle lapsettomuushoidoista vasta tämän vuoden alussa ensimmäisen tuloksettoman pakastealkion siirron ja stressaavan työtilanteen jälkeen kun päätä alkoi kiristellä siihen malliin että olin hetken sairaslomalla. Työni kun on sellainen, että saatoin hyvin leimata itseni ulos kesken päivän muutamaksi tunniksi ja tehdä tunnit sitten myöhemmin takaisin että pääsin ravaamaan Naistenklinikalla.

Hei Evelin!

Kiitos nopeasta vastauksesta 🙂 Eihän mielialan vaihteluista aina tiedä, mistä ne johtuvat…Voi johtua ihan tilanteesta itsestäänkin tai lääkkeistä. Itselläni myös PMS aiheuttaa heilahteluja mielialassa 😉 Kiva kuulla, ettei IVF:n lääkehoidot automaattisesti tarkoita oireita!

-Anselmiina