Etusivu Keskustelu HEDELMÖITYSHOIDOT IVF kevät/kesä 2015

Luet parhaimillaan 288 vastausketjuja
  • Julkaisija
    Artikkelit
    • #7268
      Lumikko
      Osallistuja

      No yritetään nyt luoda uutta ketjua IVF-hoidoissa tavalla tai toisella kevään ja kesän 2015 aikana seikkaileville.

    • #7269
      Lumikko
      Osallistuja

      Oma tilanne on nyt se, että päästään vihdoin PAS:on!! Oli aika tuuria nyt vihdoin matkassa, että vappu ei tätä sotkenut. Nyt siis positiivisin mielin ensi viikkoon.

      Onko teillä muilla muuten kokemusta sekä Lutinuksesta että Lugesteronista? Minulla vaihtui nyt Lugesteroniin. Oletan sen olevan yhtä ällöä kuin Lutinuksenkin, mutta olisi tietysti kiva kuulla kokemuksiakin, jos on ollut jotain sivuoireita tms.

    • #7271
      Vohveliini-
      Osallistuja

      Heips! Oon pitänyt hiljaiseloa kun välikierto meneillään eikä mitään ihmeempiä kuulu. Ensi kiertoon olis tarkoitus tehdä sitten pas joko luonnolliseen tai lääkkeelliseen. Maanantaina lääkäri, saa nähä mitä sanoo, mulla ny jo kp 22 eikä ovista ole näkynyt. Tylsää kun kierrot venyy!!

      Onnea matkaan Lumikko! Tehdäänkö lääkkeelliseen vai luomukiertoon?

      • #7282
        Lumikko
        Osallistuja

        Luomukiertoon, eli vaan tuo Lugesteron tukemassa.

    • #7272
      luppa77
      Osallistuja

      Kiitos, kun olette luoneet uuden ketjun keväälle ja kesälle 2015!

      Meillä menossa ensimmäinen ivf-hoito pitkällä kaavalla. Punktio piti olla maanantaina, mutta kehitys ei ollut vielä tänään perjantaina riittävää. (limakalvo liian ohut ja munasolut liian pieniä punktioon).
      Nostettiin Puregon 250 yksikkköön. Olen levollinen ja luottavainen, että ensi viikolla olen torstaina punktiossa. Toivon, todella, että vappupyhä ei sotke asioita.
      Nyt jo tässä vaiheessa olo turvonnut ym. Tuntuu alavatsassa tuntemuksia.
      Sain lisäksi sumutteet. Aikaisemmin otinkin tämän hormoonin isona kertapistoksena.

      Hyvää viikonloppua kaikille!

    • #7273
      luppa77
      Osallistuja

      Jaksamista hoittoihin. Pettymyksiin lohtua.

      Iloa ja onnea keväälle ja kesälle 15. Plussatuulia, sekä sitä, että alkiot kiinnittyvät hyvin ja kaikki päättyy onneen.

      Myöskin toivon kaikille onnea jo labraan munasolutasolle!

      • #7280
        Parisienne
        Osallistuja

        Hei, ”kiva” uusi ketju. Ainakin helpompi lukea.

        Luppa letkeää ekan punktion odotusta, toivotaan hyvää tulosta!!

        Vohveliini kiva kuulla sinusta.

        Itsellä kierto venyi ennätyslukemiin, halusi ilmeisesti antaa päälle aikaa joka teki hyvää!! Nyt odotellen viimeistä pakkasukkoa..Ei kovin suuret odotukset mutta yritän olla positiivinen 🙂 Jos tämäkään ei onnistu niin kesää taukoa ja elämän kokoamista taas ja syksyllä ehkä seuraavaan hoitoon…

        Vauvauutisia satelee taas joka puolelta, mutta prosessi etenee enkä enää purskahda itkuun vaan saatan vaan lohduttaa itseäni sillä ettei se minun elämästäni ome pois tai liity minuun mitenkään!!

        Jokaisella on elämässä omat ristinsä kannettavina toisilla enemmän kuon toisilla mutta kaikilla on jotain, minulla on nyt tämä. Tai meillä on siskot tämä asia.

        Mukavaa viikonloppua, tehdään jotain sellaista mistä tulee hyvä olo!!

    • #7281
      Parisienne
      Osallistuja

      Lumikko sinulle myös onnea passiin!!

    • #7284
      Salvia80
      Osallistuja

      Kiitos Pullervolle tsempeistä, jos tänne vielä kurkkii!

      Lumikko, oon aina ihmetellyt, että lugesteroneja inhotaan useissa keskusteluissa, joita olen vuosien saatossa lukenut. Odotin näiden perusteella, että ne ovat jotain tosi ällöjä, mutta aika pientä kaiken muun säädön suhteen. Esim. itsellä Pregnylin pistäminen on jotain ihan älyttömän hankalaa kun purkit on niin pieniä ja tarttuvat kiinni sormiin.
      Lutinuksesta ei siis kokemusta, mutta Lugesteroneista tuli lievää päänsärkyä aina kun laitoin ne aamuin illoin ja tulihan niistä varmaan niitä ”raskausoireita”. Vaikka vaikeaa on sanoa, mikä johtuu mistäkin kun niin paljon hormooneita kroppaan laitetaan.
      Ehkä eniten ärsytti se, että niitä piti jatkaa verikokeen tuloseen asti, vaikka tiesi jo, että pettymys on tulossa. Kalliitahan ne ovat pidemmän päälle käytettynä, mutta ihan siedettäviä kun tietää mitä varten niitä pitä käyttää.

      Aurinkoista viikonloppua! Hienoa, että saatiin uusi ketju!

    • #7285
      Lumikko
      Osallistuja

      Kiitos kommenteista Salvia80! Ehkä eniten hämmästelin, että nehän voi siis ottaa suun kautta. Mutta olen siinä uskossa, että tässä tapauksessa paikallisesti kuitenkin, vaikkei poliklinikalta mitään sanoneetkaan. Lutinusten mukana on asetin, näissä ei. Eli toivottavasti sen saa ujutettua tarpeeksi syvälle ettei tipahda pois.
      Lutinuksetkin oli aika ällöjä, ei niinkään laittamisen vaan tuottamansa möhnän takia. Tosi inhottava tunne lähes koko ajan niistä. Ja juu, ne ”raskausoireet” myös 🙂

    • #7287
      Salvia80
      Osallistuja

      Vielä Lumikolle Lugestroneista,

      Ei ne tipahda, kun laittaa viimesenä just ennen kuin menee nukkumaan ja jos on aamulla määrätty ottaan, kuten usein on, voi vaikka pistää herätyksen tuntia aikaisemmin ennen normi heräämistä ja käydä laittamassa ja mennä takaisin nukkumaan niin ne ehtii vaikuttaa jo vähän aikaa vaakatasossa.
      Tokihan nekin sulaa sitten pois, mutta olen lukenut jonkun palstalaisen saaneita neuvoja, että vaikka ei ehtisi tätä edellä mainittua toteuttaa aamulla, niin kyllä ne vaikuttaa.

      Eikö lääkeohjeistuksessa lue mitään? Muistaakseni siihen missä on se nimi lappukin, niin siinä oli et aamuin illoin emättimeen tai vastaavaa. Mutta joo olen kuullut myös suun kautta otetettavista, itsellä vain pari kokemusta ja aina alapään kautta.

      Varmaan yksilöllistä nuo oireet ja muut tuntemukset, mutta mulle tää lääke oli helpoimmasta päästä. Onnea PAS:iin! Pidetään peukkuja!

    • #7288
      Salvia80
      Osallistuja

      Parisienne,

      Mulla kanssa vauvoja tulossa pari kappaletta lähipiiriin, ja nyt tuntuu, että mun isällä on tästä joku ongelma, kuulen sen äänestä kun se jotenkin vaikeasti on tiedottanut näistä mulle puhelimessa. Tyyliin , että olis yks juttu…No ehkä sekin kun tää toinen on mun 9 vuotta nuorempi serkku, jolle tulee jo toinen, pistää miettii ja kun hän itsekin vanhenee. Ja pelkään, että se pian kysyy jotain asiasta, sen vaan aistii.
      Ei siis asuta samalla paikkakunnalla.Eikä tiedä mitään näistä meidän jutuista, mutta aistin sen. Meillä on aina ollut jonkinlainen yhteys. Esimerkiksi kun karattiin salaa naimisiin 10 vuoden seurustelun jälkeen, se tuumas mulle jälkikäteen, että hän sai keväällä etiäisen asiasta.

      On varmaan joutunut vastailemaan jossakin mummo/pappa- porukassa, että ei mulla ole lapsenlapsia. Kaikille kohtalotovereille paljon tsemppiä ja lääkäriäni lainatakseni, aina pitää olla toivoa.

    • #7290
      Felia
      Osallistuja

      Mulla on ollut Lugesteron kolmesti päivässä eli keskellä (työ)päivääkin on joutunut niiden kanssa pelaamaan. Itsekin pohdin alunperin, että jääkö niistä mitään sisälle. Klinikalta vastattiin, että ulos valuva osuus on lähinnä niitä sidosaineita ja että lääkeaineet kyllä imeytyy riittävästi.

      Tsemppiä kaikille hoitoihin! Meillä jouduttiin mun terveysongelmien takia hoitotauolle, joka luultavasti jatkuu vielä jonkun aikaa, kierron tai pari (kaksi edellistäkin meni ohi toisen ongelman aiheuttaman tulehduksen ja sen lääkityksen vuoksi). Harmittaa, mutta ei sille mitään voi. Oon keksinyt itselleni kaikkea kivaa tekemistä ”tässä odotellessa” ja oikeastaan oon ihan positiivisella mielellä.

    • #7306
      pirkko83
      Osallistuja

      Itellä on parempia kokemuksia lugesteroneista. Tuntuu että lutinukset ”töhrää” enemmän, mutta mielekkäämpi kuitenkin asettaa. Mulle on itelle käyny näin en tiijä onko tukilääkkeestä johtuvaa vai mistä.
      1. ivf lutinus–> nega
      2. ivf lugesteron–> plussa (km rv 5 jotain)
      2. ivf:n pakkasukko–> lutinus–>nega
      3. ivf lugesteron–> plussa ja nyt rv 13+5

      Kun menin kolmanteen ivf vaadin saada luget, koska oli se fiilis että niitten avulla tärppää 🙂 Ja toisekseen sain lutinuksesta hiivaoireita. Niin ja tiedän tuon tunteen, kun ”tavaraa” vaan valuu et jääkö sinne sisälle mitään, mutta kyllä sinne tosiaan jää. Niin ja toinen miksi kuitenkin tykkäsin lugesteroneista enemmän oli se et pystyi kohdun kaulaa tarkailemaan samalla. Molemmilla plussa kerroilla kohdunkaula vetäytyi toosi ylös niin ylös etten saanu lugea laitettua sen taakse. Näinpä jos pystyi päättelee et plussaa taitaa tulla 🙂

      Paljon tsemppiä teille kaikille hoitoihin ja tarrasukkia siirtoihin 🙂

    • #7330
      Miriam
      Osallistuja

      Salvia80, sama kokemus, että kuulemani/lukemani perusteella odotin lugejen olevan jotain toosi ällöä. Siihen verrattuna ei ollut! Eli suhteellista tämäkin. 🙂

      Salvia80, jännä isäjuttu! Kerrothan miten etenee! Mulla samantyyppinen: isä keksi yhtäkkiä, että nyt tyhjennetään 20 vuoden takaiset varastot leluistani ja otti useaan otteeseen yhteyttä kysyäkseen, mitä niille tehdään. Menin tietenkin ihan vaikeaksi.

      Felia hieno asenne. Toivotaan että paranet pian ja että odotellessa lepoilu tekee hyvää niin henkisesti kuin fyysisesti.

      Huomenna IVF-suunnittelukäynti julkisella. Ajattelin mennä, vaikka yksityisellä meinaan tokankin IVF:n tehdä. Ainakin voin kysyä, onko julkiselle vielä mahdollisesti tulemista vielä parin epäonnistuneen IVF:n jälkeen. Ja sanoa tällä kertaa suorat sanat, jos lääkäri on taas epäkunnioittava tai käyttää valtaa. 😛

    • #7335
      Pinpin
      Osallistuja

      Tervens taas! Olen ollut hiljaa kun ei ole ollut mitään kerrottavaa. Viikko sitten pistettiin procen, tänään alkoi kuukautiset ja vappuaattona ultra. Nyt taas tiedossa IVF, tukena disperin ja kortisooni. Saas nähdä kuinka käy.

    • #7337
      Salvia80
      Osallistuja

      Kiva kuulla teistäkin Miriam ja Pinpin!

      Tulkaahan kertomaan kuulumisia miten asiat etenevät!

      Miriam Joo isät on hassuja, ja eläkeiässä on enemmän aikaa pohtia maailmanmenoa ja varmaan sitä vertailee mitä ympärillä tapahtuu muiden samanikäisten perheissä. Toivon, että se keskustelu ei ihan vielä olisi edessä. Sitten jos jonain päivänä se ihme tapahtuisi, voisin asiast kertoa.

      Onhan se poikkeavaa, että 35-vuotiaalla ei ole lapsia…niin se vain on tässä yhteiskunnassa.

      Nyt toivon, että neljä viikkoa menisi pikakelauksella, onneksi töissä on kevätkiireet, niin aika kuuluu kuin siivillä. Lomaa odotellessa!

    • #7352
      Pinpin
      Osallistuja

      Eilen ultra ja taas mennään. Sain päättä alkaako pistely eilen vai ensi viikolla. Otin eilisen jotta pääsee taas vauhtiin. Ens to seuraava ultra ja jos hyvin menee niin sitä seuraavalla viikolla sit toimenpiteet 🙂 Katotaan kuin akan käy.

    • #7354
      MsFields
      Osallistuja

      Moi,
      Liityn uutena tänne. Alkaa pää hajoilla niin paljon, että rupesin jo kattelee vertaistukiryhmiä, mutta jos täältä aloittais. Olen myös varonnut nettiryhmiä, sillä jossain vaiheessa huomasin kirjoitusten seuraamisen ja jatkuvan omien olojen analysoinnin stressaavan enemmän kuin pään stressitaso antaa myöten. Joten ehkä olen täällä vain vähän aikaa.

      Mä oon kohta 33v ja mun mies 40v. Ollaan yritetty lasta vuodesta 2/2013. Tutkimuksiin päästiin 2014, jolloin lääkäriltä tuli myös lausunto ettei luomuraskaus tule meillä onnistumaan, ja 2015 alkoi sitten IFV -hoidot (ICSI), elikkä juuri parhaillaan menossa. 29.4. olin munasolupunktiossa, eli kaikki mahdolliset ja mahdottomat hormonimömmöt on pistetty ja suihkuteltu ja huomenna alkaa Lutinol (tai joku vastaava). Punktiossa löytyi 14 munarakkulaa, joista 10 munasolua ja eilen lääkäri soitteli, että 4 munasolua jatkaa näistä eteenpäin. Viljely tehdään pitkän kaavan mukaan koska vaput, eli blastokysta siirretään 4.5.

      Huolettaa niin maan perkeleesti, etten jaksa miettiä mitään muuta. Joo tiedän, että pitäisi keksiä muuta tekemistä ja liikkua sun muuta. Ja nämä hormonitkin varmaan vaikuttaa, itkettää koko ajan. Lisäksi mies on koko ajan ollut töissä.

      Punktio ei ollut itsessään kivulias niin kuin eräs lääkäreistämme (meillä on lääkärit HUSissa vaihtunut jo varmaan 10 kertaa, i am not kiddin’) varoitteli, vaan lähinnä jälkifiilikset on ollut kivuliaita, vatsaan sattuu, ja syöminen turvottaa niin paljon ettei oikein jaksa liikkua. No mullahan on vielä virallisesti saikkupäivä tänään.

      En ole stressannut tätä projektia koko 2014 koska lähinnä olen odotellut että alkaa IFV ja tämä on meidän ainoo vaihtoehto. Nyt kaikki toiveet ja odotukset on kasautunut tähän hoitoon ja se surettaa ja musertaa. Koko ajatus siitä että me ei saada lasta. Saadankohan ikinä.

      Olen yleensä positiivinen ja tulevaisuuteen luottavaisesti suhtautuva. Ja kertonut tästä projektista about kaikille, perheelle, töissä ja lähimmille kavereille. Nyt alkaa luottamus vaan hieman rakoileen. Noh päivä ja toimenpide kerrallaan tässä on menty. Täytyy vaan muistaa se, eikä maalailla mustia pilviä kun taivaskin on noin sininen.

      Rakkautta ja voimia, jaksamista jokaiselle. Ei tämä ole helppoa.

    • #7363
      Lumikko
      Osallistuja

      Tervetuloa mukaan MsFields!

      Alkionsiirto oli tällä kertaa lähellä epäonnistua, kun katetria ei meinattu saada kohdunsuun läpi. Eipä tätä vaivaa ole ennen ollutkaan. Piti vaihtaa instrumentteja ja alkio kävi välillä takaisin labrassa. Ja oli kyllä erittäin, erittäin kivuliasta ja kivut jatkui siitä vielä pari tuntia. Lopulta kyytiläinen saatiin paikoilleen kuitenkin, toivottavasti ei liikaa pelästynyt 🙂

      Jälleen kerran olen ajatellut, etten testejä turhaa tekisi, mutta enpä tiedä pystynkö siihen tälläkään kertaa. Verikoe viikon päästä maanantaina, joten nyt kuuluisat piinapäivät ja kova yritys elää normaalisti. Mitä ikinä se tarkoittaakaan…

    • #7375
      Miriam
      Osallistuja

      Tervetuloa MsFields!

      Pidäthän Lumikko meidät kärryillä tunteista ja tiedoista!

      NKL-käynti viime viikolla oli positiivinen kokemus. Lääkäri osasi asiansa, oli kiinnostunut, eikä suhtautunut minuun lainkaan alentuvasti tai toruvasti. Sanoi jopa, että julkisen ja yksityisen välillä vaihteleminen on täysin hyväksyttävää.

      Huomenna yksityisellä suunnittelukäynti, ja päätän sitten, kummalla tehdään. Ehkä kallistun julkiselle: kuitenkin kyseessä vielä perus-IVF, ja jos taas sama tulos, että solut eivät jakaudu, niin eipä kai siihen hirveästi voi klinikka vaikuttaa. Raha(npuute)kin on alkanut vähän stressata ja valvottaa. On kyllä mukavaa vaihtelua murehtia öisin rahasta (joka on omilla teoilla ratkaistavissa) eikä päällimmäisenä joka sekunti eksistentiaalisesta lapsettoman merkityksettömyydestä.

      Onko kenelläkään kokemusta IVF:stä julkisella vs. yksityisellä?

    • #7379
      Lumikko
      Osallistuja

      Tuntemuksia ei kauheasti ole. Välillä paleltaa, välillä ei. Nyt tänään on alkanut vähän tuhruista vuotoa. Eilen juili ja nipisti oikein kovastikin välillä mahaa.

      Minulla ei ole kokemusta kuin julkiselta puolelta. Ainoa mihin turhaudun, on se hoidon hitaus. Aina pitää olla taukokiertoja hoitojen ja siirtojen jälkeen. Toisaalta, enpä itse ainakaan osaa ottaa kantaa siihen, että onko se hyvä vai huono asia. Asiantuntemus ja osaaminen ovat varmasti aivan yhtä hyvät varmasti molemmilla puolilla.
      Itse en (ainakin näin kuvittelin) niin hirveästi kaipaa sitä henkistä tukea, mutta sitä ei tosiaan julkisella puolella saa _yhtään_. Mutta muutoin luotto henkilökuntaan on kyllä kova ja esim. punktiot ja siirrot toimivat kyllä prosessina mielestäni hienosti. Olen siis HUS:issa hoidoissa.

    • #7381
      MsFields
      Osallistuja

      Tsemppiä Lumikko Toivotaan parasta!
      Saadaan jännitellä sitten samoihin aikoihin.
      Mulle siirto tehtiin tänään. Kaikki meni ihan hyvin. Sellainen olo vaan, että pelkään aivastaakin ettei se vaan lennä sieltä pihalle >.<
      Jaa tietty kauheen itkuinen ja epätoivoinen, lääkäriltä lähtiessänikin itkin siellä käytävillä, ja automatkalla ja aina vähän väliä. Vaikka tästähän tämä toivominen vasta alkaa. Jos mä saisin vaikka nuo mun aivot väännettyä järkevään asentoon enkä surkuttelis koko ajan 🙂

      Meidän 4 blastokystasta siis kaksi putosi pois pelistä, yksi siis siirrettiin ja yksi jäi vielä viljelyyn. Saas nähä meneekö se pakkaseen asti. Että semmosta.

      Miriam ei oo kokemusta yksityisistä. Mäkin oon miettinyt, saisko sielä hieman yksilöllisempää hoitoa ja kontaktia. Aika liukuhihnalla tuolla NKL:llä mennään, en ole näissä ultrissa ja lääkärin vastaanotoilla varttia pitempään ehtinyt ihmettelee, kun alkaa tiukka tuijotus ja ”noniin, näemme sitten”. Tosi mukavia on kaikki ollut, mutta meillä oli tänään sitten 11:s lääkäri ja taas uusia hoitsuja. Mistä ne niitä repii! Toki uskon, että HUS:illa on ammattitaitoista väkeä, tunkua tuntuu olevan, kun noin paljon potilaita hoidetaan niin kyllä mä luotan. Mutta mäkin oon ihmetellyt tuota hidastelua, yhtäkään ylimääräistä labraa ei ekana vuonna vahingossakaan määrätty, siellä sitten ravattiin pelkissä tutkimuksissa kokonainen viime vuosi. Mutta saamme olla kiitollisia laadukkaasta ja (suht.) ilmaisesta hoidosta.

      Sydämiä ja toivonkipinöitä kaikille !

    • #7382
      Pinpin
      Osallistuja

      Tervetuloa MsFields Pidän peukkuja jotta alkio pysyy matkassa vielä pitkän matkaa 🙂

      Lumikko Miten voi olla että teillä nyt haastaa? Onneksi on alkio matkassa ja toivotaan et tuhnut on ihan vaan kiinnittymisvuotoa, eikös se oikeastaan sellainen hyvinkin ajallisesti voisi olla? Toivotaan!

      Miriam Hyvä että te pääsette hoidoissa eteenpäin. Tsemppiä tulevaan!

      Omaa napaa. Torstaista pistetty, syöty kortisoonia ja disperiniä. Koko sen ajan ollut tosi kuvottava olo varsinkin iltaisin. Tänään jouduin pistään töissä ja jesta et oli tuskaa olla vikat 1,5 h töissä. Pariin otteeseen ollut kaksinkerroin lattialla yms. Onneksi saa tehdä yksin töitä niin ei kukaan ihmettele. Toivotaan et torstaina näyttää sit hyvälle myös ultrassa.

    • #7390
      Salvia80
      Osallistuja

      Tervetuloa MsFields ja peukkuja Lumikolle!

      Koitahan jaksaa Pinpin, olet kyllä sitkeä sissi!

      Miriam, osaatte tehdä varmasti teidän kannalta oikean valinnan, nämä ovat aina niin monitahoisia juttuja. Mutta jos lääkäri on miellyttävä, se on iso plussa.

      Minä vasta lääkkeidenhaku vaiheessa, olen lykännyt sitäkin monta päivää, kun jääkaappi täyttyy niin mukavasti niistä ja vielä ei ole ihan h-hetki..pistelyn aloittamiseen.

    • #7402
      Inkeri
      Osallistuja

      HEI KAIKKI!

      Tämä on ensimmäinen kerta ikinä kun kirjoitan mihinkään keskustelufoorumiin. Taustalla olen pyörinyt jo vuosia mutta jostain syystä en ole rohjennut kirjoittamaan..
      Olen 33v. ja mieheni yli 45v. Perheenlisäys on saanut luvan tulla kesällä 2010 mutta vielä ei ole minkäänlaista plussantapaistakaan ruudussa käynyt. 2014 syötiin clomeja 6-7 kiertoa ja julkisen puolen hoitoihin päästiin joulukuussa -14. 1/2015 tehtiin yksi inssi mutta lääkäri ei ollut kovin toiveikas, koska mitään suurempaa vikaa/syytä lapsettomuuteen ei löydy ja yritystä on takana niin kauan. Minua alkoi kuitenkin hoidot huimaamaan ja halusin ensin yhden inssin ennenkuin lähdetään rankempiin.

      Noh, tänään oli se päivä. Ensimmäiset sumutteet synarelaa meni aamulla nokkaan eli pitkä hoito alkoi. 19.5 on ensimmäinen ultra. Oireet jännittää ja pää on aika sekaisin. Toisaalta on hurjat toiveet hoidon onnistumisesta ja toisaalta ei pitäisi ladata tähän nyt liikaa, ettei tipu sitten niin korkealta.

      Viimeisen vuoden aikana olen vasta pystynyt kertomaan tästä laajemmin ystävilleni ja läheisilleni. Kertominen on kyllä helpottanut oloa kun ei tarvi enää salailla. Tosin aika reipasta esitän eli se miten paljon sattuu, ei ole kuin muutaman lähimmän tiedossa. Tukea ja tsemppiä olen kovasti saanut ja ihmiset ovat aidosti kiinnostuneita mitä nyt tapahtuu. Siskoni ei kyllä tiedä vieläkään. Tuntuu niin vaikealta kertoa kun hän sai viime syksynä vauvan.

      Mukavaa kuulla muiden samassa tilanteessa elävien mietteitä ja jännittää yhdessä. Oltaispa me kaikki äitejä 2016!

    • #7405
      luppa77
      Osallistuja

      Jokaiselle toivon plussaa, ja kiinnittymisiä. Eka punktio oli todella iisi. Tänään alotin Lugesteronit ( 2 illalla ja 1 aamulla). aion noudattaa ohjettanne laittaa aamuinen tuntia ennen kuin nousee sängystä.

      12 munasolua tuli punktiosta, mutta suurin osa oli raakoja. Eli 5 yritettiin hedelmöittää ja tuloksena 2 hedelmöittyi. Olen aivan huolesta syrjälläni, kun tulos on noin huono.

      Kuulemma se ,että munasolut kypsytetttiin pitkällä kaavalla, jätti suurinman osan raaoiksi. Todellakin toivon, että tuoresiirto tai viiminen pakkasesta tuottaa tuloksen. Punktiota en pelkää yhtään. Toivon, vaan että seuraavaksi hedelmöittyneiden alkioiden määrä on paljon runsaampi.

      Tietenkin ensisijainen toive on, että jompi kumpi näistä kahdesta käynnistää raskauden.

      kiitos vinkeistänne ja koekmuksistanne.

    • #7421
      MsFields
      Osallistuja

      Tervetuloa Inkeri !
      Minäkin eniten näissä hormonihoidoissa pelkäsin sivuoireita, kun olen tosi herkkä lääkkeille ja hormoneille, mitään ehkäisyvalmistettakaan en ole pystynyt käyttämään kun pää on mennyt sekasin (tosin eipä ois tarvinnut heko heko). Mutta mulla ei siis ole ollut mitään oireita sumutteista, piikityksistä eikä irrotuspiikistä! Todella olin yllättynyt..

      Nyt siis punktion jälkeen turvotus on laskenut, ja en tiie mikä sen tekee, onko nämä Lutinolit vai punktio, mutta pistävää kipua alavatsassa päivittäin, välillä viiltää niin että kaksikerroin taittaa, välillä vaan pistelee. Kun sitä alkionsiirrossa valitin, niin hoitsu sanoi, että kuuluu asiaan. Mutta kui kauan tää voi olla normaalia.. Ja tätä töhnän määrää..

      luppa77 on kyllä teilläkin ollut pieni tulos.. meillekin jäi kaksi vain.. toivotaan että se yksikin riittää!

    • #7422
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Tervehdys kanssatoverit!

      Mä en puolestani ole koskaan käynyt julkisella, vaan aina yksityisellä. Takana 2 vuoden yritys, 2 tuloksetonta inseminaatiota ja 2 tuloksetonta IVF:ää. Tai no, ekalla IVF:llä kemiallinen raskaus, mutta sepä olikin sitten juhlaa kun piti odotella tuleeko itsestään ulos vai tarvitseeko poistolääkkeet — tai mikä hirveintä, mennä kaavintaan! Onneksi tuli itse ulos.

      Parasta yksityisellä, verraten noihin teidän tarinoihinne, lienee nopeus. Ei juuri tarvitse odotella, vaan heti toimitaan kun voidaan. Ja tavallaan on kivaa, että mut muistetaan siellä jo tosi hyvin. Siellä ei ole varmaan ketään sellaista töissä, joka ei tunnistaisi mua kun astelen ovesta sisään :D. Kertoo tietysti pitkittyneistä hoidoista eli siinä mielessä ei kovin iloinen asia, mutta eipähän ole ainakaan kolkko tunnelma… 🙂 Hoidot kai on aikalailla sitä samaa kaikkialla (?).

      Ainoa mitä itse mietin on, olenko saanut riittävän tiedon kaikista mahdollisista testeistä. Tuntuu nimittäin aika käsittämättömältä, että muka mitään vikaa missään ei ole, mutta vuosikausien yritys, järjetön määrä hormoneja, järeät hoidot ja kaiken mahdollisen optimointi ei tuota toivottua tulosta. Ei mitään vikaa? Vähättelemättä lääkärien asiantuntemusta alan olla melko vakuuttunut, että joku vika on, mutta multa/ meiltä ei ole testattu sitä. Onko joku käynyt esimerkiksi kromosomianalyysissa? Tai saanut jonkun selityksen lapsettomuuteen, jota ensin pidettiin selittämättömänä?

      Kuulisin mielelläni, jos joku tietää/ suosittelee vielä muita testejä kuin perushormonimääritykset, siittiöseulonnat, kohtu-ultran ja munanjohtimien aukiolotutkimuksen. Tuntuu nimittäin hiukka ärsyttävältä talsia aina uuteen ja taas uuteen alkionsiirtoon ikään kuin sokkona kun selvästikään kaikki ei ole kunnossa. Mur.

    • #7425
      luppa77
      Osallistuja

      Yksityisellä mekin olimme ivf:ssä.

      Ei ole kummemmin testattu meitä tässä vaiheessa vielä, mutta mulle yksityiseltä luvattiin lisäkonsteiksi alkio liiman käyttö (embryo glue) ja sitten resepti gonalpeptyl injektiolle.

      Emme mekään tiedä, mikä vikana on ollut. Nyt lääkäri totesi, että voihan olla, että en ole ennen edes hedelmöittynyt.
      Se on totta.
      Mutta ymmärrän sinua, että ihmetyttää, ettei nykyteknologialla saada selkeämmin paikannettua missä mättää ja siihen sitten olennaisesti laadittu hoito!

    • #7426
      luppa77
      Osallistuja

      Mä Fields :Mullakin tuli kipuja, kun tein kotiaskareita. (Olen hakenut sairaslomaa ) ja sain sitä yksityiseltä lääkäriltä.
      Soitin klinikalle kivuista. Sieltä määrättiin lepoa enemmän, jos kipuja ja se että juo 2-3l päivässä vettä. Mä en käytä kipuun lääkettä, vaan lämpöpakkausta vatsan päälle paikallisesti. Klinikka sanoi, että kipua ei kuulu tuntea, ja siihen pitää ottaa Panadolia ja levätä.
      Ei olisi työkuntoinen ollenkaan tässä tilanteessa. Mulla on fyysinen työ, ja en pystyisi sitä tekemään tällä voinnilla.

      Mutta ota ajoissa yhteyttä lääkäriin, kun sinulla on paljon vuotoa ym. Sen ymmärsin, että kivusta ei kuulu kärsiä.Kipua pitää lievittää levolla ja lääkkein.

    • #7434
      Lumikko
      Osallistuja

      Ms Fields, oletko bongaillut mitään oireita?
      Itse olen vaiheessa pp8 ja kaikki testit olleet ihan puhdasta negaa. Vähän jo luovuttanut olo tämän suhteen. Menkkojenkin pitäisi pian alkaa, joten tuskin taaskaan tarvitsee jännätä maanantaina olevaan verikokeeseen asti.

    • #7436
      Pinpin
      Osallistuja

      Heissan! Ihanaa että keskustelu on taas aktivoitnut. Tervetuloa uusille 🙂

      Eilen ultra, molemmin puolin tasaisesti 8 kpl kypsymässä, olivat ihan käsittämättömän tasakokoisia. Yleensä on tarvittu toinen ultra, mutta nyt ei. Nyt mennään keskiviikkona punktioon ja pe sitten siirto. Todella toivon et 2 päivän kypsytys riittää. Mutta sen näkee sitten. Laskin et oon työmatkalla kun pitäisi testata. Saa nähdä maltanko odottaa kotiinpääsyä. Kun siis veritestaus tehtäisiin tuolloin matkalla.

      Mun viimeiset 1,5 vuotta töissä kuin muutenkin on ollut aika tervanjuontia. Nyt tää puolisen vuotta hoitoja ei ole tehnyt asiasta yhtään helpompaa. Kuitenkin ihan viime aikoina oon tajunnut kuin onnekas ja onnellinen olen. Toki se lapsi olisi melkeinpä kaiken kruunu, sitä siis odotellessa. Eilen jaoin fb:ssä asiasta päivityksen ja jesta sitä määrää kommentteja ja tykkäyksiä. Musta tuntuu hullulta se määrä! Ja tavallaan se et on onnellinen tässä tilanteessa. Mut ei auta, mä otan tästä kaiken irti!!

    • #7438
      MsFields
      Osallistuja

      Tämä alavatsakipu on sellaista mikä yhtäkkiä voi tulla ja sitten häviää samantien, välillä on monta kertaa päivässä ja välillä ihan vaan pari kertaa.. Kyl mä mun mielestä työkykyinen olen, ainoa vaan että on täytynyt muistaa ettei hirveästi riehu tai hypi tai juokse tai nostele mitään.. Tää töhnä on sitä Lutinol töhnää, valkoista paksua, verenvuotoa ei ole ollut.

    • #7439
      MsFields
      Osallistuja

      Lumikko, en ole testaillut enkä ehkä testaa.. Meillä siirto oli 29.4, siitä on siis 10 pv,onko se pp10?
      Meillä verikoe ke ja tulokset pe, koska helatorstai välissä, kauhean pitkä aika on viikko odotella tällaista asiaa.. Tarkoituksella oon hommannuy itelleni tekemistä, etten kerkeäis ajatella niin paljon.

      Ja oireita en ole muita havainnut, rinnat on ollut arat, sekin voi johtua Lutinolista..

      Hyvä kun oot Luppa saanut saikkua, jos joutuu toisen kerran tähän hommaan niin otan sen 2 vkoa saikkua vaikka väkisin, nytkin jouduin nostaa lapsen, ja alkaa taas vatsassa olee tuntemuksia.. Aina ei pysty olla nostamatta, kun se vaan kuuluu tähän työhön. Olen yrittänyt välttää parhaani mukaan. Oon siis töissä päiväkodissa.

    • #7440
      luppa77
      Osallistuja

      MsFields.Hyvä,että vuoto ei ole veristä.
      Toivon todella teille plussaa.

      Minulla myös erittäin arat rinnat, minulla johtuu Pregnyl-irrotuspiikistä.
      Oireet alkoivat jo ennen punktiota ja ovat olleet joka kerta myös inseminaation jälkeen arat.

      Olemme samassa työssä 😊.

      Hyvä kuulla, että teillä muilla tuntemuksia myös. Ei tarvitse sitten yksin luulla, että omassa kropassani olisi jotain vikaa. 💜

      Kiva jakaa kanssanne kokemuksia 💜

    • #7441
      luppa77
      Osallistuja

      Oletpa Pinkin positiivinen. Itsekin olen, sillä se on minusta pieni asia, nämä fyysiset oireet.
      Minulla myös kaikki erittäin hyvin olosuhteisiin nähden.
      Kestän mitä vaan kipua, jos se minusta äidin tekee, joku kaunis päivä.

      Olette sissejä.
      Hemmotelkaa itseänne. Olette kaikki ansainneet äitiyden. 💜

    • #7461
      Lumikko
      Osallistuja

      Ironisesti äitienpäivänä alkoi vuoto, joten verikokeen tulosta ei taaskaan tarvitse jännittää.
      Miten tämä voi olla näin vaikeaa?!! Että ottaa nyt päähän koko touhu. Nyt jäljellä enää yksi alkio pakkasessa ja sitten kolmas ja viimeinen julkisen puolen ivf-hoito. Masentaa.

    • #7463
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Valtavat pahoittelut Lumiukko, todella kurjaa!

      En halua sanoa sinulle, mitä sinun pitäisi nyt tuntea, koska saat käydä tämän läpi ihan omalla tavallasi. Voimia sinulle joka tapauksessa murheeseesi, olet ajatuksissa samoin kuin muut tätä samaa läpikäyvät naiset ja miehet. Toivon meille kaikille iloa ja onnistumisen kokemuksia mahdollisimman pian.

      Samaa mietin usein itsekin: miten ihmeessä tulos on itselläkin aina tämä. Olen itse menossa ensi viikolla taas ultraan ja seuraavaa PAS-aikaa sopimaan. Juuri nyt prosessin uudelleen aloittaminen tuntuu mekaaniselta ”jalka toisen eteen”-meinigiltä – vahvimmat tunteet on pitäneet turruttaa jo jokin aikaa sitten. Mieleni on siitä kuitenkin hassu, että oletettavasti taas kun siirto on tehty, toivo ja ilo alkaa pilkahdella ja nostaa päätään. Tavallaan sitä ei toivo, sillä toivo mahdollistaa pettymyksen ja pettymyksen myötä sattuu, mutta toisaalta se toivon aika on myös kaunis. Me emme ole enää varmoja uskommeko enää lainkaan onnistumisen mahdollisuuteen, mutta kaipa se pieni pilkahdus jossain syvällä vielä on, kun uuteen yritykseen taas lähdemme.

    • #7464
      MsFields
      Osallistuja

      Voi ei Lumikko 🙁 tosi kurjaa! Ihan varmasti tuntuu kurjalta ja vielä tällaisena päivänä, voi hitto.

      Teillä vielä siellä pakkasukko odottaa. Jos vähän aikaa korjailee särkynyttä siipeään ja sitten taas uuteen nousuun.

      Kyllähän nää kaikki sivuoireet tulee Lutinoleista, just tarkistin vielä, alavatsakipu, huimaus, arat rinnat. Ja kyllähän se niin on että raskaustestin otan käyttöön, sais vähän osviittaa missä mennään.

      Voi voi äiti kyselee että jokos me virallistetaan meidän parisuhdekin jo, se varmaan kuvitteli että tää on nyt tällä selvä kun me mentiin hoitoihin. *facepalm*

      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 7 kuukautta sitten MsFields.
    • #7474
      Hissukka
      Osallistuja

      Hei Kaikkille!

      Meille on tehty nyt 3x pas, josta kaikista plussa. Nämä tehty kaikki luonnolliseen kiertoon. Kuitenkin 5-6rv tullut kaikki kesken 🙁 Minulla raskaustesti näyttänyt muutaman päivän sisällä negatiivistä. Nyt haluaisinkin tietää onko kukaan päässyt heti vuotojen jälkeen uuteen siirtoon mikäli ovulaatio on tullut?

      Kysyy tietämätön, epätoivoinen..

    • #7476
      Vohveliini-
      Osallistuja

      Keväistä aamua kaikille!

      Olen ollut vähän taka-alalla kun omassa navassa vain tämän kierron päättymisen odottelua. Nyt jo kp 39 eikä menkkoja, ärsyttää! Seuraavaan kiertoon olisi tarkoitus tehdä pas mutta ei varmaan ehditä joas kerta kierto pitkä ja ollaan ulkomailla kesäkuun alussa. Meidän tuurilla sitten klinikan labra kiinni heinäkuussa sillei ettei päästä siirtoon niin saa nähdä meneekö elokuulle 🙁 Saapahan kroppa palautua jos jotain hyvää haettava!

      Tsemppiä piinailijoille!
      Pahoittelut Lumikko!!

      Hissukka, tuollaista ei toivoisi kellekkään! Itsellä melko samanlainen tilanne, mulla yksi keskeytynyt km takana ka sen jälkeen yhdessä pasissa ja viimeisimmässä tuoresiirrossa plussaa mutta viikon päästä testit negaa. Yritin kovasti kysyä lääkäriltä että mitä avuksi mutta ei ollut halukas nääräämään kortisonia tai muutakaan koska olen perusterve ja meillä syy siittiöissä. Kesällä varmaan otetaan hyytymistekijät ja halutessani myös itseltä kromosomit vaikka en usko että näissä häikkää. Tulehan kertomaan mitä lääkäri teille ehdottaa! Ootteko julkisella vai yksityisellä? Monko teillä lapsettomuuden syy mikä?

    • #7485
      Haave-80
      Osallistuja

      Tervehdys kaikille, uusille ja vanhoille! 🙂

      Mua kiinnostaa tietää, onko teillä otettu fsh-, lh- ja amh-arvoja?
      Mulla otetaan nyt kyseiset arvot kesällä. Ihmettelen suuresti, miksei näitä ole aiemmin otettu. Onko sitten joku julkisen puolen käytäntö, että arvot otetaan vasta kun epäillään että munasarjatoiminnassa on jotain vialla.
      Lisäksi ottavat keliakia-”vasta-ainearvot” tms. En ees itse tiedä miksi?

      Täällä takana siis kaksi inssia, molemmista nega. Yksi IVF-yritys myös takana, mutta silloin ei päästy edes punktioon asti – ei vastetta.

      Turhauttaa tämä odottelu.

      Kokemuksia kuulisin mielelläni! 🙂

    • #7502
      Salvia80
      Osallistuja

      Hei Haave-80!

      Yksityisellä hoidossa ja siellä käsittääkseni kuuluu osana infektiokokeita tuo keliakian vasta-aineet. Ainakin meillä näin. Noita muita mainitsemiasi ei ole multa otettu. Varmaan riippuu tilanteesta, meillä syy siittiöissä.
      Hoitamaton keliakia altistaa keskenmenoille ja osa keliaakikoista ei tiedä sairastavansa keliakiaa, koska oireet voivat olla vähäisiä. Autoimmuunisairaus, jossa suolen limakalvo vaurioituminen johtaa tulehdustilaan ja ravinteiden imeytymisongelmiin.

      Lähde: Reipas rakas raskaus, Kaisa Jaakkola
      On hyvä kirja, jossa monenlaista asiaa hedelmällisyydestä, keskenmenoasioita sivutaan , raskaus ajan ruokavaliosta, liikunnasta. ( ei mikään hedelmöityshoitokirja kuitenkaan, mutta siinä valmistaudutaan raskaaksi tulemiseen)

    • #7507
      Lumikko
      Osallistuja

      Minulta otettiin hoitojen alussa ainakin fsh- ja lh-arvot ja julkisella puolella olen.

    • #7508
      luppa77
      Osallistuja

      Olen pahoillani Lumikko.😢 otan osaa,tässä kohtaa, se on aina menetys.😢

      Hyvä, että keskustelu on taas alkanut.

      Minulla on kaikki mahdolliset oireet ja olen ajatellut, että ne kuuluvat näihin hoitoihin. Ne tulevat Lugesteroneista ja minulla alkoi rintojen arastus jo Pregnylistä.

      Onko teillä MsFields jo pian lupa testata? Meillä on vasta ensi viikolla.
      Jospa mun tuutulaulut ja vatsansilitykset auttaisivat kiinnittymisessä.

      Toivon niin niin paljon onnistumisia kaikille.

    • #7510
      MsFields
      Osallistuja

      Luppa77 mikä lupa? =) En ole lupia kysellyt. Kuule just testasin ja sehän näytti negaa. Tosi tyhmää. Meen takas peiton alle ja mökötän loppupäivän. Pitikin mennä testaamaan vielä omana synttäripäivänä. huokaus. Huomenna ois verikoe. Blah.

    • #7511
      MsFields
      Osallistuja

      Mutta kyllä se ihminen on hassu, pienen pienen pieni toive elää että jos se tulos tästä vielä muuttuu.

    • #7536
      yöutu
      Osallistuja

      Hei vaan kaikille tänne uuteenkin ketjuun!
      Pahoittelut pettyneille ja onnea kaikille omiin vaiheisiin!

      Mulla oli viime kierrossa 4. ivf, kaks keskinkertasta, 3 päivästä alkioo siirrettiin tuoreena ilman tulosta. Joku omituinen selkee + tuli ovistestiin pp5, liekö joku pieni kiinnittymisyritys vai mikä, mutta siitä eespäin taas tuttua negaa, lopullinen testi oli vapun aattona. Onneks vappu oli sentään muuten moniin vuosiin erityisen mukava (uuden mieskaverin kans ;)) enkä antanu ton enää varjostaa sitä.
      Soluja tuli 12 (vaikka folleja oli lähemmäs 20, aiempaa enemmän siis tyhjiäkin), kaikki kypsiä mutta kuten aina ennenkin, suurin kato kävi pitkässä viljelyssä ja lopulta vain 1 6pv AB blasto pakkaseen. Nyt välikierrolla ja pas yritys enskiertoon. Mikspä siitäkään mitään tulis kun ei aiemminkaan vastaavalla..
      Kesätauolle yritän saada DHEAn jotta sekin tulee sitten kokeiltua. Alotin myös tästä kierrosta syömään Gelee Royalea ja Ubikinon Q:ta, vaikkei noihin luontaistuotteisiin mitään valtavaa uskoa olekaan.
      Kyllä se alkaa vaan hiljalleen tuntuun siltä että onnistumisen mahdollisuus on liian pieni kaikkeen tuskaan, vaivaan ja rahanmenoon nähden 🙁 mutta ajattelin että syksyllä on ”pakko” 5. hoito vielä jaksaa, kun kelasta kai saa korvausta kaikkiaan 3 hoidosta yksityisellä ja lääkekattokin sopivasti täynnä tälle vuodelle.

      Multa on testattu kolmeenkin kertaan keliakia viimesen 15 vuoden aikana, niistä yks julkisen lapsettomuuspolin kautta. Aina onneks negatiivista, vaikka äidilläni on keliakia. Ei se ainakaan täälläpäin kuulu infektiotesteihin. Nykysillä säännöillä noikin on otettava 3kk välein, eli käytännössä aina ennen uutta ivf-hoitoa. Aiemmin oli vuoden voimassaolo. Keliakia kai testataan näihin hoitoihin liittyen vain kerran.
      Amh-arvo mitattiin ennen viimesintä hoitoa, aiemmin (julkisella) sitä ei oltu tutkittu, tosin sillon olinkin paljo nuorempi ja vaste ollu kunnossa. Ei myöskään koskaan oo katottu fsh:ta tai lh:ta, progesteroni kylläkin, samoin hyytymistekijät. Molemmat ok. Amh oli 2,7, mikä on kuulema hyvä tän ikäselle (37). Silti tuntu että hiukan alakanttiin, kun fsh-annosta päätettiinkin lisätä aiemmasta suunnitelmasta tän tiedon jälkeen.

      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 6 kuukautta sitten yöutu.
      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 6 kuukautta sitten yöutu.
      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 6 kuukautta sitten yöutu.
    • #7540
      Lumikko
      Osallistuja

      Voi harmi yöutu ja MsFields, että jouduitte tähän samaan negaveneeseen.

      Pieni iloinen yllätys oli minulle se, että päästään tekemään seuraava siirto jo heti tähän kiertoon! Ja juuri kun ehdin parjata julkista puolta hoidon hitaudesta 🙂
      Nyt siis taas kohta ovista tikuttelemaan ja toivomaan, että siirtopäivät osuisi arkipäiville.

    • #7541
      Lumikko
      Osallistuja

      Ja MsFields, minäkin tosiaan toivoin tämän päivään puheluun asti, että jos se kuitenkin olisi jotenkin mystisesti positiivinen se veritesti. Mutta ilmeisesti minä en ainakaan ole niitä, jotka testaavat negaa ja saavat yhdet kuukautisetkin, mutta ovat silti vaan raskaana. Kunpa nyt olisin edes niitä, jotka ylipäätään jotenkin tulevat raskaaksi!

    • #7543
      Pinpin
      Osallistuja

      Heissan sisaret. Se olisi huomenna taas opu. Mä oon syystä tai toisesta ihan kauhusta kankeana. Pelkään kuollakseni et kaikki on menny vikaan. Vaikka viime viikolla ultra sanoi muuta. No, huomenna sen näkee. Oon ollu ihan törkeen kipeä eilisen pregnyl-pistoksen (tupla-annos) jäljiltä. Kuulemma kun ei ole riskiä hyperistä voidaan käyttää tuplaa, onko teillä muilla näin?

      Mutta näillä mennään. Olen itse työmatkalla kun olis testaus 2 viikon päästä ( muistaaksen 2 vkoa opusta, kotitesti 2 päivää sen jälkeen). En oikeasti voi tehdä testiä matkalla ettei se päivä mee siellä plörinäksi. Mutta seuraavaa matkaa ennen on se tehtävä. Jännittää josko olis raskaana sillä matkalla. Muutenki jännittää kun on siinä kohtaa useampi lento edessä. Mut nää on keskusteltu kaikkineen hoitopaikan kanssa eikä niissä ole niillä mitään sanomista.

      Lumikko, ovistsempit täältä. Hyvä että pääsette heti hommiin. Luppa, plussatoiveita! Vohveliini- montako kertaa oot testannu? Tai siis kai oot? Tsemppiä meille kaikille!

    • #7544
      luppa77
      Osallistuja

      Ymmärsinkö oikein, että pistos annosta on nostettu puolella.Mulla oli myös 2 Pregnyl-irrotuspiikki annosta.Eli 10 000.

      Kuinka nopeasti alkion siirrosta voi alkaa kuukautiset?

      Mulla on sellainen olo, että ne yrittää alkaa. Mulla on vasta 6 päivää siirrosta.
      Yritän edelleen pysyä positiivisena, ja jalat kohti kattoa. . . . ihan hullua…

    • #7547
      Lumikko
      Osallistuja

      Luppa77, ne voi alkaa kait milloin vaan. Mulla ainakin alkanut aika normikierron mukaan, paitsi tuoresiirrossa vähän viivästyivät.

    • #7548
      MsFields
      Osallistuja

      Luppa77 ei ne ala;) sovitaaks niin? Ehkä se on vaan sitä lääkeoireilua;)

    • #7549
      MsFields
      Osallistuja

      Jes Lumikko! Tehän nopsasti pääsitte uuteen yritykseen. Hyvä hyvä 🙂

      Tsemppiä huomiseen Pinpin! Hyvin se menee! Lepäät vaan nyt kunnolla.

      Tsemppiä yöutu! Mulla oli jossakin vaiheessa hirmuinen vitamiinilaskenta menossa, noitakin taisin kokeilla, kaikkea toki voi kokeilla, ei niistä pahitteeksikaan kai ole. Tällä hetkellä monivitamiini, D 50ug ja foolihappo 400ug.

      Luen ja kirjoittelen puhelimella! Tää on pikkasen hankalaa 🙂 mul on jo parempi fiilis, aattelin jotenkin että sen näkee sit vasta kun menkat tulee. Sitä ennen en usko mithään 😉

    • #7550
      luppa77
      Osallistuja

      Olen tehnyt sopimuksen alkioni kanssa, että kuljemme yhtä matkaa. 💜Minun puolelta sopimus pitää 💜.

      Tsemppiä Pinpin! Kaikki menee hyvin.

      Hyvä MsFields,että et usko mihinkään, ennen menkkoja!

    • #7553
      Pinpin
      Osallistuja

      Terkut vaan täältä hoidosta. Punktio meni hyvin, 19 munasolua. Mut sen jälkeen kipu onki ollu helvetillinen. Panacod auttoi hetken, mut nytkään en pysty istumaan hetkeäkään ilman kipuja. Katsotaan meenkö kotiin vai sairaalaan.

    • #7554
      Salvia80
      Osallistuja

      Hieno saalis Pinpin!

      Millainen Gonal F-annos sulla oli? Itseä mietityttää, kun nyt nousee 187,5. Toki yksilöllistä ja ikä ja kaikki vaikuttaa, mutta kiinnostaa aihe kuitenkin. Viimeksi 150:llä 11 kerättiin, joista 9 kypsiä ja kolme siirtokelpoista.

      Toivottavasti kivut helpottavat!

    • #7555
      luppa77
      Osallistuja

      Toivottavasti kivut helpottaa!

    • #7557
      MsFields
      Osallistuja

      Voi ei Pinpin.. Toivottavasti olet jo kotona. Mullaki oli kivut, ei meinattu päästä pois ku ei pystynyt huimaukselta kävelee. Miten sun kävi? Se on hyvä että siellä pidetään hyvää huolta <3 hyvä saalis, sitten vaаn kypsyttelee! Ja hyvä ku on vloput edessä, kerkeet toipua.

    • #7567
      Pinpin
      Osallistuja

      Jaaha. Aiempi viestini ei sit tullutkaan tänne. Täällä sitä edelleen sairaalassa. Joatain tuolta pääsi vuotamaan verta mutta se on saatu onneksi rauhoittumaan lääkkeillä. Varsinkin kun paikka oli mysteeri, siis vuotokohta. Mutta kyllä olin eilen/ yöllä kipeä, ei tee ees mieli miettiä.

      9 hedelmöittyi saaliista mut mitään ei nyt siirretä vaan laitetaan pakkaseen. Annetaan paikkojen rauhoittua ja katsotaan sitten. Tai se on tän päivän tieto. Parasta on ettei tarvinnut leikata, olisin menettäny munasarjat mitä luultavimmin.

      Gonalia pistin 225 eli reilusti. Sen lisänä kortisoni ja asa. Sillä saattin hyvä tulos.

      Mut ihan hyvillä mielin oon vappupallon kaa sairaalas. Vatsa sius edellleen turvoksissa.

    • #7572
      Salvia80
      Osallistuja

      Kuulostaa Pinpin rankalta! Tuollaiset kokemukset aina muistuttaa millaisten asioiden kanssa ollaan tekemisissä, silloin kun asiat menee niin kun ei pitäisi. Alkaa jo oma edessä oleva koitos kauhuttaan…vaikka vasta parin viikon päästä alkaa pistely.
      Kova on tuo sinun Gonalin annosmääärä.

      Onneksi olet nyt hyvässä hoidossa! Jaksamista sinne sairaalaan!

    • #7575
      Pinpin
      Osallistuja

      Kotona ollaan ja uskokaa tai älkää, tuoresiirto tänään tehty 🙂 Olo on edelleen erittäin turvonnut ja olenkin ensi viikon saikkarilla sen johdosta että saadaan homma rauhoittuun. Oltiin (olin) varsinaisia julkkiksia tuolla hoitopaikassa, kaikki kyseli kuulumisia ja oli huolissaan 😀 Päästiin vielä siirtoonki etuajassa ja yhden parin ohi, kun oltiin ajoissa paikalla. Ja onneksi saatiin muutama pakkaseen, osa munasoluista kun oli ylikypsiä.

      Sen vaan sanon et jos vähänkään ootte punktion jälkeen kipuinen, käykää tarkistuttamassa itsenne! En halua pelotella, mut näinkin kuten mulla kävi voi käydä muillakin. Kipua ei siis tarvitse sietää!

      Nyt toivon et kovasta kokemuksesta huolimatta (ja siitä johtuen) onnistuu tää hoito hyvin 🙂

    • #7580
      MsFields
      Osallistuja

      Hyvä Pinpin kun saitten thden kyytiläisen matkaan! Ja aika kamalan jutun jouduit käymään läpi. Toi pistää kyllä miettimään, näissä on kaikenlaisia riskejä mukana. Tsemppiä teille.

    • #7581
      MsFields
      Osallistuja

      Meillä ei sitte käyny mitenkään. Menkat tuli tänään, samoin Poliklinikalta soitto nega tuloksesta.

      Yhtään alkioo ei mennyt pakkaseen. Uus ivf -yritys luvassa vasta kesäsulun jälkeen. Ottaa päähän niin rankasti. Kaikki tää epäonnistuminen. Odottaminen. Itkenyt silmät päästäni. Hemmetti.

    • #7586
      Lumikko
      Osallistuja

      No voi helvetti MsFields, olen tosi pahoillani. Jaksamista ja tsemppiä odotteluun, toivottavasti pystyt jossain vaiheessa nauttimaan kunnon terassikuplivasta ja tietysti kesästä muutoinkin.

    • #7590
      luppa77
      Osallistuja

      Onpa rankkaa ollut Pinpin.
      Onneksi munasarjat ovat tallella, ja matkassa pikkuinen alkio 💜.

      Olen todella pahoillani MsFields! En osaa ymmärtää, miten pettymyksen jälkeen saa itsensä kasaan.

      Kai tauko on siinä tapauksessa paikallaan. Mä olen huono munimisessa. Mulla oli hyvä saalis,joista suurinosa paljastuikin raaoiksi munasoluiksi….On raastavaa munia näitä soluja roskikseen. Onneksi edes opuskelijat saavat munasolut koekäyttöön ja harjoituskappaleiksi.

      Jotenkin unissani olen valmistanut itseäni siihen, että elämä jatkuu käy miten käy…

      Piinaillen edelleen…Sen ainakin sain selville soittaessa klinikalle, että Lugesteronit pitää menkat pois…
      Päivä kerrallaan.

    • #7594
      Pinpin
      Osallistuja

      Ms Fields Pahoitteluni! Negauutiset on aina yhtä pyllystä!

      luppa77 Koska teillä on testipäivä? Ja juu, itse oon lopettanu luget aina testiin (negaan) ja siitä 2 päivää niin alkaa kuukautiset.

      Niin ja mulla on matkassa kaksi kyytiläistä. Nyt vaan katsoin papereita ja huomasin et luokka oli 3. Eli ei todellakaan priimaa. Ehkä just nyt en ois tuota kaivannu. Ei niin biologi kuin lääkärikään noista maininnu. Noh, mahdollisuus on. Turvotus on laskenut (pl. syönnin jälkeen) ja olo on aina vaan parempi. Mut täytyy sanoa ettei musta vielä huomenna olis töihin istumaan. Vessakäyntejä on enemmän kuin omaksi tarpeeksi.

    • #7597
      luppa77
      Osallistuja

      Testipäivä olisi keskiviikkona. Mä lähdin vuotamaan alkion ruskeana limana tänä aamuna pois.

      Tämä on hyvin tuttu kuvio myös inseminaatioista

    • #7598
      Pinpin
      Osallistuja

      Pahoitteluni luppa77

      Mä kävin tänään reumalääkärillä ja sain sieltä mielenkiintoisen testaussuosituksen. Täytyy sitä katsoa sit jos tää hoito ei onnistu.

    • #7600
      luppa77
      Osallistuja

      Mulle annettiin vielä toivoa Väestöliitolta. Niin kauan, kun vuoto on ruskeaa se ei tarkoita mitään.
      Näin kirjoitti ivf-hoitaja, mutta jos se muuttuu kuukautisvuodoksi, niin sitten se on harmi.

    • #7602
      Lumikko
      Osallistuja

      Voi harmi ja itku luppa77.
      Mistähän sitä voisi aina ammentaa tsemppi- ja taistelumieltä, kun ei oma toivo tunnu riittävän? Olen itse tässä myös välillä ajatellut sitä, että lapsia ei ehkä koskaan tulekaan. Kovin pitkälle en vielä ajatusta ole johdatellut, mutta varmaan jossain vaiheessa sekin pitäisi käydä läpi.

      Nyt kuitenkin yritän suunnata positiivisen (pun intended) mielen kohti edessä häämöttävää PAS:oa. Tällä kertaa ovulaatio tuli poikkeuksellisen aikaisin, joten huomisen ultrassa selviää, päästäänkö tässä kierrossa siirtoon lainkaan. Kovasti jännittää, sillä kesä tulossa ja sitä myöten mahdollisesti välttämätön tauko hoitoihin.

    • #7607
      Surenkorento
      Osallistuja

      Hei kaikille kohtalotoverittareille!

      Aloitin itse alkukeväästä tuon IUI-ketjun. Takana siis kolme tuloksetonta IUI-hoitoa. Neljäs kierto oli sitten hoitojen osalta muutoin taukoa, koska minulle oli tehtävä kohdunkaulan laajennus. Se olikin mielenkiintoinen kokemus. Minut nukutettiin ensimmäistä kertaa ikinä, se suonensisäinen trippi oli kieltämättä aika vekkuli 😀 Sitten olikin kaksi viikkoa jälkivuotoa ja kroppa ilmeisesti säikähti moista ronkkimista ja kierto venyi viikolla – mitä se ei ole KOSKAAN ennen tehnyt. Ei ikinä.

      Tänään pääsin vihdoinkin alottamaan ensimmäisen IVF-kierron pistokset, kp2. Ensimmäinen uä on viikon päästä maanantaina kp9 ja siihen asti pistelen Gonal-F:ää 300 annoksina ja viikonlopusta lähtien kp7-> Orgalutrania. En oikein osaakaan omasta IVF:stäni vielä sen enempää kertoa.

      Jotenkin tuntuu, että kevät on harjoiteltu näitä hoitoja, nyt aletaan tositoimiin. Optimistisin mielin taas näitä kahden viikon elämäpätkiä kohti.
      Haluaisin niiiin kovasti uskoa, että Nyt.

      Eniten ehkä pelottaa, jos hedelmöitysmaljalla käy ilmi jotain fataalia. Että siis löytyy se syy, miksi luomu- ja IUI-yritykset eivät onnistuneetkaan.

      1st IUI Feb '15, 2nd IUI Mar '15, 3rd IUI on April Fools' Day '15. 1st IVF May/June '15, 1st PAS Aug '15 (didn't happen). 2nd IVF Nov '15 and two stripes in the morning of the 30th Nov.

    • #7615
      Parisienne
      Osallistuja

      Hei kaikille, aikaa on vierähtänyt viimeisestä viestistäni.

      Uusille tervetuloa ja vanhoille halauksia epäonnistumisiin ja tsemppejä tuleviin koitoksiin.

      Lueskelin aina välillä mitä tänne kuuluu, mutta pyrin viimeisen melkeen kuukauden miettimään ihan jotain muuta kun näitä asioita. Koitin keskittyä nauttimaan kevään tulosta ja urheilusta, viinistä ja hyvästä ruuasta.

      Toki tätä asiaa tuli mietittyä myös, koska viimeinen paSS tehtiin tähän kiertoon.
      Noh ihmeiden aika ei taida olla ohitse, tai tällä kertaa se vihdoin ja viimein negatiivisista ennakko odotuksista saapui meille.

      Tein elämäni ensimmäisen positiivisen testin (tai no 2kpl testejä) ja se varmistettiin vielä verikokeella joka oli loistava 🙂 🙂

      Tunnelmat on sanoisinko hämmentyneet. Todella hämmentyneet ja epäuskoiset.

      Pitkä tie on edessä ja mitä tahansa voi sattua ja näiden kaikkien pettymysten jälkeen ei osaa riemuita niin kuin kuuluisi vaan lähinnä plussan jälkeen heti mietin, miten monella alkaneet raskaudet ovat keskeytyneet.

      Mutta päivä kerrallaan eteenpäin ja eihän elämästä koskaan tiedä joten tärkeintä on nauttia juuri tästä hetkestä ja siitä että se hetki on nyt onnellinen ja iloa täynnä.

      Jaksamista kaikille näihin hoitoihin. Minä voin sanoa että tiedän miltä teistä tuntuu. Tätä taivalta tuskin koskaan tulee unohtamaan.

      Kiitos kaikille tuesta joka on ollut korvaamaton, tuntuu että olette olleet ystäviäni vaikken teitä tunnekaan.

      Siirryn taka-alalle ja niinkuin joku aiemmin plussanneista totesi toivottavasti ei tarvitse palata.

      Mukavaa ja aurinkoista kesää kaikille !!!!!

    • #7618
      Pinpin
      Osallistuja

      Parisienne Lämpimät onnittelut plussasta! Nyt vaan hyvää matkaa 🙂

      Mä oon miettinyt et onkohan mun olotila ihan normaali, vaikkakin tosiaan pitää ottaa huomioon mitä on tapahtunut. Alavatsa on edelleen erittäin kipuisa ja yöt menee totaalisesti hikoillessa. Lisäksi on aika vetämätön olo, mut sen tekee hbg-alenema. Työterveyslääkärin pitäis huomenna soitella muusta asiasta, taidan siltä vielä varmistella mikä olisi järkevää ja mikä ei.

    • #7619
      MsFields
      Osallistuja

      Onnea Parisienne! Uskomatonta 🙂

      Luppa77, mullekin sanottiin ettei vuoto tarkoita vielä mitään. Toivottavasti ei mene menkoiksi!

      Tsempit Pinpinille ja muille piinailuun.

      Mä taidan vetäytä vähäksi aikaa taka-alalle keksimään elämääni sisältöä ivf hoidon jälkeen. Saatiin myös mehevä riita aikaiseksi miehen kanssa kun sain negatuloksen. Nyt alan ymmärtää näiden hoitojen henkisen rasittavuuden sekä mitä tää tekee parisuhteelle. Mutta saatiin sovittua ja toistaiseksi olemme olleet toisiamme lähempänä kuin ikinä, vaikkakin vereslihalla sielu auki. Ollaan otettu myös esille muut meille mahdollisesti sopivat vaihtoehdot, lahjasolut, adoptio. Mikä on meille myös iso askel, aiemmin ei mies suostunut keskustelee muista vaihtoehdoista.

      Kävin eilen myös Simpukan vertaisryhmässä stadissa ja tuli hyviä kommentteja ja ajatuksia mukaan. Siellä jatkan varmaankin syksymmällä.

      Tsemppiä teille ja töppöstä toisen eteen yksi askel ja yksi päivä kerrallaan.

    • #7620
      Haave-80
      Osallistuja

      Onnea Parisienne!
      Tällaiset onnistumiset valaa uskoa omaankin onnistumiseen. Nyt vain tiukasti kiinni, että pienokainen pysyy mukana!

      Surenkorento
      Tarinasi kuulostaa niin samalta kuin omani. Kamala pelko siitä, että hedelmöityksen yhteydessä selviää, miksi niin monen vuoden jälkeen mikään yritys ei oo toiminut.
      Mulle yksi tuttu sanoi hyvin, että IVF-hoidoissa päästään vasta kunnolla auttamaan ja tekemään niitä ihmeitä. Ja että kuitenkin niin paljon suurempi todennäköisyys siellä onnistua kuin inssissä ikinä.

      Itsekin oon yrittänyt pysyä täältä pois, kun tuntuu että ei oo oikein saanut ajatuksia muualle. Meillä siis täytyy odotella ainakin kesän yli, ennen kuin päästään yrittään seuraavaa IVF:ää (eka keskeytyi huonon vasteen takia).
      Koitetaan pitää positiivinen fiilis, vastoinkäymisistä huolimatta!

    • #7621
      Felia
      Osallistuja

      Parisienne, ihan huikeeta! Paljon onnea! <3

    • #7623
      pullervo
      Osallistuja

      Onnea Parisienne! Vaihda ketjua, kun sinusta siltä tuntuu.

    • #7624
      luppa77
      Osallistuja

      Onnea Parisienne. Huikeaa! 😊

      Hyvä, että onnistumisia tapahtuu, se luo uskoa.

      Viime yönä alkoi menkat ja tämä unelma loppui. Huomenna kirjoitetaan uusi lääke, ja nopeasti taas kohti PAS:ia.
      Haluavat tehdä sen suoraan tähän kiertoon, sillä kesä on tulossa.

      Auttaako tässä vaiheessa vehnänalkio öljy, mistä muusta on apua. Juon greippimehua.
      Punaviini ei ole mun juttu PASSIN jälkeen, vaikka moni sitä harrastaakin
      . Mä stresssaan jos juon hoitojen aikana alkoholia.

      Käytän multivitaa ja sinkkiä ja tietenkin foolihappoa.

    • #7650
      Miriam
      Osallistuja

      Onnea Parisienne. Teitkö mitään erilailla plussakierrossa? Mitään sattumia tai poppaskonsteja, joista ehkäjoskentieskuitenkin saattoi olla jotain hyötyä?

      Luppa77, voi kurjuus. Voimia. Uuteen nousuun sitten taas.. Kysyit mikä auttaa: Sen kun tietäisi… Joitain tutkimustuloksia olen löytänyt siitä, että myo-inositol ja melatoniini yhdessä. Lääkärikin suositteli tuota myo-inositolia. Lisäksi ehkäjoskentieskuitenkin kuningatarhyytelö, maca ja arginiini, vaikkei niistä mitään tieteellistä evidenssiä taida löytyä.

      Eka IVF-uä oli tiistaina. Huimat viisi follikkelia. Vii-si. 5. Huomenna toka uä. Suurin unelmani, aivan Suurin Vaaleanpunainen PumpuliUnelmani on että tällä kertaa pääsisin siirtoon, että ei olisikaan niin, että vika on geneettinen ja että kaikki kuolee väistämättä päivään kaksi mennessä. Pitäkää pliiiiiis peukkuja että pääsisin siirtoon asti.

    • #7652
      Parisienne
      Osallistuja

      Kiitos kaikille onnitteluista, päivä kerrallaan tässä mennään. Ei oikein mitään tuntemuksia joka tuntuu hassulta, mutta toivotaan että kaikki kuitenkin hyvin siellä.

      Minä kävin tässä kierrossa ennen passia kaksi kertaa vyöhyketerapiassa. Ensimmäisen käynnin jälkeen olo oli kaksi viikkoa parempi kuin aikoihin. Tuntui ihan kuin olisi eri kropassa eli jotain siellä tapahtui sen hoidon aikana. Ihan sama mitä, mutta olo oli huikean rentoutunut. Hoitaja sanoi samaa, että tunsi miten kovilla kroppani on mutta että hyvin lähti liikkeelle ”energiat” tai mitä nyt olivat 🙂

      Tuon lisäksi stressasin niin vähän kuin mahdollista. Treenasin paljon, nukuin paljon, siirron jälkeen otin monena iltana ruuan kanssa lasin valkoviiniä. Ja viiniä ihan sen takia että pidän siitä ja teki sitä mieli. Aiemmin olen ollut täysin ottamatta kun ”pelännyt” jos siitä haitta…paskat 😉

      No tokikin siirretty alkio oli parasta laatuaan tähän mennessä ja näiden lisäksi minulla oli kolmea eri tukilääkettä (huhhuh) tukemassa limakalvoja.

      Tällaiset alkueväät tälle pienokaiselle, toivottavasti näillä jaksaa kehittyä 9kk tuolla masussa..

      Toivon Miriam todella että pääsette siirtoon, jokainen munasolu on kuitenkin erilainen ja toivotaan että sieltä joku olisi se yksi sitkeä!!

      Lupalle myös onnea seuraavaan passiin!!

      • #7676
        katras
        Osallistuja

        Parisienne! Paljon onnea plussasta, eiköhän se asukki siellä nyt pidemmän aikaa viihtyisi, näin ainakin hartaasti kaikki toivomme!

        Onnea hoitoihin teille kaikille ja älkää lannistuko!! Urheat naiset!

    • #7678
      luppa77
      Osallistuja

      Todella toivon Miriam, että munasolu saadaan siirtoon asti.

      Voitko kertoa Parisienne, mitä tukilääkkeitä sulla oli? Mulla oli alkioliima ja keltarauhashormooni.
      Sain itse päättää hakea gonalpeptyl injektio tukemaan kiinnittymistä. Päätin jättää sen ottamatta, kun lääkäri ei sitä kovin suositellut ja, koska siinä piili keskenmeno riski.

    • #7684
      Parisienne
      Osallistuja

      Luppa77, tällä kertaa oli käytössä lutinus, progynova sekä ovitrelle.
      Koitin jossain kierrossa mös tuota gonapeptyliä…

    • #7693
      luppa77
      Osallistuja

      Kiitos, kun vastasit Prisienne! 💜💜

    • #7694
      Surenkorento
      Osallistuja

      Haave-80, se tässä juuri ehkä kalvaakin eniten, että mitä jos minulle siirtopäivänä kerrotaan, että mitään siirrettävää ei ole. Aavistuksen stressaava loppuviikko tässä vielä edessä, mutta lähellä h-hetkeä ollaan.

      Meillä ollaan nyt siinä mallissa, että pistän tänä iltana viimeisen Gonal-F 300 ja Orgalutranin, huomenna Pregnyl 10000IU, perjantaina punktio, maanantaina siirto. Perjantai-illasta pitää sitten aloittaa Lugesteronilla sotkeminen kolmesti päivässä.

      Eilen ultra kp9 ja seitsemän 14mm follikkelia löytyi ja useita pienempiä. Seitsemällä toiveikkaana mennään tällä hetkellä kohti ensi viikon alkua. Eihän se määrä, vaan se laatu, Miriam! Pikkuhiljaa alkaa jännittää. En vielä tiedä, haluanko tai tarvitsenko sitä suonensisäistä rauhoittavaa punktiossa. Kai sen tiedän sitten siinä vaiheessa kun pitää tehdä päätös :D.

      Parisienne, oikein lämpimät onnittelut iloisista uutisista <3 Nämä onnistumiset lisäävät toivoa omallakin kohdalla. Pidä pienokainen kyydissä!

      Minäkin treenaan ja puuhaan puutarhassa. Tosin tuo puutarhahomma ei ole missään määrin rentouttavaa. Minua stressaa se, etten osaa suunnitella pihaamme lainkaan ja rikkaruohot kasvavat joka välissä. En tunnista läheskään kaikkia kasveja tässä vaiheessa kevättä, enkä tiedä pitäisikö kitkeä vai ei. Salitreeni sen sijaan pitää mielen virkeänä, tulokset puhuvat puolestaan.

      1st IUI Feb '15, 2nd IUI Mar '15, 3rd IUI on April Fools' Day '15. 1st IVF May/June '15, 1st PAS Aug '15 (didn't happen). 2nd IVF Nov '15 and two stripes in the morning of the 30th Nov.

    • #7698
      Lumikko
      Osallistuja

      Onnittelut täältäkin Parisienne!

      Oman navan osalta tämä kierto jäi käyttämättä liian aikaisen tai lääkärin mielestä väärän ovulaatioajankohdan takia. Kuulemma positiivinen testi ei sopinut ultranäkymään. Huoh. Nyt siis (taas) kohti seuraavaa kiertoa. Ja sormet ja varpaat ristissä, että onnistuisi ennen kesäsulkua. Joka tapauksessa sitten se kolmas ja viimeinen ivf jää vasta kesän jälkeen. Mutta kunpa, kunpa sitä ei enää tarvittaisi!!

      Mites teillä muilla menee? Ms Fields, eikös teillä ollut aika sama sykli?

    • #7700
      Hanna
      Osallistuja

      Moi kaikille! Olen parisen vuotta sitten kirjoitellut tuolla vanhalla palstalla ja nyt eksyin tänne. Eli edelleen haaveet lapsesta täyttymättä 🙁 Takana 2 epäonnistunutta IVF-hoitoa ja nyt piinailen kolmatta ja viimeistä kertaa.

      Ekat kerrat tehtiin lyhyenkaavan mukaan ja toisella kerralla saatiin todella huono munasolusaalis, eli vain kolme munasolua joista yksi tuoresiirto ja yksi pakkaseen.

      Hoidot julkisella puolella ja nyt viimeinen hoito pitkänkaavan mukaan. Kypsiä munasoluja saatiin 12 kappaletta, joista 9 hedelmöittyi. Yksi tuoresiirto ja kahdeksan jäi pitkään viljelyyn. Niistä jäi kuitenkin vain yksi viiden päivän ikäinen blasto pakkaseen.

      Päätin, että kotitestin teen vasta pp10 mutta raskaustesti suorastaan kutsui nimeäni kaapissa ja oli pakko testata jo aikaisemmin 😀 Eli ekan testin tein pp6 ja näytti negaa (tietty 🙂 ),sunnuntaina pp9 sain haamuviivan testiin. pp10 ja tänään pp11 sain myös haamuviivat. Pelottaa ihan hirveesti perjantainen veritesti, että onko vaan kemiallinenraskaus. Aikasemmin kaikki testit ollut pelkkää negaa.

      Alavatsassa koko ajan tuntemuksia, paineentunnetta, vihlontaa, pissahätä kokoajan. Yöllä heräsin tosi oksettavaan oloon, välillä paleltaa ja välillä kuumia-aaltoja. Luget tekee tietty osan oireista. Huomenna aamulla taas pakko testata muuttuuko viiva johonkin suuntaan. Sitä alkaa tuntemaan itsensä ihan neuroottiseksi.

      Tsemppiä kaikille! Tämä on raskasta 🙁

    • #7702
      Pinpin
      Osallistuja

      Se olis huomenna virallinen testipäivä, mutta kun oon työmatkalla naapurimaassa niin menee torstaille. Tosin en tiiä onko ees tarvis testata. Parina iltana on ollut aika limaista tarjolla jossa häivähdys rusehtavaa. On sen kyl joutunu melkein suurennuslasilla katsomaan. Tissit tai nännit on kipeet ku mitkä. Ja vatsa kipeytyi lentämisestä, josko se nyt vielä oli kuntoon palautunutkaan. Sit jos en oo raskaana, voisin mieluusti siirtää kuukautisia. Ens viikolla kun ois taas työmatka. Vähän kauemmas…

      No torstaina sen sit näkee..

    • #7723
      Pinpin
      Osallistuja

      Ja eipä ehtinyt testitietokaan tulla kun jo alkoi menkat. Ja kun normaalisti ei oo menkkakipuja niin nyt niitä on 🙁 Mut näillä mennään.

    • #7724
      Inkeri
      Osallistuja

      Onnea plussailijoille ja tsempit uuteen yritykseen lähteville! ”Kiva” kun ketju on aktiivinen ja saa lukea muidenkin kokemuksia.

      Mulla oli tänään ultra ja hoidon suunnittelu. Punktio tehdään tiistaina ja Puregon annosta nostettiin 175 yksikköön päivässä. Folleja mitattiin 16 ja suurin taisi olla 13mm. Mitään suurempia sivuoireita ei ole lääkkeistä ollut. Toki mies on pari kertaa saanut kuulla kunniansa.. Malttamattomana odotan jo ensi viikkoa vaikka se vähän jännittääkin. Kovasti koitan toivoa ja uskoa, että tämä on nyt se kerta!

    • #7726
      luppa77
      Osallistuja

      Pahoittelen Pinpin!!

      Paljon kyyneleitä ja turhautumista,kun itsellä ei mitään tehtävissä, onnistumisen suhteen.

      Stressaavaa:Ivf:stä jäi 1 pakkaseen ja kyllä on kova toive, että se selviää siirtoon. Ja ylipäätään, että sinne siirtoon päästään.

      Tää on niin nopea syklistä touhua, kun yhdestä menetyksestä on päivä aikaa, niin heti, vaan uutta putkeen. Tosin hyvä niin. On tuo kesäsulku aina piiitkä toisaalta palauttavakin ajanjakso.

    • #7727
      Surenkorento
      Osallistuja

      Minulla oli tänään ensimmäinen punktio ja siitä saatiin kerättyä huimat KOLME munasolua. Tietenkin toivomme, että niistä tulee kolme superalkiota, mutta se jää nähtäväksi. Jos siirrettävää viikonlopun aikana muodostuu, minulla on ensimmäinen tuoresiirto maanantaina.

      Mitä sitten tulee itse punktioon, niin sehän oli varsin miellyttävä toimenpide! Ei sattunut lainkaan, taisin yhden kolmesta(?) puudutuspiikistä huomata. Ei juurikaan vuotoa, nopea kotiutus. Nyt 3,5h päästä pää on edelleen aika kevyt ja alavatsa tuntuu hieman, mutta onhan nuo suonensisäiset kipulääkkeet ja rauhoittavat aika nasevia, toimivia.

      Toiveikkaina rentoudutaan ja hengaillaan kätilön määräyksestä viikonlopun yli ja toivomme, ettei maanantaina tule puhelua. Lupasivat nimittäin soittaa vain ja ainoastaan siinä tapauksessa, että mitään siirrettävää ei ole.

      1st IUI Feb '15, 2nd IUI Mar '15, 3rd IUI on April Fools' Day '15. 1st IVF May/June '15, 1st PAS Aug '15 (didn't happen). 2nd IVF Nov '15 and two stripes in the morning of the 30th Nov.

    • #7729
      Hanna
      Osallistuja

      Tänään kävin verikoikeissa ja hcg oli 219, pp12, kahden päivän ikäisellä alkiolla tuoresiirrosta. Tätä ei voi uskoa todeksi niin pitkän odotuksen jälkeen ja kun lääkäri ja biologi sanoivat, että alkiot olivat huonolaatuisia. Koskaan ennen en ole saanut edes haamuviivaa testeihin. Nyt alkaa sitten se todellinen piina-aika kun pitää odottaa ultraa kesäkuulle.

      Vatsassa koko ajan menkkamaisia kipuja, välillä aika koviakin, kuulemma normaalia. Tänään alkoi migreeni, toivottavasti ei pahene nyt raskauden aikana. Kahvia en ole pystynyt juomaan enää kolmeen päivään, koko ajan nälkä ja samalla pahaolo. Kai nää oireet on sitten ihan oikeita 🙂

    • #7733
      Pinpin
      Osallistuja

      Joo. Tänään käyty ultrassa kivun takia. 5*8 cm hematooma kohdun vieressä, ilmankos kipuaa. Hoitotaukoa elokuulle, nyt ketuttaa. En voi muuta sanoa 🙁

      Edit. Onnea Hanna!

      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 6 kuukautta sitten Pinpin.
    • #7739
      Pohtiva82
      Osallistuja

      Moikka kaikki!
      Kirjoittelin edelliseen ketjuun nimimerkillä Mietteliäs82, mutta unohdin salasanan enkä saanut sitä palautettua…. joten uudella nimimerkillä mennään. 🙂

      Ihanan lukea Parisiennen muiden hyvistä uutisista, onnea! Inhottavaa, kun niitä on niin paljon vähemmän kuin huonoja… Itse tässä odottelen ekan pakastealkiosiirron tulosta, testipäivä torstaina. Viime yönä kyllä heräsin sellaiseen selkäsärkyyn, joka valitettavasti ennakoi vuodon alkamista… Ei ole vielä alkanut, mutta veikkaan huomisaamuna. (huokaus) Siinä menikin sitten tunti yöllä itkeskellessä, onneksi ei tarvinnut mennä töihin tänään kun on lauantai. Mutta onhan vielä toivoa, ja pakkasessa vielä kaksi alkiota odottamassa.

      Pelkään kesätaukoa, joka siirtää kaikkea niin hitosti eteenpäin. Viime kuu meni jo hukkaan, kun en saanut ovulaatiotestistä positiivista. Äh. Ikävää touhua. Ja koko ajan poksahtelee vauvoja sinne ja tänne, perheisiin, jossa ei ole kykyä tai halua pitää heistä huolta. Näin tämä elämä menee.

      Onneksi edes paistaa aurinko. 🙂 Voimia ja plussatuloksia kaikille, jokainen näihin raskaisiin hoitoihin lähtenyt on onnensa ansainnut!!

    • #7740
      Hanna
      Osallistuja

      Kiitos Pinpin! Tämä on jotenkin uskomatonta kun aina on saanut lukea muiden positiivista tuloksista ja itsellä aikasemmin aina vaan negaa. Mulla ikää jo 40 eli olin vähän jo sitä mieltä ettei edes onnistuta.

      Pohtiva82 ei kannata vielä luovuttaa. Mullakin kaikki tavanomaiset oireet ennen menkkoja ja silti plussasin. Vieläkin sellanen pelko kun Luget lopetin ja menkkamaisia vatsakipuja et kohta ne alkaa.

    • #7747
      Lennu
      Osallistuja

      Moikka, liityn mukaan jutusteluihin. Kirjoittelin tänne kun yritimme ensimmäistä lasta pari vuotta sitten, silloin tärppäsi 2. PAS:sta. Nyt aloitettin uudet hoidot pitkällä kaavalla, ja viime viikolla oli punktio + alkionsiirto. Jännää! Testipäivä 9.6… Onko muita piinailijoita? Pitääkin alkaa selaamaan tätä piiitkää ketjua ylöspäin..

    • #7752
      luppa77
      Osallistuja

      Onnea Hanna! Tervetuloa Lennu.

      Näin tänään suloisen täydellisen vauvan, joka on täydellinen ihme perheeseen. Tuli tunne, että omasta toivosta ei saa luopua. Näillä hoidolla on mahdollista onnistua!

      Paljon jarrusukkia raskauksiin,Ja toivoa Edelleen Meille hoidoissa JATKAVILLE!

      Pienet suloiset pojat, ja tytöt ovat joka perheeseen, niin toivottuja.

    • #7753
      Surenkorento
      Osallistuja

      Meillä alkoi piinailu ihan hetki sitten.

      Perjantaina ensimmäinen punktio ja siitä tuloksena kolme munasolua. Tänään sitten ensimmäinen tuoresiirto. Kolmesta munasolustani jopa kaksi oli hedelmöitynyt ja molemmat vielä top-luokkaisia. Toinen meni pakastimeen ja toinen tuli kyytiin.

      Nyt vain toivotaan, että kyytiläinen pysyy matkassa <3
      Testipäivä 15.6.

      Jos tämä ei onnistu, ensimmäinen PAS on vuorossa vasta elokuulla, koska klinikka menee heinäkuussa kiinni ennen luonnollisen kiertoni siirtoajankohtaa. Suoraan seuraavaan kiertoon eivät halua siirtoa tehdä, kropan lepohetken vuoksi.

      Kovasti plussia kaikille teille! 🙂

      1st IUI Feb '15, 2nd IUI Mar '15, 3rd IUI on April Fools' Day '15. 1st IVF May/June '15, 1st PAS Aug '15 (didn't happen). 2nd IVF Nov '15 and two stripes in the morning of the 30th Nov.

    • #7755
      luppa77
      Osallistuja

      Kovasti toivon plussaa Sudenkorento!

      • #7759
        Lennu
        Osallistuja

        Sudenkorento; hienoa että pääsitte siirtoon! Sulla on ilmeisesti testipäivä kahden viikon päästä siirrosta; Naistenklinikalla testataan 12 päivän päästä. Ajattelitko testata jo ennen verikoetta itse? Minä kyllä; en haluaa saada tietoa puhelimessa vaan itse valittuna ajankohtana 🙂

        Luppa77; olet niin oikeassa! Toivosta ei saa luopua!

    • #7760
      Surenkorento
      Osallistuja

      Minun pitää siis tehdä kotiraskaustesti itse silloin 14 päivän päästä siirrosta. Verikokeesta ei ole ollut vielä edes puhetta. Kovasti vain toivottivat onnea matkaan hymyssä suin 🙂

      1st IUI Feb '15, 2nd IUI Mar '15, 3rd IUI on April Fools' Day '15. 1st IVF May/June '15, 1st PAS Aug '15 (didn't happen). 2nd IVF Nov '15 and two stripes in the morning of the 30th Nov.

    • #7762
      luppa77
      Osallistuja

      Onko kellään ollut Zumenon PASin tukena?

      Mulla on ollut todella itkuista, ja surullista tää aika Zumenon in kanssa. Mielialat heittelee,etenkin,kun en ole perus luonteeltanikaan mitenkään tasapainoinen. Kylmä ja kuuma…Alaselkä myös särkee todella.

      Kaiken kyllä kestän, jos vaan vauvan saamme. Mutta tämä on voimakkaimmin itkettävä lääke mitä olen kohdannut.

    • #7763
      Hanna
      Osallistuja

      Tsemppiä piinailijoille! Onko teille muuten määrätty Gonapeptyl pistosta tueksi? Mulle sellanen kirjotettiin ekaa kertaa näiden hoitojen aikana ja plussasin ekaa kertaa. Eihän sitä tietystikkään tiedä onko se juuri se, mikä sen sai aikaan mutta ei siitä näköjään ainakaan haittaa ollut 🙂

    • #7765
      Vohveliini-
      Osallistuja

      Isot onnittelut Parisienne ja Hanna!! Toivottavasti raskautenne sujuvat hyvin eteenpäin!

      Oon ollut vähän taka-alalla kun omassa navassa ei ihmeempää. Sain bongattua ovulaation aamusta niinmeillä olis lauantaina pakkasukon siirto edessä. Loistavaa, kun olin ajatellut ettei ehditä ja väestöliiton labra on kiinni kuukauden muuton takia niin olis ollu seuraava mahdollisuus vasta elokuussa.
      Pas siis tulossa nyt luonnolliseen kiertoon, ollaan ens viikko ulkomailla etelässäja nyt vasta tajusin että sehän tarkoittaa että joudun luge mössön kanssa pelleilemään, tosi kiva 🙂

      Sudenkorento ja Lennu, tsemppiä piinapäiviin! Sormet ja varpaat ristissä!

    • #7769
      Salvia80
      Osallistuja

      Ihanaa lukea onnistumisista! Onnea Parisienne ja Hanna!
      Tervetuloa uusille ja Lämmin halaus Pinpin! Ikävää, että pitää tulla esteitä, kun tämä on muutenin tarpeeksi raskas tie…

      Luppa77 Passin tukea zumenon aiheutti lähinnä pääkipua, ei muuta. Mikä tuo gonapeptylin keskenmenoriski on josta aiemmin kirjoitit? Taitaa olla aika yleisesti käytössä kuitenkin?

      Viimein pääsin muistelemaan miten Gonalit taas toimikaan, hyvin oli jo ohjeet unohtuneet. Eka pistos oli eilen ja ultraan perjantaina. Onko muita samassa vaiheessa olevia?

    • #7776
      Harakka
      Osallistuja

      Moikka kaikille!

      Liityn uutena seuraanne 🙂

      Ensimmäinen IVF menossa, 1.6 munasolupunktiossa, jossa 6 munasolua ja tiistaina 2.6 soitto että 4 näyttäisi hedelmöittyneen. onnellisena tosta tiedosta en tarkemmin osannut muuta kysyä kun, että tarkoittaanko tämä että siirtoon päästään ja labra vastasi että siltä nyt näyttää ( helpotuksesta tirahti pari kyyneltä ).
      Nyt 4.6 alkion siirto jos kestävät siihen asti. Lääkkeenä pistin (tai isäntä pisti piikkikammoista) Menopuria ja jarruna oli Orgalutran, irrotukseen Pregnyl, Luget aloitin eilen illalla ekaa kertaa elämässäni ja Gonapeptyl pitäisi pistää 7.6 sunnuntaina. Jännittää ja kovaa!

      Takana yksi luomuraskaus tammikuussa 2015 vuoden yrittämisen jälkeen, joka kuitenkin tuulimuna ja johti kaavintaan suureksi suruksemme( lääkkeellistä kesketystä tuloksetta yritettiin kahteen kertaan ja lopuksi jouduin kaavintaan). Sen jälkeen 2 inssiä ja nyt siis eka IVF. Ikää 39 ja miehellä 40 risat. Selittämättömällä diagnoosilla mennään, mutta totta on se että kyllä tuo ikä painaa tässä asiassa.

      Itselläni tuo munasolupuntio ei ollut niin paha kuin pelkäsin, ennen toimenpidettä hampaat hakkasivat yhteen (huom. äänekkäästi) ja lekuri ja hoitaja koittivat rauhoitella että älä pelkää, kohta kanyylista hulahtaa samppanjaa. Ei naurattanut, muuten kuin nyt jälkeenpäin, koska omalla kohdallani se oli niin nopeasti ohi etten edes tajunnut. Nyt pari päivää ollut hiukan kipeä, mutta panadolia ottanut tarvittaessa ja tuntuu että vedenjuonti jeesaa vähän kipuiluun. Seuraavaksi tietty jännään sitä huomista alkion siirtoa. Kuulemma samanlainen kuin inssi, mutta taisi olla tässäkin ketjussa, kun joku kertoi että oli tehnyt kipeää.

      Tuntuu kun koko elämä pyörisi näiden hoitojen ympärillä ja ikinä en omaa kroppaani ole tarkkailut enemmän kun nyt hoitojen aikana, aikamoista vuoristorataa me kaikki elellään.

      Onnittelut kaikille plussaneille!
      Tsemppiä ja voimia pettymysten,hoitojen piinapäivien kanssa kamppaileville!

    • #7785
      Harakka
      Osallistuja

      Moikkis!
      Nyt tänään siis 8-soluinen alkio siirretty 🙂 Loput 3 olivat 6-soluisia ja voipi olla ettei kerkii kasvaa kuulemma 8-soluisiksi, että kannattaisi pakastaa. Eli nyt toivo laitettu tähän yhteen hedelmöittyneeseen. Alkion siirtäminen olikin helpompi kun pelkäsin, tosin olin ihan varma että lasken alleni siinä vaiheessa kun joutuvat vatsaa painelemaan, mutta hoitaja nauroi ja sanoi ettei hätää jos niin käy alla on 5 litranen astia 😀

      17.6 verikokeeseen ja sitten tulos selviää, joten piinaillaan siihen saakka, pelätään pahinta ja toivotaan parasta:)
      Lugeista sain sellaista ohjetta, että vaikka minkälainen kuukautisvuotoa tms vuoto alkaisi niin luget laitettava, kunnes testin tulos selviää.

    • #7793
      Inkeri
      Osallistuja

      Jaahas, meillä on Harakan kanssa yhteiset piinaviikot! 🙂

      Eli mulle tehtiin tiistaina punktio, josta saaliina 11 munasolua. Niistä hedelmöittyi 6 joista tänään jäljellä 5. Mulle yksi kyytiin ja neljä pakkaseen. 18.6 (juhannuksen aatonaatto)verikokeeseen. Kotitestiä pitää varmaan jo aikaisemmin koittaa. Voi ku vois vaikka nukkua seuraavat 2 viikkoo.. Jännittävän aika tuntuu tässä kohtaa tooodella pitkältä..

      • #7838
        Harakka
        Osallistuja

        Moikka!
        Todellakin piinaavia päiviä edessä. Oon miettinyt ihan samaa, että nukkuis siihen asti kun on verikoepäivä ja sit tietäs tuloksen. Toisaalta pelottaa jopa mennä siihen verikokeeseenkin, kun tuntuu ettei oo valmis kuulemaan tulosta.

        Tää on aikamoista vuoristorataa!

        Pidän peukkuja pystyssä kaikille ja toivon paljon plussauutisia:)

    • #7794
      Surenkorento
      Osallistuja

      Harakka ja Inkeri, minähän olen teidän kanssanne samoilla piinaviikoilla, kun punktio tehtiin viime perjantaina ja siirto oli nyt maanantaina, ja kotiraskaustesti on ma 15.6. 🙂

      (pikakertaus: punktiossa kolme munasolua, joista kaksi hedelmöityi. Yksi pakkasessa yksi kyydissä ja on tänään toivottavamassa repimässä alkiokuortaan ja kiinnittymässä…)

      Tugena Lugesteronit, ei muuta. Jännä, että kaikilla muilla se raskaustesti on virallinen verikoe, mutta minulla kotitesti.

      1st IUI Feb '15, 2nd IUI Mar '15, 3rd IUI on April Fools' Day '15. 1st IVF May/June '15, 1st PAS Aug '15 (didn't happen). 2nd IVF Nov '15 and two stripes in the morning of the 30th Nov.

      • #7839
        Harakka
        Osallistuja

        Moi!
        No nyt mennään tosiaan samassa tahdissa. Ihan alyttömän piinaavaa, ei pysty olemaan ajattelematta koko ajan kiinnittyykö vai eikö kiinnity, tai kun vihlasee mahasta niin välittömästi miettii että olikohan oire vai johtuuko lugeista.

        Mulle ehdotettiin verikoetta enkä edes tajunnut kysyä että voinko testasta kotona. Mutta se tulos pelottaa sen verran että ehlä ihan hyvä että otetaan verestä ja jos nega niin heti samalla miettimään uusia steppejä. Tsemppiä piinapäiviin 🙂

    • #7795
      Hanna
      Osallistuja

      Tsemppiä piinailijoille! Se vaihtelee ihan hoitopaikan mukaan tehdäänkö veritesti vai pelkästään kotitesti. Minä itse en ole koskaan pystynyt odottaamaan testipäivään asti 😀

      Mulla alkoi kauhee kurkkukipu ja kuumeilu tänään. Heti alkoi huolestuttamaan miten se vaikuttaa pieneen tuolla masussa. Kuume kuulemma on yleisin tavallisessa flunssassa, mikä voi aiheuttaa jotain poikkeamia, joten otin Panadolia, vaikken ole ottanut mitään lääkettä edes koviin vatsakipuihin punktion jälkeen.

      Lugesteronin lopettamisen jälkeen loppui muuten myös kauheet supistelukivut mitä mulla oli piinapäivinä. Ehdin jo niistäkin huolestua mutta ne kivut voin laittaa täysin Lugien piikkiin. On tämä jännää aikaa kun koko ajna saa vaan jännittää kaikkea. En ole uskaltanut siirtyä vielä plussanneiden puolelle, odottelen 16. päivän ultraa. Tekis mieli käydä yksityisellä ottamassa hcg-arvot niin tietäis vähän missä mennään 😀 😀 😀

    • #7797
      Summer
      Osallistuja

      Hei kaikki rohkeat naiset! Tulisin uutena mukaan keskusteluun. Miltei nousin koneelle jo viime yönä kolmen aikaan, kun nukkumisesta ei ollut tulla mitään, ja unikaverina oli vain tippa linssissä.

      En ole aiemmin seurannut missään palstoilla aiheen keskusteluita, joskus satunnaisesti etsinyt tietoa, kun sitä ei ole ”virallisista” lähteistä löytynyt. Nyt parina päivänä olen kuitenkin lueskellut muiden ajatuksia ja keskustelunne houkutteli mukaan. Pahoittelen jo etukäteen, seuraava on syvä saavillinen ikäviä tunteita… koetan sitten joku toinen kerta tuoda esille normaalia iloista itseäni.

      Olen jo kohtalaisen pitkän matkalainen prosessissa, ainakin tämä tuntuu ikuisuudelta. Seuraavassa tarinani hiukan polveillen. Olen 34, mieheni on 35. Aloimme prosessin pikku keijukaisten osalta 3v3kk takaperin ja hoitoon ilmoittauduimme 2v sitten kesäkuussa. Matkan varrella ei ole tullut edes yhtä hailakkaa viivaa. Testien pohjalta meissä kummassakaan ei ole mitään vikaa, mieheni kuvittelee nyt olevansa entistäkin enemmän supermies omien tulostensa pohjalta 😉 Itselläni oli ministi kilppari-arvo koholla, hälyttävämpänä kuitenkin jokin toinen hormoniarvo, joka on välillä ollut enempi tai vähempi koholla, voi kuitenkin viitata siihen, että saatan päästä normaalia aiemmin tutustumaan kuumiin aaltoihin yms. Tämän vuoksi kumminkin meidät otettiin heti listoille ja jonkin verran kiireisenä tapauksena. Kovin hidasta tämä kaikki on kuitenkin ollut julkisella kohdallamme, viime toukokuussa oli semma-yritys, mutta se keskeytettiin kun kehitys ei ollut toivotun mukaista (viitosten riski) ja saimme heti siirron ivf-jonoon.

      Ensimmäinen ivf oli tammi-helmikuussa ja siitä jäi aika vahvat traumat. Jouduin piikittelemään normia kauemmin Gonalia, kun vastetta ei tapahtunut riittävästi. Lisäksi Synarela aiheutti todella etovan olon joka kerta. Lisäksi pääsin ’nauttimaan’ kuumista aalloista ja vuoristoradasta. Lopulta punktiossa saatiin 9 palleroa, joista 5 olivat kuulemma erinomaisia ja loputkin ok. Punktio vain oli kohdallani aivan hirveä kokemus. Olen tai ainakin kuvittelen olevani normaalia kipuherkempi ja olen joskus pyörtynyt pelkästä yksityiskohtaisemmasta tapaturmatarinasta… koetin joskus mennä veren luovutukseenkin, mutta sain lähtöpassit kun vetäisin valkoiseksi jo parin minuutin istumisen jälkeen odotushuoneessa. Ja normaalissa gyne-tutkimuksessakin olen onnistunut pyörtymään. Onko muilla yhtä heikko pää?

      Eli, nyt takaisin punktiopäivään, kerroin etukäteen olevani herkkis, mutta kanyylin laittamisessa sain kuitenkin sitä joko heikommin taitavan tai harjoittelevan hoitajan. Tämä johti kahteen suonen rei’itykseen oikeassa kämmenessä, yhteen ekstraan vielä vasemmassa ja vihdoin onnistuneeseen neljänteen yritykseen hoitajan vaihduttua. Ja jokaisen näiden koetuskerran välissä olin tietenkin jalat kohotettuna taistellen valkoisena pimeyttä vastaan. Onneksi mieheni oli tukena ja ilmoitti hoitajalle toisessa ja kolmannessa kokeilussa, että nyt kannattaa keskeyttää, hoitaja kun ei ollut huomannut tökkineensä suonen läpi ja olin sammutusmoodissa. Tipoista sain muistoksi miltei 3 viikoksi kipeät mustelmat molempiin kämmeniin.

      Itse punktiota varten olin etukäteen kysellyt ja vielä ko päivänä josko olisi mahdollista saada kunnon mömmöt samoilla herkkisperusteilla. Ne kuulemma ovat normaalistikin hyvät, mutta itselleni ei tuo normi-taso sitten nähtävästi riittänyt. Toivoisin olevani teidän onnellisten joukossa, joille toimenpide ei ollut juuri minkäänlainen – itse muistan rauhottavista huolimatta aivan hirvittävän kivun (kannustuksena niille, jotka eivät vielä ole punktiossa olleet, että vahvasti suurin osa näyttäisi pääsevän siitä kivutta). Siirtoon emme kuitenkaan päässeet. Jälleen tuon täysherkistelijäni esiin, aloin itkeä jo lääkärille, joka ilmoitti että jostain syystä vain eivät jutut olleet yhdistyneet maljalla ja itkin monena seuraavana päivänäkin aivan lohduttomasti. En tiedä, miten tulen selviämään, jos joskus joudun kokemaan keskenmenon, kun jo palleroiden menettäminen tuntui aivan sanoin kuvaamattoman tuskalliselta. Tilannetta ei auttanut sekään, etten pystynyt liikkumaan ja ojentamaan itseäni ollenkaan suoraksi 3-4 päivään, olin todella kipeänä ja aivan järkyttävän turvoksissa. Tämä oli viikonloppuna, joten soitto Kättärillekään ei tuottanut mitään apuja, totesivat vain, että maanantaina voi soittaa NK:lle. Jumppailemaan pääsin vasta 2 viikon tauon jälkeen, mikä pahensi olotilaa, kun en edes sitä kautta päässyt tuulettumaan.

      Nyt olemme sitten toisella kierroksella, muuten sama prosessi, mutta Gonalit ampaistiin heti 300-yksikköön ja maljan sokkotreffien sijaan, asiantuntijat valitsevat yhden onnellisen uiskentelijan per pallero ja neulaavat nämä yhteen. Alustavasti toisella puolella taisi olla 4 ja toisella ehkä 7. Piikittelypäiviä on jo takana ja punktion määritys on maanantaina, pitäisi osua joko ensi ke tai pe. Pelottaa aivan hirveän paljon. Mieheni on koettanut sanoa, ettei kannata lääkkeitä lisätä, siitä voi tulla kuulemma huono olo. I don’t care! Kaikki mömmöt ja täydellä laidallisella, kiitos! Nyt vihdoin mieheni ymmärsi, että hän saa vaatia tukenani kunnon annokset heti ja aikuisten oikeesti, mutta ymmärrys tuli vasta kun täysin lohduton Niagara purkautui eilen puhelimessa. … Olen viimeiset pari viikkoa ollut täydessä vuoristoradassa, itku pääsee aivan missä tahansa ja vähintään parin tunnin välein. Tiedän, että johtuu osaltaan ylimääräisistä hormonihuuruista, mutta silti… aaarrgh.

      Ehkä olisi pitänyt liittyä keskusteluun jo aiemmin, viime aikoina on alkanut hajottamaan aivan pieniksi pirstaleiksi ja samalla sisäinen musta aukko toisaalta vain kasvaa. Mieheni on erittäin sympaattinen, mutta silti mies. Hänelle tämä tie on päivä kerrallaan, ei huolta, kyllä se vaavi sieltä tulee. Hän on myös tukena ja mukana jokaisella käynnillä NK:lla (kumpa myös yhtä helposti tulisi mukaan Tukholman NK:lle ;). Toisaalta mieheni noudattaa vain samaa profiilia, kuin mitä useammassakin tutkimuksessa todetaan, eli että miehet kokevat odottelun paljon kevyemmin. Nyt vain olen kovin yksin odottelussa, mieheni on ollut matkoilla jo usean viikon ajan lähes 2/3 jokaisesta viikosta ja vaikka tapaan ystäviäni jatkuvalla syötöllä, ei kuitenkaan ole ketään joka todella haluaisi keskustella näin raskaista aiheista.

      Samoin kuin edellä ketjussa joku kertoi, olen puhunut meidän hankkeesta ystäville, perheelle ja pari kollegaanikin tietää toiveistani. Silti tuntuu kuin olisin tyhjyydessä, jonne muut eivät yllä. Paras ystävänikään ei osaa keskustella asiasta eikä tunnu ymmärtävän tuskani syvyyttä. Toisaalta en olisi pystynyt kaikkea pitämään sisällänikään näiden yli kolmen vuoden aikana, mutta toisaalta, kuten olette jo todenneet, tuntuu pahalta myös kun kaikki odottavat niitä hyviä uutisia, joita vain ei tunnu kuuluvan.

      Tällä kertaa en uskalla odottaa, että pääsisimme edes siirtoon. En halua pudota jälleen kovaa ja korkealta, vaikka se tulee tapahtumaan joka tapauksessa, jos juttu tyssää jälleen johonkin vaiheeseen. Vaikkakin, kyllä ajatusteni pohjimmilla pohjilla odotan, että nyt onnistuu, mutta en uskalla antaa kuitenkaan itselleni lupaa ajatella näin.

      Kiitos ja pahoittelut, tästä tulikin aivan järkyttävä kaato – mitä se olisikaan ollut jos olisin yön tunteina kirjoittanut.

      Toivon todella, että saisimme ketjuun uusia ja uusia onnistumisia! Ehkä sitä kautta uskaltaisi itsekin toivoa jälleen.
      – Summer

      • #7843
        Harakka
        Osallistuja

        Itku pääsi Summer, kun luin tarinasi. Älä pahoittele avautumista, luulen että kaikki täällä tiedetään kuinka rankkoja nämä asiat ovat. Niin kauan kun on toivoa, on näissä hoidoissa järkeä. Toivon kovasti että uskallat toivoa jälleen.

    • #7798
      Hanna
      Osallistuja

      Tervetuloa mukaan Summer! Ikävä kuulla, että hoidot ovat kohdallasi olleet noin rankkoja. Minulla ja miehelläni on ivf-hoitoja takana kolme, joista aikaisemmista pelkkää negaa ja nyt viimeisessäkin hoidossa huonolaatuiset alkiot mutta silti plussasin tällä kertaa. Toivottavasti se tuo edes jonkinlaista toivoa itsellesi. Minä olen pudonnut korkealta ja kovaa monta kertaa, joten pidin aika pitkän tauon tähän viimeiseen hoitokertaan. En antanut itseni ajatella, että hoito onnistuisi, koska en halunnut taas tuntea sitä sama pettymystä. En tiedä onko sekään nyvä asia, koska kyllä keho reagoi oman mielialan mukaisesti. Mitä tulee punktioihin, niin kaksi ensimmäistä ei tuntunut missään mutta tämä viimeinen oli todella kivulias lääkkeistä huolimatta. Toivottvasti seuraava punktio menee paremmin ilman kipuja. Kaikki kerrathan ei ole samanlaisia. Kaikilla on varmasti tuo sama menettämisen pelko niin kuin sullakin. Mä stressaan ihan hirveesti keskenmenoa, mikä ei ole hyvä asia. Voi kun saisikin ajatukset jonnekkin muualle. Tsemppiä sulle ja tule kertomaan sitten miten meni.

    • #7799
      Vohveliini-
      Osallistuja

      Kiva kun liityit joukkoon Summer! 🙂 Pahoittelut että kokemuksesi ovat olleet noin rankkoja, ei kuulosta kivalta! Itse olen fyysisesti päässyt epämukavalla ololla punktioista ja lääkkeistä, ottaahan se psyykkisesti koville. Meillä kun on ikävä tilanne että raskaudet alkavat siirroista mutta päättyvät hyvin nopeaan. Toivottavasti saat nyt niin hyvät lääkkeet että olet muissa maailmoissa eikä sinun tarvitse kärvistellä, nykyaikana niin hyvät lääkkeet olemassa että niillä kyllä saa tajun kankaalle niin vaadi rohkeasti. Toimenpiteen ei mielstäni kuuluisi sattua kun muutenkin paska juttu että joutuu tälläistä käymään läpi. Voimia tulevaan!

      Onpas teitä jännäilijöitä paljon, toivotaan oikein plussapuhuria 🙂 Mäkin liityn seuraanne sitten huomenna piinailemaan! Ens viikko ulkomailla niin ei tartte miettiä koko ajan testaamista!

    • #7801
      Merenneito
      Osallistuja

      Moikka!

      Kirjoittelin jo tuonne vanhempaankin ketjuun, mutta olipa ihana löytää tämän uusi 🙂

      Eli nyt tiivistän 😉

      Meille tehtiin 25.5 ensimmäinen ivf tuoresiirto 5pv balsolla ja nyt testi näytti hyvin vahvaa plussaa!!! <3
      Testailin kyllä liian aikaisin, että yritän hipaisun mahdollisuuden pitää vielä yllä kun maanantaina vasta oikea testipäivä, mutta edes hipaisu on tapahtunut! woop!

      Olemme aloittaneet yrityksen 05/11 ja matkaan mahtuu silloin luomuplussan km ja 2014 kohtukuolema :'( Yhtään eläväistä emme ole saaneet kotiin saakka.

      Mutta enkelivauvasta olemme hyvin kiitollisia, koska hän näytti meille kyllä sen, että raskaus on mahdollinen, selittämättömästä syystä se ei vain onnistu ilman apuja. Matkassamme oli vain TODELLA huonoa tuuria. Mitään sairauksia, tulehduksia tms ei löydetty. Mikä on siis KOROSTAEN TODELLA HARVINAISTA.

      Nyt jo kovasti alkoi jännittämään, mitenhän tämän raskauden käy? Voisiko jo olla meidän vuoro?

      Jos vielä osaatte neuvoa minut oikeaan ryhmään, jos en tavallaan ”tänne kuulu” niin olisin kiitollinen 😉 <3

      Ensimmäistä kertaa vuosien selaamisen jälkeen uskalsin tänne kirjautua.

      Plussatuulia kaikille! 🙂 <3

      • #7842
        Harakka
        Osallistuja

        Onnea kovasti, ihanaa!

    • #7816
      Salvia80
      Osallistuja

      Tervetuloa Summer joukkoon,

      Mukava saada samoissa menevä vertaistuki joukkoon. Kova on tarinasi, nyt toivotaan ettei tuollaista tarvitse toista kertaa kokea! On hyvä kuulla kaikenlaisia tarinoita.

      Mulla on kanssa maanantaina 8.6. punktion määritys. Tänään oli eka ultra ja ainoastaasn 6 follia oli kasvamassa…mutta muuten tilanne oli niin hyvä, että oli heti aamulla klinikalla pistettävä jarrupiikki, ettei irtoa liian aikaisin. Onko muille käynyt näin? Nyt piikitän iltasin Gonalia ja aamuisin Orgalutrania..

      Aavistelinkin, että nyt ei ole niin paljon,koska ei tuntunut samanlaista paineen tunnetta kuin edelliskerralla, kun oli puolet enemmän. Viimeksi kävi kova kato, joten suurin toive on päästä siirtoon, se jännittää ihan sairaasti. Muuten en osaa jännittää kun sitä Pregnyliä, joka on ikuinen haaste.

      Miten Harakan siirto meni? On niin paljon keskustelua ettei meinaa kaikissa pysyä kärryillä…Tsemppiä kaikille joka vaiheeseen!

      • #7840
        Harakka
        Osallistuja

        Moi! Siirto meni hyvin, ihan turhaan pelkäsin. Piinailen 17.6 saakka ja silloin verikokeeseen.

        Toivottavasti pääset siirtoon, pidän peukut pystyssä!

        Mulla saatiin loppujen lopuksi pakkaseen 1 ja 1 siirrettiin, mulla oli 7 follia, josta saatiin 6 munista. Oma toive oli koko ajan että tulisi edes se 1, jotta pääsisi siirtoon ja nyt siis piinaillaan:)

    • #7821
      Summer
      Osallistuja

      Kiitos teille aivan mahdottoman paljon vastauksista ja tsempeistä! Hanna, silmät kostuivat jälleen, kun luin vastauksesi, mutta hyvällä tavalla kannustuksesi ansiosta! Sekä toisaalta omasta raskaasta kokemuksestasi. Samoin Vohveliini ja Salvia80, viestinne koskettivat todella!

      Pidän Hanna, Vohveliini, Merenneito ja muut plussaajat oikein kovasti peukkuja ja toivotaan ihaninta!

      Salvia80, toivottavasti saadaan molemmat maanantaina hyviä uutisia ja päästään molemmat siirtoon ja jännääjien joukkoon! Ehkä osutaan samalle päivälle punktioonkin 😉

      Ps. Tänään onneksi pääsin nousevan aallon kyytiin. Olin kaupungilla erittäin hyvän ystävän kanssa – pieni shoppailu ja kunnon juttelu tekivät oikein hyvää. Suosittelen tätä lääkettä!
      Aa, ja kävin myös kiinalaisessa akupunktiossa. Kaikki, jotka olette uskaltautuneet piikittämään itseänne, voin sanoa, että akuilu on paaaljon helpompaa ja siitä tulee ihanan rentoutunut olo – kireydet helpottavat ainakin asteen pari sekä mielessä että kropassa. Suosittelen tätäkin! 🙂

    • #7822
      Salvia80
      Osallistuja

      Mukava kuulla Summer, että sait tsempin päälle, tää on just tätä toisessa hetkessä aallon pohjalla omien pelkojen kanssa ja sitten toivonkipinä ja taistelumieli löytyy yllättäen..
      Eilen illalla tuli suuri ahdistus, kun ajattelin ettei kuudessa ole paljon pelivaraa, aamulla heräsin tunnin välein katsomaan kelloa etten nuku aamupiikin ohi. Ja tylsempi piikkikin jännitti, mutta se menikin hyvin ja palkitsin itseni kahvilla silmät sikkurassa. Jokaisen pelon voittaminen antaa buustia, josta saa voimaa muuhunkin arkeen.

      Myös tekstailu hyvän ystävän kanssa piristi ja tieto siitä, että jos tulee romahdus, niin hän on valmiina kuuntelemaan. Harva lapsia saanut pystyy asettumaan tähän tilanteeseen….mutta ne jotka pystyvät, ovat ihania kultakimpaleita. Juuri tuo mistä monet puhuvat, että ei saa yhteyttä…vastaan tulee usein tyhjyys tai hiljaisuus kun ei tiedä mitä sanoa..joka sekin ymmärrettävää, mutta tulee itsellekin vaikea oloa, että pitikin kertoa kun ei saa mitään vastakaikua.

      Aurinko paistaa ulkona, joten yritetään olla murehtimatta mahdollisia tulevia murheita! Nauti Vohveliini ulkomaista, ensi viikolle on tiedossa paljon jänniä hetkiä meille monille! Onneksi ei olla ihan yksin näiden asioiden kanssa!!!

    • #7834
      Lennu
      Osallistuja

      Tervetuloa Summer! Ja Merenneito, (varovaiset) onnittelut! Jos on vahva plussa niin tuskinpa se pelkkä hipaisu on 🙂
      Itselläkin, uskomatonta kyllä, kotitesti näyttää (PP 10) plussaa. Mutta, koska takana on yksi kemiallinen raskaus, niin en uskalla vielä riemuita, vaan odotan josko viivat vahvistuu… Ja mitä sanoo tiistain veritesti. Myöskään mitään oireita ei ole ollut, joten vähän hassulta tuntuu voisiko TOSIAAN olla raskaana. Testinkin tein lähinnä ”pois kuleksimasta”.
      Surenkorento; mitkä sulla fiilikset?

    • #7837
      Surenkorento
      Osallistuja

      Kiitos, Lennu, kysymästä 🙂

      Yksi piinaviikko on takana, toinen edessä. Olen pyrkinyt lähinnä pitämään ajatukset alkiosta muualla, etten tapa sitä stressaamalla. Mieheni kun käski olemaan stressaamatta :D. Minulla, kuten monella muulla täällä, on sellainen ”älä stressaa, mennään päivä kerrallaan”-mies. Toisaalta, hän pitää minut järjissäni.

      Lugesteronien kanssa kolmesti päivässä puuhaaminen ei ole mielestäni ollut ollenkaan NIIN suttaista hommaa, kuin olin kaikkien puheista ymmärtänyt. Onhan se siis normaalista aikalailla poikkeavaa, mutta ei nyt kamalan suurta ylimääräistä päänvaivaa aiheuta.

      Liekö Lugesteronien syytä, että rinnat ovat olleet jo viikon verran turvoksissa ja arat, ja minusta myös tuntuu, että olen normaaliakin itkuherkempi. Tai siis nyt lähinnä kyyneleitä tahtoo tulla pienestäkin iloisesta, vakavasta tai surullisesta asiasta. Syön ja liikun kurinalaisesti, ja siinä missä piikittelyjen jälkeen paino tipahti muutamassa päivässä takaisin normaaliin, nyt se on tässä viikossa taas noussut hieman.

      Kotitestihän on minulla edessä ensi maanantaina. Viime viikolla oli paljon kaikenlaista ohjelmaa työn ja kuntoilun lisäksi. Tälle viikolle ei ole oikein mitään ylimääräistä ohjelmaa. Ties vaikka seuraava kuluva viikko tuntuukin taas vuodelta.

      Viime viikolla laskeskelin päiviä tyyliin ”tänään blastokysta”, ”tänään pitäisi alkiokuoren revetä”, ”nyt pitäisi kai jo kiinnittyä”. Olin ehkä eilen tuntevinani jotain alavatsakipua, joka kesti hieman pidempään, ja hiljaa mielessäni sen toivoin olevan kiinnittymiskipua. Mutta en sitten tiedä, saattoihan se olla jotain muutakin. En ole koskaan tuntenut yhtäkään ovulaatiotani, niin en tiedä voinko tuntea alkionkiinnittymistäkään.

      Minusta tuntuu, että elimistöni reagoi kovin laimeasti kaikkeen. Kolme inseminaatiota, tuloksetta. Hoitovaste oli se yksi munasolu ja paksumpi limakalvo, mutta tuo limis olikin sitten ainoa muutos mihinkään aiempaan. Kohdunkaulan laajennustoimenpide oli miellyttävä (varmaankin nukutuksen ansiosta), ja siitä seurasi ainoastaan jälkivuotoa hyvän aikaa. Punktiokin oli yllättävän mukava ja alavatsa tuntui hieman sitten loppupäivästä, mutten ottanut edes särkylääkettä. Munasarjani jaksoivat tuottaa 300 Gonal-F annoksista huolimatta vain kolme munasolua, jotka onnekseni olivat kaikki kypsiä ja niistä sentään kaksi hedelmöityi ja yksi saatiin pakkaseen, kun yksi lähti kyytiin. Treenasin koko viime viikon ongelmitta, huomioin toki kiellot tietyistä liikkeistä.

      Mutta kun mikään ei oikein tunnu miltään. Mietin, että eikö kroppani oikeasti toimi niin naisellisesti kuin pitäisi, edes hormoniboostauksilla, vai olenko vain onnekkaassa asemassa, kun en saa mitään (kipu)oireita? Minähän en siis edes tiedä, mitä pms-oireet ovat, ja ne eivät ole tulleet esiin edes hoitojen aikana.

      Hyvillä mielin siis kuitenkin, kaikesta huolimatta tai juuri siksi 🙂
      Tsemppiä sinulle huomiseen verikokeeseen, pidän peukut pystyssä <3

      1st IUI Feb '15, 2nd IUI Mar '15, 3rd IUI on April Fools' Day '15. 1st IVF May/June '15, 1st PAS Aug '15 (didn't happen). 2nd IVF Nov '15 and two stripes in the morning of the 30th Nov.

    • #7841
      Harakka
      Osallistuja

      Moikka!

      Täällä on kova säpinä päällä, tosi ihanaa! Vertaistuki on tärkeää meille kaikille.

      Mun kohdalla saatiin loppujen lopuksi se 1 siirrettyä ja 1 pakkaseen, olin hyväksynyt sen että pakkaseen ei mene mitään, mutta labrasta soitettiinkin yllätten heti siirron jälkeisenä perjantaina 5.6, että 1 munis lähti kirimään ja se siis pakastettiin. ja nyt siis se verikoe 17.6 (…..apua)

      Eilen pistettiin Gonapeptyl ja siitä tuli ihan järjetön väsymys, nukuin 12 tuntia (harvinaista), lisäksi lievä pahoinvointi, mutta se meni ohi. Tissit on järjettömän turvonneet, mutta laitan sen lugejen piikkiin. Tuntuu, että on sellanen tosi räjähdysherkkä/itkuherkkä olo (oon koittanut pitää kiukut minimissä). Tosi yksilöllisiä kaikki oireilut miten lääkkeisiin yms reagoi. Mulle sanottiin, että lyhyellä kaavalla sivuvaikutukset minimaalisia ja kaikki lääkeet hyvin siedettyjä, mutta yllättäen Menopur oli se joka sai mut herkimmin reagoimaan, jokaisen pistoksen jälkeen joutu makaa sängyssä jos oli mahdollista ja jos ei niin sinnitteli sellasen tunnin kestävän pahoinvointikohtauksen kanssa.

      Tsemppiä Lennu, kyllä nyt on niiiiin toiveikas olo sun puolesta 😀

      Halit ja tsempit kaikille, me kaikki ollaan aivan älyttömän vahvoja naisia vaikka aina ei siltä tunnukaan!

    • #7846
      Salvia80
      Osallistuja

      Hienoa taas uusi plussa! Onnea Lennu!
      Miten Summer punktiopäivän kanssa kävi?

      Jotenkin aurinkoinen mieli ja piristi nähdä klinikalla 5-vuotias tyttö, joka tuli tervehtimään hoitajia isän ja äidin kanssa. ( Siellä hänetkin oli saatu aikaan) Olen ennenkin törmännyt näihin tervehtijiin kun odottelen aulassa ja aina he ovat olleet tyttöjä..varmasti poikiakin tulee…jostain luin, että suuri osa kai on tyttöjä esim. ICSI-lapsista. Se kuitenkin kertoo aidosti onnistumisista, kun näkee livenä kävelevän ihmeen! Ei voinut kuin hymyillä ja miettiä millaisia myllerryksiä he olivat kokeneet.

      Jännäilen iltaa, kun pian on Pregnylin aika ja punktioon päästään keskiviikkona.

      Tsemppiä piinapäiväläisille, toiveissa päästä samaan vaiheeseen..

    • #7849
      Summer
      Osallistuja

      Heido! Ihanan pirteää keskustelua, tuli oikein hyvä mieli lukea teidän tsemppejä kaikille! Harakka, aivan loistavaa, että siirtosi meni hyvin ja saitte vielä pakasteenkin! Mainitsemasi itkuherkkyys on todella tuttua, eilen oli todella hyvä nousu ja erittäin helpottunut olo, kun lääkärikäynniltä tuli hyviä uutisia. Sitä jännää kuitenkin koko ajan, että jos ei olekaan mennyt odotetusti. Meillä oli mahtavat 8+4 palleroa (jee!), mutta kuten viimeksikin (vaikka nyt laitettiin kerralla Gonalissa ”hanat kaakkoon” lääkärin sanojen mukaan), kehittyminen on vähän hitaampaa. Tulee siis muutamat ekstra pistospäivät ja punktio sijoittuu perjantaille. Salvia80, ollaan kuitenkin aika samoilla aikataulumetreillä, jännään hitusen sun perässä ja sun kanssa seuraavia vaiheita!

      Huolimatta lääkärikäynnin tuomasta hyvästä fiiliksestä, illalla päädyin taas tiristelemään muutamat kerrat, ihan tuosta noin vain. Oloa ei helpottanut, että jostain aivan nurkan takaa iski hillitön flunssa! Eiiii! Helpotin ahdistusta sen suhteen aamulla googlaamalla keskustelupalstoilta, ettei pitäisi olla esti perjantaille. Sattuuko teillä olemaan kokemusta ja lääkärien kommentteja tähän?

      Toivottavasti Lennu tän päiväinen veritestisi näyttää hyviä uutisia!!! Pidän peukkuja sulle! Sekä Sudenkorento, toivottavasti sun maanantain kotitesti on toivottu!!!

      On se kyllä hassua, miten me lähes kaikki onnistutaan miettämimään, että onko x, y ja z nyt esteitä matkassa. Itsekin mietin samaa Sudenkorento, että tarkoittaako isot annokset, että mun kroppa jotenkin reagoi laiskasti. Toisaalta, kuten aiemmasta vuodatuksesta kuulitte, muu, kuin pallero-vaste ei sitten olekaan ollut niin kevyttä. Ehkä meidän vain pitäisi yrittää aina siirtää ajattelu sille positiiviselle uralle, että pääsempä helpommalla tästä ja tästä jutusta ja kovemmat oireet taas tarkoittavat, että kyllä mun kroppakin tahtoo tuloksia! Tai jotain tämän suuntaista 😉 Aivan loistavaa siis, että pääset treenaamaan likimain normaalisti! Kävin edellisen punktion jälkeen kokeilemassa ihan kevyttä kuntoilua, mutta onnistui sitten vasta kahden viikon jälkeen. Edellisessä hoidossa pääsin sentään liikkumaan rankastikin vielä kaksi päivää ennen punktiota, nyt jäädytin mun kuntokortin jo viime viikon maanantaina (kyynelten paikka oli jälleen), kun jumppa päättyi mun osalta ekaan kappaleeseen. Viime viikolla oli vatsan sivut niin kipeänä, että kävely keskustaan vei normaalin 25 minuutin sijaan 45min – mummotkin paineli ohi rollaattoreillaan! Mutta, tällä kertaa tämä ainakin tuottaa enemmän niitä palleroisia. Kaikkinensa, meidän tiet nyyttiin on niin pitkiä, että ansaitsisimme nyytin lisäksi kunniamaininnan, eikö totta? Muistetaan ainakin itse itsemme palkita tässä hetkessä ja myöhemmin, pikku herkkuhetki ja shoppailu ei koskaan ole pahasta 😉

    • #7850
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hei kaikille!

      Olen seurannut palstaa viikon päivät ja saanut täältä paljon tukea ja apua. Vaan nyt on aika itsekin osallistua keskusteluun.

      Minä (27) ja mieheni (29) olemme yrittäneet lasta kaksi ja puoli vuotta. Tai alkuun emme varsinaisesti yrittäneet, mutta lopetimme ehkäisyn ja otimme linjan tulee kuin tulee. Vuosi sitten kuitenkin tajusimme, ettei vauvaa taida tulla omin avuin ja päädyimme tutkimuksiin kunnalliselle. Olin aivan varma, että syy lapsettomuuteen löytyy minusta. Kuukautiskiertoni oli melko sekaisin ja oletin sen olevan ongelma, joka on myös helposti korjattavissa. Noin puoli vuotta kestävien tutkimusten aikana kuitenkin selvisi, että vika on mieheni siittiöissä ja että ainoa vaihtoehto on IVF ja ICSI. Siinä olikin sulattelemista. Mieheni on ottanut asian aika rauhallisesti, vaikka kyllä hänellekin uutinen oli isku naamaan. Minulla on ollut sekä hyviä, että huonoja kausia. Ainakin kerran kuussa (kuukautisten aikaan) olen pillittänyt ja vellonut itsesäälissä ja epätoivossa.

      Kevään olemme sitten jonottaneet ja jonottaneet ja vihdoin olemme päässeet aloittamaan hoidon. Kaikki on tähän asti mennyt hyvin, vaikka en piikittelystä pitänytkään. Gonal-F:ää pistin 8 päivää ja se oli helppoa, eikä minulle tullut siitä juurikaan oireita. Cetrotidestä mahani turposi ja kutisi ja viimeiset päivät, varsinkin Ovitrellen jälkeen olivat melko tuskaisia. Turvotusta, mahakipua ja vaikeuksia pissata. Punktio oli eilen, 8.6. Tuloksena oli 11 munasolua ja huomenna olisi alkion siirto, jos kaikki menee hyvin. Klinikalta soitetaan kuulemma tänään, jos ongelmia on ilmennyt. Jännittää! Nyt olen siis sairaslomalla ja vointi melko hyvä.

      Kuinka paljon olette liikkuneet punktion jälkeen? Minua pelottaa hoitajan mainitsema munasarjojen kiertyminen ja nyt vainoharhaisena kuvittelen niin tapahtuvan heti, kun käännän kylkeäni 😀 Eilinen meni maatessa, tänään olen koittanut touhuta hieman kotitöitä ja kohta olisi tarkoitus lähteä pienelle kävelylenkille.

      Kesäterveisin Binkku.

      • #7851
        Surenkorento
        Osallistuja

        Moi Binkku, tervetuloa tänne jännittämään 🙂

        Hoitaja kun tiesi minun treenaavan ja syövän tavoitteellisen epätavoitteellisesti, hän ei edes ehdottanut suolan lähteeksi sipsejä eikä ehdottanut miehelleni, että tämä hemmottelisi minua punkionjälkeisinä päivinä esim. karkeilla tai pullalla :D. Hän kuitenkin kielsi minua ehdottomasti harrastamasta juuri mitään liikuntaa punktion (pe) ja alkionsiirron (ma) välisenä aikana, vaan käski rentoutua ja hengailla. Otin viikonlopun todellakin rauhallisesti, vaikka minulla ei perjantai-illan jälkeen enää mitään tuntemuksia ollutkaan.

        Alkionsiirron jälkeen heti seuraavana päivänä ryntäsin kuntosalille ja poikkesin normaalista treenikuviostani vain sillä, etten lämpännyt juoksumatolla juosten (kun juokseminen ja hyppiminen oli kielletty), enkä tehnyt vatsalihasliikkeitä koko viikon aikana, koska nekin oli kieltolistalla.

        Kävelyhän oli sopivaa liikuntaa varmasti myös alkionsiirtoa odotellessa, kunhan et hypi ja pompi siinä samalla :). Se hölskyvä liike, keskivartalon kiertoliikkeet ja muut vatsalihasliikkeet oli vain niitä, joita piti vältellä. Joten, minä tein kaikkea muuta – hoitaja ainakin sanoi, että jalkoja ja käsiä saa salilla treenata.

        Oman voinnin mukaan kuntoiluahan sai sitten jatkaa normaalisti alkionsiirrosta viikon päästä. Minä itseasiassa aloitin jo sunnuntaina.

        Tämä oli myös vähän sitä aluetta, kun mietin, että kroppani reagoi laiskasti hoitoihinkin. Että enkö edes tule niin kamalan kipeäksi kuin moni muu?

        1st IUI Feb '15, 2nd IUI Mar '15, 3rd IUI on April Fools' Day '15. 1st IVF May/June '15, 1st PAS Aug '15 (didn't happen). 2nd IVF Nov '15 and two stripes in the morning of the 30th Nov.

    • #7852
      Salvia80
      Osallistuja

      Mukava kuulla kaikkien kuulumisia!

      Ja tervetulosa Binkku!

      Onko sun mies syönyt mitään lääkkeitä siitiöiden laadun parantamiseksi? Meillä kanssa syy miehen siittiöissä ja nyt odotellaan huomista punktiota jännittyneesti, onko lähes vuoden Tamofen-kuuri purrut? Tsemppiä kovasti, ainakin lähtösaalis 11 oli hyvä!

      Teillä ei ehkä niin paha tilanne kuin meillä, koska meillä vain ICSI ainoa vaihtoehto ja nyt tällä kertaa pICSI, jossa pitäisi käyttää hyaluronihappo siittiöille. Jossain edellä siitä kerroin.

      Klinikalle on reilun 2 tunnin matka linja-autolla, joten heräämme jo kello 3.45 ensi yönä…saa nähää tuleeko uni? Ja Pregnyl meni yllättävän hyvin, nyt tajusin, että kun toinen pitää ampulleista kiinni, niin on lääkkeitä on helpompi käsitellä pullosta toiseen…tekniikkalaji sekin varmasti. Mutta nyt pistin 5 min myöhässä, vaikka kuinka aikaisin aloitettiin alkuvalmistelut.

      Hienoa Sudenkorentoa, että saitte lähes kaikki alkiot käyttöön mitä tuli! Yksihän vain tarvitaan tuottamaan toivottu tulos! Pidän peukkuja! Taisi olla Inkeri ja joku toinenkin jotka ensimmäisenä pääsevät tekemään raskaustestejä…

      Summer, hiljaa hyvä tulee…pian ollaan jo perjantaissa…mulla ei voitu pitkittää hoito, kun suurimmat follit olivat jo eilen keräyskelpoisia, saa nähdä monta sieltä nyt sitten saadaan, pienimmät ei taida ehtiä enää mukaan.. jännäillään!

    • #7855
      Lennu
      Osallistuja

      Tervetuloa Binkku!
      Ja kiitos tsempeistä kaikille. Nyt soitettiin verikokeiden tulokset ja HCG oli 208 eli vahvistetusti raskaana ollaan. Epätodellinen olo, niin monien pettymsten vuosien jälkeen ollaan saamassa jo toinen lapsi! (JOS JOS JOS…)

      Ens viikolla onkin sitten testit edessä muutamalla! HENGESSÄ MUKANA!
      Salvialle onnea punktioon 🙂
      Binkku, kysyit tosta liikunnasta punktion jälkeen. Mä olen kahden edellisen punktion jälkeen himoliikkujana lähtenyt melkein heti liikkeelle Kuten Surenkorentokin. Kevyttä juoksua, salia jne… Tämän punktion jälkeen ei tehnyt mieli liikkua muuten kuin kävelylenkkejä ja vasta 2 viikon kuluttua kävin salilla. Omien tuntemusten mukaan, sanoisin.
      Summer, minäkin olen testaillut akupunktiota muuten! Sekä hoitovaiheessa että ennen synnytystä. Jos ei muuta, niin kyllä se rentoutti!

    • #7856
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kiitos vastauksistanne. 🙂 Mulla taitaa tämä viikko mennä vain rauhallista kävelyä harrastaen. Heti juilii ikävästi, jos yrittääkin kävellä nopeammin. Huomenna töissä täytyy myös yrittää ottaa iisimmin.

      Tänään oli siis siirto ja nyt on tuorealkio kohdussa <3. Raskauskoe verestä on 22.6 ja sitä seuraavana päivänä sieltä soitetaan tulokset. Ymmärrän täysin nimityksen piinapäivät.. Miten sitä tosiaan jaksaa odottaa? Toivon ja pelon määrä on suuri. Hoitaja kuitenkin kehotti jättämään muut raskaustestit tekemättä ennen verikoetta. Pyrin siihen, saa nähdä kuinka käy. Sanoin jo miehellenikin, että yrittää estellä minua tarvittaessa. 😀 Lääkärin jälkeen kävin pitkästä aikaa kirjastossa. Suunnitelmana lukea hömppispömppistä seuraavat kaksi viikkoa, jotta ajatukset olisivat välillä jossain muualla 🙂

      Huomenna aloitan Lugesteronin kolme kertaa päivässä. Vähän jännittää senkin kanssa säätäminen. Oletteko laittaneet ne joihinkin tiettyihin kellonaikoihin vai vain aamulla, päivällä ja illalla? Töissä en haluaisi joutua laittamaan, joten haittaakohan jos laittaa yhden aamulla ja kaksi illemmalla, toisen n. 18 aikaan ja toisen ennen nukkumaanmenoa. Minun on täytynyt ja täytyy jatkossakin laittaa kaikista lääkkeistä muistutus puhelimeen, etten unohtaisi niitä.

      Ainiin ja meidän tulokset olivat seuraavat: Yhdestätoista munasolusta 5 oli hedelmöittynyt mikrohedelmöityksellä normaalisti. Yksi siirrettiin ja yksi pakastettiin. Kolme alkiota jäi vielä jatkoviljelyyn tavoitteena pakastus. Lopullisen pakastettujen alkioiden määrän saan tietää samalla kuin verikokeen tuloksen. Pikkuisen petyin, olisin uskonut saalista paremmaksi. Mutta parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla 😉

      Salvia80: Mieheni ei ole syönyt mitään lääkkeitä. Vielä ainakaan. Mutta hyvä tietää, että sellaisiakin mahdollisuuksia on. En tiedä tarkalleen kuinka paha meidän tilanne on, nähtävästi ainakin jokunen munasolu hedelmöittyy, toivottavasti se riittää! Oletteko yksityisellä vai julkisella?

      Onnea plussanneille! Teidän tarinat piristää ja antaa toivoa! 🙂

    • #7857
      Lumikko
      Osallistuja

      Onnea kaikille plussanneille, teitä tulikin nyt jo aika joukko! Hienoja uutisia <3

      Ja tsemppiä ja malttia kaikille piinailijoille, toivottavasti liityn kohta teidän joukkoon. Nyt pitäisi vain se kuuluisia ovulaatio bongata niin, että PAS ehdittäisiin tekemään ennen juhannusta. Tiukille menee…

      Binkku, minä ainakin pyrin ottamaan Lugesteronit ja Lutinukset mahdollisimman tarkasti ajallisesti. Ymmärsin, että niissä on sama idea kuin esim. antibiooteissa eli että lääkkeen/valmisteen määrä olisi hyvä pysyä tasaisena. Sen takiahan niitä määrätään otettavan 2 tai 3 kertaa päivässä. Eli olen laittanut niitä sitten esim. joko klo 8 ja klo 20, tai klo 8, klo 15 ja klo 22. Sain itse ainakin niitä kuljetettua mukanani ihan hyvin eikä se laitto ole vaikeaa, vessassa täytyy kuitenkin päivän aikana käydä 🙂

    • #7859
      Almuska
      Osallistuja

      Moi kaikille 🙂
      Olen lueskellut jo jonkin aikaa tätä ketjua ja nyt uskaltauduin tänne itsekin kirjoittelemaan.
      Meillä on vasta alkamassa ensimmäinen IVF, mutta olen pelkästään tätä ketjua lukiessa saanut paljon tukea tulevaan koitokseen.

      Meillä yritystä takana reilu 3 vuotta. Tutkimuksiin hakeuduttiin kesällä 2013, mutta mitään syytä ei oikeastaan löydetty. Minulla oli keliakia arvo koholla ja kävin tähystyksessä, mutta sieltä ei löytynyt muutosta juuri lainkaan. Lääkäri kehoitti kokeilemaan ruokavalion muutosta, vaikka normaalisti tuolla löydöksellä ei sitä olisi tarvinut muuttaa. Eli nyt ollaan oltu 1,5 vuotta gluteenittomalla, mutta sekään ei tulosta tuonut. Meillä oli taukoa yrittämisestä tammi-heinäkuu 2014, koska järjestin häitämme ja se aiheutti niin ison stressin, ettei siinä muuta pystynyt ajattelemaan.
      Viime syksynä jatkoimme hoitoja ja vuorossa oli ovulaation induktio. Siinä kokeiltiin eri valmisteita, mutta ei mitään tulosta.
      Nyt siis heinäkuun lopulla alkaa Gonal-F pistely ja punktio joskus elokuun alussa.
      Tarkoitus olisi ennen sitä rentoutua ja viettää kesälomaa, mutta saa nähä miten ajatukset saa pidettyä poissa tulevasta. Kovasti olen yrittänyt olla katkeroitumatta tilanteestamme, mutta se on ollut vaikeaa kun ystävät ympärillä lisääntyvät kuin sienet sateella. Toki lähipiiristä löytyy pari muutakin pariskuntaa, jotka ovat tämän saman läpi käyneet ja nyt odottavat ensimmäisiään.

      Tässä lyhyt kuvaus meidän taustoista 🙂

    • #7864
      Salvia80
      Osallistuja

      Terveluloa Almuska, koita nauttia kesäsästä, hoidot vievät sitten mennessään, kun on sen aika, mutta tiedän mitä tarkoitat, ajatukset karkaa tulevaan..jonka jokainen kokee omalla tavallaan, mutta niin paljon yhteisiä fiiliksiä löytyy

      Pidän peukkuja Lumikko alkion siirtoon ennen juhannusta! Näissä on hoidoissa on aina joku vaihe, jota odottaa, pelkää ja jännittää! Vaikka kuinka yrittää, että nyt en lähde niin suurella tunteella mukaan ja suojelen itseäni, kyllä totuus joka kerta kirpasee..

      Binkku, olemme ykstyisellä hoidossa ihan aikataulujen vuoksi, nytkin olen kesälomalla koska muuten tästä ei tulisi mitään…tai se olisi hyvin paljon stressaavampaa välimatkojenjen ja töiden suhteen.

      Eilinen punktio meni lähes kivuttomasti ja sain heti lisää lääkettä, kun lääkäri näki, että nyt sattui. Kipu johtu siitä, lääkäri yritti kalastella pienempiä munasoluja,jotenkin munasarjojen takaa tai jotain. Toisella puolella ei ollut mitään tuntemuksia, vaikka sieltä otettiin enemmän soluja.

      Tänään tuli puhelu, että 6 munasolusta 4 oli kypsiä ja 3 hedelmöittynyt..joten tiukille taas menee…ahdistus ja pelko löysivät eilisen iloisen fiiliksen jälkeen.

      Positiivista oli se, että miehen tulokset oli paremmat ja päätettiin tehdä viljely embryouskoopissa, jossa mikroskooppi ja kamera sisällä. Alkioita ei oteta ulos tarkastelun ajaksi, kuten normaalisti kerran päivän tekevät, lisäksi saavat alkioiden kehityksestä tarkempaa tietoa jakautumisesta koko viljelyn ajan.
      En tiedä sitten onko siitä meidän kohdalla millaista hyötyä, mutta päätettiin kokeilla, ku ei se tässä konkurssissa enää paljon lisää tuo rahanmenoa. Onko kellään kokemuksia tästä kohtalaisen uudesta viljelysysteemistä?

      Huomenna sen sitten kuulee, mikä meidän tilanne on? Tämä odottavan tunne on kyllä ihan kamala, kun tässä on niin paljon pelissä ainakin henkisesti.

      Nyt täytyy itsensä tsempata jotenkin vaan pois peloista ja uskoa, että joku alkioista selviytyisi siirtoon..Onneksi on tämä palsta! Nöyrin mielin huomista odottamaan..

    • #7865
      Pinpin
      Osallistuja

      Hello! Tervetuloa uusille ja onnea plussanneille!

      Ette muuten arvaa, oon taas sairaalassa. Punktion aiheuttama ( uusille, tää on sit aika harvinaista!)verenvuoto aiheutti kaksi hematoomaa kohdun ulkopuolelle joista ainakin toinen tulehtui. Vaikka kuinka oon yrittäny pitää itseni positiivisena niin kyllä tässä kohtaa tulee mieleen onko tässä mitään järkeä?!! Ehkä mieli tästä kirkastuu kun päästän elokuun puolelle.

      Anteeksi tää vuodatus mut ei tätä muut oikein ymmärtäisikään.

    • #7866
      Harakka
      Osallistuja

      Hellou!

      Kiva, että täällä on näin paljon porukkaa mukana 🙂

      Oon myös ollut noiden Lugejen kanssa tarkka. Soitin viime pe klikalle, kun mietin ihan samaa, että kuinka paljon siinä 12 tunnin välein annetussa ohjeessa on varaa pelata ajan kanssa. Vastaus oli että mielellään ei kovin paljoa, ei kuulemma ainakaan yli tunnin heittoa. Oltiin perjantaina miehen työporukan kanssa syömässä ja olisin tietty tulessa kotiin laittanut luget mielummin kun miettinyt niitä siellä kesken sitä illalista, mutta kätilö oli tosi täpäkkänä ja sanoi että koita olla tarkka sen 12 tunnin välein annetun ohjeen mukaan. Ensikertalaisena aloin laittaa 9.00 ja 21.00, ja toi 9.00 nyt ehkä hiukan huono valinta , mutta näillä mennään ja niinkuin muistaakseni Lumiukko sanoi niin vessassahan on käytävä 🙂 Nopeesti tottuu niiden laittoon:)

      Piinapäivät jatkuu, 17.6 on kaukana ja toisaalta miettiin niin ihan liian lähellä. Toki haluu tietää siirron tuloksen, mutta ei halua tietää sitä negaa. Toisaalta haluu tietää mahdollisimman nopeesti, että saa uudet suunnitelmat tehtyä…aaargh.

      Pieni toivo (hyvin pieni) voisi olla että se ainokainen alkio, joka saatiin pakkaseen pystyttäisiin ennen lääkärin heinäkuun lomia siirtää luomukiertoon. Tietty jos noi luget ei kamalasti viivästytä menkkoja, kuulemma mahdollista? Mutta niinkuin huomaatte tunteet heittelee laidasta laitaan.

      Ja muuten , tajusin just että toi mun nimimerkki ei välttis kuulosta korvaan kivalta, mutta Kiinassa Harakka tuo hyvää onnea, siksi Harakka 😉

      Lumiukolle tsemppiä, että PAS päästään tekemään ! Ja kiitos kun loit tämän ihananan ketjun 🙂

      Hyvä Salvia80, että punktio meni hyvin 🙂

      Pinpin, voi kamala! Voimia sinne hospitaaliin! Kuinka kauan joudut olemaan siellä?

      • #7868
        Harakka
        Osallistuja

        Ai niin… siis tarkennan noista lugeista vielä että mulla oli ohjeessa se 2 kertaa päivässä, 12 tunnin välein 🙂

    • #7869
      Summer
      Osallistuja

      Heido. Nyt oli pakko tulla kirjoittamaan hetkeksi, kun luin viestejänne. Kovasti tsemppiä kaikille! Taitaa olla jokseenkin hajottavaa suunnalla jos toisella :/ (samoin täällä). Mulla on deadline parissa jutussa juhannuksena, mutta heikosti ovat edistyneet tässä jo muutaman viikon, kun ajatus ei pysy, ei sitten millään koossa, ja silloin kun on koossa, on aivan väärällä suunnalla.

      Pinpin, kunpa sun vointi helpottaisi pian! Kipeilin itse kovasti edellisen punktion jälkeen, mutta sitkuttelin kotona, sekin oli kamalaa, joten voin vain kuvitella, että sulla on rankkaa – voimia!

      Salvia80, sinun uutiset kuulosti hyvältä – se 3 hedelmöittynyttä on enemmän kuin ei yhtään! Toivotaan todella, että näistä onnistuu! Mulla jännitys jatkuu varmaan vielä maanantaille – huomenna aamulla onkin punktio. Pelottaa, ihan todella. Ja tällä viikolla on alkanut narut karkaamaan käsistä ihan todella tunteiden kanssa, äksyilen ja itken. Odotan vain seuraavia vaiheita ja hyviä uutisia – toisaalta en minäkään niitä uskalla odottaa, mutta silti… mutta täytyyhän sen auringon paistaa risukasaan meillekin, jollei nyt, niin silloin, kun ei sitä odota. Toivottavasti Lumiukko pääset siirtoon ja jännäilemään ennen juhannusta!

      Harakka, sun nimimerkki on aivan ihana! 🙂

      Tervetuloa Almuska! Odottavan aika on pitkä, mutta kyllä se siitä hujahtaa. Nauti kuitenkin kesästä ja yritä olla ajattelematta – meille sanoi ensimmäinen lääkäri todella ihanasti koko prosessin alussa, että nyt vain keskitytte itseenne ja toisiinne, ja unohdatte kaiken muun, se muu on nyt hänen hoidossaan. Nyt kannattaa tehdä ja syödä vielä kaikkea, mitä haluat – jos hoito tuottaa heti tuloksia, niin se on sitten se 9kk. Itse kävin Lintsillä juuri ennen hoidon alkua hurvittelemassa 😉 Onnea naimisiin menon johdosta vaikka siitä onkin jo hiukan aikaa! <3

      Lennu, ihanaa, onnea!!! Tuli ihana, lämmin olo, kun luin uutisesi! Binkku, toivotaan, että liityt samaan joukkoon Lennun kanssa vajaa parin viikon päästä 🙂

    • #7870
      Surenkorento
      Osallistuja

      Minun piti alottaa Lugesteronit jo punktiopäivän iltana, ja siitä eteenpäin sitten laitella niitä paikoilleen kolmesti päivässä. Minulle hoitaja neuvoi, että aamulla kun herää, illalla ennen nukkumaanmenoa, ja sitten siinä puolivälissä. Mietin itsekin ensin, että töissä, ääh, mutta eipä se nyt iso asia ole, kun tosiaan vessassa on pakko rampata muutenkin päivän aikana.

      Tänään on ollut vähän apea mieli. Alavatsanipistelyt ja rintojen arkuus ja turpous lakkasivat eiliseen. Itkuherkkyys ei tietenkään kadonnut. Testipäivä on vasta ensi maanantaina, mutta nyt alkaa jo mieltä kaivella vähän negatiivisen testituloksen mahdollisuus.

      1st IUI Feb '15, 2nd IUI Mar '15, 3rd IUI on April Fools' Day '15. 1st IVF May/June '15, 1st PAS Aug '15 (didn't happen). 2nd IVF Nov '15 and two stripes in the morning of the 30th Nov.

    • #7871
      Summer
      Osallistuja

      Darn the typo (again!), my bad! Pahoittelut Lumikko, kirjoitin Lumiukko! 🙂 Hävettää 😉

      Tsemppiä Sudenkorento!

      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 5 kuukautta sitten Summer.
    • #7873
      Lennu
      Osallistuja

      Salvia, ei se määrä vaan se laatu! Toivotaan että siellä on yksikin hyvälaatuinen -enempäähän ei välttämättä tarvita 🙂

      Surenkorento, äläpä vielä heitä kirvestä kaivoon. Mulla oli täysin sellainen olo ettei tärpännyt; sanoinkin miehelle ettei onnistunut ja ostin jopa tamponeita kun olin niin varma menkkojen alkamisesta;) Että aina se oma olotila ei osu oikeaan, vaikka toki joillakin tulee sellainen vahva olo että raskaana ollaan. Mulla on vieläkin sellainen olo että oonko muka raskaana. Onneksi pääsee varhaisultraan ”jo” kolmen viikon päästä, vaikka on kyllä melkoisia piinaviikkoja siihen asti… Nytkin on hämäriä kipuja selässä ja häntäluussa (!), niin mieleen tietty hiipii pelottavat ajatukset 🙁 Yritän olla antamatta niille valtaa -”onneksi” esikoisen raskaudessakin kipuja oli, muuten olisin varmasti jo hermoraunio.

      Pinpinille jaksamista sairaalaan! Toivottavasti olo kohenee ja mieliala myös.

      Summerille onnea punktioon!!

      Harakka, meinaatko testata kotona ennen virallista testipäivää? Ihailen aina niitä kylmähermoisia jotka pystyy olemaan testaamatta, itse en koskaan ole pystynyt!

    • #7874
      Harakka
      Osallistuja

      Summer, arvaa mitä, niin kirjoitin minäkin Lumiukko, enkä Lumikko eli pahoittelut myös täältä Lumikolle 😀 Ja tsemppiä ihan hurjasti Summer punktioon, ollaan varmasti kaikki täällä taustatukena!

      Kaikilla on ilmeisesti noiden Lugejen aloituksessakin eroja, mun piti aloittaa heti tiistai iltana (2.6) kun punktio oli ollut 1.6 maanantai aamuna.

      Sudenkorento, samoilla fiiliksillä mennään. Mä oon tällä hetkellä maailman kamalin hormonihirviö. ensin voin nauraa ihan käppyrässä jollekin jutulle…ja tättärää 30 sekuntia myöhemmin kyynel silmässä oli asia liikuttava tai vähemmän liikuttava. Eilen mies tuli työreissulta ja oli ihanana ostanut mulle ihan mahtavia tuliaisia (huom. pyytämättä ja vielä ihonhoitotuotteita jotka on mun ehkä suurin heikkous, kaikkien muiden heikkouksien lisäksi). Olin iloinen, yllättynyt ja hämmästynyt, että toinen voisi muistaa niin tarkaan sen mitä oon katsellut tai mitä oon joskus pyytänyt tuomaan, mutta syystä tai toisesta on jäänyt hommaamatta tai ei oo ollut saatavilla. Heittäydyin mieheni kaulaan ja samantien pääsi itku. No toinenhan ihmetteli, että ei hän pahaa tarkoittanut tuodessaan niitä vaan halusi ilahduttaa. Samalla koitan sanoa kyynelehtien että em vaan tiedä mistä näitä kyyneitä tulee.

      Ja tuntuu siltä tosiaan että mitä lähemmäs testipäivä tulee, niin sitä nopeemmin mennään apeudesta ilon tunteisiin.

      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 5 kuukautta sitten Harakka.
      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 5 kuukautta sitten Harakka.
    • #7875
      Harakka
      Osallistuja

      Kyllä mä Lennu pystyn olemaan testaamatta. Mutta se johtuu ihan puhtaasti siitä, että pelkään niin paljon tulosta, että mun on helpompi kuulla se klinikan kätilöltä. Koska joudun käymään verikokeessa niin siinä on neljä piinaavaa tuntia 17.6 odotettavana että tulos tulee silloin klo 14. Mutta mun on helpompi tehdä tää näin, kun tiedän että voin samalla käsitellä kätilön kanssa asiaa ja suunnitella seuraavat stepit jos tulos nega. Jos mä testaisin kotona ja se olis nega, itkisin, sitten pitäisi soittaa tulos klikalle ja itkisin taas kuitenkin, tää on mulle helpompi tapa.

    • #7878
      Salvia80
      Osallistuja

      Pinpin! Nyt jo vaikeudet saisivat riittää, toivottavasti olet pian taas kunnossa!

      Harakka, aivan ihana tarina nimimerkkisi takana. Toivotaan, että tuot mukanasi onnea meille kaikille jännääjille!

      Aivan pakko kertoa tarina, jonka kaveri antoi lohduksi kun laitoin aamulla viestiä hedelmöitystilanteesta. Kertoi, että heti kun oli lukenut viestini, oli hänellä päässä alkanut soimaan Yön Pettävällä jäällä. Siitä sitten hanat kyllä aukesi, kun kuuntelin mitä siinä laulettiinkaan. Jokainen voi biisin sisällöstä tehdä oman tulkintansa..Itse sain siitä voimaa luottaa ja uskoa!

      Summer, Olet ajatuksissani huomenna. Lähetän jo pyytöjä, että kaikki sujuu hienosti!

      Lennu, kiitos tsempistä! Tämä matka on niin uskomaton, ettei se ihme ole, että olo voi plussan jälkeen olla pitkään epätodellinen.

      Sudenkorento, niin tuttua. Sitä kuulostelee omaa kroppaansa koko ajan. Voimia viimeisiin päiviin! Toivon,että plussa-aalto jatkuu ja saadaan lukea lisää onnistumisista.

      • #7881
        Harakka
        Osallistuja

        Kuuntelin …osu ja uppos, hanat auki. Voimaa ja toivoa uskaltaa me tarvitaan kaikki. Niin kauan kun meillä on niitä on tässä kaikessa järkeä 🙂

    • #7883
      Hanna
      Osallistuja

      Onpas täällä aktiivista porukkaa, kiva 🙂 Tuolta blogilistasta ei löydy vielä kesä2015 plussanneet linkkiä. Teitä piinailevia ja kohta punktioon meneviä onkin aika monta, joten peukut pystyyn kaikille, niin saadaan uus ryhmä alotettua pian.

      Mulla on varhaisultra ensi viikon tiistaina eli muutama päivä vielä piinaa, että saa tietää onko siellä jotain elämää. Nyt menossa 6+1. Alussa oli enemmän alavatsavaivaa mutta nyt ei tunnu kuin pientä vihlontaa silloin tällöin. Rinnat on arat, varsinkin aamuisin kun nousee sängystä ylös. Yöllä pitää nousta ainakin kaksi kertaa vessaan 🙂 Jännää oli, että pp10 mua alkoi ajatuskin kahvista ällöttää, enkä sen jälkeen sitä ole juonut. Lugesteronin aikana on ihan turha miettiä oireita, koska mulla ainakin ne on joka kerta aiheuttaneet ne alkuvaiheen pahimmat oireet (vatsakivut, arat rinnat, pahoinvointi). Aikasemmilla kerroilla olenkin antanut niiden hämätä itseäni ja luullut niitä raskausoireiksi. Nyt kaikki sellaset oireet on niiden lopettamisen myötä hävinneet. Toki kaikki reagoi eri tavalla. Mulla ei vieläkään ole mitään voimakkaita oireita, rintojen arkuuskin pitää välillä tsekata ihan vaan varmistaakseni, että ne vielä on arat…hullu 😉

      Positiivista on se, että mitään vuotoja ei ole ilmaantunut, niitäkin pelkään joka kerta kun käyn vessassa. Oli pakko ostaa täysin valkoista paperiakin kun alussa pelästyin joka kerta punaisia kuvioita vessapaperissa 😀 Sitten ajatukset pyörii keskkeytyneessä keskenmenossa ja tuulimunassa ja ties vaikka missä. Ei tätä stressaamista osaa lopettaa… Olen ollut kovassa flunssassa ja kuumeillut ja sekin on huolestuttanut, että miten vaikuttaa pieneen taistelijaan.

      Peukut ylös ja yritetään ainakin ajatella positiivisesti vaikkei se aina ole niin helppoa 🙂

      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 5 kuukautta sitten Hanna.
    • #7888
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      ”Matkallaan, he suojan saa,
      pienistä hetkistä toisiaan vasten,
      korkeuteen, huokailee,
      varjele tiet tämän maan orpo lasten,
      kun ilta viilenee..”

      Tippa tuli linssiin, kiitos Salvia80, kun jaoit tarinan kanssamme.

      Olin tänään töissä sairasloman jälkeen ja aika avutonta oli. Olen niin hidas liikkeissäni! Heti vihlaisee, jos teen äkkiliikkeen tai kävelen nopeammin. Onneksi huomenna on jo perjantai! <3 Päätin tosiaan neuvojenne perusteella ottaa Lugesteronin töihin mukaan ja laittaa siellä n. 14-15 välillä. En tosin ole varma onnistuiko niin hyvin, sillä aika paljon valui valkoista töhnää pois.. Aamuisesta kapselista ei tullut mitään ulos, varmaankin sen takia, että olin sen jälkeen noin puoli tuntia makuulla. Päivällä laittaessani istuin vain hetken ja sen jälkeen liikkeessä. No, illalla ainakin onnistuu, kun tarkoitus nukkua laiton jälkeen 🙂

      Me olemme julkisella, koska sillä tuntui luonnolliselta aloittaa ja tietenkin rahan meno painaa vaakakupissa. Olemme vielä ainakin olleet tyytyväisiä. Hieman jonotus ahdisti keväällä, mutta nopeastihan se lopulta meni. ”Ei tässä ole mikään kiire, olemme vielä nuoria” -mantra, jota hoin itselleni ja jota olen myös lääkäreiltä kuullut. Blaablaa. Välillä sitä miettii, että olisiko yksityisellä kuitenkin laadukkaampaa ja yksilöllisempää hoitoa, ja niin, tietysti nopeampaa. Mieheni on ollut aikalailla kokoajan vastaan yksityistä, hän kun on vielä pihimpi kuin minä. 😀 Naistenklinikan hoitaja sitten löi viimeisen naulan päätökselle, kun selitti, että yksityisillä rahastetaan ja sen takia pitkitetään hoitoja.. :S En tiedä uskoako, mutta mieheeni juttu meni täydestä. Itse olisin valmis siirtymään yksityiselle, jos julkisella ei homma toimisi tai tuottaisi toivottuja tuloksia. No, varmasti melkein jokainen on valmis tekemään kaikkensa saadakseen pienen nyytin syliinsä. Ja taas ajatukset lentää jo pitkälle tulevaisuuteen, mitä minä ja mitä mieheni on valmis tekemään. Pitäisi kai vain keskittyä siihen toivon siemeneen, että alkio pysyy kyydissä nyt ja uusi lapsellinen elämä alkaa. 🙂

      Tsemppiä meille kaikille!

    • #7890
      Almuska
      Osallistuja

      Meillä on onneksi tässä menossa myös talonrakennusprojekti, joka pitää meidät kiireisinä. Toki se on vasta sellaisessa vaiheessa, ettei itse osaa siellä pahemmin mitään tehdä, mutta sisutuslehtiä voi aina selata ja keksiä uusia ideoita 🙂

      Me ollaan hoidoissa yksityisellä. Tarkoitus oli siirtyä kunnalliselle, mutta sitten selvisi että mun sairauskassa, johon työpaikan puolesta kuulun, korvaa osan hoidoista ja jopa matkakulut myös. Kysyin tätä suoraan sieltä kun heidän sivuiltaan ei mitään selvinnyt. Edellisen työpaikan kassan sivuilla luki isolla, ettei korvaa tutkimuksia eikä hoitoja. Ilman tätä etua ei olisi ollut varaa jatkaa yksityisellä. Meillä on yksityisellä se etu, että päästiin suoraan ovulaation induktiosta IVF hoitoon ilman inseminaatiota. Kunnallisella ne olisi luultavasti saattaneet sen vaatia. Mutta uskon, että molemmissa saa hyvää hoitoa 🙂

      Onnea kaikille joilla on kyytiläinen matkassa ja toivotaan, että he pysyvätkin matkassa 🙂 Tsemppiä piinailijoille ja muille vielä vaiheessa oleville 🙂

    • #7891
      Pinpin
      Osallistuja

      Kumma juttu kun on kotiinpääsy tiedossa niin johan maailma kirkastuu!! Ens viikko taas saikkua, se ei oikein napostele.

    • #7892
      Lumikko
      Osallistuja

      Voi ei Pinpin, kamala juttu tuo! Toivottavasti kotona olo nyt helpottaa ja pääsette projektissa eteenpäin.

      Onpa taas paljon piinailijoita, hyvä juttu! Ja pääsen kuin pääsenkin teidän joukkoon, sillä PAS on edessä nyt juuri ennen juhannusta.

      Älä Binkku huoli, kyllä se ehtii imeytyä. Ulostuleva möhnä on sidosainetta. Hienoa, että sait ”rutiinin” jo päälle. Möhnäpäivät alkavat täälläkin nyt sunnuntaina.

    • #7900
      Hanna
      Osallistuja

      No niin tämä taisi sitten olla tässä! Tänään alkoi vuoto, kirkasta verta ja jotain nestettä (lapsivettä?) seassa. Nyt alkoi helvetilliset vatsakivut 🙁 Hermostuin hiukan kun rinnat ei ole ollu pariin päivään enää niin arat. Viime yönä heräsin pieneen selkäkipuun ja ahdistukseen. Tuntui, että rinnasta sattuu enkä saa henkeä ja ahdisti. Jotenkin aavistin, että kaikki ei ole nyt kunnossa. Kestipä tätä onnea sit se muutama viikko. Mitäpä sitä huololaatuisista alkioista muuta ois voinukkaan tulla :´(

    • #7901
      Lennu
      Osallistuja

      Voi kamalaa Hanna! Tuli ihan kauhea ahdistus sun viestistä. Pahin pelkohan tuo on itselläkin ja varmasti kaikilla; miksi lopulta alkaneen raskauden pitää päättyä keskenmenoon? Toivotaan kuitenkin vielä ihmettä. Vuodothan ovat aika yleisiä alkuraskaudesta. Voimia!

    • #7902
      Hanna
      Osallistuja

      Kiitos! Jos ei olis vatsakipuja niin oliskin vähän rauhallisempi olo mutta kun ne vaan tulee koko ajan kovemmiksi. Sit ihmetten sitä kirkasta nestettä…voiko rv 6 olla jo niin paljon lapsivettä, että sen tuntee kun se tulee ulos? Vuoto on edelleen kirkasta mutta ei vielä kauheen runsasta. Voinko siis odottaa huomiseen lääkäriin menon kanssa vai pitääkö mennä päivystykseen tänään? Tietty jos nää vatsakivut nyt tästä vielä yltyy niin sit menen.

    • #7905
      Vohveliini-
      Osallistuja

      Voi, Hanna! Toivotaan että olis harmitonta vuotelua! Jos pärjäät kipuken kanssa niin sit vasta huomenna menisin mutta jos huono olo ja tuntuu ettet pärjää niin sit kävisin näytillä. Pidän vielä peukkuja pystyssä että kaikki olisi hyvin!

      Itse piinailen päivää nro 8 ja vatsassa välillä juilii ja on sellanen olo että menkat alkais. Testipäivä torstaina kun juhannus edessä. Tällä kertaa vaan kotitesti kun väestöliiton labra kiinni. Jännittää!

      Kylläpäs sulla Pinpin vastoinkäymisiä, toivottavasti nyt parannut kunnolla!

    • #7916
      Salvia80
      Osallistuja

      Toivottavasti Hanna selviät säikähdyksellä! Jos jaksat, tule kertomaan miten kävi. Inhottava tilanne, mutta toivottavasti asia on jo selvinnyt ja toivon todella, että kaikki olisi hyvin.
      Luin jostain palstalta, että valkovuoto voi olla vetistäkin raskauden aikana ja se voidaan sekoittaa helposti lapsiveteen. Mietin tuota, kun puhuit huonolaatuisista alkioista…eihän sellaisia edes siirretä, josta raskaus ei voisi alkaa, näin ainakin olen ymmärtänyt.

      Kukaan meistä ei tiedä millaisista alkioista ollaan synnytty, kun ei tiedetä luomuraskauksien kohdalla mitä siellä tapahtuu.

      Moneen kertaan varmasti palstalla sanottu, mutta luokitukset ovat biologien työvälineitä.
      Perjantaina sain 10 minuuutin keskustelun siirtoa ennen biologin kanssa ja hän totesi, että luokituksia ei kannata tuijottaa. Esim. sain kyytiin ainoat siirtokelposet 3.luokan ja 4.luokan 4-soluiset alkiot. Toisessa oli vähän framentoitumista eli Fragmentit ovat alkionsolujen (blastomeerien) ulkopuolisia kappaleita. Muuten sekin oli jakautunut lähes samalla tavalla kuin 3.luokan yksilö, kaksi tuntia hitaammin.
      Pakasteeseen ei saatu mitään…Onko muita joille siirretty 2 alkiota?

      Ristiriitaiset tunteet tästä asiasta…kun lääkäri vaihtui matkalla. Se joka oli ehdottanut kahden siirtoa, ei ollutkaan koko aikana mukana.
      Itse en ollut pyytänyt missään vaiheessa kahden siirtoa ja ajattelin, että se oli kohdallani ok, kun koskaan ei kiinnittymisyritystä ole tapahtunut. Nyt tuli vähän sellainen olo, että pääsääntöisesti pyrimme siirtämään yhden alkion..kahden alkion siirto voi kuulemma voi jopa estää tätä yhtä kiinnittymästä. Ihan kiva tietää jälkikäteen..ilmeisesti eri lääkärit ovat eri mieltä asioista.
      Päätin kuitenkin, että kerta siirto on tehty niin en vaivaa päätäni sillä nyt enää…vaikka jäi hieman yksinäinen olo tämän jälkeen näiden asioiden kanssa.

      Positiivista taas oli se, että miehen siittiöt olivat parantuneet 8kk:ssa niin paljon, että lääkärin mukaan meidän pitäisi käyttää kaiken järjen mukaan ehkäisyä!!!! Todella huvittavaa, näin 10 vuoden jälkeen..mutta toki sanoi tämän olevan lottoa, ettei voi tietää mikä se klikki siellä on, ettei raskaus pääse alkamaan…luomusti.
      B-siittiöitä eli hitaita ja kaartelevia oli nyt 32% ennen pesua, pesun jälkeen 79%
      Syyskuun tulos B 3%. A-luokkaa ei ole koskaa ollut, mutta nyt oli sitäkin pesun jälkeen 1%

      Tulipas nyt lukuja, mutta halusin kertoa tämän, jos jollakulla samaa ongelmaa, niin Tamofen-lääkkeet ovat meillä ainakin vaikuttaneet, on toki toinen juttu alkaa nytkään raskaus..

      Miten Summer voit? Onko tänään siirto?
      Testauspäiviäkin taisi olla myös tänään…

      Oma testi vasta 24.6. verikoe, en tiedä pystynkö tekemään testiä aamupissasta, sen yhden viivan näkeminen on kuin isku vasten kasvoja.

      Niin ja sitten vielä kysymys, mihin asti jatkatte Lugestroneja? Edellisessä ICSI:ssä oli plussan jälkeenkin pitkästi olisko ollut vko 10 asti? Nyt ohjeistus raskaustestiin asti, eikä Gonalpeptyliä käytössä, kuten viimeiksi oli. Tuntuu, että kaikki lääkärit noudattavat ihan omia linjojaan…niin ei ihme, että palstailijatkin ovat sekaisin ohjeista.

    • #7927
      Surenkorento
      Osallistuja

      Minulla oli tänään kotitestipäivä, mutta kiertoni alkoi täsmällisesti jo eilen. Tein testin sekä eilen että tänään, ja eilinen aamu-Luge jäi viimeiseksi. Sen laittoaikana ei ollut vielä tietoakaan vuodosta, mutta oli erilaista kuin normaalisti – sanoisinko vetistä.

      Testit näyttivät tutun yksiviivaisen molempina aamuina. Osasin aavistaakin tämän, kun kaikki oireet katosivat viime viikolla yhtäkkiä. Top-luokan tuoresiirtoalkiomme ei siis jaksanutkaan kiinnittyä ja nyt meillä on toinen samanlainen pakastimessa odottamassa uutta yritystä.

      Klinikan kesätauon PAS on sitten vasta elokuussa. Siihen asti voikin taas rentoutua, kun tietää, ettei mitään ole tehtävissä. Tunteiden puolesta kävin eilen koko vuoden syvimmässä ojassa, mutta nyt on mieli jo paljon parempi.

      Kunnon rääkkitreenit tekevät ihmettä myös surunkarkotuksessa.
      Tsemppiä teille muille piinailijoille ja voimia Hanna <3

      1st IUI Feb '15, 2nd IUI Mar '15, 3rd IUI on April Fools' Day '15. 1st IVF May/June '15, 1st PAS Aug '15 (didn't happen). 2nd IVF Nov '15 and two stripes in the morning of the 30th Nov.

      • #7928
        Maiku
        Osallistuja

        Hei!
        Kirjoittelin joskus viime vuoden puolella täällä nimimerkillä Maiku, mutta en päässyt enää sillä nimellä sisään, joten olen nyt sitten Maiku2.

        Ajattelin ensin etten pysty tänne taas kirjottamaan, mutta nyt tuli semmoinen ”tarve”.

        Meille tehtiin jo neljäs ICSI-hoito julkisella tässä kesäkuun alussa. Antoivat meille yhden ekstrakerran, koska kaksi ensimmäistä hoitoa meni mönkään liian alhaisten lääkemäärien ja liian aikaisten punktioiden takia.

        10 päivää tässä on nyt piinailtu. 19.6. testipäivä. Kaksi alkiota laitettiin, joista toinen oli kuulemma huippuluokkaa, joten Salvia laitetaan näitä kahta alkiota muillekin. Mullekin tää oli eka kerta, että laitettiin kaksi. Jotenkin taas jännittää ja aamulla oli sen verran kipua mahassa, että pelkäsin pahinta, mutta ei onneksi vielä oo ainakaan vuotoa tullut.

        Meillä jäi silloin siirron aikaan viljelyyn vielä 3 alkiota ja 2 varmistusviljelyyn. Tänään tuli kirje missä luki, että yhtään ei silti saatu pakkaseen. Se kyllä taas masensi mieltä. Nyt vaan toivon todella kovaa, että näistä kahdesta masussa olevasta edes toinen olis kiinnittynyt kunnolla. Alkaa vaan tässä tulla vähitellen semmonen olo, että kuinka kauan näitä rankkoja hoitoja kannattaa jatkaa, jos tulokset on aina vaan näin laihoja, että punktion jälkeen yksi siirretään ja mitään ei saada pakkaseen. Koko neljästä hoidosta vain 1 alkio on saatu pakkaseen. Onneksi kaikista on sentään tuoresiirto saatu tehtyä.

        Hannalle tsemppiä mikä sitten ikinä tilanteesi on! Toivon vieläkin jospa se olis jotain harmitonta.

        Surenkorento, harmittaa sun puolesta kyllä. Nyt vaan yrität rentoutua kesän ja sitten toivotaan, että se pakastettu lähtis syksyllä hienosti kiinnittymään!

    • #7929
      Vohveliini-
      Osallistuja

      Salvia sinulle kysymys sinun miehen siittiötilanteesta. Millä indikaatiolla miehelle määrättiin lääkitys, oliko hänellä hormoniarvoissa häikkää? Meillä siittiöt syynä, niitä hyvin vähän, epämuodostuneita ja mitä lie. Meille lääköri sanoi että kun hormonilabratoli kunnossa niin ei ole mitään lääkitystä mikä auttaisi meidän kohdalla. Sitä miettiija haluaisi kokeilla kaikkia vahtoehtoja jos olisi apua.

      Sudenkorento, voimia! Yritä nauttiä kesästä! *Hali*

      Maiku, voimia viimeisiin päiviin! Toivotaan parasta!

    • #7930
      Pinpin
      Osallistuja

      Hanna Toivottavasti olette kunnossa!

      Salvia80 Meillä on viimeiset kerrat siirretty aina kaksi alkiota. Ja hienoa että miehen tulokset on parantuneet!

      Surenkorento *halaus*

      Mä ootan innolla et kotisairaala tulis iltapäiväkierrolle ja poistais mun kanyylin. Sais yhden ärsykkeen pois. Vaatii vaan et crp olis laskenut, olo on ainakin tänään parempi kuin päiviin 🙂 Ja hoidot tulee kun tulee, mä haluan itseni ensin kuntoon! 4 viikkoa, tai kohta 5 alkaa oleen ihan tarpeeksi.

    • #7931
      Hanna
      Osallistuja

      Kiitos tsemppauksista! Kirkas vuoto loppui eilen melkein samantien ja jäljellä on ruskeaa ”mönjää” vessapaperissa. Vatsa ei ole enää kipea, muutaman kerran vihlaissut. Huomenna se aika varhaisultraan eli huomiseen asti piinaillaan tämän asian tiimoilta. Toivoa on siis vielä mutta silti jotenkin tuntuu ettei tässä käy hyvin.

      Mietin, että oisko mulla voinu joku rakkula tai kysta puhjeta kun sitä kirkasta nestettä tuli. Oli meinaan jonkin verran hyperin oireita punktion jälkeen. Ei näillä viikoilla mitään lapsivettä vielä ole 🙂

      Mun käskettiin käyttää Lugesteronia testipäivään asti ja kun soitin testin tuloksesta ne käskettiin lopettaa.

      Kerron sitten uutiset huomenna. Meillä on vielä yks viiden päivän ikäinen blasto pakkasessa jos tämä nyt ei onnistu.

    • #7932
      Salvia80
      Osallistuja

      Kiitos kaikille tsempeistä kahden alkion suhteen, ei se paljon tarvitse kun mieli vähän piristyy…toki tiedän, että niitä siirretään, mutta tuli hieman erikoinen fiilis lääkärin sanoista. Ehkä sitä on tarkka äänensävyistä.

      Hyvä uutinen Hanna! Koita pitää toivetta yllä ja luoda positiivisia mielikuvia onnistumisesta, vaikka pettymysten jälkeen varmasti vaikeaa. Jotenkin tuli sellainen olo, ettei se sun kohdalla tässä ollut ja teillä tosiaan se blasto pakkasessa!

      Pinpin, voi minkä tien olet kestänyt…onneksi vointi jo parempi! Toivotaan, että pääset kanyylista eroon! Tsemppiä!

      Sudenkorento:Voimia! Onneksi teilläkin pakkasessa kaveri.

      Vohveliini: Mieheltä otetettiin hormooniverikokeita S-LH ja S-testo, joiden tulosten perusteella lääkäri arveli lääkkeistä oleva apua. Tulokset: elokuu 2014: S-LH 3.7 ja S-testo: 10,6 eli oli alakantisssa. Syyskuu 2014: S-LH 4.4 ja S-testo 12,1 tämän jälkeen lääkettä vielä lisättiin joulukuu 2014: S-LH 6.5 ja S-testo 16,3.
      Toivottavasti osasin vastata kysymykseesi? Kysy lisää, jos haluat tarkennusta.

      Maiku: Tervetuloa!

    • #7934
      Summer
      Osallistuja

      Kyllä meitä tyttöjä viedään vauhdilla ylös ja alas tunneliukuja. Tämä on sen verran rankkaa kyytiä, että toivottavasti meitä kaikkia onnistaisi ja mielellään pian! Pinpin, Sudenkorento, Hanna – tunnen vahvasti teidän kaikkien puolesta.

      Toivottavasti tämä auttaa teitä ja muita mahdollisia palstan lukijoita, että välillä näissä hoidoissa pääsee joiltain osin hiukan kevyemmin. Salvia, kiitos, kiitos kannustuksesta! Punktio oli perjantaina ja sanoin henkilökunnallekin, että tämähän meni suorastaan helposti edelliseen kertaan verrattuna. Meillä oli todella ihana hoitaja ja lääkäri, molemmat sekä teknisen osaamisen että tunnetasolla todella mahtavia! Tällä kertaa NK:lla kuunneltiin, sain rauhottavaakin jo ennen kanyylin laittoa sekä aineita laitettiin riittävästi ja odotettiin, että ne ehtivät vaikuttaa itse toimenpiteessä (edellisellä kerralla oli sattunut siihen kanylointiin juuri osastolle siirtynyt hoitaja, en saanut ennakkorauhoittavia, vaikka pyysin, lääkäri oli sellainen, joka kuulemma yleensä kiirehtii ja lääke ei ollut ehtinyt vaikuttaa kun aloittivat, ja olin kuulemma kunnolla hyperventiloinut toimenpiteen aikana kaiken tämän seurauksena).

      !!! Mutta nyt siis meni helposti, nipisteli vain vähän ikävästi, iltapäivän ja illan nukuin ja liikuin kuin hyytelössä, mutta muuten olo oli hyvä. Viikonloppuna päästiin nauttimaan lauantain kauniista ilmoistakin, käytiin rauhallisesti (siis etanavauhtia) kävelyllä ja picnicillä. Sunnuntai menikin sitten hermostuneessa odottelussa, ja tänään sain sätkyn jokainen kerta puhelimen soidessa, kun pelkäsin että peruuttavat homman. Soittoa ei tullut ja tänään iltapäivällä oli siirto, pikkuinen nippaus sekin (vähemmän pahalta se minusta tuntui tai korkeintaan samalta kuin papa). Lukuina tilanne tällainen: 14 poimittu, 9 hyvää, 6 riittävän kypsää, 2 putosi pois pelistä eilen, joten 1 laitetun lisäksi 3 odottaa nyt josko ne kasvaisivat riittävästi parin päivän aikana – eli pakkastilanne on vielä nolla.

      Nyt jännäillään 30.6. asti – verikoe olisi osunut pe 26. päivälle, mutta ei olla silloin kaupungissa ja tuloksen saisi kuitenkin vasta maanantaina, joten verikoe on nyt sitten ma 29.6. ja tulokset tiedossa tiistaina. Lutinuksia laittelen 26.pvä asti – tuon kohdalta vaan mietityttää, kun hoitaja ei ehkä tajunnut tarkistaa, että olisiko niitä pitänyt jatkaa siihen verikokeeseen asti… taidan soittaa ensi viikolla ja tarkistaa asian, ennen lääkkeiden loppumista. Olen ensimmäistä kertaa tässä vaiheessa, joten olen varovasti toiveikas onnistumisesta – toivottavasti tämä kantaa!

      Salvia, vaikka kahden siirto toisaalta aiheuttaa enemmän jännitystä, niin se voi olla hyvä juttu. Itse toivoin (en eksplisiittisesti) kahden siirtoa, sillä toivon kahta lasta ja sittenpä olisi ”kerralla hoidossa”. Toki kaksosraskaudessa on jonkin verran enemmän riskiä, mutta kaikkien näiden eri vaiheiden todennäköisyysprosenttien jälkeen se ei oikein tunnu enää sen isommalta asialta. Toivottavasti nyt ainakin toinen jää hyvin mukaan!

      Maiku sinulla onkin enää muutama päivä jännäysviivoilla – toivotaan positiivista!

      Löysin ranskalaisen kirjailija-runoilija Jacques Prévert’n kauniin mietelauseen, jonka toivon auttavan meitä kaikkia:

      Even if happiness forgets you a little bit, never completely forget about it.
      ~Jacques Prévert

    • #7935
      Lennu
      Osallistuja

      Voi miten helpottavaa Hanna, että vuoto on ainakin tältä erää loppunut! Muistelen parin vuoden takaa kun olin aktiivinen tällä palstalla, että ainakin pari tapausta oli missä runsas vuoto säikäytti mutta raskaus jatkui! Toivotaan 🙂

      Hienoa Summer että punktio + siirto meni hyvin! Mun mielestä Lutinusta pitää jatkaa siihen verikokeeseen asti. Itse tein pari vuotta sitten tosiaan sen virheen että en tajunnut hakea apteekista uutta pakettia kun hoitaja ei siitä maininnut, ja tuloksena kemiallinen raskaus. Paha sanoi olisiko raskaus sitten jatkunut Lutinuksien myötä..

      Surenkorento: niin ikävää 🙁 Toivottavasti pahimman pettymyksen mentyä pystyt nauttimaan kesästä ja keräämään voimia syksyä varten!

      Hui, täällähän moni jännäilee parasta aikaa… Tsemppiä piinapäiviin 🙂

    • #7936
      Hanna
      Osallistuja

      Hienoa Summer, että sait hyvää hoitoa tällä kertaa ja että sua kuunneltiin. Lutinusta pitää jatkaa testipäivään asti.

      Minäkin aluksi ajattelin kahden alkion siirron olevan parempi, että olis paremmat mahdollisuudet onnistua mutta riskit kaksoisraskaudessa on niin paljon suuremmat etten kyllä enää harkitsisi. Itse joudun työssäni hoitamaan todella pieniä keskosia ja välillä tuntuu ihmeeltä, että selviävät kriittisen vaiheen yli kaikista hoidoista.

    • #7937
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hui, hurjasti viestejä ja paljon on tapahtunut!

      Voimia Sudenkorennolle ja Pinpinille.

      Hanna, toivotaan parasta!

      Muille tsemppiä jännäämiseen ja odotukseen.

      Täällä piinaillaan viidettä päivää (Lasketaanko siis alkionsiirron jälkeisestä päivästä?) ja vielä olisi viikko verikokeeseen. Viikonlopun aikana vointini parani huomattavasti, pystyn taas liikkumaan entiseen malliin. Huomenna salille! 🙂 Lugen laittokin sujuu jo ja oireina turvotus ja rintojen arkuus.

      Viikko tuntuu pitkältä ajalta, mutta onneksi muuta ajateltavaakin riittää. Työt ja juhannuksen vietto perheen kanssa mökillä 🙂 Eniten jännitän sitä, että saan luultavammin kuulla tuloksen työpäivän aikana. Oli tulos mikä tahansa, niin en yhtään osaa ennustaa miten reagoin. Sekoan, masennun, kiljun riemusta tai itkeä pillitän? En ole kertonut töissä tilanteestamme muille kuin työnantajalleni, jota sitoo salassapitovelvollisuus.

      Olipa tilanne mikä tahansa, yritetään kaikki nauttia kesästä! 🙂 (Itsellä kun ainakin tuntuu, että tämä touko- ja kesäkuun alku ovat menneet aivan ohi. Eikä Suomen kesä todellakaan ole liian pitkä hukkaan heitettäväksi.) Ulkoillaan, syödään mansikoita, kävellään paljain jaloin, uidaan, grillataan, otetaan aurinkoa/varjoa ja annetaan tuulen tuivertaa sekä hiuksia että kesämekkoa! 😀

    • #7938
      Inkeri
      Osallistuja

      Huomenet piinapirtiltä!

      Olin malttamaton ja en jaksanut odottaa verikokeeseen asti. Tein ensimmäisen testin sunnuntaina (pp10) ja selvä PLUSSA ruutuun tärähti! Kyyneleet kihosivat silmiin ja oli aivan epätodellinen olo. Elämäni ensimmäinen +! Tänään (pp12) tein Clearbluen testin viikkonäytöllä ja ”raskaana 1-2” ruudussa lukee. Tiedän, että pettymys voi vielä olla karvas mutta en voi muuta kuin iloita elämäni ensimmäisestä plussasta. Torstaita siis odotellaan toiveikkaana! 🙂

      Halauksia niille, jotka joutuivat jälleen pettymään ja peukalot pystyyn piina-Pirkoille!!

    • #7940
      Salvia80
      Osallistuja

      Paljon Onnea Inkeri! =) Oliko sulla mitään oireita tai tunnetta ennen testiä, että voisit olla raskaana?

      Hanna, ymmärrän pointtisi ja varmaan konkreettisesti näet työssäsi selviytymistaisteluita. Itse ainakin jotenkin luotin siihen, että lääkäri tietää mitä tekee, kun alkiotasolla tulokset heikkoja eikä kiinnittymistä. Toki olen lukenut paljon riskeistä…mutta jotenkin ajattelin, että yhtä tässä yritetään saada aikaiseksi ja ammattilaiset osaavat arvioida tilanteen minua paremmin. No, se nähdään sitten! Toki onhan niin että, yksikin voi jakaantua vielä kahdeksi.

      Summer, olen iloinen, että nyt sait onnistuneen hoitokokemuksen! Toivottavasti pakkaseenkin saatte alkioita. Tervetuloa piinailemaan! Kauniin lauseen olit löytänyt!

      Mieli on ollut herkillä Lugestronien aikana, piikittelyissä ei ollut samanlaista itkuisuutta..välillä sitä jo luovuttaa ja askartelee seuraavaa vaihetta. Meidän kohdalla tilanne on se, että aikaisintaan vuoden päästä voitaisiin taas lähteä kolmanteen hoitoon, kun on seuraavan kerran kesäloma mikäli enää jaksetaan..eikä tässä kyllä yhtään nuorene. Päinvastoin, olin ihan rikki kun löysin viime talvena ekat harmaat hiukset.
      Anteeksi, tuli mollisävyinen purkaus, mutta illalla pääsen kaverin energiahoitoon (reiki) ,jospa se vaikuttaisi vähän tähän mieleen?

      Aurinkoisia hetkiä kaikille kanssatovereille, yritetään pitää lippu korkealla!

    • #7941
      Harakka
      Osallistuja

      Moikka!

      Olen niin pahoillani Sudenkorento 🙁

      Hanna, toivotaan että kaikki on hyvin! Parane pian Pinpin!

      Onnittelut Inkeri!

      Mulla huomenna verikoe, mutta nyt vahva tunne , että tulee olemaan nega. Menkkakivut ilmoittelevat itsestään ja pari päivää kestänyt hedari tietää mulla aina menkkoja. Ihan vähän on tullut myös ruskeaa tuhrua ja samanlaista vuotoa kun Sudenkorento kuvasi.

      Vaikka tulevan verikokeen tulos vaikuttaa aika selkeältä niin kyllä ahdistaa jo valmiiksi.
      Meillä on se 1 pakkasessa, joten jos tulos nega, koitan suostutella jos lekuri suostuisi ennen 3.7 (hän jää silloin lomille) siirtämään sen omaan kiertoon, tietty jos nuo luget ei kamalasti sekoita mitään. Sitä tuntee kroppansa niin hyvin, että kyllä ne menkat sieltä vaan puskee lugeista huolimatta.

      No, huomenna kuulee tuomion.

    • #7943
      Hanna
      Osallistuja

      Onnea Inkeri! Minäkin testasin kotona ensimmäisen kerran pp10 ja sain silloin haamun.

      Harakka älä luovuta vielä. Noilla oireilla minäkin olisin luovuttanut jos en olisi tehnyt sitä haamutestiä. Pieni vuoto voi olla kiinnittymisvuotoakin. Peukut pystyyn.

      Viime yönä alkoi kovat viiltävät vatsakivut. Vuoto on loppunut eli enää tulee ruskeaa tuhrua hiukan paperiin. Yöllisten kipujen takia heitin jo kirveen kaivoon. Menin itku silmässä ultraan mutta sieltä löytyikin viikkoja vastaava alkio, huimat 9mm pitkä ja syke näkyi. Tässä taas yksi todiste, että oireet ei tarkoita yhtään mitään 🙂

      Tätä on niin vaikea uskoa todeksi. Vatsassa vihloo edelleen, mikä hiukan huolestuttaa mutta lääkäri ei tietenkään osannut tässä vaiheessa vielä antaa mitään syytä kivuille. Sanoi vaan, että peukut pystyyn. Ja niin kauan kun vuoto ei ole enää kirkasta ei ole syytä huoleen koska tumma veri on vanhaa vuotoa. Nyt sitten alkaa uusi stressaus, että raskaus jatkuu normaalina ja että lapsi olisi terve…tällasta tämä on 🙂

    • #7944
      Harakka
      Osallistuja

      Kiitos tsemppauksesta Hanna!

      Ihana kuulla Hanna että kaikki on hyvin. Olo on varmasti uskomattoman helpottunut, mutta niinkuin sanoit se on varmasti just noin että sitä stressaa loppuun asti, että meneekö kaikki hyvin. Mutta kaikki menee hyvin, ihan varmasti.

    • #7951
      Almuska
      Osallistuja

      Muistaakseni luin täältä, että joku/jotkut ovat käyneet vyöhyketerapiassa. Onko tästä millaisia kokemuksia tai onko ollut mitään apua?
      Mä olen vuosia sitten käynyt vyöhyketerapiassa ja silloin sain vaivoihini apua. Nyt päätin, että ennenkuin IVF hoidot alkaa niin käyn pari kertaa. Menin sitten maanantaina ekaa kertaan ja oli tavallaan mielenkiintoinen kokemus. Oli ihan erityyppinen tekijä kuin se jolla kävin aikoinani. Kyseli hirveesti kaikkea menneisyydestä ja nykyisestä elämäntilanteesta, toi enemmän tätä henkistä puolta mukaan hoitoihin kuin edellinen. Nyt toivotaan, että keho lähtisi reagoimaan hoitoon ja tukokset avautuisivat, joita löytyikin jonkin verran.

    • #7952
      Pinpin
      Osallistuja

      Inkeri Onnea 🙂

      Hanna Mahtavaa!!!!

      Harakka Toivotaan nyt kuitenkin parasta!

      Kiitos kaikille tsempeistä! Eilen sitten sain kanyylin pois ja voi pojat että tekee hyvää olla vapaa! Olokin on kohentunut, samoin kuin vihdoin hemppakin! Ens maanantai vähän jännittää et onko hematoomat pienentyneet, toivotaan! Ja onneksi pyysin hiivalääkkeen sairaalasta, se on pakko hakea tänään. Mutta kyllä täältä noustaan!

    • #7953
      Harakka
      Osallistuja

      Almuska oon myös kuullut että vyöhyketerapia toimisi, mun ystävä kävi ennen kun alkoivat yrittämään lasta ja luomusti raskaantui, mutta tiedän myös toisen jota vyöhyketerepia ei auttanut. Varmasti tosi yksilöllistä. Mutta kun ajattelee ettei siitä ainakaan haittaakaan ole niin kaikkea kannattaa kokeilla. Jos tuo mun tän päivän testin tulos on nega niinkuin pahoin pelkään niin aion kokeilla myös.

      Pinpin ihanaa kuulla, että voit jo paremmin. Ei enään hematoomia sulle ja sovitaan , että ne on pienentyneet 🙂

      Mun testin tulos selviää tuossa klo 14-14.30. Vuoto lisääntynyt selkeesti vaikka ei olekkaan vielä ihan veristä. Kätilö oli sitä kieltä että se ei tarkoita mitään ennen kun tulos on selvä. Eli toiveet on vielä olemassa, mutta valmistaudun myös negaan. Kiire tulee myös PAS siirron kanssa, luulin koko ajan että 3.7 olisi aikaa siirtää se, mutta onkin aikaa 1.7 saakka, eli tosi tiukoille menee. Vapaalla nyt joten aika matelee pikkusen hitaasti.

      Mikä Hannan tilanne on, onko yhtään kipuilut helpottaneet?

    • #7955
      Harakka
      Osallistuja

      Se testihän oli negatiivinen…nyt peiton alle huutaa 🙁

    • #7956
      Hanna
      Osallistuja

      Voi ei Harakka, silmäkulma kostui sun puolesta. Me niin tiedetään toi tunne 🙁
      Mun kivut on onneks helpottaneet. Eilen illalla vielä nukkumaan mennessä oli hiukan vihlaisuja. Aloinpa ihan miettimään, että missä kohtaa ne kivut on ja taitaa kuitenkin paikallistua enemmän virtsarakon kohdalle kuin kohtuun. Kävinkin tänään varmuuden vuoksi antamassa pissanäytteen, mikä oli kuitenkin negatiivinen. En tiedä, mystisiä juttuja nämä kivut. Vieläkin sitä vanhaa verta jostain tulee sen verran, että vessapaperi värjääntyy.

      Almuska minä kävin vyöhyketerapiassa ennen hoitoja ja plussasin ekaa kertaa ikinä mutta mulla oli myös ekaa kertaa pitkä hoitokaavio ja mieheltä kerättiin siittiöt biopsialla, joten mikä sitten oli se ratkaisevin tekijä, mene ja tiedä 🙂 Eipä siitä ainakaan haittaa ollut.

    • #7958
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Onnea Inkeri ja Hanna!

      Voimia Harakalle, inhottavaa 🙁

      Itsekin alan olemaan jännän äärellä. Toisaalta odotan testiä, toisaalta en haluaisi sen tulevan. Tämä hetki on loppujenlopuksi aika onnellinen. Toiveikas. Kysyin mieheltäni saunassa, uskooko hän testin olevan positiivinen? Hän sanoi, että toivoo sen olevan. Toivottavasti se riittää! Itse kokoajan huomaan mukamas oireita, mutta eiköhän kaikki johdu lugeista. Mutta uskon, että kuvittelisin oireita ilman lääkkeitäkin. Alkuun yrittäessämme (ennen tutkimuksia) olin joka kuukausi varma raskausoireista. Mutta aina negatiivinen raskaustesti tai kuukautisvuoto pudotti maan pinnalle. Nyt voisin mielelläni jäädä pilvilinnoihin, nyt kun taas toivoa pitkästä aikaa on.

      Mutta nyt Binkku lähtee viettämään jussia möksälle! 🙂 Toivottavasti ilmat tästä paranevat!

      Hauskaa Juhannusta kaikille teille vahvoille naisille! <3

    • #7968
      Maiku
      Osallistuja

      Samaa aattelen kun Binkku, että toisaalta odotan testiä, mutta toisaalta en haluais sen tulevan, koska tämä tietämättömyys on loppujen lopuksi jotenkin armahtavaa.

      Mulla siis pp13 menossa enkä oo vieläkään testannut… Huomenna virallinen testi päivä. Tekisi mieli testata, mutta miehelle lupasin, että yhdessä sitten jännätään tulosta huomenna aamulla. Positiivista ainakin se, ettei oo mitään vuotoja tullut niin kuin parilla aiemmalla kerralla jo tässä vaiheessa on. Alavatsassa on jatkuvasti jotain nipistyksiä ja välillä tuntuu, että ei kai ne kuukautiset nyt vaan ala. Toisaalta on jotenkin erilainen tunne kuin edellisillä kerroilla. Tiedä sitten mitä tarkoittaa vai tarkoittaako mitään… Välillä kuvittelen pientä pahoinvointiakin etenkin ruokailujen jälkeen, mutta sekin voi olla vaan alitajunnan tepposia. Välillä tekis mieli testata salaa mieheltä, mutta en mä taida voida, kun en pystyis kuitenkaan pitämään sitä tulosta sisälläni, oli se kumpi tahansa.

      Harakalle voimia ja tsemppiä tästä pettymyksestä toipumiseen!

      Hienoa, että pinpin on taas paremmissa voimissa. 🙂

      Hyvää juhannusta kaikille!

    • #7972
      Lumikko
      Osallistuja

      Tänään alkionsiirtopäivänä tuli aamulla soitto polilta. Sehän ei siis lupaa hyvää. Mutta ihme ja kumma, halusivatkin vain siirtää aikaa!!
      Nyt on siis 6-päiväinen kyytiläinen mukana ja siirtokin sujui hiukan kivuttomammin kuin viimeksi.

      Kaikille muillekin piinailijoille tsemppiä, iloista mieltä ja positiivista tulosta! 🙂

    • #7973
      Inkeri
      Osallistuja

      Tänään virallinen testipäivä. Aamulla vielä varmuudeksi tein kotona testin ja plussa oli vahvistunut entisestään. Verikokeesta sitten Hcg 547! Eli kyllä se nyt näyttää totta olevan! Varhaisultra 10.7 joten siellä seurava jännitävä etappi.
      Oireista en oikein osaa sanoa kun kaikki saattaa johtua myös lugeista.. Rinnat ovat olleet koko ajan vähän kipeät ja kaikenlaista nippailua vatsassa kera turvotuksen. Eilen nukkumaan mennessä aivastin ja alavatsaa vihlaisi oikein kunnolla. Se kuulemma on alkuraskauden oire. 🙂

      Hyvää Juhannusta! <3

    • #7974
      Hanna
      Osallistuja

      Onnea Inkeri! Huima hcg!! Onko kaksoset tiedossa? 🙂 Noi aivastus vihlaisut kuuluu asiaan vaikka onkin inhottavan kivuliaita.

      Onnea Lumikko kyytiläisestä!

      Hyvää juhannusta kaikille, mulla se menee työn merkeissä.

    • #7975
      Salvia80
      Osallistuja

      Jaksamista Harakka, ei näihin pettyksiin ole sanoja, niin kovasti ne kaiken ruljanssin jälkeen koskettaa. Mulla on jääkaapin ovessa muumipappa-kortti, se on antanut tähän asti voimaa. Siinä on teksti: Jos suunta on oikea, pitää vain jatkaa matkaa..

      Tsemppiä Maiku huomiseen testiin!

      Onnea Lumikolle kyytiläisestä!

      Kävin ekan kerran pitkällä kävelylenkillä punktion jälkeen ja olo tuntui hyvältä. Siis ei mitään oireita mihinkään suuntaan paitsi rinnat lugeista vähän arat. Tänään tuli jo lasku klinikalta, maksettiin se heti ja nyt on kevyt olo..

      Juhannusta ja jaksamista kaikille !

      • #7988
        Harakka
        Osallistuja

        Kiitos kannustuksesta! Ihana teksti, tuli kyynel silmään, pitää vaan jatkaa…Näin teemme.

    • #7976
      Maiku
      Osallistuja

      Testi tehty heti aamutuimaan ja tulos positiivinen! Elämäni eka positiivinen raskaustesti. Kyyneleethän siinä tirahti silmiin. Toisaalta olin ajatellut oloni puolesta, että nyt sen plussan on tultava jos koskaan. Huh, huh. Ei tätä vielä tajua ja toisaalta juurikin miettii, että vielä niin pitkä matka edessä, että ei uskalla kauheasti juhlia. Masussa nipistelee vähän väliä. Nyt vaan toivotaan parasta ja maanantaina sitten soitto polille.

      Tsemppiä Lumikolle piinailuun! Ja Inkerille onnittelut positiivisesta! 🙂 Ollaan vissiin aika samoissa. Mulla vaan oli ihan kotitesti, joten hcg-arvosta ei hajuakaan, mutta testin viiva oli ainakin vahva (se vissiin jo jotain siitä arvosta kertoo?).

    • #7977
      Lennu
      Osallistuja

      Uusia plussia, aivan mahtavaa! 😊 Antaa varmasti toivoa niillekin, joilla ei ole vielä tärpännyt ❤

      Täällä 5+3, ei vielä kummempia tuntemuksia. Yritän luottaa että kaikki menee hyvin.

      Hyvää juhannusta kaikille!

    • #7982
      Ruusunen
      Osallistuja

      Juhannuspäivän toivotukset kaikille!
      Uusi kirjoittaja vailla vertaistukea ilmoittautuu mukaan jakamaan surun tuskaa ja toivomaan parempaa.

      Tarinaamme voisi lyhykäisyydessään päästä mukaan näin:
      Jos ensimmäinen hedelmöittynyt alkiomme olisi jatkanut matkaa kanssamme, olisi meillä nyt juhannusvauva. Jos toinen kerta olisi tärpännyt, odottaisimme syysvauvaa kuten kolme läheistä ystävääni (kaikki toista lastaan). Jos kolmas pakkaspalleromme olisi kiinnittynyt, olisi veritesti näyttänyt plussaa juhannuksen aaton aattona. Pilviin asti lennähtänyttä toivoa, ja sitten kovaa ja korkealta alas! Nyt on pakkanen tyhjä ja voimavarat nolla aloittaa henkisesti ja fyysisesti raskas ruljanssi alusta. Viime syksynä ensimmäinen IVF-hoito, josta yksi tuoresiirto ja kaksi pakastetun plaston siirtoa.

      Suru on tällä hetkellä musertava ja se pyyhkii alleen kaiken kuin hyökyaalto. Mielessäni vain yksi ajatus: Entä jos ei koskaan?

      Toivon niin kovin saavani jostain uutta voimaa aloittaa kaiken alusta.

      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 5 kuukautta sitten Ruusunen.
    • #7984
      Salvia80
      Osallistuja

      Hei Ruusunen ja tervetuloa kirjoittelemaan!

      Kovaa kanttiahan nämä hoidot kysyvät, samoin kuin niiden jatkaminen tai päätös olla jatkamatta. Vahvakin ihminen pistetään kyllä koville tässä prässissä. Itselle tuli yllätyksenä tämä henkinen jaksaminen ja pettymyksestä ylös nouseminen.
      Koin jotenkin, että hoitojen jälkeen lapsettomuuden haava on entistä kivuliaampi kantaa arjessa ja tilanteissa, joissa aihe nostaa päätään. Ja oikeastaan lapsettomuus heijastuu yllättävän moneen asiaan..sitä kun ei voi laittaa tauolle, vaikka hoidoista voikin ottaa aikalisän.
      Eikä se tosiaan helpota, että vierellä kaikki muut onnistuvat ja ties monettako kertaa jo. Hyvien kavereiden lapset, joiden kummi olen, pääsevät jo ripille. Kyllä se haava vaan kasvaa joka kerta, kun miettii pääsenkö itse koskaan nauttimaan samoista asioista..ja kuinka niitä tilanteita pelkää, kun hyvää tarkoittavat ihmiset tulevat kysymään montako lasta minulla on?

      En osaa sanoa mitään yhtä asiaa, mistä saisi voimia uuteen ruljanssiin, kun itsekin samaa asiaa itseltäni kyselin viime lokakuisen pettymysnegan ja tammikuisen Passin jälkeen,jolloin alkiot eivät selvinneet sulatuksesta.

      Minulla on auttanut pään kasassa pitämiseen ja ahdistukseen lenkkeily. Yksi ihan huippu ystävä, joka tänäänkin piristi kun kerroin, ettei tästä mitään tule. Ei ole mitään oireita, mitä kaikilla muilla on piinapäivinä, jotka raskautuvat. Se helpottaa, että voi puhua jollekin.

      Sitten omasta mielestä yksi tärkeä tekijä, on löytää huippu lääkäri tai ainakin se on plussaa jos kemiat toimivat. Harmitti tällä kerralla, kun lääkärit vaihtuivat koko ajan. Edelliskerralla oli ihana lääkäri, joka jopa halasi siirron jälkeen ja käski hieman kutsumaan alkiota mielessä kiinnittymään…pieniä asioita, mutta ihan tosi tärkeitä niissä hetkissä kun pelko ja epävarmuus ovat läsnä.

      Mieli on kyllä ihmeellinen miten se aina rakentaa toiveet onnistumisesta uuteen hoitoon, ja ehkä se, että toisella kerralla on mahdollisuus saada lisää tietoa omien solujen käyttäytymisestä tai ainakin oma tilanne hahmottuu tarkemmin. Ensimmäinen hoitohan on kokeilu, jossa nähdään miten lääkkeet kroppaan vaikuttaa yms. vaikka niistäkin plussataan..

      Mutta joo pp9 menossa ja ihan täysin luovuttanut olo…Joko teillä on seuraava hoito tiedossa tarkemmin vai vastako mietitte? Kun saa henkisen puolen hoidettua tiettyyn pisteeseen, alkaa uusi hoito polttelemaan useinmiten. Teillähän on hienosti saatu jopa blastoja viljeltyä..

      Mutta toki tuo kysymys, entä jos ei koskaan? Se pyörii ihan varmasti meidän jokaisen mielessä…mutta hoidossahan annetaan mahdollisuus onnistumiselle, näin sen ajattelen.Ei tarvitse myöhemmin alkaa pohtia…kun juna on jo mennyt esimerkiksi iän suhteen. Kovasti tsemppiä, jos päätätte hoitoja jatkaa!

      Maiku, Onnitteluhalaus!

      Sudenkorento: Iso voimahali…=(

    • #7985
      Maiku
      Osallistuja

      Salvia, älä luovu vielä toivosta! Ei se oireettomuus tarkoita mitään. Ei kaikilla ole oireita ja varmaan suurimman osan oireet johtuu lugeista tms. Kyllä mä oon aiemmilla kerroillakin tuntenut kaikenlaista, vaikka on tullut negaa. Toisaalta oon kuullut, että yhdellä kaverilla ei ollut oikeestaan mitään oireita ja plussaa tuli, että paljon vaihtelee nämä.

      Kun mies rupes viime hoidossa piinapäivien aikaan puhumaan seuraavista hoidoista, mä hermostuin, koska en vaan halunnut ajatella niin pitkälle. Ajattelin, että pitää katsoa tämä asia nyt loppuun ja sitten vasta miettiä mitä seuraavaksi. Mulla ei kapasiteetti riittänyt siihen liian aikaisin. Jotenkin tuli semmoinen olo, että jos alan miettiä jo seuraavaa hoitoa, niin se tarkoittaisi sitä, että olisin jo luovuttanut tämän hetkisen hoidon suhteen ja sitä en halunnut tehdä.

      Ruusunen, tuttuja ajatuksia sulla. Oon mäkin joskus ajatellut, että jos jo eka hoito olis onnistunut, niin olisin jo viime syksynä tullut äidiksi jne.. Tuokin on tuttua, että tulee mieleen: mitä jos ei koskaan? Tuntuu, että nytkin kaksi päivää positiivisesta testistä on semmoinen olo, ettei voi olla varma vielä mistään… Joka tapauksessa hoidot julkisella puolella ovat nyt ohi.

      Mulla alkoi flunssa eilen. Kauhea kurkkukipu ja kuumetta. Tietysti alkoi heti huolestuttaa. Onneksi tänään ollut jo parempi päivä… Jospa tämä tästä.

    • #7986
      Ruusunen
      Osallistuja

      Hei te ihanat! Uskomatonta, kuinka ventovieraan ihmisen tuki voikaan antaa toivoa. Aikaisemmin en ole millekään keskustelupalstalle kirjoittanut enkä kokenut tarvetta sellaiselle. Mutta tämän asian kanssa on niin yksin puolison kanssa…täällä saman kokenut ja läpikäynyt ymmärtää sydämellään. Kiitos sanoistanne.

      Kyllä me uuteen hoitoon lähdetään heti kun mahdollista. Ennen viimeistä PAS:a päätös oli jo syntynyt, varmuuden vuoksi, henkiseksi tueksi että epäonnistumisen kohdalla ei jää aivan tyhjän päälle. Mutta niin se suru ja epätoivo taas vei mukanaan niin ettei positiiviselle ajatukselle jäänyt sijaa. Mutta nopeasti ajatukset ovat jo hieman toiveikkaammat, onneksi. Ihana, ihmeellinen ihmismieli. Itselläni tunteet ovat niin voimakkaat että välillä on kyllä täysin sietämätäntä elää itseni kanssa!

      Salvia, tsemppiä piinapäiviin ja samoin muillekin piinalijoille. Tuoreessa muistissa on, kuinka hitaasti aika matelee ja kuinka epätodelliselta kaikki muu ympärillä voi tuntua. Mutta antaa tuntua vaan, maailma voi nyt pyöriä teidän ympärillänne.

      Maiku ja muut plussanneet, luotte toivoa meihin muihin että onnistuminen on mahdollista!!

      Onko täällä kokemuksia alkiokuoren raapaisusta? Toivon kovasti, että päästäisiin sitä yrittämään ja että se olisi meidän keino onnistua. Positiivisia onnistumisia?

    • #7989
      Harakka
      Osallistuja

      Moikka kaikille uusille ja vanhoille!

      Täällä koitetaan selviytyä negasta, mutta katse on pakko kääntää tulevaan. Pakko kyllä sanoa että rykäsin extra annoksen punkkua juhannuksena, ei helpottanut enkä niin ajatellutkaan, mutta kokeilin kuitenkin.

      Varasin heti huomiseksi ajan lekurille, mun pää on vaan sellainen että nousen kyllä pettymyksistä, mutta tarviin selkeät suunnitelmat mitä seuraavaksi tehdään. Kyllä siellä koitettiin jo vihjata että hyvin todennäköisesti PAS ei ehdi nyt tähän ennen kesätaukoa, mutta en aio luovuttaa, katsotaan mitä ekuri huomenna sanoo. Sellainen olo, että pakko tehdä mitä vaan, vaikka inseminaatio, edes jotain mikä antaa taas toivoa.

      Menkat on ollut superpitkät ja runsaat.

      Onneksi Hannalla
      tilanne jo parempi:) ja

      Onnea Maiku plussasta, ihanaa saada lisää onnistujia tänne 🙂

      Hurja Inkerin hcg, ihanaa 🙂

      Tsemppiä piinapäiviin kaikille joilla on testipäivä edessä, nyt tarvitaan lisää plussia, toivon niin kovasti että saadaan niitä. Iloa ja onnea edelleen kaikille plussaneille!

      Sudenkorento, miten voit?

    • #7990
      Vohveliini-
      Osallistuja

      Täällä ennen juhannusta testistä vastaan tuli puhdas nega. Ekaa kertaa tän kolmen vuoden aikana romahdin täysin, ainahan se on pahalta tuntunut mutta nyt jotenkin tuli sellainen olo että voidaanko onnistua ollenkaan ja mistä sitä sitä saa revittyä voimat jatkaa? Vaikeimpana kysymyksenä että milloin pitää osata luovuttaa?

      Hyvin samoissa ajatuksissa siis Ruusunen. Jaksamista teille!

      Meillä oli jo kuudes siirto ja neljäs pas, tällä kertaa tehtiin siis luonnolliseen kiertoon. Alkioita vielä yhdeksän pakkasessa eli kyllähän me vielä yritetään ja kovasti!

      Maiku, isot onnittelut! Lepäile flunssa rauhassa pois.

      Salvialle, onnea testaukseen!

    • #7991
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Tervetuloa Ruusunen! Ihana nimi 🙂

      Paljon onnea Maiku!

      Jaksamista pettyneille ja selviytyjille! Toivon sydämestäni, että ensi kerralla teille osuu onni.

      Omaa napaa: Kävin tänään verikokeessa ja huomenna saan kuulla tuloksen. Pelottaa ihan hirveästi tulos ja sen kuuleminen töissä. En tiedä mihin juoksen puhelimen soidessa. Lauantaina ja sunnuntaina olin varma, että menkat alkaa, kun oli aamuyöstä menkkakipujen kaltaisia oireita. Tänään olen ollut aivan varma, että olen raskaana, kun menkat eivät ole tulleet ja ollut pahoinvointia ja pieniä vihlaisuja alavatsassa. Tunteet ja (todelliset tai kuvitellut) oireet vaihtelee siis laidasta laitaan. Tänä yönä tuskin tulee nukuttua, kun jännittää niin paljon.

      Tänään työkaverini puhuivat lapsettomuushoidoista tai lähinnä työkaverini kaverin tilanteesta, joka olikin melkoinen tarina. Joka tapauksessa, erittäin vaivaannuttavaa, olla kuin ei olisikaan.

    • #7993
      Ruusunen
      Osallistuja

      Vohveliini ja Harakka, otan osaa suruunne. Onneksi teillä vielä pakkasessa ja mielissä toivoa! Jokin niistä tärppää varmasti!

      Binkku, hengessä mukana ja positiivisia ajatuksia lähettäen tähän päivään <3

      Meillä viime viikolla (ja myös edellisellä kerralla) mies soitti verikokeen tuloksen, kun tiesin etten itse pystyisi jatkamaan töitä. Oli vartin verran keräillyt itseään kokoon pihalla kävellen…melkoinen sälli kun kasaa ajatukset ja palaa töihin, mutta täytyyhän näihin hoitoihin jostain rahatkin ansaita. Kyllä ovat työkaverimme tietämättömiä, mistä tunteiden ihmismankelista meitä läpi vedetään!

      Täällä myös pitkät ja superkivuliaat menkat lugejen lopettamisen jälkeen kärsittävänä. Viime yön nukuin huonosti ja tänä aamuna oli sellainen pahoinvoiva olo, mitä piinaviikkoina toivoin raskauspahoinvoinniksi. No, se johtuikin vaan väsymyksestä. Minulla ei ole koskaan tapahtunut kiinnittymisen yritystä, eli hcg arvot on aina ollut nolla. Alkuraskauden oireista minulla siis vain mielikuvituksen tuotetta kokemuksena. Olen toivonut sormet ja varpaat ristissä saavani aivan järkyttävän raskauspahoinvoinnin. Silloin ainakin tietäisin että kaikki olisi masussa hyvin. Vaikeaa on ollut löytää ymmärrystä raskaana olevien valitukseen. Eilen pisti myös niin suututtamaan, kun näin äidin kiukkuavan lapselleen kaupassa. Väkisinkin suututtaa kenelle niitä lapsia suodaan ja kenelle ei.

    • #8000
      Almuska
      Osallistuja

      Voimia teille Ruusunen, Harakka ja Vohveliini!

      Onnea kaikille onnistujille!

      Itsellä oli eilen toinen vyöhyketerapia käynti. Kovasti hoitaja koitti, että siirtäisimme hoitoon menoa, koska sai vahvoja vahvistukisia, että nyt olisi kroppa auki tukoksista ja avoin lapsen saannille. Tuli hieman ristiriitaisia tunteita, kun haluisi uskoa, mutta toisaalta usko luomuraskauteen on mennyt. Sunnuntaina pitäisi alkaa syömään Primolutia kuukautisten siirtoon, jotta ajoitus saadaan kuntoon ennen hoitoja. Luulen, että hoitojen aikana jotain on tapahtunut, kun molemmilla kerroilla on siinä pöydällä maatessa vaan kyyneleet valuneet silmistä ja tullut sellainen raukea olo. Eilen illalla kotonakin vielä itketti vaikka en oikein tiennyt että mikä, mutta olo vaan parani kyynelten myötä. Ehkä sain laskettua irti jostain mistä olen pitänyt kiinni…

    • #8004
      Salvia80
      Osallistuja

      Kovaa piinausta, toivottavasti Binkku olet päässyt jo piinasta…niin kippurassa täällä töissä olen puolestasi jännäillyt…ja toivonut plussaustasi!

      Tsemppiä Vohveliini jatkoon! Teillä on tosiaankin vielä paljon mahdollisuuksia pakkasessa ja niissä kaikissa toivo!

      Minulla ei soi puhelin, vaan painelen heti kello 8 verikokeeseen ja kotitestin testin teen vasta työpäivän jälkeen, ettei tarvitse päivää töissä vollottaa. Niin turhauttavalta viimeksikin tuntui mennä verikokeeseen, kun oli kotitestin aamulla tehnyt.

      Tää ei taida olla meikäläisen laji! Tuloksen jälkeen sitä tarvisi lääkäritsempin ja realistisen mielipiteen omasta tilanteesta…Suunnittelin jo huomista iltaa, että keitän plussakahvit tai otan negakännit…ei vaiskaan, töitä painetaan hikihatussa seuraavat 15 päivää…toivottavasti jossakin kohtuullisessa mielentilassa.
      Ei kyllä enempää voisi ihmistä pitää jännityksessä…juttelin jo aamulla yksinäni koiralenkillä, että eikö nyt voisi jo olla vuoro kerrankin onnistua…ja lähetin pyyntöjä maailmankaikkeuteen. Teen sen vielä illalla uudestaan teidän kaikkien puolesta! Eikö tämä lohduton tie voisi muuttua iloksi ja onnistumiseksi…

    • #8005
      YinYang
      Osallistuja

      Moikka

      Liityn mukaan keskusteluun. Olen lueskellut ketjua tässä kevään-kesän aikana ja seuraillut keskusteluja, kun monet ovat menneet lähes samoilla aikatauluilla hoidoissa kun minä.

      Itselläni on juuri mennyt kolmas ICSI pieleen. Menkat alko ja testi nega….Eli itkettää, ahdistaa, vituttaa…ja kaikenlisäksi ulkona on ihana auringonpaiste, enkä pysty ku käymään partsilla kurkkimassa kesäpäivää. Oli pakko polttaa yksi röökikin vaikken yleensä polta. Itkeskelin tuossa auringon säteiden alla ja ajattelin vaan että miten ihmeessä tästä taas kasaan itseni. Huhhuh…Tuntuu että olis helpompi juosta maratoni tai päästä Amerikan presidentiksi. Alkajaisiki keäräilen voimia josko jaksaisi mennä illalla tanssitunnille.

      Näihin hoitoihin olen kokeillut kaikenlaisia luontaisia apukeinoja. On ollut: akupunktiota, hierontaa, Ubiqinoleita, vehnänalkioöljyä, vadelmanlehtiteetä, gelee royalea….You name it! Ollaan ainakin kahdessa hoidossa saatu ihan hyviä blastokysetjä, mutta ei ole natsannut. Tuntuu että viimeiset pari vuotta mennyt lääkäreillä ja hoidoissa juostessa ja jännityksien, toiveiden, pettymysten, uudelleen kasaamisien parissa. Olen täysin lyöty! Tuntuu että mua hakataan, potkitaan ja tallotaan henkisesti, eikä oo voimia puolustautua….No eteenpäin on kuitenkin mentävä ja jokainen oljenkorsi katsotaan ja kivi käännetään ennenkuin luovutetaan. Voimia kaikille jotka painii näissä tunnelmissa!

    • #8019
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Negatiivinen. :'(

      Samoja tunteita kuin muillakin pettyneillä. Ei tätä voi edes sanoin kuvailla. Niin korkealta tippuu. Pahinta on ajatus, että entä jos ei koskaan onnistu? Toivoa ei saisi menettää ja tiedän, että kyllä se taas löytyy, kunhan itsensä tästä saa kokoon.
      Töissä on mennyt ihan hyvin, yllättävän hyvin sitä jaksaakin. Siellä on jopa hyväkin olla, kun tarpeeksi muuta ajateltavaa. Kotona sen sijaan vallitsee itku, kiukku ja epätoivo.

      Ryvetään yhdessä <3

    • #8020
      Salvia80
      Osallistuja

      Lämmin halaus Binkku, olen pahoillani. Mutta teilläkin taisi jäädä alkioita pakkaseen?? Silloin ei tarvi kaikkea alusta aloittaa. En löytänyt, että olisit kertonut miten jatkoviljelyyn menneet selvisivät? Se on selvää, että pettymys on käytävä läpi, mutta tämä taisi olla teidän eka hoitonne?
      Niin haluasin teitä tsempata jaksamaan ja jatkamaan. On mahtavaa, että lähditte kuitenkin noin ajoissa hoitoihin…meillä kun meni jahkaillessa 8 vuotta sulatellessa asiaa nyt sitten mieskin on pian 40 ja minäkin täytän 35.

      Aikaa vähän tai paljon, mutta kun hoitoon lähtemisen kynnyksen ylittää, tietenkin toivoo nopeasti tuloksia. Uskon kuitenkin, että kaikki odottaminen jossain vaiheessa palkitaan ja suurinta osaa meistä voidaan auttaa. Jaksamista teille, pitäkää parisuhteestanne huolta!

      Omaa napaa: Minä sitten juoksin kotiin kuplaotsassa testiä tekemäään työpäivän jälkeen. Ruutuun piirtyi se tuttu tumma testi viiva ja ihmettelin, miten rauhallisesti otin homman vaikka petyinkin, mietin että turtuuko sitä näin, että toinen kerta ei enää aiheuta isompia kuohuja. Olin viemässsä testiä roskiin ja katsoin keittiössä uudelleen tikkua, siinä oli jotain hailakkaa…
      ajattelin, että se on jokin tikun valmis kohta mihin se toinen viiva tulee..toinen viiva tummeni hetken päästä vähän, ja soitin kaverille, että kuuluuko sen olla noin? Epäilin, että jotenkin heilautin sitä huolimattomasti ja se alkoi sen vuoksi värjääntyä. Kovassa on lapsettoman uskominen.. tein digitesti kolme tuntia myöhemmin, sitten mies vasta jotenkin käsitti asian kun siinä lukee se Raskaana-teksti.
      Aivan kun olisin elänyt jonkun toisen elämää…ei tämä voi tapahtua minulle, niin varma negasta olin.
      Mutta nythän se huoli ja murhe vasta alkaa, menetyksenpelko kauanko saan pitää tämän onnenmurusen?
      Toki nyt jännittää se, että montako siellä on kiinni ja missä, onko kohdussa elämää…vai jossain muualla ulkopuolella. Verikoetulos tulee ehkä pe tai ma.
      Lapsettomuus ei kyllä lähde plussan jälkeen enkä tiedä tarvitseeko sen lähteäkään…niin syvällinen ja raskas kokemus se elämässäni on ollut. Edelleen ajatuksena se, että siitä pitäisi tiedottaa enemmän..kirjoittaa ihmisten kokemuksia.
      Toivottavasti sallitte, että hengailen täällä eihän tämä ole kirkossa kuulutettu. Taidan uskoa vasta sitten kun saisin lapsen syliin…shokki ja kyyneleet. Vaikka mitä tapahtuisi, eka plussa tikussa antaa toivoa, että joku voi tarrata sittenkin kiinni.

    • #8021
      Parisienne
      Osallistuja

      Onnittelut Salvia80, ihana kuulla. Ja tervetuloa seuraavaan vaiheeseen stressaamaan ja jännittämään…ei huolet tosiaam siihen plussaan pääty ikävä kyllä 🙁 mutta askel eteenpäin! Tsemppiä kaikille hoidon taipaleella rypeville…

    • #8022
      Hanna
      Osallistuja

      Ihanaa, että saadaan lisää onnistumisia ja voimia negan saanneille!

      Mulla vuodot jatkuu edelleen 🙁 Yritän tässä lohdutella itseäni, että niin kauan kun vuoto ei ole kirkasta eikä ole kovia vatsakipuja kaikki on hyvin. Neuvolaan en pääse tarkastukseen, koska hoitosuhde ei ole vielä alkanut, Tyksiin en enää pääse, koska mut on ohjattu sieltä neuvolaan. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää siis terveyskeskus, eikä mua huolita sinnekkään näillä oireilla 🙁 Nuppi ei kestä enää tätä stressiä, joten oli pakko varata aika yksityiseltä tarkastukseen. Huomenna pääsen lääkäriin ja toivottavasti joku syy tälle vuodolle löytyy, mikä on jatkunut jo kohta kaks viikkoa. Löysin suht edullisen paikan täältä Turun läheltä, missä tarkastus+ultra maksaa 100€ (siinä Kelan korvaus mukana).

    • #8023
      Ruusunen
      Osallistuja

      Voimia Binkku jaksaa eteenpäin niin paljon, samoissa ajatuksissa ja tunnelmissa täällä joten et ole yksin!

      Meillä alkaa syksyllä toinen IVF-hoito alusta. Oikeastaan jo aika postiivinen ja odottava olo. Tässä viikon aikana olen saanut itseäni kasattua. Muutama totaaliromahdus tullut, mutta sieltä aina noustaan vahvempana. Sureminen ja itkeminen tuntuu auttavan. Mikä ihme siinä on, että kuluneella viikolla kaksi tuttua, joiden kanssa ei olla pidetty yhteyttä, on lähettänyt viestiä ja kysellyt kuulumisia ja kertonut että perheenlisäystä tulossa syksyllä. Ilman että minä olen vastannut ja kysynyt mitä teille kuuluu. Raivo. Haluan vain eristäytyä muusta maailmasta. Eikö ihmiset todella ajattele näitä asioita? Miehen kanssa saatiin tästä eilen erimielisyys aikaiseksi, kun hän sanoi minun olevan katkera ja siitähän minä vedin herneen nenään. Saattaa se sitäkin olla, mutta kyllä olen heidän puolestaan aidosti iloinen, mutta voimavarat eivät vain riitä näkemään ja puhumaan vauva-asioita raskaana olevien kanssa. Olenkohan täysin yksin ajatuksieni kanssa?

      Salvia lämpimästi onnea, niin ihana kuulla onnistumisestanne!!! Liikutuin kyyneliin työpaikalla lukiessani tarinaasi. Toivoa siis on eikä siitä pidä luopua!! Tuo on varmasti niin totta, että pelko jatkuu plussan jälkeen. Toivottavasti ajan kuluessa saat luottavaisemman olon ja saat nauttia raskausajasta, ja että kaikki menee hyvin. Voin vain kuvitella tuon tunteen, kun saa ensimmäisen plussan. Älä missään nimessä jätä meitä, sillä olisi kannustavaa kuulla kuinka raskaus teillä etenee 🙂
      Onko sinulla ollut jotain alkuraskauden merkkejä? Kerroit olevasi varma negasta…

      Tervetuloa YinYang taistelemaan eteenpäin meidän muiden kanssa!

    • #8049
      YinYang
      Osallistuja

      Hola!

      Ruusunen mä niiiiin ymmärrän ton halun vetäytyä muusta maailmasta ja sen ettei voimavarat riitä näkemään ja puhumaan vauva-asioita. Mä olen päättänyt etten vaan yksinkertaisesti ole kauheasti yhteydessä kavereihin, joilla on pikkuvauvavaihe meneillään. Suren kuitenkin kauheasti myös sitä että en kykene olemaan heihin yhteydessä ja koen itseni ulkopuoliseksi hylkiöksi.

      Tuntuu, että sosiaalinen piiri on pienentynyt ja kaverisuhteet kärsineet tästä kaikesta. Ihminenhän on kai perusluonteeltaan laumaeläin ja haluaisi kuulua joukkoon ja jakaa yhdessä asioita vertaistensa kanssa, kuten äidiksi tulemisen ikäryhmänsä kanssa.

      Itselläni on ikää jo yli 35 joten vauvoja on tullut paljon lähipiireihin jo viimeiset kymmenen vuotta. Itse olemme olleet tutkmuksissa hoidoissa kaksi vuotta. Syy lapsettomuuteen löytyi miehestä, joten ainut mahdollisuus saada lapsia hänen kanssaan on ICSI hoidon avulla.

      Itselleni tämä kolmannen ICSI tuoresiirron epäonnistuminen oli pahin romahdus tähän mennessä, koska jotenkin ajattelin että kyllä nyt kolmannella täytyy jo onnistua ja olen satsannut tosi paljon kaikkiin lisäravinteisiin ja stressin poistamiseen tässä hoitojaksossa.

      Meillä on onneksi yksi neljänpäivän ikäinen alkio vielä pakkasessa ja se voidaan sulattaa ja siirtää suoraan tai sitten viljellä yksi päivä lisää ja katsoa kehittyykö blastokystiksi. Pelottaa tietenkin kauheesti, ettei kehity ja jouduttaisiin taas aloittamaan, jo neljättä kertaa, koko homma alusta. Tällä hetkellä usko onnistumiseen on täysin kateissa.

      Onneksi sain sentään itseni tänään ulos kävelylle…eilinen meni kotona itkiessä. Tänäänkin itkettää, mutta sain jo soitettua klinikalle ja juttelin biologin kanssa alkioista, siirroista ja mahdollisesta ERA tutkimuksesta, jolla voidaan arvioida kohdun limakalvon vastaanottavuutta molekyylitasolla. Onko tämä tutkimus kenellekkään tuttu?

    • #8052
      Pinpin
      Osallistuja

      Salvia80 Voi ihanaa, onnea 🙂

      Uusille lämpimästi tervetuloa mukaan! Jos joku on varmaa niin meikäläisen roikkuminen tässä ketjussa, blaah.

      Mut vihdoin hyviä uutisia, ultrassa käyty ma, hematoomat kirkkaat ja pienentyneet. Nyt odotellaan heinäkuun loppuun ja silloin seuraava suunnittelu hoidosta!

    • #8053
      luppa77
      Osallistuja

      Syli on tyhjä ja kipeä. Kaipuu valtava….En pääse kesälomalla lomalle omasta elämästäni. Kuudesta lapsuuden ystävästä kolmella on vauvat, neljäs saa heinäkuussa. Myös miehen kautta ystävillämme on vauvoja.

      Sosiaalinen eristäytymistä koko kesäloma. Kaipaan lasta, niin, että ostelen kummipojille leluja kotiini mieheltäni salaa…Lastenvaateliikkeet ja kirpparit huutavat perääni…

      Juhannusaattona oli testi päivä 1. ivf PAS :sta. Negatiivinen tulos ja negatiivinen juhannus ja siitä alkanut kesäloma. Vuodan toista viikkoa jo menkkoja. Soitin tänään sairaalaan, ja on kuulemma ihan normaalia. Ja itken, joka päivä, sillä pitkittynyt vuoto muistuttaa tilanteestani.

      Kipeä on lapsettoman kesä. Kylmä, ja kipeä!

      Syksyllä 17.8 alkaa 2.ivf.

      Voimia kaikille, jotka painitte menetysten kanssa.

      Onnea plussanneille…

    • #8054
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Onnea Salvia! Mones hoitonne tämä olikaan ja mitä kaikkea teitte erilailla? Tietää sitten itsekin vaatia, jos joskus yksityiselle joutuu/pääsee.

      Mulla alkoi tänään kuukautiset. Toivon, että kun nämä loppuu niin olo olisi jo parempi. Nyt olen ollut niin täynnä surua, epätoivoa ja vihaakin, että olen ihan ulalla itseni kanssa. Ja tiedän, että olemme nuoria ja tämä oli ensimmäinen hoito. Pitäisi siis kai olla positiivisin mielin, mutta minkäs teet, kun olo on mikä on..

      Tietysti hommaa jatketaan, vaikka nyt tuntuu, ettei jaksaisikaan. Mutta ei tästä asiasta pääse yli eikä ympäri ennenkuin saa sen nyytin syliin. Meillä on 2 alkiota pakkasessa. Elo/syyskuussa siirto luonnolliseen kiertoon. Miten se homma toimii? Ymmärsin, että teen ovulaatio-testejä. On vähän epätoivoinen olo tohonkin hommaan. Silloin kun vielä yritettiin luomusti, testasin noin puoli vuotta, enkä ikinä saanut ovista näkyviin..

      Mustakin tuntuu, että haluaisin eristäytyä koko muusta maailmasta. Olen kertonut lapsettomuudestamme ja hoidoista perheelleni ja parille ystävälle. Nyt tuntuu siltä, ettei olisi pitänyt kertoa. Inhottavaa laittaa negatiivisia uutisia, joihin kukaan ei osaa sanoa yhtään mitään.

      Tuntuu, että poljemme mieheni kanssa paikoillamme. Koko elämä ja parisuhde on pysähtynyt ja kaikki pyörii tämän asian ympärillä. Asumme vuokrakämpässä ja olemme säästäneet asuntoon muutaman vuoden. Voisimme ja periaatteessa haluaisimme ostaa oman, mutta toisaalta en halua, ennenkuin tiedän, että saamme lapsen. En halua muuttaa lapsettomana lapsiperhe-alueelle katselemaan muiden perheonnea. Toiseksi en voi vaihtaa työpaikkaa, sillä nyt minulla on vakituinen virka ja ei uuteen paikkaan kehtaa mennä samantien saikuttelemaan tai venkslaamaan työvuoroja. Elämää ei pysty suunnittelemaan, koska ikinä ei tiedä onko raskaana vai pettynyt. Esimerkiksi mieheni tykkäisi matkustella, mutta minä jarruttelen. Nyt kesälomallekin sanoin, että entä jos mulla kauheat raskauspahoinvoinnit silloin. Nyt kun tiedän, ettei ole, niin eipä silti huvita yhtään mikään reissu.

      No, tästä suunta on vain ylöspäin. Toivottavasti mieliala nousisi ja uutta toivoa tulisi taas kun päästään lähemmäs syksyä ja uusia yrityksiä.

    • #8055
      Ruusunen
      Osallistuja

      Voimia jaksaa eteenpäin päivä kerrallaan kaikille meille, joiden sisällä on mustaa ja rumaa, vaikka ulkona on kesä ja valoa ja ihmiset ympärillä lähtevät iloissaan kesälaitumille. Itketään ja surraan. Siihen meillä on oikeus!

      Luulin että olen yksin, mutta löysin täältä samassa tilanteessa kamppailevia enkä olekaan tuskani aja ajatusteni kanssa yksin. Toisaalta en toivoisi tätä kohtaloa kannettavaksi kenellekään. Teillä on aivan samoja ajatuksia kuin minulla. Puitte ne hyvin sanoiksi.

      Minäkin olen kertonut parille ystävälleni ja kukaan ei kyllä ole kyselemässä, kuinka jaksan tai mitä hoidoissa tapahtuu. Todellisia ”ystäviä” 🙁 Kai heillä on kiire oman perheen hoitamisessa ja raskauspahoinvointia ja väsymystä alkuraskaudesta…tuntuu ettei kukaan halua kuulla näitä juttuja eikä siksi jaksa tavata myöskään minua.

      Minulle tehty kaksi PAS:a toinen luonnolliseen kiertoon ja nyt viimeisessä Ovitrelle irrotuspistoksella varmistettiin ovulaatio perjantaille, jotta päästiin siirtämään 5 pvä:n plasto viikon päästä perjantaina. PAS luonnolliseen kiertoon: lääkäri varmisti ultrassa että ovulaatio tulossa ja sanoi päivän, jolloin alan testaamaan ovulaatiota. Stressasin jonkin verran sitä, että teen testin oikein, jotta siirto tulee oikealle päivälle. Jälkeenpäin ajatellen kaikki oli helppoa, ainoastaan henkinen puoli olikin sitten raskaampaa. Toisella kerralla ovulaatio varmistettiin Ovitrelle-irrotuspistoksella, joten ovulaatiotestejä ei tarvinnut tehdä. Pakastealkion siirto on omalla kohdallani tuntunut epätodelliselta tilanteelta. Meille lääkäri sanoi, että plastokystin selviäminen pakastuksesta ja sulatuksesta on todennäköistä, joten Binkku yritä olla stressaamatta siitä.

      Niin monta vuotta elämästä on pyörinyt tämän asian ympärillä ettei muista miltä elämä ilman toivetta lapsesta ja pelkoa lapsettomuudesta tuntuu. Väkisinkin tämä jättää jälkensä minuun ja on osa minua loppuelämäni. Lopulta olen päästänyt irti elämän suunnittelemiselta etukäteen. Mutta vuosia olen suunnitellut elämäni mahdollisen raskauden ja hoitojen mukaan. Nyt on esim. ensi talven lomamatka varattu ja perutaan se, jos tilanne niin vaatii. Mikä olisikaan ihanampaa, kuin raskauspahoinvointi matkalla. Tai jos suren jälleen yhtä menetystä siellä, sitten itken ja suren tai perutaan matka.

      Hänelle, jota ei vielä ole

      Tulisit jo meille,
      et tiedä kuinka odotetaan.
      Tuulien teille,
      toiveeni kuiskata saan.

      Sanattomin sanoin,
      me sua kaivataan.
      Ovemme on avoin,
      kai joskus tavataan?

      Tyhjä on syli,
      mutta toiveita täynnä.
      Emme pääse sun yli,
      me sua jo rakastetaan.

      Surua ja voimautumista kaikille teille kesään! Toivoa.
      Onnea kaikille plussanneille!

      Elokuussa toivon mukaan alkaa 2.ivf.

    • #8058
      pirkko83
      Osallistuja

      Heippa kaikille. Lueskelin tuossa teidän tarinoita ja aattelin pitkän hiljaiselon jälkeen tänne kirjoittaa. Toivottavasti joku teistä saisi tästä mun tarinasta lohtua, toivoa ja jaksamista tuleviin hoitoihin.

      Itse olen kärsinyt lapsettomuudesta 6-7 vuotta. Edellisen miehen kanssa yritettiin lasta useampi vuosi, ilman ainuttakaan haamua testissä.Kummastakaan ei vikaa löytyny. Hoitoihin hänen kanssaan en lähteny. Suhde kariutui ja tapasin nykyiseni. Koskaan ei olla ehkäisyä käytetty eli lapsi on saanut tulla heti alusta asti.No ei tullut lasta ei. Mulle tehtiin laparaskopia (vai mikä lie)ja huomattiin että mun munanjohtimet on tuhoutuneet. Muistan sen hetken ikuisesti kun nuori naislääkäri tuli ja kertoi että koskaan en voi saada luomusti lasta. Murruin täysin. Se oli se uutinen mitä olin jo useamman vuoden pelännyt. Mitä nyt?Mitä jos en koskaan tule saamaan lasta? Mitä mä sitten teen? Tuntui että elämä loppuu, millään ei ole enää mitään merkitystä.

      Päädyttiin miehen kanssa ivf hoitoihin julkiselle. Toivo oli niin suunnaton. 2 alkiota siirrettiin ainuttakaan ei menny pakkaseen. Jotenkin typerästi aatteli että heti ekasta tärppäisi, miksipä ei? No eipä tärpänny. Putosin niin korkeelta ja kovaa, miten tämä nyt näin meni?! Samaan aikaan kaverit vaan ”lisääntyi”. Joka suunnasta tuli vauvauutisia. Vihasin kaikkia jotka hömpötti vauva juttuja. Olin niin kateellinen ja katkera!Elämälle ja itselleni kun olen niin viallinen!

      Alkoi 2.ivf ja punktio oli jälleen yhtä helvettiä.Itkin ja huusin kun sattui niin paljon. Siitäkin kerrasta saatiin vaan 2 alkiota jatkamaan matkaa. 1 siirrettiin ja toinen pakastettiin. Nyt oli priimaa kyydissä kaikki hoitajat hehkutti että nyt on sellainen alkio että on kunnon top-luokkaa. No niinhän siitä top-alkiosta plussan sitten tein. Olin onnesta sekaisin, mutta pelkäsin niin paljon. Ei menny kun pari päivää ja aloin tiputtelemaan ruskeata tuhrua. Kaikki lohutteli että se on ihan normaalia. No ei ollu normaalia. Päivää ennen jouluaattoa sain keskenmenon.Pelkäsin että se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun plussan testiin saan. Se oli ihan kauheeta! Mä surin sitä monta kuukautta, tuntui että en pääse yli siitä pettymyksestä koskaan. Kävin psykiatrin luona juttelemassa ja se vähän lohutti. Välissä siirrettiin ainokainen pakkasukkokin mutta sekään ei tuottanut tulosta.

      3.ivf alkoi ja silloin päätin että nyt tää riittää.Jos nytkään ei onnistu niin sitten täytyy opetella elämään lapsettomuuden tuskan kanssa ja yrittää hyväksyä asia. Punktio oli kivuliaampi kuin koskaan. Munasarja oli mennyt kohdun taakse ja jouduttiin kohdun läpi menemään.Se kipu oli jotain ihan hirveää! No nyt saatiin jopa 4 alkiota. 1 siirtoon ja 3 pakkaseen. Alkio joka siirrettiin oli ”ihan hyvä”, eli ei antanu paljoa toivoa.Alusta asti oli olo et ei oo tärpänny taaskaan. No yritin elää normaalisti ja olla ressaamatta. Kahta päivää ennen kuin testi piti tehdä aloin vuotamaan verta. Taas katkera itku ja suunnaton suru valtasi mielen vaikka oli kokoajan olo että ei oo tärpänny, mutta kyllä sitä silti pettyy. No tein testi samalle päivälle että life goes on. No tulos olikin positiivinen! Mies ei uskonu sitä, koska oli vain haamuviiva eikä hän sitä nähnyt 😉 Seuraavana päivänä tein glearblue testin ja raskaana 2-3!Mä en tienny miten päin olisin, mitä nyt, mitä jos taas menee kesken.Kauhea pelko valtasi mielen.

      Tänään mennään rv 23 ja pikkuinen prinsessa kovasti kasvaa ja potkii mahassa <3 Koskaan en uskonu tämän tapahtuvan minulle. Minulle joka aina on seurannut sivusta kun muut saavat lapsia.

      Halusin vaan kertoa että onnistuakkin voi.Elkää menettäkö toivoa. Tiedän että polku on kivinen ja hoidot on raskaita. Toivon teille kaikille paljon voimia tuleviin hoitoihin <3

    • #8059
      Miriam
      Osallistuja

      Kiitos. Mutta. Minusta tuntuu, että moni joka raskautuu, unohtaa jokseenkin kerta heitolla ison osan siitä, millaista on tässä epävarmuudessa eläminen. Sitten lähetellään ”tsemppiä teille kaikille, minulla on nyt ihana vauveli, olen elävä esimerkki toivosta” -kirjeitä luettavaksi ääneen vertaistapaamisessa tai kirjoitetaan tänne omasta onnen tarinasta.

      Tässä tilanteessa minä en halua kuulla ihmisten keijukaistarinoita onnistumisista. En vertaisfoorumeilla. (Muuta kuin tietenkin esim. tällä palstalla IVF-hoitojaan kärvistelleiden onnellisia lopetuksia IVF-polulle, ennen kuin he siirtyvät odottavien ryhmään.) Toisilla on toivoa, toisilla vähemmän. Toiset onnistuvat, toiset eivät. Kyllä minä tiedän, että onnistuakin voi. Eihän hoidoissa muuten käytäisikään.

      Mutta haluan täällä keskustella samassa tilanteessa olevien kanssa. Tieto siitä, että monella on nyt asiat hyvin ja vauva mahassa tai vierellä, ei tee oloani paremmaksi. Päinvastoin. Mahdollisuus keskustella ja vaihtaa ajatuksia toisten samassa tilanteessa olevien kanssa on se, mitä täältä haen.

      Tämä on tietenkin vain minun lähestymistapani tähän selviytymiskamppailuun. Ehkä joku toinen saa toivon tarinoista voimaa, en tiedä.

      • #8081
        yöutu
        Osallistuja

        Samoilla linjoilla ja erittäin hyvin sanottu Miriam.. lukisin itekin tässä ketjussa mieluiten pelkästään muiden hoidoissa käyvien juttuja, kun jotain plussa/vauvahehkutuksia, raskausoireita, jne. Niitä kuulumisia voi tosiaan käydä lukeen sieltä plussaketjusta ketkä haluaa. Raskaana olevilla on niin eri pelotkin kun niillä jotka ei tiedä pääseekö ikinä negoista seuraavaankaan vaiheeseen.
        Tietenkin paljon enemmän toivoa on jäljellä niillä jotka on menossa vasta ensimmäiseen hoitoon, ja suurin osahan kai sen pysyvän plussan sitten saakin sillä tai viimeistään toisessa hoidossa. Helppo se on sillon uskoa toistenkin onnistumisiin. Muiden onnistumistarinat, varsinkin ekoista hoidoista, ei oo lohduttanu enää pitkiin aikoihin, lisää vaan omaa masennusta ja tunnetta että on ite entistä varmemmin juuri siinä 20% jämätilastossa joka ei onnistu hoidoillakaan.
        Heti kun se plussa on tikussa, niin onhan sitä ihan eri veneessä kun ne jotka joutuu jatkaan epätietosuudessa ja epätoivossa saako sitä plussaakaan (enää) koskaan testiin. Ja jotkut joutuu vielä palaan takasin laiturillekin kun vene uppoo…. Heikolta näyttää itelläkin. 4 alkioo siirretty viime kesäsen kkm:n jälkeen, samoin (nega)lopputuloksin kun ennenkin. Tänään alkoi toinen kesän hukkakierto, klinikka on kiinni juuri sen viikon kun vois siirtää sen ainoan blastoruppanan, ja sen jälkeen vois alottaa dhea-kuurin 5. hoitoa varten.
        Keskenmenosta en varmasti pääse koskaan täysin yli, ehkä haava joskus arpeutuis jos vielä sais sen plussan ja kaikki menis onnellisesti loppuun, mutta jotenkin tuntuu vielä tuplasti katkerammalta kun menetti kaksoset, kun että ois ollu ”vain” yksisikiöinen raskaus. Tai no vertailukohtaahan sentään ei oo (ainakaan vielä). Että jos ne ois nyt hengissä (ois nyt 4kk ikäset) niin tuskin enää uuteen hoitoon oisinkaan jaksanu lähtee ja kaikki tää rampauttava paska ois jo vihdoin taaksejäänyttä elämää….mutta kun ei niin ei. Ajatukset luopua jo koko hommasta on ollu viime kuukausina lähempänä kun koskaan ennen.

        • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 5 kuukautta sitten yöutu.
        • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 5 kuukautta sitten yöutu.
    • #8062
      pirkko83
      Osallistuja

      Ei ollut Miriam tarkoitus pahoittaa mieltä.Pyydän anteeksi jos niin tein 🙁 Kyllä edelleen muistan sen epätoivon sekä epävarmuudessa elämisen tuskan. Eikä ollut tarkoitus ”tunkeutua”tänne teidän ryhmään ”hehkuttamaan” omaa onnistumista. Kyllä mä tiedän miten kipeältä tuntuu käydä hoidosta toiseen ilman onnistumista. No mutta ei siitä sen enempää. Ajattelin vaan että jos joku tarvitsee tsemppausta niin kerron oman tarinani.Tiedän ettei kaikki tule koskaan saamaan omaa biologista lasta 🙁 Mutta toivon sulle Miriam kaikkea hyvää ja jaksamisia.

    • #8067
      Lumikko
      Osallistuja

      Ahdistaa. Jo toista päivää ollut aaltoilevia menkkakipuja, eilen ja tänään pientä tuhrua. Ja nyt ehkä vähän enemmän. Aina ennen menkat alkaneet heti kunnolla, jo ennen testipäivää. Nyt menossa pp 9, ja se kirves on taas lähempänä kaivoa. Tein pari testiä aikaisemmilla päivillä (joo aika tyhmää, myös mieheltä salassa) , jotka negoja. Tosin jälkimmäisessä oin näkevävinäni haamun/viivanpaikan. Nyt en kyllä usko siihenkään. Syöksyin tietysti myös interenetin totuuden kaivoon eli keskustelupalstoille. No sieltähän löytyi ihan identtisillä oireila plussanneita, mutta myös negaa tikuttaneita.
      Voi saatana! Miksi, miksi tämä ei voi vaan onnistua!!

      Miten teillä muilla on miehet mukana tässä projektissa? Minua sekin vähän ärsyttää, kun koskaan ei kysy miten voin tai oireista mitään. Ihan yksin olen tämän hölmön itsetarkkailun kanssa ja yksin otan vastaan ne negatiiviset puhelut ivf-hoitajalta, yksin käyn ultrissa ja siirroissa. Jotkut aiemmin palstalla kertoi, että ystävät kaikkoaa tai tuntuvat kaukaisilta. Mulla on ihan sama, muttaa välillä tuntuu että olen ihan kokonaan yksin tämän projektin kanssa. Enkä onnistu siinä millään.
      Vähän synkät ajatukset tänään, mutta pakko kai nekin on jonnekin jaettava.

    • #8068
      Hanna
      Osallistuja

      Lumikko älä luovuta ihan vielä. Pp9 mäkin tein haamun ja aikaisemmilla päivillä tietty negaa niin kuin sinäkin 🙂 Luget aiheuttaa noita menkkakipuja ja pieni tuhru ei tarkoita vielä mitään.

      Mun mies tulee kyllä mukaan vastaanotoille ja siirtoihin jos pyydän. En muista olisiko koskaan tarjoutunut itse. Ei ole sekään paljon vointeja kysellyt. Olen ajatellut asian niin ettei miehet vaan osaa kuvitella miltä meistä tuntuu. Meillä vielä se, että mun miehellä on jo aikuinen lapsi edellisestä suhteessa, joten olen tavallaan yksin lapseton tässä suhteessa. Olen muutaman kerran suutunutkin siitä kun mieheni voi vähätellä jotain asiaa mitä itse stressaan ihan kauheasti. Äitiys ja sen toive on vaan jotain, mitä miehet ei voi ymmärtää. Oletko keskustellut asiasta sun miehen kanssa? Ehkä hän ottais enemmän osaa jos kerrot hänelle mitä tunnet.

    • #8069
      Kukka
      Osallistuja

      Moikka kaikille. Lueskelin teidän juttuja ja päätin itsekin kirjoittaa tänne. Minä ja mieheni olemme kärsineet lapsettomuudesta jo 4 vuotta. Vuodesta 2011 olemme käyneet milloin missäkin hoidoissa, väestöliitossa ja naistenklinikalla. Takana ollut inseminaatiota ja IVF hoitoa, 2 kpl ICSI hoitoa. Kaikki negaa. Yhteensä siirretty 7 kpl alkioita. 3 tuotesiirtoa ja loput 4 kpl PAS:na. Mitään syytä ei pitäisi olla, laparoskopiassakin kävin pari vuotta sitten. Ikä tulee vastaan valitettavasti, vaikka olen vasta 35-vuotias ja lasta ollaan jo yritetty yli 30-vuotiaana. Eli minua ei pitäisi vanhana pitää kun aloitettiin tämä lapsentekoprojekti. En ymmärrä miksi pitää olla niin vaikeata, ei koskaan onnistu meillä.

      Viimeisin 3.ICSI hoito tehtiin kesäkuussa 2015, punktio oli 8.6 ja tuotesiirto siitä 2 päivää eteenpäin. 8-soluinen siirrettiin. Minulla oli suuria toiveita, että kyllä nyt tärppää kun on jo kolmas kerta. Alkionsiirtoon asti kaikki meni hyvin, mutta kyllä täytyy myöntää, että mitä enemmän hoitoja sitä vähemmän munasoluja. 3. IVF hoidolla tuli enää 4 munasolua, 2 selviytyi. 1 kpl siirrettiin ja toinen yritettiin jatkoviljellä, mutta ei selviytynyt. Menkat tuli sitten juhannuspäivänä, valitettavasti. Viimeinen hoito ja siinä meni toivo ja unelma. Pettymyksen määrä on sanoinkuvaamaton.

      Olen ollut viikon jo tosi suruissani ja musertunut. Mihinkään en oo jaksanut mennä tai tehdä mitään. Täytyy varmaan kohdata se tosiasia: Minä en tule lasta saamaan, en tuu koskaan raskaaksi!! Onneksi tällä palstalla on naisia, jotka ymmärtävät tunteeni ja minä myös ymmärrän teidän tilannetta. Nyt täytyy jaksaa yrittää eteenpäin.

    • #8071
      Lumikko
      Osallistuja

      Joo Hanna, noinhan se varmaan pitkälti on. Ollaan kyllä puhuttu asiasta ja olen sanonut, että haluaisin hänen itse haluavan olla kiinnostunut ja mukana enemmän henkiselläkin tavalla tässä projektissa. Ja tulee tosiaan kyllä mukaan, jos pyydän. Mutta on mielestäni eri asia kysyä itse aktiivisesti ja osallistua vapaaehtoisesti, kun vaan pyydettäessä tulla mukana.

      Vuoto voimistui nyt yöllä ja on ihan tavallista menkkanmeininkiä. Edessä olisi kesän jälkeen kolmas ja viimeinen julkisen puolen hoitojakso. Ei kiinnosta yhtään. Kuten Kukka tuossa sanoi, olen itsekin jo liikkumassa tuohon lapsettomuuden hyväksymisen suuntaan.

    • #8073
      Salvia80
      Osallistuja

      Kiitos Onnitteluista, en ole pystynyt aiemmin kirjoittamaan, on ollut niin kova viikko ja tämä pelkojen polku jatkuu. Siis ei ole mitään onnenhehkusta luvassa…

      Heräsin yöllä koviin rytmihäiriöihin kun sydän muljahteli ikävästi rinnassa, luulin, että kuolen kun en saanut henkeä. Seuraaavana päivänä hoipuin töihin seiniä pitkin ja tunsin miten sydän tykytti ja muljahduksia tuli vielä jonkun verran. Hoidin yhden palaverin ja olo oli huonovointinen, eikä se johtunut mistään raskauspahoinvoinnista vaan armottamasta leposykkeestä. Soitin klinikalle ja sanoivat heti, ettei raskaus aiheuta tuollaisia oireita näin aikaisin ainakaan. Pääsin heti terveyskeskukseen makaamaan, sydänfilmiin ja lääkärillekin. Leposyke oli 97 ja verenpaine jonkun verran koholla, en muista sitä lukemaa.

      Otettiin verikokeita, joita en ole saanut, kuten en sitä hcg:täkään, yrittävät selvittää mistä noin korkea syke voi johtua. Lääkäri soittaa huomenna…olen yrittänyt levätä ja saanut noin 10:llä sykettä laskemaan, mutta olo on edelleen voimaton.
      Voihan olla, että minulla on ollut verenpainetta jo aiemmin,koska olen kärsinyt pääkivuista, mutta kovasti pelottaa mitä tässä on edessä. Voihan tämä johtua myös stressistä, shokista tai kilpirauhasesta…kerroin nyt lähinnä sen takia, että joku sattuu kokemaan samaa. Mutta pelottava tämä olotila oli pahimmillaan.

      Binkku, tämä oli meidän toinen hoito. Ei tehnyt mitää muuta erilailla kuin söin raskaus ja imetys multivitaa jo ennen hoitoa monta kuukautta, miehellä oli se lääkitys, alkiot oli lämpökaapissa, niin ettei niitä otettu välillä pois tarkastelun ajaksi, kun siellä oli time-lapse kamera. ja siittiöille tehtiin maljalla pICSI, eli eroteltiin vielä ne parhammaimmat joukosta sellaisen hapon avulla. luomupunkkua otin siirron jälkeen lasin 4-5 iltana, en edes peräkkäin. Juhannuksen aikana join muiden seurana 3 litraa greippimehua..
      ja tosta oireettomuudesta: Jälkikäteen ajateltuna kuumeiset silmät ja se, että lugejen laittaminen oli vaikeampaa viimeisinä päivin, tuntui ilkeältä laittaa niitä. Rintojen arkuus katosi muutamaa päivää täysin…joten ei sekää ole huono merkki välttämättä.

      Mutta enhän tosiaan tiedä onko oikeassa paikassa elämää ja olenko raskaana enää jos ultraan asti päästään ikinä. Nämä ekat päivät muistuttivat siitä kuinka haavoittuvaista tämä matka on, eikä sitä tule unohtamaan niitä tuhansia itkuja lapsettomuuden taipaleella.. taistelu jatkuu päivä kerrallaan.

      Kukan kanssa samanlaisia ajatuksia oli viime viikolla…meillä oli tasan 2 alkiota, jotka viimestä jäi 3. ja 4. luokkaa ja molemmat siirrettiin. Oletko ajatellut keskustelua alan psykologin kanssa, itse vastustin asiaa viimeiseen asti, mutta en ole sulkenut ajatusta pois vieläkään, niin kova tie tämä on, onnistu tai ei…enkä tällä kysymyksellä halua loukata.

      Pinpin: hyvä,että heinäkuussa jo pääsee selvittämään uusia käänteitä! Sinä, ja te kaikki olette mielessäni edelleen!

    • #8074
      Hanna
      Osallistuja

      Voi ei Salvia kovat oireet sulla 🙁 Mullakin oli rytmihäiriöitä ja kohonnut pulssi mutta ei sentään ihan noin paljon. Sillon alkuviikoilla mittasin 86 lepopulssin ja sydän tosiaan pompahteli kurkussa inhottavasti. Pelästyin aikalailla mutta verenpaine oli normaali, ehkä vähän normaalia matalampikin. Toivottavasti sun tilanne helpottaa pian.

      Tosta psykologista sen verran, että mut lähetettiin ennen hoitojen aloitusta psykologin juttusille, siis ajattelin vaan, että ehkä siitä voisi olla jotain hyötyä kun oli niin synkkä mieli. Hohhoijaa mikä tyyppi! Ensinnäkin se lässytti mulle ja puhui itsestään selvyyksiä ja enemmänkin tenttas multa asioita kuin olis antanut mulle eväitä jaksaa hoidoissa eteenpäin. Varmasti on hyviäkin psykologeja mutta tosta ei ollut mitään hyötyä.

    • #8076
      Maiku
      Osallistuja

      Salvia vähän on samoja ajatuksia itelläkin, että vaikka on ollut plussa testissa reilu viikko sitten, niin ei tässä voi olla varma onko kaikki ok ja näkyykö enää siinä vaiheessa mitään, kun pääsee alkuraskauden ultraan saakka. Sain ajan siihen 15.7., että vielä olis 2,5 viikkoa jännättävää.

      Oon jo odotellut pahoinvointia tms, mutta ei oo ollut kuin korkeintaan jotain lievää lähinnä iltaisin. Aattelin, että mulle varmaan tulee kunnon pahoinvoinnit, kun muutenkin niin herkästi voin huonosti. Rinnat olleet jonkin verran arat. Välillä alavatsassa tuntemuksia. Saa nähdä mitä tästä tulee… Ei voi kun odottaa ja toivoa.

      Meillä mies ei kans pahemmin vointeja kysele, mutta on kyllä halunnut ihan oma-aloitteisesti tulla mukaan mahdollisimman monille polikäynneille näiden hoitojen aikana, vaikka välillä oon sanonu, ettei hänen edes tarvii tulla. Jossain vaiheessa piinapäiviä, kun mulla oli tarve mietiskellä näitä mun oloja ja tuntemuksia, mies tokaisi, että ”kannattaako tätä nyt jauhaa”. Loukkaannuin tietysti kovasti ja aattelin, että kai nää on sitten vaan itekseen kaikki pohdittava. Tosin mieskin sitten tajusi ärähdyksensä jälkeen, että ei ehkä ollut ihan oikea lähestymistapa asiaan ja loppujen lopuksi sitten halusikin kuunnella mitä mä olin mietiskellyt. Suurimmaksi osaksi näitä silti yksin on vaan mielessään miettinyt.

    • #8077
      Parisienne
      Osallistuja

      Hei plussanneet siirtykää tuonne toiselle palstalle höpöttelemään niin saa täällä hoitolaiset jatkaa eikä tarvitse törmätä plussanneiden ”pelkoihin” tms.

      En sano pahalla tätä mutta tulkaa tuonne! Saa sielläkin puhua hoidoista ja niihin liittyvistä tunteista vaikka ”plussaketju” onkin!

      Ne hoitolaiset jotka haluaa niin voi kuulumisia lukea sieltä kun siltä tuntuu, näin tein itse ainakib hoitopolun varrella 🙂

    • #8091
      Harakka
      Osallistuja

      Onnittelut plussanneille, upeeta!

      Oma kokemukseni on, että juuri plussanneiden tarinoista saa sitä uskoa ja voimaa mitä ainakin itse tarvitsen, että jaksan uudestaan ja uudestaan nousta pettymyksistä. Näin tiedän että on toivoa. Älkää siis jättäkö meitä:)

      Pahoittelut kaikille kenellä ei onnistunut vieläkään, kylmät väreet menevät aina jokaisesta negauutisesta.

      Ruusunen kirjoitit hyvin tuosta eristäytymisestä, allekirjoitan täysin. Ja huomaan myös sen, että kun johonkin rientoihin tms. osallistuu ja ihmiset kyselevät kuulumisiä, on sellainen olo, että valehtelee ja varsinkin kun välillä tekisi mieli huutaa kovaa. Kaikista läheisimmille ystävillemme olemme kertoneet mieheni kanssa yhteisellä päätöksellä.

      Lumikko kyseli miehen osallistumisesta. Meillä on mukana aina kun on suinkin mahdollista. Ja kyllä jopa hiukan ylihuolehtivaisesti kyselee vointia koko ajan. Ainoa mikä ollaan sovittu, että toimenpidehuoneessa huudan ihan yksin ja kovaa sinne ei tarvitse tulla:)

      Mulla PAS keskiviikkona, huomenna taas siis taas lugeralli alkaa. Jännittää ihan älyttömästi, että selviääkö alkio sulatuksesta. Sain ovulaatiotestiin hymynaaman lauantaina ja tänään soitin klinikalle niin ehditään siirtää se meidän ainokainen sieltä pakkasesta. Iloinen fiilis että ehditään, mutta pelottaa että istun siellä rakko täynnä niin että hampaat kelluu suussa ja sitten tullaan kertomaan ettei alkio selvinnytkään, siellä sit keskiviikkona poraan pissat housussa. Koitan ajatella että tää onnistuu, mutta henkisesti valmistaudun siihen että elokuussa uusi pistoskierros alkaa.

      Mutta edelleen jaksan uskoa ja toivoa vaikka ekan ivf:n nega uutinen on parin viikon takaa erittäin tuoreessa muistissa.

    • #8093
      Harakka
      Osallistuja

      Kävin hakemassa luget apteekista ja farmaseutti kertoi, että on tullut jokin uusi valmiste markkinoille raskautta suunnitteleville. Sen nimi on Femibion. En ollut kuullut tästä aikaisemmin. Korvaa monivitamiinit yms. ja tässä on ilmeisesti tupla-annos foolihappoa. Vastaavia valmisteita on varmasti muitakin, mutta tartuin heti tähän ja ostin.

      Lugeissa oli tuoresiirrossa annos 3 kpl 12 tunnin välein. Nyt siis se PAS ja annos on 2 kpl 12 tunnin välein huomisesta alkaen ja siirto keskiviikkona. Jos siis alkio selviää.

      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 5 kuukautta sitten Harakka.
      • #8103
        yöutu
        Osallistuja

        Tuosta Femibionista, sain klinikalta kokeilupakkauksen sitä, ja kannattaa huomioida että siinä ei ole lainkaan D-vitamiinia, joten sitä suositeltiin ostamaan erikseen tätä syödessä. Kummallista että se on jätetty siitä pois, ja tän takia omasta mielestäni moni muu raskausmonivitamiini on hinta-laatu suhteeltaan parempaa. Hyviä/riittäviä foolihappoannoksia on kaiketi muissakin vastaavissa, vaikkei ehkä ihan yhtä paljoa kun tässä.

        • #8105
          Harakka
          Osallistuja

          Okei, kiitos tiedosta 🙂 Eli D:tä naamaan tän kanssa 🙂 Kokeiluksi voi olla että jää mullakin, kuitenkin pieneksi pakkaukseksi aika kallis omasta mielestä 30 tbl noin 16 euroa uniikkikortilla ja kun siitä puuttuu tuo D niin luulen että nappailen ton loppuun ja kattelen sitten muita vitamiiineja.

    • #8097
      Inkeri
      Osallistuja

      Kiitos kaikille onnitteluista! Ja ONNEA muillekin plussanneille! Jännitys edelleen jatkuu niinkuin moni täällä kirjoittaakin. Taidan siirtyä rohkeasti tuonne plussanneisiin vaikka aika epävarmalta vielä tuntuukin. Mennään nyt sen mukaan mikä tieto on ja jos tilanne muuttuu, niin surraan sitä sitten.

      Uskoa, toivoa ja voimia uusiin yrityksiin! <3

    • #8106
      Hanna
      Osallistuja

      Silloin kun mulla alkoi eka ivf-hoito lääkäri kirjoitti mulle foolihapporeseptin 1mg tableteihin. Syytä reseptiin en tiedä, kun seuraavalla kerralla pyysin reseptiä en sitä saanut. Kuulemma sitä kirjoitetaan diabeetikoille. Kävin itse apteekissa ostamassa niitä normaaleja, mitkä sisältää 400 mikrogrammaa. Niitä otin sitten kaksi tablettia niin vastas suurinpiirtein tota 1mg:aa. Onko tuossa valmisteessa siis 800 mikrograammaa foolihappoa?

      Tutkimuksia on tehty niinkin suurella määrällä kuin 5mg annos päivittäin. Noilla määrillä oli saatu huomattavasti selkäydinhalkioiden riskejä pienennettyä. Noin suurta määrää ei kuitenkaan suositella otettavaksi ilman lääkärin määräystä. Tosin se selkäydinhalkon riskikin oli vaan muutaman prosentin eli ei kauheen yleinen. Foolihappolisä pitäisi aloittaa jo 3kk ennen raskautumista eli ajoissa vaan popsimaan kun hoitoajankohta tiedossa 🙂

      • #8108
        Harakka
        Osallistuja

        Tässä on just se 800 mikrogrammaa foolihappoa. Farmaseutti kertoi, että heillä oli käynyt esittelijä, joka oli kertonut että suomalaiset saavat jostakin syystä liian vähän foolihappoa ja se imeytyy meihin huonommin (?), en tiedä siitä kuitenkaan mitään muuta kuin tämän minkä hän kertoi. Aikaisemmin oon myös ottanut sen 400 mikrogrammaa ja selkeesti huonolla menestyksellä. Koitetaan nyt siis isommalla annoksella 🙂

        Aikoinaan mulla oli lääkitys, jonka tukihoidoksi jouduin ottamaan just noita 1mg tabletteja.

    • #8119
      Harakka
      Osallistuja

      Ja niin on jälleen toiveet korkealla. Pas tehty 🙂

      Klinikalta ei tullut aamulla soittoa, ettei alkio olisi selvinnyt, mutta olin ihan viimeseen asti varma , että se ainokainen ei voi sulatuksesta selvitä. Mutta selvisi kuitenkin 🙂
      Verikokeeseen 14.7 eli siihen asti piinaillaan. Gonapeptyl pistos vielä lauantaina 🙂

      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 5 kuukautta sitten Harakka.
    • #8164
      Lumikko
      Osallistuja

      Tsemppiä matkaan Harakka! Onko milloin testipäivä? Näköjään keskikesää kohti tämäkin paikka hiljenee. Pitäisi itsekin varmaan antaa mielelle ja sielulle lepoa lapsettomuudesta.
      Ja syksylle perustaa uusi ketju. Huoh.
      Iloista kesää ja aurinkoisia ajatuksia ja rentoa meininkiä kaikille!

    • #8165
      Harakka
      Osallistuja

      Kiitos Lumikko! 14.7 verikokeeseen. Elokuussa sitten uusi IVF kierros jos ei onnistu. Hiljasta ollut tosiaan täällä, mutta ihan ymmärrettävää.

    • #8171
      Surenkorento
      Osallistuja

      Harakka kiitos kysymästä. Olen pysytellyt taka-alalla, koska olen yrittänyt pitää ajatukset ihan oikeasti pois hoidoista tämän tauon aikana. Olen kuitenkin lukenut kaikki ketjun viestit sähköpostista ja elänyt mukana vähäsen.

      Hoitotauko on kyllä todellakin vienyt stressin mennessään ja olen voinut ihan vain nautiskella kesälomasta. Elämähän on muutoin varsin ihanaa ja nyt ei sitten ole tarvinnut miettiä, onnistuuko vai ei. Kun ei ole mitään mahdollisuuksiakaan. Eipä ole meillä peittojen välissäkään tapahtunut mitään – ensin siksi, että oli se alkio siirretty ja luget ja kaikkea. Sitten alkoi pettymyksillinen uusi kierto, sitten oli vähän häiriötekijöitä ja nyt lienee se tilanne, että kun viikkoja ollaan oltu jo ilman, niin nyt ei saada aikaiseksi yrittääkään.

      En tätä silti sure juuri nyt. Luomuyritykset johtavat samaan pettymiseen joka kierrossa, ja haluan nyt olla miettimättä hedelmättömyyttäni.

      Peukut pystyssä sinulle Harakka ensi viikon verikokeeseen, sehän on ihan kulman takana!

      1st IUI Feb '15, 2nd IUI Mar '15, 3rd IUI on April Fools' Day '15. 1st IVF May/June '15, 1st PAS Aug '15 (didn't happen). 2nd IVF Nov '15 and two stripes in the morning of the 30th Nov.

    • #8211
      Harakka
      Osallistuja

      Negaahan sieltä sitten tuli 🙁 Aamulla jo verikokeeseen lähtiessäni oli kyllä pieni aavistus jo tuloksesta. Mutta kyllä kaikki hanat aukes silti kun tuloksen kuulin ja varsinkin kun puhelimessa oli oikein symppis lääkäri.

      Turhauttaa, mutta nyt edessä kuukausi jolloin ei voi asialle tehdä mitään. Mutta tauko on kyllä varmaan ihan hyvästä, vaikka ottaakin luonteen päälle.

      Eilen negakännit, ei auttanut taaskaan (sain vaan tukan kipeeksi). Elokuussa siis toinen IVF kierros edessä.

      Kiva kuulla sudenkorennon kuulumisia, ymmärrän täysin sun fiilikset.

    • #8214
      yksin–
      Osallistuja

      Heippa kaikille, olen uusi täällä, jonossa ivf.ään joka olisi tarkotus tehdä lokakuussa, jos mieheni siihen lähtee, on nyt alkanut jarruttelemaan yhtäkkiä. Ja niin pelkään että meidän hoidotko oli tässä? Kaksi inseminaatiota tehty, kolmanteen en jaksanut lähteä, uskonut niin kovasti että ivf auttaisi meitä parhaiten. Niin surun murtama taas tänään kun vuoto alkoi, letrozolia käyttänyt tässä jonotus ajan ja toivonut ja toivonut mutta ei. Nyt vihdoin kun tuo ivf alkaisi olla ovella niin eikö sitäkään? ei tahdo enää jaksaa 🙁 en jaksanut koko ketjua lukea, ehkä jonain päivänä luen, mutta kellään tehonnut jo ensimmäinen ivf? Meillä tilanne että minulla ovulaatiohäiriö, en ovuloinut tuskin koskaan ennen letrozolia, en myöskään nyt varmasti joka kuukausi. ilman seurantaa menty, joten en ole täysin varma. ajattelinkin että soitan nyt että haluan seurantaultran, sekun kuitenkin täytyy käydä ennen sitä ivf.ää… josko me sinne nyt edes päästään 🙁 Lisäksi minulla pco tyyppiset munasarjat?… miehellä simpat lähes normaalit.. onko muita jotka vielä jonottaa tälle vuodelle?..

    • #8215
      Maiku
      Osallistuja

      Harakka, tosi harmi, että negaa tuli. 🙁 Tsemppiä jatkoon ja toivottavasti saat nyt vähän rentouduttua tässä tauolla ennen syksyn koitoksia!

      Yksin-, en muista myöskään tästä ketjusta onko kuinka monensilla kerroilla onnistuttu ivf:ssä, vaikka olen viestejä lukenut, mutta henkilökohtaisesti tunnen ainakin 2 naista, joille ensimmäinen ivf on onnistunut ja lapsi on syntynyt sen ansiosta, joten ei se mahdotonta ole. Riippuu tietysti siitäkin kuinka paljon saadaan munasoluja ja alkioita. Saadaanko yhtään alkiota pakastettua jne. Yhdestä alkionsiirrosta oli muistaakseni keskimäärin noin 30% todennäköisyys tulla raskaaksi.

    • #8220
      yksin–
      Osallistuja

      Entäs toinen ivf, kolmas… montako niitä ylipäätään voi tehdä? Pieneltähän tuo prosenttimäärä kuulostaa, mutta silti paremmalta kuin inseminaatio. Joten ehkä sitä kuitenkaan ei kannata vielä kirvestä kaivoon heittää. Huhtikuussa alettiin jonottamaan tuohon ivf.ään, tuntui niin kovin kaukaiselta tuo puolivuotta, silti yllättävän nopeasti aika mennyt! Nyt kun aika on tuossa paperilla niin tuntuu taas että aika matelee..

    • #8224
      Vohveliini-
      Osallistuja

      Pahoittelut Harakka ettei onnistunut! Kyllä se tauko tekee hyvää vaikka ei varmaan just nyt siltä tunnut, voimia!

      Toivottvasti sinä ”Yksin” kuulut niihin onnekkaisiin jotka onnistuvat ensimmäisellä kerralla! Minusta tuntuu että monella tärppää heti ensimmäisellä ja jos ei niin sitä vaikeammaksi se muuttuu..

      Täälläkin taukoiltu ja toivon että menkat alkais ens viikolla niin sitten siihen kiertoon pas. Tää olis 2. icsin toinen pas, siirtoja tehty yhteensä jo kuus kipaletta. Sais jo onnistua!! Onhan tää lapsettomuus ihan kun tällänen pilvi taivaalla, joka päivä se sieltä muistuttaa itsestään: välillä niin mustana ja myrskyisänä ja välillä vaaleampana. Toivon että jonain päivänä tämä pilvi poistuu pääni yltä kokonaan.

    • #8229
      Maiku
      Osallistuja

      ”Yksin” mulle lääkäri sanoi, että ei noille ivf:lle ole mitään absoluuttista ylärajaa olemassa. Tilanteen mukaan aina katsotaan seuraavaa ja etenkin jos edellisistä hoidoista löydetään jotain parannettavaa/korjattavaa lääkityksen tai muun suhteen, voidaan kokeilla taas uudella kaavalla jne.

      Kerron nyt pääpiirteissään meidän polun. Meille tehos vasta neljäs icsi (käytännössä samanlainen kuin ivf naisen kannalta). Siinä oli monta tekijää. Mulla kaksi ekaa hoitoa meni huonosti liian vähäisten lääkeannosten ja liian nopean punktion vuoksi. Molemmista saatiin kuitenkin yhdet siirrettävät alkiot. Kolmas hoito meni hyvin lääkkeiden ja ajoituksen suhteen, mutta jostain syystä munasolut hedelmöittyivät keskimääräistä huonommin (huonolaatuiset sukusolut?), mutta kaksi alkiota kuitenkin saatiin siirtoon asti (toinen pakastettiin). Samalla kaavalla kokeiltiin vielä neljäs hoito ja se meni aika samalla lailla kuin kolmas eli munasoluja tuli hyvin, mutta vain kaksi alkiota saatiin siirrettäviksi. Viimeisestä hoidosta alkoi raskaus, jonka lopputulema on vielä arvoitus. On niin paljon tekijöitä mitkä vaikuttaa. Meilläkään ei tiedetä miksi ei olla saatu hoidoista enempää hyviä alkioita. Toisaalta, yhdelläkin hyvällä alkiolla voi raskaus alkaa.

    • #8239
      Almuska
      Osallistuja

      Kaikki taitavat olla lomilla ja tauoilla hoidoista kun on niin kovin hiljaista täällä ollut.
      Itsekin vielä lomalla, mutta valmistautuminen ensimmäiseen IVF-hoitoon on alkanut. Perjantaina alkoi Gonal-F pistokset ja tänää oli eka ultra. Jotain siellä on kasvamassa, toisella puolella 9 ja toisella 4, joten täytyy toivoa, että laatu on hyvää jotta sieltä sitten siirtoon saataisiin jotain. Punktion oli tarkoitus olla viikolla 32, mutta nyt näyttää siltä, että se onkin jo ensi viikon lopulla. Kuukautiset alkoivat Primoluteista huolimatta hieman liian aikaisin, joten kaikki muukin sitten aikaistuu.
      Itse toimenpide ei minua jännitä eikä pelota, mutta se tulos pelottaa. Eli me kun olemme olleet selittämättömiä, niin pelko on se, että nyt löytyy sitten se syy lapsettomuuteen mun munarakkuloista 🙁 Toiveet eivät ole kovin korkealla, ainakaan vielä.

    • #8242
      yksin–
      Osallistuja

      Paljon tsemppiä ja onnea sinulle Almuska! Toivon todella että hoito onnistuu.

      Kenellekkään ei toivoisi tätä tuskaa ja ahdistusta mikä sisällä velloo 🙁 Taas olo etten haluaisi nähdä ketäääään. Eräs ”ystävä” kehtas sanoa että me voidaan antaa meidän lapsi teille kuukaudeksi lainaan niin näätte sitte mitä se on. ei se mitään herkkua oo. ” yritin olla kova ja sanoa jotain että se tajuais olla joskus hiljaa. mutta en saanut ulos suustani. olisin mitä todennäköisemmin purskahtanut itkuun. Miten te kaikki jaksatte ne ainaiset pettymykset? ainaiset ”kettuilut” vaikka näkee ja tietää varmasti miten vaikeaa meillä on. Välillä taas kun jaksaa olla vähän iloisempi ja nähdä muita, niin aina siinä käy näin. joku sanoo jotain niin satuttavaa ja sit saa taas möllöttää kotona yksin tai kaksin tuskissaan kun ei jaksa nähdä taas ketään. Lapsettomuushoidot joko yhdistää tai erottaa, toivon sydämmestäni että meitä ei erottaisi, vaikka siltä se välillä tuntuu. 🙁

    • #8243
      yksin–
      Osallistuja

      Vielä Almuska, meillä tosiaan hoito olisi lokakuussa, tai syyskuun lopulla. Meillä ”vika” minussa, elikkäs se ovulaatiohäiriö tai miksi sitä kutsuisi, ihme kipuiluja on aina kierron puolivälistä menkkojen loppuun asti, munasarjojen kohdilla. Menkat niin lyhyet 1-2 päivää. Lääkärille olen sanonut mutta en saa tähän oikein mitään vastausta. Pelottaa tuleva hoito, se tulos. Pelkään niin ettei se onnistu, pelkään että minussa on vielä jotain mitä lääkärit eivät huomaa.. 🙁

      Peukkuja pidän sinulle!

    • #8248
      Almuska
      Osallistuja

      Kiitos sinulle yksin-, toivottavasti teilläkin hoito toisi toivotun tuloksen.

      Ei tätä tuskaa ja ahdistusta pystykkään ymmärtämään sellaiset ihmiset, jotka eivät ole tätä itse kokeneet. Ne joille lapsen tekeminen on helppoa kuin heinän teko, niin eivät osaa suhtautua näihin tuntemuksiin mitä me käymme läpi. Koittavat juurikin sillä ”auttaa” kun vetoavat siihen ettei ole helppoa olla uhmaikäisen lapsen kanssa. He eivät vaan ymmärrä, että juurikin se satuttaa kaikkein eniten 🙁 Itsellä onneksi moni ystävä ymmärtää tilanteen, eivätkä he koita auttaa millään typerillä kommenteilla. Ystävien kohtaaminen on vaan vaikeaa kun monella on pieniä lapsia tai ovat onnellisesti raskaana. Tavatessa ei haluisi puhua mitään lapsista, mutta väkisin se puhe aina siihen kääntyy tai raskaana olevien olotilaan.

      Onneksi täällä saa tukea henkilöiltä jotka käyvät samaa läpi, vertaistuki on todella tärkeää, että pääsee purkamaan pahaa oloa johonkin ja vielä sellaisille, jotka ymmärtävät mistä se johtuu ja miltä se tuntuu.

    • #8253
      Harakka
      Osallistuja

      Tsemppiä Almuska hoitoon, kerro sitten kuinka punktiossa kävi 🙂

      Yksin, eli hoidot sullakin jo kolkuttelevat ovella, vaikka varmasti tuntuu, että aika matelee.

    • #8259
      Salvia80
      Osallistuja

      Hei pitkästä aikaa!

      Olen lueskellut teidän kuulumisia, mutta en ole kirjoitellut, etten loukkaisi ketään.
      En ole hoidoissa käyviä unohtanut, vaikka hyvin alkuvaiheessa raskaana toistaiseksi olenkin. Hoidot ovat edelleen osa minua, niin syvälle kaikki tuntemukset ovat jääneet, että käsittelemistä riittää edelleen varmasti vielä eläkepäiviin asti, nimenomaan hoidoista ja lapsettomuudesta yleensä.
      Koen edelleen kuuluvani lapsettomiin, koska tapa saada lapsia on niin vaikea. Eikä tätä kovaa henkistä prässiä voi ymmärtää ellei ole sitä itse läpi käynyt.

      Almuska on tainnut olla punktiossa, toivottavasti saitte riittävän määrän alkioita. Ainahan se jännittää! Meillä vain 6:stä kerätystä kaksi siirtokelpoista 3. ja 4.luokkaa, joista toinen tarrasi kiinni eikä voi tietää kumpi, joten luokituksia ei kannata tuijottaa ainakaan liikaa. Ikinä millään hoitokerralla ei ole saatu 3.luokkaa parempaa.

      Yksin- vastasin sinulle tuonne toiselle puolelle aiemmin. Kun hoidot alkaa, sitä menee eteenpäin kuin juna ohjelman mukaan, vaihe kerrallaan. Onpa kurjia kommentteja ystäviltä…ne satuttavat, kun eivät ymmärrä miten herkillä mieli on tämän elämän täyttävän asian kanssa. Oman jaksamisen kannalta on hyvä vetää rajoja näille ihmisille, mutta se voi olla vaikeaa, ettei kokonaan erakoituisi. Ja eihän sitä kokonaan näiltä kommenteilta voi välttyä, vaikka kuinka välttelisi.

      Olin alkukesästä ihan rikki kun työkaverini lapsi toi vauvansa näytille. Vaikka työkaveri tiesi hoidoista, niin toi vauvan erikseen huoneeseeni näytille. Olin jo käynyt katsomassa tätä pientä ja onnitellut äitiä yms. Toinen työkaveri käski tulla ottamaan oppia ja osoitti vaunuissa olevaa. Kyllä näihin raastaviin tilaiteisiin törmää melkeipä viikoittain ja yhä edelleen asia on arka ,en ole luonteva näissä tilanteissa.

      Paljon voimia teille kaikille hoitoja aloitteleville ja jatkaville! Kunpa tietäsi montako kertaa ruljanssi pitää läpi käydä ennen kuin onnistuu, pidän silti peukkuja,että plussanneiden puolelle saataisiin lisää porukkaa.

      Syksyn myötä ketju varmasti aktivoituu, kun klinikoiden kesätauko päättyy. Itselleni tämä palsta on ollut iso apu ahdistukseen, että tiedostaa ettei ole yksin tässä maailmasssa näiden asioiden kanssa, joten lueskelen jatkossa miten tutuilla nimimerkeillä menee.

    • #8264
      Vohveliini-
      Osallistuja

      Mites punktio ja siirto meni Almuska?

      Täällä menkat alkaneet eli tähän kiertoon olisi tarkoitus tehdä pas luonnolliseen kiertoon, odotuksia ei ole mutta aina sitä jostain kuitenkin toivo nousee että entäs jos kuitenkin tämä kerta olisi SE kerta vaikka pettymyksiä tullut jo niin useita.

      Toivottavasti ihmiset palailee kesälomilta niin saadaan taas aktiivista keskustelua aikaan!!

    • #8266
      Harakka
      Osallistuja

      Vohveliini toivotaan todellakin että tää olisi SE kerta.

      Toivottvasti Almuskalla kaikki mennyt hyvin.

      Salvia80, meni ihan kylmät väreet kun luin sun tekstiä. Ihmiset osaavat olla sitten ajattelemattomia, aaaaargh.

      29.8 Suunnitteluaika nyt toiseen IVF kierrokseen lääkärin kanssa. Heti helpottaa mun levotonta luonnetta kun saan asioita hoidettua.

    • #8267
      Almuska
      Osallistuja

      Ei ole vielä ollut punktiota. Tänään oli toinen kontrollikäynti ja punktio olisi lääkärin mukaan pitänyt olla tulevana torstaina, mutta Hesan klinikalla ei sitten ollutkaan aikoja, vaikka olivat ilmoittaneet tänään aloittavansa toiminnan tauon jälkeen. Ei ole kuulemma henkilökuntaa paikalla. Joten punktio on sitten vasta maanantaina. Osa munasoluista tulee menemään ylikypsiksi, mutta toivottavasti pienemmät kasvavat sitten siihen mennessä ja on jotain kypsiäkin. Nyt olisi 10+10 kehittymässä, osa siis olisi ollut torstaina kypsiä ja loput liian pieniä.
      Ihme säätämiseksi meni, mutta toivottavasti tulosta saadaan aikaseksi, ettei ole ihan hukkareissu.

      Nyt täytyy alkaa sitten säätämään työkuvioita. Esimies on tietoinen, mutta muille kollegoille en ole mitään puhunut. Punktiopäivänä pidän pekkasen, mutta sen jälkeen täytyy vissii pitää etäpäiviä jos ei työpaikalle kykene menemään. Onko muut miten pystyneet töitä tekemään punktion jälkeen? Itse teen toimistotyötä, joten ei ainakaan fyysisesti rasittavaa työtä ole.

    • #8268
      Hanna
      Osallistuja

      Almuska harmittavaa tollanen säätö ettei olekkaan henkilökuntaa töissä. Toivottavasti kuitenkin hyviä munasoluja saadaan. Punktion jälkeen saa 3 päivää sairaslomaa eli punktiopäiväkin on sairaslomapäivä.

      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 4 kuukautta sitten Hanna.
    • #8271
      Harakka
      Osallistuja

      Voi hitto Almuska, ei kivaa, kun tulee tollasta säätöä 🙁 Joudutko nyt jarrua pistää siihen saakka ja jatkaa pistelyitä muutenkin?

      3 päivää saikkua tuli mullekin ja täysin tarpeeseen, just niinkuin Hanna sanoi, eli punktiopäivä ja sit kaksi seuraavaa. Diagnoosina alavatsakivut, mutta sun pomo tietää niin ihanaa ettei tarvii valehdella.

      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 4 kuukautta sitten Harakka.
    • #8273
      Maiku
      Osallistuja

      Kaikilla työpaikoilla ei saa palkallisena sairaslomana näitä lapsettomuushoitojuttuja. Meilläkin on niin. Mulle ilmoitettiin tämä töissä vasta ennen kolmatta hoitokierrosta, joten sain kuitenkin kahdesta ekasta normaalipalkan saikkuajalta. Olen siis ottanut käytännössä palkatonta virkavapaata noille saikkupäiville. Tayssissa ne antavat sairaslomaa punktiosta arvioituun tuoresiirtopäivään asti eli mulla on ollut se aika 3-5 päivää.

    • #8274
      Almuska
      Osallistuja

      Ja lisää säätämistä tuli…
      Töistä lähtiessä lääkärini soitti, että olivat Hesasta soittaneet ja kertoneet sekoilleensa päivien ja viikkojen kanssa. Eli punktio onkin tällä viikolla ja jo keskiviikkona. Tuli lisää säätämistä töiden kanssa. Onneksi pomo on joustava ja ymmärtää (siskonsa aikoinaan kokenut saman). Sen tiesinkin, että saikku mitä luultavammin palkatonta, joten siksi pomon kanssa sumplitaan niin ettei palkatonta tarvisi pitää. Onneksi meillä on pekkaset käytössä niin voin niitäkin sitten pidellä.
      Koiratkin täytyy toimittaa hetkeksi hoitoon, kun ei tiedä miten itse reagoi toimenpiteisiin jamiehen pitäisi taloa rakentaa, niin mun ei tarvitse huolehtia koirien tarpeista vaan saan levätä rauhassa.

      Gonalia ja jarrua olisi pitänyt alkuperäisen mukaan pistellä vielä pe asti, mutta onneksi ei nyt tarvitsekkaan. Tänään illalla Pregnyl vielä ja sitten ainakin hetkeksi taukoa pistelystä.

      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 4 kuukautta sitten Almuska.
    • #8276
      Pulu
      Osallistuja

      Heippa kaikille. Vuodenvaihteesta olen taustalla seuraillut ja kokemuksia lueskellut omien hoitojen ohella. Hienoa, kun voi lukea kokemuksia ja saada näin apuja omiin kysymyksiin. Kiitos siitä teille 🙂

      Vuoden alusta VIhdoin aloitettiin hoidot. 5 vuotta olin syömättä pillereitä ja aina niitä odotuksia oli vaikkei aivan tosissaan vielä oltukaan. Menin 3 v sitten itsekseni testeihin, jossa kaikki oli hyvin, ei mitään vikaan. No miestä en saanut houkuteltua, vähän ärähteli että tulee jos tulee. Vuodenvaihteessa ehdotti itse yllättäen, että ”varaappas nyt sitten aika sinne spermapankkiin” 🙂 No tulos sitäluokkaa, että suoraan tosi toimiin. Luomusti ei koskaan tulla onnistumaan. Yksityisellä asioidaan.

      Elonva ym. piikillä aloitettiin ja odotukset olivat korkealla. Ensimmäiset ultrat ja lääkäri oli yllättynyt, että vain 4 palleroa näkyvissä… näillä ei kannata jatkaa. Se keskeytyi… inseminaatiota kokeiltiin, kun kerran tähän asti oltiin tultu, vaikka turhaahan se oli.

      Sitten seuraava yritys puregon, menopur, orgalutran. Saatiin puktiossa aikaan 8 munasolua, joista 3 hedelmöittyi. Yksi tuoresiirrettiin ja toisesta oli pas siirto. Pakkasessa ei enää mitään. Munasoluja kommentoitiin klinikalla osaa ylikypsiksi? Osa iksattiin ja osa hedelmöitettiin maljalla. 3 alkiota joista 1 onnistui ”luomusti” tämä jäi pakkaseen blastokystina, muttei toivottua tulosta.

      Nyt toinen yritys aluillaan ja lääkeannoksia hieman pienennettiin (toivottavasti määrä säilyisi ja laatu parempi)… tästä olisi tarkoitus jatkaa eli kuukautisia nyt vaan odotellessa. Eilen tehtiin kohdun raapaisu, joten kikkoja käyttöön. Annokset nyt siis Puregon 200, Menopur 75 ja ensin ultrataan ja katsotaan, että tarviiko annoksia muuttaa… ja sitten orgalutran liittyy matkaan myöhemmin. Eli ihanaiset kolme piikkiä kerralla. Yksin laitan ja hoituu ihan hyvin. Elämäni ensimmäisen kerran jotain joutuu pistämään ja tässävaiheessa tunnen jo olevani konkari ?

      Vähän väsähtäneet munasolut siis täällä (vaikka testit näyttivät alkujaan, että kaikki hyvin), mutta oppiahan nämä kaikki kierrot ovat ja oikeilla annoksilla haetaan nyt optimaalista tulosta. 35 vee terve ja hoikka.

      Nyt vaan taas peukut pystyyn, että onnistuttaisiin. Me ja te muutkin! Tsemppiä ja kovasti jaksamista!

    • #8278
      Harakka
      Osallistuja

      Almuska, tsemppiä huomiseen!

      Tervetuloa Pulu, toivotaan parasta! En ole kuullutkaan kohdun raapaisusta aikaisemmin.

    • #8279
      Pulu
      Osallistuja

      Kiitos 🙂

      Lääkäri ehdotti tosiaan tuota kohdun seinämän raapaisua. Tehdään edellisessä kierrossa jolloi sitten eheytyessään seur. hoitokierrolla olisi kiinnittymisen todennäköisyys parempi.

      Tsemppiä Almuskalle punktioon myös täältä, hyvin se menee! Turhaa stressiä vaan tuo noi säätämiset. Rennosti kun yrittää olla niin helpommin menee.

      Muistn puntiossa olleen hoitajan ”rentoudu” kehoitukset… Tuli tarpeeseen, kun jännitys oli kova.

    • #8280
      Harakka
      Osallistuja

      Okei, pitääkin jutella lekurin kanssa tosta, kaikki keinot käyttöön vaan 🙂

    • #8283
      Maiku
      Osallistuja

      Tsemppiä Almuskalle punktioon ja Pululle myös uuteen hoitoon!

      Tuli tuossa mieleen punktiosta, että ootteko aina ottaneet punktioon sen rauhoittavan esilääkityksen?

      Mä otin kahdella ekalla kerralla, mutta toisella kerralla mulle tuli punktion jälkeen kauhea pahoinvointi ja oksentelin monta kertaa sinä päivänä. Siksi päätin, että kolmannella kerralla en ota esilääkettä (vaikka lääkäri sanoi, ettei se huonovointisuus välttämättä siitä johtunut). Kolmannella kerralla kuitenkin tuli punktoitavia follikkeleita muistaakseni 19 ja toimenpide kesti melko kauan, niin se tuntui aika kamalalta ilman esilääkettä. Jäi jotenkin pieni henkinen trauma siitä, vaikka toisaalta homma meni hyvin eikä mitään ihmeempää ongelmaa siinä toimenpiteessä ollut. Sen vuoksi sitten päätin neljänteenkin ottaa sen esilääkkeen senkin uhalla, että taas oksentelisin, mutta pahoinvointia ei onneksi tullut ja kaikki meni hyvin. Sain kyllä sen pahoinvointikerran jälkeen aina esilääkkeenä pahoinvointilääkkeen mikä ennaltaehkäisi huonovointisuutta.

      • #8285
        Pulu
        Osallistuja

        Maiku: en ole edellisellä kerralla saanut rauhoittavaa (onko siis suun kautta otettava?). Johtunee myös siitä, että saldo oli pienempi. Toimenpide meni suht koht nopeasti ohi kuitenkin. Tietysti toinen kerta voi olla erilainen. Kovasti toivon, että olisi sama lääkäri.

        • #8287
          Maiku
          Osallistuja

          TAYSsissa ne antaa suonensisäisesti haluttaessa rauhoittavan ja kipulääkkeen toimenpiteen alussa.

      • #8295
        Harakka
        Osallistuja

        Siitä rauhoittavasta esilääkityksestä mulle sanottiin ettei olisi tarpeen, varmaan koska saldo oli pieni mun kohdalla. Mutta toimenpide oli niin nopeasti ohi ja siinä annettavat tropit niin hyviä ja niitä tulikin mun mielestä aika reilusti, ettei mun kohdalla ollut tarpeen. Luulen kyllä että jos olisin pyytämällä pyytänyt niin olisin saanut.

    • #8284
      Pinpin
      Osallistuja

      Heissan kaikille! Olen pitänyt lomaa niin täältä kuin töistäkin. Tänään oli sit jälkitarkastuksrn jälkitarkastus. Menin iloisin mielin mut eipä ollutkaan niin hyviä uutisia. Toinen hematooma oli vielä (tosin todella pieni) ja sen lisäksi vas.munasarjoissa isohko nesterakkula. Molemmat pitää siis saada pois ennen seuraavaa kertaa.

      Ja voin sanoa et viikonloppuna olin rikki. Aivan liian läheltä tuli uutinen ”taidamme taas odottaa”. Ensinnäkin et tuo uutinen kerrottiin puhelimessa päivää ennen bileitä joihin kaikki olimme menossa. Voin sanoa et mietin pitkään että lähdenkö. Onneksi lähdin sillä nyt olen erään juhlissa olleen kanssa jutellut paljon asioista. Sanoi että tuli hänellekin tarpeeseen. Tätä raskausuutista tosin en voinut tuoda ilmi koska kuitenkin vain lähipiiri tietää toistaiseksi. Mut kai se pitäis olla onnellinen, eka heidänkin lapsista on hoidoilla tehty. Mutta sellainen purkaus.

      Ollaan naiset rohkeita ja pidetään pää pystyssä <3

      • #8296
        Harakka
        Osallistuja

        Ei voi olla totta Pinpin 🙁 Miten nyt asia etenee, koska sulla on jälkitarkastuksen jälkitarkastuksen jälkitarkastus?

        • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 4 kuukautta sitten Harakka.
    • #8288
      Haave-80
      Osallistuja

      Heipä hei!
      Täälläkin ollut lomien ja sulun takia taukoa. Multa otettiin lisää verikokeita (kp 5.) Tulokset on musertavat 🙁
      FSH 29,6; LH 13,1 ja S-AMH 3,9.
      Oonkin googlettanut jo kolmatta tuntia ja epätoivo kasvaa… Ei mee viitearvojen sisään millään?! Tarkottaako sitä että munasarjat on lakkaamassa toimimasta? Jossais oli puhetta suhdeluvusta.
      Onko kellään enempää kokemusta korkeista arvoista?
      Tuntuu että koko elämä hajoaa käsiin. Täytyy yrittää soittaa klinikalle ja kysellä tarkemmin….

      Tsemppiä kaikille!!

      • #8294
        yöutu
        Osallistuja

        Haave-80 En noista muista osaa sanoa kun multa ei oo niitä koskaan mitattu, mutta eihän tuo AMH miltään huonolta vaikuta? Se kai on käsittääkseni noista kuitenkin se merkittävin. Oon vaan 3 vuotta sua vanhempi (nimimerkistä päätellen) ja mulla se oli 2,7.. odotus tais olla hiukan parempi, kun lääkeannosta nostettiin ton tiedon jälkeen, eli alakanttiin on, mutta ei se kuulema tän ikäselle huonokaan oo.

        ON: 4.IVF:n ainoan pakasteblaston siirtoa yritetään tähän kiertoon, nyt kp3.. luomusti mennään, jos ubiqinoneja, gelee royalea ja rm-vitamiinia ei lasketa. Enskierrossa lisäksi sitten DHEA-kuuri ennen 5. hoitoa.

      • #8298
        Harakka
        Osallistuja

        Haave-80 , multa noi on otettu viime keväänä, mutta en muista niitä arvoja enään. Meen 7.8 klinikalle seuraavaksi, jos muistan voin kysyä omiani sieltä. Mä oon sua 4 vuotta vanhempi, mulla oli joku arvo himpun verran koholla, mutta lekuri tuumas, että ne voi hiukan jopa heitellä joskus. Soita ihmeessa ja kysy niistä niiltä tarkemmin.
        Tsemppiä ja toivotaan että saat sieltä vastauksia!

    • #8299
      Harakka
      Osallistuja

      Tänään oli 2 IVF suunnittelu, nyt elokuulle tulee. Lekuri totes, että mullahan on just hyvä ovis meneillään, kun niin hyvät limat. Ihmettelin kyllä kun niin paljon limoja tulee, että pitää pikkuhousunsuojaa käyttää, mutta nyt selvis, että se on siis hyvä ovis. Kaikki aikaisemmat sit ilmeisesti ollut huonoja kun ei tällästa oo aikaisemmin ollut 😉

      Muutettiin hoitosuunnitelmaa siitä ensimmäisestä IVF:stä. Nyt ensi tiistaista 4.8-6.8 kietopäivinä 21-23 pistän Menopuria 75 IU. Sitten kontrolliultra 7.8 pe. Ja sitten ilmeisesti pieni tauko pistoksissa ja lopuksi 200-300 IU:ta Menopuria. Ja lopuksi tietty jarrut ja irrotukset. Tarkoitus olisi saada hiukan suurempaa saalista kun ekalla kerralla, onko kellään kokemuksia, että olis näin tehty? Menkkojen tulo voi kuulemma aikaistua?

    • #8300
      Pulu
      Osallistuja

      yöutu:
      nyt peukutetaan urakalla ? perässä tullaan viiveellä. Jännä, että mäkin samalla lailla jo mietin, että sitten ”tän kierron jälkeen jos yritetään sitten niin”… haluan todella yllättyä positiivisesti jos vaikka ei enää tarviskaan. *huoh* ehkä mulla tapa toimii olla kasaamatta paineita ja stressiä… ajateltava, että tää on nyt sitten tällasta elämää ja elämäähän on aina suunniteltava eteenpäin.

      Harakka:
      Ei ole tullut mulle ainakaan missään vastaan tuota hoitokaavaa… että ennen kuukautisten alkua jo aletaan piikittää. Terolut hormooneja popsin edellisellä ivf kerralla ennen piikittelyjä. (Se ihan eka kerta, kun ei aloituksella saatukkaan yllättäen tarpeeksi muniksia ja keväällä tuli vielä pääsiäinenkin siihen sotkemaan ajoutusia niin sen jälkeen Terolutilla rytmitettiin kuukautisten alkua, että tämä ”oikea ” ensimmäinen ivf hoitokierros saatiin onnistumaan).

      Jotenkin olen ollut siinä uskossa, että kuukautisilla kun on tarkoitus saada vanha pois ja sitten lääkeillä kasvatetaan uutta superovulaatiota niin onko edesmenneellä oviksella mitään merkitystä? Toisaalta jos se antaa viitteitä tulevasta niin hyvä ☺. Sitten täälläkin on par aikaa menossa ”liukkaat ajat” ?. Tuo harvennettu pistely kuullostaa kans hyvältä… täällä tosiaan menopuria ja puregonia tökitään kp2 alkaen finaaliin asti. Matkanvarrella vielä se orgalutran mukaan ja tietty irrottelut. Mielenkiintoista kuulla miten saaliit eroaa, kerrothan sitten mitä ultrassa näkyy?

      Haave-80:
      Hormoonithan tosiaan heittelee sen mukaan missä kuukauden kierron kohdalla mitataan. Mun mittauksista se reilu 2 vuotta kunnes hoidot edes aloitettiin. Jännä tosin, ettei kokeita otettu uudelleen? Hui, alkoipa häiritsemään.

      Tännään kävin kaverin vauvaa katsomassa 6 pv ikäinen… voin sanoa, että kyllä ihan kankeana olin, kun isukki yllättäen antoi vauvan käsivarsille. Ei itkettänyt vaikka olin heitä varoittanut, että näin voi käydä. (Pillittelyt tosin hoidettu jo etukäteen.) Jotenkin sitä itsensä on kovettanut, että jos sitä omaa nyt ei saa niin sitten vaan keskityttävä muihin juttuihin. On sitä jotenkin erakoitunut, että ne hyvät ja harvat ystävät vaan päästää lähelle. Vauvaperheet jäänet taka-alalle huomaamatta (ei edes harmita, vähän Vee-ituttaa jos alkaa miettimäään tarkemmin). Tämän päiväinen vauvallinen ystäväni saanut lapsettomuustuomion vuosia sitten ja siitä kärsinyt syvän masennuksen. Yllättäen raskautui ja niiiin ansaittu, että voin vain puolesta iloita. Tällaiselta mammalta koen saavani hyvää vertaistukea ja ymmärrystä.

      Toivottavasti jokaisella olisi edes yksi jonkakanssa voisi välillä olla samalla allolla. Vaikka ei päivittäin, mutta edes joku joka kysyy silloin tällöin, että koskas pitää peukuttaa ☺. Mieheni kanssa näistä ei oikein puhuta ja jotenkin hyväksyn sen… arkea eletään ”normaalisti” ja katsotaan mitä tuleman pitää.

      Olipahan vuodatusta ☺… selkeesti tarve oli liittyä joukkoon. Helpottikin. Nyt töllön ääreen ja koiruli ja mies viereen.

    • #8301
      Almuska
      Osallistuja

      Kiitos tsempeistä!
      Punktio meni ihan hyvin. Mulle annettiin se esilääkitys ilman että kysyttiin haluisiko sitä vai en.
      Pahinta tais olla se alun pesu sekä kanyylin laitto, kun se ei ekalla kerralla onnistunut. Itse toimenpide ei paha ollenkaan ja nopeasti oli ohi. Mullahan oli 10+10 niitä munasoluja, mutta yhteensä 10 oli kypsiä ja loput pieniä. Suurta hyperin riskiä ei ole, mutta pitää silti tarkkailla oloa. Nyt ollu ihan hyvä olo, ei kipua vain pientä jomotusta silloin tällöin. Perjantaina olisi sitten siirtopäivä, jos ei tuu mitää takapakkeja tässä olossa. Sitten alkaisikin se piinailu.

    • #8302
      Maiku
      Osallistuja

      Mun piti kans mielenkiinnosta kaivella esiin vajaan parin vuoden takaiset verikoetulokset noista hormoniarvoista. Noi arvothan vaihtelee sen mukaan mikä vaihe kierrosta on meneillään. Mulla otettiin kokeet aika kierron alkupuolella (muistini mukaan ehkä kiertopäivä 5?) eli ns. follikkelivaiheessa. FSH oli 4,7 ja LH 3,4. Ne olivat ymmärtääkseni siinä kierron vaiheessa ihan normaalit. AMH:ta multa ei oo mitattu. Olin 32-vuotias, kun noi on otettu.
      Kyllä nuo Haave-80 arvotkin on normaalin rajoissa ainakin ovulaatiovaiheessa, mitä nyt nopeesti tälleen maallikkona noita viitearvoja selailin.

      ”Kiva”, kun huomasin tuosta labralausunnosta semmoisenkin, että mulla on ollut prolaktiiniarvo lievästi koholla ja tässä lukee, että se kannattaisi kontrolloida siinä vaiheessa, kun IVF-hoitoa suunnitellaan. 4 hoitoa tuon jälkeen tehty ja eipä oo mitään kontrolloitu… Enpä silti oo tietoinen miten tuo arvo sitten vaikuttaa mihinkään.

      Kiva kuulla, että Almuskan punktio meni hyvin. Nyt toivotaan kovasti, että sieltä lähtee hyviä alkioita kehittymään ja saat perjantaina sitten kyytiläisen. 🙂

    • #8304
      Haave-80
      Osallistuja

      Kiitos kaikille tsempeistä 🙂
      Soittelin tosiaan hormooniarvoista klinikalle ja hoitaja sanoi, että vaikka fsh ja lh-arvot on pahasti ylärajalla, mut amh-arvo vielä hyvä. Mikä tarkoittaa sitä, että munasolujen määrä ei kuitenkaan niin pahasti vielä heikentynyt? Mun arvothan on otettu kierron alkuvaiheessa, eli follikkelivaiheessa, jolloin tosiaan nuo fsh ja lh -arvot pitäs olla PALJON matalammat..
      Vaikka hoitaja sanoi, ettei nyt kannattaisi liikaa huolestua, tässä tuntuu, että taistellaan jo aikaa vastaan, hidasta kun on ollu tää meijän eteneminen.
      Nyt kuitenkin taas IVF-yritys tulossa elo/syyskuulle, 4.pvä alotan sumuttelut ja sitten katotaan saadaanko tällä kertaa vastetta. Edellinen hoitohan meillä lopetettiin kesken, kun ei saatu tarpeeksi vastetta. Nyt vaihdettiin sitte Gonal-F Menopuriin.

    • #8309
      Vohveliini-
      Osallistuja

      Voi että Pinpin että teille tulee vastoinkäymisiä ja uuden hoidon aloitus venyy 🙁 Toivottavasti nyt nesterakkulat ja hematoomat poistuisivat pian lopullisesti!!

      Almuskalle tsemppiä siirtoon! Tänäänhän se on 🙂

      Yöutulle tsemppiä tulevaan pasiin! Mennään aika samoissa aikatauluissa, mulla kp 6 menossa ja ens viikolla eka ultra. Mulla ovis verraten yleensä aika myöhään, n. kp 17-22 niin mulla siirtokin menee sinne yli elokuun puolen välin.

    • #8310
      Almuska
      Osallistuja

      Ei ollut tulos oikein toivotunlainen 🙁 Toki tämä oli vasta eka kerta, eikä toiveet ollu korkealla, mutta oli kyynelissä pidättelemistä kun lääkäri kertoi tuloksen.
      Siirtoon saatiin yksi alkio kylläkin, en muista luokitusta, mutta ei kovin kummoinen. Lopuista ei ollut mihinkään. Kymmenestä munasolusta 6 hedelmöittyi, mutta vain yksi selvisi jotenkuten siirtoon, eli pakkasessa ei mitään. Aloin samantien valmistamaan itseäni uuteen operaatioon. Jotenkin en jaksa uskoa, että tämä yksikään jaksaisi kiinnittyä.
      Onneksi on viikonloppu edessä niin saa aikaa kasailla itseään maanantain työpäivään.

      Tsemppiä muille siirtoon meneville!

    • #8333
      Pulu
      Osallistuja

      Jotenkin Haave-80 samaistun täysin… samaa vuosikertaa ollaan ja samoilla eväillä olisi pärjättävä. Mielenkiintoista seurata miten hoidot etenevät (ensimmäinen ivf meilläkin kun keskeytettiin).

      Almuska: millainen tilanne nyt? Joko siirto tehtiin? Voikun nyt tärppäisi ?

      Itse olen ollut koko ikäni hoikka ja nyt olen varmuuden vuoksi muutaman lisäkilon pyrkinyt saamaan. Voisiko munasolut ehkä hoikkuudesta johtuen olla ”nälkiintyneet”? Lääkärikin mainitsi, että kiloja saisi olla enemmän, mutta sitten kuitenkin lisäsi, että no tosin ei se teidän tapauksessa auta. Ota sitten selvää. Muutama lisäkilo kun ei haittaakaan tee niin on nyt sitten hoidettu sekin ”ongelma”.

      Saas nähdä joko viikonloppuna pääsen piikittelemään.

      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 4 kuukautta sitten Pulu.
      • #8340
        Pohtiva82
        Osallistuja

        Moi kaikki!

        Kirjoitin meidän hoitotaipaleesta syksyn/talven viestiketjussa enemmän nimimerkillä Mietteliäs82, sittemmin tällä nimimerkillä… Halusin vain tulla sanomaan, että olen ollut hiljaa, koska en ole uskaltanut käydä kertomassa plussatuloksesta. Ihan näihin päiviin pelotti, miten tässä käy. Mutta nyt raskausvko 13 alkanut, hyvät tulokset seulontaultrasta ja ehkäpä vähitellen alan uskoa ja nauttia tästä pitkään toivotusta raskaudesta!

        Vaihdan nyt tuonne plussanneiden ketjuun, koska ymmärrän täysin, että parempaakin vertaistukea tämän ketjun käyttäjille löytyy. Voin vain suositella ivf-hoitoja; piikitykset, turvotukset ja kaikki muu unohtuu kun saa toivotun tuloksen. Onnea ja voimia kaikille matkaan!! Joskus sieltä pahimman epätoivon keskeltä löytyy kaksi viivaa. <3

    • #8348
      Almuska
      Osallistuja

      Meillä oli siirto viime perjantaina. Itsellä ei ole kovin kovat odotukset lopputuloksesta, koska alkio ei ollut mitään huippuluokkaa, tosin on ne heikommatkin yksilöt kiinnittyneet. Tiistaina piti laittaa vielä gonapeptyl ja nyt sitten odotellaan ensi viikon perjantaita.
      Olo on ollut itsellä ihan hyvä, siirron jälkeen lepäilin pari päivää ja nyt normaalisti lenkkeilen koirien kanssa. Välillä tulee paineen tunnetta mahaan jos liian kovaa menee, mutta muuten ollut oireeton. Turvotusta on jonkun verran, mutta se johtuu osaksi lugeista.

      Minuakin lääkäri kehoitti lihottamaan ja se on kyllä näiden lääkkeiden myötä onnistunutkin. Aina olen ollut hoikka ja laihduin entisestään kun piti aloittaa gluteeniton ruokavalio. Herkkujen avulla olen koittanut lihottaa, mutta tuskin sekään kovin terveellistä on. Kiloja alkoi kertymään kun syksyllä tuli hormoonihoidot kuvioon ja kokeiltiin puoli vuotta ovulaation induktiota. Ja nyt tähän IVF:än oli määrät suuremmat niin tuntui, että hetkessä tuli kiloja lisää 🙂 Pari kesämekkoa jäänyt käyttämättä kun takapuoli ei enää mahdu niihin 🙂

    • #8349
      Pulu
      Osallistuja

      Ihana kuulla, että onnistumisiakin on, luovat taas uskoa tähän touhuun. Kiva kun Pohtiva-82 kävit kertomassa.

      Ja juu, sama siis täällä, että liikunnan olen ajanut minimiin (koirankanssa pakolliset) ja oliiviöljyä jokapaikkaan ja pitänyt huolta, että nälkä ei pääse yllättämään. Kyllä niitä kiloja siis on saanut ja perästä näkyy myös ?.

      Gonapeptyl… omassa hoidossa tätä ei olekaan ollut. Mikäköhän näitä eroja sitten aina tuo. Vai onko vain lääkärien mieltymyksiä?

    • #8350
      Almuska
      Osallistuja

      Pulu, lääkäri sanoi minulle, että ovat nyt alkaneet käyttämään tota Gonapeptyliä siirron jälkeen. Pistetään silloin kun alkio on n. 6 päivän ikäinen. Pitäisi jollain tapaa tukea kiinnittymistä, sen tarkemmin en ole siihen perehtynyt. Nämä varmaan riippuvat hoitolaitoksista, että miten menettelevät.

      • #8351
        Pulu
        Osallistuja

        Laitankin asian korvantaa ja kysyn olisiko käyttöä omassa hoidossani, kiitos kun mainitsit.

        • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 4 kuukautta sitten Pulu.
    • #8353
      Hanna
      Osallistuja

      Pulu mullakin käytettiin tota Gonapeptyliä tässä viimeisessä hoidossa. olin jo kävelemässä huoneesta ulos kun lääkäri sanoi, että odotas hän kirjoittaa vielä ton pistoksen niin otetaan kaikki apukeinot käyttöön. Lääkeselostuksessa kylläkin sanotaan keskenmenonriskistä mutta olettaisin sen olevan pitkäaikaisessa käytössä. Mulle ei sellasesta kerrottu mitään mutta tiedän joidenkin kieltäytyneen pistoksesta juuri tuon takia. Kannattaa kysyä lääkäriltä ja tehdä sitten oma päätös. Niin ja siis plussasin tästä hoidosta. Oliko Gonapeptylillä osuutta asiaan voi vaan arvailla 🙂 Niin ja Almuska meidänkään alkion laatu ei ollut kovin hyvä. Peukut pystyyn, että saadaan lisää porukkaa plussanneiden puolelle!

      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 4 kuukautta sitten Hanna.
    • #8360
      Pulu
      Osallistuja

      Kiitos Hanna, kun kerroit oman tuloksen ?. Alkioiden luokittelua pidän kans sellasena juttuna, jonka mukaan ei lopputulosta voi aavistaakaan. Eli Almuskan ei kannata vielä vaipua epätoivoon.

      Kyllähän tämä sellaista rulettia tuntuu olevan. Huono arpa-onni ollut aina, mutta yritettävä on. Luojan luomia joopajoo, puhdasta kemiaa vaan kaikki.

      Kyllä tuon gonapeptylin ruinaan myös omalle kohdalle ?. Päätin just, että tää kierros tuo tuloksen, ? grrr!!

    • #8365
      Almuska
      Osallistuja

      Kiitos Hanna ja Pulu, ehkä tässä vähän uskaltaa toivoa oikeanlaista lopputulosta, mutta pessimisti ei pety 🙂 Toki tiedän kyllä, että rohmahdus tulee olemaan suuri vaikka suuria odotuksia lopputuloksesta ei ole. Pe 14.8. olis testipäivä, mutta taidan tehdä testin vasta illalla, jotta selviän työpäivästä.

      Joillakin on tota Gonapeptyliä käytetty irrotuspiikkinä ja Pregnyliä sitten siirron jälkeen, eli näitä taidetaan käyttää vähän sen mukaan missä klinikalla asioi. Toivotaan, että meilläkin olisi tuosta piikistä apua kiinnittymiseen.

    • #8368
      Felia
      Osallistuja

      Hei taas kaikille! Olen kevään ja kesän lueskellut foorumia aktiivisesti, itsellä ei vaan ole ollut mitään uutta kerrottavaa, koska jouduttiin ihan muista syistä pitämään tässä pidempi tauko hoidoista. Nyt onneksi päästiin siihen pisteeseen, että ensi viikolla eka PAS! Kohta pääsee taas piinailemaan…

    • #8377
      Haave-80
      Osallistuja

      Oi onnea Pohtiva82! ihan mahtavaa kuulla taas hyviä uutisia, luo uskoa omaankin onnistumiseen.

      Pulu: Minkä takia sulla eka hoito keskeytettiin?

      Täällä sumuttelut aloteltu (Suprecur), nyt ootellaan sitte menkkoja saapuvaksi, jonka jälkeen nolla-ultra puolen kuun paikkeilla. Toivotaan nyt tällä kertaa parempaa vastetta ja että päästäis nyt edes punktioon saakka.

      Mitäs kaikkia kikkakolmosia ootte käyttäny munisten kasvuun/ kiinnittymiseen?
      Vyöhyketerapiaa oon miettiny, tuntuu että koko kroppa ihan stressitilassa..
      Muita hyviä vinkkejä? 🙂

    • #8378
      Pulu
      Osallistuja

      Ensimmäiset piikit pääsin tänään laittamaan, huomenna ultra… tulispa hyvä sato nyt kerrankin. Rutiinilla meni piikit eikä sen kummempia tuntemuksia vaikka viimepiikittelystä vierähtänyt 4 kk (1 pas siis välissä).

      Haave-80: ihan alussa lähdettiin elonva- piikillä liikkeelle ja siitä muutaman päivän päästä puregon ja sitten orgalutran perään. Ultrassa olikin vaan 4 munista eli lääkäri suositteli, että seur kierrolla tujummat aineet käyttöön ja unohdettiin punktiot siltä kierrolta. Hiipunut toiminta siis jo 🙁

      Ensimmäisessä puntiossa lääkäri mainitsi, että osa munasoluista oli ylikypsiä. Hedelmöittymisen todennäköisyys ei siis mitenkään paras ?. Jännä nyt sitten nähdä, että mitä tällä kierroksella tehdään toisin. Yksi saatiin siitä ensimmäisestä erästä vain pakkaseen. Nyt toki odotukset korkeammalla, että saataisiin enemmän.

      Tuoresiirrosta en odota plussaa omalla kohdalla eli passissa kaikki omat odotukset. Hoikalla piikittelyjen ansiosta todella korkeat hormonipitoisuudet vyötärön alueella eivät ole parhaat olosuhteet alkiolle. Passissa taas hoikalla lääkärin mukaan parempi tilanne (kun ei sitä piikittelyä takana). Toivottavasti nyt saataisiin useampi alkio pakastettavaksi niin todennäköisyydet kasvaisivat. Huomenna jo ultrassa vihiä millainen lähtötilanne tälläkertaa.

      Palaillaan taas…

      Mitään kikkakolmosia ei oikeastaan ole… d vitamiinia popsin ympäri vuoden aina. Vakio lisäksi olen ottanut sen femibionin. Kiloa-paria tässä sinnittelen pysymään kropassa ylimääräisenä. Vyöhyketerapiasta voisi ehkä olla apua, mutta en lähtisi siihen hoidon aikana, ettei sekoita mitään. Olisi voinut olla hyvää valmistautumista jo ennen lääkehoitoihin ryhtymistä (tiedä sitä sitten).

      • #8380
        katras
        Osallistuja

        Heipparallaa te urheat naiset!

        Vyöhyketerapiasta täällä kyseli useampi teistä. Minun äiti on vyöhyketerapeutti ja häm tekee classista vyöhykettä, eli siinä hierotaan vain jalat nilkoista alaspäin ja hierominen tapahtuu sormin, ei puikoilla. Tämä onkin vyöhyketerapian tehokkain muoto. Moderni vyöhyketerapia rentouttaa myös, mutta siinä hierotaan sekä jaloista, että muualtakin kehosta, mutta jalkojen alueen pisteet antavat tehokkaimman avun, koska jalkapohjista löytyy koko ihmiskeho pienoiskoossa ja sen heijastepisteet. Kun nämä hierotaan, on koko kehon toimintaa tehostettu. Vyöhyketerapian teho perustuu siihen, että se laittaa kehoa toimimaan oikein ja tehostetusti, eli mitä todennäköisemmin on tehokas apu myös väsähtäneisiin munasarjoihin, mutta piikitysten aikana en itse käynyt vyöhykkeessä eikä myöskään äitini sitä suositellut ja juurikin sen vuoksi, ettei vaan mene sekoittamaan hormoneilla tehtyä vaikutusta, kun terapia pyrkii korjaamaan ja normalisoimaan kehon toimittaa. Myöskään siirron jälkeen ei kannata mennä, eikä varsinkaan raskaana, koska raskaus ei ole kehon normaali tila ja vyöhyke voi aiheuttaa keskenmenon normalisoidessaan tilannetta.

        Suosittelen lämpimästi kokeilemaan! Auttaa hyvin moneen vaivaan!

      • #8381
        katras
        Osallistuja

        Heipparallaa te urheat naiset!

        Vyöhyketerapiasta täällä kyseli useampi teistä. Minun äiti on vyöhyketerapeutti ja häm tekee classista vyöhykettä, eli siinä hierotaan vain jalat nilkoista alaspäin ja hierominen tapahtuu sormin, ei puikoilla. Tämä onkin vyöhyketerapian tehokkain muoto. Moderni vyöhyketerapia rentouttaa myös, mutta siinä hierotaan sekä jaloista, että muualtakin kehosta, mutta jalkojen alueen pisteet antavat tehokkaimman avun, koska jalkapohjista löytyy koko ihmiskeho pienoiskoossa ja sen heijastepisteet. Kun nämä hierotaan, on koko kehon toimintaa tehostettu. Vyöhyketerapian teho perustuu siihen, että se laittaa kehoa toimimaan oikein ja pyrkii korjaamaan sitä kautta mahdolliset vajaatoiminnat elimissä. eli mitä todennäköisemmin on tehokas apu myös väsähtäneisiin munasarjoihin, mutta piikitysten aikana en itse käynyt vyöhykkeessä eikä myöskään äitini sitä suositellut ja juurikin sen vuoksi, ettei vaan mene sekoittamaan hormoneilla tehtyä vaikutusta, kun terapia pyrkii korjaamaan ja normalisoimaan kehon toimittaa. Myöskään siirron jälkeen ei kannata mennä, eikä varsinkaan raskaana, koska raskaus ei ole kehon normaali tila ja vyöhyke voi aiheuttaa keskenmenon normalisoidessaan tilannetta.

        Suosittelen lämpimästi kokeilemaan! Auttaa hyvin moneen vaivaan!
        Tuli sitte näköjään tuplana tää kirjoitus, sorry 🙂

        • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 3 kuukautta sitten katras.
    • #8384
      Hanna
      Osallistuja

      Mä kävin myös vyöhyketerapiassa ennen hoitoja. Tosiaan hoitojen aikana sitä ei pidä tehdä juurikin tuon katraksen mainitseman asian takia. Oli kyllä ihanan rentouttavaa. Mulla se kävi jalat läpi käsin mutta esim. korvia se koukki sellasen tikun kanssa ja vilunväreet meni ihan koko kropassa. Minäkin voin suositella. Söin myös sellaisia vitamiini- ja aminohappovalmisteita mitä suositteli mulle. Sitten tein sellaisia hengitys/rentoutusharjoituksia sen ohjeilla. Kaikki poppakonstit vaan käyttöön 🙂

    • #8397
      Pulu
      Osallistuja

      Eilinen lääkärikäynti jotenkin taas masensi. Ei tietysti lääkärin kuulukaan tsempata ja herättä luottoa hoitoihin… vaan olla asialinjalla ja antaa asiakkaan itse tehdä päätökset. Jotekin vain jäi sellainen olo, ettei tästä kyllä tuu lasta eika paskaa (anteeksi kielenkäyttö).

      Eilen illalla myös piikityskin tuntui kauhealta. Puregon menee aina sujuvasti, mutta menopuria sain survoa nahkaan oikein kunnolla. Ja sattui 🙁 auuu! Pistoskohta tänäänkin vähän hellä. Niskat jumissa, päätä särkee ja olo kuin maansa myyneellä.

      Lääkärinkanssa keskustelin myös muista poppakonsteista. Lääkärini sanoi, että kun aivot säätelevät hormoonitoimintaa niin kaikki mikä edesauttaa rentoutumista ja stressinpoistoa niin on sallittua. 100 vuotiaas voidaan saada lääkkeillä raskaaksi (ei toki omilla eväillä) eli kohtu kuulemma elää näin ollen omaa elämäänsä eikä liity hormonitoimintaan (kuten munasarjat). Kun alkio siirretään kohtuun niin sen jälkeen ei oikein tiedetä mitä siellä tapahtuu… eli näitä tutkimuksia tietysti kovin vaikea saada. Ja sitten se, että hoidoissa lääkkeillä tehdään se mitä ei kroppa luonnollisesti tee saadaan sitten tuloksia aikaan (tai ei) sai jotenkin ajattelemaan niin, että turhaan tässä vouhottaa enää muita vaihtoehtoja kun jo hormoonipistoksilla mennään. Plaah…

      No oli apua tai ei niin menenpä kuitenkin intialaiseen päähierontaan… jotain stressin lievitystä kuitenkin tässä kaipaan, ihan noin muutenkin. Mangnesiumia hilpasen myps kaupasta ostamaan… myös hyvä ravintolisä lihaksistolle ym.kireyttä hellittämään. Olo on kuin viulunkielellä, tee tässä tilassa sitten vauvaa. Kele…!

    • #8398
      Haave-80
      Osallistuja

      Pulu Hauskaa tuo sinun ”ei tule lasta eikä paskaa”. Vähän samanlaiset fiilikset täällä.. 🙂
      Vaikka tuntuu ettei vielä olla edes päästy ”kunnolla” yrittään niin silti tuntuu jotenkin toivottomalta. Kun päästäis edes sinne kalkkiviivoille. Pelko persiissä, että taas joudun pettymään ja hoito keskeytetään.

      Miehenkin kanssa kamalat riidat melkein joka päivä kun olo kireä ku viulunkieli. Tuntuu, että tiuskin ja valitan pienistäkin asioista ja ottaa kaikki asiat aivoon. Ja eipä tämä miehellekään varmasti helppoa ole, vaikka kokeekin asiat niin eri lailla. Tuntuu vaan välistä, että onko tämä kaikki sen arvoista! Oma elämä ja ajatukset pyörii vain koko ajan yhden asian ympärillä, tuntuu ettei pysty eikä kykene mihinkään muuhun.

      Ehkä pieni breikki kaikesta vois tosiaan tehdä hyvää. Ja tosiaan jotain ressilomaa/rentoutusta tässä ois tarve saada, sen verran ressitilassa on kyllä koko kroppa. Joten eipä se oo toisaalta ihmekään ettei tässä mikään onnistu 🙁
      Mutta sitäpä fiilistä ei niin helpolla saakaan käännettyä positiiviseksi. Mulla tämän lapsentekoressin lisäksi ressi töiden ja opiskelujenkin kanssa.
      Ehkäpä varaan ajan hierojalle. Tuo vyöhyketerapia kannattanee siis unohtaa, ainakin nyt hoitojen ajaksi. Katotaan sitten missä mennään tämän yrityksen jälkeen.

      Tsemppiä kovasti kaikille!!

    • #8417
      moncheri
      Osallistuja

      Hei kaikille, uusi ilmoittautuu.

      Taustalla raskaustoive 4/2014 alkaen, tutkimuksia tehtiin jo tänä aikana ja ne loppuunvietiin 4/2015. Kaikki muuten ok, mutta minulla tavallaan yllättäin ja tavallaan ei-yllättäin AMH matala ja FSH hieman koholla -> ”sukurasite”. Alettiin hoitamaan samantein, kaksi ovul.ind. hoitoa+IUI:t kesällä (nämä jotta nähdään kuinka ovariot stimuloituu lääkkeillä+klinikan IVF-hoitoja koskevan kesätauon vuoksi) ja nyt 1.IVF menossa.

      Tragikoomisen tilanteesta tekee se, että olen itse IVF-hoitaja ja minua hoidetaan omalla klinikallani, siksi kaikki on edennytkin niin näppärästi ja nopeasti, onneksi. Tukea saa enemmän kuin laki sallii, koska työkaverit tietävät ja kulkevat tätä polkua meidän rinnalla, mutta nyt alkoi tuntumaan että tekisi hyvää puhua muidenkin kanssa.

      Tällä hetkellä tilanne on se, että Synarela menossa ja menkat alkamassa. Pistokset alkaa sitten varmaankin ensi pe, tilanne tsekataan ultrassa vielä alkuviikosta. Punktio tulee näillä näkymin viikolle 36. Sekavin miettein mennään, tuntuu oudolta käydä läpi hoitopolkua jota olen jo melkein 10 vuoden ajan ohjannut muille. Ja sitten toki tuo kaikista graavein lähtökohta, että solutason ongelmasta kyse. Noh, mutta näillä mennään kun ei muutakaan voi.

      Sen verran ollaan mietitty, että jos ei omilla soluilla saada mitään aikaiseksi niin donoria kokeillaan kertaalleen, mutta sitten mietitään että lähdetäänkö adoptioon vai ollaanko ihan kaksin, sijaisvanhemmuus ei ole meidän juttu. Tämän suhteen aika rauhallinen olo (tällä hetkellä, sehän vaihtelee).

      Tällä hetkellä jännitän siis sitä onko Synarela tehonnut. 🙂 Tsemppiä kaikille hoitoa odottaville, hoidossa oleville ja piinailijoille. 🙂

    • #8418
      Almuska
      Osallistuja

      Itse valmistauduin hoitoihin käymällä vyöhyketerapiassa, ainakin sen rentoutti ja saatiin jotain lukkoja ja tukoksia kropasta auki. Juhannuksesta meni korkki kiinni ja koitettiin elää mahdollisimman terveellisesti. En nyt muutenkaan ole paljoa alkoholia nauttinut, mutta nyt en ottanut edes yhtä saunasiideriä. Vitamiinit, omega ym. ovat jo jonkin aikaa kulkeneet mukana ruokavaliossa.

      Mutta toistaiseksi näistä ei ollut hyötyä 🙁 kotitesti näytti niin selkeää negaa kuin vaan voi. Veritestin tulos tulee maanantaina, mutta luulen ettei se tilannetta muuta, menkatkin ilmoittelee tulostaan vaikka viikonlopun yli täytyy vielä lugeja jatkaa. Eiköhän maanantaina, samalla kun soittaa tuloksen, niin varata aika uudelle kierrokselle.

      Syksylle tiedossa ainakin kolmet vauvakutsut, mut jotenkin tuntuu et ne ei nyt oo mun juttu yhtään. Yleensä olen niissä ollut mukana, mut nyt jo pelkkä ajatus ahdistaa niin paljon et ihan pahaa tekee.

      Täällä kanssa riidelty miehen kanssa lähes joka asiasta 🙁 eilen se lähti ovet paukkuen viikonlopuksi mökille, ehkä hyvä näin niin saadaan molemmat rauhottua rauhassa. Mies ei vaan jaksa ymmärtää, että tämä on naisille aika paljon rankempaa kun itsellä ainakin noi lääkkeet käy aika pahasti korvien väliin.

    • #8419
      Haave-80
      Osallistuja

      Tervetuloa Moncheri!
      Täällä kans punktio tulossa mahdollisesti viikolla 36, jos sinne asti päästään.

      Täällä sumuteltu jo kohta 11pv, mutta menkkoja ei vieläkään oo näkynyt.. Mikäköhän tuossa on yleensä aikataulu, kuinka nopeasti menkat pitäisi tulla? Jännittää tietysti myös nolla-ultra ja että voidaanko aloitella piikit. Kävin jo eilen hakemassa reseptit, mukavaa kun tarvii maksella yli 400e piikistä vain 1,50 😀

      • #8420
        moncheri
        Osallistuja

        Hei Haave-80, kivaa kun joku menee samassa tahdissa. 🙂 Milloin sulla 0-ultra? Mulla Synarela menossa nyt 8.päivää ja tänään tuntuu olevan vuoto alkamassa, viimeistään huomenna eli aivan kuten olisin odotellut ilman Synarelaakin. Voi mennä pitkäänkin ennen kuin vuoto tulee, sinällään ihan ”hyvä” jos on vähän myöhässä koska silloin Synarela on lähes aina toiminut. Toisillahan ei menkat ala ollenkaan 0-ultraan mennessä, silloin me ohjataan ainakin raskaustesti ja jos se nega niin jatketaan sumuja viikko ja sit uusi yritys. Lähes kaikilla, joilla on oma kierto olemassa, tulee vuoto sitten viikolla siirrettyyn 0-ultraan mennessä. Kaikki vaan siirtyy silloin viikolla eteenpäin, ei sen kummoisempaa. 🙂 Itse aloitin Synarelan lyhyen kierron vuoksi jo pd16 ja nyt pd23-24 alkaa menkat, katsotaan kuinka Synarela on ehtinyt purra, olin toivonut että olisi hieman pidentänyt kiertoa…

    • #8421
      Almuska
      Osallistuja

      Osaisiko joku selittää mihin tuo Synarelan käyttö perustuu IVF-hoidoissa? Tuoteselostetta tavasin, mutta en tullut yhtään viisaammaksi. Mietin vain, että mitä voisi tehdä toisin tai mitä kannattaisi kokeilla seuraavalla kierroksella. Toki lääkärin kanssa käydään kaikki läpi, mutta voisi sitten itse ehdotella jotain tai ainakin kysyä mahdollisuutta käyttöön jos ei lääkäri automaattisesti tuo esille.

    • #8423
      moncheri
      Osallistuja

      Synarelaa käytetään agonisti-kaavan hoidoissa eli ”pitkän kaavan” hoidossa, ja se perustuu siihen että lääkkeillä haetaan 0-tilanne jonka jälkeen follikkeleita lähdetään kasvattamaan isompaa määrää FSH-hormonilla. Eli omaa follikkelikehitystä ei saa olla silloin, ja Synarela estää siis sen. Antagonisti-kaavan hoidossa eli ”lyhyen kaavan” hoidossa pistokset aloitetaan heti 2.-3. vuotopäivänä eli follikkeleita aletaankin kypsyttämään ”luonnon tahdissa”, eli luonnon 0-tilanteesta. Eli voi ajatella että se on niin kuin luonnollisempi tapa tehdä IVF-hoitoa. Mun kokemuksen mukaan parempia tuloksia saadaan kuitenkin agonistilla (etenkin silloin kun ei ole selkeää syytä tehdä nimenomaan antagonisti-hoitoa kuten esimerkiksi korkea hyperstimulaatio-riski), toki riippuu yksilöllisistä tekijöistä paljon.

      Almuska, sun hoitohan ainakin mun silmään meni ihan hyvin siihen saakka kunnes hedelmöittyneet solut eivät jakaantuneetkaan normaalisti. Jos 10 solusta (oliko kaikki kypsiä??) hedelmöittyi 6 niin se on tilastollisesti ihan ok tulos. Siinä on varmaan ainakin osa teidän ongelman ydintä, koska jos maljalla jakautumisessa on häikkää niin on sitä todennäköisimmin luonnollisestikin. Se on ongelma, jolle on vaikeaa tehdä mitään, mutta todennäköisesti teidän lääkäri miettii käytettäviä lääkkeitä ja hoitokaavaa huolella uutta yritystä varten. Kuitenkin edes yksi hyvä alkio on jo iso mahdollisuus. 🙂 Voimia ja tsemppiä seuraavaan kierrokseen. <3

      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 3 kuukautta sitten moncheri.
    • #8441
      Almuska
      Osallistuja

      Kiitos moncheri selvennyksestä 🙂
      Kaikki 10 eivät olleet meillä kypsiä, joten toivotaan että ensi kerralla meillä ajoitus osuisi niin että kypsiä olisi enemmän. Itse olen kokoajan epäillyt, että meillä ongelma on niissä mun munasoluissa. En tiedä voiko niitä mitenkään sen tarkemmin tutkia vai todetaanko se vaan sitten jossain vaiheessa, että niistä ei ole enää mihinkään.
      Täytyy lääkärille sanoa, että nyt kaikki oljenkorret käyttöön, että tulisi parempi tulos, tai saataisiin edes jotain pakkaseen.

    • #8457
      Pulu
      Osallistuja

      Synarela mulla oli myös viime hoitokierroksella, mutta nyt taas ei. En ymmärrä yhtään kyllä mikä järki missäkin. Kai ne lääkärit tietää.

      Orgalutran ensimmäinen pistospäivä oli perjantaina niin lauantaina sitten huomasin, että tää ei ollutkaan muistanut ottaa. Jee, hianoo… kiva sössiä ihan itse. Helpottaa hitosti tätä muutenkin nyt vaivannutta kireyttä. Soitin lääkärille ja sanoi vain, että aloitan sen nyt sitten päivää myöhemmin… eli ei huolta. Ok. Ei huolta. Hmmm… ei tunnu siltä, mutta toivotaan parasta. Maantaina kurkataan nyt sitten, että miten pistokset tehonneet ja loppuviikolla aletaan huhuilemaan punktioaikaa. Jotenkin toivoisin perjantaita, mutta katsotaan kui käy. Viikonloppu vaan taas pitkittää ja huolena tietenkin taas ne viimekerrasta saadut ylikypsät.

      Mitä tohon omaan mieheen tulee niin empatiaa ei kyllä heru. Olispa se mökki minne voisin hätistää pois silmistä… narisee vaan joka asiasta ja ärsyttää todella. Punktiopäivä kun tidetään vasta loppumetreillä niin siitä se riemu syntyy, kun herraa häiritään varoittamatta.

      Todella kiireinen työviikko edessä… apuva, selvittävä on. Yhdelle päivälle varasin kasvohoidon niin saa edes pienen hetken itselleni.

    • #8464
      Ruusunen
      Osallistuja

      Murr…voihan persiisiin ammuttu karhu…ikinä en ole ollut näin kiukkuinen, itkuinen, äksyinen, masentunut, alakuloinen, epätoivoinen…ja vasta viides päivä keltarauhastukea loppukiertoon menossa. Onko ihan normaalia? Toinen icsi-hoito tarkoitus aloitella, kunhan menkat alkaa, punktio pitäisi olla vk 36. Taidan minäkin varata jonkun hemmotteluhoidon, jos rentouttaisi tätä viulunkieltä (normisti olen ihan rento olento, jos joku tavallinen ihminen sattuu tätä lukemaan ja ihmettelemään mitä hermokimppuja tällä palstalla esiintyy ;)). Täällä ei työviikko alkanut ihan niinkuin suunnittelin, pillitin heti aamusta eikä siitä vaan meinannut saada loppua. Pyyhin kyyneleitä poskilta matkalla kun suuntasin palaveriin ja toivoin vaan että kyyneleet loppuisivat…sujuvasti pahoittelut ja pieni valhe että flunssaa taitaa pukata…Tsemppiä kaikille samoissa fiiliksissä painijoille <3 tiedättehän, ärsyttävintä on jos joku kommentoi että tee vaan jotain piristävää ja ajattele positiivisesti…

    • #8480
      Pulu
      Osallistuja

      Ultrakkäynnissä tänään valitin lääkärille, että ”vituttaa ihan kympillä ” katseli sitten hoitokaaviota ja totesi, että menopur kyllä pitäisi vaikuttaa päinvastoin. Mulla siis kaikki johtuu korvienvälistä, ei lääkkeistä. Hah.

      Ruusunen ja muut kellä käyrä korkealla, tiedän niin tunteen. Itkuraivarit mm eilen. Huoh! Kai se epäonnistumisen pelko siellä pohjimmaisena vaivaa. Kyllähän näissä hoidoissa toiveet on niiin korkealla ”tänäpäivänä lääketiede on niin kehittynyt jne jne”, mutta, kun se ei vaan riitä.

      Kiva kun tänne voi purkaa ja huomaa että samassa veneessä ollaan.

      Orgalutran hässäkkä (jossa otin ensimmäisen pistoksen päivää liian myöhään) ei ollut tehnyt hallaa. Yksikään munis ei ollut vielä liian iso, eli jarrupiiki ajoittui ihan hyvin. Kuulemma orgalutran määrätään aina jo hyvissä ajoin. Suuri helpotus.

      Myös määrällisesti näytti paremmalta kuin edellinen ivf eli kroppa kuulemma yleensä alkaa heräilemään hoitojen aikana. Hyvillä mielin sen suhteen. Ensiviikolla arviolta ti tai ke olisi arvioitu punktio. Saman ohjeen mukaan jatkan piikittelyä. Vielä ei mustelmia ? jee. Ilon aihe sekin ?

      Lasi viiniä rentouttaisi. En ole lipittelijä ja käytän toooosi harvoin. Kysyin lääkäriltä aiheesta kun jostakin lueskelin että lisää verenkiertoa. Lääkäri tuumasi, että lisää pintaverenkiertoa, mutta muut ajatukset voi unohtaa, rentouttava vaikutus ainut hyöty. Mutta.. jotenkin en tohdi kyllä ottaa.

      Veden juontia olen lisännyt ja venyttelen ja hieron ja vehnätyynyä pitelen harteilla… pikkusen tuntuisi auttavan.

      Voimia ja kärsivällisyyttä siskot! Ollaan vahvoja!

      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 3 kuukautta sitten Pulu.
      • #8485
        katras
        Osallistuja

        Heippa!

        En kuulu nyt mihinkään ketjuun, mutta on pakko kommentoida tuota Pulun ja Ruususen ihmettelyä, ku kaikki ottaa rankasti päähän.
        Minusta tuli suorastaan hullu aina passin jälkeen (tehtiin luonnolliseen kiertoon) eli tukilääkkeenä LUGESTERON. Kaiketi samaa tavaraa ku Lutinus, mutta eri paketissa. Sitä riivattua keltarauhashormonia kuitenki. Luulin minäkin useamman siirron ajan, että olin vain hermona ja ressasin sitä siirrettyä alkiota ja ylipäänsä koko tilannetta, kunnes aloin ihmettelemään, että vaikka testitulos oli nega ja kun sen ensimmäisen pettymyksen käsitteli, niin jostain syystä luget lopetettua olo oli täysin normaali ja rauhallinen. Tätä jatku muutama siirto, kunnes tajusin, että luge sen hulluus, raivo, itku kompinaation aiheuttaa. Pelkäsin lopulta koko siirtoon menemistä ja yritin mieheltä anoa ymmärrystä ettei provosoituisi mun käytöksestä, vaan olisi tukemassa, no ilmiriitahan se oli päällä parin päivän päästä. Päässä alko kiristämään tasan 3h päästä eka palleron tunkemisesta hanuriin. Se tunne oli niin ahdistava, että vieläkin tahtoo tulla itku pelkästä sen ajattelemisesta. Sitte ku oikeasti olin ihan loppu ja tajusin syy-yhteyden siihen olotilaan ja hormooniin, niin en suostunu enää sitä käyttämään. Viidenteen passiin sain tukilääkkeeksi pregnyliä ja kiinnitymiseen gonapeptyliä. Raskaus alkoi ja olo oli niin levollisen huojentunut koko piinailupäivien ajan. Eli, yleensä sieltä löytyy kyllä vaihtoehtoinen läääke kokeiltavaksi.
        Eli rakkaudella neuvon teitä heittämään ne hormoonit hukkaan, mitkä vaikuttaa vahvasti mieleen. Lääkärit sanokoon mitä haluaa, mutta kyllähän ne vaikuttaa pääkoppaan, se on ihan varma. Vaikuttaahan kaikki kehon omatkin hormonit, niin miksei vielä enemmän purkista napsitut. Oon itte kyllä niin vakuuttunut siitä, että jos mieli on ihan rikki, ei keho ota vastaan uutta elämää.
        Meillä on nyt kallis aarre täällä tuhisemassa ja mieli kääntynyt jo uuteen kierrokseen, kunhan keho palautuu. Nyt tiedän kyllä, millä hormonikoktaililla lähen seuraavaan passiin.
        Eihän sitä koskaan kukaan pysty varmaksi sanomaan, että oliko mulla epäsopiva lääke, vaan miksi ei aikaisemmat siirrot onnistunu, kun kuitenkin monta hyvää alkiota siirrettiin ilman toivottua tulosta. Yritystä oli ja tuoresiirto meni kesken aika alussa ja pari siirtoa jäi kemiallisiksi, mutta tää viimeinen kehittyi ihanaksi tytöksi.

        Onnea teille matkaan rakkaat ystävät. Tehkää valintoja myös omaa itseänne ajatellen. Tää on tosi paljon kiinni myös psyykkeestä tää juttu!

        • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 3 kuukautta sitten katras.
        • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 3 kuukautta sitten katras.
    • #8493
      Almuska
      Osallistuja

      Kiitos katras kun kerroit kokemuksesi. Itselläni myös nuo luget oli ekalla kierroksella ja oli kyllä tekemistä että sai itsensä hillittyä, aina se ei onnistunut ja kotona tuli otettua yhteen. Mies ei ymmärrä et jotkut lääkkeet voi muka vaikuttaa noin pahasti. Muutenkin olo oli kokoajan masentunut ja väsynyt, ei jaksanut töiden jälkeen tehä muutakuin lenkittää koirat pikasee ja maata sohvalla.

      Meillä ensi viikon maanantaina uusi suunnitteluaika uudelle kierrokselle. Jotenkin tuntuu et parempi tehä heti tähän perään kuin jäädä murehtimaan. Eilen sain veritestin tuloksen, se oli 2,8 eli ei ollut edes yritystä kiinnittyä. Kotitestin tein pe aamuna ja iltapäivällä alkoi sitten menkatkin, ettei tarvinut lugeja jatkaa sen pidämmälle.

      Tsemppiä kaikille samassa veneessä oleville 🙂 Yritetään nauttia vielä kesästä ja lämmöstä vaikka se vaikeaa välillä olisikin <3

    • #8495
      yksin–
      Osallistuja

      Heippa kaikille.
      On ollut osaltani vähän hiljaista, vaikka muiden kirjoituksia olenkin käynyt lukemassa. Haave ja Almuska, miten selviätte noista riidoista miehen kanssa? Täällä riidelty vähintäänkin viikon välein, aina samasta syystä. Olen tullut siihen tulokseen että tässä lapsettomuudessa ajatellaan naista ja naista. Miestä ei juuri koskaan. Ihan yhtä vaikeaa se on miehellekkin, oli vika kummassa tahansa. Mies varmasti ymmärtää miltä meistä naisista tuntuu lääkkeineen ja menkkoineen, mutta ymmärretäänkö me miehiä? Luulen etten minä ainakaan ole tarpeeksi ymmärtänyt. Ei ole yhtään sen helpompi asia ainakaan minun miehelle vaikka vika onkin minussa. Ihan yhteinen asia tämä on. Ja minulta on kestänyt liian kauan ymmärtää se. Niin monesti ollaan oltu eron partaalla kun ei tiedä miten jatkaa. Kun tuntuu ettei kumpikaan ymmärrä toista. Suoraan sanottuna yhtä H*******ä tämä elämä. Ainakin suurimmalta osin. Välillä löytyy niitä parempiakin päiviä tietysti, mutta joku aina ja tietysti minun suvun puolelta tulee laukomaan jotain paskamaisia kommenttejaan enkä osaa sanoa koskaan mitään vastaan. ja taas riidellään. Edelleen ollaan jonossa tuohon ivf.ään. Syyskuussa ultrat ja pistosopetukset. Jännittää. Ja pelottaa josko me ei kuitenkaan sinne asti jakseta edes toivoa. Jos ei jaksetakkaan hoitoja jatkaa. Noh, nyt olisi töihin mentävä. ainakin aurinko paistaa, joka edes vähän mieltä lämmittää, toivoa sopii että tulisi lämmin syksy.

    • #8502
      Haave-80
      Osallistuja

      Kiva, että täällä kirjottelu taas piristynyt kesän ”hiljaisemman” elon jälkeen.. 🙂 Voitais varmaan jossain vaiheessa aloittaa syksylle oma ketju.. tämän lukeminen tuottaa jo työtä kännykällä/tabletilla.. 🙂

      yksin-: Kyselit riidoista ja siitä, miten ollaan niistä selvitty. Meilläkin on hyviä ja sitten vähän huonompia päiviä/hetkiä. Joskus riidat tulee ihan pienestä ja turhasta asiasta ja saatetaan loppujen lopuksi raivota naama punasena ja paiskoa ovet niin kauan että yleensä mä räjähdän hillittömään itkuun. Kaikki paska olo kasautuu ja sitten se purkautuu aika usein just riitelemällä. Me ei olla kerrottu yleensäkään näistä hoidoista kuin muutamalle, joten koen etten pysty/osaa näitä mun oloja ees kellekään muulle purkaa kuin miehelle. Oot täysin oikeassa siinä, että näissä hoidoissa mietitään usein vain naista. En itekään oo jotenkin ees osannu ajatella, että miltä tämä kaikki miehestä tuntuu. Meillähän syy on selittämätön (kuten usealla muulla) ja jotenkin sitä ite ensin etsi syytä miehestä. En tiedä miksi, mutta sitä vaan halus löyttää jonkun syyllisen, jota vois sormella osoittaa. Riideltiin sitten kaikki mahdolliset aiheeseen liittyvät, alkoholin/nuuskan/lisäravinteiden ym. käytöstä aina kiristäviin kalsareihin saakka.
      No, nyt sitten kun oon hiljalleen tajunnu, että ehkä syy onkin minussa. Vanha akka, jolla värkit ei vaan toimi. Joten oonkin usein riidan päätteeksi sanonu miehelle, että parempi ois silläki vaan lähteä ja ettiä itelleen nuorempi ja parempi akka. Jostain kumman syystä ollaan kuitenki edelleen tässä ja hullua kyllä, mies taitaa edelleen rakastaa mua kaikkine vikoineni. Vaikka tiedän, että minussa on kyllä varmasti paljon kestämistä 🙂 Hyvä syyttää hormooneja (tai niiden puuttumista).

      Muuten täällä odotellaan nolla-ultraa. Sumuttelut kestänyt nyt viikon, huomenna tiedetään sitten päästäänkö alottaan pistokset.. En jotenki ees osaa/uskalla suunnitella yhtään mitään, aivot ei toimi, en kykene mihinkään kun tämä asia vaan koko ajan pyörii mielessä. Hassua on se, että nyt en oo saanut mitään vaihdevuosioireita (kuumia aaltoja tms.), joita ekassa hoidossa oli lähes koko ajan.. Ja sitten vielä menkatkin oli toooodella niukat, joten sekin jännittää, että onko sieltä nyt kaikki tavara ees lähteny liikkeelle…

      Onneks sentään paistaa aurinko! Kun jaksais vielä työpäivän jälkeen tehdä jotain.. 🙂

    • #8503
      ladybird
      Osallistuja

      Hei vertaistukeni,
      ihan ensimmäistä kertaa kirjoitan yleensäkään millekään keskustelupalstalle, joten katsotaan miten onnistuu 🙂
      Nyt vain tarvitaan tukea (ja tietoa, jos jollain on yleisiä vinkkejä), että selviän tästä syksystä. Eli syy lapsettomuuteen on selittämätön ovulaatiottomuus. Syksyyn kuuluu nyt sellaista, että ensimmäistä ivf hoitoa olen jo aloittanut primokuurilla ja tänään alkaa gonal-f piikitys. Aiemmin olleet iui kokeilut menivät päin persettä (eli yhdessä päästiin jopa loppuun asti, raskaus ei tosin alkanut) joten odotukset eivät ole ivf:n aloituksen suhteen korkealla. Elämäntilanteeni on muutenkin tällä hetkellä melko huono ja välillä tuntuu ettei iloa löydy mistään. Käyn onneksi ammattilaisen kanssa keskustelemasta tästä ja muista aiheista, joten ehkä kaikki on pian helpompaa. Ei vain jaksaisi koko ajan selviytyä…
      Noh, tulipahan avauduttua ja synkisteltyä! Ensi viikolla eka ultra. Kannustakaa meikäläistä vähän, että ultran odotus sujuisi positiivisemmalla mielellä 😀

    • #8508
      Felia
      Osallistuja

      Katras, hyvin kirjoitettu! Mielestäni ei ole mikään ihme, jos hoitojen aikaan olo on kireä ja ahdistunut jo valmiiksi (ei tässä minkään helppojen aiheiden ympärillä pyöritä), mutta helpostihan hormonit vaikuttaa vielä paljon lisää. Lääkärit helposti määrää ”hyväksi havaittuja” lääkkeitä sen kummemmin kyselemättä, joten kannattanee ottaa itse puheeksi, jos tuntuu, että joku lääke ei itselle sovi. Mähän oon joku luonnonoikku, kun oon hormonilääkityksen aikaan ollut paljon rauhallisempi kuin yleensä 😀 Nyt menossa olevien piinapäivien (ja Lugesteronin) aikana ainoa huomaamani ero mielialoissa on se, että liikutun vielä tavallistakin helpommin. Itku tulee mutta ei yleensä surullisessa mielessä vaan ennemmin toisin päin.

      Lämpimästi tervetuloa mukaan, ladybird. Täällä on paljon ihania ja vahvoja naisia, tukea aina löytyy. Tsemppiä, koetetaan kaikki jaksaa tätä raskasta polkua! <3

    • #8512
      Almuska
      Osallistuja

      Kyllä meillä aina jotenkin riidoista selvitään, suurin osa on pikkuasioista johtuvia. Olen miehelle yrittänyt puhua ja kysellä, että miten hän tämän tilanteen kokee, mutta ei oikein osannut sanoa mitään muutakuin katsellaan rauhassa mitä tulee, turhaa on heti tehdä negatiivisiä johtopäätöksiä hoidon onnistumisesta ym. Mieheni on siis sellainen joka ei stressaa, ei murehdi, ei kanna huolta huomisesta eli ihan mun vastakohta.
      Meillä mies on minua kolmisen vuotta nuorempi ja osaltaan hänen takiaan meillä venyi tämä lapsen hankinta, kun hän ei ollut vielä silloin valmis kun aloin asiasta ensimmäistä kertaa puhumaan vuosia sitten. Kovasti koitan olla häntä syyllistämättä, koska tilanne olisi voinnut olla sama jo silloinkin, mutta huonolla hetkellä sitä tulee sorruttua syyttelyyn. Suurimmaksi osaksi syytän kyllä itseäni, koska luulen että vika on kaikin puolin minussa.
      Me ollaan lähimmäislle ja muuamille ystäville kerrottu tilanteesta, mutta heille tulee jotenkin ehkä aina kaunisteltua tilannetta ja esitettyä vahvaa kun ei halua heidän niskaan tätä taakkaa kaataa, niin sen takia sitten mies on se joka saa kaiken niskaansa. Monet kyllä kyselevät vilpittömästi, että miten menee ja ovat valmiita kuuntelemaan, mut en usko että he kuitenkaan pystyvät ymmärtämään mitä tässä käydään läpi. Yksi ystävä on käynnyt saman läpi ja on nyt loppusuoralla raskaudessa, mutta se ei ole ollut helppo, niin en hänellekkään ole halunnut purkautua kun on omia murheitakin.

      Tervetuoloa ladybird mukaan, täällä saa vapaasti purkaa tunteitaan 🙂

    • #8514
      yksin–
      Osallistuja

      Moi taasen. Me ei olla oikeastaan siis kerrottu asiasta ku mun vanhemmille, kun ei jaksanut kuunnella niiden vihjailuja enää asiasta. mieluusti olisin kyllä jättänyt kertomatta jos olisin tiennyt mitä siitä seuraa. Yhä enemmän kyselemisiä joko on aika sinne, ootko nyt käyny, mitä lääkkeitä syöt, mitä hoitoja ootte kokeillu. Ja tuo oli kyllä hyvin sanottu että haluaa muiden silmissä näyttää ”vahvemmalta” kuin todellakaan on, ehkä myöskin siksi ettei kukaan kyselisi. Tuntuu että sama mihin menee niin saa olla varpaillaan että millon joku kysyy ja mitä, vaikka olen sanonut etten halua puhua heidän kanssa asiasta sen kummemmin. Mutta ilmeisesti olisi pitänyt sanoa vaativammin ettei asia heille sen enempää kuulu tms. ettei kyselemisiä enää tulisi. Mutta ei kun ei.. Sitten kaikki omat tunteet vaan kaatuu miehen päälle.. ja mies ajattelee etten ymmärrä häntä tässä asiassa ollenkaan. Ääh. En siis tiedä onko se niin vilpitöntä kyselemistä että miten menee yms… Ite en ainakaan tunne et haluaisin ees kertoa muille pienten lasten vanhemmille minkälainen hoito tänään tehtiin yms. En jotenkin osaa puhua asiasta yhtään kenellekkään. Ja riitoinahan ne sitten kotona purkautuu. Toivottavasti mekin ollaan tässä edelleen vielä sitten epäonnistuneen tai onnistuneen ivf.n jälkeen! Suuria toiveita en uskalla elätellä, endoakin on epäilty muttei lähdetty tähystämään…Tulipas taas niin niin mukavaa tekstiä.. 🙂

    • #8521
      ladybird
      Osallistuja

      Kiitos vastaanottamisestani 🙂
      Tuo on niin tuttu tunne, yksin- tuo, ettei oikein osaa eikä halua kertoa muille hoidoista. Itse ainakin pelkään jotain perinteisiä ”positiivista ajattelua” tai ”kyllä se siitä” -kommentteja tms. Joskus olis parasta vaan olla kommentoimatta mitään. Mies saa sitten kokea kaiken pahan tuulen ja kiukun. Niin ja terapeuttini myös 🙂 On ainakin sitten joitain viikkoja, jolloin pääsee tuulettamaan tunteita niin, ettei mies kärsi..

    • #8525
      Almuska
      Osallistuja

      Meillä onneksi molempien vanhemmat ovat olleet tosi ihania eivätkä ole mitään turhaa kyselleet tai hössöttäneet. Aika tarkkaan olen molemmille prosessin selostanut, kun kellään ei ole ollut aikaisemmin tällaisesta mitään kokemusta, niin hyvä heidän on tietää mihin lapset ovat ryhtyneet. Koskaan eivät ole edes kyselleet et koska hankitaan lapsia tms. vaikka useamman vuoden ollaan oltu yhdessä ja molempien sisarukset ovat jo lisääntyneet. Tarvitaan apua koirien hoidossa aina punktiosta siirtoon, niin näin velvollisuudeksi kertoa että minkä takia lykätään koiria hoitoon. Ymmärrän ja kunnioitan heitä jotka eivät halua kertoa lähimmilleen, pahinta tässä on sitten se kun kaikki odottaa tulosta ja kun se on negatiivinen että miten sen sitten kertoo. Voi olla että meilläkään ei kaikki tästä tietäisi, jos ei tarvisi mitään hoitoapuja pyydellä.
      Monesti olen miettinyt, että pitäisikö mennä myös ihan ammattiauttajalle juttelemaan, jos vaikka hänelle saisi purettua tunteet mitään kaunistelematta.

    • #8528
      Pulu
      Osallistuja

      Hoidoista ei olla kerrottu kenellekään. Ite olen sisarelle ja yhdelle ystävälle kertonut. Miehellä siis on jo aikuinen lapsi joka nuorena miehenä saanut alkunsa ja silloin tärpännyt heti. Simpat nyt siinä jamassa, että hyvärakenteisia niin vähän, että luomusti ei onnaa. Hänelle ei niin väliä onnistuuko hoito vai ei, mutta minun takia tässä nyt sitten ollaan. Olisin toivonut vähän paneutumista asiaan, mutta kaiken saan itsekseni miettiä ja tehdä. Olisi edes sen nuuskan lopettanut, mutta ei sitäkään.

      Tänään oli viimeinen ultra ja paremmalta näyttää kuin viimehoidossa. Ihan optimaalinen opu olisi la tai su, mutta maanantaina sitten punktioidaan. Huh. Pikkasen tosin taas vaara, että ylikypsiä joukossa… niin erikokoisia ovat. Mutta enemmistö olis suht hyvillä ajoituksilla, toivotaan parasta. Nyt ohjeeksi, että ei sitten enää peitonheilutteluja ja se nuuska pois. Hah… mutinaa sain vastaukseksi mieheltä. Nuuskan lopettaminen noin vain… ei onnaa. Tänään ja huomenna vielä viimiset pistokset, lauantaina illalla myöhään Pregnyl irrotus piikki ja sitten maanantaina toimitaan. Ja tietysti syömättä ja juomatta. Jännää.

      Ja olen tietoisesti rauhoitellut itseäni ja illalla tuoksukynttilää palamaan… kyllä se tästä taas kirkastuu. Parempi mieli. Vedenjuonti on jotenkin auttanut väsymykseen töissä. Lippu korkealla mennään taas ?

    • #8532
      Ruusunen
      Osallistuja

      Toista hoitokierrosta aloiteltaessa lopputulos pelottaa jo valmiiksi, ja sitten seuraavana hetkenä löytää sen toivon ja uskon jostain sielun syvyyksistä. Meillä lapsettomuuden syy on selittämätön, selviääkö syy koskaan? Vaikea käsitellä näitä asioita. Ja vie varmaan eliniän. Toki elämässä muutakin, mutta tämä yksi suurimmista. Mulla kroppa toimii lääkärin ja tutkimusten mukaan hyvin ja kaiken pitäisi olla kunnossa. Suurin pelkoni onkin, että kroppani hylkii mieheni siittiöitä, ja tämähän on ihan mahdollista, näin ainakin lääkäri meille kertoi. Joskus tulee vain totaalinen suru, että oma kehoni ja naiseuteni on pettänyt minut. Yritän kuulostella, mitä alitajuntani ja vaistoni on minulle joskus aikaisemmin sanonut, nuorempana, ajattelinko että minusta tulee äiti vai olenko jotenkin aina tiennyt ettei tule. Eikö ihan pöhköä ajatella tällaista, mutta näin nyt on päässyt käymään. Kirjoittelen tästä siksi tänne, että tämä on asia, jota mieheni ei tule ikinä ymmärtämään! Toisaalta on hyvä, että hän ajattelee järkevästi. Mitä siitä tulisi että meitä olisi kaksi heikkopäätä murehtimassa! Miehen asenne on positiivisen kannustava. Kuuntelee kaikki murheeni ja pelkoni (joskus yrittää pakottaa minua realistiseen ajatteluun, ja riitahan siitä voi syntyä) ja kestää raivoni ja itkuni valittamatta.

      Onneksi viikonloppu alkamassa ja valmistautumista tuleviin viikkoihin rauhassa. Psyykkaamista. Rentoutumista. Aurinko lämmittää. Jo tuon äskeisen ulos kirjoittaminen jotenkin vapautti.

      25.8. olisi sitten alustava menkkojen alkupäivä ja siitä kolmantena päivänä alkaa pistokset. En malta odottaa! Lääkäri mainitsi, että lääkevaihtoehtoja on, täytyy kysä niistä. Kiitos kommenteistanne ja jakamistanne kokemuksista <3 Ei tämä helppoa ole ja hyvä tietää että muillakin samanlaisia kokemuksia.

      Pulu toivon maanantaille kaikkea hyvää <3 Lääkärisi kuulostaa muuten huipputyypiltä! Kiitos kun jaoit tuon punaviini+verenkierto asian. Ystäväni kehotti minua ottamaan punaviiniä siirron jälkeen, vilkastuttaa kuulemma kohdun verenkiertoa… Minä myös aion jatkossakin käyttää rentoutumiseen villasukkia, kauratyynyä, kynttilöitä, venyttelyä…

      Kahdella läheisellä ystävälläni ääripään esimerkit hedelmöityshoidoista. Toinen ystäväni sai lapsen 9 vuoden hoidoissa käymisen jälkeen. Toinen on käynyt hoidossa kaksi kertaa, joista molemmilla kerroilla tärppäsi ensimmäisellä kerralla. Ja kyllähän se vähän kirpaisee, myönnän.

      Voimaa viikonloppun kohtalonsiskot <3

    • #8539
      Haave-80
      Osallistuja

      Hei!
      Onko kellään kokemusta/tietoa verenvuodosta kesken ivf-hoitojen? Täällä nolla-ultran jälkeen alotettiin pistokset ja samalla sumuttelu puolitettiin. Oikeasta munasarjasta löytyi kysta (tai lääkärin mukaan lössähtänyt, puhkeamaton munarakkula). Ei sanonut mitään kun kysyin voiko vaikuttaa hoitoihin.. Nyt sitten perse vuotaa… ? menkat olikin ennen pistosten aloitusta niukat. Voiko se kysta sieltä munasarjasta vai mistä tämä voisi johtua?

      Pulu meillä samaa ”tappelua” nuuskan käytöstä.. Todnäk mies käyttää nykyään sitä salaa.. ? ajatuksella mitä ei tiiä ei voi vahingoittaakaan. No, itse ajattelin kyllä lasillisen punkkua ottaa, jos tässä ikinä päästään punktioon saakka.

    • #8540
      Pulu
      Osallistuja

      Nuuskafaitti käytiin eilen. Ja yllätys yllätys, herra kertoikin ettei moneen päivään ole käyttänytkään (korvikkeena joku energianuuska, jossa ei nikotiinia ym.) Kelpaa mulle. Olisi ollut kiva kuulla jo aiemmin, mutta taas tätä puhumattomuutta.

      Ruusunen: kiitos tsempeistä ?. Lääkäriini olen erittäin tyytyväinen. Aina löytyy vastaus ja mielipide… niihin hölmöihinkin kysymyksiin. Oli viikonloppu tai arki.

      Välillä vähän tuntuu nololta, kun taas torttu tiskille ja tutkimaan. Sheivaan lähes kaiken ja tuntuu senkin takia vähän nololta. Tosin on nähnyt varmasti kaikenlaiset värkit 😀

      Haave-80: mulla myös kysta ollut molemmilla ivf kerroilla toisella puolella, siis myös nyt. Kystasta ei haittaa eikä vaikuta hoitoihin. Vaan että alku-ultrassa kun sen tunnistaa niin ei luule munasoluksi. Häviää sieltä sitten.

      Mulla vuotoa ollut päivittäistä aina hoitoa seuranneiden kuukautisten jälkeen ja jännitinkin, että tunnistanko enää varsinaisia kuukautisia kun piti uutta hoitoa aloittaa. Tämä kuulemma normaalia. Tuosta en tiedä, että vuotoa piikittelyjen aikana. Itsellä sellaista ei ole toistaiseksi tullut.

      Joillakin pistokset aloitetaan 3 kp, itsellä 2 kp… onkohan tähän jokin erityinen syy? Tällä kierrolla ainakin 1 kp vuoti jo kunnolla aamusta alkaen ja molemmat päivät tuntui tyhjennys olevan kattava ?. Eli joskus muinoin laskin olevan kp 1 vaikka vuoto alkoi vasta illalla. Väärin. Oppii sitä vanhakin uutta.

      Työviikko takana, ihan loppu. Onneksi viikonloppuna saa hieman relata. Nautitaan auringosta ?

    • #8558
      Lumikko
      Osallistuja

      Hiljaiseloa ollut täälläkin, koska kaikki on, niin no hiljaista. Tuntuu, että tämän asian kanssa on ihan yksin, mutta niin vaan emme mahtuneet tähän seuraavaan ivf-hoitoon, kun jengiä on jonossa niin paljon.
      Sitäpä siis odotellessa, kolmatta ja viimeistä julkisen puolen hoitoa. Tekisi mieli vain saada se pois alta, jotta pääsisi yksityiselle puolelle. Julkisen puolen hitaus ja olematon asiakkaan hoito (tunnen olevani ensisijaisesti potilas) ärsyttäää, murh.

      Ja tietysti ihmiset sikiävät ympärillä kuin sienet. Minulla se kuivakausi vain jatkuu ja jatkuu.
      Jos joku olisi innokas, niin voisi luoda uuden ketjun syksy 2015 tms, niin se voisi vähän helpottaa taas keskustelun seuraamista.
      Tsemppiä kaikille ärsytykseen, hoitoihin ja piinailuihin!

    • #8561
      Pulu
      Osallistuja

      Eilinen punktio takana, paikat vähän hellänä. Lääkäri oli eri tälläkertaa ja tuntui vähän olevan ronskimmat otteet. Kipulääkettä tuplana ja sivuhyötynä, että pahimmat niskajumit jäi hoitopöydälle. Piti olla kymmenisen rakkulaa, mutta keräsivät vain seitsemän… eli määrällisesti vähemmän, kuin viime punktiossa, ihmettelen nyt kyllä, mutta minkäs voin. Tänään soittelen, että onko hedelmöittyneitä. Alustava siirtopäivä torstaina, huh. Nyt myös ekakerran lääkäri mainitsi, että määrää gonapeptyliä, jota piikittelen lauantaina.

      Omalta lääkäriltä kyselin eroja pregnyl-gonapeptyl ja sain vastaukseksi, että jos ei ole hyperin riskiä niin silloin käytetään irrotukseen pregnyliä. Jäin siihen ymmärrykseen myös, että tuo ”kiinnityspistos” gonalilla olisi määrältään pienempi tässä yhteydessää, kuin mitä olisi jos olisi köytössä irrotuslääkkeenä.

      Ollaan oltu siinä kannalla, että aina vain yksi siirretään, mutta jotenkin alkanut tuntua, että pitäiskö antaa siirtää kaksi alkiota kerralla. Tätä pohdin sitten torstaihin asti… apuva. Voiko olla haitaksi sille ”paremmalle” alkiolle vai elävätkö ihan omaa kulkuaan. Mitä mietteitä aiheesta muilla?

      Voi kun nyt onnistuttaisi… en haluaisi pettyä aina vaan 🙁 ensikesänä mielellä olkapäältäni pyyhkisin pukluja ja vaihtelisin haisevia vaippoja. Ylpeänä kärräilisin torilla tyylikkäitä vaunuja, jossa roikkuisi hoitolaukku täynnä kaikkea vauvantuoksuisia juttuja ???

      Se uusi keskustelun avaus voisi olla hyvä, kun tätä ketjua on jo näin pitkälti. Kerro Lumikko miten nimeät niin perässä tullaan ☺

    • #8565
      Pulu
      Osallistuja

      Kolme vain hedelmöittyi (injektoituja) seitsemästä. Että näin. Jännityksellä sitten ollaan, että selviääkö siirtoon asti. Harmittaa, mutta toivossa loppuun saakka.

    • #8568
      Maiku
      Osallistuja

      Pulu, toivottavasti tää ei pelästytä sua, mutta voin kertoa oman kokemukseni kahden alkion siirrosta. Kannattaa muistaa, että se on kuitenkin vaan yksi tapaus muiden joukossa ja en tiedä miten nää ns. keskimäärin menee.

      Mulla siis kesäkuussa siirrettiin kaksi alkiota, kun oli aiemmin tehty neljä yksittäistä alkion siirtoa eikä kiinnittymistä ollut tapahtunut. Tulin raskaaksi. Ennen alkuraskauden ultraa aloin kuitenkin vuotaa verta ja ultrassa todettiin, että ilmeisesti toinen alkio on mennyt kesken, yksi lääkäri puhui tuulimunasta (en tarkemmin oo selvittänyt mitä se tarkoittaa). Mulle kehittyi sitten sen todennäköisen keskenmenon takia verihyytymä, hematooma kohtuun ja olen nyt raskausviikosta 6 alkaen vuotanut verta välillä enemmän välillä vähemmän. Välillä jopa pelottavia määriä. Toinen alkio on kuitenkin reippaasti jatkanut kasvuaan ja kehitystään kohdussa ja nyt on menossa raskausviikko 14. Keskenmeno- ja infektioriski ovat vähän koholla sen verihyytymän ja vuodon takia, mutta näinkin pitkällä onneksi jo ollaan.

      Toivottavasti joku vois kertoa vähän rohkaisevamman tarinan vielä tästä aiheesta, koska tiedän, että niitäkin on olemassa. 🙂

    • #8571
      Pulu
      Osallistuja

      Kiitos kun kommentoit. Toivotaan että sulla Maiku kaikki sujuu jatkossa hyvin. En tuosta pelästynyt ?

      Kolikon toinen puoli myös mietityttää, että se, jota eivät kelpuuttaisi pakkaseen (tai ei selviäisi sulatuksesta) voisivat siirtää paremman kanssa. Saisi se huonompi alkio siivellä mahdollisuuden, jos vaikka kohdussa innostuisi? Mutta mutta… pähkäilyä riittää. Mielellä kuulisin ajatuksia vielä aiheesta.

      • Tätä vastausta muokkasi 5 vuotta, 3 kuukautta sitten Pulu.
    • #8581
      Almuska
      Osallistuja

      Aloitin uuden ketjun IVF/ICSI syksy 2015, tuonne voidaan jatkaa jutustelua 🙂

Luet parhaimillaan 288 vastausketjuja
  • Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.