Etusivu Foorumit HEDELMÖITYSHOIDOT IVF plussanneet kesä/syksy 2015

  • Tämä aihe sisältää 459 vastaukset, 21 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 7 vuotta sitten Nimetön toimesta.
Luet parhaimillaan 440 vastausketjuja
  • Julkaisija
    Artikkelit
    • #8060
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Ajattelin nyt aloittaa uuden ryhmän kun tuolla talvi/kevät plussanneet ovat jo pitkällä raskaudessaan. Itselläni tällä hetkellä 8+2, joten alussa ollaan vielä. Tänään kävin yksityisellä ultrassa ihan vaan oman mielenrauhan vuoksi, koska mulla ollut kohta kaksi viikkoa rusehtavaa vuotoa ja huoli ollut suuri miten siellä masussa voidaan. Kuulin tänään enismmäistä kertaa sydänäänetkin <3 ja alkio vastasi kooltaan viikkoja, joten tällä hetkellä ainakin ollaan turvassa.

      Vähän mua harmittaa kun se lääkäri ei tarkistanut ollenkaan limakalvojen kuntoa tai kohdunsuuta jos sieltä olis löytynyt syy tähän tiputeluvuotoon. Hän meinasi vaan, että istukka siellä liikkuu kohdun kasvun mukana, mikä useasti aiheuttaa tiputteluvuotoa. Kohtu ja alkio oli jo niin ylhäällä ettei alakautta meinannut saada kunnon kuvaa. Kuulemma seuraavan ultran vois ottaa jo vatsan päältä. Kyllä on helpottunut olo kun sain varmuuden, että kaikki on kunnossa.

      Oireista sen verran, että pahoinvointia mulla ei ole vielä ilmaantunut (toivottavasti pysyykin poissa), rinnat on turvoksissa ja hieman arat. Alkuviikoilla olivat todella kivuliaat mutta nyt sekin vaiva on helpottanut. Vessassa saa juosta tunnin välein 🙂 Jotain pientä nippailua ja vihlontaa silloin tällöin mahassa ja joskus nivusissa mutta muuten aika rauhallista silläkin saralla. Nälkä on koko ajan 😀 Ihan kauhee ummetus vaivaa myös ja ilmavaivat. Kävin apteekista hakemassa Vi-Siblin kuitua ja olen sitä käyttänyt nyt kolme päivää, vatsantoiminta taas lähtenyt käyntiin onneks.

      Toivottavasti saan pian juttuseuraa tähän keskusteluun 🙂

    • #8070
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hei Hanna, kiva kun aloitit tämän uuden keskustelun. Tuo toinen olikin jo niin pitkä että sitä oli hankala selailla ja toisaalta siellä tosiaan monet ovat jo loppusuoralla. Toivottavasti sieltä keskivaiheilla olevat tulevat tänne kirjoittelemaan kuulumisia.

      Jotenkin edelleen epäuskoinen olo tästä raskaudesta ja se on osasyy miksi ei ole tullut kauheasti kirjoiteltua tänne. Huolestuttaa koko ajan että mikä tilanne on ja onkohan siellä kaikki kunnossa. Toisaalta olen yrittänyt siis yrittänyt ajatella että minä en oikeastaan voi vaikuttaa siihen miten asiat menee ja aika näyttää. Yritän nyt ”nauttia” minkä voi ja jos jotain ikävää tulee niin surraan sitten…(helpommin sanottu kun tehty). No täytyy pitää itsensä kiireisenä niin ei tule koko ajan mietittyä.

      Kyllä sitä kuitenki päivän aikana tunnustelee vatsaa ja rintoja että onko jotain muutosta edelliseen päivään 😉 ihan tyhmää…

      Minulla ei myöskään kauheasti mitään oireita joka tietenkin lisää tunnetta että voiko siellä olla joku kun ei oikein kunnolla missään tunnu.

      Kova väsymys on hieman laimennut, mutta pissahätä on koko ajan ja rinnat hieman turvonneet. Syön noin kahden tunnin välein mutta se nyt ei poikkea oikeastaan aikaisemmasta ruokailurytmistä.

      Se minkä huomaan niin juokseminen ei tunnu oikein hyvältä. Mitä aiemmin harrastin todella paljon. En tiedä kuvittelenko mutta jollain tavalla se ei tunnu kivalta alavatsassa.

      Tiistaina pääsemme neuvolaan kuulostelemaan kuuluisiko jo sydänäänet sillä laitteella. Siitäkin näin jo painajaista ettei kuulunut…heh 🙁

      Täällä mennään tänään tasan 10 vko. (toivottavasti 🙂

    • #8072
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Mukavaa Parisienne kun liityit keskusteluun. Vähän muakin arvelutti tässä vaiheessa (tänään 8+4) aloittaa uutta keskustelua mutta kyllä tänne kohta saadaan lisää porukkaa ja jos itsellä käy köpelösti niin sitten vaan takas hoitopuolelle. Tosin meillä on enää yksi viiden päivän ikäinen blasto pakkasessa ja se onkin sitten viimeinen kun yksityiselle ei ole varaa lähteä hoitoon. Mutta ei mennä vielä niin pitkälle, niin kauan kun kaikki on hyvin 🙂

      Alkoi naurattamaan noi sun kommentit rintojen tunnustelusta sun muusta kun ihan samaa mäkin teen 😀 Vähän jo huolestuin kun rintojen arkuus hävisi alku viikkojen jälkeen. Vatsa mulla on niin turvoksissa, että sitä nyt on ihan turha tunnustella, näytän siltä kun olisin jo puolessa välissä raskautta 🙂

      Huoli täälläkin koko ajan, koska rusehtava vuoto jatkuu edelleen. Mulla on eka neuvola ensi viikolla ja aattelin pyytää, että tutkisivat asiaa jotenkin jos silloin vielä jatkuu. Toi on niin totta, että tässä vaiheessa ei itse vielä pysty mitenkään vaikuttamaan raskauden kulkuun mutta silti on vaikeeta olla stressaamatta.

      Onko toi muuten vasta sun eka ultra vai ootko käynyt jo varhaisultrassa? Tuleppa kertomaan sitten miten ihanat ne sydänäänet oli 🙂 Mulla oli itkussa pidättelemistä kun ne kuulin.

    • #8075
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Ei oo eka ultra, itse asiassa mä oon kurkkinu tyyppiä jo neljä kertaa ultrassa 😉 mut tää ois ela kerta kun kuullaan ääntä tai toivotaan että ne kuuluu. Neuvolantäti kyllä viime kerralla sanoi että älä pelästy jos ne eivät jostain syystä kuulukaan koska se tehdään tosta vaan vatsan päältä sillä neuvolan laitteella ei ultralla tai näin ymmärsin. No jos eivät kuulu niin kyllä varmuudella menen päivystyksern tarkastamaan tilanteen, mutta toivotaan parasta 🙂

      Mulla turvottelu hieman laskenut tässä viikoloppuna. Viikolla oli töide jälkee iltasin aika pallo…

    • #8095
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Mun oli pakko tulla toivottamaan teille onnea tänne ketjuun, koska pelkään että katoatte tuolta aikaisemmasta ketjusta 🙂 Käyn täällä välillä kurkkimassa teidän kuulumisia ja hakemassa sitä toivoa. Onnea vielä matkaan molemmille! 🙂

    • #8096
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kiitos Harakka! Mä en ainakaan katoa mihinkään 🙂 Mulle tulee edelleen ilmoituksia kun sinne tulee uusia kirjoituksia. Toki nyt en mitään oireita tai muuta sinne ala kirjoittelemaan mutta kyllä neljän vuoden yrittämisen jälkeen ne ihan samat fiilikset on vielä muistissa kuin teillä kaikilla negaa saanneillakin. Ja ne samat fiilikset pelottaa edelleen, koska niin alussa ollaan vielä. Tsemppiä sulle PAS:iin 🙂

    • #8098
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Heippa!

      Päätin rohkeasti siirtyä tälle puolelle vaikka tooodella alussa vielä mennään. Huomenna tulee vasta 6 viikkoa täyteen(jos nyt oikein lasken). Varhaisultra on 10.7 ja en millään malttaisi odottaa, että saa jonkinmoisen varmuuden kyytiläisestä.
      Oireina on ollut myös väsymys, jäätävä nälkä koko ajan, rintojen arkuus ja pienet nippailut silloin tällöin vatsassa. Turvotus on iltaisin sitä luokkaa, että on vaikea keksiä päälle pantavaa.
      Epätodelliseltahan tämä koko asia tuntuu. Ekan kerran, kun sanoin vieraalle ihmiselle apteekissa, että tarvitsen vitamiineja RASKAANA OLEVALLE, meinasi koko lause takertua kurkkuun. Lapsettoman identiteetti on kasvanut niin vahvaksi viiden vuoden aikana, että raskauden ymmärtämiseen menee vielä varmaan viikkoja. Tunteet ja ajatukset heittelee. Välillä tekis mieli julistaa koko maailmalle, että se on vihdoinkin totta ja välillä pelottaa ihan vietävästi, että tämä viedään minulta kuitenkin pois..

      Ainakin tähän ”salailuvaiheeseen” tämä foorumi ja uusi ryhmä on tärkeä tukipaikka!
      Kiitos siis uudesta ketjusta!

    • #8100
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Tervetuloa Inkeri! Kiva saada lisää porukkaa tänne 🙂 Alussä täälläkin ollaan vielä ja epätodellinen olo kaikesta. Tästä tämä etenee ja toivottavasti kaikki menee hyvin. Sitä sortuu lukemaan noita foorumeita ja sit on taas kauhee angsti päällä kun jollain on tullu keskenmeno viikolla 15! Nyt vaan pää kylmänä ja edetään päivä kerrallaan…vaikka toivoiskin, että viikot kuluis vähän nopeammin, että päästään sinne turvalliselle puolelle 🙂

    • #8102
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Moi kaikki,

      Ehkäpä minäkin uskallan liittyä tähän ketjuun, vaikka takaraivossa tuntuu siltä, että nyt _viimeistään_ kaikki menee pieleen kun uskallan kertoa jollekin olevani raskaana :D. Kiitos kun laitoitte ketjun pystyyn! Olen seurannut teidän kirjoittelua tuonne toiselle puolelle ja elänyt mukana, vaikka en tuskaltani ole voinut itse kirjoittaa.

      Niin kuin muillakin täällä, itsellänikin on siis takana muutama IUI, IVF, yksi tuoresiirto ja sen jälkeen kolme PAS:a. Plussasin suureksi hämmästyksekseni toukokuussa, ja nyt on 9. viikko menossa. Varhaisen keskenmenon kokeneena en kuitenkaan uskaltanut ajatella asiasta mitään ennen varhaisultraa, joka oli noin viikko sitten. Siellä näkyi (kuulemma) sydänäänet, joten kyllähän sitä piti pikkuhlijaa alkaa miettiä olisiko tämä oikeasti totta. Hirveästi en uskalla kuitenkaan vieläkään toivoa. Varasinkin heti yksityiseltä uuden ultran, jotta näen vieläkö siellä ollaan mukana. Hysteeristä touhua siis… Myönnän :D. Kateellisena seuraan ystäviäni, jotka juhlivat ensimmäisestä viivasta testissä sitä, että lapsi syntyy! Tuntuu, ettei kovin monelle tule edes mieleen mitä kaikkea tässä välissä voi vielä tapahtua – ja hyvä niin. Osaisipa itsekin suhtautua yhtä rennosti.

      Semmosta. Kiva kuulla, miten muut voitte ja ajattelette! Tuntuu hyvältä seurata pidemmällä olevia ja nähdä, että kyllä kaikki voi edetä ihan hyvin :). Mulle kävi muuten ihan samalla tavalla kun sulle Inkeri :D. Farmaseutti apteekissa oli ensimmäinen (ja toistaiseksi ainoa) ulkopuolinen ihminen, jolle mainitsin sanan raskaana Se oli kyllä todella hämmentävä hetki. Tuntui melkein, että valehtelen, koska enhän mä nyt sillain oikeesti ole. En niin kuin muut… No, kaipa tämä epävarmuus tästä vielä joskus hälvenee. Aion kyllä yrittää 12. viikon jälkeen käyttäytyä mahdollisimman ”normaalisti” (jos sinne asti päästään), jotta en tee elämästä itselleni ja mahdolliselle lapselleni liian vaikeaa pelkäämällä kaikkea.

    • #8107
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Moikka Maisa ja tervetuloa!

      Mulla oli su-ma välisenä yönä todella kovat vatsakivut. Tuntui, että koko alavatsa ja kohtu oli krampissa. Sitä kesti noin minuutin verran ja oli pakko nousta ylös kun ei maaten lauennut. Seuraavana aamuna mulla oli tosi outo olo. Sellanne olo etten olis enää raskaana 🙁 Rusehtava vuoto jatkuu edelleenkin…alkaa jo ketuttamaan kun yhtenä päivänä oli jo melkein loppu ja ajattelin, että nyt se loppuu. Pissahätäkään ei ilmoittele itsestään enää niin useasti ja tänään alkoi menkkamaiset kivut. Mulla on niin huonot fiilikset tällä hetkellä 🙁 Onneks pääsen huomenna neuvolaan ja toivottavasti sydänääniä kuunnellaan ja toivottavasti sieltä jotain kuuluukin…

    • #8109
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hei Hanna,
      Inhottavia tuntemuksia joudut käymään läpi. Ei mikään ihme, että olet huolissasi :(. Toivotaan kuitenkin, että saat huomenna varmistuksen, että kaikki on edelleen kunnossa. Eikös tuossa vaiheessa kohtu kasva tosi reipasta tahtia? Se varmasti tuntuu kramppeina. Voisiko se selittää tuon yöllisen kivun? Siellähän tapahtuu kuitenkin nyt paljon, joten mä olen itse tulkinnut omat krampit juuri noiksi kasvukivuiksi. Ja aiemmasta keskenmenostani opin, että se tuli niin rajuna kipuna ja niin kovina vuotoina, että sitä en voinut sekoittaa mihinkään muuhun. Toivotaan siis, että nuo sunkin krampit saavat sellaisen selityksen, ettei sun tarvitsis olla enää huolissasi. Voin vaan kuvitella kuinka tuskallista on odottaa huomista… Voimia ja halauksia <3. Toivomme kaikki parasta.

    • #8111
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kiitos Maisa! Todennäköisesti kaikki on ok mutta tässä tilanteessa sitä vaan pelkää aina sitä pahinta. Se on niin väärin, että vielä plussan jälkeenkin meidän pitää panikoida. Mun yks työkaveri on myös raskaana aika alussa ja sillä on takana yks keskenmeno. Kuuntelen sen panikointia töissä kun ei ole vielä käynyt varhaisultrassa. Voi kunpa hän tietäisi miten paljon mulla ja meillä on tässä pelissä. Jos mulle tulis nyt keskenmeno, mulla olis tasan yksi kerta mahdollisuus tulla uudelleen raskaaksi jos se blasto edes selviää sulatuksesta. Eipä ihme, että pää meinaa hajota tässä 🙁

    • #8121
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Parisienne miten sulla meni ultrassa? Kuuluiko sydänäänet?

      Mun neuvolakäynti oli pelkkää höpötystä eikä suostunu edes yrittää kuunnella sydänääniä. Nyt pitää vaan luottaa siihen, että kaikki on hyvin. Eilen mulla oli kaikki oireet hävinnyt ja oli tosi outo olo. Tänään onneksi vatsakivut hiukan ilmoitteli itsestään taas. On se kumma, että ensin pelätyt oireet onkin jälkeenpäin tervetulleita 🙂

      Meinaatteko te muut muuten osallistua niihin kromosomitutkimuksiin? Helsingissä tarjotaan julkisella puolella se ihan uusi verikoe, missä tutkitaan sikiön kromosomit eli tietää heti onko jotain poikkeavaa. Se testi tehdään jossain ulkomailla ja se maksaa 600€. On siitä hyvä, että ei tarvii tehdä enää lapsivesitutkimusta tai istukkanäytteenottoa. Niissä on kuitenkin keskenmenon riski. Mä menen siihen verikokeeseen ens viikolla mutta se on joku sellanen, että siitä lasketaanvaan todennäköisyys kromosomipoikkeavuuksiin. En tiedä onko siitä sitten mitään hyötyä kun ei kuitenkaan ole ihan varma.

    • #8122
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Yks etappi takana eli eka ultra joten rohkenen siirtyä tälle puolelle. Pieni sydän siellä sykki -ehdin jo pelätä pahinta, kun eilen oli yllättävän normaali olo alkuviikon oksentelujen jälkeen! Mutta huh, kaikki hyvin AINAKIN TOISTAISEKSI.

      Hanna, jokohan sulla vois kuulua kotidopplerilla sydänäänet? En muista yhtään milloin esikoisesta sain ne kuuluviin mutta parin viikon päästä ajattelin kaivaa dopplerin laatikosta ja yrittää, kyllä se aina hetkellisesti rauhoittaa kun kuulee sydänäänet. Nyt siis mulla 7+2.

      Ollut tosiaan aika karsea olo alkuviikon, siirryinkin tekemään etätöitä. Onneksi loma alkaa kahden viikon päästä! Ja muutenkin teen lyhyempää työviikkoa ettei esikoisella tule pitkät hoitopäivät.

    • #8124
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Moikka, kiitos kysymästä Hanna sieltähän ne kuuluivat 🙂 Neuvolan täti varoitteli etteivät ne välttämättä kuulu ja voi olla että joutuu etsiskelemään. Ihmetys oli neuvolantädillä suuri kun ne kuuluivat heti kun asetti laitteen vatsalle. Ohjeistin kyllä vähän missä epäilin tyypin oleskelevan 🙂

      Vahvat olivat äänet, kuulosti kun lauma heppoja olisi laukannut eteenpäin…Nyt taas hetken rauhallisemmin.

      Ollut taas muutaman päivän iltapäivästä inhottavaa turvotusta ja ilmaa mahassa, tuntuu välillä että räjähtää koko maha kun niin pinkeenä. Istuminen on pahasta, liikkuminen auttaa ja sitten ihan makaaminenkin kyllä.

      Hieman tuntuu heinänuhakin vaivaavan mutta en oli vielä ainakaan viitsinyt ottaa turhaan lääkettä, kärvistelen nuhan kanssa ehkä se itsestäänkin helpottaa.

      Mukavaa viikonlopun odotusta!!

    • #8126
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Tervetula Lennu! En kyllä usko,että kotidopplerilla kuuluis vielä jos ei neuvolan laitteillakaan kuulu. Sanoi, että hyvällä tuurilla vois alkaa kuulemaan viikolla 10. Olen myös ajatellut kotidopplerin hankkimista 🙂

      Hienoa Parisienne! Mulla toi sama turvotusvaiva ja pahenee iltaa kohti. Mulla on melkeen kaikki muut oireet hävinnyt eikä pahoinvointiakaan vielä tähän mennessä. Vuoto muuttunut tänään lähinnä rusehtavaksi valkovuodoksi, eli toivottavasti loppuu tähän. Olis kyllä hyvin loogista jos ei vatsakaan enää satu niin ei tule vuotoakaan mistään 🙂 Ainoo oire mikä ei ole vielä helpottanut on mun kärttyisyys. Voi mies parkaa kun joutuu kestämään tällasta nollasta sataan sekunnissa mielialanvaihtelua :/

      Mukavaa viikonloppua kaikille!

    • #8133
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Mäkin nyt uskaltaudun tälle puolelle, vaikka vähän nyt epävarma olo onkin. Tein siis plussatestin juhannuksena ja nyt olis kuudes viikko menossa. En oo vielä käynyt ultrassa tai lääkärissä. Eka ultra olis vasta 15.7.
      Toissapäivänä, kun oltiin reissun päällä, tunsin kun mulla ”lurahti” yhtäkkiä housuun jotain vuotoa. Hetken päästä tarkistin tilanteen niin, veristä vuotoa oli tullut niin, että housut haaroista ihan märkänä. Samana iltana tuli vielä pientä tiputtelua ja sitten iltasuihkun jälkeen uudestaan ”lurahti” vaaleanpunaista vuotoa vähän enemmän. Ei hajuakaan mistä kysymys. Tietysti alkoi pelottaa ja masentaa kovasti, että miten tässä nyt sitten käy. Eilen ja tänään ei ole vuotoja tullut ja kipujakaan ei merkittävästi ole, pientä alavatsan nipistelyä vaan. Tänään olen ollut vähän huonovointinen.

      Tietysti mietin kaikkia keskeytyneitä keskenmenoja ja sen sellaisia tässä. Vai voisko kyse olla valekuukautisista?
      Vielä kuitenkin haluaisin uskoa ja toivoa, että tuo oli jotain vaaratonta. Ei kai sitä voi tietää ennen ultraa? Se lohduttaa, kun ei ole kovia kipuja ollut eikä ole kuitenkaan vuotanut mitään klimppejä tms.

      Ummetuskin vaivaa…

    • #8135
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Haluaisin kysyä vielä Hannalta, kun olen lukenut tuolta toisesta viestiketjusta sun vuotoepisodista. Ymmärsin, että sullakin tuli aika vetistä vuotoa silloin kesäkuulla. Oliko se kuitenkin punaista eli veristä se vuoto? Kestikö sitä vain sen yhden päivän?

      Jotenkin oon miettinyt tuota sun vuotoa ja sekin luonut toivoa, että tuo sun juttu kuulostaa jotenkin samantapaiselta kuin mun. Toivotaan, että alkio olis kuitenkin vielä kunnossa!

    • #8136
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Moikka Maiku ja tervetuloa tälle puolelle! Mulla vuoto alkoi kanssa verisenä ja olin ihan varma, että tämä oli tässä. Veristä vuotoa tuli vain yhden päivän ja sen jälkeen se jatkui ruskeana vuotona. Välillä vähän enemmän ja välillä taas vähemmän. Sitä kesti tasan kolme viikkoa!!! Ehdin jo todellakin hermostua. Tänään oli itseasiassa ensimmäinen päivä kun ei ole tullut mitään vuotoa. Lääkäri sanoi, että todennäköisesti istukka vuotelee kun se siirtyy kohdun kasvaessa ja vuotelee reunasta.

      Niin kauan kun vuoto ei ole runsasta tai siihen ei liity kovaa vatsakipua tollaset vuodot raskauden alussa on normaalia. Näin mulle on toitotettu joka paikassa 🙂 Veriset vuodot on kuulemma todella yleisiä. Kyllä ne pistää panikoimaan mutta todennäköisesti sullakin on kaikki ihan kunnossa.

    • #8138
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kiitos Hanna vastauksesta.

      Mulla tosiaan pari päivää oli vuodottomia tässä, mitä nyt jotain pientä rusehtavaa tuli vessapaperiin pyyhkiessä. Tänään aamulla sitten taas lurahti… Ensin oli tullut pientä ruskeaa tuhrua alkkareihin ja kohta tunsin, että nyt alkaa valua… Voi himpura sentään! Olen lukenut hulluna kaikkia keskustelupalstoja netistä ja yrittänyt valaa toivoa itelleni. Mutta se on vaan niin, että tilanteet on niin yksilöllisiä, ettei voi sanoa oikein juuta tai jaata. Toisella tää tarkottaa keskenmenoa ja toisella ei mitään vakavaa. Ei auta muu kuin odotella vaan ja toivoa parasta. Jotenkin tuntuu, etten nyt viitti rynnätä mihinkään lääkäriinkään tän takia. Ei ne sille kuitenkaan mitään voi, jos keskenmeno on tullut/tulossa. Tietysti itelle asia sitten selkiäis, mutta ei sillä muuta merkitystä varmaankaan olis.

    • #8141
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Niinpä Maiku kun näin alkuvaiheessa ei vaan voi tehdä mitään muuta kuin odottaa, että mitä tuleman pitää. Noi keskustelupalstat on vihon viimeisiä luettavia. Mua ainakin alkoi vaan ahdistaa enemmän kun niitä lueskelin. Jossain vaiheessa tuntui siltä, että kaikki raskaudet päättyy keskenmenoon kun niitä lueskeli. Mutta niin kuin sanottu, hyvä ettei ole kovia kipuja, toivoa on vielä 🙂

    • #8142
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      On kyllä tosi kurjia nuo vuodot! Aina ne säikäyttää 🙁 Mullakin tuli yks yö vessakäynnillä punertavaa tuhrua paperiin, toivottavasti oli vain alakautta ultraamisen seurausta… Limaista valkovuodon tyyppistä tullut myös, ja keskustelupalstojen mukaanhan tietty kyse on alkavasta keskenmenosta. Hui! Yritä tässä nyt pitää pää kylmänä… Joo googlaamaan ei kyllä pitäis sortua.

    • #8143
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Mä oon tänään sortunut tähän googlaamiseen oikein urakalla. Vuotoa on nyt tullut enemmänkin – ainakin kolme lurahdusta. Se on hassua miten se vuoto tulee silleen sykäyksittäin eli ”lurahtaa” aina kerralla semmonen isompi satsi ja sitten taas vähään aikaan ei mitään tuhrua eikä mitään. Ei oo ainakaan ihan normaalit kuukautiset nää.

      Lueskelin tosiaan nettiä ja olen nyt tullut siihen tulokseen, että mulla saattaa olla kohdussa hematooma. Ne, jotka ovat siitä kertoneet, ovat puhuneet vähän samantapaisia juttuja näistä vuodoista. Toinen vaihtoehto on tietysti tämä keskenmeno (josta en kyllä ole suostunut kauheasti lueskelemaan). Nyt yritän vaan lepäillä ja ottaa rauhallisesti… Onneksi on loma.

    • #8147
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Mulla alkoi taas ruskea vuoto 🙁 Onneks olin sopinut tänään dopplerin haun, minkä ostin netin kautta ja pakko oli heti kokeilla 🙂 Eli tänään 9+5 ja sydänäänet löytyi! Aluksi kuulin vaan oman sydämen mut hetken päästä kuului nopeampi syke oman sykkeen päälle, mikä oli varmaan myös yli sata kun jännitti niin paljon 🙂 Kyllä toi mielenrauhan <3 <3 <3

    • #8159
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Heisan pitkästä aikaa!

      Mäkin ajattelin Hanna hommata dopplerin. Luulin, että sillä sais sydänäänet kuulumaan vasta myöhemmin, mutta jos säkin kuulet jo, niin kyl mäkin aion kokeilla :D.

      Tää nyt ei ehkä Maiku auta sua kauheesti, ja toivottavasti en ainakaan pahenna tilannetta, mutta siltä varalta, että saisit uutta näkökulmas noihin vuotoihin, niin kerrottakoon oma kokemukseni keskenmenosta, joka oli se, että mitään pikkuvuotoja ei tullut. Kohdun tyhjennysvuodot alkoivat (ilmeisesti) pari viikkoa kehityksen loppumisen jälkeen, ja ne alkoi ihan suoraan semmoisella vuotomäärällä ja kivuilla, että oli sairaalaan lähtö lähellä. ”Onneksi” tiedettiin mistä oli kyse ja osattiin jotain sen tyyppistä odotellakin kun siis testeistä oltiin saatu tietää, että siellä ei elä enää mitään ja joko se tulee itse ulos tai sitten se otetaan. Tämä siis vain sinulle yhdenlaisena lisävakuutuksena siitä, että ne sun vuodot voi hyvin olla jotain ihan muuta. Toivottavasti saat selvyyden ja mielenrauhan pian. Voimia, ja iloa odotukseesi :).

      Mä kävin tänään kans neuvolassa. Hämmästyin kun terveydenhoitaja ei selvästi tiennyt hedelmöityshoidoista mitään. Onneksi hän en edes yrittänyt esittää asiantuntijaa, eikä mua varsinaisesti haitannut selittää mikä on IUI ja mikä PAS (IVF:n tiesi ainakin päällisin puolin), mutta olihan se vähän outoa. Luulisi, että alalla olevilla olisi joku peruskoulutus näistä :).

      Perjantaina meen ylimääräiseen ultraan yksityiselle. Haluan kuulla, että kaikki on hyvin :D. Hassua, just alkoi soida radiosta Kasmirin ”haluun kanssas tehdä vauvoja”. Vaikka itse olen onnekas ja ainakin toistaiseksi voiton puolella, niin kyllähän toi asenne särähtää korvaan. Tekis mieli käydä kertomassa Kasmirille, ettei niitä välttämättä noin vaan tehdä…

    • #8160
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Ja Hanna, ihanaa 💗! Sydänäänet 😍.

    • #8163
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Maisa mä luulen, että kaikki ei kuule niitä sydänääniä vielä näin aikaisessa vaiheessa. Sillon kun kävin ultrassa viikolla 8+ se lääkäri sanoi, että mun kohtu on jo niin korkealla, että ajattelin sen edesauttavan myös äänien kuuntelua 🙂 Eli jos niitä ei löydy ei kannata hermostua. Mäkin sain jonkin aikaa niitä etsiä ja on tosi tarkkaa, että se osuu just oikeaan kohtaan.

      Mä jouduin töissä tekemään pari vähän raskaampaa nostoa ja vatsa tuli aika kipeeksi. Iltapäivällä tulikin taas kirkasta veristä vuotoa. Kukaan ei mulle ole sanonut, että nostamista pitäis välttää mutta näköjään pitää ottaa rauhallisemmin kun tollasta aiheuttaa. Mulla on selkä myös tosi kipeä eli saas nähdä miten kauan pystyn olemaan töissä. En kyllä sairaslomallekaan haluais jäädä. Onneks viikon päästä alkaa loma 🙂

    • #8168
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Moikka,

      Tulin minäkin sitten tännne, vaikka kovasti mietin…kun en ole käynyt missään toteamassa tilannetta tarkemmin. Menossa siis 6+2 ja Maikun kanssa meillä on samana päivänä eka ultra 15.7.!!!

      Menen samalle lapsettomuusgynelle, joka vuosi sitten laittoi mut napakasti eteenpäin. Sitten vasta soitan neuvolaan, jos siihen on vielä tarvetta. ( lapsettomuutta itsessään takana 9 vuotta)

      Hcg oli 140 12 päivän jälkeen testipäivänä ja klinikan maksimihaarukka oli 170 kaksipäiväisten alkioiden mukaan, silloin sanottiin, että se on hyvä lukema, josta ei voida päätellä mitään. Mulla siis ne 2 alkiota siirrettiin, joten sekin jännää.

      Toivuin kuudessa päivässä stressireaktiosta tai millä sitä haluaa kutsua, kun syke nousi ja sain rytmihäiriöitä, josta kerroin tuolla toisella puolella. Nyt olen voinut alun shokin jälkeen hyvin, ainoastaan paleltaa ja väsymys humahtaa jossain vaiheessa päivää voimalla. Sen tietää, että se ei ole ihan työstä johtuvaa. Niin ja kahvi ei ole maistunut.

      Ihanaa teillä jo sydänääniä, varmasti konkretisoituu tilanne sitä myötä.Missä vaiheessa vauvamaha alkaa näkyä? Te jotka olette pidemmällä osaatte varmaan vastata.

      Maikulle voimia epävarmuuteen, toivotaan että kaikki on hyvin! Kyllä pelottaa itseäkin tuleva keskiviikko mitä siellä selviää. Onneksi mies lähtee mukaan tueksi.

      Nyt alkoi loma ja tiedossa ihan oma reissu tyttöjen kesken!

    • #8169
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Tervetuloa Salvia tälle puolelle keskustelua! Hyvä, että toivuit siitä stressireaktiosta. Muistan kun kirjottelit siitä toisella puolella. Ei ole enää monta päivää ultraan, tsemppiä odotukseen! Ihan oikeet raskausireet sulla ainakin on 🙂

      Mä en oikeen osaa tuosta vauvamahasta sanoa mitään kun koko ajan vatsa niin turvoksissa, että luulis olevan jo puolessa välissä raskautta 🙂

    • #8174
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Tervetuloa Salvia80!

      Joo kyllä oireet täsmää. Ja kuten Hannalla, myös mulla ”näkyy” maha, mutta oikeasti se on tässä vaiheessa vasta turvotusta. Kai se alkaa oikeasti näkyä vasta joskus raskauden puolivälin jälkeen mitä kavereita olen seurannut – yksilöllistä tosin sekin. Rinnat sen sijaan mulla on jo kaksinkertaistuneet, piti ihan uudet liivit käydä ostamassa. 😳

      Mä sain kanssa nyt nähdä ne sydänäänet! Kävin siellä ylimääräisessä ultrassa ja näin itse! Oh. Tyyppi myös liikuskeli, oli se vaan ihmeellistä. Seulonnat olis sitten elokuun alussa, sormet ristiin siis tässä vaiheessa vaan… Vielä on pitkä matka. Pikku hiljaa annan itseni olla onnellinen.

    • #8176
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kiva kuulla teidän kuulumisia Hanna, Salvia ja Maisa. Kiitos myös tsemppauksista!

      Tällä viikolla mulla ei oo onneksi ollut enää kunnon vuotoa. Ruskeaa tuhrua vähän alkuviikosta. Olen yrittänyt elellä nyt rauhallisesti tässä. Jotenkin mä oon uskaltautunut uskomaan, että tuolla masussa joku vielä asustaa. 🙂 Mutta tosiaan se ultra on vasta ens viikolla.

      Soitin maanantaina neuvolaan noista vuodoista ja kyselin samalla aikaa sinne. Neuvoivat tulemaan päivystykseen mikäli oireet voimistuu: voimakkaampaa vuotoa tai kipua tai kuumetta. Se mua vähän ihmetytti,kun ei antanut mulle vielä neuvola-aikaa. Käski soitella ultran jälkeen. Mulla on kuitenkin ultra vasta 8+0 tai 1 (en oikein tiedä mistä se tarkalleen lasketaan). No ei siinä mitään, mut jotenkin siinä vaihees alko pelottaa, et kuulostaako mun vuodot niin pahalta, ettei sitä aikaa uskalleta vielä antaa..

      Mullakin vatsaa turvottelee ja oon 1-2 kiloa lihonnut. Oon tosin syönyt nyt erilaisemmin kuin aiemmin.. ehkä antanut vähän liikaa mieliteoille valtaa. Toisaalta yrittänyt syödä suht terveellisesti. Iltaisin ollut lievää huonovointisuutta ja sitäkin olen sitten syömällä korjaillut. Rintoja turvottelee ja vessahätä on suht usein. Alavatsassa ajoittain tuntemuksia.

    • #8177
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Tervetuloa Salvia80! Aika dramaattinen tosiaan tuo raskauden alkusi, toivottavasti tästä eteenpäin on seesteistä 😊.

      Mullakin on rankkaa turvotusta iltaisin, saa pitää housunnappia auki..
      Täällä on nyt hermostuttava vaihe, kun eka ultrasta on jo aikaa ja dopplerilla on turha yrittää kuunnella vielä. Neuvolakin on vasta 10+0 eli puolentoista viikon päästä. Oireet vaihtelee päivittäin ja eilen oli jopa aika normaali olo… Mutta siitähän ei osaa nauttia vaan tulee hirveä huoli onko kaikki hyvin 😓 Pitänee käydä ylimääräisessä ultrassa ja jos kaikki on ok niin keskittyä sitten odottelemaan nt-ultraa. Eipä siihenkään montaa viikkoa ole jos se on 11-13 viikolla.

      Maikullakin ultra lähenee, hienoa! 😊

    • #8178
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Moi! Kiva lukea kaikkien kuulumisia!

      Mulla oli se varhaisultra eilen ja siellähän se syke jumputti! <3 Vaikea oli kyllä mitään nähdä, kun silmät täyttyivät kyynelistä. Alkio myös juuri oikean kokoinen eli eilen 7+3. Lääkäri sanoi mulle iltaturvotuksesta, että saattaa edelleen johtua munasarjojen stimuloinnista. Pitäisi kuulemma vähentyä pikku hiljaa..
      Ensimmäinen neuvola on jo ensi viikolla 16.7 ja siitä alkaakin sitten sopivasti loma!

      Rentoa viikonloppua!

    • #8179
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Maiku luulen, että antavat neuvola-ajan sitten vasta kun alkio todettu olevan oikeassa paikassa ja syke nähty. Mun varhaisultra oli 7+0 ja sen jälkeen käskivät Tyksistä soitella aikaa neuvolaan. Aika myöhään sulla toi varhaisultra??

      Mullakin oli ihmeen normaali olo tossa viikko sitten ja aloin huolestua oireiden puuttumista mutta nyt saan juosta vessassa sitäkin useammin kuin aikaisemmin 🙂 3-4 kertaa yössä ja tää väsymys on ihan jäätävää! Voisin vaan nukkua koko ajan 🙂 Vatsassakin taas enemmän tuntemuksia kun kohtu kasvaa. Mä en ole yhtään pystyny harrastamaan liikuntaa kun alaselkä kipuilee ja vatsassa heti kipua ja epämiellyttävää tuntemusta jos vähänkin rasittuu.

      Onnea Inkeri sykkeestä! Mulla oli 8+ ultrassa munasarjat vielä todella suuret eli siitä johtuu osaksi tää turvotus ja mulla ainakin osaksi tästä ummetuksesta ja ilmavaivoista.

    • #8181
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Tosta mun ultran ajasta ymmärsin, kun tayssissa lapsettomuuspoli on kiinni heinäkuun ja pitää mennä naistentautien polille ultraan, niin siellä ei ollut kauhean paljon aikoja tarjolla. Toinen vaihtoehto, et hoitaja laski ajankohdan väärin..

      No, hyvä joka tapauksessa, et aika on olemassa. Tietysti tässä joutuu vaan pitempään jännäämään mitä sieltä kohdusta löytyy.

    • #8190
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Voi ei… Taas vuotoa aamulla. Onneksi se oli ruskeaa. Toivottavasti ei jatku sen enempää. Vielä pitäis odottaa ylihuomiseen ultraa.

    • #8191
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Maiku sitä mullakin on ollut jo monta viikkoa ja dopplerilla tarkistettu, että sydänäänet kuuluu 🙂 Niin kauan kun on ruskeeta se on vanhaa vuotoa. Huomenna kertovat sulle, että vuodot on ihan normaaleja tässä vaiheessa 🙂

    • #8192
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Maiku sitä mullakin on ollut jo monta viikkoa ja dopplerilla tarkistettu, että sydänäänet kuuluu 🙂 Niin kauan kun on ruskeeta se on vanhaa vuotoa. Huomenna kertovat sulle, että vuodot on ihan normaaleja tässä vaiheessa 🙂

      Mua taas alkoi ahdistaa ensi viikon rv12 ultra. Mitä jos kaikki ei olekkaan normaalia…

    • #8194
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Sitä vaan toivoi mielessään, että ei tulis enää vuotoja, kun nyt ollut viikon rauhallista. Mutta ei onneksi oo nyt aamun jälkeen tullut enää paljon mitään. Sitä alkaa sitten vaan kelaamaan kaikkea mitä on tehnyt edellispäivänä… mm. käyny kävelyllä ja kyyristellyt kasvimaalla.. että onko joku semmonen voinut aiheuttaa tän, mutta kai ne muutkin ihmiset raskaana ollessaan yrittää elää normaalisti eivätkä koko ajan vaan makaa sohvalla.

      On tää niin hassua, kun päästään yhden vaiheen yli niin sitten rupeaa jo stressaamaan seuraavaa. Vähän niin kuin nyt Hanna miettii rv12 ultraa.

      Joskus aattelin, että kuka semmosta doppleria tarvitsee, mutta jotenkin nyt alan itsekin siitä innostumaan, kun luen teidän juttuja. Jos ultrassa tilanne näyttää hyvältä, niin ehkä itsekin alan katsella ko. laitetta. 🙂

    • #8196
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Miten muuten täällä olijat, ootteko jo uskaltaneet kertoa raskaudesta muille?

      Meillä oikeastaan vain miehen ja mun äidit tietävät. Alunperin aattelin, että ekan ultran jälkeen vois kertoa jo muillekin lähimmille (lähinnä isät ja sisarukset), mutta nyt alkanut tuntua siltä, että ehkä odotetaan vielä ainakin siihen 12 viikolle. Katsotaan…

      Töissä mun on ollut oikeastaan pakko kertoa parille ihmiselle näistä hoidoista, kun tehdään työpareina töitä ja kun on joutunut sitten muuttelemaan työaikatauluja jne, niin olis ollu vaikea olla kertomatta. Ne yritti jo ennen lomaa multa tivata tulosta. Jotenkin ärsytti, että heille muka pitäis olla ekana tästä kertomassa… Toinenkin selitti, että hän haluaisi tietää ennen lomaa, että tietää sitten miten se vaikuttaa hänen töihinsä. Hei haloo! Vauva syntyy kuitenkin vasta ensi talvena, jos ylipäätään syntyy, niin ei tässä nyt vielä oo kiire mihinkään työkuvioidenkaan puolesta. Mitä vaan voi tapahtua ennen sitä. Jotenkin vaan vaikea sanoa toiselle, että anteeksi, mutta ei kuulu sulle. Menin vähän lukkoon, kun en oikein tiennyt miten olisin asian hoitanut… Toiselle mumisin jotain epämääräistä ja toiselle sitten ”tunnustin”, kun ensin ohitin kysymyksen ja sitten hän tuli vielä jälkikäteen asiaa uudelleen kysymään. Vannotin kyllä olemaan sitten hiljaa asiasta.

      Aattelin vaan, että saattaapa tuo jo aika pian silti paljastua töissä, jos pitää neuvolassa käydä virka-ajalla. Sitten taas ihmetellään mihin oon menossa. En tiedä voiko täällä saada neuvolaan ilta-aikoja.

    • #8198
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Mun vanhemmat on tienny hoidoista alusta asti. Mun mies kertoi omalle äidilleen raskaudesta vasta tällä viikolla. Muille perheenjäsenille kerron vasta ensi viikon ultran jälkeen kun kaikki on todettu olevan kunnossa.

      Töissä olen myös kertonut hoidoista kun olen itse Tyksissä töissä ja noita polikäyntejä tuli niin paljon kesken työpäivien et tiesin sen aiheuttavan ihmetystä joten aattelin et ihan sama. Tietysti sitten myös utelivat tuloksista ja muutenkin mä altistun töissä röngtensäteille, joten kyllä se tulee aika nopeesti ilmi miksei voi osallistua sellaiseen työhön enää 🙂

    • #8200
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hui Maiku, puistatti oikein lukea noista utelijoista… Meillä on onneksi kaikki, jotka ovat hoidoista tienneet, osanneet odottaa kulloisenkin hoidon uutisia kunnes olemme itse olleet valmiita kertomaan. Olisin kyllä loukkaantunut verisesti, jos joku olisi katsonut oikeudekseen tietää. Miten ajattelematonta! Oikein verenpaine nousi sun puolesta, yök :D.

      Meilläkin jo läheisimmät tietää. Tosin jälkikäteen valitsisin varmaan toisin, koska taas törmäsin siihen, että muut näkevät asiat niin toisin kuin itse. Kaikille, joille ollaan kerrottu, ollaan myös painotettu, että seulontaa ei ole vielä tehty ja siellä voi vielä paljastua kaikenlaista. Haluttiin kuitenkin kertoa, koska jos jotain ikävää paljastuu ja joudutaan vaikka abortoimaan, niin se tulee joka tapauksessa vaikuttamaan meihin niin syvästi, että sitä tuskin pystyy salaamaan. No, ajateltiin tietysti, että muut osaavat huomioida tilanteen ja ottavat rauhallisesti kunnes seulonnat on ohi. Mutta mitä vielä! Heti alkoi suunnittelu ja shoppailu ja hössötys ja vaikka mitä… Ei siis ehkä ollut sittenkään kovin hyvä veto :/. No tehty mikä tehty.

      Mutta töissä kerron vasta kun seulonnat yms. on ohi. Mulla kun ei oo samanlaista tilannetta kuin teillä, että vaikuttais työtehtäviin tai juuri -järjestelyihinkään. Sen verran ajoissa tarttee kuitenkin kertoa, että ehtivät varautua, jos vaikka en pystykään työskentelemään loppuun asti normaalisti.

      Tsemppiä Hanna 12. vkon ultraan! Mä niin näen itseni tossa tilanteessa ja reagoin varmasti samoin… Me täällä pidetään peukkuja teidän molempien puolesta :).

    • #8202
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Meilläkin lähipiiristä jo aika moni tietää raskaudesta -mikä on vähän hullua, koska on itsekin vielä vaikea mieltää olevansa raskaana. Mun vanhemmat, sisko, kourallinen ystäviä… Musta on kuitenkin tärkeää voida jonkun kanssa puhua raskaudesta, ja nämä tiesivät myös hoidoista. Voisin heidän kanssaan myös käydä läpi keskenmenoa jos niin surullisesti kävisi.

      Laajemmin kerrotaan sitten nt-ultran jälkeen, jos kaikki hyvin.

      Huh, tänään ollut niin rankkaa pahoinvointia että ajattelin käydä ostamassa sen pahoinvointirannekkeen!

    • #8204
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hei!
      Ajattelin myös josko kirjoittelisin tänne.. kerron lyhyesti, meillä takana lapsettomuutta viisi vuotta, kaksi inseminaatiota joista ei minkäänlaista tulosta, kuin pettymykset ja riidat. Nyt aika ivf.ään olisi lokakuulle, mutta.. mies alkaakin puhumaan ettei halua ei jaksa enää jatkaa hoitoja. Tiedän kyllä että tämä on vaikeaa myös hänelle, mutta vika on minussa, hoidot tehdään minulle,…. en tiedä mitä teen.. uskalsin taas alkaa toivoa kun postiluukkuun kolahti aika vihdoinkin oys.iin, niin nyt mies aikoo perua sen… tyhjä syli, pelko, suru, yksinäisyys…

    • #8206
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kiitos Maisa tsempeistä! Mä tyhmä menin taas netistä lukemaan kaikenlaisia juttuja. Olen jo 40-vuotias, joten kuulun ihan jokaiseen riskiryhmään 🙁 Mietin sitä seulonta juttuakin, että voiko 40-vuotias edes saada siitä normaalin tuloksen, mikä ei johtaisi lisätutkimuksiin. Se raja tais olla 1:250 tai jotain. Jostain sitten luin, että yli 40-vuotiailla riski on 1:68 joten turha vissiin edes odottaa mitään normaalia tulosta siitä.

      Yksin ikävää, että miehesi ei halua jatkaa hoitoja. IVF-hoidoilla onnistumismahdollisuus on paljon suurempi, kuin inseminaatioissa. Meillä kolmas kerta vasta onnistui, joten suosittelisin, että pyydät teidän lääkäriltä aikaa psykologin juttusille ennen hoitojen aloittamista, jotta saisit miehesi motivoitua hoitoihin (siis mies myös mukaan psykologille). Teillä voi olla edessä vielä monta pettymystä, joten niihin pitää olla varautunut. Toivottavasti saat miehesi motivoitua ja hoidot onnistuvat hyvin!

    • #8212
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Yksin- tosiaan kyllä toivoisi, että miehesi vielä suostuisi jatkamaan hoitoja, koska ivf:ssä tulokset parempia kuin inseminaatiossa niin kuin Hanna jo totesi. Mutta onhan se selvää, että kaikilla on omat rajansa näissä hoidoissa kuinka kauan jaksaa ja kestää. Raskasta se on saada monta negatiivista tulosta putkeen. Meillä ei ollut mitään muuta mahdollisuutta lapsen saantiin kuin mikrohedelmöitys (icsi). Neljännellä kerralla vasta meillä onnisti ja tämäkin raskaus vasta alkumetreillä. Sulle voisi olla hyvä keskusteluketju esimerkiksi tuo IVF kevät/kesä 2015. Siellä on muitakin joilla on IVF hoitoja meneillään tai harkinnassa.

      Mulla oli tänään vihdoin se alkuraskauden ultra. Pieni 8+1 kokoinen alkiohan sieltä löytyi ihan niin kuin ”pitikin” ja syke näkyi. 🙂 Olen tosi onnellinen! Löytyi myös hematooma (verihyytymä), mikä aiheuttanut vuodot. Sitä mä vähän arvelinkin silloin googletteluiden perusteella. Eivät sanoneet sen kummempaa siitä hematoomasta kuin, että sitä on hyvä seurailla eli sain lisäultran reilun viikon päähän. Sanoivat, että se todennäköisesti vuotelee edelleen ruskeaa vuotoa. On mahdollista, että se hematooma johtuu siitä, että toinen siirretty alkio olisi mennyt kesken, mutta se oli vaan arvelua. Taitaa jäädä tältä kesältä uimiset väliin, kun ei taida olla hyvä mennä uimaan vuotojen takia. Harmi, mutta ehkä sen tästä syystä kestää. 🙂 Olen myös vältellyt kovaa saunomista tuon takia.

      Kehottivat heti varailemaan aikaa neuvolaan ja ihmettelivät ettei mulle ollut viime viikolla vielä annettu aikaa sinne.

    • #8213
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Ihanaa onnea Maiku! Hyvä, että sulta löydettiin syy vuotoihin. Mulla ei sillon ultrassa näkynyt mitään hematoomia. Kävin äsken pienellä kävelylenkillä ja kävelin tosi rauhallisesti mutta taas tuli enemmän vuoto. Pitää vissiin ottaa vaan ihan iisisti. Harmittaa vaan kun paino nouee enkä pääse liikkumaan, enkä myöskään uimaan 🙁 Jospa ens viikon ultrassa löytyisi syy.

    • #8218
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Ihana lukea teidän kaikkien kuulumisia!
      Hanna tsemppiä ultraan! Odottavan aika on aina pitkä! Kun oman pään vaan saisi hiljennettyä pelonsekaisilta ajatuksilta, mutta vaikeaahan se jokus on. Montako viikkoa sinulla on jo täynnä?

      Maiku! On se kyllä ihan uskomaton hetki kun se pieni syke löytyy, kyyneleet valui meillä kanssa eilen kun ultraruutuun vihdoin saatiin näkymä viikkoja vastaavasta kaverista.
      Lääkäri kysyikin, että monenko vuoden odotus meillä on ollut, ja kyllä siinä itsekin jotenkin alkoi miettiä sitä kivistä polkua ja sitä, että kunpa olisi aiemmin uskallettu lähteä hoitoihin. Lääkäri oli hyvä, kun otti miehenkin tuntemukset huomioon ja kyseli miten hän on kokenut hoidot. Eilinen päivä vei totaalisesti voimat!

      Nyt olen yrittänyt roikkua puolituntia neuvolan ajanvarauksessa, ja lopussa nauhote totesi terkkarin olevan lomalla, että kiireellisissä tapauksissa voi yrittää jotain toista numeroa muutaman tunnin päästä…elämän kevät näitä palveluita!!!

      yksin-, Hoidot on kova koulu parisuhteelle monin tavoin. Ei se ole helppoa miehillekään, vaikka suurin osa toimenpiteistä kohdistuu naiseen. Henkinen prässi pettymyksineen voi tulla suurella voimalla, jos heti ei saada tuloksia.
      Oletteko yhdessä käyneet lääkärin juttusilla keskustelemassa teidän todellisesta tilanteesta? Esim. meillä ei olisi ollut mitään hyötyä edes IVF:stä ja suoraan ICSI ja lopuksi vieleä PICSI.
      Toivon kovasti, että miehesi tulee toisin ajatuksiin, sillä hoito on aina myös mahdollisuus, jos siihen jaksaa lähteä. Nämä eivät tietenkään ole yksiselitteisiä asioita. Paljon jaksamista ja tsemppiä!

      Tuosta muille kertomisesta vielä, luotettavat ihmiset tietävät hoidoistamme, mutta vain pari tietää onnistuneesta tuloksesta, kuten miehen vanhemmat ja pari hyvää ystäväpariskuntaa. Tapaan äitini viikonloppuna ja hän ei tiedä edes hoidoista, joten olen kahden vaiheilla kerronko vielä mitään…edessä on kuitenkin monta kriittista viikkoa.

    • #8219
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Maiku ja Salvia, onnittelut hyvistä ultrakuulumisista 🙂 On se liikuttava hetki nähdä pikkuinen möykky ruudulla ja sykkivä sydän. Varasin itselle ensi maanantaille vielä ”varmistusultran” yksityiselle. Mielenrauhaa, mielenrauhaa… Doppleria en nyt onnistunut muuttolaatikoista löytämään 🙁

      Yksin, onpa ikävä tilanne. Toivottavasti saat miehen ”käännytettyä”. Kuitenkin onnistumisprosentti hoidoissa (kun niitä jatkaa tarpeeksi pitkään) on todella hyvä. Itsekin turhauduin inseminaatioihin ja kahden yrityksen jälkeen toivoin pääsyä ivf-jonoon. Ja tosiaan vasta icsi sai munasolut hedelmöittymään, eli turhaanpa noita inseminaatioita olisi jatkettukaan. Monesti vasta hoidon myöhemmissä vaihessa tulee se itse ongelman ydin esiin. Vai oliko sulla jo lapsettomuuden syy tiedossa?

      Hanna, sama fiilis, turvonnut olo kun ei pääse liikkumaan -teen lähinnä kävelylenkkejä silloin tällöin kun mihinkään muuhun liikkumiseen ei ole energiaa eikä raksaprojektin vuoksi kyllä aikaakaan. Ehkä vähän myös pelkään rehkimistä tässä alkuraskauden epävarmuudessa… Puntarilla en edes uskalla käydä, vaikka se kyllä taitaa olla ensi viikon neuvolassa edessä :/

    • #8221
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Onnea Salvia 80 teillekin sykkeestä! Olipas ihana lääkäri kun tolleen otti miehenkin huomioon ja vieläpä kyseli tunteista. Meidän lääkäri ei paljoa kysellyt muuta kuin, että mitä kuuluu ja housut alas suurin piirtein 😀

      Tänään mulla 11+1 ja tasan 12+0 ensiviikon keskiviikkona se np-ultra. Mä kävin jo väijymässä veriseulan tulokset mutta enpä niistä oikeen mitään osaa päätellä kun riski lasketaan niin monesta eri asiasta. Kuitenkin molemmat arvot olivat hiukan viiterajojen alapuolella eli mene ja tiedä sitten…

    • #8223
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Mahtavaa, että kaikilla on ensimmäisestä ultrasta hyviä uutisia!

      Minä olen kertonut hyvät uutiset jo aika monelle. Toisin sanoen niille läheisille, jotka tiesivät hoidoista. Olen luonteeltani aika avoin ja koin keväällä suurta helpostusta, kun uskaltauduin lapsettomuuden kaapista ulos ja sain kerrottua kavereille meidän tilanteesta. Ei tarvinnut enää salailla tai keksiä tekosyitä joissakin tilanteissa. Olen muutenkin huono valehtelemaan ja tämä tilanne laittaa taidot koetukselle. 🙂 En ole keksinyt vielä mitään huonoa kertomisessa. Jos jotain kurjaa sattuukin, niin tarvitsen varmasti myös siinä tilanteessa näiltä ihmisiltä tukea ja ymmärrystä. Eipä tarvi sittenkään leikkiä iloista ja reipasta jos ei todellakaan siltä tunnu. Vahvasti ystävät elävät mukanani näitä jännittäviä viikkoja. Kyselevät vointia ja viimeisiä kuulumisia.

      Ensimmäinen neuvola oli eilen. Käynti oli vähän pettymys neuvolatädin takia. Jäi epämääräinen olo siitä, muistiko hän nyt kertoa minulle kaikki mitä piti. No, seuraava ultra tuli varattua. Siinä seuraava etappi mitä odottaa.

      (Tänään 8+3)

    • #8227
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kiitos kaikille onnitteluista! 🙂
      Onnittelut myös Salvialle!

      Inkeri, meillä taitaakin olla sitten aika tarkalleen sama aikataulu, koska mulla myös ultrakäynnin perusteella nyt 8+3. En oikein itse tiennyt aiemmin mistä päivästä se tarkalleen lasketaan tässä tapauksessa: kuukautisista, punktiosta vai siirrosta.

      Mulla tänään taas tullut ruskeaa vuotoa, mutta nyt onneksi tiedän mistä johtuu. Voi olla ihan hyväkin, että vuotaa, jospa se hematooma sieltä sitten pikkuhiljaa pienenisi. Vähän se on kyllä huolestuttanut mieltä, mutta olen kyllä ymmärtänyt, että monilla se on ollut ns. harmiton eli ei ole ollut sen kummempaa haittaa raskaudelle. Kunpa ei nyt ainakaan mitään tulehdusta tulisi tms.

      Hassua, kun tuntuu että joka toinen päivä olen huonovointisempi ja joka toinen päivä menee paremmin. Välillä tuntuu, että pitäis syödä, mutta mikään ei ajatuksena erityisesti houkuta. Toisaalta syöminen pitää huonon olon aisoissa.

      Soittelin eilen ekaa neuvola-aikaa ja sain sen ensi viikolle, joten nyt siinäkin päästään eteenpäin.

      Tuosta muille kertomisesta vielä, että onhan tää ns. salailu toisaalta vähän ikävää, kun minäkin muuten olen aika avoin ihminen ja nyt kun ei pysty kertomaan toisille suoraan mitä mielen päällä liikkuu, niin vaikeaa välillä keksiä puheenaihetta. Olen nyt aika paljon möllöttänyt ihan kotona lomallakin, kun en oo voinut lähteä esim kaverien kanssa uimaan ja en ole uskaltanut kauheasti lenkkeilläkään. Vaikea sitten selitellä miksi ei voi uida jne… Lähdetään tässä viikonlopulla käymään miehen vanhempien luona, niin mies haluaisi siellä jo kertoa perheelleen (anoppi kyllä jo tietää), joten kaippa me sitten uskaltaudutaan sen verran. On se kuitenkin kivempi kasvotusten kertoa ja ei nähdä kuitenkaan kovin usein, kun asutaan niin kaukana toisistamme.

    • #8244
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Np-ultra oli tänään ja kyllä hiukan jännitin sinne menemistä. Veriseulan tulokset olin katsonut jo aikaisemmin töistä koneelta. Molemmat arvot olivat viitearvoista noin puolet pienemmät mutta tärkeintä vissiin on niiden arvojen suhde, mikä oli normaali.

      Niskaturvotusta oli 1,4mm, mikä on hyvä tulos (3mm yläraja), kyllä vierähti taas yksi kivi sydämestä 🙂 Siellä se pikkuinen veteli päikkäreitä ja lääkärin piti taputella moneen kertaan vatsaa, että saatiin kaveri liikkeelle 😀 Kaikki näytti normaalilta ja pää-perämitta vastasi viikkoja. Ehkä tässä voi pikkuhiljaa alkaa olemaan ihan oikeesti raskaana 🙂 Kahden viikon päästä pitäis tulla kotiin kirje, missä ilmoitetaan sitten se riskisuhdeluku. Ei nyt näillä tiedoilla enää kauheesti huolestuta sekään. Sen jälkeen saan varata ajan rakenneultraan.

      Tällä viikolla alkoi lomakin, joten nyt vaan nautitaan olosta. Mites teillä muilla menee?

    • #8245
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kiitos kaikille onnitteluista,

      Sulattelua tämä vieläkin vaatii ja siinä mielessä ihanaa, että kaikki ei vielä tiedä.En ehkä jaksaisi raportoida kokoa ajan kuulumisia, kun mielessä asia on muutenkin, niin yritän keskittyä muuhun maailmaan ja ihmisiin, joiden kanssa voi puhua muistakin asioista.
      Eilen oli eka neuvola ja nyt kasa aikoja nt-ultraan, verikokeisiin. Tuntuu niin oudolta, kun elokuulla taas selviää lisää, eikä sitä ennen saa tietää onko kaverilla kaikki hyvin.

      Meillä terveydenhoitaja oli kiinnostunut hoidoista, mutta ei selkeästikään tiennyt niistä, koska kysyi hedelmättömyyden syytä, kun justiin olin kertonut että iCSI oli hoitomuoto.
      Kävelylenkeistä olen saanut lisää virtaa, ettei koko päivä mene nukkuessa. Mitenhän sitä töissä oikein jaksaa? Tänään kävin lääkärissä silmätulehduksen vuoksi ja sain tipat. Aina jotakin vaivaa..

      Mitäs muille, entä Hanna? Miten meni nt-ultra?

      Maiku miten neuvolassa sujui…meillä eka kerta oli lähinnä papereiden täyttöä.

      (8+0 tänään)

    • #8249
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kiva juttu, että Hannalla meni np-ultra hyvin ja verikokeissakaan ei vaikuttanut olevan mitään hälyttävää.

      Mulla oli myös tänään eka neuvola. Kaikenlaisia turinoita siellä kuuli ja tuli itse hölistyä ja tosiaan kasa uusia aikoja tuli mukaan niin kuin Salviakin sanoi. Terkkari oli sitä mieltä, että voisi tehdä mulle sokerirasituksen jo vkot 12-16 paikkeilla, kun mulla on kai vähän kohonnutta riskiä diabetekseen. Voi, voi… toivottavasti ei mitään diabetesta tule, mulla on vaan työterveydessä aina todettu paastosokerit olevan vähän yläkantissa ja sukurasitetta on myös, niin kai ne siksi haluaa varmistella. Tuo np-ultra pitää ite soitella ja varata, kun se tehdään ostopalveluna yksityisellä.

      Huomenna mulla on se ylimääräinen ultra naistentautien polilla hematooman vuoksi. Ihan mukava kyllä päästä sinne taas katsomaan tilanne, kun vuotoa nyt taas ollut reilummin. Hassua, kun se vuoto tulee pääasiassa aina öisin. Onneksi se on ollut ruskeaa, ei hyytymiä eikä hajua, joten uskon ja toivon, että olisi vaan sitä hematooman tyhjenemistä. Huomenna se sitten nähdään…

      Terkkarillekin itkin, että pelkään niin keskenmenoa, kun näitä vuotoja on ollut. Esitietokaavakkeessakin kysyttiin, että onko jotain pelkoja synnytyksen tm. suhteen. Kun tietää kuinka vaikeaa tää raskautuminen on ollut, niin ei kyllä millään halua tästä pienestä ihmisen alusta enää luopua.

      Salvia, mäkin mietin tuota, että mitenköhän sitä töissä jaksaa, kun sinne taas palaan ensi viikolla. Päivystystä ainakin luvassa enemmän kuin normaalisti, kun on vielä väkeä paljon lomilla. Se tuo aina vähän enemmän hektisyyttä työpäiviin. Olen siis töissä terveyskeskuksessa.

    • #8254
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Mullakin oli neuvola alkuviikosta; siellä ei mitään uutta ja ihmeellistä eikä sydänääniäkään kuulosti. Terkkari laittoi lähetteet ultriin ja niihin tulikin ajat salamannopeasti, jo seuraavana päivänä postitse. Np-ultra on vajaan kahden viikon päästä.
      Kävin maanantaina vielä ”mielenrauhaultrassa” yksityisellä. Helpotus oli suuri kun näki pienen siellä liikuskelevan ja oli kasvanut hurjasti varhaisultrasta ❤
      Pahoinvoinnit sais kyllä pikkuhiljaa helpottaa. Nyt 10+3 ja edelleen yökkäilen/oksentelen.. Mites muilla joko on paremmat voinnit?

    • #8255
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kuulosti=kuunneltu ?

    • #8256
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Tänään siis kävin siellä kontrolliultrassa. Pikkuinen onneksi voi hyvin, sydän löi ja liikettäkin näkyi. 🙂 Hematooma ilmeisesti vähän pienentynyt, mutta lääkäri sanoi (eri lääkäri kuin viimeksi), että se on aika iso. Sille ei mitään voi tehdä, joten ei sen kummempaa seurantaa tästä eteenpäin. Hieman lisää keskenmenonriskiä kuulemma 🙁 (tätä juuri en olisi halunnut kuulla, mutta näin kyllä itsekin arvelin). Lähinnä kai infektioriski lisääntynyt, kun veri toimii hyvänä kasvualustana bakteereille. Käskivät ottaa yhteyttä mikäli tulee oireita: kirkasta runsasta vuotoa, kovaa kipua tai kuumetta. Vuotoa odotettavissa lääkärin mukaan vielä useemman viikon. Hyvä tietää, mutta toisaalta kurjaa… Siinä meni sitten viimisetkin uimahaaveet tältä kesältä.

      Kätilö yritti silti lohdutella ja sanoi, että nyt olis paras vaan iloita pikkuisesta, joka tuolla kohdussa edelleen elelee ja kasvaa, ja yrittää olla murehtimatta tuosta hematoomajutusta. Tottahan se on, että ei se tilanne ainakaan murehtimalla parane.

    • #8257
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Mukavaa, että teillä ultrassa kaikki hyvin 🙂 Mulla oli se ultra keskiviikkona ja nyt on alkanut jatkuvaa alavatsakipua (ei kovaa mutta sellasta vihlovaa), vähän kirvelyä alapäässä ja epäilyttävän hajuista ja näköistä valkovuotoa. En tiedä voiko pelkkä ultratutkimus sitten altistaa emätintulehdukselle vai onko tämä vain sattumaa. No soitin tänään neuvolaan ja selitin oireet. Terveydenhoitaja lupas kysyä lääkäriltä ja soittaa mulle takas. Ei se nyt sitten soittanutkaan eli pitääkö mun nyt odottaa koko viikonloppu näiden oireiden kanssa?? En tietenkään voi olla varma onko tää emätintulehdus mutta hiivaltakaan se ei vaikuta. Kauhistuttaa vaan kun on lukenut noita kauhutarinoita, että tulehdus levinnyt kohtuun ja aiheuttanut keskenmenon. Miks aina pitää olla jotain ihmeellisiä vaivoja kun toisesta vaivasta päässyt eroon 🙁 Ja ihme touhuu kun luvataan soittaa takas ja sit ei kuitenkaan soiteta…

    • #8258
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      En malta olla taas kirjoittamatta tänne. Toivottavasti ette kyllästy mun ”höpinöihin”. Mulle jotenkin tää palsta on nyt tullut niin tärkeäksi, vaikka joskus hoitojen aikaan en pystynyt aina avautumaan tänne pettymyksistäni. Johtuu kai siitäkin, kun täällä tavallisessa elämässä mulla ei oo oikein ketään, jolle voisin näitä kaikkia juttuja vielä selittää, kun yritetään olla vielä niin hys, hys tästä jutusta. Odotan niin innolla aina uusi postauksia muilta jne.

      Eilen oli puolipakko kertoa taas yksille ystäville tästä raskaudesta, kun tulivat meille syömään ja paisteltiin isoa ”flank stakea” grillissä. Miehet meinasivat jättää pihvin aikas punaiseksi, niin päätin sitten kertoa, että en nyt oikein uskalla noin punaista syödä, kun tässä odotellaan vauvaa. (Just aamulla olin terkkarilta kysynyt medium-pihvin syömisohjeita. 😉 ) Toinen oli tietysti se, etten viiniä juonut pihvin kanssa niin kuin muut. Kaverit oli ihan innoissaan vauvauutisesta. Ite tietysti vähän vielä toppuuttelin, että älkää nyt sitten ihan kaikille vielä tätä kertoko, kun on aika paljon vielä epävarmuustekijöitä jne, mutta olihan se liikuttavaa miten iloisia he olivat meidän puolesta. 🙂

      Oon nyt parina päivänä huomannut outoa makua suussa. Luulin joku päivä, että olin syönyt jotain mistä jäänyt maku kiinni makunystyröihin, mutta tuntuu, että sama on toistunut nyt muutamana päivänä. Tääkin taitaa jotain raskausoiretta olla? Lisäksi oon huomannut, että mun otsan iho on nykyään epätavallisen rasvainen. Ei se mielestäni tälläinen ole ennen ollut. Ehkä vähän enemmän ollut myös makeanhimoa. Aiemmin olen ollut kova suolaisen ystävä, mutta nyt ei jotenkin tee mieli poppareita tai mitään mitä aikasemmin oon himoinnut.

    • #8260
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Moikka!

      Joko Hanna tilanne selvisi?

      Hienoa kuulla, että Lennulla ja Maikulla kaikki hyvin.

      Kävi ilmi, että mun jäykkäkouristusrokote on vanhentunut ja terkkari oli sitä mieltä, että sen voi laittaa, mutta mä sanoin suoraan, etten haluais riskeerata, jos se rokote aiheuttaa vaikka keskenmenon. Mitä mieltä te, jotka olette terveysalalla töissä?
      Toinen olisi joukkopapa? jotenkin sekin vaan arveluttaa. Huomaan olevani ylivarovainen, kuten ruoankin kanssa.

    • #8261
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      No tilanne on hiukan rauhottunut eli kattelen nyt viikonlopun yli mitä tapahtuu. Tässä on vaan sellanen tyhmä juttu kun olen lähdössä lomamatkalle ja tuun takas vasta keskiviikkona. Täytyy toivoa ettei oireet pahene. Inhottavaa alavatsa vihlontaa taas alkoi aamulla mut se ilmeisesti kuuluu asiaan kun kohtu kasvaa. Otan tuplaannoksen maitohappobaktereja jos lievittäis noita vuoto-oireita.

      Mitä tohon rokotteeseen tulee, niin jäykkäkourisusrokote ei sisällä elävää taudinaiheuttajaa niin sen puolesta pitäis olla turvallinen. Tosin aina pieni riski on olemassa. Jos sulla on suuret riskit saada tauti esim. kuokit maata paljon tai olet eläinten kanssa tekemisissä niin varmaan kannattais ottaa. Mä en edes tiedä onko mun rokote voimassa mutta jättäisin kyllä itse väliin ainakin ensimmäisen kolmanneksen aikana.

      Enkä kyllä menis siihen papa-kokeeseenkaan. Multa se onneks otettiin ennen hoitojen aloittamista. Kyllähän sen papan kanssa voi odottaa raskauden jälkeenkin. Eikö sitä muutenkin seulota 10 vuoden välein niin mitä yks 9kk siihen lisää tekee 🙂

      Maiku mullakin oli alussa outo metallinmaku suussa ja myöhemmässä vaiheessa kans jotain muuta outoa makua 🙂 Mulla kans tullu naamaan pientä näppylää ja huomasin, että naamakarvat on alkanu kasvamaan, sellasta untuvaa hiusrajsta poskiin päin!!! Kiva musta tulee parrakas äiti 😀 😀 😀

    • #8265
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Mäkään en muista mikä mun jäykkäkouristusrokotteen tilanne on, mutta uskoisin sen olevan voimassa, kun työhöntulotarkastuksessa nuo rokotukset 4 vuotta sitten käytiin läpi. Multa otettiin kans papa-koe lapsettomuushoitojen alkupuolella viime vuonna muistaakseni.

      Hanna, musta tuntuu myös, että naamakarvat kasvaneet entistä innokkaammin. On mulla ennestäänkin ollut pari semmosta vahvempaa karvaa leuassa, jotka on aina pakko nyppiä, mutta ihan kuin ne olis lisääntyneet tai sitten kasvavat nopeammin.

      Mulle tuli aamulla joku epätoivokohtaus ja aloin epäillä, että oonkohan vielä raskaana. Oon varmaan lukenut liikaa juttuja keskeytyneistä keskenmenoista ja jotenkin heti, kun ei tunnu mitään oireita rupeen pelkäämään kaikenlaista. Mua on tässä viime aikoina viluttanut aika usein ja oon aatellu, että sekin olis raskausoiretta. Noh, eilen illalla mulle tulikin hirveän kuuma ja yölläkin hikoilin kovasti, niin aloin epäillä, että se olis merkki jostain huonosta. Mutta ilmeisesti tuo on aivan normaalia. ”Onneksi” mulle kuitenkin tuli taas vähän huonovointisuutta ja rinnoissakin tuntunut arkuutta, niin olen taas alkanut uskoa, että eiköhän tässä kaikki oo edelleen kunnossa. 😛 Jotenkin itteäkin huvittaa miten sitä välillä saa tämmösiä epätoivokohtauksia. 🙂

    • #8270
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Maiku noi epätoivokohtaukset on niin tuttuja. Kai se on ihan normaalia olla huolissaan tässä tilanteessa. Mulla on pari päivää ollu tosi kipeitä vihlaisuja alavatsalla. Sattuu niin paljon, että välillä ihan huudahdan kivusta. Kai nekin on ihan normaaleja kasvukipuja mitä netistä olen lukenu. Onneks on toi doppleri mllä voi tarkistaa, että kaikki hyvin 🙂

      Olen nyt Tallinnassa ja kävin tänään äitiysvaateliikkeessä ostamassa parit housut itselleni kun vanhoja farkkuja on ihan turha edes yrittää enää päälle. Oli aika hyvät valikoimat kun Suomesta äitiyshousuja olen löytäny vaan jostain H&M:stä ja ne on tehty pienille laihoille ihmisille, ei mun ruholle 🙂 Päätin etten mitään vauvajuttuja osta vielä tässä vaiheessa mutta Stockmannilla oli alennusmyynti ja löysin teräksisiä tuttipulloja 5€/kpl, normaali hinta 22€. Oli siis ihan pakko ostaa kun muovisia pulloja en suostu ostamaan 🙂 Ajattelin odottaa viikolle 20 rakenneultran jälkeen ennen kuin alan hankkia mitään tarvikkeita.

    • #8281
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Mäkin oon ajatellut, etten ala vielä haalia vauvalle tarvikkeita. Kuitenkin Finlaysonin kesäalesta jotenkin kummasti tuli tilattua vauvan aappa-pussilakanasetti ja pari iloisen vihreää Risto Räppääjä-pyyheliinaa. Järkevänä tietysti aattelin, että ne voi aina antaa eteenpäin lahjaksi, jos nyt jotain kävisi.

      Kaveri kyseli multa tässä yks päivä, että haluttaisko ostaa heiltä vauvan turvakaukalo, kun heillä rupeaa käymään kohta yksi vuotiaalle liian pieneksi. Ensin innostuin, että joo, mutta sitten kuitenkin peruin. Yksi tärkeä syy perumiselle oli kyllä myöskin se, että näytti vähän siltä, ettei se turvakaukalo välttämättä sovi meidän kumpaankaan autoon. Ainakin sitä olisi pitänyt kokeilla ensin. En myöskään uskaltanut puhua miehelle vielä asiasta, kun olen salaa kertonut vauvauutisen tälle henkilölle, joka turvakaukalosta kyseli. 😛 Eiköhän niitä kaukaloita sitten löydy, kun aika tulee kypsäksi sen suhteen ja parempi myöskin varmistua ensin, että se kaukalo tosiaan sopii autoon ennen kuin semmoista suinpäin menee ostamaan.

    • #8286
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Moi kaikki,

      Kiva huomata, että kaikilla sujuu hienosti ja testeistä on tullut toivottuja tuloksia! Iloa ja onnea kaikille!

      Meillä on nyt tilanne toinen. Np-ultra oli järkytys, turvotusta oli yli raja-arvon, ja kiireellä pistivät eteenpäin tutkimuksiin. Tästä eteenpäin meitä hoitavat vain spesialistit eli ollaan erityisseurannassa… Pari päivää ollaan siis sulateltu ajatusta, että näinkö tässä sitten kävi, lapsi ei olekaan terve. Seuraavien viikkojen aikana selviää lisää. Raskasta on, ja taas tuntuu, että voimat loppuu, mutta jostain niitä sitten taas jossain vaiheessa ilmaantuu – siihen ainakin yritän jaksaa uskoa. 🙁

    • #8289
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Voi ei Maisa todella ikävä kuulla 🙁 Kuinka paljon yli rajan turvotusta oli? Ole googlaillut aika paljon asista ja siltikin kaikki voi olla ihan hyvin vaikka turvotusta olisikin. Menetkö istukkabiopsiaan? Peukut pystyyn! Minäkään en ole saanut vielä sitä riskilukua eli ei tässä varmoja vielä olla mistään. Mulla on aika järkyttäviä vihlaisuja alavatsalla ja kävely aiheuttaa lisää kipua. Rusehtava vuotokin alkoi taas 🙁 Pitää soittaa uudestaan neuvolaan kun ei sieltä ole vieläkään ketään soittanu mulle.

    • #8290
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kiitos Hannalle vastauksista, näin ajattelin, että papa ja jäykkäkouristus ehtivät odottaan. Käytän käsineitä kun käsittelen koiran raakaruokaa ja välttelen puutarhahommia, koska sellaista ei edes ole.

      Maisa, kovasti voimia tuloksien odotteluun!!! Tiedän myös ihmisiä, joille on tullut terve lapsi turvotuksesta huolimatta. Luin uudelleen 14 vuotta myöhemmin mm. Anna-Leena Härkösen Heikoisti positiivinen -kirjan. Siinäkin käytiin tuo vaihe läpi ja paljon muita vastoinkäymisiä, mutta loppu on valoisa.

      Voin vain kuvitella mitkä fiilikset kun mitään varmaa ei voi vielä sanoa ja pitää vain odottaa. Itsellä kaikki tuo vielä edessä…milloin tämä pelko ja jännitys oikein päättyy…ihan niin kuin hoidoissa ei olisi ollut tarpeeksi kestämistä! Toivotaan, että saatte pian tulokset, eikä tarvitsi elää epätietoisuudessa. Hengessä mukana parasta toivoen!

    • #8293
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kiitos tuestanne ihanat ihmiset! Turvotusta oli 3,5 eli ei paljon yli kolmen, mutta valitettavasti verikoe tuki tulosta. Yksi viidestä lapsesta näillä tuloksilla on Down-lapsi ja vakavampia kehityshäiriöitä on yhdellä noin 90:stä. Aika kovat todennäköisyydet siis ainakin jonkinasteiseen kehityshäiriöön, ja gynekologikin piti tuloksia jo tässä vaiheessa ”tyypillisinä Down-tuloksina”. Kävin biopsiassa ja nyt odotellaan tulosta. Olisikohan tässä nyt viimein todiste siitä, että jotain vikaa meissä on…? Kun mitään ei muka ole (löydetty). Toivon tosiaan, että jostain löytyy testi, jolla voimme testata pystymmekö ylipäätään saamaan terveitä lapsia vai ei. Ei tässä muuten enää uskalla yrittää. Turhia yrityksiä, keskenmenoja, raskaudenkeskeytyksiä… Luovutetut sukusolut alkavat kuulostaa ainoalta jäljellä olevalta toivolta, jos sitäkään enää jaksaa. Mutta katsotaan tämä nyt ensin. Saapas vaan nähdä miten ja milloin nousen pystyyn, jos tämä raskaus täytyy keskeyttää.

      Toivon todella, että teillä kaikki menee hyvin! Maailma tarvitsee lisää näin paljon toivottuja lapsia ❤️.

    • #8303
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Yritin jo eilen vastata Maisalle, mutta viestini katosi johonkin…

      Tosi ikävä kyllä kuulla tuommoisia tuloksia tässä vaiheessa. 🙁 Mäkin todella toivon ja pidän peukkuja teille, että tää olis väärä hälytys. Ite aattelen, noista prosenteista mitä mainitsit, että noiden lukujen valossa on paljon suurempi todennäköisyys, että vauvalla ei ole Downin syndroomaa tai vakavaa kromosomihäiriötä kuin, että olisi. Joten älä luovu vielä toivosta! Tsemppiä ja voimia! <3

      Mä sain vihdoin tänään varattua ajan np-ultraan. Se olis kahden viikon päästä eli 12.8. Silloin olis menossa 12+1. Huomenna meen labraan aamulla verikokeisiin. Ens viikon lopulla varmaan täytyy vihdoin pomolle laittella viestiä, että olis tämmösiä raskauspoissaoloja.

    • #8306
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Tää on ihan ”tyhmä” kysymys, mutta kuinka kauan teillä on se np-ultra suurinpiirtein kestänyt? En huomannut kysyä kuinka pitkä aika se on. Mietin vaan, kun mulla menee reilu puoli tuntia töistä sinne ultrauspaikkaan ja se on aika on tavallaan keskellä päivää, vaikka pyysin mahdollisimman myöhäisen ajan. En haluaisi palata enää töihin sen jälkeen, mutta mietin vaan tässä, että jääkö siihen sitten liian pitkä aika… No joo, ehkä tätä turha liikaa miettiä.

    • #8307
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Maiku meillä tais siinä ultrassa mennä noin 20 minuuttia.

    • #8316
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Heippa,

      No niin. Niin siinä sitten kävi. Lapsellamme on kromosomimuutos, joka aiheuttaa vakavan kehityshäiriön ja tuo mukanaan lukuisia sairauksia. Lapsen elinajalle ei voida antaa takeita, eikä sille, ettei hän kärsisi koko elämänsä ajan. Sen verran suojelen perheeni yksityisyyttä (vaikka anonyymisti puhutaankin), että en nyt lähde erittelemään lopullista diagnoosia; sanotaan vain, että todennäköisyys tähän oli raskauden alussa häviävän pieni. Tilanne on kuitenkin se, että raskaus keskeytetään, sillä emme halua asettaa lastamne siihen asemaan, että hän joutuisi kokemaan raskasta kärsimystä. Ymmärrän, jos joku ajattelee toisin, mutta tämä on meidän päätöksemme ja se on raskain sydämin tehty.

      Ainoa lohtu on se, että jonkunhan nämäkin tilastot tulee täyttää, joten ehkä teillä muilla on nyt entistäkin paremmat mahdollisuudet onnistua. Sanon tämän aivan täydestä sydämestäni ja vilpittömästi. Toivon kaikille muille pelkkää hyvää, terveitä lapsia ja suuren unelmannne toteutumista. Haluan nähdä ja uskoa, että näinkin rankan polun päässä, kuin mitä kukin olemme tahollamme kokeneet, on puhdasta rakkautta, onnea ja iloa.

      Olen lohdullinen siitä, että ehdimme usean viikon ajan iloita raskaudesta ja ajatella luottavaisesti tulevaa perhe-elämää. Toisin kuin aiemmin luulin, tuo ilo sekä parit potkupuvut ja muut tarvikkeet, jotka satuimme ostamaan, eivät tuota nyt tässä tilanteessa katkeruutta, vaan muistuttavat siitä puhtaasta onnesta, jota saimme hetken aikaa kokea. Olen iloinen, että ympärilläni on asioita, jotka todistavat, että olen saanut kokea niin syvän onnen kuin koin. Jollain tapaa jopa koen, että minulla oli ja tulee aina olemaan vauva, joka vaan ei ollut riittävän terve elämään. Tuon tunteen pystyn siirtämään muiden vauvoihin ja lapsiin ihan toisella tavalla kuin ennen tätä raskautta. En siis koe minkäänlaista katkeruutta – pettymystä ja surua kyllä – mutta en katkeruutta tai vihaa.

      Onneksi kerroimme myös läheisillemme jo aiemmin, sillä tarvitsemme nyt heidän tukeaan ja ajatuksiaan. En voisi kuvitellakaan, miten selviäisin, jos minun pitäisi esittää, että mitään ei ole tapahtunut. En tiedä vielä tulevasta, mutta tavallaan haluan myös vielä ajatella, että joskus meilläkin on vielä joskus terve vauva, ja kaikki siihen mennessä koettu menettää merkityksensä. Mutta katsotaan nyt. Eihän tuo keskeytyskään riskitön ole.

      Näin siis päättyy meidän tämänkertainen tarinamme. Tulevasta ei tiedä. ❤️

    • #8317
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Voi Maisa olen niin pahoillani puolestanne 🙁 Kyyneleet valui kun luin kirjoitusta. Me oltaisiin tehty ihan sama ratkaisu kuin tekin teitte. Tästä asiasta keskusteltiin jo ennen testeihin menoa. Miksi joillekin annetaan niin paljon vastoinkäymisiä. Pelkkä lapsettomuus ei riitä, vaan sitten vielä tämä. Niin epäreilua. Ihailtava asenne sulla tähän tianteeseen. Voimia jaksaa eteenpäin ja toivon todella, että onnistutte vielä tulevaisuudessa <3

    • #8318
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Voi Maisa! 🙁 Niin täälläkin kyyneleet valuvat sun tarinaa lukiessa. Todella vaikea paikka, en pysty edes kuvittelemaan. Itse en ole edes miettinyt, että mitä tehdä jos noin käy, mutta kai se on vaan sitten mietittävä asia kerrallaan. Toivon todella, että saat/saatte vielä jonain päivänä terveen lapsen. Voimia kaikkeen mitä vielä tuleman pitää! <3

    • #8319
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Maisa olet ollut kokoajan mielessäni! Olen todella pahoillani, että tässä piti käydä näin. En osaa sanoa muuta kuin, että kovasti voimia teille surulliseen ja vaikeaa tilanteeseen. En varmaan osaisi itse suhtautua noin järkevästi kokemaanne. Kiitos, että jaoit kokemuksen kanssamme. Onneksi teillä on lähipiiri tukena! Toivon, että jonain päivänä saatte toivomanne lapsen.HALAUS!

    • #8321
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kiitos Hanna, Maiku ja Salvia80. Tukenne merkitsee paljon ?.

    • #8322
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Tulin pitkästä aikaa loman keskellä käymään täällä ja huh mitä uutisia Maisa 🙁 Ihan meni kylmät väreet, mitään lohduttavaa sanottavaa en nyt keksi. Onneksi saat tukea läheisiltäsi. Hienosti tunnut kuitenkin suhtautuvan asiaan. Voimia teille surun keskelle ❤

    • #8323
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Voimia Maisalle surullisten uutisten kanssa. Päätös on teidän ja se on juuri se oikea!! Olin ystäväni tukena hänen tehdessä samanlaisen päätöksen. Raskasta se oli mutta jälkeenpäin ei häntä ole kaduttanut.

      Jaksamista tulevaan!!

    • #8325
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kiitos Lennu ja Parisienne ❤️. Ette uskokaan kuinka osuvia sananne ovat. Yksi näistä harvoista läheisistämme, jotka asiasta tietävät, ei tunnu hyväksyvän päätöstämme. Se tuntuu pahalta. Tällä hetkellä en tiedä voinko jatkaa ystävyyssuhdetta hänen kanssaan, sillä hän ei ota osaa suruumme, vaan kääntyi pois. Hän loukkaantui niin syvästi, että lakkasi pitämästä yhteyttä. En pysty täysin ymmärtämään. Katsotaan joskus myöhemmin, pystymmekö vielä selvittämään asian, mutta juuri nyt minulla ei riitä siihen ymmärrystä tai voimia, keskityn tällä hetkellä itseeni ja puolisooni. Toki hänestäkin tuntuu pahalta, ja ymmärrän sen, mutta jollain tapaa toivoisin, että hän pystyisi tässä tilanteessa katsomaan asiaa meidän näkökulmastamme. Edes jollain tapaa. No, onneksi on kuitenkin monia muita, jotka tekevät kaikkensa meitä auttaakseen. Ja kiitos kuuluu myös teille kun olette kertoneet, että olisitte tehneet saman päätöksen tai olette tukeneet läheisiänne vastaavassa tilanteessa. Kiitos ❤️. Se tuntuu hyvältä ja tärkeältä, vaikka oma päätöksemme olikin jo alusta asti selvä, eikä edes tämä yksi ystävämme pysty sitä horjuttamaan. On silti tärkeää kuulla, ettei ole näin vaikean päätöksen kanssa yksin.

      En itsekään olisi etukäteen arvannut, miten tulen tästä ajattelemaan. Tuntuu, että jokin suojelumekanismi minussa on päättänyt suhtautumiseni. Tällä tavoin tuntuu parhaalta. Surun käsittely on muutenkin jännä juttu. Aluksi en pystynyt kuin huutamaan. Itkin ja tärisin niin, että olin tukehtua. En tiennyt selviänkö. Sen jälkeen pikku hiljaa rauhoituin ja aloin nähdä tämän niin kuin teille kirjoitin. Nyt tunteet tulevat aalloissa. Saatan lukea vaikka lehteä ja voida ihan hyvin kunnes yhtäkkiä käsistä menevät kaikki voimat. Ennen kuin ehdin tajuta mitä tapahtuu, menevät loputkin voimat ja suru saa haukkomaan henkeä. Kyyneleet tulevat, samoin epätoivo ja tuska. Tunnen kuinka syvää se on, mutta ennen kuin saavutan sen pohjan, joku päässäni ikään kuin katkaisee surulta virran. Se heikkenee hiljalleen. Tiedän, että se tulee vielä monta kertaa ja joka kerta menen syvemmälle. Minun pitää mennä vielä pohjalle, jotta voin joskus päästäö irti. Se ei kuitenkaan tapahdu kerralla. Joka kerta tunnun menevän surussa vain niin syvälle kuin mistä pääsen vielä ylös. Tiedän, kuulostaa varmasti oudolta, enkä tässä mittakaavassa ole tätä ennen itsekään kokenut, mutta ihan kuin minulle ”annettaisiin” kerralla vain pieni osa tästä valtavan suuresta surusta käsiteltäväksi, jotta kestän. Luulen, että kyseessä on joku psyykkinen mekanismi, josta olen tällä hetkellä kyllä kiitollinen. Ajan myötä kaikki tulee kyllä varmasti surtua ja käsiteltyä. Tätä ei liene syytä – eikä mahdollisuuksiakaan – kiirehtiä. Pikku hiljaa edetään tämä suru pois. Itse asia ei varmasti unohdu koskaan.

      Kiitos siis vielä teille kaikille kun otatte puolestanne osaa. Se tuntuu hyvältä ja todella auttaa. Minun ei tarvitse olla yksin. Haluan myös sanoa, että vaikka tämä on minulle ja puolisolleni vaikein asia, mitä olemme tähänastisessa elämässämme joutuneet kokemaan, selviämme kyllä. Olemme kestäneet paljon ja kestämme tämänkin. Ties vaikka joku päivä kaikki vielä kääntyisi meillekin hyväksi. ❤️

      Kaikkea hyvää edelleen teille kaikille.

      • #8326
        Nimetön
        Ei-aktiivinen

        Moi!

        Onpa täällä surullisia uutisia! Tuli kyllä olo, että haluan kirjoittaa tälle puolelle, vaikken mihinkään ketjuun tällä hetkellä kuulukkaan.
        Maisa, olette erittäin raskaassa elämäntilanteessa. Olette tehneet teille oikean päätöksen. Kukaan ei voi sanoa toiselle mikä on oikea tai väärä valinta tuossa raastavassa tilanteessa. Me jokainen ajatellaan ja toimitaan omalla tavallamme jos saman kohtaisimme.
        Ymmärrän myös ystävääsi ja toivon, että sinäkin ymmärtäisit häntä. Hän ei varmaan vaan osaa suhtautua asiaan nyt muulla tavalla. Uskon, että saatte taas keskusteluyhteyden ajan kuluessa. Anna hänelle aikaa ja itsellesi, mutta vältä tuomitsemasta häntä ja hylkäämästä. Hän ymmärtää todennäköisesti valintanne jossain vaiheessa.
        Itse en varmaan uskaltaisi tehdä tuossa tilanteessa mitään päätöstä. Luottaisin varmaan siihen, että päivä kerrallaan eteenpäin ja tunnen useita dawn lapsia ja vaikka heidän tilanteensa ei aina ole helppo ja heidän kehitysvammaa on monen sateista, heillä on elämänilo, josta meillä monella olisi oppimista ja uskon että heille on valittu juuri oikeat vanhemmat. He eivät synny sattumalta.
        Sitten on paljon rankempia kromosomipoikkeavuuksia, joissa ennuste ylipäänsä elävänä syntymiseen on heikko tai lapsi elää muutaman vuorokauden.
        Nämä on hankalia asioita ja nykyään, kun noi pystytään aikaisessa vaiheessa jo selvittämään, valinta tehdään monesti vain lääkärin sanaan luottaen. Väkisinkin abortoidaan myös lieviä tai lähes huomaamattomia kehityshäiriöitä. Mun serkun lapsi on jaloista hieman vammainen. Hieman huomaa, että kävely on erilaista kuin normaalisti, mutta tämä vamma ei haittaa lasta eikä hidasta menoa, mutta tämä lapsi oli läkärin mielestä abortoitava monivammaisuuden vuoksi.
        Tää tapahtuma sai itseni käymään tätä asiaa aiempaa syvällisemmin läpi ja epäilemään sitä, että voiko lääkärit oikeasti kuitenkaan tietää ja päättää lapsen elämästä, pelkän todennäköisyyden perusteella?
        Tää teksti ei missään nimessä oo tarkoitettu tuomitsevaksi. Meistä jokainen tekee näissä asioissa päätökset sydämellä ja itse. Ei pelkästään sen perusteella, mitä lääkäri sanoo, tai joku muu, vaan sen perusteella, miten itse tuntee ja mihin on henkisesti valmis. Minä tai joku muu tekee oman päätöksen, te Maisa oman. Te teette päätöksen sen perusteella, mikä tuntuu teistä oikealta.

        Toivon teille voimaa ja uskoa huomiseen. Antakaa surun tulla ja olla. Antakaa sen hukuttaa ja aikanaan eheyttää. Lämmin halaus teille!

    • #8327
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kurjaa Maisa, että ystäväsi ei ole tukemassa teitä tässä vaikeassa päätöksessä. Kaikki me ajatellaan asioista eri tavalla. Onneksi teillä on kuitenkin muita tukemassa.

      Minusta tuollainen spekulointi sikiön poikkeavuudesta tässä vaiheessa ei ole tarpeen. Jos kromosomitutkimukset on tehty ja on sanottu, että lapsen elinmahdollisuuksista ei tiedetä, niin tuskin kyseessä on jalkojen pieni poikkeavuus. Kromosomipoikkeavuuksia on muitakin kuin Down. Itse näen työssäni paljon näitä todella sairaita lapsia jotka sinnittelevät tässä maailmassa. Toiset selviävät pidemmälle kuin toiset mutta sen voin kertoa, että ilman kärsimystä siitä ei selviä lapsi eikä vanhemmatkaan.

    • #8328
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kiitos Katras kommentistasi. Itsekin toivon, että löydämme vielä ystävämme kanssa keskusteluyhteyden. En hylkää häntä – hän päätti itse olla olenatta yhteydessä. Ymmärrän pohdiskelusi, eikä kukaan voi tietää miten tässä tilanteessa reagoi. On tärkeää, että mietit mitä itse tekisit, joskin toivon sinulle sitä, ettet päätöksen eteen koskaan joudu. Ja sanottaankoon nyt vielä, että myös me tunnemme Down-lapsia ja kehitysvammaisia lapsia ja aikuisia ja tiedän elämänilon, mistä puhuit. Samoin olen seurannut vierestä vastasyntyneen kamppailua elämästäön. Kuten sinäkin mainitset, olemme siis käyttäneet päätöksessämme kaikkea sitä tietämystä ja kokemusta, mikä elämämme varrella on karttunut, ja koemme tehneemne sen pohjalta oikean päätöksen.

      Kuten sanoin, en halua kertoa tarkemmin mikä diagnoosi lapsellamme oli, mutta sen haluaisin vielä sanoa, että saimme lääkäreiltä erittäin monipuolista tietoa sekä tämän kromosomihäiriön syistä että seurauksista. Olen hyvin kriittinen annetun tiedon suhteen aina ja ylipäätään, joten varauduinkin hieman etukäteen kyseenalaistamaan meille annettavan tiedon, jos se alkaa tuntua liian yhteen suuntaan painottuvalta. Olin kuitenkin iloisesti yllättynyt. Lääkärit kertoivat asiasta hyvin puolueettomasti pelkästään faktoihin pohjautuen, eivätkä he missään vaiheessa painostaneet tai ohjailleet meitä mihinkään suuntaan. Äänenpainot eivät antaneet ymmärtää mitään. Kaikki puolet käytiin läpi. Jokaiseen kysymykseen vastattiin asiallisesti, mitään ei peitelty, ei peloteltu tai kauhisteltu. Eikä missäään vaiheessa todellakaan yksikään lääkäri tai hoitaja sanonut, että lapsi pitäisi abortoida. Lääkäri ei siis tehnyt päätöstä, me teimme. Ja koemme, että asia hoidettiin lääkäreiden ja muun hoitohenkilökunnan toimesta erittäin asiallisesti ja meitä tukien. Ihan varmasti tuki olisi tullut myös, jos olisimme päättäneet toisin. Olen todella pahoillani, jos tutuillasi on toisenlaisia kokemuksia. Omasta kokemuksesta käsin se kuulostaa todella vieraalta.

      Kiitos Hanna ❤️.

      Mutta hei. Ei ollut tarkoitus kaapata koko keskustelua. Eiköhän tässä ole kuultu meidän kokemuksista jo melkoisesti ?. Kiitän vielä tästä kaikesta, mutta mitäs teille muille kuuluu? Joko on raskaus edennyt uuteen vaiheeseen? Onko kaikki sujunut hyvin? Alatteko pääästä peloista? Kertokaahan hyviäkin uutisia ihanat naiset ?. Tai omia murheita.

    • #8330
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kiitos kysymästä Maisa, jotenkin teidän tilanteen takia omat pikku vaivat ovat tuntuneet aika mitättömiltä 🙂

      Täällä mennään jo toisella kolmanneksella eli sen puolesta se suurin huoli keskenmenosta on ylitetty (13+6). Kuten aikaisemmin kerroin, työssäni näen näitä ”epäonnistuneita” raskauksia ja synnytyksiä eli sanonta tieto lisää tuskaa pitää todella paikkansa. En tiedä pystynkö relaamaan ihan kokonaan ennen kuin vauva on niissä mitoissa, että selviää vaikka syntyisikin vähän etuajassa. Olen lukenut, että useasti myöhemmässä vaiheessa tapahtuneet keskenmenot on johtunut bakteeri-infektiosta, mikä on levinnyt kohtuun ja sikiöön. Mulla on onneksi huomenna aika lääkärille ja pyydän, että ottaa bakteeriviljelyn näiden mun oireiden takia. Otin jo yhden Canesten-kuurin terkkarin neuvomana, mikä kyllä hiukan helpotti oireita.

      Meille tuli kirje kotiin, ettei mitään jatkotutkimuksia tarvita poikkeavuuksien suhteen. Olis silti kiva saada tietää mikä se suhdeluku oli. Silti saa jännittää rakenneultraan asti, koska siinä sitten viimeistään näkee onko jotain rakenteellisia poikkeavuukisa. Ehkä sen jälkeen sitten voi vähän rentoutua 🙂

      Kotidoppleri on osoittautunut hyväksi hankinnaksi. Kuuntelemme pikkuisen sydänääniä joka päivä. Nyt ne on jo niin helppo löytää, että olen antanut anturin miehelleni ja hän on etsinyt äänet. Jotenkin äänien kuuntelu lähentää ja tekee raskaudesta konkreettisemman myös miehelleni. Joskus pikkuinen myllertää niin paljon, että äänet tulee ja menee miten sattuu eikä anturilla pysy perässä 🙂

      Mennään lauantaina juhliin, missä on suurin osa äitini puolen sukulaisista, joten heille tämä raskaus paljastuu viimiestään silloin, koska ei tätä pömppömahaa pysty enää peittämään 🙂

    • #8332
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Maisa: Kiitos että ymmärsit oikein mitä kirjoitin! Tää teiän tilanne on sellainen, että pysäyttää kyllä ajattelemaan asiaa. Ja minun mielestä näitäkin asioista on hyvä avoimesti pohtia. Meistä jokainen voi joutua ihan samaan tilanteeseen. Vaikka sanotaan, että nää hoidot ei lisää kromosomipoikkeavuuksien määrää, niin väkisinkin asia epäilyttää. Kyllä itsekkin sydän syrjällään olin odotusajan, kun icsi lapsi on kyseessä ja luonnollista valintaa hedelmöittymisessä ei tapahdu. Monta kertaa itkin, ja varsinkin loppumetreillä, kun olin varma, että jotakin on pielessä. Olen kyllä niin ihmeissäni ja kiitollinen, että kaikki näyttää tytöllä olevan kunnossa. Jos vielä joskus saan olla raskaana, pelko ja huoli tuskin ainakaan on yhtään pienempi. Tieto lisää tuskaa, se on niin totta!
      En ole hetkeäkään epäillyt, ettettekö olisi selvittäny kaikki niin hyvin kun se on mahdollista ja olette varmasti saaneet asiantuntijoilta sen parhaan mahdollisen tiedon, mitä heillä on antaa. lääkäreitä on monenlaisia ja aina on poikkeuksia ammattilaisissakin, jotka eivät osaa olla tarpeeksi empaattisia, jotka ehkä kokevat vammaisuuden vain yhteiskunnan rahanmenona.
      Elämä jatkuu ja aika korjaa, mutta menetys ei varmasti unohdu, sen kanssa vaan oppii elämään. Voimaa!!

      Hanna, onnea odotukseen ja nauti raskaudesta! Onnea ja iloa jokaiselle teistä odotukseen!

    • #8335
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Mulla alkoi tänään 11 viikko. Np-ultraan vielä viikko. Ei malttais odottaa… Tuntuu aika menevän niin hitaasti näissä jutuissa välillä. Viime viikko meni töissä hyvin, mutta tällä viikolla ollut vähän huonovointisuutta työpäivien aikana. Selvinnyt olen kuitenkin ihan ok enkä ole onneksi kertaakaan niin huonosti voinut että olis tarvinnut oksentaa.

      Alkaa tää maha vähän ahistaa. Vaikka on näin alkuvaihe, niin kyllä tää jo niin pömpöttää… En kuitenkaan haluais, että kaikki tätä vielä huomaa, kun on ultrakin käymättä jne. Ostin facebook-kirpparilta eilen kolmet äitiyshousut. Pitäis niitä vähän lyhentää vielä, mutta olivat mukavantuntuiset jalassa, että niitä varmana kohta vois jo alkaa pitääkin, kun niitä voi tässä alkuvaiheessa vähän kuminauhalla kutistaa.

    • #8338
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Mukava lukea teidän kuulumisia ja vielä voimahali Maisalle !

      Kyllähän tämä saa ajatukset pörräämään moneen suuntaan…ja on hyvä, että kaikista, ikävistäkin asioista saa tietoa tämän verstaistukipalstan kautta.

      Maiku, tsemppiä np-ultraan! Mulla on päivä sun jälkeen eli 13.8. Seulaverikoe on maanantaina. Menossa nyt siis tasan 10 vko. Pelottaa ja jännittää… mulla myös vielä omille vanhemmille kertominen edessä…ja kaikki se mitä kerron hoidoista, koska sen tiedän, että jotain niistä haluan sanoa.

      Farkut painaa jo, (istumatyö pääsääntöisesti) yhdet housut tilasin, mutta ei niitä voi vielä pitää, kun en vielä haluaisi siirtyä pelkkiin tunikoihin ja loimiin kokonaan…välillä puen jonkun kireemmän paidan hämätäkseni, mutta ei se kyllä kauan enää toimi.

      Myös pomolle kertominen huolena..meillä ei katsota saikkujakaan hyvällä silmällä saati tällaista ”lomailua”. Olen ollut pitkään talossa, mutta ei ole ihan normaali asioiden hoitotapa yms.
      Tiedän, että etteivät hyvää tykkää ja saattavat tehdä oloni tukalaksi henkisesti. Toki haluan, että etteivät kuule kyliltä ja muutenkin haluan antaa aikaa etsijä sijaista ja koska raskaus aina arvoitus ja jotakin voi tulla nopealla aikataululla, niin senkin vuoksi olisi hyvä ajoissa miettiä varajärjestelmää, sillä sellaista ei ole. Kukaan ei koskaan ole jäänyt mammalomalle määräaikaisuuksien vuoksi, siten ihmisistä on päästy eroon. Itsellä viimein vakipaikka yli 10 vuoden jälkeen…tosin työ on sellaista, ettei sitä voi toinen tehdä loppuun. Vaan kaikki minka aloitan, on minun tehtävä loppuun. En koe olevani korvaamaton, mutta tilanne on uusi myös heille, niin ihan pikkusen jännittää. Kunpa olisi tukeva ilmapiiri, niin tästä ei tarvisi jo tässä vaiheessa ottaa stressiä. Miten olette ajatelleen asiasta kertoa, toki se riippuu paljon työkuvioistakin..

      Tällaisia asioita risteleilee päässä, vaikka jalat maassa ja kauhusta kankeana ensi viikkoa odotan. Ja tämä oli vasta yksi isoista asioista mikä ahdistaa…mutta niin kai se kuuluukin, että monesta asiasta tulee peikko, kun oma mieli sitä pyörittää…

      Hannalle iloisia sukujuhlia!

    • #8339
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Siis tarkennus tuohon edelliseen, että milloin missä vaiheessa olette ajatelleet töissä kertoa?

    • #8343
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Salvialle vastailen: Olen varmaan aiemmin jo maininnutkin, että ens viikon maanantaina, kun pomo tulee töihin lomalta, on oikeastaan pakko kertoa viimeistään tää raskausuutinen, kun joudun keskiviikkona työaikana menemään sinne ultraan. Lisäksi mulle siitä seuraavalla viikolla sokerirasitus, joka on myös työajalla. Mun työaika on pääsääntöisesti 7:45-15:30, niin eihän noita aikoja saa mitenkään muuten kuin työajalle. Sokerirasituskin tehdään aina aamulla. Olen kyllä pomolle kertonut lapsettomuushoidoistamme poissaolojen vuoksi, joten hän on kyllä tietoinen, että tämmöisiä uutisia saattaa olla tulossa jossain vaiheessa.

      Kerron asian ihan sähköpostiviestillä. Sen kautta useimmiten muutenkin pomoni kanssa sovin asioita, koska ollaan eri toimipisteissä ja molemmilla potilaita päivät täynnä, niin on vaikea löytää sopivaa aikaa esim. soitella asioista ilman erillistä ajanvarausta.

    • #8344
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Ai niin, soittelin tänään terkalle ja kyselin verikoeseulojen arvoja, jotka sitten pitää kertoa siellä np-ultrassa. Meillä siis ultra tehdään ostopalveluna yksityisellä, niin ne ei suoraan saa niitä tietoja sinne. Jotenkin rupes hermotuttamaan kauheasti, kun terkka mainitsi, että näistä sitten lasketaan niitä todennäköisiä mm. Downin syndroomalle jne.. Tuli semmoinen olo, että haluanko mä oikeasti edes tietää sitä?! Ne arvot kuulosti molemmat aika alhaisilta. En silti edes tiiä mitkä on niiden viralliset viitearvot, kun en nopealla googlaamisella niitä löytänyt. No, turha kai sitä etukäteen stressata, tilanne sitten on mitä on ja niin kuin Hanna sanoi, niin ilmeisesti noiden lukujen suhde on se merkittävin tekijä. Nopeesti luin päivällä terveysportista, että ilmeisesti se hcg (beeta) laskee pikkuhiljaa raskaudessa ja sen papp-a-arvon pitäisi nousta pikkuhiljaa.

    • #8345
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Maiku juurikin näin eli niiden suhde ratkaisee. Mulla molemmat arvot oli noin puolet viitearvoista mutta samassa suhteessa eikä se hälyttänyt poikkeavaa. Tässä lääkärilehdestä lainaus: Äidin seerumin AFP-pitoisuus suurenee ja b-hCG-pitoisuus pienenee raskauden edetessä. Trisomisissa raskauksissa sikiön ja istukan kehitys jää jälkeen ja siitä seuraa, että AFP-pitoisuus on pieni ja b-hCG-pitoisuus suuri ja seulontatestin tulos ”positiivinen”. Papp-a viitearvo viikolla 10 on jotain 700 ja se hcg 70. Mulla tais olla 470 ja 34.

      Mä aloin sit taas miettimään, että onko mun istukassa joku toimintahäiriö kun sitä mittaava arvo oli niin pieni. Mene ja tiedä noista sitten 🙂 Tänään lääkäri tunnusteli kohtua ja se ainakin oli normaalin kokoinen. Mitään tulehdusta kuulemma ei näkynyt kohdunsuulla tai muuallakaan. Aloin sitäkin miettimään kun joskus puhutaan piilevästä emätintulehduksesta, että näkeekö sen sitten aina paljaalla silmällä sen tulehduksen. Olisin halunu varmuuden vuoksi et olis ottanu viljelyn. Jouduin myös sokerirasitukseen jo vähän aikaisemmassa vaiheessa mun painoni takia ja kun se on noussut. Mulla kyllä lähti paino hurjaan nousuun jo hoitojen aikana ja laitan kyllä turvotuksen piikkiin ainakin osan 🙂

    • #8346
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Maiku, niinhän taisit kirjoittaa, näin sitä heti unohtaa..

      Mulla on se hyvä puoli, että poissaoloja ei tarvitse selitellä, jos otan ne ylitöistä pois. Näin teen toistaiseksi niin kauan ennen kuin kerron pomolle. Ylitöiden avulla hyppäsin hoidoissakin yli 100 kilsan päässä. Vielä olen aika hyvin onnistunut käymään kokeissa työajan ulkopuolella, tosin ei niitä vielä paljon ole ollutkaan. Mulle tulee kanssa se sokerirasitus sukutaustan ja varmaan iänkin vuoksi.

      Meillä vastaukset kokeista menee neuvolaan, joten en tiedä saanko ne heti vai vasta seuraavalla viikolla, kun mulla on aika sinne. Täytyy kysellä.
      Olen ajatellut kertoa pomolle ihan kasvotusten sitten kun olen kerännyt rohkeutta, koska haluan nähdä sen todellisen reaktion ja puhua samalla muistakin asioista. Nähdään kuitenkin lähes päivittäin.

      Mulle nuo veriarvot ihan hepreaa, odotan varmaan vaan että asiantuntijat sanoo mitä ne tarkoittaa. Kovaa on tämänkin tiedon odotus…mutta pian se on ohi ja sen mukaan sitten eletään. Vko 10 alkanut oireettomissa merkeissä, mistään ei tällä hetkellä tietäis että olen raskaana, ellen joutuisi farkun nappia pitämään auki. En ole kuitenkaan siihen kotidopleriin sortunut, en ainakaan vielä.

    • #8356
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Mukava lukea kaikkien kuulumisia!

      Meillä oli tänään np-ultra ja kyllä olit Maisa mielessä. Pelotti, mikä purkautui ultran jälkeen kovana päänsärkynä. Meillä tilanne näytti kuitenkin hyvältä ja tippahan tuli linssiin kun seurasi pienen liikehdintää. Yllätys oli, että kätilö heitti jo vahvan arvauksen sukupuolesta -poika!

      Meillä on pieni työyhteisö ja pomo tietää jo raskaudesta. Hyvin suhtautui onneksi!

    • #8357
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kiva kuulla Lennu, että teidän ultra meni hyvin. 🙂

      Mä oon nyt saanu itteni ihan huolesta sekaisin noitten veriarvojen takia. Siis ne kuulostavat nyt niin poikkeavilta, että on semmoinen olo, että niiden on pakko enteillä jotain huonoa… Tuossa yritin selittää asiaa miehellekin itku silmässä. Toisaalta ymmärrän, ettei niistä arvoista voi kai suoraan oikein päätellä mitään vaan ne isketään sinne ohjelmaan muiden arvojen kanssa ja sitten nähdään vasta se ”todellinen” riskiluku. Terkkari ei mitään sanonut niistä sen kummemmin, kun eilen niitä arvoja kyselin. Ihmettelin vain sitä hcg:n alhaisuutta, kun luulin sen tarkoittavan sitä toista hcg:tä mitä raskaustestitkin mittaa. Siitä terkka sanoi, että normaalissa raskaudessa voi olla jopa vain 15 tuo hcg (mulla oli 22). Se papp-a oli mulla vaan 139 ja se vois olla ilmeisesti monta sataa tai jopa yli tuhat… Argh, no näiden kanssa on nyt elettävä epätietoisuudessa ensi keskiviikkoon asti ja yritettävä olla stressaamatta etukäteen liikaa.

    • #8358
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Maiku sulla oli näköjään vielä alhaisemmat arvot kuin mulla mutta miten mä olen sen ymmärtänyt niin noiden arvojen suhde pitäis olla päälaellaan, että tulkittais epänormaaliksi. Eli siis sulla kuitenkin on toi hcg-arvo matala, minkä pitäis kromosomipoikkeavissa raskauksissa olla korkea vielä tässä vaiheessa. Näin mä olen sen ymmärtänyt 🙂 Tosiaan noista arvoista ei kai voi oikeen sanoa mitään ennen kuin siihen ohjelmaan on syötetty ne kaikki osatekijät.

      Lennu mukava kuulla, että teidän np-ultra meni hyvin. Tuosta sukupuolesta ei kyllä tässä vaiheessa voi oikeen sanoa mitään. Näillä viikoilla molempien sukupuolielimet näyttävät aika samanlaiselta, katso kuvat tästä linkistä 🙂 http://baby2see.com/gender/external_genitals.html

    • #8361
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Joo, lähinnä arvailua kai tuo sukupuoli on nyt vielä 13. viikolla. Lähinnä hämmästyttää, että vanhempi ja oletettavasti kokenut kätilö alkaa edes veikkaamaan jos se on täysin arpapeliä? No, pianhan tuo selviää! Syyskuun puolessa välissä on neuvolalääkäri joka ilmeisesti ultraa. Keskiraskaudessa on muuten (ainakin täällä helsingissä) 8-10 viikon väli neuvolakäynneistä. Mielestäni tosi pitkä aika olla ”oman onnensa nojassa”!

      Täyttä hepreaa mullekin nuo veriarvot :O

      Mulla oli virtsanäytteessä joku mystinen sekafloora koholla, ja piti antaa uusi näyte. Sitä nyt vähän jännäilen…

    • #8362
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Täällä Turussa np-ultran tekee lääkäri ja rakenneultran kätilö 🙂 Mulla on seuraava neuvola rakenneultran jälkeen eli tulee 5 viikkoa väliä. Kävin tällä viikolla ylimääräisellä lääkärikäynnillä niin peruutin ens viikon ajan. Toi 10 viikkoa kuulostaa kyllä tosi pitkältä ajalta.

      Mä muuten ilmottauduin tänään raskausajan ravinto ja diabetes-tutkimukseen. Ihan mielenkiintoista saada vähän ylimääräistä tietoa omasta ja sikiön terveydestä. Jotain ylimääräisiä ultriakin siihen tuli eli ei haittaa yhtään 🙂

    • #8363
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kiitos Hanna kommentistasi, se vähän rauhoitti. Turha tässä on liikaa hötkyillä nyt etukäteen muutenkaan.

      Meillä tekee kätilö np-ultran siellä yksityisellä. Sitä en tiedä kuka rakenneultran sitten tekee.

      Mä kattelin netistä meidän kunnan ”äitiysneuvolaohjelmaa”, niin näytti siltä, että siinä on kyllä aikalailla kuukauden välein neuvolakäyntejä ja loppuraskaudesta sitten viikon välein, että ei näyttäisi ihan noin pitkää väliä tulevan missään kohtaa kuin Lennulle.

      Lennulle vielä, toi virtsan sekafloora voi tarkoittaa sitä, että se näyte on jossain kohtaa kontaminoitunut elikkäs jos ei oo näytettä otettu tarpeeksi puhtaasti tai siellä labrassa on mokattu jotain siinä viljelyssä, niin siellä voi kasvaa sekaflooraa mikä ei välttämättä tarkoita mitään. Siksi varmaan halusivat uuden näytteen, että tarkistavat onko ”oikeaa” bakteerikasvustoa siinä virtsassa.

    • #8366
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Anteeksi, kun tuun tänne taas ruikuttamaan. 🙁 Mä oon vaan niin hermostunut edelleen noiden mun veriarvojen takia. Oi, miksi menin niitä tutkimaan itekseni?!

      Löysin tälläisen tänään tulleen kysymys-vastaus-jutun (linkki alla), jossa kerrotaan vähän samansuuntaisista arvoista kuin mulla. Siinä lukee, että noi alhaiset arvot voivat viitata sikiön kromosomipoikkeavuuteen tai liittyä istukan toimintaan, josta seurauksena voi olla mm. keskenmeno, sikiön hidastuva kasvu ym. raskausongelmia. Välttämättä näin ei kuitenkaan ole, joten kannattaa odottaa lopullista riskilaskentaa.

      (http://verneri.net/yleis/alhaiset-papp-ja-b-hcg-arvot)

      Jotenkin pelottavaa… Voi kun nyt pysyisin nahoissani vielä muutaman päivän. Nyt on kyllä pakko yrittää lopettaa tän asian vatvominen päässä, kun en kestä muuten tätä tilannetta järjissäni.

      Jotenkin sekin ajatus, että laitoin eilen pomolle tietoa tästä mun raskaudesta ja tulevista ultrista, neuvoloista ja labroista liittyen siihen, tuntuu nyt ahistavalta. Hän lähetti (lomaltaan) mulle onnittelut, kun oli lukenut viestin ja lupasi palata asiaan ensi viikolla. Mutta siis ahistaa, jos kohta joutuukin ilmottamaan, että unohda koko juttu… mitään neuvoloita ei enää tuu jne. Hitsi, kun ei pitäis mennä asioiden edelle. Malttaa, malttaa… Nyt on kyl pakko lähteä ulos tuulettaan päätä. :/

    • #8367
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Mä tiedän Maiku miten ahdistavaa toi on. Mäkin googlrtin hulluna kaikkea mahdollista ja sain itselleni vaan vielä pahemman mielen. Jaksa vielä vähän aikaa, kohta se selviää <3

    • #8371
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Huh, huh taas… Yöllä heräsin ja lähdin vessaan. Siellä huomasin, että oli vuotanut reilusti pikkuhousunsuojasta yli kunnon veristä vuotoa. Olin varma, että nyt se keskenmeno sitten tuli ja miehellekin jo sitten huusin, että se tais sitten olla tässä. Noh, kipuja ei kuitenkaan ollut ja olo oli ok muutoin, niin aattelin, että enpä nyt keskellä yötä ainakaan mihinkään päivystykseen lähde, kun aika vähän olis kuitenkaan tehtävissä. Päätin odottaa aamuun ja katsoa sitten. Heräsin vielä toisen kerran vessaan. Jonkin verran oli siteeseen tullut vuotoa ja pönttö lorahti ihan punaiseksi, kun siinä hetken istuin. Aamulla tuli enää vähän tiputtelua, mutta päätin, etten tällä kertaa jää odottelemaan pitkäksi aikaa, kun kerran tayssin polilla olivat antaneet luvan soittaa sinne jos runsasta vuotoa tulee (mun kategoriassa tuo oli runsasta).

      Soitin sitten tayssiin ja antoivat luvan tulla. Siellä sit otettiin kuumetta ja verenpainetta, mutta kun vihdoin pääsin lääkärille, hän sanoi suoraan, ettei tälläisillä oireilla sitten enää ole tänne asiaa päivystysaikaan. Teki kuitenkin tutkimuksen ja siellä se sikiö vauhdikkaasti viuhtoi edelleen menemään. Sykettä ei meinannut lääkäri löytää, mutta sanoi, että elossa hän kuitenkin näyttää olevan, kun kerran liikkuu niin vilkkaasti. Hitsi, mä meinasin alkaa nauramaan, kun näin sen viuhtonan siitä ruudulta.

      Vaikka sainkin noottia, etten olis saanut mennä päivystykseen tämmöisestä ”vähäpätöisestä” asiasta, niin olin kyllä silti niin onnellinen tuon tutkimuksen jälkeen, että ei paljon torumiset haitanneet. Jotenkin en ole enää jaksanut murehtia noita labrakokeiden tuloksiakaan, kun näin sen ihanan viuhtojan tuolla. Nyt kyllä jaksan odottaa keskiviikkoon asti, jos ei tässä nyt kummempia tapahdu.

      Niin se vuoto… todennäköisesti se oli edelleen sitä hematoomaa. Lääkäri sanoi, että hematooma on edelleen isohko. Muuta ihmeempää ei kai sitten näkynyt. Mä kun olin jo ajatellut, että se hematooma olis pienentynyt lähes olemattomiin, kun ruskea vuoto pikkuhiljaa vähentynyt vähentymistään. Mutta näillä mennään. Onneksi pikkuinen kuitenkin näytti voivan hyvin. <3

    • #8372
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      No huh huh Maiku mikä säikähdyttävä kokemus! Ja kumma homma että tuollaisessa tilanteessa alkavat moittia, aika epäempaattista ? Eihän tuo nyt mikään pikkujuttu ole jos tulee runsaasti vuotoa. Mutta mikä tärkeintä, pienellä siis kaikki hyvin! Kyllä sä nyt jaksat sinne ultraan ?
      Mun piti just dopplerilla kuunnella sydänäänet, johan tässä ultrasta on kaks päivää ? Onneksi tiedän nyt paikan mistä etsiä niitä, ja saman tien jumpsutus kuuluikin.

    • #8373
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Onpas Maiku kummallista, että ensin annetaan lupa tulla ja sitten moititaan kun tullaan. Ihan oikein, että menit jos kuitenkin sen verran paljon tullut vuotoa. Onneksi kaikki hyvin.

      Eikö olekkin Lennu kiva kuulla sydänäänet 🙂 Rauhoittaa mielen, että siellä ollaan vielä.

    • #8375
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hei Maiku,

      Erikoista touhua, tapahtuiko tämä siis Acutassa vai onko joku muu paikka mihin taysin odottajat ohjataan? itsekin taysin asiakas..
      onneksi kaikki oli hyvin!!!

    • #8376
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Salvia, kävin synnytys- ja naistentautien päivystyksessä. Sinne tarvis normaalisti lähetteen näin alkuraskaudesta, mutta koska asioin kesällä naistentautien polilla alkuraskauden ultran ja hematooman vuoksi, sanoivat että saan ottaa sinne suoraan yhteyttä ja käydä näytillä jos tulee kovaa kipua, runsasta veristä vuotoa tai infektio-oireita… niinpä sitten tein, mut vuoto ei ollut heidän kriteereillään tarpeeksi runsasta, kun oli aamulla jo käytännössä loppunut. Tosin illalla sitä taas tuli.. tosin muuttunut taas ruskehtavampaan suuntaan.

      Ehkä olis ollut eri vastaanotto virka-aikaan.. eivät tietty tykkää, et päivystystä ruuhkautetaan turhaan, vaikka ei siellä nyt hirveän kiireiseltä minusta näyttänyt.

    • #8389
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Ei tää mun painajainen vaan tunnu helpottavan. 🙁 Tää päivä taas alkoi sillä, että sydän hyppäs kurkkuun, kun vessassa molskahti pönttöön ”joku klöntti”. Pakkohan se oli sitten tutkia tarkemmin. Noh, näytti onneksi olevan verihyytymää koko klöntti. Arviolta sen mittailin sormillani 4cm x 2cm. Aattelin, että jospa se hematooma olis nyt sitten tässä, kun se oli tuota kokoluokkaa.

      Päätin lähteä normisti töihin, mut lounasaikaan huomasin, että nyt alkaa taas valua jotain elikkäs verta taas kunnon lorahdukset… Mietin, että lähdenkö kotiin, kun alkoi tuntua niin ahdistavalta. Soitin terveyskeskuksen päivystykseen ja sanoivat, että jos ei oo kovia kipuja, hajua tai infektio-oireita, niin aikaisintaan huomenna aamulla voi sitten soitella seuraavan kerran päivystysaikaa. Oli kyl aika ahistavaa olla töissä iltapäivä, kun pelkäsin koko ajan, että mitä tässä vielä tapahtuu. Ja vuosi mulla sitten vielä iltapäivälläkin jossain kohtaa.

      Kävin jo meidän osastonhoitajalle (joka ei kylläkään oikeestaan oo mun pomo, mut pomo on toisessa toimipisteessä) kertomassa tänään tilanteen ja sanoin, että voi olla, että en tuu huomenna töihin vaan yritän saada lääkärille ajan. En mä voi tälleen oikein töissäkään olla, jos vähän väliä lorahtelee verta. Ahistaa, pelottaa ja itkettää vaan. Tuntuu muutenkin, että ehkä olis parempi yrittää ottaa levon kannalta nyt. Katson nyt vielä miten tää ilta, yö ja aamu menee, mutta jos vielä vuotaa, niin en kyllä huomenna töihin mee.

      Kaiken kukkuraksi pomo vielä kehtasi lähettää mulle viestin, että voisinko yrittää saada mun neuvola-ajan työajan ulkopuolelle, kun ilmoitin hälle mun tulevat ajat. En nyt varsinaisesti tullut kysyneeksi neuvolassa, onko heillä ilta-aikoja tarjolla, mutta yritin kyllä ottaa ajan heti aamulla niin ei tarvii sitten keskellä päivää kuluttaa aikaa edestakaisin matkaamiseen neuvolaan (eri paikkakunnalla kuin työpaikkani). Mun työaika on 7:45-15:30, niin vähän epäilen, että tunnin neuvola-aikaa saa mitenkään tuon ajan ulkopuolelle, mutta voinhan mä tietty kysyä. Jotenkin vaan alkoi ärsyttää näiden kaikkien vuotoepisodien jälkeen tuommoinen ”pikku”asioihin tarttuminen…

    • #8390
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Voi ei Maiku. Hematoomalta tuo kyllä kuulostaa. Jos sieltä ois sikiö tullu ulos niin kivut olis varmaan ollut kovat. Mitä mä olen lueskellut noista vuotavista hematoomista niin lepoa on määrätty. Voit aina vähän liiotella oireita, että pääset lääkäriin. Toivottavasti saat sairaslomaa, että voit lepäillä.

    • #8394
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kiitos Hanna taas sun viestistä, jotenkin ne monesti on lohduttaneet mua! 🙂 Ja toki myös muidenkin viestit, vaikka en aina ole huomannut niistä kiittääkään.

      Lääkärissä kävin aamupäivällä tk:ssa. Mä kuvittelin, ettei ne tossa meidän lähiterkkarissa paljoo ultraile, kun ainakin nuo np- ja rakenneultrat on ulkoistettu Terveystalolle, mutta niinpä se lääkäri sanoi, että katotaas ultralla, vaikka sanoin, että huomenna on np-ultra kyllä tulossa. Voi sitä hyvää mieltä taas, kun siellä edelleen elävä pikkuinen näkyi. Liikkui ja sykettäkin pikkuisen kuulin ekaa kertaa. <3 Kokoakin suurinpiirtein mittaili, niin oli kuulemma ihan viikkoja vastaava (tänään 12 +0).

      Elikkäs hematooma se siellä sitten vaan edelleen kiukuttelee. Ei se tk-lääkäri siihen osannut kauheasti kantaa ottaa, mutta ei tässä nyt kai muutakaan syytä oo. Ite mietin, että ehkä se verihyytymä eilen tullessa on avannut jotain haavapintoja kohdussa ja sieltä kautta nyt sitten nuo vuodot tulleet.

      Saikkua antoi vaan tän ja huomisen, kun se ultra huomenna. Sanoi, että kyllähän hematoomat ylipäätään, oli ne missä vaan kehon osassa, on aika hitaita paranemaan ellei niitä eritysesti poisteta, että voi vuodella vielä pitkäänkin. Ja sanoi myös, että jos oikea keskenmeno tulis, niin kyllä varmasti noin iso sikiö aiheuttais jo reilusti kipua tullessaan ulos.

      Voi että… Nyt on taas hyvä mieli. Seuraava jännityksen kohde sitten huominen np-ultra ja etenkin ne seulat. Välillä mietin, että haluanko kuitenkaan edes tietää niitä riskilukuja.

      Soittelin tänään äidille tietoja miten meni lääkärissä, niin iskä oli kuulemma ollut vieressä ja oli sitten puhelun jälkeen arvannut, että mä oon raskaana. En siis ollut vielä iskälle kertonut. No, huomenna olisin mahdollisesti kuitenkin kertonut, kun tulevat illalla käymään, mutta ehkä just noiden seulojen ja vuotojen takia on sen verran vielä hermostuttanut, etten ole halunnut kertoa. En kertonut veljellekään, vaikka hän eilen käväisi meillä illalla. Kyllä sen vielä ehtii.

    • #8399
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hienoa Maiku, että sait hyviä uutisia ja rauhaa mielelle…vaikka tietty on inhottavaa vuotaa ja seurata sitäkin tässä samalla.. ja huh mitä pyyntöjä pomolta…Tsemppiä huomiseen ultraan!!!

      Tänään säikähdin kun neuvolasta soitettiin mulle kun eilen kävin seulaverikokeissa. Luulin, että nyt ne soittaa jo, että niissä jo näkyy jotain vikaa…tarkistelivat vaan varhaisultran mittoja, kun kävin siinä yksityisellä.

      Muutenkin epätodellinen olo, että asioinko minä oikeasti neuvolassa…tekivät siis vasta lähettä verikokeesta eteenpäin, johon tarvittiin tietoja. Koko homman tulos tulee vasta ensi viikon alussa, jollon neuvolasta kai soitetaan ja mulle tulee kirje kotiin. Toki torstain np-ultrasta saa sen turvotuslukeman…on tää kyllä stressaavaa…aina vaan odotella. Mutta terkkari oli ihana ja kannustava, vaikka onkin mulle työni kautta tuttu , joka tietty jotenkin alussa ajatustasolla häiritsi. (pieni kylä) nyt olen senkin kanssa jotenkin sinut..

    • #8401
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hyvä Maiku, että sait edes hiukan sairaslomaa. Mites np-ultra meni ja saitko lisää saikkaria?

      Salvia80 meille tuli vaan kirje kotiin tuloksista. Ei sieltä edes soitettu. Tais mennä noin puoltoista viikkoa ultran jälkeen.

      Mulla on selkä alkanu reistailemaan, mitä pelkäsinkin, kun on aiksemmin jo ollut ongelmia selän kanssa. Aamuyöstä herään selkäkipuun kun koko keskiselkä on ihan jumissa. Pakko nousta ylös istumaan ja venyttelemään ja hyvällä tuurilla nukahdan uudestaan. Selällään en pysty makaamaan enää ollenkaan kun iscias sattuu samantien. Gynen pöydältä esim. en meinaa päästä ylös ollenkaan 🙂 Soitin neuvolaan terkkarille, että mitä nyt pitäis tehdä ja voinko ottaa jotain muuta lääkettä kuin Panadolia niin ei se osannu sanoa juuta eikä jaata. kaiken kukkuraksi meillä ei ole sit enää neuvolalääkäriäkään kun se jää äitiyslomalle. Toivottavasti keksivät nopeasti jonkun tilalle. Käski ottaa yhteyttä työterveyteen. Minä kun luulin, että raskauteen liittyvät vaivat hoidetaan neuvolan kautta. Noh, viimeinen viikko lomaa eli saa nähdä miten pärjään töissä tän selän kanssa. Saikkaria en kyllä tässä vaiheessa vielä haluais kun ei nää vaivat varmaan ainakaan parempaan suuntaan tästä mene kun maha kasvaa entisestään. Nää mun tissitkin on jo kuin maitomeijerit! Muutenkin kuppikoko H-I ja nyt vanhat liivit ei enää mahdu. En kestä jos ne tästä vielä paisuu!! Alussa oli tosi arat mutta nyt jo pitkään ollut suht kivuttomat paitsi nyt taas alkaa aristamaan…eli siis varmaan kasvamaan 🙁 Jännää muuten kun muuten ei ole mitään oiretta ja välillä jopa unohtaa olevansa raskaana 🙂 (Tänään 15+0)

    • #8406
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kiitos Salvia tsemppauksesta! Tsemppiä myös sulle huomiseen!

      Nt-ultra meni kuin menikin hyvin! Vauvalla oli mitat ja rakenteet kohdillaan ja niskaturvotusta oli vain 0,7. Riskiluvut saatiin heti ultran jälkeen ja eivät hälyttäneet missään kohtaa. Huh, kun helpotti! Tosin tuon alhaisen papp-a:n takia kätilö sanoi tekevänsä rakenneultran jälkeen lähetteen tayssiin, missä noin viikolla 30 olis jonkinlainen lisätutkimus liittyen istukan toimintaan. Ei kuulemma ole harvinainen juttu ollenkaan ”päästä” tähän lisäultraan. No, hyvä vaan jos tutkivat asiaa sitten vielä tarkemmin.

      Ultra tehtiin vain vatsan päältä. Kätilö sai hematooman kooksi nyt 29 x 18mm. Mua vähän ihmetytti, että voiko se olla totta, kun sain just viime lauantailta lääkärin sanelun ja siinä oli saatu sen kooksi 49 x 42mm. Tosin onhan mulla tullut lauantain jälkeen se isohko verihyytymä ulos ja vertakin ihan riittämiin. En tiedä voiko se sitten noin nopeasti tyhjentyä. Olis kyllä hyvä jos näin olis käynyt. Kätilö sanoi, että voi kyllä vielä alakautta ultrata tuota hematoomaa, jos haluan, mutta hän ei oikein suositellut sitä, koska niiden vuotojen vuoksi on infektioriski kohonnut ja kaikki ylimääräinen ”sohiminen” lisää sitten tietysti riskiä. Niinpä jätimme alatutkimuksen kokonaan tekemättä tällä kertaa, kun en nähnyt sitä niin tärkeäksi tässä kohtaa. Onneksi hematooma on kuitenkin eri puolella kuin istukka.

      Sairaslomaa en nyt enempää pyytänyt, kun toissayön jälkeen ei oo taas vuodellut yhtään (pientä ruskeaa korkeintaan) ja kun tilanne nyt näytti olevan ihan hyvä muutenkin. Huomenna siis taas tarmokkaana töihin. 😉

      Hanna, toivottavasti saisit jotain apua tai edes sopivaa lääkettä tuohon selkäjuttuun, ettei tarttis sitä saikkua vielä aloitella. Riippuu tietysti työterveydestä, mutta kun mä eilen soitin meidän työterveyteen ja selitin tätä verenvuotoasiaa, niin ne sanoi mulle heti, että he ei hoida tämmösiä raskausasioita, vaikka lähinnä pyysin, että voisko lääkäri kirjottaa sitä kautta edes pari päivää saikkua, että selviän nt-ultraan asti, kun ei oikein kykene nyt töihinkään menemään. Käskivät ottaa yhteyttä terveyskeskukseen. Terkkariin sitten pääsikin ihmeen hienosti, oli lyhyempi jonotus puhelimellakin sinne. Mä kävin ihan meidän väestövastuulääkärillä, joka kylläkin on kai myös mun neuvolalääkäri. Luulis nyt ns. tavislääkärienkin osaavan sanoa mikä lääke sopii raskaana olevalle. Onhan niillä terveysportti ja kaikki mistä voi aina tarkistaa, jos ei tiedä asiasta. Mun mielestä Panacodia ainakin voi käyttää raskausaikana, mutta siihen tarvitaan kyllä resepti ja ei kai sitäkään jatkuvasti kannata syödä. Imetysaikana siinä oli muistaakseni rajoituksia. Mutta toki kannattaa vielä nämä tarkistaa kunnolla. Myös ibuprofeiinia voi kai harkitusti käyttää keskiraskauden aikana. Mutta tosiaan.. olis hyvä varmaan saada lääkäriltä vahvistus näihin.

    • #8408
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Onnea Maikulle, hienoa että se on nyt osaltasi ohi! ja pääset selvittää istukka-asiaan tarkemmin. Uskon, että kaikki menee hyvin ja järjestyy.

      Hanna, selkävaivat ovat ikäviä, koska ne invalidisoivat niin ettei oikein voi keskittyä mihinkään. Toivottavasti saat apua. Olen yrittänyt jatkaa lenkkeilyä lue: kävelyä, mutta näillä helteillä pysty tekeen kyllä pitkää matka vaikka haluasin. Täytyy yrittää teputtaa niin kauan kun pystyy..

      Olen kauhusta kankeana menossa illan ultraan! Kyseessä on vielä mieslääkäri…toivottavasti näkymä saadaan vatsan päältä…nytkään ei ole mitenkään raskaana oleva olo. Rintojen aristuskin on muuttunut lievemmäksi.

    • #8410
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Onnea Maiku loistavasta tuloksesta 🙂 Ja Salvia80 tsemppiä ultraan!

      Selkä hiukan parempi kun pääsi omaan sänkyyn nukkumaan. Panacodia olen muutaman kerran ottanut migreenikohtaukseen mutta olen yrittänyt vältellä lääkkeitä viimeiseen asti. Mulla kun on tota ummetusvaivaa muutenkin niin Panacod vaan pahentaa asiaa. Katotaan ens viikolla kun menen töihin mitä selkä tykkää. Mäkin olen yrittänyt kävellä mutta todella hissukseen saa mennä kun alavatsa alkaa heti sattumaan jos vähänkin yrittää kävellä kovempaa. En tiedä oisko sit jotain harjoitussupistuksia jo meneillään kun tuntuu, että alavatsa menee ihan kramppiin ja helpottaa vasta kun pysähtyy. Tulee vaan rasituksessa mutta tuntuu aika ilkeeltä.

    • #8411
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Täällä aika tymänä olen ,kun kotiudun ultrasta. Ultran ainoa hyvä puoli oli normaali niskaturvotus 1,3mm, josta olen superiloinen ja kaveri vastasi kolme päivää enemmän kuin on nyt on menosssa. Riskiluvun saan kai ensi viikolla, eli soittavat vain jos jotain vikaa, jos ei niin en saa puhelua. Eli odotan kuulemma torstaihin asti ja sydän hyppää aina kun puhelin soi! Kirjekin menee neuvolaan, ei kotiin.

      Sitten pieni valituslista: en nähnyt Vauvaani, ruutua minulle ei edes näytetty saati tulostettua kuvaa. Homma alotettiin alakautta, kun ei näkynyt niin siirryttiin mahan päälle. Lääkäri ei sanonut käsipäivää, joka ihmetytti. Mutta kun unohdan kaiken tuon, niin muuten olen kiitollinen, ilmaista palveluahan se oli.

      Mies kertoi minulle, että siellä tyyppi oli hutkinut menemään. Lohdullinen tieto tämä kaiken piinan ja pitkän päivän odottelun jälkeen.

    • #8412
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      SIIS TÄH??? Sulle ei näytetty kuvaruutua ollenkaan? Nyt laitat kyllä palautetta siihen paikkaan. Todella törkeetä. Meidän ultrassa lääkäri selosti koko ajan kuvaruudulta mitä siinä näkyi ja sain kolme eri printtiäkin mukaan. Eihän sen nyt noin kuulu mennä 🙁

      Niin ja onnea hyvästä tuloksesta 🙂

    • #8414
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hyvä juttu Salvia, että niskaturvotus oli pieni ja muutenkin ilmeisesti kaikki hyvin! Mutta kuulostaa kyllä tosi oudolta tuo, että et saanut nähdä ruudulta vauvaasi etkä saanut edes kuvia hänestä. Meillä ultran teki kätilö ja meilläkään ei sanottu käsipäivää. Toisaalta en ihmetellyt, koska meilläkin töissä hammashoitolassa on jäänyt sikainfluenssan jäljiltä tavaksi, että yleensä ei kätellä. Tietty jos joku tulee käsi ojossa ovesta sisään, kätellään kyllä, mutta ite ei yleensä tehdä aloitetta.

      Mitä mä oon näitä ultrausjuttuja seurannut, niin ilmeisesti tuo Tampereen Terveystalon ultrasysteemi on aika uudenaikainen. Meille oli miehen kanssa ihan oma monitori, josta saatiin seurata sitä ultrakuvaa ja kätilö koko ajan selitti mitä ruudulla näkyi ja otti pysäytyskuvia jne. Näytti esim. nenäluun, molemmat kädet ja jalat, aivojen rakenteen yms. Siellä näkyi 3d- ja 4d-kuvaa. Kuvia saatiin mukaan yhteensä 9 kappaletta. Riskilukematkin laskettiin samantien.

      Mä olin eilen illalla niin onnellinen meidän ultrakäynnistä, että en meinannut illalla saada unta, kun oli adrenaliinia niin paljon veressä tai jotain.. Mutta yöllä taas heräsin toiseen todellisuuteen eli eikös ne veriset vuodot taas alkaneet. Olin töissä normaalisti, mutta vuotoa tuli sielläkin pitkin päivää. (Ironista, kun niinä parina saikkupäivänä ei vuotoja oikeestaan ollut.) Illalla oltiin varattu miehen kanssa ravintolaan pöytä, mutta siinä vaiheessa, kun piti lähteä ja tunsin kuinka taas alapäästä alkaa valua jotain, päädyttiin siihen, että ei lähdetä. En olis pystynyt siellä kuitenkaan nauttimaan niin kuin olis ollu tarkoitus, etenkin jos olis pitäny vessassa ravata koko ajan. Makoilin pari tuntia siinä sitten sohvalla taas lamautuneena, peläten pahinta. On tää vaan niin yhtä vuoristorataa ja huolta tää elämä nyt. Onneksi nyt illalla on taas vuoto vähentynyt. Jokainen vessareissu pelottaa ja tuntuu, ettei meinaa uskalla kävelläkään normaalisti. Sitten vaan makaan sohvalla jalat visusti yhdessä, ihan kuin se estäisi sitä verta vuotamasta…

    • #8422
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Joo, neuvolaan annan palautetta ja sama tyyppi tekee rakenneultran. Can´t wait! Kysyin nimittäin lopuksi, niin että tästäkö ei saa kuvia? Niin yritti räpätä konetta, mutta ei saanut sieltä mitään ulos. Sano, vaan et kysy sit rakenneultrassa! Luulin automaattisesti, että kuvia tulee edes se yksi.

      Mistä tiedän pääsenkö sinne asti? Jos en, eihän mulle jää mitään muistoa tästä ihmisalusta. Olen käsittänyt että vauva voi olla silloin jo niin iso, että vaikea saada koko kuvaa.
      Lähdin kyllä niin vihaisena pois…sen viiden minsan jälkeen! Ei ihme, että pääsimme lähes vartin etuajassa. Tuntu, kun mua ei olis ollut huoneessa ollenkaan kaikki muut vaan näki mitä tapahtuu. Tämmönen ”miellyttävä” ostopalvelukokemus kunnassani. Neuvolakorttiini ei ollut terkkari saanut kirjattua kaverin mittaa, vain viikkoja vastaavan määrän vaikka se kyllä sanottiin..tosi sekavaa touhua.

      Jännitin niin, etten saanut siinä petillä suutani auki, kun odotin vaan sitä poimulukemaa kauhuissani.

      Nyt vaan jotenkin yritän päästä asian yli ja ehkä mennä johki muualle ultraan vielä joskus, jos saisin yhden kuvan. Ei tämä maata kaada enkä halua valittaa, paljon isompia ongelmia on vuotaminen yms, mutta nyt eivät ihan odotukset täyttyneet.

    • #8452
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kannattaa kyllä antaa tosiaan palautetta tuosta. Vois olla hyvä antaa ihan suoraan sinne ostopalvelupaikkaankin, jos se tieto ei sitten kuljekaan sinne asti neuvolasta (esim. sähköpostilla tms). Ja ens kerralla yritä sanoa heti alussa, että haluat sitten kuvia mukaan, niin ehkä se ukkeli sitten tajuais.

      Mulla on vuotelu jatkunut. To-pe olivat ehkä pahimmat päivät tähän mennessä vuodon suhteen. Pe-iltana etenkin tuli kunnon tulva ja ramppasin vessassa vähän väliä vaihtamassa sidettä. La-aamuna tuli ulos taas isohko hyytymäklöntti. Sen jälkeen tilanne taas vähän rauhoittunut, mutta kyllä edelleen punaista on tullut jonkin verran, mutta ei onneksi enää niin paljoa kuin noina parina päivänä. Mä jo varasin hädissäni ajan yksityiseltä ens keskiviikkoillalle, että pääsis taas tsekkauttamaan tilanteen. Nyt oon alkanut jo vähän ”tottua” tähän vuotoon, niin en ihan koko aikaa oo enää paniikissa. To- ja pe-ilta menivät kyllä aika pitkälti sohvalla maaten järkytyksen vallassa. Onneksi mulla on nyt se lääkäriaika varattuna, se jotenkin helpottaa kun tietää, että pääsee kohta taas tarkistukseen asian tiimoilta ja jos vaikka sais jotain uutta infoa tästä hematooma-asiastakin.

    • #8458
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Voi ei Maiku noi sun vuodot 🙁 Niin kauan kun ei ole kipuja ei taida olla mitään hätää. Sais jo häipyä se hematooma ja lopettaa vuotelut.

    • #8498
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kylläpä Maikua piinataan! Onko tapahtunut muutosta? Sehän se tietty on, että saikulla sitten ei vuotoja… mut hyvä vaan. Voiko olla että rasitus lisää vuotoja?
      Salvia80, olipa tympeä ultrakokemus!! Sehän on just ultran suola että pääsee näkemään pienen. Tietysti hienoa kuulla, että kaikki on hyvin, mutta onko niin kova homma kääntää ruutua vanhempiinkin päin… Teitkö valitusta?
      Mites Hannan selkä jaksaa?
      Mulla muuten olo alkanut koheneen ja jaksoin jopa raahautua juoksulenkille, mutta pahoinvointi jatkuu ainakin jossain määrin :/ Eilenkin pönttöä halaillut…

    • #8500
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hei, kiinnostaisi tietää millaisia laskettuja aikoja teille on annettu? Vai onko liian aikaista kysellä..täällä 2.3.

      Lennu, en ole tehnyt valitusta, ensi viikolla neuvola ja juttelen asiasta siellä nyt ensin. Tokihan olisi itsekin pitänyt osata pyytää kääntää ruutua, mutta olin ihan lukossa jännityksestä.

      Oli helpottavaa, kun sain kerrottua vanhemmille uutisen, joten kaikki stressi katosi tai iso osa kuitenkin. Äiti oli jo arvannut ja isä meni shokkiin vähäks aikaa, mutta iloinen yllätys se oli molemmille. Ehkä olivat luopuneet jo toivosta…

      Onneksi Maiku pääset taas huomenna tarkistaan tilannetta, ei ole kivaa kyllä tuollainen jatkuva stressaaminen vuodoista.
      Mitäs Parisiennelle ja muille kuuluu?

    • #8504
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Lennu mun selkä on onneksi paremmassa kunnossa mutta töissä kyllä huomaa, että en jaksa kauaa seistä eli tuoli pitää olla lähellä kun selkä väsyy. Olen nyt kaks päivää saikkarilla kun sain viikonloppuna haavan jalkaani naulasta ja se on nyt niin kipee etten pysty astumaan jalalle. Lääkärin mielestä ei ollu tulehtunut vaikka on tosi punainen koko kantapää. Arvatkaa vaan iskikö paniikki siitä jäykkäkouristusrokotteesta kun se on vissiin mennyt vuosi sitten umpeen. Nyt pitää vaan olla varovaisempi eikä kävellä paljainjaloin missään.

      Mulla laskettuaika 3.2. Kaikissa ultrissa kuitenkin sikiö ollut muutaman päivän isompi viikkoihin nähden mutta en kyllä ymmärrä miten se on mahdollista kun hedelmöityshetkihän tiedetään tarkalleen 🙂

      Mä muuten katoin ne mun seulontatulokset ja down riski mulla oli 1:470 ja trisomia-18 riski oli jotain 1:10000. Eli rakenneultraa odotellessa, että päästään asioista varmuuteen ja vihdoinkin nauttimaan tästä odotuksesta. Me ollaan päätetty ettei haluta tietää vauvan sukupuolta.

    • #8506
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kiitos Lennu kysymästä, mulla on nyt vähän vuoto helpottanut. Siteeseen asti ei ole tullut juurikaan mitään enää eilen ja tänään, mutta kyllä vessassa käydessä vielä pyyhkiessä tulee väriä paperiin ja välillä pönttöön tippuu tippoja. Huomattavasti silti jo parempi tilanne taas vaihteeksi. Ihan kiva silti huomenna päästä sinne ultraan taas. Olis niin kiva kuulla, että se hemmetin hematooma olis nyt lähes kadonnut, kun kerran ne pari isompaa hyytymää sieltä tuli ulos.

      Salvia80, mun laskettu aika on 23.2.

      Pikaista paranemista Hannan jalalle!

      Ei nyt liity varsinaisesti raskauteen, mutta kävin tänään vihdoin lääkärissä pari kuukautta jatkuneen yskäni takia. Lääkäri ei löytänyt mitään selvää syytä ja halusi tehdä mulle nyt parin viikon pef-mittausseurannan, että nähdään onko mulla astma, kun mulla on usein flunssan jälkitautina pitkittyneitä yskiä. Vähän kyllä mietitytti, kun siinä pitää sitten 2 kertaa päivässä vetää Ventolinea, että onkohan se hyvä juttu nyt kun on raskaana… Toinen vaihtoehto olis ollut, että olisin saanut suoraan inhaloitavan kortisonin kuukaudeksi eikä sekään houkuttanut. Lääkärin kanssa kyllä keskustelin tuosta lääkkeen käytöstä ja vielä farmaseutiltakin varmistelin, että ei kai tästä nyt voi olla suurta haittaa vauvalle. Koskaan ei tietysti voi olla 100% varma mistään, mutta ilmeisesti tuota kuitenkin monet astmaatikot käyttää raskausaikana ilman ongelmaa. Ei kai tää jatkuva yskäkään hyväksi oo…

      Sit vielä yks ärsytys oli tänään, että mun pomo ei nyt jostain syystä halua hyväksyä mun neuvolakäyntejä työajalla, lähinnä siis terveydenhoitajan käynnit on se ongelma. Se ehdotti tänään, että ”järjestelisin työaikaa” niin, että tekisin vähän pidempää päivää, että saisin korvattua ne neuvolat. Siis tuntuu ihan oudolta pyynnöltä… ei meillä yleensä tommosia ns. työajanjärjestelyjä olla tehty. Toisekseen hän kuitenkin hyväksyy ultra- ja labrakäynnit sekä lääkärikäynnit työajalla, mutta jostain syystä ei terveydenhoitajan käyntejä. Työehtosopimuksen mukaan kyllä muidenkin terveydenhuoltohenkilökunnan käynnit pitäisi laskea ns. synnytystä edeltäviin tutkimuksiin eli ovat ihan samanarvoisia kuin nuo muutkin käynnit. Ja tessin mukaan siis saisi käydä työajalla noissa, jos ei aikoja ole saatavilla työajan ulkopuolelle. Mä en aio tätä kyllä purematta niellä. Laitoin äsken sähköpostia meidän liiton lakimiehelle asiasta. Haluan kyllä ensin kuulla liiton mielipiteen, voiko tälleen tehdä, kun käytännössä mulla on aika säännöllinen (joskaan ei lukkoonlyöty) työaika.

    • #8507
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kuulostaapa Maiku oudolta toi pomon pyyntö. Eihän hän sitä päätä mitkä käynnit saa tehdä työajalla ja mitkä ei. Hyvä, että laitoit kyselyä ylemmälle taholle. Ei kai sun pomo ole mies? Mulla onneks kävi niin hyvä tuuri, että sain käydä hoitokäynnitkin työajalla vaikkei se periaatteessa oliskaan sallittua.

    • #8510
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Mun pomo on nainen. Häneltä vaan jotenkin tuntuu välillä puuttuvan jonkinlaista empatiakykyä ja joustavuutta. Välillä nipottaa aika pikkuasioista jne.. Sit luulen, että kun se on huomannut mun olevan tämmönen ”kiltti”, niin uskaltaa mulle varmaan herkemmin tämmöisiä avauksia tehdä. Toiset kun sanovat herkemmin vastaan, eivät ehkä niin herkästi saa tämmöisiä ehdotuksia kuin minä.

      Mua jotenkin kans huvitti, kun hän vastasi mun viestiin näistä tutkimuskäynneistä ja tavallaan antoi mulle lupia kuin joku äiti, että mihin käynneille saan mennä työajalla ja mihin en…
      Sekin tässä on, että jos nyt lähden muuttamaan sitä yhtä neuvola-aikaa mikä mulla on yhtenä päivänä klo 8:00. Siihen menis siis työaikaa n. 1,5 tuntia matkoineen, niin ensinnäkin joudun käyttämään työaikaa siihen, että jonotan kesken työpäivän puhelimella neuvolaan (ajanvarauspuhelin auki vain klo 12-13) ja sitten joudun käyttämään työaikaa siihen, että siirtelen potilaita päivästä toiseen, kun kerran päiväkirjani on töissä siltä kohtaa jo aivan täynnä. Siihen se puolen tunnin ns. säästö sitten kuluukin, jos nyt edes on mahdollista enää saada sitä aikaa siirrettyä klo 15:ksi, jolloin työaikaa menisi ”vain” 1 tunti.

    • #8511
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kiitos kysymästä Salvia80 täällä voidaan hyvin. Olen lueskellut aina välillä teidän muiden kuulumisiä, mutta en ole ehtinyt tai jaksanut kirjoitella itse. Jotenkin mukamas vaivalloista kirjoittautua sisään.

      No ei, minulle on käynyt varmaan samanlailla kun monessa lapsettomuusblogissa on käynyt eli kun plussa tulee niin jää vähemmäksi kirjoittelut.

      Jotenkin tuntuu olevan edelleen hieman hämmentynyt ja epäuskoinen koko tilanteesta. Tai jollain tavalla nauttinut vaan tästä seesteisestä hyvästä olosta eikä siitä hyvästä olosta jotenkin osaa kirjoittaa samalla tavalla kun huonosta olosta 🙂

      Vointi on hyvä, painoa on tullut lisää muutama kilo. Sykkeet ovat olleet vahvat neuvolassa ja kaikki tähän asti ainakin ollut kunnossa. Muutenkaan ei valittamista (vielä). Urheilemaan olen päässyt melkein normaaliin tapaan mitä nyt keventänyt aika lailla kaikin puolin. Kahden kolmen tunnin välein tulee syötyä koska on nälkä.

      Puoliväli häämöttää ihan uskomatonta todella uskomatonta…On tämä vaan niin uskomatonta, että luulen vauva ehtii syntyä ennenkun todella tajuan tämän olevan todella totta.

      Varmaan aktivoidun kirjoittamisessa mikäli tässä alkaa kaikenlaisia vaivoja tulla pikku hiljaa 😉

      Mukavaa odotusta ja syksyn odotusta kaikille 🙂

    • #8552
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kiva kuulla, että Parsiennella on alkuodotus mennyt mukavasti. 🙂

      Kävin keskiviikkona siellä yksityisellä gynekologilla. Kaikki näytti olevan vauvan suhteen edelleen ok. Hematoomaa siellä näkyy edelleen. En saanut nyt tarkemmin mittoja siitä enkä huomannut siinä ultrausvaiheessa pyytää häntä mittailemaan. Lisäksi hän löysi pienehkön myooman kohdun seinämästä. Hän uskoi, ettei se tulisi haittamaan raskautta. En sen kummemmin ole nyt jaksanut myoomiin perehtyä etten taas saisi itteäni vauhkoksi. Nyt sain sen verran ohjeita, että kehotti huolehtimaan hyvästä hygieniasta ja välttämään esim. uimista, koska limatulppa ei ole normaali näiden vuotojen takia. Myöskin sanoi, että kondomia pitää käyttää, jos peittoja heiluttelee juurikin samasta syystä eli infektioriskin takia. No, eipä tässä muutenkaan oo tehny mieli kauheasti peittoja heilutella näiden vuotojen lomassa.

      Torstaina käyvin sokerirasituksessa ja siellä paastoarvo oli vähän koholla. Muut arvot ok. Mutta tuon kohonneen arvon vuoksi saan ensi viikolla verensokerimittarin ja ainakin viikko pitää tehdä kotimittauksia.

      Mulla oli hemoglobiini laskenut 112:een (ekassa neuvolassa 126). Terkkari sanoi, että voin aloittaa lisäraudan syönnin. Oon kyllä syönyt raskausajan Multivitaa, jossa on myös vähän rautaa, mutta ei näytä se estäneen kuitenkaan tuota laskua. Ehkä nää vuodotkin on laskeneet tuota hemoglobiinia.

      Vuotoja edelleen ollut jollain tasolla joka päivä – punaista ja rusehtavaa. Yöt on olleet nyt pahimpia vuotojen suhteen.

      Jotenkin ollut vähän huono olo päivisin viimeiset kolme päivää. Nytkin vähän heikottava ja vetämätön olo. Johtuisko tuosta hemoglobiinista, vaikka ei nyt tuon alempi olekaan.

      Tulipas taas oikea valitusvirsi… Hyvää viikonloppua kaikille anyway! 🙂

    • #8553
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Mukava kuulla sinustakin Parisienne ja että kaikki on mennyt hyvin. Mullakin on tuo sama epäuskoinen fiilis koko raskaudesta. Yks päivä jotenkin havahduin, että kohta mulla voi olla ihan ikioma vauva tuhisemassa tuossa vieressä ja tuli todella epätodellinen olo. Jotenkin sitä elää niin tässä hetkessä ja jännittää kaikkia merkittäviä vaiheita raskauden aikana etten minä ainakaan ole ehtinyt vielä ajattelemaan lopputulosta. Tai sitten en ole antanut itselleni lupaa vielä ajatella sitä. Odotan rakenneultraa kuin kuuta nousevaa ja sen jälkeen voin ehkä alkaa ajattelemaan asioita eteenpäin.

      Maiku mulle lääkäri sanoi vuotojen aikana, että vasta kahden viikon jälkeen vuotojen loppumisesta saa mennä uimaan tai harrastaa seksiä. Mä mittasin hemoglobiinin toissa päivänä ja se oli 113, aikasemmin 126. Mä olen kans ottanut sitä multivitamiinia missä pieni annos rautaa. Mun työkaveri sanoi, että jossain tutkimuksessa on todettu, että pienen rautamäärän jatkuva syöminen lisää infektioriskiä ja että rauta pitäis ottaa kuuriluontoisesti. En sitten tiedä. Onhan oita tutkimuksia monenmoisia. Aattelin nyt kuitenkin, että seuraavan vitamiinipurkin ostan sellaista missä ei tuota rautaa ole 🙂 Mulla on sokerirasitus ens viikolla…saas nähdä saanko mäkin mittarin kotiin 🙂

      Mulla oli ihan jäätävä 12 tunnin päivystysvuoro eilen ja hädin tuskin jaksoin. Melkein itku tuli viimeisillä tunneilla kun taukoa ei ehtinyt pitää ja kaikki paikat särki ja väsytti. Saas nähdä miten kauan jaksan olla töissä.

      Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille!

    • #8567
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Tuosta raudasta vielä, että ilmeisesti se onkin tarkoitus kuuriluoteisesti syödä, ainakin tuo lisärauta. Itse taas oon ymmärtänyt, että liian alhaiset rauta-arvot (hemoglobiini?) voi altistaa infektioille, mutta toisaalta myös liian korkeat altistaa niille eli siinä keskitiellä on syytä pysyä. Onneksi neuvolassa seurailevat niitä arvoja, niin sanovat sitten kun kannattaa taas lopettaa tuo rauta.

      Mulla on nyt taas ollut ”vähän” epäonnea. Lauantai-iltana olin kylässä ja mulla alkoi siellä taas ihan järkyttävä vuoto. En oo koskaan vuotanut niin paljon verta. En voinut lähteä sieltä heti kotiin, kun olin toisten kyydissä, niin yritin sinnitellä. Ramppasin vessassa todella monta kertaa ja onneksi löysin repun pohjalta vanhastaan nipun siteitä. Kerrallakin kun nousin istumasta ylös, tunsin että nyt hulahti ja kunnolla. Kiirehdin heti vessaan, niin side oli aivan märkä ja verta myös housuilla ja alushousuissa. Reiluja verihyytymiäkin tuli useampia illan aikana. Suurempia kipuja ei onneksi ollut. Onneksi oli mustat housut, ettei näkynyt joka suuntaan. Sen jälkeen en uskaltanut sitten kauheasti istuskella, etenkään kangaspäälysteisillä tuoleilla. Kerroin lopulta mun kyyditsijälle tilanteen ja hän onneksi tarjoutui lähtemään kotiin vähän aiemmin, kun oli itsekin väsynyt.

      Olisin mennyt kotiin vaan nukkumaan, mutta kaveri pakotti mut soittamaan päivystykseen vielä iltamyöhään. Sain puhua suoraan lääkärille, joka suositteli, että käyn näytillä päiväsaikaan omassa terkkarissa, että tekisivät tarvittaessa lähetteen erikoissairaanhoitoon. Kun ei siis kipuja ollut niin, ei ollut tarvetta keskellä yötä lähteä mihinkään. Niin olin vähän itsekin pähkäillyt. Sunnuntaina eivät kuitenkaan ottaneet mua terkkariin, kun soitin. Vuoto kyllä pikkuhiljaa vähentyi, mutta jatkui kuitenkin koko ajan vähäisenä. Päätin maanantai-aamuna töistä soittaa terkkariin uudestaan ja sainkin heti ajan lääkärille, joka teki mulle lähetteen naistentautienpolille tän päivän aamuksi.

      Kävin tarkistuksessa (jälleen kerran). Vauvan sydän löi, mutta aluksi ei oikein tahtonut liikuskella. Mitat kuitenkin vastasivat viikkoja ja kun lopulta vatsan päältä ultrailtiin, niin alkoi pikkuinenkin heräillä ja taas liikuskella normaalisti. Hematoomaa siellä edelleen tietysti… En vaan tunnu pääsevän siitä eroon. Mulla oli myös tulehdusarvot nousussa (viime viikolla oli vielä normaali) ja kun ei muita syitä niiden nousuun keksitty, niin lääkäri sanoi, että parempi nyt aloittaa antibiootit jo tässä vaiheessa, kun on kuitenkin iso riski vauvalle, jos tulehdus pääsee kohdussa etenemään. Sain saikkua loppuviikon, kontrollilabraan ajan loppuviikosta ja kontrolliajan sinne polille vielä parin viikon päähän.

    • #8573
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Voi ei Maiku, sua nyt koetellaan oikeen kunnolla 🙁 Onneksi kaikki kuitenkin oli hyvin. Ihan hyvä, että antibiootti aloitettiin kun noi vuodot kuitenkin on aina riski infektioille ja jos arvotkin oli noususuunnassa.

      Mä olin sokerirasituksessa tänään ja on se vaan äklöä juoda tyhjään mahaan sitä sokerilitkua. Arvot oli normaaleja eli en ainakaan vielä saa mittaria kotiin 🙂 Annoin taas kerran pissanäytteenkin kun taas sellanen epämiellyttävä olo alapäässä ja vähän tuntui kirvelyäkin mutta puhdas se taas kerran oli. Kunhan nyt ei olis mitään muuta tulehdusta. En tiedä täytyykö taas kokeilla Canesten kuuria kun viimeks se helpotti oireita.

    • #8579
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Jaksamista ärsyttävän vuodon kanssa Maiku, ei ole sinulla helppo alku:(

      Miten Hanna sulla näin aikasin sokerirasitus? Aika jännä että nämäkin vaihtelevat vai liittyvätköhän johonkin riskiennusteeseen? Mulla olis vasta viikoilla 24-28 🙂

    • #8583
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Parisienne mut laitettiin sokerirasitukseen kun kohonnut BMI. Mulla on tässä alussa myös paino noussut jonkin verran kun en ole päässyt liikkumaan ja koko ajan nälkä! Eli syötyä tulee jonkin verran enemmän mutta yritän pysytellä erossa herkuista, aian se ei ole niin helppoa 🙂 Nyt painonnousu kuitenkin pysähtynyt eli jos se nyt vähän hidastuis sitten loppua kohden. Mä todennäköisesti joudun uudestaan kokeeseen sitten loppupuolellakin.

      Mulla on alkanu liitoskivut tai jotain vastaavaa! Ihan kauheita puukoniskuja häpyluun kohdalla ja useesti öisin. Eikä niihin auta mikään vaikka mitä tekin. Muutenkin selkä taas kipee ja joudun joka yö nousemaan ylös venyttelemään kun en vaan pysty makaamaan missään asennossa. Mä olen aina nukkunut mahallaan ja nyt en löydä millään hyvää nukkumisasentoa. Kyljellään maatessa selkä jumittuu. Monesti herään selkäasennossa, mikä ei taas ole verenkierron kannalta hyvä asia. Saa nähdä pystynkö kohta nukkumaan enää ollenkaan 🙁

    • #8588
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Okei tuo selvensi. Tosi ikävää toi selkäkipu sulla Hanna jo tässä vaiheessa. On mullakin välillä selkä kipee jos nukun liikaa mutta helpottaa heti kun nousee ylös.

      Kannattaa varmaan jotain pientä liikuntaa yrittää vaikka ihan kotona jumppaamalla jos ei muuta pysty. Veri alkaa kiertää paremmin koko kehossa. Ihan pienikin riittää. Aloillaan olo ei selällekään ole hyvä, tietenkin jos ihan rikki niin mikään ”jumppa” ei tunnu varmasti hyvältä. Mites uinti, se voisi olla hyvää myös?

      Onko sulle tullut jo hurjasti paljon painoa? Terveellinen monipuolinen ruoka olisi kai tärkeää..herkkuja tekee mieli mutta itse yritän pitää sen kerta viikkoon herkuttelupäivän ettei karkaisi ihan käsistä 🙂 Ei se aina kyllä onnistu..

    • #8593
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hellou piiiiitkästä aikaa.. Täällä ollaan vielä! 🙂

      Olen lueskellut aina välillä palstaa mutta en ole saanut aikaiseksi kirjoitella.
      Kesäloma meni mökillä ja arjen alkaessa väsymys vie voimat kaikelta vapaa-ajalta. Maisan kertomus oli kyllä surullinen ja kyyneleet tuli sitä lukiessa.

      Meillä oli np-ultra 11.8 ja siinä kaikki hyvin. Tänään on 14+2 ja ensi viikolla seuraava neuvola. Olen kyllä päässyt todella helpolla kun oireina on ollut pelkkä väsymys ja iso maha! Pelottavia tuollaiset vuodot sun muut.

      Taitaa olla suurin osa jo ylittänyt maagiset 12 viikkoa. Toivotaan, että se toinen kolmannes olisi niin helppo ja energinen niinkuin oppaissa sanotaan! 😉

    • #8594
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Mäkin kävin jo viime viikolla sokerirasituksessa, vaikka viikkoja oli vasta 13+2. Mulla on sukurasitetta niin paljon ja paastosokerit itellä ollut jo aiemmin vähän koholla, niin halusivat sen tehdä jo tässä vaiheessa, mutta ilmeisesti se tehdään uudestaan vielä sitten myöhemmin. Mulla paastosokeri ylitti sen maagisen raja-arvon (5,5?). Kaikki muut arvot oli hyviä. Kävin tänään neuvolassa hakemassa verensokerimittarin ja käytiin läpi mun ruokavaliota. Nyt pitäis ainakin viikko tehdä kotimittauksia. Jos ylityksiä tulee, niin sitten pitää tehdä vielä toinen viikko mittauksia ja tarvittaessa sen jälkeen saa sitten lähetteen äitipolille, jos ei pysy sokerit aisoissa.

      Harmillisia nuo Hannan selkäkivut. Mikähän niihin auttais… Aika vaikeaa varmaan, jos on tottunut nukkumaan mahallaan.

      Oon mäkin huomannut jo nyt, että nukkumisasennon löytäminen on jotenkin aiempaa haastavampaa, vaikkei selkäkipuja olekaan. Alkaa herkemmin esim. reiden ulkosyrjää painaa jos on kylkiasennossa ja selällään suoranakaan ei oikein tunnu monestikaan kivalta. Mietin jo ennen raskautumista uuden patjan hankkimista, kun mulla on alunperin väliaikaiseksi tarkoitettu mummon vanha joustinpatja käytössä. Oon kuitenkin tottunut siihen, vaikka se on melko kova, mutta nyt alkanut tuntua, että tarttisin jotain pehmeämpää…

    • #8595
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Parisienne kuutisen kiloa noussut paino mutta nyt pysyny samana jonkin aikaa vaikka tää maha jatkaa kasvuaan 🙂 Kyllä mä syön terveellisesti. Teen ruuat itse tuoreista aineista niin tiedän mitä suuhuni laitan. Ennen raskautta söin vhh ruokaa joten leivän, puuron, perunan ja hedelmien lisäys ruokavalioon yhdessä ton liikuntakyvyttömyyden kanssa varmaa nosti oman osansa painosta. Suurin ongelma on töissä kun en välttämättä ehdi ajoissa tauolle syömään kun tulee nälkä niin meillä on aina jotain herkkuja kahvipöydällä niin kiireessä tulee vessassa käydessä napattua sieltä jotain. Kotona ei niin makeanhimoa pääse syntymään kun pystyy syömään säännöllisesti silloin kun siltä tuntuu.

      Teen pieniä kävelylenkkejä kivun sallimissa rajoissa mutta ei se ole tarpeeksi. Tota uimista olenkin miettinyt et pitäis kokeilla. Nyt vaan alkaa toi väsymys taas kiusaamaan varsinkin rankkojen työpäivien jälkeen niin on todella haastavaa saada itseensä liikkeelle. Inkeri sitä energisyyttä odotellessa 🙂 Mä päätin lopettaa päivystysvuorojen tekemisen kun ei kroppa tunnu kestävän enää eli nyt pelkkiä aamuvuoroja. Palkassa se kyllä näkyy mutta tottuupahan sitten äitiyslomalla tulevaan vielä pienempään rahaan 🙂

      Toivottavasti muuten saadaan pian lisää porukkaa tähän ketjuun kun kesätauon jälkeen hoidot on taas alkaneet 🙂

    • #8604
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Heippa,

      Maiku ovatko vuodot rauhoittuneet yhtään? On kyllä inhottavaa…

      No, sai minäkin viimein osani vuodoista. Heräsin aamulla kello 6.00 ja paperissa runsasta ruskeaa vuotoa. Neuvolassa sanoivat heti, että liittyy kuukautiskiertoon eikä ole syytä tulla näytille, kun eilen kävin ja vahvat sydänäänet löydettiin. Olipa se outoa kuulla pieni junalta kuulostava melske.

      Annoin palautetta siitä np-ultrasta, josta annettiin kiitosta ja sitä viedään eteenpäin, että asiakas osattaisiin ottaa huomioon paremmin. En jaksa siitä nyt isommin enää mekastaa. Tulokset olivat siis ok, ei hälyttäviä, en muista arvoja, mutta tieto riittää minulle.

      Niin ja sain viimein kerrottua töissäkin, ja pomo onnitteli ja oli aidosti iloinen. Alkoi heti järjestää asioita puhui, että jos saisi apua jo joulukuun alusta. Olin kyllä ihmeissäni, mutta eipä tarvi siitäkään kantaa huolta. Hän oli arvannut jo heinäkuussa, samoin yksi työkaveri oli katsonut, että olen pyöristynyt.

      Millaisia hemoglobiiniarvoja teillä muilla? Mulla oli laskenut yli 150:stä 120:een. Mistään raudasta ei ole edes puhuttu, kun ei ole kuolemanväsymystä ja jaksan. Syön multivita raskaus ja imetys-tabuja kyllä.
      Toki huomaan, että 12 tunnin päivät tuntuvat erilailla kuin ennen, enkä ole niin aikaansaava kuin ennen. Saa nähdä kauanko jaksaa, koska työssäni on aikataulut joka viikkoa ja tätä ei voi kovin väsyynenä tehdä.

      Kovalta kuulostaa Hannan kivut ja tuoko tässä on vielä edessä…Tsemppiä kaikille ja iloista viikonloppua!

    • #8617
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Mukavaa Salvia80, että työpaikallasi oltiin iloisia uutisista 🙂 Ei näitä selkäkipuja välttämättä kaikille tule. Mulla on ollut paljon ongelmia selän kanssa jo ennen raskauttakin, joten odotettavissa oli. En kuitenkaan uskonut, että vielä ihan näin aikaisessa vaiheessa. Toi 150 hemoglobiini naisella onjo aika korkea. Tuo 120 on hippasen verran alakanttiin eli en olisi vielä huolissaan jollei sulle sitten ala tulla oireita siitä. Mulla hemoglobiini viime kokeissa oli 119.

    • #8619
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Jee pitkästä aikaa hyvin nukuttu yö 🙂 Sain kaverilta lainaksi ison banaanin mallisen imetystyynyn ja se oli mun unikaverina viime yönä. Halausasennossa tyyny jalkojen välissä nukuin kyljellään seitsemän tuntia putkeen! No kävin mä kerran vessassa ja vaihdoin kylkeä samalla. Eikä ollut selkä kipeä kun nousin ylös. Suosittelen! 😀

    • #8628
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kiva kuulla Salvia, että töissä otettiin uutinen hyvin vastaan. 🙂
      Kyselit tuosta hemoglobiinista. Mulla otettiin viimeksi perjantaina verikoe ja hb oli 107. Oon nyt viikon syönyt rautalisää, mutta silti näyttää vähän laskeneen ellei oo sitten vaan luonnollista heittoa tai mittavirhettä (viikko sitten 112). Se hemoglobiinin viitearvon alaraja on kait 117 eli sulla vielä himpun yli sen, vaikka aika hurjasti on laskenutkin.

      Hanna, hieno homma, että oot löytänyt paremman nukkuma-asennon. 🙂
      Mä tässä nyt testailen patjoja. Viime yönä oli jo vähän parempi patja ja nyt ens yönä koitan vielä vähän pehmeämpää versiota. Nuo testipatjat on vaan vähän pieniä mun sänkyyn, mutta ei kai se haittaa, jos muuten tuntuu hyvältä. Täytyy sitten joskus ostaa semmoinen paremmin sänkyyn istuva patja, kun löytyy sopiva pehmeys.

      Salvia kyseli vuodoista. Ne on nyt pikkuhiljaa vähentyneet viikon aikana. Helpottaa ainakin henkisesti, kun olen saanut olla kotona rauhassa sairaslomalla (vaikka appivanhemmat ovatkin täällä huseeranneet muutaman päivän). Eilen oli eka päivä pitkään aikaan, että muutamaan tuntiin ei tiputellut mitään ja nyt alkanut vuoto muuttua ruskehtavammaksi, kun ollut tässä kolmisen viikkoa ihan punaista. Eli oman tulkinnan mukaan tilanne olis taas rauhoittumassa. Sain lääkärin sanelun tiistain käynniltä ja siinä näytti siltä, että hematooma on entisestään kasvanut… Se ei tunnu kivalta tiedolta, mutta täytyy nyt toivoa, että jos ei enää tulis näitä jättivuotoja, niin se voisi taas lähteä pienenemään. Vuotoja siis todennäköisesti luvassa edelleen jonkin verran, jos se hematooma vähitellen tyhjenee sieltä.

    • #8634
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kiva kuulla Inkeristä ja Parisiennestäkin!
      Hienoa Maiku, että vuoto on rauhoittunut ja Hanna on saanut nukuttua!

      Huolien täyttämän vaiheen jälkeen on helpotus, kun jotkut asiat onnistuvat.
      Mulla vuodot ovat jatkuneet, ei runsaina mutta kuitenkin. Luulin, että se lakkasi kokonaan, kunnes taas sunnuntaina jatkui. Lauantaina oli kovat ”menkkakivut” ja selkää särki. (Voi olla myös iskiastyyppistä) Päätin ottaa asiaan selvyyttä ja ajelin lähimpään 100km yktyiselle ilman ajan varausta eilen kovan selkäsäryn saattelemana. Paikalla kävi ilmi, että juuri sunnuntaisin ei ole gynekologeja talossa.

      No, pääsin kuitenkin erikoislääkärille, vaikkakin eri alan, mutta nuori mies oli heti valmis ultraamaan ja sain päivän pituisen mielenrauhan, että kaveri oli hengissä. Toki myönsi, ettei osaa mulle muuta kertoa näkymästä.
      Tänään raportoin asiasta neuvolaan, josta ei ole soitettu vielä takaisin.

      Mutta nyt ihan oikeesti otti niin paljon päähän, että tilasin jo uuden ajan ykstyiselle tutulle gynelle ylihuomiseksi löytyi peruutusaika. Vuodon syy on selvitettävä, oli miten vähäistä tahansa, voihan se olla vaikka joku tulehdus tai istukka tai mikä tahansa normi juttu, mutta selvitettävä on.
      Mä en silti suostu seuraamaan enää puhelimessa tilannetta, kun näillä oireilla ei asiat etene julkisella. Kun on tiensä kamppailut lapsettomuuden jälkeen tähän asti, vaatii hoitoa ihan erilailla kuin itselleen milloinkaan.

      Oon niin kyllästynyt kuulemaan, että jos keskenmeno tulee, niin et voi tehdä mitään muuta kuin odotella ja ottaa yhteyttä jos kipu on tosi kova tai vuodot on runsaita.

      Tulipas avautuminen!

    • #8644
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Ikävä homma, että Salviakin nyt saanut osansa näistä vuodoista. 🙁 On ne vaan niin ahistavia ja nuo kivutkin päälle kuulostaa kyllä ikäviltä. Toivottavasti kaikki nyt olis kuitenkin pikkuisella hyvin ja nää olis jotain ei-vakavaa mille löytyis selitys.

      Vaikka ei näitä vuotoja todellakaan toivo kellekään, niin jollain tavalla kun kuulee, että niitä on muillakin, jotenkin itelläkin helpottaa ettei oo yksin. Tuo lääkärissä käyminen mua itteä on välillä harmittanut/nolottanut, kun niin monta kertaa oon näillä vuodoilla lääkäreitä ”vaivannut”, vaikka niin kuin Salviakin sanoi aina tolkutetaan, että ei näillä viikoilla kukaan sille mitään voi jos keskenmeno tulee. Ite oon siis tässä viimisen kolmen viikon vuotoepisodin aikana käynyt 5 kertaa lääkärissä plus että mulla oli nt-ultra, jonka teki kätilö. Toisaalta oon tyytyväinen, että menin lääkäriin nää viimisetkin kerrat, kun sain lähetteen tayssiin ja siellä tuli ilmi se tulehdusarvojen nousu. Sain ainakin ajoissa antibiootit niin ei kerennyt mitään vakavampaa tapahtua. Tosin siinä vaiheessa ei ollut täysin varmaa johtuiko se tulehdusarvojen nousu näistä vuodoista/kohdusta, kun crp oli vasta 25 ja leukkarit jonkin verran koholla, mutta kun ei muutakaan syytä löytynyt, niin lääkäri päätti ottaa varman päälle. Ja kyllä mä koen, että se saikkukin teki mulle hyvää, kun ei semmoisten vuotojen kanssa ole herkkua olla töissä.

    • #8649
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Tosi ikävää kyllä teillä nuo vuodot. Toivotaan sitten että vastapainoksi säästytte muilta vaivoilta ja saatte helpon synnytyksen! 🙂

      Mulla oli kans hemoglobiini 107, ja tuntuu kyllä jaksamisessa. Voisin nukkua 10h joka yö! Onneksi oon saanut nukuttua hyvin eikä nykyään tarvi herätä edes vessassa käymään, jos nimittäin yöllä herään niin en välttämättä saa heti unta uudelleen.
      Joko teillä muilla muuten jo maha näkyy? Mulla on hyvin pieni pömppö, mutta ei kyllä mahan perusteella kukaan vois epäillä mun olevan raskaana. Sais jo kasvaa!! Ai niin Salviako kyseli aikaisemmin laskettua aikaa; meillä siis 16.2.

    • #8665
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Joo, se oiskin kiva, jos sais helpon synnytyksen! 🙂

      Mä olin eilen siis taas töissä viikon saikun jälkeen ja oli kyl rankka päivä. Tänäänkin lähenteli samaa, mutta vähän ehkä helpompaa kuitenkin. Oli pakko jättää kuoroharkkoihin meno eilen, kun en vaan mitenkään jaksanut. Aattelin, että ei kuitenkaan oo hyvä liikaa heti saikun jälkeen itteensä rasittaa. Tuntuu, että verensokeritkit alkoivat nousta heti, kun työt alkoi. Tänään tuli eka rajanylitys kotimittauksissa aamulla. Voisko stressi vaikuttaa?

      Lennu kyseli mahasta. Kyllä mulla jo maha näkyy. Tänään alkoi siis rv 15. Eilen yksi työkaveri sanoi, että kyllä sulla jo pieni masu näkyy. Meillä on kuitenkin aika löysät työtakit ja senkin alta siis ilmeisesti jo alkaa näkyä etenkin jos osaa katsoa. Pitäiskin varmaan jo varuiksi tilata töihin jotain äitiysvaatteita… Toivottavasti vaatetoimittajalla on jotain sopivia malleja tarjolla.

    • #8668
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Salvia80 mä olen miettinyt tota samaa asiaa miten kevyesti kaikki vuoto-oireet ja kivut otetaan. Ei taida neuvolasssa todellakaan olla ymmärrystä siitä mitä me ollaan käyty läpi, että ollaan tässä vaiheessa. Onhan noi oireet varmasti yleisiä mutta mitä jos just meidän kohdalla niin ei olekkaan ja sit sattuis jotain vaan sen takia kun ei haluta tutkia. Mä kävin hoidot kunnallisella puolella ja mietin sitäkin, että miten paljon yhteiskunnalle kustantaa nää hoidot ja sitten kaikki voi olla hetkessä mennyttä kun asenne on toi. Toivottavasti sulla kuitenkin kaikki hyvin.

      Huomenna mulla 18+0 ja maha on kyllä pullahtanut jo ihan kunnolla. En pysty enää peittelemään 🙂 Mullakin Maiku vaikeuksia jaksaa töissä mutta vielä sinnittelen. Onnkes välillä on kevyempiäkin päiviä.

      Meinasin saada sydärin eilen kun kuuntelin dopplerilla sydänääniä ja yht’äkkiä vauvan pulssi lähti selvästi laskuun, siis laski ainakin johonkin 60:een. Melkeen saamantien palas takaisin normaaliin rytmiin mutta järkytys oli suuri! Mä olin varma, että nyt se sydän pysähtyy. Heti tietysti googlettamaan 😉 Löysin samanlaisen tapauksen, jossa tää nainen oli mennyt hädässä päivystykseen mutta siellä lääkäri oli sanonut, että ihan normaalia tässä vaiheessa kun vauvan sydämen hermoradat vielä kehittyy. Tänään aamulla kuuntelin heti uudestaan ainakin 5 minuuttia, eikä vastaavaa sillä hetkellä kuulunut. Meinaan kysäistä vielä asiasta kun seuraava ultra.

    • #8683
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hyvä Maiku, että olet saanut apua ja sut on otettu vakavasti noissa vuotojutuissa.
      Kiitos myös Hannalle kommenteista ja tuosta doppler-jutun jakamisesta, mukava tietää mitä kaikkea siellä tapahtuu..ja mistä se johtuu.

      Mulla oli tänään yksityinen lapsettomuuteen erikoitunut gyne, onneks sain sen peruutusajan. Eilen nousi kuume ja kova flunssa, vuotoa tuli taas aamulla enemmän ennen lähtöä. Nyt selvisi, että kyseessä oleva vuoto on vanhaa verta, eikä se tule istukasta eikä kohdun sisältä. Olipa kiva taas nähdä kaveri, joka jumppas istuvassa asennossa ja potki jaloilla.
      Hoitoihin liittyy jonkin verran enemmän tätä vuotelua.Sitä ei neuvolassa tiedetty, eikä johdu kierrosta, koska kiertoa ei voi olla kun on raskaana. Neuvoi mitä teen, jos vuoto jatkuu ja minne voin mennä. Pitäs loppua kahdessa päivässä, vaikka kohta jo viikon tiputtanut.
      Antoi sairaslomaa koko loppu viikon, ( en muista milloi olisin viimeks ollut ehkä 5 vuotta sitten?) koska kuume ja vuoto ei ole hyvä yhdistelmä, vaikka onkin ihan oma viruksensa tämä flenssu. Onneks pomokin suhtautui taas hienosti.

      Sanoin neuvolaan aika tiukastikin, että mulla on tässä niin paljon pelissä, että haluan selvittää tän vuodon, niin sit alettiin tarjota neuvolääkäriäkin, mutta onneksi menin nyt tuonne.
      Mun maha ei näy vielä kunnolla,jos ei osaa katsoa, vaikka pömpöttää ylämahakin hassusti taitaa kaikki suolet painua kasaan tässä hommassa =) rv 14

    • #8687
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hienoa kun Salvia80 pääsit ammattilaisen käsiin! Mulla on vähän sama fiilis ettei neuvolassa olla oikein kärryillä näistä hoidoista… Esim. mun terkkari puhui alkuun että ”ultrassa varmistuu sitten LA ja kuinka pitkällä raskaus on”, vaikka näissä tapauksissahan se harvinaisen selvästi tiedetään.

      No huh Hanna, oisin varmaan kans tosissaan säikähtänyt jos ois sama kokemus dopplerin kanssa! Onneksi löytyi luonnollinen selitys, mulle on terkkarikin sanonut että sikiön sykkeessä pitääkin olla vaihtelua. Mulla on jäänyt nyt dopplerin käyttö vähemmälle, kun liikkeet on alkanut tuntuun päivittäin. Ihania! Töissä istuessa monesti havahdun niihin. <3

    • #8691
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Ihanaa Lennu sulla tuntuu potkut jo <3 Millä viikolla olet? Sullahan oli jo toinen raskaus niin silloin tuntuu jo vähän aikasemmin tai ainakin tietää miltä ne tuntuu 🙂 Mä olen välillä luullut tuntevani jotain mutta en ole kuitenkaan ihan varma kun sanotaan, että aluksi tuntuu vaan jotain hipaisuja mutta mun tuntemukset on ollu sellasia, että joku olis oikeen potkaissut/tönäissyt 🙂

    • #8702
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Niinpä, ne liikkeet on kyllä jotain liikuttavan ihanaa ❤ Nyt siis mulla 16+3. Ekan selvän muljahduksen tunsin 14+0, mutta sen jälkeen meni pitkään ennen kuin aloin niitä kunnolla tuntemaan. Eka raskaudessa muistan että tunsin 18+3 ekat liikkeet, nyt tosiaan huomattavasti aikaisemmin.
      Luultavasti Hanna just ne mitä epäilet vauvan liikkeiksi todellakin on niitä ?

    • #8770
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Mulla oli tänään kontrolli tayssissa näiden vuotojen takia. Vuodot ovat nyt muuttuneet siis rukeiksi eli ns. vanhaa verta, mutta edelleen jokapäiväisiä ovat. Näytti siltä, että hematooma kivasti lähtenyt taas pienenemään, mutta edelleen se siellä on ja tulee varmasti vuotamaan… Hyvä sinänsä, että uutta vuotoa ei nyt ole tullut. Vauvan tilanne näytti olevan edelleen ok ja hän siellä kivasti liikuskeli.

      Nyt ei tuu enää mitään rutiinikontrollia. Infektiomerkkejä pitää seurailla ja jos niitä tulee, niin sitten hakeutua näytille. Tietysti heti tänään alkanut tuntua alavatsassa enemmän nipistelyä. Toivotaan nyt ettei kuitenkaan mistään infektiosta olis kyse kuitenkaan… Kyllähän se kohtukin varmaan siellä nyt kasvaa jo kovaa vauhtia ja voi aiheuttaa kipua. Tänään alkoi rv 16.

    • #8771
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Täällä onkin ollut hiljaista. Ilmeisesti kaikilla kaikki hyvin 🙂

      Mukava kuulla Maiku, ettei uutta vuotoa ole enää tullut. Toivottavasti pysyykin poissa. Mä olen kanssa pelästynyt noita mahan nippailuja kun eihän sitä tiedä mikä on normaalia ja mkä ei. Heräilin viime yönä monta kertaa vatsakipuihin ja töissä koko päivän sain taas puukoniskuja alavatsaan. Tänään huomasin, että valkovuoto lisääntynyt jonkin verran, tosin se on ihan kirkasta. Mietin jo, että menisin suoraan yksityiselle ihan vaan tarkistamaan, että kaikki hyvin kun neuvolatäti kuitenkin sanoo taas olevan ihan normaalia. Pelottaa noi tulehdukset kun voi saada aikaan niin paljon tuhoa ja sit kuitenkin ne olis niin helppo hoitaa, että ihmetyttää kyllä välillä ettei näitä oireita oteta vakavasti. Kuulostelen tässä nyt pari päivää ja katson muuttuuko tilanne mitenkään. Rakenneultra vasta parin viikon päästä. Viikonloppuna mua supisteli jonkin verran ja oli menkkamaisia kipuja mutta nyt taas rauhallista sillä saralla. Huomasin kylläkin tänä aamuna, että vatsa on pullahtanut entisestään eli kai nää on vaan kasvukipuja kun tuntuu huimaa vauhtia kasvavan 🙂 Huomenna 19+0 😀 Niin ja olen tuntenut jo selviä potkujakin <3

    • #8774
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hanna, mullakin on ollut alusta asti huomattavasti runsasta valkovuotoa eli varmaan ihan normaalia, mutta eihän sille voi mitään kun murehtii.
      Nyt on mennyt jo pian kolme päivää ilman vuoto, kunpa pysyisikin näin…ensi viikolla taas neuvola.
      Soitin jo klinikallekin ja kyselin niiden mielipidettä vuodoista ja sain sieltä numeron synnytyspäivystykseen, jonne saa TAYSin alueella menna 22. viikon jälkeen ilman lähetettä ja saa soittaa 24/7 eli osaavat neuvoa. Tämä olisi pitänyt lukea mun äippäkortissa, nyt ei ole ihan niin turvaton olo, jos tulee jotain äkillistä.

      Hyvä Maiku, että hematooma on pienentynyt. Vanhaakin verta voi tulla yllättävän kauan. Mulla lähes pari viikkoa, mutta ei ole kyllä mikään aika verrattuna sun vuotoihin.

      Kunpa saataisiin uusia plussailijoita kirjoittelemaan, vaikka se aina iso kynnnys onkin ylittää.

    • #8782
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Musta tuntuu, että oon nyt varmaan vähän ylivarovainen, mutta jotenkin mulle tuli semmoinen olo eilisten ja tänpäiväisten vatsatuntemusten takia, että haluan käydä vähintään tarkistamassa tulehdusarvon, kun jotenkin alkoi pelottaa kohtuinfektio. Eilen siis lääkäri TAYSsissa siitä erityisesti taas varoitteli vuotojen vuoksi. En jaksanut ruveta soitteleen terkkariin ja selittämään tilannetta, niin kattelin että Terveystalolla voi käydä otattamassa joitain verikokeita ilman lähetettä. Varasin sinne ajan ja meen huomenna mittauttamaan ainakin crp:n, vielä mietin että ottaisko samalla vielä PVK:n, kun siitä näkyis sitten leukosyytit ja hemoglobiinikin. Toisaalta kuvittelisin, että tuo crp riittäis, kun sitten jos se on koholla, otan jokatapauksessa yhteyttä lääkäriin ja sit varmaan pääsee/joutuu taas lisäkokeisiin.

      Salvia80, mä yritin soittaa tonne tayssin synnytyspäivystykseen yhtenä yönä, kun oli kaikista pahimmat vuodot päällänsä ja kaveri painosti mua. 😉 Kello oli siis jo yli puolen yön. Lähinnä olisin kysynyt neuvoa, että pitääkö lähteä johonkin heti näytille vai odottaa aamuun/arkipäivään, mutta kun pari kertaa yritin soittaa, niin vastaaja sanoi aina, että ”palvelussa ruuhkaa, soita myöhemmin uudelleen”. Siellä on muutenkin se typerä takaisinsoittopalvelu, josta en tykkää. Minusta aika huono juttu, jos olis ollu esim. kiire lähtee synnyttämään ja olis tarvinnu neuvoja, niin kuka siinä nyt sitten olis jaksanut vähän väliä sinne soitella uudelleen pitkin yötä ja odottaa, että joku vastaa. Loppujen lopuksi soitin sitten aluesairaalan päivystäjälle ja sain sentään sieltä jotain järkeenkäypiä neuvoja, jotka olivat kyllä aika samoja mitä olin itsekin pähkäillyt.

    • #8784
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Moikka kaikille!

      Itse olen seuraillut eri palstoilla taustalla, jotenkin olen yrittänyt pitää itseni poissa etten stressaisi ja miettisi liikoja.
      Meillä lapsettomuutta takana neljä vuotta, josta kaksi hoidoissa. Nyt ensimmäisestä PAS:sta paukahti plussa, nyt mennään vasta rv6. Tuota plussaa ei jotenkin meinaa uskoa, sillä se on elämäni ensimmäinen! En meinannut uskoa kun hoitaja soitti ja kertoi verikokeen tuloksen. Ilta meni sitten miehen kanssa itkiessä (ilosta tälläkertaa), että vihdoinkin saimme hyviä uutisia. 🙂
      Nyt odotellaan ensi viikon perjantain ultraa ja toivotaan että tuolla masussa kaverilla on kaikki hyvin. 🙂
      Olemme pitäneet plussa-uutiset salassa kaikilta, jotenkin en uskalla kertoa kenellekään ennen kuin saamme varmistuksen että kaverilla on kaikki hyvin ja olen vähän pidemmällä. Olemme kyllä hyvin avoimesti kertoneet hoidoista, koska itse koen asiasta kertomisen jollain tavalla helpottavana asiana. Ei tarvitse selitellä miks meillä ei ole lapsia.
      Oireita ei hirveesti ole. Välillä pahaolo nostaa päätää mutta menee yleensä suht nopeesti ohi. Rinnat turvoksissa ja mahassa sellainen ”ei normaali” tunne. 🙂

      En tiedä miten selviämme perjantain ultrasta..pitää varmaan varata nenäliinoja monta pakettia mukaan. Sillä kun (toivottavasti) näemme kaverin, niin silloin padot aukeaa.. 😉 Tuota päivää on odotettu todella kauan. Valettu itseemme uskoa, että kyllä meilläkin vielä tärppää. 🙂

      On ihana lukea teidän tekstejä ja kokemuksia raskaudesta ja hoidoista.
      Mukavaa syksyn jatkoa teille kaikille!

      -Toi-ve79

    • #8786
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Unohtui tuosta aiemasta yksi asia. Meillä oli lääkkeellinen PAS ja edelleenkin käytän Lugesteroneja 3×1 ja 3×1 Progynova. Kauanko te olette joutuneet käyttämään tukilääkitystä? Tuosta Lugestestronista halusin jo eroon..ei ole mun lempilääke, jos sellaisia edes kenellään on.

      -Toi-Ve79

    • #8787
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Tervetuloa Toi-ve79 tänne! Ihanaa saada uusia plussanneita mukaan ja paljon onnea raskaudesta <3
      Kyllä se ultra konkretisoi tilannetta niin paljon… vaikka alkio näyttääkin vasta pieneltä katkaravulta 😉 Ymmärrän tuon, ettet halua kertoa ihmisille ennen kuin vähän myöhemmin. Itse kerroin kyllä muutamalle läheisimmälle, mutta muuten vasta nt-ultran jälkeen kerrottiin avoimemmin… ja paljon on kavereita, jotka eivät tiedä vieläkään, jos ei olla satuttu näkemään nyt hetkeen. Jotenkin koen raskaudesta kertomisen vaikeaksi, vaikka se varmasti kaikkien mielestä positiivinen asia onkin!

      Näköjään aika paljon eroja, miten pitkään Lugesteronia käsketään jatkamaan. Mun piti lopettaa muistaakseni jo ennen verikoetta, mutta jatkoin kuitenkin jokusen päivän ja käytin lääkkeet loppuun. Olen kuullut, että joidenkin on neuvottu jatkamaan useita viikkojakin.

    • #8795
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hei, ja ihanaa saada uusia mukaan, olen niin iloinen jokaisen puolesta, joka sitkeästi jaksaa hoitoja ja sitten se plussa viimein tulee! Siihen menee aikaa ennen kuin tilanne konkretisoituu eikä se sitä ole vieläkään…Tervetuloa Toi-ve79 mukaan!!!
      Nuo tunnelmasi ovat meille kaikille niin tuttuja, se on kaunis hetki. Meille gynekologi sanoi, että nyt on se hetki, kun mies kaivaa puhelimen ja nappaa ruudulta kuvan. No, ei meillä ollut puhelimia mukana.
      Passissa varmaa voivat tukilääkitystä jatkaa pidempään. Mulla loppui heti verikoepäivänä.
      Onhan se mukavaakin pitää salaisuutta sisällä, ja totutella asiaan rauhassa. Itsellä siinä on oman itsensä suojaustakin ollut mukana. Vanhemmille kerrottiin np-ultran jälkeen noin vko 11+2. Työnantajalle 13+1 ja on paljon porukkaa, jotka ei tiedä vieläkään.

      Nyt kun työpaikkani on julistettu avoimesti haettavaksi, on ihmisiltä tullut kyselyitä, kun on pieni paikkakunta. Oli yksi onnittelu sähköpostissakin, se hieman yllätti. Silti asiasta ei haluaisi edes puhua ihan kenen tahansa kanssa, mutta vaikeaa se on tässä vaiheessa piilotella, kun alkaa näkyä. Rakenneultran jälkeen voisin päästää paremmin suojauksesta irti…

      Kiitos Maiku tosta synnytysnumeron infosta…onpas se tehty vaikeaksi, kuten kaikki nykyisin. Väkisinkin asioita kelaa, koska ollaan taksien varassa sitten kun se tosipaikka tulee ja matkaa yli 100 kilsaa…Lähimpää taksiakin saattaa joutua odottaan…ehkä sitä tilaa vaan taksin ja soittelee matkalta, jos eivät vastaa heti.
      En kuitenkaan jaksa alkaa murehtia vielä sitä hetkeä.
      Oli omissa mietteissä tuo crp kun oli sitä vuotoa ja jos se olis jatkunut. Onhan se hyvä ottaa, kun sulla on ollut kauan jo vuotelua ja saa mielenrauhan ja pääsee tilanteen tasalle. Lapsettomuuden ja odotuksen myötä on kyllä oppinut taistelemaan saamaan apua, ehkä tämä on hyvää koulua tulevaa varten..

      Aurinkoisia syyspäiviä!

    • #8797
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Tervetuloa Toi-ve79! Tänne onkin jo odoteltua uusia plussanneita 🙂 Varaahan niitä nenäliinoja sinne ekaan ultraan…mulla ainakin silmät kostui kun näki pienen sydämen siellä pompottavan.

      Soitin tänään neuvolaan kun supisteli taas töissä ja jonkinverran menkkamaista kipua mutta en taaskaan saanut sieltä mitään apua 🙁 Eka neuvolalääkäri aika olis ollu 23.9. Käski soittaa työterveyteen tai terveyskeskukseen. Työterveys ei näitä vaivoja hoida ja ei toi terveyskeskuskaan kauheesti houkuta. Jospa sais viikonloppuna levättyä hiukan ja oireet helpottais.

    • #8798
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Tervetuloa Toi-ve79 tänne meidän joukkoon! Pidän sulle peukkuja huomisen ultran suhteen.

      Mulle on tehty yksi PAS, josta ei raskaus alkanut, mutta siinä mulla oli tukilääkityksenä muistaakseni Lugesteron ja Zumenon. Lopetin ne tietysti heti negatiiviseen testiin, mutta jos ois tullut positiivinen, niin niitä olis pitänyt jatkaa (jos en nyt aivan väärin muista) viikolle 8 saakka tai jotain sitä luokkaa eli aika pitkään ja tais olla mullakin ne molemmat 3 kertaa päivässä.

      Salvia80, teillä kyllä aikaisin ruvetaan jo sijaista hankkimaan töissä. Eihän monet edes tässä vaiheessa oo vielä kertoneet pomollekaan asiasta, jos ei oo pakko. Mullakin pomo kyllä kysyi, että koska on laskettu aika ja toki kerroin, mutta en mä ole vielä sen kummemmin hänen kanssaan keskustellut asiasta. Virallisestihan äitiysloma alkais vasta 19.1. Kelan laskurin mukaan. Mulla rupeaa kyllä päiväkirjat täyttyä töissä potilaista pikkuhiljaa. Nyt menee ajat johonkin loka-marraskuun vaihteeseen, joten piakkoin varmaan pitää ruveta miettimään, että mihis ne potilaiden jatkoajat sitten laitetaan, kun mun päiväkirjat on täynnä. Onhan raskauksissa muutenkin aika suuri riski joutua ennenaikaisesti sairaslomalle, niin aika vaikea ennustaa milloin sitten loppupeleissä joutuu jäämään kokonaan pois. Ite aattelisin, että mun pitää varmaan jossain vaiheessa sanoa, etten ota yhtään uutta potilasta ja koitan vaan hoitaa näitä nykyisiä loppuun. Toisaalta päivystyksiä on pakko tehdä ja niistä tulee sitten kuitenkin aina jatkohoitoja. No, eiköhän nää selviä ajan kanssa.

      Niin kävin sen crp:n mittauttamassa tänään. Otettiin ”vain” pika-crp. Se oli 10 eli ihan normaalin ylärajalla. Labratäti sanoi, että kannattaa nyt seurailla vähän vointia tulevina päivinä ja jos yhtään huononee, saattais olla hyvä mittauttaa arvo uudestaan jos lähtee kasvamaan, kun on kuiteskin niin rajalla, että jotain voi olla kehkeytymässä. Tuntuu, että tavallaan tuo tieto helpotti, mutta toisaalta sitten taas alkoi vähän pelottaa, että ei kai tuo nyt vaan ole noususuunnassa kuitenkin. Noh, ei auta muu kuin seurailla oloa ja tarvittaessa sitten käydä uudessa mittauksessa myöhemmin. On meillä toisaalta töissä nyt flunssaakin liikkeellä, että joku semmoinenkin saattaa olla tulossa ja nostaa arvoa.

      Hanna, aika ikävää, kun neuvolasta ei apua saa. Jotenkin kuvittelisi, että sieltä sitä apua nimenomaan näissä raskausasioissa pitäis saada! Mutta kyllä itelläkin vähän jäi semmonen olo kesällä, kun vuodoista sinne soittelin, ettei ne siellä oikein mitään apua osanneet antaa tai edes kovin hyviä neuvoja muuta kuin että soita päivystykseen jos siltä tuntuu (tosin tais olla joku kesäsijainen silloin puhelimessa)… Ja meillä on vain se yksi soittoaika päivässä klo 12-13, niin ainakin sen voi unohtaa, että sinä soittopäivänä enää mitään aikaa sais mihinkään, kun varmaan kaikki päivystysajat sun muut on jo siinä vaiheessa päivää täytetty (jos neuvolassa edes sellasia on). Tänäänkin, kun labratäti sanoi, että jos alkaa olo tuntua huonommalta, niin soita neuvolaan, että ne vaikka mittais siellä crp:n, niin vähän skeptisenä jo mielessäni valmiiksi aattelin, että mitenköhän mahtaa olla niiden mittailujen laita neuvolan kautta. Ei tietysti voi tietää ellei kysy.

      Mutta joo.. tulipa sepustettua. Toivottavasti Hanna nuo supistelut ja kivut olis vaan ohimenevää ja ns. normaalia raskausoiretta. Lepäily varmasti kannattaa, etenkin kun on niitä supistuksia.

    • #8803
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Maiku, joo, mun työ on kahden hengen tiimityötä, eikä siinä ole särkymävaraa. Joka viikko on tiukat aikataulut ja jos jompi sairastuu ja on päivänkin pois, toinen joutuu tekemään yksin toisenkin hommat, niin se yhtälö ei oikein toimi. Ja oikeastaan työkaveri ei voi tehdä sinun keskeneräisiä asioita loppuun. Työskentelen nopeatempoisella viestintäalalla. Siksi meillä ei oikein voi pitää saikkuja. Senkin vuoksi asia stressasi mua paljon, että miten suhtautuvat, joten nyt yksi murhe vähemmän.
      Nyt onkin jännää, kun on tulossa apua jo aikaisin. Toki se sisältää sen, että perehdytän uuden ihmisen töihin. Senkin vuoksi halusin asian ilmoittaa, koska aion pitää kaikki raskauden vaatimat poissaolot, oli ne sitten sairautta tai muita käyntejä, joten olen iloinen että tälle asialle on löytynyt joustoa talosta.
      Samat tuntemukset neuvolasta kuin Hannalla. En odota siltä palvelulta enää mitään erikoista, mutta sitähän voi vaikka joku kerta positiivisesti yllättyä. Toivottavasti supparit menevät ohi ja ovat vain sitä normaalia kohdun kasvua yms. Tuossa vaiheessahan kai ne just voi alkaa mitä neuvolasta saamiin infokirjoihin uskominen. Joko sulla on sen rakenneultrapäivä tiedossa?

    • #8805
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Työasioista vielä puheenollen, pomo soitteli tänään mulle ja kysyi, että voiko hän jo kertoa ens viikolla jossain talouarvio/johtajapalaverissa, että meillä olis jäämässä yksi äitiyslomalle vuoden alussa. Sanoi, että nimeä ei välttämättä tarvii mainita, mutta muuten olis hyvä vähän ennakoida tilannetta. Toki annoin luvan, kun onhan se hyvä päästä johdonkin ajoissa näitä miettimään. Samalla kyseli vielä, että koska meinaan jäädä pois. Sanoin, etten tarkemmin ole näihin asioihin vielä perehtynyt, mutta viimeistään varmaan 19.1., kun Kelan laskurin mukaan silloin pitäis aloittaa äitiysloma lasketunajan perusteella.

      Meillä kyllä helposti käy niin, että sijaista ei välttämättä löydy tai se pitää ostopalveluna sitten hoitaa. Nytkin meillä on yksi toimi ollut auki toisessa toimipisteessä kaksi vuotta, mutta ei oo tullut päteviä hakijoita vielä vastaan. Lisäksi ens helmikuulla on jäämässä yksi kollega eläkkeelle, kylläkin toisesta toimipisteestä, mutta se on niin syrjäisessä paikassa, että sinnekin ollut aiemmin vaikea saada ainakaan ketään suomalaista työntekijää vakituiseksi. Mutta en mä tuota sijaisasiaa stressaa, sitten vaan työkaverit tekee sen mitä ehtii ja jonot kasvaa… ei voi mitään, kun sijaistilanne on niin heikko. Joka tapauksessa en ala siitä syyllisyyttä kehittää, kun kuitenkin pitkäaikainen suuri haave toteutuu ja saadaan perheenlisäystä. Se menee kaiken muun edelle nyt. 🙂

    • #8855
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Terveisiä neuvolasta!

      Mitäs teille muille kuuluu? Onko kenelläkään ollut rakenneultraa?
      Ensi viikolla pääsee sokerirasitukseen ja 27.10. on se rakenneultra! Sinne onkin vielä odottamista.. voisikohan sitten uskaltaa oikeasti olla raskaana? Hemoglobiinikin oli vähän noussut. Myös pientä hipsutusta tunsin eilen hammaspesulla ollessani, kutitusta tai kuplia.
      Mutta kun tulin takaisin töihin, oli pankkiautomaatilla puolituttu ihminen, joka huuteli sieltä, että hyvin alkaa jo pyöristyä ja näytti käsillään, että maha on pyöristynyt.
      Onneksi paikalla ei ollut kuin ulkopuolinen yksi ihminen, mutta julkisella paikalla olimme, että saattoihin jossain autossa olla ihmisiä. Olin niin hämmentynyt, ja pysähdyin kysymään, että mistä hän voi tietää. Koska, kyllä täytyy osata katsoa hyvin, sillä mulla oli jo pitkä liehuva syysbontso.
      Hämmennys oli valtava, en ollut varautunut tällaiseen tilanteeseen. Tätäkään ei voi hallita. Ja ehkä kerran taas se, että pää ei ole kääntynyt raskausasentoon, vaan lapsettomuus ja pelko nostivat taas kerran päätään.
      (16+1)

    • #8856
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Salvia80: Ihana kuulla, että kaikki on hyvin. Sinä olet jo paljon pidemmällä kun minä, täällä kauhunsekaisin tuntein odotellaan huomista EKAA ultraa. Sitä toivoo koko sydämestään, että kaikki on kaverilla kunnossa mutta sitten taas pelottaa, jos ei olekaan :/
      Itsellä tietyt housut kiristää jo, maha on hieman pömpöttää ja rinnat pursuaa topin sisältä, (normaalisti lautamahana ja kireitä vaatteita käyttävänä, tilanne hieman haastava koska en halua, että kukaan ulkopuolinen tietäisi olevani raskaana) 😀
      Joillain ihmisillä on sellainen raskaustutka, ne tunnistaa tosi aikaisin jonkun olevan raskaana. 🙂
      Itsellä lauantaina on haastava tilanne, menen hyvän ystäväni 30-vuotis syntymäpäiville ja siellä pitäs yrittää olla normaalisti, ilman että kukaan tajuaa tilanteeni. 😀 Syntymäpäiväsankari tietää asiasta, arvasi viime viikolla kun en ottanut hänen tarjoamaa kahvia (minä kun en koskaan kieltäydy kahvista :D). Kaverini sanoi että hommataan mulle viinilasi, jota täytellään pommacilla..mutta miten selitän että olen autolla 😀 Ei onnistu.. Eiköhän selitys ole ”mul on lääkekuuri..” tää perinteinen 😀

      Mä täs jatkan tuntien laskemista huomiseen ultraa.. :I

      -Toi-ve79 (rv7)

    • #8857
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Rakenneultra mulla on 30.9, mutta eilen oli neuvolalääkäri, joka pikaisesti myös ultrasi. Ultralaite on joku kätilöopiston vanha, kuva oli tosi sumea ja huono ja lääkäri ei kommentoinnut ultrauksen aikana sukupuolta, luulin ettei se edes näkynyt. Kun tein jo lähtöä niin totesi vain että napanuora oli jalkojen välissä eikä nähnyt kunnolla, mutta ehkä tyttö. <3 Nyt jännäillään sukupuolta rakenneultraan asti, olin jotenkin poikaan asennoitunut 😉 Positiivinen uutinen kyllä olisi.

      Toive-79 sulla on huomenna tärkeä päivä! Tuuhan sitten kertomaan ultra-kuulumiset… Pidetään peukkuja että kaikki on hyvin, eiköhän! Salvia80 aika myöhään sulla toi ultra, eikös sulla oo sitten jo viikkoja vaikka kuinka?
      Oispa jännä tietää huomaako ulkopuoliset mun mahaa; mitään kommentteja en ole puolitutuilta saanut mutta välillä tuntee kyllä katseet mahassa. Ainakaan anoppilassa eivät huomanneet pari viikkoa sitten, kerroimme sitten kyllä uutiset. On tää maha alkanut jo -onneksi- vähän pyöristymään!
      Joo joillakin kyllä on raskaustutka… Viime raskaudessa mun kaveri huomasi mun olemuksesta raskauden kuulemma, vaikka maha ei tuolloin näkynyt!

    • #8859
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Mukavaa kuulla, että kaikilla menee hyvin 🙂 Mä jännitän jo maanantain rakenneultraa eli siinä vaiheessa viikkoja 20+5. Jossain noilla paikkeilla se mun mielestä aina tehdään. Me päätettiin ettei haluta tietää sukupuolta. Voihan se toki olla, että jos oikein hyvin näkyy niin itsekkin sen sitten siitä ruudulta näkee 🙂 Tai voi olla, että on niin huonossa asennossa ettei sitä näkyis jokatapauksessa. Jännittää vaan, että kaikki muuten on kohdillaan, eikä mitään poikkeavaa löydy. Sen jälkeen aion julistaa ilosanomaa kaikille tutuille kun saan varmuuden että kaikki hyvin. Ja ehkä voin jo lähteä shoppailemaankin 😀
      Potkuja tunnen jo enemmän mutta useimmin makuuasennossa kun itse en liiku. Mulla on kyllä jo todella näkyvä maha mutta viikonloppuna tapasin pari ystävääni, joita en ole vähään aikaan nähnyt, eikä ne huomannut mitään kun mulla oli sellanen tosi löysä tunika päällä 🙂 Yllätyin, että vielä pystyin piilottelemaan mahaa. Ei töissäkään kaikki ole huomannut, ne on varmaan sitten ajatellut, että ohhoh onpas likka lihonnut 😀
      Mä muuten hain apteekista noihin aikaisempiin oireihini käsikauppatavarana myytävää jotain karpaloa sisältävää tuotetta, minkä pitäis parantaa niin hiivan kuin emätintulehduksenkin. On kyllä auttanut oireisiin.

    • #8860
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Toi-ve79: Oi, sinulla on nyt jännä päivä, ikimuistoinen! Älä huoli, tämän jälkeen viikot vilisevät silmissä ja kohta huomaat, että viikot ovat kaksinumeroisia. Tai aina on jokin etappi mitä odottaa, mutta np-ultran jälkeen vähän jo piina helpottaa ja mieli alkaa hahmottaa mitä on tapahtumassa. Sitten kun saa niitä pieni kuplia tai kutituksia, niin asia vahvistuu, että siellä tosiaan on elämää.
      Tsemppiä päivääsi! Tulehan kertomaan tunnelmat!
      Lennu: Rakenneultra tehdään yleensä raskausviikkojen 18-22 aikana. Ja joku on tosiaan käynyt rv23-24. Meillä on ostopalvelulääkäri, joka tulee vain tietyin väliajoin ja siihen kaikki mammat yritetään tukkia, joilla viikot riittää. Nytkin joudutaan 40kilsan päähän naapurikunnan neuvolaan..
      Mulla oli sf-mitta yli käyrien, onko se sitä, että vauva on kasvanut liikaa?? Ei ihan auennut tuolla neuvolassa. Itse en ole lihonut kuin 2 kg ja ensi viikolla alkaa 5kk. Eilen tuo mitta oli rv 16+1 19cm, josta terkkari mainitsi. Katsoin taulukosta, että rv23 olisi tuollaisia mittoja.
      Miten teillä muilla?
      Kerroinkohan mä täällä jo aiemmin, että näin unta vauvan sukupuolesta erikoisella tavalla jo viime huhtikuussa, siinä oli pappi ja kaikki? Unessa piti saada nopeasti vauvalle nimikin. Uni oli voimakas ja konkreettinen verrattuna mihinkään aikaisempaan näkemääni vauvauneen. Saa nähdä meneekö elämä unen mukaan, unessa tullutta nimeä aikomus käyttää, jos sukupuoli toteutuu..
      Olisihan se kiva saada asialle vahvistus ultrassa, mutta ei maailma kaadu, jos ei saada tietää. Itse haluaisin tietää siksi, että tavaroita olisi helpompi hankkia, mutta onhan paljon värejä, jotka käy molemmille.

      Täällä pauhaa ukkonen, ja vettä sataa. Iloista viikonloppua kaikilel!

    • #8866
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Lääkäristä ei tullu sitä elämämme ikimuistoisinta päivää ?
      Kohdussa ei ollut elämää..nyt sit odotellaan vuotoa ja mietitään miten tästä kuopasta pääsee ylös.. ?
      Tsemppiä teille muille ja ihanaa odotusta!

      -Toi-ve79 ?

    • #8873
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Toi-ve79! Ei voi ymmärtää… Miksi lapsettomuudesta kärsiviä koetellaan vielä tällaisella? Olen niin pahoillani puolestanne… Oikein paljon voimia, lohduttavia sanoja ei nyt oikein löydy 🙁

    • #8875
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Voi ei Toi-ve79 🙁 Olipas ikäviä uutisia. Voimia teille uuteen yritykseen. Ainakin mahdollisuuksia on kun kerran raskaus lähti jo käyntiin.

    • #8880
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Toi-ve79, Olen niin pahoillani! Tää hoitomaailma on niin julmaa, että ensin annetaan toivoa ja sitten se viedään pois. Toivottavasti jaksatte vielä jatkaa, kun pääsette pahimman yli. Niin kuin Hanna sanoi, plussa kertoo toivosta. VOIMIA!

    • #8914
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Rakenneultrassa käyty tänään ja kaikki oli paremmin kuin hyvin 🙂 Kaikki elimet löytyi omilta paikoiltaan ja kaikki mitat vastasi ikää yhden päivän heitolla tai just tasan tämä päivä. Siellä se heilutteli käsiään ja potki itseään päähän 😀 Oli kuulemma pää alaspäin. Olen tuntenut ”potkuja” alavatsalla mutta se taisikin olla pää mikä siellä heilui 🙂 Istukka oli takaseinässä ja kohdunkaula näytti normaalilta ja lapsivettä normaali määrä. Kyllä kivi vierähti sydämeltä…nyt voin vihdoin ja viimein alkaa iloitsemaan tästä raskaudesta ja odottamaan sitä syntymää <3 <3 <3

      • #8916
        Nimetön
        Ei-aktiivinen

        Piti vastata kaikille, joten edit –> vastaus tuossa alla… 🙂

    • #8918
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Heipparallaa kaikki,

      Käväisinpä täällä pikaisesti ja onpa ihanaa nähdä iloisia uutisia niin monilla!

      Hanna, paljon ihania odotusaikoja ja syntymän odottelua <3! Olet ollut mielessäni koko tämän ajan. Kiitos suurista, tärkeistä sanoista oikealla hetkellä, ne ovat jääneet mieleen. Toivon teille onnellisia vauvavuosia ja siitäkin eteenpäin kaikkea hyvää :).

      Lyhyet kuulumiset. Minä olen vieläkin itse tässä raskaudenkeskeytysrumbassa. Sehän ei mennyt tietenkään sekään niin kuin Strömsössä, vaan vielä puolentoista kuukaudenkin jälkeen joudun vielä uuteen toimenpiteeseen – jotain oli jäänyt jäljelle :/. No, mutta ei siitä sen enempää – asialliset asiat hoidetaan, olivatpa ne kuinka ikäviä tahansa. Ehkä tämä joskus vielä loppuu.

      Ja siitä tulikin mieleeni, että täällä näkyi myös ikäviä uutisia. Teille lähetän paljon rakkautta. Kaikesta voi selvitä, vaikka siltä ei aina tuntuisikaan, eikä tarvitsekaan tuntua. Aina ei tarvitse olla reipas, ja muita saa tarvita. Onneksi tämä maailma on täynnä ymmärtäviä ja tukevia ihmisiä, joilla on aikaa kuunnella. Toivon, että saatte taas pian katsoa eteenpäin toiveikkaina, vaikka surun hetki ei koskaan unohtuisikaan.

      Heipsulit siis vaan taas kaikille ja iloista syksyä odotukseenne! Itse en käy täällä enää kovin usein – ymmärretävistä syistä :). Varsinkin kun en näköjään osaa muuta kuin tuoda kuin huonoja uutisia :D… Mutta halusinpa vaan vilkaista nopeasti mitä teille kuuluu. Tsemppiä ihanat, rohkeat ja urheat naiset! Ehkä törmäämme joskus, vaikka emme sitä tietäisikään :)!

    • #8919
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kiitos Maisa <3 olet ollut myös mielessä. Kyllä sua nyt koetellaan 🙁 Toivon kaikkea hyvää sulle tulevaisuuteen!

    • #8974
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Heippa!
      Tuntuu, että siitä on jo pitkä aika, kun tänne on viimeksi kirjoittanut. En oo vaan saanu aikaiseksi, vaikka käynkin täällä aina kuikuilemassa.

      Ikävä kuulla, että Toi-ve79:n haaveet eivät vielä täyttyneet. 🙁 Tsemppiä jatkoon ja pidetään peukkuja tulevaisuutta ajatellen!

      Salvia80, mulla ei oo vielä mittailtu sf-mittaa. Terkkari sanoi, että mittaa vasta ens kerralla sen ekan kerran ja silloin on rv 22. En mä tiedä voiko se vauva tässä vaiheessa vielä kauheasti liikaa kasvaa. Eikös se vauvan isous johdu usein siitä, että olis raskausajandiabetes eikä se kai vielä näin alussa ole ehtinyt paljoa lapseen vaikuttaa, vasta myöhemmin sitten yleensä niitä painoarvioita ja mittauksia enemmän tehdään.

      Hanna, kiva kuulla, että rakenneultrassa kaikki näytti hyvältä. 🙂 Mietin tuota vauvan asentoa, mistä mainitsit, niin olen luullut, että vauva pystyy tässä vaiheessa vielä vaihtamaan asentoaan aika hyvin tuolla kohdussa, kun on paljon tilaa. Eli että vaikka pää olis ultrassa ollut alhaalla, niin olisko hän voinut kääntyä jossain vaiheessa toisinpäin siellä kohdussa?

      Mulla on rakenneultra vasta 15.10. silloin on rv 21+2. Nyt on siis rv 18+2. Mulla mennyt nyt suht rauhallisesti. Ruskeaa tuhrua tiputtaa edelleen joka päivä, että sidettä joudun jatkuvasti pitämään, mutta se on onneksi nykyään aika vähäistä enää. Välillä tuntuu, että joku tuolla masussa muljuaa, mutta mitään potkujen tapaista en ole oikein vielä tunnistanut. Välillä ollut jotain pientä hipsutusta, mutta heti kun sitä alkaa kuulostella, se loppuu. Dopplerilla aina välillä kuuntelen, että mikä on tilanne ja mielestäni olen vauvan sykkeet kyllä aina sieltä löytänyt ja viime viikolla neuvolassakin niitä kuunneltiin.

    • #8975
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Mukavaa Maiku, että suurimmat vuodot on ohi. Toivottavasti loppuu pian kokonaan. Tuosta sikiön asennosta niin jos miettii, että sen pään mitta oli ohimosta ohimoon 5 cm niin ne kädet ja jalat on kyllä vielä todella pienet ja heiveröiset. Mä tunnen aikamoista tönimistä aina siinä samassa kohtaa niin en kyllä usko, että niin pienet jalat vielä sais tollasta tuntemusta aikaseks, just senkin takia, että sitä tilaa siellä vielä on. Mun työkaveri kertoi, että hänen kolme lastan oli joka ultrassa aina pää alaspäin. Toki ne siellä varmaan pyörii miten sattuu mutta jotenki vaan tuntuu, ettei jalat vielä saa tollasia tuntemukia aikaan. Mä olin muutenkin kuvitellut, että sikiö olis jo isonpi kun miettii kokonaismittaa mutta onhna toi 5 sentin pää vielä aikast pieni 🙂

    • #8976
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Terveydenhoitaja näytti mulle viime viikolla neuvolassa nukkea, joka vastas just silloista eli rv 17 kokoista sikiötä kooltaan ja painoltaan. Olin yllättynyt kuinka isolta se loppujen lopuksi näytti ja kuinka painavalta tuntui. Mulla on kyllä se Vau-kirja, missä näkyy joka viikko ne mitat, mutta jotenkin konkretisoitui ihan eri tavalla se koko kun näki sen nuken.

      Ne on tämmöisiä nukkeja: http://www.pikkuiset.fi/

    • #8978
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Piti ihan mittanauhasta katsoa, minkä kokoinen on 5cm pää ja onhan se ihan mini! Hassua, että niin pienen tyypin liikkeet voi näkyä jo mahan päällekin -nytkin alavatsalla näkyy pompahduksia, oisko sitten vauvan selkä tai pylly!

    • #9003
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hanna: Hienoa, ja onnea tämän virstanpylvään saavutuksesta!
      Odotan itsekin sitä, että olis tämäkin vaihe, että uskaltais vähän edes nauttia ja näyttää ulospäinkin olevansa raskaana. Vielä kuukausi pitäisi pinnistellä. Nytkin kun en ole tuntenut kuplia vähään aikaan, ja aamuisin maha näyttää pieneltä, ihmettelee kasvaako se tarpeeksi ollenkaan, vaikka pitäisi olla joku nopean kasvun vaihe menossa.

      Maisa: On hienoa, että tulet kertomaan kuulumisista kaiken tämän koettelemuksen keskeltä. Toivon teille kaikkea parasta!

      Maiku: Ihania pikkuisia, olipas avartava linkki! Mulla on mitattu jo kaksi kertaa sf-mitta, aika erilaisia käytäntöjä. Sokerirasitus oli perjantaina, mutta tulokset tulevat joskus…neuvola on kahden viikon päästä.

      Nyt uutena vaivana hiiva, tai en tiedä onko limakalvot vaan kuivanut, mutta aina jotain päänvaivaa tää tila teettää. Soitin jo klinikalle, että voinko käyttää canesten-voidetta ja sain siunauksen asialle, vaikkei haittavaikutuksista tutkittua tietoa. Suositteli myös jotain luonnollisempaa tuotetta apteekista, samaa varmaan mistä Hanna puhui, mutta ei muistanut sen nimeä. Onneksi pääsee tsekkaukseen keskiviikkona tutulle yksityisgynelle. Toisaalta harmi, etten neuvolaan voi näissäkään asioissa kääntyä, koska en koe saavani apua. Enkä pystynyt sinne soitellakaan, koska olin sokerirasituksessa sen soittoajan. Sitä vaan haluaa ottaa kaiken varman päälle, onneksi te ymmärrätte mistä puhun.

    • #9004
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kiitos Salvia80. Tää aika menee kylläkin todella nopeesti. Just muistan itse ajatelleeni, että kuukausi vielä rakenneultraan ja sitten se päivä koittikin jo. Mä ihmetteln todella kuinka harvakseltaan neuvolakäyntejä on. Mä olen viimeks ollu neuvolassa 8 viikkoa sitten ja seuraava on ens viikolla. Eli mitään sf-mittaa ei todellakaan vielä ole mittailtu. Se apteekin tuote mitä käytin on nimeltään i say: vaginal infection cranberry active. Aikasemmin kyllä käytin yhden Canesten kuurinkin terkkarin kehoituksesta. Nyt aattelin testata tätä koska on luonnontuote.

    • #9005
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hei kaikille, kiva lueskella teidän kaikkien kuulumisia.
      En saa itse aikaiseksi kirjoitella oikein mitään.

      Täällä kaikki kunnossa ja kivasti menee. Hankintoja en ole
      osannut vielä tehdä. Nyt nautin vaan tasaisesta olosta ilman
      huolia. Näyttää kestävän aika pitkään tämä tunne kun haluaa vaan
      hengähtää ja tajuta mitä on oikein tapahtunut, meidän solut ovat
      onnistuneet saamaan aikaan pikku ihmeen 🙂

      Ihana profiilikuva Hanna, hymyilyttää kun vilahtaa noissa kirjoituk-
      sissa.

      Itsellä oli jotain virtsa/hiiva tuntemuksia jossain vaiheessa myös.
      Aloin juomaan vieläkin enemmän ja ostin aitoa karpalomehua pullon jota
      sitten lantrasin. Kävin kyllä pissa/hiiva testissäkin pariin otteeseen
      ja sieltä sain sitten puhtaat paperit…

      Meillä toimii neuvolan palvelut tosi hyvin. Soittoaikaa ei ole vaan
      päivystyspuhelin on 8-16 ma-pe. Sinne olenkin muutamaan otteeseen
      soittanut jos mieltä on kaivertanut jokin. Ihmeellistä että eri puolilla
      on erilaiset käytännöt vaikka samassa tilanteessa olemme.

      Mukavaa sunnuntain jatkoa kaikille, taidan lähteä vähän haravoimaan raikkaaseen säähän. 🙂

    • #9036
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Heippa!

      Uskaltaudun varovaisesti tulla tänne puolelle kuikuilemaan ja viime perjantaina kun maailmani muuttui lopullisesti kun Minun Verestäni löytyi Istukkahormonia aimo annos, kävin jo ahkerasti lukemassa teidän tarinoita. Järjen mukaan varovaisesti pitäisi vielä ottaa, mutta tunteet, ne on lähteneet jo aikaa sitten leijailemaan ihan omiin sfääreihin! Kaikki on niin uutta ja ihmeellistä.

      Meillä ensimmäinen onnistuminen toisen icsi:n tuoresiirrosta, hoidossa saatiin vain yksi munasolu aikaiseksi, mutta tällä kertaa se riitti. Täällä vasta rv 5+0 eli kovin alussa mennään. Kahden viikon päästä mennään klinikalle varhaisultraan.

      Sain lääkäriltä luvan lopettaa lugesteronit, mutta ajattelin käyttää paketin loppuun vielä pari päivää ja vähentää annoksen 2+2 > 1+1. Kuinka pian te jätitte luget pois? Taitaa olla vain henkisenä tukena.

      Jännittävää olla täällä!
      -Ruusunen

    • #9038
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Tervetuloa Ruusunen ja paljon onnea positiivisesta tuloksesta! Mukava saada lisää onnistumisia tähän joukkoon. Mun käskettiin lopettaa Luget plussatuloksen jälkeen ja silloin ne myös lopetin. Toikin käytäntö vissiin vaihtelee. Mun ymmärtääkseni Lugen tarkoitus on olla tukena alkion kiinnittymiseen ja sulla kun se nyt on kiinnittynyt ja hormooniarvotkin oli hyvät niin etköhän sä sen uskalla lopettaa 🙂

    • #9041
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Mun ei pitäny tulla tänne vielä pitkiin aikoihin kirjottaan mitään eikä varmaan pitäs nytkään, mutta millonka muilla on kuulunu syke neuvolan dopplerilla? Olin eilen siellä ekaa kertaa eikä saatu mitään kuuluviin, pelkkää istukan viuhumista ja jotain omia valtimosykkeitä vaan 🙁 kuitenkin tuntuu ettei mitään ns. järjellistä syytä oo miksei jo näillä viikoilla (9+5) pitäs kuulua ja hyvinkin.. etenkin kun oon hoikka, ei oo taaksepäin kallistunutta kohtua tms. Lisäks ne vähätkin oireet (etominen ja tissikipu) tuntuu hiipuneen viime päivinä. Samat merkit alkaa olla ilmassa kun viime vuoden kkm:ssakin. Varhais uä:ssä 7+0 muuten ok, mutta kasvu oli pari päivää jäljessä. Viime uä:sssä 8+5 sekin oli korjaantunu ja kaikki näytti loistavalta. Kammolla tässä odottaa seuraavaa ylihuomenna, vahvasti vaan tuntuu että vituilleen on menny tälläkin kertaa.. onkohan tässä enää paskankaan järkee yrittää mitään jos kaikki on tuomittu epäonnistuun ja tyssää viimestään rv 8-9?! Tänään kävin kuitenkin seerumiseulassa jos edes siitä selviäis mitään, vaikka tuskimpa, ja voiko se tulos vääristyä jotenkin jos alkio on kuollu?

    • #9049
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Yöutu, äläpäs vielä heitä kirvestä kaivoon 🙂 Muistaakseni mulla löytyi kotidopplerilla äänet vasta 10+ -viikolla, vaikka myös olen hyvin hoikka, istukka takana jne. Syke löytyi sitten hyvin hyvin alhaalta, ja sitä sai aluksi kauan haeskella. Neuvolassa 10+0 ei edes yritetty kuunnella sydänääniä! Vasta 15+0 siellä kuunneltiin. Mutta tuttua on tuo panikointi! Kävinkin 9+6 yksityisellä ”mielenrauhaultrassa”… Tottakai pelot hiipivät mieleen, etenkin jos on aiemmin joutunut kokemaan pettymyksiä ja surua. Tsemppiä!

      Ruusunen, luinkin hoito-puolelta jo iloiset uutisesi. Hienoa ja tervetuloa tänne jakamaan mietteitä 🙂 Kuin myös sinä Yöutu! Munkin käskettiin lopettaa luget testipäivään, mutta jatkoin jokusen päivän paketin loppuun, 2xpäivä. Järkeilin ettei siitä haittaakaan voi olla, päin vastoin, jos joitakin kehotetaan jatkamaan vielä pitkään plussauksen jälkeenkin. Varmaan lääkäri-kohtaisia eroja nämäkin…

    • #9059
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Yöutu älä vielä lannistu. Mulle sanottiin neuvolassa, että hyvällä tuurilla sydänäänet löytyy viikolla 10. Itse hankin kotidoblerin 9+5 ja löysin kylläkin äänet mutta jouduin todella syvälle häpyluun taakse painamaan sen anturin, että kuului. Käy yksityisellä ultrassa jos haluat mielenrauhan. Niin mäkin tein ja ne kun ultraa alakautta niin saa sydänäänetkin kuuluviin.

      Mä olen nyt sitten viikon sairaslomalla selkäkipujen vuoksi. Viime yönä sain nukuttua vaan muutaman tunnin. Mulla on niska ja hartiat niin jumissa myös, että kohta kaks viikkoa putkeen päänsärkyä. Töissä oleminen on ollut kyllä todella raskasta kun en ole nukkunut kunnolla. Jos jotain positiivista niin tunnen melkeen kaikki vauvelin liikkeet jo eli monta kertaa päivässä. Yöllä tuntuu reagoivan siihen jos vähänkin nojaan liikaa vatsan päälle niin heti alkaa liikehtimään ja tönimään 🙂

      • #9065
        Nimetön
        Ei-aktiivinen

        Heippa!

        Täältä taustalta taas huutelen 🙂
        Yöutu: Voi kunpa kaikki olisi hyvin. Olen kyllä Lennun kanssa samaa mieltä, että äänten kuuluminen noin aikaisin on hyvin epävarmaa.
        Minä kävin eka neuvolassa viikolla 11 ja neukkutäti ei olisi kuunnellut ollenkaan, jos en olis kinunnut sitä ja sanoi, että voin kuunnella, mutta ei haluais aiheuttaa huolta, jos ei kuulu mitään. No, kuuluhan ne, mutta niin yleistä, ettei saada kuuluviin ollenkaan. Ja riippuu kyllä paljon siitäkin kuinka ammattitaitoinen on kuuntelija. Olin viikolla 30 tai jotain ja tunsin liikkeitä siinä kun makasin ja täti yritti saada ääniä kuuluviin. Ei vaan saanut, mutta onneksi en huolestunut kun työt kuitenki pyöritteli pyllyään ja liikkeet näkyi. Sitte tää täti pyysi kollegan kuunteleen ja löytyhän ne. Kuinkahan paniikissa olisin ollutkaan jos lapsi ei olisi lainkaan liikkunut?!? Nuo kyllä säikäyttää ja toivotan yöutu sulle voimia jaksaa nää pari päivää, niin totuus selviää. Täysin kohtuutonta, jos elämää ei ole, mutta se ei nyt voi olla vaihtoehto!!

        Onnea plussanneille ja turvallista odotusmatkaa 🙂

    • #9073
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Mukava saada tänne uutta porukkaa eli tervetuloa Ruusunen ja yöutu! Onnea plussista ja pidetään peukkuja jatkon suhteen (niin kuin meidän kaikkien kohdalla)!

      Mullakin kuunneltiin ekan kerran sydänääniä neuvolassa vasta muistaakseni viikolla 13, kun olin jo käynyt nt-ultrassakin, missä kans kuunneltiin sykettä. Ekalla kerralla terkkari ei edes yrittänyt kuunnella, se tais olla viikolla 9.

      Tuntuu, että maha ruvennut kasvaa todenteolla. Vaikea tätä enää salata on. Ujostuttaa vaan välillä mennä johonkin missä on tuttuja, jotka ei vielä tiedä asiasta.

      Töihin tilasin äitiyshousuja ja isompia paitoja, niin siivoojat oli tänään ihmetelleet mun työkaverille, että mitäs mä niillä teen. Työkaveri oli vaan tokassu, että kyllähän sillä yleensä syynsä on, jos äitiysvaatteita ruvetaan hommaammaan. 😀

    • #9079
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kiitos kaikille!
      Kävin heti aamusta uä:ssä ja sain kun sainkin äärimmäisen helpotuksen…sikiö on hengissä ja ilmeisen hyvissä voimissakin, koko vastas 10+3 vaikka rv:t on nyt 10+1. Mitta ois luultavasti ollu vielä vähän enemmän jos se oltas saatu sivultapäin, mutta eräs ei vaan suostunu kääntyyn sillee et ois saatu kuvaa muuten kun edestäpäin 🙂

    • #9083
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hienoa Yöutu! Nyt jaksat np-ultraan hyvillä mielin, eikös 🙂 Parisen viikkoa siihen, vai?
      Meilläkin eilisessä rakenneultrassa vaikutti olevan kaikki hyvin. Pojaksi varmistui tämä tapaus, kuten jo np-ultrassa veikattiin! Vähän meinas mennä pasmat sekaisin, kun neuvolalääkäri pari viikkoa sitten arveli tytöksi ja olin tietysti siihen asennoitunut. Mies kyllä uskoi edelleen poikaan, koska tämä samainen neuvolalääkäri on edellisessäkin raskaudessa veikannut vaikka ja mitä ja kaikki ooon mennyt pieleen 😉 No mutta, poika on enemmän kuin tervetullut.

      Maiku, sama. Maha on nyt alkanut kasvamaan kunnolla. Tosin viime viikolla näin vanhoja kavereita ja mulla oli löysähkö paita ja farkut ja nämä eivät huomanneet mitään! Tosin kerroin sitten vauva-uutisen, mutta vähän nauratti, kun itse tietysti huomaa niin selkeän eron vaikka muutaman viikon takaiseen mahaan…

      Hyvä Hanna että sait sairauslomaa. Jospa selkä nyt kuntoutus -auttaako siihen hieronta?

    • #9102
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Ihanaa kuulla yöutu! Ja Lennu, poika tulossa, onnea 🙂
      Ihana mieli tulee teidän pidemmällä olevien juttuja lukiessa.

      Kiitos teille pikaisista vastauksista, uskalsin lopettaa luget ilman henkistä tuskaa. Olen sellainen tyyppi, että otan lääkkeet minuutin tarkkuudella ja ajattelen kasvavaa alkiota kohdussa koko ajan. Mutta suht rauhallinen tapaus kuitenkin! 😀

      Onnistuin saamaan totaalisen hartiajumin ja marssin heti eilen työterveyteen pyytämään lähetettä fysikaaliseen. Eilen olin jo ekan kerran hieronnassa ja auttoi kyllä hartiajumeihin ja mieleenkin. Suosittelen Hanna jos sinulla vain on mahdollisuus.

      Soitin jo neuvolaankin ihan intopiukeana ja ensikäynti sovittiin viikolle 9. Ensimmäinen ultra tuttuun tapaan vk 12. Neuvolan hoitaja kuulosti hyvältä tyypiltä 🙂

      Täytyy yrittää pitää vähän digipaastoa näiden hartioidenkin takia ja muutenkin tekisi mieli olla täällä koko ajan pohtimassa, onko kaikki mallillaan. Kun eihän se mitään auta. Nimetään tämä nyt vaikka pp11 ennen varhaisultraa 🙂

      Hyvää vointia ja odotusta kaikille <3

    • #9104
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hienoa yöutu, että kaikki hyvin.

      Ruusunen toi pohtiminen ja huolehtiminen kuuluu asiaan 🙂 Kaikilla meillä on varmasti ollut ja on noita tuntemuksia. Mulla vieläkin vaikka olen jo nän pitkällä.

      Mulla toi selkäkipu on iscias vaivaa eikä sitä kauheen mielellään aleta hieromaan kun paikat on jo löystynyt. Lepo tähän auttaa mutta hartiakivun kanssa kyllä täytyy mennä johonkin hierontaan. Mulla ainakin muutenkin isot rinnat on paisunut vielä lisää niin painaa niin, että hartiat kipeytyy. Tänään olin taas pitkästä aikaa neuvolassa. Sydänäänet kuunneltiin mutta ei edes mitannut sf-mittaa. Sanoi vaan, että se ei ole niin tarkka mitta ja että lääkäri mittaa sen sitten ensi käynnillä. Nyt varattiinkin jo seuraava aika lääkärille ja terkkarille. Eli tässä loppuvaiheesa niitä käyntejä tulee sitten tiheämmin kuin alussa. Tänään 22+2 🙂 Huh, mun ei muuten tarvii mennä enää uudestaan siihen sokerirasitukseen kun kaikki arvot oli hyvät, eikä virtsassaaan näkynyt mitään poikkeavaa.

    • #9127
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Yöutu, hienoa kuulla, että sikiö näytti ultrassa hyvinvoivalta! 🙂

      Lennu, kiva myöskin kuulla, että rakenneultrassa tilanne näytti hyvältä.

      Mä tässä mietiskelen, että pitäiskö mun mennä yksityiselle vielä ylimääräseen ultraan. Mulla on siis parin viikon päästä rakenneultra, mutta sen tekee kätilö ja se ei kuitenkaan tee sisätutkimusta, katsele kohdunsuuta tms. Viimeksi ainakin ultrasi vain vatsan päältä. Sillon vaan, kun kävin pahimpien vuotojen aikaan yksityisellä gynellä, se suositteli, että olis hyvä jos rakenneultrassa tai noin viikolla 20 lääkäri vielä katsois kohdunsuun tilanteen, ettei oo lähtenyt pehmenemään/aukeamaan (tai jotain sinne päin). Mietin jo, että skippaan koko homman, kun ei tässä sen kummempaa ole viime aikoina ollut, mutta nyt alkanut kuitenkin mietityttää tuo asia, kun sitä tuhruvuotoa kuitenkin edelleen tulee päivittäin, että pitäiskö kuitenkin käydä tsekkauksessa. Toisaalta ei ”huvittais”, mutta toisaalta sitten tuntuu, että olisko se kuitenkin hyvä mennä.

    • #9128
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Maiku mä kysyin kätilöltä rakenneultrassa, että pystyykö katsomaan kohdunkaulan tilanteen. Se ei näe ultralla kohdunkaulaa ihan kokonaan mutta aika hyvän matkan näki sillä ultrallakin ja osasi sanoa, että kiinni on eikä ainakaan kauheesti lyhentynyt, koska sitä kanavaa näkyi ultrassa. Kohdunsuuta tiettykään ei näe.

    • #9173
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Heippa kaikki!
      Ajattelin lyhyesti kirjoittaa kuulumisia, vaikka täällä ”vaan piinailu” jatkuu edelleen. Pahoinvointia ja yökkäilyä on ollut ihan joka päivä joten ihan mielikuvituksen varassa ei tämä juttu onneksi ole. Tulen jotenkin aina hirmuisen onnelliseksi kun yökkäilen 🙂 maanantaita ja varhaisultraa odotellessa.
      Toivottavasti voitte kaikki hyvin <3

    • #9176
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hei pitkästä aikaa,

      Tervetuloa ja onnea uusille! Kiva, että onnistumisia taas ja olette uskaltautuneet tänne puolelle. Mitään erikoista ei ole ollut, niin olen viettänyt hiljaiseloa tai on tässä ollut töissä hieman kiirettäkin ja kotonakin pari potilasta, mies ja koira..

      Lennu: onnea poika-uutisistä rakenneultrassa!
      Hanna: Toivottavasti kivut helpottaneet? Kiusallinen vaiva! itselläkin kipuja rinnan alla toisessa kyljessä, mutta ei vielä mitään, mikä olis tosi tukalaa.
      Maikulla taisi olla ensi viikolla rakenneultra?

      Vointi ollut edelleen hyvä, sokerirasituksesta selvitty puhtain paperein. Nyt vain odottelen rakenneultraa 27.10. Kohdun kasvu on ylittänyt jo navan.. (nyt 19+2) seuraavat sf-mittaa, jos yhtäkkiä tapahtuisi huima pudotus tai korkea nousukäyrä. Nyt siis tasaisesti kasvanut, vaikkakin ylikäyrien. Voi johtua lapsen asennosta tai vaikka mahapoimusa, näin mulle selvitettiin..mutta ei mitään huolta.

      Myös infot synnytysvalmennukseen, imetykseen yms. on paperilla…edessä loppuvuodesta. Aikaisiahan nuo ovat, mutta täällä on vähän porukkaa ja järjestetään milloin järjestetään, joten silloin kannattaa mennä kun tulevista infoista ei ole tietoa. Sitten tiedoksi, että raskausaikan papa-koe voi muuttaa tulosta ja näyttää tulehdustilaa, siksi ei suositellla papa-koetta raskausaikana, kun tuolla alussa sitä pohdin.

      Nyt olen vihdoin tarttunut haasteeseen ja olen tekemässä haastattelua hedelmöityshoidoista Simpukka-lehteen. Haastattelen siis lääkäriä asian tiimoilta ja toivoisin teiltä näkökulmia, mitä te haluaisitte tietää hoidoista, onko jokin asia jäänyt mietityttämään tai mikä läheisissä on hoitokuvioissa herättänyt kysymyksiä. Kaipaisin vinkkejä, että osaisin tehdä kiinnostavan artikkelin.
      Koska on aihe on meille kaikille kovin tuttu, on vaikeaa katsoa joka kantilta. Tämän vuoksi olisi mukava saada teiltä apua.

      Pirteitä pakkasaamuja kaikille auringonsäteiden kera!

    • #9178
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Ruusunen, toi pahoinvointi on hyvä merkki vaikkei se mukavaa varmaan olekkaan 🙂 Tsemppiä maanantain ultraan!

      Mukava kuulla Salvia80, että sullakin kaikki hyvin. Täällä on aika hiljaista, mikä on tavallaan hyvä merkki, koska todennäköisesti kaikilla menee hyvin 🙂 Aika jännä, että sulla alettiin mittaamaan tota sf-mittaa noin aikaisin. Mulla kun terkkari sanoi ettei se ole niin tarkka mitta ja se mitataan mulla vasta ensimmäisen kerran seuraavalla neuvolakäynnillä 26+0 ja sitten sitä aletaan seuraamaan. Eli ei varmaan kannata tässä vaiheessa vielä huolestua 🙂

      Mulla oli viime viikolla koko illan kestävät rytmihäiriöt ja kerroin tästä työterveyslääkärille ja se passitti mut sydämen ultraan kun kuuli jonkun sivuäänen. No kävin ultrassa tänään ja siellä todettiin suurentunut sydän, laajentunut yläonttolaskimo ja pieni mitraaliläpän vuoto. Kuulostaa vakavalta mutta kardiologi sanoi, ettei syytä huoleen koska raskauden aikana sydän rasittuu niin paljon, että muutoksia voi tulla. On tää vaan aika rankka koettelemus koko kropalle 🙂 Selän kanssa kävin eilen akupunktiossa ja hämmästyin miten yksi kerta auttoi niin paljon. Nukuin taas yön hyvin ilman selkäkipuja. Ensi viikolla yritän siis palata töihin 🙂

      Mä muuten tilasin äitiyspakkauksen alkuviikolla 😀

    • #9232
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Varhaisultrassa käyty ja alkion koko vastasi täysin viikkoja ja nähtiin pienen sydämen sykkeen liike <3 Liikuttunut. Kiitollinen. Ikionnellinen. Epävarmuus hieman helpotti, mutta eihän se pelkoa poista vaan nyt tosiaan odotellaan seuraavaa etappia.

      Taikauskoisuuteen olen törmännyt nyt useammassa paikassa. Pelkoa on muutenkin ihan riittämiin, joten yritän nyt tietoisesti pyrkiä eroon kaikista taikauskoisista ajatuksista, että jos nyt ostan äitiyshousut kun omat tiukahkon malliset housut ei vaan enää mahdu, että se aiheuttaisi keskenmenon. Yritän ajatella ennemmin positiivisesti, että valmistaudun rauhassa odotukseen. Fakta on se että housut eivät mahdu eikä se asia muuksi muutu vaikka keskenmeno tulisikin. Samoin oli tälle puolelle palstaa uskaltautuminen, olen kovasti saanut voimaa aikaisempia kirjoituksia lukemalla eikä se tuo huonoa onnea jos silloin tällöin tänne kirjoittelen 🙂

      Mikään varautuminen ei vähennä surua, jos sen joutuu kohtaamaan. Ei enää tässä vaiheessa. Ei missään vaiheessa.

      Taidan olla ainoa näin alkuvaiheessa oleva täällä, mutta kiitos kun jaksatte kannustaa eteenpäin näissä epävarmuuden päivissä. Salome11, sinua odottelen tuolta edelliseltä palstalta tänne. Toivottavasti siellä kaikki hyvin? Toivon myös tänne kovasti lisää tuttuja plussanneita nyt hoidoissa olevista.

      Huh miten hurja kokemus Hanna, hyvä että nyt on kaikki hyvin. Ja äitiyspakkaus <3

      Salvia80, omat ajatukseni ovat tällä hetkellä niin kiinni omissa asioissa, etten nyt tässä vaiheessa kykene vastailemaan sinulle. Toivottavasti saat hyviä näkökulmia muilta.

    • #9237
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hanna, kuulostaapa hurjalta nuo sydänmuutokset. Toivottavasti tosiaan ovat ohimenevä juttu ja helpottais viimeistään raskauden jälkeen. Itse oon pari kertaa töissä huomannut, kun on ollut kova työtahti, että on vähän rinnassa muljahdellut ja oon miettinyt, että onkohan mulla rytmihäiriöitä. Se on onneksi ollut aina vaan semmonen hetkellinen tunne eikä usein toistuvaa.

      Kiva myös kuulla, että akupunktiosta on ollut apua selkävaivoihin.

      Mulla on niskat vähän jumitelleet, kun en ole kesäkuun jälkeen käynyt hieronnassa. En tiedä miksi en oo vaan varannut sitä hieronta-aikaa. Jotenkin mua vähän epäilyttää mennä sinne näin raskausaikana, kun en voi enää oikein olla mahallaan. Vaikka kyllä se hieroja sanoi, että voi hieroa istualtaan. Mut en vaan tiiä miks en saa soitettua sinne…

      Salvia80, juu mulla on rakenneultra tällä viikolla torstaina. Odotan sitä kyllä innolla. Toivotaan, että pikkuisella näyttää kaikki olevan hyvin!

      Ruusunen, tosi ihana kuulla, että sulla meni varhaisultra hyvin ja pikkuinen oli lähtenyt kasvamaan niin kuin pitää. 🙂 Jännitystä aina piisaa oli alku tai loppu tai keskivaihe. Itellä ehkä hieman on tässä puolivälin paikkeilla pahin pelko hellittänyt, kun ei oo enää niitä raastavia vuotoa ja tuntee jo vähän vauvan liikkeitä jne.. Mutta kyllä mä edelleen silti pikkusen pelkään ja jännitän, että saanko sen vauvan oikeasti syliini asti. Kun ihmiset jo onnittelee innoissaan, niin tekee mieli aina vähän toppuutella, että ei nyt vielä kannata liikaa innostua. No joo, varovainen on tietysti ihan ok olla, mutta kyllähän tästä pitää onnellinen olla, että on päässyt jo tähän vaiheeseen ja aika suurella todennäköisyydellä tästä hengissä selvitään (sekä pikkuinen että minä). 😉

      Olis tosiaan kiva, että tuolta hoitopuolelta tulis uusia tänne meidän puolelle. Oon käynyt kuikuilemassa, että kyllä siellä joku muukin on tehnyt positiivisen testin kuin Ruusunen ja yöutu.

    • #9240
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hanna:Hui! Noita sydänvaivoja mutta onneksi heti selvitettiin! Onhan tää rasitus kropalle, niin paljon tuolla kohdussa tapahtuu nopealla aikataululla.
      Ruusunen: Siitä se lähtee! Onnittelut ultrahetkestä, se piirtyy ikuisesti mieleen.Vaikka moni menee edellä sinua, niin kyllä nuo viikot tuoreessa muistissa kaikilla ovat…vertaistukea varmasti saat! Ja uusiakin sieltä varmasti pian taas tulee.
      Maiku: Jännän äärellä!!! Mulla 13 päivän aamukampa askarreltu =) ei nyt ihan, mutta päiviä lasken.

    • #9246
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Tulin katsomaan mitä täällä foorumilla jutellaan ja innostuin nyt itsekin kirjoittamaan todella pitkästä aikaa kuulumisia.

      Pikakertaus aiemmin tapahtuneesta: Takana kolme inseminaatiota ja kolme ivf-hoitoa. Hoitoja edelsi vuoden yrittämisen jälkeen alkunsa saanut luomuraskaus, joka päättyi keskenmenoon rv 10. Sain plussan myös toisesta inseminaatiosta, mutta se päättyi myös keskenmenoon jo ennen sydänäänien toteamista. Plussasin kolmannesta ivf-hoidosta ja olen nyt rv 9. Kävin viime viikolla varhaisultrassa, jossa raskaus todettiin ja jonkinmoisena yllätyksenä tuli, että molemmat siirretyt alkiot ovat kiinnittyneet. Meille on tulossa kaksoset!

      Nyt on aivan älytöntä tunteiden vuoristorataa. Valtava ilo raskaudesta ja samalla suunnaton huoli kahden keskenmenon jälkeen, että miten tässä raskaudessa käy. Monisikiöraskaudessa keskenmenoriski on vielä suurentunut. Onni oli, että molemmat lapset olivat omissa sikiöpusseissa, joten ennuste raskauden normaalille onnistumiselle on toistaiseksi hyvä. Odottelen rakenneultraa aivan vetelänä, kun viimeksi keskeytynyt keskenmeno todettiin juuri sen siellä. Henkilökunnalta en saanut mitään tukea ja tilanne oli aivan kammottava.

      Minullakin on ”taikauskoisia” ajatuksia. Maha kasvaa niin nopeasti, että jo nyt housut ahdistavat. Eilen mietin, että käyn ostamassa jonkinmoiset raskaushousut. Saman tien purskahdin itkuun. Ajattelin, että mitäpä minä niillä teen, kun keskenmenohan tästä kuitenkin tulee. Masentavaa, että ei saa nauttia huolettomasta raskausajasta vaan mieltä painaa valtava huoli. Ei tunnu mikään järkeily auttavan vaan huoli pukkaa pintaan jatkuvasti.

    • #9247
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      HEIPPA!

      Kiva, että täällä on uusiakin mukana. Tsemppiä epävarmuuden sietämiseen ja tunteitten vuoristorataan.. Se ei kyllä ihan heti ole loppumassa 😉

      Meidän kuulumisia:
      Tänään siis 21+1 ja eilen oli rakenneultra. Kaikki pikkuisella hyvin ja sukupuolikin saatiin tietää. Olin jännittänyt ja odottanut eilistä todella paljon. Kun kuuli kaiken olevan hyvin ja sukupuolenki se mitä olimme arvelleet, ei liikutuksella ollut rajaa. En muista koska olisin ollut niin onnellinen, että hymyilytti yksin kaupan kassajonossa ja kotonakin. Teki mieli kuuluttaa koko maailmalle tämä onni ja ilo! Jotenkin tämä on taas piirun verran enemmän totta. Minä en ole taikauskoon taipuvainen ja tilasinkin heti pari bodyä ihan vaan huvin vuoksi.
      Seuraava (3.) neuvolakäynti on vasta kahden viikon päästä eli 23+1. En ole saanut vielä raskaustodistusta, en tietoa Kela-asioista, ei myöskään sf-mittaa eikä sokerirasitusta. Ehkä näin ensikertalaisena ja vielä lapsettomuuden kokeneena olisin kaivannut hiukan enemmän tukea ja tietoa. Kovin erilaiset käytännöt tuntuu kunnilla olevan.

    • #9249
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Sekoilin tuossa ultra-asiassa. Tarkoitin, että odotan tietysti alkuraskauden ultraa. Siellä niitä huonoja uutisia on saatu, rv 12 ultrassa.

      Lueskelin ketjun vanhoja kirjoituksia. Aika monella tuntuu olevan vähän hankalahkoja kokemuksia neuvolasta. Me lopetettiin lapsettomuushoidot julkisella puolella, kun kokemukset olivat niin ala-arvoisia. Siirryttiin vuosien julkisen rumban jälkeen yksityiselle. Voin vilpittömästi sanoa, että kyllä kannatti maksaa joka ainoa euro. Nytkin olen harkinnut vakavasti, että kävisin ultrat yksityisellä. Hieman arveluttaa, kun on nuo kaksoset, että montakohan niitä ultria tulee. Onko kukaan käyttänyt yksityistä klinikkaa ultra-asioissa? Onko kellään tulossa kaksosia, onko ollut extra ultria?

      Pahimmat kommentit ja tökeröimmät mokat mitä julkisella puolella olen kokenut:
      Minut pantiin töihin kuollut sikiö kohdussa, kun sain keskeytyneen keskenmenon tuossa ensimmäisessä raskaudessa. Olin lääkärin mielestä ihan ok, kun en saanut mitään itkuhysteria kohtausta. No enpä ollut yllätys, yllätys! Yliopistosairaalan sairaanhoitaja kyseli, että miten on jaksettu ja onko kaikki hyvin. Vastasin, että olosuhteet huomioiden voin aivan kohtuullisesti. Hän totesi siihen, että muista tosiaan, että kyllä sitä elämässä on muitakin asioita, kuin tämä lapsettomuus. Ihan helvet** mahtava kommentti!
      Viimeinen niitti oli, kun munasolupunktiossa hoitaja unohti laittaa puolta vaihdettaessa toisen kipulääke annoksen. Kipu oli jotain aivan käsittämätöntä. Muutenkin koko ivf-hoito meni pieleen, kun eivät saaneet hormonilääkitystä kohdalleen.

      Tulipa katkera vuodatus. Pitää näköjään tätä vielä purkaa… Jospa näistä pääsee yli, kun uskaltaa siirtyä myös ajatuksissa lapsettomasta raskaana olevaksi.

    • #9253
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Onnea Inkeri ihanista uutisista!
      Käsittääkseni raja sokerirasituksesta on 25 vuotta, niin koetta suositellaan tai jos on sukurasitusta. Näin mulle sanottiin, että se on tiukentunut se raja. Ennen ollut noin 30v.

      Onnea myös Vikille! Mukavaa saada kaksosten odottajakin mukaan! Toivotaan, että kurjista kokemuksista huolimatta, nyt kaikki sujuisi hyvin. Sinulla on varmasti tuplashokki,kun tuo alku on joka tapauksessa aina yhtä epätodellisuuden ja todellisuuden rajamailla elämistä.

      Niin kuin olen aiemmin kirjoittanut, on vaikeaa tajuta olevansa raskaana ja kun neuvolassa keskitytään vain lapsen ja äidin hyvinvointiin, hoidot ja siihen liittyvät kokemukset vain ohitetaan. Henkisellä tasolla se ei ole niin yksinkertaista.
      Oman pääopan vuoksi halusin osittain kirjoittaa artikkelin hedelmöityshoidoista ja yhä edelleen ostin uusimman hedelmöityshoidoista kertovan kirjan, ei tämä raskaus ole muuttanut tiedonjanoani asiaa kohtaan. Myös lapsella on tulevaisuudessa mahdollisuus tutkia asiaa ja esittää kysymyksiä. Itseäni ainakin kiinnostaisi jos minut on kovalla vaivalla alkuun saatu.

      Olen ollut yhteydeessä omaan klinkkaan raskauden aikana ainakin kolme kertaa ja aina ovat sanoneet, että voi soitella ja jutella ihan mistä vain.
      Yksityisellä hedelmöityshoitoihin erikoistuneella lääkärillä ( en klinikalla) olen käynyt ultrassa vuotojen ja hiivankin takia kolme kertaa, koska oman mielenrauhan vuoksi on ollut pakko vaatia hoitoa kun sisällä kasvaa ihminen, josta on vastuussa.Neuvola on kyennyt tarjoamaan tietyt palvelut, mutta ei kaikkea, ja nyt kuulin, että ottavat hiivakokeenkin siellä jos oireita tulee. Olen ymmärtänyt, että kaksosraskauksia seurataa entistä tarkemmin kuin meitä yhden odottajia, joten varmasti asiat selviää, kun pääset neuvolakäynneissä alkuun.

    • #9259
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Toivon hartaasti, että raskaushormonit auttavat minut jossain vaiheessa raskausflow´un. Nyt tuntuu, että olen totaalisessa tunnelukossa.

      Toivottavasti syksyn ja talven mittaan plussanneiden joukkoon tulee muitakin uusia ja ehkäpä joku toinen kaksosten odottaja 🙂

    • #9264
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Täällähän on paljon hyviä uutisia 🙂

      Maiku, olihan ultrassa kaikki hyvin? Täällä niin myötäelää ja jännittää muidenkin asioita, kun tietää miten paljon on pelissä. Ihana kuulla oikeasti että pelko voi hellittää jossain vaiheessa. Tuo vuoto on ollut varmasti raskasta, kun ilman sitäkin pelkää koko ajan.

      Kiitos onnitteluista, onhan tämä ihan uskomatonta ja vieläkin pitää usein toistaa itselleen että on tosiaan raskaana. Pahoinvointi onneksi siitä muistuttaa ja nyt kolmena aamuna on tullut oksennus. Mulla on viikonloppuna töissä sellainen tapahtuma, että jo melkeen itkin että on pakko kertoa. Päätin kuitenkin olla kertomatta, sillä en vielä ole sinut asian kanssa edes itse, ja luottaa että ihmiset olisivat sen verran fiksuja, että arvelevat sitten omissa päissään. Jos joku kysyy, päätin vastata että kerron sitten jos on jotain kerrottavaa. Saa nähdä kuinka pystyn pysymään tässä päätöksessä kun on niin huono pokka. Onko ihan hölmö vastaus, jos nyt kukaan edes mitään kysyy? Itsestä vaan tuntuu ettei tätä masua voi olla huomaamatta ja yökkäilyt saattavat tulla yllättäen. No mutta ihan sama, tämä on nyt pieni murhe.

      Viki, lämpimät onnittelut! Kirjoitustasi lukiessani ajattelin vain, miksei joku voisi ottaa meiltä näitä huolia edes piirun verran. Mutta kuten Inkerikin totesi, pelon kanssa on vain opittava elämään.
      Viki, me myös mietitään käydäänkö ultrat yksityisellä. Riippuu varmaankin siitä millaiset ovat ensikokemukset neuvolasta ja hoitavasta lääkäristä.
      Harkinnassa myös NIPT. Onko kenelläkään kokemusta siitä? Meidän täytyy vielä istua miehen kanssa yhdessä alas lukemaan enemmän siitä kunhan ehditään.

      Inkeri ihania uutisia, onnea <3

      Salvia80, vinkkaa onko tuo kirja mielestäsi hyvä, kun ehdit lukemaan.

      Sydämen päällä on nyt tällainen huoli.Tietääkö kukaan, että kun alkiota on autettu niin paljon, mikroinjektiolla ja alkiokuoren avauksella, lisääkö tämä riskiä alkion kehityshäiriöön, jos on kiinnittynyt näiden auttavien toimenpiteiden ansiosta, mutta ei olisi normaalioloissa elinkelpoinen.

      Paljon on huolia sydämellä.

    • #9272
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Ihanaa hyviä uutisia ja tervetuloa uusille!

      Nää pelkotilat ja huolenaiheet ei kyllä mulla ainakaan ole loppuneet vaikka jo ns. turvallisella puolella ollaankin (nyt 24+). Olen alkanut hankkimaan tarvikkeita ja äitiyspakkaus saapui tänään. Siellä onkin näköjään vaikka ja mitä. Onneks en ole alkanu ihan hirveesti hamstraamaan kaikkea 🙂 Kai sitä pystyy olemaan täysin onnellinen vasta sitten kun se oma pikku kullannuppu on sylissä. Huoli iskee heti jos ei liikkeitä tunnu päivän aikana. Joskus taas toivoo, että se pikkuinen rauhottuis siellä kun tuntuu jo hiukan ilkeeltä potkut mahassa.
      Töissä ehdin olemaan tasan kaksi päivää ja tokan päivän iltana oli selkä taas niin kipee etten päässy kävelemään 🙁 Sairasloma siis jatkuu. Työterveydestä saan viikon kerrallaan sairaslomaa kun se tilanne kuulemma voi vielä muuttua ja selkä tulis muka parempaan kuntoon. Miten ihmeessä kun tätä elopainoa vaan tulee kokoajan lisää ja hormoonit tekee tehtävänsä ja löystyttää paikat. Nyttekin häpyliitos todella kipeä. Noh, juoksen sit vissiin 10 viikkoa vielä lääkärissä…

      Ruusunen mitä mä olen noita tutkimuksia lukenut, niin vielä ei ainakaan tiedetä, että kuoren avaus tai mikroinjektio aiheuttais kehityshäiriöitä. Enemmän vaikuttaa taustatekijät. Muutenkin hedelmöityshoidoissa riski on vaan noin muutaman prosentin verran suurempi kuin normaaliraskauksissa. Minäkin olen miettinyt noita samoja asioita.

      Mulla muuten terkkari kirjoitti ylös viime kerralla papereihin, että raskaus on saanut alkunsa hedelmöityshoidosta kun siinä kerran se riski ennenaikaisuuteen on. Muuten meilläkään ei ole mitään asiasta oikeen puhuttu neuvolassa. Tärkeintä kai on, että se raskaus sai alkunsa ja nyt seurataan vaan pikkuisen kehitystä ja äidin vointia 🙂

    • #9274
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Historiaa vielä sen verran, että meillä diagnoosina on selittämätön lapsettomuus. Lieneekö ainakin osasyynä tämä minun ikä 37v? Miehen sperma todettiin priimaksi. Ehkäisy on lopetettu v 2011 ja seksielämä on säilynyt vuosien saatossa kaikesta huolimatta aktiivisena, että sekään ei selitä asiaa.

      Kahdessa onnistuneessa ivf:ssä munasolusaldo oli 12 ja 6. Joista lopulta alkioksi kehittyi 6 ja 5, joista kelpuutettiin 3 ja 4. Ensimmäinen hoito tehtiin yo sairaalassa pitkällä kaavalla. Sain hyperin ja tuoresiirtoa ei tehty. Lopulta saatiin tehtyä kaksi pakastesiirtoa, joista ei tulosta. Yo sairaalassa yritettiin myös lyhyttä kaavaa, joka meni täydellisen pieleen.

      Kolmas ivf tehtiin yksityisellä klinikalla ”keskipitkällä” kaavalla. Tarkoitti käytännössä hieman kevennettyä lääkitystä. Hoito meni nappiin. Ei hyperiä ja tuoresiirtona kaksi alkiota. Pakasteeseen jäi kaksi. Alkioiden pinnassa todettiin fragmentaatiota, jonka vuoksi eivät saaneet kovin hyvää luokitusta. Siksi päädyttiin kahden alkion siirtoon.

      Ruusunen – Olen selvitellyt myös tuota nipt-tutkimusta. Kaksosraskaudessa ei voida tehdä ns. tavallista trisomiatestiä. Medix laboratorioiden nipt- potilasinfossa mainitaan, että testi voidaan tehdä ivf- alkuisissa raskauksissa. En muista kenenkään lapsia saaneen tuttavan puhuneen tuosta mitään.

      Niinhän se on, että täytyy makustella ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeen käykö ultrat julkisella vai yksityisellä. Neuvolakäynti on ensi tiistaina. Yleisfiiliksenä tällä hetkellä kuitenkin on, että julkiselle puolelle mennään, kun on luita poikki tai kuoleman sairas. Laadukasta lapsettomuushoitoa koen saaneeni vain yksityisellä. Mielessä painaa tietysti surkeat kokemukset keskenmenosta, jonka ala-arvoinen hoito laski julkisen puolen riman mielestäni todella alas.

    • #9285
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Meillä meni rakenneultra hyvin. Rakenteet kuulemma näyttivät olevan kunnossa ja sukupuolikin selvisi. Poika sieltä olis kuulemma tulossa. 🙂

      Itse ultraaja oli mielestäni ihan mukava, mutta jäi jotenkin semmoinen olo, että se ensimmäisen kerran ultraaja oli vielä kivempi ja selitti paremmin kaikkia juttuja mitä ruudulla näkyi. Tää tän kerran ultraaja pyöritteli sitä ultralaitetta niin kauheaa vauhtia, ettei tämmönen maallikko oikein pysynyt siinä mukana. Kyllä hän ihan perusjutut meille näytti, mutta välillä katteli pitkään eikä sanonut mitään. Loppupuolella sitten kysyin sitä sukupuoliasiaa, kun ei siitä mitään maininnut missään vaiheessa. Siihen vastasi, että onhan se tässä jo tullut selväksi ja näytti sitten, että pojan vehkeet sieltä alapäästä löytyi. Itse en edes oikein erottanut, että liikkuiko se vauva tuolla kohdussa, kun se anturi liikkui itsessään koko ajan johonkin suuntaan. Oli se ultraaja neuvolakorttiin kuitenkin ruksannut, että liikkeet normaalit. Tällä kertaa saatiin vain kaksi kuvaa ja eivät olleet kummoisia. Toisesta kuvasta jouduin kysymään, että mitä se oikein esittää, kun oli niin epäselvä. Siinä vaiheessa vasta ultraaja sanoi, että oli niin paljon häiriötekijää siinä kasvojen edessä, ettei pystynyt parempia kuvia ottamaan. Oli kuulemma välillä jalat edessä, välillä kädet ja istukka.

      Tervetuloa muuten Vikille meidän joukkoon!

    • #9286
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Ihanaa Maiku, että kaikki oli kunnossa ja onnea pojasta 🙂 Olipas vähän tökerö utraaja kyllä. Meille se kätilö selitti todella tarkkaan kaiken ja leperteli siinä vauvalle kun käsi oli just pään edessä jne. Meitä on moneksi mutta jotenkin toivois, että tällasissa hommissa olis sellanen ihminen, joka ymmärtäis ottaa tulvat vanhemmatkin huomioon.

    • #9289
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Onnea pojasta Maiku!
      Kovasti on poikia tulossa, vaikka olen kuullut, että paljon tyttöjäkin syntyy. Meillä lääkäri tekee kirjallisen raportin ultrasta, jonka saa nähdä sitten neuvolassa. Itseäni ainakin tämä tieto huojensi, koska meilläkin vähäpuheinen lääkäri. Sitä ekaa kuvaa odotellessa…

      Hanna, onpa kurjaa että kivut ovat noin kovat..onneksi saat edes viikon välein sitä saikkuja kuin ettet ollenkaa. Mutta rasittavaa ramppausta..

      Äitiyspäivärahaa kai saa hakea, kun saa raskaustodistuksen, joko olette hakeneet tai aikoneet hakea? Itseä ainakin kiinnostaisi mitä saan käteen, kun päätös ilmeisesti tulee 2-3 viikon sisällä vaikka itse syntymään on aikaa.

      Ruusunen, tässä on sen kirjan nimi. En ole vielä edes saanut sitä, mutta kommentoin kyllä.

      Toisenlainen tie

      Tahaton lapsettomuus on ongelma, joka kohtaa liki joka viidettä suomalaista paria. Lasta kaipaavat myös monet yksin elävät. Osa lapsettomuuden kohdanneista saa lapsen hedelmällisyyshoitojen tai adoption kautta, osalle lapsettomuudesta muodostuu pysyvä osa elämää. Millaisia asioita lapsettomuuden kohtaava käy psyykkisesti läpi? Voiko surua jostakin jota ei ole ja jota yhä kenties toivotaan näyttää vai onko se ”äänioikeudetonta”? Entä mitä on surra asiaa naisena ja miehenä? Millaisia kysymyksiä hedelmällisyyshoitoihin liittyy, ja miten toivon ja epätoivon jatkuva vaihtelu vaikuttaa ihmiseen ja läheisiin ihmissuhteisiin? Teos lähestyy aihetta selkeästi ja myötäeläen – tie eteenpäin avautuu omien tunteiden tunnistamisesta.

    • #9306
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kuinka paljon voi pelätä keskenmenoa? Valveillaoloajan jokainen minuutti ja yöllä herätessä ensimmäisenä ajatuksena, että menettää tämän niin kauan toivotun lapsen 🙁
      Onneksi lääkäri kertoi ensimmäisellä ultrakäynnillä, että näillä viikoilla (tänään 8+0) alkaa kohdun/kohtulihaksen kasvukivut, jotka voivat tuntua kuukautiskivuilta. Ilman tätä tietoa olisin jo varmaan hermoraunio.

      Varasin nyt sitten ominpäin jo ennen neuvolassakaan käyntiä (ensi maanantaina) ajan ultraan viikolle 11+6. Sinnekö asti pitäisi jaksaa?? Mietitään vielä mentäisiinkö kuitenkin ultriin yksityiselle. Ja mitenkään kätilöitä aliarvioimatta minulle selvisi varauksen yhteydessä, että meidän sairaalassa ultrat tekee kätilö. Olin jotenkin aivan varma, että raskauden seurantaan perehtyneet erikoislääkärit tekisivät nämä ultrat. Teillä muilla ollut ilmeisesti ultrassa lääkäri?

      Onnea Maiku <3 Voi kuinka ihanaa että kaikki on hyvin. Voin vain kuvitella tuota onnentunnetta 🙂

      Viki, kuinka ensimmäinen neuvolakäynti on tänään sujunut? 🙂

      Kiitos Hanna vastauksestasi aikaisempaan sydämelläni olleeseen kysymykseen. Hyvä tietää ettei ole näiden ajatusten kanssa yksin.

      • #9307
        Nimetön
        Ei-aktiivinen

        Niinpä.. tässä raskaudessa oon kuitenkin edes jonkinlaiseen rauhaan päässy jatkuvalta km-pelolta kun sille ei ite voi kuitenkaan mitään jos jotain ikävää sattuu, eikä se miettiminen muuta asiaa, eli yrittäny olla ajattelematta liikoja. Sekin helpottaa kyllä ainakin vähäks aikaa kun käy ylimääräsissä ”mielenrauha”-ultrissa.
        Mä en aio enää ikinä tehdä sitä virhettä (jos tänkin jälkeen vielä joskus alkuraskautta pääsee/joutuu jännittään) että jäisin odotteleen ilman ainuttakaan ultraa varhais-uä:stä np-ultraan. Tässä raskaudessa kävin 2 kertaa (8+5 ja 10+1) niiden välissä omalla klinikalla, jossa vakio lääkäri teki ne. Mielestäni myös julkisella varhais-uä:ssä oli joku gynekologi (mies), ei siis sairaanhoitaja. Np-ultrassa tais olla joku kätilö/sh, kuten viime vuonnakin. Mutta siis en koskaan enää halua sitä viime vuoden tilannetta että jään v-uä:n jälkeen odottelen onnellisen tuudittautuneena että kai nyt todennäkösemmin kaikki on ok sinne yli rv12 np-ultraan jossa sitten selviää karu totuus että mitään elävää ei viikkokausiin oo enää ollukaan. Haluan tietää mahdollisimman pian ja mahdollisimman paljon.

        Mulla oli tosiaan viime viikolla np-ultra 12+0 jossa kaikki näytti hyvältä, sikiö vastas viikkoa 12+1, liikku aktiivisesti eikä seerumi ja poimuluvut antanu mitään kohonneita trisomiariskejä. Huomenna ois 13+0. Oon nyt käyny viikottain neuvolassa dopplerkuunteluissa, kun ei mitään varmoja liikkeitäkään voi näillä viikoilla tuntee. Tässä vaiheessa riittää sekin tieto että ois ylipäätään hengissä. Jotenkin edelleen tuntuu vaan ettei voi huokasta helpotuksesta vaikka 2. kolmannes alkanu ja km-riski selvästi pienentyny, eikä sillee uskalla kiintyä siihen ajatukseen että tästä nyt tosiaan saattaa tullakin jotain ja että mulla oikeesti ois joku vauva keväällä. Epätodelliselta tuntuu vieläkin, eikä oikeestaan edes kaukaselta, vaan lähes saavuttamattomalta.

        Viki Mullahan oli se raskaus jossa kkm identtinen kaksosraskaus. Oon myös tota seerumiseulaa näiden kohdalla miettiny, kun se verikoe ehdittiin sillonkin ottaa ja ne luvut oli epänormaalin matalat.. eli viittasko se kuitenkin siihen että alkiot oli elinkelvottomia, vai vaikuttiko myös se, että siinä vaiheessa ne oli ehtiny olla jo melkein 2 viikkoo kuolleita ja kun niitä oli 2..? Enkä oikein ymmärrä miksei toi seula identtisten kohdalla vois pätee, kun niillä on kuitenkin sama perimä… Tietysti sitä lodullisin ajatus ois että niissä oli oikeesti pahasti vikaa ja luonto karsi sairaat pois eikä tarvinnu tulla kärsiin tähän maailmaan…eikä siks vaan kuollu että oli kaksoset (kuten lääkäri arveli), saati että ite ois jotenkin vahingossa aiheuttanu sen.

        • #9314
          Nimetön
          Ei-aktiivinen

          Helpottavaa, että teillä on kaikki hyvin <3

    • #9308
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Ruusunen, kyllä sitä keskenmenoa voi pelätä, ja paljon. Mutta se myös stressaa sua ja sun stressihormoonit taas ei ole hyväksi sikiölle. Meille kaikille on toitotettu sitä, että noin alussa keskenmenolle ei voi mitään tehdä, joten se tulee jos on tullakseen. Monesti just tossa vaiheessa se keskenmeno johtuu sikiön poikkeavuuksista, joten sillä ei olisi elinmahdollisuuksia ollutkaan. Totta kai se on kauhee tilanne, me kaikki tiedetään se kaiken tän odottamisen jälkeen. Koita kuitenkin olla pelkäämättä ihan niin paljon…tiedän, helpommin sanottu kuin tehty. Mä pelkään vieläkin, että joku asia menee pieleen.

      Meillä rakenneultran julkisella puolella teki kätilö ja hän oli todella ammattitaitoinen, monta vuotta ultria tehnyt. Jos kätilö epäilee jotain poikkeavaa tai on epävarma jostain, hän pyytää lääkärin paikalle tarkistamaan asian. Niin ja np-ultran teki muuten lääkäri. Jos noi asiat painaa sun mieltä ja olette valmiita maksamaan yksityisen puolen palveluista, niin ilmanmuuta menette sitten sinne. Mullahan oli alussa veristä vuotoa ja oman mielenrauhan takia kävin yksityisellä ylimääräisessä ultrassa. Tsemppiä odotukseen ja koita olla stressaamatta liikaa 🙂

    • #9313
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kiitos kun te vähän pidemmällä olevat tsemppaatte, niin ei tarvitse yksin olla ja miettiä. Rauhoitti heti mieltä. Toivottavasti pelko tästä vähän helpottaa ajan myötä, vaikka ei varmasti lopu enää koko loppuelämänä 🙂 Jos pelkäämään ryhtyy, saa kyllä pelätä ihan kaikkea, niinhän se on. Täytyy mennä vaan ylimääräiseen ultraan jos rupeaa vaikuttamaan yöuneen ja stressaamaan ihan liikaa. Ja täytyy nyt yrittää takertua siihen, että viime viikolla kasvu vastasi viikkoja, mikä lääkärin mukaan lisää onnistumisen mahdollisuutta, kohtu (ja alkio) ilmeisesti kasvavat, kun on kipuilua ja mulla on tätä siunattua pahoinvointia, joka tuo tätä vähän todentuntuisemmaksi. Nyt posiitivisemmat fiilikset kehiin! 🙂 Kiitos teille!

    • #9315
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Ruusunen noita kaikenmaailman vartsakipuja tulee ja menee. Niin kauan kun eivät ole kauheen kovia eikä ole mitään vuotoja, ne ovat hyvä merkki 🙂 Ja yksi neuvo vielä, älä lueskele liikaa kirjoituksia foorumeilta. Mä löysin itseni aina jostain keskenmeno foorumista, eikä se todellakaan helpottanut tuskaa 🙂

      Yöutu ihanaa, että teilläkin ultrassa kaikki hyvin. Se on hyvä merkki, että vastasi viikkoja 🙂

    • #9317
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

    • #9318
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kiitos onnitteluista! 🙂

      Salvia80, sen raskaustodistuksen saa vasta raskauden puolivälissä. Se on joku tietty määrä päiviä (jota en muista), kun pitää olla ollut raskaana että sen saa ja sen jälkeen voi sitten sillä todistuksella hakea niitä äitiyspäivärahoja sun muita kelan avustuksia. Mulla on nyt rv 22+0 ja mä saan tän viikon perjantaina neuvolassa sen raskaustodistuksen.

      Sen äitiyspäivärahan määrän pystyy laskemaan kelan sivuilla, jos tietää viime vuoden tulot. Siinä kaavakkeessa kysytään 2013 tuloja, mutta kun siihen laittaa lasketun ajan, niin se korjaa sen vuosiluvun 2014 (jonka mukaan meille käsittääkseni se raha maksetaan). Sitten tietysti jos haet äitiyspäivärahaa viimeisen 6kk:n tulojen mukaan (jos ovat 20% korkeammat kuin 2014 tulot), ei voi sillä laskurilla laskea. Sitten on jotain laskukaavoja minkä mukaan voi laskea. Niistä en sen kummemmin tiiä.

      Hieno homma yöutu, että raskaus on edennyt jo noin pitkälle. On ihan ok minusta käydä lisäultrissa jos siltä tuntuu. Ite oon käynyt 2 kertaa yksityisellä, kun niitä vuotoja on ollut niin paljon ja pitkään.

      Ruusunen, meillä teki nt-ultran ja rakenneultran kätilö. Meidän kunta ostaa nuo palvelut yksityiseltä ja sanoivat, että jos menee lääkärille, joutuu itse maksamaan. Mutta siis olivat kyllä tosi asiantuntevia kätilöitä ja olivat paljon tehneet noita hommia, että ihan kyllä luotin heidän arvioonsa rakenteista. Toisaalta sitten taas olisin itse näiden vuotojuttujen takia kaivannut ihan lääkäriä siihen. Sen takia kävin sitten tuon rakenneultran lisäksi vielä yksityisellä gynellä tarkastuttamassa kohdunsuun ja kohdunkaulan tilanteen sekä sen hematooman tilanteen, koska ei ne kätilöt sitten taas niistä paljoa osaa sanoa eivätkä tehneet mitään alapäätutkimuksia. Mutta jos ei olis ollut tämmösiä ns. lisäongelmia, niin olisin varmaan ollut ihan tyytyväinen pelkästään kätilöiden tekemiin ultriin.

      Hanna, kyllä mäkin pelkään edelleen, että joku menee pieleen. Ei täysin uskalla vielä tuudittautua siihen, että helmikuun lopulla se nyytti sitten täällä meillä kotona tuhisee. Kaikenlaista voi vielä tulla, vaikka viikot alkaa olla kohta jo siinä mallissa, että lapsella on mahdollisuus selvitä, vaikka syntyiskin etuajassa. Toisaalta.. todennäköisintä on, että kaikki menee ihan hyvin (tietty jotain pieniä ohimeneviä ongelmia voi synnytyksessä tms. tulla).

    • #9323
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hyviä uutisia Yöutu! Mukava kuulla kuulumisia!

      Maiku, joo tiedän mä saa ens torstaina sen todistuksen, jolloin (22+1), jos siis tiistain rakenneultrassa kaikki hyvin. Kelan laskurit on mulle ihan hepreaa, odotan vaan että näen sen summan paperilla, siis päätöksen. No, aina välillä innostun meneen asioiden edelle, ärsyttävää että vieläkin hetken tulevaisuuden suunnittelun jälkeen muistaa, että ei saa innostua olemaan onnellinen, kuten monet muut luomuraskautujat, jotka ostelevat vaunuja yms jo np:n jälkeen.

      Tänään taas oli kyllä hämmentävä kohtaaminen miespuolisen n. 60v tutun kanssa. Hän otti heti tilani puheenaiheeksi kovaäänisesti julkisella paikalla, jossa olin työkeikalla..ei tähän vaan totu. Varmasti hyvää tarkoitti, oli itsekin saanut juuri kuulla että hänestä tulee isoisä. Kertoi miten hän oli luopunut toivosta lastenlasten saamisten suhteen. Valistin tulevaa vaaria, ettei se ole aina omasta tahdosta kiinni lasten saaminen.

      Samassa yhteydessä sain luennon rintaruokinnan tärkeydestä….en tiedä olenko herkillä vai miksi tää ärsyttää niin paljon. Ehkä siks, että porukka pitää kaikkea itsestäänselvyytenä. Omalta äidiltä ei tullut maitoa, ja minä toivon vain, että saisin kaverin ehjänä maailmaan. Tällä hetkellä tuollaset ruokintatarinat ovat toissijainen juttu, vaikka kuinka hienoa onkin. Jos lapseton saa lapsen, se on jo lottovoitto! Kaverini jo varoittelikin, että sitten alkaa se toisen lapsen hokeminen, tälle maailmalle ei vaan mikään riitä. Nyt oli tällänen avautuminen!

      Tsemppiä vain kaikille kaikkiin tilanteisiin, joihin joudutte/ pääsette!

    • #9333
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Täällähän tuntuu menevän hyvin kaikilla! Onnea kaikille tasapuolisesti hyvistä uutisista ja Ruusunen, positiivisia ajatuksia sinne! Itsekin googlasin kaikenmaailman ”kuinka todennäköistä on keskenmeno viikolla se ja se”… Kunnes mies jo vähän hermostui ja sanoi, että kuitenkin paljon todennäköisempää on, että kaikki menee hyvin. Näinpä.

      Viki, vau, kaksoset! Ainakaan julkisella ei mielellään kahta alkiota siirretä, niin taitaa olla aika harvinaisia nykyään nämä hoidoilla aikaansaadut kaksoset. Yksityisellä ilmeisesti ollaan suopeampia… Itse anelin joskus julkisella kahta alkiota kyytiin, mutta tyly vastaus oli, ettei raskauden alkaminen ole sen todennäköisempää. Ai?

      Ruusunen, meillä ainakin np- ja rakenneultrat teki kätilö. Ja täytyy sanoa että erittäin ammattitaitoiset ja ihanat kätilöt molemmilla kerroilla! Kertoivat hyvin yksityiskohtaisesti kaiken, lähtien ihan aivorakenteista ja sydämen kammioista, ja kuvia saatiin vino pino, myös sukukalleuksista 😛 Kun taas ”mielenrauhaultra” yksityisellä oli kyllä hyvin nopea tyyliin ”tuossa se karhunpoika nyt köllöttelee”, 150€. No tokihan siitä mielenrauhasta mielellään maksoi.. Ainakin täällä Kätilöopistolla kun kätilöt ultraavat kertomansa mukaan 7 odottajaa päivässä, niin uskon että ovat huippuammattilaisia! Tietysti paikkakuntaeroja epäilemättä on, inhottava jos jää epävarma olo ultran jälkeen.

      Mäkin täytin jo Kelan hakemukset, ja yhtä hepreaa oli vaikka kerran olen jo aiemmin ne täyttänyt… Piti ihan soittaa sinne ja varmistaa pari juttua ja nyt pitää varmaan soittaa toisen kerran, kun palkanlaskija ei ollut ihan varma tarviiko joku paperi täyttää. Mutta äitiysavustuspäätös tupsahtaa jo tällä viikolla tilille! En siis ota pakkausta nyt. Salvia80, tuli mieleen että kun ne paperit tulee missä ilmoitetaan äitiysrahasummat (joo en muista termejä..), niin niistä vähennetään vielä verot. Itse riemuitsin aikoinaan että jee, aika paljon! Kunnes tajusin että verokarhuhan nappaa vielä omansa näistä ilmoitetuista summista.
      Huh, kaikkea mielessä mutta jos nyt keskittyis työntekoonkin!

      • #9335
        Nimetön
        Ei-aktiivinen

        Mulla on taas ihan päinvastanen kokemus noista 1 ja 2 siirroista eri puolilla.. julkisella kysyttiin heti alussa miten ite haluan ja joka kerta siirrettiin 2 kerrallaan. Yksityisellä taas suhtautumunen oli tosi nihkeetä, piti vaatia ja kinuta vaikka kuinka pitkään että suostui lopulta 2 siirtoon. En käsitä miksei samaa linjaa ku julkisella jatkettu heti alusta sielläkin. Vedottiin aina siihen ettei haluta ehdoin tahdoin tehdä riskiraskauksia.. miksen mä muka ite saa päättää mitä riskejä oon valmis ottaan ja mähän kuitenkin joudun maksaan kalliisti niille joka siirrosta. Epäilin kyllä että yksityisillä ne haluaa tehdä vaan enemmän rahaa siirroilla, kun ite oisin halunnu tietenkin maksimoida mahdollisuuden yhtä siirtoo kohti. Ainakin mun logiikalla 2 siirroissa on 2-kertanen mahdollisuus että edes jompi kumpi jäis sinne! No se yks blastohan jakautu sitten kahdeks, ja sen kkm:n jälkeen siirrettiin 2 jäljellä ollutta pas-blastoo erikseen joista molemmista negaa, ja tän jälkeen vasta suostuttiin viimein siirtään 2 3-päivästä tuoresiirrossa.

      • #9342
        Nimetön
        Ei-aktiivinen

        Lennu mä kirjoitan käteeni ton ”todennäköisempää on, että kaikki menee hyvin”.
        Vähän on tunteet pinnassa kun ihan kyyneleet piti tirauttaa, kun musta toi oli niin lohduttavasti sanottu, kiitos. Tunteet tulee heti pintaan, kun hetken uskaltaa ajatella että ehkä sittenkin kaikki menee hyvin <3

    • #9351
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Meikäläistä taas koetellaan 🙁 Eilen oikea jalka turpos, puutui ja siinä on sellanen paineentunne. Minä tietenkin heti panikoin, että nyt on joku laskimotukos kun vaan toinen jalka turpoo. Maltoin kuitenkin odottaa tähän päivään ja kävin lääkärissä. Meinas, että ei varmaan ole tukosta mutta lähetti vielä verikokeille. Äsken sain lääkäriltä tulokset, P-FiDD eli mittaa fibriinä veressä oli 0,6 ja kuulemma normaali arvo. Kävin nyt kuitenkin googlettamassa ja normaali tulos olis 0-0,5. Eli olihan se pikkasen koholla kuitenkin mutta raskaus voi tota arvoa myös nostaa. Jalka ei ole ollenkaan normaalin tuntuinen 🙁 Pitänee siis vaan seurata tilnnetta…vauvakin ollu tosi vaisu tänään masussa… ja mies reissussa…ulkonakin sataa…tänään tällanen päivä.

      Pakko muokata vielä ja lisätä. Just kun sain tän lähetettyä vauva potkas pari kerta oikeen kunnolla 😀

    • #9353
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hei kaikille! Tulen varovaisin askelin tälle puolelle hoitopuolelta. Ruususen täältä jo löysinkin 🙂 Onpa mahtava juttu, että kaikki on sinulla mennyt hyvin ja sykekin löytyi. Olen tosi iloinen puolestasi! Ja tsempit kaikille muillekin. Täällä on osa jo niin pitkällä, mutta joka vaiheessa on jotain jännitettävää. Sen takia on hyvä, että täältä saa tukea. Meidän historia on sellainen, että viisi vuotta tutkittiin. Mitään ongelmaa ei löydetty ja sitten kun olin jo käynnistänyt adoptioprosessin niin tulin raskaaksi ja ihanista ihanin tyttö syntyi 2011. No sen jälkeen onkin ollut 4 keskenmenoa ja aloitetttiin IVF-hoidot. Ensimmäisellä kierroksella ei yhtään hedelmöittynyttä. Melkein luovutin kokonaan, kun ikääkin jo 39. No yksityisen lääkäri tsemppasi, että nyt jatketaan ja tehdään ICSI. Toisella kierroksella saatiin yksi ainut alkio kehittymään ja kuin ihmeen kaupalla se on nyt mukana. Kävin Viime viikolla (rv 8) ultrassa ja sydän siellä sykki. Seuraava ultra on ensi viikon maanantaina (rv 10). Lääkäri sanoi, että ei nyt kannata vielä puhua asiasta, koska on näitä keskenmenoja. Viimeisimmästä on vielä niin kauheat traumat, kun se tapahtui vasta rv 10, niin en uskalla oikein uskoa tähän. Mutta samat sanat kuin Ruususella, joka aamu oksettaa ja se ei haittaa ollenkaan, päin vastoin! Antaa toivoa, että ehkä tällä kertaa ei kävisi huonosti. Tsempit kaikille!

    • #9370
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Tervetuloa Salome11! Aika uskomaton tarina sulla. Varsinainen taistelija taitaa siellä masussa kasvaa 🙂

    • #9372
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Juttelin pitkän puhelun yksityisen lääkäriaseman perinatologin kanssa. Loppputulema oli, että käydään nyt kuitenkin julkisella trisomiaveriseula ja np-ultra. Tuloksen luotettavuus kärsii jonkin verran kaksosraskaudesta, mutta on kuitenkin >80%. Jos tämä hälyttää tai jos muuten sen jälkeen halutaan niin sitten mennään nipt-testiin yksityiselle. Arveli, että julkisella puolellakin saa lähetteen nipt:iin, jos tuo normiseula hälyttää.
      Saahan siinä selville kuitenkin elonmerkit ja vastaako kehitys viikkoja. Tuo nipt maksoi ko. paikassa n 700e.

      Kahden alkion siirtoasioista. Minulla on taas sellainen kokemus, että yo sairaalassa olivat mitään kysymättä tekemässä kahden alkion siirtoa. Olimme jo päättäneet, että emme halua, kuin yhden alkion siirtoja. Alkiot olivat pakastettu ja sulatettu yhdessä oljessa, joten kun kielsin kahden alkion siirron, niin toinen pakastettiin uudelleen. Ja sehän ei ollut hyvä juttu ollenkaan.

      Yksityisellä lääkärin kanssa juteltiin pitkään kahden alkion siirrosta ja kaksosraskauden riskeistä. Ei ole mitään hoitostandardia vaan päätös tehdään tapauskohtaisesti ja kohdun omistaja tietysti päättää. Hän oli sitä mieltä, että kahden alkion siirrossa alkiot tukevat toisiaan ja edes se toinen pääsisi sitten kiinnittymään. No nyt kiinnittyi sitten molemmat.

      Neuvolassa meni ihan ok. Tuntuuhan se vähän huvittavalta keskustella terveellisistä elämäntavoista, tupakasta, alkoholista jne. kun on jo vuosia elänyt ikään kuin olisi raskaana. Sanoin sen kyllä ääneen ja neuvolan kätilö ruksi ruksit sitten enempi kyselemättä sen mukaan.
      Alussa kyllä nousi verenpaine kattoon, kun mukaan oli tuppaamassa kätilöopiskelija. Sanoin, että meidän perheen asiat on nyt jaettu riittävän monen ulkopuolisen kanssa ja pyysin poistumaan.

      Itse en halua käydä varmistelemassa elonmerkkejä. Olen ajatellut, että asiat menee niin kuin menee vaikka tekisin mitä. Muutoinkin on ollut jo pitkään tunne, että tämä asia on vallannut ihan liian suuren osan elämästä ja ajatuksista viime vuosina. Päätin ennen raskausuutista aloittaa jatko-opiskelun ja siinä suunnitelmassa pysyn. Tuntuu, että raskaustoive ja sen mukanaan tuomat huolet ovat vieneet aivokapasiteetista leijonan osan. Nyt siihen tulee muutos, ugh.

    • #9436
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Täällä on ollut hiljaiseloa. Kaikki valtakunnassa ilmeisesti hyvin?

      Tervetuloa Saloma11, miten ultra sujui?

      Miten Hanna nyt voit?

      Kiitos Lennu vinkistä, että verot lähteen vielä summasta pois.

      Omassa navassa sen verran, että pää on ollut kipeä 5 päivää putkeen, pystyasento ok, mutta alaspäin kun laittaa niin tuntuu ilkeeltä. Panadol ei auta. Suuhygienistillä käydessä meinas vähän huimata, kun nousin nopeasti. Ylämäet hengästyttävät, mahan on niin korkealla.
      Onneksi torstaina neuvola, niin pääsee tarkistaan verenpaineet ja muut. Ei kai nyt vielä voi olla raskausmyrkytystä? vai voiko?

      Sitten illalla on se h-hetki käsillä, kohti rakenneultraa…tää päivä ei etene ollenkaan…

    • #9441
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Salvia80 mun jalkaturvotus meni onneks ohi parissa päivässä. Mistä lie johtunut. Mäkin puuskutan kuin juna pelkästään rappusia noustessa. Mullakin oli puolivälissä melkeen kaks viikkoa päänsärkyä, tosin ihan koko ajan ja joka asennossa. Jos sulla ei ole äkillistä turvotusta ja painonnousua niin en olis huolissaan tosta raskausmyrkytyksestä. Miten meni ultrassa?

      Nyt pitää kyllä avautua taas tosta neuvolatouhusta. Mulla oli tänään eka lääkärin vastaanotto ja miestäkin oikeen pyydettiin paikalle erikseen kun oli kyseessä joku parisuhderesursseja koskeva käynti. No se lääkäri kysyi mun miehen sotua ja kirjas ylös, että hän oli mukana. Sit se katto läpi laput mitkä oltiin täytetty kotona ja sano vaan, että aika samalla lailla olette vastanneet. Ja siinä se! Terkka oli erikseen vielä kirjannut edellisellä käynnillä, että mä toivon sisätutkimusta kun sellasta ei ole piiiitkään aikaan tehty. Noh, eipä tehty muuta kuin kuunneltiin sydänäänet ja mitattiin sf-mitta. Sitten se kysy, että onko meillä jotain kysyttävää. No eipä siinä tullut mieleen mitään sen ihmeempiä kysymyksiä. Kyllä mun mielestä ammattilaisten pitäsi osata kysyä meiltä just ne oikeet kysymykset mitkä on relevantteja tässä kohtaa. Käynti kesti 10 minuuttia! Mä olen niin pettynyt tohon käyntiin et melkeen olen tippa linssissä 🙁

      Mites teillä muilla menee? Oletteko käyneet ultrissa, tutkimuksissa jne.??

    • #9444
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hanna: Hyvä, että turvotus häipyi! Kyllä sitä aina kaikkea säikähtää ja haluaa selvittää mistä johtuu jos jotain vaikutusta vauvalle. Menin sit pika-ajalla neuvolaan, kun vaivas tää päänsärky! Verenpaineet työpäivän jälkeen ok, ja pissa oli puhdas. Joten epäili niskajumia..kyllä tätä päänsärkyäkin kestää, aika pientä muiden menneiden huolenaiheiden jälkeen.

      Kyllä, ultrassa oli kaikki kunnossa. Se on ihan riittävä tieto minulle…eipä paljon selittänyt asioita, sydämen itsekin näin, kun sitä tutki. Painoa 519 grammaa ja sukupuolta ei varmaksi osannut sanoa,kun oli huonossa asennossa mutta epäili poikaa…en tiedä mihin epäilynsä perusti, vauvan kasvuun? Eli nähtäväksi jää yllärien ylläri sitten.
      Lääkäri oli tosi väsynyt, ja asiakkaita oli paljon. Kun pyytelin kuvia heti alkutöiksi, kävi ilmi että mukana olisi pitänyt olla muistitikku!! No, sovittiin, että etsitaan aukiolevista kaupoista SokL:ta ja R-kioskilta, eikä sitten kummassakaan ollut…niin sitten koitettiin sähköpostia eikä sekään onnistunut. Lopulta lääkäri laittoi omalle tikulle..mukan oli pieni videoklippikin sydämen pumputuksesta…=)
      Eli lopulta kaikki hyvin, mutta kyllä vastusti. Täytyy antaa palautetta nyt, että jaksoi säätää kun palautan tikun neuvolaan. aikaa meni varmasti puolituntia vain tähän kuvien saamiseen. Lääkäriä en varmaan näe enää raskauden aikana, kun on vain näissä ultrissa.

    • #9449
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Heippa, ultra oli aikamoinoista pelkokerrointa. Olin hermona koko sunnuntain ja sitten maanantaina, kun lääkärin aika oli klo 7.00 niin heräsin jo neljältä odottamaan, että koska sinne voi lähteä. Onneksi kaikki oli hyvin ja nyt lääkäri jopa jo onnitteli minua. Edellisellä kerralla sanoi vain, että ei tästä nyt kannata vielä kovin puhella. Huh, kyllä oli helpotus. Nyt olen jo hiukan levollisemmin mielin, mutta kyllä tässä on paljon matkaa kuljettavana. Tiistaina oli neuvola ja sieltä kävi käsky ensi viikolla kromosomiseulaan ja sen jälkeen sokerirasitukseen. Verenpainekin oli aika kova, joten sitäki pitää nyt kotona seurata. Ostin mittarin. Bonuksena minulla on vielä keuhkoputkentulehdus, johon syön antibiootteja ja astmapiippua.Tähän päälle kun joka aamu alkaa yrjöämisellä ja päätä särkee niin ei ole kovin terve olo. Jännittää kovasti nuo tulevat seulat kun ikääkin jo lähes 40.

      Nyt sitten vaan odotellaan ja parannellaan. Tsemppiä kaikille!

    • #9450
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Tervetuloa Salome11 tälle puolelle! 🙂

      Kiva, että Salvian ultra meni hyvin, vaikka kuvan saaminen tuottikin vaikeuksia. Oli se silti hyvä, että saitte kuvia, kun viimeksi ette saaneet. Me saatiin rakenneultrasta vain 2 kuvaa ja nekin vähän huonoja, mutta ei se nyt niin haittaa. Saatiin silloin np-ultrassa kuitenkin useampi hyvä kuva. Millä viikoilla sä olitkaan Salvia80 muuten nyt? Mietin vaan sun vauvan painoa kun mulla oli rakenneultrassa vauvan paino muistaakseni 388g ja silloin oli rv 21+2. Kaippa ne vauvat silti tässä vaiheessa jo kasvaa vähän omaa tahtiaan. Ite vaan jännitän sitäkin, että jos mulla nyt on se istukan vajaatoiminta, että kuitenkin vauva kasvais tarpeeksi.

      Mä kävin viimeksi viime perjantaina neuvolassa. Siellä oli poikkeuksellisesti toinen täti ja jotenkin pelästyin, kun se alotti sen käynnin tiukasti tenttaamalla mun ruokavaliota, kun oli katsellut, että olin jäänyt kiinni sokerirasituksesta. Menin vähän hämilleni siitä tenttauksesta, kun mulla tähän asti lähinnä paastosokerit olleet välillä hieman koholla ja niihin ei nyt ihan hirveästi kai voi ruokavaliolla edes vaikuttaa. Olen toki yrittänyt kohtuuden rajoissa pysyä herkkujen suhteen. Nyt kuitenkin taas päätettiin ottaa tehomittausjakso sokereissa ja mittailen niitä nyt 4 kertaa päivässä viikon ajan. Olen jo 5 päivää mitannut ja 3 ylitystä on tullut, joten saattaa olla tulossa nyt lähete diabeteshoitajan luona tayssissa. Mulla on kyllä tilanne tässä huonontunut, kun olen joutunut nyt oikeasti tarkempi olemaan syömisissäni, koska vaikka yritän syödä ns. hyvin, niin silti sokerit välillä menee aika lähelle normaalin ylärajaa. Olen myös huomannut, että lyhytkin iltalenkki saattaa parantaa paastosokeria mukavasti.

      Sain myös joulukuun alkuun ajan tayssiin sen matalan papp-a:n takia. Jotenkin vähän huolestuttaa, jos on raskausdiabetes ja sitten vielä istukan vajaatoiminta, niin se ei varmaan ole kovin hyvä yhdistelmä… Mutta minkäs voit… Onneksi nyt pääsen seurantaan niiden osalta ainakin, vaikka töissä se tuottaakin pomolle taas harmaita hiuksia, mutta yritän nyt olla stressaamatta siitä liikaa.

      Työpäivien määrä vähenee kyllä uhkaavasti. Tänäänkin varasin jo yhden jutun mun viimeiselle työpäivälle ennen äitiyslomaa. Saas nähdä oonko sillon enää muutenkaan töissä… Pakko vaan silti täyttää päiväkirjaa, kun ei kerran tulevasta tiedä.

    • #9452
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Tänään oli np-uä. Kaksosilla kaikki hyvin. Turvotusta ei ollut. Ja nyt siis selvisi, että verikoetta ei voi yhdistää tuloksiin lainkaan vaan mennään vain turvotuksen mukaan. Tietysti katsoi kasvojen profiilia ja vastasiko kehitys viikkoja jne. Täällä ei pääse yo sairaalaan nipt-testiin, kuin jos jotakin hyvin hälyttävää löytyy. Päätettiin nyt sitten ettei mennä nipt:iin lainkaan, kun kaikki näytti olevan niin normaalia.

      Sen verran on keskenmenot jääneet mieltä painamaan, että monta yötä on pitänyt valvoa murehtimassa. Melkein itkin helpotuksesta, kun molemmat polski elossa ja hyvinvoivina.

      Vaatteitakin kävin ostamassa heti kotimatkalla sairaalasta 🙂

    • #9463
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hei,

      Raskaustodistus kädessä on mulle kyllä iso juhlapäivä, sen kunniaksi kinuskileivos. Uskaltauduin myös tilaamaan allergiavapaan patjan, peiton ja petarin( ei mitään superlonia) pinnasänkyyn mittatilauksena, kun sänky on sellainen mihin ei löydy normikokoa kaupasta.
      Hyvän selonteon oli lääkäri kaikesta tehnyt ultrasta, kun neuvolassa sitä tavattiin tänään.
      Tänään mulle tarjottiin jopa keskusteluapua psykologin kanssa liittyen lapsettomuuteen ja hedelmöityshoitoihin, vaikka terkkari totesi, että olen päässyt eteenpäin selvästi kun mietin tulevaisuuden hankintoja. Sanoin miettineeni asiaa.

      Maiku: ultra oli 21+6, ja vastasi kuulemma 22-23 viikkoista, mutta sanoin, etät 22+3. Jalat oli luokiteltu 24-viikkoisiksi pituuden vuoksi, joten jo niistäkin tulee painoa. Älä liikaa mieti, kyllä ne neuvolassa sanoisi, jos jotain huolta painosta. ICSI-vauvathan ovat usein pienempiä kuin luomut ja kaikki kasvaa eri tahtia, nyt munkin sf-mitta rauhoittunut ja kasvu tasaisempaa. Olen itse 172cm ja normisti painoa 77kg, nyt hieman lihavampi.. ja vauvana ollut reilusti yli 3kg (4pvä yliaikainen), kysyin sitäkin miten oma syntymäpaino vaikuttaa, ja kuulemma vaikuttaa.
      Sokerirasitus tehdään toisen kerran myöhemmin, vaikkei niissä ollut epätavallista. Onhan se hyvä, et tutkitaan.

      Hienoa Viki, iloisia uutisia!

      Salome11: Paranemisia! Alussa on paljon stressiä ja elimistökin yrittää totutella uuteen tilaan. Toivottavasti paineet laskevat.

      HAnna: Harmi, että käynti ei ollut odotuksien mukainen!

    • #9471
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Heippa taas kaikille! Mun on pakko kirjottaa tänne hiukan ajatuksia, mitä mun päässä pyörii tällä hetkellä kun tiedän, että te ymmärrätte mitä tarkoitan.

      Olin eilen työporukan kanssa ulkona ja sairaslomalla kun olen, autuaan tietämätön asioista mitä työkavereille kuuluu. Sain kuulla, että työkaverini miesystävä oli kuollut tulipalossa. Työkaveri, joka on vuosia ollut sinkkuna, vihdoin löytänyt elämänsä kumppanin ja olivat juuri muuttaneet yhteen. Hän oli onnellisempi kuin koskaan ja sitten tapahtuu jotain näin kamalaa.

      Nyt varmaan ihmettelette miksi kirjoitan asiasta täällä. Kirjoitan, koska olen itsekkin ymmälläni miten reagoin asiaan. Olen aivan järkyttynyt, enkä pysty pidättelemään kyyneleitä kun mietinkin asiaa. Minä en edes tuntenut tätä ihmistä. En tiedä miten pukisin asian sanoiksi mutta jotenkin kaikki tämä menettämisenpelko konkretisoitui yhdessä hetkessä. Raskauden pitäisi olla ihanaa odottamisen aikaa mutta minulle ja niin kuin varmaan monelle teistäkin päällimäinen ajatus on huoli ja pelko menettämisestä. Ilmeisesti nämä hedelmöityshoidot ja ajatus lapsettomuudesta on sittenkin ollut henkisesti vaikeampaa kuin mitä olen antanut itseni uskoa. Vai onko tässä nyt vaan kyse jostain hormoonimyrskystä. Jotenkin olen nyt asettanut itseni työkaverini asemaan tämän suuren surun kanssa. Pelkään sitä ajatusta, että joudun vielä olemaan hänen kanssaan samassa asemassa. Tää on niin sairasta, kun ei pysty iloitsemaan siitäkän, että nyt olen jo niin pitkällä, että vauvalla on hyvät mahdollisuudet selvitä vaika syntyisi tänään. Tämä menettämisenpelko on vaan niin suuri, että sitä pelkää pahinta, jos jokin asia kuitenkin menee vielä pahasti pieleen. En varsinaisesti ajattele asiaa mutta se on tuolla jossain taka-alalla koko ajan.

      Tiedän, että en ole yksin täällä näiden mietteiden kanssa. Asian kirjoittaminen sanoiksi helpotti. Ihanaa, että meillä on tämä ryhmä, missä voimme jakaa niin suruja kuin ilojakin!

    • #9509
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Onneks on jo paremmat fiilikset ja sain ton ikävän asian mielestäni 🙂

      Kävin eilen sitten tutustumassa synnärin päivystykseen kun lauantai yöllä vessassa käydessä pyttyyn ja vessapaperiin tuli jotain verensekaista nestettä. Ei onneks ollu kirkasta verta mut paniikissa yöllä soitin synnäriin. Käskivät seurata tilannetta kun mitään suurempia kipuja ei ollut eikä supistuksiakaan. Eilen aamulla kun nousin ylös niin alkoi alavatsa kipuilemaan inhottavasti niin päätin sitten lähteä käymään siellä kun sunnuntaina ei oikeen mikään muukaan paikka ollut auki.

      Kätilö ensin rekisteröi vauvan sydänääniä kymmenisen minuuttia ja sitten pääsin lääkärin vastaanotolle. Teki sisätutkimuksen ja katsoi ultralla vatsanpäältä ja alakautta. Kohdunkaula oli yli 5 cm pitkä ja kiinni mutta kohdunsuu oli pehmeä. Ultrassa vauva liikkui vilkkaasti, lapsivettä oli hyvä määrä ja istukka näytti hyvältä. Vauvan painoarvioksi sain noin kilon 🙂 Kaikki oli siis hyvin eikä mikään viitannu ennenaikaseen synnytykseen eikä mitään tulehduksenmerkkejäkään näkynyt. Kylläpä helpotti. Olin muutenkin aatellu, että sen mitättömän neuvolakäynnin jälkeen olisin käyny yksityisellä tarkastuksessa ihan vaan oman mielenrauhan takia niin sekin tuli hoidettua tässä samalla 🙂 Lääkäri ei oikeen osannu sanoa verenvuodon syytä, ilmeisesti joku verisuoni oli katkennu tai jotain. Mulla tuli kyllä edellisenä iltana tuoliin isuessa todella kova vatsakipu hetkeksi ja aattelin, että siinä kohtaan varmaan sitten tapahtui jotain mikä sai aikaan verenvuodon.

    • #9511
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hanna, tuttuja tunteita minullekin mitä tuossa aiemmin kirjoitit. Kun vielä kärvistelin lapsettomuushoitojen kanssa, sain puhelun ystävältä. Hänen miehensä oli kuollut tapaturmaisesti. Pystyin puhumaan puhelun ja kuuntelemaan ystäväni surun ihan asiallisesti. Puhelun päätyttyä en voinut mitenkään hillitä surua ja myötätuntoa ystävääni kohtaan. Itkin aivan holtittomasti, kauan.
      Ajattelen ihan samoin, että koetut menetykset ja valtava menettämisen pelko pitävät tiukassa otteessa. Välillä aina hellittää, mutta sitten sattuu jotain, joka saa pelon taas kiristämään otettaan. Pelko, suru ja menettäminen kuuluvat tietysti elämään. Nykyään tuntuu vain turhan usein, että ne peittävät koko näköalan.
      Minä olen omasta ja meidän kaikkien puolesta pahoillani, että meidän raskauden ja odotuksen yllä on tällainen varjo. Harmittaa vietävästi, kun tuntuu, ettei pysty iloitsemaan täysin rinnoin tästä raskaudesta vaikka kuinka yrittäisi ja haluaisi. Pelon varjo on aina läsnä. Haikeudella muistelen vuosien takaista aikaa, kun mieheni kanssa päätettiin lopettaa ehkäisy. Tunnelma oli niin iloinen ja täynnä odotusta.
      Ihanaa, että täällä foorumissa saa vertaistukea.

      P.s. Olipa inhottava tuo verenvuoto, säikäyttää!

    • #9565
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Viikot ja päivät vilisevät. Todelliseksi tulevan tekee se, että seuraajani aloitti jo töissä mikä on ihan loistojuttu. Häntä tuen ja ohjaan talon tavoille ja annan tilaa, että pääsee heti kunnolla alkuun. Vaatii myös itseltä sitä, että jättäydyn taka-alalle tietyissä asioissa.

      Myös Kelan kaikki paperiasiat sain ennakkoon hoidettua, äitiyspakkausta ja tukipäätöksiä odotellessa..sitä mukaa kuin asiat etenevät. Kovaa vain on ajatella, että pitääkö todellakin kaiken vuosien odotusten jälkeen viedä noin 9-10kk vauva hoitoon…Lottovoittoa odotellessa!

      Kotihoidon tuella ei paljon lainoja lyhennellä tai vakuutuksia maksella. Kunpa olisi säästössä nyt samat rahat, jotka on hoitoihin laitettu. No, katsotaan. Täytyy vain säästää joka penni mitä tässä ehtii ja tehdä hankinnat maltilla pääsääntöisesti käytettynä.

      Hanna kirjoitus menetyksen pelosta ja reagoinnista toisen suruun herätti ajatuksia, joita on toki myös itsellä. Ihan pakko on viimein hankkia se henkivakuutus…että kaikkien elämä on turvattu, jos jollekulle sattuu jotain. Myös vauvalle täytyy hankkia vakuutus jo ennakkoon, miten te muut, oletteko asiaa miettineet?

      Oman ”onnistumisilo” ja toisen suru nostavat pintaan menetyksen pelon, myös raskauden aikaiset säikähdykset saavat taas jalat tiukasti maahan, ettei vieläkään voi iloita.

      Olen ehkä liian rohkeasti nyt alkanut hankkia tiettyjä asioita, mutta neuvolassa asiaa pidettiin hyvänä..eihän sitä koko ajan voi elää niin, että mitä jos tämä ei onnistukaan. Joka tapauksessa jos jotain ikävää tapahtuisi, ei tätä voi perua ulkopuolisilta kun raskaus näkyy selkeästi. Olisi silti kohdattava mahdollinen menetys ja ihmiset, jotka asiasta tietävät.

      Kiva Hanna, että kerrot tuosta tapauksesta. Mikähän kohdunsuuta voisi pehmentää? Kai se on yksilöllistä, nyt vain otat rauhallisesti. Onneksi kaikki edelleen kunnossa!! Yritetään iloita jokaisesta päivästä ja kertyvistä viikoista, ne kaikki on eteenpäin.

    • #9592
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Mä pääsin/jouduin taas tutustumiskäynnille synnäriin 🙁 Tällä kertaa pääsin synnytyssaliin asti, onneks kuitenkin vaan tarkkailuun. Tänään kauppareissulla tunsin, että jotain lorahti pöksyihin. Onneks oli vessa ihan lähellä ja kirkasta vertahan sieltä tuli. Alavatsalla tuntui aika kovaa kipua ja ei muuat kun synnärille kauheeta vauhtia. Onneks asutaan lähellä sairaalaa meinaan olin aika paniikissa koko matkan. Olin tarkkailussa synnytyssalissa (mikä muuten oli vaan pieni tavallinen sairaalahuone 🙂 ) tai siis vauvaa tarkkailtiin varmaan sellaset kolme tuntia. Verenvuoto loppui sinä aikana ja vauvan syke oli hyvä koko aikana. Innostuipa sitten oikeen iltajumppaankin niin että sykemittarin paikkaa piti muuttaa koko ajan. Sunnuntaina oli vielä perätilassa mutta nyt oli kääntynyt pääalaspäin. Mulla olikin tossa yks päivä sellanen olo, että se heitteli kunnon kuperkeikkaa mahassa. Onneks selvittiin taas säikähdyksellä. Ensin lääkäri meinas, että olen yön sairaalassa mutta onneks pääsinkin kotiin yöksi. Selkä alkoi meinaan protestoida jo kolmen tunnin jälkeen sairaalasängystä. Edelleenkään vuotopaikka ei selvinnyt mutta pääasia ettei vuotanut istukasta. Mun piti maanantaina aloittaa töissä 50% työajalla mutta pyysin viikon lisää sairaslomaa kun tää liikkuminen tuntuu niin kivuliaalta enkä halua lisää vuotoja.

    • #9616
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Huh Hanna mitä oot joutunut taas kokemaan! Onneksi vauva on kuitenkin pysynyt vielä masussa ja kaikki näyttänyt olevan loppujen lopuksi ok. Aika hurjaa kyllä ja ikävää, että taas nuo vuodot alkaneet kiusata.

      Mulla ei onneksi ole enää veristä vuotoa tullut, mutta pikkuhousun suojia on pakko pitää jatkuvasti, kun semmosta kelta-ruskeeta vuotoa tulee joka päivä. En oikein tiiä mitä se on… Olisko siinä valkovuotoa ja ehkä hiukan vielä niitä hematooman jämiä. Ei onneksi kuitenkaan haise pahalle tms.

      Kyllä se menettämisen pelko edelleen itelläkin on jonkinasteisena, mutta olen myös rohkaistunut Salvian tavoin hommailemaan jo kaikenlaista. Tänään hain äitiyspakkauksen matkahuollosta. Tuli muuten tosi nopeasti ja oli kaikkea kivaa siellä. 🙂 Vaunutkin jo hommattiin, vaikka ei ollut ihan vielä tarkoitus. Käytiin tuossa pari viikkoa sitten katselemassa ekan kerran vaunuja ja löydettiin sopivan oloiset. Sit löytyi nettikaupasta tarjouksesta 30% alennuksella ne vaunut ja tarjous oli just umpeutumassa niin päätettiin sit päräyttää ja ostaa ne. Samalla ostettiin samaan sarjaan turvakaukalo ja telakka autoon. Isommista hankinnoista vielä pinnasänky on hankkimatta. Lisäksi on vielä kaikenlaista pikkusälää hommattava ennen h-hetkeä.

      Tänään olen mietiskellyt meidän vierashuoneen muuttamista lastenhuoneeksi, mutta vielä on vähän vaiheessa se, että mitä uutta hankin sinne jne.. Toisaalta mietityttää, että missäs ne vieraat sitten nukkuu, kun tuosta tulee lastenhuone. Meillä kun suurin osa sukulaisista asuu aika kaukana, niin ovat yleensä yötä, kun tulevat käymään.

      Salvia kyseli vakuutusjuttuja. Mä anoin Pohjolalta rakenneultran jälkeen vauvavakuutusta. En oo vielä saanut tietoa onko hyväksytty. Soittivat sieltä, kun olin täyttänyt terveysselvityksen ja kyselivät jotain lisätietoja vielä sen matalan papp-a:n tilanteesta. Lähinnä halusivat tietää, että onko joku seula hälyttänyt ja onko jotain kromosomitutkimuksia tehty tms. Laittoivat kuulemma mun paperit sitten eteenpäin lääkärille. Saa nähdä nyt sitten pitääkö mun jotain lisäselvityksiä vielä antaa ennen kuin sen vakuutuksen saan. En oikein tiennyt kuinka tarkkaan siihen terveysselvitykseen piti kaikki laittaa, niin kerroin sitten aika tarkkaan kaiken. Eipä tuu sitten ainakaan sanomista jälkikäteen.
      Henkivakuutusta mulla ei oo enkä oo ajatellut ottaa nytkään.

      Mä oon alustavasti haaveillut, että olisin kotona ainakin siihen asti, kun lapsi on 2 vuotias, mutta saa nyt nähdä miltä se äitiys ylipäätään sitten tuntuu ja myöskin täytyy katsoa miten nopeasti säästötkin alkavat huveta. Onneksi meiltä loppuu toinen asuntolainan osa ensi keväänä, niin se vähän helpottaa taloustilannetta ja onneksi äitiysvapaalla kuitenkin saan vielä 3 kuukautta täyttä palkkaa ja senkin jälkeen tulot on vielä kohtuulliset verrattuna siihen kotihoidontukeen.

    • #9618
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Onneks taas selvittiin vaan säikähdyksellä ja kaveri potkii siihen malliin masussa, että antaa mielenrauhan mulle. Alavatsalla inhottavaa nipistelyä ja kipua mutta nythän se kohtu kasvaa hirmuvauhtia niin kuuluu kait sit asiaan (27+2 tänään).

      Mullakin aika paljon jo kaikkea hankittuna. Pinnasänky vielä hakematta kun sen saan työkaverilta. Vaunut ollaan hankittu jo aikoja sitten kun sain ne halvalla kaverilta. Siis hankittiin sillon kun oli hoidot vielä käynnissä. Ehkä vähän tyhmää mutta kyllä ne olis sitten saanu myytyä eteenpäin.

      Mä hain kans Pohjolasta sairasvakuutusta syntymättömälle lapselle eikä ne halunnu mitään lisäselvityksiä ja vastauskin tuli tosi nopeesti. Jos meinaa ottaa vakuutuksen se kannattaa ottaa ennen syntymää, koska jos kutenkin syntymän jälkeen todetaan joku sairaus se suljetaan heti vakuutuksen ulkopuolelle.

      Mulla on sama dilemma vierashuoneen kanssa + että se on vielä mun työhuonekkin. Olen kuitenkin aatellu ettei pikkunen ihan heti sitä omaa huonetta tarvii 🙂

    • #9635
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Täällä ollaan taas, meinaan synnytysvuodeosastolla tarkkailussa. Verinen vuoto alkoi taas aamulla. Vauvalla edelleen kaikkihyvin mutta epäilevät, että mulla on vasa praevia, eli verisuoni olis kiinnittynyt sikiökalvoihin ja se aiheuttaa vuotoa. Lääkäri tajus tehdä ultratessaan verenvirtausmittauksen kohdunkaulalta ja huomas, että siinä ihan pinnassa oli verekäs suoni. Ne mun aikasemmat vuodot vois viitata myös tohon ja ylläripylläri ivf-hoito on yks riskitekijä tuohon. Niin kun ei muuten jo olis riittävästi riskitekijöitä 🙁 Jos mulla on toi niin normaali alatiesynnytys ei ole mahdollista vaan sektiolla mennään. Jos tuota ei ole diagnosoitu ennen synnytystä niin kalvojen revetessä vauva alkaa menettää verta siitä kiinnittyneestä verisuonesta ja sikiökuolevuus on 50-100%!! Huomenna ultrataan lisää mutta jos toi on vuotojen syy niin en voi olla muuta kuin kiitollinen, että diagnoosi tehtiin nyt. Sain aamulla varmuuden vuoksi kortisonitkin mutta mikään ei viittaa tällä hetkellä ennenaikaseen synnytykseen. Kaikenmaailman juttuja mistä ei ole koskaan kuullutkaan.

    • #9637
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hui! Kuulostaapa taas hurjalta sun tilanne Hanna. Mutta tosiaan hyvä, että tuo asia selvisi ajoissa ja nyt tiedetään, että tilanne voidaan sektiolla hoitaa, vaikka ei sekään mikään kiva juttu varmasti oo. Parempi kuitenkin varmasti tässä tapauksessa se sektio kuin ottaa turhia riskejä alatiesynnytyksen suhteen, on kuitenkin niin hurjat nuo riskiluvut siinä tilanteessa. En oo kans koskaan tuommosesta jutusta kuullut.

      Voimia ja tsemppiä Hanna! Hyvä, että tutkivat nyt asiaa tarkemmin, niin saat sitten oikeanlaista hoitoa jatkossa.

      Tuli mieleen, että terveydenhoitaja ilmotti mulle tällä viikolla, että tekee mulle lähetteen tayssiin raskausdiabeteksen takia, kun oli ollut 4 rajan ylitystä sokerimittausviikolla. Muakin nyt sitten syynäillään eri syistä tarkemmin, kun lähete on vetämässä myös sen papp-a -arvon takia. Saa nähdä katsovatko molemmat asiat samalla käynnillä vai pitääkö mennä erikseen molempien takia.

    • #9644
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kiva, että täällä on hyviä uutisia, mutta tosi harmillista Hanna tuo sun tilanne 🙁 Onneksi oot hyvässä hoidossa ja tutkimuksissa, mutta on kyllä lievästi sanottuna kurjaa, että hoitojen jälkeen myös raskausaikana on huolta ja epävarmuutta!

      Täällä helpotuksen, onnen ja liikutuksen hetkiä viimein uskallettu tuntea, ja ihana viikonloppu läheisten kanssa takana. Käytiin viime viikolla yksityisellä ultrassa varmistelemassa ja siellä kaikki oli hyvin! Oli kyllä niin liikuttava hetki nähdä pienen kädet ja jalat vispaamassa kovaa kyytiä ja kuulla sydämen laukka! Uskaltauduin kertomaan läheisille ja töissä muutamalle henkilölle. Nämä ovat kyllä olleet ikimuistoisia hetkiä ja pikkuhiljaa pelko alkaa hieman helpottaa ja uskaltaa hetkittäin jopa nauttia. Vauvamasu näkyy jo selkeästi. Viikon päästä rv11+6 on np-ultraan, ihanaa nähdä pikkuinen uudestaan enkä malttaisi odottaa. Viime viikon ultraa jännitin kyllä niin että puntit tutisi, mutta sen jälkeen ollut yhtä hymyä 🙂 Vihdoin näin ainakin toistaiseksi, ja yritän takertua tähän tunteeseen ja mennä positiivisesti eteenpäin.

      Vähän samanlaisia kokemuksia neuvolasta kuin teistä joillakin. Ärsytti täyttää lomakkeita alkoholin käytöstä, tupakoinnista/passiiviselle tupakoinnille altistumisesta ja huumeiden ja lääkkeiden käytöstä. Omille kysymyksille ja keskustelulle peloista ei sitten jäänytkään aikaa 🙁 Toivottavasti sieltä vielä jossain vaiheessa saa tukea.

      Maiku ja Lennu, palasin uudelleen teidän kokemuksiin np-ultrasta ja nyt on kyllä hyvin luottavainen olo siihen, että kätilöt tekevät nuo ultrat. Varmaan alkuun oli jumittunut siihen, kun hoidoissa tottunut asioimaan lääkärien kanssa, niin kaikki ”normaali” toiminta tuntuu nyt oudolta.

      Salome11, ihana kuulla että ultrissa kaikki hyvin <3 Onko oksentelu jo helpottanut? Mulla jatkuu edelleen satunnaisesti.

    • #9706
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kurjaa Hanna, että taas on vuotoa. Toivottavasti voit jo paremmin. Osastolla on kurjaa viettää pitkiä aikoja.
      Itselläni alkoi tuntua keskenmenokompikaatioitten aikana jo kahden vrk jälkeen osastolla laitostumistuntemuksia.
      Tuttu oli aikoinaan koko viimeisen raskauskolmanneksen osastolla vuodelevossa ongelmien takia. Heillä nyt terve melkein jo aikuinen lapsi.

      Täällä mennään rv13 ja maha kasvaa. Kohta on jo pakko kertoa työkavereille. Rouvat jo vähän tuijottelee mahaa, mutta eivät kehtaa udella. Tietävät, että pidän yksityisyyttä kovassa arvossa työpaikalla ja tietysti muutenkin.

      Ensi viikolla on ensimmäinen neuvolalääkäri käynti. Minkälaisia kokemuksia teillä on tuosta käynnistä? Kuunteleeko nevolalääkäri sydänääniä?

    • #9707
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Heippa,

      Toivottavasti vuodot helpottavat Hanna, stressaavaa tuollainen!

      Mitkä viikot teillä on menossa Maiku, Hanna ja Salvia? Meillä taitaa Vikin ja Ruususen kanssa olla aikalailla samat viikot. Minulla on nyt rv 12 menossa ja ensi viikon tiistaina (12 + 3) on se ensimmäinen virallinen ultra. Jännittää niin hirveästi vaikka olen jo kaksi kertaa käynyt ultrassa ja siellä on kaikki hyvin. Mutta aikaisemminkin on ollut kaikki ok ja sitten kuitenkin on tullut keskenmeno. No toivottavasti ei enää näin myöhäisillä viikoilla. Traumaa on myös vuodelta 2011 kun käytiin esikoisesta ekassa kunnallisessa ultrassa, kätilö sanoi ”olen pahoillani täällä ei ole elämää, käyn hakemassa lääkärin paikalle”. Pienen tutkiskelun jälkeen sieltä sitten löytyikin elämää, joka on nyt 4-v. tyttö. Oli kyllä hermoja raastavaa toimintaa kaikkien muiden veemäisten kokemusten jälkeen. Minua on lisäksi piinannut nyt neljättä viikkoa aivan hirveä flunssa. Keuhkot vinkuvat ja yskä kutittaa aamusta iltaan. Lisäksi oli yli viikon kuumetta. Epäilevät mycoplasmaa tai kuumeetonta keuhkokuumetta.Kahdet antibiootit syöty ja kahdet astmalääkkeet edelleen käytössä. Nyt vähän helpottaa. Kysyin, että onko tällä vaikutusta sikiöön. Ei pitäisi olla, mutta silti mietityttää..en ole ollut näin kipeä ja voimaton ikinä. Jo kolmatta viikkoa pois töistäkin. Onko teillä ollut mitään flunssia raskauden aikana? Tähän kun vielä bonuksena ovat joka aamuiset yrjöämiset niin voin sanoa, että on aika heikko happi. Toivottavasti helpottaa ja stressikäyrä laskee kun saadaan se eka ultra käytyä oli sen tulos sitten mikä tahansa. Haluan vain tietää…

    • #9713
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Heippa pitkästä aikaa! Kiirettä pitänyt, mutta nyt saatiin raksa suurinpiirtein valmiiksi ja muutettua, niin vähän helpottaa. Aion taas aktivoitua liikunnankin suhteen, ettei sitten olisi synnytyksessä ihan huonossa hapessa… :/ Ellei loppuraskaudesta pukkaa mitään liikkumista estäviä vaivoja, hope not. Kävin hotjoogassa viime viikolle ja se oli kivaa eikä maha haitannut.

      Voi, kurjaa Hannalla mutta onneksi olet nyt seurannassa! Mikä tilanne tällä hetkellä?

      Salome11, ikävä kyllä tuo flunssasi 🙁 Voin kuvitella, että olo on aika nollissa jos pahoinvointikin vielä vaivaa! Pidetään peukkuja ultraan, onneksi sulla on jo ultria takana niin vähän levollisimmin mielin voi varmaan sinne suunnata. Vaikka ainahan ne jännittää.
      Ihanaa Ruusunen, kun oot positiivissa tunnelmissa! Mullakin on nyt näköjään seesteinen vaihe menossa; hyvä olo ja hyvä mieli, maha on jo aika iso eikä mitään vaivoja ole. Jatkuiskin näin! Nyt siis 26+1.
      Ja Maiku, aivan loistavaa ettei sulla enää vuodot vaivaa 🙂

      Tällä viikolla pitäisi laittaa vauvavakuutus hankintaan… Pari vaatettakin olen jo vauvalle hankkinut. Oletteko muut tehneet hankintoja? 🙂

    • #9726
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Niin ja Viki kyseli neuvolalääkäristä. Meillä on ultralaite neuvolassa niin lääkäri ultras nopeasti (tyyliin minuutin), tsekkas kohdunsuun jne ja kyseli voinnit. Max 10 minuuttia kesti se käynti, mutta pääasia että pääsi edes vilkaisemaan vauvaa!

    • #9737
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Nyt ei ole vuotoja tullut kolmeen päivään eli pääsin onneksi kotiin. Kolme päivää sairaalassa oli jo tuskaa. On tää nyt tietty vähän jännittävää, että jos vuotoja taas tulee niin sitten vaan kiireesti takas sairaalaan. Onneks on vaan 10 minuutin ajomatka. Ei se nyt vissiin olekkaan poikkeava verisuonisto vaan liikkuva sikiökalvo tai jotain. Lääkäri väläytteli jopa normaalia alatiesynnytystä mutta kyllä mä noista epäilyistä sen verran pelästyin, että taidan kuitenkin haluta sen sektion. Eihän sitä ultrallakaan ihan varmaksi näe mitä siellä sit oikeesti on. Tässä vaiheessa en halua mitään lisäriskejä tilanteeseen. Nyt on outoa kun sairaalassa rekisteröivät sydänääniä ja liikkeitä kolme kertaa päivässä ja nyt pitää sitten vaan kuulostella noita liikkeitä. On mulla onneks se dobbleri jos oikeen hiljaselta tuntuu. Ens viikolla kontrolliultra. Ihan kiva, että saa tähän loppuvaiheeseen vähän lisäultria 😉

      Salome11 tänään 28+0). Harmillista tuo flunssa. Mulla oli kauhee flunssa ihan raskauden alussa ja tietty panikoin miten vaikuttaa sikiöön. Kyllä noi antibiootit mitä raskauden aikana määrätään on turvallisia sikiölle.

      Mukavaa, että muilla menee hyvin. Viki kyllä noilla viikoilla kuunnellaan jo sydänääniä. Ultraa meidän neuvolassa ei ole, joten käyttävät dobbleria.

    • #9739
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hannalle kovat tsempit täältä vuotoihin ja fiiliksiin! Vieläkö olet sairaalassa? onneksi saatiin selville mistä vuoto johtui..juuri eäs sukulainen kävi läpi suunnitellun sektion ja on toipunut hyvin ja kehui toimenpidettä. On siis synnyttänyt aiemmin ja siitä vähemmän mieluisa kokemus. Onneksi lapsi voi hyvin.

      Vietän talvilomaa…ja viikkoja kasassa tasan 24. Kävin hankkimassa turvakaukalon jalustalla, onneksi on tummat takalasit, niin eivät naapurit näe hankintaa…kun se on jo autossa asennettuna. Pinnasängyn sain kaverilta, tuolla se odottaa kasaamista, sain myös vakuutustarjouksen tänään…henki- ja vauvavakuutus ennen syntymää. Postissa odottaa vaunujen sadesuoja ja hyttysverkko ja huomenna eräs kaveri haluaa tuoda vaatteita. Eli on tässä jo kaikenlaista tohinaa asian tiimoilta ollut. Mielummin asioita hoitaa ajoissa, kun viimeisellä minuutilla. Eihän sitä tiedä kukaan milloin se h-hetki koittaa…10 viikkoain eteenpäin aika lyhyt aika ja on kaikki joulutohinat ja varmasti sitä haluaa levätäkin..

      Tänä aamuna alkoi menkkainen selkäsärky toisella puolella, vähän kyljissäkin tuntemuksia, jota nyt kuulostelen,voi olla että kahden päivän autoilu kotipuolessa teki tehtävänsä tai kuuluu tähän raskauden iloihin.

      Onnea Lennulle uudesta kodista! Varmasti helpottaa, kun noin ison asian saa valmiiksi.

      Paranemisia Salome11! Varmasti raskas olo kaikki nuo vaivat yhteensä… koko aikana on ollut parin päivän kuume, johon oli napsittava panadolia ja yksi silmätuehdus.

      Viki! Mulla ei ole ollut vieläkään neuvolalääkäriä ,vaikka viikkoja tosiaa se 24…toki rakenneultran ja np-ultra tehnyt oli lääkäri, mutta en tiedä lasketaanko niitä? Itseäkin kiinnostaa mitä lääkärikäynnillä tapahtuu??
      Valtakunnallisten suositusten mukaan se pitäisi olla ennen vkoa 15

      Ruusunen, se eka neuvolakäynti on aikalailla samankaltainen varmaan joka paikassa, kyllä se siitä muuttuu, mulla ainakin ollut aikaa jutella joka kerta jos kysymyksiä noin 45 min menee menee käynnillä. kun katsoo pissasta sokerit yms, verenpaine, hemoglobiini, punnitus, sf-mitta eli häpyluusta kohdun pohjaan ( korkeinpaan kohtaan), mutta joissakin neuvoloissa tämän mittaus alkaa myöhemmin niin kuin voit edeltä lukea. Vaidellen kuullaan sydänääniä ja välillä ultrataan.

      Nauttikaa raskauden hyvistä hetkistä! Nyt tuntuu välillä, että vähän liikaakin virtaa ja menoa voisi välillä hieman hillitä, ainakin mies on sitä mieltä.

    • #9868
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Sydän huolta täynnä mentiin eilen np-ultraan, mutta pienellä edelleen kaikki hyvin. Oli kasvanut 1,5 viikon takaisesta ja viime kertaisen käsien ja jalkojen heiluttelun tilalle oli tullut hieman hallitumpia (hitaampia) liikkeitä ja nyt nosti käsiä nenän ja suun eteen kun viimeksi heilutteli niitä aivan hurjasti 🙂

      Kätilö oli asiallinen ja pääasia että pienellä on kaikki hyvin. Neuvolassa sitten varmaan jossain vaiheessa puhutaan vähän äidinkin voinnista kun sekin on kuitenkin aika olennainen asia 🙂

      Meillä oli hoitojen aikana aivan ihana lääkäri, joka ensimmäisessä ultrassa viikolla 6+6 liikuttui kyyneliin onnesta kun nähtiin sydämen syke. Ja kun kerrottiin kuinka sekaisin onnesta olemme, oli hän aidosti liikuttunut meidän puolesta. Siksi tuntuu oudolta, ettei neuvolassa eikä ultrassa kätilö kunnolla katso silmiin, onnittele tai kuuntele ja katso ihmistä todella. Ehkä se on paineita ja kiirettä, ehkä huonoa tuuria, ehkä itsensä suojelemistä. Ehkä leipääntymistä ettei jokaisesta raskaudesta tai rakenteellisesti terveestä sikiöstä herää onnentunnetta, mikä varmasti hoitojen parissa työskentelevillä on niin paljon harvinaisempaa ja joka motivoi, kun näkee onnellisia vanhempia.

      Mutta tosiaan, pääasia että pienellä kaikki on hyvin.

      Salome11, ihan uskomatonta tunarointia tuo teidän ultra pikkuneidistä! Pistää vähän vihaksi sillä kuinka vaikeaa olisi ollut sanoa, että odottakaa pieni hetki niin haen lääkärin paikalle. Luulisi terveydenhuollon ammattilaisen ymmärtävän ettei liian varomattomia diagnooseja saa tehdä. No toisaalta ihmisiähän me kaikki kiireinemme ja virheinemme. Toivottavasti ultra tänään sujuu paremmin, kyllä se sujuu nyt on sellainen tunne <3 Todella kurjaa tuo sairastaminen ja oksentelu 🙁

      Lennu, onnea uuteen kotiin! Voin vain kuvitella mikä ihana tunne päästä laittamaan perheelle uutta kotia ja helpotus kun rakennusvaihe on takana. Mekin ollaan rakennettu kolme vuotta sitten ja nostan kyllä hattua että raskaana ollessa jaksaa sitä puuhaa 🙂

      Kiva myös kuulla että seesteinen vaihe on mahdollista saavuttaa 🙂 Täytyy vain rauhoitella itseään kärsivällisesti ja uskoa että kaikki menee hyvin.

      Viime viikonloppuna ostin vastasyntyneen podyn ja potkuhousut. Niitä olen pitänyt yöllä rutistuksessa, jos herännyt pahaan uneen tai muut maailman asiat valvottaa.

      Aiotteko te muut ottaa influenssarokotteen? THL sitä suosittelee ja minulle yksityisellä suositteltiin ehdottomasti. Työterveydessä ei sitten suostuta rokottamaan, sillä heillä on periaatepäätös etteivät rokota raskaana olevia. Ota nyt sitten tässä selvää. Työterveys ei tietenkään ensisijainen paikka, jota nyt kuunnellaan mutta kyllä pistää vähän mietityttämään, kun muutenkin hormoonit tekee herkäksi kaikelle. Viikon päästä neuvolassa vielä kysyn asiaa.

      Hannalle ihan hirmuiset tsempit että kaikki jatkuisi nyt ilman huolia!

    • #9871
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Tuosta neuvolan kätilön käyttäytymisestä. Eihän sitä tiedä, mikä tilanne hänellä on elämässään, onko lapsettomuushoidoissa vaikka tai muuta hankaluutta. Itse olin aikaisemmassa työpaikassani terveydenhoitajana neuvolassa, jossa jouduin mm. tekemään raskaustestejä. Ottihan se koville, kun itsellä oli jo silloin vaikeus saada lasta ja hoidot suunnitteilla. Toki olin asiallinen ja ammatillinen, mutta kovasti kirveli ne toisten plussatestit ja pohdinnat, pidetäänkö lapsi vai keskeytetäänkö.

    • #9878
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Toi on kyllä hyvä näkökanta Kerttu75 ja vaikea ollut sun tilanne. Koskaan ei voi arvata toisen tilannetta. Tälle kätilölle ICSI ei ollut ollenkaan tuttu, IVF oli kyllä, mutta toteama oli että ”alkunsa saanut jollain hedelmöityshoidolla”. En alkanut tarkemmin kertomaan kun ei ottanut mitään kontaktia, kysynyt lisää tms. Joko se ei ollut tutkimuksen kannalta olennaista tai sitten hän ei syystä tai toisesta halunnut.

    • #9882
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Onnea Ruusunen hyvistä uutisista! Monet alkaa olemaan jo hyvillä viikoilla 🙂 Minä en ole koskaan ottanut influenssarokotetta, enkä aio sitä nytkään ottaa.
      Salvia80 ei mullakaan ollu neuvolalääkäriä kun vasta viikolla 25 ja sekin ihan turha käynti niin kuin aikasemmin kirjotinkin 🙂 Nyt on tullu lääkärikäyntejä senkin edestä.
      Pääsin tänään taas sairaalasta kotiin, eli sunnuntaina tuli taas vuotoja ja jouduin osastolle. Ei tiedetä mikä siellä vuotaa. Vauvalla kuitenkin edelleen kaikki hyvin. Kyllä tämä aika stressaavaa on jos seuraava vuoto onkin sitten vaarallisempi vauvalle. Lääkäri meinas, että täysaikaseks tuskin pysyy mahassa kun nyt jo näin useesti vuotoja 🙁 Mulle varattiin tällä kertaa jo vertakin ja pidettiin nesteillä, että jos olisin joutunu hätäsektioon mut onneks vuodot loppui. Sain suoneen sellasta vuotoaestävää lääkettä ja nyt jatkan sen syömistä kotonakin. Kotona nyt sitten vaan lepäillään ja päivystetään vuotoja. Eipä sitä nyt loppuraskautta ihan tällasissa merkeissä olis halunnu viettää.
      Sokerirasituksessakin kaikki raja-arvot oli pikkasen koholla 🙁 Olen tässä nyt pari päivää mittaillut verensokereita mut ne on ollu ihan normaalit. Mistäköhän viitearvojen ylitys sitten johtunut. Viikon päästä taas kontrolliultra äitiyspolilla.
      Aika jännää muuten nyt kun vauva on jo sen verran iso, että liikkeet tuntuu ihan eri tavalla. Välillä oikeen päällepäin näkyy kun maha pomppii ja hyppii kun toinen siellä monottelee 🙂 Välillä ihan pelästyy kun potkut tuntuu niin napakoilta. Oottakaas vaan kun kasvaa vieläkin isommkas miltä ne sit tuntuukaan 😀

    • #9885
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kylläpäs sua Hanna koetellaan! Onneksi olet seurannassa, pidetään nyt peukkuja, lääkkeiden avulla pystyisit elämään suht normaalia elämää vaikkakin sitten kotosalla.

      Ruusunen, niin tuttuja nuo ekat kohtaamiset, joissa hoidot skipataan ja ihmettely siitä, ettei ketään kiinnostanut niistä jutella. Enää en ole jaksanut rautalangasta vääntää, että miltä musta tuntuu tai muuta miten hoidot ovat osa elämääni ikuisesti-ko?. Neuvolassa pidetään terveinä ajatuksina kun hankitaan vauvalle tavaroita ja kääännetään katse pois lapsettomuudesta. ( mun neuvolatädillä on lapsia)
      Vaikka totuus on se, että jokainen kulkee omaa polkuaan ja käsitelee asioita erilailla. En voi sille mitään että yhä edelleen nopeasti raskautuneiden uutiset kirpaisee…vaikka se ei ole minulta pois.

      Myös vakuutusasioita nyt selvittäessäni kysyi suoraan tuleeko korvausongelmia, kun lapsi on ICSI. Nyt sitä alettiin selvittää ja odotan vastausta edelleen miten teillä muilla?

      Täytyypä kertoa myös eräs ihana kohtaaminen lenkillä ollessa. Anopin tuttu, joka ei tiedä minkä ikäinen olen, mutta tietää mieheni iän onnitteli heti meidät nähdessään. Totesi sitten että anoppi on varmaan jo kovasti innnoissaaan ja tehnyt kaikenlaista vauvalle. kerrottiin, että olemme antaneet hössötykiellon, josta hän keksi että meinaatko, että kuulut riski-ikään?
      Mulle tuli kaiken kivan alun keskellä tosi paha mieli..eikö ihminen voi vain iloita raskaudesta, eikä muistuttaa miten vanhoja me ollaan. mies 38, ei näytä ikäiseltään ja mä voisin olla vaikka 10 vuotta nuorempi suuntaan tai toiseen. Luullaan alta 30v usein. Aloin tietenkin tätä oikein vatvomalla vatvoa. Koskaan ei ole kohden.

      Ollaan itsekkäitä ja mukavuudenhaluisia, kun ei olla tehty lapsia ja sitten ollan niin vanhoja kun nyt vasta hankitaan lapsia. Nainen yritti paikkailla tilannetta kertomala, että hänellä n ystävä joka sai lapsen 40 v. ja toisen vielä myöhemmin. On se kumma, että joku ulkopuolinen jaksaa nähdä vaivaa meidän iästä, kun itse en ole huomannut kantaa siitä sen suurempaa huolta.

      Meinasin kyllä sanoo takaisi jotai tosi pahasti, mutta maltoin mieleni. Joko teitä muita on taputeltu mahaan? Olen tämänkin hämmennyksen ehtinyt kokea…en tiedä miksi kaikki oudot tilateet raskauden suhtee osuu mulle, ehkä mä vielä hyödynnän ne ja kirjoitan niistä…

    • #9887
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Salvia80 mä ainakin täytin netissä sen vakuutushakemuksen eikä siinä kysytty mitään miten raskaus on saanut alkunsa. Eli kai sitä olis kysytty jos sillä olis ollu jotain merkitystä. Onneks kukaan ei ole tullu mun mahani taputtelemaan! Tai no mun isä kerran teki niin samalla jutellen vauvalle mutta se sallittakoon 🙂 Se on kumma miten jotkut kuvittelee, että on okei loukata toisen yksityisyyttä alkamalla käpelöimään toista ilman lupaa. Olis kyllä aika epämiellyttävä tilanne.

    • #9889
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Mun työkaveri (mies) se vasta vitsin murjaisi, että ”ei oo sitten housut pysyny jalassa”. Ja toinen (nainen) jolla kaksi lasta, alkoi kertomaan että raskausaikana sitä naiseus karisee ja tuntee itsensä tavaraksi kun se on yhtä jalkojen levitystä koko ajan.

      Hiljaa mielessäni mietin, että voi kun tietäisitte tai Ymmärtäisitte että kaikilla se ei käy housut alas laskemalla ja tutkimuksiin on tässä jo aikalailla totuttu.

      Nämä kommentit meni silloin kyllä suoraan toisesta korvasta ulos enkä ole niitä sen koommin miettinyt ennen kuin nyt. Nyt sitten tuli itku tätä kirjoittaessani kun tajusin kuinka loukkaavia kommentteja nuo ovat olleet ja alkoi näin jälkikäteen tuntua tosi pahalta.

      Oikeasti sääli noita ihmisiä, jos oma elämänkokemus ja asenne on sitä että lasketaan housut alas ja käydään hommiin tai jos omat muistot raskausajalta ovat noin ikäviä.

      Lääppimään ei ole vielä onneksi kukaan ryhtynyt.

    • #9890
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      En kestä mitä kommentteja ootte saanut!! Huh huh! Kyllä ihmiset osaa olla ajattelemattomia… No, tää on just sitä kun ei voi tietää mitä toinen on voinut joutua elämässään kokemaan. Koskaan ei saisi olettaa… Sen on ainakin itse oppinut tässä lapsettomuustaipaleella, että en enää ajattele lapsettomista pariskunnista että ”nuo ei varmaan vaan halua lapsia”. Ajattelen aina, että nuokin voivat kärsiä lapsettomuudesta, kuka tietää.

      Hannalle voimia vaikeaan tilanteeseen! Jos jotain positiivista, niin ainakin sun vuodot otetaan vakavasti ja niihin reagoidaan. Toivotaan kovasti, että vauva pysyy vielä viikkoja vatsassa.

      Salvia80; mäkin otin vauvavakuutuksen netin kautta ja siinä ei kyselty hoidoista. Ja päätös napsahti samantien. Eli jos sulla evätään se jossakin toisesta paikasta, ota sellaisesta missä voit täyttää hakemuksen netissä? Tuntuis kyllä oudolta jos sen perusteella evättäis että lapsi on saanut alkunsa IVF:llä…

      Ruusunen, ajattelin kyllä otaa influenssarokotuksen seuraavalla neuvolakäynnillä. Ja ihanaa että teilläkin ultrassa kaikki hyvin 🙂

      Juu ei oo mahaa käpälöity! Edes mies ei siihen kiinnitä huomiota, pitää joskus oikein sanoa että koita nyt kun poika potkii. Mutta niin se oli esikoisen raskaudessa, mies ei osannut oikein suhtautua mahaan, mutta heti lapsen synnyttyä onneksi osoittautui omistautuvaksi ja rakastavaksi isäksi <3

    • #10001
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Heippa kaikille. Uskaltaudunpa uutena ja tuoreena ivf plussaajana porukkaan mukaan. Varhais ultra vasta tuloillaan 1.12. eli kovin ollaan vasta ensimetreillä. 3.ivf joka ansiosta nyt tänne pääsin kirjoittelemaan. Kaksi blastoa siirrettiin ja vielä arvoitus monellako tässä edetään. Jännittää ihan tajuttomasti. Enemmän kuin hoidoissa.

      Dhea-lisää nappailin tälle viimeiselle hoidolle ja kortisoni oli myös testissä mukana. Kortisoni jatkuu edelleen, mutta dhean lopetin. Lugesteronit tulee jatkaa ainakin 1.12. asti ja arvioidaan sille sitten jatkoa.

      Tällähetkellä menossa huimat leposykkeet. Ylensä mulla siinä 68-70 hujakoilla ja nyt 88-94 joka on mulle todella korkea. Vasemmalla kyljellä kun nukun niin sydän hakkaa ihan kurkussa, hui. Kävin otattamassa tänään kilpparikokeen eli tuloksia odotellessa. Hemoglobiini oli hyvä. Tosin tuumaile itse, että olisiko dhea laittanut rytmille kyytiä kun huomasin energiatasin olevan aika korkealla jo hoidon kuluessa. Tai nostanut kipirauhasen toiminnan liikapuolelle. Pelko persiissä, ettei vaan kroppa ala hylkimään raskautta. Apua!

      Tällaista jännättävää täällä. Paljon siis matkaa voiton puolelle, mutta kuitenkin ekasta plussasta jo olen osannut iloitakin.

      Tsemppiä teille jo pidemmällä oleville… minun näkökulmasta jo teillä monella maali häämöttää ??

    • #10002
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Tervetuloa Pulu ja onnea kovasti! Mukavaa saada uusia plussanneita mukaan 🙂 Hurjalta kuulostaa tuo lepopulssi tässä vaiheessa jo. Mulla on tällä hetkellä (29+1) siinä 80 paikkeilla kun se normaalisti on sellaset 65. Alkuvaiheessa kyllä rankan työvuoron jälkeen lepopulssi hakkas yli 90:tä.

    • #10003
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Tervetuloa Pulu ja ISOT onnittelut raskaudesta <3 Seurasinkin taivaltasi (ja monen muun) tuolla hoitojen puolella, ihanaa kun teillä tärppäsi -kovin vähän siellä nyt tuntuu olevan onnistumisia. Luottavaista mieltä kohti ultraa! Tiedä vaikka siellä kaksi pötköttelee 😉 Joko on oireita?

    • #10004
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Mukava lukea taas teidän kuulumisia, kun täällä on välillä niin hiljaista. Mukavaa Pulu, että pääsit tälle puolelle, onnea! Toivotaan, että kaikki lähtee sujumaan hyvin 

      Harmittaa kyllä kaikkien puolesta, jotka ovat saaneet epämääräistä tai jopa epäasiallista kohtelua hoitajien tai lääkäreiden puolesta. Itselläkin niistä kokemusta, valitettavasti. Ero julkisen ja yksityisen välillä on omalla kohdalla ollut huima. Mielestäni ei huonoa käytöstä saa selittää omalla hankalalla elämäntilanteella tms. Kyllä pitää pystyä töissä skarppaamaan ja olemaan asiallinen. Ei tarvitse hymyillä tai onnitella tms. mutta asiallinen pitää pystyä olemaan.

      Nyt on kuitenkin ollut onneksi ihan kohtuullista toimintaa terveydenhuollon puolelta. Neuvolan kätilö oli vaihtunut. Entinen oli enemmän minun mieleen. Tämä uusi täti oli vähän semmoinen lässyttäjä. Lapsille ja vauvoille varmaan ihan kiva. Itse kaipaisi eniten kuitenkin asiallisuutta ja faktaa. IVF-hoidolla saanutta raskautta ei ole alun jälkeen noteerattu. Polin lääkäri oli kirjoittanut epikriisiin, kun mainitsin että vieläkin hieman pelottaa, että jotakin sattuu. Neuvolan lääkäri tsemppasi, että riskiviikot ovat takana ja vauvat liikkuivat paljon. Kaikki menee siis todennäköisesti hyvin. Kyseli jo myös, että pelottaako kaksosten synnytys.

      Meillä nyt 14+2. Neuvolan lääkäri oli 14+0. Katsoi ettei ole tulehduksia. Mittasi jollain pikatestillä? jotain arvoa, kun mainitsin vähän reilummasta valkovuodon tapaisesta. Ei ollut mitään. Sanoi, että vuoto runsastuu raskauden aikana. Katsoi myös kohdunsuun ja kohdun koon. Kuunteli sydän äänet ja laski vauvojen sykkeet. Kohdun koko vastasi yksisikiöisen raskauden viikkoja 20. Vähän jännittää, että kuinka iso tuosta mahasta tulee ja joudunko jäämään kuinka aikaisin sairaslomalle. Tunnen jo vauvat omituisena kuplintana. Liikkeitä en kyllä tunne.

      Kerroin eilen töissä raskaudesta työkavereille. Esimiehelle olen jo sanonut, kun on tiennyt hoidoistakin. Ja luultavasti joudun jäämään paljon aiemmin pois töistä, kun yhden kanssa, niin tietävät vähän varautua.
      Hirmuinen kotkotushan siitä tuli. Tsemppasin ja koitin kestää kaikki utelut ja hössötykset. Ihan ok meni, mutta olin kyllä kotiin tullessa ihan tympääntynyt ja purin tietysti harmia miehelle. Mieleen tulee väkisinkin kaikki tökeryydet mitä rouvat ovat suustaan päästäneet. ”Ei se ymmärrä, kun ei sillä ole lapsia.” ”Kyllä sinäkin sitten ymmärrät, kun sinulla on lapsia.” ”Kyllä sinunkin jo kannattaisi tehdä lapsia, kun olet vielä tuossa iässä, että voit” jne. Klinikan lääkäri kyllä varoitteli, että monella erityisesti synnyttäneellä naisella on pakonomainen tarve osallistua toisten raskauteen.

    • #10008
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Influenssa-rokotteesta vielä.
      Otin rokotteen työterveydessä kaksi viikkoa sitten. Terveydenhoitaja sanoi, että olisin saanut sen neuvolassakin, mutta siellä ei asiasta mainittu. Kuulun riskiryhmään muutenkin, kuin raskauden takia. Olen ottanut rokotteen kerran aiemmin. Polin lääkäri suositteli, kun kysyin asiasta. Miehenkin patistin rokotettavaksi omalla kustannuksella, ettei vaan tulisi mitään ylimääräistä sairastelua. Anoppi ja appikin kävivät rokotettavana, kun ollaan heidän kanssa paljon tekemisissä.

    • #10009
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Silti kannattaa muistaa, että rokote ei suojaa kaikkia viruksia vastaan. Viime vuodenkaan rokote ei suojannut kuin muutamaa kantaa vastaan eli jos huono tuuri käy rokotteesta ei ole mitään hyötyä.

    • #10010
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Olen täysin tietoinen, että rokote suojaa vain kausi-influenssalta. Joka tapauksessa kausi-influenssa rokotukset ovat tehoikkain tiedossa oleva tapa vähentää kausi-influenssan vaikutuksia.

      Tavallista nuhakuumetta tai flunssaa koitan välttää ihan maalaisjärjellä ja tehostetulla perushygienialla.

      Flunssatonta talvea toivon joka tapauksessa tasapuolisesti ihan kaikille meille ja meidän lähiympäristölle.

    • #10012
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Viki kun se ei suojaa kaikilta kausi-influenssan kannoilta. Se muuntautuu matkalla maailmalla erilaisiin kantoihin ja rokte valmistetaan oletettua ja tiedossa olevaa kantaa vastaan niin aikaisessa vaiheessa, ettei se suojaa muuntautuneita kantoja vastaan. Näin juuri kävi viime vuonna. Toivottavasti suojaa tänä vuonna paremmin ja tosiaan toivottavasti kaikki välttyy tältä ikävältä sairaudelta.

    • #10014
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hanna
      Asiahan tietysti juuri niin kuin kirjoitat. Jos kuitenkin keskustellaan influenssa-rokotteen hyödyistä ja haitoista, niin vähän menee ohi aiheen. Onneksi meillä jokaisella on internet, niin voimme punnita laadukkaiden tietolähteiden äärellä tätäkin asiaa.

      Mukavaa odotusaikaa kaikille.

    • #10017
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Moikka!
      Mä kävin tuolla vauvan keskustelupalstalla aika alkuvaiheessa lukemassa, mutta en kyllä sen koommin oo siellä käyny. Meitä on jotenkin kivan tiivis porukka täällä samanhenkisiä, joten kuulumisten seuraaminenkin on helpompaa. Mahtavaa, kun saatiin Pulukin tänne! Tosiaan onnittelin sinua jo tuolla toisella puolella ja liikutuin kyllä aivan älyttömästi teidän onnistumisesta.

      Meillä on aika pieni työyhteisö ja kävin aika varovaisia keskusteluja kertoessani tästä. Sanoin ihan suoraan että raskaaksituleminen ei käynyt helposti ja sitä on toivottu pitkään. Sanoin että onnen ja masun näyttäminen tuntuu pahalta kun tietää että ympärillä voi olla ihmisiä, joista se voi tuntua pahalta. Kaikki olivat sitä mieltä, että saa hehkua! Sain siten omaa mieltäni kevennettyä sen suhteen, etten aiheuta joka päivä jollekin pahaa oloa. Kyllä ne surun vuodet vaan elää syvällä.

      Siksi koen myös tärkeäksi käsitellä tätä asiaa ja tuntea ja itkeä. Vaikka sitten itsekseni. Joskus tulee vain tarve puhua jollekin.

      Eilen tuli kotiin kirjallinen tulos seerumiseulasta, ei kohonnutta riskiä. Helpottunut, kiitollinen olo.

      Eilen myös unohdin pankkikortin kaupan kassalle siihen maksupäätteeseen ja tänään kännykän ja lompakon kotiin töihin lähtiessäni. Ajatuksen harhailee jossain. Omegaa tulen kyllä raskausvitamiinin, kalsiumin ja d-vitamiinin lisäksi jatkamaan koko raskausajan ja sen jälkeenkin oman hyvinvoinnin takia. Vauvahan ottaa kaiken tarvitsemansa äidistä ja mm. äidin aivoista (jotka pääasiassa rasvaa). On tutkittu että raskausaikana äidin aivojen tilavuus saattaa pienentyä, jos ei saa riittävästi (hyvälaatuisia) rasvoja. Olisi ihanaa voida hyvin raskausaikana ja olla hyvinvoiva äiti. (Edelleen tulee kyyneleet silmiin sanasta ”äiti”)

      Pulu vajaat 1,5 vk ultraan. Tuntuu varmasti tooodella pitkältä ajalta.
      Mulla on käynyt niin, että odottavan aika matelee mutta jälkeenpäin tuntuu että nämä 12 vk mennyt hujauksessa, omituinen on mieli.

      Salomen11 ultrakuulumisia kovasti odottelen <3

      Maanantaina neuvola. Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

    • #10060
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Juu… taaksepäin kun katsoo niin aika nennyt nopeasti, mutta kyllä tosiaan tuo 1,5 vk odottelu on taas jälleen piinaa ?. Kohta vuosi, kun hoitoihin hakeuduttiin. Oli ihana soittaa ja perua julkiselle varattu aika ja saada
      onnitteluja.

      Ihana lukea että Ruususella jo neuvola. Neuvola on sanana jo sellainen josta tulee mieleen äidit. Äiti. Apua. Jännää ?.

      Kävin varmuuden vuoksi verikokeissa, kun epäilen että jokin häiritsee noita mun sykkeitä. Kilpirauhas kokeet ym. Saamaton hoitaja vaan tuolla klnikalla, ettei nyt sitten voinut soittaa tuloksa ennen viikonloppua. Ihana lääkäri ja hoitaja, mutta kaikessa saa itse olla todella tarkka ja aktiivinen. No… asia itselle toki tuhat kertaa tärkeämpi, kuin rutiinina työtään tekevälle, mutta kuitenkin.

      Oireita täällä ei oikeastaan ole uusia ilmaantunut. Rintojen pieni aristus, välillä pieni jomotus kohdussa ja pisulla saa ravata, öisinkin kahteen kertaan, se vähän ärsyttää. Vatsa on turvoksissa. Oikeastaan vielä ihan samat kuin plussaa piinatessa ? Missä vaiheessa niitä muita sitten tuleekaan niin en ole vielä sinne asti miettinyt. Päivä kerrallaan.

      Mielenkiintoinen tuo rokotus aihe. Ikänä ei ole tullut tarvetta ottaa, mutta pitäkin kysyä lekurilta, tilanteet voi muuttua. Tosin olen itse vähän kyllä vastaan, kun ei mitään perussairautta taustalla. Joillekin toki hyvä. Itse olen kunnon vitamiineillä (päätuote aina D ja omegat, muita fiiliksen mukaan) sekä tehostetulla käsien pesulla pysytellyt vuosia jo ilman flunssaa. Katsotaan miten tällä kaudella käy.

      Tuolla hoitopuolella vouhotin Kaisa Jaakkolan kirjasta Reipas Rakas Raskaus, josta sain hoitoja ajatellen hyviä vinkkejä.
      Siellä minusta huomioitu myös kyllä hyviä asioita millä mm saa ruokavaliolla pidettyä huonovointisuutta ym pois ja voida hyvin myös raskaus aikana.

      Play-kaupasta sai ladattua n 10€, itse latasin Elisa kirjapalvelusta 19€. Kansissa joku 25€. Edelleen suosittelen lukemaan.

      En edes harkitse muita foorumeita. Kyllä täällä heti tuntee, että kaikki ollaan samalla aaltopituudella ?

      Vieläkin jännittää käydä vessassa… koskahan siitäkin neuroosista pääsee eroon ?? No ultrakkäynnissä selvinnee jostain peloista. Kumpa vaan tyyppi olisi aikataulussa ja reipas jatkamaan. Toivossa elellään.

      Ihanaa viikonloppua teille tuleville äideille ?

    • #10062
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Pulu tuo aika rientää niin ettet uskokkaan 🙂 7 kuukautta on menny kuin siivillä ja nyt alkaa jo iskemään paniikki, että kohta se vauva tulla tupsahtaa eikä siihen muka ole ehtiny valmistautua 😀 Kai siinä osasyynä on tietysti se, ettei ole antanu itselleen lupaa ajatella pääsevänsä näin pitkälle kun joka hetkellä saa pelätä jotain oireita tms. Mua jännittää vieläkin joka kerta kun käyn vessassa, johtuu tosin noista vuodoista mitä tässä pisin raskautta on ollut.

      Mulla pahoinvointi pysyi poissa kun söi riittävän usein alkuvaiheessa. Jos en olis syönyt olis tullu pahaolo. Tosin nää on yksilöllisiä, toisilla on pahoinvointia vaikka tekis mitä. Mulle tuli tässä loppuvaiheessa kauhee makeanhimo ja se on nyt sitten kostautunu korkeina verensokeriarvoina. Vähän liikaa tuli syötyä herkkuja. No nyt ei syödä sitten enää yhtään mitään, ettei tarvii lääkitystä. Hyvin on pysyny sokeriarvot kurissa ruokavaliolla.

      Ruusunen onnittelut normaalista seulatuloksesta. Noi on niitä jännittävimpiä hetkiä.

    • #10063
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kiva saada tänne Pulukin mukaan! 🙂

      Mä kävin tällä viikolla äitiyspolilla kohonneiden verensokerien takia ja sain nyt sitten insuliinin käyttööni. Eniten mulla ongelmana korkeat paastosokerit, joten sain pitkävaikutteisen insuliinin, jota pistän iltaisin. On mun silti oltava tarkkana myös syömisten kanssa, kun välillä saattaa ruokailujen jälkeiset sokerit nousta jos syö varomattomasti. Tänään viimeksi oli liian korkeaa, kun en jaksanut tehdä kunnon päivällistä ja söin parin lämmintä voileipää sekä ison omenan.

      Onneksi nappula (meidän nimitys vauvalle) näytti kuitenkin tähän mennessä kasvaneen normaalisti. Tän hetken painoarvion mukaan olisi ihan keskikäyrällä se paino. Kunpa nyt vaan jaksaisin tarpeeksi tsempata tän syömiseni ja liikkumiseni kanssa. Välillä vaan ei meinaa keksiä mitään ns. järkevää, hyvää syömistä, kun tuntuu, että ei saa syödä sitä eikä tätä…

      Mä muuten tein sen vauvavakuutushakemuksen jo melkein kuukausi sitten eikä siitä oo vieläkään kuulunut mitään. Pitää vissiin ens viikolla soitella vakuutusyhtiöön ja kysyä vähän missä mennään. Onkohan se ongelma nyt se, kun menin laittamaan siitä papp-a -arvosta sinne maininnan. Ne kai nyt sitten miettii, että voiko ne myöntää koko vakuutusta tuon takia… toisaalta kumma, kun eivät ole pyytäneet multa mitään lisäselvityksiä vielä, jos on jotain epäselvää.

    • #10066
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Tervetuloa Pulu mukaan! Olen seuraillut monenkin kirjoituksia toiselta puolen, niissä elää iha yhtälailla mukana ja jännittää…
      Alun ultraodotukset ovat pitkiä, mutta sen jälkeen aika kuluu nopeasti. En tiedä miten hitaasti se äitiysloma sitten kuluu, mutta kun on töissä niin aika menee turhakin nopeasti.
      Äityspakkauksen vaatteitakin ole jo alkanut pestä ja pinnasnky on kasattuna viimein.
      Vakuutuspäätöstä en ole saanut, mutta postitin sen vasta viime tällä viikolla. Sain s-postiin vastauksen, ettei hoidot ole korvauseste. Halusin tietää varmaksi, ettei vuosien kalliiden maksujen jälkeen aleta vetoaaan hoitoihin, eikä saisikaan korvauksia. (Ei meilläkään sitä erikseen kysytty hakemuksessa)

      Neuvolassa suositeltiin influenssarokotusta, mutta perusterveenä olen sitä vastaan, enkä nyt ole ainakaa ottamassa, koska olen harvoin sairaana. Toki mulle sanottiin, että maalaisjärkeä saa käyttää. Mietin omalla kohdallani sitä että, jos siitä tulee kahta kipeämmäksi, niin ei sellaistakaan olotilaa tähän kaipaa. Eikös siinä laiteta virus elimistöön, eli jonkinlaista nuhanpoikasta oireena. Nämä mun ajatuksia, kaikki saa tehdä niin kuin parhaalta tuntuu.

      Sokerirasitusta taas tiedosta…parin viikon päästä. Vauva on yli käyrien ja lähes kilon painoinen. Viihtyy paljon raivotilassa, siksi on vaikea koukistella lattialta mitään. Haluato Maiku kerta paastosokeriarvon? Mulla iha just rajoilla 5,0, saa nähdä ylittyykö se nyt.

      Joku puhui korkeasta lepopulssista, mulla oli 102 pahimmillaan ihan testipäivän jälkeen ja kävin siitä lääkärissäkin, kun oli rytmihäiriötuntemuksia. Todettiin sen oleva fyysinen reaktio kovan stressin jälkeen ja olin 6 päivää huonovoitinen sen sykkeen vuoksi esim. huimasi ja kävelin kun vanha mummu. Sitten kun menin kontrollikäynnille, oli lääkäri kirjoittanut, että psykosomaattista, vaikka nimenomaan sanoin, ettei mua enää mikään vaivaa enkä katsonut kontrollia edes tarpeelliseksi. ( tuli tällainen hullusi leimaamisen olo) Olin aika kiukus, kun omakannasta luin ”lääkärin”, nuoren kandin arviota. Kannattaa pitää kaikki sairaslomalaput tallessa vakuutusta ajatellen.

      Ai niin ostin tukisukat ja kokeilen, onko niistä hyötyä jalkoihin, jotka alkavat väsyä ja tuntuvat raskailta.

    • #10067
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kävin sykkeiden ja rytmimuutostuntemuksien vuoksi myös lääkärissä ja otettiin sydänfilmikin, kaikki kuitenkin normaalia. Mietoja beetasalpaajia määräsi, mutta en koe kuitenkaan tarvetta, kun tiedän ettei huolta nyt kuitenkaan. Tulin myös siihen johtopäätökseen, että taitaa tuo plussaus nyt vaan olla se syy tiuhalle rytmille. Eli raskausoireena siis pidän… oli jotenkin kyllä ihan uusi juttu, joten siksi kai sitä säikähtikin. Googlettelemalla selvisi myös, ettei ole ainut. Ja Salvia80 myös kokenut samaa niin näillä siis mennään ja mieli taas rauhassa ?. Toki ne kilpparikokeet kuulen vielä, mutta luulempa, että ei syytä huoleen. Jatketaan siis jännäilyä.

      Onnea munkin pulesta Ruususelle hyvistä uutisista, unohdin viimeksi mainita kun vaan hössöttää omia asioitaan. Helpottavaa kuulla, että näinkin monella kuitenkin asiat sujuneet hyvin ja siihenhän sitä pitäisi luottaa niin ei ainakaan turhaa stressiä itselleen aiheuta.

      Palataan taas!

    • #10082
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Nyt kun tarkemmin muistelen, niin mullakin oli omien tuntemusten mukaan alkuvaiheessa nopea leposyke ja joskus sohvalla töiden jälkeen makoillessa tuntui että sydän teki muutaman ylimääräisen lyönnin. Kiva kuulla, että tällekin luonnollinen selitys.

      Kiitos onnitteluista ?
      Tuntuu ihan uskomattomalta että viikkoja kasassa 13 ja vauvalla kaikki hyvin.

      Tänään neuvolassa olikin täysin yllättäen terveydenhoitajaharjoittelija mukana. Huhheijaa! 1h45min siellä ”vierähti”. Kun oltiin käyty voimavaralomakkeet läpi, päästiin asiaan sydänääniä kuuntelemaan. No eihän niitä löytynyt vaikka kuinka etsi. Yllätyin itsekin kun lungisti vaan makoilin siinä ja odottelin, ”pikkuiselle kaikki hyvin” mielessä. Oma hoitaja tuli sitten apuun ja sai käden käänteessä sykkeen kuuluviin. Maailman ihanin ääni ?

      Opiskelija kyseli hemoglobiinia sormen päästä ottaessaan, että pelottaako ihan kamalasti. Kysyin jotta mikä?? ?

      Mä päädyin nyt olla ottamatta influenssarokotusta perusterve kun olen. Saa nähdä sitten oliko hyvä päätös. Ei siitä taaskaan mainittu mitään ellen olisi itse sanonut.

      Lääkärintarkastus sitten ensi vuoden puolella ja oma hoitaja tammikuun lopuilla, kun saa raskaustodistuksen. Sydänääniä saa käydä kuuntelemassa jos tulee tarvetta.

    • #10083
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Tervetuloa Pulu tänne plussa-palstalle ja onnittelut vielä! Täällähän tuntuu olevan kaikilla asiat hyvin ja hyvä niin. Odottelua odottelun päälle. Minä olen ollut niin kiireinen, flunssainen ja väsynyt etten ole ehtinyt tulla kirjoittelemaan. Viime viikon tiistaina oli se pelätty ”the ensimmäinen kunnallinen ultra” Helsingin naistenklinikalla. Olin kyllä niin hermona ja peloissani, etten tiedä miten päin siellä olisi pitänyt olla varsinkin kun ultra oli puoli tuntia myöhässä. No kaikki oli aivan erinomaisen hyvin ja kätilö oli todella iloinen meidän puolesta näiden loputtomien keskenmenojen vuoksikin. Hän selitti todella ammattimaisesti ja rauhallisesti kaikki asiat meille tehdessään ultraa. Kun tulin takaisin töistä kotiin niin samana päivänä jo oli tullut sähköpostiin tieto, että ei kohonnutta riskiä downiin. Todella nopeaa toimintaa naikkarilta! Ei voi muuta kuin kehua. Ostin myös kotidopplerin, koska olen niin hermoheikko. Tänään sain ekan kerran laitteella kuulumaan sydänäänet. Olen niin epäileväinen näiden keskenmenojen takia. Minä otin myös influenssarokotteen, meillä oli esikoisen neuvola ja siellä kovasti suosittelivat. Olen ollut tässä nyt kolme viikkoa niin kauheassa flunssassa, että pakko se oli ottaa. Tehoaa tai ei, mutta ainakin pienentää riskiä saada tautia. Minulla on toinen neuvola ensi viikolla ajattelin puhua synnytyspelosta. Esikoinen käynnistettiin ja sitä en haluaisi enää kokea uudestaan. Pitääpä miettiä, mitä siellä sanon. Aika ei niin sanotusti ole kullannut muistoja. Tsemppiä kaikille!

    • #10084
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Ja Ruusunen mahtavaa, että sielläkin kaikki on hyvin, jes!

    • #10087
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Mahtavaa toimintaa naistenklinikalla! + + +
      Ihana Salome11 kuulla että kaikki hyvin <3
      Toivotaan että sinulla toinen synnytys sujuu paremmin (eikö se yleensä mene näin) ja saat asiantuntevaa apua pelkoon.
      Salvia80 aika epäammattimaista tuo sinun kohtelu ollut sykkeiden kanssa. Isoja asioita, jotka jää mieleen pitkäksi aikaa.
      Ihanaa odotusta kaikille!

    • #10088
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kilppariarvot täällä oli ok, mutta tulehdusarvot korkealla ?. Ei kuulemma nyt hälyyttävät, mutta selkeästi koholla. Aikaistetiin varhaisultra-aikaa. Apuva, nyt alkoi jännittämään, ettei vaan olisi mitään ikävää luvassa.

    • #10090
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kävin tänään hakemassa yks.lääkäriltä lentomatkaa varten todistuksen normaalisti sujuneesta raskaudesta (neuvolalääkäri ei tuota kirjoita, ellei satu käynti just kohdalle, pöh), ja kiva yllätys oli että siellä oli myös ultra jolla lääkäri suostui ultraamaan ”vaikkei nyt tarpeen olisikaan”. Kiva kurkistaa pientä! Vaikkei siitä oikein selkeää näkymää saakkaan enää näillä viikoilla -iso möhkäle jo <3

      Pulu toivotaan että kaikki hyvin tulehdusarvoista huolimatta! Voiko olla virtsatulehdusta tms, niitähän voi tulla raskausaikana kai herkemmin?? Mä otin neuvolasta muutaman tikun mukaan ja stiksaan välillä kotona, nytkin on 8 viikon väli neuvolakäynneissä on kiva huomata vähän aikaisemmin, jos onkin jotkut arvot koholla, nehän voi just kieliä tulehduksista. Milloin sulla se varhaisultra nyt on?

    • #10091
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Minkälaista kosmetiikkaa olette uskaltaneet käyttää vai oletteko kokeneet tarpeelliseksi tehdä mitään muutoksia? Aiheuttaa nyt isoa huolta vaikka hyvin pärjätty tähän asti vähentämällä pahimpina pitämiäni juttuja. Kai tässä huolen määrä pysyy vakiona, aiheet vain vaihtuu. Mutta tämä on minulle niin vierasta maaperää, että olen ihan hukassa.

      Oon käyttänyt sävyttävää päivävoidetta ja ripsaria (jota en levittele ihan ripsien tyviin, järkeä vai ei), ja öisin iholle kookosöljyä tai baby oilia ihan kunnolla. Nyt ostin Dr. Hausckhan sävyttävän päivävoiteen, kun Sokoksella sitä suosittelivat. Jälkeenpäin vasta aloin googlailemaan, että kaikki luonnonkosmetiikka ei olisikaan turvallista. Mikä olisi turvallinen päivävoide, joka vähän neutraloisi ihon sävyä?

      Pulu, voi ei ylimääräistä huolta 🙁 Multa ei missään vaiheessa katsottu mitään tulehdusarvoja, eli täysin tietämättömänä olen ainakin ollut.

      Lennu, kiva uskallatte matkalle! Täällä oli myös pitkään harkinnassa lähdetäänkö alkuvuodesta varatulle matkalle ja pitkän pohdinnan jälkeen päätettiin lähteä, jos vain kaikki on hyvin vielä lähtöpäivänä. Mulla matka osuu tähän toiselle kolmannelle. Ihana kyllä lähteä vaikka aiheuttaa myös huolta.

    • #10092
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Ruusunen, oon kans miettinyt tuota kosmetiikka-asiaa (mutta en ole jaksanut sen kummemmin perehtyä aiheeseen…) Meikkaan vähän muutenkin joten meikkivoiteen käyttöä olen jatkanut normaalisti, sen sijaan hajuvedestä ja hiuskiinteestä luovuin aluksi, oikeastaan siksi ettei alkionsiirtoonkaan suositella hajusteiden käyttöä. Nyt kyllä hajuvedet on palanneet kuvioihin, kynsilakkaa vähän arveluttaa käyttää rankan hajun vuoksi.
      Juu ei mua raskauden takia arveluta matkustaa, mutta tää Pariisin isku sai kyllä pelon pintaan. Olin jo miehellekin ihan, että uskalletaanko me matkustaa?! Se oli viilipyttynä että ”tottakai”, niin kai me sit matkustetaan… Varmaan kyhjötän hotellilla koko ajan ja välttelen väkijoukkoja 🙁
      Toivottavasti teidänkin matka sujuu hyvin!

    • #10094
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Ruusunen, sait sitten kunnon ajan neuvolaan! Onpa teillä tosiaan harvoin neuvola, jos ensi vuoden puolella vasta?? Vai ymmärsinkö oikein? Meillä max. kolmen viikon välein ja nyt loppua kohti tihenee.
      Ei mua muuten haittaa nykyisin enää juuri mitkään töykeät kohtelut, kun olen opetellut sanomaan takaisin. Lähinnä mietin vakuutuksien takia, että jos tollaisiin jossain vaiheessa puuttuvat niin tosi kiva! Ei ole siinä vaiheessa ihan sama mitä sinne papereihin kirjoitellaan.
      Silloin muuten kun oli ne sykkeet koholla, eräs kiva sairaanhoitaja sanoi, että kuuluu elimistön muutoksiin jo aikaisessa vaiheessa, kun hormonitasapaino muuttuu ja voi ilmetä näin.
      Pulu, toivotaan että kaikki hyvin tai aina syy selviää miksi tulehdusarvot koholla! Heti on erilaista kaikkien asioiden kanssa kun on pieni ihmistaimi sisällä.
      Joku kysyi kosmetiikasta. En ole mikään ekoilija, mutta nyt raskauden myötä siirryin alumiinittomaan dödöön. Ripsaria olen käyttänyt kaksi kertaa työn vuoksi edustustilaisuudessa, hiuslakkaa välttelen mahdollisuuksien mukaan, mutta joskus pakko laittaa pari suihkausta, kun hiukset eivät muuten asetu. Hiuksia en ole värjännyt ollenkaan koko aikana, enkä aio. Hajuvettä olen laittanut vaatteen päälle pari kertaa. Kyllähän sitten syntyessään varmasti kunnon kemikalicocktailin joka puolelta. Tiedän naisia, jotka värjäävät ja meikkaavat ihan normaalisti ja ovat saaneet terveitä lapsia. Tää on vaan tuntunut omalla kohdalla hyvältä päätökseltä.

    • #10095
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Tosta kosmetiikasta…en juuri koskaan muutenkaan meikkaile, satunnaista puuteria lukuunottamatta, ja rasvoistakin vaan jotain perusvoiteita. Tukkaan ehkä 1-2 kertaa viikossa geeliä. Mobilattia joutuu joskus laittaan hartiakipuihin ja tietysti selvittäny että se on ok.
      Tossa jotain linkkejä aiheeseen liittyen,
      http://www.terve.fi/raskaus-ja-odotus/kauneustuotteiden-riskit-raskaudelle-tiesitko-taman

      Tutkimus: Kynsilakoista voi imeytyä haitallista kemikaalia naisten kehoihin


      ”eläintutkimuksissa TPHP:lle altistuminen aiheutti lisääntymis- ja kehitysongelmia.”
      Pari kertaa ehdin lakata kynsiä aiemmilla viikoilla mutta tän uutisen jälkeen jätän suosista oottaan myöhempiä aikoja kun ei niitä onneks mikään pakko oo käyttää.

      Kai sulta Pulu on virtsa tutkittu ettei siellä oo mitään? Toivottavasti joku syy selviää eikä oo mitään vakavampaa!
      Eikös tulehdusarvoja helposti voi nostaa ihan tavallinen flunssakin?

      Rakenneultraa ootellessa aattelin että vaatisin samalla vasa previa -tutkimuksen, sen verran kammottavat kuolinprosentit siinä on lapsen kannalta! Jollain sivulla sitä suositeltiin rutiinisti kaikille kellä on joku riskitekijä, ja ivf-alkunen raskaus on yks sellanen. En tiedä sitten suostutaanko julkisella mihkään ylimääräseen (sitten meen yksityiselle), ja miten käytännössä tutkitaan? Jostain väridopplerkuvauksesta luin…onko tuo Hannan mainitsema ’verenvirtausmittaus kohdunkaulalta’ sama asia?

    • #10097
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Yöutu mulla epäillään just tota vasa previaa. Tänään viimeks olin kontrolliultrassa eikä oikeen vieläkään selvinnyt mikä suoni siinä ihan kohdunsuun reunalla sykkii. Ei nyt ainakaan mene suoraan kohdunkaulan yli, jolloin sektio olis ainut vaihtoehto. Kahden viikon päästä taas kontrolliultra ja tilannetta seurataan muuttuuko se johonkin suuntaan. Kyllä mä taidan silti vaatia sitä sektiota ton epäselvän tilanteen vuoksi. En tiedä miten helposti siihen sitten myönnytään mutta yritän ainakin. Mä en ollut tollasesta aikasemmin kuullutkaan mutta IVF-hoidoissa on paljon suurempi riski tohon poikkeavan verisuonitukseen.

      • #10111
        Nimetön
        Ei-aktiivinen

        Juu, en määkään ollu koskaan kuullukaan moisesta, ennenkun luin täältä sun tilanteesta.. Juuri tän takia tämmöset palstat on kullanarvosia olemassa, tai siis toki sitä kalliimpiakin, joissain tapauksissa saattaa olla jopa elintärkeitä! Täällä voidaan jakaa tietoo ja kokemuksia kaikesta sellasestakin mitä tuskin koskaan jossain neuvolassa tai muuten tulis tietoon! Ja taatusti ei kannata ottaa riskejä alakautta synnytyksessä kun noin vakavaa tilaa on epäilty, jotenkin luulis että sektioita tehdään vähemmistäkin syistä…

    • #10119
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Niinhän sitä yöutu luulis mutta silti väläyteltiin ajatusta normaalista alatiesynnytyksestä. Ketä senkin vastuun sitten on valmis ottamaan. Niin ja siis se tutkitaan ultralla alakautta, että nähdään ne suonet siellä kohdunsuulla. Rakenneultrahan tehdään vatsan päältä et en tiedä saako julkiselta tota ultraa. Voihan sitä aina kysäistä.

    • #10124
      Nimetön
      Ei-aktiivinen
    • #10125
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Huomenna siis eka tsekkaus, jännää. Ensi tiistaille oli varsinainen varhaisultra, mutta katsastetaan jo nyt. Mieli tosin on rauhallinen ja luottavainen. Katsotaan mitä tuleman pitää ja jos jotain ikävää niin murehditaan vasta sitten. Pintä ärsytysyskää tässä on ollut niin voi tosiaan olla, että tulehdusarvot koholla siitäkin johtuen.

      Kosmetiikaa käytän reippaasti kyllä, en mitään markettituotteita, mutta en tosin mitään luonnon kosmetiikkaakaan. Voisi vähän kieltämättä kiinnittää huomiota… kunhan tässä vähän eteenpäin pääsee. Toistaiseksi yrittänyt uuden tuotteen hankkia esim. allergiahyväksyttynä… Kullan arvoinen kyllä se Kaisa Jaakkolan kirja, siihen koottu kyllä nämä kaikki puheenaiheet hyvin.

      Enemmän katson mitä suuhuni laitan, ympäristömyrkkyjä sisältäviä tuotteita pyrin välttämään, säilykeruokaa (säilyketölkistä irtoaa ylimääräistä), ruokaa ei saa laittaa kuumana tai kuumentaa muoviastiassa (muovista irtoaa ylimääräistä), kahvi-tee tms jos juon niin pahvimuki ja muovimuki kierrettävä kaukaa.

      Ravintolisiä total 25 tuotteen lisäksi mm nämä menee tällähetkellä:

      http://www.tritolonen.fi/artikkelit/126-raskaus-ja-ravintolisat

    • #10128
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Huh, ihan stressiä pukkaa Pulu mitä kaikkea pitäisi ottaa huomioon 😉 Itse olen syönyt ”vain” raskausajan monivitamiinia, rautaa+välillä sinkkiä ja magnesiumia. Kohta aloitan maitohapot, kuulemma voi vaikuttaa siihen ettei vauvalle tulisi koliikkia tms. vatsavaivoja. Kiitos siis linkistä, pitääpä tutustua!
      Siis mitä tuo säileketölkkiruoka tarkoitti; eikö niitä saisi lämmittää ollenkaan (vaikka paistinpannulla)?

      • #10130
        Nimetön
        Ei-aktiivinen

        Ylipäätään säilykkeitå tulisi välttää, metallista irtoaa kemikaaleja. Jos esim tomaattimurskaa tms käyttää niin ostaa tetrassa, ei säilykkeessä. Ja jos ananasta niin tuoreena, ei säilykkeenä.

        Ja tuo muoviastioiden käyttö niin, että esim jos laittaa ruokaa jääkaappirasiaan niin antaa ensin jäähtyä ja sitten vasta jäähtyneenä ruoka muovirasiaan. Muovirasista kuumennettaessa ja jos siinä jäähdyttää ruokaa irtoaa kemikaaleja. Smoin kun vauvan ruokaa sitten aikanaan niin ei saa muovipullossa kuumentaa.

        Mikroaaltouunista mainitaan tietyiltä tahoilta, ettei raskaana oleva saisi olla 1m lähempänä kun mikroa käytetään, mikrolämlittämistä tulisi välttää ylipäätään, kuten myös sitten lapselle ei lämmitä maitoa tms mikrossa. Modeemit ja kännykät jabtabletit pois makuuhuoneesta jne. ei saisi pitää läpäriä sylissä jne. Känjykkåän handsfree ettei pidä korvalla. Onhan näitä ohjeistuksia jos monenmoisia ? ähky tulee.

    • #10129
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hei. Uskaltaudun nyt kirjoittamaan tänne uutena kauan palstaa seuranneena 🙂 Meille tehtiin PAS lääkkeelliseen kiertoon marraskuun alkupäivinä ja nyt viikkoja pitäisi olla kasassa 5+5. Viikko testin jälkeen alkoi tulla lähinnä pyyhkiessä vuotoa ja soitin tietysti paniikissa klinikalle. Sieltä määrättiin verikokeeseen ja soitin seuraavana päivänä tuloksen. Hcg arvo oli silloin rv 5+3, 20 126. Voisiko joku selittää nuota arvoja? Kysyin puhelimessa hoitajalta arvosta, mutta hän vain sanoi että kuulostaisi hyvältä ja laittoi vielä uuden verikokeen loppuviikoksi, että nähdään nouseeko arvo. Ultra vasta vajaan parin viikon kuluttua. Kamalaa odottelua. Nyt päivän on ollut, että vuotoa ei ole tullut edes pyyhkiessä, koko ajan saa kuitenkin pelätä vessassa käyntiä. Kaksi päivää ollut nyt pahoinvointia, oksentaa ei ole onneksi tarvinnut kuin kaksi kertaa, mutta koko ajan on huono olo, varsinkin jos syömisestä on kulunut jonkin aikaa. Mitä muilla on tuo hcg arvo ollut 5+ viikoilla?

      • #10131
        Nimetön
        Ei-aktiivinen

        Taidetaankin mennä jokseenkin samaan tahtiin ?, tervetuloa! Mulla ei enää testipäivän jäkkeen tuota arvoa ole mitattu. Testipäivänä oli jotain 200-250 välillä, en enää muista. Viitearvot taitavat olla todella laajat, joten eipä niihin kyllä taida okkein voida perustaa mitään, muuta, kuin että kunhan siinä välissä on. Googlailin silloin myös kun vertailin muiden tuloksia kun tuntui, että itsellä oli omasta mielestä pieni tuo lukema, mutta hoitaja sanoi, että arvojen väli on niin suuri, että kunhan sinne väliin menee. Jännää aikaa tosiaan ? tsemppiä! ?

        Ehkä joku viisaampi täällä saattaa tietääkin, mutta tosiaan noilla luuloilla itse rämmitään eteenpäin.

      • #10133
        Nimetön
        Ei-aktiivinen

        Onnea uusillekin tänne puolen pääsystä!

        Mulla se arvo viime vuotisessa oli rv5+3 1283, että onhan toi Sabi89:n hcg sit aikamoinen siihen nähden..! Tosin toihan meni mulla sitten myöhemmin kesken, en tiedä oliko alun hitaalla arvonnousulla jotain tekemistä siinä. Oon laskenu rv:t siis niin että siirrossa on 2+0 ja siihen lisättynä alkion ikä eli tossa tapauksessa oli siirrossa 2+5.
        Tässä nykysessä tuli mullakin niukkaa kivutonta vuotoo siinä rv5-6 parina kolmena päivänä, mut sen jälkeen edenny normaalisti ja nyt 18+1 🙂 eli se vuoto voi hyvinkin olla jotain ihan tavallista ja vaaratonta!

    • #10134
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Tervetuloa Sabi89 ja onnea! Kyllä mun mielestä toi sun hcg arvo kuulostaa ihan normaalilta. Mulla ei ole edes mitattu hcg:tä enää noilla viikoilla. Noi verenvuodot pelästyttää aina ja varsinkin tossa vaiheessa raskautta. Monella tulee vielä ensimmäiset kuukautisvuodot niukempana vaikka oliskin raskaana. Mullahan alkoi vuodot muistaakseni viikolla 8 just ennen ekaa ultraa ja sinne meno jännitti todella paljon. Vuodot kesti varmaan sen seitsemän viikkoa mutta tässä sitä porskutellaan viikolla 30 🙂 Alkuraskauden vuodot on todella yleisiä ja niin kauan kun ei ole kipuja eikä vuoda runsaasti ei pitäisi olla mitään hätää.

      Tosta muovista irtoaa kemikaaleja, mitä keho muuntaa estrogeeniksi. Sen takia esim. poikien sukupuolielimien epämuodostumat (hypospadia) on yleistyneet. Mä yritän kanssa välttää kaikkea muovista. Ostin jopa teräksiset tuttipullot 🙂 Tota mikroa en kyllä ole älynny välttää ja olen keittäny teevettäkin mikrossa. Mä taas olen kuullut, että noi säilykkeet alkaa reagoimaan vasta hapen kanssa eli avattuna ei sais säilyttää enää siinä purkissa. Voihan siitä toki liueta muutenkin jotain. Mä olen pyrkinyt syömään pelkästään tuoretta ruokaa ja välttänyt kaikkea prosessoitua ruokaa. Nykypäivänä vaan saa noita ylimääräisiä lisäaineita ja kemikaaleja niin monesta paikkaa ettei niiltä pysty kokonaan välttymään.

      • #10135
        Nimetön
        Ei-aktiivinen

        Toivotaan että vuodot olisi vaan jotain harmittomia. Kamala huoli vaan koko ajan onko kaikki hyvin ja jatkuuko raskaus niinkuin pitääkin. Olen raskautunut aina todella hyvin hoidot aloitettuamme. Ensimmäinen inseminaatio tehtiin minulle vuonna 2011, josta seurasi kolmosraskaus. Raskaus menikin aika pitkälle ilman minkäänlaisia komplikaatioita tai mitään vuotoja, kunnes rv 21 yhdeltä vauvoista meni lapsivedet ja kaikki siis syntyivät sen seurauksena, mutta koska viikkoja oli kuitenkin sen verran vähän, ei mitään ollut tehtävissä. Kokemus oli henkisesti todella raskas. Päätimme ryhtyä uusiin hoitoihin 2012 ja klinikkamme oli sitä mieltä että inseminaatioon ei enää ryhdyttäisi monisikiöraskautumisen riskin vuoksi ja päädyimme ivf:ään. Siirrettiin yksi tuore alkio, josta plussa, verestä ei silloin seurattu tuota hcg arvoa vaan ultra aika annettiin noin rv 9. Kuitenkin ultrassa selvisi että sikiö vastasi vain noin 7 viikkoista eikä sydänääniä ollut. Siitä lääkkeellinen tyhjennys ja kaavinta. Seuraava raskaus sai alkunsa pakastealkion siirrosta vuonna 2013, josta syntyi terve poika. Tämä raskaus oli myös kaikin puolin haastava, alussa oli vuotoja, mutta loppuivat sitten myöhemmässä vaiheessa. Minulla todettiin raskausajan diabetes, joten olin tarkemmassa seurauksessa ja sattumalta noin rv 30 tienoilla ultratessa lääkäri sanoi että minun on jäätävä sairaalaan, koska kanavaa ei ollut enää jäljellä ja olin kahdelle sormelle auki. Makasin sairaalassa muutaman viikon ja kun pääsin kotiin en saanut liikkua ennen kuin 36 raskausviikkoa oli täynnä. Vessassa ja suihkussa sai käydä, mutta muuten piti olla makuu asennossa. Lopulta synnytystä kuitenkin käynnisteltiin 5 päivän ajan ja poika syntyi päivää ennen laskettua aikaa. Voiko liian korkeasta hcg arvosta olla jotain haittaa?

    • #10136
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      No olipa ikävä kuulla noista keskenmenoista. Varmasti oli todella rankkaa 🙁 Toivotaan todella, että nyt vuoto on harmitonta. Sullahan onkin sitten jo kokemusta tuosta vuodosta edellisestä kerrasta, jolloin kaikki onneksi meni hyvin. Ei kai korkeasta hcg:stä mitään haittaa ole, ennemminkin vois viitata kaksoisraskauteen.

    • #10137
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Mulle tuli myös mieleen kaksosraskaus tosta korkeesta hcg:stä. Mullahan se viime vuotinen (vaikka heikompi hcg olikin) osottautu myöhemmin kuitenkin että oli jakautunu identtisiks kaksosiks (1 alkio vaan oli siirretty), ja kkm joskus rv8+.
      Mut toinen, ikävämpi syy mistä oon lukenu korkeempaan hcg:hen liittyen, on rypäleraskaus. Mutta toivotaan että se vaan voi eri ihmsillä heitellä paljonkin mihin tahtiin yksilöllisesti nousee, ja kaikki on ihan kunnossa! Kohtuuttoman rankkoja kokemuksia sullakin jo Sabi taustalla 🙁

    • #10142
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kävin tänään taas verikokeessa, mutta uuden hcg tuloksen saan kysyä vasta maanantaina. Vuoto on tässä päivän mittaan lisääntynyt, kirkasta verta tulee siteeseen asti ja pyyhkiessä myös aika runsasta. Mitään kipuja ei ainakaan vielä ole ilmaantunut, välillä vähän sellainen olo kuin menkat kohta alkaisi. Stressaavaa tämä odottelu ja epätietoisuus 🙁 Kysyin hoitajalta viimeksi kun soittelimme, että voiko lugesteron ja zumenon estää vuotoa alkamasta, niin siihenkin kuulemma on mahdollisuus.

    • #10143
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Tää kävi tänään nyt sitten ultrassa. Kaikki hyvin, paitsi, että… huh huh… kaksi nyt sitten olis matkassa. Olen onnellinen, että kaikki on hyvin, mutta aivan kauhuissani. Voin nyt jonkun mielestä kuulostaa kusipäältä, mutta kaksi ei ollut toivottu ja ollaan ihan shokissa ja suorastaan järkyttyneitä. Itkettää. Snotaan tässä kohden rehellisesti, että saas nähdä miten parisuhteen käy. Oon ihan rikki enkä tiedä mitä tässä pitäisi tehdä. Oikeasti, ihan kauhusta kankea ja tärisen.

    • #10144
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Mitkä viikot sulla pulu on nyt menossa? Saattaahan olla että jos viikkoja vielä kovin vähän, niin toinen sikiöistä saattaa vielä jättäytyä matkasta. Meille ainakin sanottiin ekassa raskaudessa kun ultrassa todettiin 3 sikiötä rv 6+jotain, että jossain vaiheessa voi käydä niin että yksi tai kaksi keskeytyy ja vain yksi tai kaksi jatkaa loppuun saakka. Meidän tapaus oli lääkärin mukaan erittäin harvinainen, että nuo kaikki 3 edes lähtivät kasvamaan kun kuulemma niin suuri osa varhaisessa vaiheessa todetuista kaksosraskauksistakin jatkuu vain toisen sikiön osalta. Muistan kanssa kuinka alkushokissa olimme kuultuamme että kohdussa oli yhden sijasta 3, mutta hetken asiaa sulateltua ei asia tuntunut niin kamalalta ja osasimme asennoitua asiaan. Kävimme myös erikoislääkärin juttusilla, jonne saimme lähetteen klinikaltamme mahdolliseen osakeskeytykseen, mutta siellä lääkäri oli sitä mieltä, että luultavimmin raskaus menisi hyvin, koska kaikki sikiöt olivat epäidenttisiä eikä heillä ollut mitään yhteistä. Päätös oli kaikin puolin hankala, ja koska tilanteemme vaikutti hyvältä ja osakeskeytyksessä oli riski, että kaikki sikiöt menetettäisiin, päätimme jatkaa ja katsoa mitä tuleman pitää. Kaikki menikin hyvin, lääkäri sanoi että kun päästään 30 viikon yli niin on todella hyvät mahdollisuudet. Koko ajan oli silti pieni pelko, meneekö kaikki hyvin ja kun viikkoja alkoi olla jo melkein 20, asennoiduin siihen että ehkä kaikki lopulta meneekin hyvin. Viikon kuluttua kuitenkin asiat olivat aivan toisin ja pahin painajaisemme oli käynyt toteen. Saimme kuitenkin pitää kahta ihanaa poikaamme ja tytärtämme sylissä ja hyvästellä heidät. Pidimme pienimuotoisen muistotilaisuuden sairaalan kappelissa ja vauvat vietiin sieltä tuhkattavaksi, josta saimme ne sitten hakea omalle paikkakunnallemme haudattavaksi. Menetys oli raskas ja vieläkin kolmen ihanan pienokaisemme muisteleminen saa kyyneleet valumaan. Heistä meillä on muistona vain muutama valokuva, musteläiskä jalanjäljet ja monen monet ultra kuvat. Poikamme synnyttyämme vuonna 2013 oli ihmeellistä huomata kuinka samanlaiset kasvonpiirteet hänellä oli kuin sisaruksillaan, vaikka kolmoset olivatkin vasta niin pieniä syntyessään(n 400g), mutta he olivat kuitenkin jo ihan pienen vauvan näköisiä, hieman laihempia ja pienemmässä koossa.

    • #10145
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Mutta sehän on hieno uutinen Pulu, vaikka toisaalta ymmärrän järkytyksenkin.. siirrettiinkö sulle siis 2 alkioo, ja oliko se lääkärin suositus tms., jos ei ollu kuitenkaan toivottavaa et molemmat kiinnittyis?

      Varmaan kuulostan itekin nyt kusipäiseltä, mutta jotenkaan en oo täysin vieläkään päässy yli siitä katkeruudesta, miks just mulle piti käydä niin, että kun ois ollu ainutkertanen tilaisuus saada ne kaksoset niin niiden piti mennä kesken! Jos ois saanu sisaruksen siinä samassa niin tuskin koskaan uuteen hoitoon enää ois tullu lähdettyä. Nyt tietää että sama rumba alusta on taas jossain vaiheessa edessä, kävi miten kävi. Salaa toivoin että tääkin ois jakautunu kahteen (siitä huolimatta että se on riski, etenkin identtiset), mutta tuskin toi mahdollisuus toistuu enää koskaan…ja jotenkin pelkää ja torjuu näitä omia ”ahneita” ajatuksia ja niinkun vois niiden takia menettää tänkin, vaikka tottakai oon kiitollinen jos nyt sais tän yhdenkin onnistuneesti elämään.

    • #10149
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Sabi89, on kyllä melkoinen tuo teidän tausta, apua. Ja niin pitkälle kuitenkin selvisitte, rankka paikka.

      Nyt olen viikolla 6+2. Parin viikon päähän suunilleen varasin uuden ultran ja saa luvan mieskin tulla mukaan. Mä vielä itse pystyisin asian sulattamaan, mutta tuo mies on niin….äh… no tää koko hoitokin on mennyt mulla omineen. Miehen tuki… mitä se on? Ikävä kyllä.

      Tässä nyt sitten mietintä käynnistyy… kesken en aijo laittaa tietenkään, mutta miten ton ukon laita. Sanoi, että se on sitte hänen osalta homma selvä jos kaksi tulee. Sanoi lääkäriltä otavansa selvää miten onnistuu toisen keskeytys. Kommentoin, että sitte voi jo alkaa pakkaamaan! Että näin hienosti sitte. Kyllä tuntuu kurjalta, ettei voi iloita kasvavasta ihmeestä. Pystyykö siihen yksin… siis nyt oon niin sekasin. Pitää tässä nyt vähän haukoa henkeä tovi.

      Ja eihän näissä asioissa voi ketään tuomita. On sallittua, että toiveet on erilaisia… kun kaikki ollaankin ihan erilaisia. Kaikille toivon, että asiat menisi parhain päin. Omalta osaltakin toivon, että luonto tekee niinkuin parhaaksi näkee… mitä nyt on vähän autettu ?

    • #10155
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      No olipas ”ikäviä” uutisia Pulu siis sun miehen asenne kaksosia kohtaan. Uskon kyllä kun alkujärkytyksestä selviätte ja saatte rauhassa miettiä asiaa, niin miehesikin tottuu ajatukseen. Varatkaa aika psykologille ja keksustelkaa asiasta. Toivottavasti asiat muuttuu parempaan päin.

      Sabi en mä kyllä usko, että noista lääkkeistä johtuis vuodon viivästyminen jos hcg kuitenkin oli niin korkea. Toivottavasti sunkin vuodot loppuu ja tilanne rauhottuu.

    • #10163
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Mulle siis yöutu tehtiin lääkkeellinen inseminaatio, mistä kolmoset siis saivat alkunsa 🙂 Kuinkas pulu, oletteko saaneet miehesi kanssa keskusteltua?

    • #10164
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Voimia Pulu sinulle. Miehesi suhtautuminen asiaan kuulostaa hirvittävän karulta.
      Ymmärrän hyvin, että et kilju riemusta kaksosuutisesta. Aiemmin olen jo kertonut, että kielsin julkisella puolella kahden alkion siirron. Syy kyllä oli täysin kaksosraskauden riskeissä. Kukaan ei silloin vaivautunut kertomaan mitään kahden alkion siirron hyvistä puolista tai muutoinkaan avaamaan kaksosraskausasioita.

      Meillä mies oli se jonka vuoksi hoitoja jatkettiin kaikista vaikeuksista ja murheista huolimatta. Olin jo päättänyt, että tämä hoito oli viimeinen. Mies ei sanonut vastaan, mutta näin kyllä että hän olisi ollut valmis jatkamaan hoitoja vielä pitkäänkin.

      Itse otin kaksosuutisen lopulta aika rauhallisesti. Olinhan raskautunut jo kaksi kertaa, joten se että molemmat alkiot kiinnittyivät ei ehkä kuitenkaan ollut hirmuinen shokki.

      Ystävien joukossa on naisia, jotka ovat ”tehneet” lapset käytännössä itselleen. Tarkoitan, että ovat tienneet jo ennen raskautta, että parisuhde mieheen ei tule kestämään. Molemmilla on kaksi pientä lasta. Toisella mies ei käytännössä ole osallistunut lasten vauva-aikaan ollenkaan. Vaikutti, että jaksoi vauva-ajan kuitenkin hyvin yksinkin vaikka lasten ikäero on pieni.

    • #10172
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Onpas tämä keskustelu kovin pitkä. Sori en millään jaksanut lukea alusta, mutta ymmärsin nyt sen verran että hyvin eri vaiheessa täällä mennään.

      Mä kirjoittelin keväällä tuonne ifv-keskusteluun. Ja niin sitten kävi, ihmeellisesti, että päädyin tähän ketjuun.

      5+1 viikoilla mennään. Ja varhaisultraan 17.12 (jolloin 7vko). Eli todella varhaisessa vaiheessa… Meille tämä on ensimmäinen raskautuminen ja tietenkin pidetään kaikki peukut ja sormet ristissä että kaikki menee hyvin.

      Vaikka kaikki ei menisikään tällä kertaa hyvin, tämä on meille tosi iso askel, todiste siitä, että kaikki nämä hoidot ja itkuiset työmatkat ja itsensä kasassa jollain tavalla pitäminen vuosien aikana on sen kaiken vaivan arvoista…

      Olemme yrittäneet lasta kohta 3 vuotta. Lapsettomuuden syy on miehen olematon siittiömäärä. Tänä vuonna aloitettiin ICSI -hoidot. Ekasta hedelmöityshoidosta tuoresiirto -ei tulosta, mitään ei jäänyt pakkaseen. Toisesta hedelmöityshoidosta tuoresiirto + 2 pakkaseen. Tuoresiirrosta ei tulosta ja ensimmäisestä pakkassiirrosta lääkennälliseen kiertoon tuli positiivinen tulos.

      Erona aikaisempiin siirtoihin, mulla on tällä hetkellä käytössä Progynova, joka jatkuu hamaan tulevaisuuteen (jos kaikki menee hyvin) samoin käytössä Lugesteron (joka jatkuu myös pitkälle eteenpäin).

      Ollaan hoidossa Naistenklinikalla Helsingissä. Ja vaikka kuinka liukuhihnatoimintaa ja kasvotonta toimintaa onkin, luotan heidän ammattitaitoon. Viimeksi kun tilasin epikriisin oli siinä 8 hoitaneen lääkärin nimilista. Epäilen, ettei kukaan mua siellä varsinaisesti muista. Melkein joka käynnillä tulee uusi naama vastaan. Mutta niin vaan yksikin lääkäri sanoi, että jokaisen asiakkaan hoito suunnitellaan viikkopalaverissa ja asioita pohditaan tarkkaan. Vaikka mulle se näyttäytyy semmosena sohimisena.

      Hoitaja soitti positiivisen tuloksen torstaina. Ihanaa oli kuulla, että raskauskokeessa Hcg raja-arvo positiiviselle tulokselle on 50 ja meillä tulos oli 539 tai jotain sellaista. Siis ihan selkeästi eikä edes hilkulla 🙂

      Oireita tässä olen ihmetellyt. Heti seuraavana päivänä tuli hirvee migreeni ja töistä piti lähteä heti aamusta ja pahoinvointia, joka hellitti iltaan menneessä. Ja eilisen aamun, päivän ja illan vietin kokonaan sängyn pohjalla oksentaen, mitään tietoa elämästä ei ollut lähimainkaan. Mutta tänään taas olo ok kun jotain sain syödäkseni. Ehkä se oli vaan vatsatauti eikä aamupahoinvointia, sillä jos se on semmosta niin mä saan olla tiputuksessa tuon tuosta!

      Ja hajuaisti! Yhtäkkiä haistan meidän koiran 3 metrin päässä ja hitto se haisee pahalle. En ole kyllä aikaisemmin huomannut..

    • #10175
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Ja vielä tsemppiä Pululle . Jospa se mies tokenee alkujärkytyksestä päästyään. Toivon parasta teidän suhteelle ja että pikkuiset pysyvät matkassa mukana <3

      Joku tuossa ehdottikin psykologia, monelle miehelle se on jostain syystä ihan mahdoton ajatus. Mutta voisi olla ihan hyvä käydä puelueettoman ihmisen kanssa keskustelemassa, mikä häntä siinä niin kovin pelottaa. Parisuhdeterapeuttiakin voi harkita ja jos asutte Hgissä, sininauhaliitto järjestää hyvin edullista terapiaa, heillä tosin pitkä jono.

    • #10176
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Ja niin, suunniteltiin reissua tammikuulle Kaakkois-Aasiaan ja sitten näitten uutisten myötä miehestä tulikin kauheen vainoharhainen. Hän kun pelkää että ruokamyrkytys vaanii mua joka puolella. Ja kauheasti joutuis miettii missä ja mitä syö. Miettii jos sittenkin mennään Eurooppaan. Mä oon yrittänyt sille vähän puhua, että ihan samalla lailla me jossain Espanjassakin jouduttais miettiä jokaista suupalaa ja jätskejä ei voi syödä ja puhumattakaan mistään drinkeistä kun jääpaloissa on pöpöjä ja mitä lie.

      Toki turistiripuli on todennäköisempää hankkia Aasiassa kuin Euroopassa, ja nestehukka on vaarana sikiölle jos oikein luin. Siihenkin kai auttaa ihan nesteytys sairaalassa ja kai pitää vaan tsekata, että matkavakuutus korvaa ja jos ei korvaa tiedetään mihin soittaa, jos jotain käy. Mutta hän ei taida rauhoittua ennen kuin soitan huomenna Naistenklinikalle ja jo innolla odotan niitten vastausta, mitähän lienevät vastata.

      Mä oon näissä syömisissä hirveen rento ja boheemi ja mieskin on kautta aikojen ihmetellyt raskaana olevien asiakkaidensa hysteriaa (se kun on ravintola-alalla). Ja näin se kello äänessä muuttui, kun se rupes mua tossa vahtimaan, ettet vaan laita niitä homejuustoja ja raakoja kaloja suuhun. Jotenkin liikuttavaa. Mua tämä syömisasia vähän hämmentää. Yritin nimittäin kaivaa tietoa, kuinka moni raskaus on päättynyt kesken naisen ”vääristä” ruokailutottumuksista johtuen Suomessa, enkä ole löytänyt mitään tietoa tai lukuja, kieltolistoja kylläkin vaikka minkä tahon sanelemana. Kyllä mä näitä rajoituslistoja alan noudattaa ihan miehen iloksi, mutta en täysin kritiikittömästi.

      Se on vaan ristiriitaista, miten erilaiset suositukset eri maissa on ja mihin ne oikein perustuu. Tiesittekö että Keski-Euroopassa pieni määrä punaviiniä ei haittaa sikiötä kun se vilkastuttaa verenkiertoa, ja sauna on taas paheksuttavaa, tulehdukset ja mitä kaikkea vaanii.

    • #10180
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kiitos teille tsempeistä, tulee tarpeeseen. Täällä meininki tällä hetkellä se, että ihan kuin olisi hiljainen sopimus, että asiasta ei nyt puhuta. 9.12. On varattu aika, jolloin mies tulee ultraan mukaan. Pelkään, että kyselee siellä edelleen sitä toisen keskeytysmahdollisuutta. No, itse edelleen asiaa nieleskelen, mutta olen tullut siihen päätökseen, että tämä on mulle ainutkertainen tilaisuus saada lapsi (ja vielä ehkä kaksi jos hyvin menee) ja jos mies on lähteäkseen niin lähtee. Miehiähän aina löytyy lisää 😉 Valinta on yksin hänen. Joko perhe yai yksin. Elstusmaksut tulisi jokatapauksessa kahdesta jne. Kusessahan sitä olisi enkä toooodellakaan toivo, että niin kävisi, mutta näihin tunnelmiin olen päätynyt ja saanut jokseenkin mielenrauhan itselleni. Siskokin sanoi vaikka muuttavansa aluksi mun luo, että pääsee alkuun ? on se rakas ?.

      Psykologille meno olisikin hienoa, mutta… turha toive saada. Pikkuisen on tuo armaani narsismiin taipuvainen, niin hänessähän kun ei ole mitään vikaa ☺. Sen kanssa on eletty sitten laskettuun aikaan mennessä kymmenen vuotta. On välillä melkoista olemista, mutta oma ajatusmaailma on oltava kunnossa, ettei toinen pääse sitä nakertamaan. Määrätyntyyppinen käsittely toimii ja nyt tämä hiljaisuus sitten on yksi niitä ”konsteja” ja oma pää pidettävä kylmänä. Helpompiakin kumppaneita olisi, mutta en vaihtaisi ?

      6+5 nyt menossa eli koko raskaushan voi kääntyä vielä päälaelleen, että eipä tässä mahdottomia uskalla vielä tuuletella. Pahoinvointia tähän päivään mennessä ei ole näkynyt eikä kuulunut, joka tietysti ihmetyttää. Eikös se pahoinvointi lueta hyviin merkkeihin kun määrättyä hormonia alkaa erittyä 6-7 rv:lla? Nälkä on kokoajan ja välipaloja kyllä meneekin tämän tuosta ? Jossain mainittiin, että magnesium auttaisi ja sitä kun myös nappailen niin voisiko siis siinä olla jotain perää, yhtään kun ei tiedä. Pysyköökin pois (ja tietysti huomenna puhalletaan vessassa sitten kahden edestä, huh, lääkäri lupaili, että se huono olo sieltä tulee ja tulee tuplana, apua).

      Viki:lläkin kaksi matkassa? Oletko kuinka pitkällä?

      MsFields: myös tuon syömisenkanssa ihmettelen näitä maakohtaisia eroja. Mikä muualla on pahaksi on toisaalla hyväksi. Erittäin hämmentävää.

      Salmiakkia ei saisi syödä… tai oliko nyt että 50 g/pv olisi vielä ok. Se on sellainen, että sitä tekee silloin tällöin mieli. Melko kurinalaisesti kyllä noita suosituksia noudattelen. Tonnikala myös on mitä parasta herkkua ja sitäkin nyt sitten pitää välttää.

      Palaillaan taasen ?

    • #10181
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Tervetuloa MsFields ja onnea sinullekkin alkaneesta raskaudesta! Kuulostaa ihan mueidän tarinalta 🙂 Meilläkin vika miehen simpoissa. Ekasta hoidosta vaan tuoresiirto ja tokasta yks pakkaseen. No kolmas tuoresiirto vasta tärppäsi ja yks blasto olis vielä pakkasessa jos vielä toista tämän jälkeen yritettäisiin 🙂 Meilläkin oli kahdessa ensimmäisessä hoidossa Tyksissä monta hoitavaalääkäriä mutta tässä viimeisessä yks ja sama hoisi koko homman. Oli se kyllä mukavaa kun aina oli sama tyyppi vastassa. Toi hajuaisti on kyllä niin merkillistä miten teräväksi se muuttuu alkuraskaudessa. Mäkin haistoin ihan ihmeellisiä asioita 🙂 Nyt loppuraskaudessa enemmänkin nenä tukossa koko ajan enkä haista mitään 🙂 Mulla migreeni on helpottanut raskauden aikana. Jossain puolessavälissä oli pari viikkoa putkeen päänsärkyä, mikä muuttui pari kertaa migreeniksi asti mutta luulen sen johtuneen niskajumista. Akupunktio auttoi siihen vaivaan. Saitko uudet migreenilääkkeet vai sopiko sun nykyinen lääke syötäväksi raskauden aikana? Tosta matkustamisesta kannattaa miettiä sen verran, että mitä rokotuksia tarvii ottaa, koska kaikki ei sovi raskauden aikana otettavaksi jos sisältävät elävää taudinaiheuttajaa.

      Mukava kuulla Pulu, että olet saanut mielenrauhan asioiden suhteen. Niin kuin aikaisemminkin sanoin, niin varmasti ajan kansa se miehesikin ajattelee asiasta erilailla kun saa miettiä omassa rauhassa. Varmaan ihan hyvä ettet väkisin yritäkkään lähteä selvittämään asiaa vaan annat toisen ensin itse käsitellä asiaa. Mulla ei ollut päivääkään pahoinvointia, mikä on ilmeisesti aika harvinaista. Ole iloinen jos sinäkin vältyt siltä vaivalta 🙂 Salmiakinhimo mullakin oli alussa ja söinkin muutaman salmiakkimerkkarin päivässä. 50g tosiaan se raja. Jostain luin tutkimuksen, että liiallinen salmiakin tai lakritsin syöminen aiheutti lapselle myöhemmässä kehityksessä adhd:ta ja muita keskittymisvaikeuksia ja sen takia itsekkin jätin sen sitten kokonaan pois. Tosin siinä tutkimuksessa henkilöt söi noin 100g päivässä lakritsia.

      Mulla on nyt vuodot loppunut taas kokonaan. Toivottavasti rauhallinen tilanne jatkuu. Aikasemminhan olen ollut kotona alle viikon kun olen taas joutunut sairaalaan. Viikon päästä kontrolliultra jos nyt sinne asti selvis ilman sairaalakäyntejä. Sitten olis kasassa jo 32 viikkoa. Vauva hikkaa kovasti mahassa eli kypsyttelee niitä keuhkoja siellä kovaa vauhtia 🙂 Huomenna olis diabeteshoitajan vastaanotto. Olen saanut sokerit pidettyä hyvässä tasapainossa ruokavalion avulla eli tuskin ainakaan nyt mitään lääkkeitä siihen aloitetaan.

    • #10191
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Pulu
      Kaksosraskaus on tosiaan meilläkin. Huomenna tasan 16+0. Minulle tehtiin tuoresiirto IVF:stä. Kahden alkion siirtoon päädyttiin, koska alkiot eivät saaneet kovin hyvää luokitusta fragmentaation vuoksi. Molemmat jäivät kyytiin. Molemmilla on omat sikiöpussit ja istukat. Ultrissa sikiöiden kehitys on näyttänyt etenevän niin kuin pitääkin ja kasvavat myös keskenään samaa tahtia. Kohtu kasvaa vauhdilla ja on nyt 5-6 viikkoa suurempi, kuin olisi tässä vaiheessa yksisikiöisessä raskaudessa. Välillä nipistelee vatsanseutua ihan tosissaan, kun kohtu kasvaa niin nopeasti. En ole toistaiseksi kokenut tätä kaksosraskautta mitenkään erityisen hankalaksi. Tsemppiä vielä Pulu sinulle. Siskosi tuki on todella arvostettavaa. Hienoa, että sinulla on noin ihana läheinen, jolta saat tukea. Psykologista vielä, voihan sinne mennä yksinkin juttelemaan. Minä kävin yksikseni, kun puntaroin tuota hoitojen lopettamispäätöstä. Tiedostin kuinka kovasti mieheni halusi jatkaa hoitoja ja halusin jutella psykologin kanssa kahden. Tuntui, että käynnistä oli apua.

      Kävin sokerirasituskokeessa viime viikolla ja sain tulokset tänään. Arvot olivat todella hyvät. Onko kenelläkään kokemusta, että ns. priima-arvot alkuraskaudesta olisivat menneet merkittävästi huonommaksi loppuraskaudesta, jos ruokavalion on pystynyt säilyttämään hyvänä?

      Minullakaan ei ole ollut pahoinvointia. Sekin on varmasti auttanut pitämään sokeriarvot kurissa, kun on voinut syödä normaalisti ja hyvin koko ajan. Raskausajan vitamiinia olen syönyt jo vuosia. Niissähän on mm. magnesiumia ja sinkkiä. Yökkäämistä aiheuttaa vain hampaiden harjaus. Muutaman kerran on pitänyt oksentaa ja lopettaa koko harjaus kesken. Outoa, kun en ole koskaan ollut herkkä yökkäämään ja muuta pahoinvointia ei ole ollut lainkaan.

    • #10192
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Viki mulla tehtiin eka sokerirasitus viikolla 16 ja arvot olivat täysin normaalit. Mulla varmaan noihin arvojen nousuun on vaikuttanu myös se, että en ole pystynyt liikkumaan melkein koko raskauden aikana kun alavatsa kramppaa heti pienestäkin rasituksesta. Olen pyrkinyt ruokailemaan normaalisti mutta silti mulla paino nousi 15 kiloa viikolle 26 asti. Nyt viiteen viikkoon ei ole paino noussut ollenkaan vaikka olen syönyt ihan samalla tavalla kuin ennenkin, itseasiassa on paino hiukan lähtenyt laskuun mutta sikiö silti kasvanut ihan normaalisti keskikäyrillä. Nythän mun painon pitäis alkaa nousemaan tässä loppuvaiheessa mutta mulla se menee jotenkin näköjään toisinpäin. Huomaan kyllä, että lantioon ja reisiin on rasvaa varastoitunut ja rinnat on kasvanut ihan älyttömästi 😀 Harmittaa kun en pääse liikkumaan kun sekin parantais noita sokeriarvoja.

      Noista kemikaaleista kun oli puhetta, niin tässä hyvä artikkeli aiheesta:
      http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-1448506675528.html

    • #10200
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Soitin tänään hcg arvon tuloksista jotka otettiin uudelleen siis perjantaina. Olivat nousseet siitä tiistaisesta 20 000:sta tuonne 41 tuhanteen ja risat. Onko mielestänne hyvä nousu? Sain kuitenkin jo huomiselle ultraus ajan, kun oikea aika olisi ollut vasta viikon päästä, mutta hoitaja oli sitä mieltä, että parempi katsoa aikaisemmin mikä sielä vuotaa, puhui että saattaa olla hematooma tai esimerkiksi istukka mikä vuotaa. Eilen ja tänään tosin vuotoja ei ole näkynyt. Pelottaa tosi paljon huominen, jos kaikki ei olekkaan niinkuin pitäisi, mutta toisaalta parempi kun pääsi vähän aikaisemmin niin saa selvyyttä asiaan. Hoitaja sanoi että, tosin voi olla että sykettä ei vielä saada näin alhaisilla viikoilla. Tänään siis rv 6+2.

    • #10204
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Tuolta löytyy jonkinlainen hcg-taulukko,
      http://metku.net/~pesu/faq.php

      Aika hedelmöityksestä/Aika viimeisistä kuukautisista/HCG:n määrä mIU/ml
      1 viikko 3 viikkoa 0-5
      2 viikkoa 4 viikkoa 3-426
      3 viikkoa 5 viikkoa 18-7340
      4 viikkoa 6 viikkoa 1080-56500
      5-6 viikkoa 7-8 viikkoa 7650-229000
      6-9 viikkoa 8-11 viikkoa 25700-288000
      8-11 viikkoa 10-13 viikkoa 13000-253000
      17-24 viikkoa 2. kolmannes 4060-65400
      >25 viikkoa 3. kolmannes 3640-117000

    • #10217
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Joskohan minäkin kantaisin sanasen tähän ketjuun.

      Olen tehnyt nyt kahtena peräkkäisenä aamuna positiivisen raskaustestin, kai se on uskottava, että hoidot tehosivat vihdoinkin! Mietin tässä, että odottelisinko varhaisultraan asti plussaketjuun osallistumista, mutta onhan se plussa plussa nytkin. Jos oikein osaan laskea, niin 4+2, eli hyvin, hyvin alussa vielä.

      Pitäisiköhän pikkuhiljaa perustaa talvi/kevät 2015-2016 -ketju plussille?

    • #10218
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Ihanaa sudenkorento ?? Onnea plussasta, hienoa saada uusia lisää. Punktiopäivä on hedelmöittymisen päivä niin siitä saa laskettua millä viikolla menee. Itse latasin Vauva odotukseni sovelluksen, josta helposti näkee missä mennään ja siinä myös aina kerrottu, minkä kokoinen sikiö on sillä hetkellä ja onko elimet kehittyneet ja mitä tuntemuksia äidillä voi olla jne. tosi mielenkiintoinen minusta.

      Uusi ketju voisi olla ajankohtainen kun olaan jo talveen käännytty ja jos saataisi sieltä uusiakin vielä mukaan. Tietysti, että pidemmällä olevat tulisivat perässä.

      Sabi89, toivottavasti vuodot selviävät parhainpäin. 6+2 on kyllä jo sydän kehittynyt ja mulla ultrassa näkyi sykkeet kyllä, mitään ääniä en odottanut tosin kuulevanikaan. Tuo asentamani sovellus kertoo, että ”tämän viikon lopussa kaikki elimet ovat kehittyneet ja nyt niiden tarvitsee enään siirtyä paikoilleen, sydän on valtava muuhun kokoon verrattuna, muoto alkaa muistuttaa ihmistä, käden jo pienet tyngät” eli 6+6 kohdalla mennään. Jännää.

      • #10220
        Nimetön
        Ei-aktiivinen

        Olen ymmärtänyt, että raskausviikot ei ole yhtä kuin alkion ikä, eli lasketaan sieltä kierron alusta ennen hedelmöittymistä. Sen perusteella oma laskurini on nyt 4+2. Hedelmöittymisestähän on 2+4, mutta se on alkion ikä, ei raskausviikot.

        Voisin naputella uuden ketjun, ellei joku ehdi ensin :).

        • #10221
          Nimetön
          Ei-aktiivinen

          Eiks näissä hoidoissa se lasketa siirron mukaan (koska alkion ikä tiedetään niin tarkkaan), eli että siirtopäivä ois 2+0 (joissain paikoissa kai 2+1?) ja siihen lisättynä alkion ikä.. tai niin mulla ainakin on laskettu, tosin kumpikin ollu pakastesiirroista. Mutta voihan tuoresiirroissakin se stimulointiaika vaihdella sieltä kierron alusta. Eli jos vaikka siirretty 5 päivänen alkio, niin se ois siirtopäivänä rv2+5.

    • #10219
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kylläpä nyt on plussa-aaltoa! 🙂 Ihan mahtavaa, onnea plussanneille ja tervetuloa tänne.
      Hanna, hienoa jos vuodot on loppuneet! Täälläkin vauva hikkaa usein ja on kyllä tosi hassun tuntoista 🙂 Vauva myös hengailee jotenkin tosi ”pinnassa”, raajoja erottaa mahan läpi ja usein maha on ihan muotopuoli ja kova möykky kun tyyppi vääntäytyy outoihin asentoihin 😛

      Pulu, onnea tuplauutisesta! Näin se elämä voi yllättää. Ymmärrän kyllä että shokki voi olla.. Yrittäkää ottakaa suurena lahjana vaan 🙂 Tai ainakin sinä, jos miehellesi tämä on liian iso pala. Heh, ehkä mä oon vähän outo, itse aina toivonut kaksosia. Toivotaan nyt kuitenkin, että miehesi mieli muuttuu, kun saa rauhassa muhitella asioita. Ultra/sydänäänien kuuntelu voi olla hänellekin silmiä avaava kokemus… Ihanaa joka tapauksessa että siskosi on tukena!

      Sabi89, tulehan raportoimaan sitten ultrakuulumiset!

    • #10239
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kävimme tänään siellä ultrassa ja kaikki oli toistaiseksi hyvin. Sikiö vastasi viikkoja ja sykekkin löytyi. Sikiön vieressä oli kuitenkin jonkinlainen hematooma, joka kuulemma saattoi johtua siitä että istukka on hieman vuotanut, koska oli jotenkin niin lähellä kohdunsuuta. Onko tälläinen kuinka yleistä ja korjautuuko asia itsestään? Sain sairaslomaa ja kovaa nostelua jne pitää välttää. Uuden ajan sain parin viikon päähän, mutta lääkäri oli kyllä sitä mieltä että tilanne on hyvä ja tälläiset tilanteet yleensä korjaantuvat levolla ja kun viikkoja tulee lisää. Onko kellään ollut vastaavaa tilannetta?

    • #10241
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Onnea Surenkorento plussasta! Jos raskaustesti näyttää positiivista niin kyllä se silloin on positiivinen 🙂 Mulla oli monta päivää pelkkiä haamuviivoja kunnes muuttui selvemmäksi. Tämä ketju alkaa olemaan aika pitkä joten joku voisi hyvin perustaa uuden kun talven puolella ollaan jo. Munkin mielestä raskausviikot on aina 2 viikkoa enemmän kuin sikiön ikä.

      Lennu mulla mahassa käy samanlainen myllerrys 🙂 Pari viikkoa sitten vauva oli joka ultrassa kääntynyt eripäin mutta nyt on pysynyt raivotarjonnassa ja välillä kyllä jalka tuntuu ja näkyykin tulevan melkeen vatsan läpi. Viimeisin viikontakainen painoarvio oli 1500g eli ei kauheesti tarvis enää kääntyillä 🙂

      Kiva kuulla Sabi, että kaikki oli hyvin. Mulla noi alkuraskauden vuodot laitettiin istukan piikkiin. Ei ollut kohdunsuulla mutta istukka liikkuu koko ajan hiukan kun kohtu kasvaa ja meinasivat, että istukan reunasta vuosi. En huolestuisi vielä jos istukka tässä vaiheessa on kohdunsuulla kun tosiaan kohtu kasvaa ja istukkaa liikkuu siinä mukana. Jos nyt sattuu käymään niin, että se siihen kohdunsuun päälle jää niin sitten se tarkoittaa vaan sitä, että vauva syntyy sektiolla.

    • #10242
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hei kaikille,

      Onpas täällä vauhti päällä ja paljon kirjoituksia. Onnea tuoreille plussaajille…

      Pulu: Kirjoituksesi tilanteestasi herätti hyvin monenlaisia tuntemuksia puolestasi mm. kiukusta harmitukseen. Onneksi kuulostat itse siltä, että olet löytänyt hetkellisen tasapainon ja tukea löytyy sitten siskoltasi. Toivotaan, että ultranäkymä saisi miehen tajuamaan, millaisista asioista puhutaan. Hoitoja ei voi hallita, ja aina on olemassa riski kaksosista.
      Varmaankin aika vaikea olisi päättää, kumpi pitäisi poistaa ja millaiset seuraukset siitä olisi henkisesti ja sitten fyysisesti sille toiselle alkiolle? Pidän peukkuja asian sulatteluun ja ensi viikon ultraan, voihan olla että se oli vain mieheltä alun shokkireaktio..

      Hienoa Hanna! Niin iloinen puolestasi..jatkuuko sairasloma kuitenkin?

      Sabi89, kohtu kasvaa koko ajan, joten se istukka vielä siirtyy varmasti kauemmaksi kohdun suulta. Nyt vain positiivisia ajatuksia!

      Joku puhui tonnikalasta? Miksei sitä saa syödä, ei ole mun 2-sivuisessa kieltolistassa…olen silloin tällöin täydentänyt sillä kalansaantia lämppäreiden päällä. Pääsääntöisesti syön lohta ainakin sen kaksi kertaa kuussa, ja paljon enemmän kuin 200g

      Joku puhui myös pahoinvoinnista, ei minullakaan ole siitä kokemuksia. Hajuaisti kyllä yllätti alussa…eikä aina niin positiivisella tavalla. Marketin tekstiilien muoviprinttikuviot iskivät heinäkuussa päälle jo kaukaa…

      Tänään palaverissa maha hyppi hassusti, mietin vain, että huomaakohan muut. Itselle se on jo tuttua, mutta jännä tehdä havaintoja miten muut reagoi. Perjantaina sokerirasitus nro 2 jos ei tule flunssaa ennen sitä, silloin sitä ei voi tehdä.
      Uutta palstaa vaan kehiin..

      huomenna rv27

    • #10243
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Salvia sain sairaslomaa silloin enismmäisten vuotoepisodien jälkeen äitiyslomaan asti, mikä muuten alkaakin virallisesti jouluaatosta eli ihan pian 🙂 Tonnikalassa on paljon elohopeaa + se on siinä säilyketölkissä, mistä voi irrota kemikaaleja. Kyllä mäkin olen syönyt silloin tällöin tonnikalaa. Kohtuus kaikessa 🙂

    • #10244
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Nii juu… eli ensimmäisestä piikytyspäivästä alkaa lasku, joilloin munasolu alkaa kasvamaan. Puntio mulla oli 28.10. jolloin munasolu ollut 2vk, ja nyt huomenna viikkoja siis tasan 7. Näinhän se meni. Tuohon sovellukseen siis vaan laitoin hedelmöittymispäivän niin se laski sitten suoraan nuo viikot.

      Tonnikala sisältää paljon elohopeaa ja suositellaan vältettävän. Itskin paljon sitä käyttäneenä, pizzat ja uunileivät, nams. Täytyy keksiä muuta täytettä.

    • #10253
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hanna, migreenilääkkeitä ei ole ollut käytössä, tupla-annoksella Buranaa on menty suht. ok tähän asti. Nyt ostin varastoon Ibumaxia, mutta se ei migreeniin tehoakaan. Migreeni ollut aika harvakseltaan aiemmin ja nyt ollut pientä tai suurempaa hedaria joka päivä tuloksesta asti.

      Ja verenpaineet heittelee myös kun työn puolesta joutuu kumartuu paljon, hyvä kun ei pökerry siihen paikkaan. Huomasin, että pitämällä verensokerin tasaisena ja syömällä koko ajan jotain pientä pysyy huimaukset poissa. Niin ja tietty jos ei kumartelis koko aika, mä yritän konttailla tai jotain >.< Mulla siis luonnostaan paineet 90/60 ihan normisti, ois mielenkiintoista nähdä mitä ne on nyt, kun tuntuu ettei niin alhaalla ookkaan käyty vähäänn aikaan.

      Siis tiiettekö Mä oon niin ONNELLINEN. Mä en kestä tätä! Käy tässä mitä tahansa mä oon ihan todella onnellinen että saan kokea tämän ihmeen. Ja otan ilolla vastaan jokaisen ökkäyksen ja pökerryksen, mä oon niin odottanut tätä. Itken täällä onnesta jo monetta päivää putkeen. Fiilis!

    • #10254
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Teretulemast Sudenkorento! Onnea ja varpaat ja sormet ristissä kaikille muillekin <3

    • #10255
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      MsFields mulla aiankin kiellettiin tulehduskipulääkkeiden käyttö alkuraskaudessa. Ainoa sallittu kipulääke oli paracetamoli.

    • #10257
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Burana kuulostaa myös mun korvaan sellaiselta, että kannattaisi sen käytöstä vielä kysyä. Meidän klinikalla myös aivan ehdoton ei. Estää mm. alkion kiinnittymistä. Tosin kiinnittynythän se jo on, mutta parempi varmistaa.

      Itse olen myös taipuvainen huimailuihin alipaineen vuoksi. Kahvihan mm nostattaa verenpainetta. Mulla myös tsekattiin, ettei iskenyt anemia (arvo oli jotain 145 eli nou hätä). Nokkosteetä olen päivittäin juonut ja varmistanut sillä raudan saantia.

      Ubikinonista puhutaan mikreenin ehkäisijänä. Suosittelen perehtymään ja kokeilemaan. Myös luetaan tuotteeksi jolla ehkäisevä vaikutus mahdolliseen raskausmyskytykseen. Käytän 100ml / pv. Suositus olisi 200ml/pv.

      Olen myös miettinyt, että jos flunssa tai kuume tai yskä (kokoajan tosin pientä ärsytysyskää ollut) iskee kunnolla niin millä tropeilla sitä uskaltaa itseään huoletta lääkitä? Pakkohan se on lääkkeitä kuitenkin ottaa. Oma terveys tärkeä toki myös, mutta samalla kyytiläisiä ajateltava.

      MsFields, ihanaa kuulla onnen tunteista ? nyt saa nauttia. Mäkin olen onnellinen, mutta iloitsen vielä salaa itsekseni.

    • #10268
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Onnea, onnea, onnea MsFields ja Surenkorento!! Aivan upeita uutisia olen käynyt täältä pikaisesti lukemassa, mutta ollut sen verran kiirettä että en ole ehtinyt aikaisemmin kirjoitella.

      Kiire loppui tänä aamuna kuin seinään ja tämä aamupäivä menty ihan sumussa… aamulla pyyhkiessä tuli paperiin vähän rusehtavaa verta. Huolestuin todella kovasti ja menen tänään neuvolaan ultraan. Tiedän, että vuodot voivat olla ihan harmittomia ja asiaan kuuluvia, mutta silti se ensi kerta pelästyttää tosi pahasti. Etenkin olen nyt paniikissa kun raskausoireet (pahoinvointi ja väsymys) vähentyneet nopeasti melkein kokonaan. Nyt rv 14+1. Tässä vaiheessa pahoinvoinnin kai kuuluisikin alkaa helpottamaan. Seesteisen vaiheen jälkeen olen yhtäkkiä ihan kujalla kehoni viesteistä!

      Pelottaa 🙁 Toivottavasti kaikki on hyvin.

    • #10269
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Ruusunen todennäköisesti kaikki on hyvin. Noi alkuraskauden verenvuodot on todella yleisiä ja kun veri on ruskeeta eikä sulla ilmeisesti ole kipuja niin uskon olevan harmitonta. Alkuraskauden väsymyskin väistyy jossain vaiheessa, en nyt itse muista millä viikoilla mulla ne helpotti. Tsemppiä ultraan <3 Onpas teillä muuten hyvä palvelu neuvolassa jos sinne pääsee samana päivänä. Meillä saa ajan korkeintaan kahden viikon päähän eikä siellä edes ole ultraa.

      Pulu käsittääkseni korkea kuume on ainoa mikä voi aiheuttaa haittaa sikiölle eli siihen sitten vaan sitä paracetamolia 🙂 Muuten tavalliseen flunssaan ei oikeen mitään lääkettä ole. Bakteeriperäisiin infektioihin sitten tietysti antibiootteja. Yskänlääkkeistä en tiedä mitä saa ottaa raskauden aikana mutta tutkimuksien mukaan niistä ei ole mitään hyötyä eli kannattaa miettiä niidenkin ottamista 🙂

    • #10293
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kiitos Hanna ?
      Ultrassa kaikki hyvin, sydän lyö ja pikkuinen liikkuu. Nyt me pötkötellään sohvalla ja ollaan kiitollisia taas sadoin verroin enemmän. Itkuista väsynyt ja päivällä elänyt taas hoitojen aikoja ja muistanut kuinka hiuskarvan varassa kaikki on. Mulla mieli muutenkin nyt aivan viime päivinä herkistynyt niin että itken ihan kaikkea, etenkin maailman pahuutta. Ehkäpä ”raskausoireet” on muuttamassa muotoaan. Olen niin kiitollinen tästä sisälläni kasvavasta lapsestani, etten voi muuta kuin itkeä ?

      Mahtavaa toimintaa meidän neuvolalta ja ihanaa että apua sai kun sitä tarvitsi. Ja oli sellainen olo siinä itkiessäni että tuli mitä tuli niin minusta pidetään tässä huolta.

    • #10296
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Ihanaa Ruusunen, että kaikki hyvin. Tiedän kyllä itsekkin miten paniikissa sitä on kun vuotoja tulee. Helppoa se on mulle näin jälkikäteen sanoa, että kaikki on varmasti hyvin kun itse sen on jo kokenut 🙂 Mieli kyllä herkistyy kaikista hormooneista. Itsekkin välillä itken jotain ihan käsittämätöntä asiaa tai sitten en edes tiedä mitä itken 😀

    • #10297
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Tuolla ilmeisesti uusi talviketju avattu, sinne siis =)

      -> ->

    • #10299
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Huh, onneks selvisit säikähdyksellä Ruusunen! Varmaan ollu tuskaset ajat tietoo odotellessa.. Näkykö ultrassa mitään mikä ois voinu olla syy vuotoon? Oothan sääkin kuitenkin melko pitkällä jo, ja ne riskeimmät viikot takanapäin 🙂

      Määkään en oo muuta kun Paramaxia uskaltanu ottaa, ja sitäkin vaan kerran pari kun ollu ihan ”pakko”, en aivan pikku jysäreihin.. yrittäny pärjätä mahdollisimman pitkälti ilman mitään lääkkeitä ym. ylimäärästä. Eikös jokkut luontaistuotteetkin oo kiellettyjä raskaana? Tai sillee muistelisin.. vai oliko ne vaan jotain missä on yrttejäkin. Ite en oo jatkanu ubiqinoneja, gelee royaleja tms. Toki raskausmonivitamiinia koko ajan.

      Niin.. käsitin että toi uus ketju on ihan tuoreita plussia varten, ja siis mitä nyt tästä eespäin ja kevään aikana tulossa..? Täällähän jotkut keväiset ja alkukesän plussat on jo tosi pitkällä, lähestulkoon loppusuora jo häämöttää!
      Siis en mä näistä ketjuista tiä miten on tarkotettu mut tällee oon ymmärtäny 🙂

    • #10308
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Mitään syytä ei selvinny eikä ultrassa näkynyt mitään. Neuvolan hoitaja arveli, että saattaa liittyä kuukautisten oletettuun ajankohtaan, jolloin 3-4 kk aikana saattaa esiintyä ”haamuvuotoa”. Vuoto on tosiaan niin vähäistä etten itse ole tällä hetkellä huolissani. Onneksi tosiaan selvisin säikähdyksellä <3 Tänään on mielikin vähän tyynempi.

      Mä kävin mittauttamassa pari viikkoa sitten veren D-vitamiinin seerumipitoisuuden, joka oli suositellun alarajoilla. Oon syönyt 30-40 µg D-vitamiinilisää päivässä. Raskaana olevalle suositeltu 10 µg ei siis välttämättä riitä. Imeytyminen on yksilöllistä ja mittaus yksityisellä maksoi vain 15e. Mä olen edellisen kerran mittauttanut pari vuotta sitten etelänmatkan jälkeen, jolloin arvo oli tuplat nykyiseen. Lääkäri suositteli nyt 50-100 µg. Ajattelin jakaa tiedoksi, jos jotakuta arveluttaa oma aurinkovitamiinin saanti, joka on tärkeää mm. sikiön luuston kehittymiseen.

      THL Ravintoaine­valmisteiden käyttö raskausaikana
      https://www.thl.fi/fi/web/elintavat-ja-ravitsemus/ravitsemus/suomalaisten-ravitsemus-ja-ruokailu/raskausaika/ravintoainevalmisteiden-kaytto-raskausaikana

      Artikkeli terve.fi
      http://www.terve.fi/terveyden-abc/usan-lastenlaakarit-raskaana-oleville-10-kertainen-annos-d-vitamiinia

    • #10327
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Juu niin se yöutu varmaan on 🙂 Nyt mäkin oon ihan perillä missä mennään.

      Tsemppiä kaikille! Varmaan jään vilkuilee pitemmällä olevien meininkiä.

      <3 <3 <3

    • #10397
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hei,
      Luin mielenkiintoisen jutun Yliopistoapteekkien asiakaslehdestä. Siinä kerrottiin, että viimeisen tutkimustiedon mukaan maitohappobakteerien käyttö raskausaikana ehkäisee raskausdiabetesta. Olin iloisen yllättynyt tutkimustuloksesta ja jäin pohtimaan liekö tuossa yksi syy miksi sain hyvät arvot sokerirasituskokeesta. Olen nimittäin syönyt jo vuosia säännöllisesti maitohappobakteeritabletteja.

      Liikunta taitaa minullakin jäädä arkiaskareiden varaan ihan pian. Maha kasvaa vauhdilla ja leposyke on noussut melkoisesti. Klinikan lääkäri sanoi kyllä jo varhaisultrassa, että kaksosraskauden kanssa pitää ymmärtää kuunnella kroppaa herkällä korvalla. Alkaa pikkuhiljaa valjeta mitä hän tarkoitti 🙂

      Maha on jo niin iso, että tuntemattomat ovat alkaneet onnitella. Ehkä siihenkin tottuu vaikka oudon tuttavalliselta se minusta tuntuu. Sain kyllä erityisen mukavankin kokemuksen, kun eräs puolituttu nainen otti raskauteni puheeksi ja tuli sitten ilmi, että hänellä on identtiset kaksostytöt. Oli mukava kuulla kun hän kertoi omista positiivista kokemuksistaan. Olen nimittäin saanut muutaman ”otan osaa” tyyppisen kommentin, kun olen kertonut kaksosraskaudesta. Tulee kuulemma olemaan niiiiin rankkaa kahden vauvan kanssa. Luulisi, että äiti-ihminen ymmärtää, että kaikki vauvat ovat erilaisia ja jokaisella on omanlaisensa vatsavaivat yms. ja toisella niitä ei ole.

    • #10407
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Mäkin Viki alotin syömään maitohappobakteereja hoitojen aikaan mut sit jouduin ”lopettamaan” ne kun osallistuin raskausajan ruoka ja diabetestutkimukseen, jossa saan joko lumelääkettä tai maitohappobakteereja. Täytyy vaan toivoa, että saan ehtaa tavaraa 🙂 Luulen, että toi diabetes on myös aika paljon perimästä kiinni. Eli jos suvussa on diabetesta on niillä henkilöillä suuremmat riskit.

      Mä kävin tänään kontrolliultrassa ja siellä kaikki näytti hyvältä. Vauvaa painaa noin kaksi kiloa ja keskikäyrillä mennään. Kyselin hiukan sitä synnytysmuotoakin mutta sitä nyt katsotaan ja mietitään vielä. Itse toivoin sektiota mut lääkäri taas alatiesynnytystä. Tietenkään ei oteta mitään riskejä eli jos verisuonitilanne on epäselvä vielä kun la lähenee niin tietty sit sektio ja jos nyt päättää syntyä ennenaikaisesti niin automaattisesti myös sektio. Kahden viikon päästä taas kontrolliulta. Tavallaan kiva, että saa tällasta tiheää tarkkailua mut täytyy toivoa vaan, että vuodot pysyy poissa 🙂

    • #10423
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Lämpimät terveiset lomalta! Mietin pitkään uskallanko lähteä alkuvuodesta varatulle lomalle, mutta nyt oon niin iloinen että lähdettiin. Voin täällä lämmössä ja valossa niin hyvin, ja eikös se niin ole että kun äiti voi hyvin niin lapsikin ? Hyvää tekee rankan vuoden jälkeen.

      Kävelen täällä rantabulevardia masua korostavissa hellemekoissa niin polleana ja ylpeänä, mies naureskelee ? huomion ja ihailevien katseiden keskipisteenä oleminen…otetaan siitä Vauvan kanssa nyt kaikki irti ja hyvältä se onkin tuntunut. Mulla tullut 8kg masun seudulle ja rintoihin, ja nyt vasta rv 15. Hormonit tuntuu mulla kerääntyvän nyt masuun kaikki. Ei haittaa, taitaa olla yksilöllistä tämä?

      Oli tarkoitus pitää vähän lomaa täältä palstaltakin, mutta en malttanut pysyä poissa ? Lapsettomuushoidoista ja kaikesta siihen liittyvästä olen nyt ottanut loman ja josko ne jäisivät pikkuhiljaa taka-alalle ja nauttisin raskaudesta kuin normaalit ihmiset? Vähän vähemmän pelkoa, rutkasti enemmän luottoa siihen että elämä kantaa äitiä ja lasta. Työstän pois katkeruutta ja opettelen taas nauttimaan elämästä? Kuulostanko kovin itsekkäältä?

      Mulla on muuten käynnissä täällä pienimuotoinen ihmiskoe, että kuinka paljon Suomen pimeys pahentaa raskausväsymystä. Alkuraskaudesta olin niin väsynyt mutta nyt täällä en yhtään kun saisi nukkua päikkäreitä. Johtuuko ”energisestä keskiraskaudesta, jää nähtäväksi kun palataan kotiin että palaako väsymys vai jatkuuko pirteys ?

      Mulla myös käytössä maitohappobakteerit jo hoitojen aikana.
      Milloin Hanna sulla la? Mahtavaa että nyt ei vuotoja ?

    • #10426
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Voi että Ruusunen kuulostaapa ihanalta! Aurinko ja lämpö olis kyllä niin tervetullutta just nyt. Mä paistattelen täällä valolampun loisteessa vaan 😀 Mua alkoi oikeen hymyilyttään toi polleana hellemakoissa meno, ihanaa, niin sen pitääkin olla ja me niin ollaan ansaittu kaikki huomio. Mitä pidemmälle pääsee, sitä enemmän pelko väistyy ja alkaa nauttimaan tästä raskaudesta. Mun mielestä me ollaan kestetty niin paljon kaikenlaista ettei todellakaan ole itsekästä. Mun paino nousi ja hurjaa vauhtia alkuraskaudessa mutta nyt ei ole paino noussut kuuteen viikkoon ollenkaan. Rinnat mullakin kasvanu hurjasti ja toisesta tulee jo jotain nestettä! Laskettuaika mulla helmikuun 3. eli 8 viikkoa vielä odotusta. Aika on menny siivillä.

    • #10433
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Ruususen loma- ja raskaustunnelmointi kuulostaa ihanalta. Mukavaa, että meidän kaikkien raskaudet tuntuvat sujuvan hyvin 🙂

      http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50068
      Käypä hoito sivuilla on kattava selostus raskausdiabeteksesta ja siitä milloin on suurentunut riski sairastua. Minä jouduin kokeeseen juuri Hannan mainitseman sukurasitteen vuoksi. Iänkin takia tietysti suosittelivat neuvolassa.

      Googlasin vielä maitohappobakteeritutkimuksia ja löysinkin muutaman luotettavan tutkimuksen. Itse innostuin aikoinani syömään maitohappobakteereita, kun oli epämääräisiä vatsaoireita. Olisikohan lapsettomuusstressillä ollut aika suuri osuus asiaan… Luin keväällä Giulia Endersin kirjan, Suoliston salaisuus. Mielenkiintoista luettavaa ja tyytyväisenä olen jatkanut maitohappobakteerien popsimista.

      Minäkin alan pikkuhiljaa uskoa, että kyllä tämä tällä kertaa taitaa viimein onnistua. Kasvava maha kyllä auttaa pääsemään tunnelmaan. Olokin tuntuu helpommalta. Olisiko sitten seesteinen keskiraskauden vaihe? Tuntuu erikoiselta, kun vatsa on jo kohtuullisen iso.

      Minulla ei ole paino lähtenyt oikein nousemaan. Painoa on tullut n 2 kg. Neuvolassa siitä viimeksi puhuttiin. Nyt olen sitten yrittänyt syödä aina kun vain vähänkin vatsaan mahtuu. Ei vain oikein tahdo mahtua… Nyt jo pitää miettiä tarkoin mitä syö, ettei täytä hötöllä vatsaa. Mitenhän käy muutaman kuukauden päästä?

    • #10439
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Ihanaa, Ruusunen, toi sun asenne! 🙂 Oon just samaa mieltä Hannan kanssa, että nyt tästä olosta ja raskaudesta ja huomiosta saa nauttia täysin rinnoin (*tirsk*)! Sen verran monta kyyneltä ollaan varmaan kaikki vuodatettu lapsettomuuspolun varrella… Mukavaa loppulomaa sinne!
      Mekin palattiin just lomalta (tosin ei valitettavasti lämmöstä) ja sen jälkeen iski tän raskausajan ikävin vaiva, virtsatieinfektio joka oli tooosi tuskallinen. Eli antibiootit pitää harmikseni nappailla, ei tää kotikonstein parannu.

      Aika yksilöllisiä näyttää olevan nuo painojutut, paljonko tulee ja missä vaiheessa. Mullakaan ei alkuun tullut hirveästi, nyt 30+ oli tullut 8 kiloa. Maha on ihana pallo, mutta täytyy sanoa että muhkeat rinnat ja reidet ei kyllä tunnu omalta!

      Maitohappobakteereista oli just Hesarissa juttua, mm. niiden syöminen raskaus- ja imetysaikana näyttäisi ehkäisevän myös lapsen astmaa ja allergioita, monien muiden hyötyjen ohella. Aloitinkin maitohapot sitten saman tien, niistä kun ei mitään haittaa ainakaan ole.

    • #10454
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hei kaikille!

      Ihania kirjoituksia, kaikilla kaikki taas hyvin!! Ja terkut Ruususelle aurinkoon! Sain mun kirjoitusprojektini valmiiksi koskien hedelmöityshoitoja ja se tod. näk. julkaistaan ensi vuoden alussa Simpukassa. Asian kanssa vähän sellainen kaapista ulos tulo -meininki!
      Nyt kun on kovasti raskaana 8kg tullut rv 28, niin pää alkanut jo pikkuhiljaa kääntyä ihanan odotuksen puoleen…luonto hoitaa tätä epätodellisuudesta äidiksi ihan itsekseen varmaan.
      Nyt mulla alkaa sokereiden kotiseuranta ja täytyy varmaan kanssa hankkia ne maitohapot, onko merkkisuosituksia, onko väliä käykö kaikki???
      Paastoarvo ihan rajalla 5,3 toiset sen jälkeiset arvot ihan hyviä. Tänään hain laitteen neuvolasta ja sitten alkaa tarkkailu..hyvä et seuraavat.
      Ai niin vauvavakuutuksen lasku tuli, joten läpi tuntui menevän. Kyllähän se rahanmeno muuttuu ihan toisiin sfääreihin mihin on tottunut…mutta luotto siihen, että eiköhän sitä jotenkin pärjätä.

    • #10456
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Salvia mä söin enne sitä tutkimuksen alkua sellasta missä on seitsemää eri maitohappobakteeria. En tiedä onko paras vaihtoehto mutta monipuolinen ainakin 🙂 Toi sokeriseuranta on ihan hyvä juttu koska vaikka mulla on arvot kotiseurannassa ollut ihan hyvät niin silti oli vauvan ympärysmitta pompannut kahdessa viikossa sieltä keskikäyrältä ihan yläkäyrälle 🙁 Vauvan hyvinvoinnin kannalta jätin kaikki sokerit pois mut silti näyttää tulevan vissiin rasvaa vähän liikaa kehoon. Katotaan mitä kahden viikon päästä on kun on kontrolli. Ostin eilen ruispuurohoitaleita ja aamusokerit oli loistavat verrattuna siihen kun olen syönyt ruisleipää tai kaurapuuroa aamupalalla.

      Tosta vakuutuksesta vielä sen verran, että mulla se ainakin on kannattanut nyt jo tässä vaiheessa. Sairaalalaskuja tuli 400 euron verran ja ainakin 100 euroa tulee vielä lisää näiden kontrollien takia. Vuosimaksu oli 270€ niin olen saanu vuosimaksun jo takaisin. Mun vakuutus korvaa jo raskausvaiheessa tulevat ei normaalit sairaalakäynnit ja tutkimukset jos mun tila vaarantaa vauvan terveyttä ja henkeä. No kyllä noi verenvuodot sellaisia tilanteita on ollut.

      Ihanaa joulun odotusta kaikille!

    • #10467
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Onpas tänne tullut paljon kirjoituksia viime aikoina. Jouduin ihan katsomaan koska ja mitä oon ite viimeksi kirjoittanut.

      Mä olen nyt pistänyt sitä pitkävaikutteista insuliinia iltaisin reilut kolme viikkoa ja oon saanut sokerit melkolailla kuriin. Välillä tulee silti odottamattomia ylityksiä. Luulen, että alkuviikosta työstressi sai mun sokerit nousemaan, kun nyt ne on taas tasoittuneet loppuviikosta, kun stressi alkoi helpottaa. Ens viikolla olis taas kontrolli äitiyspolilla radin takia ja samalla siis mittaillaan vauvan kasvua. Toivotaan ettei vauva ole kasvanut ns. liikaa. Viimeksihän vauvan kasvu oli arvion mukaan keskikäyrällä.

      Liikkeitä tuntunut enenevässä määrin viime aikoina. Ihania tuntea ne potkut jne. 🙂

      Mäkin söin ennen raskautta ja muistaakseni alkuraskaudesta maitohappobakteereita, mutta jostain syystä lopetin ne jossain vaiheessa. En edes muista miksi, kai mä yritin jossain vaiheessa syödä semmosia maitohappobakteeripitoisia jugurtteja tai Gefilus-juomia ja en sitten ottanut niitä tabuja, mutta vois kyllä taas aloittaa.

      Noista ravintolisistä oon nyt syönyt rautaa (matalan hb:n takia), monivitamiinia, Omega-3:sta ja kalsiumia mikä sisältää myös d-vitamiinia.

      Mulla on nyt menossa rv 29+3 ja kiloja tullut tähän mennessä n. 3-4. Mulla tuli itseasiassa jo kesällä kolmisen kiloa, kun silloin oli ruokahalua reilusti. Nyt radin takia jopa tippui alkuun vähän paino, kun piti olla niin tarkkana syömisistä. Nyt alkanut vissiin taas pikkuisen nousta, mutta ei paljoakaan. Musta tuntuu, ettei mulla oo juuri mikään muu kasvanut tai isontunut kuin maha. Omasta mielestä näyttää jopa siltä, että kasvot olis vähän kaventuneet tuolta leukaperien alueelta.

      Vauvavakuutuksesta: Mä lopulta soitin Pohjolaan, kun en ollut saanut mitään vastausta siitä vakuutuksesta. No, se vastaus löytyikin jostain verkkopankin arkistosta, mistä en ollut osannut etsiä sitä. Hakemus oli hylätty. Ymmärtääkseni johtui siitä matalasta papp-a-arvosta, josta terveysselvityksessä olin maininnut ja kerroin saaneeni lähetteen lisätutkimuksiin sen osalta. Vakuutusyhtiön lääkäri oli sitten päättänyt, että vakuutusta ei heti myönnetä, mutta että sitä voi hakea uudestaan sitten, kun lisätutkimukset on tehty.

      TAYSsissa ne itseasiassa vaan kuittas ton mun matalan papp-a-arvon sillä, että koska siinä diabeteskäynnillä vauvan kasvu oli normaalisti keskikäyrällä, se varsinainen papp-a-arvon vuoksi varattu aika voidaan perua. Ilmeisesti se olis siis ollut vaan kasvun seurantaa.

      Päätin sit heti hakea sitä vakuutusta uudestaan. Ensin eivät meinanneet puhelinpalvelussa mulle avata sitä uutta terveysselvitystä vaan sanoivat, että voin hakea uudestaan vasta kun vauva on syntynyt, mutta sain sitten kuitenkin selvitettyä asian niin, että ne avas mulle uuden selvityksen niin kuin siinä hylkäyspäätöksessä oli luvattu.

      Mutta nyt sitten tuli alkuviikosta kirje, että mun pitää toimittaa vakuutusyhtiöön kaikki raskaudenajan sairaskertomukset ja tutkimusten lausunnot ja sen jälkeen ne sitten vasta päättää saanko edelleenkään sitä vakuutusta. Sairaalan epikriisit mulle on tulleet aina automaattisesti, mut pyysin nyt sitten terkkarista niiden tiedot ja tänään kävin Terveystalolla pyytämässä ne seulontaultrien tiedot. Tiedot tulee postissa toivottavasti ens viikolla. Meni vähän monimutkaiseksi tää juttu.

      Aluksi vähän hermostuin, kun sain sen hylätyn päätöksen… ja mietin, että olisko tarvinnu edes mainita koko papp-a-juttua, mutta kai se oli kuitenkin kerrottava, ettei tulisi jälkikäteen tietoon jotenkin ikävää reittiä. Mutta ei se nyt lopulta maailmaa kaada vaikkei koko vakuutustakaan saisi kuhan lapsi nyt muuten olis kunnossa. Ja voihan sitä tosiaan sitten lapsen synnyttyä vielä anoa uudestaan myös. Onneksi kuitenkin tää julkinen terveydenhuolto Suomessa tällä hetkellä vielä toimii suht hyvin etenkin lasten kohdalla.

    • #10468
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Minä olen syönyt noin pari vuotta Lacto Seven tabletteja. Yliopistoapteekissa silloin farmaseutti suositteli monipuolisena valmisteena. En ole nyt kysynyt apteekissa, että onko tullut markkinoille jotain uutta ja ehompaa.
      Alkuraskaudesta söin Femiflor kuurin ja ajattelin, että aloitan nyt uuden kuurin ja syön raskauden loppuun saakka.

      Minäkin ajattelin ensi viikolla soitella vakuutuksesta. Mies muisteli lukeneensa, että ennen rv 20 otettuun vakuutukseen saa paremmat ehdot. Tulee jo suorastaan kiire. Onko kenelläkään kokemuksia Tapiolan tai OP Pohjolan sikiövakuutuksista?

    • #10470
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Pohjolasta ei mun mielestä edes voi saada sitä vakuutusta ennen kuin on käynyt rakenneultrassa ja mulla se oli vasta rv 20 jälkeen. En ole itse vertaillut noita vakuutuksia sen kummemmin, mutta olen pyörinyt myös yhellä toisella foorumilla ja siellä olen saanut sen käsityksen, että Pohjolan vakuutus olis laajempi kuin Lähitapiolan ja ilmeisesti myös vähän halvempi. Pohjolan vakuutukseen voi ainakin saada kaikenlaisia ns. kanta-asiakasalennuksia, jos on pankkiasiat myös Op:ssa ja muita vakuutuksia Pohjolassa. Lisäksi Pohjolassa oli nyt vuoden loppuun mennessä otetusta vakuutuksesta 30% alennus ensimmäisen vuoden maksusta. Tulipas tästä nyt Pohjolan mainos. Tosiaan en pysty sanomaan paljoa tuosta Lähitapiolasta, kun en oo sitä vakuutusta tutkinut tai kysellyt.

    • #10472
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Viki tuossa vakuutushakemuksessa pitää olla kaikki seulat käytynä läpi niin en usko, että ennen viikkoa 20 tollast avakuutusta saa. Mulla on Pohjolan vakuutus vain siitä syystä, että olen keskittänyt kaikki palvelut sinne. En ole edes lähtenyt kyselemään muualta. Noi Maikun mainitsemat alennukset on tosiaan voimassa vuoden loppuun ja sit ne tarjoo vielä jonkun henkivakuutuksen vauvalle vuodeksi ilmaiseksi. Se tossa vakuutuksessa on harmillista, että joka vuosi tulee 100€:n omavastuu ja mullahan se täyttyy nyt tietty joulukuussa ja tammikuussa alkaa alusta 🙁 Katotaan nyt onko tolle vakuutukselle kauheesti edes käyttö, toivottavasti ei 🙂 Onhan noi vuosimaksut aika muhkeat mut toisaalta on se hyvä olla jos lapsi sitten sairasteleekin enemmän.

    • #10508
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Vakuutusyhtiöiden käytännöt vaihtelevat jonkin verran. Esimerkiksi Pohjantähti myöntää ns. vauvavakuutuksen rv 17 alkaen. Pohjolassa täytyy tosiaan olla rakenneuä käytynä. Lähitapiolassa pitää antaa neuvolakortista kopio, mutta ei siellä mielestäni vaadittu rakenneultraa, jos nyt muistan oikein. Pohjolan vakuutus oli tosiaan Lähitapiolan vakuutusta edullisempi. En ehtinyt lukea vielä tarkasti vakuutusehtoja, mutta pikaisella silmäyksellä olivat melko saman sisältöisiä.

      Kyllähän nuo vakuutukset vaikuttavat muutaman tarjouksen perusteella aika hintavilta. Ajattelen kuitenkin, että kaksosille täytyy ottaa mahdollisimman pian kattava vakuutus. Ennenaikaisen synnytyksen riski on normaalia suurempi. Keskosilla voi sitten tulla sairastelua. Turvallisuudentunnetta ja mielenrauhaa tuova ajatus, että voi mennä yksityiselle murehtimatta laskuista.

      Meillä on loppuviikosta taas neuvolakäynti. Odotan kovasti, että pääsisin raskauden toisen kolmanneksen loppuun. Oletteko käyneet 3D-uä tutkimuksessa? Millä rv kävitte ja mitä viikkoja suosittelivat? Meillä ei taida naistenpolilla olla kuin perinteinen uä, joten ollaan varmaakin menossa yksityiselle klinikalle vuoden vaihteen jälkeen.

    • #10607
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hiljaiseloa täälläkin, mutta kertoilenpa vain kuulumisia.
      Sain parhaan joululahjan, kun kävin tänään gynellä. Luulin jo et epämääräisten oireiden vuoksi mulla on hiivatulehdus taas tai pissatulehdus tai joku muu tulehdus. Paniikki päällä kun pyhät tulossa, jos onkin jotain mikä on vauvalle pahaksi.
      Pissatestiin ehdin eilen, näyte oli puhdas, hiivaviljely negatiivinen ja gynelläkin selvisi, että mitään tulehdusta ei pitäisi olla, vaikka paikat ovat arat. Sanoi sen olevan normaalia näillä viikoilla, vaikka vähän epämääräinen oli tämä oireistus.
      Tainnut auttaa, kun olen syönyt maitohappoja ja käyttänyt vagisania. Ja sitten se paras, vahvistui tulijan sukupuolikin…hän on poika!! Ihan kummallista saada asiaan varmuus…ja voi levollisin mielin vietää joulua. Eikä ole tulossa jättiläisvauvaa ainakaan näillä näkymin, vaikka neuvolasta sitä käyrää ovat näyttäneet…joka kerta. SF-mittaan vaikuttaa lapsiveden määrä ja vauvan asento, joten sitä ei kannata säikähtää…mullakin on koko ajan raivotarjonnassa viihtyillyt jo.
      Vakuutuksista vielä… meillä oli tosi kallis vuosimaksu yli syntymättömälle vauvalle, jonka sai rakenneultran jälkeen. 500 euroa, mutta kunnon korvauksia sitten kyllä, jos joutuu esim. sairaalahoitoon. Alenee sitten 2-vuotiaana…ja meillä kaikki keskitetty Fenniaan. En tehnyt superkartoitusta,koska koiran kanssa ainakin hyvin saatu takaisin.

      Oikein hyvää joulua kaikille ja rentoutukaa, jos ei tarvitse olla töissä! Pari tuntia vielä töitä ja sitten alkaa onneksi muutaman päivän lepo!

    • #10608
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Salvia80, hieno juttu ettei ollut mitään tulehdukseen viittaavaa sulla ja että sukupuolikin varmistui. 🙂

      Hitsi, kun taas pelästyin eilen. Oli nimittäin ilmestynyt taas pikkuhousun suojaan ruskeaa tuhruvuotoa ja pyyhkiessä vessassa tullut eilen ja tänään joinain kertoina myöskin rusehtavaa paperiin. Onneksi tuo on vain pientä tiputtelua ja vauva liikkuu kuitenkin normaalisti. Olen ehkä rasittanut itseäni liikaa fyysisesti, kun oon touhottanut kaikkea joulujuttua ja kotitöitä tässä viime päivinä, kun oon ollut lomalla. Täytyy nyt yrittää ottaa vähän rauhallisemmin, ettei vuoto ainakaan lisääntyisi. Kysyin kätilöltä tayssin nettichatissä tänään, että mitä mieltä on asiasta, niin vastasi, että ei kuulosta vakavalta tässä vaiheessa, joten seurantalinjalla mennään.

      Hyvää joulua kaikille!

    • #10609
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Salvia onnittelut pojasta! Hyvä ettei mitään tulehduksia löytynyt. Mullakin ollut moneen otteeseen sellanen tunne, että olis tulehdus päällä mutta mitään ei kuitenkaan ole ollut.

      Voi ei Maiku, toivottavasti voudot pysyy poissa! Koita ottaa rauhassa vaikka tää joulu on stressaavaa aikaa.

      Mulla vuodot nyt pysyny onneks poissa mut pelko persiissä mennään koko ajan et jos tulee takas. Lääkärikin sanoi etten saa lähteä mihinkään kauas jos tulee taas kiire sairaalaan. Kävin maanantaina kontrolliultrassa ja siellä ne verisuonet kummittelee edelleen kohdunkaulan lähettyvillä. Kahden viikon päästä taas ultra ja jos tilanne sama varataan aika sektioon, mkä on hyvin todennäköistä. Siis apua, sitten olis enää 4 viikkoa ”synnytykseen” koska sektio tehdään pari viikkoa ennen la:aa. Vauva oli taas kääntyny perätilaan mutta jos sektoidaan sillä ei ole niin väliä. Painoarvio oli 2200g. Viimekerralla siis arvio on mennyt yläkanttiin ja vauvan ympärysmittakin oli nyt taas keskikäyrillä eli onneks tää radi ei ole vaikuttanut vauvan kasvuun. Mulla on ihmeen hyvä olla vaikka maha alkaakin olemaan jo aika suuri. Ainoa mikä vaivaa tällä hetkellä on lonkkakipu. Käveleminen alkaa olemaan todella kivuliasta ja häpyluuliitoskin vihoittelee aina liikkeelle lähtiessä. Noh, kohta pääsee näistäkin vaivoista eroon 😀

      Oikein ihanaa joulua kaikille!

    • #10619
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Mä en muistanutkaan, että Hanna sullakin on radi diagnosoitu. Sulla ei vissiin ollut lääkitystä siihen?

      Harmi ne kummittelevat verisuonet, mutta onneksi niitä nyt seuraillaan tässä ja tosiaan se sektio on vaihtoehtona.

      Mulla onneksi se ruskea vuoto taas loppunut nyt jouluksi, kun pääsin aattona rauhoittumaan. Tänään vaan tuntunut vauva vähän hiljaisemmalta kuin esim. eilen, mutta kyllä sieltä välillä jokunen muksahdus tuntuu, että kaippa siellä kuitenkin kunnossa ollaan. Kaippa hänkin välillä on väsyneempi ja ei jaksa niin paljon potkia tai sitten on kääntynyt semmoiseen asentoon etteivät liikkeet niin kovasti tunnu.

      Mä kävin viimeksi pari viikkoa sitten tayssissa diabeteskontrollissa ja siinä katsottiin vauvan kasvua. Kasvu oli hieman tipahtanut keskikäyrältä, joten menen jo ens viikolla seuraavan kerran kontrolliin. Vaikka ei siinä mitään isoa notkahdusta ollut, niin tottakai kaikki heti vähän huolestuttaa. Se on toisaalta hyvä, että ainakaan ei oo tällä tietoa mitään jättimäistä sokerivauvaa tulossa.

    • #10621
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Joo mullahan ekassa rasituksessa kaikki arvot oli hyvät mut tässä myöhemmässä vaiheessa kaikki arvot ylittyi. Pysyy kuitenkin kurissa ruokavaliolla. Mullakin on masussa välillä hiljaisempia päiviä ja alkaa vähän huolestuttamaan mutta kai se on normaalia, että vauvallakin on päivät vähän erilaisia. Mä olen aina tehnyt liikelaskentaa kun on ollut hiljaisempia hetkiä. Jos se kymmenen liikettä ei täyty niin kannattaa ottaa yhteyttä synnärille. Mielummin liian herkästi kun jää odottelemaan. Mulla sit taas kasvu oli yhdessä ultrassa pompannut yläkäyrille mutta nyt viimeisimmässä oli taas keskikäyrällä eli noissa mittauksissakin voi olla heittoa kun sitä ei joka kerta tee sama henkilö ja vauvan asentokin siihen vaikuttaa. En huolestuis vielä noista kasvukäyristä. Seuraavassa ultrassa voi olla taas eri lukemat.

    • #10627
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Joo tänään (tai siis tarkalleen ottaen eilen, kun kellon jo yli puolenyön) on vauva ollut taas paljon aktiivisempi kuin edellispäivänä. Heti aamulla aloitti jollain riehuntatuokiolla ja pitkin päivää masu tärähdellyt etenkin sohvalla ollessa. Jollain tavalla vissiin venyttelee jalkojaankin, kun tuntuu oikealla puolella alimpien kylkiluiden alla välillä joku paine, että tuskinpa hällä sitten isoa hätää on. Eilen tai siis toissapäivänä tais olla vaan siis lepopäivä. 🙂

      Mulle kans neuvottiin viime neuvolassa toi liikelaskenta, mutta en oo vielä tosissaan sitä kokeillut kertaakaan.

      Lääkäri sanoi tuosta kasvuasiasta, että vaikea sanoa kahden mittauksen perusteella vielä mitään kummempaa tuosta kasvusta, kun tosiaan noissa mittauksissa on sitä virhemarginaaliakin. Oli kuitenkin sitä mieltä, että parempi tsekata tilanne mieluummin aiemmin kuin myöhemmin. Normaalisti nuo kontrollit olis kai tässä vaiheessa 4 viikon välein, mutta nyt sain vähän reilun 2 viikon päähän edellisestä tuon ens viikon ajan. Toisaalta oon tyytyväinen, että ovat mieluummin liian tarkkoja kuin liian höveleitä näiden asioiden suhteen.

    • #10629
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Mulla oli eilen tosi vilkas päivä ja tänään taas niin vaisu, että olen kolme kertaa jo tehnyt liikelaskentaa. Kyllä mä sen kymmenen liikettä olen saanut kasaan mut hiljasta on muuten. Mulle ei ole kukaan edes maininnut tota liikelaskentaa, olen itse siitä lukenut netistä.
      Mullakin kontrollit kahden viikon välein ja olen siitä todella tyytyväinen. Muutenhan jos olis ihan normaalisti edennyt raskaus ultria ei olis ollenkaan rakenneultran jälkeen (ainakaan täällä Turussa). Oltais vaan neuvolan terkkarin sf mittojen ja sydänäänien kuuntelun varassa.
      Mulla alko aattona supistelut ja ne on jatkunut nyt aika useaan kertaan päivässä. Joskus jopa aika kivuliaina jos rasitan itseäni liikaa (siihen riittää pelkkä kävely tai keittiön tasojen pyyhintä). Kyllä mä tulkitsen nämä kuitenkin vielä harjoitussupistuksiksi. Liikkuminen on jo aika hankalaa ja kivuliasta, joten odotan innolla jo tämän raskauden päättymistä 🙂

    • #10630
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Ihan käsittämätöntä ajatella, että Hanna on niin vähän aikaa synnytykseen! Mihin nää kuukaudet menivät… Onneksi nyt ei ole ollut sinullakaan vuotoja..
      Voitko kuvailla millaisia supistuksen sulla on? Vaikka on lukenut niistä, ei ole niistä mitään käsitystä.
      Mulla oli jouluaattona menkkamaista alaselkäkipua, johon lämmitin kaurapussin, mikä olikin yllättävän tehokas. Joskus tuntuu vihlaisuja alapäässä, esim. liikkeessä, mutta ne taitaa olla niitä liitoskipuja…
      Itsekseen olen pohtinut, että millaisiahan ne oikeat supistuskivut ovat? Odotan kai jotain tosi kovaa kipua, vaikka eräs tuttuni kertoi, ettei tuntenut supistuksia, vaikka synnytys oli käynnistynyt, ja niitä piirtyi sairaalassa käyrälle.
      Täältä asti ei haluaisi lähteä montaa kertaa synnyttämään, sillä käännyttävät herkästi pois, jos ei olekaan ihan tosi kyseessä…
      Onneksi myös Maikun tilanne helpottanut…
      Hassua miten erilailla eri puolella Suomea neuvolan vastaanottoja järkätään..ehkä ihan hyväkin asua tuppukylässä, jossa on vähän ihmsiä. Minulla käynnit tihentyvät jo joulukuussa ja nyt tammikuussa ja kai viikon välein….
      Meinaatteko osallistua synnytysvalmennukseen?
      Pari viikkoa kanssa mitannut sokereita kotosalla ja nyt toivon mukaan pääsen siitä kojeesta eroon..mun ongelma on paastosokeri, joka rajalla 5,5 korkeimmillaan. Näitä oli ekalla viikolla kaksi ja tokalla vain yksi. Ruokavaliolla siis pärjään ja mitä pidempi paasto, sen suurempi lukema.
      Kukahan tällä palstalla oli niitä, jotka olivat ekaksi vuorossa laitoksella? Parisienne taisi olla ainakin, olisi kiva kuulla pidemmällä oleviltakin kuulumisia ja jos joku on jo saanut vauvan??
      Maikun kanssa meillä on kai vain 8 päivän ero??? ja sullakin oli TAYS? Eihän sitä tiedä, vaikka nähtäisiin, vaikka osastoja on useampi ja pitävät kai pari-kolme päivää, jos kaikki on hyvin. 16 työpäivää…Kelan päätöstä odotellessa, että saisi helmikuun alkuun uuden verokortin..
      Taidan olla hieman sekasin, kun tilasin jo ristiäiskutsuihin materiaalia…tsekkailessa netistä ideoita.

    • #10631
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Huh, ekoilla tosiaan synnytys jo pian lähestyy ja oonpa itsekin alkanut havahtumaan, että pian alkaa äitiysloma ja reilut 1 1/2 kk laskettuun aikaan! Iik! Mullakin välillä supisteli ihan mahdottomasti, nyt lomalla on onneksi hellittänyt, eli väsymykseen ja kovaan touhuamiseen liittyy mulla nuo. Muuten kyllä voinnit ollut erinomaiset (kop kop), ilman mahaa ja sen aktiivista asukasta en usein muistaisikaan olevani raskaana 😉 Peilin ohi mennessä ihan hämmästyy omaa pallomahaista kuvajaista.

      Laskin että mulla tulee 8 neuvolakäyntiä laskettuun aikaan mennessä, kun esikoiselta käyntejä oli 15. Eli on aika paljon vähentynyt kyllä kahden vuoden takaisesta ainakin täällä helsingissä! Toki ensisynnyttäjällä käyntejä on kai jokusen enemmän, mutta heilläkin lopussakin vain kahden viikon välein.

      Onko sulla Salvia80 ne mahan kasvukäyrät menneet yläkäyrillä, vai miksi ovat isoaa vauvaa neuvolassa veikkailleet? Sehän tosiaan riippuu mittaajasta ja mahan mallistakin paljon. Meilläkin terkkari ja lääkäri saavat ihan erilaisia mittoja otettua! Hyvä kuitenkin jos ultra kertoi sulla normaalikokoisesta vauvasta 🙂

      Vointeja kaikille! Toviottavasti joululoma oli rentouttava!

    • #10632
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Niinpä Salvia, mihin nää kaikki kuukaudet meni 🙂 Tavallaan aika mateli mutta taaksepäin ajatellen aika on mennyt nopeesti.

      Mulla on ollut ihan raskauden alusta asti rasituksessa sellaista kovaa kramppimaista alavatsakipua ja sen takia en ole pystynyt esim. tekemään kävelylenkkejä. Sellaisia samanlaisia kramppikipuja tulee edelleen jos häärään liikaa. En ole ihan varma, että onko ne myös supistuskipuja kun mun mielestä vatsa ei kovetu niiden aikana mut liikkuminen kyllä pysähtyy kun sattuu niin paljon. Sitten noi aattona alkaneet kivut on sellaista vatsan kovettumista ja menkkamaista kipua, joka välillä säteilee myös selän puolelle. Se on vaan sellanen jännä kiristävä tunne vatsassa ja sitten kädellä kun tunnustelee niin vatsa on ihan kova ja niihin liittyy tosiaan sellanen menkkakipu. Mä olen netissä yrittäny kans lueskella miltä ne supistukset sit ihan oikeesti tuntuu mut eroja tuntuu olevan. Toiset sanoo, että kyllä sä sitten tunnet kun on tosi kyseessä, eli kivut on aika kovia ja toiset taas sanoo just sen, että ei tunne supistuksia vaikka synnytys olis jo käynnissä. Mä luulen, että tärkeämpää on laskea niiden supistuksien tiheyttä kuin lähteä tunnustelemaan, että miten kovia kivut on. Mun kaveri taas sanoi, että synnärillä kun oli käyrissä niin hoitaja sanoi, että nyt supistaa eikä se mun kaveri tuntenu mitään 😀 Ikävä kyllä tähänkään ei ole mitään kaavaa, mikä toistuis kaikilla samalla tavalla.

      Meillä ei järjestetä synnytysvalmennusta. Joku luento olis ollut yhtenä iltapäivänä mutta silloin olin sairaalassa. Jos synnyttäisin alakautta, niin aika kylmiltään sinne saisin sinne mennä. Synnärillekään ei enää järjestetä vierailukäyntejä mut mulle se paikka on tullu jo tutuksi 🙂

      En tiedä Salvia pääsetkö mittarista ollenkaan eroon jos arvot on ollu koholla niin kai niitä seurataan raskauden loppuun asti.

    • #10633
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Niin, kohta nää meidän vauva sitten syntyy. 🙂 Mulla vielä 10 työpäivää jäljellä ennen äippäloman alkua. Tän viikon olen lomalla.

      Me ollaan menossa synnytys-/perhevalmennuksiin miehen kanssa. Niitä on 4 kertaa ja ensimmäinen on viikon päästä maanantaina. Yksi valmennus on vaan pahasti mun työpäivänä silleen, että en tiiä miten saan lähdettyä töistä pois tuntia aikaisemmin, että kerkeän sinne, kun alkaa jo kolmelta päivällä. Toisaalta oon salaa miettinyt, että jospa olis jo saikulla siihen aikaan. Vaikka toisaalta en tietenkään toivo mitään kamalia vaivoja itelleni, että saisin sitä saikkua. Toisaalta siinä vaiheessa enää 3 työpäivää jäljellä.

      Joo Salvia meilläkin synnytyssairaalana TAYS. Mulla siis la 23.2. En muista mikä sulla oli.

      Salvia, sä ootkin jo miettinyt pitkälle, kun ristiäisiä mietit. 🙂 No, oon mäkin silleen ihan ylimalkaisesti miettinyt, että ketä kaikkia sinne sitten pitäis kutsua. Vaikea rajata niitä kutsuttavia. Riippuu tietty missä pitääkin. Jos pitää kotona, niin sitten on rajattava vähän tarkemmin. Tarjoilua myös oon ihan vähän miettinyt takaraivossani, mutta ei siis vielä mitään yksityiskohtaisempia suunnitelmia ollenkaan. Pitää miettiä sekin ajoissa koska ne pitäis, kun anopilla on vuorotyö, että saa sitten vapaata silloin töistä varmasti. Ja ei oo kyllä nimeäkään vielä keksitty… Noh, jospa se vauva eka syntyy, niin sitten voi miettiä tarkemmat speksit juhlille. 🙂

    • #10638
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Lennu, joo on ne yläkäyrällä, mutta viime aikoina tasoittunutkin. Viimeksi sf-mitta pari viikkoa sitten oli muistaakseni 32, jolloin rv 29. Mutta vauva on ollut monta viikkoa jo pää alaspäin, ja jo peppu nostaa mittanauhaa keskeltä. =) Viimeksi neuvolassa sanottiin, että ei ole pelkoa pienestä vauvasta. Mutta 1kg 300g rv 30 on juuri sopiva, ettei yhtään ainakaan yli viikkoihin nähden. on todellakin mittaajasta kiinni, painoarviohan lasketaan niistä muista mitoista eikä mahan koosta.

      En ole jaksanut nyt sitä murehtia enää…kun sain tuon lukeman, nyt se paino vasta alkaa kertyä n. 200 g viikossa. Ja uloshan vauvat on saatava keinolla millä hyvänsä, painoi mitä hyvänsä.

      Hanna, kävin sokereiden takia välitsekkauksessa, ja sanottiin, että muutama hyvä luku pitäisi saada, kun on viiterajalla. Niin sain vain 7 neulaa, joista yksi sitten oli tasan 5,5, mutta muut 5,0-5,3. Ensi viikolla selviää jatkuuko mittaaminen vai luottaako ruoka-annosteluuni? Ja tuo paastoarvon ei pitäisi kasvattaa vauvaa, vaan se ruokailun jälkeisen enemmänkin..mikä on ollut mulla ok.

      Meillä on kanssa joku luento ja katotaan joku 80-luvun video…ainakin kavereiden puheiden mukaan. Sitten on erikseen imetyksestä ja vanhemmuudesta yms. luennot. Kai tuo video pitää mennä tsekkaan, niin näkee samalla keitä muita mammoja on samassa tilanteessa ja jos vaikka tuliskin jotain uutta tietoa.

      Maiku, mulla la on 2.3., mutta jotenki on sellainen olo että helmikuussa se h-hetki on. Joo mun mieli on tällanen, kaikki pitää tietää hyvissä ajoin ja kaikki minkä voi tehdä etukäteen on eteenpäin, kiire on inhottavaa. Ja kun ei tiedä miten sitten on aikaa/ inspiraatio askarrella, niin voi kai sitäkin jo aloitella.Onhan tää silti ihan kummallista, että oikeestiko tää nyt sitten tapahtuu…kaikki se mikä on ollut lähes saavuttamatonta monta vuotta.
      Ristiäiskakkuakin olen katsellut vinkkejä netistä, kun mietin että miten nimi saadaan loppuun asti pysymään salaisuutena ihan kaikille. Haluan nähdä mun isovanhempieni, jos jaksavat tulla sinne ja miehen isän ilmeet, kun kuulevat papilta nimen. Huoneessa tulee olemaan sitten kolme kaimaa. Ole antanut itselleni luvan olla innostunut, vaikka kaikkihan voi vielä mennä pieleen…silti sitä haluaa uskoa ja luottaa elämään.

      Tänään sain kaverilta sellaisen vinkin, että kandee ottaa suklaata laitokselle, se nostaa kuulemma maidon hyvin.

    • #10690
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Täälläpä on taas hiljaista eli kaikilla ilmeisesti mene hyvin 🙂

      Mä olin eilen taas kontrolliultrassa ja nyt kohdunsuun lähettyvillä ei enää näkynytkään mitään verisuonia. Hiukan hämillämme olimme molemmat lääkärin kanssa ja ei se nyt sit antanutkaan meile sitä sektioaikaa. Uus ultra taas ens viikolla. Mua alkoi ahdistaa ihan kauheesti ajatus, että ne pakottaa mut synnyttämään alateitse. Ei mulla siinä muuten mitään vastaan ole mutta tiedän pelkääväni hysteerisesti, että jos alkaa kuitenkin vuotamaan napanuorasta tai jostain synnytyksen aikana. Sitten ei ole mitään tehtävissä jos niin käy kesken synnytyksen. Kuka ihan oikeesti haluaa ottaa vastuun siitä, että kaikki menee hyvin kun tilanne on ollut niin epäselvä koko ajan. Ymmärrän kyllä, että sektiossakin on omat riskinsä mutta kumpi riski on sitten suurempi. Mun ymmärtääkseni jossain paikoissa saa sektion pelkästään synnytyspelon takia. Tyksissä ilmeisesti yritetään vältellä sitä viimieseen asti. Mua kyllä ahdistaa nyt niin paljon koko synnytys, eikä sen näin pitäis olla 🙁

    • #10696
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hienoa Hanna, että kontrolliultrassa hyviä uutisia. Varmasti outoa taas asennoitua mahdolliseen perinteiseen synnytykseen, kun sektiosta puhuttu. Oletko lukenut synnytskertomuksia tai blogeja aiheesta? Suurin osa joihin olen törmännyt antaa positiivisen kuvan alatiesynnytyksestä..toki tilanteesi on erilainen. Voisitko puhua huolestasi ja tästä vastuukysymyksestä jonkun kätilön tai vastaavan kanssa, että sinun ei tarvitsisi asiaa kesken synnytyksen stressata. Toivotaan, että saat asiassa selkeyden ja itsellesi levollisen mielen.

      Toki itselläkin välillä synnytys kummittelee mielessä, mutta olen ymmärätänyt että synnytykseen pitäisi kipuineen päivineen heittäyttyä jotenkin rennosti mukaan eikä pistää vastaan…Joo kuinkahan se tapahtuu, jos paniikki on päällä…luotan kuitenkin, että henkilökunta osaa neuvoa ja auttaa joka vaiheessa, jos itse vain pystyy ottamaan vastaan asioita. Sitä niin kuin luovuttaa itsensä ja lapsensa ammattilaisten käsiin…ja toivoo parasta!

      Pääsin sokerimittarista eroon viimein, vaikka painoa oli tullut 2,5 kiloa kolmessa viikossa. Taisi joulumässäilyt ja vähäinen liikunta näkyä lukemassa. Myös turvotus nostaa painoa ja sitä voi olla ns. piilevänäkin. Kaikki sormukset eivät mene sormeen. Viimein sain ajan ekaan neuvolalääkäriin, joka on neljän viikon päästä rv36. Pari viikon päästä olisi imetysluento ja synnytysvalmennus.Työpäiviäkin vain 12!
      Kertokaahan kuulumisia!!!

    • #10697
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hienoa Salvia, että pääsit mittarista eroon. Seurataanko sikiön kasvukäyriä silti?

      Ei toi alatiesynnytys mulle mikään ongelma ole. Valitsisin sen mielummin kuin sektion mutta mua pelottaa se vuototilanne, mikä saattaa syntyä synnytyksessä kun ei oikeen varmuutta siitä poikkeavasta verisuonituksesta ole. Näissähän tilanteissa jos diagnoosia ei ole tehty vauvan kuolleisuus synnytyksessä on 50-100% eli aina tehdään sektio. Se, että verisuonta ei nyt näkynytkään, ei tarkoita sitä, että lääkäreillä on 100 prosenttinen varmuus siitä, että vuotoa ei tule. Näin on käynyt ennenkin, että yhdellä kertaa sitä verisuonta ei näkynyt ja kahden viikon päästä se taas näkyi.

    • #10699
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hanna, Joo tuo on inhottava tilanne, josta varmasti kuka tahansa olisi huolissaan. Toivottavati asia selviää ens viikolla parhain päin…kai sitä sektiota tollaisessa tilanteessa voi vaatia, kun varmuutta ei ole.

      Painoarvio tehdään tuossa neuvolalääkärin tapaamisessa, ja tuo painon nousu oli siis minun, ei vauvan. Vauva oli pari viikkoa sitten sen 1300. Kasvukäyrää seurataan tiivisti lopussa viikon välein ja nyt kahden viikon…mutta se on tasoittunut, vauva on ollut jo 8 viikkoa pää alaspin ja harvoin enää vaihtaa kai asentoa.Hassu ,kun itse tuntee missä on peppu ja jalat, jotka kaivautuvat ihanasti kylkiluun alle.

    • #10700
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Juu ymmärsin kyllä, että painonousu oli sinun 🙂 Aina kun sokerit on ollut koholla niin seurataan ettei sikiö kasva liikaa niin siksi kysyin vaikket seuraa sokereita enää. Mullakin joulu-uusivosi toi parisen kiloa painoa lisää. Tosin mulla paino pysyi samana menlekin 2 kuukautta tässä loppuvaiheessa, että kyllä se nyt odotettavasti vähän nousee vielä. Meidän vauva oli kääntynyt perätilaan viikolla 34 mutta nyt oli taas kääntynyt pää alaspäin. Eilisestä asti liikkeet tuntunu vielä voimakkaampina ja jopa kivuliaina. Eilen peppu oli vielä oikealla puolella ja aamulla se oli vasemmallla puolella eli kovin liikkuvainen tuntuu olevan ja sitä tilaa ei kauheesti enää ole. Meillä painoarvio oli 2760g viikkoja 35+5.

      Mainitsin muuten neuvolassa tosta liikelaskennasta kun on hiljasempiakin päiviä ollut ja terkka siihen tokaisi, että aijaa, sulla sellanen on toiminut. Ihan kun ei olis aikasemmin sellasesta kuullutkaan 😀 Eipä mulle edelleenkään kukaan siitä ole maininnut vaan itse sekin tieto on netistä pitänyt kaivaa. Meillä ei ole mitään synnytys- tai imetysvalmennusta. Sain neuvolasta imetysvihkosen mukaani :/

    • #10701
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Mulla on Hanna käsitys, että sektion pystyy ”vaatimaan” itselleen nimenomaan synnytyspelon vuoksi. Kannattaa selvittää neuvolan kautta vaikka, onhan se nyt karmeaa jos saa pelätä vauvan hengen puolesta synnytyksessä. Tai sit jonkun spesialistin selvitys ettei tällaista vaaraa ole?!

      Mä luulen että vauva hengaa pää alaspäin/vähän vinottain, potkut tuntuu aina ylös tai kylkiin. Ens viikolla on neuvolalääkäri, oikein odotan sitä -ultrataan ja tehdään painoarvio! (joka esikoisen kanssa heitti tosin aika rankasti, joten siihen en välttämättä luota kun sama lääkäri tekee tänkin arvion.) Ja kohdunsuun tsekkaus, saa nähdä antaako lääkäri vielä luvan käydä uimassa.
      Mulla edelleen toi tulehdus jyllää, olen syönyt jo kaksi antibioottikuuria ja kolmannenkin kirjoittivat, mutta päätin etten syö sitä ainakaan vielä. Terveyskeskuksesta sanoivat, että voin myös yrittää kotikonstein sitä parantaa, kun oireita ei enää ole. Pitääpä kysyä lääkärin mielipidettä siitäkin, yhtään turhaa kuuria en kyllä haluaisi syödä.

    • #10713
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Minä olen vasta päässyt juuri ja juuri puolen välin yli ja teillä muilla on synnytykset ihan pian. Kaikilla tuntuu onneksi sujuvan mukavasti 🙂

      Käytiin rakenneultrassa ja kaikki näytti olevan niin kuin pitääkin. Vähän haasteellista oli seurata ultraa, kun siellä vilahteli aina välillä samassa kuvassa molemmat vauvat. Ultraajallekin näytti tuovan omat haasteensa. Nyt sattui mukava, asiallinen ja puhelias kätilö ja saatiin paljon tietoa vauvoista ilman, että piti hoksata itse kaikkea kysyä. Tyttö oli muutaman kymmenen grammaa isompi kuin poika, mutta ero oli niin pieni, että molemmat olivat ihan sen paljon puhutun keskikäyrän tuntumassa. Olimme miehen kanssa molemmat taas kerran suunnattoman helpottuneita, että kaikki oli hyvin. Olen ollut tuntevinani liikkeitä jo jonkin aikaa, mutta sitten on tullut epäilys, että jos kuvittelenkin liikkeet. Liikkeitä kyllä tuntuu jo, varsinkin kun on paikallaan jonkin aikaa.

      Tästä eteenpäin uä onkin sitten kerran kuussa. Kuulema normaali käytäntö kaksosraskaudessa vaikka mitään poikkeavaa ei olisikaan. Tuntuukin kyllä turvalliselta, että pääsee tiheästi ultraan polille. Neuvolassa seuranta on kuitenkin niin paljon keskiarvojen ja vastaavien varassa.

      Hirveästi ei ole raskausvaivoja ollut. Hemoglobiini laskusuunnassa, mutta ei huolestuttavissa määrin ja jonkin verran on ollut myös yöllisiä suonenvetoja. Kävin ostamassa omatoimisesti rautaa ja magnesiumia vaikka ei neuvolassa sellaista varsinaisesti suositeltu. Maha on kyllä jo niin iso, että haittaa askareita. Tuskinpa pystyn olemaan töissä enää kovin hirmuisen pitkään. Työasiat jäävät väkisinkin raskauden varjoon ja koen kyllä hieman huonoa omaatuntoa, kun en ole oikein tehokas töissä.

    • #10727
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hyvää tätä vuotta!

      Mullakin pompsahti paino tossa joulun ja uudenvuoden tienoilla pari kiloa reilussa kahdessa viikossa. Tosin nyt näyttää taas nousu hidastuneen, mutta oonkin yrittänyt taas olla tarkempi syömisen suhteen, kun on tää raskausdiabeteskin… Tosin välillä tulee ylilyöntejä niin kuin eilen, kun menin syömään maissilastuja varomattomasti. Vielä 4:n tunnin päästä niistä oli sokerit 6,1 (2 tunnin päästä syömisestä oli 9,0).

      Mulla oli kasvukontrolli viime viikolla taas tayssissa, kun pelättiin vauvan kasvun notkahtaneen, mutta siellä kontrollissa vauvan koko oli ihan linjassa edelliskäynnin kanssa eli paino seurasi ns. samaa käyrää, mikä oli hyvä juttu. Paino oli vähän keskikäyrän alapuolella 1770g (rv 32+1). Muutenkin vauvan tilanne näytti normaalilta. Seuraava kontrolli taas puolentoista viikon kuluttua.

      Mulla on ilmeisesti enää 1 neuvolakäynti (nyt rv 33+4), kun on säännöllisesti noita kontrolleja äitipolilla, niin ei kuulemma kannata sitten neuvolassa enää loppuraskaudesta sen kummemmin käydä.

      Hanna, mulla kans todettiin viime viikolla, että vauva kääntynyt perätilaan, vaikka parissa edellisessä ultrassa oli ollut jo raivotarjonnassa. Olen kyllä huomannut, että pikkuisella taitaa olla vielä jonkin verran tilaa kieppua tuolla kohdussa, kun yöllä ainakin vaihtaa asentoa tämän tästä ja potkuja tuntuu eri päivinä eri puolilla mahaa. Kyllä siinä silti vähän tuli jo pelko, että ei kai tässä joudu vielä perätilasynnytykseen. Olin nimittäin just edellispäivänä tuosta tayssin käynnistä jutellut äidin kanssa perätilasynnytyksen riskeistä (äiti ollut alunperin kätilö ammatiltaan). No, onneksi tässä on vielä aikaa… Haaveena olis kuitenkin suht normaali alatiesynnytys, mutta sitähän ei itse välttämättä pysty valitsemaan.

      Sulla kyllä Hanna kinkkinen tilanne niiden verisuonitusten kanssa. Luulisi niiden silti suostuvan siihen sektioon, jos ehdottomasti pysyt sillä kannalla, että haluat sen. On se kuitenkin niin vakava riski, jos sieltä se verenvuoto alkaa, ettei semmoista voi ihan olan kohautuksella ohittaa.

      Viki, hieno juttu, että rakenneultrassa näytti pienokaisten tilanne normaalilta.

    • #10728
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Lennu harmillista, että sulla noi infektiot vaivaa. Syötkö maitohappobakteereita vai millä kotikonsteilla ne meinas, että vois yrittää parantaa?

      Viki onpas mukavaa, että teille tulee molemmat tyttö ja poika ja ihanaa, että kaikki näytti hyvältä. Mä luulen kyllä, että sun ei tarvii odottaa synnytystä siihen laskettuunaikaan asti kun noi kaksoset yleensä pyrkii ulos ennen sitä 🙂 Toivottavasti ei kuitenkaan ihan liian aikaisin.

      Maiku kivaa, että vauva pysyy käyrillä vaikka sokerit vähän korkeella välillä onkin. Mulle diabeteshoitaja sanoi, että pysy tiukkana jouluna, haistele vaikka kyntilöitä 😀 No joo, aattelin ettei yhden päivän herkuttelu nyt niin vakavaa voi olla. Osu mittauspäiväkin sopivasti sille päivälle, eikä ne arvot onneks noussu rajojen yli vaikka tulikin vähän syötyä suklaata ja kakkua. Mulla on kyllä ollut neuvolatkin säännöllisesti vaikka tuolla äitiyspolilla olenkin juossut. Siellä kuitenkin katotaan noi verenpaineet ja pissanäytteet, mitä polilla taas ei katota. Perätilassakaan ei ole pakko synnyttää ja siinä on omat riskinsä. Kyllä ne tietty tarkistaa etukäteen, että vauva mahtuu tulemaan ja sitä voidaan yrittää kääntääkin vielä. On kuulemma aika kivuliasta sekin. Toivottavasti kääntyy vielä oikeinpäin. Jotenkin toivon, että ne verisuonet siellä keskiviikkona taas näkyis niin ei tarvis jossitella sen synnytystavan kanssa. Mutta kyllä mä sen aion vaatia joka tapauksessa 🙂 En halua tässä vaiheessa enää ottaa pienintäkään riskia vauvan hyvinvoinnin suhteen kun näin pitkälle on päästy. Siinä tapauksessa synnytykseen olis noin viikon verran…hurjaa ajatella…mä olen kohta äiti, me ollaan kohta äitejä <3

    • #10729
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Meillä katsotaan äitipolilla kyllä verenpaine aina, mutta pissanäytettä ei oo otettu. Neuvolassa kyllä terkkari sanoi, että meet vaan sinne vessaan antamaan pissanäytteen ja sanot sitten siitä kätilölle, niin ne katsoo sen. Mutta en mä nyt oo viittiny sinne mennä pissanäytteitä tekemään, kun ei kukaan oo kerran siellä äitipolilla käskenyt. 😀 Onneksi mulla on kuitenkin terkkarissa ollut aina pissa ihan ok.

      Mulla ei ollut lääkärineuvoloitakaan ollenkaan terveyskeskuksessa, kun satuin sillon ekalla kerralla just samana päivänä käymään vuotojen takia äitipolilla ja nyt sitten loppuraskaudesta ei kuulemma kannata terkkarilääkärin katsoa, kun äitipolilla käyn säännöllisesti lääkärissä.

      Tosi hurjaa kyllä Hanna, että sulla saattaa olla synnytykseen enää vain reilu viikko! (Tai mistä sitä tietää, vaikka itse kullakin olis.) Jotenkin sitä synnytystä ja sen jälkeistä elämää alkanut kelailla päässään yhä enemmän. Vaikea edes kuvitella mitä tää kaikki tuo tullessaan… Elämä kyllä muuttuu kertaheitolla loppuelämäksi. Kohta me tosiaan ollaan äitejä! <3 Tosi hienoa, mutta toisaalta myös vähän pelottavaa.

    • #10747
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Onnea tytöstä ja pojasta Viki, nyt ne päivät alkavat juosta, kun rakenneultra takana ja hyvä, että kaksosia seurataan tarkkaan. Näin ei aina ole ollut Suomessa vielä esim. 70-luvulla. Tuttavani ei tiennyt odottavansa kolmosia ja oli vain kerran päässyt ultraan koko raskauden aikana, silloin oli nähty vain kaksi.
      Jos olisi tietty, heidän henkiin jääminen olisi voitu turvata hankkimalla kaikille omat happikaapit.
      Joten tänä päivänä saa olla kiitollinen monista hienoista saavutuksista terveydenhoidossa, josta mekin olemme hoitojen ja raskauden aikana nyt päässeet nauttimaan.

      Lennu, multa on mennyt ihan ohi mikä infektio sulla on? Vitsit on lähellä pienten vauvojen saaminen…
      Mulla on auttanut outoihin vaivoihin vagisan emulsio ja ehkä se maitohappo.

      Hanna, joko jotain varmuutta synnytystavasta, tsemppia sektion vaatimiseen!

      Löysin viime viikolla jonkin ison patin rinnasta ja se tulehtui tai jotain sen jälkeen mutta oli pirun kipeä, että oli tosi vaikea olla, nukkua ja kävin toisen päivän jälkeen lekurissakin asiasta. No, siellä ei edes paidan alle vilkaistu ja kirjoitettiin vaan antibiotit joita en aloittanut, vaan jatkoin saunomista ja kauratyynyn lämmittämistä.
      Kipu helpotti jo vähän, mutta kova patti vaivasi ja kävin yksityisellä vielä, että tietäs jotain, onko se tukos maitotiehyessä vai mikä.
      Nyt sitten ensi viikolle sain lähetteen ultraan…patti on ja pysyy, vaikka kipu ei ole enää paha.
      Tietty luin kaikkea jo tulehduksellisesta rintasyövästä yms. Voihan se olla jokin ärtynyt kystakin tai joku muu hormoonimöykky, kun piikkejä on tykitetty hoitojen aikana. Multa on ennenkin poistettu kystia, mutta pakko selvittää, varmasti siitä tulee ongelmia jatkossakin mahdollisen imetyksen suhteen…silti mielessä käynyt ajatus,että jos oliskin jotain pahalaatuista, niin olisi elämältä kyllä aika julma tikki just tähän hetkeen. Ihan rauhallisen silti olen ja odotan mitä tuleman pitää…

    • #10748
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hui Salvia80, toivottavasti patti tosiaan osoittautuu vaarattomaksi. Jotenkin uskoisi että se liittyy nimenomaan tukkeutuneeseen maitorauhaseen tms, kun rinnat alkavat jo valmistautua maidontuotantoon. Mulla esikoista imettäessä tukkeutui noi tiehyet vähän väliä ja oli tosiaan sairaan kipeitä möykkyjä, lämpöhauteella ne meni aina pois ja tiheällä imetyksellä (vähän vaikea ennen lapsen syntymää vielä toki tätä testata 😉 )
      Mulla joo on edelleen virtsatieinfektio, kaks antibioottikuuria olen jo siihen syönyt ja edelleen siellä joku bakteeri kasvoi niin rutiinisti määräsivät siihen nyt 10 päivän kuurin. Olin että hei, eikö ois mitään muuta konstia kuin antibiootit? Terveydenhoitaja vaan totesi, että voit toki olla syömättä sitä kuuria -juot vain paljon C-vitamiinipitoista nestettä. Niin olen nyt siis tehnyt, kun ei ole mitään oireita -paitsi supistukset! En tiedä nyt voiko ne johtua tuosta infektionjämästä… Ihme tauteja nyt jyllää; kaksi silmätulehdustakin ollut vaikka en normaalisti sairasta muuta kuin parit flunssat vuodessa! 🙁

      Hannalla H-hetki tosiaan lähestyy…! Jännää.
      Viki, kovaa vauhtia säkin tuut perässä! Hienoa, että vointi on hyvä kahdesta kyytiläisestä huolimatta.
      Maiku, mites sulla olikaan LA? Muistelen että Hannalla on mua noin 2vko aikaisemmin ja Salvialla 2vkoa myöhemmin -mutta sitähän ei koskaan tiedä, miten nää babyt tahtoo sitten syntyä! 🙂

      Mulla nyt viimeinen työpäivä menossa! 😀

    • #10751
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Vikille olis kysymys, kun sullakin tosiaan kaksoset matkassa niin onko sulla käytössä aspiriini? Tuli nimittäin yllätyksenä, että sitä suositellaan jos odottaa kaksosia ja oliko vielä rv 16 alkaen. Miten sulla tämä asia. Ehkäisee kuulemma raskausmyskytystä ja tulppia? Jotenkin oudoksuttaa ajatus. Kortisoninnkäytöstä on ollut jo henkisiä traumoja, mutta kaipa ne lääkårit tietää. (Tosi ne loppuu nyt tammik loppuun). Omilla sikiöillä oli vk 12 mittauksessa himpun mittaeroa niin voisikohan yrittäö päätellä, että olisi tyttö ja poika… ei kai tässä vaiheessa vielä mitään voi päätellä. Jännää.

      Tsemppiä viimehetkiin muillekin! Jännittävät ajat edessä.

      Hirmu pitkå tämä vanha ketju… helplmpi olisi lukea jos tulisitt tonne tuoreempaan ?

    • #10752
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Onnea Lennulle vimpasta työpäivästä, perässä tullaan vielä olis kaksi viikkoa töitä..eli 9 päivää

      Joko olet karpalomehun testannut, sitä mulle suositeltiin tk:sta ja joskus testannutkin oikeilla karpalon marjoilla, aika toimivia. Toivottavasti supistukset helpottaa, vaikka sulla taitaa olla pian se turvallinen 37 vkoa kasassa.
      Niinpä, milläs tyhjää rinnan kun ei ole lasta, ei tule painemalla mitään. ykstyislääkärikin yritti tuli vain entistä kipeämmäksi. Eikö maito nouse yhtaikaa molempiin rintoihin? Mulla vain toinen jumissa..kyllä tää maitomaailma on ihan uus tuttavuus, niin kuin kaikki muukin mikä 50 senttisiin kavereihin liittyy..mutta innolla odotan.

      Kiitos Pulu tsempeistä, kyllä sitä on tarvinnut ja saanut täältä koko matkan…

    • #10753
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Salvia huomenna ultra ja selviää miten tästä jatketaan ja ennenkaikkea koska 🙂 Mulla on tässä pari päivää ollut oikea jalka ja sormet turvoksissa ja tänään jalka huomattavasti turvoksissa ja silleen oudon tunnoton. Mulla on verenpaineet ollut tosi matalat koko raskauden ajan ja nyt noususuunnassa vaikkei taulukon mukaan liian korkeat vielä olekkaan. Mä uteliaana aina katon neuvolassa itsekkin pissatikuilla pissan proteiinit ja viimeks värjäänty se eka palkki vaikka terkkari sanoikin, että oli ihan normaali. Toivottavasti ei nyt mitään raskausmyrkytystä vielä kehittele tähän loppusuoralle. Sokeritkin eilen aamulla ylitti rajat ja myös tänään lounaan jälkeen 🙁 Onneks huomenna kontrolli polilla. Mulla on jo jonkin aikaa tullut rinnoista sellasta kirkasta nestettä mutta vasemmasta enimmäkseen eli kai nekin kehittyy eri aikaan koska oikeesta ei tule paljon mitään. Vasemmasta kokeilin ihan vaan mielenkiinnosta lypsääkin ja kyllä sitä nestettä alkoi tulemaan runsaammin kun oikeessa ei tapahtunu mitään. Kuulostaa kyllä joltain maitorauhas jutulta munkin mielestä. Aika jännää, että raskaana olevalle tosta vaan määrätään antibiootteja eikä edes katsota tulehtunutta aluetta!

    • #10754
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Pulu, Minulle ei ole puhuttu aspiriinista yhtään mitään. En ole törmännyt netissäkään tämmöiseen vaikka jonkin verran on monikkoraskausjuttuja tullut luettua. Minulla loppui kaikki lääkitys heti plussan varmistuttua.

      Meillä jo varhaisultrassa klinikalla lääkäri sanoi sykkeiden perusteella, että tyttö ja poika sieltä on tulossa. Naureskeli sitten päälle ja sanoi, ettei tietenkään oikeasti tiedä. No, osui ja uppos meidän tapauksessa ?

      Käytiin miehen kanssa jo synnytysvalmennuksessakin. Monikko-ensareilla ilmeisesti varmuuden vuoksi valmennus on todella hyvissä ajoin.

      Juttelin tuossa erään rouvan kanssa, jolle oli tehty reilu kymmenen vuotta sitten hedelmöityshoitoja. Kovasti on kyllä hoidot kehittyneet tähän päivään. Hirvittävän pitkiä ja hitaita ovat hoidot olleet ennen vanhaan. Kyllä saa todella olla kiitollinen, että lapsettomuushoidot sekä raskaudenseuranta ja keskoshoito ovat sitä tasoa kuin ne tämän päivän suomessa ovat. Minunkin vauvoilla on jo pian sellaiset viikot, että niillä olisi pienen pieni mahdollisuus selvitä hengissä. Mutta juuri muiden ihmisten pelotteluiden vuoksi en ole juuri kenellekään kertonut, että odotetaan kaksosia.

      • #10755
        Nimetön
        Ei-aktiivinen

        Jännä tosiaan tuo aspiriinisuositus. Pakko kysellä toista mielipidettä. Kuitenkaan en kuulu mm tulppien osalta yhtään riskiryhmään. Raskausmyrkytys tiietysti riski kaikilla ja monikoilla toki suurempi. En haluaisi kyllä yhtään ylimääräistä lääkettä huvikseenkaan. Hyvä siis tietää ettei sulla ole ollut puheissakaan.

        Ihana kun saatte molemmat ? toivotaan, että kaikki sujuu hyvin. Onko ollut mitään puheita, että leikataanko herkästi vai yritelläänkö alateitse?

        Lähiomaisille ja bestikselle on mainittu kaksosuudesta, mutta töissä tai muuten en aio myöskään siitä mainita. Nähkööt sitten monta on kun sen aika koittaa. Lähipiiri tsemppaa, mutta se on fakta, että osanottoja tulee kuulemaan jos sitä yleisesti kertoisi.

        • #10764
          Nimetön
          Ei-aktiivinen

          Neuvolan lääkäri sanoi, ettei näköpiirissä ole mitään estettä alatiesynnytykselle. Rakenneultrassa kehoitettiin valmistautumaan tiiviiseen loppuraskauden seurantaan. Nyt käydään kuukauden välein ja jossain vaiheessa ilmeisesti vieläkin tiheämpään.

          Olen ymmärtänyt, että kaksosten synnytystapa päätetään ihan loppumetreillä ja synnytyksessä on ilmeisesti rutiinisti valmius sektioon. Olen jutellut kahden äidin kanssa, joilla on kaksoset. Toisella identtiset ja toisella erimunaiset. Identtisille oli tehty suunniteltusektio rv 37. Erimunaisille oli yritetty käynnistää synnytys rv 38, mutta päädytty sitten lennosta kiireelliseen sektioon, koska synnytys ei ollut käynnistynyt yrityksistä huolimatta.

          Luin juuri kirjan Odottavan äidin käsikirja; Sariola yms. Kirja on Duodecimin julkaisema vuodelta 2014. Siinä mainittiin, että puolet kaksossynnytyksistä tapahtuu sektiolla. Kirjassa oli kappale monisikiöraskaudesta. Kirja oli kyllä lukemisen arvoinen. Kirjoittajat ovat alan erikoislääkäreitä. Tietopläjäys ilman munkkilatinaa.

    • #10763
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Raskauden toinen ja luultavasti viimeinen lääkärikäynti takana. Heh, taas viitisen minuuttia ja ulos! Kohdunsuu oli pehmeä mutta kiinni. Vauvan painoarvioksi laskettuna aikana heitti 3300g ja että nopea synnytys edessä! En tiedä mistä niin arveli… Käski mennä heti sairaalaan kun supistukset alkavat 😉 Nyt vauveli painoi muistaakseni 2250g (35+1).

      Niinpä Viki, ihailtavalla tasolla nykyään lapsettomuushoidot, onnistumisprosentti on jo hurjan hyvä. Surettaa kahden tätini puolesta, jotka lapsirakkaana ovat jääneet lapsettomiksi, kun aikoinaan lapsettomuushoitoja ei juurikaan ollut vielä tarjolla.

      Joo Salvia, karpalomehu pitääkin ottaa vielä kehiin, tyrnimehua olen nyt juonut. Myös jotain alapäähän laitettavaa probioottivoidetta lääkäri suositteli (never heard…), hänkään ei kehottanut enää sitä antibioottikuuria syömään…

    • #10765
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Ultrassa käyty eikä sektiota herunut edelleenkään 🙁 Taas uusi lääkäri, jota en ole koskaan ennen tavannut. Ultrassa ei verisuonia löytynyt mutta en siltikään pysty luottamaan tuohon ultraan. Aikaisemmin oli sellanen tilanne, että niitä suonia ei näkynyt mutta sitten kun vielä hetki katseltiin niin ne sieltä kuitenkin löytyi. Mun mielelstä se ei katsonut edes siitä kohtaa missä ne yleensä on näkynyt. Hän myös sanoi, että se verisuoni mikä siellä aikasemmin on näkynyt on voinut olla vaikka liikkuva napanuora. Siis ihan oikeesti se kumos kollegansa tekemät löydökset ja diagnoosit ilman, että on edes nähnyt sitä tutkimusta. Miksi ihmeessä mulle sitten on koko ajan sanottu, että sektiolla mennään. Huhhuhh…mä itkin siellä ja intin ja kyselin mutta se vaaan jankkas samaa koko ajan. Ei siellä mitään suonta ole eli mitään riskiä alatiesynnytykselle ei ole. Ikävää, että sulle nyt on jäänyt sellanne mielikuva, että tässä olis joku vaarallinen tilanne. Sanoi kuitenkin, että ei mua voi pakottaa synnyttämään alakautta mutta silti tästä tuli tällainen taistelu 🙁 Viikon päästä sitten taas uusi ultra ja ”keskustellaan” tilanteesta lisää. Mulla on nyt sellanne olo, että jos vaadin sen sektion niin olen todella paha ihminen 🙁

    • #10795
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Salvia, pidän peukkuja, ettei se patti rinnassa ole mitään vakavaa!

      Hanna, onpas ikävää, kun oli taas uusi lääkäri ja uusi mielipide tästä sun synnytystavasta ja suonituksesta. Onhan se nyt ymmärrettävää, että sulla on kova huoli lapsesta ja siitä, että synnytys sujuis hyvin, kun aiemmin ollut niin dramaattisia ”diagnooseja” niiden vuotojen ja verisuonitusten suhteen. Ja jos kerran ei oo täysin varmaa, että ne suonet oikeasti ei oo siellä kiusana, niin tottakai sitä aattelee, ettei halua ottaa niin suurta riskiä lapsen hengen suhteen. Tajuan kyllä itse ns. liian kilttinä ihmisenä, että tulee helposti semmoinen olo, että olis jotenkin huono/paha ihminen, kun vaatii itselleen jotain. Jotenkin toivoisin, että saisit sen sektion nyt kuitenkin suosiolla, että olis vähän vähemmän etukäteishuolia synnytyksen suhteen.

      Mulla vielä yksi työpäivä ennen äitiysloman alkua eli täälläkin raskauden loppu lähestyy ”uhkaavasti”. Ens viikolla olis taas äitipolikäyntikin. Vähän jännittää onko vauva osannut nyt kääntyä pää alaspäin. Itsellä olis vähän semmoinen ajatus, että saattais olla taas kääntynyt pää alaspäin, mutta en nyt täysin varma kuitenkaan voi olla, kun jossain vaiheessa tuntui kieppuvan aika paljonkin tuolla masussa.

      Aikaisemmin siitä vauvavakuutuksesta täällä selitin, kun sen hakeminen meni niin vaikeaksi, niin ilokseni huomasin, että vihdoin eilen oli viimeisin anomukseni hyväksytty. Ne näköjään hyväksyivät anomuksen, vaikka en pystynyt toimittamaan heille seulontaultrien papereita määräajassa, kun terveystalolla on ilmeisesti tapahtunut joku tietokatkos siinä asiassa. Viime viikolla sain vihdoin kuukauden odottelun jälkeen sieltä yhdet paperit, jotka oli vääristä käynneistä ja nyt vielä odottelen niitä ns. oikeita papereita, joita en nyt sitten näköjään edes enää tarvitse.

    • #10827
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Heipä hei ja iloisia uutisia täältä 🙂 Meille syntyi ihana tyttö eilen aamulla tasan viikolla 38+0. Syntymäpaino 2930g ja pituus 50cm. Alakautta nyt sitten synnytin ja olipahan urakka. Lapsivedet meni klo 4.30 aamulla ja tyttö syntyi svuorokauden päästä klo 5.15 eli 24 tuntia pakerrettiin. Mulla olis tietysti sitten akalaktaasikin positiivinen eli synnytys käynnistettiin. Yhden käynnistyspillerin sain ja supistukset alkoi sillä. Aivan järkyttävät kivut ja osastolla sain vaan suusn kautta lääkkeitä eivätkä meinanneet millään lähettää mua synnäriin koska oli auki vasta yhdelle sormelle. Vaatimalla vaadin päästä sinne koska kivut olivat jo sietämättömät. No synnärillä tutkivat mut heti ja olinkin siinä matkalla auennut jo viidelle sormelle eli sain heti epiduraalipuudutuksen. Ai sitä ihanaa kivuttomuutta sen jälkeen 😀 Paitsi että puudutus väaimensi suppareita aika paljon mutta onneks avauduin siinä samalla koko ajan. Ponnistusvaihe kestikin sitten 2,5 tuntia kun supistukset vaimeni ja melkein loppui ja sain siihenkin lääkettä avuksi mikä ei meinannut auttaa sekään. Lääkärit pyydettiin jo paikalle kun meinasivat, että tarvitaan imukuppia kun aloin olla aika väsynyt ja epätoivoinen. Voitteko kuvitella, että nukahtelin kesken synnytyksen supistusten välillä 🙂 Onneks yritettiin vielä tovi ja lääkeannosta nostettiin melkein maksimiin ja sain kun saikin ponnistettua tytön maailmaan ilman sitä imukuppia. Kätilö sanoi, että jos supistukset olis ollu normaaleja olisin ponnistusvaihe kestänyt vaan 15-30 minuuttia. Noh näin tällä kertaa. Maailman onnellisin äiti kaikesta huolimatta <3 Nyt sitten harjoitellaan imettämistä ja hyvä imutekniikka ja -voima tytöltä löytyykin kunhan maitoa vaan alkaa tulemaan riittävästi. On tää vaan niin ihmeellistä ja ihanaa. Tsemppiä kaikille loppurutistukseen!

      • #10830
        Nimetön
        Ei-aktiivinen

        Mahtavia uutisia Hanna ? Tuhannesti onnea pikkutytytöstä!! Hyvä, että alkupeloista huolimatta alatiesynnytys tuotti onnellisen loopputuloksen. Vaikka tuo pitkittinyt operaatio varmasti oli rankka kokemus (ja että sitten nukahtelit välillä, ei voi olla totta ???). Onneksi kaikki takana jabpääset toipimaan ja ennenkaikkia NAUTTIMAAN ihanasta vauvasta ????

    • #10828
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Voi miten hienoja uutisia Hanna!! Paljon onnea pienestä tytöstä <3
      Mahtavaa, että kaikki meni sitten parhain päin.
      Eli menikö sulla lapsivedet spontaanisti vai käynnistyksen johdosta? (Mulla viime raskaudessa meni lapsivedet, mutta jouduttiin sitten käynnistämään kun ei alkanut tarpeeksi supistella.) Tuo akalaktaasi onkin ihan uus termi, pitääpä googlata…

      Nyt vaan nautitte vauvan tuoksusta & tuhinasta! Ihania aikoja sinne!

    • #10831
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Voi ihanaa Hanna, Luonto ratkaisi murheesi ja synnytys on kohdaltasi ohi! Ihan tippa linssissä luin, ja tajusin, että yhden matka meistä odotusten tiellä sai viimein onnellisen lopun! PALJON ONNEA ÄITI!
      Kiitos kun jaoit synnytyskokemuksesi!
      Nyt vain totuttelemaan muutokseen…pienen tytön kanssa!

      Mulla verenpaineet nousseet ja niitä seurataan tarkemmin, jos tulee huono olo. Kai ihan yleistäkin tässä vaiheessa kun on vähän nesteturvotustakin. Toki stressiä aiheuttaa huominen ultrauskin, jossa selviää sen rintapatin kohtalo.

    • #10833
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kiitos onnitteluista! Lennu lapsivedet meni spontaanisti. Arvatkaa vaan pelästyinkö, että se oli verta kun aina aikasemmin se sitä oli ollut. Ei muuta kun iso pyyhe taksiin ettei penkki kastu 🙂 Mulla alkoi limatulppa irrota pari päivää ennen niin aavistelinkin, että pian alkaa tapahtumaan. Siis se on streptokokki agalactiae, kirjotin väärin 🙂 Se testataan kaikilta pikatestinä ennen synytystä ja jos positiivinen synnytys käynnistetään jos vedet menneet koska voi aiheuttaa vauvalle tulehduksen. Sain penisilliiniä 4 unnin älein suoneen kunnes vauva oli syntynyt. On kuulemma positiivinen todella monilla.

    • #10834
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Voi onnea Hanna tyttövauvasta ja äidiksi tulosta! Ja ihanaa aikaa vauvan kanssa <3

      Huuli pyöreänä luin synnytyksestäsi, kiitos kun jaoit kanssamme. Herätti minut siihen, kuinka vähän siitä tiedän ja olen ottanut selvää/valmistautunut. Jotenkin olen skipannut koko vaiheen! Ehkä nyt puolen välin kohdalla on hyvä aika alkaa miettimään h-hetkeä 🙂

      Sekin sattumaa, että en ole käynyt täällä joulun jälkeen, mutta tänään tulin ja heti näin ihania uutisia. Jouluna yritin lähettää teille onnelliset ja tunteikkaat jouluntoivotukset, mutta en päässyt kirjautumaan sisään.

      Täällä rv 21 ja kaikki hyvin. Viime viikolla rakenneultrassa kaikki hyvin. On tämä vaan ihme ja ihmeellistä tämä sisällä kasvava ihmisen alku! Rakenneultrassa meillä oli aivan ihana kätilö, joka kertoi koko ajan mitä näkyy.

      Aloin tuntemaan liikkeitä 16 viikolla ja nyt potkut on niin kovia, että välillä hätkähdän niihin. Potkut tuntuu myös selvästi vatsan päälle, mikä on tietenkin miehestä ihanaa ja niitä iltaisin yhdessä odotellaan. Monet itkut on tirautettu.

      Ensi viikolla on neuvola, jolloin ilmeisesti saan raskaustodistuksen. 15.3. alkaa perhevalmennus, josta yksi kerta on ”synnytysvalmennusta”. Eli todellakin saa vielä itse ottaa asioista selvää.

      Vointi on ollut todella hyvä enkä voi kuin toivoa, että kaikki jatkuisi samoin loppuun asti. Pikaisesti kun lukaisin, niin täällä vaikuttaisi asiat olevan myös muilla hyvin 🙂

    • #10846
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Onnea Hannalle ja ihanaa perhe-aikaa teille.
      Onnellisesti maalissa ja synnytyskin meni, pitkittymistä lukuun ottamatta, hyvin.

    • #10862
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Salvia, toivottavasti rintapatti osoittautui harmittomaksi!
      Joko Hanna vauvoineen on kotiutunut? 🙂
      Ruusunen, mullakin on välillä ollut ongelmia tänne kirjautumisessa. Viimeksi auttoi selaimen vaihto. Hienoa, että sullakin raskaus sujuu hyvin ja on jo pitkällä!

      Mulla supistelut on nyt loppunut melkein täysin. No, hyvä vaan -toiveena olisi että synnytys ajoittuisi LA tietämille, +- 4 päivää kun saadaan tänne sukua 600km päästä päivystämään ja auttamaan esikoisen hoidossa! Ainoana raskausvaivana on nyt inhat liitoskivut :/ Vauva tuntuu myös majailevan aika ylhäällä vielä, joten tuskinpa synnytys on odotettavissa aivan pian.
      Hui, mietin nyt synnytystä melkein päivittäin. Muutenkin vauvan tulo on alkanut konkretisoitua pieneen mieleeni. Toki vauvan tulo on varmasti ensimmäistä odottaville isompi juttu, mutta kyllä tää toinenkin ICSI-lapsi tuntuu suurelta mullistukselta ja ihmeeltä! <3

      Tiistaina menen testaamaan vyöhyketerapiaa, ajattelin käydä muutaman kerran ennen synnytystä. Kuulemma siitä voi jotain hyötyä olla, enpä ole ennen käynyt…

    • #10864
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kiitos vielä kaikille! Just päästiin kotiin. Alkoi ahdistaa sairaalaseinät kun ahtaassa kolmen hengen huoneessa majailtu 5 päivää. Meillä bilirubiiniarvot on vähän korkeella ja sen takia ei päästy kotiin. Ei kuitenkaan valohoitotasolla onneks vielä. Huomenna pitää mennä vielä kontrollinäytteille ja punnitukseen kun paino laski yli 8% parin päivän aikana ja muutenkin syntymäpaino oli aika pieni. Eilen mua alkoi itkettämään ihan ilman mitään syytä enkä vaan saanut sitä loppumaan. En tiedä onko hormooneista johtuvaa vai alkaako kaikki tämä stressi purkaantua vihdoinkin kun kaikki on saatu onnellisesti loppuun. Onko teistä joku käynyt synnytysvalmennuksessa? Mietin sitä synnytystilannetta ja kun en yhtään ollut siihen valmistautunut ja kun se ponnistusvaihe kesti niin kauan. Vaikka kätilö antaa koko ajan ohjeita mitä pitää tehdä niin vasta siinä loppuvaiheessa hoksasin sen oikeen tekniikan ponnistaa. Olisinkohan osannut jotenkin paremmin jos siitä olis jossain kerrottu etukäteen. Tällasia alkaa vaan miettimään jälkikäteen 🙂 Jännää miten koko raskausaika on pyyhkiytynyt mielestä nyt kun kaikki on ohi.

      Mulle muuten tuli jälkisupistukset ja -vuodot ihan uutena asiana. Missään ei ole mulle niistä kerrotu.

      Mä vetäydyn nyt hoivaamaan ihanaa vauvaa. Käyn katsomassa tietenkin teidän kuulumisia ja kohta täällä onkin jo useampia äitejä <3

    • #10872
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Moikka,

      Ruusunen, kiva kuulla, että asiat etenevät hienosti! Se hedelmöityshoitoteos, josta kyselit taannoin, en ole aivan loppuun lukenut sitä. Se on aika perusteos, jossa ei itselle kovasti uutta, sillä olen lukenut aiheesta kaiken mitä käsiini olen saanut. Mutta ihan hyvä kirja.

      Hanna, hienoa, että olette päässeet kotiin ja voitte hyvin! Luin jostain kirjasta tuosta jälkisupistelusta. Meidänkin synnytysvalmennus peruuntui, eli saadaan neuvolakäyntien yhteydessä sitten jotain infoa ja voidaan esittää kysymyksiä. Imetysvalmennus oli ihan ok, jotain pientä uutta, mutta aika perusasioita. Onhan niissä ihan hyvä käydä, niin jää tuonne mielenpäälle hautumaan.

      Lennu, eikös se ole niin toisen lapsen saajilla sitä kiinnittymistä alas ei sillain samanlailla edes tapahdu kuin ensisynnyttäjillä. Toivottavasti liitoskivut helpottaa! Pian se h-hetki sullakin jo on!!! Vitsi jännittää ihan kaikkien puolesta! Saa nähdä miten täältä palstalta voi vierottua…ja kuinka pitkään kirjoituksia seuraa jälkikäteen?

      Näin se aika vaan kuluu kolmisen tuntia töitä ja sitten ihan oikeasti äippälomalle, ei voi käsittää tai uskoa. Pari seuraavaa viikkoa on niin täynnä ohjelmaa, että tuskinpa sitä heti tajuaa.

      Rintapatti eli (pingottunut kysta, joka on ollut tulehtunut )oli aikas iso, useamman sentin moneen suuntaan. Ultraava lääkäri oli sitä mieltä, että se on poistettava ennen synnytystä tai tulee ongelmia. Nyt odottelen TAYSIIn aikaa, jonka pitäisi tulla viikon sisällä.

      Toivottavasti tulee pian, sillä neljän tunnin linja-autoelämys saattaa olla hetken päästä aika raskasta, kun nytkin on vaikeaa kävellä, jos tulee supistuksia eli niitä selkäkipuja ja vatsan kovettumisia.

      Ilman raskauttakin reissut sairaalaan on raskaita päiviä. No, onneksi kysta löydettiin ajoissa, ultraaja sanoi, että pitäisi olla hyvänlaatuinen.

      Tyhjäyksessä sen sitten kai näkee pitääkö ottaa tarkempia näytteitä. Onneksi kuunteli itseäni, enkä jäänyt hoitamaan kauratyynyllä tai vetänyt antibiotteeja..Piti vähän pitää puoliaan, että sain tk:n kautta lähetteen eteenpäin, kun olin tullut yksityisen lähetteellä ultraan.

      Ensi viikon neuvolalääkäriä odottaen, silloin onkin jo rv36!

    • #10883
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Onneksi Salvia patin kohtalo ratkesi nopeasti. Hyvä, että pidit pääsi ja saat hoitoa, eikä vain lääkitä oiretta.

      Hanna kysyit synnytysvalmennusasiasta. Kyllä meillä siellä puhuttiin lyhyesti myös ponnistustekniikasta. Paljon tietysti kuitattiin sillä, että synnytyksessä kätilö antaa ohjeita. Synnytysvalmennusta oli kaksi erillistä kertaa. Ensimmäisellä kerralla käsiteltiin pääasiassa synnytyksen käynnistymistä ja synnytystä. Toisella kerralla oli lähinnä lapsivuodeaikaa, imetystä ja vastasyntyneen hoitoa.

      Mainitsin jo aiemmin, että luin raskautta ja synnytystä käsittelevän kirjan: Odottavan äidin käsikirja; Sariola yms. Duodecim v. 2014. Siinä käsiteltiin synnytys varsin perusteellisesti. Erityisesti ilahdutti, että kirjoittajat olivat alan erikoislääkäreitä. Kirja oli silkkaa faktaa, mutta helppolukuiseksi kirjoitettu. Suosittelen.

      Minä kuulostelen vauvojen liikkeitä paljon ja heti yrittää nostaa huolta pintaan, kun liikkeitä ei hetkeen tunnu. Tänään on 24+0. Minkälaisia kokemuksia teillä muilla on tuolta viikolta vauvan liikkeistä? Olen ymmärtänyt, että vauvojen asento vaikuttaa paljon siihen, miten ja kuinka voimakkaasti liikkeet tuntuvat. Viimeksi toinen oli raivotarjonnassa ja toinen perätilassa.

    • #10895
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Komppaan Vikiä tuo Odottajan käsikirja on on hyvä!

      Viki, mulla varmaan vasta 22+ jäkeen alkoi kunnolla lähes päivittäin tuntua liikkeet, sitten oli hiljaisempia päiviä. Ja riippuu myös missä istukka tai istukat sijaitsevat.

      Jos on takana, potkut tuntuu edessä paremmin ja kai aikaisemmin, mutta on on edessä, niin istukkaa ikäänkuin vaimenta tyynyn tavoin eikä potkut silloin tunnu niin hyvin kohti vatsaa.Lapst voivat olla liikkeessä vaikka et sitä itse tuntisi. Usein neuvolassa minulle yhä edelleen käy niin, että neuvola täti ottaa sykettä ja sanoo vauvan olevan liikkessä, enkä sitä itse tunne mitenkään.

      Iloista odotusta, sinullakin jo hienot viikot!!!

    • #10929
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Isot onnittelut Hannalle! 🙂

      Kirjoitan nyt lyhyesti itsekin isot uutiseni. Meille syntyi viikko sitten sunnuntaina pieni poika rv 35+5. Paino 2380g ja pituus 46,5cm. Synnytin alateitse. Pikkuinen päätti syntyä kuukautta ennen laskettua aikaa, mutta pienestä koostaan huolimatta päästiin molemmat suoraan osastolle eikä poika tarvinnut erikoistarkkailua. Verensokerit olivat aluksi liian matalat ja bilirubiiniarvo alkoi nousta kolmantena päivänä. Lisämaitoa on pitänyt antaa alusta asti ja vähintään kolmen tunnin välein pitänyt pientä syöttää. Aluksi oli vaikea päästä imetyksen alkuun, mutta nyt se onnistuu jo suht hyvin, jos vaan pikkuinen ei ole liian väsynyt ja kärttyinen. Maitoa vaan ei vielä erity tarpeeksi paljon, joten lisäruokaa on pakko antaa. Nämä kaikki liittyvät kuulemma tähän ennenaikaiseen syntymään. Bilirubiinien takia poika sai valohoitoa sairaalassa yhden vuorokauden, mutta samassa huoneessa oltiin koko ajan, joten ei tarvinnut olla erossa pienestä. Tänään käytiin vielä kontrolliverikokeissa sairaalassa ja arvot näyttivät nyt hyviltä. Pikkuhiljaa eteenpäin. Tuntuu vaan vaikealta tämä kellokaulassa eläminen, kun koko ajan vahtaa kelloa koska seuraavan kerran pitää taas syötää jne..

      En tiedä kuinka sekava tästä kirjoituksesta tuli, kun en jaksa nyt keskittyä, mutta tässä nyt jotain kuulumisia.

    • #10930
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Ohhoh, tämäpä yllätys Maiku!! Suuret onnittelut pienenpienestä pojasta! Kerro tarkemmin synnytyksestä kun jaksat. Käynnistyi siis ihan yllättäen vaan jouduttiinko käynnistämään jostain syystä?
      Nyt vain onnellista kotioleilua teille, nauttikaa ihmeellisistä alkumetreistä!

    • #10937
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Voi vitsit! Paljon Onnea pojasta Maiku, ei sit nähdä laitoksella! Oliko osastot saatu kuntoon, kun siellä on se vesivahinko..
      Nyt kyllä alkoi jännittään, kun kaikki tulee etuajassa, että kauanko tää äippäloma enää kestää…tänää 35+5 !!! Hieoa kuulla, että voitte hyvin varaslähdöstä huolimatta. mutta tosiaan kiinnostaa kuulla synnytyksestä, sitten kun jaksat / haluat jakaa, onko vinkkejä meille muille?

      Mun äiti sanoi, että mahani laskeutunut…katotaan onko tällä pojalla yhtä kiirus syntyä.
      Rintapatti asia ei ole edennyt…lähete oli rysitty väärään paikkaa, ja otin 8 puhelua, että asia selvisi. Toivon, nyt entistä enemmän, että se aika pian tulisi, kun luin näitä kuulumisia. Sanoin sihteerille terveiseni puhelimessa, että asia pitäis hoitaa ennen synnytystä ja heillä ei ollut mu viikoist tietoa, eikä radiologin lausuntoakaan.
      Missä kaikki muuut majailee…??? Ollaanko Lennun kanssa ainoita ns. pian synnyttäviä odottajia??

    • #10940
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Maiku oikein paljon onnea sinullekin! Kylläpä teidän pikkuinne halusi aikaisin maailmaan mutta onneksi noilla viikoilla vauvat pärjää jo hyvin. Kovin kuulosti tutulta tuo teidän tarina 🙂 Meilläkin oltiin sokeriseurannassa ja bilirubiinit nousi, minkä takia tyttö oli todella laiska ja unelias ja paino putos aika paljon ekojen päivien aikana kun ei jaksanut syödä kunnolla. Kellon kanssa mekin elettiin mutta nyt tyttö herää syömään parin tunnin välein ilman herätyskelloakin…joskus yöllä jopa tunnin välein, joten päivärytmit on tässä jo aivan sekaisin 😀

      Salvia onpa harmillista toi sun rintapatti juttu. Miten ne nyt tolleen onkin onnistunut sössimään lähetteet ja kaikki. Toivottavasti asia saadaan hoitoon ennen synnytystä. Tsemppiä viimeisille metreille vielä teille, ketkä olette yhdessä koossa! 😀

    • #10945
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Onnea Maiku! Mahtavaa, että nyytti kainalossa ? sitä tunnetta ei voi arvailla, kyllä se sitten aikanaan itselle selviää.

      Itse kaksostenkanssa jouduttava myös valmistautumaan ajatukseen, että kk ennen sieltä vatmasti jo viimeistään työnnytään pihalle ja kieltämättä jännittää jo ajatus, että kun yhden vauvan kanssa 2 tunnin syöttövälit jne niin miten sitten kahden kanssa. Kovasti siis sitä selviytyimistarinaa myös täällä toivoisin kuulevani kunhan se hetki suinkin tulee, että sen voit/haluat meille kertoa.

      Onnea vielä ja tsemppiä ?

    • #10947
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Onnea Maikulle. Hienoa, että kaikki meni hyvin vaikka vatsasssa vietetyt viikot jäivätkin aavistuksen lyhyeksi.
      Kuulumisia minäkin kuulen mielelläni, jos jaksat vielä käydä niitä jakamassa myöhemmin.

      Meillä on ylihuomenna taas uä. Odottelen mielenkiinnolla mitä siellä näkyy, kun välillä vatsassa käy aivan vimmainen polskiminen. Ovatko pyörähtäneet vai muutenko vaan voimistelevat?

    • #10951
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hei kaikille pitkästä aikaa ja suuret onnittelut teille äideille jotka ovat saaneet jo pienokaisen maailmaan.

      Meidän aarteemme päätti myös saapua maailmaan muutama viiko ennen laskettua aikaa. Synnytys oli todella pitkä ja kivulias mutta palkinto oli sen arvoinen. Nyt olemme nauttineet pumpulisesta olotilasta kotona vauvan kanssa, niin suurta ja ihmeellistä ettei tätä vaan käsitä. Vauvaa voisi tuijottaa koko ajan ja sitä kiitollisuuden tunnetta hänestä on vaikea sanoin kuvailla ja sitä rakkauden tunnetta tuota pientä kohtaan.

      Jopa voisi sanoa että toivoisi tämän olotilan jatkuvan loputtomiin. 🙂

      Jälkikäteen voin todeta että kaikki se tuska jota koin aiemmmin hoidoissa vaikka se oli raskainta elämässäni niin kokisin sen kaiken uudelleen tämän vuoksi.

      Hyviä vointeja kaikille. 🙂

    • #10957
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Onnittelut Parisienne sinullekin! Muistelinkin, että sulla oli la ennen mua joten vauva todennäköisesti on syntynyt 🙂 Onkohan tää yleistäkin, että nää hedelmöityshoitovauvat syntyy etuajassa kun tähän mennessä kaikilla on synytnyt. Meillä on aika rankka vaihe menossa kun vauva nukkuu päivät ja on hereillä aika paljon yöaikaan, kitisee ja on aika levoton. Univelkaa siis kerääntynyt ja nukkua pitääkin joka välissä kun vaan mahdollista 🙂 Mutta on se vaan niin ihana silti.

    • #10959
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kiitos Hanna, luin jostain että hedelmöityshoidoilla odotusaika olisi noin 38 viikkoa. Tiedä sitten tosta. Kyllä mulle neuvolassa sanottiin toisaalta ja olen myös lukenut siitä että lasketusta ajasta +/- 2viikkoa suuntaan ja toiseen.

      Meillä nämä pikkuiset halusivat maailmaan pian 🙂

      Univelka on tuttua myös täällä. Nimim viime yön valvonut 😉 Ei ole vielä minkäänlaista rytmiä ja jos se pitkä unijakso sijoittuu iltaan niinkun eilen niin sitten yöllä valvotaan. Vatsavaivojakin on alkanut ilmenemään ja niistä sitten tulee omat harminsa 🙁 Tuntuu pahalta kun ei voi oikein auttaa toista. Asentoja vaihtelemalla ja kävelemällä vauva sylissä on saatu vielä helpotusta hieman siihen. Toivottavasti eivät äidy kauhean pahaksi..

      D-vitamiinin olen aloittanut pienellä annoksella ja hieman pidempään kun neuvovat kun luin jostain että ne voivat aiheuttaa myös ilmavaivoja…

      Kyllä tämä vauvan hoito on ihan koko päivä työtä 🙂

    • #10961
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Onnea Parisienne & perhe! Kylläpä tosiaan vauvoja tupsahtelee aikaisilla viikoilla. Pitäisköhän mun sitten tasata keskiarvoa ja synnyttää 42+, heh. Parisienne, meillä esikoinen reagoi d-vitamiiniin ihan selvästi ja oli itkuisempi. Niinpä jätettiin se kokonaan pois muutamaksi kuukaudeksi… Jostain kun kuulin että Ruotsissa d-vitamiini alotettaisiin vasta puolen vuoden iässä, en sitten tiedä pitääkö paikkaansa. Tokihan on eri merkkejä vitamiinia mitä voi kokeilla.

      Kävin eilen taas vyöhyketerapiassa ja sen jälkeen alkoi alaselkäjomotus. Illalla sauvakävelylenkillä alkoi epäsäännölliset supistukset, ja yöllä supisteli kolmisen tuntia ehkä 10 min. välein. Supparit oli aika mietoja kuitenkin vielä. Mutta jospa ne vähän pehmittäis paikkoja! Ens viikolla ajattelin vielä käydä vyöhyketerapiassa, jos ei sitä ennen synnytys käynnisty. Tää vyöhyketerapeutti kertoi hierovansa myös vauvoja, eli onpa suunta selvillä jos pienellä ilmenee mahavaivoja.

    • #10972
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      HEISSAN kaikille pitkästä aikaa!

      ONNEA kaikille jo äidiksi ehtineille! Aivan ihana kuulla, että teillä on jo pikkuiset kotona. <3

      Minä olen vielä yhtenä kappaleena ja tänään siis 37+1. Mitään supistuksia ei (kai) vielä ole tuntunut mutta mielestäni myös minulla on maha laskeutunut. Liitoskivut ovat olleet oikeastaan ainut vaiva koko raskaudessa. Kaikki olis kyllä jo valmista, että mun puolesta meidänkin nyytti sais pian saapua. 🙂

    • #10977
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Parisiennelle kovasti onnea ja ihanaa perhe-aikaa teille.

      Meillä oli tänään uä. Tuntemukset osoittautuivat oikeaksi ja toinen vauva oli tosiaan kääntynyt toisin päin. Nyt molemmat ovat raivotarjonnassa. Juttelin lääkärin kanssa vauvojen liikkeiden tuntemisesta. Toinen on vähän alempana kuin toinen ja istukka tosiaan näyttäisi olevan hieman vaimentamassa liikkeitä. Salvia siitä vinkkasikin. Lääkäri sanoi myös, että vauvoilla on luonne-erojakin. Toiset ovat kovia liikkumaan ja toiset ovat rauhallisempia. Molempien liikkeet näkyivät hyvin ja kasvu oli pysynyt keskikäyrällä. Muutenkin kaikki näytti oikein hyvältä. Iloisella mielellä jatketaan tärkeiden viikkojen keräämistä 🙂

      Tsemppiä teille kaikille viimeisiä raskausviikkoja viettäville. Käykäähän jakamssa synnytyskokemuksia, jos vain suinkin jaksatte.

    • #10980
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Jospa nyt kerron jotain synnytyksestä. Vauva siis päätti ihan itsekseen, että tulee maailmaan kuukauden etuajassa eli ei ollut kyse käynnistyksestä tms.

      Mulla alkoi siis synnytysviikon tiistaina äitiysloma ja olin siinä sitten sopivasti heti kuumeessa ja flunssassa. Ke/to välisenä yönä alkoi tihkua jotain vaaleanpunaista alapäästä ja pelästyin, että onko se lapsivettä. Sitä tuli aika vähän ja sitten myöhemmin tuli muutamia limaisia klönttejä myös, kun kävi vessassa. Epäilin, että kyseessä varmaan limatulppa, mutta päätin kuitenkin soittaa synnärille ja kävin sitten tarkistuksessa siellä siltä varalta, että oliskin lapsivettä. Ei ollut lapsivettä vaan ilmeisesti juurikin limatulppa.

      No, aattelin sitten, että ehkä vauveli voi vielä pysyä pari viikkoa masussa, vaikka limatulppa menikin. Äiti vaan sanoi mulle entisenä kätilönä, että oppikirjojen mukaan synnytys alkaa monesti parin päivän sisällä limatulpan irtoamisesta. Tuntui tosi hurjalta, koska en ollut varautunut niin aikaiseen lapsen syntymään ja olin ajatellut, että äitiyslomalla vielä kerkeän tehdä hankintoja ja laitella kotia valmiiksi vauvaa varten yms.

      Sitten vaan kävi niin, että to/pe-yönä alkoivat supistukset, jotka jatkuivat koko perjantain epäsäännöllisinä. Niitä oli koko päivän muutama supistus tunnissa. Pe/la yöllä sitten soittelin jo synnärille, että mitä tehdään, kun supistellut jo niin kauan ja supistusten väli silloin oli n. 10min. Käskivät ottaa panadolia ja yrittää vielä nukkua. Eihän se mitään enää auttanut ja sitten viiden aikaan aamulla päätin, että nyt lähdetään kyllä synnärille, että rupeaa jo sen verran olemaan kipeitä supistuksia ja vähintään sen 10 minuutin välein.

      Kun pääsin synnärille ja sisätutkimusta varten otin housut pois, alkoi lapsivesi valua pitkin jalkoja. Kätilö siihen sitten sanoi, että nyt et sitten enää kotiin täältä lähde ennen synnytystä, kun lapsivedet meni. Kohdunsuu oli siinä vaiheessa auki 2cm ja kohdunkaula oli kokonaan avautunut (vai miten se nyt ilmaistaan). Sitten siinä aamupäivällä lauantaina suihkussa kävin kivunlievityksenä ja sain jonkun kipupiikin (en muista nyt mikä se oli), mutta supistukset ei vaan alkaneet voimistua. Iltapäivällä mut sitten passitettiin osastolle odottelemaan, että alkais tapahtua enemmän ja sanottiin, että jos ei su-aamuun mennessä ala lapsi syntyä, niin sitten käynnistetään synnytys.

      No, illalla sitten lauantaina kätilö katsoi osastolla, että kohdunsuu 4 cm auki ja sanottiin, että osastolla ei enää kannata antaa kipulääkettä, että siirtävät sitten saliin, jos kipu alkaa käydä liian pahaksi. Odotettiin edelleen, että supistukset voimistuvat ja tihentyvät, mutta ne ei vaan koskaan kunnolla tehneet sitä. Kivut rupes yltymään koviksi lähellä la/su-vuorokaudenvaihdetta ja siinä vaiheessa kutsuin hoitajan ja sanoin, että mä en pysy enää järjissäni näiden supistusten aikana. Siinä meni täysin itsehillintä, kun ne supistukset tuli: huusin vaan ja kiemurtelin sängyssä. Kätilö tutki tilanteen ja sanoi, että nyt on kohdunsuu auki jo 7-8 cm, että eiköhän lähdetä saliin.

      Salissa sitten kiireenvilkkaa kätilö teki päätelmän, että lääkäri äkkiä paikalle ja hän antoi kohdunkaulapuudutteen ja pudendaalipuudutteen, lisäksi sain ilokaasumaskin. Siinä vaiheessa ei ilmeisesti enää epiduraalia olis ehditty antaa, koska aika pian puudutusten jälkeen kätilö sanoi, että nyt pitäis alkaa ponnistella, kun tuntuu supistukset. Tuntui, etten saa millään vauvaa ulos vaikka kuinka ponnistin ja ponnistin. Oli vaikea tunnistaa sitäkin koska pitää ylipäätään ponnistaa. Ilmeisesti mulla oli ne supistukset jotenkin laimeita vielä siinäkin vaiheessa, että ne ei auttaneet mua ns. tarpeeksi pusertamaan vauvaa ulos. Noin puolen tunnin jälkeen kätilö pyysi toisen kätilön paikalle ja toinen kätilö sitten painoi kohdun yläosasta tosi lujaa samalla kun ponnistin ja sitten vihdoin saatiin vauva tulemaan ulos. Se painaminen oli kyllä ihan kamalaa ja huusin siinä hädissäni, että lopettakaa, mä kuolen jne.. Mutta onneksi se oli loppujen lopuksi nopeasti ohi ja täytyy sanoa, että kivut jäi aika pitkälti sinne synnytyssaliin. Ei tullut repeymiä tms, niin toipuminen synnytyksestä ollut siinä mielessä aika helppoa.

      Vaikka silloin aluksi mietin monta kertaa noita kipujuttuja, niin jotenkin mitä useampi päivä synnytyksestä on takana, nuo kaikki huonot fiilikset ovat tuntuneet haihtuvan mielestä aika tehokkaasti. On tuo vaan niin ihana pieni nyytti, joka nytkin tuolla vaunuissaan tuhisee, että kyllä se kipu oli kaiken sen arvoista loppujen lopuksi.

    • #10982
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Maiku aikamoinen synnytys sullakin. Voin kuvitella kivun määrää kun et saanut edes epiduraalia. Mullakin synnytys alkoi kahden vuorokauden sisällä limatulpan irtoamisesta. Sekin vissiin yksilöllistä, toisilla voi mennä kaksi viikkoakin.

      Meillä on nyt niin harmillinen tilanne täällä, että ollaan miehen kanssa molemmat sairastuttu todennäköisesti influenssaan. Oireet ja kova yli 39 asteen kuume alkoi äkillisesti ja molemmat saivat Tamiflu kuurit. Itse kävin tänään virusnäytteillä, että saadaan varmistettua onko kyseessä influenssa niin sitten aloitetaan pikkuiselle myös estolääkitys. Kauhee paniikki päällä jos hänkin sairastuu kun on vielä niin pieni. Itse olin niin huonossa kunnossa, että mun äiti otti vauvan hoitoonsa. Olen nukkunut tänään 12 tuntia putkeen ja olo alkaa olemaan vähän parempi. Ei olis tullu imetyksistä ja muistakaan hoidoista mitään. Onhan se vähän outoa kun vauva ei ole kotona mutta ehkä hänellekin parempi, että pääsi täältä pöpöjen keskeltä pois. Vielä ei onneksi ole hänelle mitään oireita ilmaantunut.

    • #11001
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Onnittelut Parisienne!!!
      Kiitos Maiku kokemuksen jakamisesta! Kuulosti hurjalta…mutta onneksi kivat takanapäin ja kaikki meni hienosti. En tiedä huomasitko kysymystäni, et oliko se taysin synnäri paikallaan vai edelleen remontin keskellä?
      Voi Hanna, kurja tilanne, että olette sairastuneet, nythän on kova influenssaaalto meneillään, mutta onneksi vauva ei vielä oireillut.

      Jännätään siis vielä Inkerin ja Lennun kanssa…ja tietysti myös muiden perässä tulevien, paljon kaksosiakin tulossa =) Kaikkien teidä kuulumiset kiinnostavat.

      Eilen sain kunnon tuntumaa supistuksiin tai se oli 40min kestosupistus, jonka aikana en voinut edes liikkua, kun olin niin krampissa ja poltteli, Huomasin myös että alamahassa on kiva hermosäikeet, jotka sätivät moneen suuntaan. Rasitin liikaa itseni kiertelemällä kaupoissa ja oli paljon autosta nousuja yms. Sen hellitettyä olin täysin voimaton ja ihan puhki. Mietin ett mitä se on muutamien päivien supistelujen jälkeen. Onko muilla kokemusta vastaavasta kestosta?`Ei siis mikään kipuaalto ja koko ajan tuntuva tila. Jostakin löysin tietoa, että voi aiheuttaa vauvalle hapenpuutetta…

      Neuvolalääkäri oli toissa päivänä, ja totesi paikkojen olevan kiinni,eikä vauva ole vielä kiinnittynyt…yli 3kg jo!!! joitakin asioita pitäisi vielä hoitaa, kuten se hemmetin rintapatti, jonka lähete oli palatettu takaisin ja nyt siitä on tehty uusi lähete ja hoitopäätös tehty, mutta aika ei ole tullut ehkä tänään postin mukana….alan on olla aika kyllästynyt sen asian suhteen…kun olo ihan selkeäst koko ajan heikkenee.

      Tsemppiä kaikille vauvojen saaneille ja muille iloiseen odotukseen! Kannattaa vain reippaasti hoitaa asioita etukäteen kun vielä jaksaa, äitiyslomalla tapahtuvat ostosturneet eivät ole enää niin miellyttäviä!

    • #11002
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Salvia jos vielä kaupoille joudut lähtemään niin pyörätuoli vaan käyttöön. Mulla toi liikkuminen oli tuskallista ja kivuliasta jo useamman kuukautta ennen synnytystä ja kauppakeskuksissa ja isoissa kaupoissa istuin vaan reteesti pyörätuolissa kun mies kärräsi mua 🙂 En olis jaksanut kävellä. Jostain luin tosta pitkäkestoisesta supistuksesta ja myös, että voi vaikuttaa istukan toimintaan ja tosiaan sikiön hapenpuutteeseen. Soita ihmeessä synnärille seuraavan kerran jos sellanen tilanne tulee. Voit myös kokeilla lämpöpussia, lämmintä suihkua tms. ne ainakin mulla auttoi noihin kivuliaisiin supistuksiin. Toivottavasti saat sen pattitilanteen hoidettua pian! Tosi kurja tilanne koska vaikuttaa imetykseen synnytyksen jälkeen jos eivät hoida ajoissa.

      Mun virusnäytteet olivat negatiiviset eli influenssaa ei ole. Aika raju kausiflunssa siis liikenteessä 🙁 Muistakaa te muutkin hyvä käsihygienia, sillä pystyy ehkäisemään hyvin tartuntaa koska nyt on kaikkein eniten pöpöjä liikenteessä vielä ainakin parin kolmen viikon ajan.

    • #11013
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Isot onnittelut vielä Parsiennelle! En huomannut viime viestissä onnitella, kun tohkeissani kirjoitin omia juttujani.

      Salvialle siitä synnärin paikasta: Se oli säilynyt ihan ennallaan. Se vesivahinko on käsittääkseni tapahtunut siellä äitiyspolin puolella, joka on kyllä lähellä synnytysvastaanottoa ja itse menin sinne ihan normaalisti enkä huomannut mitään remonttia siellä (oliko se vesivahinko jo tapahtunut 24.1.?) Ne varsinaiset synnytyssalithan on muistaakseni 4. kerroksessa, missä on myös ne osastot missä käynnistellään synnytyksiä jne. Sitten kun vauva on syntynyt, siirrytään 2. kerrokseen, missä on kaksi osastoa synnyttäneille.

      Hyvä juttu Hanna, että ei ollut influenssaa sun tauti, vaikka onhan kurjaa kuitenkin tuommonen voimia vievä sairastelu tässä vaiheessa. Onneksi sun äiti on auttanut sua vauvan hoidossa. Meilläkin itseasiassa mun äiti ollut apuna melkein koko ajan sen jälkeen, kun pääsin sairaalasta. Hänestä on ollut kyllä paljon apua.

    • #11047
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Onnellisia vauva-uutisia täältäkin!
      Meidän mini-mies syntyi la-su välisenä yönä (38+5). Synnytys oli nopea: heräsin siihen kun lapsivedet meni 01:30 yöllä, 02 alkoi supistella, kolmen jälkeen lähdettiin kotoa ajeleen sairaalaan ja vauva syntyi 03:38. Juuri ehdittiin Kätilöopistolla vaihtaa vaatteet ja könysin sängylle, kun kätilö sanoi että ala vaan ponnistamaan! Vähän ilokaasua sain ja sekin auttoi. Ei kyllä oma pää meinannut pysyä mukana menossa; olin niin varautunut pitkään synnytykseen, että olin täysin pöllämystynyt kun yhtäkkiä vauva jo pötkötti siinä rinnalla! Ja saatiin kuulla että oltiin viimeiset synnyttäjät jotka mahtui sairaalaan; seuraavat ohjattiin jo Lohjalle/Porvooseen kuulemma! Olisi poika kyllä syntynyt autoon, huh.
      Kun soittelin ennen synnytystä sairaalaan, niin käskettiin vaan mennä suihkuun 45min ja kuulostella oloa… Onneksi en totellut neuvoa, vaan heti kun saatiin esikoiselle hoitaja niin kaahattiin sairaalaan soittamatta enää. Siellä aulassa tuli jo niin järkyttäviä supistuksia että oksat pois. Puuskutin ääneen sellaista aaaa-hengistystä, mistä lie kumpusi!

      Painoa oli 2955g ja pituutta 49cm. Kun painaa alle 3kg niin joutui tarkempaan sokeriseurantaan. Päästiin kuitenkin eilen kotiin, mutta huomenna pitää käydä vielä näytillä. Viime yö meni täysin valvoessa kun poika söi koko ajan… Toivottavasti jatkossa ymmärtäisi myös nukkua 😉

      Mites Salvialla ja muilla voinnit? Entäs miten vauvallisilla sujuu?

    • #11078
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Isot onnittelut Lennulle uudesta perheenjäsenestä! 🙂 Olipas sulla tosiaan hurjaa menoa tuo synnytys! Onneksi eivät käännyttäneet sua toiseen sairaalaan. Olis tullut aika kiperä paikka, jos ois vauva alkanut syntyä autoon tms. Säkään et sitten pahemmin ehtinyt mitään kivunlievityksiä saada, mutta toisaalta oli niin nopeeta toimintaa, että ehtikö siinä sitä kaivatakaan?!

      Meillä mennyt pojun kanssa mukavasti. Tosin eilen hän oli jotenkin levoton päivällä. Aloitettiin tuossa sunnuntaina rauta- ja d-vitamiinilisä hänelle, niin epäilen, että se aiheutti vähän vatsan kovettumista, ilmavaivoja ja levottomuutta, joten päiväunet eivät sitten oikein maistuneet paitsi pari lyhyttä pätkää sylissä/vieressä suostui nukkumaan. Toinen vaihtoehto levottomuudelle voisi olla se, kun edellisiltana menin syömään vanhat jämät mausteisista tortillasipseistä tex mex-salsan kanssa. Voipi olla, että mausteet myöskin aiheuttivat ilmavaivoja hänelle.

      Tänään käytiin neuvolassa ja pojun paino oli noussut mukavasti. Viikon aikana oli tullut 255g lisää eli nyt oli paino 2685g (syntymäpaino 2380g). Saatiin kehuja painon kehityksestä terkkatädiltä. 🙂 Vielä joudutaan korvikkeita antamaan, kun poika on kuitenkin vielä pieni ja sirorakenteinen eikä pelkkä imetys tunnu riittävän/vauva ei jaksa niin kauaa edes imeä, mutta olen tosi iloinen silti, että hän on reipas syömäri sekä rinnalla että pullosta. Jossain vaiheessa tietysti itkua tihrustin, kun ei rintamaito riitä pienelle, mutta jotenkin nyt ajattelen, että hienoa kun edes niinkin paljon saan imetettyä kuin saan ja tärkeintä, että pikkuinen saa tarpeeksi ravintoa.

    • #11080
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Ihanaa Lennu paljon onnea sinullekin! Niin ne vauvat vaan on kaikki kohta tullut onnellisesti maailmaa <3 Toinen synnytys onkin yleensä helpompi ja nopeampi kuin ensimmäinen. Toi on kyllä aika järkyttävää, että synnyttäjät voidaan käännyttää ovelta johonkin toiseen sairaalaan. Porvooseenkin ajaa sen 45 minuuttia niin sä olisit synnyttänyt autoon…HUI!

      Meillä ollaan melkein parannuttu flunssasta eikä pikkuselle onneks tullut mitään oireita. Niin se äidinmaito vaan suojaa vauvaa. Mä en silloin kipeimmilläni jaksanu tyhjentää rintoja riittävästi ja nyt mulla on sitten rintatulehdus 🙁 Samoin maidon määrä vähentyi radikaalisti ja viimeks kun käytiin neuvolassa puntarilla oli paino lähtenyt laskuun. Terkkarin kanssa oltiin vähän ihmeissäänkun vauva on kuitenkin ollut suht tyytyväinen. Mä niin Maiku ymmärrän sua kun olet itkeä tihrustanut pientä maitomäärää. Mä olen täällä kanssa pumpannu ja lypsäny ja itkenyt kun maitoa ei tule riittävästi. Onneks mulla oli maitoa vielä pakkasessa niin on riittänyt tähän asti. Nyt olen pikkuhiljaa saanut taas kasvatettua maitomäärää ahkeralla lypsyllä. Hankin myös vaa’an kotiin niin nyt tiedän paljonko vauva saa tissistä maitoa, niin ei tarvii koko ajan lypsää ja syöttää pullosta. Toi tulehtunut rinta vaan on ongelma kun kaikki sanoo, että vauva tyhjentää parhaiten kipeän rinnan mutta kun ei hän saa imettyä sieltä mitään kun on kova ja turvoksissa. Mä olin jo lähellä luovuttaa ja lähteä ostamaan korviketta kaupasta. On tämä imetys show aika stressaavaa kun hommat ei toimi. Meillä kanssa aika paljon ilmavaivoja enkä ole aloittanut D-vitamiinia vielä (vauva nyt 3 viikkoa). Cuplaton on hiukan auttanut ja sitten aloitettiin myös Rela dropsit kun syön antibioottia. Pitää ne vitamiinitkin aloittaa nyt kun tää sairaus on selätetty. Tämä vauvanhoito on rankempaa kuin töissäkäynti 😀

    • #11084
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kiva lukea teidän tarinoita. Kommelluksista huolimatta on mennyt näköjään synnytyksetkin kuitenkin ihan hyvin. Tsemppiä muillekin pitemmälle ehtineille.

    • #11095
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Paljon Onnea Lennu! Nopeasti olet synnyttänyt! On näköjään hyvä kuunnella olotilaa eikä mennä suihkuun, jos olo on sen mukainen, yksistään suihkun jälkeiseen pukemiseen menee aikaa, kun on jo muutenkin niin kankeaa loppumetreillä. Eli 38+5 Lennu ja Hanna nyt päässeet pisimmälle, niinkö?
      Tässähän saa kohta alkaa valmistautua… tänään (37+1) olo jo hieman raskas ja etovakin olo, mutta ei onneksi kestosupistusta ole näkynyt nyt.. niin kuin ei aikaa patin tyhjäykseenkään..
      Vauvan ei kuulemma tarvi aina laskeutua sinne alas, että synnytys voisi käynnistyä, ajattelin se on automaattinen merkki, että sitten voi alkaa odottaa. Oliko teillä muilla jo vauva asemissa valmiina, kun lähditte, painoiko virtsarakkoa? Mulla roikkuu alhaalla, mutta ei tarvi hypätä vessassa, joten niin alhaalla ei ole.

      Kuulostaa ihanalta vauvaelämältä teidän arki. Aina kun oikein väsyttää mietin, että toivottavasti tänää ei tarvitse synnyttää, mutta toisaalta toivoo, että olisipa se jo ohi. Ärsyttää jo kysymykset, joko synnytys jännittää? Toivottavasti ei ehdi jännittää, sitä toivoisi, ettei montaa päivää tarvisi rämpiä supistusten kourissa, olisi niin selkeä merkki lapsivesi tai muu kipu, ettei tarvisi kotiin enää palata vaan sitten tapahtuisi oikeasti.

      Kiitos Maiku vastauksista, hyvä että se puoli mihin sitten menen on järjestyksessä…tänään tapasin erään tuoreen isoäidin, joka oli pahoillaan, kun vauva näyttääkin nyt miehen suvulta, eikä hänen tyttäreltään…teki mieli sanoa jotain, että vauva on aina ihme, että onko sillä väliä keneltä se näyttää??? Laskin kymmeneen ja olin hiljaa. Taisi vain kiukutella, kun häntä ei oltu vielä haettu katsomaan tulokasta.

      Voimia vauva-arkeen!!! Inkeri taitaa olla seuraava…=)

    • #11110
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Salvia, mulla vauva taisi laskeutua aika myöhään, koska vielä torstaina ennen la/su yön synnytystä vauvan pää oli aika korkealla, kun kävin tsekkauksessa tayssissa. Mulla ei myöskään painanut virtsarakkoa mitenkään isommin, vaikka siis vessassa piti ravata, mutta ei silti tuntunut siltä, että olis painanut sinne kuitenkaan. Oon ymmärtänyt, että joillakin se laskeutuminen voi tapahtuva vasta siinä synnytyksen aikana tai ihan just ennen.

      Aikamoista, kun harmitellaan sitä keneltä vauva näyttää. Sitäpaitsi ulkonäkö voi muuttua aika paljon siitä miltä ihan vauvana näyttää. Just kattelin mun kaverin lapsen vauvakuvia ja minusta tuntuu etten niistä tunnistaisi enää sitä lasta ellen tietäisi kuka on kyseessä. Lapsi on tällä hetkellä siis 8-vuotias.

      Meillä oli pieni leikkimielinen kina mun miehen kanssa, että keneltä meidän pieni näyttää. Tultiin sit siihen lopputulokseen, että hänellä on miehen nenä ja minun leuka. 🙂

    • #11119
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Meillä oli vauvalla vähän keltaisuutta, mutta vältettiin valohoito nippa nappa. Eilen vauva tuntui väsähtäneeltä ja käytiin illalla mittauttamassa arvot, bilirubiinit oli juuri siinä valohoitorajalla ja saatiin päättää jäädäänkö valohoitoon. Päätettiin tulla aamulla kontrolliin ja nyt oli onneksi arvot laskussa ja ei tosiaan tarvinut nyt jäädä sinne, huh.

      Mulla Salvia vauva laskeutui edellisenä päivänä ennen synnytystä. Olo tuntui jotenkin erilaiselta, mutta vessassa en joutunut ramppaamaan. Tsemppiä vaan -sulla voi lähtö tulla käyttännössä milloin vaan 🙂

      Maiku hyvin teidän poikakin kasvaa 🙂 Ei tosiaan kannata stressata lisämaidon antamisesta. Tietysti näistä on tuhat eri mielipidettä, mutta itse ainakin annan ihan hyvällä omallatunnolla myös korviketta vähän. Näin mies voi ruokkia joskus yöllä tai jos olen jossakin käymässä ilman vauvaa. Pumppaan kyllä myös maitoa.

      Joo tosiaan synnytys oli niin nopea, ettei kivunlievitystä ehtinyt hirveästi kaipailla. Pakkasin laukkua, kirjotin esikoisen hoitajalle ohjeita jne.. Tokihan olisin ottanut jotain jos olisi ehditty antaa, mutta menipä nyt näin! 🙂

      Hanna, auts tuo rintatulehdus..! Ei kokemusta, mutta varmasti kivulias. Toivottavasti helpottaa ja pääsette jo ns. normaaliin vauva-arkeen flunssankin jälkeen!

    • #11127
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kiitos vastauksista Maiku ja Lennu! Koita Hanna selvitä tulehduksesta, voin vain kuvitella miltä kipu tuntuu, kun rinnassa on maitoa ja tulehtuu…Niin ja meillä ei tosiaan kaupoissa ole pyörätuoleja, kun pieni kyläpahanen tämä on, jäi viimeksi kommentoimatta.
      Mulla viimein maanantaiksi tyhjäysaika ykstyiselle yli kuukauden taistelun jälkeen…sain jopa taksilapun matkaa varten, koska en enää pysty matkustaa linja-autoilla ja kävellä aina pientkään matkaa, kaupassa käynti menee kivuttomilla supistuksilla.

      Nyt vain toivotaan, että maanantaihin pysyn yhtenä kappaleena, nimittäin heräsin viime yönä supistuksiin kahden aikaan yöllä, seuraava tuli 5.00. Ei mitään superkipeitä, mutta kuitenkin alkoi jo mielessä käydä, että eteneekö tämä nyt sitten mutta ei onneksi. Kun sain muutaman tunnin nukuttua, heräsin voimattomana.
      Yön pimeänä tuntina toivoo, että selvittäisiin aamun asti kotona. Selkeintähän olisi saada selvä merkki,lapsivedet tai jotain kun ei oikein osaa arvioida, että kuinka kipeä pitää olla kun matkaan on lähdettävä. Matkaa sairalaan 120km

      Miten Inkerillä menee? Onko mitää merkkejä? Mukava lukea teidän vauvaelämästäkin..

    • #11189
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Onnittelut Lennulle täältäkin 🙂

      Hieman harvakseltaan tulee käytyä nyt täällä. Minulla on toistuvasti ollut ongelmia kirjautumisen kanssa. Nyt pääsin kirjautumaan antiikkisella Explorerin selaimella…

      Toivottavasti Hanna ja Salvia voitte jo paremmin harmillisten vaivojen kanssa. Ikävästi Salvialla venyi hoitoon pääsy turhan viime tippaan 🙁 Toivottavasti ehdit päästä hoitoon ennen h-hetkeä.

      Meillä oli tänään taas neuvola- ja lääkärikäynnit. Nyt on menossa 27+0. Kaikki on edelleen hyvin. Kohdunsuu oli aavistuksen pehmennyt, mutta sekin kuulemma näillä viikoilla ihan ok. Kohdun koko vastaa nyt täysiaikaista yksisikiöistä raskautta. Jäin sairaslomalle. Lääkäri kirjoitti suoraan sairausloman äitiysloman alkuun saakka. Ei pysty eikä jaksa enää koko päivää töissä. Muutoinkin lääkäri suositteli jo ottamaan rauhallisesti. Pitkät istumiset ja kaikki mikä vähänkin tuntuu epämiellyttävältä kiellettiin. Uimassa olen vielä käynyt ja sitä saa kuulemma jatkaa ainakin toistaiseksi. Se onkin kutakuinkin ainoa liikunta mihin enää pystyn. Kävely saa lonkat kipeiksi, niin ei viitsi sitäkään kauppareissuja enempää.

      Olen jo uskaltautunut hieman valmistelemaan vauvojen tuloa. Pessyt lahjoitusvaatteita ja muuta pientä. Lääkärin kanssa juteltiin keskosasiasta. Nyt on jo hyvät mahdollisuudet, että vauvat selviäisivät ihan hyvin, mutta 30 olisi rajapyykki jolloin ei todennäköisesti tarvittaisi enää niin massiivista ja rajua tehohoitoa. Lääkäri kyllä tsemppasi taas ihanasti ja vakuutti ettei mikään viittaa ennen aikaiseen synnytykseen tai muihin ongelmiin.

      Vauvat kyllä liikkuvat todella paljon ja muistuttelevat itsestään. Auttaa pitämään ajatukset kyllä positiivisena, kun välillä pitää ääneen nauraa. Vuoronperään pukkaavat vatsanahkaa milloin mitenkin kuprulle ja välillä koko vatsakumpu heiluu ihan silmin nähden 🙂

      • #11249
        Nimetön
        Ei-aktiivinen

        Hyvä Viki, että jäit sairauslomalle äitiyslomaan asti. Kaikkea hyvää loppuodotukseen, uskotaan että kaiken tämän jälkeen kaikki menee hyvin <3

    • #11209
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kirjautumisongelmia täälläkin!
      Niin se aika vai vierii kaksosethan usein syntyy etukäteen..ja voi vain kuvitella miltä tuntuisi jos vatsassa polskisi kaksi. Onneksi sait sairaslomaa! Kannustan Viki valmisteluiden tekemiseen…loppuaika voi yllättää monin tavoin…
      Huomannut vain ettei paljon voi elämää suunnitella…seesteisestä äitiyslomasta ehdin nauttia pari viikkoa, tosin monta päivää siitäkin meni stressatessa lähetyssotkuja. Nyt yskin rs-viruksen kourissa ja voimat on aivan pois, korvat kipeät ja syön maksimiannoksen panadolia jo neljättä päivää..

      Mutta positiivista on se, että rintapatti on poistettu, sinne oli kertynyt kystanesteen lisäksi jo vähän maitoa. Kova kolmen tunnin istuminen taksissa otti kuitenkin voimille. Toivottavasti muille kuuluu parempaa!?

    • #11217
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Täällä ollaan vielä yhtenä palana! Taidan olla se tilastopoikkeus, joka menee yliajalle.. Jotain supistuksiin viittaavaa taisi tänään aamuyöstä olla mutta ne loppuivat. Neuvolassakin kävin tänään ja vauva voi hyvin. Se on tietysti pääasia vaikka kärsimättömästi odotan jo odotuksen päättymistä! Tänään siis 39+2.
      Tsemppiä ikävien vaivojen kanssa!

    • #11245
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Mullakin ollut kirjautumisongelmia mutta evästeiden poisto auttoi ongelmaan. Salvia oisko toi sun patti voinut olla rintatulehdus kun siinähän pitkittyessä muodostuu paise rintaan. Jos sulla jostain syystä onkin maitoa noussut rintoihin jo näin aikaisessa vaiheessa. Mun rintatulehdus ei parantunut Kefexin kuurilla vaan sain tujummat antibiootit eli Dalacinia. Onneks tytölle ei tästäkään antibiootista ole tullu mitään vatsavaivaa. Nyt ei tarvii enää itkeä maidon vähyyttä vaan nyt sitä tulee vähän liikaakin 😀 Koskaan ei ole hyvä 😀 Nyt pystyn onneksi jo imettämään tulehtuneestakin rinnasta.

      Hyvä Viki, että pääsit sairaslomalle. Parempi, että saat levätä kotona kun vielä kaksosraskaus ettet rasita itseäsi liikaa. Tsemppiä teille vielä odottaville! Ei mene enää kauaa kun kaikilla on pikkuiset nyytit kainalossa.

    • #11248
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Tänään tapahtui se, mitä olen koko alkuvuoden liukkaiden kelien ajan pelännyt – liukastuin työmatkalla, jalka lähti liukumaan alta ja pyllähdin onneksi aika kevyesti pyllylleni. Mitään kipua/vuotoa ei ole ollut ja liikkeitä juuri lasken. Shokkitila päällä. Soitin neuvolaan, josta ohjattiin soittamaan synnytyssairaalan päivystykseen. Ei kuulemma aihetta tulla tarkastukseen. Netistä luin, että kaatumisen jälkeen olisi aina syytä käydä tarkastuksessa, vaikka on epätodennäköistä että mitään olisi tapahtunut. En pysty ajattelemaan järkevästi, kun on tämä menettämisen pelko niin voimakas. Nyt en tiedä lähtisinkö yksityiselle. Juuri viime viikolla käytiin 3D-ultrassa ja kaikki oli hyvin.

    • #11250
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Todella sekavissa olotiloissa kävin lukemassa teidän kuulumisia ja teen samalla liikelaskentaa. Toivottavasti huomasin kaikkein tärkeimmät tapahtumat. Onnea Parisienne, Lennu ja Maiku (niin ihanaa että kaikki mennyt hyvin vaikka poika päätti yllättää aikaisella tulollaan) ja kiitos jakamistanne kokemuksista. Niistä on todella apua, kun täältä perästä tullaan rv36.

      Olipas raju flunssa Hanna ja vielä rintatulehdus päälle 🙁

      Täällä viimeisen tunnin aikana 10 liikettä. Voi pikkuinen kuinka paljon äiti toivoo ettet ollut moksiskaan. Kuinka paljon voikaan ottaa päähän kaatuminen! Ja tämä huoli…

    • #11251
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Voi ei Ruusunen tosi ikävää, että kaaduit. Onneksi kuitenkaan et lyönyt mahaa. Lapsivesi ja pehmeet kudokset ympärillä suojaa vauvaa aika hyvin joten jos vauva liikkuu hyvin niin varmasti kaikki on kunnossa. Seuraile nyt kuitenkin vähän tiuhempaan niitä liikkeitä.

    • #11254
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Varmasti säikäyttää Ruusunen! Tuntuu että pyllylleen kaatuminen ei varmaan aiheuta vauvalle mitään, mutta totta kai sitä kelaa kaikkea pahimpia skenaarioita. Muistan kun itse söin ekassa raskaudessa vahingossa palan EHKÄ homeista leipää, ja googlasin heti kaikki mahdolliset lähteet ja soittelin terkkarikaverille, voiko tää nyt olla sikiölle vaaraksi 😉

      Mukaviä hetkiä ja hyviä vointeja äitiyslomalle Inkerille ja Salvialle ja onkos teitä muitakin. Ja Vikille sairaslomalle! Muistakaa ottaa rennosti. Millonkahan saadaan seuraavia vauva-uutisia… jännää!

      Hanna, sama täällä -maitoa tulee liikaa (vauva syö tiheästi, sillä varmaan vaikutusta asiaan) ja kipeitä patteja muodustuu rintaan. Arghh! Imetyksen viheliäinen varjopuoli.

      Meidän poika vaikuttaa hyvin sylissä viihtyvältä, yksin ei haluaisi olla sitten millään! No, mielelläänhän sitä vain istuisi vauva sylissä ja ihmettelisi pientä ihmettä, jos ei olisi muita velvollisuuksia. Nyt sitten tasapainotellaan ajankäytön kanssa. Mutta kaikenkaikkiaan hyvin menee täällä ja vauva on ihana 🙂 Ristiäisajankohtakin saatiin päätettyä, kolmen viikon kuluttua juhlitaan pientä -nimikin pitäisi siis päättää…

    • #11264
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Todella ikävää Ruusunen, että kaaduit. Toivottavasti selvisitte vauvan kanssa säikähdyksellä.
      Voin kyllä kuvitella kuinka paniikissa olisin itse, jos kaatuisin. Alkutalvesta jo panikoin asiaa ja kävin ostamassa nasta-ja pitopohjakengät. Mieskin aina suloisesti huolehtii, että laitoithan nastakengät. Kova huoli meillä kaikilla näistä, niin suurella vaivalla alkunsa saaneista vauvoista. Kaikki säikähdykset saavat murehtimaan ihan valtavasti.

      Minulle juuri pari päivää sitten yksi äiti-ihminen jutteli, että kyllä sitä saa maalaisjärkeä käyttää raskausajan ruokavalioon. No minä nyt kuitenkin haluan tehdä asiat viimeisen päälle ja noudatan kyllä tarkasti virallisia raskausajan ravintosuosituksia. Lieneekö sitten niin, että helposti raskautuneet eivät ajattele keskenmenoa tai mitään muutakaan mahdollista komplikaatiota mikä voi raskautta kohdata…

    • #11299
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Ikävä juttu Ruusunen!Toivottavasti olet säikähdyksestä selvinnyt, nyt on tosi liukas!
      Saa kyllä olla varovainen, mutta neuvolassa minullekin sanottu,että jos ei mahallee kaadu, on vauva aika turvassa kohdussa.
      Oletko sinäkin jo rv 36??? Hienoilla viikoilla olet jo!!! Minä olen saanut jo hiukan voimia ja viime yönä tuli taas kohtuu supistuskipuja jopa 40 min välein…mutta ei mitään dramaattisempaa…tänään 39+1, tilastopoikkeus?

      Hanna, kaikki mahdollista kystat voi tulehtua, mulla niitä aiemminkin ja vieläkin jäi, mutta ei tällaista pingottunutta ja maitoa oli vain nimeksi, sen verran että värjäytyi sameaksi…

      Vauvan saaneille iloa vauvaelämään ja meille piinaajille tsemppiä päivystykseen…on tää niin kun ei tiedä miten päivä päättyy ja alkaa…karkauspäivää vältellen…

    • #11328
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      On ollu mahtavaa lukea täältä viime aikojen onnellisesti päättyneistä odotuksista 🙂
      Mulla myös juuri kun oon kirjautunu tänne ja yrittää mennä foorumisivulle, tyrkyttää uudelleen kirjautumiskenttiä. Sivun päivitys auttaa, ja sitten näkyy taas kirjautuneena.

      Itse myös kulkenu hysteerisen varovaisesti nyt lumen tulon jälkeen ja käytössä ollu joululahjaks saadut ”mummonastat” kengissä! Huono puoli niissä vaan että sitten sisätiloissa, esim. kaupoissa ne on helposti liukkaammat kun ilman niitä.. Mites Ruusunen, toivottavasti tosiaan kaikki kunnossa?
      Muistelisin että Ruusunen tais plussata joitain viikkoja mua myöhemmin, eli tuosta hänen tekstistä uudelleen lukien ymmärsin että sitten kun hän on viikolla 36 niin nämä neuvot on tarpeen….täällä siis nyt 31+4. Alle 2kk laskettuun….hui 🙂 ei oikein käsitä vieläkään. Mitään muuta valmisteluja en oo tehny, muutakun pakannu turvaistuimen ja siihen joitain sairaalaan otettavia tavaroita, mitkä voi käydä nopeesti hakeen varaston oven pielestä, sitten kun aika on. Täällä kämpässä oikeestaan ainoot tilanteesta kertovat on oma vanha soittorasia jota sillon tällön oon soittanu mahan päällä ja (ensimmäinen ja toistaseks ainoa tätä lasta varten hankittu asia) vaippapaketti vessan kaapissa.. kaikki muu on valmiina esikoisen jäljiltä, josko niille vihdoin tulis käyttöö 15-20 vuoden varastossa lojumisen jälkeen…..

      Onko Salvia jo kahdentunu? 🙂 mutta eikös se oiskin jännää jos sais noin spesiaalin synttäripäivän, joka oiskin vaan 4 vuoden välein..? ;D

    • #11336
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kiva kuulla Yöutu sinustakin!!! Jänniä aikoja tässä monen kanssa eletään, ja hassua on se, että se joka on pisimmällä ei välttämättä ekana synnytä, vaan voi oikeasti olla kuka vain… Yhtenä kappaleena ollaan, mutta vauva painaa jo tosi alhaalla, eilenkin sain sellaisia kivuliaita vihlaisuja tuonne alapäähään ja jotain vetistä valkovuotoakin / kirkasta limaa aina lorahtaa välillä, mutta sitä on tullut jo pari viikkoa, joten enää sekään ei saa ihmettelemään.
      Kuulin myös tutulta, että käynnistysosastolla odottavat kehotetaa kolme kertaa päivässä kuumaan suihkuun…puoleksi tunniksi, sillä kuulemma edesautetaan myös asiaa…uskoo ken haluaa, kyllähän se rentouttaa varmasti.
      Onhan se erikoinen syntymäpäivä, voisihan sitä juhlia 1.3. sitten. itse olin vain jotenkin henkisesti valmistautunut lähtöön tänään kalevalan päivänä..näin kummitytönkin syntymäpäivän kolme vuotta sitten, ja 55 minuuttia hän myöhästyi…no, onhan tässä vielä päivää jäljellä. Huomennna olisi neuvola, saapa nähdä tarvitseeko sinne mennä…jotenkin kaksijakoinen olo asian suhteen.
      Olisi mukava, jos edes laskettua aikana tehtäisiin jokin sisätutkimus, josta vähän saisi osviittaa mikä tuolla on tilanne, mutta silloin vasta kai tehdään lähete yliaikaiskontrolliin…
      koko aika miehelläkin on oltava luuri mukana, jos jotain tapahtuu…käskin hänen lähteä nyt rentoutumaan koiran kanssa ulos kun on hieno ilma. Ei koko ajan voi elää valmiudessa, vaikka sitähän se oikeasti on.

    • #11392
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kävin tänään taas sairaalassa kontrollissa. 29 ja risat on nyt koossa. Vauvojen liikkeet ovat olleet välillä todella vilkkkaita ja viimeisen viikon aikana tuntuneet ihan erilaiselta, kuin aiemmin. Sanoin miehelle viime viikolla, että lieneekö taas käännytty vatsassa ja olihan siellä pyörähdetty. A vauva oli kääntynyt perätilaan. Lääkäri arveli, että vielä on mahdollista kääntyä, mutta ei kovin kauaa. Sen verran ahdasta vauvoilla kohdussa jo on. Vähän harmittaa, kun olen toivonut alatiesynnytystä. Tällaisessa tarjonnassa se ei ole mahdollista.

      Kaikki oli hyvin ja se on tietysti pääasia. Vauvojen Painoero oli 70g ja molemmat olivat hyvin keskikäyrällä. Painoa on jo reilusti yli kilo. Enää ei niin pelota ennenaikainen synnytys ja keskosasiat. Omassa mielessä tuo kilon haamurajan saavuttaminen on tuntunut tärkeältä. Kohdunsuu oli hyvin kiinni, joten uimista saa vieläkin jatkaa.

      Seuraava kontrolli onkin sitten yliopistosairaalassa, jossa myös synnytän. Lääkäri arveli, että 32 rv eteenpäin tulen käymään kontrollissa 2-3 vkon välein. On kuulema syytä varautua pitkiin käynteihin, kun otetaan arvoja kahdesta vauvasta.
      Vatsa on jo niin täynnä, että tuntuu aivan mahdottomalta ajatus siitä, että vauvat kasvavat vielä n 2 kk. Luvassa lienee paljon levähtelyä…

      Miten Ruusunen sinulla vointi? Alkanut ihan jännittää, kun et ole laittanut kuulumisia.

    • #11402
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      HOHHOIJAA!

      Täällä mennään edelleen yhtenä palana pitkästi ”yliajalla”. Tänään 41+2 ja huomenna pääsen vihdoin yliaikaiskontrolliin. Pyysivät pakkaamaan kassin mukaan mutta on tietenkin mahdollista, että passittavat vielä takaisin kotiin. Tiedän, ettei enää ei voi olla kauaa odotusta jäljellä mutta kyllä alkaa olla henkisesti voimat aika loppu. Liitoskipuja ym. kun on ollut jo marraskuusta asti niin tämä odotus alkaa tuntua aika piinaavalta. Pelottavalta se käynnistäminenkin tuntuu mutta toivon, ettei mua enää lähetetä kotiin huomenna. Jotenkin ironista, että lääkärin avustuksella hänet sinne saatiin ja nyt näyttää siltä, että ilman lääkärin avustusta hän ei ole tulossa myöskään ulos. Voisiko joku asia sujua ihan luonnollisesti? Ehkä se on sitten imetys..

    • #11404
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Huh Viki voin vaan kuvitella kun yhden kanssakin oli tekemistä 🙂 Mukava kuulla, että kaikki on mennyt hyvin ja vauvat painaakin jo kivasti. Toivottavasti vauvat vielä kääntyy niin, että saat sen alatiesynnytyksen.

      Voi Inkeri, on varmaan tuskastuttavaa odotella. Mullahan käynnistettiin synnytys niillä tableteilla vaikka vedet olikin mennyt eikä se nyt niin kauheeta ollut. Tosin voi olla, että jos sulla ei ole vedet mennyt siihen mennessä niin voi kestää pidempään se käynnistyminen. Jaksamista sinne, kovin kauaa et tosiaan enää joudu odottamaan 🙂

      Täällä kaikki aikast hyvin. Rintojen ja imetyksen kanssa ollu aika paljon tekemistä. Yritin olla pumppaamatta liikoja maitoja ettei sitä tulisi sitten ihan kauheesti yli tarpeen mutta heti tuli tukoksia. Kävin siis eilen äidinmaitokeittiössä ilmottautumassa maidonluovuttajaksi 🙂 Mulla on maitoa jo pakkasessa niin paljon eikä se säily kun sen 3 kk ja sairaalassa on pieniä keskosia, joille maito on elintärkeää. Onhan tässäkin vähän ylimääräistä hommaa mutta saa tästä pienen korvauksenkin. Laskeskelin tossa, että reilu 200€ varmaan kuukaudessa tulee tienattua maidolla 🙂 Tyttö on pulskistunut ja kasvaa hyvin. Nyt vaan tullut jonkinmoista reflux vaivaa, joka tekee hänestä aika itkuisen ja kärttyisän. Käytiin lastenlääkärillä eilen asian tiimoilta mutta mitään hoitoa vaivaan ei ole. Pitäisi tehdä 24-tunnin ph-mittaus ja todeta ensin, että mahansiältö on liian hapan, koska ei suositellut lääkitystä ilman tutkimusta koska siitä ei olisi hyötyä jos onkin ihan tavallista pulauttelua. Mennään tutkimukseen sit jos vaivat tästä vielä pahenee. Cuplaton ja Disflatyl ovat tutkinusten mukaan kuulemma lumelääkkeitä eli lopetin Cuplatonin annonkin. Eipä siitä mun mielestä muutenkaan oikeen ole ollut apua.

      Mites teillä muilla menee?

    • #11405
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Täällä peesaan Inkeriä…40+1, eilen taysiin raskausmyrkytysepäilyn takia jonottaan 4 tunniks synnytyspäivystykseen…paineet 164/102, taysis 162/89 makoilun jälkeen, pissa puhdas, vaikka lähties oli +/- ja pääkipuja useampia päiviä.

      Vauvalla kaikki hyvin joten palasin kotiin. Kohdunsuu vähän pehmentynyt, mut tarvitaan paljon supistelua, että synnytys käynnistyy…pikkasen säikähdin, kun mukana oli opiskelija, joka meinas, että kohdun suu on jo auki..muutaman sentin. no, ei ollut. Tänään paineet ja pissa tarkistettu, samoissa mennään mut vähän parempi olo kuitenkin.

      Lepoa ja panadolia tarvittaessa pääkipuun..eipä tässä voi oikeen muuta kun odotella. kävely on hankalaa…ja eilinen reissu 7 tunnin tuntui vielä tänäänkin. yö meni valvoessa ja kipuillen.

      Tseppiä Inkerille!!! Toivotaan, että voit jäädä jo sairaalaaan. Know the feeling..

      Hienoa Hanna, että maitoa tulee ja voit tienata vähän ”hoitorahojakin”…takaisin, jos näin haluaa ajatella. Ja hyvään tarkoitukseenhaan maito menee..Toivotaan myös, että vauva mahd, reluksivaiva saadaan kuriin. Se aikuisellakin ikävä vaiva, saati sitten pienellä.

      Hyvä Viki, että olet seurannassa…varmasti mukava saada tietoa vauvoista usein.

    • #11408
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Oli tarkoitus tulla kirjoittamaan vauvan voinnista jo aikaisemmin, mutta pari epäonnistunutta kirjautumisyritystä latisti tunnelmaa 😉 Kiitos yöutu vinkistä että päivittää selaimen niin auttaa, mulla on juuri tuota samaa ongelmaa. Vauva voi hyvin ja selvisin onneksi vain säikähdyksellä. Samalla nousi pintaan vauvan menettämisen pelko niin vahvana että sitä olen tässä kaikilla voimillani työstänyt ja selviytynyt päivästä seuraavaan. Olen siis nyt rv 27 ja tosiaan kymmenen viikon ajatuskatkos eksynyt edelliseen viestiini (mitä lie päässä pyörinyt). Kaatuminen taas selvensi minulle sen, kuinka erilaisia odottajia me olemme. Toiset täysin huolettomina syö mitä vaan, käy laskettelemassa ym. Ja sekin, kuinka eritavalla suhtaudumme jos jotain sattuu. Itse todella yritin ajatella järkevästi, että niin pehmeä kaatuminen takapuolelle ei todennäköisesti aiheuttanut mitään, mutta sitten tulee ne kaikki muut tunteet pintaan niin voimakkaina. Koetut pettymykset, pelot ettei ikinä saa lasta ja tule äidiksi. Tiedän että te tämän ymmärrätte. Ilman teitä olen kyllä saanut olla ajatuksineni ja pelkoineni yksin ja saanut ikäviäkin kommentteja.

      Kaatumista seuraavana päivänä mulla oli myös sokerirasitustesti, jossa paastoarvo oli 5.3 eli juuri siinä rajalla. Muut arvot oli ihan hyvät ja nyt kotiseurannassa ei ole tullut ylityksiä. Mutta tuon yhden arvon perusteella mulla on raskausdiabetes. Otin senkin aika raskaasti ja muokkasin ruokavaliota kyllä heti paremmaksi. Enemmän kasviksiä ja kuituja ja säännölliset ruoka-ajat ja välipalaa ei saa töissä unohtaa! Ristiriitaiset fiilikset tästä, toisaalta nyt on vajaa kolme kuukautta aikaa syödä superterveellisesti mutta välillä väsyneenä tulee epäonnistunut fiilis ja soimaan itseäni niistä vähistä herkuista joita aikaisemmin söin. Oliko täällä muita raskausdiabeetikkoja? Pelottaa mitä seuraamuksia tästä voi tulla.

      Salvia80 voi kun kaikki menisi nyt hyvin ja synnytys käynnistyisi.
      Hanna, huh mitä kaikkea sitä voikaan sitten pienen vauvan kanssa tulla eteen. Kun selviäisi ensin tästä raskaudesta. Voimia sinne, ihanaa että tyttö on pulskistunut 🙂 Mun mielestä kuulostaa upealta, että luovutat maitoa sitä tarvitseville. Iso sydän <3
      Inkeri, voin vain kuvitella kuinka jännittävää aikaa elät ”lähtövalmiudessa”. Voimia!
      Viki samoja ajatuksia täällä. Ymmärrän täysin pettymyksen, jos alatiesynnytys ei olekaan mahdollista. Täällä myös vauva noin 1 kg painoinen. Tuntuu uskomattomalta että näin pitkällä ollaan! 3/4D-ultrassa painoarvioksi meidän tytölle saatiin 3,4 kg ja keskikäyrällä hän ja mun masun sf-mitta kasvaa. Rakenneultrassa hän oli vielä pää ylöspäin, mutta viimeisessä ultrassa oli kääntynyt raivotarjontaan. Välillä kyllä tuntuu sellaista myllerrystä että saattaa hyvinkin vielä kääntyillä. Raskausdiabeteksesta ainoa hyvä puoli olisi, että pääsisin tiheään seurantaan synnytyssairaalaan. Mutta siihen tarvitaan/vaaditaan vielä useampi ylitys eikä se taas tietenkään ole hyvä.

      Voimia teille kaikille!

    • #11411
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Nopsasti vastaan Ruususelle…hienoa, että vauva voi hyvin ja selvisit säikähdyksellä. Vauvan vuoksi sitä itsekin on nyt lääkärissä ja neuvolassa hypännyt pienestäkin aavistuksesta, ihan vaan mielenrauhaa saamassa.

      Mutta tuota ihmettelen, että sinulla on sanottu olevan raskausdiabetes!!?? Mulla ihan saman paastolukema rv 27+2 josta kotiseurantaa tein varmaan pari viikkoa, kun paastoarvoissa ylityklitysiä parina aamuna hitusen. Kun opin ruokavaliolla katsomaan sokereita sai mittauksen lopettaa ja keskussairaalaseurantaan olisin joutunut vain isoilla luvuilla en muista mitä ne nyt olisivat olleet. Ylityksiä oli ainaki 3 kahden viikon aikana, eikä mulle puhuttu diabeteksestä…
      Sanottiin, että paastoarvo ei ole se arvo, joka vauvaa kasvattaa, enemmän ne ruokailun jälkeiset arvot vaikuttavat vauvan massaaan…joten siitäkään ei pitäisi olla huolta. Ovat varmaan eri paikoissa eri tarkkuudella liikkeellä, mutta raskausdiabetes on käsittääkseni silloin jos tarvitaan insuliinia pistää…korjatkaa jos olen väärässä.

      Vähäinenkin liikunta ja tarpeeksi lyhyet ruokavälit vaikuttivat paastoarvoon itsellä. Painoarvio on tällä hetkellä 3700 grammaa ja sitä on pidetty sirona…vaikka yläkäyrällä menty koko ajan. katsotaan kuinka yli vauva menee ja paljon sitten oikeasti painaa…nuokin heittäää aina vähän, että ei niitäkäään liikaa kannata miettiä.

      Toivottavasti et liikaa stressaa sokeriarvoja.. tsemppiä loppuodotukseen….se tosiaan voi tuoda mukanaa ylläreitä, joita ei voi suunnitella, mutta sen jos minkä on huomannut, niin raskaanaa olevaa hoidetaan paremmin kuin tavallista työssäkäyvää…monia muita oikeasti sairaita. olen aina saanut palvelua pientenkin murheiden kanssa, ainakin nyt loppuaikana. Aluksi törmäsi siihen keskenmenoasiaa, että niitä voi tulla, että et voi mitään ja vuotoja voi olla yms. Mutta nyt on oltu tosi huolellisia kaiken suhteen ja neuvolasta tulee jopa tekstareita, että mikä mun tilanne on!!!

    • #11415
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Tsemppiä loppumetreille Salvia ja Inkeri. Ei tosiaan voi mennä enää kauan! Ajatelkaa positiivisesti että vauva voi olla ”valmiimpi” kun syntyy vähän isompana. Meidän pikkuinen on nyt ainakin kärsinyt mahavaivoista, en tiedä olisiko sen kanssa tekemistä kun syntyi alle kolmikiloisena… Vai huonoa tuuriako vain. Eilenkin itki reilut pari tuntia yhteen menoon, viihtyy vain sylissä 🙁 Tänään käytin vauvaa vyöhykeketerapiassa, saapa nähdä onko apua! Onneksi öisin ei ole itkenyt, kitissyt vain aamuyöstä.

      Maidontulonkin sain rauhoittumaan kun imetän vähän vähemmän nyt. Korviketta siis vastaavasti pari annosta päivässä… Mahtavaa Hanna, kun jaksat luovuttaa maitoa! Itsellä ei nyt resurssit riitä siihen. Kiitollinen kuitenkin olen, että sairaalassakin oli tarjolla luovutettua maitoa, kun vauvamme sitä tarvitsi!

      Ruusunen, hyvä tosiaan että selvisit kaatumisesta säikähdyksellä! Huh helpotus.

    • #11422
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Salvia ei tarvita lääkitystä korkeisiin sokeriarvoihin, että saa diagnoosin. Mullakin oli ruokavalio hoitona ja mulla oli radi. Olen ymmärtänyt sen niin, että jos yksikin arvo on poikkeava niin saa diagnoosin. Ruusunen turhaan podet huonoa omaatuntoa syömisistä. Sulla on suht normaalit arvot kuitenkin. Mulla tuli loppuvaiheessa ylityksiä jonkin verran mutta siltikin vauva oli vaan alle 3 kiloa rv 38 kun syntyi. Mäkin pelkäsin, että tulis iso vauva. Nyt kun sulla on tiedossa noi hiukan kohonneet arvot niin ei satunnaiset herkuttelut vaikuta vauvan kasvuun. Mun veljen vaimolla kun ei kontrolloitu sokereita ollenkaan nuoren iän takia, hänen vauva painoi yli 5 kiloa!
      Lennu meidänkin tytöllä paljon vatsavaivoja ja välillä huutaa (suorastaan kiljuu) kun sattuu mahaan. Se nyt vaan kuuluu valitettavasti tähän vaiheeseen kun vauvan suolisto on vielä epäkypsä. Myös jotkut D-vitamiinit aiheuttaa enemmän vatsavaivaa kuin toiset. Lääkäri sanoi mulle, että imetystä kannattaa kokeilla jos tilanne on ihan mahdoton kun se on kuitenkin parasta kipulääkettä pikkuiselle. Useesti se onkin ainut tapa saada tyttö rauhalliseksi.

    • #11459
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hienoa Ruusunen, ettei kaatumisesta tullut mitään vahinkoa. Voin hyvin myötä elää menettämisen pelon tunteet, jotka nousivat sinulla pintaan. Itseäni on välillä ihan suututtanut, kun mediassa on jotain juttua odottavasta äidistä, joka oikein alleviivaa, ettei raskaus ole vaikuttanut hänen elämäänsä. Harrastetaan ja tehdään kaikkea mahdollista missä on normaalistikin loukkaantumisriski… Itse näkee vaaroja ja riskejä joka nurkalla. Tuota uimistakin kysyn joka kerta lääkäriltä, että voinko vielä käydä.

      Miten Inkerillä ja Salvialla kuulumiset? Teidänkin puolesta jo jännittää, kun on mennyt tästä porukasta poikkeuksellisesti raskaus pitkille viikoille.

      Hannan äidinmaidonluovutus on kyllä todella hienoa. Mahtavaa, että jaksat nähdä ylimääräistä vaivaa ja autat muiden pikkuisia?

      Olisin toivonut alatiesynnytystä, kun viime aikoina on ollut niin paljon juttua siitä, että se suojaa vastasyntynyttä allergioilta. Siksikin olen syönyt jo vuosia maitohappobakteereita. Olen vältellyt sairastumista, jos en ihan neuroottisesti niin en juuri muutenkaan, koko raskauden ajan. Antibiooteistakin kun tuntuu olevan monenlaista haitallista sivuvaikutusta suolistoflooraan. Hyvin on tähän asti sujunut. Muutama flunssayritys on ollut, mutta nenäkannu taisi pelastaa.

      Minulla menee leijonanosa päivästä levähdellessä. Uintireissusta toipumiseen menee aina koko seuraava päivä. Tänään piti ottaa ensimmäiset päiväunet. Viimeksi tainnut terveenä nukkua päikkärit alle kouluikäisenä.
      Nyt tuntuu, että tuleeko kuitenkin aikapula, että saa kaikki valmiiksi vauvojen kotiin tuloa varten. Kaikki puuhastelu on niin hidasta. Eteenpäin kumartelu alkaa olla tuskaa ja yllättävän monessa puuhassa täytyy olla hieman etukenossa. Kohtu kyllä protestoi heti supistelemalla, jos joutuu olemaan vähänkin litistyneenä.

    • #11490
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      No niin! MINÄ OLEN ÄITI! 😀

      Eli pisimmän mahdollisen kaavan kautta mentiin, mutta nyt onnellisena kotona ja kaikki se odottelu ja kärsimättömyys on menettänyt täysin merkityksensä.

      Eivät siis ottaneet minua silloin perjantaina sisälle vaan kotiin palattiin odottelemaan. 41+6 sitten käynnistystä varten osastolle. Synnytystä käynnisteltiin noin vuorokausi, mutta kun mitään ei tapahtunut ja painoarvio oli aika suuri, niin päädyttiin sektioon 42+0. Leikkaus meni hyvin vauva tuotiin heti heräämöön minun paidan sisälle. Sitä ennen oli ollut isän paidan sisällä minua odottelemassa.

      Edelleen kaikki tuntuu epätodelliselta. En pääse edes puoleen väliin ajatusta : ”Onko tämä oikeesti totta? Toteutuiko suurin unelmani oikeasti vihdoin?” kun kyyneleet tulevat silmiin. Niin monta kertaa kun olin luovuttaa ja ajattelin, etten vaan ansaitse olla äiti.Nyt meillä on maailman suloisin tyttö ja miehenikin on aivan super sen kanssa. Ei millään meinaa uskoa että tyttö on oikeasti meidän, MEIDÄN!! <3

    • #11491
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Ihanaa Inkeri paljon onnea!!! Ihan tässä tulee itsellekin kyynel silmään <3

    • #11499
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Onnea Inkerille ja perheelle, tuoreelle äidille ja isälle. Tuntuu hyvälle päästä onnittelemaan teitä jo vauvan saaneita. Luin muutaman teidän viestin tuolta ketjun alusta ja onhan se aivan huimaa, että nyt ollaan tässä?

      Jos jaksat ja ehdit niin käy kertomassa miten toivut ja kuntoudut sektiosta. Kiinnostaa kovasti kun nyt näyttää, että minullekin sellainen on tulossa.
      Ensi viikon käynti yliopistollisessa varmasti valaisee minun tilannetta paljon.

      p.s. Yöudun vinkki selaimen sivun päivittämisestä auttoi minullakin, kiitos!

    • #11549
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hei, ei ole ollut voimia tulla kertomaan kuulumisia, olen ollut pois pelistä 1,5 viikkoa..mutta hengissä ollaan koko porukka, poika ja äiti. Synnytyspelkosten ei kannata ehkä lukea enempää, turvattomuuden tunne jota koin, johtui kätilöstä ei niinkään kivusta, joka katosi epiduraalin myötä.

      Pari viikkoa sitten (40+2) alkoivat säännölliset supistukset 4-10 min välein. Kolme tuntia kärvistelin kotona, kunnes ambulanssilla lähettiin 1,5 tunnin matkalle, jonka aikana kivut kovenivat. Mitäään ei ollut kuitenkaan tapahtunut alapäässä, pääsin osastolle yöksi valvomaan. Supistukset jatkuivat ja olivat entistä kipeämpiä…pyysin lääkettä. tarjosivat panadolia. Sanoin, että tuo on jo kokeiltu. Yöksi sain jonkun kolmiopistoksen, mutta tunsin supistukset senkin läpi, pää meni vain sekaisin. Tens-laitteella pärisytin ja valvoin koko yön meneen. Aamulla olin vasta 1cm auki…kävin kuumassa suihkussa ja olo alkoi olla epätoivoinen kivun ja valvomisen jäljiltä. Iltapäivällä olikin kanava jo hävinnyt ja 3cm auki sain luvan lähteä synnytyssaliin.

      Ajattelin että nyt saan oikeaa kivunlievitystä, mutta suihkua ja ilokaasua oli tarjolla, valitsin suihkun. tajusin, jossa vaihessa, että pissa ei tule ja sanoin asiasta. JOin koko synnytyksen ajan ja kätilö näki ne useat pullot, mutta ei puuttunut asiaa.
      Synnytys pitkitty 28 tuntiseksi (kirjattiin 13 tuntiseksi), Olin juonut vettä niin paljon että pissa ei lopulta enää tullut ja monen tunnin jälkee viimein katetroivat litran pissaa joka aiheutti kivut ja hidasti synntytystä….ynnä muuta kivaa.

      Tätä ennen kun oli tosi kipeä.päättivät puhkaista kalvot koska mitää ei kohdun suulla ollut tapahtunut moneen tuntiin… siinä vaiheessa lapsivesi oli jo vihreää, mutta minulle ei asiasta kerrottu. minä vinguin epiduraalia, koska olin henkisesti ja fyysisesti aivan loppu.Voimat oli täysin pois.

      Sitten kun viimein sen sain, romahdin ihan täysin ja itkin ja itkin. Kätilö oli tosi paljon pois, enkä pitänyt hänen tyylistään puhua mulle. Tyyliin: eihän sua edes vielä supista…jaa ei vai olin jo vuorokauden kamppaillut supistusten kanssa. heille se oli latenssivaihe, mutta mulle ihan totta ja vei voimia.
      epiduraali alkoi purra ja laitettiin oksitosiinia piristään supistuksia. Sitten alkoi jo tapahtua…olis tapahtunut jo aiemmin, jos olisi saanut piikin ja pissa-asia olis hoidettu.
      Loppu meni nopeasti, mutta ponnistusvaiheessa saliin tuli porukkaa kovasti kun lapsen sykkeet laskivat, tiesin heti, että jokin on vialla. Lääkäri kertoi, että nyt o käytettävä imukuppia, vaik pää näkyi jo. Itse en kerennyt sitä miettiä, halusin vain että kidutus päättyisi, kun voimat oli kaikki.
      Toki ponnistin, vaikka imukuppi tulikin, se oli yhteistyötä ja vauva saatiin ulos. Napanuora oli kaksikerroin kaulan ympärillä ja kysyin ekana, että onko se kuollut, kun ei huutanut. Siihen mulle vastattiin heti, että ei ole. ja pian kuulin ensi-itkun. Ilman miestäni, olisin ollut ihan täysin empatiakyvyttömän kätilön armoilla. En tajunnut siinä tilassa, että olisin voinut pyytää lääkärin paikalle tai toisen kätilön.

      Vauvan kanssa on mennyt hyvin, sen kanssa oli heti yhteys. Synnytys ja tays eivät saa kehuja, aika pettymys oli tää yliopistosairaala ja touhut siellä. kätilö kanssa henkilökemiat eivät toimineet. Osastolla Mua esim. heräteltiin parin tunnin välein syötttään vauvaa, punnitseen sitä ennen ja jälkeen syötön, vaikka olin ihan pois pelistä. Kaaduinkin yksi yö leikkaushaavani lapsi sylissä (onneksi se oi pieni pyllähdys kyykystä), kun en pysynyt pystyssä kaiken valvomisen ja synnytyksessä menettämäni 700 gramman veren vuoksi.
      Onneksi vauvalle ei käynyt kuinkaan. Ruokaa hädin tuskin ehti syömää tai vessas käymään, kun koko ajan rissasivat johonkin.
      Me saatiin onneks lisämaitoa, kun vauva huusi nälkäänsä kun crp oli koholla vihreän lapsiveden vuoksi. Olen saanut puhua kidutusnäytelmästä kahden lääkärin kanssa ja vielä sitä käydää läpi pelkopolin ihmisen kanssa vielä. Mutta muodollisuuksiahan nämä kaikki ovat olleet.

      Toivottavasti tämä sekava selvitys avautui jotenkin. Palkinto on silti ihana ja olen onnellinen tuosta ihmeestä! Kokemukset eivät varmasti unohdu, mutta ehkä tämä voi olla jolleki avuksi, että osaa vaatia toisenlaista kohtelua. Puhuminen on ollut oma keinoni selviytyä.

      Ihanaa odotusta odottajille ja Inkerille iso onnittelu!

    • #11553
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Paljon paljon onnea Inkeri ja Salvia! Ihanaa että teilläkin on nyt nyytit kainalossa <3 Ikävää että Salvia synnytyksesi oli moinen kauhukertomus. Huh miten erilaisia synnytykset voivat ollakaan, ja miten vähän niihin loppujen lopuksi voikaa valmistautua!
      Kertokaapa sitten miten arki on lähtenyt rullaamaan.

      Meillä poika on saanut nimen viikko sitten. Ihana, hymyilevä lapsi, mutta raukka kärsii mahavaivoista vieläkin. Öihin on tullut pieni helpotus, kun keksin miten saamme nukuttua; vauva pötköttää aamyön tunnit rintani päällä ja itse olen puoli-istuvassa asennossa tyynyjen avulla… Normaalissa makuu-asunnossa vauvalla vauva itkeskelee/ähisee niin, ettemme kumpikaan saa nukuttua.

    • #11555
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Paljon onnea Salvia ja kauheeta mitä kokemuksia sulla! Tuli ihan oma synnytys mieleen kun mullekin tarjottiin kipuun Panadolia. Kätilö tuli huoneseen mulla vasta kun ponnistusvaihe alkoi ja sitten tietty olikin siinä loppuun asti eli ei ne siellä vissiin kauheesti ylimääräistä aikaa vietä. Toivottavasti sulle ei jää mitään traumoja synnytyksestä.

      Lennu meilläkin aika paljon vielä vatsavaivoja mutta onneks pikkasen alkaa nekin helpottamaan. Meilläkin kitistään aamuyöstä kun syötön jälkeen alkaa mahavaivat ja likistelee kakkaa. Vielä ollaan pärjätty omassa pinnasängyssä mutta ei siinä itse mitään kunnon unta enää saa kun toinen unissaan ähisee ja kitisee. Ens viikolla olis rotavirusrokote mutta meillä on nimijuhlat perjantaina niin siirrettiin suosiolla seuraavaan kertaan ettei vaan ole kipeenä sinä päivänä. Meillä tyttö kasvaa hurjaa vauhtia 🙂 Vielä joudun pumppaamaan ja luovuttamaan ylimääräistä maitoa mutta nyt sain sellasen vinkin, että piparminttutee voisi hillitä maitotulvaa eli sitä nyt juotu tänään.

    • #11556
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Onnea Salvia ja nyt täytyy sanoa, että parempaa jatkoa sinulle. Todella ikävää, että synnytys meni noin kehnosti ja sait todella ikävän kokemuksen. Moneen kertaan mietin, kun tuota sinun juttua luin, että miksi ihmeessä ihmiset, jotka eivät sovi terveydenhuollonammateihin hakeutuvat alalle?

    • #11596
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Meidän käynti yliopistosairaalassa meni oikein mukavasti. Lääkäri oli oikein miellyttävä ja kertoi kysymättä paljon asioita samalla, kun ultrasi. A vauva oli kääntynyt taas raivotarjontaan. Lääkäri sanoi, että yleensä kaksoset eivät mahdu enää viikon 30 jälkeen kääntymään. Nyt näytti, ettei mitään estettä normaaliin alatiesynnytykseen ole. Kohdunkaulan tilannekin oli hyvä, joten mitään varsinaisia uusia rajoituksia tms. ei annettu. SF-mittaa ei enää edes otettu? Vatsa on kyllä ISO. Kahden viikon päähän annettiin uusi aika. Sairaala käyntejä tulee tässä lopussa kyllä tiuhaan. Mukavahan se on kuulla ja nähdä vauvojen touhuja.

      Koti alkaa olla pikkuhiljaa pinnasänkyä vaille valmis. Enää ei kyllä hirveästi jaksa puuhata mitään. Yöunet ovat menneet niin katkonaiseksi, ettei energiaa tahdo riittää mihinkään ylimääräiseen.

    • #11607
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hienoa Viki jos pystyt synnyttämääm normaalisti alateitse! Ei ole montaa viikkoa sullakaan enää odotusta 🙂 Tsemppiä loppumetreille!

    • #12197
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hei pitkästä aikaa,
      tulin ilmotteleen että täälläkin tasan 10 vuotta sitten alkanu tuskien taival sai viimein onnellisen päätepisteen 3.5. yöllä ja rv40+6, kun mulle syntyi POIKA! <3 En siis lisänny minäkään sitä ivf-hoitojen tilastoo LA:a aiemmasta synnytyksestä, päinvastoin.

      Synnytys sujui ihan hyvin. Kipein vaihe eteni vielä nopeemmin kun eka kerralla, lapsivettä hulahti vappuna ja menin illalla synnyttämättömien osastolle tarkailuun. Seuraavana päivänä alettiin käynnistellä kun kohdunsuu oli 1 sormelle auki ja kaula vielä korkeella. Illalla 11 aikaan olo oli jo melko tukala ja pääsinkin siitä saliin 12 jälkeen kun oli 5cm auki ja lapsi tuli ulos tuntia myöhemmin! Epiduraalin ehdin saada juuri ennen ponnistusvaihetta. Piti saada sitten jo nopeesti ulos kun sykkeet meni välillä liian alhaalle, toinen kätilö tuli painaan mahasta ja toinen viilsi välilihaa auki…lääkäri oli vieressä valmiina hätäsektioon jos en ois jaksanu pusertaa sitä ulos.
      Valitettavasti huoli ja pelot lapsen terveydestä ei loppunu vielä tähänkään.
      Nyt ollaan edelleen sairaalassa, pojan sykkeitä on jouduttu seuraamaan sen aikasen lapsiveden menon ja tulehdusriskin