Onko teillä tietoa kuinka nopeasti lugesteronit imeytyy? Kävin vessassa 20 min lääkkeen laiton jälkeen ja lääke tipahti vessanpönttöön 🙁 Pitäiskö nyt laittaa uusi vai imeytyikö siitä jo tarpeeksi? Näytti lähinnä lääkkeen kuorelta.

Tsemppiä piinaviikkoihin Katras!

Ensikertalaisellakin uutisia: yksi huippualkio saatiin kasaan ja tiputettiin tänään paikkoja ihmettelemään. Kolme muuta oli hedelmöittynyt mutta ei pakastuskelpoisia. Eli niille toivotaan reipastumista lähipäivinä. 27.9. luvassa uutiset sekä raskaudesta että loppualkioiden kohtalosta. Julkisella kun mennään niin turhat puhelut ei ole tapana 🙂

Kuinka ollakaan, puoliso on matkoilla just tuona uutispäivänä ja nyt mietiskelen mitenköhän aion pitää pään läjässä, oli uutiset sitten mitä vaan. Mutta päivä ja hetki kerrallaan vaan.

Kiitos tinakenkätyttö. Tämän viikon fiilikset ovat olleet fyysisesti aika huonot. Vatsa on ihan sekaisin ja turvonnut 🙁 En tiedä ovatko lugesteronin sivuvaikutuksia, vatsapöpö vai kenties vihdoin tärpännyt 🙂 Mulla on nyt ensimmäistä kertaa lugesteron 200 mg, aiemmin on ollut lutinus tai lugesteron 100 mg. Onko muilla mennyt vatsa sekaisin lääkkeestä? Turvotus on myös todella kova.

Jes tinakenkätyttö tänään oli, ja kaksipäiväinen alkio. 26.9. verikoe ja 27.9. vastaus eli ihan peräperää jännitetään.

Tsemppiä Sinihaikaralle hurjasti myös! Toivottavasti oireet merkkais hyviä asioita 🙂

Hei!
Täällä yksi sivustaseuraaja ilmoittautuu mukaan. Olen jo parin vuoden ajan silloin tällöin käynyt täällä lukemassa keskusteluja, mutta nyt päätin kirjautua itsekin. Tässä vähän meidän taustaa. Ikää minulla on 36-vuotta, miehellä vuosi enemmän. Lapsettomuutta takana on viisi vuotta ja tänä aikana on tehty 3 ivf-hoitoa. Kaksi kertaa ollaan päästy tuoresiirtoon ja yksi pas on tehty. Ei raskautumista, ei edes merkkejä kiinnittymisyrityksistä. 🙁 Minulla on todettu endometrioosi ja molemmissa munasarjoissa endometrioomat, jotka ilmeisesti vaikuttaa munasolujen laatuun. Edellinen hoito meni ihan ketuilleen liian suuren vasteen vuoksi. Munasoluja saatiin paljon (26), mutta suurin osa raakoja. 6 hedelmöittyi, mutta yksikään ei kehittynyt kolme päiväiseksi asti.
Nyt käynnissä on neljäs ja viimeinen hoitokerta julkisella puolella. Aikaisemmat on mennyt aikalailla samalla kaavalla, tähän viimeiseen hoitoon vaihdettiin lääkkeiksi synarela, pergoveris + gonal-F ja pitkällä kaavalla mennään.

Tsemppiä piinailijoille!

Täällä piinailu lähestyy loppuaan. 6.9. siirrettiin 3 päiväinen pakastealkio. 12.9. alkoivat lievä pahoinvointi ja ripuli. Nyt vatsa rauhottunut, mutta hieman edelleen huono olo. Eilen ja tänään kotitestit negatiivisia. Veritesti on vasta ensi ma 19.9. Mies lohdutti ettei vielä pitäisi näkyä kotitestissä, mutta itse olin niin varma tärpistä ja nyt vaikea uskoa että enää plussaksi muuttuu. Saas nähdä onko edes yrittänyt kiinnittyä.

Heippa kaikille,

Kiva, että on uusi ketju, paljon helpompi lukea. Täällä jännitän teidän kaikkien piinailijoiden puolesta. Toivottavasti nyt tärppäisi kunnolla kaikilla :). Itse osallistun piinakerhoon ensi maanantaista alkaen, jos pakastealkio selviää pakkasesta. Onko teillä, joilla pakastesiirtoja on tehty, yleensä alkiot selvinneet pakkasesta? Kuulemma todennäköisyys on luokkaa 80-90% eli kuitenkin suhteellisen moni selviää, mutta silti se huolettaa.

Oletteko muuten urheilleet siirron jälkeen? Itse olen aika urheilullinen, mutta jotenkin nyt sitä jännittää niin paljon onnistumista, että ei uskalla tehdä mitään ja sekin harmittaa välillä.

Kiitos vastauksista ja tsemppiä vielä vikoihin piinapäiviin niille, joilla se nyt on ajankohtaista!

Moi,

Ilmottaudunpa minäkin tänne, jonkin verran lueskellut foorumeilla, ja tämä nyt näyttäis olevan lähinnä minun tilannetta ja kohtalotovereita tuntuu olevan.

Olen siis 33v ja minun mies on 29v. Parisen vuotta ollaan lapsukaista koitettu yhdessä tehdä. Itse lapsettomuutta takana (minulla) vuodesta 2004 saakka… Silloin edellisessä parisuhteessa olisi lapsi saanut tulla. No eipä tullut, joten hoitoihinhan me silloinkin hakeuduttiin, syytä ei lapsettomuudelle löydetty. Vuosien 2005-2011 aikana tehtiin yhteensä 3 inseminaatioita, 4 koeputkihedelmöitystä (3. ivf:n tuoresiirrosta poika)ja pari pakastealkionsiirtoa. Munasoluja tullut aina aika niukasti, paitsi onnistuneessa hoidossa.

Nyt uudessa suhteessakin sama ongelma (joten syy siis lienee minussa). Vuosi sitten hakeuduin gynelle, ja saatiin asiat etenemään. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että sumuttelut aloitettu, ja loppukuusta 0-ultra ja punktio suunniteltu vkolle 41. Sitten saadaan vähän osviittaa, että mitä ikä on tehnyt munasoluille, liekö enää tulee yhtään, kun silloin aikoinaankin oli heikonlaista. Hyväpuoli tässä on se, että lääkitys on kuitenki heti alkuunsa iso (puregon 300iu) Tuolla mentiin jo silloin, kun onnistunut hoito oli, nyt siis vältytään ”kokeiluhoidoilta”, ku tuota historiaa jo takana.

Täällä on aika moni jo jännän äärellä. Tsemppiä kaikille.

ST86 Sen verran voin pakastealkioista kertoa, että minulla kaksi kertaa aikoinaan pakastealkioita sulatettu ja molemmilla kerroilla selvisivät, vaikkeivat hyvälaatuisia olleetkaan, siirtoon kyllä päästiin.

Tervetuloa mukaan uudet ja paljon tsemppiä ja onnea matkaan kaikille piinailijoille 🙂

Täällä onkin ollut hieman hiljaisempaa, mutta eiköhän kirjoittelu vilkastu syksyn hoitojen myötä.

ST86, meillä 5 (3-päiväisiä) pakastealkiota on kaikki selvinneet sulatuksesta. Yksi alkio tosin menetettiin jatkoviljelyssä, kun ekan ivf-kierroksen vikassa PASissa yritettiin jatkoviljellä kaksi viimeistä alkiota sulatuksen jälkeen blastokystiksi, toinen kuukahti siinä vaiheessa ja toinen jatkoi blastoksi. Nykyisillä pakastusmenetelmillä hyvät alkiot selviävät pakastuksesta ja sulatuksesta hyvin. Tsemppiä siirtoon! Urheilun suhteen kannattanee kuunnella kehoa ja olla kuitenkin vähän maltillisempi.

Täällä on reilu viikko ollut munishautomo. Gonal-f ja Orgalutran käytössä. Orgalutran ollut ikävä pistää. Kahdesti ultrattu tällä viikolla. Folleja onneksi ihan hyvin, 16 kpl kasvanut. Olo ollut aika tukala, farkkuja tms. housuja en ole yrittänytkään laittaa, vain leggareissa yms. pitänyt kulkea. Työviikosta jotenkin selvisin, nyt viikonloppu aika rauhassa oltava. Ma vielä jaksettava töissä. Tänään vielä Gonal ja Orgalutran, huomenna Pregnyl. Punktio ti 20.9. ja alustavasti siirtoaika pe 23.9. Toivottavasti olisi siirrettävää. Toista ja vikaa kierrosta mennään ja tuntuukin sille, ettei näitä vaiheita enempää jaksaisikaan. Ekan kierroksen tuoresiirrosta + neljästä pakastealkion siirrosta pelkkää negaa, joten toiveet ei ole korkealla 🙁 Ikä tuo hoidoillekin stopin (minä 40 ja mies yli 50), mitäs ollaan näin myöhään liikkeellä, näin tämä nyt meillä useista syistä meni. Yritetään nyt kuitenkin tämä vika kierros vielä.

Voimia kaikille niihin vaiheisiin, joissa olette ❤

Syksyistä huomenta kaikille!
Sumuttelut menee nyt kolmatta päivää. Onko sumuttelujun aikainen vuoto ollut teillä miten paljon myöhässä? Kun ihmettelen tässä taas, että 0- ultra suunniteltu viikon päähän perjantaihin (suunnitelmassa kp 1), sitten pistokset kp 3 alkaen. Mutta normi kierrossa vuoto pitäisi nyt loppuviikosta alkaa. Pitää soittaa sinne kunhan vuoto alkaa.
Mulla ei sumuttelut ole tuoneet mitään ihmeempiä oireita. Uusi pistos Bemfola, hieman jännittää. Toivotaan että sillä saatais parempaa tulosta.

Negatiivinen oli verikoe 🙁 Näköjään alan jo kehitellä itselleni ihan uusia oireita kun kovasti odotin plussaa 🙁 Olin ihan varma että kesäloman jälkeen onnistuu kun monet muutkin ovat silloin onnistuneet. Kai se täytyy vaan uskoa etteivät meidän alkiot ole tarpeeksi hyviä. Yksi enää pakkasessa ja 6 mennyttä 🙁 Tällä hetkellä kuulemma 5 kk jonot seuraavaan ivf:ään. Seuraavan passin jälkeen jonot voivat olla jo niin pitkät että ennen seuraavaa kesätaukoa ehkä just voi ehtiä. Harmittaa.

Moikka kaikki.

Harvemmin saan aikaiseski kirjoittaa tänne, mutta nyt tuli tarve vähän jakaa ajatuksia ja heittää kysymys jos toinenkin.

Meillä siis toinen ICSI tulossa. Toivottavasti päästään punktioon jo tällä viikolla. Pitkällä hoidolla käydään nyt, koska polilla oli ruuhkainen viikko juuri kun olisi itsellä käynyt lyhyen hoidon kaavaan, joten päädyttiin koittamaan pitkää hoitoa tällä kertaa.

Sumutteluja olen nyt tehnyt ja Gonalin pistelytkin aloitoin viikko sitten tiistaina ja 0-ultrassa kävin myös tuolloin viime tiistaina. Kaikki näytti siltä miltä pitikin, mutta nyt lääkäri huomasi jonkun pienen pienen kystan munasarjassa 12mm. sanoi että on niin pieni että ei haittaa mitään, mutta aikaisemmin sitä ei ole ollut tai sitä ei ainakaan ole huomattu.
Gonalin siis aloitin viime tiistaina annoksella 200 iU ta. Viime hoitokierrolla se oli 150 iU ta. Edellisellä kerralla tuntemuksia oli alavatsalla vaikka kuinka, varsinkin loppua kohden. Mutta nyt kun annos on isompi niin tuntemuksia ei ole minkään laisia, vaikka voisi kuvitella olojen olevan vielä pahemmat kuin aikaisemmin. Nyt jännittää onko siellä tapahtunut mitään ja päästäänkö punktioon tällä viikolla vai meneekö ensi viikkoon tai ylipäätänsä päästäänkö ollenkaan. Onko kellään muilla ollut tälläistä, että ei mitään tuntemuksia missään, mutta silti tullut hyvin tavaraa jotta punktioon on päästy?

Aurinkoista syksyä kaikille.

Takkutukka

Heippa taasen!
Mammografia ja rintojen uä puhtaat, eli hoitoon päästiin taas. Ja tänään olikin lyhyen IVF-hoidon jälkeen keräys.. tää toinen kerta oli kyllä 10x kipiämpää kuin ensimmäisellä kerralla. En meinannut pysyä pöydällä vaikka kipulääkettä tuli suoneen koko ampullin verran. En ymmärrä miten nyt olin näin kipuherkkä kun ekalla kerralla vain eka pisto teki kipeää ja muuten vaan tuntui inhottavalta (tai sitten aika ’kullannut muiston’). TOinen munasarja oli innostunut ja saanut aikaan aika monta munarakkulaa. Munasoluja saatiin kerättyä yhteensä 20, huomenna kuulee moniko oli kypsiä ja onko hedelmöityneitä. Osalle tehdään IVF ja osalle ICSI ja toivon hartaasti että oli viimeinen kerta kun munasoluja tarttee kasvattaa ja kerätä. Perjantaina on siirtopäivä jos siirrettävää saadaan ja jos ei tule hyperiä mistä lääkärikin vähän kävi varottelemassa kun vielä huilailin punktion jälkeen.

Takkutukalle kommentoisin, että luulin myös että munarakkuloita on nyt vähemmän kun oireita oli paljon vähemmän kuin ekalla kerralla, mutta näköjään ei ainakaan tuntemukset ainakaan mulla pitänyt paikkaansa. Eli pidän siis peukkua että sinullakin punktoitavaa löytyy hyvin.

Voi harmi Sinihaikara!

Täällä olisi huomenna punktio päivä. Munasolujen kasvattaminen on mennyt hyvin, tuntemuksia ei juurikaan ole ollut. Ultrassa kuitenkin näkyi, että useampi munasolu siellä on tulossa. Nyt en toivokkaan suurta määrää soluja vaan hyvälaatuisia.
lapsellinenko, mulla ainakin sumuttelut on saanut kuukautiset myöhästymään 3-8 päivää.

Kiitos <3 Vietin illan sängyssä peiton alla ja tänään turvonneiden silmien kanssa töihin. Pomo sanoi että voin huomenna pitää iltapäivän vapaana. Sain kuulla aamulla että mun vaari on aika huonossa kunnossa ja ei kohta enää pärjää omassa kodissa. Lääkärit eivät tunnu ottavan tosissaan tai haluavan hoitaa 94 vuotiasta 🙁 Sydän ilmeisesti vetelee viimeisiään.

Hei,

Todella ikävää ettei sinulla Sinihaikara tärpännyt!

Me haettiin eilen kyytiin alkio, ja toinen pakkasessa olleista menehtyi, joten tämä oli viimeinen alkio pakkasesta. Jos tämä ei tärppää, niin punktion kautta mennään taas. Tuli jotenkin huono fiilis, kun se yksi ei selvinnytkään ja mietin onko tällä siirretylläkään mitään toivoa…

No mutta tällaisilla ajatuksilla eteenpäin. Hyvää viikon jatkoa kaikille ja tsemppiä hoitojen eri vaiheisiin.

Minulla on nyt tehty toinen ICSI hoito pitkällä kaavalla. Lääkkeinä on ollut Synarela ja Conal F 150ky. Punktio oli aika kivulias ja munasoluja saatiin 20. Lääkäri piti määrää melko runsaana ja hyperstimulaatioriskin takia ei päästy tuorealkionsiirtoon vaan kaikki hyvät alkiot pakastetaan. Olihan se pettymys, kun ei tässä kierrossa päässytkään siirtoon, mutta ehkä hyvä niin, sillä lääkärin mukaan mahdollinen hyperstimulaatio saattaa huonontaa alkion kiinnittymismahdollisuuksia. Maanantaina kuulee lääkäriltä montako alkiota on saatu pakkaseen. Toivottavasti saataisiin edes jotain alkioita pakkaseen ja selviäisivät myös sulatuksesta ja vielä jos kiinnittyisi. Monta muttaa matkassa ja yhtä odotustahan tämä on. Viimeksi oli 12 munasolua lyhyellä kaavalla ja 6 kypsää joista 2 heikkolaatuisempaa siirrettiin. Tästä kemiallinen raskaus.

Voi tätä odotuksen, pettymysten ja pelon määrää mitä lapsettomuus tuo tullessaan. Eilen punktioiduista 8 munasolusta kaksi oli hedelmöittymyt. Toinen maljalla ja toinen ICSI. Nyt vaan peukkut pystyyn, että perjantaina päästään siirtoon asti. Jotenkin taas epätoivo meinaa nostaa päätään, vaikka kuinka olen päättänyt pysyä positiivisella mielellä.

Pahoittelut negasta Sinihaikara 🙁 , voimia.

Halit Scilla, täällä hyvin samankaltainen tilanne ja fiilis. Eilen myös punktio ja 8 munasolua. Tänään sain tietää, et 7 olikin kypsien määrä. Kahdelle icsi ja viidelle ivf ja vain 2 hedelmöittynyttä, kumpikin icsattuja eli maljalla ei tapahtunut nyt mitään. Tässä ollut tänään sulateltavaa. Viime syksynä kummallakin tavalla tuli alkioita ja ivf:llä jopa paremmin. Täällä myös pe olisi siirto. Pidetään kovasti peukkuja niin teidän kuin meidän puolesta, että kummallakin nämä 2 jatkaisi taivaltaan ❤ Apea olo. Punktio oli muutenkin rankka ja turvotus edelleen melkoista.

Tsempit kaikille!

Hippu ja Scilla, ei kannata luopua toivosta. Jospa enempää alkioita ei tarvittaisikaan. Mä olen paljon miettinyt tuota, miten rankka se punktio on 🙁 jos meidän taloustilanne muuttuisikin eli voitaisiin jossain vaiheessa jatkaa hoitoja (viimeisen pakastealkionsiirron jälkeen, joka ensi viikolla), niin miten sitä edes taas jaksaisi sen kaiken. Inhoan sitä turvotusta ja kipua ja muille selittelyjä. Saisi edes olla rauhassa kotona neljän seinän sisällä, mutta yleensä iskee joku pakollinen meno tai tulee vieras käymään.

Tulin tiedustelemaan, miten muilla on aloitettu lugesteron, jos tehty pas luonnolliseen kiertoon? Käytäntöjä ilmeisesti monia. Viimeksi aloitus ovulaation jälkeisenä päivänä (testi keskiviikkona plussa, perjantaina aloitettiin) ja nyt kun taas keskiviikkona (tänään) plussa, vasta lauantaina aloitus. Joku taas sanoi, että aina vasta siirron jälkeen aloitettu luget (tietty alkion ikä vaikuttaa). Että mitä ihmettä? Miten teillä, monesko päivä ovulaatiotestin plussan jälkeen aloitus ja oletteko hoidossa julkisella vai yksityisellä? Julkisella monesti eri systeemi kuin yksityisellä.

Julkisella puolella ei pääse hoitoon ennen kuin hormonitasot on tutkittu. Joku kysyi joskus kuinka pian ovat kuukautiset alkaneet lugesteronin lopettamisen jälkeen. Maanantaina otin viimeisen lugen aamulla ja eilen keskiviikkona tuli pientä tuhrua ja tänään torstaina alkoivat kuukautiset aamulla. Eli 3 vuorokautta näyttäisi menevän lugejen jälkeen että alkaa taas uusi kierto. Tänään taas soitto ja viimeinen alkio odottaa pakkasessa. Mies heitti läppää viime kierrossa kun tajusi että alkiot ovat oljissa. ”Haluatko käyttää oljenkorren?” 🙂 No nyt on sitten viimeinen oljenkorsi menossa.

No mä en saanut julkisella hormoonikokeita, koska sain varhaisen keskenmenon heti hoitoihin hakeuduttuani. Sen jälkeen olisi pitänyt odottaa vuosi ja sitten hakeutua uudelleen hoitoihin.

Yksityisellä taitaa mennä niin, että ihan sama mitä ne hormoonitasot on, lääkitys kuitenkin annetaan kaikille samalla tavalla. Näin siis JOS ei ole mitään suoraa havaittavaa vikaa (pco tms.), on säännöllinen kierto ja kaikki toiminut aiemminkin. Ensikäynnillä kun yksityisellä ultrattiin, oli iso munarakkula puhkeamaisillaan ja limakalvo sopiva jne. Kilpirauhaskoe ainoa mikä otettiin ja sain lääkityksen. Ja jos en tule raskaaksi, julkisella sitä lääkitystä ei uusita. Tk-lääkärin mukaan kun minulla ei ole vikaa. Minut on aikoinaan luulosairaaksi haukuttu, kun olen pyydellyt lääkitystä ja tutkimuksia. Yksityiseltä hain lääkkeet vuosia sitten ja tk-lääkäri ei uusinut reseptiä. Meillä suvussa paljon vajaatoimintaa.

Niin se on meilläkin viimeinen oljenkorsi, mikä käytetään 😀

Mulle tehty 2 pasia ja päästiin siirtoon eli jotenkin selviytyivät vaikkei kovin hyviä olleetkaan. Nyt olis tarkotus tehdä pas seuraavaan kiertoon kun tuoresiirto peruuntui. Kuukautisia odotellessa…
Mä oon kans kova urheilemaan mut oon jättäny kaikki koiralenkkejä ja kävelylenkkejä lukuunottamatta hoitojen ajaksi.

Niinhän siitä sitten kävi, että toiveet tuli alas ropisten. ? Aamulla vielä varmistussoitto klinikalle ennen siirtoon lähtöä ja sieltä sanottiin, että jakautuminen on pysähtynyt. Ei siis siirrettävää. Voi taas tätä surun ja harmituksen määrää.

Pahoittelut ikävistä uutisista 🙁

Mulla viikon verran sumuttelut menneet. Hieman on vetämätön olo koko ajan ja aamuyöllä herään kelloa tuijottelemaan..Lieneekö sumuista johtuvaa vai jotain ihan omaa saamattomuutta.
Klinikalle tänään soittelin ihan vaan varmistaakseni käytäntöä ensi viikolle. Ja tällä kertaa oikein ystävällistä ja asiantuntevaa palvelua sain. Nyt vaan odotellaan vuodon alkamista ja 0-ultraa. Sitten tietää alkaako pistokset. Jos jotain häikkää olisi mieli menee varmaan sinne luovutettuihin soluihin.

Kelan kanssa olen ollut yhteydessä, kun en ollut ennen tajunnut keväällää, että hoitoreissuista voisi saada matkakorvausta. En muista että klinikallakaan olisivat asiasta sanoneet, vaikka tietysti siinä alussa on monta muutakin mietittävää ja uutta asiaa, lienen unohtanut. No siinäkin jäi pari sataa valtiolle. Nyt omavastuukatto siinäkin täynnä, joten loppuvuoden reissuista tulee edes kilometrirahat.

tsemppiä ja hyvää viikonloppua kaikille!

Voi ei Scilla, olen tosi pahoillani 🙁

lapsellinenko mulla ihan samat oireet, koko sumuttelujen ajan ollu yökukkumista ja yleistä vetämättömyyttä. Menkat on nyt tasan viikon myöhässä, mitään menkkoihin viittavaa ei ole, paitsi rinnat kipeytyneet. Jännällä ootan ehtiikö ne nyt alkaa ja loppua ennen ensi viikon keskiviikon 0-ultraa…

Lapsellinenko: itse sumutellessani oli mulla myös olo niin väsynyt ja saamaton mutta loppuakohden sekin jo helpotti. Väsytti kamalasti ja kun illalla meni nukkumaan ei unen tulosta ollut tietoakaan. Itselle ei kuumia aaltoja tullut vaan koko ajan oli hirveän kuuma. Normaalisti olen sellainen vilukissa että kesälläkin villasukat jalassa 🙂 . Mutta onneksi kaikki tämä on vain ohimenevä.

Itsellä siis pitkänkaavan hoito tässä kierrossa ja voiko tosiaan olla näin erilainen kierto kun mitä ensimmäinen. Tässä kierrossa ei mitään tuntemuksia munasarjoissa, joka tuotti taas päänvaivaa että tapahtuuko siellä edes mitään että onko lääkkeille vastetta ollenkaan. No olihan siellä sitten 9 follia. Ekassa taas tuntemuksia oli senkin edestä ja silloinkin oli samat 9 follia. Liikkuminen ja kaiken tekeminen oli paljon varovaisempaa, koska nestettä kertyi munasarjoihin aikalailla, jota taas tässä hoitokerrassa ei ollut.

Eilen oli sitten punktio josta saatiin se 9 kpl follikkeja ja 8 oli solu. puktiokin oli erilainen kun ensimmäinen. Jos voi sanoa että positiivisia kokemuksia oli molemmat mutta tämä viimeisin oli vielä positiivisempi. Lääkitys oli tosin eri, nyt sain Fentanyliä, joka meni heti päähän että kolinakävi. Ekassa punktiossa oli jokin muu mutta en sitä enää muista. Fentanylistä itselle tuli hieman krapulainen olo, mutta peukutan silti tätä lääkesettiä. Puudutuspiikistä en tiennyt mitään, joka olikin oikeastaan se asia jota kaikista eniten jännitin koko operaatiossa. Ja kanyylin laitto, senkin sain käsitaipeeseen kun pyysin, joka taas ei aiheuttanut jännitystä ollenkaan kun siihen sen sain.

Tänään soittivat klinikalta ja kaikki 8 solua oli hedelmöittynyt, mikä on aivan mahtavaa koska ensimmäisessa punktiossa kaikki ei hedelmöittyneet. Nyt peukut pystyyn että mahdollisimman moni jatkaa kehitystään ja saataisiin pakastimeenkin jotakin laitettavaa. Hyviä uutisia siis tähän vloppuun.

Takkutukka

Voi Scilla, olen niin pahoillani 🙁 Vaikea löytää edes sanoja. On niin kurjaa, että piikitysten ja punktion koettelemusten jälkeen ei pääse edes yrittämään, ettei ole siirrettävää. Voimia.

Täällä on pp 2. Meidän viimeinen piinailu. Pe siirrettiin 2 alkiota. Kumpikin hedelmöitynyt oli jatkanut ja siirrettiin 3-päiväisinä. Kumpikaan ei nyt top-luokkaa, vaan kakkosluokkaa. Päädyttiin lääkärin kanssa siihen, että siirretään molemmat. Mitään ei siis jäänyt pakkaseen tästä vikasta hoidosta. No, pian tämä raskas hoitorupeama on ohi ja todennäköisesti elämä jatkuu pysyvästi lapsettomana. Kiitollinen olen toki siitä, että päästiin nyt vielä kerran yrittämään. Luget käytössä 300 mg × 2 ja Gonapeptylin pistän huomenna. Onneksi ollaan parhaillaan viikon syyslomalla Lapissa, saa toipua rauhassa. Turvotusta vieläkin, joten ulkoilua kevyesti sen mukaan. Paras paikka tämä on meille alkupiinailuun.

Voimia ja tsemppiä kaikille ❤

En ole hetkeen kirjoitellut tänne palstalle, kun on ollut reilu puoli vuotta taukoa hoidoista. Edellinen ICSI hoito tehtiin marras-joulukuussa. Yhteensä olemme käyneet läpi kaksi hoitokiertoa, yhden julkisella ja yhden yksityisellä. Takana yksi kemiallinen raskaus ja yksi kohdunulkoinen. Meillä syynä on miehestä johtuva lapsettomuus (ei lainkaan siittiöitä, hoidot tehty pakastenäytteestä), ja minulla on myös endometrioosi ja alhainen AMH (viime vuonna 0,4). Miestä on hoidettu tämä vuosi ja koitettu saada lääkityksellä siittiöiden tuotantoa elpymään, siinä onnistumatta. Hänellä on ollut kivessyöpä ja hoidoista yksi lapsi edellisestä suhteesta. Nyt hoidot käynnistymässä luovutetuilla siittiöille. Tänään sain vaan todella huonoja uutisia ekasta ultrasta, koska munasolut eivät olleet lähteneet kasvuun toivotulla tavalla. Molemmilla puolilla oli vain yksi lähtenyt kasvuun. Onkohan tässä mitään toivoa hoidon jatkumisen suhteen. Hormoonimääriä nostettiin ja koitetaan vielä jos lähtisivät kasvuun, mutta olo on epätoivoinen. Tänään on kuudes pistospäivä. Onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta ja kannattaako hoitoja jatkaa kahdella munasolulla? Pelko on, että seuraavasta ei kohta tule enää yhtään. Ikää minulla on 35.

Sinihaikara ja Scilla, halaukset teille molemmille. Epistä. Kerta kaikkiaan.

ST86 ja Hippu, täällä on peukut teille pystyssä. Ja ukkovarpaat.

Ja Kuunvalolle myös, toivottavasti käänne vielä tapahtuisi.

Mulle soitetaan huomenna verikokeen tulos mutta kun tiedossa on tosi tiukka kokouspäivä niin en halunnut ottaa uutista kylmiltään vastaan hässäkän keskellä vaan tein omin päin raskaustestin. Negishän se. Ja nyt on kyllä menkkaoireitakin ilmassa.

Kaksi alkiota saatiin kumminkin pakkaseen, eli toivo elää. Oliks se niin että välikierto ennen PASia?

Jes, viralliset vastaukset tuli. Kiinnittymisyritys, hormoniarvo melkein rajalla. Ja tästä se jännitys sitten meikäläisen adenomyoosikohdulla alkaakin, että voiko sinne joku vielä myöhemmissä yrityksissä oikeasti kiinnittyä ja jos niin miten pitkään pysyy.

Seuraava yritys sitten välikierron jälkeen eli joskus marraskuun loppupuolella, toivottavasti kaksi pakastealkiota selviää sulatuksesta.

Hurjasti onnea tinakenkätyttö! <3 Nyt se piinailu vasta alkaakin ku odottaa sitä ekaa ultraa… toivotaan että kaikki menee hyvin.
Mä en millään jaksais odottaa että pääsis siirtoon kun ei edes tiedä päästäänkö enää ollenkaan eli selviääkö alkiot sulatuksesta. Ens viikolla alkuviikosta pitäis alkaa menkat ja sit saa alkaa zumenonit… mulla on ollu jo 1.5 viikkoo menkka oireita… välillä oli kyl poissa. Noin kierron puolen välin jälkeen ne alko… vähän pelottaa aina ku jotain oireilee että jos taas tulee joku tulehdus mut jälkitarkastuksessa kaikki oli ok niin yritän nyt vaan luottaa siihen.
Kävin eilen katsomassa sen Bridget Jonesin Baby leffan. Ihme kyllä pystyin katsomaan sen ahdistumatta… 🙂 Mutta kyllä kun näytettiin tota ultrakuvaa niin tuli tunne että voiku ite pääsis vielä joskus tohon tilaan…
Ilmottauduin kyllä opiskelemaanki ku työnantaja lupautui maksamaan. Tuo kestää vuoden nyt alkuun ja sit voi vielä jatkaa toisen vuoden… toivotaan että nyt meilläki tärppää ku oon kaikkii tollasii sopinu elämääni niin ihan varmaan nyt tulee tärppi.. heh 😀

Onnea tinakenkätyttö! RJP76 life is what happens while you`re busy making other plans 😉 Mekin varattiin reissu helmikuulle. Saas nähdä kuin käy tuon viimeisen pakastealkion kanssa. Lääkäri sanoi että se on sitten positiivinen ongelma 🙂

Mulla on huomenna synttärit ja jo viikon verran on itkettänyt ja ahdistanut. Tuntuu että aika menee liian nopeasti. Onhan meillä vielä aikaa yrittää, mutta mahdollisuudet pienenevät mitä enemmän ikää tulee 🙁 Noista suunnitelmista vielä sen verran että olen suunnitellut koko elämäni sillä ajatuksella että meille tulee lapsia. Jätin todella mukavan työpaikan ja lähdin opiskelemaan alaa, joka mahdollistaisi 8-16 työn ja mahdollisimman paljon aikaa perheelle. Eipä tullut siltä alalta sitten työpaikkaa eikä sitten sitä perhettäkään 🙁 Sitä voi kaikennäköistä suunnitella, mutta koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu.

Lämpimät onnittelut plussasta tinakenkätyttö, kaikkea hyvää jatkoon ❤ Hienoa, että välillä tulee hyviäkin uutisia, täällä foorumilla on enemmän ollut ikäviä uutisia ja alavireisiä tunnelmia jo pidempään.

Mulla on pp 6 tätä vikaa piinailua menossa. Fyysiseen toipumiseen punktiosta ja munisten kasvattelusta on mennyt aikaa. Nyt vähitellen alkaa olla ok olo. Psyykkinen puoli on sitten oma juttunsa. Välillä jaksan vielä toivoa, voikun toinen alkio olisi nyt tarrannut kiinni. Välillä sitten yritän järkeillä todennäköisyyksiä ja varaudun jälleen kerran negaan. No, nämä asiat menevät niin kuin menevät. Loma Lapissa on ollut ihana. On saanut levätä, nukkua pitkiä unia, syödä hyvin ja nauttia rauhasta. Retkeily jäänyt nyt tässä toipilasolossa pieneen kävelyyn, ensi kerralla sitten sitä enemmän. Huomenna menen täällä suklaahierontaan 🙂

Voimia kaikille 🙂

Onnea Tinakenkätyttö! Kyllä nuo plussauutiset kuitenkin antavat toivoa, ja ihana kuullaa, että onnistumisiakin tulee ja siksihän näitä hoitoja tehdään. Mulla oli tänään ultra ja munasoluja oli nähtävissä kolme joten ei kovin lupaavalta näytä. Päätettiin kuitenkin mennä punktioon (joka on jo ens ti), koska vaikka kierroissa on eroa ei voi luottaa että tilanne tästä paranisi. Taustalla siis endometrioosi jonka takia munasarjat ei toimi enää täydellä teholla. Tsemppiä muillekkin!

Jaahans, jopas taas ollut vastoinkäymisiä ja toisaalta, onnittelut ja tsempit tinakenkätytölle. 🙂

Mulla lähti maanantaina kolmas ja siis viimeinen hoitokerta käyntiin. Oon vedellyt noita kirottuja DHEA-hormoneja tässä sen pari kuukautta ja nyt sitten kokeillaan vielä kerran IVF:ää. Olen pistänyt nyt neljä kertaa 450IU Menopuria ja huomenna olisi ultra. Saas nähdä onko siellä mitään lähtenyt kasvuun, kun ei ole yhtään kipeä olo. Aiemmin on munasarjat alkaneet juilia heti pistosten alettua, mutta nyt ei oikein mitään, paitsi vatsa on turvoksissa.

Tosin, mä en usko tähän enää ja ihan vaan miehen takia lähdin kolmannelle kierrokselle. Ottaa päähän, kun ennestään reilusti ylipainoisena, olen nyt saanut taas takaisin laihdutettuja kiloja. Harmittaa tosi paljon, että mennyt näin. Mutta puolustuksena, mulla on ollut tosi, tosi raskasta töissä ja mieli ollut maassa. En tiedä onko tämä edes oikea hetki lähteä hoitoa kokeilemaan, mutta se aika vaan loppuu ja pakko on yrittää.

Pikaisesti tiedustelen, onko mitään estettä tehdä ivf-hoitoa heti pas:in jälkeen seuraavaan kiertoon? Mitä teille on sanottu? Julkisella voi olla eri juttu, mutta ollaan yksityisellä. Luontaiseen kiertoon siis tehty pas:it ja vain lugesteron tukena. Ihan teoriassa kyselen, jos saataisiin rahaa sen verran lainaan, että kolmas ivf olisi mahdollinen. Meidän viimeinen oljenkorsi eli viimeinen alkio (5-päiväinen) siirrettiin viikolla ja eipä ole oireita kiinnittymisestä ilmaantunut. Mönkään taisi mennä, kuten edellinenkin pakastesiirto.

Hei kaikille!
Pahoittelut heille joilla vastoinkäymisiä 🙁 ja onnea tinakenkätyttö! 🙂
Mäkään en ole uskaltanu tänne heti tulla kertoo omia kuulumisia, monilla oli silloin niin vaikeaa. Ja muakin pelotti että jos hihkun liian aikaisin eli kaikki jo arvas että tällä hoito kerralla tuli se elämän ensimmäinen plussa!
Mä en ole tehny kotitestei vaan aina labra vastauksen odottanu. Mutta tietty sitä piti parin päivän jälkeen se testi käydä ostaa et näkee ne maagiset 2viivaa.Ja tietysti se testi tallessa ja sitä katseli useamman kerran että oikeestiko? Silti oli vaikea uskoa ennen kuin tuo varhais ultra oli viime to. Se konkretisoi sen että todellakin olen raskaana ja että alkio oli oikeassa paikassa pelotti entäs jos ei tai jotain muuta. Nyt sitten ihmettelen kuvaa joka päivä.
Ei voi kun mennä päivä kerrallaan ja toivoa parasta. Näin kävi kun stressasin kaikkea ihan tyhmääkin tässä hoitokerrassa. Välillä oli niin olo että ei tule mitään, välillä positiivisempikin.
Pitkät 2viikkoa odottaa testiä ja sitten vielä pidemmät 3viikkoa odottaa sitä ultraa.
Tsemppiä paljon tinakenkätyttö yritä järjestää itsellesi paljon puuhaa että viikot kuluu. Palaillaan sitten tuolla toisella palstalla…
Hirmuisesti tsemppiä kaikille hoidoissa kamppaileville!

Anna toivon näyttää valoa eteenpäin

Heippa kaikille! Palaan foorumille keskeytyneen ivf-hoidon jälkeen. Mulla ei elokuussa aloitetuissa hoidoissa Synarela tepsinyt lainkaan ja jouduttiin odottamaan, että kierto alkaisi taas alusta. Kyseessä eka hoito ivf:llä. Yhtä inssiä kokeiltiin viime vuoden lopulla, mutta sekin jouduttiin keskeyttämään, kun follikkeleita lähti kehittymään useita. Ikää on 38, joten olisi ihan jees jos asiat etenisi hoidoissa tällä kertaa paremmin.

Nyt olisi tarkoitus aloitella jarruttelu Procren-nimisellä piikillä. Onko kellään kokemuksia sen käytöstä?

Kiva lukea plussauutisia, onnea vaan 🙂

Harmi Aliisa että on ollut epäonnea ton ivf:n suhteen. Mulla ollut nyt 2 kertaa Procren käytössä. Eka kerralla oma kierto puski sieltä läpi ( mitä ei tullut Synarelalla ) ja varsinainen icsi ajankohta siirtyi mut saatiin tehtyä. Toisella kerralla toimi ihan ok eikä ongelmia ollut. Tsemppiä seuraavaan kertaan!

Mä odottelen menkkoja että pääsis taas jotain kokeileen… odottavan aika on pitkä! Nyt on kp 29 menossa…

Moi kaikille,

Onnittelut hiiruli79 ja tinakenkätyttö! Jospa nyt alkaisi plussatuulet puhaltamaan.
Valitettavasti täällä ne ei puhaltaneet vaan päättyivät tänään negatiiviseen verikokeeseen :(. Vaikka kuinka ajattelin, että ei tunnut nyt missään, kun tähän olin varmistautunut paremmin kuin viimeksi niin ei. Tänään on taas tullut itkutulva. Meillä ei ole enää pakkasessa mitään, kun se toinen pakkasessa ollut ei selvinnyt. Eli uuden punktion aika. Onko joku täällä lähtenyt suoraan pakastesiirrosta munasolujen kasvatteluun ja punktioon ilman taukoja? Hieman mietityttää siksi, kun oma kuukautiskierto on ihan sekaisin, että miten paljon se vaikuttaa seuraavaan siirtoon. Hoitaja sanoi tänään, että olisi jostain syystä jopa parempi hormonien takia… mene ja tiedä.

Hyvää viikkoa kaikille ja tsemppiä kaikille <3

ST86, siis oliko sinulla siirto luontaiseen kiertoon vai..? Itsellä oli myöskin viimeisen alkion pakastesiirto (luontaiseen kiertoon) viime viikolla ja negaa näyttää ja varma olen siitä, ettei tärpännyt. Jostain lueskelin, että olisi hyvä pitää taukokierto ennen ivf:ää, mutta onkohan se nyt miten…? Mulla on lugesteronin lopetuksen jälkeen ollut oudot menkat eli kivuliaammat ja lyhyemmän ajan kestävät. Hirveä vuoto alkuun ja sitten ne pysähtyy kuin seinään. Jotenkin olen ajatellut, että luget heikentäisi sitä seuraavan kierron onnistumista eli esim. munasoluja ei alkaisi kypsyä niin paljon tms. Mutta voi olla, että luget kun laittaa munasarjat lepotilaan, ne voisi jopa aktivoitua siitä enemmän mitä normaalisti. Tää on vaan tällaista omaa mietintää. En viitsi vielä soitella klinikalle ja kysyä (yksityisellä ollaan).

Onnea plussanneille 🙂 Oliko teillä tuoresiirto vai pakastealkio? Minkä ikäisiä/kuntoisia alkioita?

Mulla oli taas ultra tänään ja ovulaatiotesti näyttää plussaa, joten luultavasti perjantaina siirto. Viimeinen pakastealkio, joten jännittää sulaako tällä kertaa miten. Ultrassa näkyi vasemmassa munasarjassa kolme endomentrioomaa. Onko muille ilmestynyt sellaisia hoitojen aikana? Niitä ei ole aiemmin ollut 🙁 Olivat 7-13 millisiä. Mulla siis pcos.

Punktio takana ja saldona kolme rakkulaa, joista vain yhdessä solu sisällä. Ainokainen tietysti koitetaan hedelmöittää, mutta toiveet eivät ole kovin korkealla. Välikierron jälkeen suunnitellaan uutta hoitoa. Operaatio ei ollut yhtään kivulias verrattuna viime kertaan,jolloin kipu oli järisyttävä. Tosin saldokin oli eri 11 rakkulaa. Ehkä myös pillereillä kuivattelu on auttanut jotain.Huomenna kuulen pääsenkö siirtoon pe.

Soitin klinikalle ovulaatioplussasta. Ne löydökset ovatkin endimetriooma suspekteja eli eivät vielä tiedä mitä ne ovat 🙁 Niitä kuulemma seurataan, mutta joudun seuraavaksi taas 6 kk jonoon uuteen ivf:ään niin entä jos ovatkin kasvaimia 🙁

Sinihaikara, mulla oli endometriooma epäily ja ovat kai aika yleisiä jos on endometrioosi. Saatko väliajaksi pillerit? Nehän voi kait kutistua jos vuotoa ei tule.Tosi tylsää nuo 6kk jonot.. Meidän piti siirtyä yksityiselle kun julkisella ei tehdä lahjasoluilla hoitoja vaikka olisin muuten saanut vielä kaksi hoitokierrosta. En tiedä olisinko kestänyt odottamista. Tsemppiä!

Ainokainen munasolu hedelmöittyi ja perjantaina siirtoon jos kaikki menee toivotusti. En meinaa uskoa tätä! Vähillä soluillakin siis voi päästä tänne asti. 🙂

Kerroin tuossa aiemmin toisesta ICSI hoidosta joka tehtiin pitkällä kaavalla, että 20 munasolua saatiin, joista oli 17 kypsää. 7 kuitenkin niistä hedelmöittyi normaalisti ja pidemmällä 4vrk viljelyllä jäi vaan lopulta yksi hyvä pakastuskelpoinen alkio. Minulle tuli punktion jälkeen lievää hyperstimulaatiota ja olin viikon siitä sairaslomalla. Vatsa oli sairaslomalla kyllä kipeä enkä jaksanut pitkiä matkoja kävellä ja jotku veriarvot oli normaalia korkeammalla kuten veren hyytymisarvo, maksa-arvo, valkosolut ja tulehdusarvot. Muut veriarvot ovat palautuneet normaaleiksi, mutta Klexanea vielä pistän perjantaihin asti ja silloin olen pistänyt sitä 14 kertaa. Toivottavasti nyt tämä ainoa alkio selviäisi sulatuksesta. Olisihan se iso pettymys jos sekään ei selviäisi kaikkien näiden pistämisten ja nenäsumuttelujen jälkeen, mutta kai siitäkin pääsisi jotenkin yli. Vielä olisi kunnallisella puolella yksi ICSI jäljellä. Pitää katsoa löytyisikö siihen vielä tässä voimavaroja myöhemmin. Meillä lapsettomuus johtuu pääasiassa miehestä. Minullakin on joskus ollut lievää monirakkulaisuutta, mutta ei joka kerta ole ultrassa näkynyt viitteitä siitä ja minulla on säännöllinen kierto. Alkioiden laatu toivottavasti voi vaihdella eri hoitokerroilla ja sitä ei kai tiedetä varmasti mistä alkioiden huonompi laatu voi johtua? Ensi kerralla luultavasti tutkitaan miestä voisiko sperman laatua parantaa jollain keinolla. E ja seleeni lisästäkin voi kai olla jotain hyötyä lääkärin mukaan. Minulle ei siirtoa tehty juurikin tuon hyperstimulaation takia ja yksi luomukierto pitää odottaa ennen siirtoa. Yhtä odottamistahan tämä on jo muutenkin ollut ja vaikeinta tässä on epätietoisuus. Eiköhän tämäkin asia kuitenkin aikanaan ratkea tavalla tai toisella.

Ei kyllä ihmiselle paljon mahdollisuuksia anneta kertahoidossa 🙁 hirmu monella täällä yhdenkin alkion varaan jätetty. Onneksi siihen ei välttämättä tarvita kuin se yksi hyvä kiinnittyvä.

Luulin ettei viimeisen pakastesiirron suhteen ollut mitään mahdollisuuksia enää. Kunnes toissailtana alkoi tulla raskausoireita. Tänään pitäisi periaatteessa olla rv 4+0 ja siirretty 5 vrk:n ikäinen blasto. Aiemmin luomuraskaudessa ja tuoresiirrosta alkaneessa raskaudessa (meni kesken myöhemmin) olen saanut tosi selviä plussia paljon aikaisemmin ja nyt tulee vaan ihan haalea testiviiva. Tänään aamulla siis testiajalla näytti tältä erittäin herkällä testillä: http://aijaa.com/rmXI1B Kuivuttuaan tulee selkeämmäksi tietysti. Mä en jotenkin usko, että voi olla normaali raskaus. Netin mukaan nimenomaan blaston siirrossa raskaushormoonia alkaa erittyä hitaammin. Mutta enpä tiedä. Kun on nähnyt useamman plussan hiipuvan, toiveet eivät ole korkealla. Pitäisi kai lähteä hakemaan toisenlaisia testejä apteekista, nuo kun ovat netistä tilattuja ja laadusta en tiedä.

Onnea Sintti! Ihan selkee plussahan tuo on 🙂 Toivotaan että kaikki menee nyt hyvin. Ite en pakastesiirron onnistumiseen usko mut eilen alkoi menkat ja pääsin alottaan zumenonit. Saa nähdä päästäänkö siirtoon…

Kyllä minäkin plussan näen Sintin testissä, tsemppiä! 🙂

Mä kävin tiistaina kakkosultrassa ja huonoja uutisia. Vasemmalla oli kaksi aika pientä rakkulaa ja oikealla puolella oli rakkulat jopa pienentyneet, eli todennäköisesti tämä hoito keskeytetään. Lääkäri oli sitä mieltä, että koska eivät kasva odotetusti, niin ovat todennäköisesti tyhjiä, mutta huomenna käyn vielä ultrassa varmistamassa asian. Pistoksia olen joutunut jatkamaan koko ajan ja tuntuu niin turhalta kestää se kirvely ja poltto, mitä mulle tuo Lugesteron aiheuttaa.

Löytyi siis syy sille, ettei munasarjat kipeytyneet, kuten aiemmin. Tämä on vaan taas niin suuri takaisku, kun muutenkin on aika vähissä. Mies alkoi kyselemään lahjamunasolun käytöstä, mutta siihen en aio alkaa ollenkaan. Koko ajatus vaan tuntuu niin vastenmieliseltä.

Sinihaikara, kiitos. Meillä oli tuore siirto.Ti punktio ja pe siirto. Lääkäri puhu että hyvä alkio, en muista tarkemmin puhuko nyt niistä soluista kun edellinen tuore siirto oli hyvä 4soluinen alkio. Tavallisesti tuolla siirto 1välipäivän jälkeen nyt 2pv väliä. Soitto tuli to aamulla että kun vain 2 hyvää alkiota, jakautuminen siinä vaiheessa ettei osattu vielä silloin to aamuna sanoa kumpi parempi, niin labrasta pyydettiin että siirto tehtäis vasta pe.Julkisella olemme. Tällä kertaa myös se ero että kun tuo siirto siirty niin luget alko kuitenkin sillon to iltana. Mietinkin auttoiko sekin tässä että niitä sitten jo 2kertaa kerkes laittaa että kun nehän tekee kohtua vastaanottavaisemmaksi.
Olen kyllä varma että myös se kun hoito kesäloman jälkeen eikä talvella kuten edellinen. Olin rentoutuneempi ja mielikin korkeammalla kuin pimeenä aikana. Tiiä sitten mikä auttoi.
Kuunvalo, sitähän sanotaan että se yksikin hyvä alkio riittää, pidän teille peukkuja 🙂
Mä stressasin kans ensin kun vaan 2 hyvää kaiken kärsimyksen jälkeen. Mutta monella vielä huonommin jos ei tule yhtään siirrettävää se on kyl niin per….tä! Mutta se masennus oli sen päivän ja aloin hokea itselle että yksikin hyvä voi riittää monella huonompiki tulos.
Sintti toivotaan että plussa vahvistuu. 🙂
Tsemppiä kaikille!

No niin nyt on meidän viimeinen alkio siirretty ? Tällä kertaa kävi niin onnellisesti että alkio ei menettänyt sulatuksessa yhtään solua ja selvisi vielä yön yli viljelystäkin! 3 päiväinen siis oli ja mun laskujen mukaan 8 soluinen. Siirto itsessään ei ollut kovin helppo, rakko oli liian tyhjä ja mut lähetettiin kanttiiniin tunniksi tankkaamaan nesteitä. Uusikin yritys vaati sen verran ronkkimista että vuosi vähän verta. Nyt vaan peukut pystyyn ? Vitsi tä sivusto on ärsyttävä kun pitää sata kertaa kirjautua sisään ennen kuin pääsee kirjoittamaan! Kävin jo väärään ketjuun laittamassa tän viestin 😀

Tosi hyvä Sinihaikara että säilyi noin sulatuksesta. Kyllä se nyt varmaan onnistuu ku noin lupaavasti meni tuo vaikka siirto vähän vastustikin. Mulla ollut rakko liian täynnä ja tuskainen olo itellä… Toivotaan että mullakin kävis alkion suhteen noin hyvä tuuri parin viikon päästä…

Pitkäaikaisen hijaisuuden jälkeen nyt alkaa tapahtumaan..Ja pelottaa että huomenna on itku edessä.
No Synarelat sumuteltu alkuun 2+2 ja sitä jatkettiin 1+1 eilis aamuun saakka. Bemfolaa kerkesin pistää 300×4, 225×2. Ja ilmeisesti liian kovalla aloituksella tuloksena eilen, siis viikko pistojen aloituksesta muniksia oik. 17 mm x 1, vas. 19-20 mm 2, 13-14 mm 2, 9-10 mm 1
Ja nyt tietenkin pelottaa, että tyhjiä on, kun oli noin nopeaa tuo kasvu. Hiukan kyllä on saatu mun elimistön toimintaa nyt selville. Kuten lääkäri eilen sanoi nyt voi olla jälkiviisas. Kun mun (meidän) hoidot on ollut aika sählyytä myös keväällä, niin näinpä sitten taas.
Onneksi oli tosi huippu ja asiantunteva lääkäri. Aloitti mulle Prednisolonin annoksella (tänään eka) 20 mg ja viiden päivän jälkeen annos 10 mgx1 ad. H8.
Ja siis se suurin uutinen on, että huomenna lauantaina (onneksi ollaan yksityisellä, julkisella tämä olisi kuulemma ollut suuri ongelma) punktio.
Pikkasen pää pyörällä, kun olin suunnitellut jo viikonlopuksi kaikkea tekemistä ensi viikon punktiota varten, että sitten voi levätä.
Vatsa ei olekaan ollut näin pinkeä ja pistelevä keväällä aikaisemmilla kierroilla. Nyt siivouksesta innostuneena tuntuu, että pakko mennä hiukaksi aikaa lepäilemään. Ensin oli käytävä kuulumiset kertomassa.
Ja onnea kaikille tuhannesti..Plussista sekä matkalla hoitoihin/-ssa..
Kuulemisiin..:)

Mullakin Sintti oli aika haalea viiva kun testasin mut nyt juhlitaan viikon päästä perjantaina tuon 2 vee synttäreitä <3 Ja mähän säästin tuon testin ja heitin pois sen vasta muuton yhteydessä nyt kesällä ja viiva oli kyllä tosi vahva näin parin vuoden päästä 😀
Onnee teille! Se onki taas pitkä aika lu oottelee sitä ekaa ultraa…

Tänään siirrettiin alkio, joka oli kuulemma huippu yksilö (9-soluinen?) ja lääkäri oli toiveikas. Nyt alkaa siis taas jännittäminen, pysyykö matkassa. Kiitollinen olen että päästiin huonon alun jälkeen tänne asti. Tsemppiä muillekkin piinaajille, meitä onkin täällä useita ja Sinihaikaran kanssa taidetaan olla samassa aikataulussa.

Lohdullista kuulla, että monilla muillakin on jäänyt ICSI tai IVF hoito vaan yhden tai parin alkion varaan ja silti on plussa niistä saattanut tulla. Eihän siihen tarvittaisi kun se yksi hyvä. Turhauttavaa vaan, kun tämän yhden takia nyt joutuu odotella yhden tyhjennysvuodon punktion jälkeen hyperstimulaation takia ja yhden luonnollisen kierron ja sitten katsotaan siis JOS alkio selviää sulatuksesta ja JOS ovulaatio osuu hyvälle kiertopäivälle eikä viikonlopulle, koska silloin poli ei tee siirtoja. JOS osuu viikonlopulle niin siirtyy seuraavaan kiertoon ja JOS ei silloinkaan osu ovulaatio oikealle kiertopäiville niin voidaan kuulemma suunnitella hormoniavusteista kiertoa ja JOS alkio selviää sulatuksesta, ei siitä tiedä kiinnittyykö se. Onko noita PAS aikatauluja miten mahdollista sumplia, että siirto onnistuisi viikonlopusta huolimatta? Tiedättekö TAYS puolen käytännöistä? Täytyy yrittää vaan silti pysyä positiivisena. Sentään on jo tähän asti päästy, että yksi alkio on pakkasessa. Oishan se kyllä iso pettymys jos kaiken tämän jälkeen ei sitten tulisi plussaa, mutta onhan tässä vielä yksi ICSI yritys jäljellä kunnallisella puolella kuitenkin. Asioiden hallitsemattomuus ja epätietoisuus on vaikeinta. Kärsivällisyysharjoitusta.

Susanna, jos sun ovulaatio on suhtkoht säännöllinen, niin lugeilla voi siirtää kiertoa parilla päivällä eteenpäin (mikäli ne pitää menkat sulla poissa, kaikilla ei pidä). Mä siirsin ja nyt olen siis raskaana pakastesiirrosta. Tähtäsin päivään, joka on keskellä viikkoa, niin todennäköisimmin onnistuu. Tuoresiirron jälkee menkat alkoi lugejen lopettamisesta muistaakseni 3. päivänä. Jos on aiempaa tietoa miten itsellä menee, niin sitä tietoa voi yrittää käyttää hyväksi. Vaatii kyllä sen melko säännöllisen kierron.

Kiitos vinkistä:) On mulla suht säännöllinen kierto ja ajattelin jo tässä edellisessä kierrossa koittaa tikuttaa ovulaation niin tiedän suht tarkasti sitten milloin kuukautiset alkaa mahdollisesti ja mulla on sattumoisin jäänyt lugesteroneja kaappiin, jos niitä päätän hyödyntää. Luget siirsi menkkoja parilla päivällä. Auttaa kun tietää, että on edes joku keino yrittää hallita kiertoa. Onnea raskaudesta:) Kyllä tässä on käynyt mielessä jo se vaihtoehto, että mitä jos ei näillä hedelmöityshoidoilla onnistu raskautuminen niin mitä sitten tekisi. Voisi opetella elämään kahdestaan tai erota, voisi adoptoida, alkaa sijaisvanhemmaksi, ottaa luovutetun munasolun tai luovutettua spermaa tai jatkaa yritystä yksityisellä. Eiköhän tämä asia jollain tavalla ratkea ja eipä noita vielä tarvitsisi edes miettiä, koska hoitokertoja on vielä jäljellä. Mieheni ainakin sanoi, että ei tällä hetkellä voisi ajatella sitä, että otettaisiin luovutettua spermaa vaan tiet eroaisi siinä vaiheessa. Kyllä mä toisaalta ymmärrän, että ei se helppo asia olisi, mutta ei sitä asiaa nyt heti kättelyssä olisi tarvinut tyrmätä. Tuntuu, että ei mies aina ymmärrä kuinka iso asia tämä on minulle. Puhui tuossa, että oon turhan kärsimätön asialle ja tuntuu, että on tästä tullut pakkomielle mulle. Voi olla tottakin ja pitäisi varmasti yrittää jättää enemmän taka-alalle asia, mutta vaikeaa se on. Ei tässä syyllistämistä kaipais vaan ymmärrystä ja tukemista.

Susanna: (kaikki) miehet ei ymmärrä kuinka iso asia lapsettomuus on naisille. Meilläkään mies ei sitä ymmärrä ja vaikka meillä onkin yksi lapsi hoidoilla niin silti tämä on mulle tosi kova paikka jos sitä toista lasta ei saada. En viitsi edes miehelle asiasta juurikaan puhua. Olen alkanut jo henkisesti valmistautumaan siihen että me ei toista lasta saada mut silti jos/kun asia varmistuu niin se ottaa koville 🙁 Onneksi mulla on miehen veljen vaimo jonka kanssa voin puhua. Heillä on yksi lapsi hoidoilla ja enempää omia ei tullut. He ovat sijaisperhe nyt. Tsemppiä, toivotaan että kaikki sujuu hyvin ja tulosta tulee!

Ei itkettänyt eilen ei, kun punktio oli. Tosin fyysisesti kipein kokemus niistä kolmesta. Tulos kuuloti hyvältä vaikka keräys onnistui vain vasemmalta puolen viisi munista, joista kolmesta solu. Hyvä saalis..Mutta..niistä kolmesta sitten olikin vain yksi kypsä joka ei ollut lähtenyt jakautumaan. Vielä se siellä kaapissa varuilta pötköttelee. Huomenna soittavat jos ihme tapahtuu.Eli tyhjää hörpättiin taas kerran.
Lugestronit saan lopettaa yhden aamulla laitetun jälkeen ja Prednisolonin lopettaa. 🙁
Seksiä harrastettiin eilen illalla varuilta, kun se yksinäinen solu jäi. Mutta ihan turhaahan se on. Meillä siis saldo neljästä kierrosta:
kolme punktiota, yksi ennenaikainen ovulaatio. Kymmenen kerättyä munista, neljä kypsää solua (icsi), yksi hedelmöittynyt ja jakautunut josta siirron jälkeen nega. Eli on prosentit juuri niin alakantissa kuin vain voi olla.
Nyt suuntana todennäköisesti luovutetut solut. Ainakin munikset. Ja huomenna tai tiistaina klinikalta tohtori ottaa yhteyttä.
Miehen kanssa kyllä menty mekin vuoristorataa tän vuoden hoitorupeaman aikana. Ja silloin kun usko on ja suhteessa kaikki kohdallaan, on paljon helpompi ottaa nämä negatiiviset asiatkin vastaan. Mutta ei ne (miehet) silti ymmärrä miltä se tyhjä syli tuntemuksineen tuntuu.
Kiitos taas teille.

Lapsellinenko voimia sinne kovasti! Tosi harmillista, että hoito meni noin. Lääkäri osaa varmasti ohjeistaa jatkosta ja luovutetuilla soluilla voi olla teillä vielä hyvät mahikset. Meillä tämä hoito tehtiin luovutetuilla siittiöillä ja miehelleni oli hankala päätös tähän ryhtyä. Nyt onneksi täysillä mukana! Nyt pp2 menossa ja yöllä heräsin menkkamaiseen kipukohtaukseen ja pistokseen. Nyt sormet ristissä toivon että se oli kiinnittyminen. Muuten perinteiset lugeoireet: huimaa, väsyttää ja rinnat turvonneet. Aikaista sanoa muutenkaan oireista mitään. Ja odottavan aikahan on pitkä!

Onnittelut plussista hiiruli79 ja Sintti 🙂 Voimia huonoja uutisia kohdanneille 🙁

Voi tätä itkun ja surun määrää. Meidän vika piinailu, 2 alkion tuoresiirto, päättyi jälleen negaan. Menkat puski jo Lugejen läpi pp 13, yleensä 2 pv niiden lopettamisen jälkeen alkaneet. Itku on herkässä. Jotenkin iskee nyt niin se lopullisuus, lapsitoiveesta luopuminen. 7 alkiota kaikkiaan siirrettiin ja vain negaa. Ei ne meidän alkiot olleet elinkykyisiä tai kohtuni ei niitä pystynyt vastaanottamaan. Tämä piinailu oli erilainen, mikä nostatti plussatoivettakin. Olin jopa levollinen, kaamean väsynyt ja huonovointinen fyysisesti. Pari pv ennen menkkoja rintojen arkuus ym. ”oireet” tosin hävisivät ja oli järkky päänsärky, mihin ei silloin uskaltanut ottaa kuin Panadolia. Vuoto on ollut tavallista huomattavasti runsaampaa. Olo on henkisesti tosi vaikea. Aiemmin on kuitenkin ollut vielä uusia yrityksiä tulossa ja siten toivoakin. Näin tässä nyt sitten kävi. Vaikka tähän varautuikin, niin tosi musertunut olo. Adoptio on miehen iänkin vuoksi poissuljettu. Sijaisvanhemmuutta ehkä jossakin vaiheessa harkittava, vielä en pysty sitä ajattelemaan ja voi olla, ettei se tule meille vaihtoehdoksi. Kai se on yritettävä ajatella, että pahin hellittää joskus ja elämä jatkuu kaikesta huolimatta. Toivon, etten pahemmin masennu. Mies ottaa tämän kaiken ärsyttävänkin järkevästi, eikä tajua millä tasolla lopullisen lapsettomuuden kipu mulla on. Luin aiemmin syksyllä vasta sen Ei kenenkään äiti-kirjan, siitäkin erityisellä mielenkiinnolla toisista, jotka eivät hoidoillakaan saaneet lasta ja heidän selviytymisestään. Nyt luen Toisenlainen tie-kirjaa, jospa siitäkin olisi jotakin apua ja lohtua tähän kipeään kohtaan. Sori pitkä vuodatus, mut eipä ole kuin ne pari ystävää, jotka ovat hoidoista tienneet. Vanhemmille kerron tästä raskaasta vaiheesta joskus, kunhan olen pahimmasta toipunut.

Hengaan varmaan jonkun aikaa täällä taustalla, ei täältä foorumilta osaa heti irrottautua, pari vuotta tämä on ollut tosi tärkeä tuki, kiitos siitä ja kiinnostaa seurata teidän muiden tilanteita. Parempaa onnea teille muille hoitoihin ❤

Voi osanotto lapsellinenko ja Hippu. Surettaa niin kovasti teidän puolesta.

Mä olin jo luovuttanut tämän kierron, mutta perjantaina kontrolliultrassa kävikin ilmi, että kaksi rakkulaa viidestä on kasvanut. Vasemmalta rakkulat on kadonneet kokonaan, mutta oikealla tosiaan pari killui. Pieniä, joten jarrulla (Orgalutran) jatkettiin ja Menopurilla kypsyteltiin. Keräily olisi keskiviikkona, joten kohtapuoliin pitäisi pistää Pregnyl.

lantionseutu on niin kipeä, ei koskaan ole näin kipeä ollutkaan, liekö siksi, että kypsyttelyä on jatkettu jo kohta viikon pidempään kuin aiemmin. Sattuu, ja haluaisin jo punktioon, että pääsisi tästä hommasta eroon. Ja siis viimeistä viedään täälläkin ja en edes uskalla ajatella sitä hetkeä, kun toivo on menetetty.

Pari yötä nukuttua on asian jotenkin viimein ymmärtänyt. Miehelläkin otti huomttavasti tiukemmalle kuin aikaisemmin. Sanoinkin sille, että rakastan sua enemmän kun näytit heikkoutesi.
Ihan kuin kiusalla vatsaa on nippaillut oikealle puolelle, minne punktio jäi olosuhteiden vuoksi tekemättä. Pysyypähän tunnelma muistissa.
Klinikalta oottelen soittoa..laskun kyllä muistivat laittaa, mutta olikin hieman pienempi mitä odotin..Olikohan säälistä 🙂
Hieman shoppailua ja hyvää ruokaa, seurana oma itseni. Ei edes huono sää voinut tätä päivää pilata. Sen olin ansainnut.
Tsemppiä kaikille..myös meille pettyneille..

Voi mikä iso itku ja suuri suru on teitä monia kohdannut viime päivinä!! Erityishalit sulle Hippu! Olen seurannut viimeistä yritystänne, kun melko samoilla viivoilla mennään. Sillä erotuksella, että meidän tarinasta on vielä viimeinen lause kirjoittamatta!

Viimeistä viedään siis täälläkin. Neljännen ICSIn viimonen siirto tehtiin pari viikkoa sitten keskiviikkona. Kaksi satsin huonointa (3.luokkaa, 9 ja 10-soluiset) alkiota sain matkaan kolmen päivän ikäisinä. Tässä on sitten PIINAILTU! Eka viikko meni hyvin, kuten yleensä, mutta nyt on neljä päivää ollut ihan painajaista! Pelottaa vessassa käynti ihan vietävästi.. Kesken työpäivän en uskalla edes katsoa pöksyihin tai paperiin. Vasta sitten kotona kun voi vaikka huutaa, jos siellä näkyy jotain ei toivottua!

Raskaustestiin ei rohkeuteni riitä! Huomenna olisi virallinen testipäivä. Kuinkahan kauan Luget voi pitää vuotoa poissa? Jos siis en vaan uskalla edes ens viikonloppuna testata (jota nyt suunnittelen). Niin kyllähän minä tosi puheessa olen jo kaksi testiä tehnyt (nolona?). Tein ne pp 6 ja 8 ja vielä iltapissasta, ettei vaan voi tuloksesta (joka siis puhdas nega) mitään päätellä!! Onkohan maan päällä ketään muuta tällä tavoin mammaria!?!

Mieleni on torjunut kaikki ajatukset mahdollisesta raskaudesta. Mutta nyt huomaan, että toivo alkaa nostaa päätä, kun päiviä kuluu. Vaikka yritän kyllä nuijia sitä matalaksi muistuttamalla että luget voi pitää vuodon poissa (minulla kyllä yleensä ei) ja kaikki, ihan kaikki oireet voi pistää Lugejen piikkiin! Sitä paitsi tisseissä ei ole yhtään mitään tuntemuksia ja sitä pidän tietty varmana merkkinä siitä, että EN ole raskaana..

Olen lueskellut viestejänne satunnaisesti taustalla. Keväällä oli siis edellinen yritys, joka päättyi siihen, että mikään neljästä alkiosta ei pitkällä viljelyllä jaksanut kohtuun saakka. Silloin mies ehdotti, että pidetään kesä taukoa. Tympäsi, mutta teki erinomaisen hyvää! Sain jotenkin kerättyä voimia ja uskon taas siihen, että kaikki on suuremmissa käsissä!

Onko jollain kokemusta keskeytyneestä ivf-hoidosta? Milloin voi odotella menkkojen alkavan? Kyseessä siis pitkän kaavan hoito,lääkkeinä Synarela ja Menopur.Synarelaa ehdin sumutella useamman viikon,Menopuria pistin 300iu viikon ajan.Ultrassa todettiin,ettei toimi halutulla tavalla.Oikealla munasarjassa vain 2 munarakkulaa ja limakalvo vain 6,5mm.Lääkäri keskeytti hoidon.Olin tilanteesta niin hämmentynyt,etten älynnyt kysyä mitään.Onko mahdollista,ettei enempää tule enää mistään kierrosta ja hormonitoiminta on kokonaan sammunut? Eninten jäi vaivaamaan miksi valittiin pitkä kaava kun aiemmin lyhyt kaava toimi ja alkiot oli hyvänlaatuisia. Vaikea jaksaa uskoa,että vauvaa enää saamme…Julkisella puolella olemme hoidoissa ja lääkärin mukaan kolmas ja viimeinen hoitokerta jäljellä.Eli laskeeko julkinen puoli hoitokerraksi myös keskeytyneen hoidon,jossa ei päästä punktioon asti?

Se oli sitten siinä meidän osalta. Tänään oli kolmannen hoitokierron punktio ja tuloksena 0 munasolua. Vasen oli kokonaan tyhjä ja oikealla vain kaksi verikystaa, joita siis aluksi luultiin soluiksi.

Pettymys on valtava, mutta toisaalta on helpottunut olo. Nyt se on ohi. Mies väittää, ettei aio lähteä rinnaltani mihinkään ja ehkä mä siihen uskon ja luotan. Mulla on noi omat teinipoikani, joille mieheni on ollut niin isä, kuin mahdollista. Ymmärrän mieheni toiveen omasta biologisesta lapsesta, mutta minun kanssa se ei ole mahdollista. Toivon, että mies voi elää ilman omaa lasta ja minun ja poikieni kanssa. Saa nähdä minne elämä vie.

Kiitos tuesta tämän prosessin aikana, osanotto kanssapettyjille, onnea plussanneille ja tsemppiä hoidoissa oleville. Ehkä kaikki kuitenkin loppupeleissä menee niinkuin sen kuuluu mennä. 🙂

Voi Kiskis! Täälläkin näyttää huonolta! Tuhruvuoto alkoi, eikä se ole koskaan meinannut mitään muuta kuin… ? Terveisin toivonsa menettänyt

Pahoittelut kaikille vastoinkäymisiä kohdanneille ja tervetuloa Tintti foorumille! Hanna: mulla meinasi hoito keskeytyä samasta syystä: munasolut eivät meinanneet lähteä kasvuun ja tuloksena lopulta yksi solu, josta nyt piinailen. Lääkäri lohdutti, että kierrot ovat erilaisia ja toisesta kierrosta voi lähteä paremmin kasvuun. Alhainen AMH-arvo tosin ei lupaile kovin hyvää. Ne arvot (FSH ja AMH) kannattaa mittauttaa, että ei ainakaan turhia aikaile seuraavien hoitojen kanssa. Mutta toivoa on siis! Mulla päivät etenee hitaasti ja tällä hetkellä lähes oireettomasti, mikä tietysti huolestuttaa. Rinnat olivat aluksi tosi turvoksissa, mutta nyt tunne ihan kuin ovat lässähtämässä mikä on yleensä tapahtunut aina epäonnistuneessa hoidossa. Lämpö on edelleen koholla 0,5 astetta. En tiedä onko hyvä merkki.. Voi kun aika menis nopeasti, tämä odottaminen on niin hankalaa.

Mulla amh-arvo 0,9 ja fsh 17. Tosin mitattu jo kesällä -15 ja en taaskaan muistanut lääkäriltä kysyä kuinka nopeasti arvot voi laskea toivottoman matalaksi.Tänään juttelin lääkärin kanssa joka ei osannut sanoa syytä huonoon vasteeseen.Kertoi,ettei tätä kertaa lasketa ns.hoitokerraksi.Mutta se onko julkisella puolella jäljellä 1 vai 2 hoitoa riippuu kuulema seuraavan hoidon vasteesta.En tiedä,nyt tuntuu vaikealta kerätä ajatuksia ja voimia tulevaan.Tammikuussa -16 siis tehty hoito lyhyellä kaavalla lääkkeinä puregon,orgalutran ja pregnyl.Tästä saatiin 6 solua,joista siirtoon päästiin 3 kertaa. Yksikään ei vaan edes yrittänyt kiinnittyä.Sekin mietityttää olisiko nyt syytä antaa elimistön toipua vaiko vaan jaksaa uusi yritys heti,kun mahdollista…Nyt voi vaan sanoa,että onneksi ei etukäteen tiedetty kuinka pitkä ja kivinen tie tästä tulee ?…Kuunvalolle,Tintille ja kaikille muille tsemppiä piinapäiviin!!

Hei kaikki! Oon uus täällä, 30v nivelreumaatikko ja käyn näitä hoitoja läpi ilman lääkitystäni. Olen luopunut rakkaista liikuntaharrastuksista ja kamppailen työssäjaksamisen kanssa nyt. Eli ainoat asiat jotka pitänyt järjissään tämän lapsettomuuden kanssa. Meillä takana useampia ovulaation induktioita, kaksi inssiä, 1 ivf, 1 ics ja siitä ensimmäinen pas meneillään pp4.? Ensimmäisestä hoidosta saatiin 18 munista joista 2 hedelmöittyi ja niistä nega. Nyt icsistä tuoresiirrosta nega mutta saatiin pakkaseen 5kpl joka loi hieman toivoa. Pelkona on ikuisen lapsettomuuden lisäksi nivelten tuhoutuminen ilman lääkitystä. Jatkuvat kivut ja tulehdukset ei ainakaan auta raskautumista. En tiedä kauanko jaksan vielä ilman lääkkeitä mutta ei auta kun ehkäisy aloitettava heti reumalääkityksen alkaessa koska altistavat kromosomihäiriöille. Sekin luo nyt kovat paineet onnistumiselle. Minkälaisia apuja olette saaneet alkion kiinnittymiseen? Mulla ollut joka kerta prednisolon ja gonapeptyl kertapistos.

Täällä huonosti etenee. Sunnuntaina alkoi menkkajomotukset/poltot, jotka jatkuivat eilen niin että otin panadolin. Illalla tuli vuotoa, ei kovin paljon vaan tiputellen ja nyt vuoto loppui sekä kivut. Paniikissa tein clearbluen digitestit eilen ja tänä aamuna, negaa näytti. Tänään pp11 ja perjantaina verikoe. En usko että mitään toivoa enää. Ahdistaa tulevaisuus, taas pitäisi lähteä uudelle hoitokierrokselle. Mistä voimaa siihen..

Voimia kuunvalo <3 Mulla olis torstaina siirto jos vaan alkiot selviää sulatuksesta. Ja tää on vika hoitokierros, koska lääkärikin totesi että riskit alkaa oleen jo tosi suuret… en uskalla lähteä enää uudelle hoitokierrokselle jos käy kuten viimeksi. Pakasteessa on alkiot lähes top luokkaa, nähtäväksi jää mitä on sulatuksen jälkeen. Noiden lisäks siel on vielä 1 varhaisvaiheen blasto. Viime viikolla oli ultra ja limakalvo näytti hyvältä, kohtu mulla on sydämenmallinen mikä tuo lisäetua kiinnittymiseen. Laiha lohtu jos alkiot huonoja eivätkä kiinnity… mut toivotaan että kohta pääsen kans piinaileen…

Moikka,
Kirjoittelen tänne (ja itseasiassa keskustelupalstalle ylipäätänsä) ensimmäistä kertaa, olen kyllä viimeisen vuoden aikana eksynyt tänne keskusteluja lukemaan useamman kerran ja huomannut löytäväni vertaistukea omiin ajatuksiin ja olotiloihin.

Hoitoja takana useita vuosia ja ikä lähestyy vuoden päästä 40 rajapyykkiä.
Takana on mm. inseminaatio (ei tulosta), ensimmäinen IVF oli aikamoinen katastrofi, kun yli 25 kerätyn munasolun joukosta yksikään ei hedelmöittynyt. Kaiken päälle sain hyperstimulaation, jonka puitteissa huilailin sairaalassa muutaman päivän.
Seuraava ICSI tuotti onneksi paremman tuloksen ja pelkoni ettei munasoluni jostain syystä hedelmöity ei onneksi pitänyt paikkaansa. Tuoresiirto nega ja ensimmäinen PAS nega. Tähän väliin tuli reilun puolen vuoden tauko, kun seuraavassa yrityksessä en jostain syystä ovuloinut ja sitten olikin julkisen puolen kesätauko edessä. Lomien jälkeen hoidot tyssäsi ultrassa löytyneeseen polyyppiin, jonka kävin poistattamassa yksityisellä.
Nyt on päästy taas eteenpäin, ensimmäinen lääkkellinen (progynova+lutinus) PAS menossa ja eilen sain kyytiini 2pvän ikäisen alkion.
Toivon kovasti, että saisin elämäni ensimmäisen kerran kokea sen mitä niin moni tällä palstalla: onnistuminen <3. Usko ei ole kovin vahva sen suhteen, mutta toivoa on vain pidettävä yllä.
Tsemppiä ja voimia kaikille kanssakulkijoille!

Moikka kaikille taas pitkästä aikaa. Harmi, että niin monella on kohdannut epäonni!

Meillä on piikittelyt loppusuoralla ja perjantaina olisi punktio. Mulla oli yksi häirikkömunasolu, joka kasvoi valtavaksi ja pilasi muiden kasvun. Se jouduttiin viime viikolla ottamaan pois. Toivottavasti nyt tulisi kuitenkin jotain saldoa! Lääkäri puhui plasto-viljelystä, jossa siis viljeltäisiin alkiot 6-päiväisiksi. Riskinä kuitenkin se, että yksikään ei selviä. Onko jollain kokemuksia tällaisesta viljelystä? Onko alkiot selvinneet?

Tsemppiä kaikille eri hoitojen vaiheisiin <3

ST86, meillä tehtiin blastoviljely 5-päiväiseksi ja olen siitä raskaana. Käsittääkseni tuo yksityinen klinikka ei viljele 6 päiväiseksi. Itse asiassa meillä oli 3 solua vaan pakkasessa ja niitä jatkoviljeltiin niin, että yksi siirrettiin 4-päiväisenä, yksi heitettiin roskiin huonolaatuisena ja yksi viljeltiin 5-päiväiseksi (ja välissä takaisin pakkaseen eli olen raskaana kahdesti pakastetusta alkiosta).

Mun tavoite tuossa pidemmässä viljelyssä oli se, ettei siirrettäisi ”tyhjää” eli kun osa alkioista ei kuitenkaan kehity normaalisti muutaman päivän jälkeen. Alkionsiirrot on kalliita ja blastosiirroista alkaa raskaus yli 50%:ssa tapauksista. Biologi ei osannut etukäteen sanoa miten kävisi, kun kysyin, jääkö yksikään kolmesta pakastetusta henkiin tuon viljelyn jälkeen. Se on niin tapauskohtaista. Riski otettiin ja toivottavasti se kannatti. Jos olisin uudelleen joutunut hoitoihin, niin joko blastoviljelyn tai kahden pienemmän alkion siirron kerrallaan olisin halunnut. Muuten niin huonot mahdollisuudet ja rahaa palaa.

Sain tänään verikokeen tuloksen, joka oli odotettavissa: negatiivinen. Itkut itketty moneen kertaan. Tuntuu toivottomalle vaikka tiedän että välikerron jälkeen uusi neljäs hoitokierros edessä. Mitään kun ei jäänyt pakkaseen.. Osaako joku vastata onko endon kanssa hyvä olla välikierrossa pillerit vaiko hormooniton kierto väliin? Oma lääkäri lomalla mutta saan huomenna konsultaatiota toiselta lääkäriltä.

Moikka kaikille. Mina myos olen verikokeen tuloksen saanut ja se on negatiivinen. Tuntuu kylla lohduttomalta. Emme nyt tieda jatkammeko vai mita teemme ja ennen kaikkea jos jatkaa yritysta niin muuttaisiko jotain… Naita menemme viela pohtimaan yhdessa laakarin kanssa. Mulle nyt 4. kiertoa on tehty, joissa 3 kertaa pasty siirtoon saakka. Ihan ensimmainen oli plussa, josta varhainen keskenmeno, kaksi negaa ja yhdesti ei kehittynyt yhtaan alkioksi saakka. Mulla ei ole koskaan kunnolla todettu endoa, vaikka jarkyttavan kk kivut jotka pahentuneet ian myota. Kerran paasin laparoskopiian, kun kovasti sita vaadin ja siella loytyi ”pienia” alueita, joita poistettiin. Silti sita on vahatelty tai ollaan ajateltu et joka tapauksessa tehdaan IVF/ICSI. Nykyaan mulla tosi kovat kk kivut ja myos jarkyttvat ovulaatiokivut. Itse epailen, etta sen on oltava endoa, mutta edelleenkaan mitaan ei ole loydetty. Onko teilla muilla kokemusta ovulaatiokivuista?

Voi Tintti! Niin samalta kuulostaa meidän taival ja ihan samoja mietteitä. Mullakin ekasta hoidosta varhainen keskenmeno ja ekasta passista ulkoinen. Jatkaminen ahdistaa mutta niin myös luovuttaminen. Toisille tosin joudutaan tekemään monta hoitoa ennen onnistumista. Endometrioosin kannalta tietty ivf on se oikea hoito. Itse pohdin tuota kiinnittymistä. Miten paljo endo vaikeuttaa sitä ja jos limakalvo on ohut jne. Toisaalta osa endoa sairastavista onnostuu hoidoilla silti. Meillä vikaa on myös siittiöissä tai niitä ei enää ole ja tämä hoito oli eka luovutetuilla ja senkin takia haluan vielä yrittää. Voimia meille ja jospa sitä toivoa vielä olisi! Hoitaja lohdutti tänään myös että joskus sitkeys palkitaan..

Moikka! Soitin tänään verikokeen tulokset. Hcg oli 380 eli raskaana ollaan. Tein jo sunnuntaina positiivisen testin kun ihmettelin sitä kun oli lämpöä ja koira oli kokoajan kyljessä kiinni. Tämä oli tosiaan meidän viimeinen pakastealkio ja ainut alkio, mistä ei sulatuksessa tuhoutunut yhtään solua. Tässä kierrossa kävin myös hieronnassa, minkä luulen vaikuttaneen siihen että ovulaatio tuli jo kp 13, normaalisti on tullut n. kp 16. Olen syönyt myös omega strong kalaöljykapseleita, raskausvitamiineja (mama), foolihappoa ja d-vitamiinia. Lisäksi olen nyt viikon ollut flunssassa ja pois töistä. Lepäillyt ja syönyt hyvin. En tiedä onko niillä ollut vaikutusta. Kiitos kaikille tuesta ja plussatuulia piinailijoille sekä voimia pettyneille <3 Siirryn plussanneiden puolelle odottelemaan varhaisultraa.

Onnea Sinihaikara! Meidän 2 alkiota sulatettiin ja molemmat säilyivät kokonaan eli yhtään solua ei tuhoutunut. Olivat molemmat hyvälaatuisia, toinen vähän parempi. Molemmat siirrettiin tänään eli liityn piinailijoitten joukkoon. Vielä jäi yksi oljenkorsi pakastimeen ja sitten tämä olis tässä… pääsin katsomaan videokuvaa kuinka alkiot on kehittyneet munasoluista alkioiksi tähän saakka. Oli kyllä mielenkiintoista nähdä.

Kiitos RJP76 ja hurjasti onnea piinailuun ? Sellainen video olisi ihana nähdä, tosi kiva että olivat kuvanneet ja näyttivät sen ?

Kiitos Sinihaikara! Joo meillä oli viljely embryoskoopissa niin siihen kuuluu että käydään läpi nuo soluvaiheet 🙂 siinä on sisällä kamera joka kuvaa koko ajan eikä alkioita tarvi ottaa lainkaan pois kaapista.

Kiitos Katras ? Toivotaan että sinulla käy yhtä hyvä tuuri. Meillä oli myös 7 alkiota ja vain neljä suli siirtokelpoisina ja niistä tämä yksi virheettömänä. Olenkin koko vuoden harmitellut ettei tuoresiirtoon päästy ja ajatellut että ainoa mahdollisuus on seuraavan ivf:n tuoresiirto. Ollaan julkisella, joten luulen että nämä on pakastettu sillä vanhanaikaisella tavalla. Yritän muistaa kysyä. Kuulemma ”solupuolien” mahdollisuudet eivät mene nollaan, mutta ovat huonommat kuin virheettömillä. Eikö näillä virheettömilläkin mahikset ole jotain 25% luokkaa?

Tuo antaa myös mulle toivoa… meillä kans eka kertaa nuo selvis sulatuksesta niin ettei mitään tuhoutunut. Nyt pakastettiin uudella menetelmällä ja aiemmat oli vanhalla… mä en jotenkin usko pakastesiirtoon ja harmitti tosi paljo ku tuoresiirto jäi väliin sen kamalan tulehduksen takia. Meillä tosin on lääkkeellinen pas…

Kirjoittelen taas pitkän tauon jälkeen. Kirjoitin Viimeksi alkukesästä kun olimme julkiselle jonossa ensimmäiseen ICSI hoitoon. No nyt ensimmäinen hoito on takana. Hoito toteutettiin pitkällä kaavalla, synarela sumutteet, golal F pistokset, ovitrelle irooituspiikki ja nyt luet. Punktio oli todella kivulias kaikista kipulääkkeistä huolimatta. Lievä hyperstimulaatio ilmeisesti myös. Munasolujen saatiin hyvin, 23 kpl, joista 19 oli kypsiä. 17 saatiin hedelmöitettyä ja näistä 9 taisi lähteä jakaantumaan. 1 alkio siirrettiin 10.10, loput jäivät vielä kehittymään pakastuskelpoisiksi.

No tämä hoito ei nyt tuottanut tulosta sillä vuoto alkoi jo ke ja todella runsaana. pettymys oli tietenkin suuri vaikka tähän oli jotenkin yrittänyt valmistautua. Verikokeessa kuitenkin kävin tänään ja tulokset siitä saan ma. Samalla kuulen montako alkiota pystyttiin pakastamaan. Mietin, miksi alkiota ei pakasteta heti?

Miten teillä on tehty PAS, luonnolliseen kiertoon vai hormooneilla tuetuun. Mitä eroa näillä on ja miksi joskus tuomitaan eritavalla? Nyt ilmeisesti seuraava oma kierto vielä odottelua ennekuin seuraava istutus voidaan tehdä?

Tsemppiä kaikille kovasti, on nämä hulluja juttuja joita ei pysty ymmärtämään kun vasta tässä tilanteessa on itse.

Toivottavasti Aurora nyt onnistuu! Mekin tosiaan olemme julkisella puolella. Tuo ovulaation tikuttaminen ja sen osuminen viikonlopulle toki hieman jännittää. Onko jotain yleistä toimintatapaa PAS suhteen? Pitkän odottamisen jälkeen tuntuu kurjalta jos yksi kierto menee ohi ihan vaan sen takia että ovulaatio osuu viikonlopulle. Itselläni limakalvo on ollut yleensä tutimuksissa hyvä. Ihan mielenkiinnolla odotan verikokeen tuloksia, että onko alkio yrittänyt edes kiinnittyä. Toivottavasti muillakin alkaisi plussia kuulumaan.

Kiitos Katras. <3 Meillä kun on taas tuo tuoresiirto ainoo mikä on onnistunu ja siitä tyttö… mut nyt on tosiaan alkion laatu paras ku muissa pas:ssa ja ekaa kertaa tosiaan säily täysin sulatuksesta. 🙂 Limakalvo oli täysin sama ku sillon ku tyttö sai alkunsa… 🙂 ei vaan meinaa kestää tätä piinailua, menis ny vaan äkkiä!

Hoitaja soitti tänään verikokeen tuloksita. Arvo oli 5.0 eli pieni kiinnittymisyritys on ollut. Sen sijaan yhtään alkiota ei saatu pakkaseen. Siis yhteensä 17 kypsästä munasolusta ei saatu yhtään pakkaseen. Tuntuu todella kurjalta. Tähän ei tietenkään mitään selkeää syytä löydy, vika voi olla joko siittiöiden laadussa tai sitten vaan hedelmöittyneet alkiot eivät olleet tarpeeksi hyviä. Lapsettomuutemme syy on siis mieheni hyvin vähäiset siittiöt. Nyt olen kovasti yrittänyt lukea millä keinoilla voisi lisätä siittiöiden tuotantoa. Onko teillä kokemuksia? Itse hoidossa olimme varautuneet biopsiaan, mutta punktiopäivänä 2 tuorenäytettä kuitenkin riitti. Onko kokemuksia kivesbiopsiasta siittiöiden löytämiseen? Nyt julkisella joudumme odottamaan ainakin 3 kk ennen kuin voimme ilmoittautua seuraavaan hoitokertaan. Tuntuu vaikealta ajatella että seuraavassa hoitokerrassa onnistuisi. Mistä te muut saatte sen uuden energian ja uskon seuraaviin hoitoihin? Olette naiset sitkeitä <3

Moi kaikki! En tiedä muistaaako kukaan vielä mua täällä näköjään paljon uusia mukana. Kaikkia en kerinny jaksanut nyt lukea läpimutta osittain kuitenkin! Meillä se sitten oli kolmas ja viimeinen ivf. 8 solua. 4 hedelmöitty ja jakaantui yks siirretty ja kolme sentään pakkasessa, viime hoidosta kun ei jäänyt yhtään pakkaseen ja vain yksi siirrettiin. Noh joka tapauksessa siirrosta nyt 12 päivää ja minä en uskalla mennä edes ostamaan testiä!! Hemmetti. Auttakaaaaaaa. Miksi se nytkään olisi onnistunut kun ei koskaan ennenkään ? keskiviikkona olisi veritesti perjantaina tulos joka tapauksessa mutta pakko kait olisi valmistautua ennen soittoa siihen negaaan mistä olen melko varma.. itkettäää. Hyvin mennyt kaikin puolin koko hoito ja piina aikakin. Vaan ei sitä tulosta sitten uskallakkaan edes tietää. Voi ku vois vaan skipata tän. Mekin julkisella kun joku oli kirjoitellut, ja meillä jonotus aika ollut 6kk. Aina. Ensin aika tuntuu matelevan vaan menee se sit kumminkin aika nopeaa ja huomaa taas olevan.hoidossa….toisaalta helpottunut olo se on ohi!

Terve kaikille taasen ja onnittelut plussanneille!!
Meillä oli perjantaina punktio, josta 15 rakkulaa, 9 munasolua, 6 kypsää ja näistä 3 hedelmöittyi. No tänään oli sitten siirto ja vaan tämä yksi selvisi siirtoon asti! Todella turhauttavaa ja itketti tänään paljon, mutta hyvä, että edes yksi saatiin siirrettyä. Viimeksi saatiin kaksi pakkaseen ja nyt ei yhtään… Tämä nyt siirretty on kuitenkin tosi hyvä alkio, ja limakalvo oli 10 mm, joten toivottavasti tämä nyt tärppäisi.

Tsemppiä kaikille!

Moikka. Onko kellään kokemusta miten flunssa tms elimistön tulehdustila vaikuttaa piinailu tulokseen? Mulla oli flunssa punktion ja siirron välisenä aikana ja sellanen limainen yskä jäi tuosta. Huolettaa vaan että kuinkahan tuo vaikuttaa ja missä vaiheessa aloittais antibioottikuurin… epäilen keuhkoputkentulehdusta. Kuumetta ei ole ollut. Eikä enää siis muita oireita kuin väsyttää minkä luget varmasti aiheuttaa.

RJP76 mä sairastuin flunssaan viikko sitten torstaina ja plussasin sunnuntaina, joten tuskin vaikuttaa. Edelleen on yskää ja nuhaa, nyt on rv 4+5 eikä ole tullut vuotoja vaikka luget lopetin pari päivää sitten.

Kiitos Sinihaikara. Ja onnea sulle vielä jos en ole jo sanonut! Voi kun itekin saisi hyviä uutisia ens ti… mut pahoin pelkään negaa 🙁 mitään oireita ei ole vielä tullut (tai no väsyttää ja vilun väreitä tulee mut niitä mul on muutenki) Tosin ei mulla tainnu juuri mitään oireita tulla ennen plussaa tuon tytönkään kohdalla.

En ole hetkeen käynyt täällä, jotenkin olen yrittänyt vaan elää arkea. Minulla aloitettiin pitkän kaavan mukainen hoito Procren-piikillä, jonka tänään ilokseni sain kuulla toimineen kuten pitää. Ultrassa näkyi kuitenkin jo pidempään näkyvillä olleen kystan jäämät ja sen takia piti käydä tänään myös verikokeessa. Jos verikokeen arvot on ok, niin tänään alkaa Gonal-F -pistokset (annoksella 300), sitten verikoe ensi maanantaina ja loppuviikko Gonalia, jos verikokeen arvot on ok.

Meillä on taustalla kaksi keskeytettyä hoitoa, eli ensin inseminaatio (Gonalila tuli liikaa mukarakkuloita) ja nyt kesällä ivf (Synarela ei purrut). Tänään sitten kyselin julkisen lääkäriltä kyselin, lasketaanko nuo hoidot myös yrityskertoihin (joita saa käsittääkseni julkisella puolella kolme). Sitä seurasi aika vakava keskustelu siitä, miten monta hoitoyritystä 0,7 amh-arvolla ja kohta 39 v. ikäisenä on realistista tehdä. Toivoa ei kuulemma kuitenkaan kannata heittää ja hoitoja kannattaa yrittää jatkaa yksityisellä puolella, jos talous vaan antaa periksi. Tämän hoitokerran jälkeen lääkäri arvioi, että luultavasti vielä yksi voidaan tehdä julkisella.

Olin vielä lääkärissä ihan rauhallinen asian suhteen, ymmärrän täysin julkisen puolen hoitokriteerit ja sen, miten naisen kroppa iän myötä muuttaa toimintaansa.

Mutta tässä työn teon lomassa sitä vaan alkaa nousemaan kummallisia ajatuksia päähän, sitä toisaalta kiroaa Kohtaloa, että toi vasta tässä iässä mun elämään ihmisen, joka haluaa lapsia kanssani, toisaalta sitä soimaa itseään siitä, että on vaan surffaillut elämässä eteenpäin, eikä ole herännyt miettimään näitä asioita vakavissaa aiemmin. Sitten vaan vituttaa ylipäätään, kun rakkaat kaverit ja sukulaiset saavat maailman söpöimpiä vauvoja, enkä pysty heidän kanssaan siitä iloitsemaan täydellä sydämellä. Eikä läheisissä ole kuitenkaan ketään, joka oikeasti ymmärtäisi näitä ajatuksia. Tätäkin purkausta kirjoittaessa itkettää, mutta onneksi itku helpottaa 🙁

Mutta kuten mies sanoi, nyt mennään yksi askel kerrallaan eteenpäin. Kai tämä itkupurkaus on yksi askel myös. Mun haaste on se, että en osaa oikein elää hetkessä, vaan suunnittelen ja ennakoin esim. työt etukäteen, jotta saan minimoitua yllättävät tilanteet.. Se ominaisuus ei ainakaan auta tässä rumbassa!

Miten saatte pidettyä itsenne positiivisella mielellä, jos nämä hoitoihin liittyvät ajatukset alkaa pyörimään päässä liikaa? Omassa elämässä on ollut muutama isompi kriisi, joista olen oppinut stressinhallintaa ja ymmärtämään, että kaikkiin asioihin ei vaan voi itse vaikuttaa. Kaverit ja liikunta auttavat itsellä, lisäksi työhön uppotuminen vie ajatukset muualle. Siltikin on sellainen olo, että elämästä puuttuu palanen.

Tsemppiä kaikille <3

Aurora: en saanut ohjeita antibiootin suhteen kun en ole vielä kysynyt. Olen itse lääkealalla niin tiedän mitkä sopii raskausaikana niin kai ne periaatteessa käy nytkin mut jotenki haluis odottaa siihen ku on testannu että tarviiko tässä edes miettii mitään tollasii… mulla ei oo muita oireita ku kova yskä. Välillä vaivaa enemmän ja välillä vähemmän… jospa menis ohi itestään ilman kuureja. Ärsyttää vaan ku koko ajan on niin väsyny.
Aliisa: ei oo kyl helppoo aina pysyä posotiivisella mielellä ku mieleen tulee ne digitaalisen testin lukemat ”ei raskaana” vaikka on muka kaikenlaisia ”raskausoireita” ollut.
Onko teillä kaikilla ollut selkeitä oireita ja missä vaiheessa ne on tullu?

Lähes jatkuvia uusia huolenaiheita tämä lapsettomuus aiheuttaa ja välillä haittaa sosiaalisia suhteita ja keskittymistä synkät ajatukset. Se on varmasti poliltakin varmasti huomattu, että koen tämän nyt turhankin raskaana asiana, kun ne varas mulle ajan akuuttipsykiatriaan. Aluksi pahastuinkin, että olisihan ne voineet ensin minulta kysyä haluanko semmoista aikaa, mutta olen kyllä itsekkin miettinyt, että semmoinen voisi olla tarpeen. Käyttekö te miten psykiatrilla? Mua on stressannut tällä kertaa se kun olen yrittänyt etsiä ovulaatiota ICSI:n jälkeen luonnollisessa kierrossa, että saisi jotain selvyyttä seuraavaan kiertoon milloin olisi mahdollisesti PAS, mutta tietenkään en ole löytänyt ovista silloin kun normaalisti sen pitäisi tulla. En nyt sitten yhtään tiedä kuinka pitkälle tämä kierto venyy ja en tiedä kannattaisiko tehdä PAS luonnolliseen vai lääkkeelliseen kiertoon? Varmasti asian stressaaminen on siirtänyt muuten yleensä säännöllistä kiertoa ja Synarelakin voi olla varmasti syynä vai onko teillä kierto kuinka venynyt pitkän kaavan jälkeen? Toisaalta lääkkeellinen olisi rennompi kun ei olisi niin tarkkaa päivämääristä milloin PAS tehdään, mutta toisaalta en haluaisi ottaa taas uusia hormoneja kun elimistö on muutenkin ollut kovilla ICSI:stä tulleen hyperstimulaation takia. 20 munasolusta tosiaan oli kypsiä 17, 7 hedelmöittyi normaalista, mutta vain yksi saatiin lopulta pakkaseen. Lääkäri laittoi meidät verikokeeseen, josta katsotaan kromosomisto meiltä molemmilta ja vastauksissa menee kuukausi. Miettinyt sitäkin, että jos alkion siirto tehdään tässä ennen sitä, niin entä jos kromosomeissa löytyykin jotain poikkeavaa ja alkio on jo siirretty. Lääkäri kuitenkin sanoi, että ei ne nyt tutki alkiota vaan meidän kromosomeja, jos saataisiin ensi kerralla parempilaatuisia alkioita. Tämä yksi mikä on pakkasessa on hyvä 4 päiväinen ja sillä on hyvä mahdollisuus onnistua. Fragmenteista ei tiedetä mistä ne johtuu, niitä tulee vaan toisille enemmän kun toisille. Sekin harmittaa kun moni tuntuu vähättelevän mun tuntemuksia kun puhun näistä muille. Sanotaan usein, että älä stressaa niin paljon yms. Se tuntuu syyllistävältäkin. Enemmän kaipaisi kuuntelua ja myötätuntoa asiaan.

Tutkiihan ne sitten jos nyt tulisi raskaaksi rakenneultrassa lasta ja kromosomit lapsivedestä halutessaan ja ei pitäisi edes vielä miettiä tälläisia etukäteen. Paha tapa, että miettii usein niitä pahimpia vaihtoehtoja. Harvoin kuulemma kromosomeissa löytyy mitään poikkeavaa eikä meillä suvussakaan ole mitään perinnöllistä. Olen vähän tutkinut ja luulen, että miehen huonommat siittiöt saattaisi johtua solujen hapettumisstressistä. Onko teillä miten katsottu kromosomit?

Meillä ei oo Susanna kromosomeja katsottu? En oo edes kuullu sellasesta että hoitojen aikana katsotaan…
Mulla olis kans ens viikon alussa testaus. Taas ”kuvittelen” kaikenlaisia oireita… huimaa, heikottaa, väsyttää, tekee pahaa, palelee… voi johtua tästä yskästä. Viime yönä alko menkkamaiset kivut. Yöllä oli ja jatku tänään päivällä mut ei oo koko ajan vaan välillä nyt ei oo ollu sitten aamupäivän. Nuo kivut voi kyllä olla suolistoperäisiäki… Koiraki änkee koko ajan syliin aina ku mahollista 😉 Heti tuli mieleen noista kivuista et menkat tulee mut ei pitäis kyl vielä tulla. On tää odottelu hermoja raastavaa… :/

Kiitos voimaa antavasta kommentista <3 Se on vaan hyväksyttävä, että kaikkia asioita ei voi hallita. Pahoittelut keskenmenoista:/ Kävis S-prog verikokeessa ja arvo oli 6, joten oletan ovulaation tapahtuneen noin viikon myöhässä. Ei onneksi sen enempää. Kyllä sen alkionsiirron voisi yrittää tehdä luonnolliseen. Toivottavasti ois kerrankin tuuri matkassa ja siirto sattuisi arkipäivälle ja vielä tietenkin parempi jos selviäisi sulatuksesta ja siitä vielä tulisi se 9 kuukauden odotus.

Hei, uutena kirjoittajana hyppään mukaan. paljon olen seurannut näitä ivf-palstoja, mutta nyt vasta ajattelin osallistua. Taustaa, olen 39-v ja meillä minun pcosta johtuva lapsettomuus. Keväällä 2014 eka ivf julkisella. Tuoresiissosta plussaus ja keskenmeno vk 8. Tämän jälkeen 4. Passista nyt 1v 3 kk poika. Ekasta ivfstä jäi vielä kaksi alkiota pakkaseen, mutta niistä ei plussaa. Nyt toisen ivfn munasolukeräys takana, hieman hyperstimulaatio-oireita, mutta tiistaiksi sovittu tuoresiirto. Tämä ivf lääkkeellinen ja lääkkeinä synarela ja puregon. Sormet ristissä odotan siirtopäivää.

Moi!
Liitynpä minäkin keskusteluun. Aurora, minulla tosi samanlainen tilanne, ikä on tosin jo 41, lapseton. Ennen 40v. en ole edes yrittänyt raskautua. Kaikki arvot OK ja munasolureserviä kehuvat kaikki lääkärit tämä ikäiseltä… mutta eipä se auta, kun ei nappaa.

1 IVF takana yksityisellä, tuoresiirrettiin 2 alkiota viime keväänä (hedelmöitetty icsillä, miehen siittiöissä ”muotohäiriöitä”), 3-päiväisiä, 6- ja 8-soluiset, ei onnistunut.

Tässä välissä epäonnistunut pas-yritys, tyssäsi ihan jo ennen yritystä, ja polyypin poisto, nyt menossa lääketieteellinen yritys, limakalvon kasvatus ZUMENONilla ja tänä iltana alkaa luget lisäksi. PAS suunnitelmissa torstaina, mikäli selviytyvät sulatuksesta. Pakkasessa siis 2 samanlaista mitä tuoreena siirrettiin, kuulemma laitetaan kummatkin, jos ylipäätään selviävät. Limis hyvännäköinen.
Jännittää ihan hirveästi selviääkö alkiot. Sulatetaan jo keskiviikkona, että näkevät miten käy.

Olemme päättäneet, että meillä on varaa 3 IVF-kierrokseen yhteensä ja lopetamme täten viimeistään, kun olen 42. Nyt siis 1. kierros. Tähän asti jotenkin epätodelliselta tuntunut koko juttu. Läheiset tietävät kyllä ja mies tosi läsnä, mutta jotenkin ei oikein kuitenkaan viitsi niin kenellekään puhua, vaikka lähipiirissä useampi hoidot läpikäynyt.

Kiva saada tänne muitakin ”vanhoja”. Mä kun oon tainnu olla täällä vanhimmasta päästä eli 40v. Helmikuussa tulee jo 41, apua! Mies on 44v. Mulla on jännät ajat menossa ja ens viikon alkupuolella todennäköisesti taas digitestiin ilmestyy ”ei raskaana”. Sit on enää 1 pienen pieni oljenkorsi pakastimessa ja sit nää on meidän osalta tässä.

Täällä uusi tulokas kirjoittelee. Olen seuraillut foorumia jo pidemmän aikaa mutta oma rekisteröinti ja kirjoittaminen on jäänyt.

Eli olen 33v, avomies on 37v. Lapsitoive ollut tasan 2 vuotta, takana 2 IVF:ää ja siitä toisesta on menossa PAS:it. Lapsettomuuden syynä mun hiipuvat munasarjat eli alhainen AMH (0.6) ja koholla oleva FSH (oisko ollut 13?). Ultrassa näkyy aina vain toinen munasarja. Arvot on mitattu tän vuoden toukokuussa. Lisäksi on kilpparin vajaatoiminta, jatkuvasti alhainen ferritiini (koko ajan alle 30), ärtyvä suoli. Tutkimuksiin hakeuduin vuosi sitten mutta erinäisten mokien takia sain lähetteen vasta 02/16 ja ensimmäinen käynti Taysiin 04/16. Sitten yksi inssi IVF:ää odotellessa. Ensimmäinen IVF kesäkuussa, saalis kolme rakkulaa ja yksi munasolu. Se hedelmöittyi, siirrettiin ja negatiivinen testi. Sitten elokuussa toiseen IVF:ään ja siitä saalis neljä rakkulaa ja viisi munasolua. Kaikki munasolut hedelmöittyivät, yksi tuoresiirtoon ja kolme pakkaseen (yksi katosi matkalla). Tuoresiirto negatiivinen.

Ensimmäinen PAS-yritys meni viikonlopulle. Se harmitti ja suoraan sanottuna **tutti. Tuntuu, että mun kohtu ei muutenkaan hyväksy yhtään mitään sisäänsä ja sitten selviää, että oikeastaan Taysissa on meidän kohdalla viikossa vain neljä mahdollista siirtopäivää (viikonloppuna ei siirretä ja maanantaina ei sovi, koska meidän alkiot sulatetaan päivää ennen siirtoa). No, kroppa sai sitten levätä sen kuukauden.

Seuraava PAS olikin sitten hetki sitten. Ultrassa näkyi kierronpäivänä 10 (se oli perjantai) kohdunlimakalvo 6mm ja 20mm rakkula vasemmalla puolella. Ovulaatio siis tuloillaan. Kotona ovulaatiotestit negatiivisia ennen ja jälkeen ultran. No, lääkäri sitten sanoi, että ihan selkeästi rakkula irtoaa kohta eli käski pistää pregnylin lauantaina. Niin tein. Sitten alkio siirrettiin seuraavan viikon torstaina eli 20.10. Alkio oli nelipäiväinen ja 15 soluinen, Taysin pisteinä 2.0 eli varmaan kohtalainen alkio.

Näin nätisti osaan kirjoittaa ns.teknisiä yksityiskohtia. Vaikeampaa sitten on purkaa sanoiksi pelkoja ja pettymyksiä. Olen kirjoitellut välillä facen ryhmissä, mutta siellä jotenkin tuntuu tulevan plussakeskusteluun enemmän kaipaamaani tsemppiä kuin siihen, että negatiivinen tulos pelottaa taas. Ja itsekkäästi kaipaan ihan hirveästi tukea, vaikka saan sitä kyllä mieheltäni. Käsittelytaitoja kyllä on, mutta nämä asiat menevät niin syvälle toivoon, pelkoon, epätoivoon jne, että tunteiden sanottaminen on vaikeaa. Tanssi on minulle luontainen keino purkaa ahdistusta eli mitään apua ei ole ollut siitä, että olen ollut kohta 4 viikkoa ihan hirveässä räkätaudissa 🙁

Eli siis nyt on pp11. Eilen sorruin illalla testaamaan ja oli negatiivinen. Tänään avasin testin mutta en sitten tehnyt sitä. Pelkään sitä ainaista yhtä viivaa tai ”Ei raskaana” ihan hirveän paljon. Kun se tulee, jatkan vaan päivää kuin ei mitään. Sitten itku tulee jossain välissä, viimeksi kesken tanssitunnin (onneksi tuli). Yhtään plussaa en ole testiin saanut, jotenkin odotukset on nyt pohjamudissa, vaikka vielä viikolla olin odottavaisella mielellä.

Tällä kertaa lugesteroneista tulleet oireet ovat olleet lähinnä levottomuutta ja unettomuutta. Rinnat eivät ole kipeät, vatsaa nippailee vain ihan hiukan (sekin voi olla suoli eikä mikään muu) eikä ole mitään muitakaan oireita. Ainoa outo oire oli se, että pp4 tuli hiukan vuotoa ja pp7 sitten runsaammin. Molemmat vuodot loppuivat parin tunnin kuluttua. Lisäksi ilmeisesti kohdunsuu (napukka?) laski todella alas ja oli todella iso ja turvonnut. Nyt on mennyt taas oikeaan paikkaansa eli syvälle ja on kova. Mutta mulle ihan normaalia, että se on kaukana ja pieni. Noista kohdunsuun oireista ja vuodoista sitten innostuin, että ehkä nyt tärppäsi!

Jotenkin luen aivan liikaa blogeja ja keskusteluja, missä plussa on testattu jo parhaimmillaan pp7.Sitten testaan itse ja totean, että prkl, tässä se nyt oli. Vaikka tiedän, että ei todellakaan kaikilla sitä voi nähdä vasta kuin testipäivänä! Silti uskon noita varhaisia tuloksia. Tyhmää. Pitäisi muistaa, että me kaikki reagoimme eri tavoin.

Mutta tässä oli kunnon avautuminen. Minä jatkan piinailua opintojen parissa ja koetan pitää rakkaan pääni kasassa torstaihin saakka ja siitä eteenpäin. Voimia kaikille <3

Hei,

minä myös kirjoitan nyt ensimmäisen kerran. Meillä on takana yritystä 2,5 vuotta. Minä olen 36 ja mies muutaman vuoden vanhempi. Hakeuduimme tutkimuksiin vuoden yrityksen jälkeen ja ensimmäiset kuukaudet keskityttiin hoitamaan mun lievää kilpirauhasen vajaatoimintaa. Miehellä siemennesteessä vasta-aineet hyvin lievästi kohollaan. Lapsettomuutemme on selittämätöntä. Nyt takana on kaksi inseminaatiota julkisella ja kolme ivf-tuoresiirtoa yksityisellä. Hakeuduimme yksityiselle omaehtoisesti, koska kaipaan työtilanteeni takia joustoa ja mahdollisuutta asioida useilla eri paikkakunnilla. Vain ensimmäisestä (lyhyt viljely) saatiin myös yksi pakkassiirto. Kaksi jälkimmäistä on tehty pitkällä viljelyllä ja molemmista viitospäivään selvinnyt kaksi alkiota. Yksikään raskaustesti ei ole ikinä ollut positiivinen. Minulta tulee suht tasaisesti munasoluja, pääsääntöisesti ne ovat kypsiä ja hedelmöittyvät hyvin. Jokaisen ivf:n tuoresiirron jälkeen tiputteluvuoto alkaa 10. päivänä punktion jälkeen. Nyt ollaan taas siinä pisteessä. Testipäivä on vasta lauantaina, mutta testin tekeminen klinikan määrittämänä päivänä on minulle aina vain muodollisuus, koska tilanne on käytännössä selvä jo monta päivää aikaisemmin.

Tällä kertaa epätoivo on syvää. Julkisen puolen kolmen ivf:n käytäntö ja Kela-korvauksien loppuminen yksityisellä tuovat jotenkin mukakanaan lopullisuuden tunteen: meitä ei voi kukaan auttaa. Ensimmäistä kertaa tuntuu myös siltä, etten oikein jaksaisi enää yrittää. Olemme miettineet seuraavaa askelta: neljättä ivf:ää omilla soluilla yksityisellä ilman Kela-korvauksia, lähetettä takaisin Tyksiin (josko tekisivät edes yhden hoidon armosta) tai siirtymistä suoraan lahjamunasolujonoon. Jälkimmäisen suhteen minua epäilyttää se, että mikäli ongelma on alkion kiinnittymisessä, ei toisen solut taida minua auttaa.

Kaipaisin varmaan tässä kohtaa rohkaisua ja ehkä kokemusta siitä, että neljäskin hoito voisi tärpätä, vaikkei yhtään plussaa ole aikaisemmin tullut.

Tervetuloa uudet mukaan keskusteluun! Simillan: me piinaillaan samassa vaiheessa, mulla kans siirto 20.10. Ollaan Tampereella mut yksityisellä. Huomenna olis virallinen testipäivä ja olen saanut itseni hillittyä enkä ole testannut aiemmin. Eka teen aamulla ite testin ja sit vielä verikoe. Onneks on vapaapäivä niin voi sit rauhassa itkee yksin kotona… jännittää ihan kamalasti. Mitään kuukautisvuotoon viittaavaa ei ole ollut (yleensä negoissa on alkanut viimeistään näinä päivinä, luget voi tosin viivästyttää) ja raskausoireitahan on niin paljon kuin kuvittelee… On tämä niin raastavaa, tuntuu etten uskalla tehdä koko testiä… en tiedä miten selviän taas jos negaa näyttää.

Siinä! Meillä saman ikäinen lapsi kuin teillä 1v 3kk ja pakkaseen jäi kolme alkiota raskauden jälkeen. Niistä keväällä km rv10 ja kesän jälkeen toinen siirrettiin elokuussa, joka meni heti alkuunsa kesken…viikko plussauksen jälkeen. Nyt olis vielä viimeinen pakkasessa odottamassa ja monen vaiheen jälkeen, siirto ehkä nyt parin viikon sisällä. Pelottaa hurjasti, koska minulla kyllä raskaudet herkäst alkaa, mutta vielä herkemmin menevät kesken…yks oli ennenku aloin tätä syyntynyttä ihmettä odottamaan. Kolme km, sekä muutama hipaisu varjostaa seuraavaa yritystä. Jos ei tämä viimeinen onnistu, niin sitte kai ne piikitykset olis täälläkin taas edessä. Onnea sinulle siirtoon ja toivotaan 9kk mittaista odotusta!

Tervetuloa kaikille uusille palstailijoille ja ONNEA hurjasti hoitoihin!

Onnea teille piinailijat ja jospa olisi nyt kunnon plussatuuli puhaltamassa palstaa tyhjäksi!

Miten kävi RJP76? Toivottavasti vihdoin onnistuitte <3 Minä testasin aamulla, koska oli kuitenkin 4 päiväinen alkio ja nyt jo pp12. Yksi viiva. Sitä odotin, mutta sitten sekunnin päästä tuli itku, joka ei nyt ota loppuakseen. Testaan vielä torstaina, mutta tuskin se muuksi enää muuttu. Kamala itsensä syyllistäminenhän tässä tulee, koska sehän on mun kohtuni, joka ei ota alkioita vastaan! Tiedän kyllä, että tuosta ei ole apua ja pitäisi vaalia omaa kehoa, mutta pakko joskus sanottaa nuokin tunteet ja ajatukset ääneen.

Menkat mulla ei ala lugejen läpi, joten odottelen niitä sitten viikonloppuna alkavaksi. Kierto meni kyllä nyt sekaisin, koska yleensä se on 23-29 päivää ja nyt on jo kp 28, torstaina kp30…

Kyllä sitä vaan antaa tällaisen asian vallata mielen ja kehon ihan täysin. Jotenkin palaaminen maan pinnalle tähän hetkeen kyynelten läpi on vaikeaa. Nyt vähän helpotti. Kiitos teille <3 Ja tsemppiä ihan hirveästi hoitoihin ja piinailuun!

Voi Simillan, mä oon niin pahoillani! Mä testasin tänä aamuna ja ihmeiden aika ei ole ohi, näytti raskaana 1-2!!! Ja verikoe tuon vielä varmisti hCG 209! Edellinen synnytykseen johtanut raskaus hCG arvo mulla 78 eli nyt aika lailla suurempi. Ei oo ihme jos yrjöttää jo nyt. Mut mäki siirryn nyt tuonne toiseen ketjuun jatkamaan…
Tsemppiä ja plussatuulia kaikille. Vanhakin, 40 v voi saada ainakin plussan testiin..

Kiitos Simillan! Pidän peukkuja että teilläkin vielä tärppäis…
Mä itkin sairaalassa yksin maatessani tuoresiirron peruuntumista tulehduksen takia, yksi ihana hoitaja kuunteli ja sille sain purkaa itteeni. Niin vaan lääkkeellinenkin palastesiirto voi onnistua… koko ajan on tosin pelko että jotain menee pieleen mutta täytyy nyt koittaa nauttia tästä hetkestä.
Tämä oli nyt tämän yrityksen 4. siirto jos oon pysyny laskuissa mikä toi plussan.
Tässä mulla oli käytössä lääkärin määräämänä dhea tabletit 1×3 ja zumenon 2×2 + luge 2×2. Lisäksi ite oon ottanu avokadoa 2/pv, greippimehua smoothiessa koska muuten avokado ei olis uponnu… ubikinoni 300mg/pv, e-vitamiini, omega 3, multivita raskaus&imetys, maitohappobakteeri, d-vitamiini 50 mikrog/pv,c-vitamiini, sinkki, kalkki, magnesium. En tiedä oliko mistään apua mut avokado, e-vitamiini, ubikinoni ja sinkki tuli lisää mun normi vitskuihin kun yritin raskautua 😉
Ja siis icsihän meille tehtiin ja siittiöillekin tehtiin jotain mikä maksoi ekstraa että saatiin parempi hedelmöittyminen (mikä kannatti) ja viljely oli embryoskoopissa mikä myös maksoi ekstraa mut sekin kannatti.

Mulla on alkio kiinnittynyt kun laatu ollut hyvä (tämä tapahtunut nyt siis 2 kertaa). Tampereen lääkärien mukaan tuo dhea ”nuorentaa” munasoluja ja boostaa munasarja reserviä. Arvelevat että hyödyn siitä. Aika kallis mut popsin silti. Pitää syödä 2-3 kk ennen ku teho tulee esiin. Nyt kun olen jo näin vanha niin voi olla että auttoi tai sitten ei…

Heippa kaikki uudet ja vanhat! Ehdin vihdoin tänne kirjoittamaan työreissujen, sairastelun ja varsin jännien päivien jälkeen…Lääkkellinen PAS oli 17.10 ja tilanne nyt:
Olen elämäni ensimmäisen(!!) kerran nähnyt raskaustestissä + merkinnän (ikää kuitenkin ensi vuonna 40v) ja verikoe vahvisti että olen erittäin vahvasti raskaana. Sanaton, kerrankin.
Olen niin monet kerrat miettinyt samoja kuin Simillan, ettei kohtuni varmasti vain pysty vastaanottamaan alkioita. Takana on epäonnistunut tuoresiirto ja edellinen PAS nega.Monet montut koluttu myös hoitojen kanssa (mm. ensimmäinen IVF:stä 0 alkiota hedelmöittyi).
Sen verran on varovaiseksi tullut, etten toivo liikoja, ajattelen lähinnä iloita että näin pitkälle ei olla ennen päästy. Tähän kiertoon taistelin että siirrettiin alkio, vaikka limis oli heikko (7), nyt uskallan paljastaa että UNOHDIN aloittaa lutinukset 2 päivää ennen siirtoa. Edellisestä hoitokerrasta oli erinäisten syiden takia yli puoli vuotta, ei ollut oikein ”lääkerutiinia”. Voitte kuvitella, millä mielellä piiskasin itseäni, kun huomasin asian siirtoa edeltävänä iltana.

<3 voimia kaikille, ihmeitä näköjään tapahtuu, näin on nyt pakko todeta.

Tuollaisia onnistumisia on ihana lukea. Onnittelut, toivotaan, että pysyy tiukasti mukana! Päivä negatiivisen testin jälkeen sitä jo jaksaa miettiä, että ehkäpä meillekin sattuu noin.

Mikä on kohdun limakalvon optimaalinen paksuus? Mulla se on usein kp9-11 5mm ja viimeksi kp10 6mm. Siirrossa en tiedä, minkälainen oli. Eli onkohan se kuitenkin aika ohut?

Kiitos Simillan ja toivotaan, että plussatuulet kääntyy sinullekin piakkoin!
Olen lukenut noista kohdun limakalvoista, että suositus on min. 6mm ja mieluiten yli 8 mm. Ensimmäisessä tuoresiirrossa sekä ensimmäisessä PAS -siirrossa molemmat olivat muistaakseni 9 pintaan ja nyt tässä onnistuneessa reilu 7mm.
Minulla ultrattiin kahden päivän välein, kun ensin (KP13) oli tosissaan sen 6mm ja lääkäri ei suositellut siirtoa. En tiedä oliko tästä mitään hyötyä, mutta seuraavaa ultraa (KP15) edeltävinä iltoina söin greippejä, join greippimehua sekä molempina iltoina pari lasia punaviiniä. Ainakin limakalvo oli paksuuntunut reilun 1mm ja itselläni oli voittajafiilis, kun jaksoin taistella siirron puolesta 🙂 Oliko tuosta lääketieteellisesti hyötyä, en osaa sanoa. Ehkä tämä nyt valoi minuun sellaista toivoa, että onnistua voi, vaikka ei se siltä ”optimitilanteelta” lähtökohtaisesti vaikuta. Kovasti tsemppiä sinulle ja muille piinailijoille!

RJP76 ja Aurora: Isot onnittelut 🙂 Te olette samaa ikäluokaa kuin minä, ja sain lisää toivoa omaan tilanteeseen.

Kävin tänään ultrassa ja olen saanut haudottua 1+8 ookoon kokoista follia. Vasen munasarja ei ole reagoinut Gonal-F jättiannoksiin (300/päivä) yhtä hyvin kuin oikea puoli. Mutta kyllä hymyilytti siinä ultran aikana, kun lääkäri sanoi, että oikealla puolella on ainakin kahdeksan oikeaa kokoluokkaa olevaa follia. Saipa kroppani kuitenkin jotain aikaiseksi, vaikka amh on 0,7 (vuosi sitten mitattu). Ja sitten alkoi itkettämään 😀

Maanantaina punktio. Kääk. Puuh.

Nyt ei uskalla mennä kuin yhden hetken kerrallaan. Sitä yrittää koko ajan pitää ne ruusunpunaiset lasit pois silmiltä, jotta ei sitten pettyisi. En uskalla yhtään arvata miten tässä käy. Kyseessä kuitenkin ensimmäinen IVF-hoito, joten tilastot ei kyllä ole meidän puolella..

En halua pudota liian korkealta, jos tämä hoito ei tuota tulosta.

Kiitos Aliisa ja tsemppiä! Toivotaan plussatuulia sullekin. 🙂

Mulla oli yhteensä 4 rakkulaa joissa kaikissa kypsä solu, kaikki hedelmöittyi. Yksi alkio kuukahti matkalla viljelyssä ja 3 kpl aiis pakastettiin. Nyt niistä sulatettiin ja siirrettiin 2 kpl josta plussa, 1 jäi pakkaseen. Ei se määrä vaan laatu… 😉

Moikka kaikille, ihanaa lukea onnistumisia. Täällä se ei valitettavasti onnistunut taaskaan. Tänään alkoi vuoto lugesteronin läpi. Tein illalla raskaustestin ja se oli tietenkin niin negatiivinen kuin olla ja voi. Olen ”vasta” 30 v. ja tuntuu, että toivo on menetetty, koska ei mua saada raskaaksi millään :(. Kaksi IVF:ää/ICSI:tä takana, joista joka kerta ihan surkea saldo ekasta 1 tuoresiirto, ja yksi pakaste. Tokasta vaan yksi tuoresiirto ja ei mitään pakkaseen. Meillä toistaiseksi syy on löytynyt miehen siittiöiden vasta-aineista (98%, viitearvo alle 50%).Jotenkin tuntuu siltä, että pitäisköhän luovuttaa, kun nää saldotkin on niin huonoja. Meillä lääkäri laittaa kaikki vähänkin huonommat kappaleet aina roskiin. Nämä kaikki siirretyt ovat olleet kuitenkin 8-soluisia kolmipäiväisinä mutta ei niin ei.

Voisko plussanneet kertoa, että kuinka monta IVF:ää on tarvinnut tehdä (tuore- ja pakaste), että on napannut? Kannattaako tässä vielä jatkaa? Nyt kirjoittaessa itkettää niin paljon, että tästä kirjoittamisesta ei tahdo tulla mitään. Pakko lopettaa tähän. Tsemppiä kaikille1

Voi harmi ST86 🙁 Mä voin kertoa meidän yritykset vaikka meillä onkin onnistunut helposti jos niin voi näistä sanoa… eli aloitimme julkisella vuonna 2013. Siellä saldo tosi huono vain 1 tuoresiirto ja lääkärinkin asenne oli vähän että eipä täällä kyllä rakkuloita juuri ole mut tehdään tää nyt kuitenki… mentiin heti tuon epäonnistuneen jälkeen yksityiselle ja siellä katsottiin miten edellinen hoito oli tehty. Koska saldo huono muutettiin lyhytkaava pitkään kaavaan. Sillä huomattavasti parempi tulos ja 2 alkiota siitrettiin josts 1 terve tyttö. Tuon icsi hoidon pakasteista 2 pas:a (eka 1 alkio, sit 2) ja negat. Uusi icsi josta vain 1 hedelmöittyi ja tuoresiirrosta nega. Nyt taas uusi icsi, josta punktioiltana ambulanssilla sairaalaan järkyttävien mahakipujen vuoksi, tulehdusarvot 300 ja 4 yötä sairaalassa, tuoresiirto peruuntui. 3 alkiota pakastimeen ja nyt siirrettiin niistä 2, josta plussa vajaa viikko sitte. Tuossa icsi hoidossa meille tehtiin kaikki mahdollinen eli oli dhea käytössä (ite söin myös kaikki mahdolliset mitkä vähänkään auttais…), siittiöille tehtiin joku juttu minkä piti parantaa hedelmöittymistä (tämä auttoikin sillä kaikki 4 kpl hedelmöittyi normaalisti), sit viljely embryoskoopissa mikä parantaa onnistumista kun ei tarvi ottaa alkioita kaapista pois lainkaan ja kamera kuvaa jatkuvasti vaiheita (=nähtiin varmasti parhaimmat alkiot). Kustannuskysymyshän tuo oli mut meidän kohdalla kannatti. Nyt vaan jännittää pysyykö tuo kyydissä ja ikää kun on niin niskapoimu ultra pelottaa…

Mulla on aina ollut huono saldo munarakkuloita mut aina kannattaa muistaa että yksikin hyvä alkio riittää… 🙂 Tsemppiä!

Moi kaikille pitkästä aikaan. Olen viettänyt hiljasieloa, mutta taustalla seurannut tapahtumia. Hienoa, että täällä on onnistumisia osunut joidenkin kohdalle.
Meidän kohdalla kävi se mitä mitä eniten pelkäsin, eli hoidot eivät meitä auttaneet. Ikää vasta 34, mutta solut sitä luokkaa et niistä ei mitään tule.

Meillä siis takana kolme IVF-hoitoa, kaikista tuoresiirrot ja negat. Viimeisestä saatiin kolme pakkaseen, joista keväällä 1 Pas ja siitäkin nega. Nyt syksyllä oli uusi yritys ja klinikka ei suostunut kahden siirtoon, joten päädyttiin sulattamaan molemmat ja niitä viljeltiin blastoiksi, mutta kumpainenkaan ei sinne asti päässyt, joten ei siirtoa, ei enää alkoita, ei enää mitään… Kaikki tehtii mitä voitiin, kaikki mahdollinen lisäravinne oli käytössä kuten myö terveelliset elintavat, mutta joillekin on vaan annettu huonot solut.

Nyt koitetaan nousta suosta ylös ja miettiä et mitäs sitten. Koko tulevaisuus meni uusiksi, nyt se näyttää vain mustalta aukolta. Elämä on yhtä suorittamista ja ilo on kaikki kadonnut.

Voi Almuska, oon niin pahoillani. On tosi surullista ja epäreilua, että meitäkin on, jotka hoidoista huolimatta jäävät lapsettomiksi. Niin, tämä on se pelätty lopputulos. Lämmin ja myötätuntoinen halaus sinulle, voimia tähän synkkään aikaan. Pidä huolta itsestäsi, salli eri tunteet ja harkitse keskusteluapua tästä kriisistä selviytymistä tukemaan.

Itsellä myös ollut tosi raskas kuukausi vikan negan ja hoitojen päättymisen jälkeen. Ensin oli surua ja itkua, sitten vihavaihetta, nyt aaltoilee sekamelskana erilaisten ajatusten ja tunteiden vyyhti, välillä rauhallisempiakin hetkiä ja tietoisesti huomion muualle suuntaamista, tosi väsynyt olen ollut. Meillä oli tänään miehen kanssa loppukeskustelu klikikalla. Ajatuksia sekoitti sekin, kun lääkäri kuitenkin heitti ajatuksen yksityisellä jatkamisesta (mikä tarkoittaisi toiseen kaupunkiin reissaamista jne.). Niinhän se lääkärin on helppo sanoa, alkiot olleet hyviä jne. Joo ihan tosi hyviä, kun vain pelkkää negaa 🙁 Kai sitäkin vielä hetken harkittava, vaikka aiemmin jo ajattelin, että tämä on hoitojen osalta todellakin tässä. En kyllä oikeasti jaksa enää yhtään nega-hoitokierrosta. Keskusteluapua otin vikan negan jälkeen vastaan ja sitä aion jatkaa. Tästä kaikesta selviytyminen ja lapsitoiveesta luopumisen hyväksyminen vie kyllä aikaa ja tuntuu vielä kaukaiselle, mutta toivottavasti joskus helpottaa.

Tsemppiä hoitoihin ja voimia raskaita pettymyksiä kohdanneille ❤

Almuska, olen pahoillani 🙁 Ihan varmasti vie aikaa, että ajatukseen tottuu, saati sitten että sen hyväksyy. En osaa edes kuvitella, miltä sinusta tuntuu, vaikka omassa päässä seilaa myös ajatukset siitä, että on liian vanha, on vain pieni mahdollisuus onnistua, on alkanut tähän hommaan liian myöhään ja mitä kaikkea. Hetki kerrallaan ja hyvä, että olet löytänyt itsellesi keskusteluapua. Olen itse toisessa elämäntilanteessa löytänyt avun juurikin ammattilaisen kanssa keskustellessa.

Punktio oli eilen, siirto huomenna. Odotan tänään sydän kurkussa soittoa, joka luvattiin tänään tehdä, jos meidän tuotokset eivät selviydy. Yhdeksästä follista saatiin kahdeksan talteen ja niistä kuudessa oli munasolu.
Punktio oli ihan hullu tapahtuma, minulla oli esimmäistä kertaa tippa ja suonensisäiset rauhoittavat.
Tarkkailussa oli n. 7 sänkyä vierekkäin, niissä jokaisessa kohtalotoverit vain ohuen verhon erottamana. Jotenkin hassu tilanne, kaikki olimme siellä saman asian tiimoilta, mutta siinä tilanteessa ei uskaltanut jutella muille vaan jokainen keskittyi omaan toimenpiteeseensä. En ole koskaan ollut samassa tilassa niin monen lapsettomuudesta kärsivän kanssa.

Muistan punktiosta vain jotain epämääräisiä tapahtumia, kuten kivun ja sen, että sanoin punktion tehneelle lääkärille lopuksi että ”sä oot ihana”. Onneksi mies oli mukana toimenpiteessä, yksin olisi ollut ehkä liian jännää.

Huomenna olisi siirto, odottelen sitä kotisohvalla viltin alla. Työt vievät yleensä paaaljon tilaa mun ajatuskapasiteetista, mutta nyt en pysty niihin keskittymään.

Noh, jos sitä jatkaisi taas hetki kerrallaan. Katsotaan ensin tämä päivä alta pois ja sitten siirrytän seuraavaan vaiheeseen.

<3

Minäkin olen pahoillani Almuska, onpa kurjaa 🙁 On varmasti vaikea lähteä rakentamaan uutta elämää ihan uudelta pohjalta. Toivottavasti saisit siihen jostain apua <3

Aliisa mulla on kaksi punktiota tuoreessa muistissa tältä kesältä. Tunteet menee niin laidasta laitaan, toisaalta on toivoa hurjan paljon ja toisaalta pelottaa. Toivottavasti pääsette siirtoon ja varalta saatte jotain pakkaseen <3

Mulla olisi toisen PAS:n ultra ensi viikon maanantaina. Jos ovulaatio on taas aikaisin niin siirto menisi viikonlopulle. On kauhean ristiriitaiset tuntemukset, sillä en toisaalta edes halua koko siirtoa. Ja toisaalta haluan sitä ihan hirveästi. Sitä negatiivista tulosta kun pelkää niin hirveän paljon. Olisi kiva jaksaa opiskella uutta ammattia ja pitää karvalapsista ja miehestä (ja itsestäni) huolta eikä elää tuossa lapsettomuusmaailmassa ihan koko aikaa. Mutta sitten kun ei se lapsi meille mistään taivaast pöllähdä. Huoh.

Voimia kaikille, missä vaiheessa menettekin <3

Simillan, ymmärrän ehkä mitä tarkoitat. Mä yritän olla jotenkin realisti ja olen jo pohtinut, että mitä sitten jos tämä tie ei johda mihinkään.. Ja tavallaan tekisi jo nyt mieli edistää niitä asioita, mutta katsotaan nyt ekana tämä kortti. Ajattelen niin, että lapsi ei ole koko elämä vaan ihana lisä siihen. Mutta aika tyhjäksi olo tulee jäämään, jos ei saada lasta alulle.

Eilen oli siirtopäivä. Kaikki 6 oli hedelmöittynyt, 3 kuitenkin meni roskiin, kaksi jäi seurantaan ja ehkä pakastettavaksi JA YKSI OLI TOSI HYVÄLAATUINEN JA SIIRRETTIIN! Jee! Siirron jälkeen olo oli epätodellinen ja mietin, että mitähän sitä on tullut tehtyä xD

Paitsi että en usko meidän mahdollisuuksiin, todennäköisyys onnistua ei vaan ole meidän puolella tällä ekalla kerralla. Ja jos pakkaseen ei saada mitään, niin taas ollaan nollassa. Lisäksi kun NKL:n hoidoissa ollaan, lääkäri ei pystynyt lupaamaan varmaksi toista kierrosta, koska täytän heti vuoden alussa 39. Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta? Meillä munasoluja tulee, ne kypsyy, simpat on ok ja ollaan molemmat perusterveitä. Mulla vaan se alhainen amh ja avoimet, mutta ahtaahkot torvet. Jotenkin toivon, että saataisiin säälistä toinen kierros 🙁

En myöskään pysty keskittymään yhtään mihinkään, enkä liikkumaan koska vatsa on turpea kuin meloni ja vihlova.

Voisko mut vaan nuijanukuttaa viikoksi, jotta ei tarvitse elää näissä fiiliksissä, spekulaatioissa, paniikkigoogletuksissa ja ajatuksissa!

Aaargh! Toivottavasti testipäivä tulee pian (21.11.).

Tsemppihalaukset kaikille!

Miten ihana viesti Aliisa 😀 Hurjasti tsemppiä piinailuun!

Ja isot isot onnittelut kaikille hyviä uutisia saaneille! Pitkään olikin ollut tässä ketjussa synkeät tunnelmat.

Täällä on odoteltu PASsia välikierron kanssa kun julkisella ollaan. Tässä välissä oon jo hyödyntänyt keskusteluapua kun tuntui että eka negan jälkeen tuli niin konkreettiseksi se mahdollisuus että voi olla että tämä ei onnistu ollenkaan. Ja tuntui että on pakko käsitellä pahimmat pelot alta pois että sitten pystyy olemaan tyyni ja keskittymään itse asiaan. Muutaman käynnin jälkeen onkin ollut ihan huikeasti parempi olo koko hommasta.

Oon myös hyödyntänyt odotteluaikaa käymällä hedelmällisyyteen erikoistuneella akupuntkiohoitajalla. Hänen teoriansa on että mun adenomyoosi ja tukkeutuneet munatorvet on kaikki samaa ongelmavyyhteä, tavallaan hidastanutta nestekiertoa lisääntymiselimissä. Ja hoidosta onkin ollut ihan ihmeellisen hyvät tulokset, yleensä oon menkoista kolme vuorokautta järkyttävissä kiputiloissa adenomyoosin takia ja nyt välikierto meni melkein kivuitta.

Mutta.

Ilmeisesti saman akupunktion seurauksena mun normaalisti kiltisti 26-30 päivän huitteilla kieppuva kierto päättikin lyhetä yhtäkkiä 15 päivään just nyt kun piti olla PAS. Ja tuomio oli ettei lähdetä edes kokeilemaan kun on niin epäselvä meininki.

Viisas päätös ihan varmasti, mutta hermostuttaa että mihin kierto nyt sitten vakiintuu ja ajoittuuko seuraava yritys esim. just joulun pyhiksi.

Tämä homma se kyllä on kovimman luokan mindfullness-valmennusta. Älä odota mitään, älä tee suunnitelmia. Ole koko ajan valmis mihin vaan. Hengitä.

Huh.

?

Noniin. Minulla on nyt jännä tilanne. Eli hidas alkio 4-5päiväinen siirrettiin 4.11. lääkkeelliseen kiertoon zumenon+lutinus. Arvelivat, että jos kiinnittyy, niin tapahtuisi heti siinä viikonloppuna. Käskivät testaamaan pe 18.11. En millään malttanut odottaa, vaikka olin niin päättänyt. Tuli plussa tänään, vähän haalea ja epäilyttää vieläkin. Mietin, että mitä jos se on vain kemiallinen… onhan se mahdollista. Mutta no, ainakin JOTAIN tapahtuu. Testaan torstaiaamuna uudelleen vieläkö on. (tarvisisin tietoa lääkärikäyntiin toisen asian tiimoilta)

En tiedä mitä oikein ajatella… onkohan ihmisillä plussa pysynyt, vaikka näin ajoissa tulee tulos?

Joo mullakin on jännät paikat. Zumenon lääkitys on käytössä ja perjantaina kp 10 on ultra, jossa tarkistetaan limakalvon paksuus ja luultavasti ensi viikolla pääsee pakastealkion siirtoon jos vaan alkio selviää sulatuksesta. Tästä ICSI hoidosta ei jäänyt kun tämä yksi alkio pakkaseen. En tiedä kuinka siitä pääsisi ylös taas, jos tämä epäonnistuu. On sitä kunnallisella kuitenkin vielä yksi ICSI yritys jäljellä ja sitä voisi ajatella tammikuusta jos voimia riittää vielä siihen. Päädyin lääkkeelliseen pas kiertoon, niin todennäköisesti ainakin onnistuu tähän kiertoon siirto. Voi ainakin yrittää ottaa joulun ajan rennosti sitten ja toivottavasti myös olisi se alkio silloin vielä vatsassa. Mua on stressannut tuo välillä kun meiltä otettiin miehen kans 26.10 verikokeet, jossa katsotaan kromosomit. Vastauksissa menee kuukausi. Pyysinkin polilta, että jos vastaukset voisivat tulla ennen kun alkio siirretään, koska jos niissä jotain olisi, niin haluaisin, että myös siirrettävä alkio tutkitaan vaikka harvoin siinä mitään on, mutta tämä epätietoisuus ja odottaminen alkaa jo todella ahdistaa.

Niin. On tämä raastavaa. Minulla eka tuoresiirto ei aikeuttanut ehkä niin kovaa kuohuntaa, kuin nyt tämä. Jotenkin hoitojen edetessä konkretisoituu pelko, että jos ihan oikeasti nämä ei onnistu. Olemme suoraan yksityisellä minun ikäni takia. Onhan sekin kortti vielä käytössä teillä (vaikka sitten pienen lainan turvin), jos julkisella loppuu panokset. Sitten vaan kaikki tutkittu juttu mukaan, eikä tarvitse nollasta lähteä.

No, laiha lohtu. Itsekin mietin, että miten ihmeessä nousen negan jälkeen ollenkaan. Nyt tuo haalea plussa antaa edes toivoa, että JOTAIN on mahdollista tapahtua, vaikka tämä ei onnistuisikaan. Pelko tämän ikäisenä on, että näistä soluista ei enää mitään saa.

Mulla menossa taas pp9, tämä on nyt viides siirto ja 7. alkio joka siirretty. Tämä oli luokitukseltaan 4+ ja silti melkein top? Olen ollut siinä uskossa että yli 3 ei kannattaisi edes siirtää. Tätä kuitenkin kehuttiin kauniiksi ja oli selvinnyt hyvin pakastuksesta ja melkein jo tuplannut itsensä. Ainoastaan fragmentaatiota oli vähän. Tiedän etten sille luokitukselle mitään voi mutta toivoisin aina ymmärtäväni sen realistiset mahdollisuudet. Olen kyllä ollut masentunut ja syksy muutenkin ollut rankkaa jospa halusivat luoda toivoa, koska onhan nuilla heikommillakin jonkinlaisia mahdollisuuksia. Mitään oireita ei ole ja toiveet alkaa karisemaan niinku aina tässä vaiheessa. Olisi ollut niin ihana päästä varhaisultraan ennen joulua.

Ämmä, mä testasin kolme krt plussan jo alkion ollessa 8-10 vrk:n ikäinen (yksi luomuraskaus, yksi rv 6+ kesken mennyt ja yksi haalistui viralliseen testipäivään mennessä). Tästä raskaudesta (joka saanut alkunsa pakastesiirrosta) tosi haalea plussa alkoi näkyä ”vasta” alkion ollessa 11 vrk. Ikinä en ole odotellut mihinkään testipäiviin 😀 Kyllä se plussa herkällä testillä yleensä näkyy jo huomattavasti ennen virallista testipäivää. Mutta tosiaan voi haaleta ja hävitä. Tai vahvistuu ja johtaa vauvaan asti 🙂 onnea matkaan!

Hei. Olen kirjoitellut tänne 2012 viimeksi, mutta nyt taas erilailla vertaistuen tarpeessa. Meillä on taustalla kolme keskenmenoa luomuraskauksista ennen pas-alkuista esikoistamme. Hän syntyi 2013. Yritimme toista lasta luomusti, mutta raskaus pööttyi jälleen keskenmenoon. Menimme 2015 jälleen hoitoihin ja pakkasesta siirrettiin tuloksetta kolme kertaa alkio. Uusi ivf tehtiin kesäkuussa 2016, josta alkoi tyttäremme raskaus. Tyttäremme syntyi maaliskuussa hätäsektiolla täysiaikaisena ja kuoli synnytyskomplikaatioihin kahdeksan tunnin iässä. Olemme jotenkin rämpineet tänne asti surussa ja tuskassa elämän epäreiluutta kiroten. Nyt olemme siinä pisteessä, että synarelaa olen sumutellut reilun viikon ja kuun vaihteessa alkaa pistokset seuraavaa ivf-hoitoa varten. Minua jännittää tämä hoito paljon enenmmän kuin aiemmat. En edes tiedä kuulunko tänne enää, kun minulla on jo lapsia.. näitä hoitokuvioita ei vaan muut ymmärrä ja niistä erityisesti haluaisin puhella…

Mulla oli perjantaina kp 10 ultra ja limakalvo oli jo hyvän paksuinen 8,7mm muistaakseni. Tämän viikon perjantaina pääsisi sitten pakastealkionsiirtoon, jos vaan alkio selviää sulatuksesta. Täytyy toivoa parasta. Alkio on pakastettu 4vrk ikäisenä ja se sulatetaan edellisenä päivänä torstaina. Osaatteko sanoa mihin aikaan Tayssissa sulatetaan alkiota ja milloin viimeistään tulee soittoa? Soitellaanko vaikka alkiolla on kaikki hyvinkin? Mulla on Tampereelle matkaa 240km, että luulis, että viimeistään perjantaina aikaisin aamusta kuulee, jos kaikki ei olekkaan hyvin.

Mitenkähän teille piinailijoilla on sujunut, oletteko testailleet? Toivottavasti saadaan plussia 🙂

Meilläkin pitäisi nyt kuitenkin olla siirto tähän kiertoon. Viikko sitten oli kp9 ultra, jossa näkyi mulle kummallisen hyvä limakalvo 7,6mm ja 18mm rakkula. Lääkäri oli aivan pihalla mun hiipuvista munasarjoista ja koetti kovasti etsiä toista munasarjaa. Oltiin muutenkin molemmat todella pettyneitä käynnistä, lääkäri ottanut mitään kantaa mun vaikeisiin IBS-oireisiin, ferritiinin alhaisuuteen ja verenvuotoon. Ferritiinistä totesi (se on 24), että syö rautaa. Kun sanoin, että olen ihan vesiripulilla sen vuoksi, sanoo, että ota vähemmän. No en ota, koska ihan pienikin määrä pistää multa kaiken ulos. Mutta joo. Lääkäri tosiaan totesi, että ei päästä hoitajalle, koska selkeästi ovulaation ihan pian eli ei päästä siirtoon.

No siinä sitten testailin koko viikon digillä ovulaatiota. Ei muuta kuin tyhjää ympyrää. Perjantaina sitten pärähti ensin vilkkuva naama, sitten illasta pysyvä naama. Kivutkin olivat sen mukaiset. Iloisesti soitin tänään Taysiin ja saatiin aika siirtoon keskiviikolle.

Mutta nyt pelottaa, koska mulla alkoi jo nyt kp16 tiputteluvuoto 🙁 Toivottavasti se ei jatku. Mikähän nyt on vialla, kun tiputtelee jo 2 päivää ovulaation jälkeen… mulla oli muutenkin viime PAS:n jälkeen vuotoa koko ajan. Ja normaalikierroissa myös. Siihen vaan todetaan, että on keltarauhasen vajaatoimintaa mutta mitä tämä nyt on? Blaah.

Multa ei ole vielä peruttu yhtään siirtoa eli en tiedä, koska ne siitä soittaisivat. Olen käsittänyt, että kai se alkio voi uuvahtaa koska tahansa mutta eiköhän ne pyri ilmoittamaan mahdollisimman ajoissa pitkänmatkalaisille? Meidän alkio lähtee huomenna sulatukseen, kääk… tai ehkä ne molemmat jäljellä olevat alkiot.

On tämä ollut yhtä vuoristorataa tämä marraskuu. Onneksi mulla on uuden alan kivat opinnot, koska muuten tulevaisuus olisi ajoittain aika murheellinen. Vaikka eihän se edes ole. Viime viikon tunnelmista olen onneksi päässyt jo positiivisempaan suuntaan 🙂

Tsemppiä piinailijoille ja hoitojen odottelijoille <3

Simillan, kokeile sellaista rautaa kuin Solgar gentle iron. Se on melko mieto (20 mg), mutta voi ottaa tarvittaessa kaksikin kapselia päivässä. Ainoa joka toimii itsellä ja yhdellä ystävälläni. Rauta on täysin erilaisessa muodossa siinä kuin monessa muussa valmisteessa, ei ole ärsyttänyt vatsaani (otetaan ruuan kanssa). Jännä kun mun lääkäri piti ferritiiniä hyvänä vaikka oli alle 20 😀 ja muualla sanottaisiin, että rautaa ja äkkiä, muuten et tule raskaaksi. No, en tullutkaan (ja tuli keskenmeno) ennen kuin se rauta nousi tarpeeksi.

Piinapäivät ohi, eilen verikoe, josta kuulen tulokset tänään. Illalla tehty kotitesti näytti negatiivista tulosta.

Eli nyt sitten itsensä keräilyä seuraavaa kierrosta varten, jos sellainen meille Naistenklinikalta suodaan.

🙁

Sain juuri soiton hoitajalta ja negatiivinen oli tosiaan verikoe.
Mutta, saatiin yksi blastokysti pakkaseen, kuulemma ihan hyvälaatuinen. En edes uskaltanut toivoa, että pakkaseen menisi jotain.
Yksi välikierto ja sen jälkeen tuo pakastettu siirrettäisiin luonnonkiertoon. Jos se siis selviää sulattamisesta.

Onko teillä muilla kokemuksia luonnonkiertoon siirtämisestä?
Tai blastokystista?

Toisesta ivf-kierroksesta eivät suostuneet vielä sanomaan mitään, mutta ilmeisesti toivoa ei ole ihan kokonaan menetetty, koska tässä hoidossa tuli kuitenkin vastetta. Ajattelin aloitella Ubikinoni-kuuria ja muutenkin tsekata, mitä kaikkia vitamiineja sitä voisi asiaa edistääkseen syödä. Onko suosituksia?

Tänä väliaikana aion vaan tehdä kaikkea kivaa ja olla hyvä itselleni. Että on sitten voimia kestää se seuraava siirto.

Halaukset kaikille ja tsemppiä!

Aliisa, mä olen raskaana pakastetusta (kahteen kertaan vielä pakastettu) blastokystista, joka laitettiin luontaiseen kiertoon. Söin luontaista E-vitamiinia, joka edistää kohdun limakalvon kuntoa, joka on luontaiseen kiertoon laitettaessa tärkeä juttu. http://www.life.fi/Vitatabs-E-50-mg Ja sitten tietysti foolihapot ja D-vitamiinit söin.

Mulla on siirretty yht. 4 pas blastoa luomukiertoihin. Kahdesta näistä seurasi raskaus, 3. hoidossa eka (5pv) jakautu kahdeks mutta rv8+ tapahtunu kkm todettiin np-ultrassa. 4. hoidon ainoa pakkaseen menny blasto (6pv) onnistui loppuun saakka ja syntyi puolisen vuotta sitten.
Näissä siirroissa oon aina käyttäny (raskaus)monivitamiinien lisäks vahvaa e:tä ja siirron jälkeen magnesiumia. Tais tässä vimesimmässä olla uniqinon ja gelee royalekin. Nämä tosin jo edeltävänä kesänä 1-2 kierrossa. Limakalvo oli jääny pitkäks aikaa jotenkin surkeen näköseks kkm:n tyhjennyksen, tulehduksen ja lopulta kohdun huuhtelun jäljiltä, mutta siinä viimesimmässä siirtokierrossa se yllättäen näytti taas normaalilta.

Rauhan tie, kyllä on ollu raskas teidänkin tie.. kaksosten kkm oli itellä jo kyllä hirveetä mutten voi kuvitellakaan mitä on menettää täysaikanen, syntyny vauva ;( kovasti toivon että teilläkin vielä kaikesta huolimatta iloks muuttuu! Ja joo, sekundaarinen lapsettomuus on myös lapsettomuutta, vaikka eri tilanne toki kuin jos lapsia ei ole lainkaan.

Kaikille muillekin onnea hoitoihin ja jaksamista omiin vaiheisiin!

Aliisa: mä söin tuossa viime hoidossa normi monivitamiinien lisäks c-vitamiinii, magnesiumii, kalkkii, sinkkii, d-vit, luonnon e-vit ja ubikinonia annoksella 300mg ja avokadoa 2/päivä. Ja nyt siis viikot 7+2. Blastoista mullei oo muuta kokemusta kuin että yksi sellainen jäi pakkaseen.

Moi kaikki!

Olen pitkään näitä palstoja lueskellut ja nyt päätin uskaltautua mukaan.
Ensimmäinen ivf/icsi-hoito meillä takana, olen 31v. vielä hetken ja mies 33v.
Vikaa taitaa olla molemmissa, ainakin miehen siittiöissä.
Eilen tehtiin meille ensimmäinen punktio, pistokset ja kaikki sujui hyvin, myös keräys. 15 munasolua saatiin, joista 12 kypsää. Tänä aamuna biologin soitto kuitenkin musersi. Vain 1 oli hedelmöittynyt! Ilmeisesti munasolujen kuori heikko tai jotain. Puolet selostuksesta meni ohi, kun kuulin uutiset. Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Huomenna varmaankin tietää, mikä sen ainokaisemme tilanne on… Tuoresiirtoa ei meille tehdä, koska progesteroni-arvo koholla. Yritystä takana noin 2,5 vuotta, tosin viimeisen 4 vuoden aikana emme ole koskaan käyttäneet ehkäisyä. Mies syönyt jo puolisen vuotta letrozolia siittiötilanteen parantamiseksi. Yksi inseminaatio tehtiin, mutta lääkäri ei halunnut meitä ”kiusata” enempää, koska siittiöiden määrä liian alhainen.

Tsemppiä kaikille! Olen hengessä mukana!

Saniella oliko teillä nyt ivf vai icsi vaiko molemmat? Meillä solut ei oikeen alkaneet keskenään maljalla millekään mutta icsillä saatiin pakastimeenkin alkioita. Miehellä vähän siittiöitä ja nekin 100% epämuodostuneita ja ilmeisesti juuri siittiön päästä etteivät pääse munasolun sisään. Oon kyllä varma että minussakin jotain vikaa kun 7 nyt siirretty ja mikään ei tartu. Nyt kokeiltiin alkioliimaa, joka sekin kuulemma aika hengenasia uskooko siihen. Letrozoli, Prednisolon ja gonapeptyl kertapistos ja lutinukset tukena tässä kierrossa. Pp11 menossa eikä raskausoireita. Testissä varmaan jo näkyis mutta en uskalla testata. Teen vasta perjantaina kun pitää soittaa väestöliittoon tulos niin osaavat lohduttaa siellä ja suunnitellaan uusi kierros. Varasin myös ajan psykologille, alkaa tuntua kovin raskaalta tämä jatkuva epäonnistuminen. Jotenki niin uskoin näihin hoitoihin vakaasti kun aloitettiin.

Moi Omppu!

Kaikki icsattiin, koska tosiaan ”hyviä” siittiöitä niin vähän.
Me piinaillaan onko siitä viimeisestä mihinkään vai päästäänkö toisen hoitokierroksen jonoon suoraan. Jonot 4kk luokkaa, joten kylläpä tuntuu turhauttavalta. Tämä eka oli kuitenkin jo noin vuoden piina ekasta käynnistä tähän päivään. Onneksi sairaslomaa viikon loppuun punktion jäljiltä.

Pidän teille peukkuja Saniella, jospa se yksi olisikin juuri se! Olette samaa ikäluokkaa kuin me. Meillä tosiaan etuna että meidän kaupunki ostaa palvelut väestöliitosta eikä tarvitse jonottaa. Voin vaan kuvitella mitä hermoja se vaatii. Jotain kokemusta meilläkin odottelusta minun reumalääkityksen takia kun ovat sytostaatteja ym. eikä samaan aikaan voi yrittää plus puolen vuoden varoaika. Reumalääkäri uhkaili viime viikolla että kovat reumalääkkeet pitäisi aloittaa jo uudestaan ja samalla ehkäisy ja siirtää suunnitelmia taas 2 vuodella. Kamala paine onnistua äkkiä ennenkuin kroppa hajoaa kokonaan ja pystyisi vielä vauvan hoitamaan itse. Kenelle tahansa tästä puhun niin ehdottaa heti adoptiota niinkuin se olisi maailman yksinkertaisin asia. Siksi lohduttavaa lueskella täällä muidenkin kamppailusta ja tietää että on olemassa ihmisiä jotka ymmärtää mitä käy läpi. Tsemppiä kaikille!

Mua jotenkin lapsen kuoleman jälkeen jännittää ihan hirveesti nämä tulevat hoidot. Hyperstimulaatio, munasarjan kiertyminen/kuolio ym. Osaatteko sanoa, miten yleisiä ongelmat itse hoidossa on? Aiemmin en ole jännittänyt hoitoja yhtään, tulosta kylläkin. Nyt jännittää molempia. Meilläkin on meneillään viimeinen hoitokerta julkisella.

Onko jotain luomukeinoja, jolla voisi tehostaa hoitoja? Käytössä tällä hetkellä monivitamiini, omega 3, ubikinoni, magnesium, sinkki ja b-vitamiini valmiste. Moni puhui lunnon e-vitamiinista. Mitä eroa sillä ja monivitamiinivalmisteen e-vitamiinilla on? Olisikohan syytä aloitaa rautalisä vielä, sillä olen siirtynyt kasvisruokavalioon. Olen myös vältellyt viljoja, sokeria ja maitotuotteita.. Viikon päästä olisi 0 ultra.

Voimia kaikille hoitoihin.

Kyllä täällä on niin erilaisia tarinoita. En edes osaa kuvitella, miltä lapsen menettäminen tai keskenmeno tuntuu. Enkä edes halua. Joskus on pakko lohdutta itseään, että onpa ainakin se hyvä, että ei ole plussan plussaa tullut, että ei sitten ole menettänyt mitään noin raadollisella tavalla.

Ei mikään ihme siis, jos sellaisen jälkeen hoidot pelottaa. Komplikaatiot on varmaan aika harvinaisia mutta toki mahdollisia. Kyllä hoitavan tahon pitäisi niistä osata kertoa. Kai nuo hyperit jne on yleisempiä, jos tulee paljon rakkuloita? Vaikka toki voi tulla kenelle tahansa. Minulla oli vähän rakkuloita mutta silti munasarjat turposivat kovasti.

Tänään meille siirrettiin 4-päiväinen alkio. Laatu ”ok”. Kerroin heti lääkärille välivuodosta. Olin ihan ymmällään, kun asia otettiin ensimmäistä kertaa tosissaan. Ennen siirtoa varmistettiin sisätutkimuksella vuodon syy ja lääkäri tutki paikat tarkkaan. Vuoto vaikuttaa tulevan kohdun suulta eikä se ole limakalvoa. Hämäräksi jää alkuperä, mutta sitä ryhdytään seuraamaan.

Kaikki kolme siirtoa ennen tätä ovat olleet kivuttomia ja nopeita. Kohdunsuu on pitänyt avata katetrilla mutta se on ollut ihan ok. Nyt siirtoon meni puoli tuntia. Kohdunsuu oli muurautunut umpeen ja sitä piti ihan kaivaa auki. Hoitaja oli aivan ihana, jaksoi jutella höpöjä ja selittää ummet ja lammet. Vasta kun siirto oli saatu tehtyä, tajusin, että voi hemmetti nyt sattuu ja lujaa. Siitä hoitaja varoittikin, että koko illan voi olla vuotoa ja kipuja, on vaaratonta. Ja ihan kuin olisi pahemman luokan menkat alkamassa. Kaikenlisäksi en saa loppuviikkoon liikkua muuta kuin rauhallista kävelyä.

Lääkäri päätyi aika pikaisella pohdinnalla siihen, että nyt otetaan siirron tueksi pregnyl viitenä päivänä eikä ollenkaan lugesteronia. Onko kellään kokemusta tästä? Pregnylin pistojen takia raskaustestin voin tehdä vasta 12.12. Ihan hirveän pitkä aika :O!

Hoitaja toivotti jatkoja ja toivoi meille parasta joululahjaa ja että nähdään vasta sitten ensi kesänä. Otin vielä pistosohjeet vastaan ja sitten pääsin vessaan. Siellä tuli itku, sen verran henkisesti koin raskaaksi koko homman. Toisaalta helpotti, että vihdoin mua uskotaan ja saan muutakin apua kuin luget ja gonapeptylin. Toisaalta pelottaa.

Ja tilasin solgarin gentel ironin. Joskus sekin tuli ulos, mutta silloin en ollut tällä ruokavaliolla. Kaikkea pitää kokeilla 😀

Negatiivinen oli testi tänään. En voinut jättää huomiselle kun en tiedä miten selviäisin työpäivästä. Tänään vapaapäivä joten voi rauhassa surra. Huomenna soitto väestöliittoon ja suunnitella seuraava pas. Pakkasessa vielä kaksi alkiota. Itse ei kauheasti voi vaikuttaa asioiden kulkuun mutta apteekkiin ajattelin suunnata hakemaan lisää vitamiineja (eihän niitä olekaan kuin dosetillinen jo)! Lisäksi yritän miettiä asioita joista olen kiitollinen ja jotka auttaa jaksamaan tämänki helvetin keskellä. Hyvä parisuhde, mielekäs työ, kaunis oma koti, ystävien ja vanhempien tuki ja rakkaat koirat jotka pelastaa minun jokaisen päivän. Selviän siis tästä.

Surua ilmassa täälläkin. Ainoa alkion reppanamme on jämähtänyt 2.päivään ja luokkaa 4, joten ekasta hoidosta emme saa yhtään siirtoa. Lääkäri kuitenkin toiveikas ja ehdotti uutta hoitokierrosta. Vika on todennäköisesti siittiöissä, joten miehelle tehdään lisätutkimuksia. Kyllähän tämä ensimmäinen hoito meni niin mönkään kuin voi vain mennä! Jos toisessa tulokset samaa luokkaa niin omassa harkinnassa lähdemmekö luovutetuilla eteenpäin.
Toinen hoitokierros vasta maaliskuussa, joten odottelua odottelun perään.

Vasta tämän viikon aikana olen ensimmäistä kertaa tuntenut kovaa lapsettomuuden tuskaa, kun olen alkanut epäillä onnistummeko saamaan lasta edes hoidoilla. Kaikista pahinta hoidoissa on ollut istua samassa odotustilassa onnellisten isomahaisten kanssa. Ja tuskaa on lisännyt myös parit vauvauutiset viikon sisään. Tässä iässä nuo parit uutiset viikossa alkaa olla melko vakio.

Lääkäriltä kysyin, että mitä voitaisiin tehdä tässä odottaessa, että mahdollisuudet paranisivat. Tärkeintä olisi vain pitää hyvää huolta toisistamme. Ei kovin lohdullista, mutta mielestäni erittäin hyvä neuvo.

Ehkä joskus on myös meidän vuoromme.

Osaako joku kertoa paljonko follit kasvavat päivässä? Tänään ultrattu vain kaksi molemmissa munasarjoissa,kooltaan 10mm.Puregon pistoja takana 6 päivää annoksella 275iu.Tiistaina uusi ultra,jossa selviää keskeytyykö hoito.Onko kellään kokemuksia? Pettynyt mieli,taisi olla tässä meidän hoidot,eikä päästy edes punktioon asti…

Moi kaikki, täällä uusi jännittäjä. Toinen IVF käynnissä parhaillaan. Ihan ensimmäisenä kiitos kaikille kokemuksiaan täällä jakaville, tämä palsta on ollut valtavan hyvä tietolähde ja tuonut sellaista vertaistukea, jota itselläni (kuten varmaan monella teistä muistakin) ei ole juuri saatavilla kun en ole lähipiirissäni halunnut kertoa hoidoista. Kirjoitan nyt ekaa kertaa, mutta lueskelemassa olen vieraillut jo jonkin aikaa.

Mulla olisi teille kokeneemmille yksi kysymys, jota vähän nyt epäröin nostaa esiin, mutta asia vaivaa vaivaa aika paljon ja vielä enemmän vaivaisi jos en tätä kysyisi: Oletteko aina saaneet moitteetonta palvelua lapsettomuusklinikoilla asioidessanne?

Olen lueskellut aika paljon näitä ketjuja ja ei ainakaan toistaiseksi tullut vastaan tätä käsitteleviä keskusteluja. Sen rekisteröin, että täällä ei taida olla tapana yksilöidä hoitopaikkoja, joten en nyt itsekään paukauta klinikan nimeä esiin, mutta yksityisestä siis kyse… Meillä oli tilanne, jossa klinikka mokasi hoitojemme alkutaipaleella niin, että heidän virheensä vuoksi ei voitu tehdä inseminaatiota silloin kun se oli suunniteltu ja siten koko kierto meni hukkaan. Ajankohta missattiin sellaisella tavalla, että de facto missasimme myös mahdollisuudet luomuyrityksiin ko. kuussa.

Aika hölmistyneinä kuuntelimme anteeksipyynnöt ja selitykset ”inhimillisestä virheestä”. Tämä on niin herkkä alue, että asia jäi vaivaamaan todella pahasti… Miten tällaiseen pitäisi mielestänne reagoida? Ja ennen kaikkea kiinnostaisi kuulla onko muiden kohdalle sattunut vastaavaa ja miten suhtauduitte siihen – voiko/kannattaako näitä reklamoida vai aiheuttaako sillä vain enemmän hallaa itselleen..?

Tänään uusinta ultra.Tilanne parempi kuin perjantaina.Kuusi follia kasvaa ja limakalvo 8,7mm. Tänään vielä Puregonia ja Orgalutrania,huomenna Pregnyl…Perjantaina sitten punktioon…Jännittää…☺ Muumi: me ollaan julkisella ja hoito on ollut ihan hyvää.Käyntiaikoihin ei pysty itse vaikuttamaan ja lääkäreitä ollut kolme,mutta kaikinpuolin ollaan tyytyväisiä.Tammikuussa oli eka ivf lyhyellä kaavalla,syksyllä toka ivf yritys pitkällä kaavalla,joka jouduttiin keskeyttämään,kun ei saatu vastetta.Nyt taas koitetaan lyhyttä kaavaa,että ihan ripeään tahtiinkin on hoitokerrat järjestyneet.Tsemppiä kaikille meille!

Moikka. Liittyisin mielelläni keskusteluihin mukaan.

Meillä menossa toinen ivf. Ensimmäisellä ei tärppiä käynyt vaikka yhteensä 4 siirtoa kävin läpi 🙁

Mut samalla lääkityksellä mennään ku eka kierros ku munasoluja oli paljon eli bemfola 150 ja jarruna orgalutran. ma kävin 5 pistopäivän jälkeen ultrassa ja 12 follia puolellaan oli näkyvissä. kooltaan 9-11mm.
Pelko hyperistä hiipii mieleeni ja myös se että tuoresiirtoa ei tulisi olemaankaan :/ Mut katellaan mitenkä menee.
perjantaina sitten ois uusinta ja katotaan mitä sitten näkyy.

Hei taas. Tänään oli meillä kontrollikäytni 3vko synarelan sumutteluiden jälkeen ja oli tarkoitus aloittaa pistokset lähipäivinä. Pettymys oli suuri, kun synarela ei ollutkaan purrut ja limakalvo oli paksu. Nyt taas uusi primolut kuuri ja joulun takia punktio siirtyy tammikuulle. Miks ei tämäkään voi onnistua? Musta on tullut lapsen kuoleman jälkeen niinnpettymysherkkä, että tämä muutaman viikon viivästys tuntuu ihan maailman lopults. Olen odottanut näitä hoitoja niin kauan, ja nyt niihin ei päästäkkään vielä. Tietenkin syytän itseäni, että olen syönyt liikaa luontaistuotteita ja juonut liikaa vadelmanlehtiteetä ja ne on torpanneet synarelan toimivuuden. Järjellä en ajattele niin, mutta itseinhon tunteet ja syyllisyys/häpeä, ettei saa lasta aikaiseksi on niiin massiivista. Nyt synarelaa täytyy sumuttaa joulukuun lopppuun ja sitten katsotaan uudelleen.

Onko kukaan käynyt muuten noissa simpukan vertaisryhmissä?
Voimia kaikille. Itsellä vähissä.

Voi Rauhan tie, miten kurjaa kuulla 🙁 Olen pahoillani puolestasi ja todellakin toivon, että ensi vuonna olisi parempi tuuri. Kun siitähän tässä on paljon kyse, en usko, että olet itse luontaistuotteilla tai teellä voinut stopata hoidon. Oletko saanut tuohon jotain apua, keskustelua tai muuta? Suosittelen Simpukan vertaisryhmiäkin, vaikka sinulle voisi olla hyötyä myös lapsensa menettäneiden tuesta. Toivon niin, että jotain tukea sinulla on, onhan tuo ihan kamalaa koettaa yksin kestää 🙁 Paljon voimia <3

Ymmärrän todella hyvin tuon kaltaisen tunteen (vaikke eri tilanne), itse syytän itseäni siitä, että alkiot eivät kiinnity. Mietin, miten paljon mielialalääkkeet tuhoaa minua (vaikka niiden avulla olen järjissäni ja voin hyvin, annokset todella pieniä), johtuuko hiipuvat munasarjat niistä, olenko itse tehnyt kropalleni jotain väärin tai liikunko jotenkin niin, että alkio ei kiinnity kohtuuni. Vaikka tiedän, että ajatukseni eivät ole totta eikä niillä ole mitään todellisuuspohjaa, pyörii ne päässä.

Minä olen pistellyt itseeni kolme kertaa pregnylin, vuoto alkaa olla vähäistä. Välillä tulee enemmän, välillä vähemmän. Munasarjojen kipu on loppunut, sitä on lähinnä heti pistämisen jälkeen. Kohdun/virtsarakon seutua kihelmöi mutta taidan kuvitella koko oireen. Eniten on mielialaoireita, hihittelen ja itseskelen kuin olisin raskaana. Mutta tuo pregnyl sen tekee, olenhan täynnä keinotekoisesti raskaushormonia. Vielä yli 1,5 viikkoa siihen, että pregnyl ei näy testissä. En uskalla toivoa, toisaalta toivon, en malta odottaa. Onneksi on koulun kanssa todella paljon töitä 😀

Mä olen muuten antanut palautetta tuntemuksistani klinikalle, jos en esim. ole tullut kuulluksia. Ei ole ollut reklamoitavaa mutta suosittelen kyllä kertomaan siellä, jos jokin on tuntunut menevän väärin!

Hei.

Olen uusi tapaus täällä ja todella onnellinen, että löysin tälläisen sivuston.
Olen lukenut monta tekstiä täällä ja kieltämättä itku päässyt, mutta myös onnen kyyneleitä.
Itse aloitin lokakuussa hoidon.
4 munasolua saatiin kerättyä ja kaksi niistä hedelmöittyi. Marraskuun 2pv tehtiin tuoresiirto, mutta aika pian tunsin oloni tyhjäksi ja loppujen lopuksi perunasalaatti tuli pois. Ja noiden 12 päivän aikana siis siirron jälkeen olotilani oli todella kamala. Tuntui, kuin oisin ollut ilmaa täynnä. Hormoonit teki siis tehtävänsä. Sanoinkin miehelleni, että perunasalaatilla oli varmasti paha olla minun kohdussa, kun tuntui, että siellä on vain ilmaa. Syytin itseäni enemmän, miksei pieni jaksanut jäädä kasvamaan.
Mutta päätimme,että yritetään heti putkeen uudelleen, jos lääkäri antaa luvan. Nyt sitten maanantaina kävimme pas siirrossa. 5 päivän ikäinen alkio siirrettiin. Mutta eipä meitä tämän siirron aikana päästetty helpolla. 24 päivä kävin gynekologilla tarkistuttaa kohdun tilanteen. Lima oli melkein 12mm ja yks follekkeli löytyi. Kuitenkin lääkäri sanoi, ettei hän tiedä olenko ovuloinut. No soitin hoitoyksikköön,niin sieltä sanottiin, että tulla perjantaina 25 päivä siirtoon.
Perjantaina mentiin ja kun lääkäri teki tutkimuksen, niin en ollut ovuloinut. Siirtoa ei voinut sitten tehdä. Alkiota ei voitu enään pakastaa, kun ei ollut enään pakastusaineita. Ainoa vaihtoehto pitkäviljely. Totta kait kysyin, että onko mahdollista, että alkio kuolee vkl aikana. Totta kait se riski oli. Ennen kuin lähdettiin kotimatkalle, niin sain pregnyl piikin, että varmasti ovuloin vkl. Ja maanantai aamuna soittavat,että onko siirto ma klo 13 vai ti 9.30. Sekavin tuntein sitten lähdettiin kotimatkalle ja piinaava vkl edessä. Sunnuntaina meinasin romahtaa. Iski hirveä pelko. Maanantai koitti ja ennen kymmentä tuli soitto ja eiku siirtoon. Jee!
Nyt sitten maanantaista asti on ollut uusi perunasalaatti kasvamassa. Operaation jälkeen tuntui, kun hiukan supistelisi. Tällä hetkellä välillä tuntuu painetta kohdun seudulla ja munasarjat on aran tuntuiset. Lugeja käytän tukihoitona 14 päivän ajan.
Kiinnostaisi tietää, millaisia tuntemuksia teillä on ollut alavatsan seudulla?

Välikierron jälkeen uusi hoitokiekka ehtinyt jo siirtopäivään. Kolmesta saadusta munasolusta kaksi hedelmöittyi ja tänään hain toisen matkaan, 4-soluinen oli. Huomenna kuulen miten toisen kävi, saatiinko pakkaseen. Tämä on 4. Ivf ja toinen luovutetuilla siittiöillä. Endometrioosi mulla rasitteena ja tässä hoidossa kaikki tukitoimet: kortisoni, antibioottikuuri ja gonalpeptyl piikki (ekaa kertaa). Nyt sormet ristiin.

Mulle siirrettiin lääkärin mukaan huippulaatuinen 5vrk ikäinen pakastealkio. joka selvisi sulatuksesta ilman vaurioita. Pistin vielä Gonepeptylin tukemaan alkion kiinnittymistä alkion mahdollisesti ollessa 6vrk ikäinen. Ensimmäinen viikko siirron jälkeen on mennyt ihan hyvällä ja toiveikkaalla mielellä. Oireita tuntuu olevan, että voisikin olla raskaana, mutta ainahan niitä tuntuu löytävän kun raskautta toivoo. Olen miettinyt milloin sitä uskaltaisi tehdä raskaustestin. Alkion pitäisi olla tänään 12vrk ikäinen. Olen lukenut, että ovulaatiotesti voisi myös kertoa alkavasta raskaudesta, niin tein semmoisen tänään päivällä. Viiva oli haalea ja tuli jo lannistunut olo. Mietin vaan, että kun ovulaatiotesti näyttää istukan lh erityksen, että se varmasti voi olla eri tilanne lääkkeellisessä kierrossa, kun Gonapeptyl vähentää lh eritystä ja eihän mahdollinen istukka ole edes ehtinyt kehittyä sen vertaa, että se erittäisi lh:ta, joten toivoa on vielä? Lääkäri sanoi raskaustestipäiväksi torstain ja silloin alkio olisi jo 18vrk ikäinen. Kyllä testi näyttäisi varmasti jo plussaa viikonloppuna jos on näyttääkseen. Kuinka sitä jaksaa töihin mennä mahdollisen negan jälkeen? Kuinka sitä töissä jaksaa käydä, jos uudet hoidot tulisi ajankohtaisiksi? Minulla raskas ammatti päiväkodissa lastenhoitajana, jossa jatkuvasti muistutetaan mulle siitä, mitä mulla ei ole. Toivoisin niin kovasti, että olisi meidän vuoro. Olisi ihana joululahja. Pelkään vaan mahdollista negatiivista testiä. Miten siitä pääsisi yli? Mistä saisi voimaa lähteä kolmannelle ICSI kierrokselle, kun nuo hedelmöityshoidot on kuitenkin niin raskaita? Pitäisikö vaan antaa olla ja aloittaa uusi elämä jossain ihan toisenlaisissa kuvioissa? Tämmöisiä kysymyksiä pyörii päässäni. On tämä piinaavaa tämä jatkuva odotus ja epätietoisuus tässä.

25.11. siirrettiin 5vrk ikäinen alkio.

Minäkin täällä uutena kirjoittelen. Ensimmäistä ivf:ää mennään, 21.11. tehtiin pas, ja sitä täällä nyt jännäillään. Tai en tiedä siitä jännäilystä edes, jotenkin en osaa luottaa että tämä onnistuisi. Koin niin raskaana tuoresiirron epäonnistumisen, että psyyke varmaan heittää defenssit päälle niin ettei tästä uskalla liiemmin olla toiveikas. Huomenna saisi lääkärin mukaan testata. Jostain syystä olen varma, että vuoto ehtii alkaa ennen koko testiä. Alamahassa pientä särkyä ollut niin sopivan tuntuisesti.
Olen lueskellut kokemuksianne ja tarinoitanne, voimia ja jaksamista kaikille.

Susanna, minulle tehtiin 28.11 siirto ja alkio oli myös 5vrk ikäinen. Testi tehdään to 8.12.
Pauleeliina, itselläni mietityttää myös vatsakivut. Eilen illalla pisti koko ajan, niin välillä tuntuu,että ei tämäkään perunasalaatti alkanut kasvamaan. Pitää vain jaksaa odottaa torstaita, mutta ihmetyttää nuo vatsakivut.
Pidän peukkuja molemmille ja toivottavasti Pauleeliinan testi huomenna näyttää plussaa <3

Mulla on ollut kaikissa neljässä siirrossa alavatsan nippailua ja kipuja. Mutta muita oireita ei ole ollut, rinnat eivät ole kipeytyneet eikä muutakaan. Mutta hitto kun niitä oireita kyllä keksii 😀 Ja mulla on muutenkin alavatsan kipuja ja nippailua niin en voi erottaa niitä tästä. Jos niitä ei muuten ole, niin hyvinhän ne voi olla kiinnitymiseen liittyviä kipuja 🙂

Mulla on menossa nyt pp10 ja kp28. Eilen illalla pistin neljännen pregnylin. Tunnin päästä siitä iski aivan valtavat kuukautiskipujen kaltaiset kivut. En pystynyt pissaamaan, ja kun asiat tuli ulos, itkin melkein kivusta. Vuotoa ei tullut tiputtelua enempää. Kipu meni ohi muutaman paresetamolin jälkeen, yötä vasten oli jo paljon parempi olo. Aamulla tuli hiukan ihan tummanpunaista verta. Olin ihan rikki mutta mies koetti lohduttaa, että en voi itse tehdä mitään muuta kuin koettaa rauhoittua ja antaa asian olla. Kohta lähdetään leffaan ja touhuta tänään jotain muutakin mukavaa.

Onko teillä muilla ollut siirtojen jälkeen kipua virtsarakon seudulla? Mua sattuu nyt siihen. Viimeksi oli ihan sama homma. Siksi pelkään, että ei tämä ole voinut onnistua. Ja tuo veri kyllä pelottaa. Mies oli ekaa kertaa elämässään googlannut asioita ja koetti lohduttaa, että kiinnittymisen jälkeen monella tulee verta ja kohtu supistelee. Silti pelottaa, enkä jaksa uskoa.

Sitten mulla on suuri epäloogisuus: jos on monta piinailemassa samaan aikaan niin vain osa onnistuu ja osa ei. Jos ennen mua muutamakin on saanut plussan, enhän mä voi tilastojen valossa enää osua plussakerhoon ja olen automaattisesta taas negojen joukossa. Ihan pistämätön logiikka, eikö 😀 😀

Mutta tsemppiä piinailijat <3 Mulla olisi huomenna testipäivä, jos ei olisi pregnyliä tukena. Eli en voi testata, koska pregnyl tekee virheellisen plussan…

Sitä todellakin seuraa eri tavalla kipuja vatsan seudulla, kun kuitenkin ihan erillaista kipu, kuten menkkojen aikana. ?
Käytän lugeja, niin rinnat reagoi lääkkeeseen. Eli rintojen avulla en voi sanoa yhtään, että olisinko raskaana. ?
Närästys kyllä liittyy raskauteen joillakin.
Mä niin ymmärrän sua Pauleeliina, että pelottaa tehdä testi ja kyllä mä itekin jännityksellä odotan torstaita niin kuin mieskin. Päätettiin,ettei tehdä yhtään ylimääräistä testiä. Eka kerralla tehtiin ja aina neg. Meillä ei edes lääkkeiden takia tullut kertaakaan plussaa.
Ei ole ollut rakon seudulla kipuja. Mutta jos verta tulee, niin kyllä sitä sina pahinta pelkää, mutta ei menetä toivoa. ?
Ja mitä oon huomannut näissä keskusteluissa, niin jokaiselle on määrätty eritavalla lääkitykset. ?

Ja tsemppiä täältäkin kaikille piinailijoille ja tee Pauleeliina testi, niin helpottaa oloa. Ja todellakin ymmärrän, että testin teko on vaikeaa. Halauksia ?

Eilen punktiossa,huono oli saldo. Saatiin kolme kypsää munista ja tänään soittivat,että kaksi hedelmöittynyt normaalisti.Nyt jännätään,päästäänkö maanantaina siirtoon…huh huh…yhden hyvänhän se lopputulos vaan vaatii,mutta ei ole odotukset kovin korkealla…

Kysymys, kuinka moni on tehnyt testejä ennen virallista testipäivää? Mitä on näyttäneet?
Itselleni kaikki testit siis näyttänyt negaa. Jos olen ymmärtänyt oikein, niin pregnyl piikki antaa väärän tuloksen eli plussaa? Luin jostain, että 1,5vko:a se lääke vaikuttaa kehossa, onko näin?

Nyt on jo ollut henkisesti parempi olo. Itkin lauantaina kaiken tarvittavan ulos, enkä esim. tänään enää ahdistunut vauvasta ravintolassa. Vuoto jatkuu välivuotona eli sitä tulee välillä enemmän, välillä on pitkä aika, ettei tule mitään. Kohta pistän viimeisen pregnylin. Olen kyllä melko varma, että alkio ei kiinnittynyt. Äsken kyllä iski sellainen huonon olon puuska, että toivo heräsi taas. Sitten koetan muistuttaa itseäni, että elä nyt enää toivo liikoja…

Käsittääkseni pregnyl näkyy kropassa kauan. 5000IU 10 vrk ja mun pistämät 1500IU 7 vrk. Kai se kuitenkin on yksilöllistä. Ei mullakaan mitkään muut lääkkeet ole tuoneet plussaa testiin.

Kyllähän niitä aina kuulee, että plussa on tullut testiin paljon ennen testipäivää. Mutta esim. mun kaverini, joka sai PAS-kaksoset, plussasi vasta pp13 5 vrk ikäisistä alkioista. Että älä Napu nyt heitä toivoa minnekään, on takuulla liian aikaista testata 🙂 Mitenkähän Pauleliinan kävi? Kunpa nyt jollain onnistaa <3

Napu:Pregnyl 5000 iu näkyy 10 pvää ja jos ollut tupla-annos eli 10 000 iu niin 14 pvää pistoksesta voi näkyä.Itse pas-siirroista testannut jo hyvissä ajoin,mutta sama nega sieltä on aina tullut.
Tänään alkion siirrossa.Molemmat 2 alkiota siirrettiin,pakkaseen ei jäänyt mitään.Alkiot oli 7-ja 10 soluisia. Biologi päättänyt,että siirretään molemmat,jospa tukisivat toisiaan.Moniko soluisia teidän siirretyt alkiot on ollut?
Täytyy yrittää olla ajattelematta koko asiaa. Aiemmin tuoresiirrossa menkat alkoi lugejen läpi jo hyvissä ajoin ennen testipäivää.Mielessä on,että niin käy nytkin. Nyt hetken voi kuitenkin ajatella on kohdussa kasvaa jotain…Toivotaan parasta meille kaikille ?

Minulla ei ole jostain kumman syystä näkynyt ja kyllä hoitajat ihmetteli myös, ettei ole tullut plussaa. Toivoa en ole menettänyt ? Apteekissa sanottiin, että ottaa kaks testiä, koska välttämättä ei testi näytä oikein. Jos menkat ei ala, niin viikon päästä kannattaa tehdä toinen testi ?
Me taidetaan maijamaija olla samanlaisia ? ja toivottavasti pienet jaksaa lähteä kasvamaan ?? Me ei miehen kanssa muisteta yhtään, kuinka moni soluinen meidän perunasalaatti oli. Nyt vain mahdollisimman rennosti ?
Simillan, mä niin pidän peukkuja, että paha olo vois olla merkki raskaudesta ? Tsemppiä siis kaikille ja kiitos vastauksista. Tulee muuten varmempi olo, kun täältä saa paremmat vastaukset, kiitos ❤️

Niin ja samaa mietin,miten Pauleeliinalla on käynyt? Peukut pystyssä ollut vkl ja tämän päivän. Toivon suuresti,että testi näytti plussaa ?

Meillä siirretyt alkiot on tainneet olla ekassa ja tokassa (tuore)siirrossa 8 soluisia, kolmannessa oli 15 soluinen ja tämä oli morula-vaiheen solu. Mutta mulla alkoi menkat tänään eli ei onnistunut siirto 🙁 Kyllä pettymys on suuri mutta oikeastaan olin jo hyväksynyt asian. Testiä en tee ennen kuin ensi maanantaina, koska jos pregnyl tuo plussan, ahdistuisin kuitenkin sen toisen viivan näkemisestä.

Hoitojen jälkeen menkat on vaan kauhean kivuliaat ja runsaat. Onko teillä muilla? Ei auta kuin kiskoa lääkkeitä, että toimintakyky säilyy. Kuukuppiin en ole uskaltanut katsoa, minkälaisia hyytymiä sinne tällä kertaa ilmestyy. Anteeksi ällö kertomus, mutta viimeksi tuli koko kupin kokoinen kiinteä hyytymä. Kuulemma aika normaali hematooma, mikä onneksi tuli ulos eikä jäänyt kohtuun.

Mutta tsemppiä teille muille, pidän kyllä kaikki sormet ja varpaat pystyssä!!

Olen pahoillani Simillan ? Toivoin muuta tulosta?
Itsekin miettinyt, mitenhän tässä käy, kun tänään tullut punertavaa vuotoa,mutta ajattelin, että johtuu lugesta ja että limakalvot joutuneet koville, kun laittaminenkin sattuu. En tiedä sitten.
Mulla oli tuoresiirron jälkeen järkyt menkat. Kohtu siis tyhjeni kunnolla. Siteitä siis kului reippaasti ja panadolia. Muuta lääkettä ei saanut ottakaan, että kohdun supistelu ei keskeydy.
Halauksia Simillan vielä kerran ?

Hyvä tietää tuosta, että muuta kuin parasetamolia ei saisi ottaa! Mulla on tullut runsaasti isoja hyytymiä ja sitkeää limaa. Eteenpäin vaan on mentävä… mutta tsemppiä sinne! Luget on tosiaan aika rankkaa limakalvoille eli vuoto voi tulla ihan hyvin mistä vaan 🙂

Nyt on järkyttävät vatsakivut ja punertavaa vuotoa tulee. Ihan samanlailla alkoi vuoto ja kivut tuoresiirron jälkeen. Huomenna teen kuitenkin testin ja luget laitan kaikesta huolimatta, jollei sitten ala vuotaa urakalla.
Kohtu siis tyhjentyy kunnolla ja se on sit hyvä juttu.
Vieläkö Simillan sinulla on pakkasessa soluja?
Meillä ei ole enään yhtään ja en tiedä, lähetäänkö enään yrittämään uudelleen, jos perunasalaatti tulee pois.

Voi miten inhottavaa ja ikävää 🙁 🙁 Kyllä kannattaa luget laittaa. Meillä klinikalla on ohje käyttää testiin saakka, vaikka vuoto alkaisi. Munkin täytyy vielä tehdä testi maanantaina, vaikka onhan tämä jo ihan selvä juttu.

Meillä on vieä yksi alkio pakkasessa. Varmaan sitten tammikuussa katsotaan, lähdetäänkö edes siirtämään vai voitaisiinko oikeasti tutkia, mistä mulla vuotaa koko ajan jotain. Pregnyl ei selkeästi nyt auttanut, eikä auta lugesteronkaan. En halua tuhlata tuota alkiota. Kolmanteen hoitoon kyllä mennään, jos sellainen julkisella tarjotaan. Totta kai se pelottaa, koska mun hiipuvilla munasarjoilla vaste on huono mutta kaikkensa sitä tahtoo yrittää.

Tsemppiä huomiseen <3 Ja totta kai sitten jatkoon… <3

pahoittelut nega tuloksist 🙁

mulla oli eilen punktio ja 21 solusta 17 oli munasolu ja aamun tietojen mukaan 10 on hedelmöittynyt normaalisti. vielä on jännättävää kuinka moni jatkaa jakautumista normaalisti,
Tuoresiirtoon en pääse ku hyperin vaara niin suuri mutta tammiskuussa sitten saan toivottavasti pikkukaverin kyytiin.

tsemii kaikille!

Pahoittelut negatestistä!:( Pelottaa jo nyt mitä ensi viikolla on itsellä edessä. Nyt menossa pp5 ja melkein oireettomana mennyt tähän asti. Rinnat turvonneet, kuten aina lugeista. Muuten ei mitään tuntoja kummemmin. Kiinnittymisen aikoihin kahtena yönä heräsin kipukohtaukseen, sellainen polttava tunne. Tosin monenlaisia endotuntemuksia on yleensä, että saattoi olla sitäkin. Toinen hedelmöittyneistä ei selvinnyt pakkaseen joten tämän varassa ollaan.. Tsemppiä muillekkin piinaan!

meillä oli testi aamu. Ja en odottanut positiivista tulosta, kun vuotoa jonnin verran ollut. Eli testi neg ?
Toisaalta todella pettynyt olo. Nyt sitten vain odotellaan, että menkat alkaa ja luget laitetaan vielä tänään ja huomenna.
Simillan, mietin monesti sinun kaveria, joka oli plussannut pp13. Tekikö hän aikaisemmin testiä ja oliko mitään vuotoja?

Vaikka nyt en itse plussannut, niin tulen seuraamaan näitä sivuja ja ENNEN KAIKKEA TOIVON,että teillä KAIKILLA TÄRPPÄÄ! ???? Olen niin hengessä mukana.
Itse mietimme miehen kanssa, että yritetäänkö uudestaan vai mitä tehdään.

Soitin klinikalle ja kerroin tilanteesta. Lugeja ei tarvitse enään laittaa. Olivat pettyneitä ja keskusteltiin alustavasti uudesta hoitorumbasta. Nyt siis taukoa. ?
Mutta, kun selitin näistä vuodoista ja kivuista, niin pitää tehdä uusi testi, jos ei ala vuotaa kunnolla. Oishan se kyllä, jos tämä neg kääntyisikin plussaksi ? Varmaan menisin sekaisin ?
Sitten kyselin, että miksi minulla on testit näyttänyt pregnylli piikin jälkeen negaa, niin hoitaja meinasi, että kuulun siihen porukkaan, joilla poistuu todella nopeasti hormooni kehosta pois. No sehän selittäisikin tilannetta. Mutta, voiko tuo sitten vaikuttaa kiinnitykseen? Heräsi siis lisää kysymyksiä ?Jos lähdetään uudelle hoitokierokselle, niin kysyn asiasta ?

Kiitos tytsyt kaikesta ?? Linjoilla aioin olla kaikesta huolimatta ?

Pahoittelut negatiivisista tuloksista… Niitä näyttää olevan nyt liikkeellä. Miten Susannalle muuten kävi? Piti jo aikaisemmin kirjoittaa että samanlaisia ajatuksia täällä pyörii päässä. Tänään siirrettiin 2 alkiota ja pakkanen jäi tyhjäksi. Reseptit kolmanteen hoitoon jo kirjoitettiin ja lievästi ahdistaa kyllä. Testipäivä kuitenkin 23.12. Ja sitä joulunihmettä jäädään nyt odottamaan! Positiivista mieltä kaikille näiden raskaiden asioiden kanssa painiville. ?

Pahoittelut negoista ? ja tsemppiä!
Omppu ja Kuunvalo: aika samoissa mennään.Täällä siis menossa pp4.Menkkamaisia kipuja ollut alavatsalla koko viikon.Toiveet ei ole kovin korkealla.Jännä miten aina siirron jälkeen hetken on niin positiivinen mieli ja sitten se kääntyy epätoivoiseksi.Vaikka pitäisi jaksaa uskoa parasta.Tiedän vaan,että kohta alkaa taas jännitys vessakäynneillä,että milloin menkat alkaa lugejen läpi…huh huh…

Maijamaija kovasti tsemppiä! Tiiän täysin tunteen… miksi ei oo kipuja, olispa kipuja niin vois kuvitella kiinnittyneen! Ja sitten kun kipuja… Menkat!? Ei edes kiinnittymisvuotoa… ja sitten kun vuotoa… Menkat!? Aion siis nauttia näistä huolettomista toiveikkaista päivistä juuri siirron jälkeen. Alkiot oli kaksipäiväisiä, ei mitään priimoja, luokkaa 3+ ja 2 mutta oon tyytyväinen että päästiin siirtoon kun ovis+ tuli keskiviikkoiltana ja pelättiin ettei ehdi tapahtua ennen siirtoa. Siksi alkiot sulatettiin vasta tänään kun nähtiin keltarauhanen. Toinen oli 4 soluinen ja sellaisena pysyi, toisesta jäi sulatuksessa jäljelle vain yksi solu mutta se sinnikko siirrettiin 3 soluisena. Nyt laitan toivoni siihen pikkusinnikkoon! ?

Kävin torstaina raskaushormoni verikokeessa ja negatiivinen tulos tuli täälläkin? Itkuhan siinä tuli ja pettymys oli tietenkin. Eipä se tässä asiassa auta vaikka kuinka toivoo ja rukoilee. Oon aatellut, että turha liikaa surra epäonnistunutta hoitokertaa, kun ei siihen tulokseen voi itse kuitenkaan vaikuttaa. On vaan otettava vastaan mitä annetaan ja yks sanoi mulle neuvoks että luottavaisin ja avoimin mielin vaan hoitoihin. Siihen lohtuun oon myös koittanut takertua, että nouseehan ne todennäköisyydet raskauteen jokaisella yrityskerralla.

Nyt on ainakin ihan varmaa, että ei onnistunut tämä siirto. Järkyttävä vuoto alkoi eilen illalla. ?

Susanna, puhut asiaa ja olen pahoillani neg testistä ?

Muille tsemppiä pp:lle ? Täällä pidetään peukkuja ja lähetän suojelusenkeleitä kaikille pikkuisille masussa kasvaville ihmeiden aluille ?

Itse pidän taukoa hoidoista ja kehonhuoltoa ja seuraan teitä täältä sivusta ?

Tsemppiä kaikille piinaajille ja pahoittelut teille, joita ei onnistanut.

Odotellessa kiertoa, jossa tehdään pakastealkion siirto, olen yrittänyt bongata ovulaatiota tästä kierrosta (eka kierto hoitojen jälkeen). Eipä tule hymynaamaa. Pelkään, että ekan ivf-hoidon jäljiltä ei ole enää munasoluja. Vuosi sitten AMH oli 0,7. Eli nyt se on luultavasti vielä vähemmän. Ja itse täytän kohta 39. Eli olen vuoden vanhempi, kuluneempi ja lähestulkoon munasoluton 🙁 Todennäköisyys tulla raskaaksi on niin kovin pieni.

Positiivista on se, että meillä yksi kaveri pakkasessa ja siirtokierto alkaa mitä luultavimmin juuri ennen joulua. Toivottavasti ovis tapahtuu sopivana ajankohtana ja kaveri selviää sulatuksesta (sulatuksesta sentään selviää 70% alkioista) ja että Naikkarin kalenterista löytyy siirtoaika.

Sitten on nämä läheisten, tuttujen ja tuntemattomien vauvauutiset. Vaikka olen iloinen muiden puolesta, niin rinnassa muljahtaa aina siinä kohtaa, missä on se tyhjä kolo, kun kuulee muiden vauvauutisia. Mies ihmettelee, että miten voi tulla paha mieli toisen lapsista. Olen miettinyt, että yritän ehkä rohkaistua ja lähteä seuraavaan Helsingin vertaistapaamiseen. Läheiset, joille olen kertonut, yrittää ymmärtää ja tukea, mutta kun kukaan ei oikeasti pysty ymmärtämään.

Olipas kerrassaan masentavaa tekstiä, mutta täällä saa onneksi olla juuri niissä fiiliksissä, jotka on sillä hetkellä päällä.

Tsemppihalaukset kaikille! Mennään päivä kerrallaan toverit <3

En viitsinyt kirjoittaa tuonne plussanneiden puolelle, vaikka plussasinkin. Pitäisiköhän olla oma keskustelu keskenmenoille?

Eli pas takana, plussa. Nyt liian pieni alkio ja epäselvyyttä sykkeessä. Ensi viikolla varmistus. Lääkäri oli tosi varma.

Tuntuu, ettei tästä meinaa selvitä.

Aliisa, mä olen 33v ja keväällä AMH oli 0.6. Mutta FSH ei ollut vielä ihan hulluna kohonnut ja toisessa hoidossa saatiin kuitenkin viisi munasolua. Mutta mitä iloa niistä, kun ei ne kiinnity ne alkiot. Toivottavasti pääsette kuitenkin siirtoon!

Mulla on ollut aika surun peittämä viikko. On ollut kivojakin hetkiä, mutta eilen taas olin koko aamupäivän aivan allapäin. Kaupunki oli pullollaan pikkulapsiperheitä ja oli vaan pakko skipata sovittuja menoja, koska suru oli liian suuri. Nyt ensimmäistä kertaa tämä on jatkunut monta päivää. Edellisten siirtojen jälkeen meni nopeammin ohi. Pimeys takuulla vaikuttaa. Mutta myös se, että entistä enemmän pelottaa, että ei tämä ikinä onnistu.

Mun vuoto ei ole loppunut, se meni tiputteluksi mutta alkoi eilen ihan kunnolla uudestaan. Kivut alkoivat yöllä ja nyt on ihan kunnon menkat taas. Huomenna on virallinen testipäivä ja soitan klinikalle. Ja kerron, että nyt kyllä on oikeasti mennyt ihan överiksi tää mun vuoto. Sitten vielä pöllönä pelottelen itseäni sillä, että mitä jos alkio kiinnittyikin vaikka munajohtimeen ja nyt siksi vuodan. Tai jos jokin polyyppi tai myooma on nyt kasvanut kunnolla tai siksi vuotoa tulee. Kauhukuvien viljely kun on niin järkevää. Ei tee yhtään hyvää…

Ensi viikko on kiireinen, toisaalta ihan hyvä. Mutta mun pitäisi myös osata antaa itselleni rauhaa ja keholle aikaa levätä. Olen niin kovin levoton, enkä meinaa hyväksyä omaa suruani ja sitä, että se ei mennyt parissa päivässä ohi. Onneksi oma mies koettaa ymmärtää tai ainakin tukee kovasti.

Voimia meille kaikille 🙂 <3

Lääkäsi ei löytänyt sykettä, tai oli epävarma ja vaikutti liian pieneltä alkio siihen mitä pitäisi olla.

Huomasin, että tuolla on myös keskenmenopalsta, mutta siellä ei kukaan kirjoittele… sain torstaille ajan, jolloin asia varmistetaan. Repesin ihan totaalisesti siellä lääkärissä. Tässä kun vielä yhdistyy suru keskenmenosta ja pelko lopullisesta lapsettomuudesta, kuten tiedätte.

Tutullani oli siirretty alkio ja siitä tuli tuulimunaraskaus, jossa voi vaan odotella keskenmenoa tai se keskeytetään lääkkeellisesti tai niin kun edellisessä viestissä kamalaa varmasti tuommoinen epätietoisuus, että ei ole varmaa, meneekö raskaus kesken. Sitten on vielä kohdunulkoiset ja rypäleraskaudet. Kaikkea voi tapahtua. En voi edes kuvitella miltä keskenmeno tuntuu. Minulle ei ole ollut kun kerran ns. kemiallinen raskaus. Torstaina siis kuulin raskaushormoniverikokeista, että tulos on negatiivinen ja minulla on vielä sen asian käsittely kesken, niin enköhän sitten kuule sunnuntaina äidiltäni, että pikkusiskoni odottaa toista lasta ja laskettu aika on toukokuussa. Minun se piti kertoa raskausuutinen vaan toisin kävi. Tämä sisko onnistuu raskautumaan suunnilleen heti ensimmäisellä yrityksellä. Monesti vielä tuntuu, että on laitettu suolaa haavoihin tässä asiassa. Siskoni kertoi ensimmäisen lapsen odottamisesta jouluaattona, juuri kun mulla oli alkamassa uusi kierto ja olin aiemmin ajatellut, että olisi ollut mun vuoro jo silloin. Monesti uusi kierto on alkanut silloin kun on herkimmillään kuten isäin- tai äitienpäivänä tai jouluna. Juhlapyhät tuntuvat etapeilta ja ajattelee aina esimerkiksi, että jospa jo seuraavana äitienpäivänä olisi raskaana. Olen päättänyt, että yritän jättää nyt koko lapsettomuuspaskan taka-alalle ja keskityn omaan hyvinvointiin ja parisuhteen hyvinvoinnin lisäämiseen ja koitan löytää iloa elämässä muista asioista. Katsotaan sitten ensi vuoden puolella, josko olisi saanut kerättyä uusia voimia kolmanteen ICSI hoitoon. Joulun aikakin tuntuu vaan ahdistavalta ja se ikävästi muistuttaa omasta tilanteesta. Pitäisi tekopirteänä mennä vanhempia katsomaan. En tiedä kertoisiko ollenkaan hedelmöityshoidoista siellä vai lähtisikö vaikka jonnekkin risteilylle jouluna. Voisi tehdä hyvää pieni irtiotto.

Jännäksi menee tämä piinaus. Pp12 ja testiin menen torstaina. Tässä vaiheessa negakierroissa vuoto on jo yleensä alkanut ja koko ajan onkin sellainen olo että alkaa hetkenä minä hyvänsä, vaikka menkkakipuja ei ole tullut. Eilen tuli paperiin pari tippaa ruskeaa vuotoa ja olinkin varma että tää oli tässä, mutta kunnon vuoto ei alkanut. Negatiivista testitulosta on jo tullut surtua etukäteen ja lopullista lapsettomuutta. Ei auta kun sinnitellä pari päivää. Tsemppiä muillekkin ja pahoittelut surullisista uutisista! Tämä on välillä niin kohtuuttoman rankkaa kun haaveet muuttuvat pettymyksiksi. 🙁

Toivon sydämestäni kaikille piinaajille plussaa ja Ämmälle rukoilen ihmettä että pienen syke löytyisikin torstaina! Mutta jos niin ei käy niin rukoilen sulle voimia selvitä siitä. ? Mullakin on aina etappeja tämän asian kanssa. Joulu, omat syntymäpäivät, kesä, miehen syntymäpäivät ym. Aina se etappi vaan siirtyy eteenpäin ja kiertää sitä samaa sykliä. Mies jaksaa jotenki naivisti uskoa että me se lapsi saadaan ja kyllähän se auttaa kun itsellä usko loppuu. Gynekologi viime siirrossa sanoi että jatkaisin lutinuksia vielä testin jälkeenkin ja ajattelin vaan että en varmasti jatka että menkat pääsee vaan äkkiä alkamaan ja seuraavaan kierrokseen mutta tajusin sitten että sehän puhuu positiivisesta testistä että onhan sekin mahdollista ja sen takia näitä hoitoja käydään. ? Välillä pääsee ihan unohtumaan. Tänään olisi sitten se kiinnittymispäivä ja gonapeptyl! Kyllä on kummasti siirronjälkeinen huuma lopahtanut mutta toisaalta ei nyt vielä mitään oireita olisikaan. Kuunvalo elää kans jänniä aikoja siellä! Sitä haluaa lieventää negan iskua suremalla etukäteen mutta muista että tämä kerta voikin olla se positiivinen ja aina testiin asti on toivoa. Tsemppiä!❤

Kyllä se on rankkaa. Ensimmäinen hoito meni jotenkin vielä ”kokeilumielessä”. Toisessa, josta nyt raskauduin, oli tunteet jo ihan toista luokkaa. Kauhulla odotan jatkoa. On tämä tosi rankkaa. Meillä – vaikka ikää on tosiaan ihan riittämiin, lääkäri sanoi, että kannattaa kuitenkin jatkaa, koska soluja saadaan ja nyt tämä yksi edes kiinnittyi…. mutta ihme tosiaan pitää tapahtua, että pikkuinen on hengissä ja selviää. Sykkeen lisäksi se kokokin ennustaa keskenmenoa – oli alunperinkin hidas alkio.

Voimia kaikille. Eiköhän kaikenlaiset vihan ja katkeruuden tunteet ole aika normeja. Kiukkusin miehelle appivanhempien jatkuvasta miehen veljen lapsien palvonnasta, joka tällä hetkellä kääntää veistä haavassa. En jaksa koko ajan kuunnella miten ihmeellisiä he ovat… vaikka ovatkin todella suloisia ja tärkeitä isovanhemmille, mikä on tietysti hyvä asia. Tässä tilanteessa vain nuo hyvätkin jutut joskus ylittävät ärsytyskynnyksen.

Onneksi minulla on ystäviä, jotka lapsista huolimatta keskustelevat myös muista asioista ja eräs erittäin lapsirakas lapsellinen ystäväni ei IKINÄ ole ollut sellainen lapsistaan höyryävä, että olisi tarvinnut tuntea ulkopuolisuutta tai pahaa mieltä sen takia. Ihmiset ovat erilaisia. Toivon, että itselläkin kaikesta huolimatta olisi muutakin elämää ja ajatusta, kuin lapsi, vaikka sellaisen joskus saisinkin.

Näi tällainen vuodatus tällä kertaa… torstaina viimeistään lisää… tai ehkä myöhemmin, jos silloin ei kykene.

Ämmä, hyvä vaan, kun purkaudut ja hyvä vaan kun avautuu, niin helpottaa oloa ?

Me miehen kanssa päätettiin, että lähetään uudelleen koettamaan. Tammikuussa näillä näkyvin aloitetaan uudelleen hoidot. Katsotaan miten käy tällä kertaa. Ja tämä on meidän kohdalla sitten viimeinen hoitokerta, jos ei onnistu. ?

Tsemppiä piinailijoille ja ilmoitelkaa miten kävi. Pidän peukkuja kaikille ja paljon lämpöisiä halauksia ?

Piina-aikaa kulutellaan… On tämä kyllä rankempaa kuin kuvittelin. Alkuviikosta oli alkionsiirto ja sen jälkeisinä päivinä olin tosi kipeä, paitsi ihan sisusten pistelystä johtuen, niin jotenkin myös muuten oli aika huono olo, väsymystä ja vatsan sekaisuutta ja kaikenlaista kipristelyä. Mutta nyt ei enää oikein mitään sellaista, eikä edes rinnat hellinä lugeista huolimatta (edellisellä kerralla olivat tosi kipeinä). Henkisesti sen sijaan melkoista vuoristorataa. Tämä oli vasta toinen IVF-kierros, mutta alkaisi jo riittää. Pistoskausi veti fyysisesti aivan rikki ja tämä odottelu henkisesti.

Mikä on aikaisin päivä, jolloin tiedätte plussan näkyneen? Yritin tuossa googlailla kuinka aikaisin raskauden havaitseminen on edes teoriassa mahdollista ja löytyi mainintoja, että hCG-arvot nousevat jo 7-8 päivää ovulaation jälkeen… Tiedostan virhetuloksen mahdollisuuden, mutta tekisi mieli jo testata!

Täällä pp9 menossa eikä mitään raskauteen viittaavia oireita. ? samanlaisia ajoittaisia munasarjatuntemuksia vatsassa ja alaselässä kuin aikaisemmissa negoissa. Rinnoissa ei mitään erikoista tunnu. Löydän itseni taas netistä lukemassa oireettomista alkuraskauksista mutta valmistaudun kyllä henkisesti jo 3. icsiin joka alkaisi viikon päästä. Mulle taas sopii vasta testipäivänä testaus että olis jonkinnäköinen toivo vielä jäljellä loppuun asti kunnes menkat alkaa ja pääsee heti uuteen yritykseen. Toisaalta jos oikeasti olisi jotain oireita niin en varmasti malttais odotella testipäivään. Luulen kuitenkin että osaan lukea kroppaani kaikkien näiden hoitojen ja hormonien jälkeen niin hyvin että tietäisin jo tässä vaiheessa tärpänneen. Siispä pahoin pelkään että meidän joulu on pettymyksen ja epätoivon sävyttämä. Ollaankohan me ne 10% joille 3. hoitokaan ei tuo apua…

Muumi, muistaakseni alkio kiinnittyy 5-7 päivän päästä ja sen jälkeen pitäis näkyä plussa. Toki riippuu myös siitä, kuinka nopeasti sitten alkaa tuottaa hormoonia. Joillakin nopeammin ja joillakin hitaammin.
Me ukon kanssa ihmetellään, et miksi mun rinnat on koko ajan turvotuksissa. Luulis lugejen vaikutuksen jo loppuneen, kun 1,5vkoa sitten lopetettiin lugejen käyttö.
Jotenkin tullut siihen tulokseen, että helpommalla pääsee, kun tekee testin määrättynä päivänä.
Mutta jokainen tekee niin kuin sydän sanoo ja mä toivon, että kaikille tulisi plussa ??

Negatiivinen tulos,niin kuin oli arvattavissa.Keskiviikkona loppui rintojen aristus,perjantaina alkoi tiputteluvuto ja eilen kunnon menkat.Sama kaava kuin aiemmassakin tuoresiirrossa.Miksi,miksi,miksi tämän täytyy olla näin hankalaa…Miksi yksikään alkio ei koskaan edes yritä kiinnittyä.Olen alkanut miettiä,että varmaan alkioissamme jotain vikaa.En tiedä saammeko enää julkiselta puolelta yhden yritys kerran vai pitääkö siirtyä yksityiselle.Ja haluanko ylipäätään enää jatkaa tätä.Välillä tuntuu,että tämä fuckin lapsettomuus tuhoaa koko parisuhteen…tai ehkä emme vaan osaa käsitellä tätäkään asiaa keskenämme.Miehelle se tuntuu olevan niin helppoa ja itse kärsin.Ja voin myöntää,että olen täysin kateellinen ja katkera niille,jotka raskautuvat tuosta vaan ja tekevät lapsia kuin liukuhihnalta.Tiedän,että toisten onni ei ole meiltä pois,mutta en mahda ajatuksilleni mitään.Välillä tuntuu,että kaikki nämä hoidot,hormonit ja pettymykset tekevät minusta sellaisen ihmisen,etten enää tunnista itseäni.Täytyy saada hieman ajatuksia ja voimia kasaan,ehkä se tsemppi jatkaa hoitoja löytyy vielä jostain….Tällä hetkellä en tiedä mikä meidän tulevaisuus on.
Hyvää Joulun aikaa kaikille samaa polkua kulkeville ja plussa onnea ?!

Voi ei.. ompa ikävä kuulla. Ja tunnistan niin nuo rumat tunteet, jotka muuttaa minut sellaiseksi, joka en halua olla. Ja minusta tuntuu, että muiden onni on meiltä pois. Olen inhottava.

Mulla oli tänään aika taas pitkän hoitokaavan suunnittelukäynnille ja jälleen sama tulos kuin kolme viikkoa sitten. Synarela ei ole onnistuntu lopettamaan omaa hormonitoimintaa, eikä hoitoon päästä taaskaan. Miksi ei voi edes päästä hoitoihin? Nyt lapsen kuoleman jälkeen haluaisi vaan äkkiä jatkaa hoitoja eikä pääse edes alkua pidemmälle. Ja vielä vähän kuin irvaillen, kun tulin kliniklata kotiin, oli tullut joulukortti ns.kaverilta, joka lopetti vastaamasta viesteihini lapsemme kuoleman jälkeen. Ja tuossa kortissa oli jälleen yksi lapsi lisää. Miksi lähettää joulukortti, jos ei muutenkaan ole tekemisiiä, enkä edes tiennyt, hänen odottavan sitä sadannetta lastaan! Vihaan tätä elämää välillä ihan toluttomasti. Nyt taas kolmannet primolut menkat putkeen ja toivottavasti tammikuun tokalla viikolla alkais pistokset.

Onko muilla kokemusta siitä, että oma hormonitoiminta ei sammukaan?? Onnea matkaan jännääjille

Heippa kaikille! Olen tätä foorumia silloin tällöin lueskellut ja nyt kun alkaa omat hoidot on jotain kirjoitettavaakin. Hoidoissa ollaan, mutta mitään mitään alhaista AMH:ta selvempää syytä lapsettomuudelle ei ole löytynyt.
Meillä on nyt ensimmäinen IVF kierros käynnissä ja tänään oli 0 ultra ja illalla tarkoitus aloittaa Gonal F hoito. Hoitokaavioon oli kirjoitettu 3 oikean munasarjan kohdalle ja samoin vasemman. Tämä jäi mietityttämään.. Tiedättekö mitä tämä tarkoittaa? Eikös munasarjojen pitäisi olla ”tyhjät” tässä vaiheessa? Ja jos molemmissa 3 rakkulaa/solua niin voiko se määrä hoidolla lisääntyä? Ihan uunona tässä mennään vielä.

Keskeytynyt keskenmeno tosiaan viikolla 6+… tapahtunut. Lääkkeillä käynnistettiin keskenmeno.

Nyt suunnitelma jatkaa hoitoa tammikuussa. Menee tammikuun lopulle, eli koko rumba alusta keräyksineen. Lääkäri kuitenkin suositteli hoitojen jatkamista, koska oli kuitenkin kiinnittynyt ja lähtenyt kehittymäänkin tuo pikkuinen.

Sitä odotellessa ja tästä toipuessa. Tsemppiä kaikille!

Testipäivä ja negatiivinen. Tammikuussa kolmas icsi alkaa pistoksineen. Ei mitään toivoa tällä hetkellä. Ahdistaa, miksi ne ei tartu!?

Hei, olen aiemmin kirjoitellut tuolla toisella puolen, mutta siellä on niin hiljaista, niin kysyisin teiltä; meillä alkaa toinen ivf-kierros ensi vuoden alussa ja lääkäri esitteli dna-testiä, joka tehdään Englannissa. Punktion jälkeen alkiot viljellään ja pakastetaan ja lähetetään sinne Englantiin tutkittavaksi. Siellä tutkitaan alkiot mitkä ovat normaaleja ja näin säästyy ns. Turhilta siirroilta.
Se, että kiinnittyminen ei onnistu, johtuu kuulemma 90% siitä, että alkio ei vain ole elinkelpoinen, vaikka olisikin pitkälle viljelty tms.
Ns. Normaaliksi tutkitun alkion onnistuminen on 70% luokkaa.
Onko kukaan kellään kokemusta, kannattaako tuollaisesta maksaa?

Hei,

Sain aikaiseksi vihdoin rekisteröityä tänään tänne. Aiemmin olen kirjoitellut vain tuolla kaksplussan palstalla. Olen lukenut näitäkin täällä ahkerasti. Ihan vain cinnamonin viesti sai minut rekisteröitymään, koska tuolla missä muutoin olen kirjoitellut, on yksi joka tilasi tuon alkiodiagnostiikkatestin. Nimimerkki kalabaliikki. Tammikuussa ilmeisesti saa vasta tuloksia. Toivottavasti hän ei pahastu, että täällä mainitsen asiasta.
Ja tässä siis se ketju:
http://kaksplus.fi/threads/40-so-what-wol-13.2190395/

Niin ja voin vielä taustoista sen verran kertoa, että olen ollut ilman ehkäisyä jo 15 vuotta ja 43-vuotias, enkä ikinäkoskaan ole saanut haamun haamua tikkuun ennen tätä päivää. Tänään siis haamujen haamu tikussa. 2 icsiä takana, ja tämä toisen icsin tuoresiirto. Alkio oli tosi hyvälaatuinen 11-soluinen siirrettäessä kolmantena päivänä. Pari on vielä pakkasessa jäljellä.

Mukavaa joulun jatkoa tänne kaikille.

Cinnamon, mun ystävälle (40+ ikäinen) tarjottiin Ovumiassa tuota alkiotestiä, mutta se vaatii jo itsessään pitkälle viljellyt alkiot (5-6 päiväisiä), jotta solunäytteet saadaan niistä irrotettua (solut lähtetään englantiin, ei alkioita käsittääkseni). 5-6 päiväisillä alkioilla pitäisi olla muutenkin keskimäärin 50% mahdollisuus johtaa raskauteen. Ei sitten kustannussyistä ottanut tuota testiä vaan kaksi alkiota kerrallaan kohtuun (testautuu ne periaatteessa niinkin) ja raskaaksi tuli. Varhaisultrassa näkyi yksi normaali syke ja toisesta alkiosta kesken mennyt alku (pelkkä sikiöpussi tms.). Tuolla dna-testillä saisi hyvin turhia keskenmenoja kyllä estettyä. Ja etenkin iäkkäämmille tosi hyvä, luulisi näkevän tuolla myös downin ja muiden trisomioiden mahdollisuudet kun kromosomit kerran katsotaan. Jenkeissähän saa tehtyä vaikka kokonaiset geenikartat tulevalle lapselle ja valittua sukupuolenkin, mutta suomessa vähän rajoitetaan. Jos vielä tämän raskauden jälkeen haluaisin lisää lapsia, haluaisin ikäni vuoksi ehdottomasti tuollaisen dna-testin. Sen verran ”halpa hinta” estää keskenmenoja ja vammaisuutta.

Moi! Voisiko joku selittää.. Jotenkin on itseltä mennyt ohi. Yksi tuoresiirto ja yksi pakastealkion siirto takana. Huomenna testipäivä. (Tänään jo testasin, negaa näytti). Pitääkö välissä pitää kuukausi vai voiko suoraan jatkaa toiseen siirtoon? Kun oli lääkkeellinen tämä nykyinen siirto, aloitin zumenonit ekana vuotopäivänä.. Jos nyt lopetan huomisen testin jälkeen lääkkeet (zumenon ja lugesteron), niin alkaako kuukautiset heti?

Risuaita:Me ollaan julkisella puolella hoidoissa ja meille on tehty lääkkeelliset pas:it peräkkäisiin kiertoihin.Mulla menkat on alkaneet n.viikon,puolentoista päästä lääkkeiden lopetuksen jälkeen (estradot-laastarit ja lugesteronit olleet käytössä). Tsemppiä!
Meillä ei viimeisestä hoidosta saatu pakkaseen yhtään alkiota.Kaksi siirrettiin tuoresiirtona ja ei taaskaan edes yrittäneet kiinnittyä.Tammikuun lopussa selviää saadaanko vielä yksi hoitokerta….odottavan aika on jälleen pitkä…Tai no,onhan tässä vuosia jo odotettu aina jotain,joten kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa nämä hoidot ainakin kasvattavat…Meillähän syynä on mun alhainen amh-arvo (+ikä ) ja miehen vähäinen siittiömäärä. Jotenkin ollut luovuttanut mieliala,mutta en haluaisi vielä luopua toivosta…?!

Kiitos vastauksista, jään seuraamaan kaksplussan sivustoa, et miten sen testin kanssa käy. Täytyy nyt vielä miettiä, riippuu tietysti siitäkin miten niitä soluja tulee. Lähinnä ajattelin, että jos välttyisi turhilta siirroilta.

Hei,

Minäkin kirjauduin Cinnamonille vastatakseni. Täältä voit lukea kokemukseni alkiodiagnostiikasta:

http://kaksplus.fi/threads/kokemuksia-alkiodiagnostiikasta.2479074/

Kannattaa ehdottomasti teettää tuo tutkimus jos vain saatte tarpeeksi blastoja kasaan.

Suuri kiitos Nefer, sain paljon tietoa, kiitos! Ehkäpä minäkin alan kallistumaan tuohon testiin, juurikin välttääkseni sen pettymysten määrän turhissa siirroissa. Ne ovat olleet jotenkin kovempia pettymyksiä kuin mikään muu. Meillä siis lahjasolut käytössä. Sen kanssa olen täysin sinut verrattuna noihin ns. turhiin siirtoihin. Pettymys on ollut kova jokaisen epäonnistumisen jälkeen ja se surkeus vaikuttaa jonkun aikaa kaikkeen muuhun tekemiseen.
Linkissä oli lisäksi kirjoittelua ERA:sta ja mtDNA:sta. Itsellä ei mitään hajua aiheesta tai et mitä sellaiset testit maksaa. Onko muilla tietoa?

Alkiodiagnostiikka arvioitiin maksavan n. 2000e, niin laskeskelin seuraavan ivf-kierroksen maksavan n.6000e. Senkin takia ajattelin, josko ottaisi kaiken mahdollisen avun käyttöön ja toivon mukaan maksaisi vain sen kerran. IVF:n hintaan kuuluu yleensä se tuoresiirto, mutta tässä tapauksessa se menee varmaan kankkulan kaivoon, kun tai jos blastoja on tarpeeksi, kaikki pakastetaan ja tutkimusten jälkeen siirretään, jos on jotain siirrettävää. ja siirto on varmaan sen tonnin :/

Tänään ultrattiin ja vain 2 munarakkulaa toisessa munasarjassa, toisessa muutama ihan pieni eli tyhjäksi sen voi laskea. Tämä on 1. IVF ja eiköhän ala olla varmaa, että ei tällä ruholla mitään lapsia saada aikaiseksi. Syvät sympatiat kaikille, jotka ovat tämän p****n käyneet läpi useaan otteeseen. Itse toivon, että mikäli lopullinen lapsettomuus todella on se tuomio, se tulisi selväksi jo tällä ensimmäisellä kerralla.
Kerätään nämä kaksi rakkulaa nyt sitten kuitenkin, kun ei paremmastakaan ole toivoa. Olen 33-vuotias ja lasta on yritetty yli 3 vuotta. Kai tämä itku joskus loppuu ja elämältä voi löytää merkityksen ilmankin lapsia. Tsempit kaikille näiden asioiden kanssa painiville!

Älä vielä luovuta! Mullakin tuli julkisella lyhyellä kaavalla tosi huono tulos (2 rupu alkiota). Siirryin uutta hoitoa jonottaessa yksityiselle jossa vaihdettiin pitkään kaavaan ja raskauduin heti, ikää sillon 37. Nyt muutaman pakastesiirron jälkeen toisesta icsistä vaikeuksien kautta raskaana ja ikää 40. Tsemppiä!

Cinnamon, ERA maksaa ainakin Dextralla ja väestöliitolla 750 euroa ja sen tekemiseksi pitää ymmärtääkseni varata yksi kokonainen kierto ilman muita hoitoja. Tutkivat optimaalisen alkion siirtämisajankohdan, joillakin se poikkeaa keskimääräisestä. mtDNA on alkiodiagnostiikan yhteydessä tehtävä lisätesti, joka tehdään ainoastaan hyväksi havaituille alkioille ja maksaa 300 euroa.

Lisätietoa löytyy ainakin täältä:
http://www.dextralapsettomuusklinikka.fi/blogi/2016/06/10/mitograde%E2%84%A2-uusi-alkion-elinkykya-mittaava-tutkimus/

Kaikki nuo testit tekemällä paranee kyllä onnistumisen todennäköisyys varmasti, hintaakin tulee tietysti lisää. Meille tarjottiin mahdollisuutta tuoresiirtoon sen jälkeen kun biopsia oli tehty, mutta emme sitä silloin ottaneet. Jälkeenpäin ei kauheasti harmittanut kun tulos oli se mikä oli.

Hei kaikille,

Olen uusi täällä, ollaan 32/41v pariskunta ja yritetty lasta 2vuotta. Lapsettomuuden syy ilmeisesti endometrioosi, vuoden 2016 aikana 4xinssi joista varhainen km ja kaksi kemiallista raskautta. Syskyllä 2016 kipuja hoidettu cerazetella 3kk jonka jälkeen aloitettu sumuttelut pitkän kaavan ivf:ään. Nollaultra on huomenna ja koko prosessi jännittää ihan älyttömästi, varsinkin se miten pahasti endo reagoi pistoshoitoihin. Miten muut endopotilaat olette selviytyneet kivuista/ onko tullut sen pahempia kipuja hoidon aikana?

Kiitos RJP76 kannustuksesta. Meillä siis on jo pitkä kaava käytössä ja eilen oli punktio, josta iloiseksi yllätykseksi saaliina 4 munasolua! Tosin se ilo loppui lyhyeen, kun yksikään niistä ei hedelmöittynyt, vaikka sperma oli ollut ihan priimaa 🙁 Lääkärin ajatuksena oli, että seuraavaksi siirryttäisiin ICSIin heti helmikuussa. Tämä kuitenkin mietityttää, koska luonnonvalinta puuttuu ja kehityshäiriön riski on kohonnut. Mies on enemmänkin tätä ajatusta vastaan. Tässä nyt sitten punnitaan, että lopetetaanko hoidot kokonaan vai uskalletaanko lähteä vielä ICSIä kokeilemaan. Osaisikohan joku täällä kertoa omaa pohdintaa asiasta? En olisi valmis vielä luopumaan ajatuksesta, että saan lapsia vielä joskus, mutta pelottaa edetä laput silmillä.

Tirlittan: meille on tehty kaikki hoidot icsillä yhteensä 4kpl, josta terve tyttö reilu 2v ja nyt rv 13+3, josta tänään niskaturvotusultra ja siellä kaikki näytti hyvältä eli ei suurta riskiä kromosomipoikkeavuuksiin. Ja mulla ikää nyt 40, pian 41. Eli ikäriski aikamoinen poikkeavuuksiin. Omasta puolesta voin vain suositella ja kannustaa kokeilemaan icsiä. Tsemppiä!

Tirlittan: meille julkisella puolella hedelmöitetään puolet ”normaalisti” puolet icsillä heti ekassa ivf:ssä. Meille ilmoitettiin ivf-infossa että näin yleensä tehdään niin että nähdään heti kumpi menetelmä toimii. Eikä mistään riskeistä ollut edes mitään puhetta..? Luulisin että melko pienet riskit siis.

Ei meillekään puhuttu mistään tuollaisista riskeistä icsiin liittyen. Ja heti valittiin icsi.

Ihana kuulla, että olette RJP76 saaneet terveen tytön ja uusi tulokas jo matkalla!

Ei ne riskit hurjasti olekaan kasvaneet IVF:ään verrattuna, mutta melkein tuplat kun vertaa luomuraskauteen. Jokatapauksessa mikroinjentiolla alkunsa saaneista 9,9%:lla on kehityshäiriö, kun IVF 7,2% ja luomu 5,8%. Ehkä olen hysteerinen ja pohdin näitä asioita vaan ihan liikaa. Nuo luvut nykäisin alla olevasta artikkelista.

http://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/mikrohedelmoitys-lisaa-kehityshairioiden-riskia/

Miia84 näin minäkin olin ymmärtänyt, että jos siltä näyttää että ICSIä tarvitaan niin sitä käytetään. Nyt kuitenkin solut olivat näyttäneet hyviltä, että lääkäri oli hieman ihmeissään, kun mitään ei tapahtunutkaan.

Tirlittan, olen täysin samassa tilanteessa kuin sinä. Lasta yritetty 3,5 vuotta. Olen 30 vuotias. Syksyllä 2016 tehtiin eka punktio. Saatiin 5 munasolua, joista yksikään ei hedelmöittynyt. Saadaan mahdolliset lapsemme vain icsi:n avulla. Toinen punktio on takana ja ensimmäinen alkionsiirto tehty, mutta ei kiinnittynyt. Yksi alkio on vielä pakastettuna odottamassa. Itse olen myös miettinyt miksi luonto ei halua, että saamme jälkeläisiä ja millaisia sairaita lapsia niistä mahtaisi tulla, kun luontoa uhmataan hoidoilla.

Itken lapsettomuutta älyttömän paljon. Tuntuu, että on vain itsensä kiusaamista tämän asian jatkuva pyörittäminen mielessään. Itkeminen ei auta ja nyt hoitojen alettua en ole halunnut puhuakaan lähipiirille enää. Se ei anna minulle lasta, että puhun Korkeintaan onnistun kuormittamaan lähipiiriäni tällä asialla.

Olen alkanut pohtia miltä tuntuisi, jos emme saisikaan lasta. Pelottaa, että sitä ei tule hoidosta huolimatta.

Olen lopen uupunut ikuiseen odottamiseen. Mietin miten kauan pitäisi jaksaa odottaa jotakin, mitä ei tule välttämättä koskaan saamaan.
Onko muilla tällaisia ajatuksia?

Nyt ollaan hoidoissa, mutta ne ovat henkisesti älyttömän raskaita ja äärimmäisen hidastempoisia. Aiemmin sitä jännitti tärppäämistä vain 4 viikkoa, mutta hoidoissa menee se 8 viikkoa hoitojakson alusta raskaustestiin, sitten on välikierto…

Mä taidan jaksaa vain julkisen puolen hoidot loppuun. En aio jatkaa yksityiselle puolelle. Ainakaan näillä näkymin. Vuosi 2017 on viimeinen vuosi, jona suostun tähän rumbaan.

Miten lapsen saaminen tähän maailmaan voi olla näin älyttömän vaikeaa?!?

Mutta miten voi tehdä sellaisen päätöksen, ettei enää yritä. Lapsi todella olisi niin tervetullut. Voi tätä surun ja ärsytyksen määrää…

Jaahas. Tänään PAS (jos alkio selviää sulatuksesta). Paniikissa kanniskelen puhelinta mukanani, jos sattuisi niin, että soittavat huonot uutiset.

Tämä siirto on toinen ja viimeinen ekasta IVF:stä. Yksi tuoresiirto tehtiin punktion jälkeen hyvällä alkiolla ja tänään sitten vuorossa hidas, mutta pidempään viljelyyn jäänyt alkio, joka kehittyi blastoksi.

Sitten ollaan tyhjän päällä. Ensi viikolla täytän 39 ja en usko, että julkisella tehdään meille toista kierrosta juurikin iän takia. Yksityiseen satsaaminen mietityttää.

Suru, mä uskon tajuavani sun fiilikset. Itsensä piinaaminen tällä asialla on kuluttavaa. Tämä on odottamista, toiveikkuutta, hajoamista, odottamista, romahtamista, varovaista toiveikkuutta, asvalttiin 100km/h putoamista, ylös nousemista ja itsensä tsemppaamista.
Meillä aloitettiin hoidot inssillä (haluttiin itse inssi, vaikka naistenklinikalta suositeltiin menemään heti IVF-jonoon. Oltaispa valittu toisin…) vuoden 2015 lopussa, mutta ne keskeytettiin, koska lääkkeillä lähti kehittymään liikaa (3) folleja.
Eka IVF-yritys oli kesällä 2016, joka keskeytettiin, sillä Synarela ei toiminut mulla kuten piti. Tokassa IVF:ssä saatiin sitten punktiossa 8 munasolua, joista kaksi ”pääsi jatkoon”. Aika kuluu, tik-tok ja koko ajan tulee lisää ikää.

Ollaan kaikki yksin, mutta silti yhdessä tän asian kanssa.

Ps. Pitäisikö perustaa uusi keskusteluketju, tämä alkaa olemaan pitkä..? Osaako kukaan (puhelimella en ainakaan heti tajunnut, että miten luodaan)?

Loin uuden viestiketjun!?