Ihanaa löytää vertaistukea, foorumi vaikuttaa ”mukavan” aktiiviselta.

Liityinpä siis itsekin keskusteluun, olen 34v nainen, puoliso 38v ja ensimmäinen IVF / ISCI käynnissä. Lapsettomuutta on takana 2,5 vuotta. Viime keväänä tehtiin yksi inssi Femarilla, mutta siittiömäärä oli niin heikko että siirryimme suoraan IVF-jonoon ja hoitoon pääsimme siis nyt. Muuta vikaa ei ole löytynyt, kuin että siittiöt eivät kestä pesua. Kaikki mahdolliset -spermiat on miehellä diagnoosissa, mutta ilmeisesti aikovat kuitenkin IVF:n saada jokusen uimarin ongittua.

Pitkällä kaavalla mennään eli Synarelaa olen sumutellut jo marraskuun lopulta asti, ja nyt menee Gonal-F 200 IUI annoksella. Tänään kävin kontrolliverikokeessa eikä soittoa tullut joten tällä annoksella jatketaan, ja perjantaina on ultra ja toivottavasti punktiopäivän määritys.

Vertaistukiystäväni kehotti suhtautumaan hoitoihin prosessina, eikä saisi laittaa liikaa toiveita yksittäiseen hoitoon. Näin olen yrittänyt ajatella ja kovasti toivon että vaikka plussaa ei saataisi, saataisiin jotain uutta tietoa jatkoa varten. Huh, ei ole aina helppoa tämä omien ajatusten kanssa painiskelu.

Pääasiassa kuitenkin ihan reippaalla mielellä ollaan, kiva että jotain vihdoin tapahtuu ainaisen odottelun jälkeen. Pelkkää Synarelaa sumutellessa särki päätä aikalailla ja mielialat heitteli, mutta onneksi helpotti nyt Gonalin alkaessa. Nyt olo on ihan täysin normaali kaikin puolin, mitä nyt keskittymiskyky on tipotiessään.

Kiva kun teit uuden ketjun Kerttu75, jos vaikka uudet tuulet puhaltaisi uuden ketjun myötäkin 🙂
Tervetuloa Henni23 mukaan:) Itse olen joka hoitoon lähtenyt sillä mielellä, että suuria ei olla odotettu, mutta silti sen lopputuloksen myötä on tullut totaali romahdukset, joista nouseminen on kerta kerran jälkeen vaikeampaa. Mutta hyvä kun jaksat olla reippain mielin, se auttaa kyllä hoidon läpi. Toivotaan teille joulun ihmettä 🙂

Itse edelleen odottelen lisätutkimusten tuloksia, täytyy tänää varmaan taas soitella ja kysellä perään. Ison kasan hain jo lääkkeitä ensi vuodelle. Sitä en tiedä miten kela reagoi kun lääkkeet haki tänä vuonna vaikka hoito ensi vuonna. Tutulle ei ainakaan tullut mitään kun viime vuonna teki samalla tavalla, eikä lääkärikään sanonut muuta kuin et kannattaa hakea ne ennen joulukuun loppua, et sit voi herätä epäilyksiä.

Eipä se tärpännyt täälläkään tällä kertaa, eli PAS:a odottelemaan. Kaksi kaveria olisi vielä pakkasessa, eivät tosin mitään muotovalioita. Saas nähdä miten selviää sulatuksesta ja jatkokasvatuksesta…
Vuoto ei ole vieläkään alkanut vaikka lopetin lääkkeet jo perjantaina kun tuloksen sain. Yleensä mulla on vuoto alkanut jo ennen lääkityksen lopettamista tai ihan heti lähipäivinä. Toivottavasti alkaisi pian niin pääsisi sitten seuraavaa siirtoa suunnittelemaan

Mulla pp11 menossa ja verikoetesti tulossa perjantaina. Eilen lugejen mukana tuli vähän ruskeaa/limakalvon palasia ja tänään aamulla sama juttu. Menkkoja edeltävä hartiapistos myös alkoi tänä aamuna. Tästä iskikin hirveä ahdistus ja tein tänään digitestin vaikka olinkin päättänyt etten testaa ennen ”virallista” testipäivää. Testin tulos oli ”Ei raskaana”. Tuli totaalinen romahdus tuosta ja on sellainen olo että tämä oli tässä.. Suru on kaikista suurin siitä asiasta, että tämä oli meidän viimeinen mahdollisuus saada yhteinen biologinen lapsi ja jatkon ajatteleminen tuntuu nyt tosi raskaalta. Mies yrittää olla vielä positiivinen että odotellaan vielä virallista tulosta, mutta minusta tuntuu että voiko tulos tuosta enää muuttua. Luulisi jo raskaushormonia olevan yli 25 tässä vaiheessa..

Pakko kommentoida Kerttu75: Meillä oli 3 ja 4 luokan alkiot, eikä koskaan ole ollut priimaa, eikä raskausoireita ollut etukäteen silloin kun plussasin. Tai ainoa oirea oli se, että lugejen laittaminen muuttui vaikeammaksi. Joten älä vielä heitä toivoa!

Kerttu75 sulla on vielä kaikki mahdollisuudet, se on niin mysteeri miksi raskaus onnistuu eikä aina top-alkiolla.. Ja tiedän että itseään haluaa valmistaa pahimpaan. Mä en vaan tajunnut miten paljon tämä sattuu. Mulla on jo vuodon tapaista, niin että side värjäytyy. Tänään tehty testi nega ja huomenna voin mennä jo verikokeeseen. Mä olen itkenyt vesiputouksia ja olo on toivoton. Tämän jälkeen lahjoitetut siittiöt ovat meidän ainut toivo. Mies ei ole innoissaan tästä ja hänellähän on jo lapsi, joten voi olla että hoidot jatkuvat mulla yksin. 🙁 En ole kuitenkaan valmis luopumaan lapsihaaveesta 34-vuotiaana. Rankka vuosi takana, keskenmeno, kohdunulkoinen raskaus, epäonnistunut PAS ja nyt tämä. En tiedä miten tästä taas selvitä.

Kerttu75 mulle myös sanottu, että tietysti toivotaan mahdollisimman hyvälaatuisia alkioita, mutta niillä ”rupuisimmillakin” on moni onnistunut. Kiva muuten kuulla, että harrastat hevosia, täällä toinen siitä kauheasti voimaa saanut.

Kuunvalo tuntuu tosi pahalta teidän puolesta, mitä kaikkea olettekaan joutuneet kestämään 🙁 Pahoitteluni ja kovasti haleja. Koeta jaksaa. Täällä voi ainakin mieltään purkaa kirjoittamisen muodossa, itselläni se on aina auttanut.

Mulla on Synarela alkanut edellisen kierron kp19. Uuden kierron 6. päivänä annos puolittui (samalla kun alkoi Gonalin pistäminen) ja jatkuu edelleen. Mulla kierto on normaalisti n. 25-27 päivää.
verikokeen jäljiltä ei puhelua tullut eli 200IU annoksella jatkuu Gonal.

Pahoittelut kaikille jotka ovat saaneet huonoja uutisia :(.
Aikamoista ajatustyötä sitä itsekin tekee ja koittaa valmistella itseään pettymykseen, en pysty edes kuvittelemaan tuota että pettymyksiä tulee toisensa jälkeen. Tuntuu myös rankalta kun koko elämä pyörii pistämisten, lääkärikäyntien ja aikataulujen ympärillä.

Onko kellään tietoa alkoholinkäytöstä Gonalin kanssa? Lauantaina olisi pikkujoulut ja mietin uskaltaako ruuan kanssa ottaa lasin viiniä. Autolla aion kuitenkin mennä että siihen yhteen lasiin se jäisi, mutta voikohan ottaa sitäkään.

Hitsiläinen meni hermo lääkärissä, kun pinna oli jo muutoinkin valmiiksi kireällä. Meillä siis tulossa tammikuussa toinen ivf. Mulla munasarjat alkaneet lopetella toimintaansa (AMH 0,7) ja ekassa ifv:ssä ei saanut yhtään munasolua hedelmöittymään, määrä oli siis minimaalinen. Nyt tammikuun hoitoon laitetaan maksimilääkätys, sen jälkeen homma on siinä, jos tämä lääkitys ei auta. Kolmatta hoitoa ei saada. Vaikka saataisiin yksi tai kaksi munasolua, mutta ne eivät hedelmöity, niin ei kannata kuulemma koittaa enää kolmatta kertaa. Meille sattui erikoistuva lääkäri vastaanotolle, joka ei osannut katsoa olinko ovuloinut. Olin tikutellut ja siinä näytti, että olisin ovuloinut. Sitten lääkärin mukaan icsi ei ole yhtään sen todennäköisempi tapa hedelmöittää. Kysyin nimittäin siitä, että kai todennököisyys maksimoidaan, jos saadaan vaikka vain yksi munasolu. Kun itsellä on mieli maassa, sitä toivoisi, että lääkäri olisi superasiantunteva ja kannustava. Ylioptimistinen ei missään nimessä saa olla, mutta positiivinen kuitenkin. Tämä vain totesi, että sitten ollaan pulassa, jos hoito ei nyt auta.

Enpäs ollutkaan aiemmin huomannut, että uusi ketju oli ilmestynyt!

Pahoittelut epäonnistumisista 🙁 Tämä tie on todella raskas henkisesti, todella toivoisi jokaiselle onnistumisen!

Itse sain kokea onnistumisen ihmeen,kävin nimittäin eilen veritestissä ja sepä näyttikin positiivista!! Olin jo käytännössä menettänyt toivon, koska minkäänlaisia oireita ei ollut,pientä rintojen arkuutta lukuunottamatta. Sekin oli neganneessa tuoresiirrossa paljon voimakkaampaa! Tämä hoito oli siis ensimmäinen PAS. Seuraavaksi saakin jännittää onko kyydissä yksi vai kaksi matkustajaa! Vielähän tässä voidaan pudota korkealta kovemmin kuin koskaan aiemmin,mutta yksi erävoitto oli jo positiivinen testitulos. Koskaan en ole testiin saanut haamun haamua, joten pisimmällä tässä nyt ollaan kuin ikinä!

Joten positiivisia tuulia täältä puhallan kaikille!! <3

Voi paljon onnea Marine!!! Onneksi joku aina joskus onnistuu ja luo toivoa.

Tänään oli punktionmääritysultra, pieni pettymys kun munasoluja näkyi vain 5kpl. Lääkäri tosin lohdutti että usein vähemmän tarkoittaa parempaa laatua, tiedä sitten siitä… Ja nämä 5kpl pitäisi nyt olla sellaisia että ainakin saadaan punktoitua jos vaan pysyvät kyydissä, eikä kai ole mahdotonta että lisää vielä tulisi kun punktio ajoitettiin keskiviikolle.

Ei siis kauhean hyvistä lähtökohdista lähdetä kun munasoluja on vain vähän ja siittiöitä on vaikeuksia saada myöskään montaa hyvälaatuista :/. Meille tehdään onneksi suoraan ICSI.

Tervehdys kaikille 🙂

Kaipaisin teidän kokemuksia ja tuntemuksia IVF:stä. Selailin keskusteluja muillakin sivuistolla ja päätin liittyä tänne.. huomaan että olen ihan ummikko näissä asioissa vielä ja ihan kaikki termit/lyhenteet ei kerro mulle mitään.. mutta tulee varmaan tässä jutustellessa tutuksi.

Minulle tehtiin alkionsiirto neljä päivää sitten ja eilisen kärsin ajoittain aika kovistakin alavatsakivuista.
Klinikalla ei ollut mitään puhetta kivuista tai oireista jatkossa, ja näin viikonloppuna onkin karu sitten ihmetellä yksin että mitähän meinaavat..?

Lääkkeistä en saanut oireita ja punktio/siirto olivat kivuttomia. Lueskelin aiempia keskusteluita ja muita sivustoja.. niin jotkut mainitsivat ”kiinnityskivuista”..? Voisiko se olla sitä? Voisiko se tehdä niin kipeää, eilinen iltapäivä/ilta meni ihan makoiluksi?

Onko kellään ollut kipuja ja mihin ne ovat liittyneet? Ja kestivätkö kuin kauan?
Kun itse sitä heti pelkää pahinta ja harmittelee että toimiko väärin.. liikkuiko liikaa ja teki kotitöitä liian innolla:/
Oletteko olleet siirron jälkeen vain ihan rennosti tekemättä mitään?
Minulle sanottiin klinikalla että saa elää normaalisti(?!) Tämä on minulle eka hoito ja muutenkin olen ottanut kai asioista liian vähän selvää etukäteen. Sitä luotti että klinikalla kerrotaan kaikki tarpeellinen.

Onnea Marine plussasta <3

Vihdoin sain lisätestien tulokset ja niiden perusteella viimeiseen hoitoon tulee mukaan verenohennuslääke sekä kortisoni. Onneksi lisätestit tehtiin ja nyt olen jatkossa tietoinen, että minulla on perinnöllinen taipumus veritulppaan. Tämä oli uutta, eikä perheessäni ole tätä kellään muulla vielä diagnosoitu. Samalla selvisi, etten olisi koskaan saanut syödä edes e-pillereitä, joita söin 10 vuotta, ollut vissiin tuuria matkassa tuolloin niin nyt sitä ei sitten ole ollutkaan.
Meillä menee viimeinen hoito helmikuulle, joten olen pääasiassa täällä vain takapiruna ja koitan kerätä voimia tulevaan.

Tervetuloa Paula mukaan 🙂 noihin kipuihin en osaa oikein sanoa, kun itsellä ei suurempia kipuja ollut. Toki maha oli aina hieman arka ja liikkuminen teki paineen tunnetta, mutta mitään särkylääkkeitä en ole tarvinnut punktion jälkeen. Mulle tuli klinikalta ohjeeksi, että raskaustestiin asti sallittua on vain käveleminen, muuta liikuntaa tulee välttää. Tämä siitä kun munasarjat kasvoivat sen verran suuriksi, ettei tapahdu niiden kiertymistä. Parissa viikossa ne yleensä palautuvat normaaleiksi. Punktion ja alkion siirron jälkeen olen ollut yleensä pari päivää ihan levossa ja sen jälkeen alkanut lenkkeilee koirien kanssa sen mukaan miten on jaksanut ja miltä alamahassa on tuntunut.

Hyvää Joulun odotusta kaikille 🙂

Munasolupunktio on meillä takana, onnistui hyvin ja oli tosi helppo ja kivuton toimenpide. Saaliiksi saatiin 11 rakkulaa joista 9 sisälsi solun eli ihan kelpo loppukiri tuli. Ja sitten taas odotetaan ja toivotaan parasta että perjantaina päästään siirtämään. Ja sitten sitä vasta odotetaankin sen jälkeen.

Olin ihan varma että munasolut on päässeet karkuun kun mulla ei ollut MITÄÄN oireita ennen punktiota. Luin netistä kaikki mahdolliset kauhutarinat joten odotin pahinta. Kivut ei olleet pahoja ja lääkkeet auttoi hyvin. Punktion jälkeenkään en (ainakaan vielä) ole kipuillut, pientä vuotoa tuntuu vielä olevan.

Kivakun jaksoit aloittaa uuden ketjun kerttu! Edellisen tuoresiirron nega veti aika hiljaiseksi. Kaikki uudet piinailijat ynnä muut tervetuloa myös mun puolesta! Nyt ultra takana. Letrozolilla mentiin. Ovista bongaillaan. Johon nyt apua kaipaan!! Ens viikolla pitäisi olla pas, jos oviksen vaan bongaan. Ostin digitaalisen clearbluen. Ja puolet testeistä mennyt hukkaan kun väittää aina että tehty väärin. Auttakaaa siis. Tänään testattu onnistuneesti nega. Noin 5 aikaan. Voiko ovis mennä ohi? Kuinka monesti päivässä pitäisi testata? Ääääh. Kamala ressi iski etten löydä koko ovista. En nyt jaksanut lukea koko ketjua, luen paremmalla ajalla♥

Yhdeksästä munasolusta 8 oli kypsiä mutta vain 4 hedelmöittyi normaalisti vaikka icsattiin joten jotain vikaa meidän soluissa on :(. Yksi alkio siirrettiin (oli kuulemma hyvälaatuinen, ”nätti”, sanottiin) ja kolme jäi vielä kasvamaan maljalle.
Jännittää kyllä kovasti, melkein hoidon tulosta enemmän se, miten paha on pettymys jos sieltä nega tulee. Aikamoinen joulu tulossa.

Voi että. Tsemppiä te kaikki piinailijat!♥♡ löysinkuin löysinkin sen oviksen, mulla käskivät testaamaan aina päivällä. Ja onnistuin jopa oikein sen testaamaan kun en tehnyt purkkiin !! Vaan suoraan suihkuun. Ja hymynaama tuli 🙂 kaikki mennyt tähän asti niin hyvin pas.sia ajatellen, joka nyt siis tulevana tiistaina. Eli jonkuhan tässä täytyy mennä vielä mönkään:( kaksi vain pakkasessa. Maanantaina soittavat jos eivät selviä siirtoon. Ja sehän tässä nyt pelottaakin. ;,( olen käynyt myöskin psykologilla, ja siirtopäivästä laittavat saikulle, joka kestänee reippaasti yli testauspäivän. Jos jaksais paremmin.enkä kokoajan miettis töissä että apua tuotakin pitäisi nostaa ja kantaa jne. Huh. On tämä hommaa. Toisaalta ei kiva joulua ja uuttavuotta piinailla, mutta ei vaan jaksa odottaakkaan että päästäisiin hoidoissa eteenpäin. Mies suostui lopulta helpotus ja huokaus hoitoja jatkamaan jos tämä ei onnistu. Pidän peukkuja teille kaikille! Ja lämmintä joulua kaikesta huolimatta!!♥

Onnea Marine plussasta ja tsemppiä muillekkin piinaajille loppurutistukseen! Minä olen koittanut toipua pettymyksestä ja tänään lääkäri käynti antoi uutta toivon kipinää. Meidän hoidot jatkuvat kivesbiopsian ja mahdollisten luovutettujen siittiöiden avulla. Mies aikoo olla rinnalla ja on hyväksynyt ajatuksen luovutetuista sukusoluista. Aloitin Dhea-lääkityksen ja yhden välikierron jälkeen seuraava ivf-hoito edessä. Lääkäri oli kannustava ja kirjoitti reseptit valmiiksi, että saan hakea lääkkeet tämän vuoden puolella. Siirryn nyt hetkeksi taka-alalle keräämään voimia. Rauhaisaa joulun aikaa ja toivotaan niitä parhaita joululahjoja tänne! <3

Moi vaan kaikille. Ja Marinelle onnittelut plussasta.

Meillä odottelu jatkuu eli tammikuun kiertoon olis tarkoitus jatkaa sit PASlla. Tukena zumenon (jos en väärin muista), onko tästä kokemuksia? Ja onkohan tuo kelakorvattava kun on estrogeeni. Jännityksellä odotan millaista tuolla uudella klinikalla on hoidot, tähän asti ei kauheasti kyl oo hurraamista.

Joulunalusterkut kaikille!

Marinelle paljon onnea plussasta, tuot toivoa meille muillekin 🙂

Voimia jatkoon kaikille neganneille, halit <3

Kiva kuulla yksin-, että pääsette PASiin ja onnittelut oviksen bongaamisesta 🙂 Minäkin tein niitä digiovistestejä neljässä inssissä ja niitä hommasin nyt joulukuun pasia varten, johon ei nyt sitten päästy menkkojen viivyttelyn vuoksi. Mulle ei ikinä ole tullut mitään virheilmoitusta, rinkulaa vaan tai sit hymynaamaa ja pissasuihkusta oon testit tehnyt. Mulle ohjeistettiin klinikalta, että aamulla toisesta pissasta pitäisi ovistesti tehdä, ei vielä ekasta. Välillä tikuttelin 2 krt/pv eli myös illalla, jotkut lääkärit ohjeistivat niin, mutta useimmiten kerran päivässä. Saa nähdä miten jatkossa ohjeistavat.

Menkat tuli tuossa välikierrossa vasta illalla 9.12. eli kierto oli peräti 42 päivää. Soittelin tällä viikolla klinikalle ja onneksi puhelussa oli ihan lohduttava ja toivoa tuova sävy. Jospa sitten tammikuussa päästäisiin tekemään PAS. Toivon, että kierto palautuisi tavanomaisen säännölliseksi ja saisin minäkin sitten oviksen bongattua, ei jaksaisi koko ajan uusia pettymyksiä ja viivästyksiä… Onneksi kuitenkin 5 alkiota on pakkasessa, niin kai nyt jonkun kanssa päästäisiin edes yrittämään.

Tsemppiä kovasti nyt piinaajille ja rauhaisaa joulunaikaa kaikille 🙂

Mukavaa ja rentoa joulunodotusta kaikille 🙂

Alan ymmärtää kun näppäilette piinaviikoista ja -päivistä.. Tosiaan, miten kaksi viikkoa voi ollakin näin pitkä aika! Mulla on testipäivä aatonaattona.. ja mietin että tekiskö silloin vai antaisko joulun kulua(?) Pelkään että pilalle menee joulu..

Melkoista tunteiden vuoristorataa tuntuu olevan tämä aika, välillä tuntuu kipuilua ja sitten taas ei tunnu miltään moneen päivään ja kuvittelee kaiken olevan ohi. Sitten joku aamu intoutuu ajattelemaan positiivisesti ja lupailee itselleen uskoa ihmeisiin.

Kiitos Almuskalle ajatuksesta 🙂 ja voimia sulle ensi vuoteen!
Onnea plussanneille! Ja pitäkää positiivisuutta yllä arjessa.

Uskotaan yhdessä joulun ihmeisiin*
Reipasta alkavaa viikkoa.

Kerttu onnea plussasta!!! ♥ Oliko sulla pas? Vai tuoresiirto tämä? Tuo kyllä toivoa muiden onnistumiset niin ehkä mekin joskus… 🙂 tämä päivä vaan jännittää niin paljon. Jos soitto tulee. Minulla jo nyt menkkakivut. Eikä siirtoa edes tehty. Johtunee endosta, niin uskon. Ekkä lääkärit ota todesta.

Voi onnea Kerttu75, ja samalla ikävää että joudut heti tuommoiseen epävarmuuteen. Mutta onneksi toivoa on, en ole kuullut vastaavasta mutta jospa siellä olisi kaikki kunnossa, täällä kaikki peukut pystyssä!

Odottavan päivät on pitkiä… Tänään Pp3 ja pieniä menkkamaisia oireita tissikipuineen. Mutta odotellaan…

Alkionsiirto oli muuten aika tuskainen kokemus, otin hieman liian tosissani sen täyden virtsarakon ja jo klinikalle mennessä oli aivan jäätävä pissahätä, saati kun tultiin kertomaan että aikataulusta ollaan n. 20min myöhässä… Operaatio sattuikin hieman kun en mitenkään pystynyt pitämään lantiota rentona etten olisi pissannut alleni :D.

Minä nyt rohkeasti onnittelen Kerttua! Toivotaan että repaleet oli vain ohimenevää ja alkio pysyy matkassa.

Haluan myös toivottaa kaikille rauhallista joulunaikaa! Te naiset olette tärkeitä!

Voi ei kerttu. Miten nyt voit? ♥ mulle tehtiin pas siirto tiistaina. Yks siirrettiin. Ei yhtään nappaa muakaan koko joulu 🙁 kamalat kivut nyt jo. Menkkakipuja kai. Munasarjojen kohdilla… mistä lie johtuu mut yhtää en uskalla toivoa. :,( hyvää joulua muille!

Mites on joulu kaikilla sujunut, ja mikä on kerttu75 tilanne?

Täällä pp9, kaikki vähäisetkin oireet on kadonneet joten täällä vaan odotellaan. Vielä neljä päivää piinattavaa…
Joulunpyhät meni rauhallisesti kotona kahdestaan miehen kanssa, ihanaa että on saanut vaan lepäillä. Ja hyvin olen pärjännyt ilman punaviiniä vaikka se vähän etukäteen jännitti :D. Holiton punaviini on aika kamalaa mutta ajaa asiansa.

Kerttu pidän peukkuja että kaikki hyvin!!♥ ja kaikki piinailijat…. samassa veneessä. Mieli maassa ja toiveet haudattu. Nyt vasta pp6. Viime tiistaina siirrettiin 8soluinen pas. Vaaan.. illalla siirron jälkeen alkoi kivut munasarjojen kohdilla. Nyt sitten ihan totaaaliset menkkakivut jo kolmatta päivää vaikka nyt kp22 vasta. Tosin viime kiertokin oli vaan 26 päivää!! Huoh. Magnesiumia olen popsinut vaan ei näytä olevan mitään tehoa kamaliin kouristuksiin 🙁 tekis mieli heittää tukilääkkeet roskiin! Turhaa kai niillä vuotoa pois pitää?!?! :,(ja uusi hoito vasta loppu keväästä.. niin turhauttavaa..

Voi että Kerttu, olen niin pahoillani :(. Teille olisi kyllä sen onnistumisen jo suonut. Kovasti voimia asian läpi käymiseen ja jaksamista vielä uuteen kierrokseen.

Pienen hiljaiselon jälkeen kömmin minäkin takaisin. Oli pakko pitää vähän taukoa lapsettomuusajatuksista. Onnittelut kaikille plussanneille.
Ja voi Kerttu75, tuntuu kyllä niin epäreilulta. Voimia kovasti tuleviin koitoksiin.
Meillä oli siis kolmas IVF syksyllä, jonka tuoresiirto päättyi siihen samaan saatanan yhteen viivaan. Pakkasessa vielä kaksi alkiota, joista toinen olisi tarkoitus siirtää nyt tässä kierrossa. Eipä kyllä ole kovin kummoiset toiveet tästä. Ajatukset on enemmänkin siihen suuntaan, että nopeasti pääsisi jo yksityisen puolelle. Olikos täällä ketjussa niitä, jotka ovat jotenkin limittäin olleet julkisella ja yksityisellä? Onko jotain kokemuksia aiheesta?

Kerttu, lämmin halaus!♥♥♥ tää on todellakin niin epäreilua. :,( mulla oli ed. Tuoresiirrossa hcg 13. Tarkoittaako että yritystä kiinnittymiseen olisi ollut?!? Laittoi vaan miettimään.. ei ole ollut nyt mitään vuotoa. Paitsi ällötys lutinus. Huoh. Ja menkkakivut vaan jatkuu. Ite vaan odottelen sitä toista tai kolmatta ivf.ää.. oli todella korkealla toiveet tähän ekaankin, pas siirto oli tosi hyvä alkio. Vaan ei. Ei jaksa yhtään toivoa enää näiden kipujen takia. Niin helvetillistä olla aina yli puolet kierrosta kipeänä eikä kukaan lääkäri sano juuta eikä jaata. Vaan samalla hoidolla aina edetään. Kotona ei jaksa asiasta puhuakkaa enää. Ei mistään kivuista tai tuntemuksista. Mies niin toivoo ja aina joudun kertomaan sen negan. Ei jaksa. Tekis mieli kirota taas koko maailma. Miksi me?? Miksi?

Voi ei Kerttu75, syvät pahoittelut 🙁 Olin onnellinen plussa-joululahjastasi ja pidin mielessäni peukkuja ja jännäsin tätä tokaa labraa. On tämä niin väärin, että kun on enemmän toivoa kuin aiemmin, niin sitten taas vedetään matto jalkojen alta 🙁 Voimia suruun ja aikanaan sitten uuteen yritykseen, toivoa kuitenkin vielä on <3

Tsempit piinailijoille!

Ollaan oltu miehen kanssa joulu reissussa kahdestaan, kuten jo kymmenisen vuotta on tehty. Ollaan tällä kertaa vuodenvaihteen yli reissussa. Haluan purkaa vähän mietteitä, kun tiedän että ymmärrätte ja eipä näistä paljoa voi muille puhua. Juuri kun olin vähän alkanut päästä irti arjesta, töistä, näistä lapsettomuusasioistakin, niin puhelu isän kanssa tapaninpäivänä nosti taas pahan mielen pintaan. Sain kuulla, että isän vaimon lapsen perheeseen odotetaan toista lasta, ensimmäinenkään ei vielä ihan kävele… Onnea vaan heille ja se on heidän elämää ja meidän on tällaista kuin se on, mutta kyllä se vaan pahalle tuntui. Isä ei tiedä tilanteestamme, joten eihän hän voinut tietää mitä tuollaisen uutisen kuuleminen minulle tarkoittaa. Olivat kertoneet asiasta jouluaattona. Sekin vielä, nimittäin syksyn hoidoissa itse ajattelin, että olisi voinut ehkä joulun seutuun kertoa, jos olisi ollut kerrottavaa, mutteipä ollut 🙁 Äiti vielä joulupuhelussa myös onnistui sanomaan, että he siskonsa kanssa olivat miettineet, että tämä meidän suku vain vähenee, ei lisäänny. Siihen en kyennyt sanomaan mitään! Joo-o.

On tämä niin väärin, mitä kaikkea me täälläkin foorumilla kirjoittelevat joudutaan kokemaan ja osalla meistä toive ei tule koskaan toteutumaan. Onneksi plussiakin on ihan mukavasti tullut, kaikille onnistujille näiden vaiheiden jälkeen onnensa kyllä suo.

Yritetään jaksaa, mukavaa vuodenvaihteen seutua kaikille ja toivotaan paljon onnea meille kaikille ensi vuoden hoitoihin 🙂 Itse yritän keräillä toivoa tammikuun PAS:iin, toivottavasti edes päästäisiin sitten yrittämään.

Hyvä suunnitelma Kerttu! Mä ajattelin myös laittaa uudeksivuodeksi skumpan kylmään ja varata riittävästi punaviiniä, verikokeen tulos tulee just aattona niin ehtii siitten vielä muuttaa suunnitelmaa :).
Pp11 menossa ja oireita ei kyllä ole yhtään eli ihan fifty-sixty -olo. Oon jotenkin sijaistoiminnoilla enkä pysty keskittymään mihinkään, äsken työkaveri yritti jotain jutustella kahvihuoneessa niin en vaan kyennyt pysymään siinä jutussa mukana ollenkaan :/. Ajatukset niin omassa navassa koko ajan. Kovasti on yritetty suunnitella kaikenlaista reissua yms. alkuvuodelle, on sitten ainakin jotain mitä odottaa kun se negauutinen sieltä napsahtaa.

Heissan kaikille!

Kertulle pahoittelut keskenmenosta. Silti se että jotain on tapahtunut on mielestäni hyvä ennen seuraavaa kertaa ajatellen. Tsemppiä!

Me oltiin anoppilassa joulu ja voisin sanoa että jälleen kerraan aika tuskaa. Siellä hösätään ja hössötetään hullunlailla ja hetkenkään rauhaa ei ole. Mä en vaan jaksa sellaista. Lisäksi appiukko töräytti ruokapöydässä sellaisen lapsuksen että. Kälyni odottaa kolmatta (la maaliskuussa) ja appiukon mielestä on ”kamalaa2 että kolmas on tyttö. Kun pitäisi sitä poikiakin saada. Jep. Eipä tainnut ajatella missä seurassa näitä puhui, tietävät siis meidän tilanteen. Onhan se suuri vääryys et tulee kolmas tyttö. Ja ei siis ole eka kerta kun sitä tyttöasiaa taivastelee. Onneksi ensi vuonna ei tarvitse jouluna tuonne mennä. myös se että mulla oli vain 3 päivää vapaata ja matkaa 450 km niin olihan taas autossa istumista.

Tää on kyllä mahtava ku saa purkaa tänne! ♥ kellää muulla tällasia kipuja…? Menkkakivut alkaa noin kaks viikkoa ennen vuotoa kestää noin viikon, sit loppuu ja taas alkaa kun vuoto alkaa lähestyä.. näin oli myös heti siiron jälkeen. Eli turhaa kai tässä toivoo enää. Tuskin sinne mikään voi kiinnittyä kun kokoajan kouristelee ym. ;,( itku tätä elämää. Sama se. Alkais jo vuoto nii pääsis oottaan sitä uutta hoitoa.. johon tuntuu olevan taas ikuisuus.. miten te jaksatte negan jälkeen? Mistä hemmetistä sitä taas repii voimia. :,(

Meille tuli se ikävin mahdollinen tulos; testi nega eikä yhtään alkiota saatu pakkaseen. Menkat alkoi tänä aamuna eli tulosta osasin odottaa mutta pakasteiden suhteen oli vielä toiveet korkealla.

On kyllä mieli niin matalalla, miten tästä selviäisi seuraavaan hoitoon? Hoitaja kovasti yritti lohduttaa, ettei peli ole mitenkään päin menetetty mutta just nyt sitä on kyllä niin vaikea uskoa 🙁

Negaa kuulostaa tulevan nyt vähän kaikille! 🙁 voimia hurjasti. Mulla testipäivään vielä aikaaa… tiistaina vasta! Kipuja edelleen..:,( ostin joo jotain magnesiumia. Ja niitä popsinut. Ei mitään vaikutusta tunnu olevan 🙁 niitäkin näytti olevan niin monenlaisia, millasta magnesiumia syöt yöutu? Lisäksi syön monivitamiinia ja foolihappoa. Piinailu jatkuu.. parempaa uutta vuotta kaikille!!

Kyllä ne ehkä hiukan on lievittyny. Pahimmat kouristukset aamulla ja illalla aina. Mutta just sellasta et menkat alkais ihan just. Mietin sitten pitääkö tuo lutinus vuodon poissa? ..Ei vuotoa ainakaan minkäänlaista. Pp10…huuhhhuh. ostin apteekista ihan monivitamiinia ja 350magnesiumia. Pitänee kokeilla jotain erilaista ehkä? ..ja tuota litalgin täytyy hommata?! Reseptillä saatavaa?

Hanni ja kerttu miten jaksatte? Milloin pääsette jatkamaan hoitoja?,taionko näkyvissä vielä.. tää meni nyt vähän yksin puheluksi, mut niin aina piina aikaan täällätulee käytyä enemmän! Ehkä tulevan negan jälkeen taas kaivaudun johonkin pimentoon. Outoja tuntemuksia mahassa, joka saanut mut taas toivomaan! Menkka kouristuksia tulee enää harvakseltaan. Mittasin lämmön ehkä vaan piinatakseni itteäni lisää 36.7. En nyt tiedä merkkaako se mitään , et pitäiskö aamulla aina mitata? Ja uusinta uutta.. ihan tajuttoman kipeät reidet. Tiedä sitten liittyykö sekään mihinkään, mitään urheillut en ole niin kovasti et olis voinu mistää sellasesta kipeytyä. Eikä tunnukkaa sellaselta kivulta.. ääh. Piina- aikaa kirjaimellisesti.

Kiva että uus hoito kuitenkin jo näkyvissä kerttu!! Samaa täällä pohdin kun lutinus vielä käytössä että taitaa se vaan vuodon poissa pitää. Toivon. En toivo. Toivon ja taas en uskalla ees toivoa. Rtestiä en oo ees ostanu vielä. Eipähän oo tullu testattua sitten ainakaan liian aikaisin. Välillä jopa ajattelen etten ostakkaa. Ootan vaan vuotoa heti ku lutinus loppuu. Eli huomenna. Onneks keskiviikko vapaa sillonhan se vuoto kumminki alkaa.. on tää niin hullua. Niin paskaa. Eipä ois ikinä voinu kuvitellakkaa että tällasia asioita joutuu kokemaan. Ja kaikkia asioita oppii tietämään. Sellasia asioita mitä ei kukaan ”normaali” nainen kai tiedäkkää. Tai ei tarvi tietääkkään. Jos tajuatte mitä ajan takaa ;D niin. Samaa todennut, ensin tuntuu että tää kaikki paska vaan erottaa. Kun ikinä ei ole meidän vuoro onnistua. Lopulta se kai kumminkin yhdistää.

Pp14. Testi edelleen apteekissa.. en uskalla edes käyä ostamassa. Ihan sama. Niin epätoivonen olo. Niin vitun paskaa. Ja lutinus loppu. Että eiköhän se vuoto sieltä tule.

-yksin…tuo testipäivä on aina yhtä kamala, kun totuutta pitää katsoa silmästä silmään ja yleensä siellä vessassa. Samalla päättyy piina, joka tuo myös kummallisen rauhan kahden viikon prässin jälkeen.
En tiedä kumpi on kovempi shokki, se ainainen nega vai plussa, josta elämä menee täysin sekaisin…
Kovasti voimia testin tekemiseen! Pidän täällä peukkuja, että nyt olisi niitä shokinsekaisia kuulumisia eli plussaa!!

No pitihän se testi käyä ostamassa.. nyt kun vaan uskaltais tehdä. Kyllä jos kerrankin plussan saisi edes hetkeksi niin tois toivoa että jotain voi minuunkin kiinnittyä. Ainainen nega ei tuo tippaakaan toivoa eikä jaksamista taas uuteen ruljanssiin. Hitto. En vaan jaksa uskoa että se vois plussa olla. Eikai raskauteen voi kuulua menkkakivut? Kuulostelen että ihansamanlain kipuja ku joka kuukausi. Tai en tiedä. Lisäksi lutinus aiheuttaa kohdun supisteluja niin mitä hittoa se voi auttaa alkiota kiinnittymään?? Sanon kyllä että seuraavaksi joku ihan muu lääke tueksi. Kauankos sitä piti olla pissaamatta ennenku sen testin päivällä voi tehdä… ?

Nega. Se oli siinä. Taas. Miten helvetissä sitä taas jaksaa.

Pahoittelut yksin- :(. Saisi kyllä joku tässä ketjussa nyt onnistua ja plussata :/.

Meillä pärjätään ihan ok. Käytiin vähän reissussa ja on keskusteltu vaihtoehdoista miten toimitaan. On niin vaikea uskoa että hoidoista olisi meille apua, jos kaikki alkiot kerran kuolee matkalla. Ja turhauttaa, kun en tiedä onko mitään mitä kannattaisi seuraavassa hoidossa tehdä toisin, soluja nyt kun kuitenkin saatiin ihan ok määrä. Mutta kai me uuteen kierrokseen tässä kevään mittaan lähdetään, seuraavasta kierrosta saa jo ilmoittautua mut katsotaan. Kello käy iän suhteen joten turhaa sitä kai on odotella, mut pitää katsoa tuntuuko liian raskaalta. Tai jos nyt aloittaisi jonkun terveysboostin niin saisiko soluja jotenkin parannettua jos odottelisi muutaman kuukauden.

Se iskee joka kerta vaan kovempaa. Nega siis. Mies on sitä mieltä että hoidot oli tässä. Ei kuulemma jaksa enää. Toisaalta ymmärrän toisaalta en. Minullehan ne kaikki tonkimiset tehdään! Huoh. Jos molemmat päättää että jatketaan tai ei, uskon että siitä selvitään. Jos toinen sanoo että ei. En tiedä voiko sitä koskaan lopulta hyväksyä? Jos ajattelee että jos oltais se hoito vielä käyty niin ehkä se olis onnistunu. Luulen että se jää loputtomiin kalvamaan mieltä. Nuoriahan tässä vielä ollaan. Minä 24. Silti. Kuusi vuotta on pitkä aika toivoa ja pettyä. En tiedä.. ehkä se kerttu on seuraavaksi teidän vuoro onnistua.♥ ei taida nyt olla muita piinailijoita?

-yksin, olen pahoillani puolestasi. Niin toivoin, että plussatesti olisi tullut ja ajoin miehenkin pois koneelta, kun kiinnosti tilanteesi. Sitä laittaa niin paljon toivoa joka kerta tähän pyöritykseen, mitä ei todellakaan kukaan ulkopuolinen voi tajuta, jos ei itse rullaa sitä läpi. Oletteko julkisella vai yksityisellä hoidoissa olleet?

Muistan miten tärkeää oli toisen epäonnistumisen jälkeen saada tietää se oma tilanne lääkäriltä, olemmeko täysin toivoton tapaus vai onko jotain vielä tehtävissä erilailla. Useinmiten jotaki kikkaa voidaan vielä koittaa. Sen keskustelun jälkeen tiesin missä mennään ja kerättiin taas toivonmuruset ja rahat kasaan.
Miehet käyvät asiaa läpi omalla laillansa oli hedelmättömyys sitten kummassa tahansa tai molemmissa. He eivät vain aina osaa pukea sanoiksi tai näyttää sitä, että kuinka se koskee.
Kerran kävi niin kun olimme kaupassa, oli mieheni hävinnyt sieltä sanomatta mitään ja ihmettelin, että mihin hän katosi ja soittelin perään. Kertoi, että alkoi niin suututtaa, että lähti kotia. Sai sitten sanottua, että oli törmännyt kaupassa tuttuun joka oli tiedottanut,että miehen hyvästä kaverista tulee isä. Jotenkin se näky, kun hän istuu vaitonaisena sohvalla iskee tajuntaan ja voin käsin kosketella sitä surua, jonka hänestä aistin.

Minä kun olin luullut, että vain minä käyn näitä asioita läpi tältä tasolta ja itkeä tihuutaan jokaisen vauvauutisen jälkeen koko loppupäivän. Ehkä me naiset hoidamme asiaa puhumalla ja tämän vertaistuen kautta.

En tiedä kumpi on vaikeampaa, ainaiset pettymykset vai luovuttaminen. Pohdin asiaa omalla kohdallani pitkään, sillä aina alkiot eivät selvinneet edes siirtoon, joten ne eivät saaneet edes tilaisuutta kiinnittyä. Meidän klinkikan hoitaja sitten itse soitti minulle vielä erikseen ja kertoi aikoinaan saaneensa saaneensa saman puhelun, joten osasi asettua tilanteeseen hienosti. Hän kannusti, että kun kevätaurinko alkaa paistaa antaa se taas toivoa uuteen hoitoon, kunhan olemme itse valmiita ja keskustelemme lääkärin kanssa.

Anna aikaa miehellesi, hänen reaktionsa voi olla ensimmäinen pettymyksen jälkeinen ja muuttuu hetken päästä. Puhukaa ja olkaa yhdessä, ottakaa selvää tilanteestanne ja tehkää sitten päätöksiä. Lämmin halaus tähän harmaaseen hetkeen !

Hei kaikki! Onko jollain teillä ollut käytössä Elonva? En ehdi lukea ketjua, pahoittelen. Minun pitäisi pistää huomenna ja reseptissä luki ”aamulla”, hoitaja puhui puhelimessa ”aamupäivästä”. Onko kellonajalla väliä? Haluaisin pistää kotona ennen töihinlähtöä enkä töissä vessassa jossain välissä aamupäivällä..

Kuullostaako hullulta pohtia tätä? Hiukan taitaa hermostuttaa että teen jotain väärin. 🙁 Ihanaa jos joku osaisi auttaa kun en saa klinikkaa kiinni ennen aamua.

Hei JONNAK! Elonva on tuttu lääke minulle. Ei ole niin tarkkaa kellonajalla. Pistä ihmeessä ennen töihin lähtöä. Mun ohjeissa luki vain (piti tarkistaa ihan), että pistetään kierron 2. pv. Ei siis mitään kellonaikaa ja pistelin iltapäivällä töistä palattuani. Vastaan tulee kyllä niitäkin lääkkeitä, joissa pistoajankohta on tarkka, mutta niistä saat selvät ohjeet. Saattaa olla kyllä tuttua juttua, jos olet jo ”vanha konkari” 🙂 Tsemppiä hoitoon!

Minä täällä taustalla lueskelen teidän kuulumisia aina aika ajoin. Pahoittelut ainakin YKSIN ja KERTTU!! Niin ikävää! 🙁

Minä edelleen toipuilen onnettomuudesta kahdeksan pikkuruisen värjötellessä pakkasessa! Soittelin klinikalle joskus kk sitten ja kyselin, milloinka vois aikaisintaan ajatella raskautumista (siis sen yrittämistä siirron merkeissä) ja lääkäri meinasi että puolen vuoden kuluttua onnettomuudesta… Tarkoittaa siis aikaisintaan huhtikuuta! Tällä hetkellä se tuntuu liian kaukaiselta! Vointi alkaa olla niin hyvä ja mieli malttamaton!

Miten sitä jaksaa aina tässä vaiheessa uskoa niin vahvasti onnistumiseen?! Kokemuksesta tiedän, millainen vuoristorata siitä siirrosta sitten alkaa! Testaamista pelkään kuollakseni ja negoista en melkein selviä hengissä!! …Huoh, eipä mennä asioiden edelle…

Kuukauden kuluttua on selkälääkärin kontrolli ja kuvaukset. Jotenkin uskallan toivoa, että sieltä saisin luvan yrittää raskautua jo ennen huhtikuuta. Katsotaan kuinka käy…

Jatkan täällä taustalla.

Kiitos te kaikki! ♥♥ Nimenomaan, olen sen tajunnut ettei mies vaan osaa puhua tunteistaan. Jotenkin koen että mies vetäytyy omiin oloihin.jotenkin etääntyy. Vaikka yritän lähestyä ei siitä vaan koskaan tuu mitään. Puhumattomuus on pahaa. Jokainen kuitenkin käsittelee asiaa omalla tavallaan. Ehkä on nyt vaan annettava rauha, puhuu kun puhuu.. jos puhuu. Tuntuu että on annettu liian iso taakka kannettavaksi. Ettei tätä vaan jaksa enää kantaa. En osaa edes ajatuksissani enää ajatella että meitä olisi joskus edes se kolme. Mutten myöskään osaa luovuttaa. Ajatella että no me nyt sitten jäätiin kahdestaan. Ei sellaistakaan voi ajatella. Ollaan julkisella oltu koko ajan. Yksityiselle ei varaa olis varmaan koskaan.. Vuoto viipyy…?!? Huomenna verikokeen tulos. Käskivät soittaa polille vasta kun vuoto on alkanut..eli sitä odotellessa ..

Tuhannet kiitokset Pampula!! Olen kyllä jo konkari kun neljäs hoitojakso alkoi, viime hetken paniikki on ihan oma erikoisalani enkä sitten ymmärrä enää edes hoito-ohjeita. 😀 Ihanaa kun täällä on tämä vertaistuki olemassa ja joku lukee viestejä. 🙂 Ehdin illalla lukemaan viestejänne enemmän ja kyllä ihanasti tsemppaatte ja elätte toistenne hoidoissa mukana. Vau.

Kyllä tänä aamuna ennen työpäivää piikittäessäni kävi mielessä, että ollaan me aika naisia. Tuosta vaan (heh) pistellään uudenlaisia piikkejä ennen töihin lähtöä ja vaikeita hoitoja käydään läpi työn ja muun elämän ohessa. Välillä hermot vähän (=PALJON) riekaileina ja taas jatketaan. Kuunnellaan ne vittumaiset kommentit sukulaisilta ja kavereilta, työkavereilta. Eilen paras omalta äidiltä; Kyllä ihmisillä pitäisi olla enemmän lapsia niin eivät pitäisi lemmikkejä lapsinaan. AAAAARGH! Jos olisin hiukkaakaan eläinihminen, mulla olisi jo kolme koiraa korvikkeena. Voin kertoa.

Sitä vaan, että ollaan me kovia tyyppejä. Respect naiset. Koitetaan kaiken tämän keskellä pitää huolta itsestämme ja siitä miehestäkin. Itsellä auttaa kiitollisuuden miettiminen iltaisin, niin monesta saa kuitenkin olla onnellinen ja kiitollinen. Onnekaskin.

Voi vitsit kun löytäiskin niitä asioita vielä elämästä mistä on kiitollinen. Välillä ei vaan löydä. Ei yhtään.

Menkoista 32päivää. Kierto norm 26-30päivää .
Siirrosta 17 päivää.
Ovulaatiosta 21 päivää.
Ilman tukilääkkeitä 2.5vrk.
R.testi tiistaina nega.
Ei vuotoa.
Missä vika..?!?!?!

Kerttu joko kävit ultrassa? Tai alkoiko vuoto?

Ei tää piina sitte loppunukkaa. Nyt sitte mietin testasinko liian aikasin? Nyt pp16. Oisko mun pitäny testata uudestaan? Mitä jos se oiski ollu plussa ja lutinus loppu?? Oisko sitä pitäny jatkaa jos raskaana?hitto vie.

yksin- mitäs jos testaisit vielä? mä suuresti ihmettelen et miksi hoitopaikat ei passita verikokeeseen vaan käskee tehdä kotitestin. Itse kun on joka kerta testattu verestä ja onhan se ehkä vähän luotettavampi.

Mä odottelen kuukautisia alkavaksi ja toivon ettei tuleva työmatka sekoita pakkaa.

Kerttu75, olet myös mun mielessä!

No ei tarvinnut uudestaan testata. Vuoto alkoi tänään. Hgc 2… jään nyt ehkä sivummalle. Hengessä mukana. Nyt tarvin aikaa ja mahollisesti paljon. Jään odottelemaan kevättä/kesää/syksyä.. jos hoidot joskus vielä meillä jatkuu. Voimia kaikille. Olette ajatuksissa! ♥♡

Voi miten kurjia uutisia täällä on nyt ollut, pahoittelut ja voimahaleja kaikille pettyneille <3 Muistakaa antaa surulle aikaa ettei pääsisi kasautumaan sisälle.

Meillä alkoi nyt toinen ivf. Perjantaina eka ultra. Ei juurikaan jännitä, vielä. Viimeksi saatiin hyvä määrä soluja joten odotan ainakin kohtuullista saalista nytkin. Enemmän itseä mietityttää, voisiko yksikään ikinä kiinnittyä.

Ja piinan kimppuun. Nyt pp 1 ja jo oli tullut se sellainen ruskea, pieni limaklimppi. Onko muilla ollut samaa? Tämä toistunut mielestäni kaikissa siirroissa, jotka sitten tietty negoja. Tosin muistojeni mukaan vähän myöhemmin kuin pp 1.

Hei,

Olen uusi foorumilla, mutta pahoittelut, jos viesti tulee väärään paikkaan. Tai jos ehdotukseni on lääketieteellisesti arveluttava – kertokaa toki, jos näette asiassa eettisen tai muun ongelman.

Mutta minulla olisi jäljellä 300 IU:ta Gonal-F-kynässä, joka on avattu 2.1.2016. Gonal-F vanhenee 28 päivässä avaamisesta. Se ei siis ehdi mukaan omalle seuraavalle yritykselleni, jos sellainen tulee. Sen sijaan, jos täällä on sattumalta jollain juuri hoito samalla aineella kesken, ja tarve tuolle erälle juuri nyt, auttaisin mielelläni sekä jotakuta toista että itseäni kulujen kattamisessa myymällä tuon erän pois hyvin edullisesti. Apteekissahan erän hinta on 145 e.

Onkohan tämä aivan toivoton yritys…?

Tsemppiä Lumikko piinailuun! Mitkä fiilikset nyt? Pidän peukkuja 🙂 Entäs Kerttu, onko teillä seuraavan hoidon ajankohtaa jo tiedossa?

Meillä perjantaina punktio ja ensi viikolla toivottavasti siirto. Lääkäri oli huolissaan hyperin mahdollisuudesta kun folleja on paljon ja sainkin tällä kertaa mukaan jonkun tablettihoidon sen ehkäisyyn.

Moi taas kaikille pitkästä aikaan. Ensiksi pahoittelut kaikille negan saanneille. Se ottaa aikansa, ennekuin pystyy taas katsomaan eteenpäin ja valitettavasti kerta kerran jälkeen se on vaikeampaa. Välillä ei voi kun ihmetellä mistä me sitä voimaa ammennetaan näitä hoitoja varten.

Itse ollut nyt taka-alalla, mutta välillä lueskellut täällä teidän juttuja. Pikkuhiljaa alkaa valmistautuminen seuraavaan ja luultavasti viimeiseen IVF-hoitoon. Kovasti on tankattu vitamiineja, omegaa, ubikinonia ja DHEA:ta. Lisäksi eilen kävin akupunktiossa ja sitä olisi tarkoitus ottaa vielä muutama kerta ennen hoitoja.
Seuraavassa hoidossa on sitten kaikki mahdollinen käytössä. Piikittely alkaa puregonilla ja menopurilla, näiden lisäksi alkaa samaan aikaan myös kortisonilääkitys. Jarruna toimii orgalutran, eli parhaillaan joutuu kolme piikki iskemään. Piikittely ei lopu punktioon, vaan sen jälkeen jatkuu verenohennuslääkkeen pistely aina testiin asti (jos siirtoon päästään). Ja jos testi on positiivinen niin piikittely jatkuu.

Tsemppiä kaikille!

Moikka! Meillä on takana 4v raskaudenyritystä ja viime syksynä vihdoin päästiin ensimäiseen ivf hoitoon. Solujen määrä oli melko suuri (26) joten tuoresiirtoon ei päästy ja sen jälkeen on kaks lääkkeellistä pas:ia tehty. Nyt ollaan pietetty taukokierto joulun takia ja tää toivottavasti on loppusuoralla, vielä pitäs saada sovittua lähetäänkö seuraavasta uuteen siirtoon vai odotetaanko vielä toinen kuukausi. Pakkasessa odottaa vielä 13 alkioa. Nii joo pcos on syynä, tosin alkaa jo epäilyyttää onko muutakin kun ovulaatioitakin on saatu aikaseksi ja ensimmäinen pas tehtiin top alkiolla ja silti tämän neljän vuoden aikana en ole tehnyt yhtään positiivistä raskaustestiä, edes hetkellisesti..Julkisella mennään koska olen opiskelija ja toisaalta asumme lapissa niin ei täälä edes olisi yksityistä 🙂

Moi, törmäsin tähän ketjuun kun googlailin lapsettomuuteen liittyviä asioita. Olemme siis aloittaneet lapsettomuushoidot nyt keväällä 2016. Luomuyritys ollaan aloitettu 2013, tutkimuksiin 2014 ja diagnoosit saatiin viime vuonna. Meillä tilanne sellainen, että mulla PCOS ja miehellä siittiövasta-aineet 100 % eli eivät ilmeisesti liiku eteenpäin nämä veijarit tai ainakaan hedelmöitä mitään ilman ICSI:tä. Hoidossa siis meillä ainut vaihtoehto on mikroinjektiolla hedelmöittää munasolut. Mulla oli ensimmäinen punktio 18.1.2016 ja siitä saimme 7 alkiota pakastimeen 🙂 Sain heti näistä hoidoissa käytettävistä lääkkeistä alkavan hyperstimulaation, joten tuoresiirtoa eivät suostuneet tekemään :/ Haluaisin tietoa PAS:ista, lääkkeellisesti ja luonnolliseen kiertoon tehtävistä siirroista. Joudun nyt toipumaan helmikuun loppuun saakka ennen kuin alkavat PAS:sia mulle suunnittelemaan ja nyt jo jännittää ja haluaisin mahdollisimman paljon tietoa aiheesta 🙂 Kiinnostaa myös kuinka kauan tämä turvotus punktion jälkeen kestää? Mulla siis munasarjat tällä hetkellä kuulemma valtavan kokoiset ja nestettä vatsaontelossa. Munarakkuloita oli siis yli 40 ja munasoluja saatiin 24, niistä hedelmöittyi 15 ja pakastimeen selvisi 7 (1. ja 2. luokan alkioita) 🙂 Huolestuttaa suuresti se, miten nämä saadaan aikanaan siirron jälkeen kiinnittymään ja onko PCOS esteenä? Vai selviävätkö edes sulatuksesta miten?

Kerttu, luulen, että itse voisin ostaa jonkun toisen lääkkeitä. Tuntuu, että näissä asioissa uskaltaisin luottaa, että lääkkeen myyjä tietää kuinka vakavasta asiasta on kyse, eikä tarjoaisi riskilääkettä. Mutta, kohtahan nuo jo vanhenevat, eli kysymys alkaa olla aika teoreettinen.

Haluaisin samalla kysyä vertaistukea – menossa on 8. päivä blastojen siirron jälkeen, eli 13. päivä punktion jälkeen. Testi on tarkoitus tehdä ensi keskiviikkona. Mutta tänään alkoi pieni verenvuoto. Hermostuttaa. Menkkojen pitäisi tulla vasta ensi ke eli vuoto olisi etuajassa. Voiko olla implantaatiovuotoa vai olisiko se tullut jo aiemmin?

Olen joutunut eilen ja tänään nostelemaan tavaroita ja vatsassa on nipistellyt. Nyt mietin, että olen liiaksi riuhtomalla pilannut mahdollisuuteni…

Kun nyt olen googlaillut asiaa, niin näyttäisi siltä, että kaikki, joilla vuoto on tullut ennen testiä, ovat saaneet myöhemmin negatiivisen tuloksen raskaustestistä. Vaikka moni eri foorumeilla lohduttaa, että vuoto voi olla myös hyvä merkki, niin en löytänyt yhtään tarinaa, joka olisi päättynyt onnistumiseen. Jos jollakulla on sellainen jaettavana, kuulisin todella mielelläni! Jaksaisi paremmin tulevat päivät.

Moikka kaikille! Lueskelen kirjoituksianne ja piinailen itse täällä keskiviikkoisen siirron jälkeen nyt sitten pari viikkoa. Minulla on 2,5v lapsi IVF-hoidoista ja endometrioosi mm taustalla, siihen kokemukseen nyt nojaan tässä kirjoituksessani. Monet etsivät raskausoireita ja muita merkkejä ennen testipäivää, luonnollisesti. Niin tein itsekin. Kun tulin raskaaksi, MITÄÄN oireita ei ollut, ei sitten niin mitään. Johtunee endosta, se kun tekee monta päivää ennen kuukautisia kaikenlaisia tuntemuksia. Nyt toivonkin ettei oireita tulisi, alavatsaa jomottaa kyllä jo nyt kaksi päivää siirrosta, luget? Tippaakaan minulla ei tullut verta koko raskausaikana, mutta tiedän monella olleen vuotoja.

Macaa olen sekoitellut puuroon vuoden päivät, ei maistu kun annostus on sopiva. 😀 Kyllä se hyvää tekee. Nyt saadut solut olivat luokkaa 1 ja 2 monet, ehkä Macalla on osuutensa kun aikaisemmin olivat kaksi kierrosta todella paljon huonompia.. Eri lääke tietysti voi vaikuttaa.

On muuten hanurista tämä palstan ulkoasu, miten uusin teksti voi tulla alimmaksi?!? Rasittavaa rullata aina loppuun saakka.. aargh

Kerttu75, mulle tehtiin syksyllä lisätutkimuksia ja tutkitiin mm. veren hyytymistekijöitä. Näistä sitten selvisi, että minulla on perinnöllinen taipumus laskimoveritukokseen. Tämä tuli aika puskista ja pelottavinta on se, että aikoinani söin 10 vuotta e-pillereitä, joita en olisi missään nimessä saanut syödä 🙁 tämän takia tuo verenohennuslääke tulee mukaan kuvioihin. Tutkittiin myös vasta-aineita ja sielläkin oli yksi arvo koholla, jonka vuoksi tuo kortisoni tulee mukaan.

No eipä tullut tästäkään nyt sitä kahta viivaa. Huomenna verikoe, kuukautiset alkoivat jo eilen. Että voi ottaa päähän!! Kahdeksan siirtoa, eikä yhtään mitään. Pakkasessa enää yksi rupunen ja sen jälkeen onkin julkisen puolen leikit leikitty.
Olen niin pettynyt itseeni ja kaikkeen, mitä tähän liittyy.
Toivottavasti teillä muilla piinailijoilla on parempi onni. Ja tsemppiä kaikille hoidoissa kärvisteleville!

Kiitos Kerttu75. Olemme alustavast keskustelleet, mutta mies haluaa elää enemmän hetkessä eikä suunnitella liian pitkälle/ennakoiden. Olen itse ihan erilainen, haluaisin tietää mahdollisimman ajoissa kaiken. Mutta uskoisin meidän sitten yksityisellä ainakin jonkun kerran yrittävän, jos vaan rahat riittää.

Lumikko, pahoitteluni. Tsemppiä jatkoon <3 Ja uusille tervetuloa mukaan, kunpa mahdollisimman pian moni pääsisi liittymään ennemmin tuonne plussaketjuun.

Meillä oli punktio eilen, ei ollenkaan kamala kokemus tälläkään kertaa. Olo on vielä tukala mutta paikallaan ollessa ei tunnu missään, joten mikäs se on sohvalla löhöillessä. Aamulla soittelivat, että 12 solua hedelmöittyi, mutta luultavasti siitä vielä valtaosa karsiutuu, kun viisipäiväiseksi olisi tarkoitus viljellä.

No nyt mulla alkoi tänään aamulla verinen vuoto 🙁 Voiko punktion jälkeinen verenvuoto alkaa vasta 5 päivän päästä vai onko nä nyt menkat? Mulla oli siis maanantaina punktio ja tuoresiirtoa ei tehty hyperstimulaation takia. Onko normaalia et nyt alkaa jo menkat? Soitin naistentautien päivystykseen eivätkä osanneet sanoa vuotavatko munasarjat vai pitäisikö olla menkat. Käskivät soittaa maanantaina IVF hoitajalle 🙁

Morjensta jo ennalta tutut ja uudet tuttavuudet!

Olen pitänyt puolisen vuotta taukoa kirjoittelusta. Lyhyesti taustatiedot: takana IVF, tuoresiirto (-), ja 4 PAS:a, joista 1 raskaus, jossa kävi sitten niin, että NP-seula ja sen jatkotutkimukset paljastivat kromosomihäiriön, joka olisi johtanut vakavaan kehityshäiriöön, joten päätöksemme oli keskeytys. En edes yritä selittää miltä se tuntuu, voitte ehkä kuvitella. Sen jälkeen jouduin sitten vielä kaavintaan, ja siitä sitten otti kohtu niin nokkiinsa, että ei ole sen jälkeen enää oikein kasvanutkaan.

Vielä olisi siis 2 ”huonointa” alkiota pakkasessa, mutta nyt on tosiaan tuo kohtu ongelma. Ei meinaa riittää solukkoa. Tiistaina olisi ultra ja jos se näyttää huonoa, niin tämä(kin) kierto jää väliin, ja turhauttavinta on, että lääkäri sanoo, ettei voi tehdä mitään, eikä osaa sanoa mitä siellä on tapahtunut – näin vaan saattaa joskus käydä. Siis miten voi olla? Täällä ja muualla olen lueskellut, miten muille on määrätty vaikka mitä lääkkeitä vaikka mihin ongelmaan, mutta mulleko ei voi antaa mitään? Oikeasti?

Olo on kuin pakkopaitaan laitetulla. Mitään ei voida tai haluta tutkia tai selvittää, jolloin mitään ei voida myöskään tehdä, eikä mikään etene mihinkään. Kokoajan pitäis vaan odottaa ja toivoa, jatkaa ja toivoa. Ei kyllä sovi mun psyykelle! Tekis nyt jotain!

No, eihän sille mitään voi, jos ei voi. Sitä on vaan pikkasen vaikea hyväksyä, ja tekis kyllä mieli kiertää eri paikat ja kysyä, onko tämä nyt todella ainoa mahdollinen suhtautumistapa tähän tilanteeseen…

Sellasta täällä. Ja pahoittelut kaikille, jotka olette saaneet ikäviä uutisia. On meillä kestämistä. Vaan ollaan me kestettykin. Olette tärkeitä tyyppejä.

Sinihaikaralle en valitettavasti osaa vastata… Inhottavaa, että joudut odotteleen lääkärin vastausta sinne maanantaihin asti ?.

Hei kaikki,

sympatiani niille, jotka ovat saaneet huonoja uutisia. Näyttää siltä, että itsekin jään tähän ketjuun seuraajaksi. Torstaina alkanut vuoto on jatkunut normaaleina kuukautisina eli ivf epäonnistui taas.

Esittäydyn siis samalla, tai kerron taustani. Tämä oli toinen ivf, takana 1 ivf ja 2 inseminaatiota Tanskassa, tämä oli ensimmäinen hoito Suomessa. Yritän lasta yksin ja joudun tekemään sen yksityisellä. Tallessa on nyt pakastettuja alkioita kahteen siirtoon, mutta sen jälkeen mahdollisuus jatkaa on hyvin epätodennäköinen – rahat yksinkertaisesti loppuvat.

Tuntuu vaikealta lukea teistä, joilla takana jo monta yritystä. Olen todella pahoillani siitä, mitä olette joutuneet kestämään. Ehkä joku täällä ymmärtää, jos kuvailen, että se aiheuttaa myös pelkoa, että omat jäljellä olevat yrityskertani eivät yksinkertaisesti tule riittämään. Tuntuu vaikealta ajatella, että lapsi voisi teoriassa olla mahdollinen, mutta en vain tule välttämättä saamaan tarpeeksi mahdollisuuksia, että haave voisi todella toteutua. Mikä voi tietysti olla kenen tahansa tilanne, riippumatta yritysten määrästä. Ei tämä helppoa ole. Toivon syvästi, että mahdollisimman monella kävisi onni. Sitä selvästi tarvitaan.

Onpa Helmensukeltaja ikävä kuulla, että siirtosi epäonnistui ?. Ja uskon hyvin, että tuo asettamasi takaraja tuottaa pelkoa kun näitä lukee. Itse koen tärkeäksi käsitellä myös pelkoja ja toivottomuuden tuntemuksia, enkä siis pelkää niitäkään tunteita, vaikka toki pyrin nostamaan itseni säännöllisesti myös positiivisen ajattelun puolelle, jotta jaksan. Taustalla on kuitenkin vahva toivo ja usko positiiviseen lopputulokseen, ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella. Ja siis koskaanhan ei tiedä, miten käy. Viimeksi tänään tapasin hämmentyneen naisen, jolle oli annettu vain vähän toivoa IVF-hoidon onnistumiseen, mutta hän tuli heti ensimmäisestä siirrosta raskaaksi. Toivotaan hänelle kaikkea hyvää loppuun saakka. On siis iloisiakin ”kohtaloita”, ja paljon. Sitä vaan ei tosiaan kukaan voi ennalta sanoa miten sinun tai minun käy.

Joka tapauksessa paljon onnea tuleviin siirtoihin! Tehdäänkö ne luonnolliseen kiertoon? Oletko saanut jotain muuta hormonaalista tukea tms. vai ilman lääkitystä? Pahoittelut, jos olet kertonut jo aiemmin – en lukenut koko ketjua, sillä se on jo aika pitkä ?. Ja on varmasti ihan oma juttunsa käydä näitä hoitoja läpi yksin. Miten voit? Tosissaan toivon sinulle nopeaa hoitomenestystä ja jaksamista, jos edessäsi on toisenlainen matka. Meitä on onneksi monia, jotka olemme kokeneet samaa, ja jos me muut voimme jotenkin auttaa, teemme sen kyllä mielellämme ❤️.

Kiitos kannustuksesta Maisa! Olo on ollut tähän asti aina melko toiveikas, koska ei ole ollut syytä epäillä, että minulla olisi muita esteitä raskaaksitulolle kuin ikä (ensimmäiset hoidot 39v, nyt olen täyttänyt juuri 41). Mutta tietysti nyt alkaa mietityttämään kuinka pitkä tie tässä on edessä.

Ivf on tehty luonnollisessa kierrossa lyhyen kaavan mukaan. Tällä kertaa tukena oli kortisoni, koska edellisellä kerralla sain kiinnittymispäivän tienoilla flunssatyyppisen reaktion, joka saattoi olla elimistön autoimmuunihyökkäys alkion kiinnittymistä vastaan.

Jatkosuunnitelmaa ei ole vielä tehty, joten saa nähdä saanko jotain muuta ensi kerralla kiinnittymisen tueksi – ongelma siis näyttäisi olevan siinä: munasolut ovat hedelmöittyneet hyvin ja olleet hyvälaatuisia 5 pv viljelyyn asti. Tällä kertaa aion tutkituttaa tumavasta-aineet, B12-vitamiinin ja insuliiniresistenssin. Minulla on aiemmin epäilty B12-vitamiinin puutosta ja II tyypin diabetes-mahdollisuus, vaikka epätodennäköinen, on pyörinyt mielessä syksyn ajan outojen oireiden vuoksi. Kumpikaan näistä ei tullut itselleni mieleen tätä hoitoa aloitettaessa eikä asiasta kyseltykään. Mutta nyt olen lukenut pari tieteellistä artikkelia, joissa ivf-tuloksissa nähty merkittävä muutos positiiviseen kun potilaan nämä ongelmat saatu lääkittyä tai korjattua.

Jos yrityksiä on enää pari jäljellä niin yritän nyt ainakin varmistaa, että kaikki mahdolliset keinot on otettu käyttöön ja kaikki vaikuttavat tekijät tutkittu. Tähän asti minua ei ole tutkittu kovin tarkkaan, koska ’lapsettomuuden’ syynä on pidetty lähinnä puolison puutetta (vaikka edellisessä suhteessa oli jo merkkejä siitä, että en tule raskaaksi ainakaan helposti)… Itsellisenä yrittäminen tuo hoitoihin oman sivujuonteensa. Ystävät ovat onneksi henkisenä tukena.

Heippa,

Jännää, että mainitsit tuon flunssatyyppisen reaktion. Minäkin nimittäin sain sellaisen – mutta vain silloin kun tulin raskaaksi! Jälkikäteen liitin sen itse äkilliseen ruumiinlämmön muutokseen kiinnittymisen seurauksena ja luulin, että se oli hyvä juttu. Pitääkin selvittää, ettei siinä piillyt joku selitys tälle taipaleelle.

Vitamiinien merkitystä on tosiaan alettu minunkin kuulemani mukaa ymmärtää koko ajan paremmin. Itse mittautin D-vitamiinit, ja samalla rauta-arvot, koska niidenkin merkityksestä on alettu löytää uutta evidenssiä. Yllättäen ne olivat hyvät. Voisinpa tsekkauttaa tuon B:nkin.

Hyvä, että on ystäviä ympärillä! Ja tykkään sun asenteesta. Mäkin kaipaan koko ajan enemmän tietoa ja kuulen mielelläni mitä kaikkea löydät ?. Mä tosiaan harkitsen kanssa toisten ja kolmansien mielipiteiden keräämistä kun musta alkaa tuntua, että pitäis tässä olla enemmän tehtävissä kuin nyt sanotaan.

Mulla alko vuoto punktion jälkeen aika pian oliskohan ollut niin että maanantaina punktio ja torstaina alko vuoto ja menkoiksi minä sen ajattelin. Siitä taas seuraava vuoto tais alkaa 3:n viikon päästä.. Mutta en kyselly lääkääriltä voiko näin olla joten en sitten tiedä 😀

Kiitos vastauksista Maisa ja mirh 🙂 Luulen et nämä on kuukautiset, mut soitan vielä varmuudeksi maanantaina hoitajalle. Tsemppiä ja jaksamista kaikille huonoja uutisia saaneille! Itse lähdin hoitoihin ajatuksella et yritetään nyt muutaman kerran ja katsotaan mitä tapahtuu. Huomaan kuitenkin pienen toivon ja innostuksen pilkahtavan välillä jostain ja nyt kyllä pelottaa tulevat mahdolliset pettymykset 🙁

Heissan kaikille!

Maisan muistankin ja en voi kun nostaa hattua jaksamisen kanssa. Oma puoli vuotta hematoomien kanssa oli jo ihan tarpeeksi (onneksi kuitenkin paikat kunnossa) mutta vielä päälle se ettei vieläkään paikat toimi kuten pitää.

Sinihaikara, toivottavasti saatte tilanteeseen huomenna selvyyttä.

Itse tuli käytyä pe lääkärissä ja ens pe on sitten siirto PAS-alkioilla. Sit taas mietitään et mitäs sitten… Edessä olisi varmaan 4. IVF koska keväinen oli niin katastrofi. Mut en tiiä jaksaako sen enempää. Toivotaan et syksyinen elämänmuutos toisi nyt toivottua tulosta.

Maisa, kuulostaa tosiaan siltä, että asiaa kannattaa vielä selvittää. En ole tiennytkään, että kaavinnassa olisi tuollaisia riskejä. Mutta nopealla haulla näyttää tosiaan siltä, että limakalvo voi vaurioitua ja kohtuun voi myös kehittyä kiinnikkeitä. Ehkä kannattaa yrittää jutella tarvittaessa toisen lääkärin kanssa, jos tiistaina ei tule asiaan selvyyttä.

Tässä yksi Duodecim-artikkeli, jonka löysin. En tiedä vastaako juuri sun tilannetta, mutta jos tässä olisi sulle jotain kiinnostavaa:
http://bit.ly/1Ntf3Y7

Siellä kirjoitetaan mm.
”Estrogeenihoitoa yksin tai syklisen progestiinin kanssa on käytetty kasvattamaan kohdun limakalvoa (Kodaman ja Arici 2007). Hoitovaste ilmenee kuukautisvuodon palaamisena tai normaalistumisena itsestään tai progestiinin annon jälkeen. Hormonihoidolla ei välttämättä saada lisähyötyä, koska näillä potilailla munasarjojen toiminta ja hormonieritys ovat normaaleja (Panayotidis ym. 2009).”

Kiitos Pinpin ja Helmenkalastaja tsempeistä ja tiedosta!

Juu, tämä kaavinnan vaikutus tuli itsellekin yllätyksenä. Senhän olisi voinut korvata toisella toimenpiteellä (tähystyksellä tehtävä täsmäpoisto, joka ei tosin välttämättä olisi toiminut ja olisi pitänyt mennä kaavintaan joka tapauksessa), ja kun mun piti päättää kumman haluan, sanoin lääkärille, että ainoa kriteeri mulle on se, ettei kohdulle tapahdu mitään, koska jos jotain tapahtuisi, sen jälkeen mulla ei ole enää toivoa. Hänen mielestään riski, että kaavinnassa tapahtuisi kohdulle mitään, oli kuitenkin niin häviävän pieni, että riskistä ei voi oikein edes puhua. Uskoin tietysti ja tyhmänä menin. Tässä tämä sitten nähtiin… jos riski on, se myös on todellinen.

Kiinnikkeitä mulla ei ilmeisesti onneksi ole. Tai ainakaan pahimpia mahdollisia, jotka näkyis ultrassa. Kaavinnan JÄLKEEN mulle nimittäin kerrottiin, että pahimmassa tapauksessa kohdun seinämät voi jopa kiinnittyä yhteen, jolloin kohdusta tulee pannukakku, jonka sisään ei mene enää mikään. Että kiva.

Tuosta estrogeenista lueskelin aikanaan itsekin ja kysyin sitä lääkäriltä. Hänen mielestään sitä ei kannata mulle antaa. Johtuisko sitten juuri siitä, että hormonitoiminnassa ei ole mitään vikaa. Hänen strategiansa näyttää muutenkin olevan se, että odotellaanjakattellaan, mikä kyllä mun näkökulmasta on huomattavan turhauttavaa.

Voisin kertoa paljon muitakin kauhutarinoita kaikesta mikä on selvinnyt mulle jokaisen epäonnistuneen vaiheen jälkeen, mutta ehkä tämä riittää tältä kertaa ?… Outoa on, ettei niistä kertottu etukäteen. Mun mielestä pitäisi. No, nyt kuitenkin yritän keskittyä ratkaisulähtöiseen ajatteluun, ja toivoisin lääkäreiltä samaa, jotta tämä etenisi johonkin… Kiitos siis teillekin avusta ja tuesta, eivät ole helppoja nämä asiat!

Pinpin miten sun hematoomien kanssa kävi? Ja hei hienoa, siirto tulossa! Kaikki peukut pystyyn!

Niin ja Pinpin millaisen elämänmuutoksen olet tehnyt tai läpikäynyt?

Pinpin, kivaa että pääsette jatkamaan hoitoja. Toivotaan, että tämä PAS toisi toivotun tuloksen. Ja Maisa, kylläpä kuulostat upean positiiviselta vaikka teilläkin on ollut tosi rankka matka. Kyllä me vaan ollaan aikamoisia supernaisia. Miten Sinihaikara, mitä hoitaja sanoi?

Kivaa, että täälläkin on taas aktiivista keskustelua. Tokihan sitä soisi, ettei kenenkään tarttis tällaisia keskusteluja käydä, mutta se olisi toiveajattelua. Vertaistuki on onneksi tosi iso voimavara <3

Meillä vähän jännäillään, päästäänkö tuoresiirtoon kun hyperiä taas vähän pukkaa estolääkityksestä huolimatta. Onneksi ei pahana, toivotaan että helpottaa. Kaikki hedelmöittyneet alkiot oli jatkaneet jakautumistaan (toiset toki parempia kuin toiset), kovasti toivon että voidaan nyt yrittää.

Toivottavasti Felia pääset tuoresiirtoon eikä tule hyperiä. Puhuin äsken hoitajan kanssa ja hän sanoi ettei voi olla varma mistä vuoto johtuu, mutta todennäköisesti kohdun limakalvo vuotaa pois nyt kun lääkitys jouduttiin lopettamaan. Jos oltaisi tehty tuoresiirto niin lääkitys olisi pitänyt vuodon loitolla. Nestetankkausta käski jatkaa 3-5 litraa päivässä, jotta munasarjat paranee nopeammin.

Felia, jee, hyvä uutinen, että jakautuvat ja siirtoja siis tulossa enemmin tai myöhemmin!

Kerttu75 mä niiiin tiedän mistä sä puhut ?. Se on jännä juttu, että vertaisilta sitä ottaa tsempit vastaan kun ne nousee kuitenkin paremmin (tai täysin) ymmärretyistä realiteeteista. ”Ulkopuolisten”, sinänsä hyvää tarkoittavat, kannustusyritykset on usein niin kaukaa haettuja, että joskus tekis mieli huutaa! Mun mielestä on kiva jos ja kun mua tuetaan, mutta erittäin suuri osa sitä tukemista on, että mun tilanne oikeasti ymmärretään. Muuten tulee sellainen olo, että kaikki tämä rankkuus lakaistaan pois, ihan kuin sitä ei olisi. Ja se kyllä loukkaa ihan tosissaan. Mun kokemus on todellinen ja siihen sisältyy todellisia, rankkoja kokemuksia, pelkoja ja tunteita, eikä mua auta yhtään, jos ne sivuutetaan. Jos joku esimerkiksi vielä kerran sanoo mulle, että ”tiedän yhden pariskunnan, joka odotti vuosia, ja sitten kun ne lakkas yrittämästä, ne tuli heti raskaaksi”, niin… ?

Mut hei naiset, hyviä uutisia! Mun limakalvot olivat polkaisseet vauhtia ja mä pääsen loppuviikosta siirtoon! Käsittämätöntä ?. Sitten jännäillään porukalla, eks niin? Meitähän taitaa useampi jännäillä yhtä aikaa – ja vielä useampi tulossa pian perässä? Ah, niin ”ihanat” pari-kolme viikkoa tiedossa ?. Huh huh. Onneksi ootte!

Hei kaikille! Minäkin nyt uskaltaudun tänne virtuaalisen vertaistuen joukkoon, kun tuntuu niin yksinäiseltä tarpomiselta tämä hoitorumba. Meillä on takana nyt kolme punktiota ja viisi siirtoa. Viimeisimmästä tuli plussa, mutta onni kesti kolme viikkoa ja sitten sen muuttuikin keskeytyneeksi keskenmenoksi. Tulin nyt tänne, jos täältä löytyisi sisua jatkaa hoitoja ja uskallusta edetä seuraavaan siirtoon :).

Morjensta Aurinkotuuli ja tervetuloa! Tänne vaan porukkaan käpristelemään, jännittelemään ja onneksi välillä iloitsemaankin ?. Valtavat pahoittelut keskenmenosta; tosi surullinen juttu ?.

Täältä myös kovasti tsemppejä kaikille, ihanaa lukea miten kaikilla sujuu ja miten kannustatte toisianne. Ei ole helppoa tämä, varsinkaan ilman tukea. Oikean elämän ihmisistä ei kyllä suoraan sanottuna ole apua.. Tai mistä tietäisin kun en ole kenellekään kertonut. En usko hetkeäkään kertomisesta olevan muuta kuin lisää taakkaa.. Oikaiskaa ihmeessä jos olen väärässä.

Piinailen täällä kuukautiskipujomotusten kanssa. Tiedän vuodon alkavan vuorokauden sisään vaikka testipäivö on vasta viikon päästä.

Mulle on siirretty lukuisia alkioita, hyviä ja vähemmän hyviä, ei tulosta. Onko jollain kokemusta, mitä nyt sitten? Onko järkeä siirtää ja siirtää ja siirtää aina samalla tavalla.. Koskaan eivät viljele paria päivää pidempään kun ovat niin hyviä ja klinikka on viikonloppuna kiinni ja jne. Onko blastoiksi viljelystä apua? Entä voiko kohtua jotenkin tutkia, mikä siellä voisi estää raskauden? Ultrassa ei näy mitään. Huoh. Jotain pitää keksiä, jotain uutta.

Tervetuloa mukaan, Aurinkotuuli! Täältä aina löytyy kanssasisaria tsemppaamaan eteenpäin 🙂 Ja Jonnalle tsemppiä, voi kun tuntemuksesi olisivatkin alkavaa raskautta.

Meillä oli tuoresiirto tänään, piinailu alkakoon. Olispa huippua jos olis monta nyt samaan aikaan jännäilemässä, ja tietysti vielä parempaa jos olis monta samaan aikaan onnistumassa.

Maisa hematoomat oli ja meni. Puoli vuotta kesti että voitiin aloittaa hoido. Ottihan se päähän mut se on niin pientä verrattuna siihen mitä sinä olet kokenut. Ja me otettiin PT (joka tietää tilanteen) joka rukkas meille ruokavalion ja liikunnat. Sitä nyt on toteutettu, – 8 kg 3 kk:ssa ja mikä parasta, niin paljon parempi olo. Housukoko on pienentyny kahdella eli vyötäröltä ja pepusta lähteny kilot, kuten toivoinkin 🙂 Vielä on matkaa mut oon tyytyväinen jo tähän saavutukseen! Ja ihanaa että sulla on tiedossa siirto!!

Felia Toivottavasti pääsitte siirtoon eikä hyper tullut päälle!

Tervetuloa uusille. Tää on kyl oiva paikka purkaa tuntojaan 🙂

Moi JonnaK! Sulla on kovasti samanlaisia kysymyksiä kuin mulla ?. Mä ajattelin just noin viikko sitten; halusin tietää voisiko jotain tutkia ja käväisinkin siksi – ja täällä saadun tsempin tuella – kyselemässä toiselta lääkäriltä onko jotain tehtävissä. Hän suositteli heti kohdun tutkimista. En nyt muista miten se tarkallen ottaen meni, mutta kuulemma helposti voidaan tsekata onko kohdun limakalvossa kiinnikkeitä tai muuta alkion kiinnittymistä haittaavaa. Kohtuun ruiskutetaan suolaliuosta tms., jonka avulla rakenne nähdään paremmin kuin ultralla. Ja lisäksi kohdusta voidaan ottaa näytteitä ja tutkia vielä tarkemmin, jos niin ”pitkälle” halutaan mennä. Eikä siinä kaikki; hän luetteli mulle vielä ehkä viitisen muutakin toimenpidettä, joilla tilannetta voidaan kartoittaa ja siltä pohjalta sitten olosuhteita parantaa. Oli ihan mielettömän helpottavaa kuulla, että mun ei välttämättä tarttekaan jatkaa sokkona, vasn tähän kaikkeen löydetään ehkä syy, tai useampi syy, tai edes vähän lisää tietoa! Jee!! Voin sitten jakaa kokemuksia kun sinne asti pääsen ?… Summa summarum, on tutkimuksia. Lähde ihmeessä kyselemään, jos siltä tuntuu. Musta tuntuu, että itse odotin liian kauan.

Felia, sormet ristissä ja peukut pystyssä!

Pinpin, upea painonpudotus. Wau!!! Tekis kyllä mullekin hyvää. Vitsit kun mäkin pystyisin ?.

Maisa tuhannet kiitokset!!! Ei voi olla totta, nyt kyllä suutun tuohon yksityisklinikkaan, olen kohdun tutkimisesta kysynyt pariinkin otteeseen turhaan.. Vastaus on ollut jotain epämääräistä, ei sitä nyt ja ei ultrassa mitään näy jne.. Ehkä ajattelevat, että jos on yhden lapsen saanut, ei siellä mitään voi olla.. Omasta mielestä kaikki täytyy nyt koittaa ennenkuin lyödään hanskat tiskiin, kuitenkin jo neljä punktiota takana (onneksi 5 solua pakkasessa).

Minkä alan lääkärin tämä toinen lääkäri oli? Missä nämä tutkimukset olisi mahdollista tehdä, ovatko siis ihan lääkärin vastaanotolla tehtäviä vai vaativatko toimenpidehuonetta? Tekeekö siis lapsettomuuslääkäri sen vai joku ihan perus gynekologi vai joku muu?

Paljon tuli lisäkysymyksiä, kiitos vielä avusta! On tämä yhtä helvettiä kun edes omalta lapsettomuuslääkäriltä ei saa kaikkea apua mitä tarvitsee. AAARGH!!!!!!

JonnaK, aivan sama kokemus täällä! Sain nämä ohjeet yksityisen lapsettomuusklinikan lääkäriltä. Ihan lääkärin vastaanotolla nuo ymmärtääkseni tehtäisiin, koska hän sanoi, että tehdään sitten ensi kerralla, jos tästä (toisella klinikalla tehtävästä) siirrosta ei tule mitään. On kuulemma nopea ja helppo tutkimus ja siitä sitten jatketaan eteenpäin uusiin tutkimuksiin tarpeen mukaan.

Noissa klinikoissa on NIIN paljon eroja… Mulla on sama kokemus kuin sulla; yksityisellä ollaan mekin siirrelty lukuisia alkioita, mutta eivät halua tutkia kohtua tai alkioita tai mitään muutakaan syytä epäonnistumisiin eivätkä määrätä lääkkeitä tms., joilla onnistumisen todennäköisyyttä saataisiin nostettua. Mäkin luulin, että näin se olisi muuallakin, mutta ei näköjään ole. Siellä uudella klinikalla pääsen useisiin tutkimuksiin heti – jopa kehotti, että ei kannata odotella, vaan tutkia – ja lisäksi osasi heti määrätä mulle muutamia lääkkeitä, jotka saattaa auttaa jo tässä vaiheessa (suositteli niitä luettuaan mun hoitohistorian). Siellä siis oikeasti tehdään jotain! ? Näin maksavana asiakkaana ihmettelen todella, että mulle ei annettu tätä mahdollisuutta lukuisista pyynnöistä huolimatta jo aiemmin siellä alkuperäisellä klinikalla. Jälkikäteen kun olen tästä puhunut lapsettomuuspiireissä, niin olen kuullut, että tämä on jaettu kokemus juuri ja vain siitä klinikasta, jossa olen alunperin käynyt. Monet muutkin ovat turhautuneet ja lähteneet. Outo strategia heillä… siellä klinikalla siis.

Joo, mutta en tiedä saako täällä kertoa klinikoiden ja lääkärien nimiä… siksi en nyt uskalla laittaa tähän sen klinikan nimeä, johon menin käymään ja johon olen ihan huipputyytyväinen. Onko se mainostamista? Helsingissä kuitenkin sijaitsee, ja jos haluat tietää mikä se oli, niin voidaan selvittää miten sen tiedon saa sulle ?. Mutta voihan niitä joka tapauksessa olla muitakin, mistä saisit nuo tutkimukset, suositteleen tosiaan konsultaatiokäyntiä eri klinikoilla. Sinnehän voi vaan mennä kyselemään mitä he suosittelevat, hoitosuhdetta ei tartte alottaa, jos on hoidot muualla kesken tai ei muuten tunnu siltä. Kannattaa ottaa kuitenkin aiempi oma hoitohistoria mukaan, niin osaavat arvioida tilanteen paremmin.

Mulle toi paljon energiaa kun koin saavani kerrankin apua ?. Toivon sulle samaa piristysruisketta hoitoihin!

Siis todellakin teen noin! Ollaan oltu hoidossa toisessa kaupungissa kuin sinä, V-aikuisella klinikalla. ? Olen joka kerta kysynyt mitä voimme tehdä nyt toisin, eikä juuri mitään.. Tähän on uponnut niin paljon rahaa, henkistä kärsimystä nyt ei voi edes mitata..

Saitko jonkun yhteenvedon hoidoista pyytämällä? Vitsit kun meillä on siellä vielä 5 pakkasessa ja juuri tehty uusi hoitokierros, olisinpa tajunnut vaihtaa ennen tätä.

JonnaK, hoitohistorian saa pyytämällä kirjallisesti niin että siinä on molempien puolisoiden (jos on oltu yhdessä hoidoissa) nimet, sotut ja allekirjoitukset. Kirjoita pyyntöön, että haluat koko hoitohistorian, ml. tehdyt kokeet ja niiden tulokset. Mä vein sen vastaanottoon ja sain nipun printattuna hetkisen myöhemmin. Olivat diskreettejä eivätkä kysyneet mihin tarvitsen sitä, eikä sellaista tietysti saa kysyäkään. Omia tietojahan ne on.

Kysäse sieltä mahdollisesta uudesta paikasta onko alkioita mahdollisuutta siirtää, jos haluat vaihtaa klinikkaa. Sitä me ei kyselty kun oli vaan enää se yks jäljellä, mutta aina kannattaa ainakin tiedustella ?! Ja vaikka siirrot tehtäisiinkin sun vanhalla klinikalla, niin mikään ei estä, että käyt samalla testeissä toisella, ja jos esim. jotain sellaista löytyy, mihin apua vois saada pillereistä, niin he antavat sulle reseptit niihin lääkkeisiin. Siirtoajankohtiin toinen klinikka ei voi vaikuttaa, mutta kyllä ne voi sua silti samanaikaisesti hoitaa ?.

Kyselit muuten aiemmin blastoista. Me meinataan jatkossa siirtyä – jos jatketaan – nimenomaan blastoviljelyyn. Olen kuullut, että blastovaiheen muodostuminen vaatii ihan erityisen ponnistuksen alkiolta, joten hoitojen todennäköisyyden nostamiseksi on erittäin perusteltua katsoa mitkä alkiot ylipäätään pääsevät sinne asti. Kohtu ei ilmeisesti ole enää nykytiedon mukaan välttämättä paras kasvuympäristö alkioille, millä perustellaan siirtoa jo ennen blastovaihetta, sillä ei ne blastot muodostu luomutapauksessakaan kohdussa vaan munatorvessa, missä on ihan eri olosuhteet kun kohdussa eli ei se kohtu ole välttämättä sen parempi kuin petrimalja (tai missä lie ne niitä viljelee ?).

Mä oon siis ite tullu siihen lopputulokseen, että en tartte enää yhtään ylimääräistä siirtoa, joten jatkossa muhun laitetaan vain blastoja, jotta on huomattavasti suurempi todennäköisyys sille, että ne kiinnittyy. Jos ei blastoja tuu, niin sitten ei siirretä, mutta tuskin ne siinä tapauksessa ois kehittyny blastoiksi kohdussakaan. Semmotteis ?.

Maisa, sä olet nyt tuonut mulle niin paljon toivoa ja innostusta ettet uskokaan! Kiitos! Pyysin klinikan verkkopalvelun kautta tietojani ja ne luvattiin lähettää minulle postissa kotiin, katsotaan mitä kaikkea saan. Luettelin tietysti mitä tarvitsen ja mies antoi puhelimitse luvan omien näytetulostensa lähettämiseen samassa kuoressa. Hyvin toimi siis eikä minultakaan kysytty miksi niitä haluan.

Haluan myös blastoiksi kaikki tästä lähtien, juttusi on kuin omasta kynästä.. Jokainen siirto maksaa ja siirtää asiaa eteenpäin. Kukaan ei tässä nuoremmaksi ja terveemmäksi muutu ja näin synttärien kynnyksellä sitä alkaa taas miettimään..

Huh, ensin olin niin vihainen, nyt muuttuu ilon ja innostuksen puolelle. Aion varata ajan toiselta klinikalta, haen sen kuuluisan ”toisen mielipiteen” jos en muuta. 🙂 Kaikki kortithan tässä on katsottava ennenkuin on liian myöhäistä, ei sitten tarvitse joskus miettiä miksen..

Voi että te olette täällä tärkeitä. Ihanaa kun jaatte kokemuksianne, kyllä tässä itse saa asiansa näköjään hoitaa, ei voi luottaa hoitavan tahon apuun ja asiantuntijuuteen kaikessa.

Jee JonnaK, huippukivaa, että mun kokemuksista/ selvittelyistä oli sullekin apua! Meillä sattuu tosiaan olemaan melkolailla sama tilanne ja kävi onnekkaasti, että oltiin linjoilla yhtä aikaa! Tästä on hyvä jatkaa – hyvin meille vielä käy ?.

Heippa kaikki! Liitynpäs minäkin (valitettavasti) ryhmään ja esittäydyn:
olen 26-vuotias kovan stressin ja jonkin sortin (diagnosoimattoman) syömishäiriön sairastanut nainen, joka olen avomieheni kanssa käynyt Naistenklinikalla lokakuusta -15 lähtien, syystä sekundaarinen amenorrea, eli kuukautisia ei kuulu teroista ja primoista huolimatta. Divinalla muistaakseni saatiin kuukautiset aikaan, jonka jälkeen alettiin pistelemään Menopuria ja kasvattamaan muniksia ja limakalvoja. Ekasta kierrosta ei Pregnyl-irrotuksen jälkeen saatu kuukautisia kummempaa aikaiseksi, mutta saatiin lupa lähteä heti uudelle kierrokselle, eli Menopur jatkui. 2. kiekalla saatiin jo 2 hyvänkokoista follia (molemmat <20mm mutta kuulemma hyviä silti) ja elättelin jo kovasti toiveita, että tärppäisi. Tuntui kuin maailma olisi kaatunut ja porasin toden teolla kun tiputteluvuoto alkoi jo 1,5 vkoa Pregnylin jälkeen. Nyt lääkärit käskivät pitää taukokuukauden ja syön Divinaa jälleen koska vuoto oli niin niukkaa, että kunnon menkat pitäisi kuulemma saada ensin käyntiin. Raskasta aikaa – pahempaa kuin olisin ikinä voinut kuvitella – tämä on. Mikään BMI 15 en koskaan ole ollut, joten totaali alipainoinen en ole ollutkaan. Löytyykö täältä toisia sekundaari amenorralaisia? Jään seuraamaan.

No niin. Siirto takana. Kaikki suhteellisen hyvin, mitä nyt taas vähän hitaahkoja alkiot jakautumaan mut tekevät sitä kyllä. Ja jesta et tuntuu et ois puhallettu vatsa täyteen ilmaa. Ja sit taas odotellaan, 10.2. testi.

Moikka.

Minulla olisi muutama kysymys hoitojen loppuvaiheesta.

Olemme miehen kanssa aloittaneet hoidot kauan kauan sitten.
Yksi lyhyt ivf ja monta pakaste siirtoa sekä yksi pitkä ivf josta tuore siirrosta meille syntyi poika 2014.
Viime vuonna meille tehtiin yksi pakaste siirto tuloksetta ja pakkanen tyhjeni.
Nyt ollaan taas aloitettu hoidot samalla menetelmällä kuin aikaisempi ja tämä on myös viimeinen hoitomme. Päätin että en lähde enään hoitoja tekemään, tämä oli tässä.

Itse otin irroituspiikin eilen ja huomenna on punktio (ollaan siis yleisellä puolella hoidossa)

Nyt siis pari kysymystä muistin virkistämiseksi.
Onko teillä ollut kovaa turvotusta hoitojen lopussa? Itselläni aina silloin tällöin, mutta hyvin vähän (rakkuloita 9+7, tasaisesti kasvanut)
Nippailua alaselässä ja välillä myös alavatsassa.
Mitenkäs valkovuodon tulo, sitäkin on viikon lopun aika tullut jonkin verran, onko normaalia?

Itse en muista yhtään miten nämä meni, se vain jäi ekassa hoidossa muistiin että punktiopäivänä olo oli ihan hirveä ja jokapaikan sattui ja turvotti.

Kiitos vielä.

Pinkku84 mulla oli ainakin jo 3 päivää ennen puktiota vatsa tosi turvonnut ja tuntui painetta alavatsalla. Kipua tuli vain jos lähti koiran kanssa pidemmälle kävelylenkille. Mulla tosin jäi alkavan hyperstimulaation takia tuoresiirto tekemättä. Nyt on menny pari viikkoa punktiosta ja eilen olin ensimmäistä kertaa 10km lenkillä. Sen jälkeen sattui aika paljon, mutta meni ohi kun pötköttelin sohvalla. Tuntuu munasarjoissa välillä terävä vihlaisu. Punktiossa lääkäri sanoi, että vuoto oli vähän kokkareista eli saattaa tulla hiiva. Ei kyl oo tullu. Sanoi et hiivalääkettä ei saa ottaa ennen kuin tulee kuukautiset punktion jälkeen.

Moi kaikki jälleen. Uskomatonta miten se pettymys tuntuu aina vaan kovemmin. Tuntuu edelleen ;,( ollu ihan kamalia riitoja jotka taitaa nyt olla ihan muutakin kuin pelkästään tätä. eli ollakko vai eikö olla ja aina vaan ollaan yhdessä! Keväällä tässä tulossa uusi hoito mahdollisestikin samalla kaavalla mikä musta tuntuu ihan typerältä. Lukenut olen täällä sivusta teidän kirjotteluita ja muutamia oikein pistänyt silmiin. Elikkäs haluan kans ton kohdun paremmin tutkimisen!! Meille on sanottu ettei oo luomusti ollenkaan mahdotonta raskautua, ja 6 vuotta! Eli nyt sitten jarraan päässäni onko ongelma kiinnittymisessä? Millä sitä vois ite tukea? Nyt kun hoidot hetkeksi ohi niin yllätys menkkakivutkaan ei ole ollenkaan niin pahoja, johtunee siitä ne kamalat kouristukset siirron jälkeen kun se katetri on käynyt kohdussa? Meca jauhe? Hm. Mitäs kaikkea tässä nyt kannattais alkaa popsimaan? En ole varmaan ikinä syönyt mitenkään erityisen terveellisesti. Nyt yritän. Nolla toleranssi alkoholiin? Tupakka edelleen piinaa mutta pääsen siitä!!!pakko. Mitä olen lukenut niin kaikilla tuntuu olevan joku hirveä satsi vitamiineja ynnämuuta ja minä en vaan saa aikaseksi tai tiedä mitä tässä kannattas! Yritellyt googlettaa niin toisella sivulla suositellaan toisella taas ei joten välillä vaan luovuttanu että ei sitten syyä mitään. Jeps. Kaikille piinailijoille tuhannesti onnea matkaan!!

Moi! Kiva, että on tämmöinen ryhmä perustettu. On nuo hedelmöityshoidot yleensä niin raskaita monille, että tarvitsee vertaistukea tilanteeseensa. Kerron tässä hieman taustasta. Olen 30v. nainen, mieheni on 31v. Olemme seurustelleet 3v. 2kk. Lapsenyritystä on takana noin 2v. 4kk. Raskas taival. Monenlaisia mutkia on matkan varrelle mahtunut. Puoli vuotta yrityksen jälkeen hakeuduin yksityisella tutkimuksiin ja huomattiin, että mulla on lievästi monirakkulaiset munasarjat. Clomifeniä söin muutaman kierron ja ovulaatio tuli sen avulla, mutta olisi saattanut tulla ilman sitäkin. Munasarjojen tila vaihtelee. Joskus ei havaita monirakkulaisuutta ja useimmiten saan ovulaation luonnostaan.
Vuoden yrityksen jälkeen hakeuduimme kunnallisen puolen tutkimuksiin. Minulta löytyi piilevää kilpirauhasen vajaatoimintaa, thyroxinin lääkkeen avulla pyritään laskemaan arvoa. Miehellä todettiin heikot siittiöt ja inseminaatiota ei sen takia edes kokeiltu. Vähän päälle vuoden päästä meille tarjottiin jo ICSI hoitoa, mutta mieheni ei ollut vielä valmis siihen. Suhteessa oli huonompi aika juuri menossa ja taloudellinen tilanne ei ollut niin vakaa. Miehelläni meni aikaa sulatella jo sitä, että yritämme lasta ilman ehkäisyä, kun aika pian seurustelun jälkeen jätimme ehkäisyn. Minä olin toivonut lasta jo pidempään, mies vasta sulatteli asiaa. Tiesin vaan, että ikää alkaa tulla eikä liika odottaminen kannata. Nyt tammikuusta sitten hakeuduttiin polille ja nyt miehenikin on sanonut, että on valmis hoitoihin. Miten teillä on miehet suhtautunut hedelmöityshoitojen alkamiseen? Tässä hoitojen alkamisen kynnyksellä kaipaisi miehen tukea paljon. Oon huomannut, että oon aika herkillä ja en jaksa kuunnella miehen epäilyjä enää, mutta täytyy ymmärtää. Hän pelkää hoitojen aloitusta ihan niin kun minäkin. Pelkona on, että mitä jos ei kolmella kerralla onnistu. Ei sitä kuitenkaan kannattaisi elää kun kierto kerrallaan eikä liikaa pelätä tulevaa. Vaihtoehtoja kyllä löytyy. Pistäminen vähän jännittää. Ensimmäinen kerta voi olla kynnys pistää. Minua ohjattiin huonosti pistämiseen kans, mutta eikö Conal-F pistämisessä riitä, että pitää sen 10s. peukaloa painettuna, kun pistää ihon alle, että koko annos menee kerralla? Oon pohjanmaan seudulta ja Tampereelle ollaan menossa ICSI hoitoon. Saa myös laittaa sähköpostia mulle, jos haluaa vertaistukea sähköpostin kautta musta. Eikös sairaslomaa saa ainakin sen punktiopäivästä siirtopäivään asti? Oon nukkunut useamman yön levottomasti. Uusi aina pelottaa.

Minäkin hivuttaudun tänne takaisin, olen pitänyt taukoa palstailusta mutta nyt tarvitaan taas teidän kanssasisarten tsemppiä ?
Lapsettomuutta takana aivan liian kauan. Meissä ei pitäsi mitään vikaa olla mutta raskautuminen onnistu. On kokeiltu pakolliset inseminaatiot, ei tulosta
1. ivf oli toukokuussa 2015, tuoresiirto nega
1.pas elokuussa, josta elämäni ensimmäinen plussa mutta rv7+2 todettiin että kohdussa ei ole eloa ? Tuon jälkeen päätimme mieheni kanssa pitää vähän taukoa, oli pakko saada ajatukset täysin muualle.
Nyt tammikuussa pari vkoa sitten siirrettiin yksi huurunenä ja tänään sain verikokeen tuloksen..negatiivinen, hcg oli vaan 0,8 eli ei edes minkäänlaista yritystä. ?
Pakkasessa on vielä yksi huurunenä ja siirto voitaisiin tehdä heti seuraavaan kiertoon, nyt mietimme miten sitä jaksaa heti tuon lääkerumban..miten sitä saa valettua itseen uskoa että tämä onnistuu..tää on henkisesti niin raskasta, eikä tätä voi kukaan muu ymmärtää, jos ei ole sitä itse kokenut.

Vaikka tuo viimeinen huurunenä ei toisi tulosta, onhan meillä vielä kaksi ivf jäljellä..miten sitä jaksaisi kaiken taas alusta. Ei ehkä kannattaisi miettiä näin pitkälle mutta väkisinkin sitä miettii. ?

Tsemppiä teille kaikille hoitoihin ja plussaonnea! Mun viesti oli ”hieman” negatiivis sävyinen mutta ymmärrätte ettei sitä aina jaksa olla positiivinen.

?Toi-Ve79

Tuota. Mulla alkoi su särkemään alavatsaa juuri ennen gonapeptyl-pistosta ja on särkenyt siitä asti. Jopa istuessa tekee kipeää, saati noustessa. Onko kellään muulla ollut vastaavaa? Mietin jo klinikalle soittamista.

Mulla ei muistaakseni ole ollut tuon nimistä lääkettä, joten en osaa sanoa mikä mahtaa olla. Itse olen soittanut hoitajalle aina kun on tullut häiritsevä oire tai jotain kysyttävää. Sinuna Pinpin soittaisin varmuuden vuoksi.

Moikka.

Opu tehtiin tänään aivan mielettömän kivuliasta. Isoin syy oli tuo alaselkä, vieläkin kipuja vaikka aamulla tehtiin operaatio.
Nyt sitten vaan rauhassa pötköttelyä.

Meillä mies otti asian oikeastaan yllättävän hyvin tämä koska meissä kummastakaan vikaa ei löytynyt, hän oli valmis tarkempiin tutkimuksiin.
Itse epäilen kans kiinnittymis ongelmaa ja siksi viime kerran ivf hoidolla minulle määrättiin tuota gonapeptyliä, josta sitten plussan. Ennen tämän viimeisen hoidon aloittamista minulle tehtiin yksi pakaste alkiosiirto ilman tuota gonapeptyliä ja negahan siitä tuli. Ilmoitin siis tässä uudessa aloituksessa että sama hoitomenetelmä kuin viimeksi.
Niin ja mitä vitamiineihin tulee… olen kokeillut kaikkea myös luontaistuotteita ja hierontaa yms. Kaikkea mahdollista. Ainoa mihin olen nyt ollut tyytyväinen on femibion (raskaana oleville ja yrittäville)

Meillä mies alussa kielsi koko ongelman olemassaolon ja oli yltiöpositiivinen ja varma ettei mitään hoitoja tarvita. Ei suostunut ensimmäisiä spermanäytteitä itse viemään vaan otti näytteet kotona ja mä jouduin kiikuttamaan ne tutkittavaksi. Nyt kun ensimmäinen IVF-hoito oli tammikuussa niin sain hänet ymmärtämään että hänen tehtävä on näytteen anto ja mulla kaikki muu. Meni reippaasti antamaan näytteen sillä aikaa kun olin punktiossa 🙂 Edelleen hän on positiivisin mielin ja varma että onnistuu jollain näistä meidän 7 pakastealkiosta. Itse olen aika ristiriitaisissa tunnelmissa. Monet olette monta vuotta jo yrittäneet. Pelottaa kovasti se tuska mikä saattaa olla vielä edessäpäin. Miten paljon poissaoloa tulee töistä näiden PAS-siirtojen kanssa? Haluaisin vaihtaa työpaikkaa, mutta uudessa paikassa vaikeampi järjestää poissaolot.

Mulla vähän sama miehen näkökannalta, että haluaisi mieluiten odotella ja uskoo siihen, että lapsi tulee vielä luonnostaan. Mä en jaksa odotella kyllä enää vuosikausia ja alkaahan se hedelmällisyyskin laskea 30v. jälkeen. Mies on hyvin sulattanut sen, että ilman ehkäisyä yritetään, mutta isompi kynnys on ollut tuo hoitoihin lähteminen. Miehelle on varmasti ollut kova pala kun on sanottu, että lapsettomuus johtuu enemmän hänestä vaikka ei sitä myönnäkkään. Hän haluaa uskoa, että ne tulokset voi vielä muuttua, onhan se toki mahdollistakin. Hän ei haluaisi, että näistä hedelmöityshoidoista puhuttaisiin muille. Mä oon kyllä kertonut läheisille, mutta mies ei tiedä että läheiset tietää vaikka on arvaillut, että oon kertonut. Onkin vähän syyllinen olo, mutta en osaa pitää sisällä niin isoa asiaa. Miten te suhtaudutte muille kertomiseen lapsettomuudesta? Mies kans uskoo, että ICSI hoidoilla onnistuu. Toisaalta on hyvä, että ainakin toinen on positiivinen. Tukee toista. On mullakin kyllä hyvä tunne, että onnistuisi lopulta, mutta katsotaan:) Loukkasi siskon sanat tässä vasta kun kerroin tuntemuksista ennen hoitoa. Sanoi, että ”ei pysty samaistumaan hoitoihin eikä tukemaan. Kohtaloa ei keinotekoisesti sen mielestä saisi yrittää muuttaa. Uskoo, että onnistuisi ilman hoitojakin kun vaan lopettaisi stressaamisen ja yliyrittämisen.” Alkoi kyllä suututtaa tuo kommentti. Vastasin vaan, että ”on se luonnon valinta siinäkin, että hedelmöittyykö munasolu, kiinnittyykö, lähteekö jakautumaan. En näe siinä pahaa, että sitä edesautetaan. On loukkaavaa kun sisko sanoo noin, kun se on kuitenkin nähnyt vierestä, kuinka raskasta lapsettomuus voi olla. Kaikki ns. ”luonnolliset” keinot on jo käytetty. Olisi mukava, että sisko tukisi meidän päätöstä.” Kyllä sisko sitten sanoi, että ”En oo hoitoja vastaan ja kannattaa mennä niihin. Onnea hoitoihin!” Mitäs mieltä ootte tuosta mun läheisen ensimmäisestä kommentista?

Täälläkin miehellä meni kauon ymmärtää ettei sitä lasta vaan todennäköisesti ilman hoitoja saada aikaseksi vielä sillonkin kun oltiin oi ja insseissä menossa nii sano että ”kyllä se sieltä sitten tulee kun sen aika on” eikä tuntunu ivf:ään olevan mikään kiire vaikka ei koskaan ollut ollutkaan sitä vastaan että lasta yritään..
Vaikeaa kun ei halua tietenkään toista painostaa mihinkään mihin ei oo valmis,mutta itellä ei vaan hermot kestä enää oottamista 4v ollaan yritetty, mutta jo 5v on kyllä on ollu mahdollisuus raskauden alkaa ja jo sillon jollain lailla aina jännätty..Tänään ois taas kp 1 ja pitäs nyt sitten päättää jatketaanko nyt hoitoja. Lääkkeellisellä pas:lla mennään joten tänään pitäis progynovaa alkaa syömään. Mies aikaisemmin oli sitä mieltä että maaliskuussa aikaisintaan jatketaan, mutta suostui kyllä tähänkin kun sanoin etten vaan kestä odottaa.Mutta niin en sitten kuitenkaan tiiä mitä tässä tekisi..Mulla oli kovat odotukset ivf:n suhteen joten nää pas kiertojen epäonnistumiset on kyllä suuria pettymyksiä ja sen takia pietettiin nyt vähän taukoa.

Heippa, onpa mukavasti keskustelua!

Tekisi kommentoida kaikille jotain, mutta jotta pääsen joskus nukkumaankin, niin vain muutama sana Susannalle.

Toivottavasti et loukkaannu siskosi puolesta, mutta aion nyt sanoa suoraan, miten tällaisiin kommentteihin suhtaudun. Minun mielestäni hänen kommenttinsa oli sivistymätön ja välinpitämätön. Ehkä hän ei ymmärtänyt ja tarkoittanut sitä, mutta silti.

Ensinnä, onko hän myös sitä mieltä, että kenenkään ei pitäisi käyttää silmälaseja, käydä umpilisäkkeen leikkauksessa tai käyttää hammasrautoja? Onhan kohtalon sanelemaa, jos ei näe, umpilisäke tulehtuu ja hampaat on miten sattuu. Eikö niihinkään saa hakea apua?

Toisaalta, hedelmöittyminen ja raskautuminen koostuu lukemattomista fysiologisista, biologisista mekanismeista ja reaktioista, joihin ei voi vaikuttaa olemalla stressaamatta tai yliyrittämättä. Hänen kommenttinsa yliyrittämisestä perustuu olettamukseen, että nämä mekanismit ovat teillä kunnossa, ja sitä hän ei voi tietää. Vai onko hän tutkinut ja ulossulkenut kaikki muut vaihtoehdot? Uskallan arvata, että hän ei todennäköisesti tiedä näistä mekanismeista juuri mitään, sillä jos tietäisi, hän ei pitäisi raskautumista kohtalona, vaan ihmisbiologian virheettömän toiminnan tuloksena.

Sitäpaitsi voi hyvin olla, että ne, jotka tarinoiden mukaan saavat lapsen heti kun ovat lakanneet yrittämästä (tarina, jonka jokainen lapsettomuutta kokenut valitettavasti kuulee useaan otteeseen – ja vinkkinä kaikille, SE EI AUTA) saavat lapsen siksi, että todennäköisyys kasvaa sitä myöten kun yrittämiskertojen määrä kasvaa (jos ei mekanismeissa ole mitään vialla). Eli se onnistuminen (jos näitä tarinoiden henkilöitä oikeasti edes on) johtui siitä, että he yrittivät riittävän monta kertaa, ei siitä, että he lakkasivat stressaamasta. Joo, kyllä stressihormoni voi vaikuttaa hieman, mutta ei ollenkaan niin paljon ja usein kuin nämä keittiögynekologit uskovat tietävänsä.

Lisäksi hän kommentillaan mielestäni syyllistää sinua ja tuottaa sinulle lisää stressiä. Hänhän nimittäin sanoo, että vika on sinun (yrität liikaa) ja sinun pitäisi lakata stressaamasta (eli tukahduttaa todelliset tunteesi) ja epäonnistuminen jatkossakin on sinun vikasi (koska et edelleenkään osaa ajatella oikein). Se taas ei mielestäni ole oikein. Sinun ei mielestäni pitäisi joutua kokemaan enää yhtään enempää syyllisyyttä. Et välttämättä voi asialle itse yhtään mitään. Et vaikka alkaisit zen-buddhaksi. Syy miksi ette ole saaneet lasta voi olla sellainen, johon voi vaikuttaa ihan yhtä vähän rauhoittumalla kuin likinäköisyyteen voi.

Vielä kerran, kyse on biologiasta, fysiologiasta ja lääketieteestä. Jos siskosi ei ole näiden alojen asiantuntija, kehottaisin häntä keskittymään tukemiseesi eikä perusteettomaan syyllistämiseesi. Hänellä on mahdollisuus olla se, joka tukee sinua niin, että jaksat kulkea läpi sen tien, jonka aikana alan asiantuntijat selvittävät oikean syyn vaikeuksillenne ja/tai yrittävät monin tavoin nostaa onnistumisen todennäköisyyttä sellaisilla tavoilla, joilla on lääketieteellistä näyttöä ja joilla voidaan kiertää asioita, jotka juuri teillä eivät toimi niin kuin pitäisi. Se rooli on tärkeä. Se ei ole helppo tie, mutta siellä päässä loistaa toivo. Ja hän voi auttaa jaksamaan kohti sitä, mitä sinä toivot eniten.

Semmoista. Tällaiset terveiset siskollesi lähettäisin – ihan niin kuin kaikille muillekin, joiden mielestä hedelmöityshoidot ovat kohtaloon puuttumista, ja ainoa syy vaikeuksiimme on siinä, että me haluamme lapsen liikaa. Pyydän kaikkia tällaisia neuvoja jakavia ihmisiä miettimään vielä hetken. Tuntevatko he todella lisääntymisbiologiaa riittävästi kertoakseen missä syy luuraa? Ovatko he tutkineet hänet, jolle neuvoja jakelevat, ovatko sulkeneet pois muut syyt ja seuraukset? Haluavatko he todella lannistaa, syyllistää ja lisätä pahaa oloa?

Vai sopisiko heille kulkea tätä matkaa vierellä kuunnellen, kunnioittaen, uutta oppien ja myötäeläen. Vaikka se on raskasta, suosittelen jälkimmäistä. Se saattaisi lisätä tietopohjaa ja empatiakykyä. Avartaa maailmaa ja opettaa nöyryyttä. Ymmärtää elämää.

Noin. Vielä jerran Susanna, en tunne siskoasi, enkä halua loukata sinua tai häntä. En tiedä tilannetta, missä hän nämä sanat sanoi, joten en kohdista tätä viestiä todellisuudessa hänelle vaan kaikille, jotka näin ovat sanoneet tai tulevat sanomaan.

Olen itsekin kuullut samantyyppisiä kommentteja riittävän monta kertaa. En ole (ennen) osannut puolustaa itseäni, ja siksi haluan jatkossa puolustaa meitä ja teitä kaikkia, joiden ei pitäisi joutua tällaisten, loukkaavien – ajattelemattomien – kommenttien kohteeksi. Siksi kirjoitin nyt aika kovin sanankääntein mitä todella ajattelen. Mur. ?

Having said that, rakkautta, jaksamista ja voimia toverit. Yhteisellä matkalla ollaan, vaikka omia polkujamme kuljemmekin ?. Toivotaan, että muutkin alkaisivat pikkuhiljaa ymmärtää vähän paremmin miltä tämä tuntuu ❤️.

Maisa, Wau! Hyvin kirjoitettu ♡

Mulla sisko meinaan sanoi aivan samaa kun kävimme ekoja hoitoja läpi. ”Älkää stressatko” nyt oon pystyny hänen kanssa juttelee asioista paremmin ja sanomaankin ettei sitä stressiä noin vain voi poistaa, kyllä se pieni stressi piilee aina tuolla takaraivossa vaikka kuinka yrität olla miettimättä asiaa.

Niin ja kyllä aika avoimesti ollaan asiasta puhuttu, tai siis minä oon puhunu. Meillä yllättävän monta tuttua pariskuntaa käy tämän saman asian läpi, joillakin saattaa olla vielä vaikeammat hoidot edessä kuin itselläni.
Tästä uudesta aloituksesta nr 2, ei tiedä kuin ihan vaan pari (siskoni on toinen)
Nyt mennään sitten omalla painolla tämän kanssa 🙂

Tervehdys kaikille ja tervetuloa uudet jakamaan kokemuksia 🙂

Minäkin aktivoidun kirjoittelemaan. Olen kyllä tiiviisti lukenut palstaa. Liityn myös piinailijoihin, tänään vihdoin oli PAS!

Pahoittelut kaikille negan saaneille ja muita pettymyksiä/raskaita vaiheita kokeneille, voimia jatkoon. Ollaan me ihmeen sitkeää porukkaa, jaksetaan kuitenkin vielä täällä yrittää ❤

Paljonkin olisi kommentoitavaa. Kiitos Maisa, sait varmasti kuvattua meistä monien mietteitä 🙂 Itse olen ratkaissut tätä kertomista siten, että olen kertonut vain muutamalle ystävälle. Vaikka sen vuoksi välillä tulee hankalia tilanteita, niin toisaalta on sitten välttynyt noilta erinäisiltä kommenteilta. Meillä myös miehellä kesti pitkään rohkaistua tutkimuksiin ja hoitoihin, mikä oli tosi rasittavaa ja aikaa ja hermoja kuluttavaa. Kynnyksen ylitettyämme hoidoissa on onneksi oltu yksissä tuumin, mutta nyt ollaan sit neli- ja viiskymppisiä. Välillä väistämättä sitä ajattelee mitä onnistumistodennäköisyydet olisivat olleet 10 v. sitten, mutta välillä yritän hyväksyä, että nämä vaiheet meidän on täytynyt kulkea.

Tänään nyt sit vihdoin PAS, sain matkaan 3-päiväisen alkion, pakkaseen jäi 4. Tehtiin luonnolliseen kiertoon. Luget nyt käytössä. Gonapeptylistä en kysynyt, eikä sitä ehdotettu. (Jos)Kun seuraava pas tulee, niin sekin ehkä luonnolliseen kiertoon ja sit alustavasti kaavailtu kahden siirtoa. Jännä kun mieli muuttuu, joskus ajattelin, et yksi alkio kerrallaan, mut nyt ajattelen, et seuraavassa voisi siirtää 2, olisihan siinä paremmin mahdollisuuksia, jos jompikumpi kiinnittyisi.

Tuoresiirto oli 15.10., nega. Koska oli pitkä hoitokaava, niin oli se yksi pakollinen välikierto. Joulukuussa jäi pas väliin, koska menkat viivytteli, eikä ehditty ennen joulua, kierto oli peräti 42. Pitkähköjä kierrot edelleen. Tammikuussa meni odotellessa menkkoja ja sit ovistestien kanssa stressatessa LH+:n bongaamista (joka lopulta oli kp 18). Kahdesti piti käydä ultrassakin, onneksi jälkimmäisessä limis oli paksuuntumassa. Kyllä noissa lääkärissä on eroja! Tokan ultran lri oli toivoa tuova, selkeä, kannustava ja ennen kaikkea rauhoituin! Se toinen taas oli monin tavoin negatiivinen kokemus, jäi tosi ikävä ja sekava fiilis 🙁 Tietty just tämä lri oli tänään siirrossa, mut tässä itsekin keskittyi vaan tähän asiaan, joten ihan ok fiilis ja helpottunut tunne siitä, et päästiin nyt edes yrittämään, vaikkei toiveet kovin korkealla onnistumisesta ole.

Tsemppiä ja tärppionnea myös muille piinailijoille!:) Miten teillä menee? Voimia ja jaksamista kaikille hoitojenne vaiheisiin ❤

Mulla kävi niin että tulin kertoneeksi parhaimmille kavereille heti kun alettiin yrittää vauvaa tuossa kohta kolme vuotta sitten. Nyt olen sitten heille kertonut tutkimuksista, diagnoosista ja hoidoista. Käyn pari kertaa vuodessa ystävien kanssa ulkomailla ja siellä olen matkaseurueen kanssa jutellut lapsettomuudesta avoimesti. Sukulaisille ei olla miehen kanssa kerrottu muille kun mun siskolle. Hänen ensireaktionsa oli että mun pitäisi vaihtaa miestä, mutta nyt kun hoidot on aloitettu hän on ollut huolissaan ja kysellyt kuulumisia ja ollut tukena. Hän on sairaanhoitaja, joten jo ammatin puolesta ehkä osaa paremmin suhtautua. Minua loukkasi kuitenkin kovasti se että hän alkaa myös miehensä kanssa nyt yrittämään lasta, luultavasti juuri sen takia kun meillä on ongelmia. Tuntuu todella pahalta kun hän minua monta vuotta nuorempana luultavasti tulee saamaan lapsen pian ja näin tavallaan ”etuilee” kun me ollaan jo pitkään toivottu ja yritetty…

Olen uusi keskustelija täällä. 🙂 Olen 25-vuotias ja yritystä on +2 vuotta takana. Ensimmäinen IVF-hoito aloitetaan seuraavasta kierrosta, varmaan noin kolmen viikon päästä. Omaa olotilaa kuvaa parhaiten sanat kauhu ja paniikki.

Aikaisemmin on kokeiltu raskautua Letrozolin, Lugesteronin, Clomifenin ja Pregnylin avulla. Kiertoa tasattiin Teroluteilla ja Primolut Norin kanssa.

Diagnoosina meillä on selittämätön lapsettomuus. Aluksi oli ongelmia ovulaatioiden ja epämääräisten kiertojen kanssa, mutta nyt ainoa ongelma sen lisäksi etten raskaudu näyttäisi olevan lähes jatkuva tiputteluvuoto ovulaation jälkeen.

Hyvä kirjoitus Maisa. Olen samaa mieltä kanssasi. Turhan paljon ihmiset kertovat tarinoita kuinka joku on onnistunut, kun on lopettanut stressaamisen. Vaikka tarkoitus ihmisillä on siinä usein yrittää lohduttaa, mutta enemmänkin semmoinen kommentti syyllistää ja tosiaan moni tietämättömyydelläänkin sanoo noin, kun ei tiedä, että syy sille, että raskautuminen on vaikeampaa on useimmiten fyysinen. Siskoni on ollut saman miehen kanssa jo yli kymmenen vuotta ja naimisissa nyt yli kaksi vuotta. Luulen, että hänellä myös on toiveena lapsi vaikka hän ei ole sitä minulle niin kertonutkaan ja luulen, että hänellä on myös lapsettomuusongelmaa. Hän yrittää syödä luontaistuotteita ja lukee erilaisia kirjoja stressinhallinnasta ja henkisiä oppaita. Ehkäpä hän juuri yrittää lasta ns.”luonnollisin keinoin” ja sanoi sen takia sen mitä sanoi. Jos hän ei halua hakeutua hoitoihin, ei hänen silti tarvitse syyllistää meidän valintoja. En ole nyt jutellut hänen kanssaan, mutta aion puhua hänelle asiasta, kun seuraavan kerran ollaan yhteyksissä.
Kerroin jo heti läheisille siitä, että yritämme lasta, niin jotenkin kun on aloittanut kertomaan siitä, kokee jotenkin velvolliseksi sitten kertoa syytä kun lasta ei alakkaan kuulua, koska moni luonnostaan sitä alkaa miettiä. Jos lapsen saa ICSI hoidoilla aion kuunnella siinä enemmän miehen mielipidettä siitä, että kenelle hän haluaa, että kerrotaan.
Mun ympärillä kans raskautuu vähän väliä läheisiä. Jotenkin tuntuu, että siihen alkaa ite jo niin turtua, että ei jaksa enää siitä suuremmin mieltä pahoittaa.
Menkat alkoi tänään eli huomenna alkaa pistoshoidot. Saapa nähdä kuinka nuo hormonit vaikuttaa, mutta ei pidä lukea liikaa netistä siitä. Vaikutukset on varmasti tosi yksilöllisiä. Oletteko kertoneet työnantajalle hedelmöityshoidoista? Kuinka työnantaja yleensä suhtautuu sairaslomiin mitä punktiosta siirtoon asti saa?

Heissan! Eikös täällä pitäisi olla testauspäiviä jo osalla? Ainakin omani lähestyy kovaa vauhtia, kääk. Jotenkin sitä on tässä heittänyt toivon nurkkaan sata kertaa ja toivonut parasta sen tuhat. Tissit on taas arat, kiitos lugejen. Sanoisin et ärsyttävää. Ja mua kauhistuttaa ajatus lugejen jatkokäytöstä jos oon raskaana. Sitä iloa tiedossa viikolle 10 sitten.

Susannalle tsemppiä pistelyyn!

Meillä hoidon suunnittelu tapaaminen edessä parin kuukauden päästä, nyt mietityttää kuinka nopeasti tämän jälkeen pääsee ivf-hoitoihin? Seuraavista kuukautisista pistokset ja siintä seuraavasta ovulaatiosta hoitoihin? Vai miten teillä mennyt? En löytänyt hus:in sivuilta jos klinikka pitää kesälomia, tietääkö joku?
Odotus on kova 🙂

Hei kaikki,

Kiitos kysymästä, ei täällä mitään plussaa tietenkään ole.. Mieliala heittelee pohjalta hiukan parempaan koko ajan, suoraan sanottuna kyllästyttää koko aihe.

Aika lailla muitakin terveysongelmia nyt ja se kyllä ottaa myös päähän. Miksei koskaan voi saada hyviä uutisia tai tapahtua mitään kivaa? Pelkkää paskaa satanut niskaan nyt vuoden, tilanne menee koko ajan vaan hullummaksi, on sellainen olo että mitä vielä?! Vieläkö pitää sietää lisää paskaa ennenkuin elämä taas hymyilee? Kyllä on niin katki välillä kaikesta ettei itsekään ymmärrä miten jaksaa. Eikä aina tietty jaksakaan.

Onko teillä koskaan sellaista fiilistä, että muistaa yhtäkkiä välähdyksiä elämästä ennen näitä juttuja? Mulla tulee sellaisia nyt ihan parin päivän välein, lähinnä silloin kun juttelen jonkun kanssa (äidin, ystävän..), yhtäkkiä tuska väistyy hetkeksi (sekunniksi) ja muistan taas asioita joita olin jo unohtanut. Olen niin rankasti vetäytynyt kaikista sosiaalisista suhteista ja tilanteista, etten oikein enää muista minkälaista on oikea elämä.

Tekis mieli pitää taukoa hoidoista, mutta vastahan me taas aloitettiin. Tiedän, että pitäis olla henkisesti ja fyysisesti kunnossa, mutta myös ettei tähän auta mikään muu kuin se raskaus ja lapsi. Ei mulla ole aikaa enää odotella, paska ikäkriisi myös kun 35v synttärit parin kk päästä..

Kyllä joku päivä vielä mun pää räjähtää ja pinna katkeaa lopullisesti ja sitten on kaikki murheet pitkin poikin. Hiukan pelottaa.

Niin ja p.s.

Se mun ihana mieheni ei edes voi lopettaa tupakan polttoa. Vittu vielä tässäkään vaiheessa.

Malin olen ymmärtänyt, että kesätaukoja pidetään, mutta en tiedä kuinka pitkiä. Meillä ainakin IVF suunnitteluaika oli elokuussa ja hoidot aloitettiin tammikuussa eli noin puolen vuoden jono niissä taitaa olla julkisella puolella. JonnaK tiedän niin tunteen että kaikki menee päin helvettiä samaan aikaan. Mulla on ollut työttömyys ja lapsettomuus samaan aikaan viime vuodet ja välillä olen ollut liiankin kovilla. Asiaa ei helpota miehen pätkätyöt / ajoittainen työttömyys ja luottotietojen menetys. Niin sitä vaan tuntuu kaikki paska kasaantuvan niskaan samanaikaisesti. Nyt mulla on onneksi uusi vakituinen työ ja ensimmäinen alkionsiirto luultavasti nyt keväällä 🙂

Meillä virallinen testipäivä olisi ollut ylihuomenna, mutta en jaksanut odottaa sinne asti. Melkein viisi vuotta siihen meni, mutta nyt tuli ensimmäinen plussa ikinä. Todettiin heti miehen kanssa, että vaikka kaikki on vielä aivan epävarmaa, niin tämä tuo niin suurta toivoa, ettei ole tosikaan. Se on sittenkin mahdollista.

Täällä on näitä tämän taipaleen tunnelmien ääripäitä. Felialle tosi lämpimät onnittelut plussasta ❤ Pidän peukkuja, että kaikki sujuisi hyvin 🙂 Onnistumiset tuo aina toivoa, että se on mahdollista, vaikka niin kaukaiselle ja epätodennäköiselle se tuntuukin.

JonnaK:lle pahoittelut, nuo hetket ja niiden jatkuminen on välillä kyllä kestämätöntä 🙁 , voimia. Pahoin pelkään, että itse olen myös ensi viikolla samankaltaisissa oloissa.

Täällä pp 4, (kun laskee siirtopäivä=0). Vielä menee ihan ok, niin se oli viimeksikin piinailussa, et eka viikko ok, mut toka sit toivon ja epätoivon vuorottelua kumuloituen negapettymyksen. Meilläkin on nyt muutakin ikävää, miehen isä kuoli pari viikkoa sitten ja sen tiimoilta ollut väistämättä aika raskasta. Hautajaiset ensi la. Näissä olosuhteissa toisaalta huomio ei ole pyörinyt vain oman navan ympärillä ja toistaiseksi olen pystynyt ajattelemaan, että tämän alkion kanssa menee niin kuin on mennäkseen, siihen en voi vaikuttaa.

Voimia ja haleja teille kaikille ❤

Moi taas ja tervetuloa kaikille uusille. Ihan en ole kärryillä missä kukin on menossa, vaikka viestejä olen selaillut. Ajatukset on ollut niin paljon uuden talon ympärillä niin ei ole jaksanut murehtia asioita, mikä on ehkä ollut hyväkin.

Marian kirjoituksessa pisti silmään samankaltaiset ”oireet”. Eli meilläkin on selittämätön lapsettomuus. Tai no, minulta löytyi tutkimuksissa lievä keliakia, verikokeessa arvo koholla, mutta tähystyksen tulos ei ollut huolestuttava. Lisäksi nyt uusissa tutkimuksissa tuli vastaan tuo taipumus laskimoveritukokseen sekä yksi vasta-aine arvo oli koholla. Mutta varsinaista suurempaa syytä lapsettomuuteen meiltä ei ole löytynyt ja päätelty, että solutasolla on ongelmia. Minullakin alkaa tuhruttelu aika pian ovulaatio-ajankohdan jälkeen, oli ovulaatio tai ei. Tämä pysynyt lugeilla tms. kurissa, mutta ilman niitä tuhruttelu alkaa ja kestää menkkoihin asti. Lääkärit eivät ole tähän mitään syytä löytäneet, vain sanoneet sen johtuvan keltarauhasen toiminnasta. Nyt takana 2 IVF-hoitoa ja kolmas starttaa luultavasti ensi viikolla.

Felia hieno uutinen 🙂 pidetään peukkuja, että jostain pysyvämmästä on kyse ♥

Tsemppiä ja voimia kaikille olitte missä vaiheessa hoitoja vaan!

Felia, voi miten upeaa, onneksi olkoon!

Susanna, työnantajalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä sairaslomasi. Älä ota siitä enempää stressiä. Hyvä työnantaja suhtautuu ymmärtäväisesti ja tukien, huono hyväksyy mitään sanomatta. Jos mitään muita reaktioita tulee, niin ei muuta kuin yhteydenotto liittoon.

Pinpin, ei tartte testata. Ei ole ollut mitään niistä tuntemuksista, joita oli silloin kun tulin raskaaksi. Ja nyt alkoi kuukautisennakointisärky niin kuin aina viikko ennen vuotoa. Surullista, mutta tällä kertaa en oikeasti edes uskonut tähän kovin kauan. Sinänsä helpottaa pettymystä, tällä kertaa ei tullut rytinää vaan semmonen hiljainen tussautus kun oltiin jo matalalla valmiiksi. Mä alan nimittäin olla ylipäätään aika skeptinen sen suhteen, että ne meidän alkiot kehittyisi blastoiksi asti. Paria on yritetty ja molemmat on kuolleet ennen kuin sinne asti ehtivät, joten en jaksa uskoa, että nämä aiemmin siirretytkään sinne asti pääsevät.

Nyt sitten mietitään lähdetäänkö uuteen keräykseen vai pidetäänkö taukoa vai luovutetaanko. Niin kuin monella, mielipide muuttuu tiheesti…

JonnaK, tiiäkkö, mun on hyvin vaikee muistaa elämää ennen näitä hoitoja. En edes muista miltä tuntui olla niin vapaa kaikesta! Itse asiassa, nyt kun oikein mietin, niin mä olen kateellinen itselleni kolme vuotta sitten. Kolme vuotta tämä yksi asia on hallinnut meidän elämää, eikä me päästä tästä millään eroon. Kaikki liittyy nyt tähän. Kaikki. Enkä näe mitään keinoa tästä ulos. Tai näen yhden, mutta se ei vaan näytä onnistuvan, ei sitten millään. Pelottaa miten tässä käy – miten me löydetään tie ulos, miten rakennetaan elämä ilman lasta. Pelkään nimenomaan meidän parisuhteen ja yhteisen elämän puolesta. Saa nähdä miten me onnistutaan, se tulee olemaan vaikeaa.

Mutta nyt pitäisi ensin päättää miten jatketaan ja jatketaanko. Mä en voi käsittää, että yhtäkkiä mä olen ”kohta 40”. Missään muussa elämäntilanteessa mä en varmasti ajattelisi, että olen kohta 40, koska oikeasti olen 36. Mutta mä olin 33 kun me alotettiin! Eli saman verran eteenpäin, niin oon melkein sen 40. Kyllä ihmisen elämä lyhenee nopeasti kun aloittaa tämän rumban… Ja vuosikausia tulee elettyä elämää telakalla, puolikasta elämää, jos sitäkään. Hohhoijakkaa, tässä ne vuodet kuluu rattoisasti, eikö!

Joo, en ole positiivisimmillani just nyt… Sori leidit. Ehkä taas ens kerralla ?!

Hei anteeksi kaikki toi mun supernegatiivinen kirjoitus.. Tsemppiä me kaikki tarvitaan eikä tuollaista.

Maisa mikäs se teidän klinikka nyt on? 🙂 Ootteko uudella nyt vai vielä vanhalla? Mulla käämi palanut totaalisesti vanhaan, vaihdetaan ilman muuta. Turussa ei ole kuin pari klinikkaa ja mietin kumpi olisi parempi, esim. just blastojen viljelyn suhteen, kummassa onnistuisi paremmin. Nykyisessä se ei näytä koskaan onnistuvan, sitä ei siis ole koskaan edes yritetty.

Ja hei, nyt niiiiin tyhmä kysymys. Minkälaisia ovulaatiotestejä käytätte? Koska on tämä kuuluisa ovulaatiopäivä? Mitataanko aamulla vai illalla ja entäs kun testi näyttää pari päivää putkeen positiivista? Mä olen käyttänyt niitä halpoja kotitestin liuskoja ja toimivat loistavasti. Paketin ohjeen mukaan testaus pitäisi tehdä iltaa kohden ja klinikalla aina hoetaan siitä aamusta, mikä aamu jne. Jos testi on illalla positiivinen, on se sitä vielä aamullakin- tai ainakaan suurta vivahde-eroa ei ole aina.

Felia Lämpöiset onnittelut! Ainakin minulle luot valoa että voi onnistua pitkänkin ajan jälkeen. Kaikkea hyvää odotukseen!

Maisa Pahoittelut menkoista. Ymmärrän täysin ajatuksesi, itsekin monesti miettii onko missään järkeä.

JonnaK Älä suotta pyydä anteeksi. Meillä kaikilla on oikeus negatiivisiin fiiliksiin ja tämäkin on oikea paikka niitä purkaa. Kukaan meistä ei jaksa täsdä myllerryksessä olla positiivinen.

Kitupäivä. Huomenna testi. Jännittää ja sit toisaalta ei. Plääh.

Hei kaikki kohtalotoverit!
Olen lukenut tätä palstaa paljon ja kirjoittanutkin tänne joskus viime vuonna. Kiitos että jaatte kaikenlaisia kokemuksianne. Itse löydän lohtua ja toivoa kirjoituksistanne. Myötätunnon määrä on rajaton mitä tunnen vastoinkäymisiä kokeneita kohtaan ja olen sydämestäni onnellinen teidän onnistuneiden puolesta <3
JonnaK. Haluan vastata ovulaatiotesti kysymykseesi oman kokemuksen mukaan. Olen käyttänyt ClearBluen ovulaatiotestejä. Ovat erittäin tarkkoja ja luotettavia. Testi tehdään aamun ensimmäisestä virtsasta (voimakkainta). Kun testi nyttää ensimmäisen kerran hymynaamaa 🙂 tarkoittaa se, että ovulaatio tapahtuu seuraavan 24-38 tunnin kuluttua. Joten testi osoittaa 2 hedelmällisintä päivää (LH-huippu). Joten jos tänä aikana teet useamman testin voi se näyttää plussaa useampana päivänä peräkkäin. Testaus aloitetaan oman kuukautiskierron mukaan. Pakkauksen mukana on taulukko. Oletettu ovulaatio päivä on kierron puoliväli eli jos kierto on 28 päivää on ovulaatio päivänä 14. Pakkauksen ohjeistus laskee testauksen aloituksen varmanpäälle. Muista testeistä minulla ei ole kokemusta

Kerron oman tarinani joka ei ole vielä saanut loppuaan, kuten ei monella teistäkään.
Olemme yrittäneet lasta luonnolliseti kaksi vuotta ja hoidoissa olemme olleet toiset kaksi vuotta. Takana on yksi luonnollisesti alkunsa saanut keskenmeno, kaksi IUI:tä joista ensimmäinen toi plussan, mutta meni kesken rv. 9 ja toinen ei tuottanut mitään tulosta. Nyt olemme ensimmäisessä IVF/ICIS hoidossa, joka toi uusia yllätyksiä. Hoito on mennyt sinänsä hyvin. Punktiosta saatiin 15 munasolua, niistä mikroinjektoitiin 4 ja loput laitettiin maljaan. Vain kaksi injektoiduista hedelmöittyi, muut eivät.Odottamaton pettymys siitä syystä, että aikaisemmin on ollut spontaani raskaus. Odotamme nyt tietoa noiden kahden hedelmööittyneen kohtalosta, saadaanko mitään pakkaseen. Tuoresiirtoa ei voida tehdä koholla olevan keltarauhashormonin takia. Minulle oli uusi tieto, että keskenmenon voi aiheuttaa se, että elimistö erittää keltarauhashormonia liian aikaisin. Se voidaan todeta verikokeella. Lapsettomuutemme syy tähän asti on ollut hyvälaatuisten siittiiden puute ja minun kilpirauhasen vajaatoiminta (lääkkeillä hoidettu). Nyt epäillään munasolujen kuorta joka ei läpäise siittiöitä ja/tai siittiöiden vastaaineita. Ainakin hoidot tuovat lisää tietoa vaikka ei tärppäisikään. Munasolujen määrä ei tunnu ainakaan olevan tae onnistumisestä. Aika jännäksi tämä meni. Kirjoituksianne lukiessa olen ainakin varma siitä, että uudelleen yritetään jos tämä jää tähän.

Minäkin liityn runsaslukuiseen joukkoonne! Olen viime keväänä kirjoitellut tuonne IUI-ketjuun. Silloin tehtyjen kolmen epäonnistuneen inssin jälkeen on ollut hoidoissa taukoa. Nyt vihdoin päästään tositoimiin ja elämäni eka (toivottavasti myös vika) punktio on huomenna.

Taustasta sen verran, että selittämättömiä ollaan ja yritystä on takana 3,5 vuotta. Mulla on ikää 32 v. Kierto on säännöllinen, ei tiputteluvuotoja, verikoearvot aina kunnossa jne. Siittiöitä on hieman tavallista vähemmän, mutta sen ei pitäisi vaikuttaa hedelmöittymiseen. Nyt siis jännittää, jos tää eka ivf tuo jotain uutta radikaalia tietoa. Rakkuloita näkyi eilen ultrassa 15 kappaletta…Jännä päivä huomenna luvassa!

Tsemppiä meille kaikille hoidoissa tai piinapäivillä kärvisteleville!

Hei kaikki,

eipä ole taas tullut kirjoitettua tänne pitkään aikaan. Kai se kertoo jostain aktiivisesta unohtamisesta asian suhteen… Ei halua koko juttua miettiä.
Sain tuossa alkuvuodesta ”romahduksen” koska ns. nollaultrassa lääkäri huomasi kohdussani kasvavan nesterakkulan! Piti siis päästä siirtoon tammikuussa, mutta rakkulan vuoksi sitten piti hoito keskeyttää. Onko kellään muulla tällaista ollut?? En tajunnut siinä ahdistuksessa ja kiukussa kysyä lääkäriltä että mistäs sellainen on sinne ilmestynyt. Jos siellä kohdussa voi jotain kasvaa, niin miksi ne alkiot ei sitten kiinnity…

Me pidimme myös taukoa noiden IUI- hoitojen jälkeen enne IVF/ICIS hoitoa. Se tekee hyvää, elää normaalia elämää ja tehdä niitä asioita joita VOI tehdä koska Ei ole lapsia.Aiomme pitää tauon tämänkin jälkeen ja yrittää sitten uudestaan jos siihen mennään. Menimme kesällä naimisiin ja tiesimme luonollisesti tilanteemme lasten saannin suhteen. Parisuhteesta huolehtiminen on tärkeää, hyvä parisuhde on lottovoitto sekin sinänsä nykymaailmassa.Se on mulla kantavana voimana kaikessa tässä.
Pipu: Tsemppiä kovasti. Punktio ei ollut yhtään kamala. Heti sen jälkeen ajattelin, että tekisin tämän uudestaan millon vaan jos tarve vaatii.
ladybird: Toivotaan ettei ole mitään vakavaa eikä varmasti olekaan. Oma terveys etusijalla <3 Tämä on todella rankkaa…välillä tuntuu että pitäs olla vahvempi, mutta ei pysty.

ladybird:

Hei kaikille!

Lyhyt esittely: Yritystä takana lähes 2 vuotta. Meillä on selittämätön lapsettomuus taustalla. Ensimmäinen IVF-hoito tehtiin lokakuussa 2015, saldo 2 alkiota. Plussasimme mutta päättyi keskenmenoon pari päivää ennen joulua. PAS tammikuussa epäonnistui ja nyt meneillään 2.IVF, pp. 6. Ikä 32.

Olen pitkälti taistellut yksin mieheni (tukeni ja turvani, elämäni rakkaus) kanssa ilman nk. vertaistukea mutta nyt minun pitää kokeilla eri tapoja viestiä/kommunikoida tilanteestamme, koska olen todella masentunut ja ahdistunut. Olen myös käynyt keskustelemassa psykologin kanssa.

JonnaK – kirjoitit siitä miten muistelet edesmennyttä elämääsi, ja se kuulosti niin tutulta. Itse en enää tunnista omaa itseääni. Olin sosiaalinen, järjestin juhlia ja olin päivittäin yhteydessä ystäviini. Nykyään välttelen kaikin tavoin edellä mainittuja.

Lähden mukaan tähän keskusteluun ja toivottavasti saan tästä apua ja voin jonain päivänä auttaa teitä kanssasiskoja matkallanne onneen – mikä ikinä se happy ending onkaan…

Moikka.

Viime viikolla tehtiin punktio, kipein seurauksin. Vaikka kuinka lääkettä annettiin niin vasen puoli oli todella kivulias.
Ilmoitin jo silloin että tämä koko homma saa olla tässä. Tehdään siis tyksissä hoidot.
Onhan meillä kuitenkin yksi pieni onnistunut (ivf tuore siirrolla, pitkällä kaavalla) poika.
Rakkuloita kerättiin 20kpl joista 12 oli solullista ja 11kpl jakaantui.
MUTTA……
siirtopäivänä ilmoitettiin että alkiot on todella huonoja ja pakkasee ei saatu yhtää. Eivät tienneet mistä johtuu, oliko huono aika tehdä tämä vai oliko siittiöissä joku vika. Eivät osanneet kertoa.
kaksi ei niin hyvää alkiota kuitenkin siirrettiin, mutta eivät antaneet hyvää tulosta, että voisin raskautua.
Kakka fiilis kyllä jäi.

Mekin pidimme paussia aikaisemmin 2013 kesällä. Samainen vuosi keväällä minulle tehtiin pas siirto, nega tuloksin. Sitten vietettiin rauhallinen kesäloma ja elokuussa alkoi hommata taas alusta ja silloin se eka plussa pärähti.

Joku puhui niistä lugeista. Itelleni ne ei sopinut, tai en saanut pysymään niitä palloja sisällä. Aina oli pikkuhousun suojissa, nyt olen käyttänyt Lutinuksia ja ovat paaaaljon parempia.

Onnea Felia♡

Ihanaa kun tulitte mukaan keskusteluun uudet, vanhat ja taukoa pitäneet ?!

JonnaK, tämä oli vielä se vika siirto vanhalla klinikalla. Nyt pitää sitten siirtyä uudelle, ja uskon kyllä, että saan uutta energiaa kun siellä tartutaan niin tomerasti asiaan eikä vaan huokailla. Noista blastoista tiedän siksi, että meillä oli siellä vanhalla klinikalla pari tuplasulatusta ja pyysin (vaadin), että ne sulatetut, joita ei siirretty, jätetään viljelyyn ja katsotaan kehittyvätkö blastoiksi. Eivät kehittyneet. Eli vaikka mitään vikaa ei toistaiseksi ole löytynyt mistään, tuolla kehityskaaressa saattaa sittenkin piillä ongelma (mahdollisen kohtuongelman lisäksi). Niinpä jatkossa katsomme siellä uudessa paikassa jokaisen ihan sinne blastoon asti, ja siirrämme vasta sitten kuten oli puhetta.

Olen oppinut sieltä uudelta lääkäriltä ihan sikamielenkiintoisia asioita kohdusta. Se kun on hyvin aktiivinen elin, ei vain passiivinen. Hedelmöittynyt alkio ja kohtu nimittäin kommunikoivat keskenään ja kohtu havainnoi onko alkio ”kunnossa”. Jos on, kohtu ikään kuin ”imee” alkion sisäänsä ja jos kohdun tämä aktiivisuus jostain syystä puuttuu, hyväkään alkio ei kiinnity.

Ja mikä mielenkiintoisinta, nyt on saatu tutkimustuloksia, joiden mukaan kahden alkion siirtäminen (jos toinen alkio on heikompi kuin toinen) ei nostakaan raskauden todennäköisyyttä, vaan laskee sitä. Se johtuu siitä, että vaikka kohtu alkaisi hamuilla sitä hyvää alkiota, se ”vetäytyy” pois kun huomaa huonon alkion. Eli ei ota vastaan sitä hyvääkään, sillä välttelee huonoja. Miettikää miten mielenkiintoista! Kyllä vaan on uskomaton elin tuo kohtu. (Ja tämä referaatti varauksella tietysti, sillä en itse ole lääkäri – toistan vain mitä muistan kuulleeni, ja varmasti tästäkin tuloksesta niin kuin tutkimustuloksista yleensä löytyy erilaisia tulkintoja/kantoja eli konsultoikaa oikeaa lääkäriä ennen kuin teette itse mitään päätöksiä…)

Ja kaikki te kohtalotoverit, jotka olette osin tai kokonaan vetäytyneet sosiaalisista tilanteista: ymmärrän hyvin ja toivon meille kaikille voimia vielä saada elämämme takaisin. Mä esimerkiksi voin hyvin pitää isot juhlat kaikille meille juhlistaaksemme kaikkea sitä fyysistä ja psyykkistä työtä, jota olemme tehneet lyhemmän tai pidemmän kauden ajan! Koska se ei varmastikaan ole mahdollista käytännössä, tapahtukoon se edes näin virtuaalisesti! ???

Nega. Ei muuta sanottavaa.

Pahoittelut Pinpin. Tosi kurjaa ?.

Jep. Meillähän on täynnä 3 kelan korvaamaa isompaa hoitoa. Silti ei luovuteta vaan viime keväisen toivossa yritetään saada kela korvaamaan yksi vielä. Toivottavasti ei enempää tarvis.

Niinpä Pinpin. Mihin viime keväiseen viittaat? Sori, olen joko missannut tai en muista ?.

Mä olen muuten miettinyt jo aiemmin tuota Kelan korvausasiaa ja kysyn nyt kun asia tuli puheeksi. Tarkoitatteko tuolla korvauksella sitä suoraan vähennettävää osuutta, jonka jälkeen jää (yksityisellä) vielä hurja määrä maksettavaa? Mun mielestä kun esim. meidän klinikan sivuilla oleva ilmaisu ”Kela korvaa kolme hoitoa” on hieman harhaanjohtava… Se korvaus oli nimittäin ehkä kympin tai pari satasten hoitotoimenpiteestä ja pari sataa yli tonnin toimenpiteestä. Tosi hienoa tietysti, että tuo osa korvataan, mutta ilmaisusta voisi ymmärtää, että itse maksettavaa jäisi paljon vähemmän! Puhuttehan siis siitä osuudesta, enkä ole missannut mahdollisuutta saada enemmän korvauksena takaisin ??

(Ja nyt en missään nimessä halua sanoa, etteikö ne kympit ja sataset olisi merkittäviä – tottakai on, trust me, tässä konkurssissa todellakin tiedän ? – mutta tarkistan vaan olenko ymmärtänyt oikein paljonko näistä maksuista saa korvauksena takaisin kun välillä ne tuntuu aivan liian pieniltä…)

Itse punktio ei ollut kamala, mutta punktion jälkeen kotiin päästyäni alkoivat hirveät kivut. Panadol ei auttanut tippaakaan. Olin jo tosi lähellä lähteä päivystykseen, kun hädin tuskin pääsin sängystä ylös ja vessassa käymään. Ihme kyllä, jotenkin sitten sain kuitenkin nukuttua yön ja nyt on jo parempi olo. Vatsa on kyllä edelleen kipeänä ja turvoksissa, mutta ei enää ollenkaan niin paha kuin eilen. Oliskohan ollut lievää hyperiä… Folleja saatiin 21 ja munasoluja niissä oli 13 kpl. Tänään tulee soitto, jos yksikään ei ole hedelmöittynyt, eli jännättävää riittää. Toivon niin kovasti, että pääsisin siirtoon huomenna!

Donnaday, tiedän niin ton tunteen, että sosiaalisia tilanteita välttelee… Varsinkin kaikkia tilanteita, joissa saattaa tulla typeriä kysymyksiä lasten hankinnasta, joissa on raskaana olevia ihmisiä tai meidän tilanteesta tietämättömiä tuttuja tulee välteltyä. Ja sitä vaan pelkää, kuinka pitkään tilanne jatkuu tällaisena, vai helpottaako ikinä.

Onnea Felia! Ihanaa että tuli plussa <3 Toivottavasti kaikki menee hyvin 🙂 Ja hirveasti tsemppiä kaikille muillekkin! 🙂 Mulla on tänään todella huono päivä. Ahdistaa ja itkettää kovasti eikä työnteosta tahdo tulla mitään. Ollaan nyt katsottu isompia asuntoja ja alkoi mietityttämään haluanko muuttaa juuri nyt. Miten te olette ratkaisseet asunnonvaihtotilanteessa esim. makuuhuoneiden määrän? Oletteko varautuneet esim. lastenhuoneella vaikka näistä hoidoista ei tiedä miten käy? Entä oletteko koskaan harkinneet eroa miehestä lapsettomuuden tai hoitoihin yms. liittyvien riitojen ja stressin takia? En tiedä jaksanko toista IVF kierrosta jos tästä ei onnistu…

Maisa Juuri siitä mä puhun, eli Kela korvaa osan hoidoista. Osassahan toiminnoistahan se on isompi. Vaikkei se mitenkään ratkaiseva kyllä yksityisellä ole.

Ja keväinen, viime toukokuussa sain punktiossa neulasta sisäisen verenvuodon josta sairaalaan. Vuoto saatiin pienenemään mutta siitä jäi hematoomat jotka tietenkin (toki sillä että olin työmatkalla Afrikassa viikon voi olla oma vaikutuksensa) tulehtuivat. Ja taas sairaalaan. Ja siitä puolen vuoden odotus että hematoomat pienenee.

Pipu Toivotaan hyviä uutisia! Kivut on ikäviä ja oman kokemukseni mukaisesti, menkää ensiapuun/hoitoon jos kivut on kovat. Ja muista juoda tänäänkin hyvin että rakkulat täyttyvät!

Me saatiin miehen kanssa puhuttua eilen ja paljon. Nyt on taas selkeämpi kuva. Toki, tässä taas odotellaan yksi perhanan kuukausi seuraavaa kun meidän lääkäri ei ole loppuviikolla paikalla eikä näin ollen voida tehdä uutta hoitosuunnitelmaa. Voihan kettu sanon mä. Mitä mä hoidoissa vihaan on se että aina odotat jotain.

Me muutettiin isompaan asuntoon hoitojen aloituksen alla viime vuonna. Ei tosin muutettu sillä ajatuksella, että tarvittais lastenhuone tms. Mutta ahdisti ihan hulluna ihmisten vihjailut ja utelut asunnon oston syistä!! Kaikki tuntuivat vetävän omat johtopäätöksensä isompaan asuntoon muuttamisesta. Siinä mielessä siis en kannata isompaan asuntoon vaihtamista ennen kuin on pakko 😀

Me ostimme kaksion ennen kuin tiesimme, että jäädään lapsettomuushoitoihin jumiin vuosiksi (ensi kesänä neljä vuotta yrityksen aloittamisesta). Ollaan monta kertaa sitä mietitty, että kävi tuuri, kun ei päädytty isompaan ensiasuntoon, sillä varsinkin niinä huonoina hetkinä ja pettymysten jälkeen olisi varmasti vaikeaa tuijottaa sitä ”tyhjää huonetta”.

Sukulaisten torvelointiahan tämä ei kyllä ole estänyt, alusta asti ja edelleen saa kuulla miten ”voi että kaksioko vain, sehän jää sitten äkkiä pieneksi”. Eipä ole vielä jäänyt ja voi olla, että ei koskaan jääkään.

Hyvä aihe keskustella täällä tuo asunto-ero-riita-akseli.. Itse olin ihan kauhuissani kun rakensimme itse taloa ja kävimme hoidoissa- mietin koko ajan miten ihmiset kauhistelevat tyhjiä huoneita ja muuta. Hoidoilla saatiin lapsi, mutta ei sekään näitä kommentteja lopettanut. Oma loukkaantuminen ei myöskään päättynyt lapsen saamiseen, lieveni kyllä. Ensimmäinen kommentti oli jo lapsen ristiäisissä; nähdään sitten seuraavaksi kun toista lasta kastetaan. Jep, heheh. Kun lapsi oli puolivuotias; toihan on jo ihan iso sälli, toista perään vaan. Jaa, heheh. Kun lapsi oli vuoden, kaikki heräsivät odottamaan. Ootteko toista miettinyt, koska toinen vois olla, äiti jopa kertoi kikat miten tyttöjä tehdään. Ei siinä enää sanat riitä, ei vaan voi sanoa mitään. Lapsi on nyt 2,5v ja kyselyt loppuneet (tai lopetettu), myötätuntoisia katseita huomaan saavani ja ohimennen äiti muistaa kertoa aina kaikista jotka eivät ole saaneet lasta. Huoh. Te ymmärrätte, ei tarvii selvittää fiiliksiä.

Meillä vika on minussa ja parisuhteeseen se on tehnyt sen, että mies jotenkin hiukan rentoutui kun asia alkoi selvitä. Kai se on kivaa kun ei vika olekaan hänessä?! Mies on tosi myötätuntoinen ja ihana, pitkämielinen ja vahva, ei valittamista. Itse huomaan takertuvani enemmän ja enemmän, olevani jotenkin kiitollinen kun olen hänet saanut.. Koitan ettei menisi epäterveelle pohjalle, mutta onhan se fakta etten saa koskaan toista lasta jos tämä mies lähtee, onhan tämä nyt ainut sauma. Aika loppuu, ei niitä sulhasia nyt niin paljon ollut jaloissa pyörimässä silloinkaan jne. Ihan kaikki on käynyt mielessä moneen kertaan. Erot, adoptiot, kohdunvuokraukset, you name it. Toisaalta meillä on asiat hyvin ja pieni perhe kasassa. Lapsi sanoi eilen, että äiti nyt ei puutu mitään! En tiedä mitä tarkoitti, mutta itku tuli. Ei se oikeastaan liittynyt mihinkään, ehkä esi-isät ja universumi sanoi lapsen suulla että lopeta haluaminen ja elä. 🙂 ehkä.

Lämmin kiitos onnitteluista. Jään taustalle seuraamaan keskustelua ainakin varhaisultraan asti – sitä ennen en uskalla liiaksi innostua. Pidän sormet ja varpaat ristissä teidän kaikkien puolesta ja olen hengessä mukana. Tsemppiä ja jaksamista kaikille <3

Hei,
löysin vasta nyt tämän palstan kun kaipailen vertaistukea. Meille tehtiin eka hoito julkisella puolella syksyllä 2013, tulos oli kaksi alkiota, jotka siirrettiin. Olivat aika huonolaatuisia ja tulos negat. Täällä on 5 kuukauden jonot ja koska pakastimeen ei saatu mitään, jouduin jonon hännille. Päätimme mennä yrittämään yksityiselle puolelle, koska ikääkin meillä jo on… Joulukuussa 2013 aloitin Synarelat, muistaakseni 19.12.2013. Ja tällä kertaa souluja saatiin 8, joista hedelmöittyi 6. Kaksi niistä oli oikein hyvälaatuisia, jotka siirrettiin tuoresiirtona 27.1.2014, 3 jäi pakastimeen, koska yksi oli niin huonolaatuinen ettei sitä kannattanut pakastaa. Tämä tuotti positiivisen tuloksen ja koko raskausajan pelkäsin menettäväni sen, mutta 14.10.2014 meille syntyi ihana tyttö. Ja meille siis tehtiin Icsi (vikaa ehkä molemmissa, mutta ainakaan siittiöt eivät ui hyvin niin siksi päädyttiin tuohon)
Nyt siis olisi haaveena toinen ja viimeinen lapsi. Toki olen yhteenkin älyttömän tyytyväinen ja onnellinen! Eka PAS oli nyt tammikuussa ja juuri tällä viikolla sain negat. tuloksen varmistettua verikokeella 🙁 Kyllähän tuo harmittaa ja mies ei ole yhtä harmissaan eikä hän oikein minun harmituksia jaksa kuunnella niin siksi olisi kiva täällä purkaa tunteita. Rakennetaan parasta aikaa taloa niin toisaalta ymmärrän häntä kun hän sitä taloa rakentaa töiden ohessa ettei jaksa nyt oikein stressata enää tästä aiheesta kun on stressiä muutenkin. Meillä vaan on sillai hankala tilanne että mulla on pomo vaihtumassa ja vaikeeta on saada vapaata hoitoja varten, työajat on myös hankalat jne. Tuo uus pomo oli vielä sanonut nykyiselle pomolle minusta että kohtahan hän on sitten taas raskaana kun kuuli että yhden lapsen olen saanut (ei tiennyt sillon ikääni eikä sitä ettei niitä lapsia niin helppoa ole saada), mutta se kyllä satutti mua. Ja sit on vielä tuo rahakysymys. Minä olen nyt maksanut yksin tuon ekan hoidon kun miehellä ei ole ollut sellaisia rahoja ja en tiedä mistä taas riittää rahat seuraaviin hoitoihn. No kaikesta huolimatta kokeilemme heti seuraavaan kiertoon uutta PAS:a. Nuo meidän alkiot on vaan huonolaatuisia, luokkaa 4 muistaakseni. Nyt siis odottelen kuukautisia alkavaksi kun eivät vielä ole tulleet kun juuri lopetin zumet ja luget…
Kiitos, jos jaksoitte lukea tän ja tsemppiä kaikille tuleviin hoitoihin!! Mä niin tiedän miltä teistä tuntuu… <3

Millaisella annostuksella teillä on aloitettu Gonal-F ja mikä AMH arvo teillä oli? Mulla on AMH 7.4 ja Gonal-F tullaan aloittamaan 112,5 ja pelkään, että se on ihan liian vähän ja ettei sillä saada mitään aikaiseksi. 🙁

Nämä kaksi ICSI rääpälettä eivät olleet elinkelpoisia 🙁 Joten tähän jäi tämä. Todella suuri pettymys, kun todennäköisyydet oli puolellamme. Runsas munasolujen määrä ei nähtävästi merkitse mitään. Olin salaa ihan varma, että tämä hoito onnistuu. Silti ei vaivuta epätoivoon (meillä on toisemme) tai luovuteta. Lääkäri on se joka toimii järjen äänenämme. Tarvitaan jatkotutkimuksia, mutta toivoa on.

Pinpin: olen pahoillani <3

Punktio kokemukset tuntuu olevan erittäin yksilöllisiä. Olen onnekas etten kokenut kipua kuin toimenpidepäivänä.

Kiitos palstalaisille <3 Tämä auttaa ainakin mua, edes vähän <3

Felialle ONNEA! Sormet ja varpaat ristissä täällä teille.

Heips,

Pahoittelut Erika. Mitä tutkimuksia teette seuraavaksi?

RJP76, onnea tulevaan PAS:oon!

Ja voimia teille kaikille, jotka rakennatte tai muutatte tai muuten mietitte asuntoasioita samalla. Huh, en tiedä, miten itse jaksaisin toista noin isoa projektia samaan aikaan…

Omasta navasta sen verran, että me tosiaan siirrytään nyt uudelle klinikalle. Jännää on, että uuden lääkärin mielestä IVF ei ole meille oikea hoitomuoto ?. Hän ei siis näe syytä tehdä uutta poimintaa ennen kuin selvitetään munatorvien ja kohdun tilanne perusteellisemmmin. Niinpä menen perjantaina uusiin tutkimuksiin ja silloin pitäisi selvitä voimmeko sittenkin tulla luomuna raskaaksi!

Hah, eipä tullut itelle tällainen vaihtoehto mieleen!!! Ja hieman tietty harmittaa tuo ”menetetty” 15 000 euroa, jos käykin ilmi, että me ei koskaan ois tarvittukaan IVF:ää!!!!

Eli jos jotain voin teille kanssasisaret vinkata, niin VAATIKAA kunnon tutkimukset ennen kuin hoidot aloitetaan. Muuten saatatte maksaa ihan turhasta. Mut tutkitaan siis vasta nyt kunnolla, vaikka kaikki nopeat perustutkimukset toki tehtiin jo sillon pari vuotta sitten. Mutta mitään syytä ei löydetty ja klinikalla tuntui olevan kova kiire lähteä hoitoihin, joten tässä sitä nyt sitten ollaan vuosia myöhemmin…

No, voihan olla, että näissä tarkemmissa tutkimuksissa käy ilmi, että luomuraskaus ei todella olekaan mahdollinen ja joudutaan uteen poimintaan, mutta ainakin sitten TIEDETÄÄN enemmän eikä vain sohita sinne tänne ilman tietoa!

Eli matka jatkuu. Saa nähä miten tässä vielä käy ?.

Pahoittelut Pinpin ja Erika sekä muut huonoja uutisia saaneet. Voimia kovasti jatkoon.

Maria, mulla oli viime syksynä pitkän hoitokaavan ivf-hoidossa Gonal-f:n annoksena ensin 225 3 pv ja sitten 200. Jarruna oli Synarela. AMH-arvoa ei täällä hoitovaiheessa katsota. Annostuksia ei varmaan voi ihan suoraan verrata. Meillä tosiaan oli pitkä, eikä lyhyt hoitokaava ja ikää mulla n.40. Stimuloitui reippaasti, 30 follia, 20 munasolua, 7 hedelmöittyi normaalisti ja niistä saatiin 6 kpl 3-päiväisiä alkioita. Hyperin riskiä oli ja tuoresiirto oli vaarassa, mutta se uskallettiin tehdä 3. päivänä punktiosta, 2. päivän ultrauksen jälkeen. Onnea matkaan sulle tähän hoitoon 🙂

Mulla on nyt PASin jälkeen pp 11 ja suht ok oon tänne saakka tätä piinailua selvinnyt. En ole jaksanut kovin stressata, olo väsynyt muistakin syistä. Huomio ollut muualla, meillä oli mm. viime la ne hautajaiset, mistä aiemmin mainitsin. Pp 3-5 oli selviä nippailuja oikealla puolen. Kiinnittymisyritystäkö? Voikun olisikin, mutta tuskinpa onnistuneesti ainakaan. Muita huomioita ei sit olekaan, paitsi se, ettei rinnat ole olleet yhtään kipeät. Tämä on 5. tai 6. kerta, kun on Luget käytössä ja aiemmin rinnat on ollu arat. Tämä on nyt eka luonnollisen kierron pas. Onko kellään muulla ollut vastaavaa, että luonnollisen kierron pas:ssa ei Lugejen kanssa rinnat oiskaan kipeytyneet? Viimeksi pikkutuhru alkoi pp 12 ja kunnon vuoto pp 14, niin se varmaan nytkin menee, mut yritän nyt päivä kerrallaan mennä ja testailla sit pp 14.

Tsemppiä myös muille piinailijoille ja voimia kaikille teille ihanille kanssasisarille ❤

Hei!
Täällä kans uusi jäsen liittyy mukaan keskusteluun. Helpottaa kun pääsee jutuille muiden samaa kokevien kanssa.

Meillä menty ilman ehkäisyä jo 7-vuotta tänä keväänä. Ensimmäisen kerran lapsettomuus asiasta puhumaan mentiin kun yritystä oli takana n. 1,5v.
Silloin asuimme Vantaalla ja tutkimuksia aloiteltiin kättärillä. Jotenkin se alku tuntui silloin jo niin hankalalle, että se vaan jäi. Kuitenkin kalvaen aina hieman takaraivossa.

Uudelleen ja ”tosissaan” tutkimuksiin lähdettiin,kun palattiin puolison kanssa kotikulmille savon suuntaan ja tutkimuksissa selvsi minun matala keltarauhashormooni ja välillä pois jäävät ovikset.
Sitten popsittiin keltarauhasia ja yritettiin muistaakseni muutama kuukausi.
Sitten siirryimme seuraavalle lääkärille joka seurasi minun ovista ja hormooneja, jotka sillä kertaa oli ok ja määräsi miehen spermanäytteisiin.
Ensimmäisessä näytteessä oli jotain poikkeavuutta ja tuli uusi pyyntö.

Päivää ennen näytteen lähettämistä minä tein elämäni ensimmäisen ja ainoan plussan.
Herranjumala sitä onnellisuuden määrää!! No kaksi viikkoa siinä ehdittiin leijumaan, kun oli ekan ultran aika. Lääkäri katsoi, että kyllä siellä asukki on ihan oikeassa paikassa, mutta ilmeisesti ekan arvion vk 8 oltiinkin vasta vk 6 ja siksi ei sykettä löydy. Minulla oli edellisenä iltana tullut haalanpunaista pöksyyn ja lääkäri sanoi, ettei näyttäisi kohdusta tulevan. Illalla kaikki oli ohi…

Siinä sitten taas odoteltiin puoli vuotta, jos tärppäisi luomuna ja jos ei niin sitten palataan asiaan.
Asiaan palattiin ja ivfään jonoteltiin puoli vuotta. Yksi inseminaatio kokeiltiin, mutta ei juuri toivoa vähäisen siittiömäärän takia. Samat tsäänssit tulla kotonakin.
Toissa viikolla eka punktio josta saatiin 2 munasolua, toinen jakautui ja tuli top. Lääkäri sanoi, että jos ei tärppää niin ensi kerralla nostetaan gonalin määrää, nyt oli 175 ja 150. Miehen eka näyte oli tyhjä ja toinen parempi, hänelle myös mahdollisesti lääkitystä lisäämään siittiöiden määrää.
Nyt torstaina olis ollu verikoe, mutta kotitestasin sunnuntaina ja nega oli. Eilen alkoi haalea vuoto mikä välillä tummemmpaa. Lutinus on mennyt nyt tukena ja tänään soitin kyssiin, että mitäs seuraavaksi. Käyn verikokeessa keskiviikkona, lutinusta siihen asti. Jos negaa niin uusi yritys puolen vuoden päästä…

Tuo tieto tuli ihan yllärinä. Missään vaiheessa ei meille kerrottu, että jonotellaan uudelleen, jos ei tärppää. Sitten olisi yritetty heti uudestaan, jos olisi saatu pakkaseen jotain, mutta meidän kohdalla ei saatu. Kyllä on ollu paska fiilis…

Nyt sitten etsii syytä miks ei tärpänny, takana kalvo parisuhderiisi just ennen punktioo, mikä kylläkin taisi osoittautua meidän suhdetta parantavaksi 🙂 Vai oisko pitäny huilia enemmän punktion jälkeen. Meninin normisti töihin, kun ei oloja ollut ja lääkärikään ei mitään sanonut. 7pv työputken siihen sitten tempasin. Syitä, syitä ja syitä…

Noh, nyt sit taas vähän odotellaan. Toiset odottaa vauvaa 9kk, toiset sit vähän pitempään… Kiitos ja anteeksi tällänen purkautuminen het näin alkuun, mut uskon etten ole tunteideni kanssa yksin ja aina kai meillä toivoa on. pus <3

Moi!

Kiitos vielä tämän yhteisön ymmärryksestä, tästä on paljon apua tähän projektiin. Meillä takana 4 inseminaatiota ja nyt eilen oli 1. ivf:n eka punktio eilen, jossa murruin niin henkisesti kuin fyysisestikin- mikä tuli itsellenikin täytenä yllätyksenä…kanyylin laitossa ensinnäkin meinasin pyörtyä ja puolet ajasta itkin punktiossa sekä heräämössä koko ajan, ja en tiedä edes miksi. Kipuja kyllä oli (48 kpl punktioitiin), sitä ei käy kieltäminen ja tästä päätellen olen kyllä kipuherkkä mikä oli itsellenikin jotenkin uusi tieto. Miten muut ovat toimenpiteet kokeneet, onko samankaltaisia kokemuksia? En kyllä tiedostanut itsessäni mitään jännitystä ja alan olemaan jo aika sinut asian kanssa etten saa koskaan lapsia (koska tämä tuntuu niin h**vetin vaikealta joka suhteessa!) ja jotenkin mieleni on rauhoittunut.

Blackcat hyvin on saatu kerättyä rakkuloita. Oma kokemukseni oli aivan samanlainen, itku alko jo kanyylin laitosta. Tokasin kyllä hoitajall etten ollut nukkunu edellisenä yönä ja kauhee nälkä myös kofeiinin puute oli kova. Operaatiossa itkin siinä vaiheessa kun se tarkistiet folleja oli ja sit laittoikin kohdunkaulaan puudutteen. ONNEKSI!!

Mulla ei kyllä ole tollasia kokemuksia, mutta eka punktio mikä tehtiin julkisella puolella oli muuten aika karmea kokemus. Luulin että kuolen. Olen aika hoikka enkä ole paljon saanut mitään (vahvempia) lääkkeitä. Laittoivat kyllä hitaasti mulle nuo lääkkeet enkä tiedä mikä sen aiheutti mutta mulla romahti syke ja paineet punktiossa. Koneet alkoi piippaamaan jolloin luulin että kuolen, koska en jaksanut enää hengittää. Mulle vaan hoettiin että älä laita silmiä kiinni (oli vähän hankalaa kun ne väkisin painuivat kiinni). Tuli tosi huono olo minkä ehdin sanomaan ja sit sen etten saa happea. Mulle laitettiin happiviikset ja nostettiin jalkoja ylös niin tulin takas tähän maailmaan ja olokin alkoi helpottaa ja meni kyllä sitten ohi tuo olotila. Tuosta saatiin siis 2 alkiota eikä mitään laadukkaita eivätk tuottaneet tulosta.

Uuteen hoitoon meninkin sitten yksityiselle (en jaksanut jonottaa julkiselle…) ja mainitsin tuosta kokemuksesta niin mulla olikin oikein varmistuksien varmistus tuolla punktiossa. Taisi olla tekevän lääkärin lisäksi toinen lääkäri katsomassa kuinka pärjään ja kaikki happilaitteet ym. valmiina, mutta mitään noista ei tarttettu ja kaikki sujui hyvin. Henkilökunta oli kyllä aivan ihana! Ja tuohon hoitavaa lääkäriini olen kyllä ollut todella tyytyväinen toisin kuin julkisella puolella, missä kohtelu oli jotenkin masentavaa eikä lainkaan kannustavaa.

Nyt odotellaan seuraavaa PAS:a, tosin suurta luottoa ei tuohon ole ja varmaan ”joudutaan” uuteen ICSI-hoitoon.

Mä oon aloittanut nyt pistoshoidot ekaa kertaa. Mulla on annostuksena Conal F 137.5. Ekassa ultrassa löytyi 8 jo ihan hyvän kokoista foliikkelia(noin 8-9mm) ja 6 pienempää. Aloitin ultran jälkeen pistämään lisäksi Orgalutrania ja sitä olen pistänyt nyt kaksi kertaa. Tänään olin toisessa ultrassa, missä oli 6 11-16mm foliikkelia toisessa munasarjassa ja toisessa oli 7 13-15mm munasolua ja lisäksi useita pienempiä. Miltäs tämä vaikuttaa teidän mielestä? Perjantaina on sitten punktiopäivä. Lääkäri veikkasi, että munasoluja kypsyisi 10. Oli vähän hankala kun sattui viikonloppu, niin kaikki eivät välttämättä ehdi kypsyä, mutta päätti kuitenkin, että perjantai on parempi kun maanantai, että ei kypsy liian isoiksi tai tule liikaa foliikkeleja. Olen ymmärtänyt, että ekassa ultrassa lasketaan foliikkelejen määrä eivätkä ne siitä lisäänny enää sitten vai lisääkö pistokset foliikkelejen määrää? Lääkärin mielestä mulla on hyvä määrä ja hyperstimulaation vaarasta ei puhunut. Vielä tänään kerran Conal F ja Orgalutran ja huomenna Pregyl. Alkaa jo vähän jännittää. Toivottavasti kaikki menee hyvin.

Heips!
Vuoto runsastunut, ja turhalle tuntuu huominen verikoe mennä ees antamaan… Onko teillä tullu miten kovia kipuja ivf:n jäljeen, kun alkanut vuoto?

Sitä voisin kans kysyä, että mitenhän nuo kerkeää kasvaa oikean kokoiseksi perjantaiksi? Minkä kokoisia foliikkeleja hedelmöitetään? Ei tuolla lääkäriltä tuu vielä mieleen kysyä näistä asioista, kun niin paljon siellä aina asiaa tulee. Ei niitä tosiaan hyvä oo, että foliikkeleja liikaa tulee käsittääkseni, koska laatu kärsii. Ihanteellinen määrä on 10-15 lääkärin mukaan.

Tästä se sitten taas lähtee, kolmas ja viimeinen IVF-kierros. Toivotaan, että tällä kertaa saataisiin jotain pakkaseenkin, jotta ei olisi ihan viimeinen mahdollisuus.
Tänään alkoi kortisoni sekä puregon ja menopur.

Tuntuu pahalta sanoa, että kiva kun uusia tänne ilmaantuu, mutta kaikkien tuki ja ymmärrys on tärkeää vaikka toivookin, että kenenkään ei tarvisi tätä käydä läpi.

Tää kevät on nyt täynnä erilaisia projekteja. Uusi talo alkaa valmistumaan ja just laitettiin vanha myyntiin ja sit vielä tämä vauvaprojekti. Toisaalta kiva, että on muutakin ajateltavaa kuin nämä hoidot, mutta välillä tuntuu et on liikaa kaikeka.

Noista punktioista en osaa sanoa mitään, kun itsellä ne ovat olleet lähes kivuttomia. Lääkitys on ollut kunnossa ja ainakin tuolla klinikilla happiviikset laitetaan jo heti alussa sekä pulssia ja verenpainetta seurataan alusta alkaen. Jälkikipuja ei ole tullut kun on ottanut rauhallisesti ja toiminut ohjeiden mukaan. Siirron jälkeen menkatkin ovat olleet ihan normaalit. Mutta kaikki nämä ovat yksilöllisä.

Ei muuta kuin tsemppiä ja voimia kaikille!

Onnea matkaan Almuska ja toivotaan että myös pakkaseen saatais laadukkaita alkioita. Mä joudun vielä hetken odotteleen seuraavaa PAS:a ja sit se piina vasta alkaakin. Tuntuu että tää on vaan yhtä odotteluu. Niin ja tsemppiä taloprojektiin. Meillä sama tilanne, pikkuhiljaa talo valmistuu… Nyt vaan flunssaa pukkaa 🙁

Heissan! Ja tervetuloa uusille sekä kaikille tsemppiä hoitoihin!

Itse kävin ti lääkäriddä toteamassa et taas odotellaan kuukausi, kaksi tai kolme. Eli tää kk menee anyway hukkaan kun ei ollut suunnitelmaa valmiina. Ensi kuu riippuu kuukautisista eli pääsiäinen tehnee tepposet. Huhtikuun saattaa sekoittaa loma ja työmatka. Mut toivotaan et pääsen piikitteleen. Lyhyellä kaavalla ja gonalin tilalle menopur. Jännä kun nyt todettiin et ihan turhaan on tehty 2 kertaa pitkällä kaavalla. Tai toinen on ollut turha koska saman verran tulosta on tullut. No, katsellaan mitä tästä tulee. Onpahan aikaa pudottaa muutama lisäkilo pois, nykyinen lukema 12 kg 3,5 kk:ssa.

Onnea matkaan Almuska! Ja jaksamista odotteluun RJP76. Pinpin, mieletön pudotus! Upeeta! Mutta kylläpä osuu teillekin pitkä odotus, huh huh. Toivotaan tosiaan, että pääset piikitteleen. Hassua mistä sitä tulee näissä hoidoissa iloiseksi ?.

Mä meen huomenna testeihin. Jännittävää nähdä mitä sen jälkeen tiedetään. Siitähän siis mm. riippuu lähdetäänkö uuteen poimintaan vai ei. Saas nähdä mitä selviää.

Kirjoittelin jo pe tänne lyhyen tilannepäivityksen, muttei se teksti sit näköjään tänne päätynyt. Sopii kuvioon, ettei sekään onnistunut 🙁

Negahan se tuli 🙁 Tällä kertaa pääsin testipäivään ilman mitään vuotoa, mikä viritti toivoakin pp 12-14. Tein testin pp 14 viime to töiden jälkeen. En kykene testaamaan arkiaamuna ennen töihin lähtöä. Koska vuotoa ei edelleenkään ollut, niin tein toisen testin pp 17 eilen su-aamuna, joka myös nega. Tässä se nyt taas oli. Tänään ollut pikkutuhrua, joka nyt saisi sit kääntyä menkoiksi, niin pääsisi kohti seuraavaa PASia.

Kaiken lisäksi koko viikonloppu meni levätessä inhottavan flunssan kanssa, joten kaikkinensa olo aika p:stä 🙁 Tein tänään vähän lyhyemmän päivän töissä flunssan takia, mut ehdin kuulla yhden vauvauutisenkin. Juuri tänään en olisi jaksanut sitä kuulla.

Voimia ja tsemppiä teille kaikille ❤

Tosi harmi Hippu ettei onnistunut. Sama mulla ettei vuotoa tullut ja myös elättelin toiveita… vuoto alko mulla vasta kun jätin luget ja zumet pois. Nyt olis keskiviikkona lääkäri ja sit varmaan selvii millon seuraava PAS.

Nega pahoittelut Hippu ja RJP76 🙁

Itse taas plussasin tässä viimeisessä tuoresiirrossa, mikä sinänsä ihmetytti kun julkisella sanottiin ettei kannata elätellä toivoa kun on niin huonot alkiot. Hcg oli 500 (parempi kuin pojan raskaudessa) nyt sit ootellaan varhaisultraa että montako sieltä sitten löytyy,kaksi alkiota siirsivät. En uskalla ihan hirveesti juhlia asiaa, eli varovaisesti mennään eteenpäin. Onneksi on tuo pieni mies joka antaa muuta ajateltavaa. Näitä yö valvomisia on taas tullut. Nukkumaan mennään ajoissa mutta sitten klo.2-5 välillä tulee valvottua ja aamu mennään ihan sumussa.

Tsemppiä Kerttu, toivotaan että nyt onnistuu!! Meillä tuli toi tyttö just tuolla pitkällä kaavalla ?

Mä kävin tänään ultrassa ja PAS on nyt sitten ens tiistaina. Kauheeta luottoo ei tuonkaan onnistumisessa ole mut täytyy vaan koittaa olla positiivisella mielellä niin jospa sekin auttais… ?

Onnittelut plussasta Pinkku84 🙂

Kiitos tuestanne! Tsemppiä RJP76 ensi viikon PASiin ja Kerttu75 uuteen ivf-kierrokseen 🙂 Niin, vaikkei sitä kovin suuria odotuksia jaksa enää ladatakaan, niin yritetään kuitenkin pitää pientä toivoa yllä, eihän sitä muuten jaksaisi enää yrittääkään.

Mulla oli Kerttu75 myös Synarela jarruna (Gonal-f stimuloimassa) viime syksyn pitkän kaavan hoidossa, josta nyt siis vielä 4 alkiota pakkasessa.

Mitään pahempaa romahdusta negasta ei kuitenkaan tullut, vaikka pieni toivo vuodottomuudesta testipäivän seutuun olikin. Flunssa sinänsä pitänyt perusvireen matalahkona. Eilen alkoi kunnolla menkat ja soittelin klinikalle jatkosta. Tehdään nytkin luonnolliseen kiertoon PAS, koska mm. limis kuitenkin oli riittävän paksu edellisessäkin kierrossa. Ultra kp 14 7.3. ja sitä edeltävästi alan bongailla ovista. Huomaan, että osa minusta varautuu jo seuraavaan koko ivf-kierrokseen (joka menee varmaan sit alkusyksyyn), mutta pieni osa jaksaa vielä toivoa, että näistä 4 pakkasalkiosta joku tarraisi. Alustavasti puhuttiin, että varmaan 2 alkiota nyt sitten siirrettäisiin.

Voimia kaikille hoitojenne vaiheisiin 🙂

Hei Kerttu75! Itse työskentelen apteekissa proviisorina. Tuo ikäraja sekä hoidoille että apteekista haettaville lääkkeille on 43 vuotta eli alle 43-vuotiaat saavat suoraan korvauksen apteekista. Vielä siis sinullakin on siihen aikaa. Täällä siis kohtalotoverisi, täytin helmikuussa 40… Tsemppiä ja onhan tuohon 43 vuoteen vielä aikaa! 🙂

Mulla kans pitkällä kaavalla tuoresiirrolla kummatkin raskaudet saanut alkunsa ja mulla vielä gonapeptyl lisänä. Mulla yksi PAS näiden välissä ja silloin pyysin lääkäriltä että gonapeptyl käytettäisiin tässäkin, lääkäri vaan tokas ettei se ole niin varma lääke ettei hän sitä suosittele… Muutenkin tämä naislääkäri Tyksissä oli ihan anteeksi kielenkäyttöni p***a. Sillä ei ollut mitään mun tietoja eikä historiaa miten ollaan edetty aikaisemmin. Oli kuulemma uudet ”systeemit” eikä hän saanu mun tietoja auki. Olin vähän että HÄH!!!!
Sanoin hänelle että viime onnistunut raskaus käytiin tällä kaavalla, jossa oli gonapeptyl, niin ei. No ihan läskiksihän se siirto meni ja siis tiesin et nyt menee alkio hukkaan. Harmitti ihan lievästi. Niin ja ivf puhelinpäivystyksessä kun soitin et nyt olis ovulaatio, niin ei nähny mun tiedoissa mitään siirto hommaa…. Siis MITÄ.
No tämä samainen nainen oli nyt sitten kun minulle tehtiin tuo tuoresiirrossa. Ensimmäisenä sano että kaikki 11 alkioita huonolaatuisia, yhtään ei pakkaseen ja että kaksi siirretään sitten kohtuun. MUTTA 0% mahdollisuus raskautua, saatika että kaksosia, voitte varmaan arvata mikä fiilis oli siellä sitten ja kun pois pääsin niin itkuhan mulle tuli. Koska sovimme miehen kanssa että tämä olisi viimeinen Ivf yritys.
Kakka fiilis jäi tästä lääkäristä kyllä.
Nyt sit kuitenkin oltais raskaana ja hoitaja sanoi että kohta pääsen varhaisultraan ja että katsotaan montako siellä on. AI että jos mä näin sen nais lääkärin, niin sanon sille kyllä pari valittua sanaa. >:(

Mulla on Kerttu75 samanlaisia kokemuksia julkiselta puolelta. Siellä sanottiin kun saatiin lyhyellä kaavalla vain 2 alkiota että nämä on nyt todella huonolaatuisia ja itselle tuli sellainen olo että siirretään nyt jos välttämättä haluat… ja eihän siitä mitään tullutkaan. Menin sitten yksityiselle koska ei ole tässä iässä varaa jäädä 5 kuukaudeksi jonoon ja kuluttamaan aikaa. Tuolla klinikalla missä nyt käyn on aivan ihana lääkäri, tsemppaa ja kannustaa koko ajan.
Nuo on tosi inhottavia kommentteja tuollaiset, ihan kuin sitä ei muutenkin jo tietäis!

Moi,

Eri kommentit, sama tilanne. Kävin niissä kokeissa ja tulos oli, että mitään vikaa ei ole. Tämä uusi lääkärikin sanoi oikein, että hän on nyt kyllä hyvin hämmentynyt. Hän ei odottanut tällaista tulosta. Sekä munatorvet että kohtu ovat ihan täydellisen näköiset, hormonitoiminnassa ei ole häiriöitä, munasoluja saadaan hyvin ja suuri osa hedelmöittyy loistavasti. Siittiöissä ei ole mitään vikaa ja alkiot näyttävät nin ikään todella hyviltä. Ja kolme vuotta! Kolme vuotta me ollaan yritetty. 36 kiertoa, seitsemän siirtoa. Että näin.

Me tehtiin nyt sellainen radikaali siirto, että me lopetettiin hoidot. Jos vikaa ei löydetä, sitä ei voida myöskään hoitaa. Ens viikolla meen vielä yhteen kohdun ”toimintakokeeseen” ja jos senkin tulos on, että kaikki on hyvin, niin meille ei taida olla apua näistä hoidoista. Eikä kyllä rahaakaan. Me ilmottaudutaan kyllä vielä julkisen jonoon ja sitten kun sen aika tulee, päätetään jatketaanko vai ei. Siihen asti lepään ja luovutan.

Ehkä tämä oli tässä, mutta ehkä tästä voi nyt alkaa myös elämän rakentaminen toisista lähtökohdista käsin eri haaveiden suuntaan. ❤️

Mites Susanna ja Pinpin? Ootteko vielä linjoilla? Miten menee?

Hei, löysin tämän ryhmän, kun etsin vertaistukea tulevaan ivf-hoitoon.

Aion myöhemmin lukea viestinne rauhassa ja ajatuksella. Josko itsekin sitten alkaisin kirjoittelemaan tänne.

Meillä on lukuisten OI-hoitojen ja inseminaatoiden jälkeen nyt suunnitteilla ivf loppukeväälle.

Tähän kaipaisin kipeästi teidän jo ivf-hoidon kokeneiden vertaistukea ja neuvoja. Työni on varsin liikunnallista, ja mietin ahdistuneena, onko ivf edes mahdollista yhdistää siihen. Osaisiko joku teistä kokeneista kertoa, millainen liikkuminen ja missä vaiheessa hoitoa ei käy/ tuntuu pahalta, tai on jopa vaarallista.

Hoitava tahomme ei ole näihin kysymyksiin ehtinyt oikein vastailemaan.

Kiitos kovasti, jos joku voisi helpottaa valtavaa epätietoisuuttani tässä asiassa.

Paljon voimia kaikille!

Tulen myöhemmin kirjoittamaan lisää.

Moi Kaisla!

Kriittisin vaihe lienee munasolujen poiminta. Niitähän kypsytellään usein (tai aina?) hormonaalisesti ennen poimintaa ja munasarjaan saattaa siis muodostua normaalia suurempi määrä follikkeleita, jotka sisältävät nestettä. Se puolestaan kasvattaa munasarjan kokoa ja painoa. Ja jos silloin pomppii tai tekee kiertoliikkeitä tai harrastaa muuta raskasta liikuntaa, niin munasarja voi kierähtää ympäri, jolloin munatorvi tietysti kiertyy ja se ei ole ollenkaan hyvä juttu.

Eli tuolloin poiminnan aikaan, ennen sitä ja sen jälkeen, mua on ohjeistettu olemaan harrastamatta raskasta liikuntaa tai pomppimatta. Olisko yhteensä parin – kolmen viikon ajan, riippuen miten follikkeleita kasvaa (pyydä lääkäriltäsi tarkat ohjeet!).

Siirron jälkeen ei taida mitään vastaavia rajoituksia olla. Mua on pyydetty olemaan rauhallisesti sen siirtopäivän ja ehkä tarkkailemaan oloa seuraavana, mutta ei sen pidempään ole tarvinnut olla tekemättä mitään. Mulle ei ole siirrosta koskaan mitään sen kummempaa oloa tullutkaan, eli ainakin silloin näin, muilla saattaa olla eri tilanne.

Näin siis itse muistelisin ohjeita, muistaako muut lisää/toisin?

Moi Kaisla ja tervetuloa mukaan keskusteluihin!
Itse harrastan paljon liikuntaa. Mua on ohjeistettu tuon siirron jälkeenkin olemaan viikko vähän rauhallisemmin ja välttää jumppaa ym. Itse otin tuon ekan onnistuneen siirron aika varman päälle ja muistaakseni varhaisultran jälkeen kun kaikki näytti olevan kunnossa aloin käymään varovaisesti salilla. Tein siis pienemmillä painoilla kuin normaalisti ja vältin tiettyjä liikkeitä. Muuten kyllä liikuin ja treenasin 38. raskausviikolle saakka, lähinnä kuntosali, koiralenkkeily/kävely, hiihto. Juosta ei edes huvittanut kun maha kasvoi.

Moi,
Mielenkiinnolla luin kertomuksianne ja eläydyn tunteiden vuoristorataan! Sympatiani kaikille kokemuksistanne ja pidän peukkuja Teille kaikille:)
Itselläni lapsettomuutta on takana vuosia (20v ehkä) ja aktiivista yritystä noin 4 vuotta. Nyt edessä on eka ivf+isci hormonikierrossa…ja hirvittää kun lukee kokemuksianne, toivottavasti tää on sen arvoista! Synarelat alkaa parin pvän sisällä ja ymmärsinkö, että nyt pitää elää rauhassa ja kannattaisi myös rajoittaa kuntoilua? Hoitavilta ei oikein tahdo saada selkeitä vastauksia eikä oikein osaa kysyäkkään, kun on niin ihmeissään kaikesta pyörityksestä ”koneistossa.”

Kiitollinen olen joka tapauksessa tästä mahdollisuudesta edes yrittää:) Toiveet korkealla, mutta tyytyväinen olen kaikkiin lopputuloksiin, onhan tää kuitenkin annettu extramahdollisuus vielä meille. Meillä siis on mahdollisuus vain tähän yhteen yritykseen ja katsotaan mitä tulee.

Kiitos kaikille tsempeistä! Nyt on pistelyt pistelty, tai tänään illalla vielä Pregnyl ja sitten ma on punktio. Loppuvaihe oli todella mielenkiintoista kun piti kolme piikkiä pistää kerralla. Nyt on navanympärys täynnä punaisia pilkkuja pistoista.

Jokaisen meidän tarina on erilainen ja kaikki reagoi hoitoihin eri tavalla. Eli uusien ei kannata pelästyä, että tämä olisi yhtä epäonnistumista. Täällä on paljon myös niitä onnistuneita, joiden tarinat luo uskoa. Meilläkin tämä taitaa jäädä tähän jos ei nyt tulosta saada. Jotenkin tuntuu, että takki on tyhjä ja nyt on kaikki mahdollinen kokeiltu. Suurempaa vikaa ei siis ole kummassakaan, joten täytyy asennoitua siihen, että tämä on jonkun korkeimman tahon tahto, että me ei yhdessä pystytä lisääntymään. Toki tiedän jo nyt, että romahdus tulee olemaan rankka jos nega tästäkin tulee, mutta sitten täytyy vaan koittaa jaksaa käsitellä asia loppuun ja miettiä tulevaisuutta uudestaan. Aikaisemmin romahduksen jälkeen on kuitenkin herännyt toivo, kun tietää hoitokertoja olevan vielä jäljellä, nyt niitä ei enää ole.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Moi taas, mulla on lähestymässä ensimmäinen pakastetun alkion siirto. Se pakastettiin 5. päivän alkiona.

Olen hedelmöityshoidoissa siksi, että olen hankkimassa lasta yksin. Ikää on 41 (juuri täytin), ja mulla on todettu yksi autoimmuunisairaus ja mahdollinen B12-vitamiinin puutos, muuten kaikki näyttää hyvältä. Mutta – alkiot eivät vain suostu kiinnittymään.

Takana 2 inseminaatiota, 2 ivf:ää, negat kaikista. Normaali lyhyt kaava, vain kortisoni lisänä juuri autoimmuunihyökkäyksen estämiseksi.

Halusin, että tällä kertaa tehtäisiin kaikki mitä voidaan – mutta lääkärin mukaan mitään kummempaa ei ole tehtävissä, tai hän ei tiedä, mitä muuta voisi tutkia. Se kuulostaa musta jotenkin oudolta, kun multa ei ole tutkittu oikeastaan mitään – koska oletus ilmeisesti on, että sinkkuyrittäjänä olen hoidoissa vain ilmeisistä syistä eikä ole syytä olettaa, että mulla voisi olla vaikeuksia tulla raskaaksi (vaikka ne minusta alkavat näyttää ilmeisiltä).

Joten pyydän apua! Onko jotain, millä kiinnittymistä voi vielä auttaa? Entä onko jotain sellaisia kiinnittymiseen liittyviä ongelmia, joista olette kuulleet, jotka olisi tutkittavissa? Onko kellään aloitettu Mepiformia, vaikka ette olisi diabeetikkoja?

Entä voiko jo alkaa epäillä selittämätöntä lapsettomuutta, jos viideskään hoito ei tuota tulosta?

Kiitos kaikista vinkeistä jo nyt!

Moi Helmensukeltaja!

Semmoisen kohtuun liittyvän jutun kuulin tältä uudelta lääkäriltä, että kohdun ja alkion kesken voi olla ajallinen kohtaanto-ongelma. Yritän referoida niin hyvin kuin muistan, mutta kannattaa toki kysellä lääkäreiltä lisää, yksityiskohdat voi mennä mulla päin honkia… ?

Se meni jotenkin niin, että kun aivolisäke alkaa erittää luteinisoivaa hormonia, niin kohtu tunnistaa sen ja alkaa pikkuhiljaa aktivoitua niin, että se on aktiivinen niihin aikoihin kun hedelmöittynyt munasolu oletettavasti saapuu sinne. Ja se pysyy aktiivisena vain tietyn suhteellisen lyhyen ajan, jonka jälkeen se ”sulkeutuu”. Ja kohdun pitää tietysti olla siinä aktiivisessa tilassa, jotta kiinnittyminen voi tapahtua.

No, nyt on kuulemma tutkimuksissa havaittu, että tässä ajoituksessa voi olla ongelma. On mahdollista, että naisen hormonitoiminta sinänsä on normaali ja kohtu toimii hyvin (limakalvot kasvaa yms.), mutta kohtu aktivoituu liian aikaisin tai liian myöhään. Jos näin käy, niin siinä vaiheessa kun hedelmöittynyt munasolu saapuu kohtuun (tai se siirretään sinne), kohtu on jo sulkeutunut tai vasta avautumassa, eikä siis ota alkiota vastaan, vaikka siinä ei muuten mitään vikaa olisikaan.

Niinpä näiden uusien tutkimusten valossa pelkkä ovulaation mittaaminen ei riitä. Oletus toki on, että kohtu on aktiivinen tietyt päivät ovulaation jälkeen, mutta niin ei välttämättä ole. Se voi olla aktiivinen vähän liian aikaisin tai vähän liian myöhään suhteessa siihen milloin se hedelmöittynyt munasolu sinne saapuu (nehän jakautuvat vähän vaihtelevalla tahdilla eli luomutapauksessa samankin naisen hedelmöittyneet munasolut voivat siirtyä sinne ja olla kiinnittymisvalmiita vähän eri aikaan) tai se siirretään. Ja silloin kun on siirto kyseessä, olisi tietysti hyvä tietää tarkasti milloin kohtu on aktiivinen, jotta alkio voidaan siirtää oikeaan aikaan. Ja sitä ei siis yleensä testata, vaan oletetaan, että kohtu toimii keskimääräisessä tahdissa.

Toisin sanoen lääkärit olettavat, että kohtu on aktiivinen siirron aikaan, mutta eivät oikeasti tiedä. Tuon kohdun ”toiminta-aikataulun” voi kuitenkin halutessaan tutkituttaa, jos tajuaa pyytää (ja klinikka osaa sen tehdä). Muistaakseni se meni jotenkin niin, että kohdusta otetaan näyte tiettyyn kierron aikaan. Ei siis erityisen miellyttävää… Mut mä olen itse asiassa menossa ainakin osittaisen kohdun toimintatutkimukseen ensi viikolla, voin kertoa sitten lisää riippuen siitä mitä kaikkea me päätetään tehdä ?.

Ja vielä tarkennuksena, että tämä kohdun aktiivisuus on siis eri asia kuin limiksen paksuus. Ne eivät välttämättä ole yhteydessä toisiinsa. Eli vaikka lääkäri tutkii ultralla limakalvon paksuuden, hän ei saa sillä tavalla tietoa siitä onko kohtu aktiivinen. Se pitää tutkia erikseen.

Että semmosta olen kuullut. Ja sitten on tietysti Lugesteronit, joilla varmistellaan, ettei keltarauhashormonin määrä laske liian aikaisin siirron jälkeen. Ja varmasti monia muitakin tuotteita moniin eri tarkoituksiin (olen ymmärtänyt muiden kirjoituksista – itsellä ollut vain Luget käytössä). Ja sitten voidaan tutkia se kohdun limiksen toiminta (paksuus ja rakenne) ja se, onko kohdun pinnalla kiinnikkeitä yms., mutta niistä taisikin olla puhetta jo aiemmin.

Semmosia. Tämmöisiä kuulin mun uudelta lääkäriltä, vaikka tosiaan mun(kin) aiemmalla klinikalla sanottiin, että mitään ei voi tehdä eikä tutkia. No tällä uudella klinikalla näköjään voi. Toivottavasti tästä oli sullekin jotain apua! Tai ehkä olit näihin jo omissa tutkimuksissasi törmännytkin. Oletko muuten itse löytänyt muita uusia hyviä vinkkejä tai tietoja, joista voisi olla tässä hommassa apua? Any new ideas would be useful ?. Mullakin todnäk se kiinnittyminen on ongelma, tosin en ole varma siitäkään jatkavatko meidän solut jakautumista blasto-vaiheeseen…

Hei Maisa,

Kiitos tiedoista, onpas kiinnostavaa. Ja oikea ajoitus on siis tavallaan ainoa oikea keino, jos olisi tuo ongelma? Kuulostaa kinkkiseltä.

Mitään uutta ei ole tainnut selvitä. Kyselin lääkäriltä siitä, mitä tehdään, jos oma elimistö ikäänkuin hyökkää alkiota vastaan. Hänen mukaansa silloinkin on tarjolla on vain kortisoni (joka ei siis edes osa käypä hoito -suosituksia).

Itselläni mietityttää elimistön vasta-aineet – jo aiemmin mainittujen B12-vitamiinin ja kohonneen insuliiniresistenssin lisäksi… Eli kilpirauhasen vasta-aineet ja ns natural killer cells, jotka pyrkii tunnistamaan elimistöön tulleet hyökkääjät – ja jotka joillain autoimmuunisairauksista kärsivillä voi virheellisesti tunnistaa alkion ulkopuoliseksi ja estää siten kiinnittymisen (tai taistella kiinnittymistä yrittävää alkiota vastaan).

Mutta kun itseäni kuuntelen, ja tätä pitkää listaa asioita, niin tavallaan tuntuu, että saatan olla lukenut liikaa. Erityisesti kun lääkärin kommentti joka tapauksessa oli, että vasta-aineista riippumatta ainoa hoito on yhä kortisoni. Paitsi kohonneeseen sokeriin diabeteslääke mepiform, jota jossain päin maailmaa on kokeiltu myös ei-vielä-diabeetikoihin ja saatu hyviä tuloksia. Joten olen yrittänyt rauhoittaa itseäni, että nyt tämä hoito menee vielä ilman lisätutkimuksia.

Mutta tunnen kuitenkin itseni, että mietin loputtomasti olisiko jotain voinut vielä selvittää, joten varmasti yritän nyt saada noita arvoja mittautettua, jotta ainakin sitten ensi kierroksella olisi kaikki tieto käytössä.

Hei kaikki, nyt luen eri foorumeilta, että PASin yhteydessä on käytetty Gonapeptyliä pakastetun alkion siirron jälkeen tekemään kohdusta vastaanottavaisen….? Se on siis Pregnylin tapainen jarrupiikki, mutta siirron jälkeen voi jotenkin jeesata eri tavalla?

Tietääkö kukaan tästä, onko tullut puheeksi kenenkään lääkärin kanssa?

Olen tässä muutaman päivän sulatellut uutista ennen kuin tulin tännekään kirjoittamaan. Niin uskomatonta kuin se onkin, niin ekan ivf:n ekasta tuoresiirrosta pamahti elämäni eka plussa! Kyllä oli sydänkohtaus lähellä hoitajan soittaessa verikokeen tuloksesta. Olin tehnyt pari kotitestiä, mutta en uskaltanut luottaa tippaakaan niihin ilmestyneisiin haaleisiin viivoihin. Olin satavarma, että huonoja uutisia tulee.

Ei tätä voi käsittää. Kolme ja puoli vuotta ollaan odotettu tätä ihmettä. Vaikka tiedän, että mitä tahansa voi vielä tapahtua, haluan uskoa siihen, että kaikki menee hyvin. Yritän liikaa olla miettimättä tai googlailematta epämääräisiä kipuiluja vatsassa tms. Pakko voida iloita tästä tunteesta ja siitä, että ainakin mun on mahdollista tulla raskaaksi, mun kohdussa on mahdollista raskauden alkaa. Siitä kun ei ole ollut mitään takeita tähän asti.

Mä taidan siirtyä nyt tuonne plussanneiden puolelle, parasta toivoen…

Hurjasti voimia, tsemppiä, taistelutahtoa ja jaksamista teille kaikille! <3 Ja niitä onnistumisia ennen kaikkea!!!

Voi Pipu, lämpimät onnittelut plussasta ❤ Muistan sinut sieltä IUI-ketjusta vuoden takaa. Hienoa, että sun visiitti tässä ivf-ketjussa jäi lyhytaikaiseksi 🙂 Onnea kovasti jatkoon!

Täällä mennään kohti seuraavaa PASia. Viikonloppuna alan testailla ovista ja ensi ma on ultra. Toivon, et päästäisiin taas edes yrittämään, ettei tulisi jotakin mutkia matkaan.

Miten Almuskan punktio meni? Toivotaan hyviä uutisia hedelmöittymisestä ja alkioista 🙂

Voimia ja tsemppiä kaikille ❤

Heippa! Ihanaa kuulla lisää plussauutisia! Onnittelut plussasta <3 Mulla oli eilen PAS-suunnitteluaika ja kävi niin onnellisesti että alkoi menkat eilen ja jo huomenna alkaa Letrozol lääkitys ja ensi viikon pe ultra, jossa katsotaan onko lääkemäärä riittävä ? Olisivat halunneet tehdä siirron luonnolliseen kiertoon, mutta en ole saanut koskaan selkeää plussaa ovulaatiotestiin niin laittoivat pienen annoksen lääkettä. Onko teillä kokemusta tuosta Letrozolista? On kuulemma rintasyöpälääkkeeksi kehitetty, mutta auttaa hedelmöityshoidoissa kun vähentää liiallista estrogeenia.

Onnea Pipu! Jeeeeee! Ja tsemppiä PASiin Hippu!

Sinihaikara, mulla on ollut tuo lääke käytössä kahden kierron ajan. Mulla on aina tullut ovisplussa, enkä tiennyt, että lääke auttaa siihenkin, mutta hyvä niin!

Mä sain Letrozolit kun lääkäri epäilee mulla ”näkymätöntä” endometrioosia ja se ilmeisesti neutralisoi sen tuottamia entsyymimyrkkyjä, jotka hankaloittaa kiinnittymistä. Ja muistaakseni hän sanoi sen aktivoivan myös munasarjojen (muuta kuin follikkeli-) solukkoa, joka tukee kohdun toimintaa ovulaation jälkeen. Eli kohdun toimintaa tukemaan sain sen.

Itse asiassa tuo Letrozol onkin mulla ainoa lääkitys tästä lähin kun jätämme (muut) hoidot sikseen joksikin aikaa. Lääke voi siis auttaa luomuhedelmöittymisessäkin – mä nyt tosin en siihen meidän kohdalla jaksa hirveästi uskoa ? – mutta voihan sitä toivoa, eikä lääkkeestä varmaan haittaakaan ole ?. Mitään sivuoireita mulle ei ole tullut.

Toivottavasti lääkkeestä on sulle apua ja saat pian hyviä ovis- ja ultrauutisia! ?

Mulla oli tänään PAS ja 2 alkiota siirrettiin (4- ja 7-soluinen). Lääkäri ja biologi sanoivat, että keskilaatuisia (luokka 1,5 ja tuolla siis luokitus 0,5-3,5 ja tuota 3,5 tulee noin 2 kertaa/vuosi). Itse ajatteen että paskalaatuisia enkä jaksa uskoa onnistumiseen… 🙁 Ja ihmettelen noita solumääriä… kertokaas viisaammat, miten pakastuksen jälkeen solumäärät voi pienentyä (mielestäni soluja oli sillon enemmän, en kyllä muista enkä löytänyt mistään tarkkoja solumääriä). Ja onko kellään tullut plussaa noin pienillä solumäärillä?

Mutta ei auta nyt muu kuin odotella, 16.3. on testipäivä.

Punktio sujui jälleen nopeasti ja kivuttomasti. Rakkuloita oli 12+6, soluja saatiin 12. Tämä on ennätysmäärä meillä 🙂 huomenna saan tietää hedelmöittymisen tilanteen ja alustavasti siirto olisi to. Lääkärin kanssa oli puhetta, että jos nyt alkoita kehittyy enemmän voitaisiin katsoa jos siirto olisikin vasta la, niin ehtisi alkiot blastoiksi. Jos alkioita taas vain se yksi, kuten aijemmilla kierroksilla, niin sitten tehdään siirto to ja toivotaan parasta. Meillä siis lähtee aina hyvin hedelmöittymään, mutta loppujen lopuksia alkioita ollaan saatu vain 1. Nyt on kaikki poppakonstit käytetty, et millä soluja voisi parantaa, joten jos tulos sama kuin aikaisemmin, niin en näe syytä jatkaa hoitoja. Solut on mitä on…

Pipulle onnea plussasta, peukut on pystyssä, että kyytiläinen pysyy matkassa <3

Helmensukeltaja, meidän klinikalla antavat tuon gonapeptylin aina siirron jälkeen otettavaksi. Tarkempaa puhetta ei ole ollut, mutta auttaa siis kiinnittymisessä jotenkin.

Kiitos Maisa kun jaoit kokemuksiasi. Lääkäri mainitsi myös siitä että kohtu on vastaanottavainen alkiolle vain lyhyen aikaa, joten tämän pitäisi helpottaa myös ajankohdan selvittämisessä. RJP76, olen ymmärtänyt että kaikki solut eivät välttämättä selviä pakastuksesta, joten tämän takia luultavasti solujen määrä on vähentynyt. Tsemppiä piinailuun! 🙂

Hei kaikille, olen uusi täällä.. Tässä vähän taustaa: Kaksi ja puoli vuotta yritystä takana, tutkimuksia ollaan tehty noin vuosi. Tuloksena huono sperman laatu, sen verran huono että inssit jää kokonaan väliin. IVF jonossa ollaan ja odottavan aika on pitkä.. Huhtikuun lopussa olisi tuo 6kk jonotus lusittu ja edessä olisi hoidon suunnittelukäynti, eikä mitään tietoa kuinka kauan sen jälkeen vielä pitää odottaa. Ja sitten kai vielä HUSin naistenklinikka pistää kesäksi lapun luukulle, vai pistääkö?
Tänään ollut oikein itku-potku-raivari-päivä ja sillä tiellä eksyin tänne.. En edes tiennyt että tämmöistä on olemassa.. 🙂

Tervetuloa Emilia! Meillä ainakin IVF-suunnitteluaika oli julkisella puolella viime elokuussa ja nyt tämän vuoden tammikuussa aloitettiin hoidot. Ymmärsin että IVF:ään on julkisella puolella noin puolen vuoden jonot. PAS-siirtoon pääsee jonottamatta. Mua mietityttää myös noi kesätauot, täytyy kysyä seuraavalla kerralla. Itse olen herkästi soittanut IVF-hoitajalle jos joku painaa mieltä ja on kysyttävää. Meitä varten he siellä päivystävät soittoaikoina.

Emilia ymmärsin että olette vasta nyt menossa suunnittelukäynnille. Ei tietenkään tarvitse kahteen kertaan jonottaa. Meillekin sanottiin vuosi sitten että IVF on ainut vaihtoehto ja varattiin suunnitteluaika elokuulle. Hoitoihin päästiin kuitenkin vasta tammikuussa, joten melkein vuosi tuli odottelua. Joulunpyhien aikaan joulutauko siirsi meillä hoidon aloittamista ja se kun mun hoidot aloitettiin syömällä e-pillereitä kierron tasaamiseksi. Mulla ei ollut mitään opastusta pistämiseen. Puhelimella vaan soittivat ohjeet siitä mitä lääkettä, kuinka paljon ja minä päivinä sekä varattiin ultrat seurausta varten.

Hei vaan kaikille!

Täällä uusi kirjoittelija, joka tietoa etsiessä, törmäsi tänne. vertaistuki ja kokemukset ovat tarpeen, on tämä niin rankkaa.

Minulla on edellisestä suhteesta kaksi lasta. teini-ikään jo ehtineet. Sitten tuli ero ja menin ja tapasin itseäni nuoremman, lapsettoman miehen. Nyt on yritystä takana reilu vuosi ja syksyllä hakeuduttiin hedelmöityshoitoihin. Siellä selvisi, että miehellä kaikki ok, mutta minulla on vaihdevuodet alkaneet ja munasolureservi todella pieni (AMH 0,3). Kiire siis alkaa olemaan, ikää mulla vähän reilu 40 vuotta.

IVF-hoito tehtiin tuossa tammikuussa. Punktiossa saatiin 3 munasolua, joista yksi hedelmöittyi ja se istutettiin. Se ei kuitenkaan jäänyt kiinni, van itkua tuhertaen jouduin toteamaan, että menkat alkoivat. Nyt odotellaan, että aloitetaan IVF 2 pääsiäisen jälkeen.

Menkat on nyt muutaman päivän myöhässä ja mulla on ollut aina tosi säntilliset menkat. Viikonloppuna juili menkkamaisesti, mutta se meni ohi. Maanantaina olisi pitänyt alkaa ja ehdin jo vähän innostumaan, että josko olisi ihme tapahtunut, mutta sitten luin, että on ihan tavallista, että nämä välimenkat ovat reilustikin myöhässä. Höh.

Pahinta tässä koko hommassa on se, että mä vähän pelkään menettäväni tuon miehen, jos en pysty enää saamaan lasta. vaikka se itse vakuuttaa, ettei jättäisi mua, niin jostain syystä se on jäänyt tuonne takaraivoon. Se haluaisi oman lapsen kuitenkin niin paljon. En tiedä millä ihmeellä pääsen tästä tunteesta eroon.

Tässä nyt vähän ajatuksia, pelottaa, kauhistuttaa. Ne nyt on ne päälimmäiset ajatukset.

Tervetuloa mukaan kaikki uudet, tämä on kyllä ihan paras paikka purkaa tunteita ja saada vertaistukea 🙂

Nyt on siirto onnistuneesti takana 🙂 oli todella suuri yllätys kun saatiin pakkaseen jopa kolme alkiota, en ollut uskoa korviani kun lääkäri sanoi, että yksi siirretään ja kolme pakkaseen 😀 Lääkärikin oli hieman ihmeissään et mistä nyt tuulee kun aikaisemmat kierrokset ovat olleet niin huonoja.
Tämä on siis ennätyssaldo meillä, aikaisemmin saatu vain se yksi siirtoon eikä muuta.
Nyt on sitten jännät paikat pari viikkoa. Sunnuntaina pistetään vielä se Gonapeptyl.

Peukkuja kaikkille piinailijoille ja voimia hoitoihin valmistautuville!

Mä pistin eilen kans Gonapeptylin ja nyt vaan sit odotellaan… Jotenkin vaan oon jo heittänyt toiveet kun noi alkion laadut oli niin huonoja (vaikka luinkin kyllä että niilläkin on raskauksia saanut alkunsa). Mietin jo miten rahat riittää seuraavaan icsiin ja miten saan ne töiden kanssa sopimaan kun en voi töissä kertoa mihin tarvin vapaata jne… Mutta ehhä kaikki järjestyy sitten aikanaan… saatiinhan asuntokin viimein myytyä ja uusi pomokaan ei ainakaan heti antanut mulle kenkää (tosin uusi työsoppari on vielä tekemättä). 🙂

Moi vaan kaikille!

Ette varmaan usko et oon iloinen että menkat tekee tuloaan (olin varma et alkaa tänään, eilen jo tuhnusi) sillä me päästäneen nyt sit kuitenkin alkavaan kiertoon IVF:n 🙂 Tarve oli siis et ne alkaa ennen vkl muuten osuis siirto pitkäperjantaille. Pitäkää peukkuja et näin kävis. Luomuplussaan kun en usko.

Tsemppiä piinailijoille!

Heippa, täällä kanssa uusi kirjoittaja. 🙂

Oon lukenut tätä foorumia jo aika kauan, mutta vasta nyt sain aikaiseksi luotua tunnuksen itsellenikin. Taustastani sen verran että ”yrittäminen” meillä on aloitettu alkusyksystä 2012 ja (julkiselle) hoitoihin päästiin tammikuussa 2014. Tällä hetkellä takana neljä hormooniavusteista kotiyritystä, neljä inssiä, kaksi ivf:ää joista ensimmäisestä saatiin kerättyä kaksi solua mistä toinen tuoresiirrettiin (nega) ja toinen huonon laatunsa vuoksi roskiin. Toisesta ivf:stä kerättiin 18 solua joista ei vaikean hyperin takia päästy lainkaan tuoresiirtoon, mutta lopulta seitsemän saatiin pakkaseen. Niistä tehty nyt kaksi pas:a mistä molemmista nega. Seuraavaksi pas lääkkeelliseen kiertoo, mikä alkoi tänään Zumenonilla.
Lapsettomuuden syynä ovuloimattomuus, mutta aina uuden hoitokerran alussa lääkärit sanoneet kuinka muuten kaikki näyttäisi olevan mallillaan ja todennäköisyydet hyvät. Siltikään yhden ainutta positiivista raskaustestiä en ole eläessäni tehnyt.
Onneksi aikaa lapsentekoon on iän (niin minun kuin miehenikin) puolesta vielä ihan hyvin, ainoa mikä mietityttää on henkinen kantti. Kuinka ihmeessä se kestää kun näiden kaikkien pettymysten jälkeen tuntuu todella vaikealta kerätä aina itsensä? Mutta tehän jos jotkut sen tiedätte! Onneksi parisuhde on tuntunut lujittuvan tämän vastoinkäymisen kohdatessa entisestään, mutta siitäkin huolimatta toivo yhteisestä lapsesta on isompi kuin mikään. Ja siitä emme suostu luopumaan ennen kun kaikki kortit on käännetty!

Tervetuloa mukaan Tipsu 🙂 Te olette saaneet mukavan saaliin pakkaseen, mutta uskon, että turhauttaa kun ei sitä odotettua toista viivaa testiin tule. Meilläkin aina sanottu, että kaikki näyttää hyvälle, mutta nega sieltä aina tulee. Nyt on vielä viime siirrosta piinailu menossa. Henkinen kantti tässä on kyllä todella kovilla. Itsellä auttoi pidempi tauko toisen ja kolmannen IVF:n välillä. Siinä sai rauhassa keräillä sirpaleita ja liimailla niitä yhteen ja miettiä muita asioita.

Pinpin, harvoin sitä on onnellinen kun menkat alkaa, mutta tuossa tilanteessa se on ymmärrettävää 🙂 Peukut on pystyssä, että pääsette hoidon aloittamaan.

Itsellä siis piinapäivät menossa ja voi että aika tuntuu matelevan. Aikaisemmin aika on mennyt nopeasti, mutta silloin on ollut ihan erilainen fiilis kuin nyt. Kahdella ekalla kerralla oli alusta asti tunne, et ei tuu onnistumaan ja se piti kutinsa. Nyt on kokoajan outo olo, nälättää normaalia enemmän ja herkemmin ja kun nälkä tulee, tulee myös heti huono olo. Väsymys on ihan jäätävää ja töissä joutuu tekee töitä et pysyy skarppina. Koitan hokea itselle, et nämä ei välttämättä kerro mistään, nyt kuitenkin erilainen lääkitys kuin aijemmin ja ne voi tehdä tehtävänsä. Ei uskalla toivoa liikaa ettei pahasti pety, mutta toisaalta pettyy kuitenkin vaikka mitä ajattelisi lopputuloksesta. Tää on niin hermoja raastavaa…

Onneksi huomenna on jo perjantai 🙂

Almuska, pidetään peukkuja että tällä kertaa haikara löytäisi sinun luokse.
Se on kyllä jännää kuinka täältä luetut onnistumiset valaa uskoa ja toivoa omiinkin hoitoihin. Sitä oikein odottaa että jollakin tärppää! 🙂 Muualla sen sijaan korviin tai silmiin tulevat raskausuutiset aiheuttavat ainakin itselläni valitettavasti melko toisenlaiset fiilikset.

Moi kaikille ja tervetuloa mukaan uudet 🙂

Almuska, toivotaan todella, että erilaiset tuntemukset ennakoivat nyt plussaa! ❤ Tsemppiä raastavaan loppupiinailuun 🙂

Täällä päästään toiseen luonnon kierron PASiin ensi ti. Kävin tällä viikolla kahdesti ultrassa. Ma kp 14 limis oli 7 mm ja tämä lääkäri oli sitä mieltä, ettei siirtoa tehdä, jos limis ei paksuunnu (vaikka rakenne triple jne.) eli tää kierto ois jääny väliin ja seuraavaan sit lääkkeellinen pas. Viime luonnon kierrossa limis oli tuota luokkaa ja silloin sen arvioitiin olevan ok. Tämä lääkäri piti tärkeänä yli 8 mm:n limistä. Toinen ultra oli to kp 17 ja menin sinne sillä ajatuksella, et tää kierto oli tässä. Kroppa yllätti kuitenkin tällä kertaa positiivisesti, limis oli 9 mm. Olinpa huojentunut, et päästään nyt kuitenkin siirtoon. Ovistesti ei ollut vielä hymyillyt, muttei tarvinnut enää tikutella, koska sovittiin to-iltaan pistettäväksi Pregnyl. Tällä kertaa aloitan Luget jo ma-aamusta, annos vähän pienempi 200 mg aamuin illoin, kun aiemmin 300 mgx2. Nyt tarkoitus siirtää 2 alkiota sitten ti, aiemmin siirretty 1 kerrallaan.

Tsemppiä piinailijoille ja voimia kaikille hoitojen eri vaiheisiin 🙂

Kiitos tsempeistä!

Se on kyl jännä, et täällä kun kulee positiivisia uutisia, niin on aidosti iloinen onnistujan puolesta 🙂 mutta kun kuulee luomuplussista, niin on todella vaikea esittää onnitteluja ilman et romahtaa siihen paikkaan. Samalla iskee katkeruus ja kateus ja koittaa vältellä ko.ihmistä niin paljon kuin mahdollista. Näin en haluaisi tomia, mutta niin se vaan menee.

Ihanaa aurinkoista viikonloppua kaikille 🙂 toivotaan että tämäkin ryhmä taas heräisi eloon kun on vähän hiljaisempaa ollut.

Almuska, komppaan sua täysin. Toimin itse ihan samalla tavalla, mutta lohdullista kuulla etten ilmeisesti ole ainoa ja että se on varmaankin tässä tilanteessa oleville myöskin täysin luonnollista.

Kiva Hippu että pääset kuitenkin siirtoon ja että joskus noita positiivisiakin ihmeitä kroppa tuo esiin. Tuntuu että näiden hoitojen aikana oma kroppa on enemmänkin tehnyt ne negatiiviset temppunsa, mutta onneksi joskus noinkin päin! 🙂 Tsempit siis myös sinne!

Oon kyl lueskellut näitä viestejä mut en oo jaksanu kirjoitella mitään… mulla ihan sama fiilis: en kestä kuulla mitään raskausuutisia (siis luomu). Joka puolella on raskaana olevia, vauvauinnissa on joko raskaana tai juuri saanu vauvan. Kaveri oli kans miettiny että vois toinen tulla ja varmaan onkin raskaana. Jotenkin en halua olla yhteyksissä ku seki on jo varmaan raskaana… miks tän pitää olla näin vaikeeta!!? 🙁 Pakko vaan jaksaa ja koittaa olla positiivinen tytön takia. Sille ei voi näyttää omaa pahaa oloa vaikka kuinka tuntuisi pahalta.
Mulla siis toinen ja viimeinen PAS tehtiin noin pari viikkoa sitten ja keskiviikkona testipäivä. Sekin on kyllä vähän turha ku menkat alkamassa. 🙁 Ihan vähän tullut haalean ruskeeta lugesteron jämien mukana. Negatiivinen tästäkin tulee 🙁 Rahat varmaan olis seuraavaan icsiin mutten tiedä kuinka töistään pääsen ja saan vapaata. Vapaapäivä pitäis tietää niin hyvissä ajoin. Ja ehtiikö sit ennen kesäsulkua…
Ei oo kauheen positiivinen mieli mut ens perjantaina alkaa talviloma ja lähdetään hiihtämään pohjoiseen tuntureille niin täytyy yrittää unohtaa kaikki muu.
Tsemppiä muille ja toivottavasti tulee positiivisia tuloksia!!

Moikka! Tervetuloa uusille 🙂 Kävin perjantaina ultrassa ja näytti olevan ovulaatio tulossa ja tänään voin aloittaa ovulaatiotestien tekemisen 🙂 Mitä testejä olette käyttäneet? Pelottaa etten saa positiivista tulosta ja jää PAS tekemättä 🙁 Koskaan en ole selkeää plussaa saanut ovulaatiotestiin. Käskettiin soittaa heti kun plussa tulee niin alkavat sulattamaan alkiota. Mitä sitten jos plussa tulee esim. viikonloppuna?

Sinihaikara, itse ostin viimeksi ihan niitä halpis pahvitikkutestejä, mutta tuohon oviksen kyttäämiseen en voi itse niitä suositella. Mulla ne ainakin aiheutti hirveen riesan kun viivan värin vahvuudesta piti tulkita tulos. Ja se jos mikä on tulkinnanvaraista. Tokikaan ne kaikki tikkutestit ei ole samanlaisia, mutta päätin että ens kerralla ostan sen Clearbluen hymynaamatestin vaikka onkin reippaasti kalliimpi. Eipähän tarvitse jossitella kun tulos on selvästi joko kyllä tai ei. 🙂

RJP76, niin tuttuja tuntemuksia. Tsemppiä ja peukut keskiviikkoon! 🙂

Itselläni menossa neljäs päivä Zumenon-kuuria 3×1/pv ja tosiaan pas nyt tarkoitus tehdä ensimmäistä kertaa lääkkeelliseen kiertoon. Viikon päästä ma olisi kontrolliultra missä tsekataan miten lääkkeet on vaikuttaneet ja päästäänkö mahdollisesti siirtoon. Ikävä kyllä ilmeisesti tuo Zumenon aiheuttaa mulle melko etovaa oloa, onko kenelläkään kokemusta samanlaisesta? Torstaista asti (eli kun lääkkeen aloitin) olo vaihdellut ihan hyvän ja etovan välillä jatkuvasti. Inhottavaa! Luulin jo saaneeni vatsataudin, mutta nyt vaikuttaisikin siltä että tämä johtuu tuosta lääkkeestä. Mutta ei kai sitä nyt auta keskenkään lopettaa kun jo useamman päivän sitä on tässä tullut syötyä…

Uusi ilmoittautuu! Olipa hieman työlästä päästä tänne kirjoittelemaan. Tein jo yhdet tunnukset aiemmin, mutta unohdin salasanan eikä salasanan palauttaminen yrityksistä huolimatta onnistunut. Äsken tein uudet tunnukset, mutta jostain syystä jouduin koko ajan ulos yrittäessäni kirjautumisen jälkeen tulla foorumille kirjoittamaan. Nyt kun vaihdoin selainta Chromesta IE:hen niin onnistui. No, se siitä.

Ensimmäinen IVF on edessä huhtikuussa. Samalla sekä jännitän että odotan sitä. Kuten nimimerkistä voi päätellä, ikää on 30+ ja se on varmaan se suurin tekijä siinä, miksi olemme tässä. Diagnoosimme on kuitenkin selittämätön. Toisessa munanjohtimessa saattaa olla häikkää aukiolotutkimuksen perusteella, mutta silti olemme ”selittämätön”-diagnoosin alla. Kaikki perustutkimukset on tehtynä ja arvot ovat raameissa/hyvät. Yritystä on takana hieman yli vuosi ja se tuntuu jo pitkältä ajalta. Tiedän, että monilla on varmasti pidempikin yritys taustalla ja kaikin puolin raskaampikin taival takana. Mutta ei tämä helpolta tunnu.

Jostain syystä musta alkoi aika nopeasti jo vuosi sitten tuntumaan siltä, että hoitoihin joudutaan turvautumaan. Ja nyt ollaan oikeasti tässä. Toki paljolti omasta tahdosta – niin hyvässä kuin pahassakin. Syyllisyys on valtava. Usein ajattelen, miksei ryhdytty tähän jo aiemmin, miksi jätettiin niin myöhäiselle iälle yrittäminen… Nyt tuntuu, että kello käy koko ajan. Hoitoihin lähtöä en epäröinyt hetkeäkään eikä mieskään, joten siksi olemme omasta tahdosta nyt (jo) tässä. Turvauduimme yksityisen klinikan apuun, koska julkisella hoitoja täytyisi odottaa kauemmin. Tuntuu, että on pakko yrittää edetä niin pian kuin mahdollista. Melkoinen paniikki asiassa siis etenkin itsellä on. Mies ottaa asiat rauhallisemmin, niin kuin kai miehet yleensäkin. 🙂

Haeskelin aika pitkään sellaista palstaa, jossa tunnutaan keskustelevan ivf-hoidosta aidolla tavalla ja tunteitakin jakaen. Muutamaan muuhunkin foorumiin tutustuin, mutta tuntui, että siellä porukkaan oli vaikeampi päästä mukaan. Kirjoitustahti oli myös omaan makuun vähän turhan tiivis. Josko tästä palstasta tulisi sitten se paikka, jossa voi ajatuksia hoidoista vaihtaa samassa tilanteessa olevien kanssa. Tiedän, että kun hoito starttaa niin jaettavaa on varmasti paljonkin ja vertaistuki tulee todellakin tarpeeseen.

Oma setti on Puregon, Orgalutran ja Pregnyl + Lugesteron, jos sinne asti päästään. Puregon 200 tuntuu yllättävän isolta annokselta, yleensä kai ensikertalaiselle 150… Tästähän keksin jo heti huolenaiheita lisää. Saas nähdä, mitä tuleman pitää.

Ovulaation induktiota on kokeiltu parissa kierrossa, mutta siitäpä ei sen kummempaa hyötyä ollut kun ovuloin luomusti myös. Tämä on todettu sekä verikokeissa että ovistikkujenkin perusteella.
Sinihaikara: Itse olen tilannut tikkuja Raskauskeijusta. Olen käyttänyt sekä CB:n tikkuja että niitä ”herkkä ovulaatiotesti” -puikkoja. Hyvin ovat molemmat toimineet.

Eipä kai tällä erää muuta. Pahoittelen pitkää vuodatusta.

Saaga 82, ootko testannu oviksen aamupissasta vai päivällä? Panikoin nyt näiden testien kanssa. Tänään ei näkynyt liuskatestissä päivällä mitään muuta kuin testiviiva. Kävin hakemassa CB:n testejä ja tässä paketissa lukee että voi tehdä mihin aikaan vaan päivästä. Muissa testeissä lukee että 10-20 välisenä aikana. Tekis mieli testata heti aamulla kun töissä hankalaa ja pitäis pystyä 4 tuntia pidättelemään. Klinikalle pitäis soittaa soittoaikaan 13.30 jos tulee plussa ja kehottivat aamulla testaamaan. Ahdistaa tällänen.

Sinihaikara: Olen testaillut sekä aamulla että illalla. Joskus huippu näkyy vain lyhyen aikaa, joten välillä olen testaillut aamuin illoin, ettei vaan jää huomaamatta. Joskus olen varmistellut kahdella erilaisella testillä. Testejä on siis kulunut vuoden mittaan melkoisesti… 😉 Sittemmin olen oppinut myös tunnistamaan ovulaation, vaikka aiemmin olin sitä mieltä, ettei sitä pysty tuntemaan tai etten ainakaan minä voi.

Kiitos Saaga82 nopeasta vastauksesta 🙂 Taidan myös itse testailla ensi viikolla näillä liuskoilla ja CB:n testeillä molemmilla. Ärsyttää kun pitää itse selvittää otollinen aika. Luulin että olisi tehty lääkkeillä kierto kun en oikein usko että ovuloin ollenkaan tämän PCOS:n takia. On kuulemma mahdollisuudet paremmat luonnollisessa kierrossa. Letrozolia söin alkukierrosta 5 päivää ja muuta lääkitystä ei ole.

Valitettavasti taisi tämä meidän kierros päättyä tuttuun tapaan negaan 🙁 Tuskin tarvii keskiviikkona edes testiin mennä, sen verran vahvasti menkat ilmoittaa tulostaan. Yleensä ne on alkanut sitten kun luget on lopettanut, mutta nyt oli käytössä lutinus ni voi olla ettei nämä pidä vuotoa poissa niin hyvin kuin luget. Eli todellinen piinaviikko tulossa kun pitäisi töistä selviytyä.

Onneksi pakkasessa on alkioita, mutta jotenkin usko omaan kroppaan on mennyt. Vaikka mitä tekisi niin ei tunnu auttavan, en tiedä mitä enää voisi kokeilla.
Menee varmaan kesään ennenkuin jaksaa edes PAS:ia yrittää, nyt täytyy vaan keskittyä talon rakentamiseen ja muuttoon, siinä on stressin aihetta jo ihan tarpeeksi.

Toivottavasti muilla alkoi viikko paremmissa merkeissä!

Voi harmi Almuska. Täällä kohtalotoveri… ke olis kans testipäivä. Verikokees käyn mut muuta en tee ku menkat kans täällä aika vahvasti alkamassa 🙁 meillä myös rakennushommat ja muutto kohta mut yritetään kai vielä icsiä ku pakastin tyhjä nyt..

Sinihaikara, mulla on ollut käytössä Clearbluen digiovis-testejä ja oon tilannut ne ja raskaustestitkin Raskauskeiju-verkkokaupasta, kun on niin kätevää, et ne tulee postilaatikkoon, eikä tarvii hakea apteekista. Oon tykännyt noista CB:n digiovis-testeistä, vaikka vähän hintavampia, koska ne on kuitenkin helppoja käyttää ja tulos on niin selkeä, joko rinkula tai sitten hymynaama LH +:n tullessa. Oon tehnyt aamulla toisesta pissasta (näin klinikalta ohjeistettu), kuitenkin ennen töihin lähtöä ja ekasta pissasta on ollut reilut 1 ½ h. Jos olen tietyistä merkeistä ennakoinut oviksen lähestymistä, niin oon tehnyt sit välillä illallakin. Viime kierrossa hymynaama tuli alkuillasta ja mielenkiinnosta tein seuraavana aamuna vielä toisesta pissasta, niin oli se hymynaama edelleen eli ei ois jäänyt bongaamatta ilman iltatsekkausta. PAS-ajankohta määräytyy LH +:n ohella alkioiden iän mukaan. Esim. meillä on 3-päiväisiä alkioita, niin siirto on ollut 5. pv hymynaamasta. Klinikalta selviää varmasti tarkemmin, miten teillä.

Voi Almuska ja RJP76 🙁 Oon tosi pahoillani, jos teillä kummallakin nyt menkoiksi ja negaksi tilanne menee. Voimia! RJP76 pääsette sentän pohjoiseen voimaantumaan, se kuulostaa hyvältä. Meillä myös pohjoisen reissu tulossa pääsiäisen seutuun reiluksi viikoksi, mitä kovasti odotan. Lapin lumo auttaa aina 🙂

Tervetuloa Saaga82 mukaan kirjoittelemaan 🙂

Mulla huomenna edessä PAS, saa nähdä päästäänkö siirtämään suunnitellut 2 alkiota, selviääkö kumpikin sulatuksesta, toivottavasti edes toinen. Sitten se piina taas alkaa…

Kiitos Hippu! Kyllä olenkin loman tarpeessa ja odotan reissua. Saa vähän muuta ajateltavaa. Toivotaan että olis hyvät ilmatkin.

Heippa uudet ja kiva kuulla hetken aikaa poissa olleiden kuulumisia!

Mä sain tänään julkisen paperit. Ollaan nyt siis ekaa kertaa jonossa julkisiin hoitoihin. Kokeet kesäkuussa ja ivf:ään päästään aikaisintaan syyskuussa. Jos siis päätetään jatkaa.

Tämä hoitojen lopettaminen toistaiseksi on ollut yllättävän merkittävä askel. Otin myös töistä pidemmän loman, sillä halusin hetken miettiä elämääni, ja nyt kun miehenikin lähti pidemmäksi aikaa työmatkalle, niin olen yhtäkkiä alkanut surra. Tai siis olenhan mä toki surrut jo pidemmän aikaa, mutta se on kanavoitunut lähinnä ärtyisyytenä, kiukkuna omaa kroppaa kohtaan ja pettymyksinä jokaisen negan jälkeen.

Mutta nyt kun ei ole hoitoja, eikä mitään mitä odottaa ja jännittää, niin yhtäkkiä on aikaa pysähtyä suremaan oikein kunnolla. Itku on tullut jotenkin luonnostaan ilman että se liittyisi mihinkään konkreettiseen tapahtumaan. Se vaan tulee, ihan yhtäkkiä keskellä päivää ja jatkuu tunteja.

Olen nyt itkenyt kaksi päivää tätä kaikkea mitä olen kolmen vuoden aikana kokenut, erityisesti kauan odotetun lapsemme poismenoa ja sitä, ettei meistä koskaan tullut vanhempia. Tuntuu ihan siltä kuin ensimmäisen kerran mulla olis todella aikaa ja tilaa surra tätä kaikkea ilman, että pitäisi kasata itsensä ja jaksaa jatkaa.

Koen, että tämä on hyvä juttu. Toivon, että kun olen itkenyt riittävästi ja antanut ajan kulua, en enää tuntisi kipua kun kuulen lähipiirissä raskausuutisia. Näen pienen valon siitä, että saatan vielä pystyä elämään tämän asian kanssa ilman, että tunnen pohjatonta surua.

Kuka olisi arvannut, että tällä päätöksellä tulisi olemaan näin dramaattiset seuraukset, varsinkin kun itse en päättänyt surra tai käsitellä tai mitään. En edes tiennyt, että sille olisi tarvetta. Se vaan tuli sitten kun sille oli tilaa, ja voimalla tulikin.

Toisaalta kaipaan sitä toivoa, jonka luen kirjoituksistanne. Väkisinkin tulee mietittyä, että ehkä mekin olisimme onnistuneet, jos olisimme jaksaneet vielä kerran.

Moi!

Tulisin mukaan keskusteluun. Ensimmäinen ivf-kierros meneillään. Alkion siirto tehtiin vajaa viikko sitten, tänään siis pp6.

Olen itse 29 vuotta ja mies 37. Takana yritystä kaksi vuotta. Meillä oli yksi spontaani raskaus joka päättyi keskenmenoon rv 7+1. Tämä raskaus alkoi heti munanjohdinten aukiolotutkimuksen jälkeen n. puolitoista vuotta sitten. Miehen siittiöt täydellistä luokkaa. Syy lapsettomuuden tuntematon.

Sen jälkeen ilman hoitoja yritystä puoli vuotta. Tämän jälkeen ovulaatioiden tablettihoitoiset induktiot sekä pregnyl ja lugesteron. Loppuvuodesta -15 kaksi luomukiertoa,tänä vuonna yksi ja nyt siis eka hoito kierto takana.

Hoitokierto meni kaiketi hyvin. Munasolupunktiossa saalis 9 munasolua. Näistä seitsemän oli kypsiä, viisi hedelmöittyi ja kolme lähti jakaantumaan kunnolla. Siirtopäivänä käytössä oli yksi, kuulemma laadukas 8-soluvaiheesa olevan alkio. Kaksi muuta eivät jatkaneet jakaantumista, joten pakkaseen ei saatu yhtään.

Jännittää… Vielä viikko että pääsee testaamaan. Laskin että tänään siis PP 6 mutta KP 22. Tänään alkoi yleensä menkkoja edeltävät oireet. Mahassa tuntuu,selkää kuului, päästäkin koskee ja pissattaa ihan koko ajan. Maha on pömppö ja väsyttää. Rinnat on myös arat ja kutisevat.

Mistä tämän nyt tietää mihin nämä liittyy.. Tuleeko menkkaoireet vaikka alkio olisi kiinnittynyt? Vai alkaako menkat. Onko kenellä kokemusta Lutinuksesta,pitääkö vuodon poissa vaikka kierto olisi jo sen mukainen? Minulla ei lugesteron pitänyt ainakaan?

Kävin tänään sitten kuitenkin verikokeessa, vaikkakin vuoto on vaan pikkuhiljaa lisääntynyt. Varasin samalla maanantaille keskusteluajan, jos sitä vaikka yrittäisi PAS:ia luonnolliseen kiertoon tähän perään. Luultavasti jää vain yritykseksi, koska en ovuloi luonnollisesti joka kuukausi.
Loman tarpeessa olisi tässä itsekkin, mutta vielä pari viikkoa ja sitten pääsee lomalle.

Tervetuloa Hannele mukaan 🙂 Mulla oli nyt lutinus käytössä, aikaisemmin ollut luget. Lugeilla alkoi vuoto vasta sitten kun ne lopetti, nyt lutinuksilla vuotanut maanantaista asti. Mulla ollut joka hoidossa vähän erilaisia ”oireita”, eri lääkkeet aiheuttaa erilaisia tuntemuksia. Nämäkin kaikki toki yksilöllisiä. Pidetään peukkuja, että teillä tärppäisi.

Maisa, itse vähän pelkään sitä, että kun tulee se hetki, että on aikaa vain olla ilman mitään, niin se todellisuus iskee vasten kasvoja ja sitten itkulle ei tule loppua. Nyt on jotenkin ollut pelottavan tyyni olo, vaikka tietää miten tämä yritys päättyy. Ehkä se vähän auttaa kun tietää, että pakkasessa on vielä kolme toivonkipinää odottamassa. Niiden jälkeen on sitten pakko miettiä,”Että mitäs sitten”.

Mä sain tänään tulokset ja negahan se… 🙁 huomenna on jo soittoaika lääkärille ja sovitaan jatkosta. Seuraavaa icsiä ja tuoresiirtoa odotellessa… siihen luotan jotenkin enemmän kuin pakastesiirtoihin. Onhan meillä siitä yksi onnistuminen takana. Silti pelottaa että tulee vaan huonolaatuisia alkioita tai ei tuu ollenkaan. Mut huominen päivä vielä töitä ja sit alkaa loma. 🙂 Luntakin pitäis vielä olla tuolla Ivalon korkeudella 😉

Pahoittelut negoista 🙁 Mulla tuli tänään ensimmäinen positiivinen ovulaatiotesti ikinä! 🙂 Hypin täällä innoissani ja laitoin miehellekin kuvan. Pitää mua varmaan ihan hulluna 😀 Tein samasta pissasta liuskatestin mikä ohjeen mukaan on nega, mut CB:n testi näyttää positiivista. Mulla on ovulaatio 🙂 Jännittää pääsenkö jo huomenna siirtoon vai sotkeeko viikonloppu nyt kaiken.

Eka PAS tiistaina 🙂 Miten ootte toimineet ton täyden rakon kanssa? Pelottaa et tulee pissat housuun kun muutenkin varmasti jännittävä tilanne. Kerttu75 mä en ainakaan oo tarvinnut sairaslomaa ainakaan toistaiseksi. Saas nähdä millaisia oireita lutinuksesta tulee. Välillä romahdan lounastauolla ja itken hetken. Käyn useita kertoja päivässä kävelyllä ulkona ja se tuntuu vähän helpottavan kiukkua. Oon kyllä välillä todella vihainen kaikille ja kaikelle. Kevät on piristänyt ja rauhoittanut mieltä onneksi. Tsemppiä! Itse otan kyllä sairaslomaa jos tuntuu liian vaikealta, ihmisiä tässä kuitenkin ollaan eikä aina jaksa.

Mulla oli viimeksi rakko ihan järettömän täynnä ja tuntu et pissat lentää kaaressa siinä toimenpiteessä. Lääkäri sanoikin että haluanko vähän tyhjentää mut sinnittelin ku aattelin että tyhjenee sit liikaa. Lääkäri sanoi että jos vielä tuun siirtoon niin noin täynnä ei tarvi olla ku oon niin hoikkakin. 🙂
Mulla oli tänään puhelinaika lääkärille ja heti tähän kiertoon lähetään pisteleen. Laskettiin alustavia punktiopäiviä ja toivoin siihen vapaat. Pitäkää peukkuja et se osuu noille päiville ja että saan noi vapaat. En voi ottaa sairaslomapäivää ku en haluu sanoo työnantajalle mitään. Tää on niin hankalaa ku on niin vaikeeta yhtäkkiä olla pois töistä ku on asiakaspalvelutyö 🙁

Heipäs hei!

Täältä sitä taas liitytään mukaan keskusteluun. Olen viettänyt hiljaiseloa ja yrittänyt keskittyä muihin asioihin (siinä onnistumatta), kun on ollut jonotusta hoitoihin (viisi kuukautta, argh). Nyt kuitenkin ovat taas piinapäivät alkaneet, eilen oli tuoresiirto ja kaipailee vertaisiaan.<3

Hiukan olen seuraillut jutustelujanne, mutta täytyy vielä lueskella lisää, jotta pääsee täysin kartalle 😉

Niin paljon onnea kaikille niille, keille onni on kohdalle viimein osunut! <3

Ja vielä enemmän paljon voimia niille, keille onni ei (edelleenkään) ole sattunut. Rämmitään yhdessä ja toivotaan parasta.

Kerrataanpa vielä meikän tarina. Eli olemme siis miekkosen kanssa yrittäneet lasta kolme ja puoli vuotta. Olemme kolmenkympin molemmin puolin. Tutkimuksissa selvisi, että miehen siittiöt melko onnettomia tapauksia, joten ainoa vaihtoehtomme on nämä hoidot, ICSI. Olemme julkisella, joten kaikki on hiiiidaaaasta. Joka tapauksessa viime touko/kesäkuussa oli ensimmäinen hoitomme, josta tuloksena kolme alkiota. Yksi tuoresiirto ja kaksi pakkasukkoa. Ei toivottua tulosta. Lokakuussa viimeisen siirron jälkeen selvisi, että uutta hoitoa joutuu odottamaan taas 4-6 kuukautta. Ja niin me sitten odotimme. Pohdin kyllä vaihtoa yksityiselle, mutta melko nopeasti tuo aika kuitenkin meni, vaikka alku tuntui tuskalta.

Nyt siis toinen hoitomme menossa. Maanantaina oli punktio ja keskiviikkona siirto. Toinen hoito oli kaiken kaikkiaan helpompi, pistelyjen ja punktionkin osalta. Munasoluja oli vähemmän kuin ensimmäisellä hoitokerralla, mutta tulos sama. Kolme alkiota. Yksi siirretty ja kaksi jäi jatkoviljelyyn blastokystiksi. Niiden selviytymisestä saan tietää samalla kun kuulen raskaustestin tuloksen 31.3. Eli piinailtavaa edessä. Tänään alkoi luget, kolme kertaa päivässä. Phuuh, melko turvonnut olo, rinnat kipeät ja päätä särkee.

Tällä hetkellä olen melko varma, että ei tämäkään alkio kyytiin jää. Pessimisti ei pety, mutta pettyy silti. No, ei voi muuta kuin toivoa, toivoa, toivoa ja toivoa.

Kerttu75: Olen ollut sairaslomalla ainoastaan punktion jälkeiset kolme päivää. Nykyäänhän meidän julkisella saisi punktion jälkeen vain kaksi päivää sairaslomaa. Joten siirtopäivä olisi töitä. Onneksi meillä pystyy olemaan omalla ilmoituksella kolme päivää sairaslomalla. Mutta ehdottomasti suosittelen sairaslomaa, jos sitä tuntee tarvitsevansa. Olen itsekin välillä miettinyt, että pystyykö tässä tosiaan olemaan töissä. Esimerkiksi tänään (siirto eilen) oli todella epämukava työpäivä. Turvotusta, päänsärkyä ja pinna tiukalla. Etenkin kun taas yksi työkaveri raskaana (sinkku, luomuraskaus,’vahinko’), huokaus. Yhdyn aiempaan keskusteluun, muualla kuin täällä ei pysty olemaan aidosti iloinen toisten uutisista 🙁

Sinihaikara: Meillä ohjeena, että täytyy olla kaksi tuntia pissaamatta ennen siirtoa. Olen siis käynyt tasan kaksi tuntia ennen siirtoa viimeisen kerran tiristämässä. Ihan hyvin mennyt minulla ainakin ja riittävän täynnä ollut rakko. Sitten samantien siirron jälkeen pissalle! 🙂

Moi kaikki!

Toivon että viestini ei tunnu epäkohteliaalta sillä olen hieman erilaisessa tilanteessa. Olisin vain kiinnostunut onko täällä ketään kuka on samanlaisessa tilanteessa. Siskoni ei kykene saamaan lapsia aikaisten vaihdevuosien takia. Hän kysyi minua luovuttamaan munasoluja hänelle. Itse olen vielä melko nuori eikä lapsia ole.

Onko teistä kukaan saanut tutulta/läheiseltä munasolua? Miltä se tuntui? Onko jotain mitä olisi hyvä huomioida?

Kiitos ja oikein paljon tsemppiä kaikkien ”projekteihin”! 🙂

En sitten saanut edes verikokeen tulosta, kun näytteet hävisivät matkalla 🙁 käyn siis yksityisellä ja he lähettävät näytteet muualle tutkittavaksi, niin eilen soittivat, kun olivat alkaneet kyselemään tulosten perään, että kaikki näytteet siitä lähetyksestä ovat kadonneet ja jos vielä löytävät perille niin ovat jo vanhentuneita. Olisin eilen päässyt uuteen testiin, mutta en töiltäni ehtinyt käymään. Eilen kyllä oli jäätävät menkkakivut ja kunnon vuoto alkoi, niin eiköhän se kerro jo kaiken.
Tänään tein vaan puolikkaan päivän töissä kun ei vaan keta kaikkiaan pystynyt siellä olemaan. Kotona sitten hanat auki…

Nyt otetaan vastaan kaikkia kikkakolmosia miten voi parantaa alkion kiinnittymismahdollisuuksia…

Sinihakara, ohje on että 2h pitää olla käymättä vessassa, mutta itselläni tämä olisi tehnyt sen, että olisin pissannut jo matkalla klinikalle housuihin. Kävin aina matkalla vessassa ja sitten loppumatkasta join vettä jotta rakko täytyy. Punktion jälkeen tulee juotua niin paljon, että vessassa joutuu ravata yhtenään ja tuntuu että rakko täytyy jo pienestä määrästä vettä.

Helmi, ei ole kokemusta luovutetuista munasoluista, mutta jotain olen niistä lukenut. Käsittääkseni suositeltavaa olisi, että luovuttajalla olisi lapset tehty, ainakin jos menee omasta tahdosta tuntemattomalle luovuttamaan. Mutta kun kyseessä on perheenjäsen, niin asia voi olla eri, mutta joka tapauksessa ennen luovutusta tulee käydä jollakin psykiatrin tms juttusilla, jotta varmistetaan että luovuttaja on tietoinen mihin on ryhtymässä. Itse olen seurannut sellaista blogia kuin ”Matkalla perheeksi”, siinä nainen ei kykene saamaan biologisia lapsia ja ovat käyttäneet sijaissynnyttäjää. Munasolut tähän on luovuttanut naisen sisko. Sieltä blogista voi ainakin löytää jotain tietoa juurikin tuohon luovuttamisasiaan.

Voi ku ikävää Almuska 🙁 Mä luulen ettei sitä kiinnittymistä voi oikein millään lisätä. Alkion laatu on varmaan aika iso tekijä mikä vaikuttaa. Ite oon kaikkea mahollista yrittäny ja en kyllä usko enää mihinkään. Nyt yritän vaan ite toivoo että tulis mahollisimman hyvälaatusii alkioita ja niistä yksi kiinnittyis ja jatkais kehittymistä.
Mä en oo vielä pahemmin surru noita nega tuloksia mut ehkä johtuu siitä että alkiot oli aika huonoja eikä suurta luottoa niihin ollut. Jos tuo seuraava icsi epäonnistuu niin sit voi olla että kaikki romahtaa ku ikääki on jo ihan tarpeeks…

Almuska ja RJP76, olen pahoillani negasta 🙁 Onneksi Almuskalla on pakkasalkioita ja RJP76 teillä alkoi uusi isci-hoito, toivoa vielä on, vaikka usko onkin koetuksella, voimia kummallekin ❤

Maisa, tavoitan sun fiiliksiä. Jos/KUN hoidot meillä tuloksettomina päättyvät, niin niiden päättyminen on toisaalta helpotuskin, mut toisaalta sit sille surulle on vasta todella tilaa ja sen joutuu kohtaamaan. Voimia sun prosesseihin ❤

Kerttu75 kuuntele jaksamistasi. Tiedän muutamia, jotka ovat olleet sairauslomalla näissä vaiheissa, siis muulloin kuin vain punktion aikaan ja pystyn kyllä sen hyvin ymmärtämään. Oma työni on myös psyykkisesti hyvin kuormittavaa ja jaksaminen jo ilman hoitojakin on ollut vaihtelevaa. Omaan myös korkean kynnyksen töistä pois jäämiseen, vaikka se viisasta välillä olisikin. Toivottavasti sait apua työterveyshuollosta, onneksi aoh kuulosti ymmärtävän tilanteesi. Jaksamista ❤

Täällä oli PAS ti, nyt siis pp3. Sain 2 kyytiläistä, 3-päiväisiä top-alkiota (10- ja 8-soluiset). Pakkaseen jäi 2 alkiota. Tänään pistin Gonapeptylin, joka oli mulla nyt vasta ekaa kertaa käytössä. Luget tämä lääkäri ohjeisti tutulla 300 mgx2, vaikka toinen lääkäri ohjeisti siirtoa edeltävästä aamusta alkaen 200 mgx2. Toivon toki, että jompikumpi nyt tarraisi, mutta usko onnistumiseen on kyllä heiveröinen. Meillä alkiot on olleet hyviä, mutta taitaa tämä 40-v. alusta olla liian kehno, että mikään alkio koskaan kiinnittyisi. Onneksi tällä kertaa loppupiinailun ja testipäivän, 29.3., aikaan ollaan Lapissa, mieluummin tuloksen kohtaa siellä kuin täällä työarjen keskellä. Vielä 3 inhottavan kiireistä työpäivää pitäisi jaksaa, mut sit kiirastorstaina Lappiin 🙂

Tsemppiä myös muille piinailijoille ja voimia kaikille eri vaiheisiin 🙂

Kiitos Hippu. Kyllä se teillä nyt onnistuu… ainakin kuulostaa hyvälle. 🙂 Ja mukavaa Lapin lomaa teillekin? Ootteko mihinpäin menossa? Me just matkalla. Välietappi Rovaniemi alle 200 km päässä. Huomenna sit jatketaan köröttelyä 🙂 Sit ku tullaan reissusta pitää mennä heti labraan ottaan uudet infektiokokeet ku menny just tammikuussa vanhaksi ja sit lauantaina pistetään jarrupiikki. Onneks ei nyt tarvi sumutella… sit mennää elonvalla isolla annoksella ku oon jo niin vanha 😮

Kiitos kannustuksesta, RJP76 🙂 Teille nyt oikein mukavaa ja voimaannuttavaa Lapin reissua! Ihanaa, pääsettekin tänään jo perille ❤ Taisit aiemmin mainita Ivalon seudun teidän kohteena. Me suunnataan Luostolle, sitä odotellessa tässä nyt mennään. Toivotaan niin teille kuin meille hyviä, aurinkoisia lomailu- ja hiihtokelejä pohjoisen rauhoittavassa tunnelmassa 🙂

Jep. Me ollaan Saariselällä 🙂 Nyt ainakin paistaa… enää 100 kilsaa ja noin 1000 km jo takana.

Eihän tuohon kiinnittymisongelmaan paljoa ole tehtävissä, mutta pakko jollain valaa itseensä uskoa, että jaksaa taas yrittää. Tänään on pillerivarastoja täydennetty. Meilläkin nyt sirretty alkio oli lääkärin mukaan todella hyvä ja pakkaseen menevät olivat myös hyviä, huonojahan ei pakasteta. Kahdella ekalla kierroksella en usko alkioiden olleen niin hyviä kuin nyt. Lääkärikin oli hämillään kun nyt tuli niin hyvä saldo verrattuna edellisiin ja painotti alkioiden laatua.
Maanantaina täytyy lääkäriä tentata alkiokuoren avauksesta, alkioliimasta ja kohdun limakalvon raapaisusta. Näistä olen lukenut, että jollain olisi auttanut.

Hippu, toivotaan teille nyt onnea, ainakin vaikuttaa lähtötilanne hyvältä 🙂

Kerttu75, uskon että saitsu oli hyvä juttu, korvien välin tuulettaminen tekee hyvää mielelle, varsinkin kun joka paikassa kuulutetaan sen stressaamisen vaikutukseen hoidoissa ja ylipäänsä raskakaaksi tulossa. Itse kävin akupunktiossa ja hieronnassa ennen kolmatta kierrosta ja se teki kropalle tosi hyvää kun sai paikkoja auki. Mulla oli jo sellainen kokovartalo jumi päällä. Vielä kun saisi tuon korvien välin kuntoon ja sitä myöten rennomman fiiliksen.

Hyvää lomaa lomalaisille ja muille tsemppiä ja jaksamista!

Täälläpä on ollut vilkasta keskustelua. Koetin kahlata kaikki viestit läpi sitten viime käynnin.

Almuskalle pahoittelut negasta, samoin rjp76:lle.
Maisalle kovasti voimia toivottelen. Enpä oikein osaa sanoa muuta. <3
Hannele, tervetuloa! Minäkin täällä uutena olen mukana ja ekaa hoitoa jännäilen.
Sinihaikaralle onnea ovisplussasta. 🙂
Ja mukavaa lomaa lomalaisille, mekin suunnataan pääsiäisen ajaksi pohjoiseen.

Omat fiilikset: Tänään olen siivonnut koko päivän ja se on tuntunut hyvältä. En ole jumiutunut lapsettomuusajatuksiin tai stressannut tulevaa hoitoa kuuraamisen aikana. Toisinaan olen etenkin viikonloppuisin jämähtänyt netin äärelle kaivelemaan kaikkea mahdollista tietoa hoidoista ym. ja uppoutunut omiin ajatuksiini. Tekee hyvää olla ajattelematta asiaa. Tai on asia toki mielessä todella usein, mutta en ole takertunut ajatukseen tai lähtenyt miettimään sen syvällisemmin. Ehkä tämä kevätaurinkokin auttaa asiaa, että on paremmalla mielellä. Ja nyt kun on luomukierto menossa niin voi sekin vaikuttaa positiivisesti mielialaan, kun ei ole hormonit sotkemassa mietteitä. Nautin nyt helpommasta olosta, kun ei juuri liiemmin kiristä hermoja, sureta tms. Senkin aika varmaan taas tulee, mutta onneksi nyt on ollut vähän helpompaa. Viikolla tuli myös käytyä miehen kanssa hyvä keskustelu aiheesta ja tuntuu, että se avasi jotakin omia lukkoja ja lievitti pelkoja ja huolta.

Tänään kp 12 ultrassa näytti Zumenon/Estradot toimineen hyvin. 30.3. olisi nyt sitten pas mikäli kaikki menee niin kuin Strömsössä. Se Zumenon ei tosiaan sitten mulle sopinut, joten lennosta vaihdettiin lääke noihin Estradot-laastareihin. Saman asian kuulemma ajavat molemmat, mutta laastarit eivät luonnollisesti ärsytä vatsaa ja suolistoa.

Onneksi itselläkin alkoi tänään talviloma. Saa vähän tuuletella ajatuksiaan ja olla vaan. Ikävä kyllä en itse ole Lapin maisemissa, mutta loma kuin loma. Meneehän se täällä kotikulmillakin. 🙂

Tsemppiä kaikille piinailijoille ja mukavaa lomaa lomailijoille! Toivottavasti nyt saataisi taas tännekin niitä onnistumisia!!

No niin, nyt alkoi mulla myös piinapäivät/viikot. Ei menny toi mun ensimmäinen alkionsiirto ihan kuin strömsöössä. Mulla oli 2 tunnin pidättelyn jälkeen rakko jo ihan ylitäynnä. Join kyl ennen kun lähdin pari kuppii teetä ja vettä kun tuntui et ei oo yhtään pissahätä. Mun aika oli 15 min myöhässä, lääkäri kattoi ultralla ja käski tyhjentämään. Kävin vessassa ja lääkäri kattoi uudelleen ja edelleen liian täynnä eli uudestaan tyhjentämään. Naama punasena menin pitkin käytäviä kaapu päällä vessan ja toimenpidehuoneen väliä 🙁 Alkiot olivat sulaneet huonosti. Kaksi 8 soluista alkiota olivat sulattaneet ja toisesta oli selvinnyt 2 solua ja toisesta 4 solua. Yön aikana 4 soluinen oli jakaantunut uudestaan 8 soluiseksi ja se nyt siirrettiin 🙂 Nämä olivat molemmat 1. luokan alkiota, joten hyvä laatu ei takaa sitä että sulavat hyvin. Pakkaseen jäi vielä kaksi 1. luokan alkiota ja kolme 2. luokan alkiota.

Sinihaikara, toivottavasti kyytiläinen tarraa kiinni. Onneksi teilläkin on kuitenkin pakkasessa noin hyvä määrä toivoa jäljellä. 🙂

Mulla on tällä hetkellä tilanne se, että usko tähän koko touhuun horjuu jotenkin todella pahasti, mikä ei varmasti ainakaan edesauta hoidon onnistumista. :/ Ilmaisin eilen klinikalla halukkuuteni päästä psykologin vastaanotolle jos se vaikka saisi uskoni hoitoihin palautettua ja stressitasoa laskettua. Lääkäri ei pitänyt tätä ollenkaan huonona ideana. En huomannut kysyä jonoa, mutta tuskin nyt ainakaan ihan heti aikaa tipahtaa postiluukusta. Eli mahdollisesti sitten kesälle/syksylle ajoittuviin siirtoihin voisi korvien väli olla paremmassa kondiksessa, ehkä… Toivottavasti!
Meillä hoitorumba kestänyt tosiaan reilut kaksi vuotta, eikä taukoja ole kauheemmin ollut. Tietysti aluksi kun oli niin paljon niitä kevyitä hoitoja missä tulokset eivät ole yhtä hyviä, kului omia henkisiä paukkuja jo kovasti niihin. Silloin toivo oli niin korkealla, että hoito toisensa jälkeen tultiin korkealta alas. Meidän ennusteita nimittäin niiden onnistumisesta pidettiin koko ajan niin hyvinä että jotenkin sitä itsekin uskoi onnistumiseen ihan eri tavalla. Nythän tämä homma tuntuu kestäneen jo pienen ikuisuuden ja elämä on pyörinyt jo ihan liian kauan tämän vauva-asian ja haaveilun ympärillä. Sääli jotenkin hukata näin pitkä aika tämmöiseen stressiin ja murehtimiseen, mutta toisaalta eipä tarvii vanhempana jossitella ettei kaikkia konsteja kokeiltu. Mutta ei vaan jaksaisi enää!

Mitenkä teillä muilla pää pysyy kasassa ja miten saatte valettua itseenne uskoa? Kaikki vinkit otetaan avosylin vastaan.

Pidetään Sinihaikara peukkuja et on sitkeä sissi kyydissä kun noin hienosti jakaantui uudestaan 🙂

Tipsu, tunteet ovat tuttuja. Meilläkin kun alkuun tehtiin ovulaation induktiota, niin joka kerta lääkäri hehkutti kuinka hyvältä näyttää, eikä ole mitään esteitä onnistumisella ja paskat… joka kerta kun menkat alkoi niin oli kova kasaaminen kun alas tultiin ja vauhdilla. Nyt IVF hoidoissa rohmahdus ei ole ollut niin paha kun ei ole uskonut onnistumiseen läheskään yhtä paljoa kuin alussa. Toki pitäisi olla positiivinen ym. jotta mieli ja kroppa olisi tasapainossa, mutta vaikeaa se on. Suosittelen kyllä psykologia jos yhtään siltä tuntuu. Itse sitä mietin jossain vaiheessa, mutta selvisin pahimman yli miehen, perheen ja ystävien tuella. Meillä myös nyt ollut talonrakennusprojekti menossa, niin se on tuonnut muuta ajateltavaa. Ja nyt näyttää, että vanha talo menee kaupaksi, niin on yksi stressitekijä vähemmän.

Mun piti olla nyt tauolla kesään asti, mutta kuinkas kävikään. PAS on tarkoitus toteuttaa nyt perään luonnolliseen kiertoon jos vaan ovulaatio tulee. En siis ovuloi joka kuukausi, joten katsotaan kuin käy. Sovittiin, että jos ei tule ovulaatiota, niin sitten kp21 aloitan synarelan ja kokeillaan siirto lääkkeelliseen kiertoon. Jos tämä ei onnistu ja alkoita jää pakkaseen, eli kaikkia ei tarvisi sulattaa, niin seuraava siirto menee sitten syksyyn. Pakko huilia kesä ja hoitaa muutto ym alta pois.

Täällä kyllä keskustellaan aktiivisesti. Koitin tuossa silmäillä mitä kenellekin kuuluu.. Noh, itsellä vasta toinen kerta kun kirjoittelen. Meidän vajaa kaksi viikkoa sitten tehty alkionsiirto ei tuottanut tulosta. Lauantaina ihan yllättäen pp 9 alkoi tuhruvuoto. Silloin vielä mieheni kannusti jatkamaan Lutinusta ja että ei se mitään tarkoita välttämättä. Sunnuntaina lisääntyvää vuotoa, tosin vain pissalla käydessä paperiin. Maanantaina soitin klinikalle, kehoitti jatkamaan Lutinusta jos ei vuotoa siteelle asti.. Aamulla laitoin Lutinuksen mutta päivän mittaan ei jäänyt epäselväksi että menkat nämä on. Lopetin Lutinuksen ja tänään ihan hurjat menkat jo meneillään. Harmittanut on ihan tosi paljon. Eniten se että miksi minun keho ei tottele lääkkeitä, joilla menkkojen pitäisi pysyä poissa. Olen pohtinut että ennen seuraavaa kierrosta on kyllä vielä päästävä lääkärin juttusille. Tuntuu tuhralle mennä samalla kaavalla uuteen siirtoon, jos minun keho ei anna edes mahdollisuutta mennä loppuun asti. Meillähän ei jäänyt ekalla kierroksella mitään pakkaseen, joten kaikki on edessä uudestaan…

Isot tsempit kaikille muille täällä! Ihanaa että olette käyneet reissussa tms saaneet muuta ajateltavaa kuin tämä asia.

Tuo on kyllä Almuska hyvä että on muuta ajateltavaa niin ei pyöri elämä yksistään näiden asioiden ympärillä. Onneksi sitä tuli itsekin varattua kesäkuulle lomareissu niin voi alkaa pikkuhiljaa odottamaan sitä. 🙂

Harmi Hannele että sulla hoito päättyi noin. 🙁 Vaikka kuinka koittaa itsensä psyykata siihen että eteenpäin mennään vaikka hoito ei onnistu, niin kyllä siinä aina iskee ihan totaalinen epätoivo kun negatiivinen tulos pärähtää eteen. Voimia jatkoon! <3

Moi! Uusi ilmoittautuu! Meillä lapsettomuushoidoissa rampattu jo kuudetta vuotta. Nyt vasta eka ivf/icsi. Pp6 eletään ja ekaan testiinkin tuli jo pissattua. Negahan sieltä vielä pärähti.

Miehellä ennestään neljä lasta. On minua kymmenen vuotta vanhempi. Itse olen tänä vuonna 34.

Yksi raskaus alkanut luomuna, mutta se piti keskeyttää Meckelin syndrooman vuoksi. Vauva on haudattuna omaan puutarhaan. Tapauksen johdosta masennus astunut seuraksi ja sen kanssa sitten saanut vääntää kättä vuosien ajan jo.

Mukavaa päästä vertaistuen pariin!

Tervetuloa uusille tulokkaille! 🙂

Samaistun laajaan tunneskaalaan. Olen tämän toisen hoidon ajan ollut vähemmän toiveikas ja jotenkin varma, ettei tästä mitään tule. Nyt piinaillessa (pp8) alkaa kuitenkin taas toivo heräämään.. Jospa sittenkin. Ja se herättää pelon pettymyksestä. Että taas tiputaan korkealta ja kovaa.

Meillä pahinta on, että olemme jumissa tässä kaikessa. Mikään ei etene. Haluaisimme ostaa asunnon, mutta en haluaisi tehdä sitä ennen kuin tiedän mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ehkä tyhmää. Pitäisi vaan tehdä päätös, ostaa asunto ja kaikessa siinä tohinassa saisi muuta ajateltavaakin. Mutta.. Muutammeko ”lapsiperhealueelle lapsiperheasuntoon” vai ”lapsettomien kotiin lapsettomien alueelle”? No, onhan asuntoja kiva katsella hissukseenkin ja mikäs meillä tässäkään ollessa. Jotenkin vaan kaipaisi jotain tekemistä ja ajateltavaa.

Ehkä matkustelu voisi olla ratkaisu. Paitsi ettei niitäkään uskalla varailla kauheasti etukäteen, ettei osu sitten hoitojen päälle. Kuinka negatiivinen voi ihminen olla. Joudun aina pilaamaan miehenkin innostuksen jostain. ”Meillä saattaa olla silloin hoidot.” ”Entä jos emme saa lapsia ikinä.” No, kesällä (klinikan taukoaikana) uskaltaa kai lähteä johonkin käymään 🙂

Olen myös useasti miettinyt psykologin juttusille menoa, mutta jäänyt tähän mennessä mietintäasteelle. Varmasti tekisi hyvää. Niin kuin tekee hyvää tänne tilittäminenkin.

Hoitojen lopettaminen ei ole meillä ajankohtaista. En edes uskalla ajatella tilannetta. Nyt kun on aina seuraava hoito, seuraava siirto, seuraava r-testin tulos, joita odottaa, jos edellinen menee pieleen. Me aiomme käydä julkisen puolen kolme hoitoa loppuun ja sitten siirtyä yksityiselle. Sitten..

Missä vaiheessa on luovutettava? Monen hoidon jälkeen tietää, ettei tästä mitään tule? Viimeistään tietenkin, kun ikä tulee vastaan…

Onko kukaan miettinyt adoptiota?

Ihanaa lomaa ja pääsiäistä kaikille! Koitetaan nauttia keväästä.

Me olemme aika surutta varailleet matkoja ym. menoja, vaikka hoidot pyörivät käytännössä koko ajan. Juuri sen takia että pysyisi ajatukset ja fokus myös niissä muissa asioissa. Uskon että se on tehnyt meille ja meidän parisuhteelle hyvää, mutta ymmärrän hyvin myös niitä kenelle matkustelu tässä tilanteessa ei tunnu hyvältä ajatukselta.

Kovasti itseänikin jo mietityttää kaikki tulevaisuuden jutut mitä eteen tulee jos hoidot eivät tuota tuloksia. Lähinnä sitä miten parisuhde kestää sen ja kuinka sitä ei itse katkeroidu loppuiäkseen. Mutta ehkä juuri näihin ajatuksiin saan sitten siltä psykologilta joitakin eväitä eteenpäin…

Hei ihanaa kun joku otti adoptioaiheen esille. Olen asiaa kovasti miettinyt ja monesti jo aikonut soittaa neuvontapuhelimeen kysyäkseni lisää. Onko joku selvittänyt asiaa? Minkälainen tilanne Suomessa on, minkä ikäisiä lapsia on mahdollista adoptoida, miten kauan se voi kestää? Onko mahdollista edes saada adoptiolasta jos perheessä on jo yksi lapsi? Ulkomainen adoptio toki kiinnostaa myös, mutta siihen sisältyy monenlaista pohdintaa hiukan eri kantilta.

Pp8 tänään ja tein testin aamupisusta. Ihan kuin haamu olisi tullut…

Hienoa Tilda!! Kaikki tsempit että haamu vaan vahvistuu <3

JonnaK: Minuakin asia kiinnostaa, mutta en ole vielä selvitellyt asiaa. On kuitenkin ajatukset ja toiveet niin kiinni näissä hoidoissa. Mutta välillä sitä ajattelee pidemmälle, että entä jos hoidot ei auta, mitä sitten, mitä vaihtoehtoja on.

Vau Tilda! Toivotaan, että vahvistuisi! <3 Itse en ole vielä uskaltanut testata (pp11), ehkä huomenna tai maanantaina viimeistään pakko. Meillä klinikalta ohjeistetaan, ettei tulisi tehdä lainkaan kotitestejä ennen verikokeen tulosta. Kuulemma voivat johtaa harhaan. Ensimmäisessä siirrossa noudatin ohjetta, sen jälkeen en ole malttanut. Aina kotitestit olleet minulla oikeassa eli negaa näyttäneet.. 🙁

Tunteet ristiriitaiset. Välillä olen varma, että nyt on tärpännyt. Rinnat on kipeät ja väsyttää kokoajan. Välillä olen varma, että pian alkaa menkat, kun tuntuu menkkakipuja.. Ota nyt näistä selvää, huoh.

Onneksi on pääsiäisloma. Vaikka olemmekin ihan kotosalla, niin ihana vain hölläillä ja möllöttää, syödä suklaata, hitusen siivoilla, leipoa saaristolaisleipää, ulkoilla ja katsoa Hercule Poirotia Yle Areenalta. 🙂

Sain täältä muutama viikko sitten apua useammalta, mutta katosin, ennen kuin edes kiitin kaikkia. Tuli joku masennus tai kielto päälle asian suhteen – oli ensimmäinen PAS edessä ja olin varma, että hoito on ihan turha. En siis vain pystynyt hetkeen käsittelemään koko asiaa.

No tänä aamuna tein positiivisen raskaustestin.

Resepti, joka toimi minulla (jos tästä olisi iloa jollekin):
– pakastettu alkio (saattaa joidenkin tutkimusten perusteella toimia joillain ihmisillä paremmin kuin tuoresiirto)
– 5 päivän blasto (selviytyjä siis…)
– kortisoni (koska immunologisia ongelmia)
– lutinus (tietysti)
– gonapeptyl päivä siirron jälkeen (tukemaan kiinnittymistä)
– luonnollinen kierto (omalla klinikalla saaneet kuulemma parempia tuloksia luonnollisessa kierrossa, tutkimuksissa täysin lääkkeellinen heikoin, mutta lyhyt ivf-tyyppinen (ovulaation kontrolli) ja luonnollinen aika samoissa tulosten suhteen)

Voi olla, että iloitsen liian varhain. Mutta ainakin tiedän nyt, että kiinnittyminen voi tapahtua. Ja tietysti toivon, että tämä nyt pysyy.

Toivon, että toisi jollekin lohtua, jos joku on yhtä maassa kuin itse olin vielä kolme viikkoa sitten.

Kiitos kaikille tuesta, avusta ja hyvistä neuvoista! Gonapeptylistä en tiennyt mitään, osasin pyytää sitä vain koska täällä oli siitä puhetta.

Ei vahvistunut viiva. Eiköhän se ollut siinä.

Adoptiota ollaan mietitty myös, mutta koska miehelläni on jo lapsia, niin Suomesta ei vauvaa saada. Ulkomainen adoptio taas kestää niin kauan, että mieheni iän vuoksi lapsi olisi jo lähellä kouluikää meille tullessaan. Joten se siitä ja ajatukset kohti passia.

Onnea Helmensukeltaja!<3 Toivotaan, että pysyy kyydissä loppuun asti. Ja kiitos kun kerroit onnistumisen reseptisi, niitä on aina kiva lukea. Meillä julkisella ei ole mahdollisuuksia saada esim. pregnyliä, mutta jos/kun nämä hoidot ei tuota tulosta, yksityisellä vaadin kaiken mahdollisen avun!

Tilda, olen pahoillani 🙁 Sama tilanne täällä, uskaltauduin tänään tekemään testin (pp12) ja selvä negahan sieltä tuli..

ÄRRRRRRRRR! Miksei vaan voisi onnistua! En pettynyt niin pahasti kuin aiemmilla kerroilla, mutta silti.. Milloin, milloin, milloin on meidän vuoro?

Voimia meille, tyhjille syleille 🙁

Tsemppiä kaikille joilla sydän toivoa täynnä.Mun toivo valunut tänään vessasta alas.
Voimia kaikille joilla samat tuntemukset mun kanssa.

Tästä pitäisi nyt jaksaa taas nousta eteenpäin.

Miettien uusia vaihtoehtoja. Huomenna ajattelin soittaa klinikalle.

Tänään olisi sitten tasan kuukausi jäljellä tuota puolen vuoden jonoa ensimmäiseen ivf:ään. Kun lukee täällä muiden onnea/epäonnea jää itse kaipaamaan tunnetta. Itkut tiedosta ettei luomuna lasta tule on jo itketty ja jollain tasolla hyväksytty. Nyt en tunne mitään. Haluisin vain päästä eteenpäin, kokeilla, tuntea jotain. Älkää ymmärtäkö väärin, en millään tasolla aliarvioi epäonnistumisen tuskaa. Mutta jotenkin vaan nyt on niin tyhjän päällä, inhottava tunne. Kotona en kauheasti halua puhua tästä, aina kun otan puheeksi mies sulkeutuu ja syyttää itseään koska ongelmana meillä on siittiöiden vähäinen määrä ja huono laatu. Kuluisipa nyt kuukausi nopeasti..

Kerttu, ratsastusta ei suositella enää tuossa vaiheessa, kuten ei muutakaan ”pomppivaa” liikuntaa, mikä lisää munasarjan kiertymän riskiä. Mitä lähempänä punktio on ja mitä enemmän rakkuloita kypsyy, sen suurempi riski.

Hei te joille on tehty ns. kuivatteluhoitoja. Mikä lähtötilanne on siinä ollut, onko joukossa endometrioosipotilaita? Miten kuivattelut on tehty, pillereillä vai muilla lääkkeillä? Miten pitkä jakso on ollut? Onko auttanut? Mitä sen jälkeen, perus piikit ja punktiot ja siirrot?

Itselläni endo riehaantunut tässä hoitojen myötä ja syksyllä leikattukin. Ymmärtääkseni tilanne ei itsellä ole superpaha, kipuja on vähän ja olen kuullut hurjia juttuja monien kärsimyksistä. Sen tämä kuitenkin taitaa aiheuttaa, että tulehdustila on koko ajan päällä ja alkiot eivät kiinnity. Siirtoja on tehty 10 eikä mitään.. Viimeisin viljeltiin blastoksi ja nyt menkkakivuista päätelleen ei tärpännyt sekään.

Itse aloin tätä ehdottelemaan lääkärille kun kortisonista ei ole hyötyä ollut, mitä nyt tuntemukset mahassa ovat vähemmät kuurin aikana. Lääkäri sanoi, että jo kahden viikon (!) e-pillerikuuri voisi riittää. Voiko pillerit sotkea koko systeemin, voiko kahden viikon kuurin jälkeen olla hankaluuksia oman kierron kanssa? Auttaako oikeasti noin nopea kuuri, olen lukenut kuukausien ja kuukausien jaksoista teiltä täältä..

En oikein tiedä missä tilanteissa näitä kuivatteluita käytetään..

Entäs onko joku ollut kohdun tähystyksessä? Mitä sieltä voi löytyä ja miten sujui? Olen menossa toukokuussa ja mietin, että voivatko siinä samassa sitten nipsaista pois sieltä jos jotain löytyy?

Onnea Helmensukeltaja plussasta, onneksi välillä saadaan tänne hyviäkin uutisia 🙂

Syvät pahoittelut negasta Tilda, lapsellinenko ja Binkku 🙁 Jaan tunteenne 🙁 Tänä aamuna täälläkin testattu nega 🙁 Maltoin odottaa tähän testipäivään pp 14 ennen kuin testasin. Mitään vuotoa ei vielä ole ollut, mut eiköhän ne menkat ala. Ihan sama meillä onko alkioita 1 vai 2, onko ne top-luokkaa, onko Gonapeptyliä… Ei tästä vaan tule mitään. No, korkealta en tipahtanut. Toki piinailun loppupuolella virisi niitäkin ajatuksia, et entä jos kuitenkin tai et miten onnellinen sitä plussasta olisi. Onneksi ollaan vielä Lapissa, niin saa täällä keräillä voimia jatkoon. 2 alkiota vielä pakkasessa. Soittelen tällä viikolla klinikalle jatkosta.

Voimia ja tsemppiä kaikille ❤

Hello folks! Mieliala ei ole ihan niin pirteä kuin voisi aloituksesta päätellä, mutta menköön nyt kevään kunniaksi.

Tuli tuossa pääsiäisen ajan lomailtua Lapissa. Luin kyllä viestejä, mutten muistanut salasanaa ulkoa niin en päässyt kommentoimaan. Luomuovista koetin tässä metsästää myös, muttei tarttunut tikkuun. Näin ei ole vielä aiemmin käynyt. 🙁 Toisaalta, eipä ne ovisplussatkaan ole sitä the plussaa tuoneet.

Kerttu75: Kannattanee harkita tuota ratsastusta. Itse ainakin ajattelin siirtyä kävelylinjalle, kun pistelyt alkaa. Lääkäri ohjeisti elämään rauhallista elämää pistojen alettua. Lisäksi vielä seksitöntä ja alkoholitonta sellaista… Näin ainakin meille tuli ohjeeksi ivf-kiertoon, kun asiasta kysyin.

Onnea Helmensukeltajalle! Oliko kyseessä 1. ivf:n 1. pas?

Tsempit negan kohdanneille!

Adoptiosta olemme myös puhelleet. Mies ei siitä ole kovin kiinnostunut ainakaan tässä vaiheessa. Luulen, että miehet elävät enemmän hetki ja vaihe kerrallaan. Naiset vastaavasti kartoittavat enemmän vaihtoehtoja ja miettivät asioita etukäteen. Olen tilannut infopaketit adoptiosta jo ja hieman tutustunut niihin. Mietin sitä, että kun olen nuorena käynyt terapiassa ja syönyt jonkin aikaa mielialalääkkeitä, että onko sillä vaikutusta adoptioprosessissa? Eli onko yli kymmenen vuotta sitten tapahtuneilla asioilla merkitystä ja nähdäänkö ne jostain vai jääkö oman harkinnan varaan, kertooko niistä? Onko kellään tästä tietoa?

Voimia viikkoon!

Hurjasti voimia kaikille, sekä negan saaneille että juuri nyt kierrossa oleville.

Ja kiitos onnitteluista. Oli siis tokan ivf:n 1. pas. Ensimmäisellä kerralla ei saatu yhtään pakkaseen ja molemmat tuoresiirrot epäonnistui. Sitä ennen takana muutama inseminaatio. Olin alkanut epäillä onnistumisen mahdollisuuksia ja siksi tuntui, että vaikka tämä päättyisi keskenmenoon niin ainakin tietäisi, että tämä on vielä mahdollista (kun olen jo 41). Mutta nyt tietysti keskenmeno jännittää ihan hirveästi. Takana on yksi täysin luonnollinen keskenmeno, joka oli lisäksi tuhkamuna, että ei sillä edes ollut onnistumisen mahdollisuuksia. Mutta siitä jäi se tunne ja pelko hyvin vahvana, että ilo voi vielä kääntyä suruksi. Tai huomaan sen nyt.

Mutta ei mun pidä synkistellä, koska kuitenkin käsittämätön onni matkassa. Toivon, toivon, toivon, että pysyy.

Omaan reseptiini lisään muuten vielä B12-vitamiinin. Kärsin sen puutoksesta jo ekan hoitokierroksen alussa (olen kasvissyöjä), mutta kukaan ei oikein kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Löysin itse tutkimuksen, että B12-puutos heikentää selvästi ivf-hoitojen onnistumista ja puutoksen korjaus (jos on vain ruokavaliosta kiinni) vie noin 3 kuukautta. Sen ajan ehdin syödä pillereitä 2. ivf:n ja ekan pas:n välissä. Tiedä siitä, mutta kasvissyöjän kannattaa tsekata tuokin.

Vielä kerran voimia kaikille ja kiitos tuesta, itse siirryn varovaisen toivekkaana plussanneiden puolelle.

Onnea Helmensukeltaja plussasta! 🙂 Toivotaan että tyyppi pysyy kyydissä!

Täällä on haettu tänään kyytiin eilen sulatukseen otettu neljä päiväinen alkio, mikä oli selvinnyt 100 % sulatuksesta ja lähtenyt jakautumaankin kuulemma hyvin. Nyt ei taas auta kun pitää sormet ja varpaat ristissä että onnea olisi tällä kertaa riittävästi matkassa. Klinikalla sitä toivottelivat jopa kolmeen kertaan. 😀 Tämä siirto tehty siis ensimmäistä kertaa lääkkelliseen kiertoon.

Huhhuh, tulossa taas pitkät kaksi viikkoa! Ensimmäinen menee aina suhteellisen nopeasti, toinen viikko aina ahdistaa kun testipäivä lähenee ja sitä valmistautuu taas pettymään. On tämä kyllä aika touhua. Onneksi pakastimessa vielä neljä mahdollisuutta jäljellä, me kun emme tiedä jaksammeko 3. ivf:ään enää ikinä lähteä. Tämän toisen ivf:n hyperistä kun jäi minulle melkoiset traumat makoiltuani viime syksynä melkein viikon sairaalassa keuhkoja myöten nesteessä ihan hirveissä kivuissa. :/ Ei ole onni suosinut meikäläistä näissä kuvioissa…

Onnea Helmensukeltaja 🙂 kiva kuulla iloisia uutisia täällä.

Tsemppiä ja voimia pettyneille♥

Täälläkin ovista koitettu bongailla, mutta taitaa jäädä tulematta. Ensi viikolla haetaan sitten Synarela ja aletaan sumuttelemaan. Tosin nyt alkaa olla kiirettä saada uusi talo valmiiksi kun näyttää siltä, että vanha talo tulee olla toukokuun lopussa tyhjä 🙂 onneksi tuo alkion siirto on nopea operaatio, niin ei se sitten vie paljoa aikaa, jos siis siirtoon ikinä päästään.
Vähän on alkanut tulemaan itselle sellainen luopumisen tunne, eli kai se on alettava hyväksymään tilanne ja luopumaan turhasta toivosta. Adoptio on täälläkin pyörinyt mielessä, mutta en tiedä jaksaako sitä rumbaa enää tämän neljä vuotisen helvetin jälkeen. Siihenkin kun uppoaa useampi vuosi ja tuntuu että elämä valuu hukkaan kun ei osaa muuta tehdä/ajatella kuin tätä lapsettomuusongelmaa.

Emilia, en tiedä millaiset elintavat teillä on tms. mutta tuttavillani oli sama ongelma, että vika oli enemmän miehen siittiöissä. Ekan IVF:n tulos oli yksi siirtoon ja yksi pakkaseen, nämä olivat negoja. Ennen toista IVF:ää mies teki elämäntaparemontin, laihdutti, oli ilman alkoholia ja söi vitamiineja 6kk. Toinen hoito toi loistosaaliin ja miehen tavara oli huomattavasti parempaa kuin aikaisemmin. Tuoresiirto tästä toi plussan ja pienen tytön, ja pakkasessa odottaa useampi alkio. Eli miehet jollain tapaan voivat saada parannettua oman tavaran laatua. Toki tässä hoidossa myös naiselle tehtiin hoitoa eritavalla kuin ekalla kerralla, mutta miehen panoskin oli tärkeä.

Vielä kaksi päivää ja sitten pääsee lomalle!

Hei vaan kaikille.

Kirjoitin nuo pari ekaa viestiäni, mutta enempään en ole pystynyt. Lukemassa olen välillä käynyt. Täytyy sanoa, että kyllä ihminen voi olla rikki. Päässä pyörii vaikka mitä ajatuksia ja välillä tuntuu että olen oikeasti kohta sekoamassa. Toivo on mennyt, en vaan jaksa enää uskoa, että pystyisin saamaan lapsen.

Mies yrittää tsempata ja tänään tuli pikku tippa verta pyyhkiessä, joten nyt pitäisi sitten muutaman päivän sisään alkaa pistämään ja IVF numero 2 olisi edessä. Mä en oikeasti haluaisi, mutta pakko on. Täytin juuri 41 ja aikaa ei vain ole enää odottaa ja miettiä, vaan pitää toimia jos meinaa.

Uskon, että huomenna on jo täysi vuoto päällä, eli perjantaina menisi eka piikki Menopuria 375 IU annostuksella. Sitten jarruksi on määrätty Orgalutrania, irroitukseen Pregnyl 10 000IUta ja jos tarvetta tulee, eli saadaan jotain siirtoon, niin tueksi Lugesteronia 2 x 400 kahdesti päivässä.

Ihan jo pelottaa taas ne fiilikset. Mä ajan bussia työkseni, joten siellä on koko ajan esillä, eikä voi lähteä piiloon itkemään, kun siltä tuntuu. Viime IVF:n aikaan ja varsinkin jälkeen aurinkolasien takana olin kyyneleet silmissä. Pelottaa jo valmiiksi tämä puoli, mutta sairaslomiin ei vain ole mahdollisuuksia. Mutta herranjumala tätä henkistä taakkaa. Mistä sitä uskoa ja toivoa saa, vai kannattaako sitä edes herätellä turhia toiveita?

lapsellinenko

Kuulostaa kovin samalta sun tilanne. Itse olen 41 vuotias, mulla on 2 lasta edellisestä liitosta. Miehellä ei ole omia, mutta kovasti haluaisi. Mulla alkanut vaihdevuodet ja jo reilusti alentunut AMH, joten voi olla ettei munasoluja enää ole elinkelpoisia. Miehen sperma on oikein kelvollista. Pelottaa kovasti ja ei todellakaan vähiten se, että jos en pystykään enää saamaan lasta, niin mies päätyy lähtemään suhteesta ja etsimään äitiä tulevalle lapselleen. Olen jo kieltäytynyt lahjamunasolun käytöstä, vaikka ei se miehellekään tuntunut olevan mieluinen asia, tai sitten vain sanoi sen mun mieliksi, ettei halua kenenkään muun munasolusta lasta.

Aargh! Miksi elämän pitää olla niin hankalaa!

Kiskis, fiilikset kuulostavat niin tutuilta. Olen monesti pohtinut että ollaanko tässä vielä joku päivä hullujen huoneella, kun välillä niin kovin tuntuu että tätä surua ja murhetta ei kertakaikkiaan jaksa kantaa. Mutta sitten taas yhtäkkiä helpottaa. Täällä pidetään peukkuja sulle jatkoon! 🙂

Odotan kovasti jo sitä omaa psykologin aikaa. Onneksi se on kuulemma tämän alan ”asiantuntija” niin se varmasti ymmärtää tähän asiaan kuuluvat ajatukset paremmin. Minulla on monta kaveria ketkä näistä hoidoista tietävät ja joiden kanssa olen voinut puhua, perhe tietää ja töissä tiedeteään, mutta silti välillä olen totaalisesti umpisolmussa ajatusteni kanssa. Eniten murehdin sitä saammeko koskaan kokea itse vanhemmuutta, meillä kun ei kummallakaan lapsia ole entuudestaan ja tiedän kuinka paljon miehenikin sitä haluaisi.

Voi Kiskis, otan osaa tuskaasi. Itsellä ikää jo 38 ja yksi lapsi ennestään (ei nykyisen miehen). Ensimmäisestä ivf:stä seurauksena keskenmeno ja nyt pitäisi toista hoitoa alkaa suunnitella. En tiennyt tämän olevan näin rankkaa. Yritän olla muodostamatta lapsen saamisesta pakkomiellettä, koska tiedän sellaisen olevan vaarallista. Jotenkin sitä elämää pitäisi pystyä jatkamaan ilman vauvojakin. Ja jopa nauttimaan siitä.

Vaikka minulla ei pitäisi olla vaihdevuodet lähellä (arvoja ei mitattu, mutta ovuloin säännöllisesti ja suvussa tosi myöhäiset vaihdevuodet) ei niitä munasoluja saatu kunnolla kasvateltua. Mutta Menopur-annos oli tosi pieni mielestäni eli 187 yksikköä, kun pari vuotta nuoremmalle ystävälläni määrättiin suorilta 225 (pienikokoisempikin on!). Munasoluja saatiin kerättyä vain 4, 3 hedelmöittyi ja niistä yksi ainoa siirtokelpoinen. Millaisia annostuksia teille muille on määrätty? Lääkäri sanoi, että annosta voisi nostaa seuraavassa hoidossa, mutta ei sekään takaa, että munasoluja tulisi enemmän.

Monta piinailijaa näköjään samaan aikaan 🙂 Onnittelut plussasta Helmensukeltaja! Ja hurjasti tsemppiä kaikille muille! Mulla piinapäivä 9 menossa. Eilen olin ihan varma et nyt on tärpänny, mut sit illalla alkoi tuntua viiltäviä kipuja alavatsassa. Vuotoa ei ole tullut ja nyt taas ihan hyvä olo. Nenä on ollut koko viikon tukossa, luultavasti flunssa tai siitepöly. Poskionteloiden kanssa on ollut vaivaa koko kevään 🙁 Lääkäri sanoi ennen siirtoa, että vaiva tulee pahenemaan jos tulen raskaaksi, joten toivotaan että johtuu siitä 🙂 Sovittiin miehen kanssa että sunnuntaina testataan yhdessä jos ei menkat sitä ennen ala. Maanantaina verikokeet. Mahtavatko vanhaksi menneet raskaustestit vielä toimia? Oon nyt syöny raskausvitamiineja kun nekin ovat menossa kesällä vanhaksi. Ostin niitä tohkeissani viime vuonna, mut käyttöä ei oo ollu. Lääkärin mielestä ainoastaan foolihaposta ja d vitamiinista voi olla apua. Mulla on vetäny nyt suonta jalasta ja toivon et magnesium auttaa siihen.

Lukenut olen kaikki viestit mut en oo jaksanut kirjoitella… lapin loma meni hienosti, säät suosi ja hiihtokilsoja kertyi 170km.
Käytiin miehen kaa tiistaina infektioverikokeissa ku edelliset oli vanhentuneet ja nyt lauantaina pistän Procrenin (aiemmin käytin synarelaa mut toi ajaa samanasian ja pääsee helpommalla) Viikolle 17 osuis keräily jos on jotain kerättävää. Ikää 40 niin pelottaa ettei tuu enää mitään vaikka nostetaanki annostusta elonvassa. Pitäkää peukkuja että keräily osuu mun toivomille vapaapäiville muuten voi olla hankalaa edes päästä töistä tuonne 🙁 Mä piinailen eka sitä saanko vapaata töistä…
Hienoa Almuska että talo menee kaupaksi! Eiks oo ihanaa ku yks stressin aihe vähemmän…? Meillä pitää olla asunto vapaana 30.6. mennessä ja osa kauppahinnasta jo saatu.
Ja onnee kaikille plussanneille ja tsempit muille!!

Mä olen kanssa kertonut muutamalle parhaalle ystävälle ja omalle äidille tästä projektista. Ensin meinasin, etten kerro kenellekään, mutta pakko on. Ei vaan voi pitää sisällään tätä kaikkea ja jos liikaa alan miehelle avautumaan tunteista, niin saadaan vaan riita aikaiseksi. Saunassa tyttöporukalla on kaikista paras purkaa tunteitaan. 🙂

Tsemppiä myös täältä kaikille piinailuihin ja kaikkeen muuhun ja onnea niille joilla tärpännyt. Voi kumpa itsekin voisi kohta hehkuttaa.

Täällä tiputtiin tänään. Negatiivisen tuloksen jo tiesinkin, mutta lisäksi kaksi jatkoviljelyyn jäänyttä alkiota oli päätynyt roskikseen..:( Eli toinen hoitomme oli siinä. Yksi ainoa tulokseton siirto ja tyhjä pakkanen.

Töissä nieleskelin kyyneliäni ja tsemppasin päivän. Kotiin päästyäni huusin ja itkin ja raivosin yksikseni. Oon niin loppu! Niin loppu tähän kaikkeen. En edes uskalla ajatella kuinka sekoan, kun mies tulee kotiin.

Täytyy tosiaan alkaa miettimään sitä adoptiota tarkemmin. Sekä varata aika psykologille.

Kolmas hoitomme on joko touko/kesäkuussa tai elokuussa. Riippuu kuukautisteni ajankohdasta ja kesäsulusta. Nyt kuitenkin tuntuu, että odotan enemmän yksityiselle siirtymistä. Tuntuu, ettei tuolla julkisella tule lasta eikä paskaa. Yritin tänään kysellä, voisiko tutkia lisää tai tehdä jotain erilailla hoidossa, kun ei näemmä tulosta tule. Ei, kaikki voitava on kuulemma tehty ja kolmas hoito tehdään täysin samalla kaavalla.

Almuska ja Emilia: Meillä sama tilanne, vika miehen siittiöissä. Oli myös kiva kuulla, että joku voinut vaikuttaa elintavoillaan. Me kyllä elämme melko terveellisesti, mutta aina voi parantaa. Mikähän alkoholin määrä vaikuttaa? Mekin olemme yrittäneet kysellä asiaa lääkäreiltä, mutta ympäripyöreitä vastauksia saadaan. Itse juon harvoin, vain juhlimistarkoituksessa, eli esimerkiksi viimeksi uutena vuotena. Mies enemmän, tykkää oluesta ja juo ehkä noin pari kertaa kuussa, joskus useammin ja tuskin on innokas lopettamaan kokonaan 🙁 Enkä haluaisi olla sitä vaatimassakaan ja syyllistää vielä enemmän asiasta 🙁
Meillä mies IT-hommissa ja lääkärit sanoivat, että sekin saattaa vaikuttaa. Jatkuva tietokoneiden kanssa olo. No, sille emme voi oikein mitään. Tuskin mies suostuisi edes harkitsemaan alan vaihtoa..

Minä olen kertonut asiasta siskoilleni, vanhemmilleni ja parille ystävälle. Välillä on hyvä purkautua heille, mutta pari kertaa olen joutunut katumaan, että olen kertonut. Varsinkin toinen siskoni on onnistunut loukkaamaan pari kertaa pahasti. Toisaalta olisi helpompaa, jos kaikki tietäisivät, toisaalta hankalampaa. Tämä ryhmä on tällä hetkellä minulle paras paikka avautua. Kiitos siitä<3

Moi! Täällä kans uusi ilmoittautuu mukaan.

Olen 35-vuotias ja mieheni on minua 3 vuotta vanhempi. Pari vuotta ilman ehkäisyä yritetty lasta tuloksetta ja vuoden 2015 lokakuussa käytiin ekalla käynnillä Naistenklinikalla. Nyt ollaan hoidoissa siinä pisteessä että munasolupunktio tehtiin tasan kaksi viikkoa sitten ja saaliiksi saatiin kolme munasolua. ICSI tehtiin ja kaksi meni pakkaseen ja yksi siirrettiin tuoresiirtona 9 päivää sitten. Tänään kävin verikokeissa ja huomenna (aprillipäivänä) kuulen sitten että onko ötökkä mukana vai ei. Jännittää ihan hirveesti.

Toivon kaikille sydämeni pohjasta plussatuulia ja onnea matkaan!

Meillä on kans vikaa miehen siittiöissä tai siis ne ei liiku. Ja mussa on varmaan kans ainakin tuo ikä, mut tarkeempaa vikaa ei oo selvinny.

Mä kävin julkisella yhden hoidon tuloksetta saaliina 3 munasolua joista 2 hedelmöittyi ja siirrettiin, ei pakkaseen mitään. 5 kk jonon takia hakeuduin yksityiselle koska tässä iässä en halunnut odottaa. Hoitoa muutettiin koska tuo aiempi ei tuottanut tulosta ja sillon tärppäs tuo tuoresiirto. Ja siitä meillä siis tyttö. Kannustan kyllä yksityiselle menoa jos vaan rahat riittää eikä ole julkisen puolen toimintaan tyytyväinen. Ite en ollut, tuntu että oli vähän liukuhihnameininkiä eikä otettu yksilönä huomioon.

Moni on kokenut julkisella olevan se hyvä puoli, että yrittävät säästää rahaa ja tekevät hoidot mahdollisimman kustannustehokkaasti (vaikkakin tuskin kovin yksilöllisesti). Kun taas monen mielestä yksityisellä ei aina voi olla varma, onko joku juttu ihan vain rahastusta vai sinun raskautumisen edistämiseksi. Ja sanovatko tarpeeksi suoraan mahdollisuuksistasi vai tekevätkö ensin kaikki hoidot monin eri lääkkein ja sanovat sitten, että no on meillä noita luovutettuja munasolujakin, voisit niitä harkita. Me ollaan yksityisellä ja jo yksi hoito maksoi paljon. Toinen tulee kirpaisemaan taloudellisesti sen verran, että sen jälkeen ei enää hoitoja harkitakaan. Tai sen jälkeen voisin lentää Tsekkeihin hakemaan sellaisen edullisen lahja-alkion (samahan se olisi kuin adoptiolapsi joka sekin sopisi meille).

Kaikessa epätoivossaan voi aloittaa ivf-dieetin 😀 Ravitsemuksella näyttää olevan paljon merkitystä raskautumisessa, ainakin sen perusteella mitä tietoja netistä löytyy. Avokadoja syömällä voi joidenkin tutkimusten mukaan kolminkertaistaa onnistumismahdollisuutensa: http://www.dailymail.co.uk/health/article-2168494/Avocado-diet-triples-chance-success-couples-undergoing-IVF.html Eilen ja tänään söin jo ensimmäiset avokadot sekä kourallisen cashewpähkinöitä sun muuta mitä suositellaan (sekä foolihappoa ja D-vitamiinia + monivitamiinia, mitä meni ennenkin). Mitäpä tässä ei kokeilisi, kun ei nuo ainakaan haitaksi ole. Joudun kyllä hetken vielä odottelemaan sitä seuraavaa ivf:ää, kroppa niin sekaisin edellisestä hoidosta ja keskenmenosta.

Yhteistsempit kaikille 🙂

Huomenta kaikille!

Mulle tehdään nyt seuraavassa kierrossa siirto (eka ivf) pakkasalkioista ja tarkoituksena siis tehdä luonnollisessa kierrossa eli pitäisi testailla tuota ovulaatiota. Mutta kysyn nyt teiltä, koska olette varmasti parhaat asiantuntijat eli missä kohtaa testaatte ovulaatiota- ekasta aamupissasta vai ei, olen löytänyt vähän ristiriitaista infoa eli miten te toimitte ja mitä ovis-testiä olette käyttäneet? Kiitos jo etukäteen avusta 🙂

Itku lyhyeksi jääneestä ilosta. Viikon takainen plussa vaihtui keskiviikkona haaleaksi plussaksi ja tänään negaksi. Koska plussa oli mitattu ihan oikeana aikana, kyseessä oli ilmeisesti ihan aito keskenmeno eikä kemiallinen raskaus. En oikeastaan tiedä, koska en tiennyt, että plussa voi muuttua negaksi näin nopeasti.

Koko viikko on ollut muutenkin ikävää flashbackia kolmen vuoden takaa, jolloin olin ensimmäisen ja ainoan kerran raskaana, enkä hölmöyttäni ymmärtänyt, että se voi mennä kesken niin helposti. Kun sitten rkv 9 alkoi vuoto ja kävi ilmi, että kyseessä oli tuulimunaraskaus, joka oli lakannut kehittymästä jo kolme viikkoa aiemmin, niin olin aika järkyttynyt.

Siksi olen nyt pelännyt keskenmenoa joka päivä ja minuutti. Ja kun nyt kävi näin, että plussasta tuli nega, niin ei kai ole muuta selitystä kuin, että jälleen kyseessä olisi tuulimunaraskaus, jolloin hormonitaso ei enää nouse, mutta kuukautisetkaan ei ala.

Aluksi olin turta enkä pystynyt käsittelemään asiaa. Ajattelin, että joku pieni järjenvastainen toivo varmaan säilyy siihen asti kun kuukautiset alkaa, ja sitten vasta tulee suru. Mutta nyt kahden tunnin päästä testistä itkettää. En jaksa enkä kestä tätä, ja jotenkin negatulos on tuhat kertaa hirveämpi kun joutuu putoamaan alas plussan aiheuttamasta onnesta.

Helmensukeltaja, olen tosi pahoillani 🙁 tuo on varmasti pahempi kuin puhdas nega, pieni toivo on kuitenkin ehtinyt herätä.

Binkku, en usko että pienet määrät alkoholia suuresti vaikuttaa asiaan ellei ole lähes jokapäivästä, eli 1-2 olutta päivässä. Jos elämäntavat ovat jo terveelliset kannattaa miehellekin lisätä vitamiineja joukkoon, esim. sinnkiä ja monivitamiini. Lääkäreiltä saa tosi huonosti tietoa mistään mitä voisi itse tehdä/syödä. He eivät niitä näe tarpeelliseksi. Itsekkin sain DHEA:n käyttöön kun itse siitä kysyin ja pyysin. Netistä olen etsinyt tietoa mitä itse voisi tehdä asian ateen ja sen mukaan popsinut vitskuja ym.

Kerttu75, meillä aina sama juttu, kehutaan limakalvoa ym. ja kaikki näyttää täydelliseltä, mutta koskaan ei ole alkio kiinnittynyt, joten omasta mielestä kaikki on kaukana täydellisestä.

Meillä ei nyt ovista tullut, haalea viiva oli parina päivänä, mutta ei siitä vahvistunut joten oletus on etten ovuloinut tässä kierrossa. Ensi viikolla alkaa sitten synarela ja estrogeeni luultavasti laastari muodossa, koska minulla kohonnut taipumus veritulppaan, niin laastari on miedompi vaihtoehto ja toki samalla alkaa verenohennuslääke. Meinasin kysyä, jos olisi mahdollista sulattaa kaksi alkiota ja jos molemmat selviää, niin siirretään molemmat. Saa nähä mitä sanovat, koska tuolla ei ole koskaan edes puhuttu kahden siirtämisestä.

Voi miten harmi helmensukeltaja. Ite kokenut yhden vastaavan ennen tuota onnistunutta raskautta ja kyllä pelotti koko raskausajan.
Joku kyseli onko meillä tärpänny niin eipä oo negoja molemmat pas:t. 🙁 Tänään pistin Procrenin ja nyt taas odotellaan. Meillä mä elän terveellisesti mies vähemmän terveellisesti mut se on niun jäärä että sille on turha mitään sanoa ja sitä paskat nappaa sen siemennesteen laatu. Mut näillä mennään…

No niin, tästä se lähtee, rumba numero kaksi. Eka 375IU:ta Menopuria pistetty ja keskiviikolle varattu ultra, jotta nähdään lähteekö sieltä mitään kypsymään tällä kertaa.

Ekalla kierroksella istuttiin sängyn laidalla vierekkäin, kun eka pisto pistettiin. Nyt mennään vähän eri tyylillä. Mies on rilluttelemassa poikain kanssa saunaillassa ja mä olin kavereiden kanssa liikkeellä. Pistin sitten ekan piikin ABC:n kahvilan pöydässä. Ainakin on aikalailla rennompi meininki tällä kertaa, mutta pettymystä odotellessa.

Onko muuten teillä, jotka olette hoidon läpikäyneet, niin noi hoidot aiheuttaneet kuukautisissa kuinka suuria muutoksia? Mulla noi parit välimenkat on olleet niin älyttömän runsaat ja kivuliaat, että ekana päivänä ei meinaan sängystä päästä ylös ja veri virtaa parissa tunnissa jo kuukautiskupista ulos, vaikka ennen se on pitänyt koko päivän/yön. Nyt joutuu käyttämään sidettä varalta, kun alkaa falskaamaan muutaman tunnin päästä, jos ei ole välissä päässyt tyhjentämään.

Voi Helmensukeltaja, otan osaa 🙁 Tein itse myös aamulla apteekin oman testin ja puhdas nega tuli 🙁 Romahdin jo perjantaina kun vanha opiskelukaveri kysyi mitä kuuluu. Olin jo silloin varma että nega tulee. Tietysti veritesti antaa ens viikolla sen varmimman tuloksen. Nyt on pp 12, en tiedä onko tässä enää mitään toivoa. Vuodot näyttävät lugejen kanssa pysyvän poissa.

Kiitos taas tuesta. Menkat alkoi tänään, joten nega on varma.

Kerttu75, kannattaa ottaa pidempi viljely. Silloin saat siirtoon sen alkion, jolla parhaat mahdollisuudet selvitä. Jos ei selviä sinne asti, ei selviäisi kohdussakaan. Joten parannat mahdollisuuksiasi blastoviljelyllä. Samalla saat pakkaseen hyvällä tuurilla muita, joita viljelty yhtä pitkään eli tiedät mahdollisissa tulevissakin siirroissa enemmän alkioiden laadusta. Vähennät siis turhia hoitoja.

Voimia Helmensukeltajalle<3 🙁 Todella inhottava juttu. En voi edes kuvitella tuota tunnetta. Saada onni mutta menettää se samantien.

Jaksamisia myös muille negatiivisen tuloksen saaneille. Toivotaan, että ensi kerralla onnistaa! Oltaisiin se ansaittu. Jokainen meistä.

Blackat, meillä klinikalta ohjeena, että tehdään Clearbluen digitaalinen testi. Onneksi, sillä minä en ole muilla testeillä koskaan saanut ovista näkyviin. Tuolla joka kerta. Teen klinikan ohjeiden mukaan aamupissasta.

Kiskis, täälläkin erittäin runsaat kuukautiset etenkin hoitojen jälkeen. Perjantaina alkoivat ja kaksi ensimmäistä päivää tuli tulvimalla. Ei kovinkaan kivuliaat tosin, hieman pahoinvointia ja alavatsakipua.

Kiitos kaikille vastauksista! Menemme ehdottomasti julkisen kolmanteen eli viimeiseen hoitoon ja katsomme miten siinä käy. Jos ei onnea tule, niin sittenhän on siirryttävä yksityiselle. Miestä ja minuakin kyllä jännittää ’rahastus’ ja rahan meno muutenkin. Kuinka paljon suurin piirtein teillä yksityisellä kävijöillä hoidot maksaneet?

Kiitos paljon myös vinkeistä vitamiinien/ruokavalion/elämäntapojen suhteen. Olen myös viimeisen vuoden aikana alkanut syödä enemmän avokadoa, mutta voisin vieläkin lisätä. Samoin pähkinöitä ja kalaa.

Yksityisellä ivf noin 5000 lääkkeineen. Pas vähän päälle 1000e.

Tähän mennessä mennyt 17 000 euroa (2 inseminaatiota, 2 ivf:ää, 1 pas). Taloudellinen raja tullut vastaan aikoja sitten, mutta kun samalla monilla on useampi hoito julkisella ja sitten joskus vasta nn:llä kierroksella onnistunut, niin mieli ei osaa jättää kesken vain rahan vuoksi. Jostain sitä sitten haalii kai lisää. Juuri nyt tosin en tiedä mistä.

Osanotto negasta. 🙁

Kylläpäs täällä onkin ollut taas surullisia uutisia. 🙁 Pahoittelut niistä!

Tuohon menkka-asiaan pakko myös kommentoida, että kyllä. Minulla ainakin nämä hoitojen väliset vuodot on ollut lähes poikkeuksetta ihan kamalan runsaat ja pääsääntöisesti todella kivuliaat! Kuukuppi tulvii siis yli äyräiden täälläkin. Kysyin lääkäriltä jokin aika sitten että johtuneeko se lääkkeistä mitä hoidoissa käytetään, mutta sanoi vaan että ei johdu. No, lähdin netistä asiaa itsekseni tutkimaan ja törmäsin tähän samaan ”ongelmaan” monessa paikassa. Eli jokin vaikutus näillä lääkkeillä ja hoidoilla kuukautisiin kyllä varmasti on.

Pakko muuten kysyä, että onko muilla mennyt tämän Lutinuksen kanssa hermot? Minulla on ollut aiemmin Lugesteron siirron jälkeen käytettävänä, mutta nyt niiden huonon saatavuuden vuoksi oli pakko vaihtaa Lutinukseen. Jos se Luge valuu inhottavasti pitkin päivää, niin pahempi on kyllä itselläni tämä Lutinus. Tätä töhnäähän on joka paikassa kun sitä rupee tulemaan ulos. Annostuksena molemmissa on aina ollut 6 kapselia/100mg päivässä, joten ympäri vuorokauden saa mennä kyllä housut märkänä. 😀 Lugeen sentään riitti pikkarinsuoja, mutta tämän Lutinuksen kanssa joutuu kyllä käyttään ihan sidettä ainakin työpäivän ajan. Todella ällöttävää!

Omista kuulumisista sen verran että täällä satunnaisia kipuja alavatsassa ja rinnat hieman herkät, mutta muuten ei mainittavaa. Tänään siis pp5. Oma viikonloppuni on mennyt romahdellessa. Olen aivan varma että nega paukahtaa itsellenikin taas tästä hoidosta. Hassua kun se toivo hoidon onnistumisesta ei kestä kun korkeintaan sen siirtopäivän ja sitten tämä murehtiminen jo alkaa. 🙁 Lisäksi viikonlopulle osui hyvien ystävien vauvan syntymä, kuin yhdet yksivuotissynttäritkin, joten on taas hammasta purten menty eteenpäin. Ja uusia vauvauutisia sen kun tursuaa päivittäin jostain tuutista. Turhauttavaa!

Tipsu, mulla myös Lutinus käytössä. Onneksi vaan yksi aamuin illoin. Muistin aikaisemmin lääkkeen nimen väärin. Lorahtelee kunnolla päivän mittaan niin että menee pikkuhousunsuojasta läpi 🙁 On ollu vara-alkkarit laukussa mukana viikon verran. Alkuun myös kirveli ja poltteli lääkkeen laiton jälkeen. Ei oo helppoa. Hikoilen myös älyttömästi! Heti kun kotiin pääsee pakko mennä suihkuun.

Miten kauan teidän on käsketty tuota lugesteronia/lutinusta käyttää (mikäli raskautuu)? Olen ihmetellyt, kun joissakin paikoissa lopetetaan plussaan, osassa jatketaan ensimmäiseen ultraan tai jopa pidemmälle. Omassa hoitopaikassa siis käytetään n. rv 7 asti eli varhaisultraan asti. Itselle oli ihmetys kesken mennessä raskaudessa se, että rinnat turposivat ihan järkyttävästi ja ajattelin sen johtuvan noista keltarauhashormooneista. Ensimmäisessä (onnistuneessa) luomuraskaudessa rinnat kun pysyivät melkein samanlaisina raskauden loppumetreille. Voihan se olla, että kerran imettäneet rinnat reagoivat toisella kertaa eritavoin, mutta silti. Kuka saa raskausarpia rintoihinsa rv 7 kun aiemmin niitä ei ole ollut. Outoa. Painokaan ei muuttunut.

Itse käytin ensin lugeja ja ne ei toiminu ollenkaan. Kaikki valus pikkuhousuille. Silloin piti kolme kapselia laittaa kerrallan, kahdesti päivässä. Uudet hoidot kun aloitettiin, sanoin ettei noi tehoa, joten lutinukset tuli tilalle. 1 kapseli kolme kertaa päivässä.
ja jos tuli + niin käyttää ne lutinukset loppuun. Näin nyt sit kummallakin kerralla.
Kyllä nämäkin valuttaa välillä, mutta ei onneksi niin paljoa mitä luget teki.

Minulla ohjeistus on että mikäli hoito onnistuu, Lutinusta käytetään raskausviikolle 11 asti. Nyt siis näin, koska istutus on tehty täysin lääkkeelliseen kiertoon. Aiemmissa Pas:ssa kun on menty luomu/Letrozol-kierrolla on ohjeistus ollut että Lugesteronit lopetetaan neljän päivän kuluessa plussasta aina annosta vähentäen. Negoista tottakai lopetetaan samantien.

Lääkkeille toki ominaista on että ne valuvat kun ne emättimeen laitetaan, mutta Lugesteroneista on ainakin minulle lääkäri aina sanonut että se itse lääkeaine imeytyy varsin nopeasti lääkkeen laittamisesta, mutta se ”rakenneaine” valuu sitten kehon lämpöön reagoiden ulos. Eli vaikka lääkettä valuu runsaastikin pois, ei asiasta kannata olla huolissaan. Kyllä se sieltä silti kuulemma imeytyy. Tämä tieto oli ainakin itselleni ihan hyödyllinen kun sen aikoinaan sain. 🙂 Oletan että Lutinus toimii vastaavasti vaikka erilainen koostumukseltaan onkin.
Noihin oireisiin vielä, että hikoilua minulla on ollut pitkin hoitoja milloin missäkin kohtaa ja milloin minkäkin lääkkeen käytön yhteydessä. Olen kyllä välillä sellainen tuskainen vaihdevuosihirviö kun tuskastun siihen hikoiluun. Muuten Lugeista/Lutinuksesta ei mulle ole oireita ilmaantunut.

Kertulle peukut että pääset pe siirtoon ja saisit pakkaseenkin jemmaan alkioita.

Hei voinko väliin kysyä aivan muuta: oletteko joutuneet pohtimaan sitä siirretäänkö yksi vai kaksi alkiota kerrallaan? Entä onko jollain kokemusta kaksosraskaudesta?

Toivun vasta kesken menneestä raskaudesta – tai biokemiallinen raskaus se kai paremminkin oli. Mutta uuteen hoitoon olisi mahdollisuus jo nyt alkaneella kierrolla. Jäljellä on kaksi pakastettua alkiota ja niitä on tarjottu siirrettäväksi yhtä aikaa.

Käyn kuitenkin hoitoja läpi yksin, joten en tiedä miten selviäisin, jos hoidosta seuraisikin kaksoset. Toisaalta siinä on myös omat muut komplikaatioriskinsä ja kaiken kaikkiaan olen sitä mieltä, että yksi kerrallaan. Mutta onko mitään syytä siirtää kaksi, eikö todenäköisyys ole sama siirrettiin ne yhdellä tai kahdella kerralla – vain hinta nousee? Kun ei kuitenkaan voi tietää mikä kierto olisi paras.

Helmensukeltaja, olen kuullut, että monesti alkiot on pakastettu pareittain ja pakko siis sulattaa samaan aikaan. Ja uudelleen pakastettaessa eivät aina selviä. Todennäköisyys kiinnittymiseen kun on vain se parisenkymmentä prosenttia, joskus suosittelevat siirtoa noin. Meillä ei kyllä, nimenomaan painotettiin, että monikkoraskauksissa niin isot riskit, että ei kannata. Sinuna sanoisin suoraan, ettet voi ottaa sitä riskiä. Vaikka meitä on kaksi, en minäkään haluaisi kaksosia (tiedän mitä se on, kahdella tuttavalla on kaksoset). Ei menty lääkkeelliseen inseminaatioonkaan kaksosriskin vuoksi, vaan suoraan ivf.

Helmensukeltaja, valtavat pahoittelut keskeytymisestä. Olen kokenut saman, enkä todellakaan toivo tunnetta kenellekään. Voimia suruusi ja pettymykseesi. ❤️

Kahden alkion siirtämisestä kuulin lääkäriltäni, että aivan uusimpien tulosten mukaan se ei kannata. Syy on se, että jos toinen alkio on huono ja toinen hyvä, niin kohtu reagoi huonoon niin, että ”sulkeutuu”, eikä ota hyvääkään vastaan. Eli kahden siirto itse asiassa heikentää onnistumisen todennäköisyyttä; yksin sen hyvän siirtäminen olisi todennäköisemmin johtanut raskautumiseen. Itse en sen vuoksi enää suostuisi kahden siirtoon; se ei välttämättä olekaan tehokkaampaa vaan entistä tehottomampaa ja hyviä alkioita voi mennä hukkaan.

Mulle siirrettiin 2 kpl top-alkioita ekassa tuoresiirrossa. Näistä toinen jatkoi matkaansa ja siitä nyt terve tyttö. Nyt kun tehtiin nuo epäonnistuneet pas:t toisessa siirrettiin 1 ja toisessa 2. Hinta on käsittääkseni sama. Nyt kysyttiin taas siirretäänkö 1 vai 2. Aluksi vähän epäröin kun ajattelin että riippuu alkion laadusta… mutta nyt olen kahden kannalla koska toivon niin kovin että tämä olisi viimeinen siirto (jos edes mitään päästään siirtämään). Ja minäkäänben halua kasosia ja kaksosraskaudessa on omat riskinsä mutta otan sen riskin…
Toivottavasti tästä oli jotain apua pähkäilyysi…

Olen lukenut jostain että nykytutkimuksien mukaan yhden alkion siirrolla olisi parempi mahdollisuus raskautua, mutta toisaalta myös melko usein olen lukenut että joissakin tapauksissa kahden alkion siirrossa toinen alkio ikään kuin tukee myös toisen kiinnittymistä. Varmasti asia on myös toisinkin päin niin kuin Maisa kirjoitti. Pitää myös muistaa että läheskään aina kahdesta ei kiinnity kuin toinen, mutta toki riski siinä on otettava. Tiedä sitten mikä on kellekin paras, nämä kun ovat aina niin yksilöllisiä juttuja. :/

Monesti miettinyt itsekin mitä tekisin, toistaiseksi kun on siirrelty vain yhtä kerrallaan kyselemättä. Oma ajatukseni nyt on että ottaisin avosylin vastaan ennemmin kaksi lasta kerralla kuin en mahdollisesti yhtään, mutta toisaalta olisihan meitä niitä hoitamassakin kaksi. En kuitenkaan itsekään ensisijaisesti haluaisi kaksosia jo ihan pelkästään tuplaraskauden riskien takia. Vaikea aihe!

heissan kaikille! Olen taustaillut ja tsemppaillut teitä kaikkia vaikken mitään ole hetkeen kirjoittanut. Viimeksi iloitsin etuajassa alkavista menkoista ja paskat, tiputtelu vuotoa 4-5 päivää ja sit itse menkat myöhässä. Eipä lohduttanu mikään, pääsiäinen sekoitti pakan. Luomuyritystä on pääsiäisenä yritetty enempi kuin aikoihin. Nyt viikonloppuna taas ollut tiputteluvuotoa ja saas nähdä koska alkaa menkat. Tähän kiertoon ei loman/ työmatkan takia saada hoitoa mut jos sit toukokuulle. Ei mun polla kestä enää ajattelimista. Jos jotain hurraamista niin -16 kg 6 kk:ssa, ei siitä tässä projektissa haittakaan ole.

Sintti Mulla on hoidoissa ollut aina puhetta et lugeja jatketaan 10 raskausviikkoa ainakin.

Helmensukeltaja Pahoitteluni keskenmenosta! Meillä on siirretty pääsääntöisesti kahta alkiota silloin kun ne on esim. sulatuksesta selvinneet. Ei viitti yhtä heittää roskiinkaan ja yhtä harvemmin sulatetaan kun ovat samassa oljessa tms.

Kerttu75 Toivottavasti oot ihan kunnossa punktion jäljiltä, saitte hyvän saaliin. Peukut pystyssä teille!

Tsemppiä kaikille, olitte sitten missä kohtaa tahansa hoitoja! Te jokainen ootte ihan perkuleen urheita!

Kiitos kaikille vastauksista – kuulostaa tosiaan siltä, ettei ole mitään erityistä syytä pyrkiä kahden alkion siirtoon, ainakaan näin yksinyrittäjänä ja vielä yli 40-vuotiaana, riskit ovat liian suuret.

Kaksosasiaan vielä, onhan siinä yhdenkin alkion siirrossa se riski kun alkio voi jakaantua kahtia, kuten mulle kävi…vaikka identtiset lienee paljon harvinaisemmat ja vielä riskialttiimmat. Oisin (yksinäisyydestä huolimatta) mieluusti ottanu sen ”tuplapotin” kerralla, sen verran monet negasiirrot oli jo siinä vaiheessa takana, ja sitten ei ois välttämättä tarvinnu ajatella enää hoitoihin palaamista ja pikkusisaruksen yritystä taas ties kuinka kauan.
Julkisella aiemmin exän kansssa käydessä siirrettiin aina 2 kerrallaan, mutta yksityisellä suhtauduttu nihkeemmin, vaikka sitä oon aina toivonu. Oon taipuvainen uskoon että kaikkein eniten vaikuttaa alkio(ide)n elinkyky, kiinnittyykö 1 vai 2 vai ei kumpikaan.

Hei!
Pahoittelut pettymyksistä ja kiitos kaikille että teistä saa tukea.
Välikiertoa mennään täällä. Seuraava hoito toukokuun loppupuolella. Stimulaatio-ohjelman sain klinikalta (siis käyty yksityisellä) ja nyt muutettu hoidoksi Letrozol ja Menopur, edell. kerroilla GonalF.
Jotenkin on sellainen tyhjä olo ja ehkä tämä tosiaan tekee hyvää tämä tauko. En ole paljon kerennyt ajatella edes vauvaprojekstia viime päivinä.
Torstaina olen menossa akupunktioon ensimmäistä kertaa. Kerkii ennen hoitojaksoa käydä useampaan kertaan ja saada elimistön kuulema kuosiin. Klinikalta suosittelivat sitä kun asiaa kysyin. Heillä positiivisia kokemusia. Onko teillä muilla kokemuksia akupunktiosta?
Meillä ei ole siis tullut kuin se yksi alkio siirtoon, mutta meidänkin klinikan kanta on että yksi alkio kerrallaan siirretään.

Hei, nyt kun meillä alkoi todenteolla tapahtumaan ivf:n suhteen, niin aktivoidun täällä.

Aivan valtavan suuret pahoittelut Helmensukeltajalle varhaisesta keskenmenosta. Tilanne kosketti erityisesti, sillä olen saanut itsekin monta keskenmenoa ja kemiallista raskautta.

Siksi mahdollinen hoidoilla onnistuminen pelottaa, se suru mitä siitä voi jälleen kerran seurata, jos raskaus keskeytyykin.

Meillä on tosiaan nyt käynnissä ensimmäisen ivf:n stimulaatiovaihe. Tällä viikolla on kaksi ultraa. Jännittää kovasti, miten rakkuloita ovat kasvaneet. Ensi viikolla sitten mahdollisesti punktio.

Toivon kovasti voimaa ja jaksamista kaikille täällä kirjoitteleville!

Siinä valossa onnistumiset ovat ihmeellistä luettavaa täältä, ja luovat toivoa itsellekin.

Meillä on takana pitkä hoitotaival keskenmenoineen, ja ivf-hoidon alkaessa kyllä pelottaa, voiko tämäkään meitä auttaa.

Helmensukeltaja meille istutettiin yleisellä puolella kaksi alkiota ja sanottiin vielä että kaksois raskaus ei ole mahdollista kun alkioiden laatu kuulemma huono. Tämä oli meidän toinen Ivf ja ilmoitin jo että myös viimeinen. Meille ei siis jäänyt yhtää pakkaseenkaan kun kaikkien rakkuloiden laatu oli huono. Nyt sitten odotettaan kaksosia. Alku järkytyksen jälkeen. Odotan kyllä tulevaa. Onhan tämä riskiimpää mutta näillä mennään kun ollaan tätä odotettukkin.
Tsemppiä siis tulevaan ♡

Kun minä jokin aika sitten jouduin sairaalaan keskenmenon vuoksi, lääkäri vihjasi ensin sen johtuvan iästäni (38). Sitten kun kerroin ivf-hoidolla saaneen alkunsa, lääkäri kommentoi, että harva jaksaa kokonaista kolmea ivf:ää, kun tulee näitä ikäviä keskenmenoja ja kaikenlaista muuta. Ja että ”lääkkeillä saadaan raskaus aikaiseksi ja lääkkeillä saadaan jatkumaan ja sitten tulee keskenmeno” tai jotain vastaavaa, en muista sanatarkkaan. Tuli ihan hirveä olo ja yritin netistä selvittää, miten yleisiä ne keskenmenot ikäiselläni ivf-hoidossa on. Ja luvuksi sain n. 30% eli melkein sama mahdollisuus tulla raskaaksi kuin saada keskenmeno. Ja kun oli jo toinen keskenmeno elämäni aikana, niin kenties joku alttiutta lisäävä tekijä on. (Kilpirauhaslääkityksen olen saanut ennen hoitoja estämään keskenmenoja, vaikka samoilla arvoilla tehtiin luomusti esikoinen).

Kerttu75, joko olet saanut tietää moniko munasoluista hedelmöittyi? Itsekin haluan seuraavaan hoitoon tuon pitkän viljelyn, jos nyt jotain sinne viljelyyn edes saa.

Sintti, ihan kamalasti asetti lääkäri sanansa sinulle.:(
Juuri tuollaisia sitä itsekin heikkoina hetkinä miettii, ja sitten lääkäri toteaa noin. Nämä ovat niin kipeitä asioita, että ei kannattaisi sanoa ihan kaikkea siten kuin se mieleen juolahtaa! Minuakin uusi keskenmeno pelottaa ihan järjettömän paljon.

Kerttu, hienoa että kuitenkin kolme on hedelmöittynyt, jännään jo nyt teidän puolestanne parasta!

Koetan vähitellen lueskella tekstejä niin opin tuntemaan kaikkien tilanteet täällä. 🙂

Tein vielä aamulla CB:n digitestin ja negaa näytti. Verikokeesta soitin päivällä ja nega sekin 🙁 Nyt sitten vaan odotellaan vuotoa ja uudelle kierrokselle… Harmi kun nyt meni jo 2 alkiota ekassa PAS:ssa, kun tosiaan sulavat huonosti. Ei varmuutta pääseekö uuteen PAS:iin vai ei näillä alkioilla. Uutta ICSI:tä joutuukin sitten taas odottamaan sen puoli vuotta.

moikka kaikki jälleen. Olen hyvinhyvin aktiivisesti seurannut tätä keskustelua ja niin mielenkiinnolla ja nyt niin pelokkaana jo. Oletettavasti huomenna alkaa menkat, ja rumba alusta. Huomenna pistosopetus kun uusi lääke, kuulemma ns. kevyen hoidon ivf? letrozol, puregon, orgalutran(vai miten se kirjoitetaaan) ja pregnyl. Tällä hoitomenetelmällä kuulemma saadaan vähemmän munasoluja mutta parempilaatuisia sellaisia, eli kai se on ihan hyvä. Kerttu tais tuolla aiemmin jossain kirjoittaa miten välillä oikeasti unohtaa sen miksi tässä ollaan ja tulee ajatus niin jos raskaus alkaa.. jotenkin sitä vaan menee ja pistelee ymym .. ja todellakin meillä masis päiviä ihan liikaakin ollut jotenkin välillä ajattelee että menis se mies jonku toisen kanssa etten jaksa tätä enää. etenkään kun mies ei usko ollenkaan että onnistutaan ikinä koskaan. eli turhaa on. silti ei todellakaan osaa lopettaakkaan koska hoitoja vielä on. yksi ivf siis takana… kaksi julkisella vielä edessä. yksityiselle ei ole koskaan rahaa mennä. miettinyt miljoonia asioita mielessä mitä pitää kysyä lääkäriltä ja hoitajilta ja sit ku sinne menee niin kaikki unohtaa. elikkäs litalgin, ko se oli mitä kannattas pyytää supistuksiin? ihan kamalia sellasia oli edellisessä tuoresiirrossa ja pas siirrossa. mietin silloin että ei mikään voi kiinnittyä kun kouristelee niin paljon, endometrioosista oon jauhanu niille vaan ei ne sano juuta eikä jaata. mitään sille ei näköjään tehä. se ottaa päähän jos mussa on jotain mitä ne ei huomaa. en tiedä taas tää alkaa tää ajatuksien pyöriminen päässä ja miten sovittaa ultrat ja työt ja kaikki. huoh. pregnyl mulle määrätty irrotuspiikiksi, mutta se gonapetyl mikä se olikaan? jotenkin nyt tämä tietokone jarruaa niin en jaksanut selata läpi taas kaikkia kirjotuksia… muistan kyllä että aiemmin siitä luin. onko se myös irrotuspiikki? vai onko pregnylin lisäksi joku joka auttais sitten kiinnittymisessä? kannattaisko sitäkin pyytää? toisekseen tässä hoidossa otetaan verikokeita punktiopäivänä ja kaksi viikkoa siiron jälkeen, halutessa sitten myös se raskaushormoni. ja haluan kyllä ehdottomasti! nniiin lopen uupunu niihin pissatikkuihinkin kun tuntuu että mikään ei näytä oikein. clearblue ovistesti näytti virhe virhe virhe monta päivää ja olin jo ihan paniikissa etten löydä ovista pas siirtoon. vaan vihdoin onnistui.
Jep täältä taas tullaan synkkien silti myös hitusen toiveikkaiden ajatusten kanssa mukaan. Musta tuntuu että mä voisin oikeasti varmaan ihan hyvin, osaan kuvitella sen ettei niitä lapsia meille tule. osaisin elää kahdestaan miehen kanssa,.. mutta. tietysti haluan hoidot käydä loppuun, pelottaa sekin tuleva kun hoidot on ohi jos se lopulta tulee et se ei onnistu meillä,. nyt on aina silti joku jota odottaa että on vielä hoitoja jäljellä. kaikista pahimmaltahan tässä tuntuu se miten mies suree. miten sitäkin ressaa kaikki hoidot. miten sitäkin pelottaa se ainainen nega. niin niin niin käsittämättömän vaikeaa kertoa miehelle että ei se nyt onnistunu tälläkään hoidolla. niin käsittämättömän vaikeaa olla nainen joka nyt tässä pidättelee tuota miestä että ”parantuisin” ja saataisiin lapsi.. noh kai se olis jo lähtenyt jos se ei todella mun kanssa haluaisi olla. 🙂 olipas tämäkin nyt varmaan aika sekavaa tekstiä! voimia te kaikki. olette mielessä päivittäin!!

Mulla lapsettomuuden syy on sekundäärinen amenorrea. OI-hoidoilla ei saatu aikaan ees kuukautisvuotoa, eikä inssiä ees lähetty tekemään. IVF-hoidot alkamassa tänä keväänä. Onko muita, joilla IVF-hoitoihin mennessä omaa kuukautiskiertoa ei ole? Miten hoidot on alkaneet?

Yksin- gonapeptyl määrättiin mulle ainakin, että pistän sen kuusi päivää alkiosiirron jälkeen et kaipa sillä kiinnittymisen lkanssa on jotain tekemistä. Aiemmassa hoidossa sama juttu. Voithan sä ottaa asian lääkärin kanssa ppuheeksi. Itse otin kans.

Niin ja jos miehet joutuis synnyttään, ei olis kyllä meitäkään täällä… 🙂
Ehkä toi on ihan luonnollista että tunteet menee laidasta laitaan. Mulla vähän eri tilanne ku yks onnistunut hoito ja raskaus takana mut nyt jotenki usko horjuu ku ikää tullu lisää jne…
Just kuulin taas et yks tuttu joka sai mun kaa samana päivänä lapsen, sai nyt toisen. Jotenki en vaan pysty iloitseen toisen puolesta 🙁 Ja sit töissä törmää niihin joilla vieroitushoito ja ovat raskaana…
Sit jos saadaan hyvänlaatuisii alkioita voi pieni toivonkipinä tulla, tarttuihan niistä toi toinen viimeks. Mut nyt jännätään koska kuukautiset alkaa… ja osuuko punktiot mun vapaapäiville. Jos ei osu sit en tiiä miten ne järjestetään. 🙁 Kauhee stressi…

Sinihaikara, olen pahoillani negatiivisesta testistä. 🙁

Meillä on tosiaan eka ivf, ja kaipaisin teiltä kokeneemmilta kommentteja. Olen nyt pistänyt gonalia 6 pv annoksella 125IU. Tänään (ke) oli viimeinen ultra ennen maanantain punktiota. Pistän gonalia enää to ja pe 125 yksikköä. Ja la- iltana pregnyl.

Ultrassa näkyivät tänään follikkelit: 2x15mm, 3×13-14mm, 5×11-12 mm, 1×9-10mm.

Mitä mieltä olette, ehtivätkö nuo kasvaa maanantaiksi tarpeeksi?

Voisin kysyä, että onko teillä ollut taukokiertoina mitään hormoneja käytössä? Haluaisin yrittää siirtää kuukautisia muutamilla päivillä lugesteronien avulla, että ICSI onnistuisi seuraavaan kiertoon, koska muuten mahdollinen punktio voisi osua juuri silloin kun mieheni on ulkomailla työmatkalla eikä haluaisi sen takia pitää toista taukokiertoa perään ja muutenkin tässä kuussa olisi parempi kun toukokuulle on luvassa töitä toiselta paikkakunnalta ja ultrat olisi vaikeampi järjestää. Pitäisikö taukokierron siis olla täysin luonnollinen vai estääkö lugesteronien käyttö ICSI:n aloittamisen seuraavasta kierrosta? Lugesteronissa luki, että se on kuitenkin luonnollista keltarauhashormonia ja mulla viime ICSI:ssä se riitti pitkittämään vuodon alkamista vaikka negatiivinen tulos olikin. On tämä niin sumplimmista kuinka päivät osuisi hyvin kohdalleen. Niin moni asia voi mennä pieleen hoidon aikana. Viimeksi kävi ICSI:ssä niin, että piti aikaistaa ihanteellistä punktioaikaa, koska poliklinikka oli kiinni viikonloppuna ja sen johdosta 12 munasolusta vaan 6 oli kypsiä, 4 hedelmöittyi, mutta 2 ei selvinnyt pakastukseen. 2 1 luokituksen alkiota siirrettiin ja pakkaseen ei jäänyt mitään. Luokitusta laski fragmentaatio, mutta hyvin olivat solut jakaantuneet. Nyt olisi tiedossa uudet piikitykset. Toivottavasti tällä kerralla tulisi parempi tulos.

Täytyypä sitten ottaa lääkärin kanssa puheeksi! Eka ultra varmaan viikon päästä . Odotin vuotoa tänään vaan eipä ole alkanut. Jospa huomenna niin sais alottaa lääkkeet sitten perjantaina. Täältäkin pahoittelut kaikille negoista;( sepä se tässä eniten pelottaakin se ainainen nega kaikki muut kyllä kestän vaikka päällä seisten. Kerttu kyllä mullakin ajatukset kokoajan vaihtelee ja seilailee varsinkin silloin jos on ollut mitään lääkitystä. Mulla oli jonotus aikana letrozol kypsyttämässä edes sitä yhtä ainoaa munasolua jos kuitenkin olis ilman hoitoja onnistunut vaan eihän se.. kaksi kiertoa ollut nyt ilman ajattelin et saa vähän pää ja kroppa helpottaa ettei joka kierto lääkkeitä. Mulle ainakin silloin sanottiin että taukokierros ilman mitään lääkkeitä. Siis tuoresiirron ja pas.in välissä. En tiedä sitten. Niin luin kanssa lutinus pakkausselostetta ja oli supistukset oireena. Ne oli vaan viime hoidossa niin kamalia ja lutinus taas tulossa niin ajattelin kysyä jos saisin sen litalginin avuksi.

Kaisla mulla oli kans ekassa ivf. Gonal nyt puregon. Ja pistinkin gonalia samalla annoksella kuin sä. Ja laskujeni mukaan jopa sama määrä. 11!?! Tai ultrassa näky 18.mut 11 sitten kerättiin.En muista nyt tarkkaan noita kokoa mutta samoilta kuulostaa. 7 hedelmöittyi normaalistisillon. Yks tuore siirto ja vain kaks sillon pakkaseen. Toinen ei sitten edes selvinnyt siirtoin. Maanantaihin kumminkin vielä aikaa että kyllä ne siitä vielä kypsyy 🙂 kovasti tsemppiä !!

Kyllä täällä ainakin ailahtelee niin hirvittävästi nuo mielialat. Toisena päivänä sitä niin toivoo, että hoito onnistuisi ja toisena päivänä toivoo, ettei onnistuisi. Kovin alamaissa on ajatukset lähes koko ajan. Nyt ollaan riidelty miehen kanssa ihan hirveästi, mikä ei tietenkään ole lainkaan hyvä asia, kun on hoito päälläkin. Mä ahdistun riidoissa aina ihan kamalasti ja sydän pamppaa ja henki salpaa.

Tänään on kiertopäivä 7 ja mä kävin eilen ultrassa. Oikealla puolella on yksi pienen pieni rakkula ja vasemmalla kaksi. Kaikki kolme rakkulaa ovat päiviin nähden tosi pieniä, joten mun Menopur annosta nostettiin 450 IUhun. Tänään alkaa sitten lisäksi jarruksi Orgalutran ja maanantaina olisi seuraava ultra. Jos siellä rakkulat kasvaneet riittävästi, niin punktio olisi keskiviikkona.

Hirvittävä pettymyshän toi kolme kuppasta rakkulaa oli ja lisäksi huono vaste Menopurille. Huomasin lääkäristäkin, että vähän alkaa toivo hiipumaan silläkin. Sanoi kuitenkin, että älä nyt vielä toivoa täysin menetä. kai se nyt niin sanoo, kun se toivonkipinä tuo niille tonneja rahaa. Suruttaa kovasti. Mies alkoi puhumaan jo, että jos ei tämäkään onnistu, niin yksi vielä jos mä vaan jaksan.

Perhanan perhana. On tää kamalaa.

Voi Kiskis, pidetään peukkuja että rakkulat lähtevät kasvamaan! <3

Täällä elellään malttamattomana pp 8 eikä mitään mainittavaa. Oireina hetkittäiset lievät menkkakivut ja vatsa aivan totaalisen sekaisin harvase päivä. Mutta vatsan kanssa on ollut ongelmia jo kauan ja ne ovat alkaneet hoitojen alussa ilmeisesti todella voimakkaan stressin seurauksena.

Mitä muille piinailijoille kuuluu? 🙂

Moikka! Menkat alkoivat tänään ja nyt on seuraavaan PAS:iin saatu ohjeet/suunnitelma 🙂 Mitä kokemuksia teillä on tuosta Letrozolista? Mulla nyt tuplattiin annos tähän kiertoon eli 5mg/päivä 4 päivän ajan alkukierrosta. Onko tosta lääkkeestä tosissaan ollut jollekkin apua? En oikein ymmärrä sen roolia näissä hoidoissa. Viimeksi mulle selitti lääkäri että tuon pitäisi auttaa ovulaation kanssa, mut vaikka viimeksi tuli ovulaatio niin silti nyt tuplattiin lääkemäärä. Oon vähän ihmeissäni 🙁 Varsinkin kun lääkäri sanoi että luonnollisessa kierrossa on parhaat mahdollisuudet. Onko tämä nyt luonnollinen kierto jos jotain lääkitystä kuitenkin muutaman päivän käyttää?

Sinihaikara, Minulla on tehty muutama pas myös luonnolliseen/Letrozol-kiertoon. Käsitykseni mukaan se auttaisi juuri sen ovuloimisen/limakalvon kanssa. Mutta lääkärit puhuvat luonnollisesta kierrosta silti.

Tässä lääkkeellisessä aloitetaan lääkitys heti kp 1 ja jatketaan vähintään negatiiviseen testiin asti. Olen myös kuullut että luonnollinen kierto olisi pas:ssa tuloksien kannalta parempi, mutta lääkäri sanoi minulle tämän lääkkeellisen eduksi sen että ovulaatio ei ole sotkemassa siirtopäivää. Minulla kun osui se jo kerran viikonlopulle. Tässähän ovis skipataan lääkkeillä kokonaan ja tehdään vain limakalvoa mahdollisimman otolliseksi. Nämä on taas näitä mikä kenellekin on toimivin-juttuja. 🙂

Kerttu75, Minulla on tässä kierrossa ensimmäistä kertaa Lutinus käytössä (tai aloitin Lugeilla, mutta koska ne oli tehtaalta loppu piti kesken vaihtaa Lutinukseen) enkä ole toistaiseksi havainnut mitään erityisen voimakkaita mielialan vaihteluita. Vaikka toki ne vaihtelee erittäinkin paljon, mutta en ole ainakaan itse osannut yhdistää sitä Lutinukseen. Mutta varmasti mikä tahansa hormoonivalmiste sitten onkaan käytössä, ne todennäköisesti vaikuttavat mielialoihin. Toivottavasti pian helpottaa!

Susanna, minulla ainakin vuoto käynnistettiin primoluteilla ennen ivf-kiertoa, eli ei ollut luonnollinen kierto. uskoisin, että lugeistakaan ei ole haittaa.

Kiitos vastauksesta ja tsempistä, Yksin-! Ihana kuulla samankaltaisesta tilanteesta ja että uskot että rakkulat ehtivät vielä kasvaa!

Paljon voimia hoitoon Kiskis, toivon todella puolestanne että ne rakkulat lähtevä nyt hurjaan kasvuun!! Aika samoja aikoja eletään, minulla on maanantaina punktio.

Sinihaikara, mulla on hyviä kokemuksia letroista. Ne ovat auttaneet mulla rakkuloiden kasvua, toisin kuin clomifen.

Kerttu, paljon paljon voimia koko tilanteeseen, ja onnea nyt matkaan, että siirtoon päästäisiin!

Otin 1x100mg vrk lugesteronit keskiviikosta tähän päivään. Kävin poliklinikalla tänään. Lääkäri ei suostunut vielä seuraavaan kiertoon tekemään pistoshoitoa vaan ehdotti ensin sen jälkeistä kiertoa, mutta se ei onnistu polin kesätauon takia ja ehdotti elokuuta. Sanoi, että oli sen verran huono tulos viime ICSI hoidossa lyhyellä kaavalla, että pitkä kaava voisi olla parempi. Ehdotin, että voisiko nenäsumutukset aloittaa jo nyt seuraavasta kierrosta ja suostui lääkäri siihen. Tuolla polilla on käytäntönä, että pitäisi punktion jälkeisen tyhjennysvuodon jälkeen olla kaksi taukokiertoa. Yksityisellä ne tekee kuitenkin peräkkäisinä kiertoina lääkärin mukaan. Sanoi, että on hyvä antaa munasarjojen levätä riittävästi ja voi olla huonompi vaste, jos liian aikaisin tekee uuden. Eli minulla on tullut yksi punktion jälkeinen tyhjennysvuoto ja yksi taukokierto, josta odotan pian kuukautisia. En aina tiedä uskoisiko mitä tuolla lääkäri sanoo, koska toisella paikkakunnalla missä punktio tehdään ollaan useinkin oltu eri mieltä asioista. En oikein välittäisi uskoa, että se juurikaan vaikuttaisi vasteeseen, koska nenäsumutushoidossa muutenkin omien munasarjojen toiminta lopetetaan seuraavaan kiertoon. Luulisi, että yksityiselläkään ne eivät tekisi peräkkäin, jos sillä olisi suuri merkitys. Mitä olette mieltä? Olisiko paras odottaa elokuuhun? Onko teillä ollut kuinka monta taukokiertoa kahden IVF/ISCI:n välillä jos ei ole saatu pakastealkoita?

♥ !!

Oletin vuodon alkavan ke tai to, hoitaja sanoi että ens viikon to tai pe sitten ultra. Järjestin viisaana jo perjantain töistä vapaaksi niin eipä olekkaan sitten koko vuoto edes alkanut! Hemmetin hemmetti. Ikinä en oo näin kyllä kuukautisia odottanut! Eli taitaapi sitten se ultrakin siirtyä ja työjärjestelyt taas alusta. Huoh.

Mulla clomit ei auttanut millään annostuksella kypsyttämään munasolua kun en ovuloi. Ja letrot kypsytti heti. Sikäli hyvä fiilis niistä. Tähänkin ivf sitten letrot käyttöön.
Mulla mielialat viimehoidoissa aiheutti ihan kamalia mielialan vaihteluita. Tiedä sitten johtuiko lutinuksesta vai vaan siitä kaikesta. Lutinus ainakin aiheutti järjettömiä vatsakramppeja. Tosin saatto johtua katetristakin kun oli käynyt kohdussa. Samoten yhtäkkistä jalkakipua joka kesti varmaan viikon. Epäiltiin jo veritulppaakin. Onneks ei. Jännittää ! !

Noista taukokierroista voin kertoa omasta kokemuksesta seuraavaa.
Ekan hoitokierron jälkeen (ei yhtään alkiota siirtoon asti) oli yksi normaalikierto, jonka jälkeen täsmättiin Primoilla ja hoitona GonalF, Orgalutran, Pregnyl ja Luget. Taas sama hoito kaava, eli Primoilla täsmättiin vuoto hoitopäivät sopiviksi ja tuloksena yksi siirtoon, nega.
Nyt odotellaan normaalikierto ja siitä täsmätään primoilla. Hoitona mulla seuraavassa kierrossa kp 2-6 Letrozol 2,5 mg x 3 ja Menopur kp3 ja kp5 annos 250.
Hiukan jännittää, että tuottaako parempaa tulosta tuo uusi kaava.
Akupunktiossa kävin eilen ekan kerran ja tiistaina olisi seuraava käynti. Kovasti uskoa valoi hoidon tehnyt nainen asiaansa. Tarkoitus olisi käydä nyt ennen hoitoja kerran viikossa ja sitten hoitojen aikana tauko ja alkionsiirto päivänä (Eipä taas tämä tyttö liikoja haaveile 🙂 aamusta ensin akuunktio.
Katsellaan menikö rahat kankkulan kuuluisaan kaivoon.
Kerttu..Pahoittelut..Minäkin olen huomannut omalla klinikalla (yks.) ettei tieto ihan aina kulje ja lääkäreissä/mielipiteissä on eroja olen huomannut. Tietysti työtäänhän he vaan tekevät, mutta silti omalla kohdalla se on vain se yksi tilaisuus jonka haluaisi käyttää mahd. tehokkaasti (toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan).Tsemppiä ja voimia teille!

Onko teille tullut näistä hoidoista, lääkkeistä ja stressistä jotain oireita? Mulla aloitettiin nyt tammikuussa ensimmäisellä IVF/ICSI kierroksella ja olen koko tän ajan punktion ja ensimmäisen PAS:in jälkeen ollut kipeenä. Joko lihakset ihan jumissa ja särkee tai sitten flunssan oireita, kuten kurkkukipua, nenä vuotaa tai pää särkee. Lihakset väsyy ja tuntuvat kipeiltä sekä vetää suonta. Olo on siis kokoajan joko henkisesti tai fyysisesti kamala 🙁

Aika ikävä virhe Kertun asioissa. Mutta pidetään peukut pystyssä, kaikki mahdollisuudet vielä on. Jos vaikka ajattelisi niitä tutkimuksia, joiden mukaan se kahden siirtäminen ei juuri lisää raskautumismahdollisuuksia. Ehkei harmittaisi niin paljon. Ja noiden pitkälle jakautuneiden alkioiden kohdalla kiinnittymismahdollisuudet ovat kuitenkin melko suuret, jos vaan kohtu ottaa vastaan.

Susanna, me ollaan yksityisellä ja siellä kyllä tehdään hoitoja ilman taukokiertoja ja itse asiassa nyt meidän hoidossa, kun ei tullut pakastealkioita ja tuli tuoresiirrosta raskaus ja keskenmeno, olisin päässyt jo ensimmäisistä kuukautisista uuteen hoitoon. Mutta en mene, haluan elimistölle toipumista ainakin yhden välikierron verran. Jotenkin on sellainen kipuherkkä olo, että ei jaksaisi niitä kipuiluja ihan heti uudelleen.

Sinihaikara, stressi varmasti voi tuon aiheuttaa. Olen itse popsinut vuodenvaihteesta asti lisäravinteita, jotta elimistö olisi hyvässä kunnossa ja kestäisi stressit. Olen ollut ihmeellisen terveenä ja juuri eilen lueskelin, että kun D-vitamiinin taso on yli tietyn rajan (itsellä oli 125 mittauksessa, syön 50 mikroa päivässä), infektiot vähenisivät huimasti. Magnesiumia otan suonenvetoon, se häviää sillä, suosittelen. Ja suosittelen kaikille myös terveellistä ruokavaliota ja niitä avokadoja, joilla tosiaan jonkin tutkimuksen mukaan kolminkertaisti onnistumisen ivf:ssä 😉 Liekö ollut avokadoista, hormooneista, keskenmenosta vai sukutaipumuksesta, mutta jälkitarkastuksessa näkyi kaksi kypsyvää munarakkulaa. Olen kovasti ollut niitä kaksosia vastaan, mutta jos saa valita lapsettomuuden tai kaksosten välillä, ottaisin ne kaksoset 😀 Jännä juttu, että sairaalassa kaksi lääkäriä kielsi yrittämisen ennen ensimmäisiä kuukautisia ja gynekologi sanoi, että ei mitään estettä, silloin jopa raskautuu paremmin.

Kiitos Sintti vinkeistä 🙂 Ostin muutama viikko sitten juuri tuota vahvempaa d-vitamiinia, ei vaan vielä ole poistanut tätä flunssakierrettä. Avokadot on ihania, oon niitä nyt viikon syöny yhden päivässä 🙂 Laihdutin ennen ekaa IVF kierrosta lääkärin suositteleman 5-10% painosta, mulla lähti 8kg. Tekis mieli pudottaa toinen mokoma kun edelleen on lievästi ylipainoa. PCOS tuo oman haasteensa painonpudotukseen 🙁 Olen koiran kanssa käynyt ahkerasti päivittäin lenkillä ja syönyt terveellisesti, mut paino ei vaan enää putoa vaan jojoilee +2kg tai -2kg 🙁

Sinihaikara: Paljon tsemppiä sinulle. Piti tulla ihan mainitsemaan, kun kysyit onko kukaan oireillut samalla tavoin, että minä olen tullut jokaisen PAS-siirron jälkeen kipeäksi (eli kolmesti). Yritin etsiä siitä tietoakin, että onko muilla ollut näin. Kaksi kertaa ajattelin, että kyse on vain huonosta tuurista, mutta kolmannella kerralla mietin, että ei voi olla sattumaa. Flunssa ja armottoman kipeä kurkku, sekä hieman koholla olleet tulehdusarvot.

Moi kaikille! Oon käynyt täällä päivittäin lukemassa, mutten itse ole saanut kirjoitettua 29.3. Lapista kirjoittamani nega-viestin jälkeen. Loma teki hyvää ja Lapin luonto oli hoitava. Menkat alkoi 2 pv nega-testistä ja Lugejen lopettamisesta. Kotiin palattua mieliala vaan laski, jotenkin tuntui tosi raskaalta palata taas töihin ja yrittää mennä kohti seuraavaa PASia. Vaikka en kovin toiveikas viimeksi ollutkaan, niin kai jossakin taustalla sitä ajatteli, et piti olla tähän mennessä parhaat mahdollisuudet, limis oli hyvä, siirrettiin 2 3-päiväistä top-alkiota, nyt oli kiinnittymistä tukemaan myös Gonapeptyl jne. Oon ollut aika lannistunut ja väsähtänyt, ei tästä vaan tule mitään. Ens ti 12.4. taas ultra ja luomukierrolla taas mennään. Pakkasessa vielä siis 2 alkiota. On vähän sellainen olo, et näinköhän limis tulee nyt riittävän paksuksi, saanko bongattua ovista… Ylipäätään ajattelen nyt, et tuleepahan käytettyä pakkanen tyhjäksi, niin pääsee sit negan jälkeen kesätauolle ja elo-syyskuulle sit seuraava koko ivf-kierros, huoh. Pitäisi tietty olla kiitollinen, et pakkasessa on vielä hyviä alkioita ja piilee niissä mahdollisuus, mut ei vaan nyt oikein jaksa niin ajatella. Ikä ja tää kaikki vaan nyt lannistaa. Jos siirtoon päästään ja kumpikin selviää sulatuksesta (tähän asti sulaneet 100%:sti), niin toivon kyllä kahden siirtoa. Kumpikin hyviä eli ei ole sitä, et olisi hyvä ja huono, joita ei sit joidenkin tietojen mukaan kannattaisi yhdessä siirtää. Tämmöstä aika negatiivista fiilistä täällä.

Kerttu75, tosi ikävää tuollainen tietokatkossählinki 🙁 , mut onneksi nyt kuitenkin siis 4-päiväinen top-alkio kyydissä ja 2 pakkasessa, paljon nyt tsemppiä ja onnea matkaan ❤

Voimia ja tsemppiä niin piinailijoille kuin kaikille teille hoitojen eri vaiheisiin 🙂 Kiitos kaikille palstan olemassaolosta ja vertaistuesta, joka on tosi tärkeää näissä rankoissa vaiheissa ❤

Tää jotenki välillä tökkii kun yrittää tulla kirjoittamaan, vaikka kirjautuu sisään niin heittää aina ulos eikä voi kirjoittaa mitään. No nyt pääsin…

On vähän rankkaa… oon valvonut 2 yötä koirani takia. Eka yönä heräsin kolmelta yöllä kun läähätti ja menttin päivystykseen, suolistossa jotain. Nyt viime yö oltiin siellä taas ja koira jäi sinne. Se on leikattu tänään ja odottelen soittoa, selviääkö. Karseinta tässä on että oon vielä töissä, väsyttää ja ajatukset on ihan muualla… Eilen romahdin eläinlääkärissä täysin kun ne kerto että koira jäisi sinne ja pitää varautua leikkaukseen. Varmaan vaikuttaa tuo kun oma hormonitoiminta on ajettu alaas että on vähän itku herkkä. 🙁

Pelkään nyt että kun tuli tällainen stressireaktio, että se sotkee kuukautiskiertoa eikä ne alakaan kuten pitäisi tänään tai huomenna 🙁 Onneksi ei vielä oo alkiota siirretty että voin olla röntgenissä koirani kanssa. Aika sekava olo tällä hetkellä.

Hei vaan taas. Olen käynyt täällä lukemassa, mutta en juuri kommentoimassa. Lapissa kävin minäkin lomailemassa ja nyt sitten alkaa ivf-hoito. Tää palsta ei kovin hyvin teknisesti toimi, joten lähinnä kotikoneelta tulee tänne kirjautua. Kännykällä en ole edes yrittänyt ja vähän hankalalukuinenkin on kännykän kautta.
RJP76, kokeile toista selainta, jos mahdollista. Se voi auttaa tuohon kirjautumisongelmaan. Mulla ollut vastaavaa myös.

No kuitenkin. Nyt noustiin ivf-junan kyytiin ja katotaan, mille asemalle päädytään. Tuntuu jotenkin vähän sellaiselta tyhjältä kaikin puolin kommentoida tai oikein kertoakaan mitään. Monilla teistä kovia kokemuksia ja koettelemuksia takana, huh huh. Nää on vähän sellaisia asioita, ettei oikein sanoja löydy.

Välillä ajattelen, etten oikein odota tästä kierrosta mitään, mutta tottakai odotan. Enhän muuten olisi tähän lähtenyt. Jotenkin huomaan keskittyväni nyt kovasti töihin ym. asioihin, etten ajattelisi tätä. Mitä jos tämäkään ei onnistu? Se on kai se pahin kysymys ja tunne.

No ni. Kakkosultrassa käyty ja paska fiilis tuli jälleen.

Oikealla puolella ei ole tapahtunut juurikaan mitään, mutta vasemmalla onneksi on kypsynyt kaksi rakkulaa. Tänään illalla pitää siis pistää Pregnyl ja keskiviikkoaamuna olisi punktio.

Klinikalla näyttää ilmapiiri muuttuneen ja aiemman tsemppifiiliksen tilalle on tullut varovaisempi suhtautuminen. Taas lääkäri mainitsi tästä mun alhaisesta AMH:sta ja varoitteli, että on todennäköisempää, että rakkulat on tyhjiä, kuin että niissä olisi munasolu, saati että olisi vielä elinkelpoinen munasolu.

Alkaa kyllä toivo jo täysin hiipumaan. Ei musta taida enää tulla äitiä, eikä miehestä tule koskaan isää. Ainakaan mun kanssa. *huokaus*

Kerttu75: koira tosiaan leikattiin la. Vatsa huuhdeltiin ja suolisto käytiin läpi ei tukoksiin viittavaa eikä oikein syytä löytynyt. Ruoka ei edennyt mahasta lainkaan, maha ärtynyt…? Leikkaus meni hyvin ja koira on kotona toipumassa. Onneksi on muuten hyväkuntoinen ja suht nuori (6v) corgi. Harmittaa ja mietityttää ku pernan ulkonäkö (väri) oli muuttunut… siitä solunäyte tutkittavana vielä.
En tiedä onko tämä stressi saanut aikaan sen ettei menkkoja kuulu. Olis pitäny alkaa vkl:na… vai viivästyttääkö procren. No eipä menny tämäkään putkeen… oon varannu vkolle 17 vapaapäiviä punktiota varten niin se tietty siirtyy nyt enkä tiedä pääsenkö töiltäni sinne… 🙁

Paljon on ollut keskustelua lomani aikana, se on mukavaa, että täällä on kirjoittelijoita 🙂 vaikka aina ei niin positiivisia juttuja olekkaan.
Itse siis lomailin viime viikon, tai no lomailin ja lomailin…talonrakennuspuuhissa meni. Materiaaleja etsiessä ja maalatessa mm. Perjantaina tehdään kaupat vanhasta talosta, yksi sressi vähemmän, mutta stressiä aiheuttaa se, että vanha talo tulee olla tyhjä toukokuun loppuun mennessä, hieman tulee kiirus meille.
Hoidoissa sumuttelut menossa, onko kellään tullut mitään oireita Synarelasta? Itsellä ekaa kertaa käytössä. Kunhan vuoto alkaa, niin sitten alkaa Estradot-laastarien käyttö.

RJP, pahoittelut koiran takia, toivottavasti tulee kuntoon <3 Tuo on ehkä pahinta mitä voisi itselle nyt tapahtua, että toiselle koiralle tulisi jotain. Ne on olleet mun tsemppareita ja pakottaneet liikkeelle silloin kun olisi halunut vaan itkeä pahaa oloa peiton alla liikkumatta yhtään mihinkään. Pidetään myös peukkuja, että hoidot onnistuvat kaikesta huolimatta.

Täällä kyseltiin akupunktiosta. Itse kävin muutaman kerran ennen kolmatta IVF:ä. Pari kertaa peruuntui, niin kertoja ei ehtinyt tulla niin montaa kuin halusin. Oli siitä apua tai ei, niin paras alkio saalis saatiin tuosta hoidosta. Toki monta muutakin asiaa tehtiin toisin. Se oli mukavan rentouttavaa ja kun yhdistettiin siihen vielä kuumakivihieronta niin rentous oli taattu 🙂

Aurinkoista viikon jatkoa kaikille 🙂

P.s pitäisiköhän tämä kohta päivittää kevät/kesä versioksi?

Täällä keskiviikko on valjennut täydellisessä epäuskossa. Niin vain raskaustestiin pärähti kaksi tummaa viivaa, elämäni ensimmäiset. Nyt odottelen soittoa klinikalta ja katsotaan miten jatko. Tämä oli tosiaan meidän ensimmäinen lääkkeellinen pas, mutta kaikkiaan jo neljäs alkionsiirto.

Epävarmuustekijöitä on matkassa vielä miljoona, eikä puhettakaan että tämä olisi jotenkin huoletonta, mutta onpahan ainakin askel hoidoissa eteenpäin jos ei muuta. Toivottavasti tämä luo uskoa ja jaksamista muillekin. Itsellänikin se oli vielä eilen täysin kadoksissa.

Nyt se piinailu sitten vasta alkaakin…

Almuska: Meillä tehtiin edellinen icsi-hoito pitkällä kaavalla ja käytössä oli Synarela. Ainakin minulla ainut ärsyttävä sivuoire oli sitkeä päänsärky, mikä kyllä sekin sitten jossain vaiheessa katosi. Muuten en muista mitenkään erityisesti kyseisestä lääkkeestä kärsineeni. Mutta nämähän aina vaihtelee käyttäjän mukaan.

Ihanaa Tipsu. Onneksi olkoon! 🙂 Varmasti huolestuttaa, toivotaan että kaikki menee hyvin.

Onneksi olkoon myös Ninnille! Eilen jo täällä paruin kun olin niin onnellinen sinun puolesta 🙂

Itsellä maanantaina ultra, jossa katsotaan taas tilanne ennen seuraavaa PAS:a. Tein eilen tarjouksen aivan täydellisestä kämpästä. Nyt piinailen sitä 🙂 Sain antibioottikuurin nielurisatulehdukseen, joten eiköhän tämä flunssakierrekkin tästä pikkuhiljaa parane.

RJP hyvä ettei koiralle käynyt pahasti. En kestäisi jos meidän ”karvavauvalle” kävisi jotain. Otettiin kesällä pahimpaan kuumeiluun koiranpentu ja on kyllä ollut paras päätös ikinä! Kohta 11kk ikäinen pikku tuhisia, joka rakastaa olla sylissä ja nukkuu meidän välissä tuntuu välillä ihan oikealta pikkuiselta. Kunnes se syö eteisen listat…:D

Täällä näyttääkin tosi monella olevan koiria 🙂 Niille voi kyllä ”kertoa” kaikki murheet…

Tosi paljon onnea kaikille plussatuloksista ja tsemppiä jatkoon. Itse menen klinikalle huomenna aamulla jos ei menkat tuuvennen sitä. Mulla oli tuossa onnistuneessa hoidossa Synarela ja muuta haittaa en muista ku se pahantuulisuus 😉 Nyt siis on ollu procren ja en tiedä onko se vaikuttanut ettei menkkoja tuu…

Lohdutukseksi kaikille että minulla ei ollut tässä plussahoidon piinapäivinä mitään poikkeuksellisia oireita aiempiin negahoitoihin verrattuna. Olin itsekin vielä tiistai-iltana 99% varma että testi tulisi ke aamuna näyttämään negaa, mutta niin vain toisin kävi. Vaikka olen aina tiennyt että positiivinen testi ei takaa vielä mitään, on tämä varhaisultraan odottelu kyllä todella tuskallista! Vielä paljon pahempaa kuin osasin kuvitella. Koko ajan pyörii mielessä onko tämä edes totta, onko raskaus kohdun ulkoinen tai onko kyseessä tuulimuna. Myös kaikki keskenmenoasiat vaivaavat jatkuvasti mieltä koska karut tilastot on liian hyvin tiedossa. Tyhmää, sillä mitään muutahan en voi tehdä kuin odottaa ja toivoa parasta, mutta koska tausta on tämä niin jatko pelottaa ihan kamalasti.

Tsemppiä ihan jokaiselle hoitoihin!! <3 Minä vetäydyn toistaiseksi takavasemmalle kunnes tiedän tilanteestani jotakin enemmän. Käyn kylläkin lueskelemassa teidän kuulumisia varmasti päivittäin. 🙂

Voi ei Kerttu75 että oot saanu kyllä kokea ikäviä juttuja. Mulla on kans 2 koiraa, isä ja poika 🙂 ja ovat kyllä niin rakkaita. Siskollani on kans koiria ja hänellä on ollut huonoa tuuria ja on menettänyt niitä syövän takia nuorina. Toinen koira masentu ku toinen kuoli mutta kub sai siihen uuden kaverin niin on kun eri koira. Kiva että teillä kuitenkin sopeutunut tilanteeseen. Meillä oli ennen 3 koiraa. Nuo minun 2 corgia ja miehen terrieri. Miehen terrieri sekos eikä tullut toimeen kun meille syntyi tuo tyttö niin se koira oli pakko antaa pois. Onneksi pääsi hyvään ja tuttuun perheeseen. Jouduttiin pitään sitä saunassa kun meni aivan sekaisin vaivan nähdessään. Pelkäsin että saa sydärin. Se vinku haukku ja murisi. Oli välillä häkissä niin tuntu että tulee metallihäkistä läpi. Nyt sillä on hyvä olla uudessa perheessä 🙂 olihan tuokin miehelle kova paikka ja ite tunsin jotenki syyllisyyttä ku vauvan takia piti luopua…
Mä kävin eilen klinikalla ja procren oli tehnyt tepposet mulle… se olikin stimuloinut omaa tuotantoa niin että olin ovuloinut, rakkuloita molemmin puolin ja johtofollikkelikin ilmeisesti oli sekä keltarauhanen. Eli nyt ei sit päästä aloitteleen hoitoo vaan syödään primolutia muutama päivä ja odotellaam menkkoja. Jos ei tuu 10 päivän päästä primolutin lopetuksesta niin raskaustesti. Onneksi sain noi toivotut vapaapäivät otettuu pois kun en niitä nyt tarviikaan ja toivotaan et sit saan punktiota varten uuden vapaan. Että näin täällä…

Hauskaa että teilläkin koirat isä ja poika 🙂 Joo Procrenin piti olla jarru ja Synarelan tilalla. Osalle kuulema tekee tuon ja nyt keväällä on osalle tehnyt tuon myös Synarela. Ei auta nyt ku odotella että kaikki ok ja päästään pisteleen.
Koirista vielä… meillä määrää tuo pieni 😀 ja välillä vähän liikaakin ja yhteydenottojakin on tullut mutta pääosin elelee sulassa sovussa 🙂

Jaahans. Punktio tehtiin viime keskiviikkona ja yllätys oli suuri, kun sieltä saatiinkin 3 kypsää munasolua. Kaikkiaan punktiotiin 4 rakkulaa, joissa kaikissa oli munasolut, yksi oli vain auttamattomasti liian kehittymätön. Kaksi noista munasoluista hedelmöittyi ja vaikkakin hieman hitaasti, niin jakaantuivat perjantaiksi nelisoluisiksi.

Toinen määriteltiin ”3,5” TOP-alkioksi ja toinen ”3” TOP-alkioksi. Tuo kolmipuolikas siirrettiin mulle ja kolmonen meni pakkaseen odottelemaan, josko käyttöä ilmaantuisi. Olen kyllä tosi, tosi yllättynyt, että tulos oli näinkin hyvä, kun lääkärit vähän olivat jo varovaisia. Nyt sitten tungetaan alapäähän Lugeja ja tiistaina pistän Gonapeptylin. Herran haltuun, sanoisi uskovainen tässä kohtaan. 😀 1,5 viikkoa piinailua edessä.

Voi ei Kerttu75. Olisin niin toivonut että nyt olis onnistunu. Mikähän siinä on ettei tartu… 🙁 Toi on kyllä niin turhauttavaa. Ite pelkään että toistuu toi mikä julkisella puolella ettei soluja saada juuri lainkaan ja alkiot on huonolaatusii. Nimittäin en tiedä onko enää rahaa muuta ku tähän yhteen icsiin. Tosin nyt oli rakkuloita tullut itekseen 7 kpl… ja edelleen odotellaan niitä menkkoja, aaaargh ku ne ei ala. Se oliski ku olisin tullu nyt raskaaksi pelkällä procrenilla…. ite en kyllä usko moiseen vaikkei mussa mitään todistettua vikaa ookaan.

Onnittelut Tipsu plussasta 🙂 Pidän peukkuja jatkoon ❤

Onnea myös Ninnille ja kiitos tarinasi jakamisesta! Muiden nelikymppisten onnistumiset tuovat toivoa 🙂

Voi ei Kerttu75 🙁 Olen tosi pahoillani. Voimia ja halit, ymmärrän todella, ettei noita hetkiä enää vaan jaksaisi. Onneksi kuitenkin vielä on toivoa ❤

Täällä taas viimeisimmästä pettymyksestä jotenkin selvitty uuteen yritykseen, vaikka aika toivoton hoitojen suhteen alan ollakin. Viime viikolla kävin kahdesti ultrassa. Se tuntui hyvältä, että lääkärit mietti, miten saataisiin mahdollisimman optimaalinen tilanne näiden kahden vikan pakastealkion kanssa. Luomukierto jälleen ja sai jännätä limistä ja ovista. Limis onneksi on hyvä (9mm) ja viime la sain bongattua oviksen (digitesti hymyili). Tänään tehty puhelimessa vielä suunnitelmat. Päädyttiin siihen, et nyt ke sulatetaan molemmat ja niitä pyritään jatkoviljelemään blastokystiksi, siirtoaika varattu pe. Nyt sit saa jännätä saadaanko edes toisesta blastokysti. Jos soittoa ei kuulu, menen pe siirtoon, mut sieltä soitetaan, jos siirtoon ei päästä. Pahin on tietty se, jos kumpikin kuukahtaa, mut jos jakautuvat hitaammin, niin la toinen tai molemmat voidaan pakastaa uudelleen. Siirto menee sit ens kiertoon. Mieluummin yritetään nyt tätä jatkoviljelyä kuin et ois siirretty nyt molemmat kolmepäiväiset sulatuksen jälkeen. Tähän mennessä kuitenkin yhteensä 4 3-päiväisiä alkiota siirretty ja pelkkää negaa. Jos jatkoviljely ei nyt onnistu, niin ei ne ois pärjänneet kohdussakaan. Pitäkää peukkuja, et saisin pe blastokystin kyytiin 🙂 Pessimisti minussa varautuu tietty huonoihin uutisiin…

Voimia ja tsemppiä kaikille ❤

Voi Kerttu75. 🙁 Todella surullista.

Kiitos Hippu <3 Täällä odotellaan edelleen sitä varhaisultra-aikaa ja podetaan ajoittain etovaa oloa…

Kerttu, minulla ei negan jälkeen pidetty välikiertoa. Itseasiassa tämä viimeisin lääkkeellinen pas tehtiin heti negaan päättyneen luomu/Letrozol-kierron perään. Ja tästähän se sitten tärppäsi.

Haluan myös muistuttaa että olin itsekin ihan musertunut kun netti on täynnä kaikkia skenaarioita siitä miten hoito todennäköisimmin onnistuu/epäonnistuu. Minäkin olin vaikka kuinka monessa paikassa törmännyt siihen että lääkkeellinen pas on epätodennäköisin millä raskautuu. Ja minun plussani on nyt juuri siitä tulos. Joten muistakaa että ikinä kukaan ei voi tietää mikä toimii kenenkin kropalle. Me kaikki olemme uniikkeja!

Lisäksi haluaisin jakaa teille yhden sivuston mistä minä sain lohdullista ja luotettavaa faktatietoa lapsettomuushoidoista, nimittäin Dextra lapsettomuusklinikan blogi. Käykää ihmeessä kaikki lukemassa ne postaukset läpi jotka siihen ei ole vielä törmännyt! Löysin sen itsekin vasta muutama kk sitten, ja se on antanut minulle voimia jatkaa hoitoja!

Täällä pidetään peukkuja ja toivoa pystyssä ihan kaikille! <3 Olisimme kaikki sen lapsen ansainneet. <3

Moikka! Kerttu75 otan osaa pettymyksiin ja toivotan kovasti tsemppiä! Mulla ainakin julkisella tehdään siirrot peräkkäisiin siirtoihin vaikka viime kierrossa tuli nega. Juuri kävin ultrassa eilen ja limakalvo näytti olevan jo 9mm ja munarakkula 12mm, joten pian taas pitäisi ovuloida. Tällä kertaa oli taas eri lääkäri ja nyt oli ensimmäistä kertaa mieslääkäri. Saas nähdä miten käy. Oli vähän huolissaan tulevasta viikonlopusta jos sotkee aikataulun. Minua huolettaa noi huonosti sulavat alkiot 🙁

Tipsu, onnea!!♡♥kyllä tuo hitusen toivoa muiden onnistumiset!! Kerttu sun kans vielä jännään! Toivon että kumminkin olis….!!

Mulla nyt uä takana. Pe. Punktio. Jännittää. Hieman petyin kun ei ollut kuin viisi solua, edellisessä oli silti 11. Eri lääkkeet oli nyt.. kysyin gonapetyliä niin ei julkisella anneta koska julkisen varoilla mennään eikä lääkkeestä ole mitään varmuutta että auttaisi kiinnittymään. Rupualkioilla viime hoito mentiin kiitos kun sain tietää sen vasta nyt. (Eri lääkäri). Mitä uskotte mikä alkioiden laatuun voi vaikuttaa?….. jotenki ei jaksais yhtää. Enää. Silti vaan meen. Nyt illalla vielä puregon. Aamulla orgalutran ja illalla pregnyl. Ja lutinus mukaan jos siirtoon päästään.. en hirveesti oo jaksanu kirjotella mut mulla lutinus aiheuttanu kaikenlaisia mielialanvaihteluita mitä ei jaksa itekkään saatikka mies. Kamalia kouristuksia, ja jalkakivun. Epäily oli veritulpasta onneks ei. Tsemppiä kaikki. Onko täällä nyt muita ku piinailijoita? Kaikilla siirrot jo takana?:)

Mulla ei oo siirtoa vieläkään takana, piinailen vasta että menkat alkaisi, mutta kun ei ala niin ei ala 🙁 Jos ei noin viikon päästä ala niin pitäis kuulema tehä raskaustesti. Procrenin pistin siis 2.4. jarruksi niin oma elimistö pistikin hanttiin ja tapahtui stimulaatio (mitä kuulema käy noin 20%:lla). Rakkuloita näkyi noin 7 kpl ja keltarauhanen myös. Nyt sit vaan odotellaan… ja jatketaan stressaamista työvuorojen suhteen saanko vapaata sit aikanaan punktioon. Kesälomat alkaa pukkaan päälle töissä niin eipä ole porukkaa paljoo että vois ylimääräisii vapaita pidellä 🙁
Tsemppii kaikille piinailijoille!!

yksin-, Siis miten niin ei julkisella anneta Gonapeptyliä?? Mekin ollaan julkisella ja viime PASissa se oli tosin ekaa kertaa mullakin vasta käytössä ja sain siitä reseptin siten kuin muistakin lääkkeistä. Se lääkäri sanoi, ettei sitä voi kirjoittaa kuin 7 kpl:n pakkauksen, mut ainakin Yliopiston apteekista saa yhden kerrallaan (ei ole korvattava, mut yks maksoi (vain) reilut 18 euroa). Tiedä nyt sitten todella sen merkitystä kiinnittymisessä ja mikä ketäkin auttaa, mut onhan siitä tutkimusnäyttöä.

Täällä nyt sit jännätään onnistuuko meidän pakastealkioiden jatkoviljely blastoiksi ja päästäänkö pe siirtoon, toivottavasti, mut pelkään huonoja uutisia. Ainakin nyt tehdään jotakin eri tavalla ja blastolla onnistuminen olisi taas hieman todennäköisempää, huoh.

Tsempit kaikille 🙂

Siis niin mulle lääkäri sanoi! Ei mitään näyttöä että vaikuttaisi julkisen varoilla mennään kalliit lääkkeet. Hemmetti vie mitä paskaa sitten puhu!?! Oys.issa Ollaan. Mulla jää nyt yli nuita puregonia ja orgalutrania ainaki. Harmittaa seki. Eihän ne kauaa säily. ? Mitä mieltä te ootte alkoholista hoidon aikana? Siis oottako ollu ihan nollalinjalla vai uskaltaako sitä yhden sauna oluen ottaa? Oon ollu kaikki hoidot ihan nollalinjalla. Nyt vaan jotenkin tekis mieli yksin kun illat oon. Saunoa ja ottaa se yks. En nimittäin jaksa uskoa tähän ollenkaan.

Niin ja mulla ainakin julkisella piti ehdottomasti olla tuoresiirron ja pas siirron välissä yks kierto.

Heippa!
Löysin tänne ensimmäistä kertaa tänään.
Meille tehtiin ensimmäinen pakastetun alkion siirto viikko sitten ti ja nyt oon niin hermona, et hengaan netissä sen sijaan että nukkuisin ennen aikaista aamuvuoroa.
Miulle tehtiin pas hormonikierrossa eli Progynova ja sitten kolme päivää ennen siirtoa Lugesteron.
Nyt kyttään jokaista vatsatuntemusta ja muutakin ja arvailen, et johtuuko hormoneista vai voisko…
Kunpa osais vain unohtaa koko jutun ens ma asti. Silloin labraan verikokeeseen ja ti tulokset.

Moikka!

Meillä nyt eka ivf menossa, pitkän kaavan mukaan. Kävin ekassa folliultrassa, ja pettymysten pettymys, vain toisessa munasarjassa kasvoi pari pientä ja rupuista. Olen heittänyt jo kirveen kaivoon, enkä usko, että ne sieltä enää innostuu kasvamaan, vaikka annosta nostettiin. Itku! Onko kokemuksia, voiko ne vielä tuosta piristyä niin, että päästäis punktioon ja toivottavasti siirtoon tästä hoidosta? Ihan p****stä, jos eka ivf tuhlattiin nyt tämmöiseen 🙁

Eedit, meillä oli sillä lailla erilainen tilanne, et miulle tuli hyperstimulaatio, mut myös silloin ekassa ultrassa näytti siltä, et määrä on korvannut laadun ja välttämättä mitään kelvollista ei ole tulossa. Lääkkeitä rukattiin vähän, muistaakseni se kolmas lääke vaihdettiin ja punktiota lykättiin parilla päivällä alkuperäisestä suunnitelmasta, ja sitten ne munasolut olikin kehittyneet ja niitä tuli tosi paljon. Peukkuja!

Eedit: Mulla kävi juuri niin, että ensimmäisessä ultrassa näkyi vain pari rupuista follikkelia, mutta Menopur annosta nostettiin, kakkosultrassakaan ei lupailtu kuin 1-2 follikkelia ja niin vaan sieltä lopulta löytyi punktiossa 4 munasolun sisältävää follikkelia, joista 3 oli kypsiä. kaksi niistä sitten hedelmöittyi ja toinen on lepäämässä pakkasessa ja toinen ollut viisi päivää tuolla vatsassa. Toivotaan, että pysyisikin siellä.

Tosin, mulla alkoi naama kukkimaan, joka on ollut aina merkki siitä, että viikon sisään alkaa menkat. Saa nähdä. Munasarjat on edelleen ihan törkeän kipeät ja yskiminen ja autoillessa kuoppiin ajaminen vihlaisee tosi ilkeästi. Niin se taisi olla viimeksikin, että aika pitkään noi munasarjat kenkkuili hoitojen jälkeen.

Nyt on pakko kysyy taas näistä ovulaatiotesteistä. Oon tehny liuskatestin rfsu ja digitestin cb ja eiliseen saakka liuskatestin viiva vahvistui ja tänään ei ollut enää mitään. CB on näyttänyt negaa kokoajan vaikka pitäisi 2 hedelmällisintä päivää näyttää. Onko nyt voinut mennä ovilaatio ohi? Onko se voinut olla se piikki esim. eilen illalla eikä nyt enää aamulla näy? Periaatteessa liuskatesti näytti eilen positiivista, mut kun digi oli nega niin ajattelin et on tänään, mut ei ollu! Meneekö noi digitestit jotenki ”pilalle” jos käyttää sitä samaa digitaalista näyttöä mihin ne liuskat laitetaan kahtena kuuna peräkkäin? En ostanut uutta kun käyttämättömiä liuskoja oli 6 kpl.

Mulla myös oviksen kanssa tuo, että liusketesteihin alkaa haaleeta viivaa tulemaan ja pikkuhiljaa vahvenee, mutta ei tule kontrolliviivan kanssa yhtä vahvaksi. Digitesti ei näytä mitään, eli varsinaista ovulaatiota ei tapahdu. Tämän vuoksi päädyttiin lääkkeelliseen PAS:in kun ei tiedä milloin se ovis tapahtuu ja sen tapahtuminen voi mennä pitkälle kesään. Menkat kuitenkin tulee säännöllisesti ja ajallaan, ei osannu lääkäri sanoa mistä tuollainen voi johtua, ehkä ne munarakkulat ei vaan irtoa tms.

Ajattelin että nyt pääsee helpolla kun ei tarvitse piikittää, mutta tuo Estrdot-laastarin vaihto se vastaa sattuukin 🙁 laastari vaihdetaan joka toinen päivä ja ne on tosi tiukasti kiinni, piikittäminen oli huomattavasti helpompaa ja kivuttomampaa. Odotan kauhulla sitä kun laastareita on 4kpl ja ne pitää vaihtaa. Ensi viikolla on ultra jossa katsotaan limiksen tilanne ja mahdollinen siirtoaika. Ei kyllä itsellä ole enää yhtään toivonkipinää et tää vois onnistua, kokeillaan nyt kun kerran jotain pakkasessa on.

Aloitin uuden ketjun jonne voidaan jatkaa, tämä alkaa olla sen verran pitkä, että puhelimella selaaminen on aika työlästä.

Hyvä idea tämä uusi ketju. Mulla alkoi eilen nyt vihdoin menkat ja soitin heti klinikalle josta varattiinkin aika jo tälle päivälle. Sehän passas hyvin ku mulla oli vapaapäivä 🙂 Menin sinne suoraan eläinlääkäristä ku oltiin tikkien poistossa. Vähän pelkäsin kuinka koira pärjää autossa kun en saanut autoa varjoon. Mainitsin asiasta ilmoittautuessa ja virkailija sanoi että tuo koira tänne, hän voi huolehtia siitä sen aikaa. Mä olin ihan että täh??? Ja niin mun koira odotteli siellä 🙂 Mutta asiaan..
Kaikki näytti nyt hyvältä ja päätettiin aloittaa pistelyt jo tänään 🙂 Pistin Elonvan 150 (isompi annos vaikka oonki alle 60 kg…) ja Puregon 300 sit ens torstaina. Perjantaina on ultra jossa päätetään opu päivä, mut todennäköisesti se on ma 2.5. Toivotaan että on jotain mitä keräillä ja et päästäis vielä siirtämäänki. Päätettiin että 2 siirretään… Kertokaahan nyt miten niitä hyvänlaatuisia soluja/alkioita saadaan aikaan 😉 Avokadoa yritän nyt epätoivoissani syödä 1/päivä vaikka tiukkaa tekee ku en voi sietää niitä 😉 pähkinöitä tulee kans syötyy… vitamiinit ja omega 3 myös käytössä. Salitreenit jätin kans tauolle nyt ja teen kävelylenkkejä nyt pelkästään.