OHO, niin minäkin:) Mitenkähän saisi tuon toisen nyt poistettua, kun harjoittelin pelkkää luomista monta kertaa?

Uusi vuosi, vanhat kujeet! Aloitetaanko uusi ketju tälle vuodelle? Itsellekin oli aika hankala kun nuo uudet viestit tulevat ketjun loppuun.
Tsemppiä kaikille tuskailijoille. Itselleni on murhetta aiheuttanut nämä joulunpyhien sijoittuminen ja puhelimella vaikeasti saavutettava hoitotaho. Onneksi tajusin tulla joulunvietosta kotiin tekemään raskaustestin, oli yllättävät itkut vaikka luulin jo ettei tässä mitään. Muutoin tuntuu että on mennyt tämä jännitys ja murehtiminen “yli” ja suojakeinona semmoinen hälläväliä. Yritän tsempata nyt tämän kevätkaudet “täpöillä” ilman taukoja. Katseet myös tulevaisuudessa, jos uuteen ivf-kierrokseen lähdetään, niin ajattelin suostutella miehen syömään ravintolisää, ilmeisesti ainakin sinkki tärkeä siittiöiden laadulle. Sellaisia mietteitä. VOIMIA, SISKOT!

Kiitos Omppu 🙂

Minäkin liityn tänne keskustelemaan. Hei kaikki. Oma tilanne on, että ekasta punktiosta ei saatu alkioita. Tokasta istutettiin alkio, mutta ei kiinnittyyt. Yksi alkio on pakastettuna ja se siirretään ehkä helmikuussa. Joudun nyt siis vain odottelemaan. Toivon, että alkio selviää sulatuksesta.

Oletteko ottaneet hoitojen yhteydessä käyttöön itsellenne uusia vitamiineja? Itse olen kuukauden verran syönyt e-vitamiinia ja ubikinolia. Foolia olen syönyt jo kaksi vuotta ja d-vitamiini kuuluu arkeen. Lisäksi c-vitamiinia ja sinkkiä kuurina.

Näin toisena piinapäivänä aloin pohtimaan, että voiko liian vahvoja vitamiineja syömällä tehdä munasolujen kehittymiselle ja alkioiden kiinnittymiselle hallaa.. Syön esim. talviaikaan deetä moninkertaisen määrän suositukseen verrattuna. E-vitamiinikin tuli valittua periaatteella ”mitä vahvempi, sitä parempi”.
Onko teillä tullut koskaan vitamiinit puheeksi lääkärikäynneillä?
Mitä vitamiineja te syötte ja millä annoksilla?

Suru, meillä ekasta kierroksesta siirtokelpoisiksi selvisi kanssa vaan kaks. Pakastettu siirrettiin nyt torstaina ja oli kyllä melko kamalaa odotella siirtopäivän aamuna mahdollista puhelua klinikalta. Yritin tsempata itseäni sillä tiedolla, että 95 prosenttia alkioista selviää sulatuksesta (näin mies oli lukenut). Tsemppiä <3

Me syödään tavallista multivita plussaa ja lisänä D-vitamiinia 50 mikrogrammaa. Tuntuu, että kahden alkion saalis on vähäinen. Mulle sanottiin, että 70% selviää sulatuksesta. Mulla tämä jännitysmomentti on vasta tuonnempana ja jännittää jo nyt. Muutenkin olo on pettyny, ettei eka siirto tuottanu tulosta. Mulla on usko hakusessa tähän koko hommaan.

Nyt kun vihdoin hoidot on alkanu pitkän odotuksen jälkeen ni toiveikkuuden sijasta huomaankin masentelevani, et tää ei tule tapahtumaan mun kohdalla. Etukäteen murehtimista, sen kun osaisin lopettaa. Hm.

Pidän sulle Aliisa peukkuja, että kyytiläinen tarraisi kunnolla kiinni!

Täällä odotellaan onko hcg laskenut tarpeeksi, verikoe torstaina. Sitten jos on, niin nollaultra ensi viikon torstaina ja siitä sitten taas… jännittää jo sekin, että jos ei ole laskenut, niin taas kaikki viivästyy. Viivästystä polyypin poistosta ja parista muusta jutusta tässä viime vuonna. Ikää on koko ajan lisää… 42 häämöttää ja ajattelimme, että sen jälkeen ei varmaan enää edes viitsi yrittää, vaikka minulla ilmeisesti ikäisekseni ok-hormonit ja hyvin saatu solujakin, mutta eipä se auta, jos raskaus ei ala JA etene loppuun saakka.

Täällä taas kirjoittelemassa. Mulla venyi kierron alkaminen. Menkat ei ole koskaan teini-iän jälkeen olleet myöhssä, ja vaikka tiedän, että meillä luomuihme olisi aivan todella hurja ihme, toiveet nousi. Kierto on ollut pitkään lyhyt, alle 25 päivää, pisimmillään hoitojen aikaan 29 päivää. Ja nyt 34 päivää. Ei välivuotoja, ei mitään tiputteluja, ainoastaan valtavia kipuja alavatsalla ja oikeassa reidessä. Sitten sunnuntaina menkat alkoivat oikein vauhdilla suurena putouksena. Kivutkin helpottivat saman tien, vaikka jäivät lievempänä päälle.

Nyt olen aivan varma, että mun munasarjat hiipuvat lopullisesti. Kierto lyheni pari vuotta sitten ja nyt se sitten varmaan piteni ja ovulaatiot loppuu. Viime vuonna toukokuussa AMH oli 0.6 (ikä 33v) ja FSH oli koholla. Mies koettaa lohduttaa, että mun kroppa nyt voi sekoilla omiaan, mikä on toki totta…

Ensi viikolla on kuitenkin ultra. Meillä on yksi alkio pakkasessa, jota en tahdo siirrettävän, jos nämä mun oireet jatkuu. Neljä on jo siirretty, ja kaikki vuodan ulos. Edellisen siirron aikaan marraskuun lopulla mulla alkoi jo kp16 välivuoto, joka näytti kuulemma tulevan kohdun ulkopuolelta. Koko siirron jälkeen tuli verta ja menkatkin alkoivat ennen testiä. Hoitava taho ei oikein ota mitään kantaa vuotoon. Ensi viikolla koetan oikeasti saada ilmaistua sen, että meitä huolettaa alkion kiinnittyminen ja mun vuodot ihan kunnolla. Menee vähät alkiot täysin hukkaan tällä menolla.

Mulla on kunnon vitamiiniarsenaali käytössä ja kieltämättä mietityttää, onko jotain liikaa. D:tä tulee monessa mukana niin jätin ylimääräisen pois. Nyt otan vielä käyttöön ubikinonin, koska siitä moni kirjoittelee, että auttaa. Tosin mun kroppa voi nyt jokseenkin ok, koska ripulipainotteinen ärtynyt suoli on aika ok.

Tsemppiä kaikille tammikuun koitoksiin <3

Törmäsin vitamiiniasiaa googlatessa tällaiseen viestiketjuun:
http://www.mumsnet.com/Talk/infertility/2602905-Vitamins-Supplements-before-and-during-IVF
Täytyy perehtyä asiaan.

Piinapäivä satamiljoonaa menossa ja tunnen, että menkat alkaa tehdä tuloaan. Hikoiluttaa, kuten normaalisti ennen ekss kiertopäivää, naamaan puhkeaa näppyjä kuin keväällä leskenlehtiä ojanpientareeseen ja muutenkin just sellanen olo.

Tsemppiä!

Heips.

Noi lisäravinteet kuulostaa kyllä oikein järkeviltä ottaa ja lisäävät tunnetta siitä, että pystyy jotenkin vaikutamaankin lopputulokseen. Se on aika mukavaa vaihtelua. Tästä ajatuksesta koitan pitää kiinni.

Mulla on tässä PASin odottelua monta viikkoa vielä ja on siis hyvin aikaa satsata ravintopuoleen. Meidän alkiothan, joista toinen vielä siirtämättä on käytännössä kasvatettu sokerilla 🙂 (oli vähän rankkaa koota itseään ekan punktion jälkeen ku ei saatu sieltä yhtään alkiota ja piti mennä suoraan seuraavaan punktioon. Marraskuussa en tehny muuta kuin nukuin vaan pettynyttä oloa pois ja söin pelkkää
suklaata…)

Nyt olen kuitenkin viime päivinä lukenu koko tän keskusteluketjun alusta loppuun ja saanut teidän kaikkien tarinoista voimaa ja uutta uskoa hoitoihin. Tosi rankkoja juttuja ollut ja toivonkin kaikille voimia oman tilanteen kanssa painimiseen. <3
Moni sai kuitenkin myös plussan lopulta. 🙂

Ruokavalion kanssa mulla on sellanen ajatus, että saa syödä paljon, mutta vain oikeata, ravitsevaa ruokaa. Toistaseksi oon jaksanu syödä tolla tavoin. D-vitamiinia oon syöny 50mikrogramma, mut se ei taida olla niin paljon kuin luulin?! Minkä verran sitä siis pitäisi ottaa, jotta on riittävä annos, mut ei tappava, jos ei nyt jaksa mittauttaa arvoja? Entä e-vitamiini sit? Minkä verran syötte foolihappoa?

Suru

Mie oon nyt näihin hoitoihin jotenkin pyrkiny panostamaan erilailla. Lapsen kuoleman jälkeen tuntuu ensinnäkin ihan paskalta joutua taas hoitoihin, kun munhan piti saada se vauva kotiin, ei laskea hautaan. Mut siis olen löytänyt aika paljon tietoa ruokavaliosta ja lisäravintiesta. Olen syönyt kasvispainotteisesti, vähäsokerisesti ja -gluteenisesti. Luuliemi sisältää paljon vitamiineja ym. Sitä olen keitellyt ja lisäillyt ruokiin. Ilmeisesti kehon pH-tasapaino on tärkeä, eli liian hapan keho ei raskaudu( siis joissain tapauksissa). Kehoa happamoittaa sokeri, viljat, alkoholi ja liha. Emäksisyyttä voi lisätä vihreillä vihanneksilla, iduilla ym.

Lisäravinteista on ollut käytössä monivitamiini, magnesium, sinkki, ubikinon, e-vitamiini ja geelee royal hetken ja omega 3. Jätin nyt pois pistosten alettua muut pois, paitsi monivitamiinin, d-vitamiinin ja omega 3. Pelkäsin myös, etten terrorisoisi hoitoja liioilla luontaistuotteilla. Tuota e-vitamiinia vielä mietin, ottaisinko sen siirron jälkeen. Jostain olen myös lukenut, että vadelmanlehtitee voi auttaa. Onhan näitä. Siirryin myös luonnon kosmetiikkaan ja lopetin hiusten värjäämisen. Pikkusen hörhöilyä.

Aloitin maanataina puregonit ja vissiin ens to tai pe punktio. Pelottaa alkioiden laatu. viime hoidosta saatiin kyllä 7 alkiota, joita yksi siirrettiin, ja päätyi siis raskauteen. Mutta pakkaseen ei siis saatu yhtään. Pitkällä kaavalla saatiin pakkaseenkin neljä. Nyt siis lyhyt kaava meneillään.

Kiitos tiedosta, vihannespainotteista mäkin meinaan nyt toteuttaa, luuliemi oli kyllä ihan uusi tieto.

En osaa kuvitellakaan millaista on palata hoitoihin kokemasi jälkeen. Elämä osaa olla kohtuuton ja julma. Olen pahoillani.

Lyhyestä hoitokierrosta ei ole kokemusta, mutta monilla on hyvin toiminu. Toivottavasti saatte hyvälaatuisia alkioita. Kuinka monta munasolua olitte saanu kun seitsemän alkiota tuli?
Mua pelottaa, että meidän alkio ei selviä sulatuksesta.

Tsemppiä sulle hoitoihin Rauhan tie.

Kiitos Suru myötäelämisestä. Elämä todella on liian julmaa, mutta eteenpäin on mentävä. Olen tämän 10 kk yrittänyt laittaa itseni vain kuntoon uutta raskautta varten.
Nuo mitä edellisessä viestissä kirjoitin, eivät siis ole mitään tieteellisiä faktoja ja ristiriitaisiakin tietoja olen löytänyt. Lapsettomuusklinikka suositteli Välimeren ruokavaliota, raskausajan vitamiinivalmistetta ja d-vitamiinivalmistetta. Kasvisruokaa ei pidetty huonona. Joissain paikoissa taas suositellaan, että lihaa olisi joka aterialla, veren laadun parantamiseksi. Mutta lihan pitäisi olla luomua ja korsiruokittua. Facebookissa on ryhmä Creating your fertile lifestyle(vai pelkkä life..). Siellä on kaikkia ruokavalio ym.vinkkejä mm.kiinalaisesta lääketieteestä.
Mie oon ottanut tän hoitokerran ihan hurahtamisen kannalta. Oon käyny vyöhyketerapiassa, akupunktiossa ja jäsenkorjaajalla. Harkitsin jo jotain energiahoitajaa, mutta päätin laittaa jonkun rajan. Meillä on siis yritetty marraskuusta asti aloittaa hoitoja pitkällä kaavalla, mutta synarela ei ole kahdella kertaa purrut. Nyt siis vasta punktio ens viikolla.
Viime pitkällä kaavalla saatiin 21 munasolua, joista 20 oli kypsiä ja 5 päivän viljelyllä saatiin 5 blastokystia (muistaakseni) ja yksi siirto johti raskauteen ja synnytykseen. Viime lyhyestä kaavasta saatiin 15 munasolua, joista 14 oli kypsiä. Kahdeksan saatiin viljeltyä neljän tai viiden päivän ikäiseksi ja yksi siirto johti raskauteen ja synnytykseen(ja lapsen kuolemaan). Loput 7 lopettivat kehittymisen. Juuri eilen käytiin lääkärin kans nää läpi, niin siksi muistan.
Onko kellään muulla ens viikolla punktiota?

Pp10 ja sellanen olo, että menkat alkais kohta. Vähän jo vuotoakin tulee.
Piti kuitenkin aamulla todistaa itselle, että ei onnistunut. Sain testiin kaksi viivaa, joista toinen erittäin haalea. Eka testi, joka on edes vähän haamuillut! Ainakin yritystä on ollut, olen siitä iloinen 🙂

Tapasin pitkästä aikaa vanhaa ystävää, joka oli käynyt jo kaksi ivf-hoitokertaa läpi. Se, että sai puhua näistä tunteista ääneen jonkun kanssa, joka tajuaa, oli ihan kullanarvoista

Mutta. Jäin miettimään tämän aamun jälkeen, saanko koskaan ihan oikeasti jotain onnellisuus/helpotus-oloa positiivisesta testistä, jos joskus kävisi hyvin, kun kaikkea stressaa ja epäilee. Näin yhtenä yönä unen, jossa sain positiivisen tuloksen ja olin tosi onnellinen. Uskaltaako iloita, ennen kuin mahdollinen vauveli on synnytettynä ja omassa sylissä?

Huomenna verikoe ja tiistaina soitto naikkarilta. Sit katsotaan, miten edetään.

Tsemppiä kohralotoverittaret <3

Mulla on molemmista raskauksista näkynyt hyvin hyvin vahva plussa jo päivää ennen testipäivää. Oletettavasti ois näkyny aiemminkin. Kyllä mulla oli esikoisen koko raskaus kamalaa panikointia ja vielä eka vuosi syntymän jälkeenkin. Ei muilla ns.tavisäideillä ollut sellaista, kai se lapsettomuus on vahvasti yhteydessä luopumisen ajatukseen ja menetyksen pelkoon. Toisen raskauden pystyin ottamaan rennommin, mutta sitten kävikin pahin pelko toteen. Musta tuntuu vähän itsekkäältä, kun kerron tällä foorumilla lapsen kuolemasta, koska täällä sitä vaihtoehtoa ei varmaan edes halua tietää olevan olemassakaan. Nuo lapsikuolemapiirit ei vain sitten tajua tätä lapsettomuuspuolta. Täytyy silti muistaa, että pääasiassa raskaudet menee hyvin alusta asti ja harvemmin mitään tapahtuu. Voin yrittää rajoittaa, jos ahdistutte kovasti. Tuntuu, ettei vaan ole mitään muuta paikkaa, jossa tätä lapsettomuutta jakaa.
Yksi ystävä sai esikoisen jälkeen reumadiagnoosin ja aloitti lääkityksenkin. Sitten hän kokeili hoitaa reumaa viljattomalla ja sokerittomalla ruokavaliolla ja saivat yllätysvauvan. En kylläkään muista oliko silloin lääkitys/ehkäisy käytössä. Mut reumaoireet hänellä helpottivat ruokavaliolla.

Mun mielestä kaikki saa kertoa omasta tilanteestaan juuri sellaisena kuin se on ja miten sen kokee.

Voi Omppu, ei ole sullakaan heppo tilanne. Mullakin ikää 30 eikä luomulasti tulla saamaan lasta. Meillä on toivoa vielä ja todennäköisyydet onnistumiseen paremmat kuin koskaan, mut usko on mullakin nollassa. Sukusoluja en ole harkinnut, mutta olen miettinyt sitä kuinka pitkään jaksan näitä hoitoja. Välillä olen ihmeellisen rauhallinen ajatellessani, että ehkä meille ei kumminkaan tule koskaan lasta. Teilläkin on toivoa yhä koska on alkioita jäljellä. Älä luovu toivosta, täytyy katsoa kukin alkio kerrallaan, että minne se vie. Tsemppiä sinne.

Aliisa, oon ymmärtäny, että tunteet plussauksen jälkeen tulee vissiin jälkijunassa. Voin hyvin ymmärtää ton fiiliksen. Mä en varmaan kanssa suostu uskomaan, että saan lapsen joskus kun saan plussan, ennen kuin oon sen oikeesti syliini saanu. Pidän sulle peukkuja Aliisa. 🙂

Tulenpa minäkin tähän ketjuun kirjoittamaan, en tätä aiemmin huomannutkaan 🙂 hirvittävän vaikea polku sinulla ollut takana Rauhan tie! Aivan varmasti lapsettomuudesta kärsineenä pelkää enemmän menetystä ja sinulle se sitten kävi, olen todella pahoillani.

Meillä siis ensimmäinen ICSI alkaa olla loppusuoralla ja suoraan sanottuna oma jaksaminen myös. 26.1 saisi tehdä testin, viime to tehtiin alkionsiirto. Tämä 1,5 viikkoa tuntuu ihan hirveän pitkältä ajalta! Ja Lugesteron aiheuttaa aika voimakkaita oireita, väsymys, päänsärky, itkuisuus, kohdun alueen kivut/tuntemukset. Jotenkin sen vaan tietää, ettei kuitenkaan tärpännyt 🙁

Punktio oli aivan älyttömän kivulias kaikista lääkkeistä huolimatta, onneksi siellä oli mies mukana tukemassa. Monta päivää vielä sen jälkeen tullut sellaista haamukipua, ihan kuin taas tuntisi sen neulan puhkaisevan rakkuloita. Niin kovasti toivon, että sitä ei tarvitsi enää kokea.

Meidän papereissa lukee ”male factor only” mutta mistäpä sen tietää mitem tämä oma kroppa toimii, kun ei ikinä ole raskaana ollut.. tuli nyt vähän sekava vuodatus, pahoittelut. Itku ja paha olo pyrkii pintaan, pitkältä tämä alkuvuosi tuntunut.

Tsemppiä meille kaikille kuitenkin!

Tuo lapsen menettäminen on pahinta, mitä voisi kuvitella tapahtuvan. En halua kokea edes keskenmenoa, se olisi takuulla myös todella rankkaa henkisesti. Jotenkin koen helpompana tämän ”aina vaan yksi viiva”-testailun. On kuitenkin ihana lukea, että toivoa ja voimia lähteä uuteen yritykseen on <3

Mulla oli 5.siirron ja 3:n PAS:n ultra tänään. Päädyttiin siihen, että ei enää siirretä luonnolliseen kiertoon, koska välivuodot on niin runsaita. Sitähän olen tuonne yrittänyt sanoa, mutta asiaa ei otettu todesta, ennen kuin viime marraskuun lopulla siirron tekevä lääkäri näki vuodon. Lisäksi lääkäri vähän ihmetteli pitkäksi venynyttä kiertoa, ja kuulemma ei sekään ole mikään hyvä juttu mun tapauksessa. Eli kun seuraava kierto alkaa, aloitan Zumenonin kolme kertaa päivässä.

Lisäksi mun kohdun limakalvo oli ihan superohut, reilusti alle 5mm. Oli kuitenkin jo kp11. Vasemmalla oli ainokainen follikkeli, joka näytti myös aika pieneltä. Eli mun pelot siitä, että mun munasarjat hiipuu kokonaan pois, ei ollutkaan ihan epärealistinen.

Silti jäi ihan hyvä olo käynnistä. Oon tyytyväinen, että alkiota (viimeinen pakkasessa oleva) ei siirretä, koska ei se kiinnity vaan vuotaa ulos. Hyvä, että kokeillaan lääkkeillä ja jos ei vuoto lopu niin sitten kai joku sitä haluaisi tutkia lisää. Katsotaan vaan, koska päästään lääkkeelliseen siirtoon, koska on reissukin tiedossa 1,5kk päästä.

Mulla iski viime viikolla ihan täysi luovutusmieliala. Kerroin miehelle, että en jaksa enää kolmatta ivf-kierrosta, koska oma jaksaminen ja pettymykset pelottaa. Mies taas haluaa jatkaa ja mennä vielä yksityiselle, jos kolmas kierros ei onnistu (julkisella). Keskustelu auttoi mutta silti epäilyttää. Yksi kaveri kysyi, että jos olen tähän asti jaksanut ja voin taas ihan hyvin, miksen muka jaksaisi noita, koska en ole luovuttajatyyppi… tiedän, mutta silti se oman kropan ja psyyken jaksaminen mietityttää.

Tsemppiä teille piinailijoille <3 Mulle se aika on henk.koht rankkaa, eli kaikki toivo, voimat ja tsempit teille!

Hei kaikki, kiitos tsemppaamisesta Simillian? onhan se hoidoista luopumisen päättäminen aika lopullinen asia, varmasti joutuu miettimään. Minä olen alunperin ajatellut, että ne kolme julkisen puolen hoitoa kokeillaan. Juuri tuo mieskin tuossa vieressä sanoi, että kovasti häntäkin jännittää ja koittaa ymmärtää niin hyvin kuin mies voi. Niinhän se on, miehenkin asia tottakai mutta meidän naisten kroppa nämä hoidot joutuu kestämään. Ja se jännitys kun käyt vessassa ja joudut keräämään voimia katsoa onko verta alushousuissa? kyllä se kaikki voimat vie.
Toivottavasti Ompulle on apua ruokavaliomuutoksista! Olen huomannut saman, että vanhemmat ihmiset ovat vähä tahdittomia lapsikyselyissä? seuraavalle utelijalle ajattelin vastata ihan rehellisesti, saapa vastauksen ainakin!
Täällä piinaillaan vielä viikko, eilen laskin että periaatteessa mun kierto saattaa loppua jo ensi ti (28-31päivää), ensi to oli se ohje tehdä testi. Omista oireistani en tiedä onko mukana pikkukaveri vai nuo Luget, en uskalla mitään toivoa. Kovasti saanut koirat ulkoilua tällä viikolla, kun koittaa olla miettimättä piinaa koko ajan?

Ps.
Mitä tuo lyhenne pp tarkoittaa??

Hei kaaikille. Kiitos myöntäelämisestö, se merkitsee paljon.
Kyl ne miehet vaaan on hyviä tukijoita. Yhteinen projektihan se on ja mahtavaa, jos puoliso jaksaaa tsempata, kun itse ei jaksa.
Mulla on tänään irrotuspiikin pistäminen ja perjantaina sit punktio. Ultrassa näkyi maanantaina 15-17 follikkelia. Oon tyytyväinen saldoon. Täytyy nyt vain toivoa, että ruokavaliomuutokset ym.kikkailut ovat tuottaneet tuloksen ja saataisiin hyvälaatuisia soluja. Toivottavasti muillakin ruokavaliomuutokset auttaisi, eikä olisi turhaa panostus.
Onko kellään mitään henkisen puolen harjoitteita, joita on kokenut hyväksi jaksamisen kannalta?
Eikse niin ole, että mitä enenmmän ja useammin yrittää hoidoissa, mahdollisuudet paranee tiettyyn pisteeseen asti? Meillä on selittämätön lapsettomuus ja luomuraskauksien toistuvat keskenmenot syynä, ettei luomusi onnistu. Ei ole oikein mitä tutkia ja kun ei ole syytä. Ei oiretta, jota hoitaa.

Heips. Täälä onkin monella jännät paikat. Itse odottelen alkion siirtoa, joka olisi helmikuun puolessa välissä. Tavallaan on lomaa hoidoista, mutta alitajuisesti taidan aika kovasti odottaa jo tota siirtoa.
Aika ei ole ikinä madellut näin hitaasti…

Nuttu, kiva kun liityit seuraan. pp on piinauspäivät eli aika, joka on alkion siirtämisen ja raskaustestin tekemisen välissä. Piinaillaan sitä kiinnittyikö alkio vai ei. Ainakin näin olen sen itse tulkinnut.

Omppu, tsemppiä uuteen ruokavalioon. Etkö syö ruistakaan etkä kaurapuuroa?

Simillan, eihän sun heti tarvikaan mennä seuraaviin hoitoihin. Täytyy katsoa aina yksi vaihe kerrallaan. Mullakin mieli muuttuu sen suhteen kuinka pitkään aion jaksaa… On se vaan väärin, että täytyy tälaista kokea.

Aliisa, miten sulla kävi?

Tsemppiä kaikille 🙂

En oikein usko tätä vielä todeksi, mutta tiistaina tuli naistenklinikalta soitto, joka alkoi sanalla ”onnittelut”. Hcg arvo oli kuulemma ”vahva kuusisataajotain” (en pystynyt oikein enää keskittymään siinä vaiheessa puheluun, niin tarkkaa lukemaa en muista 🙂 )

En kuitenkaan aio vielä juhlia, vaan mennä päivä kerrallaan kunnes helmikuussa on ultra. Sitten voi ehkä varovasti alkaa pitää toivoa yllä. Kovasti toivotaan parasta, mutta tiedostetaan että tässä voi vielä käydä kuinka vaan.

Lapsettomuuden tunteet ei ole kadonneet mihinkään, vaan ehkä jopa vahvistuneet.

Tsemppiä kaikille!

Onpa ihanaa, toivottavasti huurunenä pysyy matkassa loppuun asti. 🙂
Kunpa me muutkin voitais liittyä sun seuraan tän vuoden aikana! Peukut pystyssä kaikille!
Suru

Paljon onnea Aliisa, ihania uutisia!!

Oletteko muuten tehneet testin aamupissasta vai? Mietin tuossa, että olisi kauhea tehdä nega-testi aamulla ja lähteä sitten silmät turvoksissa töihin?
Mulla on hyvä työkaveri kyllä tietoinen tilanteesta ja hän on itsekin käynyt icsin läpi, on helpottanut niin paljon kun saa puhua ääneen tuntemuksistaan!

Vielä pitäis pari päivää piinailla, 9pvä menossa?

Moi!
Onko kellään tehty niin, että ensin hoito lyhyellä kaavalla ja sitten toinen pitkällä?
Kävin 0-ultrassa eilen, ja taas follikkelikysta, joten ei kannattanut lähteä pistämään. Takana siis yksi lyhyellä kaavalla tehty hoito. Nyt lääkäri ehdotti pitkää kaavaa, jolla ehkä saataisiin estettyä kystat. Eli sumuttelu alkaisi tuossa helmikuun alussa…. taas siis lisäodottelua.

Kelle tehty kumpaakin, niin millaiset kokemukset?

Nuttu, kyllä se ohjeen mukaan tehdään aamupissasta jossa on eniten sitä merkitsevää ainetta.

Mulla on vähän haasteita puhelimella operoida täällä foorumilla, tuo mun edellinen viesti humpsahti tuonne ylemmäs.. mihinköhän tämä menee..

Vitamiiniasioissa olen syönyt raskausyleismonivitamiinia ja foolihappoa niinä päivinä kun en ota monivitskua. Ruokavaliossa mun pitkällisen lapsettomuuden jälkeen lapseutunut kaveri suositteli sokeritonta vähägluteenista. Edellinen pas meni karkkilakkoillen. Tällä kertaa ”elämästä nauttien” eli ilman terveyshypetystä. Lisäksi olen nyt parantanut omega 3/ hyvien öljyjen käyttöä, ihan öljynä suuhun. Varmaan jos tämä lapsetromuustilanne jatkuu (niinkuin tässä vaiheessa alkaa tuntumaan), niin kokeilen varmaan vielä kaikenlaisia terveyshypetyksiä. Olen nyt pitkästä aikaa jaksanut jumppailla, mikä on ollut mukavaa.

Hei ihanaa, onpa täällä moni plussaillut! Onnea odotuksiin teille kaikille.

Mulla oli perjantaina punktio, enkä oo koskaan ollut näin kipee. Nyt panijoin hyperstimulaatioo, kun maha on kipee ja turvoksissa. Onko muilla ollut pahoja jälkioloja? Toki saatiin myös 21 munasolua, että kai sellasesta tikkauksesta aika kipeeks tulee. Ei oo onneks maha kauheen turvonnu, mut en muista,että aiemmin ois joutunu syömään vielä punkiton jälkeen särkylääkkeitä. Ja eilen meni sairaalassakin useemmat kipulääkkeet.

Keskiviikkona ois siirto eli viiden päivän viljely. Mulla on menny kaikkien terveysintoiluiden motivaatio nyt viime metreillä. Oon ootellu tätä elokuusta ja nyt ei vaan jaksa tsempata. Kaksin käsin sokeria ja venhäjauhoa. Ja pari oluttakin päälle. Huono-omatunto ja morkkis, mut en vaan jaksa. Kun on niin kipeekin. Kahvia en oo sentään juonu..

Niin ja Ämmä. Mulle on tehty ekaks pitkällä kaavalla, jolloin saatiin 21 solua ja pakkaseenkin 5. Raskaus ja synnytys tuloksena. Sit tehtiin lyhyellä kaavalla, 15 munasolua, eikä pakkaseen saatu mitään. Raskaus ja synnytys tuoresiirrosta. Ja nyt tehtiin lyhyellä kaavalla ja 21 munasolua saatiin, mut vielä ei tiedä hedelmöittymisistä ym. Mulle sanottiin, että pitkällä kaavalla saadaan yleensä parempilaatuisia alkioita. Pitää ainakin omalla kohdalla siinä mielessä paikkansa, kun pitkästä kaavasta saatiin pakkaseen alkioita. Tosin vain kuudesta blastokystistä 1 siirto johti raskauteen. Lyhyellä kaavalla 8 blastokystistä 1 johti raskauteen ja loput 7 lopetti jakaantumisen kuudentena viljelypäivänä.

Mulla niin päin että ensin 3 pitkää ja viimesin 4. lyhyellä kaavalla.
1. hoidossa ei tullu yhtään hyvälaatusia, 2 rupua tuoresiirrossa ja negaa. Ei mitään pakkaseen. 2.ssa laatu hieman parempaa, tosin sillonkin siirrettiin vaan varhasemmat 2pv alkiot, 2 tuoreena ja 2 pas:issa. Kummatkin negaa. 3. hoidossa munasolut jouduttiin pakastaan ja niitä oli normaalia enemmän, 31 kpl joista kypsiä 26. Näistä lopulta 1 siirrettiin 3pv:senä ja 3 pakastettiin blastoina. Tuoresiirto negaa, mutta 1. pas:ista kaksosraskaus (1 alkio siirrettiin) ja kkm rv8+ mikä huomattiin vasta np-ultrassa. 2 myöhempää pas:ia negoja. 4. hoidossa jälleen tuoresiirtoon 2 varhaisempaa alkioo ja nega. Ainoasta pakasteblaston siirrosta vihdoin loppuun saakka onnistunu raskaus. Seuraava hoito alkaa maaliskuussa jollei mitään viivytyksiä tuu, ja lyhyellä sekin. Ei kuulema näin vanhemmalla ikää (lähes 40) enää kannata lamauttaa munasarjoja.

Yöutu, muistatko omaa AMH-arvoa? Minäkin olen 41, mutta lääkäri oli sitä mieltä, että koska arvo on niin korkea ikäisekseni, voi tuon ”lamautuksen” tehdä… eli ottaa pitkällä kaavalla. Syy siihen on siis, että minulla jatkuvasti tulee follikkelikystia, taas oli, joten ei ollut järkeä lähteä lyhyeen hoitoon nytkään, kun kysta huonontaa munasarjan toimivuutta, vaikka toinen puoli olikin OK. Kalliita hoitoja yksityisellä, joten oli sitä mieltä, että otetaan mahdollisimman parhaat olosuhteet. Hän tuumasi, että pitkällä kaavalla saisi ehkä estettyä kystien synnyn, ja optimoitua olosuhteet sitä kautta.

Heippa kaikki!! Täällä yks piinailija pp6.. 16.1 siirrettiin kaksi pakkasalkioo lääkkeelliseen kiertoon. Eilen alkoi veren tihkuttelu ja jatkuu vaan vähän runsaampana.. Meillä takana onnistunut PAS -14 ja siitä tuloksena tytär 2-vee. Nyt yritän pysyä positiivisena että ei tämä mitään pakosti tarkoita.. Vai tarkoittaako? Ei suotta piinapäivät.. Onko muilla kokemusta vuodoista?

Moi. Pakko avautua. Valvoin miltei koko viime yön ja kaikki vain ahdisti. Nyt varmaan iskee todella tämä tilanne. Nukuin vasta aamuyöstä, pätkissä senkin ehkä 3 tuntia. Soitin klinikalle aamulla – onneksi – ja sain jotain järkevää tietoa, eikä tarvitse hermoilla.

Huh… oliko täällä muita ”vanhoja” joukossa? Vaikka tiedän, ettei hedelmällisyys ja tärppääminen edes ole välttämättä iästä kiinni, tai toki on, mutta siis kun kaikilla menee niin eri tahtia, niin toki voi 30v. olla samassa tilanteessa kuin minä nyt… tarkoitan arvojen ym. suhteen, esim. aikaiset vaihdevuodet, mutta jotenkin hirveä ahdistus, kun aika vain loppuu… että kohta ei vaan homma toimi enää. Toisaalta sittenpähän pääsee siitäkin pohtimisesta, on ainakin varma lopputulos. Onko täällä muita ajan kanssa ahistelijoita?

Heippa!
Ämmä: se keskiyön paniikki on iham hirveä, ei silloin mikään asia näytä kuin aivan kamalalta ja unet menee takuuvarmasti. Meillä on miehen kanssa aika iso ikäero ja hänen puoleltaan ikä alkaa ahdistaa, vaikka eihän se ikä miehellä hirveästi vaikuta hedelmällisyyteen. Mutta vaikuttaa se siihen tulevaisuuteen kuitenkin, miten jaksaa lapsen kans jne. Että pitäisi meilläkin alkaa tärpätä, jos on tullakseen?
Minulla oli vasemmalla puolen hoidonkin aikana n.3cm kysta, joka vaikutti aika paljon sen puolen saaliiseen. Yhteensä saivat siis 7munasolua, vasemmalla puolen taisi näkyä vain kolme rakkulaa.. minulla siis neljä vuotta sitten poistettu molemmin puolin isot (+8cm) kystat..

Pp11 menossa täällä ja menkkakivut alkaa tuntua, itkua tuhratessa mennyt tämä päivä? toisaalta minua lohduttaa tuo Ompun kirjoitus, että hänelläkin tuntui kivut vaikka tulikin plussa? huomisaamuna taitaa olla testin aika!!

Eipä lennä haikara tänne päin vieläkään. Aamuyöstä heräsin, kun mies tuli sänkyyn ja käväisin vessassa. Tuhrua oli tullut ja tein sitten herkän testin, ei minkäänlaista haamuakaan vaan testiviiva taas yksinään. Aika pohjalla mennään, äsken soitto polille toi vielä lisää huonoja uutisia. Toiset kaksi alkiota eivät olleet selvinneet pakkaseen eli lähtöpisteessä ollaan… Voi kun jossain näkyisi edes pieni valonpilkahdus?

Moi,

Liityn mukaan keskusteluun kun mielelläni lukisin täältä muiden tarinoita ja sitä kautta saisi vertaistukea. 🙂 Toivottavasti vuosi 2017 toisi kaikille onnea matkaan ja plussailtaisiin oikein urakalle.

Olen 28-vuotias nainen ja mieheni on 29 vuotta. Lapsettomuutemme johtuu omasta ovuloimattomuudestani, minulla epäillään munasarjojen monirakkulaisuutta mutta ilmeisesti olen tässä suhteessa hieman rajatapaus. FSH arvo mitattiin 2016 vuoden alussa 10-11 paikkeille, AMH arvo oli 3,3, jonka lääkäri sanoi olevan suht hyvä ikäiselleni. Lopetin pillerit maaliskuussa 2015 ja tämän jälkeen kierto ei meinannut alkaa, mutta primolutin avulla saatiin syksyllä 2015 kierto aikaiseksi.

Meidän hoitohistoria on seuraava:
Keväällä 2016 kolme ovulaation indkutiota, joista kaikista nega. Päätimme tämän jälkeen lääkärin kanssa, että siirrymme klinikan kesätauon jälkeen IVF hoitoihin. Ensimmäinen IVF oli lokakuussa, lääkkeenä Menopur 150 IU, pistospäiviä 11. Rakkuloita näkyi ultrassa 11 kpl ja punktiossa punktoitiin 7 rakkulaa, joista tuloksena 2 kypsää munasolua. Valitettavasti kumpikaan munasolu ei lähtenyt hedelmöittymään. Lääkärit eivät osanneet sanoa onko kysessä hedelmällisyyshäiriö vai onko vain huonoa tuuria ettei kumpikaan solu hedelmöittynyt.

Suunnittelimme ICSI:ä ennen joulua, mutta munasarjakysta esti hoidon aloittamisen ennen joulua. Vihdoin 9.1 saimme luvan aloittaa piikitykset. Tällä kertaa lääkkeenä oli Puregon, jota pistin ensiksi 225 IU annoksena, mutta annosta nostettiin 300:taan koska munasarjojen vaste oli ekassa kontrolliultrassa huono. Annoksen noston jälkeen tapahtumaa alkoi olla ja viimeisessä ultrassa rakkuloita oli 32 kpl, punktio meillä on huomenna ke 25.1. Lääkäri varoitteli, ettei tuoresiirtoon välttämättä päästä, koska hyperstimulaatioriski on liian suuri.

Nyt jännittää melkoisesti saammeko ylipäätään munasoluja, koska saalis oli viimeksi niin huono. Vielä enemmän kuitenkin jännittää hedelmöittyvätkö solut, vai onko kyseessä todella hedelmöityshäiriö. Koitamme nyt tuota ICSI-hoitoa, jos tällä saataisiin tuo hedelmöitys aikaiseksi. Itsellä fiilikset menee melko aaltoillen, mutta pääosin olemme mieheni kanssa pysyneet positiivisena ja ajattelemme että toivoa on niin kauan kuin hoidot jatkuvat.

Hei. Mulle siirrettiin tänään 5pvä 4bb blastokysti. Osaako kukaan kertoo, mitä se oikeesti tarkottaa? Lääkäri sanoi ,että se on ihan hyvä alkio.

Hei! Olen pysytellyt hetken palstalta pois ja keräillyt uusia voimia kolmanteen ICSI hoitoon. Helmikuun 16. päivä on polille aika ja nyt väkisinkin alkavat hedelmöityshoitoon liittyvät asiat päässä taas pyörimään. Tuo aika sattuu juuri loppukiertoon, että on siinä ja siinä kerkeääkö ICSI:n aloittaa seuraavaan kiertoon vai meneeko aloitus maaliskuulle. Täytyypä yrittää etsiä ovulaatiota, että tietäisi milloin mahdollisesti uusi hoito alkaisi. Olen miettinyt sitäkin, että siirtäisi lugesteroneilla tarvittaessa uuden kierron alkamista. Ei kait siitä ole haittaa että ennen ICSI on käyttänyt keltarauhastukea? Mielessä on, että miten sitä jaksaa töissä olla pirteänä hoitojen keskellä? Miten pistämiset hoituu kyläillessä? Pitäisikö hoito salata läheisiltä, kun mieheni ei haluaisi, että niistä puhutaan, mutta minulle on vaikeaa niitä salata? Olen yrittänyt lohduttautua sillä ajatuksella, että kasvaahan ne todennäköisyydet onnistua joka kerrasta ja nyt ollaankin jo viisaampia mikä hormonimäärä on oikea minulle ja olen koittanut keksiä kaikkea muuta tekemistä, että hoidot eivät pyörisi niin paljon mielessä. Olen myös ajatellut, että jos ei tämäkään onnistu aina voi silti mennä yksityiselle tai olen miettinyt, että voisi kokeilla vaihtoehtohoidolla sitten onnistumista. Kiinalaisen lääketieteen avulla on moni onnistunut raskautumaan. Olen myös löytänyt luontaistuotteista L-teaniini tabletin, josta tuntuu olevan minulle apua, että eivät raskaat ajatukset liikaa pyöri päässä.

Moikka pitkästä aikaa. Syksyllä viimeksi kirjottelin tänne. Syksyllä lievä hyperi lyhyestä kaavasta, siitä huolimatta laitettiin yksi alkio- ei kiinnittynyt. Sillon saatiin kerättyä 20 munasolua ja muistaakseni ne oli kypsiä kaikki, 10 IVF ja 10 ICSIllä, näistä sitten 2 saatiin pakkaseen sen yhden siirretyn lisäksi. Seuraavaan kiertoon piti tehdä siirtää kaks alkiota, mutta siirtopäivänä soitin aamulla onko kaikki ok- halusivat seurata vielä tunnin ja sit piti soittaa uudelleen- alkiot ei ollu sellasia että olis voinu siirtää. Kiva kuulla tämä kesken työpäivän, noin 1,5 h ennenkuin siirto olisi ollut. Oli vähän v-mäinen loppupäivä.
Nyt alkuvuodesta kolmas hoito lyhyellä kaavalla, keräys meni vähän inhimillisemmin kuin syksyinen mikä oli yhtä helv…iä. Nyt siirrettiin kaks alkiota, joista toinen tosi hyvän laatunen (paras tähän astisista, mut se gyne ei ikinä sano niitä luokkia, aina sanonut että ’parempiakin voisi olla’) ja toinenkin hyvä, ja tämän lisäksi 4 saatiin pakkaseenkin 🙂 Siirto oli viime maanantaina, että nyt piinaillen jalat ristissä että pysyisivät sisällä ja kiinnittyisivät.
Ja kun tässä vaiheessa pitäs olla niin stressitön ja positiivisella mielellä, niin huolta ja murhetta riittänyt viimesen 3 kk kun isää viety pillit päällä kolmasti lasarettiin ja ollut aika kehnossa kunnossa ja koko ajan vähän pelko perseessä että millon seuraava kerta. Tiedän toki että turha murehtia etukäteen asioita mille ei itse voi mitään, mut pelko läheisen menettämisestä on aika raastavaa.
Ja tämän lisäks niska meni jumiin vkloppuna- lekuri määräs buranaa, paratabsia ja sirdaludia vaikka sanoin että just siirretty alkiot maanantaina- ei kuulema haitannut kun ei oo viel ’yhteistä verenkiertoa’. No, eilen kävin uudelleen lekurissa ja toinen lekuri sano että ei saa käyttää buranaa eikä sirdaludia, että otappa Panacodia. Tänään soitin sinne teratologiseen tietopalveluun ja siel täti sano että juu sirdaludia ei ollenkaan, ja burana on kans toissijanen lääke, että lisää keskenmenon riskiä. Burana vaan on noista tähän asti ollut ainut mikä tehoo tähän niskaan :/

Tsemppiä kaikille piinailijoille ja hoidoissa oleville ja niitä odottaville!

Heippa kaikille, uusia kirjoituksiakin tullut!

Mites Rauhan tie, kuinka kävi??

Pirpanalle tsemppiä piinailuun, onpa kyllä jännä että määrättiin sirdaludia ja buranaa! Tuosta buranasta varsinkin kuullut ettei saisi kiinnittymisen aikaan syödä? toivottavasti eivät ehtineet vaikuttaa, pidetään kovasti peukkuja!

Kuinka Hopella kävi, pääsittekö siirtoon?

Susanna, samoissa ajatuksissa täälläkin. Meillä oli eka icsi juuri tammikuussa ja epäonnistui täysin, tuoresiirrosta nega ja pakkaseen ei mennyt mitään? nyt siis pitäisi taas jostain kerätä voimia (ja rahaa) uuteen hoitoon. 13.2 suunnittelukäynti ja hoitoviikko olisi sitten vko10. Toisaalta tahtoisi vähän aikaa vetää henkeä ja kai kroppakin saisi hetken levätä? Onko kellään tehty peräkkäisiin kiertoihin icsit? Lyhyt kaava meillä nyt oli ja kypsiä saatiin 6. Kauheasti taas kysymyksiä ja tunteet aaltoilee kovasti. Oli meillä kyllä toivekin että päästäisiin mahd pian uudelle hoidolle, mutta arveluttaa silti lähteä heti uudestaan. No jospa lääkäri osaisi vastata. Taysilla tuntuu lääkärit kauhean kiireisiltä aina, mutta pitää vaan nyt sitkeästi kysellä kaikki mikä askarruttaa..

Kokeilehan Pirpana lämpöhoitoa niskajumiim?

Hei taas. Mulle siirrettiin viikko sitten keskiviikkona 5 päivän ikäinen 4bb blastokysti. Ja tänään juuri tuli Taysista tieto, että jatkoviljeltiin vielä kuusi alkiota kuudennelle päivälle ja niistä sitten kaksi pakastettiin. Siihen astisista paras siitettiin. Viikko pitäis vielä odotella testausta ja kyttään raskausoireita ihan hulluna. Vaikka järjellä tiedän, että mitään oireita tuskin tulee (eikä ainakaan ennen ole tullut) ennen plussaa.

Meillä tulee reilun kuukauden päästä vuosi täyteen vauvamme kuolemasta ja uusi raskaus toisi sitä toivoa elämästä todella paljon. En ole vielä palannut töihin ja sekin olisi kesäkuussa edes, ja olisi ihanaa olla raskaana, kun palaa töihin.

Oliko Nuttu sulla nyt eka toi lyhyt kaava, vai onko pitkää kokeiltu jo? Mulle sanottiin, että pyritään kokeilemaan molemmat, jotta tiedettäisiin, kumpi toimii paremmin.

Heippa!
Voi toivon kovasti että sulla lykästäisi Rauhan tie, kovin on raskas polku sulla ollut.

Meillä oli lyhyt kaava ja alkio siirrettiin kolmipäiväisenä, laadusta en tiedä. Joo pitää kysyä voisiko nyt kokeilla pitkän kaavan.

Riippuu varmasti ihmisestä kenelle sopii pitkä hoitokaava ja kenelle lyhyt vai millä perusteella sulle on sanottu, että pitkällä kaavalla saataisiin laadukkaampia alkioita? Mulle tehtiin eka ICSI lyhyellä kaavalla ja 2 siirrettiin, joista alkoi kemiallinen raskaus. Toinen tehtiin pitkällä kaavalla, josta siirrettiin 1 ja negatiivinen ja siitä tuli mulle lievää hyperstimulaatiota. Mulla on joskus löytynyt lievää pco:ta. Kolmanteen ICSI hoitoon maaliskuussa on suunniteltu lyhyttä kaavaa. Ilmeisesti pco:hon suositellaan lyhyttä kaavaa pitkän kaavan hyperstimulaatioriskin takia ja endometrioosiin pitkää kaavaa. Tuosta löysin hyvän tutkimuksen aiheeseen liittyen. http://epublications.uef.fi/pub/urn_nbn_fi_uef-20130430/urn_nbn_fi_uef-20130430.pdf

Hei kaikki!
Täällä uusi tulokas foorumille. 34- vuotta täyttävä raskaan työn raataja. Minulla on yksi oma tytär, nyt kuusi vuotias pieni ihme, nykyisellä miehelläni kaksi teini-ikäistä lasta. Olemme yrittäneet yhteistä yli kolme vuotta tuloksena vain keskenmenoja. Pääsimme lapsettomuushoitoihin syksyllä 2016, nyt on neljä inseminaatioyritystä tehty, viimeisimmässä juurikin ”raskaustestipäivät” menossa ja negaa näyttää.

Alan olla todella, todella poikki, usko ja toivo on täysin menneet. Kummallakaan ei periaatteessa ole vikaa mutta ilmeisesti minun kroppani ei oikein menesty tällä saralla. Munasoluja ei kypsy, tai ei kypsy tarpeeksi eikä kohdun limakalvo paksuunnu ilman lääkkeitä. Nyt piti olla kaikki tosi hyvin, hirveän hyvät mahdollisuudet ja paskat. Ei mitään. Seuraavana siis koeputkihedelmöitykset.. Koko ajatus pelottaa, ja ennen kaikkea se, kuinka jaksan tsempata taas itseni positiiviseksi, stressittömäksi ja kuinka löydän toivon taas.

Huomaan että alan kärsiä masennuksesta ja lihon, olen jatkuvasti väsynyt ja ärtyisä. En haluaisi olla 🙁

En edes tiedä mitä toivon tältä kirjoitukselta, taisin haluta vain purkaa asiaa sinne missä sitä ymmärretään parhaiten..

Mulla alkoi tänään jo vuoto, vaikka testipäivä on vasta keskiviikkona. Olin elätellyt toivoa, että näiden kaikkien vaikeuksien ja hoidon alkuun liittyvien vaikeuksien kanssa, raskautuksin tällä kertaa helposti. Musta tulee ihan ihmishirviö näiden kaikkien pettymysten kanssa.

Moi,

Nuttu, jaksamista ja tsemppiä uuteen hoitokierrokseen. Toivotaan että pääsette hoitoon toiveidenne mukaan. Uudet hoitokierrokset ovat aina raskaita vaikka prosessi on tuttu, mutta pelko epäonnistumisesta tuntuu kasvavan kierrosten myötä. Koittakaa pysyä positiivisena 🙂

Anni, meillä on ollut vähän samankaltainen historia siinä mielessä että lääkärit olivat ovulaation induktioista todella toiveikkaina ja sanoivat että mahdollisuudet olivat hyvät, mutta valitettavasti emme plussaneet. Minulla sama ongelma etteivät munasolut kypsy ja kohdun limakalvo on ohut. Tsemppiä teille koeputkihedelmöitykseen! Ajatus ”järeämmistä” hoidoista voi tuntua pahalta, mutta onnistumismahdollisuudetkin pitäisi olla korkeammat. Koittajaa jaksaa, kyllä asiat vielä kääntyvät parempaan päin.

Meillä oli punktio 25.1 ja saatiin 18 solua, joista 17 oli kypsiä. Olimme todella iloisia tästä uutisesta, mutta aloin jännittämään todella paljon hedelmöittyvätkö solut, koska viimeksi yksikään ei hedelmöittynyt. Nyt ei voisi lohdutella itseään huonolla munasolusaaliilla. Solut hedelmöitettiin ICSI:llä ja lääkäri sanoi heti että kaikille tehdään pitkä viljely. 9 solua hedelmöittyi, mutta vain 2 kaksi jaksoi viidenteen päivään asti. Tuntui tyhmältä kirjoittaa äsken VAIN kaksi, koska olemme mieheni kanssa näistä kahdesta blastokystista niiiiiin iloisia! Solumme pystyvät ainakin tuottamaan alkion. 🙂

Minulla oli niin suuri hyperin riski ettei tuoresiirtoa tehty, vaan molemmat alkiot menivät pakkaseen. Sain nyt reseptin estrogeenille, jota on tarkoitus syödä seuraavasta kierrosta lähtien, eli yksi kierto tässä on punktio ja pakastesiirron välillä. Nyt vain jännitellään selviävätkö alkio/alkiot sulatuksesta. Emme ole vielä keskustelleet lääkärin kanssa sulatetaanko vain yksi, onkohan tämä yleisempi käytäntö? Näillä näkymin siirto olisi joskus maaliskuun puolessa välissä, ei auta kun koittaa olla jännittämättä. 🙂

Tämä on minulle kaikki uutta ja ihmeellistä… Olen 38v nainen ja täysin lapseton ilman yhtään positiivista raskaustestiä ikinä. Tieni tähän pisteeseen on ollut vaikea…

Olen onnellinen, että olen vihdoin saanut aloittaa hedelmöityshoidot ja nyt mennään siinä vaiheessa, että Menopuria pistän 300IU ja vierellä Suprecur-sumute 1×4/pvä…

Keskiviikona oli 0-ultra ja sen jälkeen oli olo tyhjä 🙁 Lääkäri ei mitenkään iloisia uutisia kertonut…Toinen munasarja pois pelistä täysin ison kystan vuoksi! Toisessa vain 2 munarakkulaa ilmeisesti lepovaiheessa. Kohdun limakalvojen tilanne oli kuitenkin hyvä eli Suprecuri oli tehonnut! Ensi tiistaina katsotaan, että onko piikittely auttanut yhtään ja jatketaanko piikitystä…

Pelottaa. Tässäkö tämä oli? Ennen kuin hoidot kunnolla alkoivatkaan? 🙁

Rankkoja tarinoita ja hoitoja kaikilla 🙁 miten se voikin olla aina niin, että se ihminen ja ihmiset jotka todella toivovat lasta syliinsä, joista tuntuu että jotain puuttuu ilman sitä tuoksuvaa nuttua, niin heille se on vaikeinta?! On herännyt todellakin ihmishirviömäisiä piirteitä, en mikään enkeli kyllä ollutkaan mutta nyt.. voi hyväntähden miten voi olla kateellinen toisen onnesta. Niin kamalalta kuin se kuulostaakin.. Mieheni exä, synnytti nyt viidennen lapsensa että hupsista vaan! viidennen!!! joudun nyt kestämään uteluita että millonkas teille? ettekös te aio yhteisiä lapsia tehdä? tuntuu että kaikki tällä pienellä kylällä tuijottavat läskimahaani että no nyt sieltä kohta varmaan vauva tulee, pakkohan se noillakin on kohta lapsi tulla kun niin kauan jo yhdessä ovat olleet…

tuntuu kyllä pahalle, kaiken kaikkiaan. Nyt on menossa hetki kun pitäisi joko plussata tai alkaa vuotaa, kumpaakaan ei ole tarjolla ja epätoivo ja raivo pukkaa päälle. Taasko minun kroppani tekee tämän huijauksen että antaa odottaa muutama päivän sydän sykkyrällään ja herätellä toivoa että no jospa nyt kuitenkin tulee plussa! ja sitten kun muutaman päivän päästä testin teen niin suurinpiirtein sillä sekunnilla alkaa vuoto. Niin monesti on näin käynyt!

Hulluksihan tässä kohta tulee..

Heips kaikki,

Vuoden verran olen lueskellut muiden tarinoita (lähinnä googlen kautta ohjautunut, kun tietty aihe on askarruttanut), nyt sitten halusin tulla tänne rekisteröitymään ja aktiivisesti osallistumaan. Tuntuu, että nyt viimeistään kaipaa jotain vertaistukea, vaikka sitten lueskelemalla muiden samassa tilanteessa olevien tarinoita ja tilanteita.

Meillä minä alle 40v ja mies yli 40v, hakeuduttiin viime keväänä hoitoihin 1,5v yrittämisen jälkeen. Aluksi oikeastaan haluttiin vaan varalta käydä testauttamassa itsemme, onko kaikki ”kunnossa”. No, mitään erityistä ei löytynyt. Lääkäri kuitenkin suositteli ikämme takia hoitoja.

Aloitettiin suoraan IVF-hoidoilla, eka kierros siis viime keväänä/alkukesästä. Ekassa IVF:ssä munasoluja 20, joista muistaakseni 6-8 hedelmöittyi ja vain kolme lopulta laadukkaita. Tehtiin siihen heti tuoresiirto josta puhdas nega, ja syksyllä kaksi PASia joista eka oli myös puhdas nega ja tokasta PASista nyt loppusyksystä hidas HCG-nousu=kemiallinen raskaus jota seurattiin kunnes palasi nollille.

Nyt aloitettiin juuri tammikuussa toinen IVF-kierros. Pistelin 11pv ohjeiden mukaisesti Menopuria ja loppupäästä 6pv Orgalutrania. Nyt viime ke Gonapeptyl (irroituspistos?) ja eilen perjantaina oli punktio. Tuloksena 22 munasolua, mikä on aika paljon ja huolettaa, koska lääkärin sanoin suuri määrä heikentää laatua. Maanantaina tai keskiviikkona pitäisi olla tuoresiirto – katsovat ma vielä olisiko hyvä jatkaa viljelyä keskiviikkoon. Klinikalla punktion jälkeen lääkäri sanoi että munasolujen määrän takia on hyperstimulaation riski jos haluamme tehdä tuon tuoresiirron heti (eikä kaikki pakkaseen). Riski n. 1% ja päätin/päätettiin ottaa se riski. Ei tässä jaksa odotella… Sain klinikalla sitten Pregnyl-pistoksen ja kotiin jännäämään viikonlopuksi.

Tänään la herättyäni katsoin että 2 krt olivat yrittäneet klinikalta soittaa klo 8 jälkeen, eikä takaspäin pysty soittamaan olleskaan :/ . Paniikki iski, onko jotain akuuttia, mutta mies lohdutteli, että ehkä kuten viimeksikin, ilmoittavat paljon niitä on hedelmöittynyt. Toivotaan niin..

Äh, nyt säädän todella, tuo kirjoitukseni pomppasi tuonne ylemmäs vastaukseksi :O mutta sain sen nyt tänne..vähän muokattuna.

Anni, tunnistan itsessäni nuo samat tunteet. On TOSI vaikea iloita muiden puolesta ja hirvittää se tunne itsessäni. Samoin itkettää/**tuttaa kun tuntuu että koko ajan kysellään “oletko kenties raskaana?”. Viimeksi tänään. En jaksaisi yhtään.
Oletko muuten uskaltanut testailla? Mulle on niiiin käynyt just noin näissä hoidoissa ?

Runotar, ollaan melkein saman ikäisiä..

Huh, onpa rankkaa lukea muiden tarinoita.
Rauhan Tie, olen todella pahoillani ?

Hei kaikille upeille tsemppaajille,

Olen lueskellut tätäkin ketjua ahkerasti vaikka en (vielä) olekaan ivf tai isci -hoidoissa. Olisin kysellyt jos joku täällä kirjoittelevista on ollut ivf/icsi-hoidoissa Helsingissä Naistenklinikalla ja osaisi sanoa kuinka kauan joutui odottamaan hoitoon pääsyä? Onko siis tämänhetkisestä jonotustilanteesta tietoa? Entä kuinka monta inseminaatiota tehtiin ennen ivf:ää?

Sitä yrittää jollain tavalla suunnitella elämäänsä ja ajatella tulevaisuutta, vaikkei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa niihin. Siksi täällä hermoilen jonoja ja mietin, että mitenköhän pitäisi suhtautua ja varautua.

Kiitos paljon mahdollisista vastauksista!

Aniara

Moikka.
Täällä jotkut murehtii, että pitäisi tsempata itsensä suhtautumaan positiivisesti hoitoihin.

Mulla kävi kahden vuoden yrittämisen kohdalla niin, että ajatukset pyörivät negatiivista ymyrää. Aamusta iltaan kerroin itselleni tarinaa oman tilanteen ..ttumaisuudesta. Siinä sitten tuli mieleen, että ehkä vois käydä tapaamassa lapsettomuuspsykologia kun olin kans todella itkuinen tuohon aikaan. Ei ole mitään järkeä käydä suruaan läpi niin voimakkaasti eläytyen joka päivä. Se on vaan itsensä kiusaamista.

Omassa negatiivisuudessa mua häiritsi (sen lisäksi, että se ei todellakaan ole mun ominaispiirre) pelko, että jos ajattelen negatiivisesti en voisi tulla raskaaksi. Tyyliin, vuodon alkaessa ajatus oli, että nyt ei tärpännyt, koska en uskonut, että tärppäisi. Miten raskaaksi tuleminen olisi edes mahdollista kun yksikään solu minussa ei usko, että raskaaksi voi tulla. Mielen voima on suuri…

Ensi kierrossa pitää ajatela positiivisesti ja uskoa vahvasti niin sitten se voi tapahtua. Ja pettymys on tietty aika jäätävä kun on uskotellut itselleen kuukauden verran, että nyt tulet raskaksi! 🙂

Kertomukseni pointti on kuitenkin siinä, että psykologi sanoi, että sitä on tutkittu vaikuttaako naisen ajatukset raskaaksi tulemiseen ja vastaus on, että ei vaikuta. On kuulemma aivan sama mitä se nainen päässään hokee… Mä sain suuren avun tästä. Ei tarvinnu ottaa sen jälkee paineita sisäisen vitutusturhautumissururaivotoivottomuusmittarin lukemista! Vaan sai rauhassa sallia oman pahan olon, käydä sen läpi ja sit jaksoi taas jonkun aikaa elellä tyytyväisesti. Kun suru kasvaa taas suureksi, se pitää itkeä pois. Ja mä itken tosi kovaa. Näin tää vuorottelee mulla.

Uskon siihen mitä psykologi silloin sanoi, koska mitä nyt oon itse näitäkin simpukan keskusteluketjuja ivf-hoidoista lukenut niin on tullut vähän sellanen käsitys, että kenelläkään ei ole usko hoidon onnistumiseen omalla kohdallaan kovin korkealla, mutta silti monille on tullu plussia…

Mietin pitäisikö tällasille kuulumisille olla toinen ketju? Tää ei varsinaisesti liittyny hoitoihin.

Hoioissa meille selvisi, että meillä on selittämätön hedelmöittymishäiriö. Kunpa senkin osaisivat sanoa ennen kuin se todetaan hoidoissa. Kaks vuotta väitettiin ettei kumassakaan ole mitään vikaa ja kas selvisi, ettei sukusolut tykkää toisistaan.
Kyl sen jo maalaisjärjelläkin tietää, että jos kaikki on hyvin, mutta lasta ei kuulu niin joko munasolu ei hedemöity tai se ei kiinnity.

Huoh, kyllä saa olla vahva ettei kyynisty ja katkeoidu! (Ne ei myöskän ole mun synnynnäisiä piirteitä!)

Jaksamista kaikille!

Sit oon kans huomannu, et joskus ärsyttää ihmisten valitukset siitä kuinka piti koko päivä odotta jotain juttua, pakettia tai terveyskeskuksella jotain kuvausta.

On se pitkän odotuksen määritelmä kyllä suhteellista!
Täälä yks on odottanu neljä vuotta raskaaksi tulemista…

Kiitos, että sain päästellä höyryjä. 🙂

Hei kaikille! ?

Vihdoin toimii taas omat tunnukset, että pääsee kirjoittelee tänne. Viime vuoden lopussa tehtiin siis yksi tuoresiirto ja yksi pas. Molemmat tulivat pois. Ja koskaan ei tullut pos.testejä vaikka lääkkeiden takia olisi pitänyt tulla ja sitä mietittiin pitkään mistä sitten johtuneen. Minulla jostain kumman syystä poistuu nopeaan lääkkeet kehosta.
Miehen kanssa mietittiin, että lähetäänkö vielä kerran kokeilemaan hoitoja. Päädyttiin sitten siihen tulokseen, että KYLLÄ! ?
Lääkäri päätti, että nytten mennään pitkän hoitokaavan mukaan. Aloitin sumuttelut 31.1. Aluksi ilmoitettiin, että 6.2, mutta aikaistettiin aloitusta. Nyt on kohta viikko sumuteltu.
Millaisia kokemuksia teillä on ollut, joilla on pitkä hoitokaava?

Käytän vitamiinejä, jotka on tarkoitettu raskautta suunnitteleville, jossa on kaikki.

Ja kaikille paljon halauksia ja voimia hoitoihin ja piinapäivillä oleville! ?

No sanos Nuttu muuta. Mä oon lääkevastainen ihminen. Oisin viimeiseen asti ilman lääkkeitä. Tässä asiassa on tarvinnut joustaa näkemyksissään ja periaatteissaan ja antaa muiden päättää mitä lääkkeitä käytät, minkä verran ja milloin 🙂 jeah!

Tunteella kun miettii niin harmittaa, että tällasta pitää kokea toisaalta on upeaa, että on hyvät lääkkeet ja laiteet, että täsmähoitoa voi saada. Onneks eletään nyt eikä sata vuotta sitten.
No joo, mulla kaikki hoitoon liittyvä aiheuttaa sisäisesti ristiriitaisia tuntemuksia. Tunne ja järki ei oikein kohtaa…

Olipa lohdullista ja helpottavaa kuulla, että se, mitä mielessä pyörii, että jaksaako olla positiivinen vai kääntyykö mieli nehariiviseksi, ei loppupelissä vaikuta. Toki stressitila vaikuttaa kroppaan jo muuten mutta että se ei riitä pilaamaan mahdollisuuksia.

Minä olen raivon partaalla nykyisin kun kuulen näitä; ”tehän ootte vielä suhteellisen nuoria!” Tai ”kun ette ajattele niin varmasti onnistuu!” Tai ”moni on pamahtanu paksuksi kun ovat hoidot lopettaneet”

Voi jumalauta! Ensiksikin.. ei, ei olla enää nuoria, ja voi kun se olisikin siitä iästä kiinni. Ja yritäppä itse olla ajattelematta ja murehtimatta kun jokainen kuukausi kuluu tuojottaen kalenteria tai testitikkuja, vahdaten kiertopäiviä ja pistellen hormooneja… me asumme vielä kaiken tämän päälle puolentoistatunnin päässä klinikasta, ja koska minä teen vuorotyötä enkä voi kiertoni sekavuuden vuoksi ennalta suunnitella klinikkapäiviä, kuluu aika paljon aikaa ja murhetta miettessä miten sovitat ajelut, työn ja eskaria käyvän tytön hoidot ja koulupäivät yhteen..

Juu, valivali, saattaisi joku ajaella, mutta en minä joka päivä näin negatiivinen ole.. nyt olen, kivulias vuoto alkoi tänä aamuna, neljä päivää myöhässä, joten vaikka tiesinkin raskaaksi tulemisen olevan epätodennäköistä, toivo pilkotti silti jossain syvällä sydämessä tähän aamuun asti.. nyt taas pieni romahdus ja huomenna soitto klinikalle ja jatkosuunnitelmat..

Todella helpottavaa kuulla, että muillakin on samoja ajatuksia. Itsellä menee myös välillä hermo tuohon kommenttiin, että olette vielä niin nuoria (minä 28 vuotta & mies 29 vuotta). Meille kuitenkin lääkäri sanoi hoitojen alussa, että esim neljän vuoden päästä hoidot olisivat huomattavasti vaikeampia. Minulla siis tuo FSH koholla, joten kyseessä ei ole selittämätön lapsettomuus, vaan munasarjani ovat ikääni nähden ”vanhemmat”.

Meillä on myös lähipiiriin syntynyt useampi lapsi viimeisen parin vuoden aikana, vaikka välillä tuo kateus nostaa päätään, koitan ajatella että heidän lapsensa ei kuitenkaan ole se meidän lapsi. Välillä tämä ajattelutapa auttaa, mutta välillä ei. Tietty tuo raskautumisen helppous on aiheuttanut kateutta, lähes poikkeuksetta lähipiirissämme on tultu raskaaksi 1-2 kk yrittämisen jälkeen. Meillä lähtee kuitenkin kohta kolmas lapseton vuosi käyntiin.

Anni, olen todella pahoillani ettei teillä vielä onnistunut raskautuminen. Koittakaa kerätä voimia uusiin hoitoihin.

Tsemppiä myös muille hoitoja aloitteleville/hoitokierroksella oleville! Ja kiitos kannustavista kommenteista. 🙂

Hei taas. Mulla olli näissä hoidoissa ekaa kertaa tietoinen valinta, että en edes suostunut ajattelemaan, että hoidot eivät onnistuisi. Puhin miehelle ääneen, että kun nyt kohta olen raskaana ja itsellekin käänsin sen puheen positiiviseksi. vuoto alkoi melkein viikkoa ennen testipäivää. Meillä tulee tyttömme kuolemasta kuukauden päästä vuosi ja olin niin toivonut, että olisin vuosipäivänä raskaana. Se olisi tuonut toivoa tähän kamaluuteen. Sen sijaan on vain enemmän maahan lyöty olo, kun hoidotkaan eivät toimineet, vaikka ne on aiemmin onnistuneet. Olen niin kamalan kateellinen ja minusta tuntuu siltä, että muiden onni on meiltä pois. Vihaan elämän epäreiluutta.

Olen nyt opintovapaalla ja töihin paluu on kesäkuussa. Haluaisin niin olla raskaana ennen töihin menoa. Toisaalta tämä hoito oli niin suuri pettymys, että tuntuu, etten jakaisi millään enää. Tein kaikkeni, että hoito onnistuisi. Ja silti ei.

Heippa, liitynpä minäkin nyt seuraan. Olen lueskellut foorumia joitakin kuukausia mutta aika oli kypsä mukaan tulemiselle vasta nyt.

Lyhyesti historia: ikää minulla 33, pco, ei kuukautisia lainkaan. Mies 38v, ei vikaa. Tosin minulla sikäli erikoinen tilanne, että suurin ongelma ei taida olla tuo pco sinänsä, vaan se yhdistettynä siihen että minulla on AMH yli 15. Eli hedelmättömyys ei kyllä ihan heti uhkaa, mutta noin korkea AMH tarkoittaa että munasarjat reagoi räjähdysmäisesti lääkkeisiin, mutta ei välttämättä anna hyvää lopputuotosta kuitenkaan.

Pillerit lopetin vuosi sitten ja tutkimukseen hakeuduimme viime kesänä kun kuukautisia ei kuulunut. Tosin sitä osasin jollain tasolla odottaakin, koska pco oli diagnosoitu jo aiemmin. Jälkiviisas aina ajattelee, että kun vika oli tiedossa niin olisiko pitänyt yrittämistä alkaa jo aiemmin, parisuhde on kestänyt jo yli 10v. Mutta ei auta itselleen selitellä, elämäntilanne ei antanut periksi..

Syksyllä aloitettiin kevyesti kaksi ovulaation induktiota (toinen Femar + Gonal F, toinen suoraan Gonal F), mutta molemmat kierrot jouduttiin keskeyttämään koska hyperstimuloin -> 15+ follikkelia eli ei lupaa irrotuspiikkiin. Riskiä emme halunneet ottaa. 01/17 ensimmäinen IVF, josta yli 20 follikkelia mutta vain 4 solua, joista kaksi hedelmöittyi ja vain yksi lähti jakautumaan normaalisti. Tuoresiirrosta tänään veritestistä nega (jota toki osasin myös odottaa koska kotitestit sanoi samaa). Nyt odotellaan menkkoja ja seuraava IVF varmaankin maaliskuun puolella jos jälkikontrollissa parin viikon päästä ei tule vastaan mitään erikoista. Kaikki hoidot yksityisellä, rahaa menee mutta en halua odotella yhtään enempää kuin pakko. Toistaiseksi pää pysyy vielä kasassa, mutta luulen että kova paikka tulee toisen IVF:n jälkeen jos sekin on nega, ja varsinkin jos ei saada pakastettavaa nytkään (tai edes siirrettävää).

En usko, että olen ihan vielä sisäistänyt tätä lapsettomuusasiaa, tai täysin myöntänyt sitä itselleni. Mieheni taitaa elää sitäkin suuremmassa kuplassa, ylipäätään suostuttelu IVF:ään lähtemiseenkin oli jo suuri urakka. Lapsia kyllä haluaa, mutta uskoo että ”kyllä ne sieltä sitten tulee kun on tullakseen”.

No, tämä tällainen alkuvuodatus. Täällä lukee välillä niin rankkoja tarinoita että välillä pelottaa, mutta onneksi on iloisiakin uutisia. Tsemppiä kaikille hoitoihin ja nautitaan keväästä joka kuitenkin on tuloillaan!

Heips.
Kuinka moni tikuttelee ovista clearblue digital -testillä? Mä en oo koskaan aiemmin raaskinu ostaa, koska on ihan sikakallis, mut klinikalta suositeltiin nimenomaan tätä testiä käytettäväksi. Joskus ku tikuttelin, käytin lidlistä saatavia, muutaman euron maksavia rfsu-testejä. Hyvin toimivat tuolloin. Ostin nyt sit kokeiluun ton clearbluen. Mihinköhän toi viidenkympin hinta oikein perustuu?!?

Ihanaa, että tänne alkavat kaikki kirjoitella. Oma mielipiteeni on, että vaikea tuota tunnepuolta erottaa näistä hoidoista, joten ihan sama mihin kohtaan fiiliksiään kirjoittaa. Minä suihkuttelen Synarelaa nyt ja 0-ultraa odotellessa. Sekavat fiilikset, pelkään lähinnä Synarelan sivuvaikutuksia ja sitä, että taas on joku ongelma edessä, ettei se toimi, tai että on kuitenkin follikkelikysta, tai mitä jos tuleekin raskaaksi ja sitten tulee keskenmeno uudelleen… Kaikenlaiset kauhukuvat välillä mielessä.

Muut eivät varmaan tiedä mitä kaikkea näihin hoitoihin liittyy, ja siksi nuo kommentit. Jokainen, kuka näissä on tietää, ettei asiasta voi olla olematta erittäin tietoinen kaikkine lääkkeineen. Itsekin ajattelin, että piinapäivät jne ilman Lugeja olisi niin paljon helpompi, voisi teeskennellä, että tässä nyt vaan ollaan, eikä tarvitsisi olla niin tietoinen koko ajan, kun 3xpvä tunkee jotain alakertaan. Ei silloin pysty olemaan miettimättä.

Itse en onneksi kuitenkaan mieti edes noita stressijuttuja, siinä mielessä osaan olla stressaamatta. Tulee tai ei tule. Tämän enempää en varmaan ainakaan tässä tilanteessa tämän ikäisenä pysty tekemään. Laihduttaa olisin voinut aiemmin, nyt ei mitään kovin rajua pysty silläkään saralla tekemään, ja ikää on niin paljon, ettei voi odottaa laihduttelun takia, se on ainut asia mikä itseäni mietityttää ja tuottaa pettymystä itseen.

Tsemppiä meille ja kirjoitellaan. Itse koen hyötyä lukiessani teidän kirjoituksianne, muualta ei vastaavaa vertaisjakamista saa.

Kuutio, luulen, ettei ole niin väliä tunnin tarkkuudella. Minä olen laittanut tosi tasaisesti 3xpvä, kun oli annostus sellainen, mutta sanoivat, että voi laitta 1 aamulla 2 illalla jos haluaa ja ei varmaan aina niin tasan mennyt, yleensä illalla klo 21 ja aamulla kun herää ja sitten lounasaikaan, en minä minuutteja laskenut kuitenkaan.

Ei se ikäkään aina auta, VAIKKA toki se on yksi suurimpia tekijöitä tietysti, mutta onhan täällä nuorempiakin ja yhtä kurjassa tilanteessa… tietysti meidän vanhusten tilanteessa, jos ”muuta syytä” ei ole, se on yksi oleellinen syy varmaan munasolujen laadussa vähintään.

Itselläni ”onnekas tilanne”, että reservi on kuulemma 28-vuotiaan tasolla, ja kaikki arvot mainiot, mutta se ei auta siihen, että solut on vanhoja ja se suurin vaikuttava tekijä + mikä osuus sitten miehen epämuotoisilla kavereilla… vaikea sanoa.

Nonni…

Tänään oli TUOMIOpäivä… Sen verran alkuun, että AMH-arvot olivat minulla järkyttävän matalat eli 0,7 🙁 + FSH-arvo myös ensin mitattuna ihan jees, mutta uudelleen mitattuna myöhemmin oli jo noussut (en muista tarkkoja lukuja!)

0-ultran jälkeen minulla oli kyllä tosi tyhjä olo! Sumut olivat toki tehonneet ja tuolla alhaalla oli menossa lepotila, mutta ne munasarjat nyt eivät mitenkään hyviä kuvia ultraruutuun näyttäneet 🙁 Toisessa ISO vaaraton kysta ja lääkäri sanoi sen ”Olevan täysin poissa pelistä! Tänne ei mitään kyllä saada kasvatettua!” <— Suora lainaus siis 😉 Toisessa paremmassa (heh heh) munasarjassa oli JOPA 2 jotain 😀 Ilmeisesti lepotilassa olevaa munarakkulaa… ”Ei ole hyvä tilanne kyllä, kai POTILAS ymmärtää, että hoito voidaan keskeyttää jos lääkkeillä (pistokset) ei saada tuloksia aikaiseksi! Vajaan vkon päästä nähdään tilanne, mutta kai potilas ymmärtää, että hoito voidaan keskeyttää.” <– Taas suoraa lainausta 😉

No, olo siis PASKA ja fiilis se, että ei minusta tässäKÄÄN ole mihinkään 🙁 En perkele saa maksimiannoksilla (Menopur 300IU) kasvatettua yhtään mitään yhtään mihinkään!

Tänään siis… Täysin lyötynä jo valmiiksi kipusin ultrattavaksi ja olin oikeasti jo henkisesti valmistautunut siihen, että minusta ei tule kenenkään lapsen biologista äitiä, jos äitiä nyt yleensäkkään… Ja siihen, että tämä oli nyt tässä ja olipas ”hauska” vähän kokeilla ja piikittää ja sumuttaa ja ja ja… Lääkäri vielä ennen ultrausta kertasi (tällä kertaa tosin eri lääkäri ja ihana sellainen olikin!) minun ei niin hyvän tilanteen AMH-arvoineen ja viimeisimmän ultrauksien tuloksineen…

Kun hän aloitti ultrauksen, hän samalla selosti paikalla olleille opiskelijoille asioita termein joita en ymmärtänyt. Tosin sen minä käsitin, että kohdun limakalvo on juuri oikean paksuinen. 😀 JEE! …Mutta kun hän siirsi ultralaitetta, hän totesi näin: ”Erinomaista!” Ja tämä tuli sellaisella äänellä, että minäkin havahduin suruistani.

Lopputulos oli siis…Täysin lääkäreiden yllätykseksi ja ihmetykseksi se, että MOLEMMISSA munasarjoissa oli tapahtunut todellakin ei odotettua munarakkuloiden kasvua ja ne olivat oikein hyvänmittaisia käsittääkseni! Lääkäri onnitteli minua ja sanoi, että ”Aina me lääkäritkään emme saisi tuijottaa näitä verikokeiden tuloksia niin orjallisesti…” Hän oli siis vilpittömän iloinen ja yllättynyt siitä, että tilanne oli mikä oli! 🙂

Kyllä, olen hämmentynyt. Hoidot eivät keskeytyneet vaan piikittely jatkuu ja perjantaina tiedän taas enemmän. Nyt olen siis ylittänyt sen mielestäni toisen esteen tässä hoitoprosessissa! Kun kävelin pois lääkäristä, tuli itku. Vaikka tämä hoito ei onnistuisikaan niin minulla on toivoa päästä vielä toisen kerran kenties kokeilemaan! 🙂

Runotar, aivan järkyttävä tunnemylläkkä. Onpa hurjaa. Mutta ei näistä oikeasti tiedä ja onhan ne arvot vain suuntaa-antavia. Toisaalta tarvitaan se YKSI hyvä solu. Ja miten vaikeaa sen metsästys onkaan.

Tsemppiä kauheasti!!

Minun voimabiisi on nykyään Antti Tuiskun ”Mä hiihdän” ja se vain jotenkin kolahti! ”Sun lapset kasvaa…Mä vaan hiihdän!” 🙁

Oi kun hienoa Runotar! Toivottavasti tulee huomenna edelleen hyviä uutisia!

Mulla tänään PP1. Eilen oli 5-päiväisen blastokystin tuoresiirto ja jopa 4 hyvää meni pakkaseen. Oli kuulemma onnistuneempi hoitokierros kuin viimeksi, alkiot jakaantuivat ihan eri tavalla. Verikoe 1,5vk päästä. Piinailua..

Piinapäivät piinailtu (jo maanantaina), ja niinhän se jo kolmannen kerran negan anto :/ Tosin kun tein ekan testin ma aamuna niin siinä mielestäni tuli tosi hailakka plus-viiva. Ton hailakkuuden vuoks hain digitestin ja se sano että ei raskaana. Tiistaiaamuna tein viel toisen digitestin ja sekin sano että ei raskaana. Voi tätä pettymyksen määrää. Tällä kertaa ehdin jo varovaisesti luulla että nyt olis tärpänny kun aikaisemmilla kerroilla on aina alkanu ’rapaa’ tulemaan jo viikon kuluttua ja nyt tuli vaan yhtenä päivänä jotain väriä minkä aattelin liittyvän kiinnittymiseen ja muuten ei oovtullu mitään. Mut ei.
Ainut mikä ollu ni ihme jomotus kohdun ja munasarjojen kohdalla viimesen viikon aikana, mut siitäkin aattelin että munasarjat vaan innostu kun raskaus alko ja sillä jomottelee.
Ittee ois kiinnostanu tietää mihin hcg oli noussu vai nousko ollenkaan, mut gyne sano että toi raskaustesti kotona riittää, ei tartte verikoetta. Julkisella puolella ekassa hoidossa otettiin verikoe mut tuol yksityisellä ei.
Sen gynen mukaan mistään ravintolisistä ei oo apua munasolujen laatuun tai muutenkaan auta raskautumisessa. Silti popsin femibiqonia, sinkkiä,d-vit, ubikinon, kalaöljy ja magnesiumia. Tässä hoidossa toi ubikinon oli ekaa kertaa ja sen lisäks pakotin miehen syömään sinkkiä. Ja en tiedä johtuko noista että alkiot oli parempilaatusia vai olilo sattumaa.
Melkosia klönttejä tulee tuolta alapäästä :/
Nii, ja sen maanantain kruunas kaverin soitto.. siinä kohden oli vaan tieto että ’haamuplussa’ oli testissä ja kun mitään vuotoja ei ollu tullu niin ajatus oli että olen raskaana. Tästä puhuin kaverini kanssa ja hänkin siitä kovasti iloitsi. Ja sit alko ’yskimään’ että mitenköhän hän tän nyt sanos, että hänkin on raskaana.Niilläkään ei eka muksu tullu ihan helpolla ja hää on nyt 1v. Nyt oli tarkotus laittaa kierukka ja kk oli ilman ehkäsyä ennen seuraavia menkkoja ja naps, raskaana. Iloinen olen heidän puolesta mut voisko meille kaikille käydä niin ihanasti että plussa tulis, olisko tää nyt liikaa pyydetty ?

Pirpana, meilläkin ivf 3. ohari tässä kuussa. Jotenki tässä vaiheessa luotin jo kovasti tilastolliseen vahvuuteen.. Eikä missään mitään vikaa. Vuodessa kiloja paukahtanut 10kg lisää. Nyt on joulusta asti finniä/nyppyä/ihottumaa etenkin leuassa. Mut valo lisääntyy kevät ja positiivisuus,ja pari rääpälettä on pakkasessa (parhaistahan aina aloitetaan).. Joten kohinalla vaan eteenpäin ja kesätauko tulee pian, sinne asti yritystä yritystä. Tsemiä naiset, ja (miehet!).
Onko kenelläkään ihottuman taltutusvinkkejä hormonaaliseen leukaan?

Pirpana, onpa ikävä kuulla että hoito ei onnistunut. Fiiliksiä ei varmasti helpota se, että vauvauutisia kuulee muualta, vaikka olisikin iloinen toisten puolesta, menetys tuntuu varmasti vaikealta kun ympärillä onnistutaan raskautumaan.

Kuutio, tsemppiä odotukseen! Teillä meni tosi hyvä määrä myös pakkaseen. 🙂

Risuaita, mulla oli heti pillereiden lopettamisen jälkeen vuoden ajan iho todella huonossa kunnossa. Mulla on ollut aina huono iho, mutta pillerit pitivät sen suhteellisen hyvässä kunnossa. Koitin ihoon kaiken maailman hoitoja, mutta sitten lopetin rasvattoman maidon juonnin ja käyn 3 kk välein kasvohoidossa ja ihoni on tällä hetkellä lähes yhtä hyvä kun pillereiden syönnin aikaan. Ongelmakohta oli nimenomaan tuo leuka.

Onko jollain kokemusta Synarelan sivuoireista? Minä olen jotenkin keskimääräistä ahdistuneempi, asiat jäävät junnaamaan päähän. Toki on oikeita huolia, JA hoidot itsessään, mutta kuulisin mielellään kommentteja.

Joo-o. Testipäivää pukkaa.

1.2. siirrettiin pakastimesta blasto kyytiin. Puolitoista viikkoa on puhelin hälyttänyt 8h:n välein Lutinusta tuuppaamaan liimaksi. Että jos jaksaisi tarttua kiinni. Mieliala on ollut suoraan sanottuna aivan karmea. Luulen, että ei tästä lasta tule mutta identiteettikriisi aivan varmasti. Tuntuu, että olen ihan kauhea ihminen. Kaikkeen pitää tarttua, niin töissä kun kotona. Joka asiaan napsahtaa joku ilkeä kommentti ennenkuin itse ehtii edes tajuta. Anteeks, anteeks, enminätarkottanu. Huhhuh, en halua olla näin ilkeä! Tuntuu että itseä ei enää edes tunne.

Vessassakäynti on muuttunut vähän turhan jännittäväksi. Joka kerta sydän pumputtaa, että joko sitä verta on, joko se valuu taas ulos? Mahasta nipistelee, puristaa, vihloo, painaa. Päätä särkee, palelee, kuvottaa. Pelottaa. Jokainen tuntemus on takuulla oire jostain. Vuorotellen sitä on raskaana, ja sitten ei. Pääosin ei. Toivoa ei juuri uskalla tuntea, pelottaa jo niin paljon se pettymys. Että miten siitä taas jaksaa suoriutua ihmisten keskelle, pystyy taas juttelemaan normaalisti ja asioimaan kaupassa, vaikka takanajonottavalla olisikin pieni huutava vauva matkassa.

Tämä on nyt viimeinen oljenkorsi pakastimesta tätä settiä. Seuraavaksi takaisin jonon päähän ja kaikki ruljanssit alusta, kuulemma syksyyn menee. Aikakin olis vähän kortilla jo. Jos tähän vielä pystyy lähtemään, ehkä pieni tauko tekee ihan hyvää ja maailmassa alkaa taas nähdä jotain muutakin.

Joopa, testipäivää pukkaa. Olen tehnyt ruokaa, käynyt lenkillä, kaupassa ja siivonnut. Paljon olen tehnyt, mutta testiä en. Jos huomenna olisi enemmän rohkeutta.

Tänään taas ultraa… Munarakkulat olivat kasvaneet 🙂 Voi miten sitä voikin olla ylpeä jo kasvavista munarakkuloista munasarjoissa 🙂 Jokainen lääkärikäynti ja ultra on ollut sellainen, että sinne on menty asenteella: ”Nyt hoidot loppuu, ei kasvua…” Ja taas sain yllättyä positiivisesti 🙂

Lääkäri kehui, että meillä onkin ihan hyvä tilanne 🙂

Punktioon siis…JÄNNITTÄÄ 🙁 Ensi tiistaina se sitten koittaa… Kaikki on niin uutta ja ihmeellistä! Vaan ei kai se auta kun mennä taas kerran ”este” kerrallaan ja kohdata tämä uusi ja ihmeellinen asia varovaisen positiivisin mielin 🙂 (Vaikka se on niin kovin vaikeaa kun minun asenteeni on näissä jutuissa ollut se, että PESSIMISTI EI PETY!)

Olipas muuten sarjassamme ”heh heh” tänään sairaalassa! 😀 Siskoni (tottakai) sai vauvan juuri kun minä olen haarat levällään lapsettomuustutkimuksissa! Elämän polut ovat välillä ihmeelliset… Päätin sitten hyödyntää sairaalakäyntini ja tutkimusten jälkeen kipaisin kukkakaupassa sairaalan omassa. Siinä hypistelin vauvajuttuja ja valkkasin sievää muistoa siskon tytölle kun tämä juuri hetki sitten minut tutkinut lääkäri seisoi jonossa takanani! 😀 Varmaan hän ajatteli, että ”Mitä helevettiä se tuo JO NYT on ostelemassa täällä vauvajuttuja…Eihän se oli kuin vasta punktio ensi tiistaina!” 😀 Melkein sanoin, että siskon vauvalle ihan…Mutta jätinpä sanomatta ja hymyilin vain… 😀

Ämmä, todellakin on Synarelasta musertavia kokemuksia. En tajunnut että se murtunut mieli liittyi siihen lääkkeeseen, mutta todella syvissä vesissä seilasin. Olin kyllä kunnolla… no, mies sai kyllä kannatella ihan tosissaan. Onneksi olin lopettanut kaikki työn lisänä olevat harrastusvastuullisuudet. Joten ei hätää, Ämmä, kuuluu asiaan ja menee ohi. Joten kevennä kaikki ei-pakolliset touhut, ja ole itsellesi hyvä ystävä. Jos itse joudun uudelle Synarela-kuurille niin toivon ettei se ole pimeään vuodenaikaan. Joten tavoittena siitäkin syystä hyvällä rytmillä pakastin tyhjäksi ja uutta yritystä ennen kesätaukoa.

Kuulosta niin tutulta kaikkien ajatukset.

Mulla on yks kaveri, joka on halunnu vauvan jo pari vuotta, mutta ollu sinkku. Tapasi miehen keväällä ja oon välillä piruuttani miettiny, et sekin varmaan saa vielä lapsen ennen mua. (Meillä neljä vuotta yritystä takana.) Ja niinhän siinä kävi. Tällä viikolla ilmoitti, että on raskaana. Olen iloinen hänen puolestaan. Kiusalliseksi tilanteen teki se, että vastaanotettiin uutinen porukalla, jolloin yhtäkkiä olin tilanteessa, jossa hehkutetaan toisen vauvaa ja se on ylitsevuotavaa onnitelua ja siinä on vaikea olla, koska ei tiedä millon puheenaihe vaihtuu ja miettii tietty väkisinkin omaa tilannetta. Sitten siihen liittyi porukkaa mukaan ja sama homma uudestaan. En poistunu paikalta enkä itkeny. Päivän päätteeksi tuumin, että olen todella vahva. Halusinkin kirjoittaa sen jonnekin näkyvään paikkaan, mutta en heti keksiny minne, että

Olen todella vahva!!

Risuaita ja Hope, muakin kiinnostaa näppylöiden taltuttaminen. Näppylöitä tuli leikaan ja selkään n. 3-5kk pillereiden lopettamisen jälkeen ja visusti pysyy. Kävin ihotautilääkärillä hoitojen välissä mutta ne lääkekuurit on semmoisia ettei ”raskaana” suositella. Eihän tässä raskaana oo oltu, mutta ei viiti aloittaa jos just hoito menossa.

Hienoja uutisia Runottarelta! 🙂 Tsemppiä punktioon!

Onko kellään tullut muuten lugeista (tai muusta lääkityksestä) ummetusta tai kovaa turvotusta? Ahistaa ihan kauheesti!

Ja tänäänhän on.. PP3. Aika. Menee. Hitaasti.

Heippa kaikille,
Taas mukana täällä foorumilla, viime vuoden lopulla tosin plussa-ryhmässä, kun koin elämäni ensimmäisen (ikää kohta 40v) plussan. Sitä ihmetystä ja iloa kesti 6+5viikolle ja keskenmeno ? Ihan järkyttävä kokemus ja usko jatkaa hoitoja oli koetuksella. Epäonnistuneen lääkkeellisen tyhjennyksen jälkeen kaavinta onneksi onnistui.
Takana vuosia lapsettomuutta ja nyt viimeisen ICSIn osalta pari vkoa sitten pas nro.3. Kun on kerran kokenut plussan, tiesin ettei viimeisen viikon aikana ole MITÄÄN oireita, jotta homma olisi onnistunut. Kävin poskiontelotulehduksen takia lääkärissä ja pyysin ottamaan hcg-arvon, vaikka virallinen verikoe olisi tulevana maanantaina. Hcg 5 eli ei onnistunut. Ärsyttää vain, kun soitin infon myös klinikalle ja silti käskivät jatkamaan lutinusta ja progynovaa (3krt/pvä), vaikka faktat jo tiedetään.
Omat tunteet ovat kyllä taas niin maassa ja sanoinkin miehelle eilen, että olin niin paljon onnellisempi tässä välissä kun hoidot oli katkolla. Mitä järkeä tässä itsensä toistuvassa kiduttamisessa on? Lisäksi olen vakuuttunut, että tämä on niin tuuripeliä, jossa joka arpa ei todellakaan voita. Se kerta kun onnistuin raskautumaan ei mennyt ”oppikirjan” mukaan: kohdun limis oli hädintuskin 7mm(nyt epäonnistuessa erinomainen yli 9mm), unohdin aloittaa lutinukset ennen siirtoa ja paniikissa vedin tuplat edellisenä iltana. Nautin punaviiniä, jotta kohdun limis vahvistuisi. Nyt yritin kellon osalta ajoittaa kaikki lääkkeet kohdalleen, ei alkoholia ja muutenkin terveelliset elämäntavat. No eipä ollut hyötyä, niin kuin ei plussaa edeltävissä yrityksissä.

Pahoittelut vuodatuksesta, mutta nyt vaan on niin kypsä olo koko rumbaan. Siitäkin huolimatta toivotan lämpimästi tsemppiä kaikille piinaajille ja hoitojen eri vaiheissa oleville ?❤️

Luget kovettaa vähän vatsaa, syö banaania vastapainoksi. 🙂
Ne aiheutti mulle kans hienon paukaman välinahkaan. Ku luget valuttaa ja paikat kosteana. Niin siitä hierty pinnalta vähän ihoa ja tuli tilalle vesikellomainen patti. 🙂 Laitoin siihen vagisan voidetta ja autto muutamassa päivässä. Luget on kyl mahtava lääke! 🙂

Eikös banaani oo kans yks vatsaa kovettavista ruuista? Itse suosin ruisleipää, piimää ja vettä johon on sekotettu pikku loraus sokeritonta mehutiivisettä, niin maistuu paremmalta.
Kp5 ja kierron lopulla vielä joku tarkistus klinikalla ja suunnitelma valmiiks 5. hoitoon. Enskierrosta ne piikit jne. taas alkaa! Tälle kertaa haluisin mukaan pergoveriksen bemfolan oheen, olkoonkin kuinka tuskallinen pistää, kun sillä aiemmissa edes jossain määrin on vaikuttanu parempia alkioita tulevan.. ei kuitenkaan koskaan mitään valtavia määriä (0-3 pakkaseen) tai top-laatusia.
Varmaan noista vitamiineista on vaihtelevia mieipiteitä, täällä klinikan lääkärin mukaan foolihappo ja d-vitamiini on ainoot millä saattaa olla vaikutusta. Niitä nyt sitten alotin tässä kierrossa vielä erikseen monivitamiinin lisänä. Jälkimmäistä on kehotettu syömään myös hoitojen välillä. Viime ja tässä kierrossa vielä loput gelee royalet ja ubikononit.

Onko täällä kellään kokemusta embryoskoopista, sillä kuulema paremmat raskaustulokset, mutta se varmaankin perustuu parhaiden alkoiden valintaan? Lähinnä kiinostas onko niillä olosuhteilla saatu parannettua alkoiden määrää ja laatua? Miksiköhän sekin maksaa niin paljon, yli 400e.. eikö sitä voitas vaan käyttää automaattisesti kaikille kun sellanen kerta on keksitty ja olemassa klinikalla! Vai onko ihan silkkaa rahastusta…

Kääk.
Aamusellaan olin rohkea ja pissin tikkuun. Kahtoin, että ikuinen muuttumaton nega se siinä. Mutta sitten siihen alkoi semmoinen haalea viiva tulla kaveriksi. Huhhuh. Nyt mä olen sen tikun kanssa hillunut täällä ja tutkinut sitä eri valossa pitkin päivää. Puolisokin on vasta tulossa mökiltä, en maininnut sillekään mitään. Onkohan tuo plussa. Mahaakin särkee niin että uskaltaako tässä antaa ittesä yhtään innostua.

Heippa kaikki!
Olen pitkään lueskellut kirjoituksia täällä mutta vasta nyt sain itse liityttyä jäseneksi.
Meillä on takana yritystä ehkäisyn lopettamisen jälkeen neljä vuotta. Takana on yksi ICSI, jonka ensimmäisestä tuoresiirrosta alkoi raskaus. Se kuitenkin keskeytyi viikolla 16 Turnerin syndrooman takia. Shokki siitä oli viime kesänä suuri, mutta halusimme yrittää uudelleen heti kun mahdollista. Ensimmäisestä PASsista tuli lokakuussa nega, mutta tänään testasin 5 päivän ikäisen blastokystin siirrosta plussan. Varsinainen testipäivä on vasta maanantai ja tunteet menevät tällähetkellä vuoristorataa. Olo on mielettömän toiveikas ja onnellinen mutta pelko ja jännitys ovat myös valtavat, etenkin kun tietää kuinka paljon voi vielä mennä pieleen..
Onko kenelläkään kokemuksia luonnollisen PASin jälkeen lugesteronin lopettamisesta kertaheitolla heti kierron lopussa? Aiemmin oli puhetta lääkärin kanssa sen jatkamisesta vielä positiivisen testin jälkeen, mutta nyt kehoitettiinkin lopettamaan joka tapauksessa jo eilen. Pelottaa että yhtäkkinen hormooni tason muutos voi keskeyttää raskauden jos oma kroppa ei saa vielä tuotettua progesteronia tarpeeksi.

Onnea plussanneet, tsempit muille.
Oikeesti mä en saa millään ovista tikkuun…. ärsyttävää….

No sillä clear blue digitalilla, joka on törkeen kallis. Ja mietin miks pitää joka paketissa ostaa se laite?! Eikö niitä tikkuja oikeesti myydä erillisissä paketeissa?

Jännitin Pregnyl-piikin laittamista… Sitä, että sössin sen jotenki, rikon ampullit tms. En sössinyt! Piikki laitettu tasan klo 23 kuten pitikin! 🙂

Nyt jännitän sitä, että miten kipeäksi tulen… Kun irtoaminen alkaa!

Tulon tässä tajunneeksi, että tämän hoidon osalta kaikki on nyt ns. toisten käsissä! Vähän niinku ”herran haltuun” ja vähän myös lääkäreiden ja biologien!
Miestä ja hänen tuotostaan nyt unohtamatta! 🙂

Pitäiskö tämän ajatuksen helpottaa tätä jännitystä?! Minua jännittää nyt oikeasti ja paljon! Huomenna on punktio ja eniten taidan miettiä sitä tulosta! Onko siellä munasoluja?

Huh huh! En minä olisi ikinä uskonut tämän kaiken olevan psyykkisesti näin rankkaa!!!! Tähän saakka olen fyysisesti päässyt ”helpolla”, toki huominen operaatio voi muuttaa tilannetta! Mutta tämä henkinen puoli! Voi minun pumppu parkaani 🙁 Miten ihmeessä te jaksatte tätä hoidosta toiseen?! Hattua nostan! Oikeasti!

Tänään oli uuden hoitokierron suunnittelu ja pitkä kaava kokeillaan nyt.. sumuttelut alan ens kierron 21.pvä. Ja kuulemma Gonal annos nostetaan eli enemmän tulee maksamaan tämän kierron lääkkeet. Eipä oltu ihan varauduttu heti perään näihin maksuihin? viime kerralla oli gonal 175, nyt ei ollut puhetta mihin nostavat.

Mut on myös yllättäny miten rankaksi tää on muuttunu. Vähitellen tässä on selvinny kuinka hidastempoista tää kaikki on. Pelkkää odottamista ja takeita lapsesta ei ole. Mä luulin, et hoitoihin kun menee saa viisitoista alkiota ja joka kuukausi siirretään yks. Meille on tehty puolen vuoden aikana yksi tuoresiirto, josta tuli nega.

Sain eilen vihdoin oviksen tikkuun ja sitä iloa kesti siihen asti kun hoitaja sanoi, että siirto osuu viikonloppuun ja siirtoja ei tehdä viikonloppuisin julkiselka puolella. Tätä sitten oon nyt sulatellu, et kaiken muun odottelun päälle osuu tommonen homma, joka taas siirtää kaikkea kuukaudella. Mistä mä tiedän, ettei ens kuussa ole sama homma ja onko kiva sit lääkkeillä säätää ovikset oikeisiin päiviin osumaan, koska klinikka on kiinni joinakin päivinä. Vaikka kroppa toimii tältä osalta moitteettomasti. Mun mielestä on nurinkurista. Taas on systeemit päälaellaan! Pännii niin paljon.

Kaiken lisäksi luovuin hiihtolomaviikolle osuvasta lapinmatkasta tämän siirron vuoksi, jota ei nyt sit edes tehty.

Miten tässä oikeen pitäis elellä tavallista elämää ja olla miettimättä lapsettomuutta?! Kun lapsettomuushoidot tuntuu vaikuttavan koko ajan kaikkeen ja ne tulee huomioitua kaiken suunnittelussa jatkuvasti. Musta tuntuu, et koko elämä on pausella. Haluaisin jo, että tämä elämänvaihe jäisi taakse…

Hyvää ystävänpäivää kaikille. Olette upeita ja vahvoja! Olen iloinen teidän löytämisestä. Täällä tuntuu, että kuuluu johonkin ryhmään. Voimia ja jaksamista!

Musta tuntuu kans sellaselta, että ois jossain välitilassa. Ei elä sellaista elämää, jota haluaisi ja odottaa, että saisi elää toiveidensa elämää, mutta siitä ei ole takeita. Tässä välitilassa tekee kaikkensa, että toiveet toteutuisi, rajoittaa syömisiä, juomisia, ulkomaanmatkoja, työpaikan vaihtamista jne. Ja silti kuukausi kuukaudelta toiveet menevät kauemmas ja välitila jatkuu.

Erityisesti lapsen kuoleman jälkeen, se välitilan tunne on korostunut. Minunhan piti saada jättää jo lapsentekovaihe taakse ja saada aloittaa se toiveiden mukainen elämä. Ja ihan maaliviivalla, kaikki viedäänkin ja tempaudun kummaliseen lapsettomuus ja lapsikuolema maailmaan uudelleen.

Suru, ompa todella kurjaa tuuria, että ovis osuu viikonlopulle. Meille tehdään pas ensi kuussa ja pyysin hormonaalisen kierron, ettei osuisi viikonlopulle siirto. En vaan tahdo odottaa enää. Koville kroppaa joutui muutenkin. Plus mulla on kyllä aika epäsäännöllinen kierto. Päätettiin silti nyt miehen kans, että tehään tähän välikiertoon luomuvauva. Ihan piruuttaan.

Hyvää ystävänpäivää kaikille! Ehkä ensi vuonna kaikilla on jo ystävänpäivävauvat. Kevät on hyvää aikaa raskautua.

Hei Suru,

Oli pakko vastata kun sun ajatukset osui niin naulan kantaan ton ”pausella elämisen” suhteen. Tunnistan sen 100%:sti. Koskaan elämässä ei oo ollu vastaavaa tilannetta. Aika vaan kuluu mutta mikään ei tunnu etenevän mihinkään. On niin tottunut, ja kai se on yleisinhimillistä, että kulkee kohti seuraavaa etappia elämässä mutta sitäkään ei voi tehdä lapsettomuushoitojen aikana koska niinkuin sanoit, mitää takeita onnistumisesta ei ole.

Meillä jäi viime inseminaatio tekemättä koska osui sunnuntaille. Eilen alkoi vuoto. Seuraavan kerran taitaa toukokuussa osua ”tärppipäivä” arkipäivälle eli ehkä silloin seuraava yritys. Todella turhauttavaa.

Täältä saatu vertaistuki on todella korvaamatonta. Kiitos, että jaksatte jakaa ajatuksianne täällä. Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Aniara

Luin teidän edelliset kirjoitukset ja kyllä myös minä pystyn noihin tunteeseen samaistumaan. Se tunne on kamala kun odottaa jotain mistä ei ole takeita, aina ’annetaan’ vähän toivoa ovis plussalla, hyvin menneellä punktiolla, onnistuneella sulatuksella, siirrolla tai jopa positiivisella testillä ja sitten kaikki otetaan pois ja koko homma alkaa alusta.. Jo yksi ICSI hoitokerta on opettanut ettei mikään tässä prosessissa ole helppoa ja itsestään selvää. Fyysisesti hoidot ovat kohdallani olleet suhteellisen helpot punktiota lukuunottamatta mutta en myöskään koskaan ajatellut henkisen puolen ja stressin olevan niin valtavat. Vannoin ennen hoitojen alkua etten ole henkilö joka ”elää vain hoidoille ja yritykselle saada lapsi” ja sanoin etten halua yrittää vuosia ja vuosia mikäli hoidot eivät onnistu. Äkkiä huomasin kuinka vaikeaa ja mahdotonta tässä lupauksessa on pysyä.
Kun menetimme pikku tyttömme turnerille en voinut käsittää miksi se tapahtui kaiken tämän jälkeen juuri meille. En nähnyt elämässäni mitään iloa tai syytä jatkaa kaikkea tätä ja kokoajan kohdata uusia pettymyksiä. Ihmiset ympärillä raskautuivat helposti ja eräs lähes 30 vuotias tuttavani on jopa tehnyt hoitojemme aikana kolme aborttia koska ei halua vielä lapsia. Ei elämä aina ole todellakaan reilua.
Vaikka hoidoista on ollut kuukausia taukoa olen kieltäytynyt lähtemästä etelänlomalle Zika-viruksen pelossa, lopettanut ainakin väliaikaisesti työni ammatissa josta uskon olevan haittaa hoitojen onnistumisessa ja raskaudessa mikäli hoidot onnistuvat ja muutenkin eliminoinut kaikki mahdolliset riskit ja tavallaan muuttanut koko elämäni hoitojen takia. En silti kadu mitään siinä vaikka hullultahan se kuulostaakin jopa omaan korvaan.
Haluan silti uskoa että kaikille meille on jotain parempaa tulossa enkä halua olla katkera heille jotka saavat helposti lapsia. Kaikilla ihmisillä tulee elämässä vastaan vastoinkäymisiä ja osalla meistä ne valitettavasti kohdistuvat näihin asioihin.
Ihanaa ystävänpäivää ja aurinkoista kevättä teille kaikille ja ihan mielettömästi onnea matkaan yrityksiin!

Nyt se on ohi…Punktio. Tuo pelkäämäni ja kauhistelemani punktio. Ei tarvitse enää pelätä 🙂 Punktio ihan alusta ja loppuun saakka (sairaalassa) oli positiivinen kokemus niihin ennakkopelkoihin nähden! 🙂 Hoitajat ympärillä ihania, kipulääkitys kohillaan ja punktion tehnyt lääkäri myös äärettömän mukava! 🙂

Itse operaatio ei mielestäni ehtinyt alkaakkaan kun se oli jo ohi 😀 Ensimmäinen munarakkula oli tyhjä ennen kuin tajusin, että nyt se varsinainen homma on alkanut. Suonensisäisesti sain lääkettä (Rapifen) ennen toimenpiteen alkua kerran ja toimenpiteen edetessä vielä toisen kerran! Päähän lääke meni, että humahdus kävi, mutta ihan olin ”tolpillani” koko toimenpiteen ajan! Ensimmäisen munasolun löydyttyä tuulettelin spontaanisti! 😀 Minä nimittäin olin jo päättänyt, että siellä ei mitään munasoluja ole…Tai jos on, niin Pregnyl-piikki ei ole vielä ehtinyt vaikuttaa ja ne eivät ole irronneet.

Operaation jälkeen saatiin tietää, että mikä oli lopullinen saldo. Minullahan siis oli seurantaultrissa havaittu, 0-ultraa lukuunottamatta (silloin VAIN 2), jopa 6 follikkelia! Minulle siis jopa siksi, että hormooniarvot ovat olleet valitettavan huonoja ja ikä tehnyt tehtäviään. Lopullinen saldo oli kuitenkin kaikkien ennakko-odotusten vastaisesti HURJAT 8 kappaletta munasoluja!!! Siellä jossain oli vielä 2 follikkelia piilotellut, jotka havaittiin tänään ja kaikista saatiin munasolu talteen! 🙂 Olo tietenkin pöllämystynyt! Eikä pelkästään lääkkeiden vuoksi! 😉

Nyt on ”herran hallussa” ja ”korkeammissa käsissä” tämä asia ja toivon, että siellä mieheni pikku-ukot löytävät pikku-akat…Kuten mekin löysimme toisemme tasan xx vuotta sitten tänä päivänä! 🙂 Tänään on siis meidän vuosipäivä ja xx-v kihlajaispäivä 😉 Mikä olisikaan parempi lahja? Ei mikään!….

Tosin, pessimisti ei pety…Ja olen ihan varma, että huomenna puhelin soi… tai viimeistään torstaina… Ja sairaalasta soitetaan, että… Ei onnistu siirto!

No, nyt jännitetään täällä yhdessä ja onneksi saan olla sairaslomalla! Ei mulla pää kestäisi töitä tähän vielä kun jännittää niin kovin…

Ai niin..Punktion jälkeiset kivut…Niitä on, mutta niiden kanssa pärjää kun muistaa nauttia kipulääkkeet ajallaan! Vähän niinku ois menkat…

Runotar ; tsemppiä kovasti odotukseen!

On kyllä ollut positiivinen yllätys itsessäni huomata millä lailla tälle foorumille liittyminen on vaikuttanut. Olin pitkään vastaan ajatusta hakea tukea ja liittyä vertaistukiryhmiin, olen hyvin tunteikas ihminen ja varsinkin suoraan toiselle ihmiselle puhuminen on vaikeaa itkun vuoksi. Mutta kirjoittaminen onkin ihan eri asia, toki romahtamisia tulee tuntojaan purkaessa ja toistenkin murheita lukiessa mutta on tämä helpottanut siinä mielessä että tämä on ainoa paikka jossa toisten fiilikset on omia. Ei minulla lähipiiristä löydy saman ongelman kanssa painivia pareja, päinvastoin”hupsista taasko pitäisi lapsi pyöräyttää” -tyyppejä..

On tosi vaikeaa pysyä elämänmyönteisinä ja olla ajattelematta asiaa kun totuus on se, että joka ikinen päivä täytyy miettiä mitkä teot vaikuttavat hoitoihin, mitä syödä että olisi paremmar vaihtoehdot, laskea päiviä ja miettiä ja stressata mille työpäivälle käynti aina sattuu, täytyykö olla töistä pois ja mitähän työkaverit ajattelevat. Minä olen siis sairaanhoitaja, teen kolmivuorotyötä ja klinikkamme on puolentoistatunnin ajomatkan päässä. Kaikkien lankojen käsissä pitäminen ja arjen pyörittäminen ja kaiken keskellä jaksaminen on välillä liikaa. Eikä sitä auta kommentit että ”nythän olette jo hoidoissa, ei pitäisi stressata!”.. eikö no.sehän helpotti!

Runotar, ihana että teillä oli punktion tulos positiivinen yllätys 🙂 Nyt vain kovasti tsemppiä jatkoon!

Pakko oli myös kommentoida tuota hoitojen vaikutusta muuhun elämään. Hoidot vaikuttavat aivan kaikkeen! Juuri lomien suunnitteluun ja työelämään. Minulle tarjottiin mahdollisuutta muutta ulkomaille töihin, mikä on ollut minun ja mieheni yhteinen unelma, mutta jouduimme kieltäytymään tarjouksesta hoitojen vuoksi.

Olemme, vielä ainakin, julkisella puolella hoidossa, joten kesälle pystyy jotain suunnitelmia tekemään klinikan kesätauon vuoksi, mutta muutoin suunnitelmat ovat kyllä jäissä. Meillä on varattuna hiihtolomalle pohjoisen reissu isommalla porukalla, mutta näyttää siltä että pakastesiirto osuu juuri tuolle viikolle. Koitamme vielä jotenkin sumplia reissua kun aikataulut selviävät, mutta tämähän todennäköisesti tapahtuu vasta 6 päivää ennen siirtoa, joten säädöksi menee. Sanoin jo miehelleni, että hänen tulisi joka tapauksessa mennä, jotta edes jompi kumpi meistä saa odotettua levähdystaukoa. Kaiken tämän stressaamisen keskellä lomat voisivat olla niitä hengähdystaukoja, mutta melko mahdottomalta tuo lomien suunnittelu näköjään on.

Olemme mieheni kanssa sitä mieltä, että hoidot ovat nyt elämämme ykkösjuttu ja kaikki muu menee sen mukaan. Mutta tämä hidastempoisuus todellakin sekoittaa muuta elämää. Olemme vielä alle 30 vuotiaita ja olenkin monesti miettinyt että meneekö ”nuoruusvuotemme” hukkaan hoitojen vuoksi. Haluamme kuitenkin niin kovasti oman lapsen, että olemme ehdottomasti valmiita tekemään tämän ”uhrauksen”. Toivotaan, että kaikki tämä säätö palkitaan jossain kohtaa. 🙂

Henkisesti rankka päivä… Heräsin jo aikaisin kun en saanut unta! 🙁 Puhelin, tuo ”ystäväni” muuttui klo 8 eteenpäin vihollisekseni kun ”odotin” soittoa sairaalasta! Odotin sitä tietoa, että yksikään munasolu ei ole hedelmöittynyt! 🙁 Tai siis edelleenkin ”odotin” eli paremminkin pelkäsin sitä soivaa kännykkää!

Tunnit matelivat, istuin sohvalla ja kyttäsin kännykän ruutua ja pelkäsin. Mahassa mylläsi ja syke oli varmasti jotain 200! 🙁 Niin rankkaa epätietoisuus ja odotus!

Klo 14 en enää odottanut vaan otin luurin ja soitin itse. Oli pakko saada tietää jotain! Tuntui, että ne on vain unohtanu soittaa meille tms.

Tulos: 8 munasolusta oli 5 hedelmöittynyt! 🙂 Tähän olen enemmän kuin tyytyväinen!
Nyt ei hetkeen tarvitse jännittää…Paitsi taas huomenna aamulla kun olisi siirto…ELLEI NE SOITA SIELTÄ JA KERRO, ETTÄ EI OLE SOLUT JAKAANTUNEET…

Huh huh!

Kovin syvissä vesissä tuntuu nyt uivan 🙁 tämä palsta on kannatellut monta kertaa viime päivinä, saan teistä voimaa naiset. Kiitos!
Ajatukset on tulevassa hoitokierrossa, hirvittää tuo Synarelan aloittaminen ja sen mahdollisset haittavaikutukset. Muutenkin masentumiseen taipuva mieleni on ollut nyt todella kovilla ja jos tuo lääke vielä sitä saattaa pahentaa. Ja pelottaa jos tämäkin hoitokierto tulee menemään, hoitajan sanoin, ”odotettua huonommin”. En tiedä kestänkö sitä pettymystä enää, jos yhden ainoan alkion saamme taas aikaan ja sekin tulee ulos.. Miehellä ei löydy kuin yksittäisiä liikkuvia siittiöitä. Hän syyttää itseään, tietenkin. Miten voisin häntä lohduttaa 🙁
Kun vuoto alkoi viime kerran jälkeen, olin toisaalta helpottunut. Nyt se oli ohi eikä tarvinnut alkaa pelkäämään keskenmenoa. En tiedä haluanko niin kovasti lasta, että haluan taas kiusata itseäöni fyysisesti ja ennenkaikkea henkisesti. Silloin kun saimme tietää huonon siittiömäärän, sain surettua lapsen kaipuuni pois. Tein samanlaisen surutyön, kun siskoni kuollessa. Mutta nyt sitä turhaa toivoa taas nostatetaan. Tuntuukohan tämä hoitokierre samalta, jos olisi joku rakas ihminen vaikkapa koomassa tai syöpähoidoissa??
Ja missä menee se raja, kun on parempi luovuttaa? Alunperin ajattelimme, että kokeilemme nämä kolme julkisen puolen kertaa. Tuntuu että tämä vuosi olisi kestänyt jo puoli vuotta, vaikka nyt on vasta helmikuu! Ja nyt jo toiselle kierrokselle..
Tarviisi varmaan soittaa polille ja pyytää psykologin aikaa, ennen kuin menee hermoromahduksen puolelle. Äsken tuli itkukohtaus, kun en löytänyt kynää. Joopa. Mieheltä kysytään nyt hirveästi voimia..

Minä en ikikuuna päivänä olisi uskonut, että miten rankkaa tämä on henkisesti…Vaikka ensimmäinen hoito on vielä kesken! 🙁 Minä saan ihan varmasti jonku mahahaavan sillä kun jännitän, niin mahani kramppaa ja oireilee. Tämän lisäksi sydämeni on kovalla koetuksella…Pulssi hiihtelee ihan omia latujaan varsinkin juuri nyt ja eilen ja ja ja…

Miten sitä osaa rentoutua!? …Varsinkin JOS siirtoon pääsisimme… Koetappa siinä olla rentona kun jännittää, pelottaa, ahdistaa…Kaikkea! 🙁 Aiemmin ajattelin, että mitkään rentoutusjoogat, vyöhyketerapiat, hieronnat sun muut ”poppaskonstit” ei tod. ole mun juttuja…Mutta kummasti sitä on niitäKIN asioita googletellut ihan uusin silmin! 😀

Saapa nähdä alkaako huomenna elämäni pisimmät 2 viikkoa!!!! Pelottaa…Sekin 😀

Ni miten ne lääkkeet sit menee lääkkelisessä pas:ssa? Jos joku voisi kertoa.
Mä oon niin pahoillani siitä, etten saanu alkionsiirtoa tähän kiertoon, et en pysty mitään muuta ajattelemaan. Se on julmaa, et viikonloppusin ei saa siirtoja. Miten ne voi tehdä noin! ;(

Tunteet.. Kulkevat kuin vuoristorataa. Kukaan ei voi ymmärtää, mitä me käydään läpi. Ainostaan ne, jotka käyvät näitä hoitoja läpi. Ulkopuolisilla pitäisi pitää turpansa kiinni, kun eivät todellisuudessa ymmärrä, mitä kaikkea meidän kroppa joutuu kestämään. Vituttaa, kun painosta vittuillaan. Pitäis osata sulkea korvansa kaikelta.
Ja kun siirto tehdään ja sinulle sanotaan, olet pienesti raskaana, niin silloin herää äidin vaistot. Sitä toivoo pienelle alulle vain parasta. Äiti varoo kaikkea, että pieni jäisi asumaan yksiöönsä. Mutta aina ei näin mene. Sitä alkaa syyttämään itseään, että mitä tein väärin, kun pieni tuli pois. Entä jos näin on tarkoitettu,jos pieni olikin sairas alkujaan eikä ollut tarkoitusta syntyä? Sitä ei koskaan saada tietää.
Onneksi mies on ymmärtänyt, että minä surin, kun kaksi siirtoa tuli pois. Sitä kun toivoo jotain, niin pettymys on todella kova. Ja kylmähän sitä ois, jos ei surisi. Mutta itse olen tullut siihen tulokseen, että näin ei ole tarkoitettu, jos ei ole pieni ihme jäänyt yksiöönsä asumaan.

Aloitin eilen menopur-pistokset ja rinnalla kulkee synarela suihke. Synarelasta sivuvaikutuksina huomannut kuumat aallot, ärtyneisyyden, nuhan ja saamattomuuden. Toivottavasti ei tulisi enään mitään sivuvaikutuksia molemmista lääkkeistä. Jos tulee, niin kestän ne.

Minulla oli luget ja gonal peptyl piikki pas siirrossa. Pregnyl piikki annettiin, että varmasti oma ovulaatio tapahtuu.

Eivät ymmärrä, ei. Mää olen ihmisille ohjeistanut, että jos päädyn kertomaan omasta tilanteesta niin riittää, että kuuntelee. Meidän tilanteesta tietää melkein kaikki. Musta se parempi näin. Itseä vaan harmittaa, ettei meille koskaan kuulu mitään uutta. Tosi hankala tollanen kysymys, että mitä kuuluu. Mää oon välillä pulassa sen suhteen mitä siihen pitäis vastata. No ei tässä mitään uutta kuulu. Kuuluu hyvää, mutta eriä kuin mitä toivoisi kuuluvan… öö.

Oon vähän miettiny, et kyllä kaikilla ihmisillä on omat haasteet elämässä. En mäkään pysty ymmärtämään mitä joku käy läpi, joka joutuu loppuelämäksi pyörätuoliin tai sairastuu syöpään tai muuta. Nekin on sellasia asioita, jotka tajuaa vasta kun ne tulee omakohtaisiksi.
Sanoisin, että yhteistä näille asioille on, että ne on elämän kriisejä. Niihin liittyy menettämisen pelko. Niissä aika pysähtyy ja asioiden arvojärjestys muuttuu. Kriisin pitkittyessä ihminen muuttuu.

Minä ainakin olen muuttunut. En ole sellanen huoleton ja elämään luottavainen kuin oli tapana. Aiemmin oli päivittäin onnen tunnetta, nyt on päivittäin ahdistuneisuutta, surua ja turhautumisen tunnetta. Huono vaihtokauppa, mutta en osaa päästä eroon noista pahoista fiiliksistä. Ne vaan sitkeesti pysyy kropassa.

Epäreilua tää kaikki on. Elämä on epäreilu.

PP1 🙂

Ei mulla muuta… Paitsi, että pari huuru-ukkoa hytisee sen lisäksi pakkasessa:) Mikään ei parasta laatua, mutta ompahan kumminki jotain 🙂

Jep. Tsemppiä piinailuun. 🙂

Tsemppiä Runotar, toivotaan parasta! 🙂

Tämä voi kuulostaa IHAN HULLULTA, mutta… Mikäli kohtuun olisi siirretty maailman paras huippuTOP-alkio niin tahtomatta se pieni toivonkipinä olisi pään sisällä kasvanut liian suureksi… Ja pettymys olisi ollut niin paljon vaikeampi käsitellä!

Nyt kun siellä on ei mikään paras alkio, on tämän asian käsittely mulle helpompaa kaikin puolin! Tuli pettymys tai ei…

Torstain siirrosta alkaen voisin vaan nukkua!!!! 🙁 Mistä tämä järkyttävä väsymys voi johtua? Tukilääkkeenä Lutinus, voiko se väsyttää näin?

Lutinus voi väsyttää, mutta kun tulin raskaaksi viimeksi pakastesiirrosta, niin olin aivan raato ennen (ja jälkeen) plussan.

No ei tämä vielä voi olla mikään raskausoire 😀 Alkio ei käsittääkseni voi olla vielä kiinnittyny?!

Saattaa tautia pukata kun lämmöt koholla niin selittyis tämä väsymyski!

Mää mietin täällä päätäni puhki mitä mun kannattais tehdä. Haluisin ehtiä saamaan tähän kevääseen sekä alkionsiirron että punktion ja tuoresiiron, jos ei kiinnity.

Ne vois ehtiä jos ens kiertoon tekee lääkkeelisen pasin sit ois välikierto ja toukokuussa uus hoitokerta, josta punktio kesäkuussa tai riskillä odotella, että osuis siirto arkipäivälle maaliskuussa ja punktio sit ilman välikiertoa toukokuussa. Mut jos osuis taas maaliskuun siirto viikonloppuun niin sit ei välttämättä ehdi enää stä punktiota kevään aikana. Alkionsiirto tehdään joka tapauksessa varmasti ennen kesää, jos alkio selviää sulatuksesta.

Mut mää en oikeen kestä tätä alkionsiirron odotusta… Tuntuu raskaalta odottaa. Mä oon ihan hermona koko ajan. Kannattaako yrittää tehostaa tätä hoitoa vai pitäiskö ihan vaan relata ja olla vähemmän huolissaan, jos punktio siirtyykin syksyyn? Siitähän tää stressi johtuu ku haluisin ehtiä.

Tietääkö joku kuinka pitkä kesätauko julkisilla on?
Voiko olla hoidoissa julkisella ja yksityisellä rinnakkain? jolloin vois vekslata kummasta paikasta ottaa alkionsiirron kun saa ovistestiin hymynaaman. (sit ei haittaa jos osuu siirto viikonloppuun)

Rauhan tie, mitä lääkkeitä siihen lääkkeelliseen siirtoon tulee?

Riippuuko paikkakunnasta että siirtoja saa yksityisellä viikonloppuisinkin? Kun ainakaan omalla paikkakunnalla ei onnistu siirto vkloppuna ja sillä nyt piinailen vuorostani sitä, että millon ovis on ja jos on sunnuntaina tai maanantaina niin 5vrk vanhojen alkioitten siirto ei onnistu kun menis vkloppuun.

Jaa, en tiedä. Toi oli mun oletus. Olin ymmärtäny jostain keskustelusta, että toi olis käytäntö yksityisellä. En ole varma.

Mua ottaa niin aivoon, että ovet pysyvät viikonloppuisin tiukasti kiinni. Joko annat x-määrän kuukausia valua hukkaan sitä odotellessa että siirto sopii arkipäivään tai vaihtoehtoisesti pumppaat itsesi täyteen lääkkeitä. Ei ole oikein!
Mulla vissiin tuli täyteen joku henkilökohtainen sietoraja lääkkeiden suhteen nyt. Johtuu siitä, että toi on turhaa lääkitystä!

Suru, kysyit mitä lääkkeitä lääkkeelliseen passiin tulee 15.2, vastasin 16.2, selaa vähän ylöspäin niin löytyy.
Sulla on Suru nyt kova kiire, olen itsekin huomannut että hoitopaikassa suunnitellaan ja otetaan puheeksi yleensä vaan se käsillä oleva hoito kerrallaan. Varmaan hoitotahon käsityksenä on että joka hoidosta se raskaus voi alkaa niin ei suotta suunnitella pidemmälle. Mä otin nyt viimeksi itse puheeksi vaikka en mä tainnut kaikkia mun kysymyksiä muistaa. Pyydä vaikka soittoaikaa lääkärille jos et ole pian menossa käymään, niin saat vähän suunnitella ja kysellä esim siitä että pitääkö pitää välikuukausi jne.

Nyt kyllä maailmankaikkeus tai joku vastaava pelleilee kanssani!!!

Minähän siis joskus koen asioita, jotka eivät voi olla vain sattumaa…Tai jos ovatkin, niin ovatpa helkkarinmoista sattumaa! 😀 Esim. ajattelen jotakin biisiä töissä ja hyräilen sitä…Ja kun istahdan autoon työpäivän jälk. niin se sama biisi tulee radiosta sillä sekunnilla! Muitakin vastaavia esimerkkejä löytyy iso liuta…

No miten tämä liittyy näihin hoitoihin?

Tässä taannoin soittelin äidilleni ja äidin kanssa sitten puhuttiin siitä, että milloin tämä vauveli syntyisi JOS niin olisi käydäkseen…Eli laskettua aikaa mietittiin. Äitini totesi, että marraskuun alkuunhan se menisi ja minä siihen, että kyllä…Olisi 7.11 se LA. No sitten tuli jotain hässäkkää ja lopetettiin puhelu…Kun vilkaisin sitä aikaa miten pitkään oltiin juteltu (Se siis mun puh ilmestyy siihen näytölle automaattisesti) ja se aika oli 7,11 😀 Huh Huh!

No… Tänään jostakin syystä vilaisin nimipäiväkalenteria…Ja tuo 7.11 olisi Taiston nimipäivä! 😀 Kyllähän me melkoinen taisto onkin tämän asian äärellä käyty…Ja kai sitä jonkinlaiseksi taistoksi voi myös synnytystä sanoa! 😀 …Ja koska nyt niin nauratti tämä sattuma, niin katoimpa vähän lisää… 14.2 kun oli punktio ja hedelmöittyminen alkanut, oli tietenkin nimipäivä Voitolla! 😀 No kyllä! ISO voittohan se olikin, että niitä munasoluja löytyi ja ne lähtivät hedelmöittymään! 😀 Ja kun vielä vähän kaivaa…Niin 16.2 on Kain nimipäivä…Eli meidän siirtopäivä jolloin ajattelin, että KAI tämä on sittenkin mahdollista…No, vielä vähän jos kaivelee…Niin 28.2 saisin tehdä ensimmäisen testin sairaalan lappujen mukaan ja yllättäen nimipäivää viettävät Onni ja Sisu samaisena päivänä! 😀

Melkoista sattumaa, eikö…Ja lähinnä mua naurattaa!!! 😀

Piinapäivät sujuneet ihan hyvin…En ole onnekseni turhaan ressannut! 🙂

aaa, niinpäs onkin. Meni multa ohi. 🙂
Kiitos kaikille vastauksista! Tiedän, että mulla on hoppu vaikka oikeasti haluisin vaan tehokkuutta. Soitin klinikalle ja päätettiin vielä yrittää luonnollista kiertoa. Kuulemma paremmat tulokset. Ja kahdessa paikassa ei voi olla rinnakkain hoidoissa. Noh, kävin tänään Ikeassa ja nyt syön karkkia ni johan on paremmat fiilikset. 😀 Se siitä sokerittomasta elämästä. Ehkä ei tarvi olla niin äärimmäinen tässä sokerittomuudessa… ?!
Korkeintaan punktio menee syksyyn, ainakin pystyy sit nauttimaan kesästä ku ei ole toipilaana vaan pystyy vapaasti liikkumaan. Kaikessa puolensa.

Huumorilla olis kyllä kiva osata ottaa elämän vastoinkäymiset, mulla kyllä helposti menee sarkasmin puolelle…
Toivotaan, että nämä sattumat ennustaisivat Runottarelle raskauden alkua! 🙂

Hei kaikille! Olen lueskellut palstaa taustalla nyt kun lapsettomuushoitoasiat tulivat meille taas ajankohtaisiksi. Ajattelin kertoa meidän tilanteesta tämän päiväisen harmituksen keskeltä.

Olemme mieheni kanssa yrittäneet raskautua keväästä 2015. Jo tuolloin oli tiedossa azoospermia ja saimme heti lähetteen kierukan poiston yhteydessä Naistenklinikalle lisätutkimuksiin ja syksyllä 2015 IVF/ICSI-jonoon. Huhtikuussa 2016 oli ensimmäinen ICSI josta vain tuoresiirto, pakkaseen ei mitään. Kesä ja syksy meni mieheni lääkityksen vuoksi odotellessa ja nyt helmikuussa oli uuden hoidon vuoro. Ehdin pistellä 5 päivää Gonal F ja kävin tänään kontrolliultrassa. Hoito päädyttiin keskeyttämään, koska munasolut ovat kasvaneet liian epätasaisesti. Tarkoitus olisi ollut tehdä miehelleni kivesbiopsia punktiopäivänä ja sen vuoksi munasolujen määrän pitäisi olla mahdollisimman suuri. Lääkäri oli hyvin töykeä ja sanoi jopa vihaisesti, että minun (mies ei ollut mukana käynnillä) pitää itse tehdä ratkaisu hoidon keskeyttämisestä. Vaihtoehto olisi ollut siis hoidon jatkaminen ja riskin otto huonosta munasolusaldosta sekä mahdollisesti ”turhasta” kivesbiopsiasta, josta jää aina toki arpi kiveskudokseen, joka huonontaa tuloksia tulevaisuudessa.
Kamala tilanne… miten lapsettomuushoitoihin hakeutuu noin epäempaattisia lääkäreitä…? Aiemmat kokemukseni naikkarilta ovat olleet ihan positiivisia.

– pipa 32v mies 32v 2.ICSI –

Ikävä tilanne Pipa teillä ja väärin on lääkäri toiminut kun on sinut tuollaisen tilanteen eteen laittanut! 🙁 Voimia!

Minä olen yhden lääkärin kohdannut tämän hoitorumban aikana jolta oli tyystin unohtunut se, että minkä asian äärellä tässä ollaan 🙁 Minä olin hänelle pelkkä potilas ja nippu papereita 🙁 Faktat pöytään ja se on voi voi ja elämä on! 🙁

Kyllä osaakin olla oma mieli lapsellinen ja toiveikas :/ meillä siis tässä taukokuukausi ja odottelen normaaleja kuukautisia, kp29 jo menossa ja normaalikierto ollut nyt jonkun aikaa 28. Mutta on se ollut 30päivääkin pitkään. Silti sitä vaan hiljaa mielessään toivoo ihmettä, joka se todella olisikin meidän tilanteessa… Alkaisi nyt vaan vuoto niin pääsisi laskemaan milloin alkaa Synarelan sumuttelu ja sitten piikitykset kuukauden päästä. Koko ajan toitotat itsellesi, etää et sinä voi tulla luonnollisesti raskaaksi. Tämä hoidoissa oleminen ja niitä odottaminen on niin raastavaa.

Joo, todella asiatonta käytöstä, varsinkin kun vielä erikseen kysyin mitä hän suosittelisi tilanteessamme… Lääkäri kysyi myös että miksi minulle on valittu hoito lyhyellä kaavalla. En osannut vastata muuta, kuin että kai sillä oli tarkoitus ennaltaehkäistä hyperiä tms. Huono juttu, jos siellä ei kukaan kirjoita teksteihin miksi mikäkin hoitokaava valitaan, en kai minä osaa vastata, kun en ole ollut siitä päättämässä. Lääkärin asenne oli myös aika syyllistävä, hän painotti oikein, että tämä meidän hoitopolku on erittäin rankka ja se ei ole leikin asia. Niin kuin emme sitä tietäisi, eikai kukaan näihin huvikseen lähde. En tiedä johtuiko asenne siitä, että minulla on jo 3 lasta edellisestä liitosta. Meillä on mielestäni kuitenkin oikeus saada yhteinen lapsi, jos se hoitojen avulla on mahdollista. Miehelleni tämä on hyvin tärkeä asia ja hän kokee suunnatonta ahdistusta lapsettomuudestaan.

– pipa 32v mies 32v 2.ICSI –

PP6 ja olo suht normaali 🙂 Välillä nippailee munasarjoissa ja alavatsassa ja väsy on edelleen julmettu! Kaikki Lutinuksen piikkiin!

Päätin, että en tee testiä sallittuna ekana pvänä, olkoonkin Onnin päivä 😀 En halua pettyä. Tulkoon vuoto jos on tullakseen!

Täällä 0-ultra takana ja Gonal-f menossa. Tiistaina seuraava ultra, jossa näkee onko mitään tapahtunut. Hitto jännittää. Ainakin potentiaalisia alkuja oli ihan hyvin.

Hei kaikille.

Valitettavasti joudun siirtymään tuolta plussanneiden puolelta tänne.

Eli meillä on menossa 1.ICSI, josta nyt 2.pas siirrettiin 2 alkiota josta toinen kiinnittyi mutta todettiin tuulimunaraskaudeksi rv 10+4. Tehtiin lääkkeellinen tyhjennys joka oli fyysisesti että henkisesti todella raskas. Nyt vaan pitää saada henkinenpuoli kuntoon ja kevään/kesän vaihteessa uuteen hoitoon, pakkaseen ei jäänyt mitään.

Kovin on vielä raskaat fiilikset muttta kyllä se tästä…

Onpa surullinen uutinen Ellen. Voimia sinne… 🙁
Kyl tää matka äidiksi on pelkkää kidutusta.

Voi vihtori ja pari muuta voimasanaa!!!
Tottakai tänään tuli ovistestiin pysyvä hymynaama.. joten tähän kiertoon ei passi onnistu :/
Tosin mietin issekseni että miks ei, kun pakkastyypit on 5vrk ikäsiä, että miks niitei voi perjantaina siirtää??? Täytyy huomena kysyä kun soitan ovisplussan. Mut niin ne viimeks sano et jos ovulaatio su tai ma, ni sit siirto ei onnistu.

Sirtoon vaikuttaa kolme asiaa: kohdun limakalvon tilanne, alkion ikä ja ovulaation ajankohta. Voin pirpana hyvin samaistua sun tilanteeseen. Just päivittelin tätä asiaa vähän ylempänä muutamaan otteeseen.
Mulla oli viimeks ovisplussa maanantaina eikä siirtoa tehty. Nyt odottelen vuotoa todennäköseti alkais homenna, jolloin ens kierron ovispäivät kp 14 15 ja 16 osuu päiville su, ma ti. Tiedän, et ma ei ole hyvä, mut en tiedä kumpi noista su vai ti on toinen huono. Meidän alkio on kuusi päiväinen blastokysti. Nän ollen vuodon alkamisen seurailu ei luonnollisestikaan yhtään jännitä. Eikä se onnistuuko siirron tekeminen ensi kuussa tietenkään pyöri mielessäni ollenkaan.
Rukoilen mielessäni, että vuoto ei alkais vielä huomenna vaan pari päivää myöhemmin.
Lugeilla jotkut vissiin pystyy omaa kiertoa säätämään, mut mulla puskee vuoto läpi niistä huolimatta.

Pistämpä mäkin viestiä tänne, kun tuntuu olevan mukavan aktiivista keskustelua. Me ollan 31/33v. ja yritystä reilu vuosi takana. Miehen simppa-arvot on huonot (hällä kyllä jo 11v. lapsi aiemmasta suhteesta), jonka vuoksi hakeuduttiin julkiselle hoitoihin loppu vuodesta. Vasta ensimmäinen käynti on Taysissa takana, mutta seuraava käynti on parin viikon päästä, jolloin on tarkoitus suunnitella huhtikuulle IVF/ICSI. Pientä kysymystä herättää nyt mun kilpirauhaus-arvot. Viimeksi jo puhui mahdollisesta lääkityksestä ja nyt arvot oli vielä huonommat, joten eiköhän sieltä lääkkeet tule. Onko kokemusta kuinka tuo asia vaikuttaa hoitojen aloitukseen? Odotellaanko ensin nuo arvot kuntoon, ennen kun päästään varsinaisen ongelman hoitoon?

PP 11

Olo on ihan paska. Ilman kummempaa syytä. Minä luulin, että osaan rentoutua…Ja piipit! En osannu. Mitä pidemmälle piinamisessa menen, sitä enemmän seuraan kehoani ja joka risaus…Pitää tietenkin googlettaa. Miksi? Ihan turhaahan se on kun kaikki oireet johtuvat Lutinuksesta! Sekin tosin pelottaa, että miksi juuri sillä hetkellä ei sitten oireita tunnukkaan. Miksi tissit on ihan normaalit? Miksi ei pistele koko aikaa? Tämä on ihan hullua!

Huomenna on sairaalan ilmoittama testipäivä. (kotitesti.) En uskalla testata. Niin paljon negatiivisia testejä on tullut tehtyä vuosien saatossa! ? Itseasiassa ei yhtään positiivista. Ikinä. Miksi sitten nyt? Minä järkeilen tämän nyt niin, että haluan tehdä testin päivänä jolloin tuloksesta ei ole enää mitään epäselvyyttä. Oli se sitten mikä tahansa. Minä tunnen itseni. Jos se huomenna olisikin nega, niin tokihan pääni sisällä kehittelen mitä kummallisempia syitä siihen, että voi se sittenkin vielä plussaksi muuttua… Sekin on niin hullua! …Enkä ole varmastikkaan tässä yksin. Näiden hullujen ajatusteni kanssa. Joita ei muut ymmärrä.

Mutta tämän kaiken hulluuden keskellä olisi minulla pari ihan kysymystäkin…

* Voiko näin IVF-hoidossa laskea ns. kiertopäiviä? ( Sairaalasta saadun kaavakkeen mukaan raskaus olisi alkanut 31.1 eli onko tämä ns. kp 1?)
* Alkaako vuoto (jos on alkaakseen) niinä päivinä milloin normit menkatkin alkaisivat nega-kierrosta?
* Milloin tässä mennään ns. turvallisilla vesillä vuodottomuuden suhteen? Lutinushan voi pitää vuotoja pois…Ja kun lääkitys loppuu, vuodot alkavat päivän parin sisällä?

Olisi ihana jos joku osaisi näihin(kin) mieltä askarruttaviin kysymyksiin vastata! ?

Terkuin: Yks hullu ?

Soitin aamulla klinikalle ja niinhän se oli että siirto olisi ollut lauantaina ja firma on silloin kiinni. Eli tämä kierto meni niin sanotusti vihkoon. Ellei tapahdu ihme ja tämän aamuinen ’hempeily’ tuota luomuplussaa.
Mutta jos vanhat merkit paikkansa pitää ja menkat tulee TAAS, niin seuraava kierto on lääkkeillä että saa PASsin tehtyä eikä tule näitä ’osuu viikonloppuun, ei tehdä’-kiertoja. Ja näköjään mielipiteitä on yhtä monta kuin gynekologeja kun tää mun sano että yhtä hyvät mahdollisuudet raskauteen on olipa luomukierto tai lääkkeellinen- kun tuolla ylempänä joku sanoi että luomu on parempi (mikä toki on ihan järkeenkäypä ajatus).
Nyt on kyllä sellainen ketutus, että tekisi mieli heittää kirves kaivoon ja miehenkin voisi heivata samalla :/

Pirpana, mä sanoin niin, koska mulle sanotiin niin, mut oon iteki huomannu, et on ristiriitaista tietoa siitä kumpi on parempi lääkkeellinen vai lääkkeetön pas. Itse kyl pidän enemmän ajatuksesta luonnollisesta kierrosta, koska plussan tullen ei tarvi käyttää lugeja rv 10 asti. Tarpeeksi sain kipristellä jo viimeks ku kaks viikkoa piti sitä käyttää…

Mut täälä ihan samat fiilikset tota viikonloppukäytäntöä kohtaan.
Harmittaa ehkä hieman…

Rankkoja tilanteita. Itsellä täällä neljännen siirron jälkeinen ensimmäinen piinaviikko menossa. Toistaiseksi suhtkoht ok mieliala, mutta eiköhän se tästä vielä piinaannu. Mullekin lääkäri sanoi että kovasti on tutkittu lääkkeettömän ja lääkkeellisen siirron eroja mutta ei kuulemma ole juurikaan eroa. Ehdottelin siis lääkärille että pitäisikö se viimeinen alkio yrittää siirtää ilman lääkkeitä. Itseä vaan tämä jatkuva tahmaisuus häiritsee. Tulee aika epäseksikäs olo…
On se vaan jännä miten toisten kanssa pystyy helpommin puhumaan tästä. Olen tässä ajan mittaan kertonut pikkuhiljaa useammalle kaverille ja tutulle. Omille ja appivanhemmille tuntuu olevan vaan aika vaikea puhua. Jotenkin se vanhempien odotusten ja toiveiden kohtaaminen on niin vaikeaa. Toisaalta anoppi on ihan kujalla, suhtautuu jotenkin kauhean pirteilevästi: ”Onnea nyt sinne hoitoihin!” Ja vielä pahempana: ”Voihan sieltä tulla vaikka kaksoset!” Siis ymmärrän että kun/jos tämä tilanne menee tosi vaikeaksi ja joutuu vielä pari vuotta näissä hoidoissa pinnistelemään niin ehkä kahdenkin alkion laittaminen tulisi kyseeseen sitten kun olen vanhempi. Mutta kaksosten saaminen tuntuu vaan älyttömän raskaalta, kaikki se valvominen ja hoivaaminen tuplana. Siis mulla ei ole kauhean ruusuista kuvaa vanhemmuudesta, sen verran usein omassakin Fb-seinällä pyörii ”äiti on vähän väsynyt” tyyppiset päivitykset. Ja anopin tilanteen huomioiden ei varmaan terveys kestä olla juurikaan meidän apuna. Jotenkin se että tämä lapsen tuottaminen tåhän maailmaan on NÄIN VAIKEETA muutenkin ja toinen unelmoi siinä vieressä vielä tuplatoimituksesta… Enkä mä osaa sanoa sille mitään kun pelkään että kaikki padot murtuu ja tule sanottua kaikki. Ne ei esim taida tietää että toistaiseksi kenestäkään muusta ei olla löydettt mitään vikaa kuin heidän pojastaan. (Ai syötkö sä jotain lääkkeitä? Ootko sä sairas? What???) Olis se kiva kun ottaisivat vähän selvää tästä lapsettomuuden hoidosta… Koska koeputkitilanteesta ollaan kyllä tiedotettu. Avauduin. Tämmöisillä tunnelmilla?

PP 12 ja vuoto alkoi 🙁

Se siitä.

Kävin yksityisellä ottamassa raskaushormooni-verikokeen jotta näen oliko MITÄÄN yrityksen tapaistakaan!

Ylihuomenna viimeistään tulos.

En tiiä miten tästä noustaan? 🙁

Runotar, täällä elettiin vahvasti mukana ja tsempattiin! Voimia ja jaksamista, pettymyksen tunne on varmasti murskaava.

Voimia Runotar. Huuda pettymys ulos ja rohkeasti kohti uutta hoitoa.

Cecilia, ainakin Taysin hormoni- ja lapsettomuuspkl:lla on psykiatrisen sairaanhoitajan iltavastaanotto. Ja yksityisillä on psykologit.

Voi itku runotar… 🙁
Mä en tajua miks ei ne alkiot vois vaan kiinnittyä…

Mulla on lapsettomuuspsykologi. Käyn muutaman kuukauden välein päivittämässä meidän tilannetta. Pääsin kun otin yhteyttä sairaalaan, jossa meitä tutkittiin. Oli kuukauden jono. Kannattaa mennä. Sielä saa purkaa fiiliksiä ja monesti tuntuu käynnin jälkeen, että teki hyvää käydä.

Voimia kaikille ärsyttävän pitkään odotteluun…

Voi ei! Tosi kurjaa, Runotar.

Soittelin aamulla ensi viikolle aikaa pakastesiirron ultralle, jossa katsotaan onko limakalvo tarpeeksi paksu ja ettei follikkeleita ole kehittymässä. Nyt Zumenonin syönti käynnissä, toivotaan että kaikki näyttäisi ultrassa hyvältä ja päästäisiin ensimmäiseen pakastealkion siirtoon.

Meillä on pohjoisen reissu varattuna maaliskuun lopulle ja nyt näyttäisi että juuri ehdittäisiin tehdä tuo alkion siirto ennen reissua jos kaikki menee hyvin. Jännitellään vielä meneekö reissu ohi suun, pääasia kuitenkin että päästäisiin siirtoon asti, osui se sitten mihin ajankohtaan tahansa. 🙂

Siis vaikka mulle on tehty passeja neljä ja kaikki lääkkeelliseen kiertoon, mulle ei oo kukaan puhunut siitä, ettei follikkeleja sais kasvaa. Mitä se haittaa, jos niitä kasvaa? Odottelen tässä, että menkat alkais, niin pääsisi syömään zumenoneja. Jännittä vaan niiden toimivuus, kun synarelat ei kahteen eri kiertoon toimineet ollenkaan, vaan follikeleja kehittyi. Ja epäsäännöllisen kierron vuoksi luonnoliseen kiertoon siirtämistä ei suositella.

Minäkään ei tajunnut kysyä miksi follikkeleita ei saisi kasvaa, mutta voisiko se liittyä jotenkin kehon omaan hormonitoimintaan. Kun on lääkkellinen kierto ja jos oma keho kehittääkin follikkeleita, niin olisiko vaara ovulaatiolle, joka sitten sotkisi lisää tuota hormonipuolta ja näin myös pakastealkion siirron onnistumista. En tiedä… Täytynee tiedustella ultrassa. 🙂

Olen pahoillani, runotar.

Minulla Synarela+Gonal f menossa. Eilen ultrassa lääkäri näytti tyytyväiseltä, 5 follia kummallakin puolella kuulemma. Huomenna illalla seuraava tsekkaus. Toivottavasti kasvavat tasaisesti. Punktio näillä näkymin maanantaina.
Minulla on ihan vuosisadan flunssa ja niin kipeä kurkku, että ihan pakko ottaa buranaa, vaikkei suositella. Mutta en muuten pysty olemaan ollenkaan (siis nielemään) .

Keräily takana käsin ja vain kaksi munasolua. Ja olihan se reissu. Kahteen eri otteeseen tehtiin keräily. Oik. munasarjan päällä verisuoni, niin päätettiin odottaa ja pyydettiin toinen lekuri paikalle ? Onneksi tauon aikana vilkas munasarja oli asettunut ja oma hoitava lääkäri sai kerättyä solun talteen ?
Nyt sitten odotellaan, että hedelmöittyykö solut.?

Munikset hedelmöittyneet ja huomenna siirto ?

Hieno juttu Napu, tsemppiä siirtoon! 🙂

Napu, jos hyvin käy, täällä tullaan viikko myöhemmin perässä. Tsemppiä!

Nyt on kaksi kaveria mukana ? olivat jatkaneet kasvuaan ja kuulemma sieviä siittiöitä on ollut, joilla munikset hedelmöitettiin ?
Nyt vaan rennosti ja onneksi ensi viikko lomaa ?

Hei
Liityn myös keskusteluun mukaan 🙂
Vertaistukea ja kokemuksia kaipaisin. Meillä nyt miehen kanssa takana ensimmäinen ICSI, jossa pyynnöstäni tehtiin suoraan pitkä viljely. Lapsettomuuden syynä tällä hetkellä pidetään mieheni heikkoa siittiömäärää. Määrä vaihdellut 32 miljoonasta 12 miljoonaan, josta vain 1 prosentti normaaleja rakenteeltaan. Minusta ei toistaiseksi vikaa ole löydetty, ovuloin joka kk ja kuukautiset säännölliset. Olemme 28v molemmat. Raskautumista yritetty luomusti vuosi ilman tulosta.

Pitkään viljelyyn tosiaan lähdettiin, minulta punktoitiin 16 rakkulaa, joissa kaikissa solu. Näistä kypsiä oli 10, kaikki hedelmöitettiin icsillä.9 hedelmöittyi normisti ja lähti jakautumaan. Päivänä kolme ja neljä oli monen kehitys hidastunut ja päivänä viisi joka maanantai ja mahd siirtopäivä, sain viestin että, tällä hetkellä enää kaksi seurannassa, toinen morula asteella ja toinen varhainen blasto. Päättivät jatkaa viljjelyä päivään kuusi. Seuraavana pääivänä minulla siirrettiin stage 2 blasto eli varhainen vielä, vaikka laborantti puhuikin että oli jo täysin laajentunut? Tämä siis taisi olla tämä hieman hitaampi, koska pakkaseen lähti 3 vaiheen blasto eli hieman pidemmälle edennyt kuin tämä tuoresiirrossa ollut.

Koska munasolujen määrä oli yli 15, en saanut hcg pistosta tukemaan kiinnittymistä OHSS riskin vuoksi. Ja suureksi suruksemme tämä kierto ei meille raskautta tuottanut. Ei edes yritystä kiinnittyä.

Onko täällä jotakuta joka ei tuoreblastosta plussannut mutta passista sitten? Meillä yksi blasto enää, jonka jälkeen julkiselle jonoihin. Muiden blastokystiviljelykokemuksia olisi myös kiva kuulla. Kuinka monta edennyt blastoksi ja onko myös päivän kuusi blastoihmisiä täällä? Blastoiksihan ajatellaan noin 30-40% kehittyvän, meillä tulos sinällään huono koska nuoria vielä ollaan, vaikka hoitaja sanoikin että ihan ns. normi määrä. Meidän kuupahduksethan tuli siinä päivien kolme ja neljä aikana, joka viittaa siihen että siittiöt eivät ottaneet jakautumista hommakseen.. 🙁

Kokemuksia? 🙂

Hieno määrä teillä blastoja saatu! =) niin toivoisin, että meilläkin pas onnistaisi.. Milloin muuten sinulla ollut virallinen testipäivä? Minulla oli eilen pp 10 ja nyt odottelen vuotoa alkavaksi. Luget lopetin to illalla, kun ei häivähdystäkään viivasta.. Eilen illalla tuli jokin viivanpaikka minkä mieskin näki, mutta tuskinpa mitään on, kun kuitenkin dpo 16, pitäisi jo kunnolla näkyä. Onko sinulla ollut hcg pistos tukemassa kiinnittymistä?

Minulle tehdään tämä pas nyt suoraan punktiosta seuraavaan kiertoon. Kysyin onko siitä haittaa ettei ole välikiertoa, lääkäri meinasi että jos oma munis alkaa kypsyä, niin voidaan tehdä. teemme ultran kp 12-13 ja mahdollisesti ohjelmoidaan vielä irroituspistos, jotta siirtoon päästään? Näin hän siis kirjaimellisesti kirjoitti minulle. Eli jos ymmärsin oikein, niin varmistetaan kehon oma ovis pregnylillä. Jokin tutkimus on vissiin tehty, missä punktion yhteydessä/ennen passia annettu hcg herkentäisi kohdun vastaanottavaisuutta alkiolle…

Olen itse juuri lukenut tutkimuksesta, jossa passissa, esim oviksen jälkeen päivä tai kaksi ennen blaston siirtoa kohtuun ruiskutetaan 500 iu hcg. Tämän pitäisi paikallisesti herkentää limakalvoa. Normaalisti kuulemma alkio alkaa erittää hcg tä minimaalisesti jo 8 soluvaiheessa eli kolmantena päivänä munajohtimessa ollessaan. Tällä tavoin ja jollain muilla hormoneilla se viestii jo silloin kohdulle että hedelmöitys tapahtunut ja tulossa ollaan, jolloin kiinnittyminen varmempaa. Aika uusi menettely vissiin, mitä ulkomailla tekevät jo jonkin verran. Mielenkiinnosta aion kysellä kun seuraavan kerran käväsen vastaanotolla. Käsittääkseni tällä ollaan saatu kiinnittymistä parempaan suuntaan.. Tiedä siitä sitten.

Punktiota tehdessä kun saimme 16 solua. Tähän lääkäri tokaisi hieman negatiivisesti että pregnyliä ei voida pistää. Olin sitten että kuinka huono juttu tämä on..? Hän vastasi hieman kierrellen että, liian suuri riski ohss ajatellen. Eli ei siis vastannut kysymykseen.. myös mies huomasi että kierteli vastausta. joten käsitin että pregnylillä on kyllä positiivinen vaikutus kiinnittymistä ajatellen..

Anteeksi kun kirjoittelen näin pitkästi. On vaan niin vapauttavaa päästä kertomaan jollekin ulkopuoliselle tilanteesta. Emme ole mieheni kanssa kertoneet kenellekään, että ivf:ssä olemme olleet.

Mulla siirretty 4 kertaa pas-blasto, joista kahdesta raskaus. Ekasta kkm (5pv joka jakautu kahteen), mutta toinen 6pv onnistu loppuun saakka. Kaks muuta negaa. Kaikissa ollu kiinnistymispistoksena gonapeptyl. Tuoresiirroista (yht. 7 alkioo) ei koskaan mitään, tosin ne ollu vaan 2 ja 3 päiväsiä.
Ei niitä blastoja paljo jää pitkässä viljelyssä, karkeesti ottaen 1-2 10 alkiosta saattaa edetä siirtokelposeks blastoks. Jotkut on hyytyny varhaseen blastovaiheeseen tai ollu niin rupuja ettei niistä ois kuulema tullu kuitenkaan mitään.

Nyt kiertoo yritetään zumenonilla pitkittää muutaman päivän että piikkien alotus ym. ajottus sit paremmin. Saa nähdä meneekö koko hoitosuunnitelma pilalle jos alkaa väärään aikaan.

Saanko udella, onko teiltä jtn syytä lapsettomuuteen löytynyt?

Itsekin lähinnä näkisin todennäköisimpänä sen, että meidän alkio on hyytynyt, ja ei välttämättä edes ole edennyt hatching vaiheeseen. Tämähän se varmaan todennäköisin vaihtoehto olisi, kun päivään kuusi mennessä oli vielä niinkin alkuvaiheessa. Klinikalla kyllä meinasivat, ettei ollut mitenkään ns. hidas alkio ja hyvät mahdollisuudet oli kuulemma onnistumiseen. Tietysti sitä myös miettii, onko kroppani kuitenkin vaan hylkinyt alkiota/ollut epäedullinen paikka sille. Hankalahan näihin kysymyksiin on vastausta löytää.

Onnea yöutu, sinulla hienosti alkanut raskaudet blastoista!Ja pahoitteluni kkm:sta. 🙁 Miten te muut olette saaneet pidettyä itsenne kasassa kun niinkin monta negaa ja pettymystä tullut vastaan? Tottuuko niihin joskus? 🙁

Voih 🙁 Paljon on teilläkin vastoinkäymisiä tullut, ja niin raskaita vielä 🙁 Olen niin pahoillani vauvanne puolesta. Kaipa se tosiaan niin on, että päivä kerrallaan. Pieniä valonpilkahduksia on matkalla pakko kuitenkin tulla. Toisilla ennemmin kun toisilla, mutta kuitenkin. Voimaa tähän matkaan kaikille ihan hirveästi.

Tervetuloa mukaan Jennitar.

Meillä oli viimeksi 11 munarakkulaa, joista 7 munasolua. 3 hedelmöittyi ja 2 eteni blastoiksi. Se on normi. Tylsempi juttu on se, et vaikka sais enemmän munasoluja ni alkioiden määrä voi olla silti sama koska munisten laatu huononee, jos niitä on paljon?! Poikkeuksiakin varmaan on…

Mulle kuuluu vaihteeksi niin hyvää, et ihmettelen mistä tää fiilis oikeen tuli. Mut heräsin pari päivää sitten ja totesin, että muhun oli laskeutunut sisäinen rauha. Ja se fiilis on mussa vieläkin. Ja olen nauttinut siitä tosi paljon, koska se on ihana olo ja ihanaa vaihtelua kaikelle pahalle ololle, jota on viime aikoina ollut.

Mä olen vihdoin tajunnut, et lapsen voi saada näillä hoidoilla ja toivoa todellakin on. Usko onnistumiseen on ollut nollassa, mutta vuoden työstämisen jälkeen olen vihdoin uskaltanut uskoa, että pikkuinen tulee vielä mullekin! 🙂 ja se tuntuu hyvältä se, ettei ole valmiiksi päättänyt, ettei mikään tule onnistumaan! 🙂

On tehnyt hyvää tää tauko hoitojen aktiivisimmasta vaiheesta. On hyvä olo kropassa, pystyy liikkumaan vapaasti! Siitä olen nauttinut. 🙂 Ja yks alkio pakkasessa odottamassa. Toivottavasti se selviäisi sulatuksesta <3

Voipi olla, että olotila heittää pian taas häränpyllyä, mutta toistaiseksi elämä hymyilee 🙂

Hienoa, että olet löytänyt positiivisen fiiliksen hoitojen suhteen 🙂 Käsittääkseni jos taustalla PCO, silloin runsas määrä huonontaa laatua. Jos kuitenkaan munasarjoista tulee se vajaa 20 solua, voi laatua arvioida sillä montako hedelmöittyy ja jatkavatko alkiot jakaantua normisti ekat pari päivää. Alkioiden jakaantumisessahan ensimmäiset päivät munasolu on vetovastuussa jakaantumisen suhteen. Kolmannesta/neljännestä päivästä eteenpäin tulee vaihe jolloin paternaaliset geenit vievät jakaantumista eteenpäin eli siittiön pitäisi luovuttaa dna:nsa ja alkion oma dnakoodaus alkaisi.. Näin minulle kerrottu. Hedelmöittymisessä normaalimäärä sitä 70 % luokkaa ja näistä hedelmöittyneistä blastoiksi kehittyy keskivertona 30%. Eli teillä tuo lukuhan oli reilusta tupla, eli todella hyvä 🙂

Kiitos jennitar tietopaketista! Erityisesti toi hcg-pistos oli uusi tieto mulle. Sitä aion pyytää, jos päästään alkionsiirtoon tässä kuussa.
Kivaa, että uudet ihmiset uskaltautuvat tänne kirjoittelemaan. 🙂

Tsemppiä kaikille oman hoidon vaiheisiin!!

Moi taas.
Tänään punktiossa 7 solua, joiden kypsyydestä ym. en vielä tiedä. Huomenna tulee soitto miten hedelmöittymisen kanssa on käynyt.

Suunnittelimme, että viljeltäisiin pe asti, että tippuu kyydistä heikoimmat…voihan se olla, ettei siirrettävää edes jää, mutta sitä haluaisi välttää kaikki ”turhat” siirrot.

Minkä ikäisiä tai monisoluisia teillä on siirretty?

Hei kaikille!

Mä olen viimeksi kirjoitellut tänne noin vuosi sitten. En tiedä onko täällä enää ketään niiltä ajoilta… 🙂 Lueskelin vielä syksyllä näitä, mutta jotenkin olen yrittänyt työntää koko asian pois mielestäni, kun tuntunut, ettei tästä tule lasta eikä p****a. :S Nyt kuitenkin tänne eksyin ja lukiessani keskusteluanne ihmetyttää, miten olen pystynyt olemaan poissa. Niin paljon vertaistukea ja tietoa täältä saa.

Meidän tausta pähkinänkuoressa:
Olen 28v ja mieheni 31v. Olemme yrittäneet lasta yli neljä vuotta, puolitoista vuotta luomuna, jonka jälkeen tutkimuksissa selvisi, että luomuna tuskin onnistuu. Miehen vähäiset siittiöt hitaita, jos liikkuvat ollenkaan. Pääsimme suoraan jonoon julkiselle.
Ensimmäisestä lyhyen kaavan ICSI:stä kolme siirtoa, yksi tuoresiirto ja kaksi pakkasukkoa. Kaksi alkioista olivat kaksipäiväisiä ja yksi blasto. Blastosta kemiallinen raskaus, muista suoralta kädeltä negat.
Toisesta lyhyen kaavan ICSI:stä vain tuoresiirto, josta nega. Tämän jälkeen lääkäri päätti, että seuraava on pitkä kaava.
Kolmas ICSI olikin sitten viime syksynä ja siitä ei seurannut mitään hyvää. Eli ei yhtään siirtoa, vaan komplikaatio ja infektio, joiden seurauksena olin pari tuskallista viikkoa sairaalassa, kotona sairaalakunnossa ja taas sairaalassa jne. Saimme tämän hässäkän seurauksena julkiselta neljännen hoidon, vaikka normaalisti tarjoavat vain tuon kolme.

Neljäs ICSI oli joulukuussa ja tuoresiirrosta nega. Nyt menossa PAS kaksipäiväisestä kaverista ja pp14.

Tänään tein kotitestin ja sain elämäni ensimmäisen plussan!! (Sitä kemiallista raskauttakaan en koskaan saanut pissatestissä plussaksi, se näkyi vain verikokeissa hieman kohonneesta arvosta) Mutta plussa oli kai niin kutsuttu haamuplussa, eli todella haalea. Nyt en tiedä miten päin olla ja googlailen kaikkea ihanan ja kamalan väliltä. Onko täällä kokemuksia haamuplussista? Mitään sellaisia oireita minulla ei ole, joita ei olisi ollut aiemminkin. Eli pelkkiä menkkakipuja ollut muutaman päivän.

Kävin tänään verikokeissa eli huomenna saamme kuulla sen tuloksen. Ei malttaisi odottaa, enkä tiedä mitä ajatella. Toisaalta olen erittäin toiveikas ja uskon, että me todella ansaitsisimme tämän onnen. Toisaalta olen skeptinen ja ajattelen, että eihän tämä nyt näin helppoa voisi olla?

Me olimme siis jo aikoneet melkeinpä luovuttaa. Uskoin, ettei meille ollut vain tarkoitettu omaa lasta. Meillä oli jo sovittuna loppukeskustelu (jonkinlainen koonti hoidoista, ettei jäätäisi tyhjän päälle hoitojen loputtua) julkisella puolella. Harkitsimme kyllä vielä yhtä yritystä yksityisellä, mutta olimme jo ottaneet yhteyttä adoptioneuvontaankin. Sieltä ohjeena tosin oli, että yksi projekti kerrallaan. Eli ensin hoidot, jonka jälkeen vasta voisimme ilmoittautua adoptioon.

No, nyt saa sitten nähdä, miten tässä käy. Jos ei muuta, niin ainakin pientä toivoa näkyvissä. Edes jonkinasteinen kiinnittymisyritys?

Tsemppiä ja voimia kaikille tällä raskaalla tiellä! <3

Äh, jäi tuohon mainitsematta, että tämä alkio on siis meidän julkisen viimeisen hoitomme viimeinen alkio. Yhteensä kuudes siirtomme. Eli meillä ei totisesti ole tullut montaa alkiota. Vaan eipä sillä väliä, kun vain yksi tarvitaan onnistumiseen. Onko nyt onnistuminen vai ei, jää nähtäväksi.

Sydäntäni särkee lukea teidän vaikeista kokemuksistanne. Keskenmenoista ja muista. En voi itse edes kuvitella, miten selviäisin sellaisista, kun tämäkin on ollut jo tällaista helvettiä. Tosin enpä olisi neljä vuotta sitten uskonut selviäväni tästäkään kaikesta.

Huh, ollaan me vaan sitkeitä sissejä kaikki! <3

Voih! Viestisi sai minut hymyilemään! Taidanpa hieman jo onnitella teitä 😉 Kaikilla ei viiva tuossa kohtaa ole vahva. Siskoni synnytti juuri lapsen ja alussa stressailimme hänen viivaansa joka oli myöskin todella haalea samoihin aikoihin kuin sinun! Siitä se sitten pikkuhiljaa tummeni, mutta aikaa se otti.. Kaikki eivät tummia viivoja ikinä edes saakaan. Hänellä syntyi aivan terve tyttövauva. 🙂 Hcg erittyy kaikilla eri tahtiin, myös samalla henkilöllä arvot voivat olla hyvin erilaisia eri raskauksissa. Tsemppiä jatkoon!!

Ja jos huomenna on kaikki hyvin, niin kaikista parhain keino olisi varmaan pysyä erossa tikkutesteistä. 😀 Ultrahan sinulla on jo sitten kolmisen viikon kuluttua? Toivon sinulle viitearvoihin menevää arvoa huomiselle! Ja onnea vielä! 🙂

Hei,kuulostaa hienolta – onnea plussasta – toivotaan, että se vahventua – tai niinkuin edellinen kirjoitti, ei viivalla niin väliä, vaan toivotaan, et kaikkimenee hyvin! <3 ite plussasin viikko sitten (pp11) hyvin haalean viivan (arvo 27), ja eilen (pp16) tikutin ihan tyhjää eli Megan. Tänään olin labrassa ja varmistus tilanteestani tulee keskiviikkona. Olin jo toivoni menettäny, mut voisko olla, et toisella merkillä ei tuu haamuakaan vaikka toisella tuli vai onko se sitten vaan hiipunut täysin pois? ?

Apua!
Onko kellään tullut punktion jälkeen ylävatsakipuja? Tai esim ponnistaessa aristanut? Nimenomaan ylävatsa, rintalastan alapuolelta?

Ämmä, oudolta kuulostaa sun oire. Äkkiseltään voisi ajatella, että ei liity punktioon!? Vieläkö se tuntuu? 🙁

Kiitos onnitteluista ja tsempeistä! 🙂

Niin siinä tosiaan kävi, että hoitaja aloitti puhelun sanoilla ”onnittelut” sen ainaisen valittelun sijaan.

HCG 201, eli raskaana ollaan. Huhhuh!

Niin epätodellinen olo. Tämä on kai liian hyvää ollakseen totta.

Mutta siirryn tästä hehkumaan tuonne plussanneiden puolelle.

Onnea ja voimia jokaiselle täällä piinaavalle! <3 Toivon sydämestäni, että kaikki saavat ansaitsemansa onnen. Tavalla tai toisella.

Onnea Binkku!!

Joo, kyllä se vieläkin vähän tuntuu. Mietin voiko liittyä närästyslääkkeeseen tai yskimiseen, kun on flunssakin.
No, turvonnut olo helpottanut kuitenkin vähän, että jos olisi jotain lievää hyperiä, niin varmaan menee ohi.

HITTO jännittää selviääkö meiltä mitään perjantaille. Hedelmöittyneitä oli siis 4, koska 3 munista eivät olleet kypsiä.

Koska KELA korvaa vain 3 siirtoon johtanutta hoitoa, haluamme pidemmän viljelyn. Ellei siirrettävää jää, tätä kierrosta ei lasketa. Samalla karsiutuisi vähän. …..soittavat väliaikatietoja huomenna

3 lähtenyt eteenpäin joista 2 parempia, vaikkakin vasta 2-soluvaiheessa. Tänään pitäisi olla 2-4, eli ihan ok sanoi biologi, mutta vähän hitaita. ….minua kovasti epäilyttää. Olisivat voineet jo jakautua 4-soluisiksi. Pelottaa huominen tulos taas. Lupasivat soittaa aamulla.

Nyt ihan sellainen olo, etten meinaa kestää. Ettei kestä, jos mikään ei selviä tai tulee nega. Olen niin pirun vanha,ettei aikaa (tai rahaa) vain ole….kauhea ahdistus.

Muuten turvotus ym parempi kuin eilen.

Kiitos ihan hirveästi myötäelämisestä. Näissä on kuitenkin niin yksin, vaikka tutuissa on hoidoissa olleitakin.

Tsemppiä Ämmä, toivotaan että kaikki menee hyvin! 🙂

Edelleen tilanne se,että alkiot hengissä, mutta hitaita selvästi. Huomisaamuun asti menee, ennen kuin tietää siirretäänkö.

Biokemiallinen raskaus päättyi nyt sitten varhaiseen keskenmenoon ja koska oli ainut terve alkio kymmenestä, lähtee koko hoito alusta.. Kesään asti joutuu odottamaan.. Yritän nyt sitten keskittyä keväällä ihan muuhun, esim. terveelliseen elämään ?- tuntuu, etten ole pitkään aikaan syönyt niin paljon suklaata kuin hoidon aikana, joulusta lähtien..! ? Onnea ja tsemppiä kaikille! ?

Neljäs nega tänään. (Kun ei oteta huomioon ei-tärppää-inssejä joita 4 myös). Myös tämä foorumi hylkii mun viestejä jotenkin teknisesti. Vähän tyhjä ja tyhmä olo. Sitten pakastin tyhjenee ensikerralla.

Olen pahoillani. Myös itseni puolesta.
Meillä alkiot hidastui niin, että 4.pv vain 6 solua. Ei siirretä. Nyt istun tyhjänä autossa ja mietin mitä tässä tekisi elämällään.

Voi Ämmä. Tosi harmi.
Eilen sain Simpukalta lehden ja vanhojakin lehtiä. Siellä oli joku todennut että kyllä se elämä voi olla ihan kivaa ilmankin lasta. *syvä huokaus*

Pahoittelut risuaita.. Ja ämmä myös. Oliko tämä ämmä monesko keräys teillä? Voin kyllä kuvitella että tyhjä olo teillä nyt. Itsellä oli vkloppu välissä pitkässä viljelyssä, mikä kyllä toisaalta oli hyväkin asia. Lauantaina alkoi kuupahtelut niin siinähän olisi koko vkl ollut ihan kamalassa paniikissa tultu vietettyä. Maanantaina kun sai tietää että pari enää seurannassa niin sekin tuntui jo niin pahalta vuorokauden verran odottaa mitä näille tapahtuu. Miksi tämän täytyy olla näin vaikeaa??

Onko täällä muita joilla takana pelkästään ns. male factor eli vika miehen siittiöissä? Onko koitettu luovutetuilla siittiöillä jossain kohtaa? Töissä vanhempi rouva ihmetteli, miksei eräs työkaverini hanki lisää lapsia. Tämä totesi että kahden hankkimiseen meni jo niin pitkä aika ja keskenmenoja välissä, että ei enää jaksaisi samaa rumbaa. TÄhän tämä meinasi että jaajaa voivoi, meillä kaikki neljä saivat alkunsa heti ekoista kerroista ja loppuun asti menivät.. Tätä jäin miettimään. Josko olisikin noin helppoa?!! Ajatelkaapa jos raskautuisikin ilman tuhansien rahan menoja, ilman stressiä, päättäisi että nyt saa tulla, ja 9kk päästä se tulisikin.. Miksi juuri itselle on valikoitunut tämä kivinen tie kulkea? Ei voi vaan käsittää.

Voi täällä on nyt todella surullisia uutisia ollut pari viimeistä päivää. Olen todella pahoillani teidän puolestanne!

Olen miettinyt lähiaikoina paljon tuota miksi toisilla on kivikkoinen tie ja toisilla ei. Itse olen vielä todella taipaleeni alussa moniin täällä kirjoittaviin verrattuna (takana yksi IVF, josta tuoresiirto nega, ei pakastettavaa ja uusi hoito juuri alkamassa), mutta ympärillä tuttavat ja sukulaiset lisääntyy kokoajan sillä vauhdilla että pientä katkeruutta ei voi välttää vaikka toivoa on vielä paljonkin.

Olen yrittänyt itse säilyttää mielialan kunnossa pitämällä mielessä että on paljon muitankin kivikkoisia teitä ja koskaan ei tiedä kenellä se on mikä. Aivan kauheaa sanoa näin, mutta saan tavallaan lohdutusta toisten surullisista tarinoista, joku menettää kaikki lapsensa onnettomuudessa, yksi tuttavapiirissä sai nopeasti leviävän aivokasvaimen, 4kk elinaikaa. Huono omatunto edes miettiä näitä, ikäänkuin toisten kurjuus tekisi omastani jotenkin helpompaa, mutta niin se vain on. Enkä väitä edes voivani kuvitella (ainakaan vielä) miltä tuntuu kun vuosien jälkeen ei koskaan saa hoidoista toivomaansa lopputulosta. Mutta samalla haluan ajatella, että jos tämä on se minun kivikkoinen tieni, niin olkoon sitten niin. Ainakin itseäni se helpottaa.

Meillä ollut yksi ICSI aiemmin, josta tuoresiirto nega, pas raskaus, mutta keskenmeno.

Tämä oli toinen yritys, josta alkiot kaikki ihan hitaita.

Meillä vikana minun ikä+miehen siittiöissä paljon epämuodostuneita. Vaikea sanoa mikä se varsinainen vika. …ehkä ikäkin, vaikka hormoniarvot ovat tosi hyvät minulla.

Nyt odotellaan lääkärin kommentit jatkoon ja laihdutan 5kg.

Risuaita ja Ämmä, olen todella pahoillani teidän puolestanne. Nyt on ollut paljon huonoja uutisia lähipäivinä, eikä niihin koskaan totu…

Itse kävin myös tänään ultrassa ensimmäisen lääkkeellisen PASin vuoksi. Olen nyt 11 päivää syönyt Zumenonia, mutta kohdun limakalvo oli vielä liian ohut, 6,8 mm. Ja eikö siellä oikeassa munasarjassa näkynyt yksi 12 mm follikkeli… Sanoin lääkärille, että oikeassa munasarjassa on ollut ensimmäisestä punktiosta lähtien kysta, joka näkyi vielä toisen punktion aikaan, mutta on koko ajan pienentynyt. Lääkäri sanoi, ettei pysty varmaksi sanomaan onko kyseessä juuri tuo kysta vai kasvava follikkeli. Menen maanantaina vielä ultraan ja jos mahdollinen follikkeli on jatkanut kasvamistaan, ei siirtoa tehdä tässä kierrossa.

Osasin vähän odottaa tuota, että limakalvo on ohut, koska sen kanssa on ollut aina vähän säätöä, mutta aina se on lopulta paksuuntunut. Nyt vain toivotaan, ettei follikkeli jatka kasvamistaan ja päästäisiin vihdoinkin ensimmäiseen alkion siirtoon… Meillä on takana yksi IVF, josta saatiin vain 2 munasolua, joista kumpikaan ei hedelmöittynyt. Tammikuun ICSI:stä saatiin kaksi blastokystia, joita nyt koitetaan siirrellä. Tammikuussa ei tehty tuoresiirtoa hyperin riskin vuoksi. Tässä saa vielä viikonlopun yli jännittellä…

Voi ei Ämmä ja Risuaita. Olen todella pahoillani. ?

Täytyy itselläkin nyt avautua, kun en ymmärrä oikein näitä kipuja. Minulle tehtiin tuoresiirto 3.3 ja kaksi sievää solua siirrettiin. Nyt on parina päivänä ollut kipuja, jotka ei muistuta mitenkään menkka kipuja. Alavatsan seudulla ja oik. puolen munasarjan kohdalla. Vaikea olla huomaamatta kipuja vaikka kuinka yrittää olla rennosti. Onko nämä kiinnityskipuja vai mitä? En oikeesti ymmärrä.

Hope,saanko kysyä miksi siirtoa ei tehdä jos folli jatkaa kasvua? Minulle pas tehdään tähän kiertoon, ehtona että folli kasvaa eli siis että kroppa toimii heti punktion jälkeiseen kiertoon ja ovuloin.. limiksen kanssa minulla ei ongelmaa. Minulla lääkkeetön pas

(Toivottavasti) tuleva isä kirjoittelee. Meillä mentiin nyt ekaa kertaa pitkällä kaavalla. 18 kerättiin, 9 oli kypsiä ja hedelmöittyi. Yksi siirrettiin päivänä 5. Samalla sanottiin että loput 8 jää viljelyyn seuraavaksi päiväksi. Raskaustesti on nyt positiivinen, mutta odottelemme vielä toisen verikokeen tuloksia, koska hcg oli 46 ekalla. Se mikä tässä ihmetyttää ja ottaa päähän on se, että jostain pirun syystä yksikään niistä kahdeksasta munasolusta jotka selvisivät viisi päivää, ei selvinnyt kuudenteen ja pakkaseen! En voi mitenkään edes käsittää miten se on mahdollista. Nyt otettiin siis pitkä kaava että saataisiin enemmän rakkuloita (saatiinkin), mutta pakkaseen ei saatu yhtään. Edellisellä kerralla viidestä hedelmöittyneestä yksi meni pakkaseen jo toisena päivänä, mutta nyt kaikki laitettiin siihen pidempään viljelyyn ja kaikki meni… Mitä ajatuksia herättää?

Hei sonny ja onnittelut plussasta! Toivotaan että kaikki menee hyvin ? teillä tilanne vähän kuin meillä, alkiot hitaita paitsi teillä vissiin oli jo yksi hyvin edennyt blasto päivänä viisi? Jos hedelmöittyneitä 9, blastojen määrä pvään kuusi mennessä on useimmiten juuri kahden kolmen luokkaa, 30% suunnilleen. Muutoin suurin osa alkioista juurikin kuupahtaa ? toki joillakin kaikki alkiot kehittyvät blastoiksi ? voikun itselläkin olisi ollut näin..

Hei kaikki.
Onpa täälä ikäviä kuulumisiä. Pahoittelut Ämmä ja Risuaita.

Sonny, se miten joku hoitokerta menee ei ennusta yhtään mitään siitä mitä toisessa hoitokerrassa tapahtuu. Tää on pelkkää sattumaa ja tuuria. Kohtuutonta ja julmaa elämän oikkua. Tavallisin määrä alkoita hoitokerrassa on 1-3. Riippumatta siitä tuliko munasoluja 5 vai 25?! Mä en kans vois käsittää…

Jotkut saa monta alkiota pakkaseen pienestä munasolumäärästä ja toiset saa monta kymmentä munasolua,joista ei yhtään alkiota, kolmannet joutuu hakemaan kyytiin 35 alkiota ennen kuin tulee raskaaksi. Reilua tää ei ole niin kuin mikään muukaan ei ole elämässä reilua.

EevaK tunnistan sun ajatukset. Mä myös lohduttaudun sillä, että muille elämä tuo muita vaikeuksia. Silloin saa vähän perspektiiviä omaan tilanteeseen, jolloin voi huomata, että oma elämä on itse asiassa ihan hyvä. Voikka toivoisikin itselleen vähän toisenlaista sisältöä elämään. Lohduttaudun sillä, että mulla on sentään äärimmäisen hyvä parisuhde. Olen onnekkaampi kuin muutama sinkkuystäväni, joilla olis myös vauvakuume.

Mun hoidot on sellasessa vaiheessa, että tikuttelen ovista. Viime kuussa siirto osu viikonloppuun ja jäi tekemättä. Tänään kävin kontrolliultrassa jossa lääkäri totesi, että munasolu ja limakalvo on kasvanu nopeammin kuin viime kierrossa ja mulla on pala kurkussa, että oisko pitäny ruveta tikutteleen jo kierron aiemmassa vaiheessa eikä vasta kp11… Noh, korkeintaan täytyy ens kiertoon tehdä se lääkkeellinen pas tai vähintään ovulaatiopistos. Jeah! 🙂
Olin kyllä varautunu, et siirtoa ei tehdä välttämättä tässäkään kuussa tosin sillon ajattelin sen johtuvan siitä, että ovis osuu taas väärään päivään eikä siitä, että missaan sen. Mut en mä sitä vältämättä vielä missannukaan. En tiedä miksi koen tän tikuttelun niin kuluttavaksi?!?

Ois kyl hienoa saada lapsi tavallisesti niin kuin valtaosa saa, ilman hoitoja. Hoidot jakaa raskaaksi tulemisen prosessin miljoonaan pieneen osaseen joita pitää kaikkia seurailla ja tarkkailla ja säätää ja jännittää. On se harmi, et ei voi saada lasta ihan vaan naimalla. On tää kyl yks vitsi vaan.

Hei kaikki,
ensikertalainen täälläkin. Munasoluja punktoitu hyvä määrä, mutta valtaosa jo kuukahtaneita. Samanlaisia pohdiskellut tässä kuin edellisetkin kirjoittajat Sonny ja Suru. Eilen jäljellä oli 4 kpl kolmipäiväisiä. Huomenna siis nähdään selviääkö yksikään blastokystivaiheeseen. Olisiko pitänyt vaan siirtää jo eilen vai pelataanko ”uhkapeliä” kaikilla alkioilla. Siinäpä se kysymys. Miten tällaisista edes puhuu ihmisten kanssa, jotka laittavat lapsensa alulle ihan perinteisesti kahden kesken?

Sonny, tilanne oli teillä varmaan se että pvänä viisi teillä oli yksi jo edenneempi blasto ja loput olivat morula tai varhaisblastovaiheessa jolloinka niiden viljelyä on kannattavaa jatkaa päivään kuusi. Periaatteessahan blastovaihe saavutetaan useimmiten päivänä viisi, joskus vasta päivänä kuusi, molemmat nykytiedon vallitessa ok, raskauksia alkaa ihan molemman päivän ikäisistä blastoista. Teillä varmaan alkiot olivat sitten kuupahtaneet viitos-kuutospäivän kohdalla, jolloinka ne saattoivat olla jo hieman väsyneitä ennestäänkin? Ehkäpä on todennäköisempää että nämä viidentenä päivänä jo siirtokuntoon jakautuneet alkiot jaksavat jatkaa jakautumista kohdussa ja todennäköisemmin hatchaavat eli pääsevät kuoriutumaan alkiokuoresta, jonka jälkeen kiinnittuminen voi vasta tapahtua..

Tai no oma lääkärini sanoi että pvän 6 ikäisistä on itse asiassa alkanut heillä enempi raskauksia. Vielä joitakin vuosia sitten sitä kuulemma pidettiin huonona merkkinä.. jenkkilähteet ovat kyllä sitä mieltäettä pvän 5 blastolla paremmat mahkut..

Kiitos jennitar, noin se varmasti on ollut. Ehkä järkytystä olisi pienentänyt se että olisimme saaneet vähän tietoa alkioiden laadusta…

Joudun siirtymään takaisin tänne. 🙁 Viisi päivää sain onnellinen. Viisi päivää sain unelmoida pilvilinnoissa ja sitten romahti.

Torstaina alkoi niukka vuoto, josta en juurikaan pelästynyt, sillä sehän normaali raskausoire. Perjantaina lähdimme lomamatkalle Thaimaahan ja lento sujui hyvin. Heti kun sain biksut päälle alkoi pahat menkkakivut ja sen perään alkoi runsas vuoto. Erittäin runsas vuoto, joka jatkunut koko itkuisen yön. Hyytymiäkin riittää. Eli keskenhän tämä meni. :'(

Nyt olen ihan pulassa ajatuksieni kanssa. Toki tiesin tämän mahdollisuuden, mutta… Olin niin onnellinen siitä plussasta.

Mies haluaisi vielä tehdä raskaustestin, minä en. En tiedä kuinka nopeasti HCG laskee keskenmenon jälkeen ja muutenkin. Tiedän, että kesken tämä meni. On niin kovat kivut ja runsas vuoto, ettei raskaudessa tällaista voi olla.

Inhottavaa tässä on myös se, että todella olemme täällä Thaimaassa. Tuskin tarvitsee käydä lääkärissä, kun näin alussa meni kesken? Voiko edes puhua keskenmenosta, kun viikkoja vain 4+6? Vasta viikon päästä maanantaina soittaisin siis Suomessa klinikalle ja kertoisin tilanteen.

Tämä oli tosiaan viimeinen hoitomme ja viimeinen alkiomme julkisella. Tuskin tämä keskenmeno vaikuttaa mihinkään, eli loppukeskustelu ja se on siinä. Yksityisellä jatkamme sitten.

Voi, Binku, tosi kauheeta. Minulla keskenmenon jälkeen oli raskaustestit positiivista pari-kolme vko, mutta meni kesken jotain 6+3 ehkä. Eli testi näyttää nyt plussaa, jos testaat, eikä kerro mitään.

Kuulostaa aika selvältä….mutta ethän sinä voi tälle mitään. Kivut ja runsas vuoto kuulostaa kuitenkin eri, kuin sellainen pieni jatkuva tiputtelu.

Itse yritin lohduttautua, että yritti edes kiinnittyä, mutta ei se oikein lohduta.

Jaksamista kovasti.

Olen todella pahoillani binkku? Voimia teille!

Binkku,
Pahoittelut. Surullista.. ? halauksia ?

Binkku, aivan kamalaa… Olen todella pahoillani. 🙁

Jennitar, lääkkeellisessä PASissa ei saa olla omaa hormonitoimintaa, sillä se sekoittaisi nuo lääkkeellisen hormonit. Ilmeisesti siis jos on lääkkeetön, pitäisi olla folli kasvamassa, jotta tarvittavat hormonit ”toimisivat”.

Binkku,
voimia sulle 🙁

Huomenna pitäisi alkaa synarelan sumuttelut ja kauhunsekaiset tunteet. Tuleeko musta ihan hirveä vaihdevuosi-hirviö, palaako kierto normaaliksi jne. Kertokaa pitkän kaavalaiset kokemuksia! Meillä oli alkuvuonna lyhyt kaava josta yks tuoresiirto, kaksi alkiota jatkoviljeyyn mutta pakkaseen eivät päässeet.. pelottaa ja ahdistaa? töissä kova kiire ja muitakin vapaa-ajan suunnitrlmia tälle keväälle kuin hormonihoidot..

Minulla ei tullut Synarelasta mitään muuta, kuin kuumia aaltoja vähän… nekin ihan kohtuullisia.

Meillä on tilanne, että lähdetään seuraavalle kierrokselle toukokuussa. Pudotan vähän painoa tähän väliin, kuuri jo aloitettu. Sitten yritetään lyhyellä kaavalla, jolla tuli hyvin tulosta viimeksi. Ilmeisesti kokeillaan vielä lääkkeen vaihtoa… ihan kokeiluahan tämä on, kun ei voi tietää.

Onko kukaan täällä käyttänyt Menopuria?

Moikka, olen käyttänyt Gonalia ja Menopuria. Itse en huomannut mitään eroa, en tuloksessa taikka sivuoireissa, mutta lääkäri on sitä mieltä että Menopur on mulle parempi. Jotenkin liittyy omiin hormoniarvoihin… vähän tuo Menopur on hankalampi käyttää kuin Gonal kun pitää sekoitella ne litkut itse, ja piikki on paksumpi, mutta ei mielestäni mitenkään kovin vaikeaa kuitenkaan.

Mulla on tehty kaks pitkää kaavaa. Synarela ja gonal f. Siedän kumpaakin lääkettä tosi hyvin. Pelkäsin etukäteen sivuvaikutuksia, mutta turhaan. Synarela teki olon ehkä vähän alakuloiseksi. Tuli nukuttua kans aika paljon. Mut ei se välttämättä noista lääkkeistä johtunu vaan henkisestä stressistä. mm. todettiin se hedelmöittymishäiriö eikä saatu yhtään alkiota ekasta punktiosta. Koko hoitokerta tehtiin turhan takia eikä saatu vaivannäöstä palkintoa (alkioita) vaan heti uuteen punktioon. Välikierto mulla oli kahden hoitokerran välissä poikkeuksellisen pitkä eli 35 päivää. Mutta se oli vain toi yks kierto. Itse en koe, et kroppa olis kovin sekasin noista lääkkeistä.
Sen sijaan stimulaatioista mulla kesti monta kuukautta ennen kuin munasarjat tuntu täysin normaaleilta, myös liikkuessa…

Synarela mulle oli aika salakavalasti masentava, joenkin en oikein tajunnut että olin niin haluton tekemään mitään ja toipumiseenkin meni pari kuukautta. Jälkikäteen sanoisin etten ikinä ole ollut niin huonossa kunnossa mentaalisesti. Ja oli siis hyvä että vähensin kaikki työn ulkopuoliset menot ja vastuut minimiin. En kyllä haluaisi kauhistella, eihän kaikki reagoi samalla tavalla.

Omat kokemukset synarelasta ei kivat. Olin oikeasti ihmishirviö, joka oli pahalla tuulella, masentunut, kuumia aaltoja, alakuloinen ja ei kiinnostanut tehdä mitään. Menopur oli taas sopivampi lääke, koska paino ei noussut juuri lainkaan.
Mutta tosiaan, jokainen reagoi eri tavalla.

Ja kaikille hoidoissa, pp ja aloittaville paljon tsemppiä tulevaisuuteen ja toivon suuresti, että edes jollain tässä ryhmässä tulee plussia ja raskaus menee loppuun saakka.
Itse heräsin tänä aamuna kauheaan verenvuotoon, joten uskon, että tämä oli tässä. Pelkään, että molemmat alkiot ovat tulleet pois.
Tämä hoito oli meidän viimeinen ja ei enään ole varaa edes yrittää.
Olotila tällä hetkellä aivan kauhea. Itkettää ja kivut ovat fyysisesti ja henkisesti aivan kamalat.
Toki, olen lukenut ja kuullut, että sekin on mahdollista, että toinen on voinut jäädä kasvamaan, jos toinen kuihtuu pois. Pitäisin sitä suurena ihmeenä, mutta en uskalla edes toivoa sitä.

Kaikille paljon onnea matkaan ja voimia. Ja kiitos tästä ryhmästä ?
Ootte kaikki ollut tärkeitä näiden hoitojen aikana ja arvostan teitä kaikkia. ? pus pus ja halauksia ??

Voi Napu, tuli kyyneleet silmiin kun luin tekstisi. En voi kuin kuvitella miltä tuo olotila tuntuu. Toivotaan, että toinen sitkeä olisi kuitenkin jäänyt vielä kyytiin, tätä on varmasti vaikea uskoa tuossa tilanteessa.

Kaikkea hyvää sinulle ja voimia!

Kiitos tuesta. <3

En tiedä, onko pahimmat itkut takana vai edessäpäin, mutta vuoto alkaa vähentyä. Minulla ollut aina runsaat kuukautiset, mutta tämä on ollut niitäkin runsaampaa.

Tämä loma tuli kyllä tarpeeseen, en olisi mitenkään jaksanut olla töissä. Ahdistaa jo nyt paluu arkeen maanantaina.

Luoja miten paljon sitä ehtii suunnitella ja unelmoida viidessä päivässä. Ja miten nopeasti unelmat valuu viemäriin, eikä voi muuta kuin katsoa vierestä.

Olemme yrittäneet myös lohduttautua kiinnittymisellä. Onhan tämä ensimmäinen kerta, kun pääsimme näinkin pitkälle. Mutta silti… Olisi se vain ollut jo meidän vuoromme.

Mies on meistä se positiivisempi ja tsemppari. Hän jaksaa toivoa, kun oma toivo ei riitä. Eli yksityiselle lähdetään jahka tästä toivutaan.

Nuttu: Meillä ollut ensin kaksi lyhyttä ja sitten kaksi pitkän kaavan mukaista hoitoa. Itse pidin enemmän pitkästä kaavasta. Synarelasta ei minulle tullut mitään kummempia oireita.

Napu: Olen pahoillani. Voimahaleja <3

Heip! Voi Napu ja Binkku ? ? Toivon kaikkea parasta toivottomankin keskelle. Itselläni koko viime viikonloppu meni itkuksi, kun vasta aloin purkaa ja käsittelee ajatuksiani ja tapahtunutta. Kaikki muuhun siis meni hyvin paitsi olennaisin osio eli raskauden jatkuminen.. Ja kun Pgd:n jälkeen oli vain yksi terve alkio, koko prosessi alkaa alusta – ja vasta kesällä/syksyllä. Ja pelottaa, saadaanko yhtään siirrettävää.. Toivo on onneksi taas nostanut päätään – viime viikonloppuna esim. tuntui, et omia synttäreitäon ihan turha viettää, kun elää vaan yhdelle asialle. Mut nyt valonpilkahduksia on tass näkösällä ? Mulla oli siis Synarela ja Menopur ja kummastakaan ei muita oireita ku väsymystä. Pitkä kaava ja ennen siirtoa n. kuukauden tauko diagnoosin vuoksi. Pistämistä inhosin ja turvonnutta oloa ? Ja nyt sitten kaikki alusta, mitä en toisaalta malttaa millään odottaa – pahinta ku ei voi tehdä muuta ku odottaa..!

Noniin. Tänään on voittajafiilis. Napattiin yks nonparelli kyytiin ja menossa on siis pp1 🙂
Toivo on todella korkealla ja kaikinpuolin luottavainen olo. 🙂

Katsotaan miten käy, odotettiin tätä siirtoa kolme kuukautta. Mut ainakin projekti taas etenee!

Heh,
tänään hiipii mieleen jo epävarmuus positiivisen tuloksen suhteen…
Mulle siirrettiin kuusipäiväinen blastokysti ja hyvin oli sulatuksesta selvinny. Pähkäilen täälä, että tänään se varmaan kiinnittyy tai kuihtuu pois. Minkäänlaista tuntemusta ei ole, mutta en siitä huolestu, kosa en usko, että kiinnittymistä voisi tuntea.

Yritän opetella pois tavasta, jossa aina murehdin ja pelkään kaikkea etukäteen. Siinä ei ole järkeä, koska lopputulos on silti sama vaikka kuinka odottaisi peloissaan tai rauhassa…

Sen jälkeen ku hemikuussa siirto osu viikonoppuun, pelkäsin kuukauden, et maaliskuussa käy samalla tavalla. Maanantai olis huono päivä ovikselle ja mun laskujen mukaan ovis olisi osunut maaliskuussa taas lähelle maanantaita. Halusin taukoa ton miettimisltä ni rupesin tikuttelemaan vasta kp 11, sit ultrassa todettiin, että kierrossa kaikki etnee varhaisemmassa vaiheessa kuin helmikuussa. No ahdistushan siitä tuli ja huoli, et oonko missannu jo oviksen. Lauantai aamulla ei vieläkään hymynaamaa. Joko se tulis sunnuntaina, joka saattaa hyvinkin olla just huono päivä, koska on maanantain vieressä tai sit ovis tuli jo aiemmin, mikä kans ärsytti ihan sikana. Tossa vaiheessa totesin, et on ihan hullua panikoida kotona, koska lopputulos ei siitä muutu. Sain sen oviksen sit lauantaina illalla näkyviin. Kyllä helpotti!

Soitin siitä sit polille maanantaina ja ne vaan kyseli, että teinkö testiä vielä sunnuntaina aamulla, ku aamuvirtsa on se juttu. No, en tehny ku en tienny, et olis pitäny. Maanantai meni suurta huolta kantaen siitä, et siirtopäivä osuis taas viikonlopulle. Jälleen muistutin itseäni, että murehtiminen ei muuta lopputulosta. Saatiin siirtopäivä sit torstaille. Ihmeellistä kyllä, en torstaina odottanut kauhuissani mahdollista soittoa siitä, ettei alkio olisikaan selvinnyt sulatuksesta. Luulen, että mun voimat ei vaan enää riittäny ressaamiseen.
Kolme kuukautta odotettiin tätä siirtoa ja olen aivan ymmälläni siitä miten suureen mittakaavaan voi oviksen tikuttaminen kasvaa?! Mulla oli ihan käsittämättömän voimakas stressi, vaikka toi on mitättömän pieni osio hoidoissa.
Onko muilla tällasta vai oonko mää ainoa hullu? 🙂

Siirto kuitenkin tehtiin ja tästä johtuen olin eilen tosi tyytyväinen. Nyt on sentään sellanen kuukausi, että raskaus saattaa alkaa. Moneen kuukauteen ei ole ollu tätä mahdollisuutta.

Onko muita piinailijoita muuten nyt?

Mulla ajatukset alkaa olla piinailusta huolimatta seuraavassa hoidossa…

Kertokaa viisaammat, onko kolme hoitokertaa julkisella puolella kiveen lyöty vai tehdäänkö poikkeuksia? Meillä ekasta punktiosta ei tullu yhtään siirtoa, ni lasketaanko esim sitä hoitokerraksi?

Hienoa Suru, että teillä päästiin siirtoon! Nyt peukut pystyyn!

Täällä on mieli ollut tosi surullinen tänään 🙁 Meillä oli tänään kp 12 ultraääni ja piti katsoa minkälaisessa tilassa follikkeli on kasvun suhteen. No eihän se ollut kuin vasta ihan alkutekijöissä, (norm ovis 13-15) eli irroitusta ei voitu suunnitella nyt sunnuntaille, että siirtoon olisi päästy ensi perjantaina.. Nyt sitten on uusi uä suunniteltuna ensi keskiviikolle ja katsotaan miltä tilanne näyttää, josko ovulaatiotesti ei sitä ennen ole positiivinen. Tässäkin täytyy sitten toivoa sitä, että se ei olisi nyt ma ti ti positiivinen, jolloinka siirto osuisi vkloppuun.. 🙁 Eli ke aamuna jos olisi plussalla niin ensi maanantaina pääsisi siirtoon.. Stressaaminen ei paranna asiaa ja keho todellakin vielä sekasin, koska endometrium oli jo kuitenkin 9,5mm eli paksuuntunut normaaliin tahtiin hitaasta follikehityksestä huolimatta.. Mutta ihan synkronoidussa tilassa eivät ole.. Mietin tässä olisiko soovinnolla siirtänyt passia ensi kuuhun mutta jotenkin siihen ehti jo niin totutella että tähän kiertoon tulisi pas. No onneksi lääkärimme osaa sitten sanoa mikä vielä järkevää ja mikä ei.

TÄmän lisäksi tänään selvisi vielä, että oikea munasarjani on edelleen kookas ja siinä hyytymää punktion jäljiltä. Punktiosta nyt suunnilleen kuukauden verran. Onko muilla käynyt näin? Lääkäri sanoi, että normaalisti ei kyllä ole senkaltainen kuukauden päästä. Tajusin vasta kotona, mitä kaikkea se voi tarkoittaa, ja nyt harmittaa etten hokannut häneltä kysyä, miten hyvin nämä hyytymät poistuvat munasarjoista itsekseen ja palautuuko kudos entiselleen vai arpeutuuko, jolloinko päässäni on kauhukuva että tämän hyytymän ja arpeutumisen seurauksena, oikeanpuoleinen ja vielä se minun aktiivisempi munasarja ei tule toimimaan enää yhtä hyvin kuin ennen. Vaikuttaa tietenkin tuleviin keräyksiin. 🙁 Tätä asiaa täällä vielä stressailen nyt.

Keskustelimme myös alkioliimasta, josta olin lukenut. Sitähän siis yleensä käytetään vasta silloin, kun useampi siirto takana/ylipainoa/syytä epäillä, että kohtu hylkisi alkiota. Tästä on kuitenkin viime aikoina tullut tietoa, että alkioliiman käyttö vitrifioidun blaston siirrossa on parantanut implantaatiolukuja. Aion tämän pyytää lisäksi, vaikka mikään rutiini ei ole ja alkavathan ne raskaudet ilmankin. Tuntuu vaan, että haluaa nyt laittaa kaiken peliin, koska paljoa se ei lisää maksa ja pakkanen tyhjä tämän jälkeen. Onko muilla käytetty tätä?

Voi jennitar!? Tsemppiä! ?en tiedä luomasta mitään, mut oisin kiinnostunut, koska meilläkin tosiaan oli vain yksi siirrettävä ja kesällä kaikki alkaa alusta.. Meillä pgdn takia uhkana,että siirrettäviä ei saada tai että ekan passin jälkeen pakkaseen ei jää yhtään.. Mitä sulle sanottiin liimasta? ?

Voi jennitar.
Ei ole kivat kuulumiset sulla. Täytyy toivoa, että munasarja palautuu vähitellen. Soita sinne lääkärille ja kysy… Pidän kans peukkuja, että pääset siirtoon. Inhottavaa ku pitää kaikkea pohtia ja jännittää ja pelätä. Hoidoisaa on miljoona pikku vaihetta, joita kaikkia tulee mietittyä päänsä puhki… . On tää vaan raskasta.

Juuh, pitää laittaa viestiä heillepäin ja kysellä tuosta munasarjahommasta.

TÄmä koko lapsettomuus on vain niin raskasta ja totaalisen pysäyttävää. Jos vastoinkäymisiä tulee, niin tuntuu että koko elämä pysähtyy. Niihin ei osaa suhtautua samalla tavoin kuin muihin elämän osa-alueiden ongelmiin. Eilenkin lähdin niin hyvissä mielin klinikalle, töissä pääsin etenemään ja saavutin eräänlaisen etapin. Ajattelin, että tämä päivä tulee olemaan tosi hyvä, koska päästään pas asiassakin eteenpäin. Toisin kuitenkin kävi.. 🙁 Ja sen jälkeen olen vain ollut ihan rikki ja tuntuu etten saa kerättyä itseäni. Eihän nämä uutiset ole mikään maailman loppu ja meillä edelleen alkio pakkasessa, mutta heti kun tulee vastoinkäymisiä ja asiat eivät etene oletetulla tavalla, niin se hajottaa 🙁

Pitäisi varmaan vaan siirtää siirtoa kuukaudella eteenpäin, mutta senkin päätöksen tekeminen tuntuu pahalta. No onneksi klinikalta osaavat sitten neuvoa.

Tuosta liimasta tosiaan, niin se on käsittääkseni hyaluronia, jota munasarjat, kohtu, ja munanjohtimet erittävät normaalistikin. Sillä on havaittu hieman paranevia lukuja. Se on liuos, jossa alkio käytetään ennen siirtoa. Vissiin sitä voidaan käyttää ihan missä soluvaiheessa tahansa, mutta normaalisti kehossa sen eritys lisääntyy erityisesti n viisi päivää oviksesta, jolloinka kiinnittyminen tapahtuu. Tämän vuoksi sen ajatellaan olevan keskeistä implantaation kannalta. Normaalisti sitä kuulemma suositellaan noissa tapauksissa joissa ylipainoa/vanhempi nainen(muistaakseni)/ja jos epäilyä että kohtu hylkisi alkiota.. jos taustalla esim. autoimmuunitauti yms. Ja tosiaan nyt tullut tutkimustietoa että vitrifioiduilla alkioilla se parantanut kiinnittymistä, jolloinka lääkärimme ei näkisi sitä hölmönä vaihtoehtona. Eipä siitä varmaan ainakaan haittaa ole.

Tämän lisäksi ajattelin pyytää myös gonapeptyl kiinnittymispistoksen. Tämä kuulemma toimii siten, että joitakin päiviä ovulaatiosta, en nyt muista oliko se juurikin se viisi vai kuusi, eli esim blaston siirrossa se annettaisiin samana päivänä kuin siirto taikka seuraavana, niin se aiheuttaa kehossa luonnollisen lh piikin (samoin kun ennen ovulaatiota tulee se lh-piikki) jolloinka aivolisäke viestii kohtuun jtn(mitä en muista) ja kohdun limakalvo herkistyy ja reseptorit aktivoituvat, eli limakalvo on ekstraherkkä alkion tunnistamiselle, joka kaiken a ja o kiinnittymisessä, että limis ja alkio tajuavat toisensa.. Pahoittelut huonosta kuvaamisesta, mutta tulee aina niin paljon asiaa, että millään en muista yksityiskohtia tapaamisten jälkeen 😀 Pitäisi varmaan nauhoittaa keskustelut.. 😀

Ootko jennitar yksityisellä kun sulla on noin paljon vaikutusvaltaa omaan hoitoon? Musta toi oli hyvin selitetty. Kivaa, että sulla on paljon tietoa, jota jaat täälä. Tsemppiä sulle.

Mulle tuli tänään itkut siitä, jos tää yks ei kiinnitykään. Ois niin ihanaa päästä kertomaan hyviä uutisia perheelle ja ystäville… Tsempit kaikille muillekin hoitovaiheisiin. 🙂

Lähetellään täältä paljon tarrasukkia sinne päin suru 🙂

Juuh, yksityisellä ollaan. Kaikki sujunut oikein hienosti, siksi siirtyminen julkiselle mietityttää.. Etenkin kun lääkäri niin valmis keskustelemaan eri vaihtoehdoista ja antamaan infoa. Julkisella ei varmastikaan ole aikaa kiireettömään pohdintaan. Meillä lisäksi myös käytössä viestipalvelu, niin ei tarvitse jonottaa julkisella puoltatuntia, että saisi jonkun vastaamaan.. Meilläpäin tosiaan julkisella arkisin vain puolen tunnin aika kun voi soitella, ja tietty se aina varattu kun kaikki siellä jonossa.

Meille on julkisella tehty yksi inseminaatio josta jäi hieman huono maku suuhun. Lääkäri oli hieman ikävä eikä myöskään saanut gynetics katetria asetettua kohtuun, vaihtoi mandriinilliseen katetriin, jonka loppujen lopuksi sai. Kovat krampit oli inssissä ja myös sen jälkeen. Inssissähän nämä kohdun kramppailut eivät haittaa, mutta entä jos olisikin ollut alkion siirto? 😮 näitä kramppejahan ei saisi tulla siirron yhteydessä koska ne voivat kuljettaa alkiota pois kohdusta. Yksityisellä ei ole ollut vastaavanlaisia ongelmia ja katetri ongelmitta saatu, ja vielä gyneticsin katetri (mikä käsittääkseni paras alkionsiirtoon yms. ) Noh, voipi olla turhaa analysointia tämä, mutta mieluusti jäisin mielummin yksityiselle. Noh, täytyy katsoa mitä rahatilanne sanoo siinä kohtaa kun olisi aika toiseen stimulaatioon.

Täällä palattu Suomeen suremaan. Vuoto nyt loppunut. Tasan viikon kesti. Huomenna soitettava klinikalle ja kerrottava asiasta. Inhottava puhelu sekä minulle, että heille. Puhelun jälkeen ollaan varmaan hieman viisaampia.

Miljoona kysymystä pyörii päässä. Kun siirrymme yksityiselle, kuinka valita hyvä klinikka? Paljon hoidot tulee maksamaan? (Joku sanoi joskus, että vaikea määrittää, kun kaikki maksaa erikseen, mutta että suunnilleen n. 5000€ per hoito.) Saadaanko enemmän alkioita kuin tähän mennessä ja kiinnittyvätkö ne? Jos kiinnittyvät, kuinka paljon sitten pelkään keskenmenoa. Jos eivät, mitä sitten? Ennen tätä plussaa olin jo osittain hyväksynyt adoptioajatuksen. Nyt kun saimme viikon unelmoida omasta lapsesta, tuntuu adoptio vieraalta.

Olemme pohtineet, että tekisimme kaksi hoitoa yksityisellä ja jos ei niillä onnistu niin tuskin sitten millään. Sitten kuitenkin meille olisi tehty jo kuusi hoitoa. Tuskin moni tekee niinkään monta, kunnes luovuttaa.

Jennitar: Kiitos tosiaan kun kerrot paljon hoidoista yksityisellä. Julkisella ei tosiaan tiedä mistään ylimääräisestä oikein mitään ja liukuhihnalla mennään. Olemme kuitenkin tyytyväisiä, että olemme tähän asti siellä olleet, että nyt on rahaa sitten tehdä lisää hoitoja yksityisellä.

Täytyy julkisen loppukeskustelun jälkeen alkaa pohtia mitä kaikkea haluaa seuraavalta hoidolta, jos siihen saa yksityisellä enemmän vaikuttaa. Minäkin olen kiinnostunut kaikista mahdollisista keinoista, joilla kiinnittymistä voi tukea. Kun nyt vaan ylipäätään saataisiin niitä alkioita!

Toivotaan, että pääset siirtoon tässä kuussa! <3 Inhottavinta on odottaminen ja stressaaminen.

Suru: Meillä tosiaan ollut julkisella neljä hoitoa, koska kolmannessa ei päästy siirtoon asti. Eli uskon, että saatte myös neljännen. Mutta toivotaan, ettei sitä tarvittaisi, vaan nonparelli jäisi kyytiin. 🙂

Monta siirtoa teillä ollut yhteensä kolmella hoidolla? Meillä neljällä hoidolla vain kuusi siirtoa. Klinikallakin yksi lääkäri sanoi, että se ei ole kovinkaan montaa.

Me ei tosiaan ehditty kertomaan kenellekään raskaudesta. Olimme suunnittelleet, että kertoisimme varhaisultran jälkeen läheisimmille. Toisaalta olen onnellinen, ettemme kertoneet, kun kuitenkin kävi näin, mutta toisaalta… Olisi se ollut kiva edes joskus kertoa positiivisia uutisia.

Meillä minun perhe ja pari ystävää tietävät hoidoista. Mies ei ole halunnut kertoa kellekään. Enkä minäkään ole halunnut kaikille asiasta toitottaa. On niin kipeä asia, eikä moni tiedä/ymmärrä tästä hölkäsen pöläystä.

Välillä kyllä tuntuu, että tekisi mieli avautua kaikille. Etenkin niille ajattelemattomille, jotka päästelevät suustaan sammakoita harva sen päivä. Työpaikallani on juuri nyt lisääntymisbuumi meneillään ja sitten on niitä muutamia ihmisiä, jotka kokoajan hokevat ”Kenelläs on seuraavana maha pystyssä?” tai ”Varo vaan sinäkin”. Argh.

Kiitos binkku. 🙂
Mä aattelin vääntää kättä klinikan kanssa, jos tulkitsevat, että meillä olis jo kaks hoitokertaa takana…

Mut tiedätkö mitä? Mulle muistu nyt mieleen, että mun lapsettomuuspsykologi sanoi joskus, et julkisella annetaan kolme hoitokertaa. Mutta jos raskaus alkaa, voidaan hoitokertoja julkisella tehdä enemmänkin. Mietin teidän tilannetta, että kannattais ehkä kysyä tätäkin asiaa. Voimia toipumiseen.

Onko kellään (epäonnistuneen) pitkän kaavan jälkeen tullut kipuja/pistelyä munasarjoihin MENKKOJEN JÄLKEEN??

Täällä siis siirto jäi tekemättä ja nyt menkatkin tulleet. Hirveitä nippailuja munasarjojen kohdilla. Kummallakin puolella…?

Mulla on ollu vaikka minkälaista tuntemusta munasarjoissa useita, useita viikkoja punkion jälkeen. Viimesimmästä punktiosta on nyt kolme kuukautta kun on ollu vihdoin normiolo. Niin, ettei nippaile tai vihlo munasarjasta. Niillä kestää aikaa palautua paljon kauemmin kuin kaksi viikkoa, joina suositellaan varovaisuutta liikkeisiin.

Minkälaisia sivuvaikutuksia teille on tullu lugeista? Onko ne aiheuttanu jollekin menkkamaista kipua? Mulla on sellasta ollu nyt pari päivää. Toivon tietty, et se ois merkki jostakin ihanasta, mutta se saattaa hyvinkin mennä lugejen piikkiin. Hulluksihan tässä tulee 😀 Onneksi huomenna taas työpäivä, ni saa muuta mietittävää…

He i taas. Minä jännäilen täällä huomista poliaikaa, saadaan tietää onko zumenon purru, ja päästäänkö siirtoon. Tiedättekö, onko se yleistä, että zumenon ei toimisi?

Meille sanottiin julkisella, että hoitokertojen Määristä voidaan joustaa. Takana siis kaksi raskautta ja synnytystä, mutta toki meillä tää kuollut lapsi-tilanne saa klinkan suunnalta vähän sympatioita erilailla.

Mulla on sellainen kokemus, että ensimmäinen ns. Luotettava raskausoie on menkkojen puuttuminen. Kaikki oireet/oireettomuudet ennen sitä voi olla mitä vaan ja kun omaa kroppaansa tarkkailee niin paljon, niin huomaakin erilailla kaikki tuntemukset. Mulla on aina eniten ollut oireita silloin, kun testi ollut nega. Plussakerroilla ei sit taas ole ollut mitään oireita. Mutta toki erilaillakin voi olla.

Mulla on ollu punktion jälkeen nyt viimeks tositosi kauan munasarjat kupeet,viikkoja. Ja jotenkin ekojen menkkojen jälkeenkin.

Tässä tulee sellainen olo, että tässä lapsettomuus viitekehyksessä kaikki on normaalia. Kaikki tunteet on sallittuja ja normaaleja. Kaikki tuntemukset. Kaikki kuuluu tähän taudinkuvaan.

jennitar, mulla on ollu kans aina toi gonapeptyl yksityisellä.
Muuten kyllä, oon kokenu että julkisella oon saanu vapaammin päättää itekin hoidoista, esim. 2 alkion siirrosta.

Pahottelut Binkulle ;( tuskin paskempaa onkaan kun kaiken menetys ja vielä tuskallisen vaikeen ja pitkän yrityksen jälkeen.. ite saman kokeneena, 3.ICSIn 1. PAS oli plussa mutta kkm todettiin np-ultrassa.. sykkeenkin olin ehtiny jo nähdä. Niitä olikin ollu kaks (alkio oli jakautunu), mikä teki siitä vähintään tuplasti pahempaa.. ja olin kuukauden eläny muka ”raskaana olevana” vakkei siellä enää mitään elävää ollu.
Kannattasko käydä kumminkin ultrassa vielä tarkistaan, että kohtu on kunnolla tyhjentyny, ja en nyt halua turhia toivoja enää nostaa mutta onhan joillain raskaus jatkunu vaikka ois ollu runsastakin vuotoo..?
Mulla 3 hoidon loppuun mennessä oli tehty 7 siirtoo joissa siirretty yht. 10 alkioo. 4. hoidossa 2 siirrossa 3 alkioo, joista viimesin siis se loppuun saakka onnistunu.

Suru, mulla myös juuri luget aiheuttaa jomotuksia, vaikka niidenhän tarkotus ois just päinvastanen! Oon sit syöny aina siirroista lähtien noin viikon magnesiumia, mikä on auttanukin hiukan.

Rauhan tie, mulla on aina toiminu luomukierrot paremmin kun zumenonit, joilla kasvatusta on joutunu jatkaan melko kauan ja silti limakalvo jääny ohuemmaks mitä luomusti. Annosta on sit vaan lisätty 1. ultran jälkeen ja viimeks lääkkeellisessä siirto tais olla vasta ”kp26”..
Mulla samoin, enemmän ”oireita”, kaikenlaisia nipistyksiä, vihlontoja yms. on ollu negasiirroissa, ja plussissa oikeestaan eka ja ainoa varma ollu se viivan tummuminen o-liuskoissa ja siitä parin pv päästä haamun ilmaantuminen r-testiin. Ennakoivat menkkajomotukset on puuttunu niissä kokonaan. Viimeks alkoi etoon siinä virallisen testipäivän aikoihin pp10. Mutta esim. tissitkin kipeyty vasta joskus rv7.

Nyt oon pistäny 10 päivää bemfolaa 300iu ja 6 cetrotidee. Tänään toinen uä-tarkistus ja jos kaikki ok, niin ke-pe välille punktio. Eipä näytä enää tulevan niin paljoa folleja kun vielä pari vuotta sitten, mikä ehkä oli jo tällä ikää (tänä vuonna 40) odotettavissakin. Hirvittää vaan monetko niistäkin on jo tyhjiä ja jääkö oikein mitään karsiutumisvaraa enää pitkään viljelyyn, kun siellä se suurin kato on aina käyny :/

Kiitos jälleen tuesta. <3

Etenkin yöutulle kiitokset, ihana kuulla, että olette lopulta onnistuneet. Jos mekin sitten joskus…

Tänään soitettu klinikalle ja uskovat myös oireiden perusteella, että kyseessä spontaani keskenmeno. Huomenna kuitenkin verikokeisiin, niin selviää lopullinen tuomio.

Nyt tietenkin tänään taas tuntunut ”selviä raskausoireita”. Kyl sitä vaan on niin hölmö näiden oireidensa kanssa. 🙁

Eli samaa mieltä edellisten kanssa, ei kannata luottaa kovin paljoa oireisiinsa. Itse ainakin kuvittelen puolet. Minulla oli ennen plussaa menkkamaisia kipuja, mutta niin on ollut myös aina ennen negoja. Joten ei muuta kuin malttia piinaamisiin! <3

Sopisikohan tänne liittyä joukkoon? En ole aiemmin kirjoitellut näille palstoille, mutta lukenut aina eri foorumeita. Meillä on pitkä historia ja minä 35 ja mies 39. Täällä tuntui olevan paljon kokemusta hoidoista ja raskaita menetyksiä ja pettymyksiä. Niin meilläkin on ja vertaistukea kaipailen.

Meillä siis Monta vuotta yritystä ja takana vasta 2 ivf/Icsiä.
Ekalla kerralla hyvä saalis ja kolme blastoa pakkaseen-> paha hyperi ja 14 päivää osastolla oksennellen/munuaiset ei toiminut ja nestettä ympäri kehoa melkein 10 kiloa! Tästä seurasi sitten joku vatsaontelon infektio ja iv-antibiootit ym. hepariinit käytössä. Neste lähti onneksi pois kun pääsin sairaalasta, mutta hirveä kokemus ja olin todella kipeä.

Eka IVF/ICSI
1.Pas/blasto luonnollinen kierto – nega
2. Pas/blasto lääkkeellinen kierto Plussa, mutta päätyi hoitovirheen takia keskenmenoon! Hirveä kokemus tämäkin kaavintoineen ja vitutuksineen päivineen. En luota yhtään enää muihin kuin oman klinikan lääkäreihin.
3. Pas/blasto, lääkkeellinen nega

2. IVF
Ei tehty icsiä koska oli aiemminkin hedelmöittyneet niin hyvin vaikka male factor! Kyllä ärsytti koska vaan muistaakseni tässä ivf:ssä vain 4 hedelmöitty ja yksi paska 8-soluinen hidas alkio saatiin, joka elelee nyt piinapäivää 6.
En usko, että sillä on toivoa ja melkeen tekisi mieli jättää nuo lääkkeet syömättä, koska ainoa oire on tähän mennessä ollut hirveet menkkakivut ja hikoilu öisin. Kun tein Blaston jälkeen plussan oli alusta asti muistaakseni sellasia nippailuja kohdulla ja sitten vähän ennen testiä (olisko ollut päivä ennen) alkoi sellanen jatkuva nälkä mikä ei helpottunu vaikka kuinka söi. Toisaalta viimesessä blastosiirrossakin oli niitä nippailuja ja aattelin koko ajan että josko olisi onnistunut, mutta ei.
Tää on niin hirveätä, että alkaa olla tosiaan siinä pisteessä että tarvitsisi vertaistukea. Tuntuu niin yksinäisesltä, epäoikeudenmukaiselta ja raskaalta nämä kokemukset. Jospa täältä saisi voimaa jatkaa eteenpäin. Ja sori negatiivinen vuodatus.

Tervetuloa mukaan Peppiina! Hyvä määrä teillä blastoja tullut ensimmäisestä hoidosta 🙂

Älä vielä toivoa menetä tämän siirron suhteen, joskus juurikin ne ”rupuisemmat” tuo pieniä ihmeitä! Peukut täällä pystyssä! Kamala kuulla tuosta hoitovirheestä, olen todella pahoillani :/ Toivotaan nyt, että tästä tärppäisi ja olisi teidän vuoronne.

Minulla tilanne nyt se, että odotellaan ovista, joka tästä kierrosta tulee nyt myöhässä, veikkaanpa keskiviikkoa.. Tänään kuitenkin tullut hieman tiputtelua, onko muita kenellä punktion jälkeen seuraavaan kiertoon tullut verta keskikierron kohdilla?

Niin ja voimia Binkulle huomiseen! Olisi kyllä mahtavaa jos sieltä tulisikin hyviä uutisia, vaikka semmosta ei varmaan tässä kohtaa uskalla toivoa.

Yöutu, oletko kokenut, että tuosta gonapeptylistä apua? Mahtoiko se olla teillä joka alkionsiirrossa? Onko teillä ollut käytössä lisäksi alkioliimaa?

Niin ja vielä palatakseni tuohon yksityinen vs julkinen, mitä aikasemmin sivusin,… Tosiaan uskon kyllä, että hoito yhtä hyväää molemminpuolin. Ainut vaan, että kommunikointi varmaan juurikin helpompaa klinikalle yksityisellä, kuten myös parkkipaikkojen saanti omassa kaupungissani, sekä aikojen täsmällisyys 😀

Me ollaan yksityisellä hoidoissa ja hyvä/ihana puoli siinä on se, että kaikki on niin joustavaa ja kaikki menee oman aikataulun mukaisesti. Lääkärit ja hoitajat ovat todella mukavia ja saa kysellä vaikka sun mitä aina siellä vastaanotolla. Kyselin tuosta blasto asiasta siirron yhteydessä viimeksi ja lääkäri sanoi, että nykyään on myös sellaisia tutkimuksia tullut, että kohdussa voi olla kuitenkin se paras paikka olla. Ja luin itse asiassa itsekin jonkun tieteellisen artikkelin, jossa sanottiin laboratoriolitkujen olevan tosi huonoja alkioille ja aiheuttavat fragmentaatiota. Mutta sehän varmasti riippuu ihan ihmisestäkin kelle toimii blastot ja kelle ei. Uskoin ensin itse myös niihin ja yksihän tarttuikin, mutta nyt olen miettinyt että olisko pitänyt vaan ekassa hoidossa pakastaa kaikki pari päiväsenä ja siirtää. Tuntuu niin vähälle se muutama alkio. Mulle laitettiin kahteen siirtoon sitä alkioliimaa. Tiedä häntä toimiiko. Kallista oli. Harmittaa kyllä tämä rahanmeno ja se, kun näiden perusteella ei saa edes sairaslomaa. Nämä luget väsyttää niin paljon että tekisi mieli vaan nukkua. Tosin nyt kello on 5. aamulla kun nää hortsit saa kehon niin sekasin että nyt on pirtee ja loppupäivä ihan kuollut. Ja synarela on hirvein kaikista. Ihan järkky itkupotkuraivareita ja masennusta ainakin mulle tulee plus hikoilee öisin hulluna. Siistejä nää hortsit kyllä :/

Muutoin julkinen vs. yksityinen keskusteluun niin jossain julkisissa on varmasti erittäin hyvä hoito, mutta tässä tilanteessa en jaksaisi yhtään kuunnella meidän paikallissairaalan ihmettelyjä ja osaamattomuutta sekä huonoa kohtelua, jota sain osakseni mm. silloin hyperin aikana. Jouduin esim. kertomaan heille mikä on hyperstimulaatio ja yksi sairaanhoitaja oli koko ajan todella äkäinen tyyliin ”Kyllä sinunkin pitäisi jo kotiin mennä!”. Mitään muutahan en toivunut kuin että oksentaminen loppuu ja että hemoglobiini nousisi 80:stä sen verran että tolpillaan pysyy. Niin ja että munuaiset olis pelittänyt sen verran että se 10 kiloa lähtisi pois. Että sellasta täällä.. Niin ja kerran olin naistentautien lääkärin vastaanotolla ja se vastasi siinä vastaanotolla henk.koht puheluun ja selitteli jälkikäteen miten ihania mummot on kun tiedustelee hänen lapsensa lahjatoiveita 😉 Niin ja puhumattakaan siitä meidän keskenmenoon johtaneesta sotkusta. Suoraan sanottuna jos ikinä tuun enää raskaaksi niin en varmaan tuonne mene ees synnyttämään, mieluummin synnytän kotona tai ambulanssissa ja neuvolaankin sekä kaikkiin seurantoihin vaan yksityiselle. Niin p”’a tuo paikka on.

Yöutu, tosiaan tuosta liimasta.. Alkion elatusliemistä en tiedä, voi olla että niissä hyaluronia onkin.. Vitrifioiduissa passeissa siitä varmaan todettu olevan hyötyä josko, pakkanen vähentää hyoluronin ominaisuuksia.. Ehkäpä siksi niiden käyttöä enemmänkin nimenomaan passeissa eikä tuoresiirroissa.

Peppiina, keskustelin myös tuosta pitkästä viljelystä oman lääkärini kanssa. Hän sanoi että tämä kohdussa vs. maljalla kasvattelu on kiistelty asia, mutta tämänpäivän tutkimusten perusteella, ne mitkä eivät maljalla kasvassa, eivät kohdussakaan. Asiaahan ei periaatteessa pääse mitenkään 100%sesti tutkimaan. Tosin labraolosuhteethan ovat kehittyneet mielettömästi viime vuosina, ja labra pystyy liemillään myöskin tukemaan alkion jakautumista. Josko meillä ei pitkää viljelyä tehtäisi, odottaisin ainakin päivään kolme. Päivän kaksi alkiothan eivät ole vielä kunnolla edes ”aktivoituneet” eli siittiö ei ole luovuttanut omaa dna:taan ja alkion kromosomikoodaus ei ole kunnolla alkanut. Monestihan päivä kolme on se kun tyssäys tapahtuu, tosin sitä ennenkin kyllä. Meillä olisi kaikki 9 päässyt pakkaseen pvänä kaksi, ja vaan kahdella olisi ollut potentiaa jakautua, joten ainakin rahaa tuli säästettyä. Tosin niinkun aikasemmin sanoin, eihän sitä koskaan tiiä :S

Nyt saatu varmistus keskenmenosta. Hcg 28. Kahden viikon päästä uusi verikoe, jolla varmistetaan, että arvo laskenut kokonaan. Silloin myös saadaan tietää, jatkuuko hoidot julkisella vai ei. Sitä nyt palaveeraavat siellä. Että vaikuttaako saamamme plussa mihinkään.

Oli miten oli, nyt on tyhjä olo. Runsas vuoto alkoi uudestaan eilen kuin muistuttamaan menetyksestä.

Alkaa kyllä voimavarat pikku hiljaa loppua. Töissäkin on tosi rankkaa juuri nyt ja pitäisi jaksaa pysyä positiivisena ja hymyillä.

Näinhän se on jennitar että asiaa ei tosiaan pysty kaikella varmuudella tietämään. Blastoilla on tosi moni onnistunut joten se varmaan puhuu puolestaan.

Binkku: olen todella pahoillani km:stä. Se kyllä sattuu, tiedän ja muistan ne ekat viikot miten ne meni ihan sumussa. Toivotaan että pääsisitte jatkoon ja aina on hyvä merkki kun raskaus alkaa. Tsemppiä!

Itsellä menossa pp9 ja vahvasti alkaa nega fiilis tulemaan ja yhden negatestin jo teinkin. Jännä kun eilen oli sellanen ihan positiivinen olo ja kaikenmaailman oireita ja nippailuja ollut kun ne menkkaoireet loppuivat. Nyt taas juilii ja alko vuotaa lugejen läpi mitä ei kyllä edellisissä passeissa ole tapahtunut. Jotenkin sen plussan ehkä aavistaa mielialasta ettei ole sellasta kiukkuoloa. Joten 3. Icsi täältä tullaan toukokuussa. Ei jotenkaan enää jaksa uskoa tähän. Mitäs sitten jo tämä ei koskaan onnistu? Olenko lopun elämää surullinen ja katkera? Onko lapsi se tie sitten onneen? En haluaisi oikeestaan asua enää Suomessa kun en tunne yhtään lapsetonta ihmistä täällä ja elämä kaventunut siihen malliin etten jaksa lapsellisia entisiä kavereita ees nähdä. Tuntuu että multa on muutenkin elämässä viety niin paljon. Iloa elämään tuo kuitenkin reissaaminen monta kertaa vuodessa, koirat ja tällä hetkellä uuden alan opiskelu. Oon vähän niinkuin sapattivapaalla lataamassa akkuja ja mietiskelen mitä sitä sit loppuelämän tekisi. Olisi hyvä jos pystyisi ajattelemaan ettei elämä tähän tosiaankaan lopu. Jossain vaiheessa elämää en edes halunnut lapsia koska se tuntui niin vastuulliselta tehtävältä enkä tiennyt olisiko musta siihen. Toisaalta halusin jo lapsia 20 vuotiaana ja ajattelin aina että musta tulisi niin hyvä vanhempi. Näin se elämä sitten on vienyt. Mitä te kaikki tekisitte jos tämä ei onnistuisi? Millaisia muita haaveita teillä on?

Peppiina,

Me ollaan jo niin monta vuotta yritetty, että oon viime aikoina uskaltanut kohdata sellasen ajatuksen, että mitä jos lapsia ei tulekaan. Kyllä se välillä herättää tunnemyrskyn, mutta on hetkiä, että mieli pysyy rauhallisena. Mä oon tehny valtavat määrät surutyötä näiden vuosien aikana ja oon vähitellen hyväksynyt senkin vaihtoehdon. Tulisin varmasti kantamaan surua siitä, koska mielestäni jokin tärkeä jäisi elämässä kokematta…

Hoidot herättää ristiriitaisia tunteita. Sen verran rankkoja hoidot on ollu, että en halua niitä lputtomiin jatkaa, toisaalta meillä on nyt menossa vasta toinen kuukausi, jona raskaus voi edes onnistua. vasta toinen alkionsiirto menossa.

Oon miettiny kyllä tota, et mitä jos ei koskaan saada lasta… Ni-in, surulliseksihan siitä tulee…

Mulla oli joskus hetki, jolloin välttelin raskaanaolevia tai lapsia saaneita, mutta totesin nopeasti, että en voi jatkaa sen toimintamallin toteuttamista, koska kohta mulla ei olisi ketään ihmistä ympärillä jäljellä.

Oon aina ollu luonteva lasten kanssa. Oon aina touhunnu niiden kanssa mielelläni. Oli hetki, jolloin aattelin, et nyt en kyl ton taaperon kanssa leiki, koska kärsin lapsettomuudesta. Mut sekään ei tuntunu jälkeenpäin kivalta, koska se oli ristiriidassa sen kanssa kuka oikeasti olen.

Kyllä mää oon todennu, että muiden lapset on tervetulleita mun elämään. Ei kaikki lapset, mutta ne muutamat valitut lapset on kiva lisä elämään. Sen ansiosta syli ei ole tyhjä. Saa edes vähän lasten tuomaa iloa elämään.

Ja kyllä välillä tulee näkemisen jälkeen itkettyä, et ei ole omaa lasta.

Oon tullu siihen tulokseen, et jos ei omaa tule ni sit me eletään erilainen elämä. Hyvä elämä, mutta erilainen. On meillä sentään toisemme. Oikeasti. Kannattaa tajuta, et monet ei saa edes rakkautta elämässä…

Elämän oon kyllä suunnitellu sen kannalta, että lapsia tulee. Nyt oon kyseenalaistanu monia päätöksiä.
Seuraavaksi ihmetellään sit, minkä kokonen talo kannattais ostaa. Liian monta huonetta vaan korostais, et talo on tyhjä…

Oon kans miettiny, oonko vanhana yksin, ku ei ole nuorempaa sukupolvea. Isovanhempia on kans ollu ikävä haudata ku ei ole tullut uusia perheenjäseniä tilalle.

Seuraavaksi me varmaan aletaan reissata maailmalla, jos ei lapsia tule. Lohduttaa kai sekin. Koira olis kans ihana.

Välillä keksin syitä miksi on parempi, ettei lasta ole.

Mulla on pp7 ja toivo korkealla, mut niin on pelkokin. Ei ole vielä tullu vuotoa lugejen läpi, vaikka viimeksi tuli kun oli tuoresiirto. Toisaalta on menossa vasta kp 24. Menkkamaista kipua on välillä ollu ja välillä ei. Nyt kun kierto alkaa olla lopussa niin, sen yhdistää pian alkavaan vuotoon, ei se ole koskaan mitään muuta tarkottanukaan. Toisaalta on kumminkin se 30 prosentin mahis vielä. Kyllä mä pidän siitä kummallisen tiukasti kiinni, vaikka usko on kyllä aika matalana. Kuukaudet, joissa voi onnistua on niin harvassa, että halusin tällä kertaa iloita ihan vaan siitä toivosta.
Kai sitä nyt haaveilla saa… Jos tulee nega niin ollaan taas lähtöruudussa ja meilläkin alkaa 3.icsi.

Jaan Surun kanssa pitkälti ajatukset. Toisaalta suruprosessissa jokainen eri vaiheessa… kyllä se varmaan se viha ja eristäytymisvaihekin voi olla välillä voimakasta – en tiedä riippuuko se myös ympäristön tuesta?

Minäkään en halua ihmisiä tai lapsia sulkea pois ympäriltä, vain silloin, kun hoito tai tulos on akuutti, joutuu vähän rajoittamaan näköjään… muuten en koe, että muiden ilo olisi minulta pois ja onhan tuossa lapsiarjessa omat haasteensakin. Muutenkin ajattelen, että jokaisella on ne omat murheensa, ainakaan minulla ei ole tuttavapiirissä yhtään ketään, kellä ei olisi jotain vaikeaa, tai todella vaikeaa elämässä, lapsilla tai ilman. Itsekin omalla kohdalla olen kuitenkin onnellinen hyvästä, vakaasta parisuhteesta erittäin pitkän sinkkuelon jälkeen, ja lähipiirissä on ihmisiä, ketkä elävät yksin. Eipä sekään mikään kuolemantuomio ole, mutta voi siltä tuntua, jos ei itse haluaisi yksin elää… todella kipeitä juttuja nämä kaikki.

Eihän se silti tietysti sitä lapsettomuuden kipua pois vie, vaikka puoliso olisikin rinnalla… nämä kaikki ovat eri asioita. Haluaan itsekin taistella katkeruutta ja kaikkea sellaista vastaan. Siinä auttaa vain tuhoamaan oman elämän. Olen ajatellut, että niillä korteilla mitä on yritetään tehdä niin hyvä elämä kuin mahdollista … näin ajattelin sinkkunakin, kun ensin vuosikausia olin kärsinyt yksinäisyydestä ja ollut katkera siitäkin, vihainen ja masentunut. Sitten mietin, että ei helvetti (anteeksi kielenkäyttöni), että eihän tämä nyt näin voi mennä, että kieltäydyn näin surkeasta elämästä ja aion tehdä siitä niin hyvän kuin mahdollista vaikka sitten yksin.

No, onneksi ei tarvitse kuitenkaan enää yksin elää, se on kyllä ihan perseestä sekin, mutta ehkä noita oppeja yritän hyödyntää tämän lapsettomuuden kanssa ja luoda uskoa siihen, että elämä voi olla merkityksellistä ja hyvää myös ilman.

Meillä on itsellämme ollut esim. mummo, joka ei ole ollut biologista sukua meille, mutta ehkä jopa rakkaampi, kuin biologiset isovanhemmat. Tutustuimme vain naapureina ollessamme. Hän oli sinkku ja lapseton ihminen ja meistä tuli hänelle ikään kuin perhe ihan joulunviettoa myöten. Olin paikalla, kun hän kuoli, mikä on yksi koskettavimpia hetkiä elämässäni ja kunnia-asia. Kaukaisen sukulaisen lisäksi olimme myös perillisiä. Ei tämäkään lapsettomuudessa lohduta, mutta aina ei tarvitse olla biologista sukua, että siltikin onnistuu tällainen yhteys ja mummoilu, jos mietitään mahdollista yksinäistä vanhuutta. Sanoinkin tälle mummolle hänen eläessään, että hän on saanut perheen ilman, että joutui itse kasvattamaan ym. ja tämä täti oli elämäänsä tyytyväisin ihminen kenet tiedän. Haluaisin, että olisin vanhana kuten hän.

Jaksamista ihan kauheasti meille kaikille ja ei katkeroiduta kävi miten kävi.
Minä täällä kamppailen painonpudotuksen kanssa ja seuraava yritys tosiaan vasta varmaankin toukokuussa.

Hei ystävät! Luin tänään pidemmältä näitä ajatustenvaihtoja, ja kiitos myös kaikille myötäelämisestä. Surun pukatessa päälle tunnen oloni tosi yksinäiseksi, ja näin jälkikäteen sitä huomaa että täälläkin moni on tsempannut ja ollut mukana.
Mielenkiintoista tämä tulevaisuuden ajattelu. Kaikenlaisia eläin- haaveita kanoista vuohiin mulla ??. Joten ehkä alan kanaemoksi! Olen adoptio- ja sijaisvanhemmuuttakin miettinyt nopeasti silloin tällöin. En vaan oikein osaa syvällisesti pohtia sitä vielä. Mutta syy avun hakemiseen ja hoitojen aloittamiseen itsellä oli juuri siinä ettei odota liian pitkään jos näistä ei apua- ehtii vielä adoptioonkin ennen kuin on ”liian vanha”. Eli olen yrittänyt pelata niin että jää pelivaraa.
Mulle se raskausmaha on ollut se söpö ja ihana juttu josta haaveilen. Ja nähtyäni mieheni vauvakuvia myös haaveilin (enää en kunnolla uskalla kummastakaan haaveilla) että meillä olisi yhtä söpö jälkeläinen jonakin päivänä.
Onneksi meidän parisuhde ja tiimi on niin hyvä että jollain tasolla voin kuvitella myös kaksin elämistä. Ehkä lähtisimme ulkomaille vapaaehtoistyöhön tms jos liikaa kaksin eläminen alkaisi pänniä. Ja monia eko-ajatuksia ja intohimoja musiikin ja käsitöiden saralla meillä on. Että kai me tekemistä keksittäisiin jos perheen pääluku jää kahteen.
En toisin liikaa noita mieti. En lasta enkä lapsettomana elämistä. Tällä hetkellä ”uskallan” haaveilla raskauden alkamisesta. Askel kerrallaan sanon minä.

Paljon samoja ajatuksia täällä kuin itselläkin.

Välillä huomaan itsessäni katkeruutta, vaikka tiedänkin ettei muiden onni, mahat ja lapset ole minulta pois. Mutta on tämä vain niin hemmetin rankkaa, että koitan sallia itselleni kaikki tunteet. Kunhan puran surun ja vihan jotenkin järkevästi, enkä loukkaa ketään.

Olen lastenhoitajana päiväkodilla, joten luonnollisesti minulle on ominaista toimia lasten kanssa ja olen työnikin puolesta paljon pienten lasten, lapsiperheiden ja raskaana olevien kanssa tekemisissä. Välillä se on kyllä rankkaa. Melkein joka päivä tulee ajateltua, että kuinka ihanaa olisi olla yhden tai kahden sellaisen pikkaraisen kanssa kotona. Välillä kun olen allapäin, pohdin pitkälle sairaslomalle jäämistä, mutta työ on kuitenkin toisaalta parasta lääkettä tilanteeseen kuin tilanteeseen. Itsellä ainakin työ vie usein ajatukset pois omasta navasta.

Lisäksi siskollani ja parilla kaverillani on lapsia. Olen huomannut, etten ehkä pysty olla ihan niin läheinen heidän kanssaan kuin tahtoisin tai voisin olla, jos olisin samassa veneessä heidän kanssaan. Siskoni on sanonut pari kertaa hoidoistamme asioita, jotka ovat loukanneet minua. Eikä esimerkiksi raskaana olevalle ystävälle tunnu hyvältä vuodattaa esimerkiksi keskenmenosta. Tuntuu, että minulla on aina vain negatiivisia asioita kerrottavana, joten en ihmettele, jos minua on raskastakin tavata. Mutta yritän silti säilyttää välit ja nähdä ystäviä ainakin silloin, kun ei ole jokin akuutti tilanne päällä hoidoissa. Huomaan kyllä, että olen erakoitunut tämän neljän vuoden aikana. Useimmat kavereistani eivät edes tiedä koko asiasta, joten lähinnä näkemiset ovat sellaista teeskentelyä. Tämä on kuitenkin niin iso osa elämääni. Huokaus.

Minä olen aina tiennyt haluavani lapsia. Halusin olla nuori äiti. No, nuoruudesta en tiedä enää, mutta tiedän, etten tätä elämää aio elää ilman lasta. Olen todella perhekeskeinen ihminen, jotenkin minusta tuntuu, että minut on kasvatettukin niin, että perhe ja lapset on ainoa tapa elää elämä. Minulla ei esimerkiksi ole lainkaan kunnianhimoa työrintamalla, niin kuin miehelläni.

Eli jos emme onnistu hoidoilla, me aloitamme adoptioprosessin. En ole varsinkaan nyt keskenmenon jälkeen sinut asian kanssa, ettemme saisi omaa lasta, mutta tiedän että haluan lapsen tavalla tai toisella. Suomesta adoptoidessa voi saada kaksikuukautisen vauvan. Eiköhän sen syliin saadessa unohdu kaikki tämä tuska. Vaikka kyllä mä niin mielelläni itse kantaisin ja synnyttäisin lapsen. Mahasta haaveitu jo pitkään myös täällä<3 Ja olisi myös ihana nähdä, millainen olisi minun ja mieheni yhteinen tekele.

Jos nyt kuitenkaan emme millään konstilla saisi lasta, niin varmasti ottaisimme jonkun eläimen tai useammankin. Koiran tai kissan. Nytkin tekisi mieleni ottaa, mutta asumme kerrostalokaksiossa, niin jotenkin tuntuu ahtaalta. Elokuussa muutamme omaan kerrostalokolmioon. Minulla kesti pitkään ennen kuin suostuin ostamaan omaa asuntoa lapsettomuuden takia, mutta nyt sentään olemme saaneet sen asian suhteen tehtyä päätöksen. Myös minä olen kiitollinen vakaasta parisuhteesta, siitä, että on joku jonka kanssa jakaa tämä kivinen tie.

Matkustelu on myös ollut ja tulee varmasti olemaan yksi henkireikä. Vaikka viime matkoilla on kyllä liikaa tullut pohdittua, että kuinka ihanaa olisi matkustella lasten kanssa. Ja no, tietysti nyt viime matka meni aika lailla puihin keskenmenon takia. Olisi ollut huomattavasti ihanampaa kärsiä/nauttia raskauspahoinvoinnista.

Huh, tulipa taas kirjoitettua romaani. Paljon ajatuksia ja rikkinäisiä haaveita. Toteutumattomia suunnitelmia. Tämä lapsettomuusprojekti on kyllä opettanut, ettei elämää niin vain suunnitella…

Komppaan risuaitaa, askel kerrallaan.

On meilläkin muutamia perheellisiä pariskuntia. Ne on sellaisia ihania ihmisiä, että ei tule yhtään paha olo oikeestaan heidän seurassa. Tai ei tunne itseään huonommaksi. En tiedä miksi sitten lapsuuden kaverit on juuri ehkä niitä joiden lapsi juttuja ei jaksa. Ehkä siksi kun heillä ei ole ollut elämässä mitään vastoinkäymisiä ja mulle on sitten käynyt kaikki mahdollinen. Toisaalta en tiedä ollaanko muutenkin ajauduttu erilleen eli ei ehkä muutenkaan oltaisi tekemisissä. En osaa oikein olla itselleni armollinen vaikka muille osaan. En tiedä mikä mittari tämä projekti sitten on onnistumiselle elämässä. Miehen kanssa ollaan lähennytty kyllä entisestään, mikä on hyvä asia. Olisi ihanaa vaan tuntea joku pariskunta, joilla ei lapsia olisi ja voisi vaikka reissata yhdessä tmv.

Mä testailin viikonloppuna pari päivää etuajassa. Testeihin piirtyi h-i-t-a-a-s-t-i haaleaa viivaa n. 4-5 minuutin kohdalla. Testeissä preck check ja apteekin oma. Tänään ollut vielä haaleempi joten tää oli varmaan nyt tässä. Aamulla virallinen testi. Oireita ollut hirveä palelu, aamuöinen nälkä ja jotain mahan kipristelyjä. Vuotoa ei ole vaan sitä tuli yksi päivä ja menkkajomotukset loppu. Varmaan siis se ruma ja hidas alkio koitti kiinnittyä.

ihana lukea teidän juttuja <3

Peppiina, toivotaan että tuorein testi näyttäisi positiivista. Täällä tsempataan!

Kovin samankaltaisia ajatuksia on itsellä, mitä moni tänne on juuri kirjoittanut. Teidän teksteistä saa kovasti tsemppiä ja tärkeää vertaistukea, kiitos.

Kävimme eilen ensimmäisessä alkion siirrossa. Mukaan lähti 5 päivän blastokysti, tänään olisi tarkoitus pistää gonapeptyl -pistos. Nyt kyllä jännittää… Kun saimme tiedon että pääsemme alkion siirtoon nousi fiilikset todella korkealle. Tuntuu, että ensimmäistä kertaa koko prosessissa on oikeasti positiiviset ja toiveikkaat fiilikset. Koitin aluksi pidätellä intoa, ettei sitten pettymys tuntuisi entistä karvaammalta. Päätin kuitenkin lopulta nauttia tästä olosta ja toivon tunteesta. Mikäli pettymys tulee, kyllä se pohja siellä odottaa, tippui kuinka korkealta tahansa.

Haaveet on nyt haaveiltu, lähtöruudussa ollaan. Tuhruttelu on jo alkanu. Tein liuskatestin hoitajan luvalla kp27, vaikka mun kierto on vähintään 28. Negahan siitä pamahti. Huomenna hoitaja vielä varmentaa tuloksen. Elättelin toiveita kyllä loppuun asti. Kun menkkakivut alko, toivoin, ettei vuoto kumminkaan alkaisi. Nyt kun tuhruttaa, toivon, ettei menkat kumminkaan alkais. Kun vuoto alkaa kunnolla tuun vieläkin vaan rukoileen, että oisin kumminki raskaana…

Kolmas icsi siis tiedossa. Millasia lääkeannoksia ootte hoidoissa saanu?

Meillä ekassa kierrossa oli gonal f 150iu ja tokassa 200iu. Jälkimmäisestä saatiin 7 munasolua, josta 3 hedelmöittyi ja 2 siirrettiin blastokysteinä. Ekasta saatiin 5 munasolua, mut 0 alkiota.

Nouseekohan lääkeannos taas ensi hoidossa?

Meidän vika alkio ei selvinnyt sulatuksesta. Takaisin lähtöruutuun. Kiva että saa vähän taukoa yksistä lääkkeistä.

Hei, olen lukenut ihaillen teidän ajatuksia. Te olette mielettömän positiivisia ja avoimia muiden onnelle. Minä olen oikeastaan ensimmäisestä keskenmenosta ja siitä, kun lapsettomuus tuli asiaksi, ollut kateellinen niille, jotka voi tehdä lapset kotona. Toisaalta totuin hoitoihin ja siihen, että ne ovat meidän tapa tulla vanhemmiksi, mutta ei se tee siitä yhtään helpompaa. Nyt kun hoidoilla saatu lapsi kuoli, niin olen pelkkää rumien tunteiden sekamelskaa. Vihaa, kateutta, katkeruutta. Ylevistä tunteista ei tietoakaan. Miten meidän elämää määrittää lapsen menettäminen monella tavalla ja tasolla? Ja en osaa kohdata lapsia, en ennen lapsettomuutta, enkä oikein nytkään. En osaa ottaa kontaktia, enkä oikein edes halua.. Tyttömme kuoleman jälkeen vastasyntyneet ovat kipukohta, joita en edes halua nähdä. Yksilapsiperheet vielä menevät, mutta kaksilapsiperheiden kohtaaminen on vaikeaa.

Pahoittelut teille Suru ja Risuaita ikävistä uutisista. Pakko vaan uskoa, että se seuraava kerta on sitten se, joka onnistuu.

Meillä siirrettiin eilen kuuden päivän ikäinen bb-alkio ja gonapeptylin pistin eilen.

On taas aika ikäviä uutisia monella, toivottavasti tänne saataisiin vielä niitä iloisiakin tarinoita. Peukut pystyyn siis kaikille.

Miten voi olla samoista lääkkeistä niin erilaiset oireet eri hoitokerroilla? Menossa yhdeksäs pistopäivä Menopuria ja siinä mistä aikaisemmin ei tuntunut oikein mitään, niin nyt on olo niin turvonnut kuin voi olla, ja pahenevia kipuja siihen päälle. Liekö kun on yksi punktio tehty niin munasarjat herkemmässä? Toivottavasti se tarkoittaa tasalaatuisempaa saalista, ekalla kerralla tuli paljon mutta aivan täysin eri kypsyysastetta. Punktio toiv. ensi viikolla, ehkä jo perjantaina mutta työaikatauluihin sopisi paremmin ensi viikko niin toivon että jaksavat vielä jarrutella. Kumma miten sitä nyt vieläkin jaksaa murehtia ensisijaisesti TYÖTÄ eikä itseään.

Minulla on päällä joku mania lapsia saavien ihmisten iän suhteen. Olen kai hoidoissa vielä ihan ok ikäinen, jossen nyt enää parikymppinenkään, mutta aina kun kuulen/luen jostain tyypistä joka on raskaana niin ensimmäinen asia joka kiinnostaa on että minkä ikäinen se on, onko vanhempi, onko nuorempi. Lasken minkä ikäisä oli serkut, kaverit kun saivat lapsensa. Aivan sairasta, varsinkin kuin reilu vuosi sitten en vielä edes lapsia yrittänyt, ihan kuin nyt tässä olisi vuodessa saanut kymmenen vuotta lisää.

Rauhan tie,
minusta tuo on ihan normaalia tuossa tilanteessa. Kaikenlaiset tunteet kuuluvat tähän juttuun ja menetyksiin. Kyllähän minäkin olin valmis lahtaamaan jonkun tuossa ihan äskettäin ja katkeruuden tunteita tulee, ja välillä tilanteet ovat vaikeita.

Ehkä ennemmin sitä yrittää miettiä pitkällä tähtäimellä olemista… että lopputuloksesta huolimatta ei ns. lopullisesti ja pysyvästi katkeroituisi tai antaisi tämän rajoittaa pakkoa enempää elämäänsä. Matkan varrella mielestäni mitä karmeimmat tunteet ovat ihan normaalia ja ”ok”. Ei tässä kukaan varmaan mikään enkeli ole.

En tiedä mitä minäkin täällä suunapäänä nyt. Koen kuitenkin tukea itse näistä teidän kirjoituksia lukiessa. Kuten te tiedätte, niin kuitenkin loppujenlopuksi aika vähän näitä pystyy jakamaan muiden kanssa.

Minua jännittä kauheasti tuleva hoito… että meneekö se ihan pieleen taas… ettei saada siirtoonkaan mitään, ja missä vaiheessa pitää sitten todeta, ettei kannata enää jatkaa. Yksityisellä ollaan ja rahaa palaa.

Risuaita, oon pahoillani.

Miten te adoptiota suunnittelevat ootte asettanu takarajan oman lapsen hankkimisen yrittämiselle. Uteliaisuuttani vain kyselen. Itsestä adoptio ei tunnu oikealta ratkaisulta. Jonot on pitkiä, harvoin adoptoitava lapsi on vauva ja monivuotias lapsi ei kiiny samalla tavalla vanhempiinsa kuin vauva. Puhumattakaan traumojen tuomasta haasteesta, joita sillä mahdollisesti jo on nuoresta iästään huolimatta. Ekö vauva-ikäisen adoptiossa ole seitsemän vuoden jono?

Mä oon nyt ajatellu itselleni hoitojen takarajaksi kolme vuotta. Toivon, että seuraavien kolmen vuoden aikana saisin oman vauvan syliin. Nyt tuntuu, et en haluaisi olla kauempaa hoidoissa. Oon kans miettiny, et meille voisi riittää yksi lapsi, vaikka aina oon halunnu kaksi tai kolme. Kaksi olis parempi, koska niillä olis toisensa elämässä. Mut kunpa saisi edes sen yhden.

Tiedän, et etukäteen on ihan turha suunnitella tai päättää mitään, koska nämä kaikki tapahtumat pitää vain elää järjestyksessä ja niiden pohjalta katsoa sit mitä tekee. Tällasia mietteitä kuitenkin on nyt.

Onneksi yrityksiä on vielä jäljellä. Mitä enemmän alkioita siirretään sen suurempi todennäköisyys, et raskaus alkaakin vielä joskus. Vaikka pettymykset onkin raskaita.

Ihmettelen vaan miks meillä oli vain kaksi alkiota, joillain on enemmän. Sekin tuntuu epäreilulta.

Hoidot antaa toivoa, mut toisaalta en haluaisi mennä vielä lukemattomia kertoja punktioihin…

Pahoittelut risuaitta alkion kohtalosta 🙁

Meitä onkin nyt monta blastojännäilijää täällä. Myös meille siirrettiin eilen kuuden päivän ikäinen blasto.. koskas ajattelitte muut testailla? hätähousuna minä meinailen jo ehkä dp5 eli sunnuntaina ;D

onkos meitä kaikenkaikkiaan nyt kolme jännäilijää? tilastollisesti pitäisi ainakin yhden meistä onnistua, voi kun onnistujia olisi useampi! tai edes se yksi meistä.. peukut pystyssä

toivottavasti peppiina sinulla olisi viiva pysynyt tikussa!

Suru ja Risuaita, olen todella pahoillani. On varmasti vaikeaa taas koittaa kerätä voimia uuteen hoitoon.

Rauhan tie, teillä on niin traumaattinen kokemus takana että sinun ajatuksesi ovat vähintäänkin oikeutettuja. Olette joutuneet kulkemaan kohtuuttoman raskaan tien…

Taitaa olla kolme jännäilijää blastoilla, toivotaan todella että kaikilla tärppäisi. Todennäköisyydet tosiaan viittaisivat siihen suuntaan, että ainakin jollain tärppää. 🙂 Tsempataan, että koko köörillä!

Itse ajattelin, että testailisin vasta kahden viikon päästä siirrosta ellei nyt vuoto ala, jollon en varmasti pysty olemaan testaamatta. Aiemmissa ovulaation induktioissa testailin pari päivää annettua aikarajaa etukäteen. Saa nähdä maltanko olla testailematta…

Täällä neljäs kahden blaston kanssa jännääjä. Juuri hain kaverit kyytiin ja pakkanen tyhjeni.. Aamulla olivat sulattaneet kaksi ja puoliltapäivin ne oli kuukahtanu (toinen rutistunut ja toinen tummui) ja olivat sitten sulattaneet nopsaan ne kaks viimestä jotka sitten siirrettiin. Ei nyt hirveän positiivinen mieli ole kun noin kupsahtavat alkumetreillä taas niinkuin edelliselläkin kerralla sulatuksen jälkeen, että miks nää ois parempia kun muutkaan ole selvinny.
Kolmesta hoidosta päästy tekeen kolme tuoresiirtoa ja tää nyt eka pas mikä onnistunu. Eli aika vähän siirtoja hoitoihin nähden. Mutta nyt kahden viikon piina edessä, toivetta pidän yllä ja kolmasti päivään zumenon ja lugesteron. Vuoto ei onneksi ala ennenkuin lääkkeet jättää pois mahdollisen negatiivisen testin jälkeen.
Eilen tuli facessa kohdennettua mainontaa, missä mainostettiin 38+ ikäisille mehiläisessä lapsettomuushoitoja, joilla saatu parempia tuloksia ja ei riskiä hyperistä, halvempi ym. Mut sit ei kerrottu yhtään että mitä tää hoito sitten olis. Onko kenelläkään tietoa tästä??

Meillä tosiaan negan tulos vahvistui. Harmillisempaa on se, että pitää odottaa kolme kuukautta hoitoihin pääsyä eli kesäkuussa voi ilmoittautua. Kesäsulku on heinäkuussa, joten oikeesti voidaan ilmoittautua hoitoihin vasta elokuussa ja hoidot alkaa syyskuussa.

Meille tehtiin eka ivf-hoito syyskuussa. Yhteenveto tästä on siis sellanen, että kokonaisen vuoden aikana saatiin kaksi alkion siirtoa. Mä oon niin vihainen hoitojen tehottomuudesta, et meinaan revetä saumoista!!

Hope: kiitos tsempityksestä ja onnea piinapäiviin!
Korjaan edellistä kirjoitustani kun olin kirjoittannut meillä olevan perheellisiä kavereita niin tarkoitin että lapsellisia! Inhoan tuota perhekäsitystä joka perustuu ydinperheajatukseen. Kyllä lapsettomatkin ovat perhe.
Suru: harmin paikka että nega varmistui. Voimia uuteen yritykseen. Ei kannata lannistua, katsoin juuri youtubesta jonkun jenkkipariskunnan taivalta ja heillä meni 2 ivf kiertoa ihan pieleen. Tuli iso saalis mutta yhtään ei selvinnyt siirtoon eikä syytä vaan tiedetty. Seuraavasta kierrosta seurasi kuitenkin positiivinen tulos ja terve vauva. Nämä kierrot on tosi erilaisia. Meillähän oli eka ivf tosi hyvä ja tuli n.20 solua. En muista tarkkaan kun oli se hyperi eikä ne solut siinä tilassa enää kiinnostaneet. Mutta osastolta kun päästiin niin tulos oli alun 15 hedelmöittyneen jälkeen (osa icsi ja osa ivf) 3 hyvää blastoa. Lääkkeenä oli gonal f. No seuraava kierros meni ihan reisille eli yritettiin saada vähän vähemmän soluja ja parempi laatusia. Tehtiin lyhyt kaava myös ja vaihdettiin menopur lääkkeeksi koska joillain on tullut parempi laatusia alkiota sillä. Noh 4/15 hedelmöitty ja vaan yksi rupunen ja hidas pakastettiin.

Pirpana: se yli 38 v hoito on varmaan sellanen mini ivf tai luonnonkierrom ivf, jossa ei käytetä lääkkeitä ollenkaan tai hyvin vähän että saadaan 1-3 hyvää solua. Ajatus on kai se että tulee parempi laatuista kuin se määrä. Toinen on alkiodiagnostiikka eli ottavat näytteet alkioista jotta tietää onko ne normaaleja. Jenkeissä on nyt hypetetty luonnonkierron ivf:ää eli natural cycle ivf. Aattelin tätä itsekin ehkä kokeilla koska mulla ei voi käyttää hcg piikkiä irrotusvaiheessa vaan gonapeptyliä joka huonontaa limakalvoa niin ettei tuoresiirtoa voi tehdä.

Pirpana, tsemppiä myös sinne piinailuun. Voin kuvitella, että fiilis on huono kun kaksi alkiota ei selvinnyt siirtoon, mutta onneksi teillä oli pakkasessa vielä alkioita ja pääsitte kuitenkin tekemään siirron.

Suru, olen todella pahoillani. Oloa ei varmasti helpota tuo, että seuraavaa hoitoa joutuu odottamaan useamman kuukauden. Meitä hoitava lapsettomuuspoli on kesätauolla kesäkuusta elokuun loppuun, mikä tuntui viime vuonna hyvin pitkältä ajalta odotella. Meillä alkoi ensimmäinen IVF hoito heti syyskuun lopulla 2016 ja vasta tällä viikolla oli ensimmäinen alkion siirto. Meillä tosin ensimmäisessä hoidossa ei hedelmöittynyt yhtään solua. Nämä hoidot vaativat todella kärsivällisyyttä…

Pirpanan viestistä myös tajusin, että eihän minullakaan tosiaan tuo vuoto pitäisi alkaa ennen kuin lopetan zumenonin ja lugesteronin. Aiemmassa viestissä totesin, että testailen jos vuoto alkaa, mutta eipä tosiaan tarvitse sitä nyt mietiskellä. Koitan siis pysyä kovana ja testata vasta 2 vkon päästä siirrosta.

Voi voi. Hcg oli eilen 49. Ei taida olla toivoa enää. Todella stressaavaa kun tietää vasta ensi viikolla kuin käy. Ollaan vielä lähdössä reissuun miehen kanssa ensi viikolla ja nyt pelottaa jos onkin kohdun ulkoinen. Olen kyllä niin surullinen kun joutuu alottaa kanssa alusta koko homman.

No ei se kyl mikään kohdun ulkoinen raskaus voi olla?!?
En usko, et sitä riskiä on näissä alkionsiirroissa. Alkio uppoaa sinne kohdun poimuihin. En usko, et lähtee sieltä ajautumaan takasin munajohtimiin. Sitä paitsi se on monen päivän reissu. Ehtii kuolla ennen ku on munajohtimissa… Tämä on arvaukseni, ei faktatietoa.

Ei hitto! Olin unohtanu ottaa aamulla lugesteronin. Tajusin sen vasta, kun rupesin laittamaan päivän keskimmäistä. Voikohan se haitata? Tänään siis passin jälkeinen pp4.

Ja siis erityisesti tuoresiirron jälkeen on korostunut riski kohdun ulkoiseen raskauteen, sillä munatorvet on auki punktion jäljellä, eivätkä palaudu niin nopeasti,kuin ovulaation jälkeen. Mulle se oli kans yllätys, kun olin jotenkin tuudittautunu siihen, että kohdun ulkoista raskautta näissä ei ainakaan voi tulla.

Miten muut piinailijat voi? Mulle zumenon aiheuttaa ihan järkyttävää pahoinvointia. Ollut jo useemman viikon.

Rauhan tie, ei varmastikaan oo mitään merkitystä yhden lugen unohduksella, etenkään jos sulla tehty pas luomukiertoon?

Siis miten munatorvet on enemmän auki punktion jäljiltä? Eihän näissä hoidoissa niiden kautta soluja oteta vaan lävistetään emättimen seinamä ja mennään siitä suoraa munasarjoihin?
Mutta valitettavasti joo, on mahdollista näissäkin että alkio vaeltaa kohdusta munajohtimiin.

Mulla oli viikko siten 5. punktio, 8 solua tuli, joista yks oli raaka/ei hedelmöittyny, yks oli väärin hedelmöittyny (2 siittiöö) ja tiistaina siirrettiin yks 4-päivänen. Eilen pistin vielä gonapeptylin ja nyt sitten vaan odottelua.
Jälleen yksi sitkeä eteni blastoks ja meni pakkaseen. Kuitenkin suht kiitollinen voi olla jo tässä vaiheessa alun folli- ja solumääriin nähden.
Ite punktio oli tällä kertaa suht helppo, hiukan oikeen puolen kaivelu hetken tuntu. Edes puudutteet ei nyt sattunu vaikka yleensä ne on ollu se pahin.

Kiitti, Yöutu. Mulle on tehty lääkkeelliseen kiertoon. Mut jos on kiinnittyny, niin kyllähän sitä keltarauhashormonia rupee erittymään. Kiva kuulla, että säkin oot päässyt siirtoon.

Mulla on kai noi termit vähän hukassa, mut tuolla oli noista riskeistä. https://www.parempaaelamaa.fi/lapsettomuus/hedelmoityshoidot/hedelmoityshoitojen-riskit

Ja samapa tuo. Ikävä juttu siis se, että sulla Peppiina hcg matalalla. Milloin saat tietää, miten kävi?

Me ollaan nyt keksitty, et lyhyt kaavakin on olemassa. Sit ehdittäis saamaan yks hoito kesäkuussa, jos julkinen puoli suostuu sellasen tekemään. Onko teillä tietoa tai mielipiteitä siitä onko jompi kumpi kaava oikeasti parempi kuin toinen?
Mulla on henkisesti niin hyvä ja toiveikas vire päällä, et senkin takia olis sääli, jos alkais synarelat vasta syyskuussa. Nyt just ku uskoo, et tulee raskaaksi ni ei tehdä yhtään alkionsiirtoja.

Rauhan tie: toivottavasti tärppää kun teilläkin on niin raskas polku ollut! En usko että lugen unohdus haittaa kun noin lyhyt aika oli. Mullakin oli yksi annos 3-4 tuntia myöhässä kun lääkkeet olikin viime su loppu ja apteekki oli kiinni. Ensi viikolla pitää mennä uuteen verikokeeseen..tai klinikalta sanottiin ettei ne numerot merkitse kaikkea mutta on matala. Pitää jatkaa lääkitystä ja kattoo ens viikolla. Se on siis ihan turhaa koska kaikki raskausoireet hävisi ja olen ollut tosi itkuinen vaan. Ainoa syy miksi menen on se että jos sitten epäillään ku-raskautta niin ei voi lähtee sinne reissuun. Joten toivon että hcg on 0 koska nyt on ihan pakko päästä vaan aurinkoon ja meren äärelle ja unohtaa koko paska vähäks aikaa.

Suru: niin kyllä alkion siirrossa se alkio saattaa sinne tuubaan sinkoutua. Vissiin suurempi riski kuin luomuna. Ja pitkä kaava tehdään helpon ajotuksen takia plus käsittääkseni siksi että vaste saattaa olla parempi jos soluja tulee vähän. Tämä siksi että kun hormoonitoiminta lamataan ja se lamaus loppuu, saa se vähän solutuotannon kiihtymään. Lyhyt kaava on fyysisesti ja henkisesti minusta helpompi koska tuo synarela on näistä lääkkeistä ikävin ainakin omasta mielestä. Hyvä kun jaksat olla noin positiivinen..voisinpa itsekin.

Moikka taas kaikille

Olen ollut hiljakseen täällä pari kuukautta mutta lueskellut teidän kuulumisia kyllä 🙂

Meillä siis nyt menossa pitkällä kaavalla icsi, ihka ensimmäinen hoitokiertomme oli tämän vuoden alussa ja sehän meni mönkään. Kolme alkiota, joista yksi siirrettiin tuoresiirtona, kaksi kaveria jäi jatkoviljelyyn mutta eivät päässeet pakkaseen asti. Vuoto alkoi sitten kp28 kuten kuuluukin lugesteronista huolimatta..

Pidimme pari kuukautta väliä ja nyt tosiaan neljäs pistopäivä menossa Menopuria. Synarelaa on mennyt jo yli kaksi viikkoa ja jatkuu edelleen. Tuolla ylempänä kyselin Synarelan haitoista ja voin sanoa, että mulla ei ole ikinä ollut niin HYVÄ olo kuin sen kanssa!! 😀 Ei mitään mielialan heittoja tai alavatsan kipuja, mitä yleensä tulee loppukierrossa! Nauroinkin tuttavalleni, että vaihdevuodet taitaa siis sopia mulle. Niitä odotellessa 😀

Koitan pitää ajatukset muualla kuin hoidossa, ekalla kerralla jännäsin niin kauheasti. Ainoastaan mietityttää tuo Taysin hoidon laatu :/ Täällä taisi muutama muukin siellä olla.. Joka kerta eri lääkäri, jotka eivät tunnu olevan oikein kartalla potilaan asioista, esim edelliskerralla lääkäri kysyi minulta montako siittiötä mieheltä löytyi edellisessä hoidossa!! No eikös se heidän kuuluisi tietää. Ja nyt kun kävin nolla-ultrassa, aika ensinnäkin 40min myöhässä ja lääkärillä kova kiire saada meidät ulos huoneesta, tai siltä ainakin tuntui 🙁 ultrasi ja mutisi siinä, että no ei tämä kohtu ole kyllä tyhjentynyt kokonaan ja limakalvo 7mm.. sen lisäksi minulla ollut koko ajan 4cm kysta munasarjassa ja sekin tuli hänelle ihan yllätyksenä. Eivätkö he yhtään lue potilastietoja etukäteen?? No joo jokatapauksessa aloitin pistot, vaikka kohtu ei ollut tyhjentynyt ja kysta möllöttää siellä edelleen… Että enpä tiedä mitä sanoisi tasosta, liukuhihnalla vaan mennään. Ensi viikolla istun siellä huoneessa kuin tatti ja kyselen kaikki mitä mieleen tulee!

Moikka taas kaikille

Olen ollut hiljakseen täällä pari kuukautta mutta lueskellut teidän kuulumisia kyllä 🙂

Meillä siis nyt menossa pitkällä kaavalla icsi, ihka ensimmäinen hoitokiertomme oli tämän vuoden alussa ja sehän meni mönkään. Kolme alkiota, joista yksi siirrettiin tuoresiirtona, kaksi kaveria jäi jatkoviljelyyn mutta eivät päässeet pakkaseen asti. Vuoto alkoi sitten kp28 kuten kuuluukin lugesteronista huolimatta..

Pidimme pari kuukautta väliä ja nyt tosiaan neljäs pistopäivä menossa Menopuria. Synarelaa on mennyt jo yli kaksi viikkoa ja jatkuu edelleen. Tuolla ylempänä kyselin Synarelan haitoista ja voin sanoa, että mulla ei ole ikinä ollut niin HYVÄ olo kuin sen kanssa!! 😀 Ei mitään mielialan heittoja tai alavatsan kipuja, mitä yleensä tulee loppukierrossa! Nauroinkin tuttavalleni, että vaihdevuodet taitaa siis sopia mulle. Niitä odotellessa 😀

Koitan pitää ajatukset muualla kuin hoidossa, ekalla kerralla jännäsin niin kauheasti. Ainoastaan mietityttää tuo Taysin hoidon laatu :/ Täällä taisi muutama muukin siellä olla.. Joka kerta eri lääkäri, jotka eivät tunnu olevan oikein kartalla potilaan asioista, esim edelliskerralla lääkäri kysyi minulta montako siittiötä mieheltä löytyi edellisessä hoidossa!! No eikös se heidän kuuluisi tietää. Ja nyt kun kävin nolla-ultrassa, aika ensinnäkin 40min myöhässä ja lääkärillä kova kiire saada meidät ulos huoneesta, tai siltä ainakin tuntui 🙁 ultrasi ja mutisi siinä, että no ei tämä kohtu ole kyllä tyhjentynyt kokonaan ja limakalvo 7mm.. sen lisäksi minulla ollut koko ajan 4cm kysta munasarjassa ja sekin tuli hänelle ihan yllätyksenä. Eivätkö he yhtään lue potilastietoja etukäteen?? No joo jokatapauksessa aloitin pistot, vaikka kohtu ei ollut tyhjentynyt ja kysta möllöttää siellä edelleen… Että enpä tiedä mitä sanoisi tasosta, liukuhihnalla vaan mennään. Ensi viikolla istun siellä huoneessa kuin tatti ja kyselen kaikki mitä mieleen

Moi, itselläni ei ole hoidot tällä hetkellä ajankohtaisia, mutta käyn aina välillä täälläkin lueskelemassa ja pitämässä peukkuja puolestanne. Tuli mieleen, että olettekohan kokeillleet tai kuulleet dhea-hormonilääkkeestä. Meille lääkäri suositteli sitä epäonnistuneiden ivf:ien jälkeen. Sen pitäisi parantaa munasolujen laatua. Hoitotauolla aloitin tuon lääkkeen ja huomasin sen vaikuttavan heti ensimmäisessä kierrossa. Kierto oli vähän tavallista pidempi, ovulaatio tuntui voimakkaammin ja vuotoa tuli vähän runsaammin (ehkä munasolu ja limakalvo kehittyivät paremmin). Seuraava kierto sitten venyi ja venyi…ja olinkin tullut raskaaksi. En tiedä, oliko tämä kuinka paljon tuon lääkkeen ansiota, mutta ainakin kiertooni se vaikutti hyvällä tavalla ja ehkä sitten munasolujen laatuun myös. Kannattaa lääkäriltä kysäistä tuosta, jos ei ole vielä tuttu. Toivon teille kovasti onnea ja tsemppiä hoitoihin!

Mun mielestä RJP76 käytti ton saman dhea-kuurin ja silläkin alko raskaus siitä hoidosta. Olitko blue yksityisellä? Ja minkä verran sulla on ikää?

Peppiina, ok, luulin, ettei kohdun ulkoinen raskaus uhkaa näissä, mutta luin itsekin lääkäriltä saamastani esitteestä, että sellanen riski on. damn. Toivottavasti saat uutta virtaa reissusta. Mulla on kans ollu mieli maassa lapsettomuuden kanssa pari vuotta jo, mut hiljattain tajusin, että hoidoilla lapsen voi todellakin saada. Kunhan niitä alkioita vaan siirretään niin joku niistä tarraa. Ei välttämättä kolmas eikä kuudes mut esim kymmenes. Ja mul on nyt ollu taukoa hoidoista. Oon ollu paljon onnellisempi kuin lääkkeiden ja punktioiden aikoihin…

Mun peukut on pystyssä kaikkien puolesta!

En olekkaan kuullut tuosta dhea-kuurista, täytyy kyllä tutustua aiheeseen.

Täällä on nyt siirrosta mennyt vähän yli viikko eikä ole ollut minkäänlaisia oireita. Rauhan tie, mainitsin että sinulla nuo zumenonit saavat pahoinvointia aikaan, minusta tuntuu etteivät lääkkeet oikein vaikuta itseeni mitenkään. Ehkä iho on vähän huonommassa kunnossa, mutta muutoin ei ole ollut mitään oireita.

Muutoin fiilikset ovat aika hyvät, ei ole tullut edes kauheaa painetta testailla etukäteen :D. Itseasiassa vähän ”ahdistaa” tuo testaus, kun nyt voi viela toivoa että alkio on kiinnittynyt ja raskaus alkanut, mutta tuo testi tietty kertoo tarkemmin mikä tilanne on. Testin tekeminen jännittää kyllä todella paljon…

Hope, minulla zumet eivät tehneet ensin mitään sivuoireita… ihan muutama kerta hikoilua loppupuolella. Ihan hirveät mielialamuutokset tulivat vasta sen jälkeen, kun ne ja muut hormonit oli lopetettu (ei päästy siirtoon). Toki suru siitä, ettei päässyt siirtoon, mutta ei se selitä sitä hirveää vuoristorataa ja aggressiota, mikä oli noiden hormonien jälkeen. Kun lyhyt hoito tehtiin, ei ollut mitään tuollaista.

Joo olen dheasta kuullut mut en tiedä uskaltaako käyttää kun sain hyperin jo 150 iu annoksella enkä toista kertaa sitä halua kokea. Sehän lisää sitä reserviä käsittääkseni eli se tyyppi joka alunperin keksi kokeilla sai myös hyperin lopulta vaikka ensin ei tullut soluja ollenkaan. Lisäksi nuo sivuvaikutukset vähän kauhistuttaa kun sitä ei ole hirveesti kai tutkittu.

Moikka Kaikille!
Uutena tänne joukkoon liityn☺ Jonkin aikaa oon taustalla seuraillut keskustelua, mutta en kuitenkaan ole saanut aikaiseksi mitään kirjoittaa. Kaikenlaista kokemuksia tähänkin viestiketjuun mahtuu, niin hyvässä kuin pahassa..

Taustoja sen verran, että viime kesänä 1.ivf, josta tuoresiirrosta raskaus, ja keskenmeno. Pakkaseen 4.
1.ivf pas:ssa kaikki jouduttiin sulattamaan koska kuukahtelivat, kuitenkin 1 selvisi siirtoon. Nega.
2. Ivf helmikuussa, tuoresiirrosta nega, 1 pakkaseen. Nyt suunnitteilla 2.ivf pas. Luotto ei kovin hyvä kun vain se 1 raasu siellä pakkasessa..

Suru tuossa joskus aiemmin kyseli annoskokoista. Itselläni 1.ivf oli puregon 150iu, joka nostettiin lopulta 200iu. 2.ivf oli bemfola 225iu. Omakannasta kun luin viime aikaisia tapahtumia, oli lääkärin ehdotus ens kierrokselle 300iu. Tuo vähän kyllä jo hirvittää..

EevaK Mä niin samaistun tuohon ikämaniaan. Ja jos esim. lukee jonku julkkiksen olevan raskaana, täytyy heti googlettaa sen ikä, ellei ole mainittu ?

Noniin toinen punktio takana ja ihan voittajafiilis, kun saaliina 16 solua. Verrattain edelliseen kun tulos oli 4 niin hirmu hyvältä tuntuu. Kääntöpuolena tosin että tuoresiirtoon ei ilm. päästä kun munasarjat käy niin kierroksilla eli kestettävä vielä odottaa PASiin mutta olkoon. Katsotaan moniko selviää eteenpäin mutta kai tuosta määrästä sentään pari… punktio oli kyllä kaikinpuolin epämiellyttävämpi kokemus kuin ensimmäinen.

Tervetuloa Geisssha!

Voimia Peppiinalle ja Surulle ja muille, joille ei taaskaan onni osunut kohdalle. 🙁 <3

Tarrasukkia kaikille piinaajille!

Mulla vähän vaihtelevat fiilikset. Nyt viimeinen viikko on kyllä ollut todella vaikea. Olen lähinnä itkenyt ja kiukutellut kotona.

Julkiselta siis saimme viime viikolla tiedon, että ei jatku hoidot. Omakannasta kävin sen lunttimassa ja sitten soittelin perään. He eivät usko meidän raskautumiseemme. Alkionkehitys niin heikkoa, että ei ole kannattavaa tehdä uutta hoitoa.

Noiden asioiden lukeminen ja kuuleminen sattuu. Meillä kuitenkin tuosta raskaudesta heräsi toivo. Nyt tuntui kuin se toivo olisi tallottu maanrakoon.

Kyllä mä toki ymmärrän, etteivät enää meille tarjoa hoitoa, mutta silti… Totuus sattuu.

No, sitten ajattelin, että eipähän tarvitse odotella ja jonotella, vaan voidaan mennä yksityiselle ja ottaa toukokuulle hoidot. Vaan eipä voidakaan, siihenkin tuli mutkia matkaan.

Julkisella siis tarjosivat mahdollisuuden mulle käydä kromosominäytteessä. Huomenna menen samalla, kun tarkistamme, että HCG laskenut. No, siinä kromosominäytteessä kestää kuusi viikkoa. Joten hoitaja sanoi, että loppukeskustelumme on vasta kesäkuun alussa. ARGH.

Haluaisimme tietenkin käydä loppukeskustelun ennen yksityiselle menoa, mutta siinä tapauksessa kai hoitomme siirtyisi syksylle? (Tietääkö joku miten yksityiset klinikat ovat auki kesällä?) Toisaalta olisi varmaan hyvä antaa kehon ja mielen levätä, mutta toisaalta en jaksaisi elää enää päivääkään tässä risukasassa.

Eniten raivostuttaa, että miksei kromosominäytettä ole otettu jo aikoja sitten? Puolisoltani on otettu, mutta ei minulta. Entä, jos niissä paljastuukin jotakin ratkaisevaa? (Tähän asti meillä siis ollut miehestä johtuva lapsettomuus.) Senkin takia loppukeskustelu ennen yksityiselle menoa olisi järkevää. Saada kaikki mahdollinen tieto, jota käyttää sitten yksityisellä hoidossa. Huokaus.

EevaK ja Geisssha: Täällä myös yksi ikämaanikko! Minulla mania johtuu varmaan siitä, että olisin halunnut olla nuori äiti. Täytän pian 29. Jos olisin neljä ja puoli vuotta sitten, kun aloitimme yrityksen, kuullut, että en saa lasta ennen kolmekymppisiä, niin olisin ollut enemmän kuin järkyttynyt. Nyt iällä ei ole enää niin väliä, mutta lohduttaudun edelleen sillä, että esim. joku julkkis on vanhempi kuin minä nyt saadessaan lapsen.

Minua ärsyttää myös se, että moni on sanonut meidän hoitojen aikana, että te olette nuoria, teillä on aikaa. Juu, tottahan se on ja hyvä, ettei ikä tule vastaan hoidoissa tai adoptiossa. Mutta silti… Ei ole helppoa, että on aikaa kärsiä monta kymmentä vuotta. Jos kivinen tie vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu…

Suru, kyselit aiemmin adoptioaiheesta.

Mä olen asettanut nyt vuoden takarajan hoidoille tai vaihtoehtoisesti kahden hoidon takarajan. Meillä tosiaan 4 ICSIÄ tehty nyt, eli jos emme kahdella seuraavalla hoidolla onnistu, niin tuskin sitten millään.

Epäonnistumisten jälkeen aloittaisimmme kotimaisen adoptioprosessin. Adoptioneuvonta kestää vuoden, jonka jälkeen sitten meitä joko suositeltaisiin tai ei suositeltaisi adoptiovanhemmiksi. Sitten olisi vuorossa odottelu. Ei voi puhua jonosta, sillä periaattessa sellaista ei ole. Lapset sijoitetaan niille sopivimpiin perheisiin, ei kauimmiten odottaville. Luin jostain, että aikahaarukka on n. 3-6 vuotta.

Aika hurjaahan totakin on ajatella. Että jos me nyt kulutetaan vuosi hoidoissa, epäonnistutaan ja sen jälkeen adoptiprosessissa kestäisi 7 vuotta. Että kahdeksan vuoden päästä meillä olisi vasta nyytti. Huhuh. No, hyvää kannattaa odottaa ja tätä parempaa odotettavaa ei kai ole?

Binkku meillä yksityinen (Hgissä) on ainakin auki oikeastaan koko kesän. Varmaan riippuu vähän lääkäristä miten pitää lomaa (jossei halua sijaisella käydä) mutta muistaakseni ainakin viime kesänä oli vaan yksi viikko heinäkuun puolivälissä kun labra oli kiinni, ja siitä johtuen varmaan sitten ehkä parin viikon ikkuna kun toimenpiteitä ei tehdä, mutta missään nimessä koko kesää ei ole kiinni. Viime kesänä kävin tutkimuksissa juhannusviikolla ja hoidot alkoi heti elokuun puolivälistä (ja johtui siitä että halusin myös itse pitää ensin lomaa, klinikalle olisi käynyt aiemminkin). Tämä juurikin se syy miksi olen valmis maksamaan, hermot ei kestäisi julkisen odottelua vaikka uskonkin hoidon olevan ihan yhtä hyvää.. Voimia sinulle ja toivotaan että ne kromosomitestitkin on ok! Tai toisaalta olisihan sekin varmaan hyvä uutinen jos niistä löytyisi jotain olennaista johon voidaan vaikuttaa.

Minä ihan varovaisesti kysyn, että johtuuko minun iästäni, että keskustelunavauksiin ei oikein tule vastauksia tai kommentteja? Oletteko kaikki täällä nuorempia, tuota ikä keskustelua kun tuossa käytiin. Välillä olo, että yksin huutelee juttuja vai hämääkö nimimerkki. (Anteeksi, jopa vertaistuessa näköjään voi kokea ulkopuolisuutta.)

Minä sain sitä DHEAta kokeiluun. Yritän sitä ja Ubiquinolia nyt yhdistettynä painonpudotukseen. Lääkäri oli ottanut kannan,ettei kiertoon puututa myöskään, eli ei säädetä kuukautisia, ettei se vaikuta huonosti tulokseen ja yritetään lyhyttä kaavaa.

Ei jaksaisi odottaa, mutta saatava kiloja pois ja DHEA:n vaikutus, joten pakko odottaa.

Binkku: todella harmillista että noin nyt päättivät. Mutta toivottavasti se, kun pääsette yksityiselle auttaa jo siinä mielessä että huomaat miten ne kuuntelee asiakasta ja kaikki menee teidän aikataulujen mukaan, toiveet ja tunteet otetaan ehkä erilailla huomioon sekä apua saa aina soittamalla klinikalle. Meillä on kesätauko klinikalla heinäkuussa. Mahdollinen hoitokin siirtyy ehkä elokuulle. Tai katsotaan nyt mitä tässä tehdään. Minua kiinnostaisi kovin lahjasoluhoidot vaikka vasta kaksi ivf:ää vasta tehty. Tähän heti perään en oikein jaksaisi ainakaan kolmatta hoitoa eikä se oikein aikataulullisestikaan sovi.

Ämmä: ei johdu kyllä iästä se että en ole valitettavasti kommentoinut kaikkien viestejä. Minä en edes oikein tiedä minkä ikäisiä ihmiset täällä on kun keskustelijoita on paljon eikä sillä ole mitään merkitystä kun kaikki ollaan kuitenkin samassa veneessä!:)En ole itsekään mikään nuori vaan kuitenkin jo 35 mittarissa. Olin tuohon viime viestiini itse asiassa laittamassa kommenttia sinulle, mutta en päässyt sen viestin perusteella selville että oliko tuo juuri tapahtunut ettette siirtoon päässeet vai mikä teidän hoitotilanne on. Pitää aina kännykällä selata taaksepäin eikä sieltä pitkästä ketjusta löydä etsimäänsä. Kätevämpää olisi se, että näkisi nimimerkkiä klikkaamalla kaikki saman ihmisen viestit. Ja ehkä sitä foorumilla tosiaan kiinnittää huomiota niihin enempi jotka ovat hoidoissa samassa vaiheessa. Mutta siis todella kurjaa, että ettette siirtoon viimeeksi päässeet. Mitkä on teidän jatkosuunnitelmat?

Täällä siis nyt tilanne se että raskaustesti ei näytä mitään että kesken meni ja päästään reissuun. Saapahan ainakin syödä mitä haluaa ja juoda shampanjaa heti lentokoneessa. Jos näin positiivisesti saa ajatella 🙂

Ämmä, kiitos vastauksesta. Voi olla, että itsellä pukkaa oireet päälle sitten kun lääkkeet lopetetaan. Musta tuntuu, ettei oikein mikään lääke ole aihettanut mitään sivuoireita. Pystyn jollain tapaa samaistumaan tuohon, että teillä on pakkanen tyhjä. Kun meillä oli ensimmäinen IVF hoito eikä yhtään solua hedelmöittynyt, pelkäsin todella että koko hoitoruljanssi loppuu ennen kuin se alkaakaan. Kyllä ne pakkasessa olevat alkiot vain tuovat toivoa. Toivottavasti jaksat uskoa vielä onnistumiseen, tsemppiä sinne!

Tämä viestiketju tosiaan on teknisesti vähän kökkö, kuten Peppiina totesi, olisi hyvä jos nimimerkkiä klikkaamalla saisi kyseisen henkilön kaikki viestit näkyviin. Itse luen kaikkien viestit ja saan niistä voimaa ja uskoa, kiitos. Toivottavasti myös omat kirjoitukseni ovat tueksi.

Peppiina, ihana että löydät jotain positiivista tuosta tilanteesta. Hyvää lomaa teille! 🙂

Nyt oikein nolottaa jo… ei nyt tarvitse hirveästi alkaa kommentoimaan… kiitos kommenteista kuitenkin! *nolotus* On tämä tosi kökkö, tietokoneella toimii, kännykällä hankala. Tuonne raportoinkin seuraavat askeleet.

Pitäisikö tehdä jo uusi ketju loppukeväästä? Ja sitten jos paljon tulee päivityksiä, niin kesä erikseen?

Kuten moni muukin maininnut, tämä on aika hankala käyttää siinä mielessä että joutuu aina skrollaamaan ees taas. Kirjoittajiakin kun on paljon niin ainakin itselleni tuottaa vaikeuksia muistaa mitä kukanenkin on kirjoittanut ?

Maanantaina, kp12, kävin pas-ultrassa ja 16mm folli näkyi. Nyt sitten vaan ootellaan sitä hymynaama..

Kuinka muilla, kun luonnolliseen kiertoon pas, on lh huippu näkynyt, ja miten siirto? Itse tikutin syksyllä vasta kp18 ja siirto oli kp21.

Jep.
Eihän ne mitään lyhyttä kaavaa suostu nyt kokeilemaan ku pitkällä saatiin kaksi alkiota. Ei viitti riskeerata meidän *viimeistä?!* hoitoa.., eli ne laskee hoidoksi myös ekan hoidon, josta ei sillon hedelmöittyny yksikään munasolu. Oliko se muka oikea hoitokerta sit?

Aika lannistavaa tää kaikki yhteensä.

Eli nyt pitää odottaa kuukausitolkulla. Jos on edes vähän tuuria ni vois lääkitykset alkaa kesätauon aikana jo. Haluisin mennä yksityiselle, että sais tehostettua tätä kaikkea. Tosissaan ku henkinen puoli olis niin hyvässä vireessä just nyt. Mut ei meil oikeen oo varaa.

Toivotaan myöskin, että saatas viel yks hoito sen vikan jälkeen. Pelätään, et sitä ei tuu, jos käydään välissä yksityisellä. Mut jäi kyllä epäselväksi, et miten kolmannen hoidon pitäisi mennä, jotta antaisivat sen neljännenkin vielä. Eli vois ihan hyvin käydä yksityisellä tässä välissä eikä vaan pyöritellä peukaloita, jos neljättä hoitoa ei kumminkaan tule… Mutta kun ei voi tietää etukäteen ja siinä säästyy kyllä melkoinen omaisuus. En haluis aiheuttaa sellasta tilannetta, et tulis vahingossa ikään kuin vaihdettua julkinen hoito yksityiseen, koska tuli hoppuiltua. Nehän katsoo aina kokonaistilannetta hoitoja harkitessaan ja kokonaistilanne on eri alkionsiirtojen osalta, jos käy välillä yksityisellä. Sit ne ei annakaan neljättä hoitoa, jonka olisivat muutoin saattaneet antaa.

Tuntuu pahalta, että pitää valita maksaako vai odottaako kuukausia. Nyt menee puoli vuotta odotellessa, sit taas kolme kuukautta odottelua hoitojen välissä. Se on jo 9kk kun ei tapahdu mitään. Just oli alkuvuosi 3kk pelkkää odottamista. Ja ikää kertyy…

Suru, onpa todella masentavaa etteivät suostu tekemään tuota lyhyttä kaavaa, odottaminen tässä on ainakin itselle aina pahinta… Tuo on kyllä vaikea valinta kun täytyy pohtia menisikö yksityiselle ja saisi hoidot nopeammin, vai odottaako julkisella puolella. Kyse on kuitenkin suurista rahoista eikä ole mitään varmuutta, että hoito yksityisella onnistuisi.

Olemme julkisella puolella hoidoissa ja meille on lääkäri pariinkin otteeseen todennut että hoitokerraksi lasketaan vain alkion siirtoon johtanut hoito. Meillä ei myöskään hedelmöittynyt ensimmäisessä IVF:ssä yksikään munasolu, joten tätä ei lasketa hoitokerraksi. Kuulostaisi oudolta, että julkisella puolella tuo hoitokerran määrittely olisi eri, mutta en tiedä… Olemme itse hoidoissa Kanta-Hämeen lapsettomuuspolilla. En osaa sanoa miten nuo yksityisen puolen hoidot vaikuttaisivat julkisen hoitokertoihin, tätä ei ole tullut kysyttyä.

Suru, oletteko käyneet ensikäynnillä yksityisellä? Mietin, että itse saattaisin tuossa tilanteessa käydä ns. suunnittelukäynnin ja kuulla toisen mielipiteen yksityisellä, että jos on sellainen tilanne kuin teillä, niin miten lähtisivät yrittämään… voisi olla toisaalta sitten ajatus valmiina, mikäli päädytte myöhemmin yksityiselle. Saisi ainakin toisen mielipiteen.

Itseäni mietityttää myös, että miten monella teillä täsmätään menkkoja ennen hoitokierroksen aloittamista? Minulle sanottiin, että nyt seuraava tehdään totaaliluomuun, koska se täsmääminenkin saatta joillain vaikuttaa tulokseen. (ilmeisesti munasolujen kasvatuksessa, sillä lääketieteellisestä pasista, jossa oli täsmätty kaikki alkoi kuitenkin se ainokainen raskaus…)

Vaikeahan noista hoidoista on sanoa mikä vaikuttaa ja miten. Meillä eka oli lyhyt kaava ja tuli soluja ok-laatuisia, hedelmöitys icsillä suoraan, kun tieto spermaan liittyvistä haasteista. Tämä toinen oli pitkällä kaavalla ja siitä ei tullut yhtään hyvää alkiota, vaan kaikki hitaita kuin mitkä. Ekasta hoidostahan alkoi myös raskaus (meni kesken). Ihan tuolla perusteella yritetään siis lyhyttä uudelleen, jos vaan pystyy. Itselläni ollut kystia ja ne estivät lyhyen kaavan viimeksi, mutta nyt tuntuu, että se ainoa vaihtoehto. Vaikea on sanoa johtuiko alkioiden (munasolujen?) laatu nyt iästä, joka koko ajan tietysti enemmän, vai hoitomuodosta, vai tuurista.

Suru, olen kanssa sitä mieltä että käykää ainakin kysymässä yksityisellä, neuvontakäynti on osalla ilmainen ja muillakin ihan kohtuuhintainen (ainakin kun kokonaisuutta katsoo…) tietty yksityinen aina myy itseään, mutta mun kokemus on että ihan rehellisiä ja realistisia neuvoja saa kyllä eli toinen mielipide olisi sitten ainakin. Olen ollut itse kokoajan yksityisellä ja käsitys on että jos sinne menee niin vaikea päästä julkiselle sitten enää… mutta jos vaakakupissa tosi pitkä odotus niin ehkä se kannattaa? Onhan noita ykityisiäkin todella eri hintaisia.

Hei Suru! Mekin olimme kunnallisella puolella hoidoissa ja sanottiin, että hoitokerraksi ei lasketa, jos solut eivät hedelmöity (meille kävi niin ekassa IVF:ssä). Omituista, jos käytännöt noin vaihtelevat.

Osaatteko sanoa lasketaanko hoitokerraksi yksi ainut alkio, joka oli sekin niin surkea ettei siirtoon päästy? Meillä kävi ensimmäisellä hoitokerralla niin, ja onkin käynyt mielessä että mahdettiinko laskea hoitokerraksi.

Nyt toinen hoitokerta käynnissä ja juuri keskiviikkona ensimmäisessä siirrossani töötättiin yksi laatualkio matkaan. Jännää!

En ole paljoa foorumilla ollut äänessä, mutta sitäkin enemmän seurannut sivusta. Kiitos ihanat naiset vertaistuesta.

Hyvä että täällä sana leviää, että voi vaatia yhtenäisempää hoitolinjausta muiden julkkislaisten kanssa. Nyt on meidän seuraava koeputkikeissi suunniteltu, heti kärkeen lääkäri ehdotti lyhyttä kaavaa, johon taisin kijahtaa ilosta, sillä edellisestä jäi vähän kammo siihen synarela-masikseen. Tosin nyt jää näkemättä paljonko oli syksyllä merkitystä. Olen laittanut miehen syömään sinkkiä lisänä (kolme kuukautta sitten) siinä toivossa että jotain buustia saisivat meidän siittiöt. Hoidoissa mennään yksi ultra ja päivä ja hoito kerrallaan. Täytyy aikalailla itse laskeskella ja suunnitella jos haluaa jotain pidemmän aikavälin suunnitelmia tehdä (niin kuin nyt tuo sinkki).

Hei kaikki ihanat! Paljon lueskelen teidän kokemuksia, hoidonvaiheita ja ajatuksia. Itselläni kevääällä on ollut aika masentuneet fiilikset ja siksi en ole oikein jaksanut kirjoittaa vaikka mieli olisi tehnyt. Samastun täysin tuohon masentavaan odottamiseen. Olemme julkisella. Juuri nyt odotan kesää kuin kuuta nousevaa, ja mietin, milloin hoidot alkavat, miten ne suhtautuvat lomien ja reissujen kanssa jne…

Mulle tehtiin bgd-siirto 17.2., pieni hailukka plussa tuli pp10 (labrassa arvo 27) ja viikon päästä nega (labrassa alle 1). Tuon pienen positiivisen odottamisen ajan olin tosi onnellinen – ja muutenkin oloni oli ollut hoitojen ajan tosi hyvä – mulle ei tullut juuri mitään muita oireita kuin vatsan turpoaminen ja ”munisten” hyllyminen kasvatusvaiheessa. Kaavani on hyvin pitkä, koska pitkän kaavan jälkeen blastot lähetetään Englantiin tutkittavaksi, ja vasta tämän jälkeen tuloksesta riippuen voidaan käynnistää lääkkeellinen kierto ja alkaa suunnitella siirtoa. Viimeksi munisten kasvatus alkoi marras-joulukuussa, kun juuri sopivasti pikkujouluaikaan aloin käyttää Synarelaa ja sen jälkeen Menopuria. Menopuria oli ensin 150 iu (noin viikko) ja sitten 300 iu (noin viikko).

Punktio oli 16.12. Saivat 15 munista, joista 13 hedelmöittyi, ja 10 jakaantui blastoiksi ja lähetettiin tutkittaviksi. Tipuin korkealta, kun lupaavalta näyttävä alku tyrehtyi siihen, että paluupostissa saatiin yksi terve alkio, joka voitiin siirtää. Ja josta tuli nyt sitten varhainen km. Mulle masentavat fiilikset ovatkin tulleet vasta nyt keväällä, epäonnistumisen jälkeen. En tiedä, voivatko hormonit vaikuttaa edelleen vai olenko vaan niin pettynyt tulokseen – en siis siihen, että tuli km, vaan myös siihen, että yhtään ei jäänyt pakkaseen, ja jos tämä eka kerta näyttää suuntaa myös tulevalle, niin aika vähäiset on mahikset. Kymmenestä alkiosta vain yksi voitiin siirtää, ja kesällä tuskallisen odottelun jälkeen koko rumba alkaa alusta.

Kiitos kun jaksoitte kuunnella, tsemppiä kaikille tasapuolisesti ja aurinkoa tähän kevääseen ja kesään <3

P.s. Jos kukaan on yhtään samanlaisessa tilanteessa, niin olisi kiva kuulla siitä lisää.

Hei Mnää! Laitan tähän linkin keskusteluun, jossa kerroin kokemuksestamme alkiodiagnostiikasta. Aiheesta tuolloin kysellyt Kalabaliikki on sittemmin raskautunut toisesta siirrosta.

https://kaksplus.fi/threads/kokemuksia-alkiodiagnostiikasta.2479074/

Vaikka tuo teidän yksi alkionne tuntuu nyt masentavalta, vaihtaisin sen koska tahansa meidän tulokseemme. Jos tuosta täyskadosta pitää jotain hyvää etsiä, niin koko syksyn kestäneen surutyön jälkeen olimme molemmat mieheni kanssa valmiita siirtymään hoitoihin luovutetuilla munasoluilla tämän vuoden alussa. Nyt ollaan jonossa ja koitetaan saada mahdollisimman paljon rahaa säästöön sitä ennen, nuo hoidot kun ovat todella kalliita.

Kovasti toivotan sinulle tsemppiä toiseen kierrokseen, ihan varmasti saatte sieltä vielä sen huippualkion matkaan ja nyytin syliin asti!

Kiitos Nefer sekä linkistä ja kokemuksistasi että tsempistä ?Juu peukkuja pidetään ja pään yritän pitää pystyssä. Myös lahjasoluja ollaan mietitty mut hinnat kyl hirvittää. Onnea teille tosi tosi paljon projektissanne! Mä odotan kesää ja uutta yritystä.

Heippa taas, täältäkin kuulumisia vaihteeksi. Jopa on pitkäksi venynyt tämä ketju! 🙂

Täällä mennään viimeisiä päiviä ennen toista punktiota. Keskiviikkona oli ultra ja aikasta monta follikkelia oli kasvamassa, jee 🙂 Sen mukainen olokin kyllä on, painaa ja tykyttää tietyissä asennoissa eikä kovin pitkää lenkkiä tee mieli enää kävellä. Ilmeisesti siis huomattavasti paremmin onnistunut tähän mennessä tämä hoitokierto. Viimeksi siis saatiin kuusi kypsää munasolua (3 hedelmöittyi). Silloin oli lyhyt kaava ja Gonal 175 kasvatteluun. Nyt on ollut pitkä kaava ja Menopur 262,5! Tänään menee viimeinen Menopur ja huomenna Ovitrelle illalla. Synarelan kanssa pärjäsin tosi kivasti, helpotti mekkakipujakin. Menopurista on tullut väsymystä ja pahoinvointiaaltoja..no onneksi kohta ohi. Onkohan tuo Ovitrelle samaa tavaraa kuin Pregnyl? Onko täällä kokemusta? Kela-korvattava ei ollut, ylläriii.. maksukatto meni täyteen jo maaliskuussa, jotain hyötyä tästäkin siis 😀

Punktio pelottaa, liian tuoreessa muistissa tammikuun kerta. Ai että se teki kipeää. Pyysin lääkäriä laittamaan huomion, että saisin enemmän lääkettä jo valmiiksi.

Toivottavasti saataisiin tällä kertaa pakkasukkojakin!

Hei kaikki,

Olen minäkin pari kuukautta palstaa lukenut, mutta nyt vasta sain aikaiseksi itse kirjoittaa.

Mnää, mun/meidän tilanne on vähän samanlainen kuin sinulla/teillä (alkiodiagnostiikkaa lukuun ottamatta). Ensimmäinen hoito tehtiin loppuvuodesta julkisella ja kypsiä soluja saatiin kuusi. Itse hoidot oli mulla tosi helpot eli juurikaan ei oireita tullut. Soluista kuitenkin vain kaksi hedelmöittyi vaikka tehtiin ICSI. Ongelmana on siittiöiden vähäinen määrä, mutta itsellä on myös ikää 36. Yksi alkio siirrettiin ja siitä tuli plussa. Meni kuitenkin kesken viikolla 11. Toinen alkio kuukahti, joten keskenmenon jälkeen ollaan taas lähtöviivalla.

Mulla on kanssa niin, että iso pettymys tuli ensimmäistä kertaa vasta keskenmenon jälkeen. Ajatukset ja tunnelmat vaihtelee erittäin paljon päivästä toiseen. Välillä uskon, että heti seuraavasta onnistuu ja välillä olen valmis heittämään heti hanskat tiskiin. Pistän tämän ainakin osittain hormonien piikkiin, vaikka keskenmenosta on nyt jo reilut kaksi kuukautta. Mutta uskon, että jos pakkaseen olisi saatu edes se yksi, olisi tilanne henkisesti pikkaisen helpompi.

Nyt ollaan pakollisella muutaman kuukauden tauolla ennen seuraavaa hoitoa. Kun hoitaja tammikuussa sanoi, että huhtikuussa voidaan soitella klinikalle, tuntui tuo aika ihan kestämättömältä. Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan huhtikuussa ja uusi hoito ymmärtääkseni vielä ennen kesää. Aika meni onneksi nopeammin kuin pelkäsin. Ja uskon kyllä, että henkisesti pieni tauko oli paikallaan. Tsemppiä siis odotukseen, vaikka se toki pännii!

Kävin juuri lueskelemassa omakantaani ja sinne lääkäri on kirjoittanut, että tällä kertaa voitaisiin harkita kalsiumaktivaatiota. Mitähän se tarkoittaa? Hän puheli myös keskiviikon käynnillä, että saatettaisiin siirtää kaksi alkiota. Jos niitä nyt edes tulee..

Ja follikkeleita oli: Oikeassa ovariossa 9-10 follikkelia: 13 mm x 4, 11 mm x 2, 10 mm x 3-4. Vasemmalla 11 mm x 3. :O ihme jos turvottaa… 😀 Vasemmalla on 4cm kysta joka ollut matkassa jo vuoden päivät vähintään, kuulemma se ei haittaa vaikka saalista selvästi pienentääkin sillä puolen.

Niin ja tällä kertaa luteaalitueksi minulle on määrätty Lugesteronin lisäksi Gonapeptyl-pistos alkion ollessa kuuden päivän ikäinen. Onko tästäkin kokemuksia kellään? 🙂

Nuttu, mulle laitettiin myös gonapeptyl pp3 eli tuossa alkion kuuden päivän iässä. Mun kohdalla ei auttanut, hcg oli testipäivänä 2 eli ei mitään kiinnittymisyritystä, mutta lääkäri sanoi kyllä laittavansa useimmille tuon gonapeptylin nykyään.. kauhea turvotus siitä tuli. Toivottavasti sulla toimii 🙂

Tuosta odotuksesta ja mielialoista.. olen huomannut että nyt kun on toinen kierros niin fiilis ihan eri kun ekalla kierrolla. Silloin oli jotenkin se IVF:n kaikkivoipaisuuteen uskova luottamus että vaikka ei mullakaan saatu kuin se yksi siirrettävä niin ajattelin että mitäs tuolla kun raskaus tästä kuitenkin alkaa. Eipä alkanut. Nyt toisella kierrolla paljon pessimistisempi tai ehkä reslistisempi fiilis, vaikka nyt sentään saatiin kolme pakkaseen (tosin 16 solusta ei tuokaan mikään häävi tulos…).

Hei, Nuttu. Minulla on tosi harvinainen sairaus (50 % periytyminen) ja tällaisia geenitutkimuksia alkioista ei vielä tehdä Suomessa. Sairausgeenin lisäksi myöskään kromosomipoikkeamia ei alkiodiagnostiikassa siirretä, mikä tietysti vähentää turhia siirtoja, mut tosiaan terveitä alkioita viimeksi oli 1/10 ?.

Nuttu, kiva sato sulla kasvamassa ☺ Tsemppiä koitokseen! Mulla kummallakin kierroksella määrä ollut niin vähäinen (6 ja 4) että olo ollut ihan normi ennen ja jälkeen punktion. Punktio itsessäänkin mennyt aina kivuttomasti.

Tikutin sen hymynaaman sitten pe-aamuna, kp16. Koko soittoajan koitin saada hoitajaan yhteyden, vaan puhelujonossa meni sekin aika..

Oon myös miettinyt paljon omia fiiliksiä näiden hoitojen aikana. Kuinka jännä uus kokemus se eka ivf oli, ja miten onnellinen ihminen voi olla raskautuessaan siitä. Kuinka kovaa ja korkealta tultiin alas kun ultrassa lääkärin eka sana oli valitettavasti, eikä onnea. Sen jälkeen heitin romukoppaan ne ruusunpunaiset lasit. Suhtautuminen muuttui pessimistisemmäksi, katkeruutta, toivottomuutta, mutta kuitenkin pieniä valon pilkahduksia.. Välillä tuntuu että sitä hukkuu näihin hoitoihin ja niiden tuomiin tunteisiin, eikä enää tunnista itseään..
Pieni aamun avautuminen. No, eteenpäin on porskutettava ja yritettävä löytää joka päivään jotain positiivista!

Heippa taas pitkästä aikaa! Tulin hieman päivittelemään meidän tilannetta. 11 pvä sitten meille tosiaan siirrettiin blasto.. Hätähousu kun olen, niin testasin jo pp 4 vahvan roskishaamun, joka muuttui pp 5 heti testiajalla näkyväksi haamuksi. Tästähän me jo ehtisimme innostua, etenkin kun monissa paikoissa ihmiset kertovat jo plussaanneensa näihin aikoihin, josta viivat sitten alkaneet tummua.. No, maanantaina olikin testi ihan blanko, kuten myös ti. pistin klinikalle viestiä, että oliko tämä nyt kemiallinen, siihen hoitaja vastaili, että itse blasto välillä erittää hcg mikä saattaa näkyä hailurana plussana, tai sitten tosiaan voi olla kiinnitysyritys, mutta jatka lääkkeitä vielä perjantaihin pp 10:neen ja testaa silloin vielä.. No siihen lääkärimme sitten kommentoi perään, että pp 7 ei raskaus vielä voi edes näkyä, testaa vasta la pp 11. Noh, tapani mukaan jatkoin testailua, ja ke haamut palasivat. Roskishaamuja siis tulee, välillä vahvempia välillä heikompia, eilen illalla taas näkyy paljain silmin helposti, tänään aamuna hieman hailumpi.. En voi käsittää? Tänään tosiaan meidän virallinen testipäivä, ja haamujenhaamujenhaamu siellä näkyy kun tikkua kääntelee. 🙁

Mikä teille muille annettiin testipäiväksi jos on pas blastoilijoita? Klinikkakin kiinni, niin en voi heiltä kysyä… jotenkin jännä kun testit olivat jo negoja, mutta taas nämä hailukat palasivat.. olisivat pysyneet poissa, kun tuskin ne mitään tarkoittaa.. vahvistumista ei kuitenkaan niissä näy..

Niin ja tosiaan semmonen jäi sanomatta, että ikinä en ole saanut mitään viivoja testiin. Viime kierrossa tuli viivanpaikka rfsu testiin, mutta nämä olleet ihan haaleita viivoja oikeissa kohdissa 🙁

Meillä nyt siis edessä uusi hoito, eli reilusti syksyyn odottelua.. Julkiselle varmaankin siirrytään. 🙁 Harmittaa erityisesti se, että josko nyt alkio oli elinvoimainen, koska sitä hcg:kin erittänyt, niin ei se kuitenkaan päässyt kiinnittymään 🙁

Tervetuloa mukaan uusille! 🙂

Ämmä, komppaan muita. Sivut ovat kankeat (varsinkin puhelimella) ja nyt varsinkin viestiketju jo liiankin pitkä. Minusta olisi hyvä idea tehdä uusi keskustelu loppukeväälle/alkukesälle. 🙂 Mutta ehdottomasti ikä tai nimimerkki ei vaikuta mihinkään. Samassa veneessä periaatteessa ollaan kaikki.

Keskustelijoitakin on todella monta, mikä on tietysti hyväkin asia, niin löytyy melkein jokaiselle joku, joka on samassa vaiheessa hoidoissa. Itse ainakin huomaan pulisevani eniten omaa napaani ja vastaavani omaan tilanteeseen liittyviin asioihin/kysymyksiin. Niihin, joista kokemusta, joista tietää.

Suru ja Aamukahvi, niin kuin muutkin ovat sanoneet, uskon, että voitte saada ”ylimääräiset” hoitokerrat, jos ensimmäiset hoitonne eivät ole edenneet siirtoihin. Olen ymmärtänyt, että nämä katsotaan tapauskohtaisesti, mutta aina kannattaa kysyä/yrittää vaatia! Meille käytettiin sanaa ”tarjotaan” neljäs hoito, koska kolmas meni miten meni. Meillä olisi siis kolmannessa hoidossa päästy siirtoon (tuoresiirtona yksi 2-päivän alkio), mutta olin silloin sairaalassa toipumassa virtsarakon tähystyksestä (virtsaumpi tuli komplikaationa punktiosta). Viidettä hoitoa emme enää saaneet, vaikka raskauduin ja sain keskenmenon välissä. Hoitaja olisi uskonut, että saamme viidennen, mutta lääkärit päättivät toisin. Eli osa raskautuneista luultavasti saa uuden hoidon.

Nyt meillä on sitten yksityiselle siirtyminen edessä. Viime viikolla vain saimme tietää, että meidän julkisen loppukeskustelu vasta 5.6. Argh! Kromosomitestin tulokset saadaan kuitenkin jo 4-6 viikossa, niin ärsyttää, että noin pitkälle laittoivat keskustelun. Mies haluaisi odottaa tuohon ja mennä sitten vasta elokuussa yksityiselle kesän lomien jälkeen. Ymmärrän kyllä, että se on järkevämpää, sillä loppukeskustelussa saamme kuitenkin asiantuntijoiden mielipiteitä siitä, miten on järkevintä jatkaa. Omilla soluilla vai lahjasukusoluilla yms. Kromosomitestin tuloksetkin voivat vaikuttaa paljon jatkohoitoihin.

Mutta tämä odottaminen… Pari muutakin ovat tainneet sanoa, että odottaminen on pahinta. Ja me olemme tosiaan odottaneet jo ihan tarpeeksi. Jotenkin olin jo asennoitunut, että toukokuussa hoitoihin ja nyt tämä tuntuu maailmanlopulta. Mies sanoi, ettei muutama kuukausi paha ole!! Voi herranjumala, tulisi hetkeksi minun pääkoppaani vierailulle. Kuukautisia odottelen ja olen kuin mikäkin känkkäränkkä.

Ämmä ja Eeva K, taisitte kehottaa Surua käymään ensikäynnillä yksityisellä, mitä olette mieltä minun tilanteestani? Kannattaisiko käydä siellä ennen loppukeskustelua vai todella odottaa ja odottaa ja odottaaaa-..? Nimimerkillä malttamaton.

Ainakin tämän ajan voisi käyttää hyödyksi tutustumalla netissä yksityisiin enemmän, hinnastoihin ja sijanteihin ym. Hirvittää jo valmiiksi nuo hinnat, vaikka on meillä onneksi säästöjä jonkin verran. Saako täällä suositella jotakin klinikkaa? Asumme Helsingissä.

Jennitar, pidän peukkuja, että viiva vielä vahvistuu. <3 Itse sain sen kauniin haamun maaliskuussa pp 13 ja hcg oli 201 (pp 10 näytti vielä negaa, mutta se olikin kaksipäiväinen alkio). No, sehän meni sitten kesken, mutta en usko, että haamu siihen vaikutti. Me ollaan saatu vain yksi blasto pari vuotta sitten, ja testipäivä oli 10. Kotitestissä ei näkynyt mitään, mutta labrassa hcg oli 26, eli kiinnittymisyritys. Julkisella paljon varoitellaan kotitesteistä ja liian aikaisesta testien tekemisestä. Eli aina testipäivänä on verikoe. Minä olen aina paria päivää ennen verikoetta alkanut tekemään kotitestejä. Helpompi saada kuitenkin se tieto niin, kuin työpäivän aikana kuulla. Ja niin, se malttamattomuus…

Jälleen kiitos kaikille vertaistuesta! <3 Tuntuu välillä, että on niin yksin tämän asian kanssa, kun ei tunne ketään kenellä samanlainen tilanne. Mieskin vaan hakee uusia työpaikkoja ja intoilee haastatteluista ja mä vaan vatvon ja vatvon tätä yksinäni.

Voimia meille kaikille! Nauttikaa auringosta. <3

.

Hei taas minunkin puolesta pitkästä aikaa ja tervetuloa uusille.
Jennitar, meille siirrettiin pian 2 viikkoa sitten maanantaina 6 päivän ikäinen blasto. Testipäivä on maanantaina. En ole koskaan testaillu ennen testipäivää, paitsi kerran, mutta nyt testasin tän viikon maanantaina ja haalea haalea viiva siihen tuli, ei punainen, mutta haalea. Viiva on nyt vahvistunut tässä viikon aikana ja viimeks tänään testasin ja ihan selkeä ja paksu viiva tuli, mutta siis kontrolliviivaa haaleampi.

Oletan nyt olevani raskaana. Teen vielä uuden testin maanantaina, mutta ei kai se viiva siitä mihinkään häviä. Nyt alkaa se toivon ja kauhun tasapainoilu. Pelkoja on miljoona alkuraskaudessa neljän keskenmenon jälkeen ja massiivisia pelkoja on loppuraskaudessa täysiaikaisen vauvamme kuoleman vuoksi.

Jennitar, soita vielä maanantaina klinikalle ja pyydä verikokeet parin päivän välein. Sillä oikeastaan ainoastaan selvittää, onko alkio kiinnittynyt vai ei. Ystäväni sai vauvan, joka ei näkynyt raskaustestissä parina ekana viikkona. Toivotaan, että sulla verikokeet näyttäis hcg:n nousun.

Kiitos teille ihanat tuesta tähän asti. Toivon jokaiselle sydämestäni, että raskaus alkaisi js hoitojen tie ei olisi uuvuttava kulkea.

Taidan siirtyä plussanneiden puolelle jossain vaiheessa, mutta käyn välillä lueskelemassa teidän kuulumisia. Aurinkoisia päiviä

Heippa kanssasisaret?

Olen myöskin minä pitemmän aikaa lueskellut palstaa ja nyt rohkaistuin itsekin kirjoittelemaan. Olen saanut teistä äärettömän paljon vertaistukea ja huomannut etten ole yksin tässä raskaassa elämäntilanteessa vaikka siltä välillä tuntuukin.

Lapsettomuutta takana neljä vuotta ja 3 icsiä tehty, josta viimeisestä sain elämäni ensimmäisen plussan. Olin äärettömän onnellinen, mutta pelkoja oli silti paljon ja odotinkin alku ultraa pelonsekaisin tunnelmin silti toiveikkaana..kunnes pahin pelkoni kävi toteen ja raskaus osoittautui tuulimunaksi..maailma romahti hetkellisesti ja tuntui että kaikki unelmat vietiin silmänräpäyksessä?

No nyt kuitenkin on jo pahin takana ja toiveet uudesta hoidosta mielessä? Ja todellakin osaan myös samaistua tuohon odottamisen tuskaan, niin masentavaa vaan istua ja odottaa hoitojen välissä kuukausitolkulla kun ikää tulee lisää ja muut senkun lisääntyy?

Onnea plussanneille olette sen niin ansainneet ja tsemppiä kaikille kaikkiin hoidonvaiheisiin!☺

Binkku, jos teillä on joka tapauksessa edessä siirtyminen yksityiselle edessä, niin kyllä mä kävisin neuvonnassa vaikka ennen tuota loppukeskusteluakin. kromosomitestitulokset varmaan kannattaa odottaa kun tiedosta on hyötyä hoidon suunnitteluun, mutta en tiedä mitä siitä loppukeskustelusta saa muuta kuin mielipiteen.. eihän se neuvontakäynti teitä mihinkään velvoita eikä tee teistä vielä asiakkaita, mutta kuulisit ehkä näkemyksen mikä ajoituksen suhteen vielä mahdollista ennen kesää? Mutta tämä on tosi subjektiivinen näkemys kun olen itse aikamoinen hätähousu ja kärsivällisyys nolla. Ei ihan top luonteenpiirre näihin hoitoihin 🙂

Olen kanssa sitä mieltä että täällä on jotenkin vaikea pysyä kärryillä kuka on missäkin vaiheessa hoitoaan ja sitten kommentointi on ihan satunnaista.. tänäänkin tullut monta viestiä ja jos sattuu pari päivää olemaan lukematta niin ihan sattuman kauppaa mihin viestiin kiinnittää huomiota. Luultavasti siihen mikä jotenkin vastaa sitä omaa vaihetta tai kokemusta muuten. Mutta hyvä että porukkaa alkaa olla paljon (tai siis ei ”hyvä” mutta tuen kannalta) niin ehkä kaikki saa tukea. Omalta osaltani musta jo se että lukee muiden matkoista ja ehkä joskus niitä hyviäkin uutisia vähentää yksinäisyyden tunnetta ja on jo sellaisenaan avuksi.

Kysymys nyt kuitenkin mun suunnaltani: minulla oli siis viime maanantaina punktio ja nyt alkoi ihmeellinen vuoto. En varsinaisesti ole huolissani kun siirtoa ei nyt tehty mutta otan parhaillaan 12pv terolutia jotta saadaan seuraava kierto alkuun ja sitten lääkkeellinen PAS. Omaa kiertoa ei käytännössä ole. Ikinä ennen mulla ei ole tullut vuotoa terolutien läpi ja nyt varsinkin tämä on jotenkin omituisessa vaiheessa, ei heti punktion jälkeen mutta kuitenkin aika pian ollakseen ”normaalit” menkat. Onko muilla kokemuksia tällaisesta 5-6pv punktion jälkeen tulevasta vuodosta? Vai onko tämä ihan normaalia? Mitään kipuja ei kyllä ole.

Mulla on alkanut kahdesti ihan kunnon menkat vajaan viikon päästä punktiosta ja siirtoa ei siis kummassakaan ole tehty.

Kylläpä täälä on kirjotettu ahkerasti, aika kiva! 🙂
Tervetuloa uudet!

Hope ja Aurinkotuuli kiitos vastauksesta. Me yritetään vielä saada se neljäskin hoito. Voihan se olla, ettei tuo hoitaja, jonka kanssa puhuttiin tiedä tai ainakaan päätä meidän hoitokerroista mitään. Siellä on alusta asti puhuttu aina, että katsotaan hoito kerrallaan miten edetään. Ehkä sen takia eivät luvanneet tai evänneet mitään sen neljännen hoitokerran suhteen vielä… Jää tähtäväksi.

Ämmä, ja EevaK, voitaishan me käydäkin ensikäynnillä yksittisellä. Tuntuu kuitenkin, ettei se mitään nopeuta tässä tilanteessa. Mua ahdistaa siirtyä sinne puolelle, koska sama hoito saadaan muutaman kuukauden päästä ilmaiseksi julkisella puolella. Eletään siinä toivossa, ettei tarvitse pian miettiä enää yksityistä puolta ollenkaan vaan saatais se lapsi julkiselta puolelta.

Ämmä, oon kans miettiny tota, et ei tiedä mikä johtuu mistäkin. Eri hoidot voi mennä niin eri tavalla. Ilmeisesti lopputulos voi olla monenlainen, vaikka ois täysin sama hoito tehty samallekin henkilölle…

Aamukahvi, peukut pystyssä sulle!

Risuaita, teidän buusti kuulostaa hyvältä. Mäkin kävin hakemassa apteekista kaikenlaista ravintolisää. Saa ainakin tunteen, että tekee jotakin pelkän odottelun sijaan. Mäkin haluisin kokeilla tota lyhyttä hoitoa.., Miten te saitte lyhyen hoidon?

Mnää, kylläpä teillä kävi kurjasti. Ehkä ei kannata vielä tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä viimeisimmän hoidon perusteella. Seuraava yritys voi olla aivan toisenlainen. Voimia sinne!

Seepia ja Geisssha, täällä vastakaikua teidän ajatuksille. Fiilikset aaltoilee eri päivinä, mutta välillä saman päivän sisään vaihtelee useaan otteeseen.

Kylläpä täälä on kirjotettu ahkerasti, aika kiva! 🙂
Tervetuloa uudet!

Hope ja Aurinkotuuli kiitos vastauksesta. Me yritetään vielä saada se neljäskin hoito. Voihan se olla, ettei tuo hoitaja, jonka kanssa puhuttiin tiedä tai ainakaan päätä meidän hoitokerroista mitään. Siellä on alusta asti puhuttu aina, että katsotaan hoito kerrallaan miten edetään. Ehkä sen takia eivät luvanneet tai evänneet mitään sen neljännen hoitokerran suhteen vielä… Jää tähtäväksi.

Ämmä, ja EevaK, voitaishan me käydäkin ensikäynnillä yksittisellä. Tuntuu kuitenkin, ettei se mitään nopeuta tässä tilanteessa. Mua ahdistaa siirtyä sinne puolelle, koska sama hoito saadaan muutaman kuukauden päästä ilmaiseksi julkisella puolella. Eletään siinä toivossa, ettei tarvitse pian miettiä enää yksityistä puolta ollenkaan vaan saatais se lapsi julkiselta puolelta.

Ämmä, oon kans miettiny tota, et ei tiedä mikä johtuu mistäkin. Eri hoidot voi mennä niin eri tavalla. Ilmeisesti lopputulos voi olla monenlainen, vaikka ois täysin sama hoito tehty samallekin henkilölle…

Aamukahvi, peukut pystyssä sulle!

Risuaita, teidän buusti kuulostaa hyvältä. Mäkin kävin hakemassa apteekista kaikenlaista ravintolisää. Saa ainakin tunteen, että tekee jotakin pelkän odottelun sijaan. Mäkin haluisin kokeilla tota lyhyttä hoitoa.., Miten te saitte lyhyen hoidon?

Mnää, kylläpä teillä kävi kurjasti. Ehkä ei kannata vielä tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä viimeisimmän hoidon perusteella. Seuraava yritys voi olla aivan toisenlainen. Voimia sinne!

Seepia ja Geisssha, täällä vastakaikua teidän ajatuksille. Fiilikset aaltoilee eri päivinä, mutta välillä saman päivän sisään vaihtelee useaan otteeseen.

Moi kaikille, paljon on tullut uusia viestejä, tervetuloa mukaan uuden kirjoittajat! 🙂

Onnea Rauhan tie, ihana uutinen! 🙂

Jennitar, toivotaan että tuo verikoe toisi vahvistuksen jos kuitenkin olet testaillut haamuja. Täällä tsempataan!

Jennittaren ja Rauhan tien tapaan meillä oli blaston siirto kaksi viikkoa sitten ja tänään oli testipäivä. En tehnyt yhtään testiä ennen virallista päivää, ja tänään aamulla tekemääni testiin tuli plussa! Tein digitestin ja perään vielä viivatestin, jonne piirtyi selkeä viiva, joka oli kontrolliviivaa haaleampi mutta kuitenkin viiva. Nyt pitäisi soitella klinikalle seuraavaa steppiä. Olo on vielä aika utopistinen, en voi uskoa että testi oli positiivinen. Nyt toivon pääseväni verikokeeseen ja ultraan pian, jotta asialle saisi vielä varmistuksen. Vielä joutuu jännittelemään…

Kiitos kaikille tsemppiviesteistä, tukenne on ollut suuri apu.

Säde, kiitos vastauksesta, eiköhän tämä siis ihan normia ole. Vertailukohteena mulla vain tuo eka IVF jolloin ei mitään vuotoa tullut mutta silloin tehtiinkin tuoresiirto joten lääkitys ihan eri.

Ja onnea Rauhan tie ja Hope, toivottavasti plussat vahvistuu ja pysyy! Jonkun iloisia uutisia tässä vähän kaipailinkin 🙂

Joo mulle lääkäri sanoi kun asiasta kyselin että näissä hoidoissa ja punktion jälkeen kaikki on normaalia että toisten keho vain reagoi hoitoon niin et kierto aikaistuu jne eli ihan normia on..☺

Ja onnea plussanneille jännät ajat teillä edessä, toivotaan että kaikki menee hyvin?

Oho, kylläpä tänne on tullut porukkaa. Tosi kiva juttu! Pitäisiköhän kuitenkin pistää uusi ketju, ihan hirveän pitkä tämä?

Kaikille yksityisen miettijöille, itse olen kuin EevaK, että malttamaton ja varmaan menisin. Mutta kannattaa miettiä itse. Ellei ole minun ikäiseni, niin tuskin nyt muutamasta kuukaudesta homma ratkaisevasti kiinni, jos julkisella on kerran mahdollista saada yrityksiä. En tiedä lisääkö tämä jonkun ahdistuksia, mutta tässä tilanteessa missä itse olisin, niin jos olisin esim. 35v tai enemmän, niin en jäisi odottelemaan, vaan painelsisin hippulat vinkuen yksityiselle kysymmään ainakin…. nimim. alkaa nelosella tällä hetkellä ikä…

Minulla on omituinen tilanne, odotin menkkojen alkavan tässä viikonloppuna viimeistään, vieläkään ei näy. Raskaana en tietenkään ole, mutta hitusen testiviivaa haaleammat viivat ovistikussa ihmetyttävät… tikutin mielestäni oviksen (tai ainakin haalistuvan viivan) jo aiemmin, siis 2vko sitten, nyt taas noinkin vahvaa viivaa näyttää… onkohan kaikki ihan sekaisin sen pitkän kaavan hoidon jälkeen?

Onko teillä pitkän hoitokaavan jälkeen tullut ”normimenkat” ja sitten heittänyt jotenkin sen jälkeen?

Rasittavaa, kun ei tiedä yhtään milloin vuoto alkaa ja ihan arpomista koko homma, kun ennen oli ihan kellon tarkkaa touhua.

Oih, onnea plussanneille! ☺

Säde ja Ämmä, jokaisella tosiaan keho reagoi hormoneihin omalla laillaan ja kierrot voi heitellä. Mulla siirtojen jälkeen lutinus pitänyt vuodon sen 2 viikkoa pois, mutta kun lääke loppuu niin vuoto alkaa 1-3 päivän kuluttua. Mutta viimeksi kävi niin kuten Ämmä kyselikin, eli pitkän kaavan jälkeen menkat, ja seuraava kierto olikin VAIN 19 päivää! Tästä hoitajalta sit kysyinkin, mutta sanoi että ei mitään outoo jos jää lyhyeksi/menee pitkäksi.

Aamulla sain hoitajan kiinni ja pas olis huomenna. Tänään ovat sulattaneet. Koko päivän sitten kulkenut luuri taskussa jos tulee soittoa ettei selvinnyt. Ja huomenna jännitysnäytelmä jatkuu ? Hengitän seuraavan kerran varmaan vasta sitten ku makaan ketarat ojossa siinä petillä ?

Oi, täällähän on hyviä uutisia! Paljon onnea plussanneille! <3

Huomasin, että Nuttu on tehnyt uuden keskustelun. Joten huomatkaapas siirtyä sinne, kanssasisaret! 🙂 Menenkin nyt sinne jatkamaan.