Ymmärrän tunteesi Helaho ja kannustaisin sinua rohkeasti vain kertomaan miehelle mitä sinä halua ja mitkä ovat sinun tarpeesi. Tai vaihtoehtoisesti voit tutkituttaa itsesi vaikka sitten ”salaa”. En kannusta salailemaan, mutta kyllähän omaa lisääntymiskykyään saa tutkituttaa ja kertoa tai olla kertomatta siitä kumppanilleen. Se on asia, jonka perusteella voit keskustella kumppanisi kanssa tulevaisuudesta.

Olen yli 40-vuotias lapseton nainen, joka elän tällä hetkellä hyvässä parisuhteessa miehen kanssa, jolla on kolme lasta ennestään. Olemme seurusteelleet neljä vuotta ja haave yhteisestä lapsesta nousi aktiiviseksi vasta parin vuoden seurustelun jälkeen. Minulla oli pitkä aiempi suhde, jossa mies ei halunnut lasta enkä minäkään vielä suhteen alkuaikoina, parikymppisenä halunnut. Vuosia kului, suhde muuttui kurjaksi, mies käytti henkistä väkivaltaa ja toisti jatkuvasti että olisin niin huono äiti, että minun ei kuulu saada lapsia. Aloin uskoa itsekin siihen kunnes eron jälkeen tapasin nykyisen mieheni. Biologinen kelloni alkoi soida, haave lapsesta kasvoi valtavaksi ja pelko lapsettomaksi jäämisestä iski tajuntaan kuin shokki. Ongelma vain oli siinä, että mies koki oman lapsikiintiönsä olevan jo täynnä. Kävimme useat pohdinnat ja paristi melkein eron partaalle, mutta jatkoimme yhdessä koska suhteemme päättäminenkin tuntui väärältä. Aloin kuitenkin varovasti pohtia itsekseni myös sitä vaihtoehtoa, että hakeutuisin itsellisenä naisena hedelmöityshoitoon ja jatkaisin elämääni erillään, mutta mies voisi pysyä elämässäni. Tutkitutin itseäni oman hyvinvointini vuoksi ja kävin keskustelemassa tilanteestani terapeutin kanssakin (yksin), joka varovasti kertoi, että miehet nyt vaativat joskus ehkä vähän enemmän aikaa kypsytellä tällaista asiaa. Elin hetken ristiriitaisessa tilanteessa tietämättä mitä tehdä. Kunnes puolitoista vuotta sitten mies sanoi, että hän on tuumaillut jos yritettäisiin sitä yhteistä lasta.

Olemme yrittäneet luomusti siis yli vuoden, mutta tuloksetta. Olemme menossa IVF-hoitoon, koska kummankin sukusoluissa vaikuttaisi olevan hedelmällisyyttä vielä tallella, minulla vielä AMH 1,6, munasarjat normaalin kokoiset jne ja miehellä erittäin hyvä siemennestetulos. Syitä lapsettomuudelle ei ole löytynyt. Odotukset eivät ole korkealla, tiedostan huonot prosentit ja riskit, mutta pakko katsoa vielä tämä kortti ennen lopullista toivosta luopumista. Jos olisimme hakeutuneet hoitoon heti alussa, olisimme päässeet vielä julkiselle. Mutta jotenkin ajattelin, että kun miehellä on kuitenkin kolmesti onnistunut homma spontaanisti ja lapset ovat tulleet peräkkäin kuin pingispallot, niin kyllähän se meilläkin pian lykästää. Ja kun niin monia yli 40-vuotiaita ystäviänikin (naisia) on lykästänyt. Mutta nyt…yksityisen puolen hoidoista mahdollisesti syntyvän lapsen nimeksi tulisi Credit jos se olisi mahdollista antaa.. (Anteeksi, musta huumori on ainoa keinoni selviytyä tästä.)

Ymmärrän tuntemuksesi kun kaikki ympärillä saavat lapsia. Minulla on ihan sama. IKÄISENI naiset ympärillä saavat tuosta vain lapsia spontaanisti, jotkut näistä yli 40-vuotiaista ystävistäni suunnittelevat jo kolmatta lasta ja luultavasti nekin tulevat tuosta noin vaan siitä kierrosta kun he haluavat. Alkaa vähän ottaa itsetunnon ja naiseuden päälle kun itse en onnistu saamaan edes keskenmenoa (olisi kannustavaa edes hetken tuntea olevansa raskaana). Yritän ystävänä kuunnella katkeroitumatta, ja jotkut heistä kyllä tietävät hyvinkin tilanteeni ja hoitosuunnitelmamme, mutta ystävien kesken yritämme sallia meidän kaikkien kertovan avoimesti omasta elämästään. Ei kuitenkaan ole vain pari kertaa kun olen joutunut poistumaan paikalta silmät räjähtämässä kyyneliin. Yritän niellä katkeruuden myös kuunnellessani heidän valitustaan siitä kuinka lapsi on kipeä ja piti taas hereillä tai kuinka raskasta on kun muksu roikkuu koko ajan helmassa eikä pääse edes vessaan. Ei se yhtään helpota lapsettomuuden kipuilua jos lapsen saanut kertoo kuinka raskasta lapsen kanssa on.

Minun kohdallani aika on hupenemassa, munasolut tulevat pian viimeiseen käyttöpäivään ja biologiset faktat rajaavat mahdollisuuksia, mutta sinulla Helaho on todennäköisesti vielä aika puolellasi tehdä ratkaisuja ja yrittää eri vaihtoehtojen välillä. Näissä ratkaisuissa ei ole oikeita tai vääriä, tärkeintä on että tekisi itselleen sopivimman ja oikealta tuntuvan ratkaisun. Paljon voimia sinulle ja meille kaikille!