Etusivu Foorumit LAPSETTOMUUS Masennus, itsetuhoiset ajatukset ja lapsettomuus

Luet parhaimillaan 3 vastausketjuja
  • Julkaisija
    Artikkelit
    • #42403
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Hei! Keräämme palautetta keskustelupalstasta ja vertaistuen kokemuksesta. Kysely on tarkoitettu kaikille lapsettomuutta kokeneille, jotka ovat osallistuneet keskustelupalstan keskusteluihin vuoden 2021 aikana.

      Palautteen avulla voimme perustella toiminnan tarpeellisuuden rahoittajalle ja kehittää vertaistukitoimintaa entistä paremmaksi.

      Kyselyyn vastataan nimettömästi. Palautelomake löytyy täältä: PALAUTE SIMPUKAN KESKUSTELUPALSTALSTA

      Lomake on auki 20.1.2022 asti. Lisätietoa palautelomakkeesta ja yleisesti Simpukan vertaistuesta voi tiedustella minulta.

      Lämpimin terveisin
      Anniina Valkonen

    • #38702
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Moi!
      En tiedä käytkö enää tällä palstalla, mutta kävin silti kirjoittamaan omaa tarinaani.
      Me mieheni kanssa yritimme lasta useamman vuoden ennen kuin lopulta pääsimme aloittamaan hedelmöityshoidot. Silloin alkutaipaipaleella alkoi kyllä itseä muutaman kuukauden yrityksen jälkeen mietityttämään, että miksi raskautumista ei tapahdu. Mitä kauemmin kesti, sitä enemmän asia alkoi harmittamaan. Jotkut tutun tutut tulivat tällä välillä ennen minua raskaaksi, ja pohdin, että miksi se onnistui noilla meitä nopeammin vaikka me aloitettiin yrittäminen aikaisemmin. Ne olivat ikäviä hetkiä, kun kuukautiset alkoivat useamman päivän myöhässä, ja olin sitä ennen ehtinyt kuvitella vaikka mitä raskausoireita. Pohdin, onko vika minussa, mutta mutta mieheni epäili itseään, kun hänenkin vanhemmilla meni vuosia ennen kuin mieheni sai alkunsa. Elämä oli pitkään tärppipäivien odottelua, ja sen jälkeen mahdollisten raskausoireiden kyttäämistä, ja kun menkat taas alkoivat, kaikki alkoi alusta. Lapsettomuusasiaa helpotti se, että kukaan oma ystäväni ei tullut raskaaksi tällä välin.

      Juttelin lapsettomuudesta paljon äitini kanssa, ja yritin saada kuukausiin mahtumaan myös kiinnostuksen kohteitani ja harrastuksiani, jotka eivät liittyneet lapsiin. Kun sitten menimme lapsettomuustutkimuksiin keväällä 2018, siellä selvisi lapsettomuutemme syy, joka johtui miehestäni. Lääkäri oli hyvin positiivisella mielellä, että kyllä meitä voi auttaa. Jäimme siitä sitten kesälomille. Kun saatiin syy selville, en ollut enää harmissani alkavista menkoista, koska tiesin, että meille on apua tulossa.
      Meille tuli sitten sen kesän aikana sellainen elämäntilanne, ettei silloin hoitoihin vielä päästykään. Mutta viime syksynä pääsimme aloittamaan hoidot, ja nyt vauva on tulossa. 🙂 Ilman noita hoitoja se ei mitenkään olisi ollut mahdollista.

      Hedelmöityshoitojen aikana sain paljon vertaistukea ja tietoa tuolta ”hedelmöityshoidot”- keskustelualueelta. Siellä on paljon vilkkaampaa kuin näillä muilla alueilla.

    • #36267
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Ja lisään tähän nyt, että olen tosiaan saanut apua terapiasta ja lääkityksestä. Ja toki mieheni on tässä samassa veneessä. Hänen takiaan haluaisin voida paremmin. Tuntuu, että olemme tässä laivassa, jota hän ohjaa ja minun pitäisi vähintäänkin olla tervaamassa lankkuja, mutta sen sijaan en tee muuta kuin itken ja olen merisairas. Mistä te olette saaneet apua ja valoa? Hoitoihin meno on suunnitteilla. Olemme yli 30v.

    • #36265
      Nimetön
      Ei-aktiivinen

      Kirjoitan tänne ensi kerran. Olemme yrittäneet toista lasta hieman yli vuoden. Yksi keskenmeno tämän kertaiseen yritykseen mahtuu. Se oli kova paikka. Otin sen kai turhankin raskaasti, ja masennus, josta olin jo toipumassa uusiutui. Uutena piirteenä siinä vimmattu halu satuttaa itseäni aina menkkojen aikaan. Aluksi annoin tunteelle vallan. Naarmutin ihooni sanoja ja löin itseäni milloin milläkin. Salaa, yksin, öisin. Onneksi sain apua ja olen nyt terapiassa. Mutta mielessäni pyörii, miksi olen näin herkkä. Tunnen itseni niin vialliseksi naiseksi: hulluksi ja hedelmättömäksi. Onko kukaan taistellut tällaisten tunteiden ja ongelmien kanssa? Oloni on pohjattoman yksinäinen. Vaikka olen puhunut asiasta hyvin avoimesti miehelleni, äidilleni ja ystävälleni, tuntuu, että he eivät silti voi täysin ynmärtää, miltä tuntuu, kun joka kuukausi toivot ja melkein tahdonvoimalla oletkin raskaana ja sitten se kaikki otetaan kuukausi toisensa jälkeen pois. Joskus pois viedään jopa sen positiivisen raskaustestin tuoma onni. Vartalo tekee kikkojaan, tunnen koko kuukautiskiertoni niin voimakkaasti kehossani. Tämä kaikki on minussa niin voimakkaasti läsnä, että en meinaa kestää sitä tunnetta. Ja siksi kai haluan satuttaa itseäni. Turruttaakseni kipua ja näyttääkseni, miten hirveä olo minulla todella on.

Luet parhaimillaan 3 vastausketjuja
  • Alueelle ‘LAPSETTOMUUS’ ei voi kirjoittaa uusia aiheita eikä vastauksia olemassaoleviin aiheisiin.