Mitähän varten tätä tapahtuu; siis elämä pysähtyy ja ei ole mitään virkaa ja tekemistä kun saa tiedon ettei tässä nyt ole omaa lasta näköpiirissä..
Toivo ja kaikki muukin myönteinen elämänasenteeni katosi muutamassa päivässä ja ei oo tullut takasi. Mieleni hakee vastausta siihen miksi edes synnyin tähän maailmaan. Kaiken lisäks kun ei itse ole toivottu lapsi niin oon sata varma siitä että elämä lyheni kymmenillä vuosilla. Eli viimesiä vuosia täällä kuljeksin. Vertaistuki muille ei nyt oikeen riitä, purnausta vain. Masennuslääkkeet ei tuonut piristystä, päinvastoin olin vuosia pimennossa ja se vaihde jäi jotakuinkin päälle. Ja sit jos ystävää ei löydy edes tämän kautta siit ei hyvää seuraa itselleni.
anteeksi lukijoilta ja jäseniltä
jouluaatto on huomenna ja yksin oon
pystyisin ehkä elämään jos joku tulis koputtaan oveen ja kysyis haluanko alottaa suhteen eli enstiksi treffeille