Etusivu Keskustelu LAPSETTOMUUS Odotuksia ja pettymyksiä

Luet parhaimillaan 2 vastausketjuja
  • Julkaisija
    Artikkelit
    • #41124
      Minttu123
      Osallistuja

      Moi. Kiva huomata, että on kohtalon tovereita, ettei asian kanssa ole yksin. Meillä on vuosi yritystä takana ja aina kuukaudet päättyvät pettymyksiin kun kuukautiset alkavat. Varasimme juuri ajan ensikäynnille, katsotaan mitä se tuo tullessaan. En osaa sanoin kuvailla sitä pettymyksen tunnetta kun kuukautiset alkavat, jotenkin välillä tuntuu, että mikä on minussa vialla. Tiedän, että itsensä syyllistäminen on se pahin vihollinen, mutta… Toivon, että käynnistä on jotain apua ja päästäisiin toiveen kanssa eteenpäin.

    • #36226
      Holly
      Osallistuja

      Moi kukkis! Täällä kohtalontoveri lueskelee tekstiäsi. Yritystä takana n.1,5 vuotta, tästä puolisen vuotta hoidon piirissä yksityisellä. Diagnoosina selittämätön lapsettomuus. Olet joutunut kokemaan kovia varhaisen keskenmenon kanssa, lähetän sinulle voimia! Meillä OI-hoitoja nyt kokeiltu, ne ei vaan sellaisenaan tuottaneet muuta kuin muutaman biokemiallisen raskauden. Nyt seuraavaksi kokeillaan inseminaatiota, toivo tästä ei vaan hirveän korkealla. Minäkin olen väsynyt. Selittämätön lapsettomuus jättää niin tyhjäksi kun kysymyksiin ei saa vastausta.

      • #36229
        kukkis
        Osallistuja

        Moi Holly!

        Mun mielestä ehkä pahinta tällä hetkellä on just toi tietämättömyys. Tulee itselle semmonen riittämätön fiilis, toivoisin vaan että tulis tietoa suuntaan tai toiseen.
        Tää väsymys on niin turruttavaa. Ja jotenkin tuntee olevansa tosi yksin, vaikka puoliso ja perhe sanoo ymmärtävänsä. Mut eihän tätä oikeesti voi ymmärtää, ellei ole ite kokenut samaa, tai näin musta ainakin tuntuu.

        Ei nuo biokemialliset raskaudetkaan sen helpompia ole, toivon kovasti että teillä inseminaatiot tuottaa tulosta!

        • #36231
          Holly
          Osallistuja

          Kukkis, samoissa ajatuksissa. Riittämättömyys on osuva sana kuvaamaan tätä oloa. Jos olisin jokin syy, jota hoitaa, olisi ehkä (?) enemmän rauha tämän asian kanssa. Nyt ei tiedä mitä vastaan taistelee – onko se vain huono tuuri vai sitten jokin lopullista lapsettomuutta aiheuttava synkempi vastus. Mulle yks lääkäri kerran ennen hoitoihin hakeutumista lohdutti, että toisilla menee 2-3 vuotta raskautua luomusti ilman että selitystä viivästykseen ikinä löytyy. Tähän oloon ei kuitenkaan lohdutus tuo kuin paikallispuudutusta. Kiitos myös tsempeistä! Voimia myös sinne! Oletteko kokeilleet jo jotakin hoitomuotoa esim. hormonihoitoa/ ovulaation induktiota?

          • #36232
            kukkis
            Osallistuja

            Mulle on myös muutama ystävä tokaissut, että jatkakaa vaan yrittämistä niin kyllähän se nyt tärppää. Jotenkin tuntee olonsa tosi ulkopuoliseksi kun ystävät saa lapsia toisensa jälkeen, ja niistä oon totta kai onnellinen ja iloinen, mutta kyllä se välillä on tosi vaikeeta. Yritän kuitenkin pysyä mahdollisimman positiivisena, en kyllä oo ihan varma että miten.

            Lääkäri oli sitä mieltä että haluaa ensin tutkia vielä uudestaan ja sitten harkitaan OI-hoitoa. Ainakin näillä näkymin. Odotan aika paljon myös sitä, että saataisiin asioita vähän eteenpäin. Tuntuu että kaikki junnaa paikallaan, johtuu osittain varmasti siitä että jotenkin aina kuvitellut itsensä äidiksi jo tässä kohtaa elämää.

            • #36261
              Holly
              Osallistuja

              Ulkopuolisuuden tunne on itselläkin yksi hankalimmista tässä ja sen mukana pelko siitä, että jäisi lopullisesti ulkopuoliseksi. Minullakin on lähipiirissä paljon tuoreita äitejä ja raskaanaolevia. Välillä ahdistaa niin kovaa näiden läheisten tapaamiset, että on tullut jäätyä poiskin tapaamista. Jotain hyvää koronastakin, kun ei tarvitse selitellä kauheasti minkä takia ei halua tavata. Heh.

              Minulla positiivisena pysyminen tulee aalloissa. Välillä ihan naurattaa, että miksi hermoilen vielä tässä vaiheessa yhtään mitään kun niin ”vähän” aikaa kulunut ja monta korttia hedelmöityshoidoistakin katsomatta. Välillä taas tunne on puhdasta pakokauhua ja nimenomaan sellaista ulkopuolisuuden ja pelon sekaista ahdistusta, että eikö minua olekaan tarkoitettu äidiksi.

              Mutta tiedätkös mitä? On meidät tarkoitettu äideiksi, ja meistä molemmista tulee äitejä – ja vieläpä vahvoja äitejä tämän koettelemuksen jälkeen! <3 Jostakin syystä meidät pistettiin vähän vaikeamman kautta äitiyteen kulkemaan. Ehkäpä joskus tulevaisuudessa pystymme sitten näkemään, miksi oli ihan hyväkin, että tämä meni näin. Jos ei muuta hyvää, niin ainakin osaa kunnioittaa tätä elämän ihmeellistä prosessia ihan uudella tavalla. Itse en ainakaan enää ikinä mene kyselemään toisten perheenlisäyssuunnitelmista mitään. Nyt kun se on itse kokenut, sen tietää, että voi olla se maailman kipein paikka.

              Toivottavasti asianne etenisivät! Vaikka omalla kohdalla pelkkä OI-hoito ei toivottua tulosta tuottanut, sain siitä kyllä hirmuisesti toivoa. On mielekästä, että kierto on vahvemmin jonkun muun kuin oman kehon käsissä. En nyt liputa ylimääräisten hormonien pumppauksen puolesta, mutta lääkityksen ja folli-ultran myötä tulee olo, että homma etenee aina johonkin suuntaan. Ja ensimmäisten kahden hoitokierron aikana oli ne kemiallisetkin, että siinä mielessä oli kyllä pelkällä OI-hoidolla vastettakin.

            • #36287
              kukkis
              Osallistuja

              Mulla eilen oli itse asiassa folliultra, ja ainakin tällä hetkellä tilanne näyttää ihan hyvältä. Tämä ja varmaan vielä seuraava kierto seurataan vähän tarkemmin että tapahtuuko ovulaatio ollenkaan, ja sen jälkeen sitten käydään hoitosuunnitelmaa läpi. Joten postissa on nyt tulossa kasa ovistestejä ja sitten saakin juosta ultrassa harva se päivä, mutta mitäpä sitä ei tän eteen tekisi.

              Olen huomannut sen, että vaikka kuinka positiivisia juttuja tapahtuu, se tavallaan aiheuttaa ahdistusta itsessään just siitä, että mitä jos tämäkin kierto menee perseelleen ja saan pelkkiä negoja. Ja just se pessimismi että ei mun keho ole aikaisemminkaan toiminut, niin miksi nyt. Mutta koitan pitää toivoa yllä. Mutta tosta oon kyllä samaa mieltä, että mulla ei kävisi mielessäkään kysellä kenenkään lapsisuunnitelmista. Etenkin kun tietää miltä se tuntuu, kun niitä kyselyjä esitetään.

              Mulle on kyllä kasvanut aivan erilainen kunnioitus elämää ja sen jatkumista kohtaan, koska mitään ei todellakaan tulis pitää itsestäänselvyytenä. Meistä tulee huippuäitejä, sitten kun sen aika on. <3

    • #36221
      kukkis
      Osallistuja

      En tiedä lukeeko näitä oikeastaan kukaan, mutta päätin kirjoittaa enivei, koska tuntuu että näitä pettymyksiä täytyy päästä purkamaan.

      Olen siis 29-vuotias, ja olemme yrittäneet raskautua muutaman vuoden ajan. Ensimmäisen vuoden jälkeen käytiin tutkimuksissa eikä sieltä löytynyt mitään selittävää tekijää, muuta kuin epäsäännölliset menkat eikä ovis taida tulla joka kierrossa, mutta päätettiin vielä yrittää luomuna. Yksi raskaus, josta spontaani keskenmeno 10+4. Tämän jälkeen jotenkin kaikki negat tuntuneet toistaan pahemmilta. Eilen juuri alkoi menkat kp20, vaikka yleensä kierto on ollut pidempi.

      Oon toki miettinyt vaihtoehtona sitä inseminaatiota, mutta ei olla sille linjalle vielä lähdetty, vaikka lääkäri kyllä sanoi että oltaisiin siihen ihan sopivia. Julkisella puolella tuntuu noi jonot vaan olevan jotenkin tosi pitkät. Kun jos se raskautuminen on nyt jo vaikeaa, niin mites sitten muutaman vuoden päästä. Se onkin oikeastaan se syy miksi en haluais kauhean pitkään jonotella. Jotenkin on ollut tosi vaikea ymmärtää koko tilannetta, kun ei selittävää tekijää oikein ole löytynyt. Oon vaan tosi väsynyt.

Luet parhaimillaan 2 vastausketjuja
  • Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.