Heippa.
Koitin ensin kirjoittaa tuonne inseminaatio-keskusteluun, mutta jostain systä en päässyt sinne kirjoittamaan niin ajattelin tehdä uuden keskustelun kun asiani ei pelkästään liity inseminaatioon.
Kauan olen foorumilla roikkunut rekisteröimättömänä ja lukenut, mutta tänään päätin liittyä joukkoon.
Eli hieman taustaa:
Olen kohta 29 nainen ja mieheni täyttää 35. Yrittämistä takana jo viisi vuotta, mutta 2015 otimme yhteyttä lääkäriin, kun toivottua tulosta ei tullut. Saimme lähetteen naistenklinikalle jossa tehtiin alkututkimukset, miehen simpat olivat hieman hitaita, mutta riittäviä.
Minulla todettiin PCO eli munasarjojen monirakkulaoireyhtymä jonka vuoksi kuukautiskiertoni olivat todella epäsäännölliset, pitkät ja välillä niitä ei ollut ollenkaan.
Painoakin oli liikaa, sain käskyksi tiputtaa painoa 10% ja aloittaa terolut, että kuukautiset normalisoituisivat.
Paino lähti hyvään laskuun ja terolutilla sain aika säännöllisen kierronkin, mutta viime vuonna äitini menehtyi jonka vuoksi jätin hoidot tauolle, koska koin että minulla ei ole riittäviä voimavaroja hoitoihin.
Loppuvuodesta olin taas valmis jatkamaan hoitoja, otin klinikalle yhteyttä ja sain ajan munatorvien aukiolotutkimukseen (Ei tehty aikaisemmin, koska painoa oli liikaa) munatorvet olivat auki ja painonlaskun myötä kuukautisetkin olivat säännöllistyneet, ettei terolut:ia enää tarvittu. PCO on vuoksi myöskään ovulaatiota ei tapahtunut joten sain metformin lääkityksen joka myös auttoi kuukautiseen säännöllisyyteen ja ovulaatioon. Kuukautiset säännöllistyivät, mutta ovulaatiota ei tapahtunut edelleenkään.
Joulukuussa 2016 sain ensimmäistä kertaa clomifenit 50mg päivässä/viiden päivän ajan, suunnitelmissa inseminaatio. Kierron 12 päivänä munasoluja oli lähtenyt kasvamaan muutama, muttei selvää johtofollikkelia, kierron 17 päivänä ultrassa todettiin ettei lääkkeellä saatu hoitovastetta ja munasolut olivat surkastuneet.
Oli aika surkea olo ja tämän jälkeen turhautti pitää taukokierto, kun tiesi ettei mitään tapahdu ja mitään toivoa ei ole.
Viime kuussa käynnistin kuukautiset terolutilla, koska työstressi oli pitkittänyt kiertoa.
Aloitin taas clomifenin, mutta 100mg viiden päivän ajan.
Viime keskiviikkona kävin ultrassa ja siellä komeilikin KAKSI johtofollikkelia, olin innoissani, että viimein jotain tapahtuu ja kerrankin olisi mahdollista oikeasti tulla raskaaksi.
Tulin kotiin innoissani ja aloin tekemään ovulaatiotestejä. Viimein pääsisin kauan odotettuun inseminaatioon.
Tänä aamulla testissä olikin hymynaama ja sain varata ajan inseminaatioon joka tehtiin tänään. Mies vei sperman aamulla pestäväksi ja mitään ongelmaa ei pitänyt olla. Olimme molemmat innoissaimme ja iloisia, että viimeinkin jotain positiivista tapahtuu, mutta se olikin hetken huumaa….
Saavumme inseminaatiota varten klinikalle ja heti hoitaja sanoo, että anteeksi kun olemme myöhässä mutta olemme joutuneet konsultoimaan muita lääkäreitä, koska pesutulos on ollut huono. Tuntemukset tottakai romahtavat ja pidättelen vain itkua.
Lääkäri kertoo että siittiöt eivät ole liikkuneet juuri yhtään ja raskaantuminen on todella epätodennäköistä.
Lääkärikin ihmettelee miten voi tulos näin paljon poiketa edellisestä, koska mitään merkittävää ei ole tapahtunut
. Inseminaatio silti tehtiin, vaikka mahdollisuut ovat erittäin olemattomat.
Jatkosta sanoivat, että meille lähetetään uusi hoidon suunnitteluaika missä sperma-asiaa tarkistellaan ja katsotaan siirrytäänkö suoraan IVF-hoitoon.
Aika ristiriitaiset ja sekavat fiilikset kaikesta.
Toivottavasti teksti ei ole kamalan epäselvä, aika epäselvät fiilikset päässä, mutta tämä kirjoittaminen auttaa ja jospa täällä olisi joku muukin kellä olisi PCO.