Etusivu Keskustelu KESKENMENO Pitkittynyt keskenmeno

Luet parhaimillaan 2 vastausketjuja
  • Julkaisija
    Artikkelit
    • #7732
      Azalea
      Osallistuja

      Hei Ballad ja viola,
      Otan osaa surullisten menetystenne johdosta!
      Keskenmeno ja vielä kohdun tyhjentymisen pitkittyminen ovat tosi raskaita vastoinkäymisiä.
      Tuntuu, että sitä ei tajua ollenkaan, ellei ole itse kokenut. Eikä ymmärrä surua, joka johtuu siitä, että todellakin, kyseessä on elämänalku, ihminen, lapsi, joka on menetetty.
      Tiedän, miltä teistä saattaa tuntua.

      Olen 37-vuotias, ja minulla on takanani kolme keskenmenoa ennen rv 12.
      Kaksi viimeistä oli keskeytyneitä, eli alkion kuolema havaittiin vasta ultrassa.
      (Ensimmäinenkin, spontaani keskenmeno, kesti vuotoineen 1,5 kk, kun kohtu ei ollutkaan tyhjentynyt, enkä tajunnut mennä lääkäriin aiemmin.)
      Kahdessa viimeisessä lääkkeet eivät tuntuneet auttavan vuodon käynnistämisessä, ja viikon, parin odotus ennen kaavintaan pääsyä oli henkisesti tosi raskasta.

      Olimme näiden kolmen takaiskun jälkeen tutkimuksissa, mitä todellakin suosittelen. Yli 35-vuotialle tutkimus pitäisi voida tehdä ”jo” kahden keskenmenon jälkeen.
      Meistä löytynyt mitään vikaa, näinhän käy 2/3 tapauksista.
      Keskenmeno voi toistuessaankin olla siis vain ikävä sattuma, onneksi tosi harvinainen sellainen.
      On todennäköisempää, että seuraavat raskautenne onnistuvat!

      Nyt olen peloista ja masennuksen tunteista huolimatta uudestaan raskaana (rv 11). Alkuviikkojen paniikkitunnelmien jälkeen olo alkaa kummallisesti rauhoittua. En oikein ymmärrä, miten! Ihminen on sitkeä toivossaan?
      Tämä raskaus oli täysi yllätys, enkä kokenut olleeni valmis vielä ollenkaan. Itkin ja panikoin öisin valvoessani ensimmäisten viikkojen aikana.
      Psykologin ja puolison lämminhenkinen apu on auttanut.
      Tiedän, että jos tulee keskenmeno, se on sitten taas oma tragediansa, ja suru on käsiteltävä jälleen kerran, luoja ties miten.

      Silti haluaisin sanoa keskenmenon läpikäyneille, että jos realistiselta näyttää, kannattaa jatkaa toivomista.
      Etsikää mahdollisimman paljon tukea ja apua tilanteeseenne, jos raskaus tulee ajankohtaiseksi.
      Elämä ei ole reilu, mutta toivon meille kaikkea hyvää! <3

    • #7469
      viola
      Osallistuja

      Hei Ballad, syvät pahoittelut kokemistasi menetyksistä..Tekstisi kosketti minua koska minulla on kokemusta yhdestä piktkittyneestä keskenmenosta mikä ei todellakaan mennyt putkeen..Olemme yrittäneet lasta viime elokuusta lähtien ja tulin luomusti raskaaksi joulun alla.Varhaisultrassa viikolla 8 todettiin kuitenkin raskaus keskeytyneeksi. Sain tyhjennyslääkkeet ja siitä reilun viikon päästä minulla alkoi tähän mennessä elämäni runsain vuoto mikä kesti neljä päivää.Menin sen vuoksi ultraan, missä todettiin että kohtu ei ole tyhjentynyt ollenkaan. Sain uudet lääkkeet ja viikon päästä menin kontrolliin, missä todettiin että kohdussa edelleen raskausmateriaalia. Siitä seuraavaksi menin kohtuontelon tähystykseen, missä kohtu saatiin vihdoin tyhjennettyä..Kaiken kaikkiaan koko prosessissa meni kuukausi.
      Koko prosessi oli henkisesti erittäin raskas ja käyn surutyötä edelleen läpi. Toivo uudelleen raskautumisesta on erittäin suuri, mutta samalla taustalla on pelko mahdollisesta keskenmenosta. Päässäni on pyörinyt kaiken maailman ajatukset siitä että onko minussa tai miehessäni tai meissä molemmissa jotain ”vikaa”, minkä vuoksi emme voi saada lasta.En ole vielä käynyt tutkimuksissa mutta reilun viikon päästä otan askeleen siihen suuntaan.
      Päässä pyörii vain ajatukset ja toiveet omasta lapsesta ja samalla ajatus siitä että mitä jos ei voikaan saada lapsia..jokainen päivä, viikko ja kuukausi tuntuu ikuisuudelta kun toivoo että raskautuisi uudestaan. Myös keskenmenon enkelivauva on mielessä jatkuvasti ja sitä ajattelee kuinka pitkällä raskaus olisi tässä vaiheessa yms..vaikka yrittää ajatella että kaikella on ollut tarkoitus, ei se poista sitä tosiasiaa että kaikki keskenmenon kokeneet ovat menettäneet lapsen..ja tämän surun kanssa yritän elää joka päivä. Varsinki tänä viikonloppuna asia ollut syvästi mielessä..(9.5. lapsettomien päivä ja 10.5. Äitienpäivä). Voimia kaikille keskenmenon kokeneille ja omaa lasta toivoville! ♥

    • #7415
      Ballad
      Osallistuja

      Hei!

      En ole aiemmin kirjoittanut keskustelupalstoille, mutta nyt ajattelin kokeilla. Meillä on ollut yritystä 12/2012 lukien. Olin naistentautien pkl:lla 04/2014 tutkimuksissa endometrioosiepäilyn takia, mutta diagnoosia en saanut. Sain kuitenkin lähetteen lapsettomuuspkl:lle. Lapsettomuushoidoissa syksystä 2014. Endometrioosi diagnosoitiin 12/2014 inseminaatioon liittyvän seurantaultran yhteydessä. Endometrioomat kasvoivat lapsettomuushoidon hormonien vaikutuksesta (Clomit). Pääsimme yhden inseminaation jälkeen suoraan ivf-hoitoon.

      Raskauduin luomusti ensimmäisen kerran 06/2014 aukiolotutkimuksen jälkeen. Raskaus todettiin kuitenkin tuulimunaksi 13. raskausviikolla nt-ultrassa. Jouduin jäämään sairaalaan lääkkeelliseen tyhjennykseen, koska raskaus ei ollut keskeytynyt ajoissa. Olin sairaalassa 2 yötä ja 3 päivää, mutta lääkkeellinen tyhjennys ei onnistunut. Kolmantena päivänä tehtiin kaavinta ja pääsin kotiin. Noin viikon kuluttua kaavinnasta hakeuduin päivystykseen kipujen ja vuodon takia. Kaavinta ei ollut onnistunut ja tehtiin vielä kohtuontelon tähystys.

      Toisen kerran raskauduin 1. ivf-hoidon tuoresiirrosta 03/2015. Varhaisultrassa 04/2015 todettiin, että alkio oli kuollut 7. viikon loppupuolella. Tällä kertaa lääkkeellinen tyhjennys tehtiin kotona. Luulin, että tyhjennys onnistui, koska alkio tuli jo samana iltana pois. Jälkivuoto väheni hiljalleen. Kivut ja vuoto alkoivat kuitenkin uudelleen, kun tyhjennyksestä oli vajaa 2 viikkoa. Tällä viikolla minulla todettiin kohtutulehdus ja vatsakalvontulehdus. Syynä kohtuun jäänyt istukan pala. Huomenna minulla on aika kohtuontelon tähystykseen. Tänään keskenmenon toteamisesta on 3 viikkoa.

      Tutkimukset toistuvien keskenmenojen takia käynnistetään jälkitarkastuskäynnin yhteydessä tämän kuun loppupuolella. Lapsettomuushoitoja voidaan jatkaa syksyllä 2015 kesäsulkujen takia.

      Nyt toivoton olo. Tuntuu, että epäonnistun raskaaksi tulemisessa, raskauksissani ja jopa keskenmenoissakin. Tällä hetkellä haluan tulla uudelleen raskaaksi ja yhtä aikaa pelkään, että tulen uudelleen raskaaksi.

      Onko täällä muita, joilla kokemusta keskenmenojen pitkittymisestä tai toistuvista keskenmenoista?

Luet parhaimillaan 2 vastausketjuja
  • Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.