Paljon onnea Inkeri! 🙂
Siitä onkin jo aikaa ku saatiin uusia plussia.

Meillä raskaus jo huomattavan pitkällä. Vatsaa kehutaan paljon ja mahassa on aktiivinen liikkuja. 🙂
Ollaan hankittu jotakin perustarvikkeita. Pesty äitiyslaatikossa tulleet tavarat ja taiteltu hyllyyn odottamaan. Ihanaa on! 🙂
Just alkoi kolmas raskauskolmannes. Aika on kulunut nopsaan.

Tulkaa muutkin kertomaan miten teillä menee! Ananas, miten sulla?
Ihanaa odotusta kaikille!

Hei.

Olen Angelica 38-vuotiaas ja mieheni on 41-vuotias.
Olemme yrittäneet lapsia n.4 vuotta ja menimme hoitoihin 2kk sitten kun vihdoin oli varaa. Aika kallis oli ne hoidot kyllä. Selvisi että miehelläni on alhaiset testosteroonipitoisuus, toosi toosi huonot joten sille määrättiin clomifen 50mg/joka toinen pvä 6kk kuuri testosteronipitoisuuden vuoksi, (mikä luultavasti on syynä niukkaan siittiötuotantoon). Minä en helpolla päässyt diagnoosina siis lievä PCO mutta kuitenkin arvot niin rajoilla joten minulle määrättiin letrozol 2,5mg/3-7 päivänä. Joten näillä olis nyt tarkoitus buustata ovista vähän aiemmaksi sekä mulla limakalvo saisi olla paksumpi sentaki määrättiin letrozo eikä clomit..

Tässä tulee se ongelma, me kävimme hoidosso Portugaalissa kun siellä asutaan ja näköjään halvemmat ne hoidot on siellä kun täällä Suomessa.
Joten me saatin reseptit ja nostettiin 6kk lääkkeet kun ei oltu varmaan käykö reseptit täällä,niin nostettiin kaikki clomid ja letrozot. Ei siinä mitään saatin kaikki, mutta ongelma tuli siinä kun tulimme Suomeen lentokenttälle. Tulli otti meiltä lääket pois kun meillä ei ollu miteen todistaa resepteillä että se on meidän ja ei saa tuoda niin monta nostettuna sekä saatin sakko päälle sekä meidät epäiltiin että myytäisimme niitä lääkeitä. ? Se ongelma on se että Portugalissa kun nostat lääkkeet se resepti otetaan teiltä pois joten vaikee todistaa.

No mentiin yxityiselle että saatais täältä uuden reseptin, vietin meidän hoidon paperit ja tutkimukset ja yms mutta 2 yxityisessä sanottiin että he eivät voi myöntää reseptilääkeitä sillä perustella koska toinen maa teki tutkimuksen, vaan meidän pitä käydä täällä uudestasn koko tutkimuksen läpi että ne antaa täältä diagnoosin ja sitten lääkkeen (mielestäni rahakalastus). Ja siihen menee rahaa,aika ja meillä on kummiskin 6kk aika korkeilla noin kun ivf hoito on Huhtikuussa portugalissa jos ei oo onnistuu noilla.

Btw tulimme suomeen koska, tarvitsemme rahaa siihen ivf hoitoihin justiin ku ei tiedä milloin tärppää niin mieheni tuli töihin tänne sen isoveljen rakennusfirmalle, ja minä sain myös hankittu töitä täältä joten säästämme yhdessä haavemme eteen.
Sekä täällä on parempi palkka kuin portugalissa varsinki kun asuu väliaikaisesti vanhempien luona? joka on outo sielloin kun pitäis touhuta mutta iloinen siitä että he tukevat meidät tässä asiassa ja ymmärtävät..

Tässä tulee kysymys? Onko kellään jäänyt ylimääräiseksi letrozol ja clomifen? Olen valmis maksamaan niistä molemmista 5-6kk satsista eli Letrozo se 100klp prk riittää ja clomid aloittaisin 3x20kpl prk. Ja käymme sitten yxityisellä ultrattavaksi jokaisen kpl aika en haluu monikko raskaus.
Joten jos löytyy ota yhteyttä minuun sähköpostikseen

anjo.show@outlook.com

Kiitos etukäteen avusta ja ei mitään törkeitä viestejä, voi kysellä lisää mutta jos ei ole mitään sanottavaa antakaa olla

Yli puolivälin mennään. Kaikki hyvin ja pieni on kova liikkumaan. Onnellista aikaa elellään ?❤️

Hei kaikille!

Uusi odottaja ilmoittautuu! Kävin kirjoittelemassa pidemmälti tarinaamme IVF/ICSI/PAS VOL 2 palstalle. Tällä hetkellä rv 6+6 ja kaikki on ihmeellistä, vaikkakin kovin alussa vielä. Varhaisultrassa nähty pieni sydämen syke konkretisoi ihanasti odotuksen, uuden elämän ihmeen. Toivottavasti saadaan lisää vauhtia tänne plussapalstallekin! Kertokaapa tämän hetken tunnelmia ja kuulumisianne 🙂

Täällä kans kaikki on hyvin! Kesäkuussa plussasin ekan ivf:n ekasta passista ja siitä tuntuu olevan jo ikuisuus. Aika on mennyt hurjan nopeasti ja viimeistä kolmannesta jo viedään. Nyt siis 29+3. Ainut, mikä vähän harmittaa on noin kuukausi sitten todettu radi, mutta senkin kanssa on oppinut elämään. Tsemppiä odotukseen kaikille!

Varovaisesti hyppään tälle puolen,toivottavasti jäädäkseen.
Eka IVF tuotti plussan ?

Keskenmenojen jälkeen pelko on tietenkin joka päivä läsnä, kestääkö tämäkään…

Moikka,
Pitkään olen sivusta seurannut mutta nyt uskaltauduin hätätilanteessa kirjoittamaan! 🙂 Plussanneiden puolelle siksi jos jollain olisi kokemusta ja varsinkin hyvää sellaista. Toinen ivf ja siitä tuoresiirto takana. Kolmannen päivän Top-alkio siirrettiin. Pp 14 ja kp29 nyt ja apteekin herkässä testissä hailukka mutta selkeä toinen viiva. Tästähän pitäisi olla iloinen MUTTA yön aikana tullut rusehtavaa vuotoa lugesteronin mukana ja Clearbluen digitaalinen testi näytti negaa. Mietin myös Ovitrellen vaikutusta mutta se on otettu 21.11 eli siitä reilusti yli 10 päivää. Tiedän että nyt pitää vain odottaa huomista eli virallista testipäivää mutta olisiko jollain kokemusta? Voiko tämä muuttua vielä vahvaksi plussaksi?

Sen verran korjausta että nyt on pp13.

Epätoivo,miten kävi plussan kanssa?

Täällä päästään ennen joulua ekaan ultraan,viikkoja vasta 5 mutta hyvälle vaikuttaa hcg eikä ole vuotoja/kipuja.

Onko teillä muilla ollut millaiset alkuraskauden oireet? Mulla tajuton väsy ja pissalla saa juosta ainiaan..Muuten olo on ihan hyvä.Maha on melko pöhö, ummettaa jonkun verran..luumua vois ostaa.

Miten Suru sinun raskausaika on mennyt?

No niin, kirjoittelenpa minäkin viimein tälle puolelle 🙂

Meillä on 2016 syntynyt hoidoilla saatu lapsi. Palasimme hoitoihin noin vuosi sitten ja heti ekasta siirrosta alkoikin raskaus, mutta se oli valitettavasti kohdunulkoinen. Useampi siirto tehtiin sen jälkeen ja lopulta nyt kolmas ivf, jonka tuoresiirrosta alkoi raskaus. Mitenkään helppo alku ei ole ollut, isot verenvuodot ovat olleet riesana. Syyksi paljastui kohdusta löytynyt hematooma.

Viikkoja tänään on 9+1 ja tänään pääsin jo toisen kerran ihastelemaan sykettä, kun kävin hematooman suhteen kontrollissa. Siellä se hematoomakin edelleen oli, mutta on se hiljalleen pienentynyt. Sen sijaan ihmisen alussa oli parissa viikossa tapahtunut jo hurja muutos: viimeksi se oli sellainen pallura vasta, nyt oli jo maapähkinä josta erotti hyvin pään ja napanuoran <3

Mulla on ensi viikolla eka neuvola eikä ekaan kunnalliseen ultraankaan taida kovin montaa viikkoa olla. Perheille kerrottiin jouluna mutta töissä en kerro ainakaan ennen np-ultraa. Tuntuu vähän hankalalta, kun mulle tulee olemaan tosi vaikeaa löytää sijaista ja siksi tietysti mielellään antaisin pomolle mahdollisimman paljon aikaa (etenkin kun viimeksi jäin jo tosi varhain pois ja varoittelivat, että on kohonnut riski, että sama toistuu), mutta toisaalta jos nyt kerron, niin ne alkaa heti etsiä sijaista ja siinähän asia sitten paljastuu muillekin. Täytynee kuulostella itseään ja kertoa sitten, kun hyvältä tuntuu.

Hei kaikille pitkästä aikaa.
Felia, onpa hienoa saada sut tälle puolelle, koska tuskailtiin samaan aikaan toisella puolella…

Ruusunen, kiitos kysymästä. Mulla on mennyt hienosti. Laskettu aika on ensi viikolla ja vointi on mitä mainioin! 🙂 On tosin pikkuvaivaa ollut, liitoskipuja, raskausajan diabetes ja jalkojen turvotusta, mutta oon sit vaan levänny. Hengästyn myös pelkästä olemisesta, mutta ihanaa on, koska tietää, että nämä pikkuvaivat väistyy jo aika pian! 🙂
Maha on isona edessä ja se on mun ylpeyden aihe! Esittelen sitä mielelläni ja annan kaikkien koskea, jos haluavat. 🙂
Meidän pieni tyttönen liikkuu hyvin joka päivä. Liikkeet on harvoin iskumaisia vaan pikemminkin hän venyttelee siellä. Ja maha muuttaa hassusti muotoaan. 🙂 Tulee niin ikävä näitä liikkeitä. Nyt vielä nautin niistä kun voin.
Meillä on ollut tässä muuttoprojekti alla, joten en ole ehtinyt mitään synnytyksiä tässä miettimään. Koti on saatu pystyyn ja nyt voikin sitten rauhassa odotella tulokasta. 🙂
Mieli on rauhallinen. Nautin loppuraskaudesta. Ihanaa saada pian vauva syliin, mutta on myös ihanaa saada pitää hänet vielä masussa. Mä en usko oikeen tohon laskettuun aikaan, elellään päivä kerrallaan.

Onnea uusille plussille! Ja hyvää alkanutta vuotta! 🙂

Felia ja Ruby, mennään aika samoilla viikoilla,mulla menossa nyt 9+2.

Minä jouduin jo ennen hoitoja kertomaan esimiehelle tilanteesta koska olisi ollut mahdoton järjestellä töitä tiheillä poissa oloilla..oli oikein onnellinen että nyt onnistui.meillä myös tietää läheiset, ajattelin että vaikka meniskin vielä kesken niin voivat sitten kenties tukea ja ymmärtää paremmin.

Mulla oli välillä kevyesti säikäyttävää ruskeaa vuotoa ja munasarjat ei ole edelleenkään palautuneet punktiosta,siksi usempi uä ollut jo.toisaalta hyvä että on sit saanu vähä päälle rauhaa kun nähnyt että kyllä sielä joku möykky kelluu ja sydän lyö 🙂

Oireita mulla edelleen tosi vähän, illalla närästää ja hajut ällöttää,mutta siinäpä ne onkin..jouduin kaivelemaan ensimmäiset äitiysleggarit käyttöön,inhottaa kun puristaa nyt jotenkin jo mahasta normi housut.Kilo on mulle tullut lisää painoa sitten hoitojen alun, mutta kohtu on kyllä eteenpäin kallistunut joten maha voi herkemmin pömpöttää ja sit noi munikset..
En oo uskaltanu paljokaan jumppailla koska munusarjoja vihloo kaikki äkillinen kiertoliike.

Toivottavasti tällä kertaa pääsisi loppuun asti ☀

Voi Suru miten ihania aikoja teillä eletään <3 Kaikkea hyvää viimeisiin hetkiin masun kanssa ja kovasti tsemppiä loppurutistukseen 🙂

Onnea uusille plussanneille ja Surulle tsemppiä viime metreille! ?

Mulla on ollut kirjautumisongelmia, niin on tänne kirjoittelu jäänyt… Mutta meille syntyi tyttö (3900g ja 52cm) 8.12. raskausviikolla 41+2. Raskaus meni loppuajasta ihan hyvin, mitä nyt normaaleja raskausvaivoja oli. ? Synnytys olikin sitten toinen tarina. ? Tai sekin meni hyvin vauvan syntymään saakka, kivunlievityksenä oli vain ilokaasu, amme ja TENS. Istukka ei sitten vaan meinannut irrota, sain ison verenvuodon, verenpaineet romahti eikä kanyyleita saatu enää laitettua. Piti jo elvytysryhmä kutsua paikalle… Päädyin lopulta kaavintaan, ja sillä saatiin vuoto hallintaan. Veriarvojen korjaantumiseen tarvittiin mm. 7 pussia punasoluja ja paljon muuta lisäksi. Mutta nyt alkaa jo elämä voittaa ja ollaan vietetty vauvantuoksuista, väsynyttä, mutta niin ihanaa vauva-arkea. ❤

Hopea, paljon onnea! ? Hurja kokemus, mutta ihanaa, että nyt voitte viettää vauvantuoksuista arkea ❤

Kaipa mä uskaltaudun tänne kirjoittamaan vaikka varhaisultraan on vielä pari viikkoa aikaa, jouduin lomareissun takia siirtämään sitä viikolla eteenpäin. Hoidoissa ollaan oltu varmaan vuodesta 2012 asti. Meillä on takana yksi onnistunut icsi, joka on nyt yli 3vuotias. Ja hakusessa on pikkusisarus, joka sitten jää viimeiseksi. Tätä asiaa pitää vielä työstää myöhemmin, kunhan nyt onnistuisi loppuun asti tämä ensin.

Mulla on ollu koko ajan vahvasti sellainen olo, et olen raskaana vaikka pelottaakin. To-pe yöllä oli migreeni ja oksentelua ja pe koitin siitä toipua. Siitä asti on ollu huono olo. Hiukan on ollut rinnat kipeenä, mut oikeestaan mitään poltteluita ja nipistelyjä ei oo tuntunu alhaalla. Niitä mä odottelin, ku niitä muistan viimeksi olleen. Voiko pahoinvointi alkaa näin aikasin? Tää on tällaista ympärivuorokautista tällä hetkellä… ? ei tunnu hyvältä olla syömättä, mutta huonommalta tuntuu kun syö. Määrällä ei väliä. Viimeks oksensin puolitoista kuukautta, mut en mielestäni ihan näin aikasin.

Hei Valo ja tervetuloa tänne puolelle ?

Mikä sulla tuli lasketuksi ajaksi? Mulla oli sillon heti plussan jälkeen sairas väsymys ja etova olo,ei tarvinnu kuitenkaan oksentaa. Sit oli myös ruskeaa vuotoa pitkin poikin alkua.
Nyt jo huojentuneena menossa rv 12 🙂

Se tulee mielestäni johonkin syys-lokakuun vaihteeseen kuhan sinne asti päästäisiin. Mutta kuulen sen sit tarkemmin siellä ultrassa. En tajunnu kysellä mitään puhelimessa. ?

Mä oon nyt joka päivä oksentanut, mut tänään oli parempi päivä ja aamun jälkeen helpotti olo normaaliksi. Mut nyt on heti hätä, et ei kai vaan oo sattunu mitään. Mä muistan, et viimeks jaksoin sen oksennusajan sillä ajatuksella, et tiedänpähän olevani raskaana ja näköjään sillä mennään nytkin näköjään. Millään ei jaksais odottaa sinne iltaan asti. Tarttis saada kuulla et kaikki hyvin. Sitä ennen en taida osata yhtään rentoutuu.

Uusi palstalainen täällä moikka!
Tai pidemmän aikaa olen kyllä palstaa lueskellut, mutta nyt päätin kirjautua sisäänkin..
Olen 32-vuotias ja kärsinyt lapsettomuudesta useita vuosia.
Jo kymmenisen vuotta sitten oltiin ilman ehkäisyä silloisen kumppanin kanssa, mutta mitään ei tapahtunut. Ero tuli ja vähän sen jälkeen minulta löydettiinkin massiivinen endometrioosikasvain joka poistettiin leikkauksessa. Tämän jälkeen jonkun aikaa hormonaalinen ehkäisy endometrioosin hoitona.
Löytyi uusi kumppani jonka kanssa sitten ehkäisy jossain kohtaa jätettiin pois, mutta reilun parin vuoden aikana ei tärpännyt.
Aloin olla siinä iässä, että ystävillä ja kavereilla oli lapset tehtynä.
Annoin kaikkien ymmärtää, että minä en edes lapsia halua. On helpompi uskotella itselleenkin niin, kuin myöntää miten surulliseksi lapsettomuus on minut tehnyt. Sain kokea perhearkea miehen pojan kautta, mutta eihän se mitenkään korvaa omaa lasta.
Meillekkin tuli ero ja pitkään surin ainoastaan sitä etten voi olla enää ”äitipuoli” pojalle.
Uusi kumppani löytyi aika pian ja hänen kanssaan olen voinut olla niin avoin että kerroin lapsihaaveistakin hyvin pian. Ehkäisy jätettiin pois ja koska mitään ei tapahtunut, päätin marraskuussa ottaa itseäni niskasta kiinni ja hakeutua asian tiimoilta lääkäriin.
Tammikuussa tehtiin naistentautienpoliklinikalla tutkimukset ja pari pientä endometrioosipesäkettä näkyi. Endometrioosin ja minun historiani perusteella päätettiin aloittaa lapsettomuushoidot.
Verikokeista ei löytynyt mitään poikkeavaa ja hoitajan kanssa puhelimessa keskustellessa, hän väläytti että minun kohdallani mahdollisesti aloitettaisiin koeputkihedelmöityksellä.
Siemennestenäyte pitäisi toki antaa.
Sain puhelimessa paljon infoa ja asioita mitkä tietäisi aikataulujen järjestämistä. Mies ajaa rekkaa ja on suurimman osan viikosta poissa, joten mikään ei senkään puolesta olisi helppo järjestää.
Lisäksi mies tuntui tuossa kohtaa säikähtävän hoitoja muutenkin. Tai hänen osuuttaan niissä. Kuvitteli kai että kaikki hoituu kun minuun vaan pumpataan hormoneja, minussahan se vika on.
Minun oli tarkoitus soitella lapsettomuusklinikalle ja varata lääkärin aikaa tämän viikon keskiviikkona.
Tiistaina kuukautiset oli 10 päivää myöhässä ja päätin epäuskoisena tehdä raskaustestin ennen kuin klinikalle soitan.
Testi näytti plussaa!
Nyt olen aivan sekaisin. 10 vuoden yritys ja siinä kohtaa kun hoidot on tarkoitus aloittaa, näyttää testi plussaa. Viikot arviolta 5+5 ja varattiin varhaisultra reilun parin viikon päähän.
En voi uskoa tätä todeksi ja nyt pessimistinä tietenkin olen aivan varma, että raskaus menee kesken tai on kohdunulkoinen. Aivan kauhuissani odotan ensimmäistä käyntiä klinikalla enkä pysty ajattelemaan mitään muuta.

Onnea Papu,elämä voi joskus näinkin päin yllättää!
Keskenmenon pelko on itselläkin ollut jatkuvasti läsnä enkä ole uskaltanut reilusti päästää etes tajuntaan että raskaana ollaan. Nyt mulla on kotidopleri jolla kuuntelen aina ääniä kun siltä tuntuu,toistaseks kaikki on mennyt enemmän kun hyvin 🙂 ehkä alan pikkuhiljaa nojautumaan myös siihen ajatukseen että loppuun asti mennään ja vaikka ei mentäiskään niin täytyy olla iloinen että keho on kantanut tätä(kin) raskautta näin pitkälle.
Olen ollut myös paljon avoimempi puhumaan,myös vaikeista asioista kun koskaan aiemmin.Huomannut ettei elämän kulku ole omissa käsissä eikä katkeruus ja viha kanna kovin pitkälle vaan avoimuus ja tietynlainen nöyryys.

Onx millasia oireita ollut?

Papu: Oih. Kuulostaapa hurjalta, vaikka kyllähän aina välillä kuulee, että just tuommosissa taitekohdissa joskus onni potkii. ❤️

Täällä jo kaduttaa, et siirsin ultraa, kun nyt jo tietäisin mikä tilanne oikeesti on tuolla vatsassa. Ollaan oltu reissussa et ei sitä tietty nyt voinu olla mutta millään ei jaksais odottaa maanantaihin asti. Oksentaminen jatkuu täällä. Voin kertoo et laiva matka (vaikka lyhyt olikin) ei ollut se paras idea tähän väliin. ? Oon saanu vähän apua apteekista ostetuista rannekkeista jotka painaa jotain akupisteitä, mut muuten ei oikein auta mikään. Pakko rueta pitää niitä varmaan päivittäin, kun ajatus ei kulje, kun kaikki keskittyminen menee siihen, et onko kuinka huono olo jo. Toisaalta tiedänpähän joka hetki, et vielä raskaus on menossa.

Ja panikoin jonkun verran töitä jo vaikka mistään ei tiedä mikä tilanne on itellä viikon päästä. Mun pitäis viikon päästä lähtee pitämään leiriä, johon liittyy päivittäin laskettelua. En aio laskea, mut hyviä ideoita otetaan vastaan, et mitä sanon töissä ongelmaks, etten voi laskea, jos en ihan vielä halua avata tätä rakkausasiaa. Toki jos pahoinvointi jatkuu ni vaikee tätä on olla huomaamattakaan/kertomattakaan, kun asutaan 24/7 yhdessä.

Papu; oireettimuus ei taida olla ihan tavatonta, mulla on kaikki mennyt hyvin vaikka olen ollut lähes oireeton koko ajan. Alussa oli väsymystä ja useampaan otteeseen ruskeaa vuotoa,olin varma et ei ole kaikki kunnossa.kuitenkin oli.
Suorastaan olen toivonut klassisia oireita että tajuais olevansa raskaana.nyt alkaa maha kyllä jo pömpöttää ja esim.autossa istuminen ei tunnu hyvälle,painaa jotenki ala mahaan.
Toivon että sulla olisi kaikki ok!

Valo; vaikee kyllä keksiä mitään järkevää miksi et voisi laskea mutta kuitenkin voit osallistua leiriin,patti tilanne 🙂 jospa vaan kerrot,saattaa omakin olo rentoutua sen myötä 🙂

Siellä se lötkötteli rauhassa ❤️ Sydän pumppaili ja pituuttakin jo yli 17mm. Kaikki siis hyvin tähän mennessä. Viikkoja tasan 8.

Olo on aina vaan kauheampi ja sekin siis tietty hyvä merkki. ?

Tästä se alkaa. Tai siltä se ainakin nyt tuntuu, et tästä se vasta alkaa…Odottaminen.

Hei,
En ole koskaan aikaisemmin kirjoitellut mihinkään foorumeille. Nyt vaan tuntuu siltä että on pakko saada purkaa tätä tilannetta jonkun sellaisen kanssa, joka on käynyt vastaavia asioita läpi.

Meillä on 2 ja puoli vuotta yritystä takana, josta noin vuosi hoitoja. Aloitettiin insseillä ja nyt tammikuussa tehtiin eka IVF, josta tulikin ICSI. Punktiossa kerättiin 15 rakkulaa, joista saatiin vain 6 solua, joista 5 kypsää. Tuo luku tuntui jotenkin huonolta ja olin vähän pettynyt. Viidestä kuitenkin neljä hedelmöittyi normaalisti. Päästiin siirtoon, mutta siitä muutaman päivän päästä saatiin kuulla, että pakkaseen ei saatu mitään. Siinä vaiheessa meinasi usko pettää koko hommaan. Ajattelin, että meillä täytyy olla jotain pahasti vialla kun alkiot eivät kehity normaalisti.

Viikon päästä siirrosta alkoi vuoto. Sitä oli ihan reilusti muutaman päivän, mutta ei kuitenkaan yhtä paljon kuin kuukautisissa. Sitten vuoto muuttui enemmän tiputteluksi, mutta jatkui kuitenkin. Olin varma, että tässä tämä oli. Että koko homma on mennyt ihan pieleen. Yllättäen saatiin kuitenkin plussa testiin testipäivänä. Seuraavana päivänä (8. Päivä siirrosta, viime perjantai) tehtiin verikoe ja hcg oli yli 500. Jotain siis on joka tapauksessa meneillään.
Tiputtelu on jatkunut koko ajan ja eilen tuli yhtäkkiä taas vähän enemmän verta ja nyt se oli taas sellaista kirkkaan punaista. Pientä kipuiluakin oli eilen. Olin jo ihan varma että nyt menee kesken. No vuoto lakkasikin aika lyhyeen, eikä nyt ole mitään isompaa.
Tuntuu vaan, että tässä ei voi olla kaikki hyvin. Tarkkailen koko ajan oireita että pysyvätkö vai katoavatko ja olen vuoroin varma että kaikki menee pieleen ja vuoroin toiveikas. Ajattelin, että se että saa ensimmäistä kertaa elämässä plussan testiin olisi maailman onnellisinta, mutta olenkin todella ahdistunut koko ajan.
Ylihuomenna otetaan uusi hcg ja ultra olis puolentoista viikon päästä jos ei mitään erityistä ongelmaa tule ennen sitä. Tuntuu niin vaikealta käydä töissä ja elää normaalia elämää tämän kaiken keskellä.

Onko kellään mitään vastaavia kokemuksia?

Omppu, kysyit kokemuksia alkuraskauden verenvuodoista. Meillä viimeisimmän siirron jälkeen vuoto alkoi jo kolmantena vai neljäntenä päivänä, ja oli melkein yhtä runsasta kuin menkat. Olin ihan musertunut, ettei tukilääkkeet pitäny vuotoa pois. Vastoin odotuksia kyse ei kuitenkaan ollut menkoista ja tein myöhemmin plussatestin jonka verikoe vahvisti. Viikkoa ennen varhaisultraa alkoi taas vuotaa ja silloin sitä tuli niin, että hulahti siteestä läpi ja hyytymiä mukana. Ja kuitenkin olin edelleen raskaana. Vuotojen syyksi selvisi hematooma kohdussa. Siellä se on edelleen (tosin aika paljon on jo pienentynyt) ja edelleen välillä vuotaa, nyt ei onneksi ole enää tullut kovin isoja määriä. Mulla oli myös ensimmäisessä raskaudessa paljon vuotoa joista kaikkien syy ei selvinnyt. Joka kerta se kyllä säikäytti ja säikäyttää edelleen, vaikka tietäisikin syyn. Mutta toivoa ehdottomasti on <3

Täällä mennään viikolla 15. Pari päivää sitten kerroin muutamalle sukulaiselle ja pomolle töissä, nyt koko lähipiiri tietää. Np-ultrassa mini-ihmisellä oli kaikki hyvin ja seulankin tulos normaali. Välillä olen osannut vain kellua onnellisuudessa mutta välillä on tosi hankalaa, kun pelkään, että edellisen raskauden ongelmat toistuvat. Onneksi olen päässyt purkamaan ajatuksia työterveyspsykologille, joka on ihan mahtava tyyppi.

Kiitos vastauksista Felia ja Vaimis! Lohduttaa kyllä kuulla, että peli ei ole heti menetetty jos vuotaa. Tässä on vaan jo valmiiksi henkisesti ihan riekaleina hoitojen jälkeen, että kaikki epäilyttävä tuntuu ihan järkyttävältä.

Multa otettiin tänään uusi hcg-arvo joka oli nyt 5548. Viikko sitten 529. Eli oli ainakin noussut reilusti. Nyt sitten vaan varhaisultraa odottelemaan. Toivotaan, että ei nyt tulis isompia vuotoja kun on hiihtolomakin tulossa.

Felia; mennään melko samoilla viikoilla,mulla vaihtuu ma rv.16 ?
Mikä sulla olo? Mulla hyvä, suonikohjut vähä pullistelee ja maha alkaa olla jo kookas,liikket,omat siis,ei ole enää niin ripeitä!

Omppu; onnea hyvästä hcg:stä!

Meillä oli tänään ultra ja siellä näkyi ja kuului pienen syke. Kaikki oli kunnossa ja vuodotkin on nyt loppuneet. Nyt ei varmaan auta muu kuin yrittää rauhoittua ja rentoutua. Mulla on oireet tulleet ja menneet ja esim. rinnat ei enää ole olleet pitkään aikaan kipeät. Siitäkin jossain palstoilla peloitellaan, että jos oireet loppuu niin olis keskenmeno kyseessä. No ei se näköjään ihan niin ole.

Tsemppiä kaikille odottajille!

Mulla ei oo ollu vuotoja, mut oon kans ymmärtäny et niitä voi olla vaikka kaikki olisi hyvin eli suoraan ei kerro tilanteesta mitään.

Täällä alkoi viikko 10 ja siitä olen oksentanut kohta 5 viikkoa. Heti jos on useampi tunti ilman huonoa oloa olen vähän paniikissa, että onko kaikki hyvin, mutta olen tosi uupunut tähän oksentamiseen ja huonoon oloon. En pysty keskittymään mihinkään enkä tekemään mitään järkevää. Töissä olen käynyt, mutta kävin jo lähiesimiehelle selittämässä tilanteen, koska en vaan pysty olemaan pystyssä koko työpäivää. Se hiihtoloman leiri meni ihan ok. Työkaverit ymmärsi tilanteen ja auttoivat ja muille ei tullut tarvetta kertoa tilanteesta. Onneksi se on nyt ohi. Seuraavat leirit toivottavasti paremmassa kunnossa sitten myöhemmin keväällä. Pari kiloa painoa on lähteny viime viikkoina.

Ja seuraava ultra on nyt varattu parin viikon päähän. ☺️

Hei! Laitan pitkästää aikaa tänne viestiä, kun joskus syksyllä kirjoittelu jäi. Meillä siis viime vuoden keväällä saatiin icsillä raskaus alkuun ja nyt ollaan kohta 2kk saatu nauttia ihanasta tyttövauvasta perheemme lisänä.

Raskausaikana oli jonkin verran vastoinkäymisiä mitkä aiheuttivat stressiä: alkuraskaudesta (rv10+) oli verenvuotoja (hematooma) jotka selätettiin. Sitten jo heti rv 12 todettiin raskausdiabetes, johon sain lääkityksen. Sokerit pysyivät onneksi maltillisina koko raskauden. Rakennenneultrassa oli jotain pieniä poikkeavuuksia (vauva oli pienikokoinen, munuaisaltaat hitusen suurentuneet ja down-riski lähellä hälytysrajaa), joiden vuoksi meille tarjottiin nipt-tutkimusta. Siinä käytiin ja kromosomit sen osalta todettiin normaaleiksi. Siroksi ja pienikokoiseksi vauvaa jatkuvasti puhuttiin. Joulun jälkeen huomasin, että verenpaineet alkoivat kohota ja kävin tarkastuksessa rv 37+1. Lääkäri oli sitä mieltä, että paras hoito verenpaineisiin olis synnytys ja halusi pyöräytellä kalvoja. No, siitähän se synnytys sitten lähti käyntiin ja seuraavana yönä 29.12. syntyi pikkuruinen tyttö 2210g ja 45,5cm.

Itseäni alkuun harmitti, kun piti syntyä noin loppuvuodesta, mutta tärkeintä että tytöllä muuten kaikki hyvin. Synnytys menin hyvin, uskaltauduin ottamaan epiduraalin ja se onnistui ”täydellisesti”. Pienen koon takia tyttöä tutkittiin, mutta mitään ns. epänormaalia ei onneksi löytynyt. Nyt sitten hoidellaan vauvaa ja elellään rauhaisaa kotielämää. Mitä nyt 3v. isoveli vähän välillä koettelee rauhallisuutta. 🙂

Felia, Ruusunen, Valo ja kaikki muut ihanaiset plussanneet, onpa todella kiva lukea teidän kuulumisia. Ja totta kai toivon, että mahdollisimman moni vielä liittyy tänne puolelle, ja että kaikkien tyypit pysyvät mukana loppuun asti.

Omaa napaa: varhaisultrassa 12+4 (11.2.) näkyi crl-mitaltaan seitsensenttinen, liukkaasti liikkuva kaveri, jonka sydän sykki hurjasti. Tänään neuvolassa (15+0) sitten kuunneltiin sykettä, ja on se vaan upea tunne joka kerta. Pikkuinen potki doppleria hurjasti, naurettiin sitä terveydenhoitajan kanssa yhdessä. Ihan kuin liikkeitäkin jo hiukan tuntuisi, kun makaan vatsallani.

Hiukan onnea kuitenkin varjostaa epäily tulehduksesta (stixasin +1 ja sain heti lähetteen labraan), toivottavasti olisi vain joku oireeton virtsatieinfektio. Mä oon totta kai heti ihan kauhuissani, että voisi olla jotenkin vaaraksi pikkuiselle…

Ruby, onko sulla jotain tulehdus oireita sit vai?
Täällä menee mukavasti,kohta vaihtuu jo viikko 17 ❤? ei malttais oottaa rakenneultraa et selviäs kaiken olevan kunnossa ja mahdollisesti sukupuoli.

En jaksa enää uskoa että kesken menee.

Pieniä pyrähdyksiä tuntuu silloin tällöin mutta ei sen isompaa liikettä.

Vauvan tavaroita ollaan hankittu pikkuhiljaa ja pientä seinäremonttia vielä tässä keväällä luvassa..

Olen ajatellut jääväni varhennetulle äitiyslomalle, ei vaan jaksa tätä työtä ison mahan kanssa. Ja kun tietää että olen viimeistä kertaa raskaana niin haluaa panostaa omaan hyvinvointiin.
Ensi viikolla alkaa mammajumppa 🙂

Ruby Onko selvinnyt jotain tulehdusmahdollisuudesta? Toivottavasti oli väärä hälytys.

Ihanaa Ruusunen kuulla, että pieniä liikkeitä tuntuu jo. Mä niin kaipailen jo niitä vaikka tiedän, et vielä pitää odotella monta viikko.

Täällä tuli 11 viikkoo täyteen ja kävin just hakemassa sairaslomaa. En pysty edes kauppareissua tekemään ilman, että pitää levätä. Oksentelen nelisen kertaa päivässä nykyään ja muun ajan pidättelen pahaa oloa. Tiedänpähän ainakin olevani raskaana. Viikon päästä on tulossa ultra. Toivo niin paljon, että kaikki olisi hyvin ja saisi sen puolesta hengähtää. ???

Laitan tänne myös pitkästä aikaa kuulumisia. Välillä oon käynyt lukemassa, mutta en oo itse ehtinyt kirjoittelemaan. Ja silloin kun oisin ehtinyt, en oo päässyt kirjautumaan.

Meille syntyi helmikuussa poikalapsi, 3750g ja 52 cm. Hän sai alkunsa 1.ivf:n ekasta pasi:sta. Pakkaseen meille jäi vielä neljä alkiota, joiden osalta siirtoja varmaan jatketaan sitten vuoden päästä.

Myös mulla todettiin raskausaikana radi, mutta sokerit onneksi pysyi kunnossa ruokavaliolla ja lääkityksellä. Muuten raskausaika oli ihanaa. Minulla ei juurikaan ollut pahoinvointia tai mitään muitakaan ikäviä oireita. Pystyin myös liikkumaan aivan loppuun asti ja lopulta raskauskilojakin kertyi vain kahdeksan.

Synnytys sen sijaan päättyi kiireelliseen sektioon epäonnistuneen neljä päivää kestäneen käynnistyksen päätteeksi. Siitäkin on jo toivuttu. Eli loppu hyvin, kaikki hyvin. Poika on terve ja kasvaa äidin mielestä liian nopeasti.

Tsemppiä kaikille odotukseen! Loppujen lopuksi raskausaika on tosi lyhyt, vaikkakin aluksi viikot menivät hitaasti etenkin ennen noita jännittäviä ultria. Puolenvälin jälkeen aika kului tosi nopeasti ja masua on nyt jo vähän ikävä.

Hei!

Minulle on siirretty tänä vuonna peräkkäisiin kiertoihin kaksi pakastealkiota, ja tästä toisesta tuli plussa. Virallinen testipäivä kotona oli toissapäivänä. Olin kuitenkin malttamaton ja tein ekan testin jo tiistaina, jolloin siinä oli jo haalea viiva. Sain torstain soittoajalla ajanvarauksen raskausajan ultraan 25.3 ja kaikki tuntuu epätodelliselta. Olen samaan aikaan innoissani ja ihan täysillä mukana tässä, mutta samalla pelottaa. Siirto tehtiin lääkkeelliseen kiertoon, ja näissä on kuulemma isommat riskit keskenmenoon kuin lääkkeettömissä.

Tänään aamulla huomasin vähän verta, se oli kuitenkin kirkasta ja ihan erinäköistä kuin kuukautisvuodon alku. Menin takaisin nukkumaan, mutta nyt kahta kauheaamin sydän meinaan pysähtyä kun tunnen jotain valuvan. Eli jos kaikki menee hyvin tulen saamaan sydärin vähintään kolmesti päivässä, eli kun tukilääke tuppaa tekemään valumia.. Enempää ei ole tiputellut verta, mutta nyt jotenkin konkretisoitui se miten alussa tässä ollaan.

Olin niin onnellinen plussasta! Nyt vähän ahdistaa kun tässä vaiheessa on taas seuraava odotus ja pelko. Tähän asti (eli vasta huimat neljä päivää ?) olen ajatellut että nautin raskaudesta kävi muten kävi, sillä tämä saattaa olla ainoani.

Onnea Evelin plussasta ?
Mulle henkilökohtasesti plussan jälkeen on alkanu ehkä rankimmat ajat erityisesti ekasta plussasta. Se oli eka kerta mun elämässä tämän asian tiimoilta, kun mulla olikin yhtäkkiä jotain menetettävää.
Mutta sulla on hyvä asenne. Nauti ja tee mikä tuntuu hyvältä ja mukavalta. Rentoudu tai tee päivät kiireisiksi. Mikä vaan helpottaa ja saa ajan kulumaan ultraan asti ?

Maiku ja Moona, paljon onnea! Onpa ihanaa kuulla teidän pienistä ^_^

Evelinille suuret onnittelut plussasta! Ihanaa, kun tulee uusia onnistumisia.

Täällä aina välillä taas vuotelee. En heittäydy hysteeriseksi, mutta kyllä se harmittaa. Kävin kertaalleen yksityisellä näytillä oman mielenrauhani vuoksi, onneksi kaikki oli hyvin. Viime viikolla oli neuvolalääkärikin, siellä myös kaikki hyvin. Yksittäisiä liikkeitä tuntuu mutta ei vielä paljoa, istukka on tällä kertaa edessä.

Kiitos Valo ja Felia!

Olin jotenkin naiivisti kuvitellut että kunhan testi näyttää plussaa niin olo helpottuu ja kaikkihan on sitten hyvin. Öhh tämä on tosiaan ristiriitaista aikaa! Olen samalla niin onnellinen mutta myös epäuskoinen, ollaanhan tässä niin alussa vasta. Jotenkin ajatuksissani jumitan vielä hoidoissa ja prosessoin niitä aikoja ja silloisia ajatuksia enemmän kuin sillon kun hoidot olivat käynnissä. Tuntuu että olen niin täysin kahden vaiheen välissä, etten tiedä missä olen ja mitä ajatella tästä kaikesta. Yritän kuulostella itseäni, mutta on mahdotonta sanoa mikä johtuu mahdollisesti tukilääkkeistä, mikä alkuraskaudesta, mikä helpotuksesta ja pitkittyneen stressin laukeamisesta jne.

Luin nyt vasta kunnolla teidän pidemmällä olevien ja jo synnyttäneiden viestejä ja meinaan pakahtua ?

Onnea kaikille uusille odottajille!!

Evelin, samaistuin todella paljon tuohon, mitä kirjoitit! Minulle ekat kaksi-kolme viikkoa plussaamisesta olivat todella raastavat. En ollut henkisesti vielä ollenkaan mukana. Olin juuri ollut keskellä suruprosessia siitä, ettei saatu yhtään alkiota pakkaseen ja kun vuodotkin olivat alkaneet, olin aivan maassa. Tuntui, että plussan jälkeen vasta iskikin se romahdus. Jotenkin kaikki se stressi ja väsymys hoidoista purkautui ja olin itkuinen ja ahdistunut.
Plussan jälkeen psyyke on tullut hitaasti perässä. Olen nyt rv 9+1 ja tällä hetkellä tuntuu, että suurimman osan ajasta pystyn jo olemaan melko luottavainen ja onnellinen. Toki tulee vieläkin päiviä ja hetkiä, milloin olen ihan varma, että jotain takapakkia varmasti tulee.
Toisaalta yritän ajatella, että tästä eteenpäin se huoli ei kuitenkaan koskaan kokonaan lopu. Jos sen lapsen saa syliinsä, sen jälkeen on taas sata uutta syytä huoleen 🙂
Parempi yrittää nauttia aina kun vaan voi.

Kiitos Omppu, hyvä tietää etten ole ainut.

Alan olla epätoivoinen. Tämän päivän olen ollut kovin ahdistunut ja äsken vessareissun jälkeen paperiin jäi vähän verta. Ei paljon, mutta tarpeeki että kuvittelen tai tunnen menkkasärkyä alavatsalla ja pelkään pahinta. Mutta kieltäydyn uskomasta että menettäisin tämän nyt.

Oli vaikeuksia kirjautua tänne taas..
Eilen saatiin hyviä uutisia ultrassa. Kaikki kunnossa. Olipa ihana nähdä pienen liikkeet ? siellä hän hörppi lapsivettä ja laittoi sormet suuhun.
Nyt sitten on edessä kaikille kertominen ?

Ja samalla kun ehdin jo iloita paremmasta olosta ja parista lämpimästä ateriasta, jotka vihdoin pystyin syömään viikonloppuna ni tänään jouduin jäämään taas sairaslomalle, kun oksennan kaiken minkä laitan suuhun. Olo on silti parempi kuin aiemmin, kun ehdin muutaman päivän kerätä voimia. Pääasia silti, että vauvalla vaikuttaisi olevan kaikkiin hyvin.

Evelin Noi menkkamaiset kivut ja tuntemukset on kyl ikäviä, kun tavallaan voivat ihan kuulua asiaankin ja sitä kuulostelee niin herkällä korvalla. Toivottavasti vuodot nyt loppuisivat sulla.

Uskaltauduin kirjoittamaan tänne puolelle, vaikka elelen vielä ns. hedelmöittymispäivän mukaan 5+5 tai kuukautisten mukaan 5+4. Kumpana se lasketaan, kun raskaus alkanut PAS hoidolla?

Taustoista sen verran, että olemme yrittänyt saada lasta 3,5vuotta, ja takana useampi inssi, 3IVF ja muutamia siirtoja. Nyt plussasin ekan kerran 2.PAS ja olemme miehen kanssa varovaisen toivekkaita. Varhaisultraan pitäisi kärvistellä vielä melkein pariviikkoa, jotta tulisi varmuus raskaudesta ja vielä ihan oikeassa paikassa.

Oireista en osaa sanoa, kun Crinone-tukilääkitys täysillä päällä ja voi aiheuttaa mun oireet, kuten jatkuva pissahätä, rintojen särky ja turvotus, runsas valkovuoto.. Lisäksi epämääräisiä kipuja eri puolilla vatsaa, lihassärkyä koko kehossa, väsymystä ja palelula.

Evelin, toivottavasti vuotosi on ihan normaalia. Milloin sulla on varhaisultra?

Felia, voin vaan kuvitella, että vuoto harmittaa varsinkin, kun pitäisi ns. olla jo voiton puolella ”huolettomilla viikoilla”. Toisaalta tahattoman lapsettomuuden varjostamana ei varmaan tule olemaankaan sellaisia viikkoja.

Yritin lukea muita palstoja ”marraskuiset 2019”, mutta ne lähinnä katkeroittaa ja ärsyttää tällä taustalla. Siellä puolivuotta-10kk yrittäneet olivat jo huolissaan etteikö raskaus ikinä onnistu, ja taisi yksi harmitella sitäkin, että pitipä sattua loppuvuoteen laskettuaika. Ja sitten nämä iloiset yllätykset ja 1. kerralla raskautuneet. Tietysti jokainen kirjoittaa omasta kokemustaustastaan käsin, en vaan uskonut että vielä näin raskaana ollessa tekstit herättää tällaisia tunteita.

Tässä ollaan kuitenkin niin alussa vielä, ettei voi kamalasti tuuletella. Olen uskaltanut vain pari kertaa sanoa itseäni raskaana olevaksi ja liittää oireitani siihen. Kun entä jos en ole oikeasti?

Hei Lohtu! Ihana kuulla sinusta ja erityisen ihana tällä puolella!

Minun oli myös vaikea hahmottaa raskausviikkoja, mutta tajusin logiikan kun Naistenklinikalta sanottiin että eka ultrani on 7+2. Alku laskettiin siis siirrosta alkion iän mukaan taaksepäin eli hedelmöittymisestä (vaikka meillä on hedelmöitytty jo lokakuussa, heh heh).

Ilmeisesti vuotoni oli normaalia, noiden kahden päivän tiputtelun jälkeen ei ole ollut enää mitään. Tänään lähti käyntiin seitsemäs viikko, eli vielä ensi viikko pitäisi jaksaa odottaa ja sitten maanantaina ensimmäinen ultra.

Uskomatonta että tänne pääsi sisään lopultakin!!

Evelin,mullakin oli alussa vuotoja ja koko ajan epäusko päällä ettei tästä tule mitään, joka ultran ja neuvolakäynnin jälkeen olo aina vaan huojentunut kuitenkin. Oli se alku kyllä ihan perseestä,kaukana onnellisesta hehkutuksesta…

Omppu,millon sulla ois la, entä Felialla?

Lohtu,mulla oli tukilääkkeenä plussaan asti + viikko siitä vielä verikoe pelkkä terolut,se ei aiheuttanut mitään sivuoireita.

Omaan napaan; huomaan että alan jättää taakseni lapsettomuushoitojen muistelut,ehkä siksi koska ne oli henkisesti niin rankkoja ettei niitä halua muistella. Viikkoja on nyt 19+1, ensi viikolla rakenneultra jota jo kovasti jännitän. Raskaus on mennyt enemmän kuin hyvin,aloitin mammajumpakin 🙂 Kiloja tullut ehkä noin +5kg ja maha alkaa olla jo aikamoinen möykky,liikkeet tuntuu päivittäin.

Valo, tsemppiä pahoinvointiin!

Hei taas! Maanantaina olisi se eka ultra tulossa enkä meinaa jaksaa odottaa. Jonkunlaista pahoinvointia eli etovaa oloa on alkanut tulla, ja huimaus on pahentunut. Etenkin illat on aikamoisia kun maailma vaan pyörii. Eilen tuli taas verta ja sain jo perinteeksi muodostuneen kohtauksen pelosta, sillä tällä kertaa verta tuli enemmän kuin ennen. Mutta se oli edelleen silti vain ”yksi hulaus” eikä sitten jatkunut. Hirvitti vaan erityisen paljon kun selkää jomotti myös vuotoa ennen ja vielä jälkeenkin.

Oliko joku muu teistä hoidoissa Naistenklinikalla? Miten paljon näiden raskauksien seuranta tulee olemaan Naistenklinikalla vrt tavallinen neuvola?

Moikka Evelin!
Tutulta kuulostaa vuodot ja pelkokohtaukset! Mulla onneksi vuodot loppui joskus rv6. Naistenklinikalla tehdään vain tuo alkuraskauden ultra ja siitä sitten siirrytään ihan normipuolelle neuvolaan ja tutkimuksiin.

Mulla nyt rv 10+4 ja en tiedä onko lähestyvä 12 viikon ultra vai mikä, mutta pelot on taas alkaneet nostaa päätään. Olo on niin normaali ja turvotuskin on välillä poissa, jolloin vatsa on ihan litteä. Mietin, että minne se jo kuitenkin muutaman sentin kokoinen sikiö voi mahtua kun mitään ei näy?! Välillä iskee hirveä epätoivo, että ei siellä varmaan mitään elävää ole. Tällä viikolla on väsymyskin helpottanut. Jotenkin helpompi ”nauttia” raskaudesta, jos on edes jotain oireita, vaikkei se väsymys nyt niin kivaa ollutkaan. Nyt tuntuu, että ei ole mitään mihin tarttua.

Mua ärsyttää (tai ehkä olen vähän kateellinen?) välillä se optimismi, mikä ”normaaleilla” odottajilla on heti plussan jälkeen. Sitä puhutaan niin varmuudella, että ”meille tulee vauva”. Itse en vieläkään meinaa uskaltaa ajatella niin pitkälle.

Ruusunen: Mulla olisi laskettu aika 14.10..

Lohtu: Onnea plussasta! Toivotaan, että kaikki lähtee hienosti käyntiin!

Niin ajattelinkin että siirrytään normipuolelle, mutta muistelin että ihan kuin alussa olisi sanottu että alkuraskaudesta jatketaan Naistenklinikalla. Ehkäpä se on sitten tämä tuleva ultra.

Omppu, minäkin ajattelen että on varmasti sata kertaa helpompaa kunhan on oireita! Toisaalta taas tiedän monia joilla ei ollut mitään oireita, eli kyllä se siellä on vaikkei antaisikaan kuulua itsestään. Minulla tuli nyt huimauksen kaveriksi pahoinvointi, ja vaikka olen vannonut että olen iloinen kaikesta raskauteen liittyvästä jos vain tulen raskaaksi niin eipä tämä erityisen kivaa ole.

Ehkä ne ns luomusti plussan saaneet eivät vain ole tulleet ajatelleeksi miten paljon keskenmenoja tulee. En minäkään varmaan ajattelisi, jos ei olisi tässä tilanteessa. Mutta tämä on kyllä paljon kuluttavampaa aikaa kuin vaikkapa hoitojen stressaaminen! Ja pahalta tuntuu myös se että haluaisi nauttia tästä mahdollisesti ainutkertaisesta ajasta nyt täysillä, mutta kun ei pysty kun koko ajan pelottaa. Ehkä se on joku äärimmilleen virittinyt itsesuojeluvaisto mahdollista pettymystä vastaan, kun ei uskalla ajatella vielä paria viikkoa pidemmälle.

Päätin että kunhan ensimmäinen ultra osoittaa parin päivän päästä että kaikki on hyvin, haluan jo kertoa läheisille vaikka ollaankin näin alussa.

Heips! Varovaisesti kurkin tälle puolelle. Virallinen testipäivä on ensiviikon maanantaina, mutta tässä on plussattu pitkin viikkoa ja kävin eilen kattoo jo hcgn viime kesän pelon takia, tulos tuli tänään ja oli 245.
Meillö siis VAJAAN vuoden aikana
1. Epäonnistunut icsi, punktio oli, mutta näytteessä ei siittiöitä, munasolut meni pilalle, pakastettii liian myöhään
2. Icsi
* tuoresiirto – kiinnittymisen yritys
* 1. Pas, plussa tuli mutta hcg testipäivänä 49, nousi huonosti ja meni kesken, lääkäri sanoi alussa jo että ei kunnollinen raskaus
* 2. Pas – nega
3. Icsi, ei tuoresiirtoon hyperi vaaran takia
* 1 pas ja tästä nyt plussa.

Siirto tehtiin 11.3 ja 5 päivän ikäinen siirrettiin. Eli jos oikein oon ymmärtänyt niin nyt olis 4+2?

Ajattelin ensin että en ollenkaan tänne päin kuikuile mutta näin siinä nyt kävi 😀

Uskaltaudun nyt minäkin varovasti tälle puolen, vaikka kovin alussa ollaan. Menossa siis 2.pas:n jälkeen 5+3.

Taustaa sen verran, että olen 30v, mies 29v. Mies sairastanut leukemian nuorena, jonka vuoksi siittiöitä muodostuu olematon määrä. Lisäksi sattumalöydöksenä miehellä kromosomi-inversio, jonka vuoksi ICSI:n lisäksi alkiodiagnostiikka käytössä. Tämän vuoksi meille ei tehdä lainkaan tuoresiirtoja vaan ainoastaan passeja. 2 vuotta sitten hakeuduttiin hoitoihin ja julkisella puolella olemme. Viime kesänä tehtiin 1. punktio, josta hyperstimulaatio.

11/18 1. PAS, josta keskeytynyt keskenmeno rv 6, todettiin varhaisultrassa rv 8.

03/19 2. PAS, josta nyt 5+3 menossa.

Oireet tähän mennessä on ainoastaan palelu ja rintojen aristus+lievä turvotus. Pelottaa kovasti, onko siellä taas ketään elossa.. viime kerralla verinen tiputtelu alkoi 5+4, nyt ei vielä mitään vuotoja ole ollut. Ultra tulee olemaan 4.4. ja sinne tuntuu olevan ikuisuus. Mistään pahoinvoinnista ei ole tietoakaan.

Kiva kun pääsit Sabrina tälle puolen vihdoin 🙂 muistan kun loppusyksystä panikoit pitämisen kanssa 🙂

Ja Saaga myös, tervetuloa sekaan!

Evelin,koita olla murehtimatta, kyllä se pallero sielä on ja pysyy. Mulla maha alkoi näkyä vasta joskus 12 vklla.

Ihana kuulla että ihmiset pääsee eteenpäin elämässä,kohti haaveita. Ei tämä helppo tie ole ollut kyllä…

Pientä verenvuotoa on tosiaan ollut, taas viimeksi lauantaina. Kuitenkin äsken näkyi ultrassa sydämen syke!

Ajattelin että tämän käynnin jälkeen helpottaisi, mutta on aikamoinen onnen ja kauhun tasapainottelu. Ensin ajattelin että jos selvitään tähän asti niin kaikki on hyvin, nyt ajattelen että jos selvitään kolmesta viiteen viikkoa eteenpäin niin vasta sitten on taas kaikki hyvin.

Ja en tajua hölkäsen pöläystä miten nuo raskausviikot voivat mennä. Tänään on 7+2 mutta kuitenkin laskettu aika siirtyi kahdella päivällä eteenpäin. Käsitin että kokonsa puolesta tyyppi olisikin vasta 7+0, mutta onneksi kuulemma syke on hyvä ja kaikki muukin vaikuttaa hyvältä. Eli voiko siis laskettu aika muuttua matkan varrella?

Kiva Saaga ja Sabrina että olette täällä myös alkuvaihetta elämässä.

Onnea Evelin, aivan ihanaa että syke löytyi ja toistaiseksi kaikki hyvin ❤❤

Minä olen lukenut lasketusta ajasta apteekista hakemastani raskauden seurantaoppaasta. Niitä saa ilmaiseksi.Sen lisäksi sen kirjan tekejöiden eli vau.fi löytyy paljon tietoa.
Laskettuaika voi muuttua matkan varrella. Luulis että vain muutamilla päivillä näillä hoidolla alulle saaduissa varsinkin. Minä en tiedä päivän tarkkuudella missä mennään.
Kun ed. kuukautiset alkoivat maanantaina. Niin sen mukaan maanantaisin alkaisi uusi raskausviikko. Minulle siirrettiin torstaina blastokysti eli se on viisi päiväinen, niin eikö sen mukaan alkaisi uusi raskausviikko sunnuntaista. No ei se ole päivän päälle. Tärkeintä että voi hyvin :).

No nyt pääsi kirjautumaan. Jes.

Onnea uusille plussailijoille.

Mä uskallan jo toivoa, että pahoinvointi on vihdoin selitetty. Heräsin eilen ekan kerran niin, että oli hyvä olo. Ihan normaali. Ja viikon en oo oksentanut vaikka huono olo on ollut läsnä. Ja pystyin kotonakin touhuilemaan..istutettiin tomaatteja ja tein jopa ruokaa. Niin siisti 🙂

Kohta lähden neuvolaan ja koitan jatkaa kohti töitä viimeinkin.

Tosta lasketusta ajasta..se muistaakseni tosiaan lasketaan tuosta kuukautisten loppumisesta, koska ei voida koskaan ihan tarkkaan tietää milloin hedelmöittyminen on tapahtunut. Sit taas hoidoissa me tiedetään se hedelmöityksen aika tarkkaan niin sit siihen lisätään tietty määrä päiviä tavallaan taaksepäin ja riippuu onko tosiaan kuinka pitkälle kasvatettu plasto tms. Tällain yksinkertaistettuna. Mullakin 2015 siirtyi parilla päivällä laskettu aika ultrassa. Vauvan koko siinä jotenkin varmistelee niitä oikeita päiviä. Tällä kertaa eivät siirtäneet päivää vaikka vauva oli päiviin nähden hiukan isompi. Ovat kuulemma sopineet HUSilla, että hoitojen kohdalla päivää ei siirretä. Sanoi muuten vielä, että usein nämä vauvat ovat tuossa ekassa normi ultrassa hieman isompia kuin muut siis tilastollisesti. Tapauskohtasestihan se ei taas tietty tarkota mitään.

Ai niin..olen muutamana päivänä tuntenut vienoja muljahteluja mahassa iltapala aikaan. Näin aikaisin kai harvemmin tuntee vielä vauvasta mitään, mutta olen ihan vakuuttunut, että vauva siellä liikkuu. Viimeksi tuntenut ekat havinat viikolla 15, että ehkäpä se voisi olla mahdollista. ?

Maanantaina varmistui että kyllä tässä raskaana ollaan! Hcg arvot lähteny nousuun toivotusti ?
Varmistin vielä viikot, niin nyt on viikkoja 5+1. Kahden viikon päästä on varhaisultra, ensiviikolla eka käynti omassa neuvolassa.
Jotenki tosi epätodellinen olo.
Mitään muuta ei tällä hetkellä oo, muuta kun menkkakivut, nekin ajoittaisia.
Muistelisin että toista odotellessa (7v sitten) olisi ollut samanmoisia.

Jospa nyt uskallan parkkeerata tälle puolelle ?

Evelin, kyllä Paracetamoli on turvallinen lääke, olen itsekin ottanut päänsärkyyn sitä.

Tuo hengästyminen on muuten mullakin, siis tuntuu, että pienestäkin tekemisestä/liikkumisesta on aivan loppu ja tulee huono olo ? lihaskipuja ei kyllä ole ollut, mutta en ole jaksanut nyt tehdäkään mitään lihaskuntoa, oon käynyt vaan kävelemässä ja uimassa.

Onnea Saaga ja Sabrina, yllättävässä plussasyklissä ollaan menty, kun lyhyessä ajassa on niin monta hyvää uutista tullut siinä toisessa ryhmässä! 🙂

Kävin tänään varhaisultrassa ja siellä näkyi pieni toukka oikeassa paikassa vahvalla sykkeellä. Ihan uskomaton tilanne oli olla katsomassa meidän tulevaa vauvaa lapsettomuuspolilla, missä on oltu ankeissa tunnelmissa kymmeniä kertoja.

Evelin, mullaki lihakset todella kipeät alusta saakka ja hengästytti hirveästi jo ennen plussaa… ja myös selkäsärkyä. Tällä viikolla menkkamaisia vatsakipujakin tullut, mutta luin sen olevan normaalia.

Hei,

Täällä onkin paljon ”vanhoja tuttuja”.
Yritän nyt uskaltaa siirtyä tänne plussanneiden puolelle. Käytiin tänään ultrassa ja siellä köllötteli 17 mm pitkä kaveri ja sydän löi. 8+0 -viikolla nyt mennään ja lääkäri oli sitä mieltä että keskenmenon riski on enää promillien luokkaa tässä vaiheessa. Osa siis ehkä muistaa mun keskenmenon joulukuulta, silloin oltiin juuri tässä samassa vaiheessa. Nytkin hieman ollut pientä vuotelua, mutta ei niin pahasti.

2 viikkoa oon ollut jo järkyttävän pahoinvoiva ja elämä on ollut päivistä selviämistä, että pääsee kotiin sohvalle. Nukkuisin 24/7, jos voisin. Paitsi unet ei ole kovin hyviä, kun herää yökötykseen. Oksennuksen pidätystä on saanut harjotella. Täytyy yrittää olla kiitollinen vaan, mutta pahimmassa olotilassa sitä toivoisi vaan tainnutuspiikkiä.

Joo. Parasetamolia voi tosiaan ottaa tarpeen vaatiessa. Buranaa ei suositella, mutta tilanteet on erilaisia ja silloin mennään sillä mikä katsotaan parhaaksi kokonaistilanteena. Kyllä mä ajattelen, että jatkuvat säryt tai kivut ovat myös melkoinen stressi odottavalle äidille ja vauvalle.

Haikaraa etsimässä:
Ihanaa, että olet täällä. ?
Mä symppaan sua tossa pahoinvoinnissa. Ite just oksensin 8 viikkoo ja saan kiinni tosta olosta. Mä lopulta päädyin sairaslomalle melkein kolmeksi viikoksi, kun ei vaan enää pysynyt pystyssä. En onneks joutunu tiputukseen. Nyt maanantaina paha olo loppu, ku seinään ja ajatuskin juoksee taas vessanpönttöä pidemmälle. Itse rämmin päivä kerrallaan sillä ajatukselle, että ainakin tiedän olevani raskaana. Tsemppiä siis tuleviin päiviin. ?

Ja lyhyesti viel kuulumiset. Täällä viikko 14 loppu puolella ja ekat liikkeet tuntunu. Tätä mä oon oottanu niin paljon. ??

Tuttuja mulla kans nuo hengästymiset ja jomotukset alhaalla. Liikunta loppunu mulla toistaseks kokonaan, mut ehkä tästä nyt pääsee kävelemään hiukan tulevina viikkoina. Tosin nytkin on iltaisin melko uupunut olo, et kauheasti en uskalla kokeilla vielä.

Voiii surku 🙁
Aamupäivällä alkoi jäätävät menkkakivut ja vähän tuli vaaleanpunaista vuotoa! ??
Nyt olis viikkoja kasassa 5+4. Pelottaa ihan hirveesti, en muista aikaisimmista raskauksista muuta kun että toisesta oli menkkamaisia kipuja, vuotoja ei varmaan kummassakaan.
Pas tehtiin luonnolliseen kiertoon, eli luget lopetin maanantaina, eli ei oo mikään tässä nyt pitkittämässä jos vuoto tosissaan alkaa..

Mullakin on tosiaan muutamaan otteeseen tullu vuotoa, sekä tumman ruskeeta että just vaaleenpunasta. Kyllä ne pelästyttää, tsemppiä! Jollei kipu ylly ihan mahdottomaksi, niin ei kannata lähteä kiireellä mihinkään. Ei ne pysty valitettavasti tekemään mitään ja edes ultrassa ei välttämättä vielä näy mitään. Tsemppiä odotteluun ja toivotaan, että se laantuu siitä.

Huoh täällä myös torstai-iltana tuli pieni määrä verta ja tuntuu että oikeastaan oireetkin (etenkin vatsan turvotus) on kadonneet. Sen jälkeen tullut vähän paperiin väriä. Kirves on jo heitetty kaivoon. Edellinen keskeytynyt km meni samalla kaavalla. Kipuja ei oo ollut, eikä ollut viimeksikään. Ainoa ero edelliseen kertaan on se että viime kerralla raskausoireita ei ehtinyt olla lainkaan. Pahoinvointia on, mutta epäilen sen olevan nyt henkistä pahoinvointia. Sain aikaistettua ultran tiistaille. Tää on ihan kamalaa ?

Voi saaga, toivotaan että siellä on kaikki kunnossa ?

Mietin tässä että pitäiskö aikaistaa pe ultraa, mutta ei mulla sen eilisen jälkeen vuotoa oo ollu mut kivut jatkuu edelleen 🙁

Voi itkujen itku.
Kivut jatkuu, soitin aamulla omaan neuvolaan että mitäs nyt.. Viikkoja on vähän, 5+6, mut pyys tulemaan ultraan.
No, eipä siellä näkyny mitään. Kohtu on kasvanut, mutta ei muuta.
Kuulemma siinä rajoilla, pitäisikö näkyä mitään.
Muistan ensimmäistä odottaessa, että rv5+ näkyi jo.. Hemmetti!

Hyvä että pääsit ulraan Sabrina. Inhottavaa ettei huoli vielä kuitenkaan laantunut. Mulla ei tosiaan ole kokemusta eikä tietoa, mutta eikö keskenmenossa tulisi vuotoa? Kauanko siellä sanottiin että seuraillaan, tuleeko uusi ultra? Raskaudet voivat varmasti olla keskenään niin erilaisia ettei aiemmasta ehkä voi liiaksi päätellä mitään.

Toivottavasti pääset Sabrina viikon päästä uudelleen ultraan, voihan se hyvin olla, että vielä vain ei näy mitään. Tiedän, että on hirveetä odottaa, mutta muuta ei voi.

Mulla on keskenmenosta kokemus, mutta oli viikolta 9. Se alko semmosella tiputteluvuodolla, ei kipuja. Mulla ei keskenmeno tapahtunu spontaanisti eli lääkkeillä käynnistettiin, ja lääkäri oli ultrannu etukäteen, että kohtu on ihan täynnä verta/verihyytymää ja enää ei sykettä löytyny vaikka pitkään etti sitä. Lääkkeillä tulikin ulos sitten iso köntsä verihyytymää, jossa oli kiinni ruskuaispussi ja sikiönalku. Tän jälkeen oli jälkivuotoa pari viikkoa, mutta se ei ollut älyttömän runsasta. Luulen, että jos ennen viikkoa 6 menee kesken, niin vuotaa usein ulos ihan itestään kuten kuukautiset. Mulle keskenmeno oli henkisesti rankempi kuitenkin kuin fyysisesti, olin jopa yllättynyt vuodon vähyydestä.

Alkuun nyt katsotaan nyt alkuun hcg uudestaan. Saan siitä vastauksen huomenna, mietitään sit jatkot miten tehdään. Perjantaina ois ollu oma neuvola, mutta päätettiin siirtää sitä maanantaille, riippuen nyt tuosta hcg arvosta. Ensiviikon torstaina ois ollu varhaisultra klinikalla, tai siis onkin mutta oon nyt vähän pihalla mitä tässä tapahtuu. Täytyy huomenna olla sinne päin yhteydessä..
Alkuun hcg näytti ainakin nousevan hyvin, mutta huomennapa voi heittää varmaan kirveen kaivoon.
Edelleen on kuitenkin rinnat ihan sika kipeet ja väsyttää koko ajan ihan hulluna..

Voi tsemppiä Sabrina, toivotaan et siellä olis kuitenki kaikki hyvin ❤

Ultrassa nyt käyty ja kyllä siellä vaan alkio oli ja sydän sykki ?

Sabrina: kuulostaa rankalta. Toi vastausten odottaminen tilanteisiin on jotenkin niin rankkaa niin hoidoissa kuin sitten plussan jälkeenkin. On niin vähän mihin voi itse vaikuttaa ja itse ainakin haluaisin voida asioille jotakin. Paljon jaksamista ja voimia. Toivon että hcg arvot olisi kuitenkin hyvät ja saisit parempia uutisia.

Saaga: ihana kuulla, että syke löytyi.

Sabrina toivottavasti hcg olisi hyvä! Silloin kun me odoteltiin niitä hcg-tuloksia, en voinut tehdä mitään koko päivänä, kun jännitin niin kauheasti. Voimia!

Saaga onnea ultrasta! Eipä noista oireista ja vuodoista oikein koskaan tiedä mitä ne on. Se on tullut tässä opittua.

Mulla tuli 12 viikkoa täyteen ja käytiin ultrassa. Jännitti aivan mielettömästi, mutta kaikki oli kunnossa. Nyt voi taas hengittää ja nauttiakin. Olen nyt tällä viikolla kertonut töissä esimiehille ja hiljalleen kerron varmaan laajemminkin. Tuntuu, että varsinkin iltapäivisin turvotus on jo niin hirveä, että ellen pukeudu telttaan, kaikki varmaan arvaavat mistä on kyse. Olen kuitenkin aina ollut pieni ja hoikka, niin saattaa ylimääräinen röllykkä mahassa herättää huomiota.

Tuntuu vaan vieläkin niin ihmeelliseltä sanoa ääneen ne sanat: Olen raskaana.

Ihanalta kuulostaa Omppu ja Saaga! ?

Hcg noussut normaalisti, eli kyllä raskaus on aluillaan, toivottavasti oikeassa paikassa ?
Perjantaina katsotaan tilanne uudestaan ?

Ihana uutinen Sabrina, täällä jännätään mukana, että on varmasti oikeessa paikassa <3 Vieläkö sulla on kivut jatkunu?

Tehdäänkö 1. neuvolakäynnillä ultra? Vai onko niska poimuultra ensimmäinen virallinen ultra varhaisultran jälkeen?

Oletteko käyneet sikiöseulontaverikokeissa? Kävin ja katsoin vain kannasta arvoja, niistä ei kai pitäisi päätellä mitään vielä ja ultra vasta tulossa parin viikon päästä. Mutta mulla oli S-pappa 356,2 mU/L ja S-hCGBV 26,8 ug/l, minkälaisia arvoja teillä on ollut. Ja nämä olivat rv 9+3. Onko näille mitään viitearvoja olemassa…?

Hyvä että täällä kaikilla kaikki hyvin! 🙂

Varhaisultran jälkeen onnentunne kesti muutaman päivän ja nyt tämä loppuaika on ollut taas kärvistelyä, että onkohan nyt kaikki hyvin ja uskallanko vieläkään iloita tästä raskaudesta saati puhua siitä.

Me saatiin ensimmäinen äitiyspolin ultra vasta 13+1! En jaksaisi millään odottaa vielä lähes kuukautta, että nähdään pikkuinen ja että sillä olisi kaikki hyvin. Milloin teillä on aika?

Menen sinne seulontaverikokeisiin ensi viikolla 10+1. Voin ilmoitella sitten arvoja.

Sabrina, mikä vointi, raskaus jatkuu edelleen?
Ultrista oli puhetta, meillä oli lapsettomuuspolilla rv.8 uä,sitten oli neuvola ja olisin päässyt jo rv.10 uä;n neuvolan mukaan kun takana keskenmenoja mutta jaksoin odottaa sinne 13+ vklle kun oli sit virallinen aika ja siirryttiin äitiyspolin puolelle. Koti dopleri on ollut pelastus,suosittelen!huojentaa omaa oloa jos alkaa pelot iskeä päälle!
Nyt oli vasta 20 viikon rakenneultra ja sielä kaikki hyvin, tyttö pitäisi olla tulossa ? mahan mitta huitelee yläkäyrillä… olo on välillä jo melko raskas mutta erittäin onnellinen. Ihanat ilmat tuo positiivisen mielen ☀

Nyt menossa 23+ rv. Taidan olla ainut tässä ryhmässä joka jo näinkin pitkällä.vähä kaipailis vertaistukea 🙂

Niin täällä näyttää olevan paljon niitä joilla laskettuaika on joskus marraskuussa :). Itse haen nyt kesätöitä. Eikö se toinen kolmannes pitäis olla niin kuin helpointa ja parasta aikaa tässä raskaudessa?! Tietysti sitä miettii miten jaksaa töitä tehdä..
Tuleeko kovaa väsymystä, jatkuuko unettomuus jota toisinaan on ollut.
Se kyllä oli tosiaan yllätys, ettei neuvolassa edes ole ultrauslaitteita. Ultrat ovat vapaehtoisia. Jos 35 viikolla lääkäri huomaisi jotain epäilyttävää, niin sitten lähetettäisiin ultraan. Kai nyt sitten synnärillä ulrataan?
Varhaisultrassa tietysti suosittelivat rakenne ultria 12 ja 20 viikoilla. Ja ne valitsin. Sitä on niin hoidossa tottunut että ulrataan joka kerta…

Oho Joo, täällä ois la varmaan 27.11.

Noista ultrista. Meillä ultrataan neuvolassa aina kun halutaan, etu pienessä kylässä. En tiedä miten nykyään on, 7v sitten oli varhaisultra ja rakenne ultra keskussairaalassa, muutoin normi käynnit omassa neuvolassa.

Raskaudet toki on erilaisia, ekalta jouduin alussa tiputukseen, kun pahoinvointi ylty ihan hirveeks. Sit kaveri meinas lähtee syntyy rv 27+ ja sitten oltiinkin yliopistollisessa 3-4vk vupdelevossa ja siitä sitten siirto keskussairaalaan, pian sen jälkeen pääsin kotiin. Synnytys lähti käyntiin vesien menolla 39+
Kilojs tuli varmaan vajaa kymmenen.

Toisesta myös pahoinvointia, mut se meni kolmen viikon nukkumisella ohi 😀
Synnytys käynnistettiin oman jaksamisen vuoksi, kiloja tuli +20 ja oli henkisesti jotenki tosi rankkaa, olin kyllä elämäni kunnossa kun vauva synty, virtaa oli vaikka muille jakaa..

Katsotaan siis miten tällä kertaa käy. Toki oon oppinu nyt sen, että kun huono olo alkaa hiipimään niin äkkiä syömään jotain niin olo helpottuu.

Jumalattomia nivuskipuja alkanu tulee, polttaa ja tuntuu reisissä asti, en nyt muista miten normaalia sekään on 😮

Ruusunen, täältä vertaistukea! Viikko 24 menossa ^_^ Oon kyllä aktiivisesti käynyt täällä lukemassa, mutta en vain ole jaksanut kirjoittaa. Me ollaan jo toista kuukautta sairasteltu koko perheen voimin. On ollut laryngiittia, poskiontelontulehdusta, korvatulehdusta… Ei kaikki taudit onneksi kaikilla mutta koko ajan joku kipeänä. Mun oma flunssa kesti järkyttävän kauan, sanoivat että masuasukki hidastaa parantumista (ja anemia, hb oli päässyt laskemaan taas turhan paljon).

Kirjautumisongelmiin muuten vinkki (tuskin toimii kaikille mutta itselle on yleensä auttanut): Kun kirjautuu sisään ja sitten klikkaa aiheen, niin itsellä ainakin siinä vaiheessa usein herjaa, että en olisikaan kirjautunut sisään. Tässä vaiheessa kun kerran päivittää sivun, niin useimmiten yllättäen olenkin taas kirjautuneena.

Täällä masu on jo muhkea, minusta isompi kuin esikoista odottaessa. Töissäkin jotkut asiakkaat ovat onnitelleet ja se on tuntunut tosi oudolta, vaikka mukavaa onkin. Lähinnä johtuu varmaan siitä, että viimeksi näillä viikoilla olin jo joutunut jäämään töistä kokonaan pois, eli en koskaan ehtinyt tähän vaiheeseen asti asiakkaiden kanssa. Supisteluja on jo aika paljon mutta ei kivuliaita. Kesälomaan olisi seitsemän viikkoa.

Missä päin Ruusunen muuten vaikutat? Itse asun Helsingissä, minulta saa vaikka live-vertaistukeakin jos haluaa 🙂

Hei pitkästä aikaa!

Täällä on nyt mitä ilmeisimmin viikko 11 menossa, vaikka neuvolalle tuntui tuottavan aivan erityistä vaivaa laskea viikkojani. Siis siitä huolimatta että on istutus- ja sitä kautta ”hedelmöittymis”päivä tiedossa. Takertuivat mun kuukautisiini, joiden kierto on tosiaan vaihdellut 26-57 päivään ? Kahden viikon päästä on seuraava ultra, ja sikiöseulonnan verikokeet annoin viime viikolla. Sain neuvolasta väärät ohjeet ultran sähköisestä ajanvarauksesta, ja meinasi käydä niin ettei meille olisi ollut helsingissä vapaata ultra-aikaa näille määrätyille viikoille. Onneksi nyt oli kaksi mistä valita.

Muutenkin neuvola oli tuskainen kokemus. Sain kuulla ensi käynnillä miten ivf-lapsen syntyvät usein helpommin ennenaikaisina ja että puolessa välissä pitää alkaa kuulostella ja varoa supistuksia kuntosalilla. Ei se terveydenhoitaja ihan näin sanonut, tai siis varmaan tarkoitti ihan hyvää ja yritti kertoa että liikunnan suhteen pitää kuulostella omaa vointia, ja esim mahdollisia supistuksia ja olla sitten yhteydessä neuvolaan jos sellaisia tulee. Tätä ennen th puheli lapsettomuushoidoista ja miten niissä sitten toisen lapsen saaminen on ensimmäistä helpompaa ”jos ei ole solumuutoksia”. Tämän kommentin jälkeen en luottanut että tieto ennenaikaisista syntymistä ivf lapsilla olisi tosi. Oletteko te kuulleet tällaisesta?

Mulla vain jyskytti päässä ja mietin että mitä ne hoidot enää tässä vaiheessa mihinkään liittyvät, ja tuntui katkeralta että keskusteluapua oli vaikea löytää hoitovuosina, ja nyt sitten tässä vaiheessa neuvolassa päästellään suusta sammakoita.

Mulla oli pahoinvointia ja huimausta noin viikolle yhdeksän asti, ja sitten se taukosi. Kunnes nyt tämä viikko on ollut kovin päänsärkyinen ja muutenkin taas tukala. En tiedä onko oksetus päänsärystä, vai jotain eriskummallista uudelleen aktivoitunutta raskauspahoinvointia.

Tuntuu että voisin vuodattaa kaikkia maailman angsteja! Tietysti samaan aikaan olen huojentunut että raskaus on kestänyt jo näin pitkälle. Silti kun kohdun alueella tuntuu ikäviä tuntemuksia (ei varsinaista kipua, mutta jotain), alan taas pelätä että jokin olisi pielessä.

Nyt lähden joogaan, josko saisin rentouduttua taas vähän.

Hei olen pannut jo ennen merkille Evelin, että sulla on raskaus aika samassa menossa kuin minulla. Varhaisultrassa antoivat minulle lasketun aikaa 2 päivää aikaisemmin kuin mitä se oli kierron mukaan.
Neuvolassakaan en vielä tajunnut kumpi aika sitten on oikea. Nyt kun olen seurannut raskauden seuranta opasta olen tullut siihen johtopäätökseen, että varhaisulrassa saamani aika on oikea. Siis joka on 2 päivää aiemmin kuin kierron mukaan menis. Eli käytännössä ovulaatio plussasta kaksiviikkoa aikaisempi päivä on muka kuukaustisten alkamis päivä. Minulla ihan normi kierto.
Varhaisultrassa mittauksen mukaan kumminkin todellisen kierron mukaan laskettavan kokoinen. No ei se päivän päälle ole.
Meille on jo kerrottu ennen kuin ivf hoito on aloitettu, että yleensä hoidolla saadut lapset syntyvät vähän ennemmin kuin normaalisti ja ovat pienempiä. Nämä asiat kuuluisi kertoa. Ja ICSI lapsilla on 4% enempi rakennevikoja muistaakseni. Vaikka matskuna annetaankin..
Koitetaan ottaa näistä huolimatta positiivisesti.

Jaahas, tämähän näyttää toimivan 😮 Olen ties kuinka kauan käynyt katselemassa, että joko, mutta vanha osoite ei toiminut enkä ole nähnyt sivuilla mitään tietoa tai linkkiä tästä uudesta. Nytkin löysin tänne ihan vahingossa. Onkohan kukaan muu löytänyt tänne takaisin?

Mahtavaa, että tää toimii. Moneen otteeseen olen itsekin käynyt ja sain linkin vanhoille sivuille, joiden piti toimia, mutta en päässyy lähettämään viestiä. Täällä kaikki hyvin, huomenna rv 23+0. Jatkan myöhemmin, toivottavasti muutkin löytävät tänne takaisin.

Haikaraa etsimässä, ihanaa kun sinäkin löysit taas tänne ^_^ Näin ne viikot vierii! Täällä ollaan jo loppusuoralla, viikko 36 menossa.

Hei vain pitkästä aikaa! En olisi huomannut että foorumi on auki jos ei tulisi sähköpostiin seuraamisilmoituksia. Täällä on viikko 22+4 onnellisesti menossa.

Mulla tulee myös sähköpostiin. Alkuun kävin usein yrittämässä, mutta ei. Nyt onnellisesti 23+0, kaikki mennyt loppujen lopuksi hyvin ja vauvalla ollut kaikki kunnossa ultrissa jne. Oma pahoinvointi loppui joskus rv17 tienoilla, nyt voi jopa nauttia tästä. Ja on uskaltanut tehdä jo hankintoja jne. Felia, oot ihan loppumetreillä, tsemppiä ja varmaan vähän jännittävääkin? Evelin me mennään ihan samoissa, vielä pitkä aika loppuun. Mulla alkaa olla jo iso olo 😀

No hei kaikki
Minäkin nyt vahingossa bongasin tän, ku kävin roskapostista ettimässä ihan muuta viestiä ja ilokseni löysin teidän viestit. Aina ennen on tullut normaalisti viestit näkyville, mut joka tapauksessa kiva et vihdoin toimii ?
Täällä viikko 29 lopuillaan ja vauvalla pitäisi olla kaikki hyvin. Ensi viikolla seuraava neuvola pitkästä aikaa. Itte joudun himmailemaan kaikessa ni sillain jaksaa ihan ok. Rautalisä pitää väsymystä aisoissa. Ensi viikolla pitäis mennä töihin ni sit näkee miten jaksaa kun joka päivä pitäis pakosti tehä enempi. Eipä tässä onneksi enää montaa viikkoa töissä ole jäljellä. ?

Vihdoin ja viimein mäki pääsin tänne kirjoittelee, oon välillä käynyt katselee mikä tilanne mutta en ole päässyt kirjautumaan.

Täällä menossa rv 21+4, kaikki mennyt muuten ok mutta sairaslomalla ollu heinäkuun alusta, välilevyn pullistuma muistuttaa ikävästi olemassa olollaan.

Rakenneultrassa myös kaikki muutoin ok, istukka kontrolliin joutuu rv 32, istukka liian lähellä kohdunsuuta. Voi olla että nousee itsekseen, tai sitten ei, sen näkee sitten. Jos ei lähde nousemaan niin sitten suunniteltu sektio odottaa..

Hei. Onko teillä plussanneilla kokemusta vyöhyketerapiasta lapsettomuuden hoidossa? Itsellä tässä kierrossa viimeinen pas ja haluaisin tehdä kaikkeni, et tää viimeinen kerta onnistuisi. Tai onko jotain muita vinkkejä tai keinoja mitkä ois auttaneet. Oon valmis kokeilemaan ihan mitä tahansa.

Kiva että tää on käytössä taas! Mitään varsinaisia parannuksia en kyllä tässä huomaa.. Päinvastoin pikemminkin..

Mutta joo, meillä oli siis icsi joulukuussa naistenklinikalla ja alkiodiagnostiikka mukana ja ekaan siirtoon päästiin huhtikuun lopussa. Tästä onnekseni plussattiin ja nyt menossa 17+0 ❤️ ultrissa kaikki on näyttänyt hyvältä ja nt-ultran yhteydessä tehtiin laaja nipt jolla varmistettiin vielä alkiodiagnostiikan tulos ja terve poika olis meille tulossa ?

Palasin juuri töihin lomalta ja maha näkyy jo mutta mä jotenkin jänistin kertomisesta kuitenkin ? jännittää vaan hirveesti enkä tiedä miten mä sen nyt möläyttäisin. Mietin myös sen puolesta että mä en ite olis halunnu kuulla kenenkään kertovan raskaudestaan. Mutta tuntuu kyllä vähän oudolta myös kulkea mahan kanssa sanomatta mitään kun ei ihmiset varmaan viitsi kysyä myöskään.

Hei pitkästä aikaa, täällä ollaan onnellisesti raskaana 25+6! Voi vaan ihastella kasvavaa vatsaa ja vauvan liikkeitä. Tuntuu uskomattomalta että saan kokea raskauden. <3

Mulla on ruvennut tulemaan päivittäisiä harjoitussupistuksia parin viikon ajan. Viime perjantaina äityi jo pahaksi turhan ahkeran työpäivän jälkeen, kun tuli pitkin päivää kymmenkunta ja jatkui lauantaihin ennenkuin jäin täyslepoon vuoteen pohjalle. Sunnuntai oli jo parempi, vaikka vatsa oli todella hellänä ja särkevä. Tänään alkoi taas vatsa kovettua töiden jälkeen, vaikka nyt otin todella rauhassa. 🙁 Sain keskiviikoksi neuvola-ajan, missä ottaa tulehdusnäytteen ja ehkä tarkistaa kohdunsuun tilanteen, jos oikein ymmärsin. Sen jälkeen katsotaan lääkäritarvetta. Ei ollut terveydenhoitaja kuulemma huolissaan, kun ei kivuliaita ole olleet.

Sabrina, mulla kanssa istukkakontrolli vk 30, kun oli 1cm päässä kohdunsuulta.

Meille syntyi eilen täydellisen ihana pieni tyttö <3 Tuli aikamoinen syöksysynnytys enkä ehtinyt kivunlievitystäkään sen takia saada (ilokaasua lukuunottamatta), mutta ehdittiin siis onneksi kyllä sairaalaan. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja kotiuduttiin jo muutaman tunnin kuluttua synnytyksestä, nyt ihmetellään elämää kotona. Jatkan teidän kuulumisten seurailua taustalta. Ihanaa odotusta kaikille plussanneille ja hyvää vointia <3

Ihanaa Felia, onnea ?❤️?? laita välillä tänne kuulumisia, miten on lähtenyt sujumaan. Ihana uutinen ❤️

Täällä ollaan kolmatta viikkoa sairaslomalla supistusten takia. Ens viikolla alkaakin sitten äitiysloma. En meinaa oikein uskoa, et tää on ihan tottakaan, kun olin viime vuonna alkanut varautua siihen, etten ehkä saa toista kertaa kokea tätä. Myin kaikkia pienten lasten tavaroitakin pois, kun alko ahdistaa niin paljon.

Synnytys on alkanu jo jännittämään. Pitäis varmaan alkaa kerätä vauvalle valmiiksi jotain tarvikkeita kotiin. Ja joku kassi sairaalaa varten. Mul on koko ajan ollu sellanen olo et ihan laskettuun aikaan saakka ei päästä, vaan tää syntyy jo aiemmin. Ei perustu kyllä mihinkään muuhun kuin mutuun tämä tunne.

Mä en saa näitä ilmoituksia mitenkään siirtymään normiviesteiks vaan menevät edelleen suoraan roskapostiin. Hiukan ärsyttävää.

Moi! Pitkästä aikaa,sivut ovat tökkineet pitkän tovin…

Tulin kertomaan että koko raskausaika meni hyvin,olin kesän lomalla ja terve tyttö syntyi 39+2, mitoin 3500g/50cm. Supistukset alkoivat yöllä ja tyttö syntyi aamulla,kivunlievityksenä vain amme ja ilokaasu, 4h siinä meni kaikkineen 🙂 Hän on nyt kohta kolme viikkoa vanha ja nukkuu n.3-4h välein heräillen. Perus tyytyväinen kaveri!

Itse olen voinut hyvin väsymyksestä huolimatta. Kerran sain sellasen epätoivosen itku kohtauksen,tuli vaan totaalinen mieliala vyöry ja pelko että entäs jos hänelle sattuu jotain. Sittemmin on ollut ihan rauhallinen olo. Hoidot ovat jääneet taakse ja tämä onkin meidän viimeinen lapsi.

Odotan innolla että päästään liikkumaan kunnolla ja tyttökin rupeaa liikkumaan ? mitä muille kuuluu?

Meille syntyi toissaviikon maanantaina (rv 39) juuri ennen auringonousua tyttö. ? Vauhdilla tuli ja isosiskokin pääsi osaksi aikaa mukaan sairaalaan, kun ei ehditty viedä hoitoon vaan isovanhemmat tuli sit sairaalasta hakemaan. ? Sairaalaan kirjauduttiin neljältä ja ennen kuutta vauva pulahti ammeeseen seuraksi. Hyvän kokoinen melkein neljäkiloa painava ja hieman yli puolimetriä pitkä. Muuta kivunlievitystä tms ei ehditty tai tarvittu (tai kyllä ehdin jossain vaiheessa kaivata hetken). Se oli tavallaan toivekin.

Me ollaan saatu kaksi ihmettä hoitojen kanssa ja kyyneleet tulee pelkästä ajatuksesta. Tämä viimeinen oli jotenkin yllätys alun alkaenkin, kun keräyksessä 9 pallukasta vain yksi olikin käyttökelpoinen. Se lähti ihmeesti kasvamaan ja laitettiin kyytiin syntymäpäivänäni. Nyt täällä ihmetellään uutta elämää ja pikkuhiljaa totutellaan uusiin kuvioihin.

Onnea Valo ??? ihania uutisia! Onnea myös Ruusunen, en ole huomannut aiemmin kommentoida.

Mulla tänään 34+0 ja kaikki mennyt hyvin, vaikka itelle välillä iskee paniikki, että mitä jos kaikki ei ookkaan hyvin ja miten se ei nyt liiku siellä. Masussa on kuitenkin aika kiitettävästi liikkuva poitsu onneksi, joten ei liian usein pääse tulemaan paniikkia. Ei enää paljoa jäljellä, mutta toivottavasti pikkunen jaksaisi olla marraskuun alkuun asti masussa, niin olisi valmiimpi maailmaan.

Vauvauutiset on aina mahtavia, mutta sykähdyttää täällä aina kuulla niitä, kun tietää, että tie ei ole ollut helppo. Kiitos, kun jaksatte vielä jakaa asioita tänne, mulle tää ryhmä oli ainakin tosi isona tukena ennen raskautumista ja alkutaipaleella ?❤️

Heippa,
Toivottavasti tämä tulee nyt edes jollekin vielä sähköpostiin… On pitänyt monta kertaa kirjoittaa. Meillä kaikki hyvin, meille syntyi marraskuun puolivälissä valloittavan ihan poika, jonka kanssa eletään aivan uutta arkea. Onnellisena ja kiitollisena täällä ?

Onnea Haikaraa etsimässä ja Sabrina ? ihanaa kuulla vauvauutisia.

Osaako joku sanoa onko nämä keskustelufoorumit jotenkin helposti löydettävissä nykyään, kun silloin sivujen siirron jälkeen en minä ainakaan löytäny niitä kuin jotenkin hakusanoilla vaikka niistä mainittiin sivujen teksteissä. En löytänyt mitään suoraaa linkkiä näihin. Mietin vain kun itse sain paljon apua näistä vuosien. varrella. Ensin lukien kokemuksia ja lopulta itsekin mukaan liittyen.

Vastaan itselleni: nyt löytyikin etusivulta helposti linkki keskusteluihin.