Moikka,
minä myös ensimmäisen IVF:n tuoresiirrosta tein elämäni ensimmäisen positiivisen raskaustestin. Olen niitä heikkohermoisena tehnyt muutaman ylimääräisenkin. 🙁

Isoimman jännitysmomentin aiheutti Clearbluen digitesti. Virallisena testipäivänä näytti ”2-3”. Siitä reilu viikon päästä näytti edelleen ”2-3” vaikka oletin, että kyllähän se jo 3+ pitää olla.
Netistä heti tutkimaan kauhuskenaariot ja kokemuksia testin toimivuudesta.
Oli pakko käydä samana aamuna labrassa ottamassa veritesti, että missä päin hormonit huitelee. Tulos 5150 ja testin pitäisi näyttää jo 3+ jos hcg yli 2753.
Tästä voimme päätellä, että ei se viikkonäyttö aina totuutta kerro.

No, ensi viikon perjantaina ensimmäinen ultra ja odottavan aika on niin kovin pitkä.
Tämä pelko ja stressaaminen on ihan käsittämätöntä. Miehelläkin menee jo vähän hermo, kun tutkin kaikki mahdolliset oireet ja oireettomuudet googlesta. Sehän kannattaa…

Päivä kerrallaan mentävä ja toivottava parasta <3

Paljon onnea, Marikki ja Purina! <3 Pakko kysyä, oliko teillä tuntemuksia ennen testiä? Mullahan siirrettiin 5-päivänen pas-blasto viikko sitten ja mitään tuntemuksia ei ole ollut, paitsi maha viime aikoina vähän sekaisin, mut mulla on sitä aina muutenkin välillä… Niin toivoisin plussaa, mutta epätoivoisena pelkään pettymystä..

Kiitos 🙂

Ennen testiä ei ollut mitenkään normaalista poikkeavia olotiloja. Itseasiassa tuntui, että menkat alkavat ihan justiinsa. Oli vähän menkkamaista juilintaa ja viimeisinä päivinä juoksin useammankin kerran vessaan, kun pelkäsin että nytkö se vuoto alkoi. (edelleen samanlaisia tuntemuksia aina silloin tällöin).

Rintojen kipu oli kylläkin paljon voimakkaampaa kuin normaalissa kierrossa, lisäksi pari kertaa tuli huimauskohtaus, mutta alkion siirrosta testipäivään käytin tukilääkkeenä lugesteronia, joiden yleisimmät sivuvaikutukset ovat juurikin nuo..

Tsemppiä kovasti! 🙂

Heip! Kiitos tsempeistä 🙂 – tääkin on kai joku mun oma tsemppiyritys, että kirjottelen tälle puolelle, yritän pysyä positiivisena… Mutta juuri tota mietin, kun mulla ei siis koskaan oo ollu rinnat mitenkään arat, mitään vihlauksia tai nippailuja en oo tuntenut – ainut mitä voisin kuvitella tietäväni, ovat mahakivut ennen menkkoja/niiden alkaessa… Mut tänään onkin vasta pp7, mut kiinnittyähän se jo ois pitänyt jos niin ois… Onnea teidän jatkoon!

Hei täältäkin! 🙂 Pitkään olen seuraillut keskustelua tuolla IVF/ICSI/PAS -puolella ja viimein rohkenin kirjoittaa tänne itsekin. Tämä on toiminut hyvänä tukiverkkona, vaikka olenkin vain ollut mukana lukijana. Kaikki teistä hyvin tietää, että aika yksin näiden asioiden kanssa ollaan ja paljon ajatuksia pyörii päässä.
Itselläni on eka ICSI lyhyellä kaavalla tehty (tuoresiirto). Plussasin siitä ja olikin elämäni ensimmäinen kerta, kun raskaustesti näytti kahta viivaa. Eilen olin ensimmäisessä varhaisultrassa, laskennan mukaan eilen oli rv 7+4. Pelotti kovasti mennä, sillä en tiennyt yhtään, että mitä tuleman pitää ja löytyykö sieltä edes ”ketään”. No kunnolliset sydänäänet löytyi, mutta alkion koko ei vastannut viikkoja. Liian pieni oli siihen nähden, mitä laskennan mukaan olisi pitänyt olla. Mutta koska oltiin mieheni kanssa niin jännityksessä, ei enää käynnin jälkeen muistettu, että kuinka paljon se oli pienempi. Jotain rv 6+? jäi mieleen eli ehkä noin reilun viikon verran vähemmän kuin pitäisi olla. Lääkäri sanoi, että seurataan tilannetta ja ens viikon pe on taas ultra. Lääkäri suositteli elämään edelleen niin kuin olisin raskaana, vaikkakin muistutti, että voi olla todennäköistä, että menee kesken (jo ennen seuraavaa ultraa). Pelossa&jännityksessä tässä siis elellään päivä toisen perään. Eilen käynnin jälkeen sanoinkin miehelleni, että aina tulee jokin uusi piinaava asia eteen. Lyhytkin aika näissä lapsettomuushoidoissa tuntuu ikuisuudelta. 🙁
Pidetään siis yhtä ja kiva, että vihdoin uskaltauduin tänne teidän seuraan! Ootte <3

Hei Macia ja tsemppiä kovasti sinnekin!
Toivotaan, että alkio ottaa kasvupyrähdyksen 🙂

Itsellä myös ensimmäinen ultra tulee olemaan laskujen mukaan 7+4, eli ensi viikon perjantaina. Tuo pelossa ja jännityksessä eläminen on kyllä valitettavan tuttua.
Tuskaa ei helpota yhtään se, että säännöllisen epäsäännöllisesti valkovuodon seassa on ruskean/vaaleanpunaisen eri sävyjä ja menkkajomotus on häiritsevää..
Tokihan endometrioositaustan takia menkkakivut ovat aina ihan järkyttäviä ja vaatii kunnon lääkecoktailin, ja nyt on toistaiseksi pärjätty ilman särkylääkkeitä.

Eli ehkei ihan katastrofin ainekset vielä. Toivottavasti..
Voi kun niin kovasti toivotaan, että pieni on kyydissä ja pysyy 🙁

Mulla oli lugesteronit käytössä tukilääkkeenä ja ne lopetettiin asteittain hyvin pian plussatestin jälkeen.
Ja silloin kun tein testin, niin samana iltana tuli tuhrua ja itkin miehen kainalossa että se oli sitten siinä.
Seuraavana aamuna soitin hoitavaan yksikköön tuloksen ja kerroin huoleni, niim hoitaja tuumasi vaan että mitä tahansa voi tapahtua vielä 🙁 pöh.
Neuvolaan en ole ollut lainkaan yhteydessä, ennenkuin eka ultra on tehty vielä hedelmöityshoitojen aikaisen lääkärin toimesta. Jos kaikki on niinkuin pitää niin sitten vasta yhteys oman kylän neuvolatätiin 🙂

Mutta minulla on tukihenkilö -kolmen lapsen äiti- joka rauhoittelee ja on kertonut omia kokemuksiaan, että runsastakin vuotoa on voinut tulla, vaikka kaikki olikin hyvin.
Ja niin kauan, kun vuoto ei ole runsasta niin ei syytä paniikkiin.

Jaksamista Marikki <3

Itse olen kanssa kuullut, että pientä veristä vuotoa voi olla, mutta ei pakosti tarkoita mitään huonoa. Lutinus/luget sitä voi aiheuttaa. Marikki, ei kannata siis huolestua.

Itselläni ei oo ollut oikein mitään raskausoireitakaan. Vatsa turpoilee ja hieman kipuilee varsinkin iltaisin, mutta olen kärsinyt lapsesta saakka vatsavaivoista, joten sinällään se tuntuu aika ”normaalilta” mun olotilalta. 😉 Ja hieman enemmän täytyy juosta wc:ssä kuin aikaisemmin. Onko teillä ollut minkälaisia oireita? Purina mainitsi menkkamaisista oireista. Onko ollut muuta?

Sulla Purina on varmaan samana perjantaina se eka varhaisultra, kun meillä on se toinen varhaisultra? Eli viikon päästä? Meinasin jo soittaa klinikalle, että pitäiskö sitä aikaistaa, mutta yritän nyt malttaa vielä odottaa. Mulla vain kaikuu päässä se, kun lääkäri sanoi, että saattaa mennä ennen sitä ultraa kesken (alkion pienuuden takia) ja että pitää heti soittaa, jos alkaa vuoto (mutta kaikilla ei edes tule vuotoa). Onhan tää ihan hirveetä, kun ei tiedä, että onko pikkuinen vielä hengissä. Pakko vain luottaa ja ajatella positiivisesti.

Huoh. Jännittäviä hetkiä me kaikki elellään. Tsemppiä!

Juu, 23.3. on meillä eka ultra.

Ja noista oireista. Menkkajuilintaa tosiaan esiintyy ja rinnat on tosi kipeet, varsinkin aamuisin tuntuu kuin sukkapuikot olisi tungettu rintoihin 😀
Lisäksi vessassa juoksen ihan jatkuvasti.

Viime yönä heräsin toista kertaa kuselle ja aivan hiestä märkänä ja rinnat kosketusarkana. Tuumasin vaan siinä itekseni, että jos näistä oireista ei voisi päätellä raskautta niin ei kyllä mistään 😀

Mutta positiivisin mielin eteenpäin 🙂

Tuo ahdistava tunne on kyllä kamala. Mutta tuosta oireettomuudesta.. minäkin olen pelästynyt pariin kertaan, kun tajunnut että rinnat eivät ole lainkaan arat. Vatsassakaan ei kummia tuntemuksia. Sitten ne taas tulee kohta takaisin 🙂

Tuhrujakaan ei muuten ole tullut enää muutamaan päivään *koputtaa puuta*.

Miten Marikilla menee tänä päivänä? <3

Voi Marikki 🙁
Tiedän, mitkään sanat ei riitä helpottamaan tuota tuskaa.

Mutta toivon vielä kovasti, että tulee hyviä uutisia teille!

Olisiko mikä rv nyt menossa?

Marikki <3 Lähetän paljon voimia sinne! Jospa vielä tilanne kääntyisi parhain päin.

Paljon voimia Marikille! ❤️

Voi Marikki!! ? Ei voi muuta kuin toivoa et kaikki kääntyis vielä parhain päin ?

hei. MInäkin tänne liityn nyt hetken hiljaiselon jälkeen. Viime viikon laivareissu ja käynti sukulaisissa sai ajatuksia taaas muualle tästä odottelusta!

Marikki, ihan hirveäesti tsemppiä! Kamala juttu, toivotaan että kaikki menee parhain päin!

Minulla ollut pahoinvointia, ihan hirveän kylmä koko ajan, vessassa pitänyt rampata ,öisin kaksikin kertaa, ja viimeisimpänä nännit tulleet aivan todella kipeiksi nyt viimepäivien aikana. Ultra aika vasta pääsiäisen jälkeen tiistaina, ihan hirveän pitkän ajan päästä… Odotteluahan tämä on, toisaalta haluaisi kertoa jo kaikille ja toisaalta vain pitää tämä omana ihanana juttuna <3

tsemppiä kaikille! <3

Meilläkään polilla niitä ei automaattisesti oteta, mutta kävin oman mielenrauhan vuoksi labrassa rv 5+4 ja silloin hcg oli 5150.
Sen jälkeen en olekaan käynyt, mutta lukeman pitäisi kuulema tuplaantua 1,5-2 vrk välein. Tuokin kuitenkin kovin yksilöllistä mitä on netistä lukenut..

Ja nuo oireet tosiaan tulee ja menee täälläkin 🙂

Hei te kaikki ja onnea kovasti! Mulla menossa nyt rv 32+4. Kovasti jo synnytys jännittää. ☺ voin sanoa että mullaki oli alussa menkkamaista kipua ja nännit etenkin oli tosi kipeät. Missään vaiheessa en edes jaksanut plussaan enää uskoa. Oli siis 4 ivf ja 1 pas siitä. Tuoresiirtoa ei hyperin vuoksi voitu tehdä. Ajatus oli vain käyttää pakkanen tyhjäksi. Pakkaseen jäi vielä 7 ☺ yllätys oli melkoinen kun elämäni ensimmäinen plussa piirtyi testiin! Ja montakohan testiä tuli sitten tehtyä.. En edes muista ? nyt niin onnellinen!!?

Marikki, kuulostaa hienolta – pidän peukkuja! <3 Ja muakin kiinnostaa, voisko olla kaksosraskaus, vaikka aina siirretään yksi (blasto)? Tietääköhän joku tällasesta? Mä kirjottelen itse siis väärältä puolelta, mutta iloitsen täällä olevien puolesta…

Meille ainakin viime raskauden ekassa ultrassa lääkäri sanoi ennen kuin aloitti, että no katsotaanpa miten siellä voidaan ja montako siellä on…eli luulisi ettei lääkärit ihan omiaan puhu…

Ja ihanaa että uutiset oli hyviä, vaikka ymmärrän että silti jännittää… 🙂 siitä se elinikäinen toisesta huolehtiminen alkaa!! ?

Onnea kaikille tänne ketjuun ja jaksamisia epätietosuuksiin!
Itellä testipäivä oli jo viime vuoden puolella 30.12. eli en sit kai ihan virallisesti kuulu tänne kun on jo ”liian” pitkällä (15+6) 🙂 mutta taustalta kommentoin tota kaksosjuttua…

Tottakai voi käydä niin että siirretty alkio jakautuu kahdeksi (tai jopa useemmaksi!), mulle kävikin näin 3. hoidon 1. pas:issa kun siirrettiin 5pv blasto (myöhemmin kkm). Itseasiassa sillon luinkin jostain että siinä blastoviljelyliemessä ois jotain sellasta miks identtiset kaksoset on niillä jopa hiukan tavallista yleisempiäkin.. Osa-km:ssa toinen voi vuotaa pois tai sitten lopettaa kasvunsa ja kuihtua vaan olemattomiin.
Tietenkin myös jos tehdään pas luonnonkiertoon, niin voi tulla epäidenttisetkin, jos vaan luonnnollinen hedelmöitys on mitenkään mahdollista.

Hyvä että Marikille tuli kuitenkin vielä hyviä uutisia 🙂 pidetään peukkuja, että jatkuu hyvänä!

Täällä jännän äärellä. Huomenna eka ultra, jotta nähdään onko kaikki niin kuin pitää..
vähän puhalluttaa.

Ja uusi oire(?) tullut. Muutamana yönä kun herännyt jo niin tutuiksi tulleille pissareissuille, niin olo on kuin olisi jäätävä krapula 😀 aamulla se on onneksi mennyt ohi. Ja väsymys yltyy vain.. Tekisi mieli mennä työpöydän alle piiloon ottamaan pienet torkut. Harmi kun on avokonttori.

Täälläpä on ollut viime aikoina mukavasti keskustelua. ?

Olipa mukava kuulla Marikki hyviä uutisia hcg:n noususta. ❤️ Mutta ymmärrän toki, että ei se jännitys/stressi vielä mihinkään katoa. Maanantain ultrassa varmasti selviää paljon lisää ja toivotaan, että pikkuisella on siellä kaikki hyvin.

Kiva, että olet Timantti liittynyt myös tänne meidän jännittäjien joukkoon. ?

Oma kommenttini vielä noihin kaksosraskausmahdollisuuksiin. On varmaan paljon kiinni myös siitä, että mikä hoito on taustalla. Itselleni lääkäri sanoi ICSI tuoresiirron yhteydessä, että kun yksi alkio siirretään, niin yhtenä se pysyykin. En sitten tiedä tarkemmin….

Purina, jännityksellä täälläkin odotellaan huomista varhaisultraa. Varsinkin kun siitä ekasta jäi niin ristiriitainen fiilis. Niin kuin joskus aikaisemmin kirjoitin, oireita on tosi vähän ja en osaa suoraan sanoa, että johtuvatko ne raskaudesta vai ovatko ihan muuten vain. Sitä vain tällä hetkellä ”kuuntelee” omaa kroppaa liiankin tarkkaan. Nyt on vielä iskenyt kauhea flunssa päälle. Yksi oire on kuitenkin ilmaantunut jo ihan alusta alkaen ja en oikein tiedä, mistä johtuu ja onko jollain samanlaista tunnetta? Mutta aina pissalla käydessä tuntuu, ettei rakko tyhjene kokonaan. ?

Huomenna varmaan ilmoittelen, mitä ultrassa tapahtui. Toki kovasti toivon, että kaikki olisi edennyt toivotulla tavalla ja siellä näkyisi oikeankokoinen pikkuinen sykkeen kera. Paljon tsemppiä ja lämpöisiä ajatuksia myös Purinalle huomiseen!

Mulla se 3. hoito oli juurikin icsi, kaikki muut ollu ivf:iä..

Oon lukenu että se on just näin ettei rakko niin helposti tyhjene kokonaan raskausaikana, kun hormoonit aiheuttaa liikaakin lihasrentoutta ja muutakin kudosvelttoutta siellä niin se ei ikäänku pysty tiristään itteensä niin tyhjäks tms. tieteellisempi selitys sille on..

Onnea kaikille tuleviin ultriin!

Kiitos tsempeistä 🙂

Ensimmäinen ultra takana ja nyt voi hengittää hetken taas rauhallisemmin.
Sieltä se pieni ilmestyi kuviin ja täysin oikeassa paikkaa ja sykekin näkyi oikein nätisti <3
Laskennallisesti viikkoja 7+4 ja mittauksen mukaan 7+2, mutta lääkäri sanoi että tämä on niin pieni heitto, että ei hätää sen suhteen ja toistaiseksi kaikki niin kuin pitääkin.
Vuodosta sanoi, että se ei tule kohdusta vaan minulla on kohdun suu verestävää mallia.

Nyt taas rauhallisin mielin ja päivä kerrallaan eteenpäin. Maanantaina ajattelin sitten soitella oman kylän neuvolaan.

Hienoja uutisia Purina! ❤️ Ja hyvä, että selvisi vuotojenkin syy.

Meillä tänään ei ollut yhtä hyvä onni. Ultrassa näkyi, että oli mennyt kesken ja ei oikeastaan ollut enää viime ultran jälkeen kasvanut. Tänään olis ollut rv9+0, jos kaikki olis mennyt suunnitelmien mukaan. Jotenkin olin varautunut tähän ja nyt on vain tyhjä olo. Ensimmäiset kyyneleetkin vierähti vasta nyt, kun aloitin kirjoittamaan tätä. En oikein ehkä vielä ymmärrä tätä. Mutta olen onnellinen, että olen ollut edes kerran elämässäni raskaana. Vaikkakin vain lyhyen ajan.

Viikon päästä olisi lääkkeellinen poisto, en halunnut ottaa sitä tähän viikonloppuun, kun on sellaisia menoja, joita en haluaisi siirtää. Toki voi alkaa vuoto itsestään.

Mä toivotan kaikille ihanaa kevättä ja kaikkea hyvää. Me ehkä kesäkuussa lähdetään yrittämään uudestaan. Nää on isoja juttuja ja te kaikki olette ansainneet onnen! ?

Olipa ihania ja samalla surullisia uutisia luettavana… Voimia kaikille! Kirjoitan lyhyesti, koska olen täällä kovan vatsataudin (ainakin toivon niin) kourissa. Kaksi päivää on mennyt maatessa, ihan hirveä olo.. Toivon todella ettei tämä ole vain pahoinvointia koska aika toimintakyvyttömäksi vetää jos tämä kauan kestää…. Samalla pelko siitä, jos pienelle tapahtuu jotain… Ja meillä vieläkin yli viikko ultraan… ??

Hei kaikki,
Uskaltaudun ehkä kirjoittamaan minäkin. Plussattu ja varhaisultra käyty. Yllätys oli suuri kun tulossa olisikin kaksoset.
Tosin odotus sai ihan toisenlaiset pelkokertoimet kaksosista. Toivon kaiken menevän hyvin loppuun asti ja että saisimme terveet kaksoset.

Voi Macia 🙁 <3
Jaksamista teille ja ihanaa kevättä kaikesta huolimatta!

Ihanaa Purina ❤️ Voi ei, Macia ? Olen pahoillani. Todella surullista. Toivo, kuten Marikki sanoi, luonto on ihmeellinen. Wow, en tiennyt, että yksi alkio voi vielä jakaantua kahdeksi ?

Alakautta muistaakseni tehdään. Rakolla ei väliä varmaan helpompi itsellä.olla ettei ainakaan kauhea pissahätä oo… Nää oli vain mun mutu ajatuksia ei varmaa tietoa. 🙂 tsemppiä. Ihanaa, toivottavasti pieni syke siellä näkyvissä!! ??

Alakautta tehtiin varhaisultra ja kohtu näkyy vähän paremmin, jos on rakossa tavaraa 🙂 ja mulla lääkäri katto myös ennen ultraa kohdunsuun tilan (en tiiä onko se kuinka normaali käytäntö). Tokihan hirveessä hädässä siinä ei oo kiva makoilla. 😀

Tsemppiä kovasti <3

Heipsan

Täällähän on mukavan vilkasta keskustelua!
Minä olen tietoisesti pysynyt poissa kaikista mahdollisista keskustelupalstoista jokusen viikon kun on tämä alkuraskaus aika haastavaa aikaa meikäläiselle. Huomasin jossain vaiheessa, että joka kerta kun erehdyin palstoille löysin lisää ”varmoja” keskenmenon merkkejä omasta olostani. Täällä siis menossa noin 8+6 (mittauksen perusteella), ultrassa olen käynyt jo neljä kertaa enkä kertaakaan omasta pyynnöstä, vaan lääkärin määräyksestä. IVF:n tehnyt taho ohjeisti käymään ultrassa hyvin varhaisessa vaiheessa ja näiden mun jatkuvien mahakipujen takia on tutkittu jos vaikka mitä (mm kohdunulkoisen raskauden mahdollisuus). Uutena plussana on verenvuoto ja viime ultrassa löytyi hyvin kasvaneen alkion lisäksi hematoomaa, mistä lääkäri totesi että keskenmeno on ollut lähellä. Nyt sitten pitää ottaa rauhallisesti tulevat viikot. Ei yhdyntää, ei riehumisia, ei rasitusta. Vaikkakaan näiden mahakipujen takia en ole juuri mitään voinut tehdäkään moneen viikkoon. Että kyllä jaksaa pikkuinen pitää jännityksessä! Seuraava ultra on vasta noin kuukauden päästä, jos olo pysyy tasaisena eikä tule mitään ihmeellistä. Onneksi ensi viikolla on eka neuvola 🙂 Siellä on kyllä sitten pakko puhua mm siitä, että mulla on ihan hirveä pelko että mokaan tän jotenkin, että saatan tehdä tietämättäni jotain mikä sitten aiheuttaakin keskenmenon..

Onnea odotukseen teille ja pidän Marikki peukkuja sulle ekaan ultraan 🙂

Heippa Kitty,
muistin plussauutisesi toisesta ketjusta ja ihan pari päivää sitten mietin, että mitenhän siellä menee 🙂

Tuo on muuten kovin tuttua, että keskustelupalstat saa verenpaineen nousemaan.
Perjantaina oli eka ultra ja siellä mainitsin lääkärille, että olen ihan hermorauniona, koska olen lukenut kauhutarinoita keskenmenoista, tuulimunista yms.
Lääkäri hieman murahti ja sanoi, että pysypä kaukana niistä palstoista, kun siellä tupataan jakaa vain ne negatiiviset asiat.
Keskenmenon pelko kuitenkin varjostaa tätä ”odottamisen onnea”.
Toistaiseksi kaikki hyvin, mutta kyllä sitä silti miettii ihan liikaa..

Meilläkin muuten eka neuvola ensi viikolla. 🙂

Täällä tosiaan elellään jännityksessä päivä kerrallaan 🙂
Miten sinä Purina olet voinut? Onko ollut oireita?
Mulla joka päivä huono olo, mutta kertaakaan en ole oksentanut.
Piti jo tuossa muutama viikko sitten ostaa mammahousuja kun maha on niin turvoksissa ettei normaalit vaatteet mahdu enää päälle. Ja sitten on niitä mahakipuja ja voimakasta väsymystä. Mutta muuten kaikki ihan tosi hyvin 😀

Haha, turvotusta pukkaa täälläkin. Teen vielä istumatyötä, niin iltapäivisin varsinkin on ihan järkyttävä olo. Pohdinkin, että jokohan sitä kehtaisi mennä mammaosastolle vaateostoksille 😀

Muitakin oireita valitettavasti löytyy.
Yöllä pitää käydä pari kertaa vessassa ja väsymys on raastavaa. Lisäksi rinnat on kovin arat. Näihin on kyllä jo tottunut, koska näistä pääsin ”nauttimaan” jo heti plussan jälkeen.

Etovaa oloa on ollut säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta tänään aamulla piti juosta pöntölle, ja otinpa työmatkalle varmuuden vuoksi oksupussin 🙁 toivottavasti oli vain kertaluontoinen tämä tapahtuma…

Ihanaa Marikki! ❤❤

Loistavia uutisia 🙂
Jännitystä riittää kerrakseen, mutta uskon että hyvin kaikki tulee menemään.
Jee!

Vau! Onnea tuplasti! Nyt saadaan vertaistukea jännitykseemme. Kyllä tämä hiukan mieltä myllertää. Edelleenkään en kyllä uskalla liikoja toivoa. Takana yksi kkm, joten yritän vielä hengitellä rauhassa huhtikuun. Jos toukokuulle selvitään, niin sitten alan uskomaan tähän ihmeeseen.

Anteeksi kun kysyn, mutta oletko minkä ikäinen? Tai onko teillä suvussa kaksosia? Minulla ikää jo 41 ja kaksosia suvussa.

Heips! Liityn minäkin tälle puolelle jännäilemään, kun sain tänään eilen otetun hCG-tuloksen: 1126 pp14 5-päiväisen blaston siirrosta! 😀 Varhaisraskauden UÄ sattuu sopivasti perjantaille 13. päivä… Toivottavasti tuo on kuitenkin meille hyvien uutisten eikä epäonnen päivä. 🙂

Täällä onkin useampi ylläri jo tullut ultrassa, isot onnittelut tuplaonnesta! Toivottavasti kaikki sujuu hienosti loppuun saakka. 🙂

Onnea Marikki ja Hopea ?
Täällä jännätään näiden verenvuotojen kanssa, tosin lohduttaudun sillä, että se on selkeästi värin perusteella vanhaa verta. Että jospa ei ole sitten mitään hälyttävää. Ja luulin jo päässeeni pahoinvoinnista mutta nyt se on tullut takaisin ja vaivaa nähtävästi vesimelonia iltaisin.

Vesimelonia?!? ?
Joo ei, ei vesimelonia vaan ihan vain mua itseäni. Toki olo kyllä on aika meloni välillä. Hervoton tää ennakoiva tekstinsyöttö puhelimessa ?

Onnea Hopea 🙂

Mielenkiinnosta kyselisin.. teillä joilla on vatsakipuja nyt alkuunsa, niin onko se minkälaista kipua? Mulla varsinkin aamuisin vihloo vasemmalta alavatsalta ja välillä koko alapäätä. Yh.
Mietin vaan, että onkohan syytä huoleen :/

Hittolainen, kun aina jotain murehdittavaa..

Menkkakipuilu ja vihlonnat kuuluu asiaan. Kohtu kasvaa ja kiinnikkeet joiden varassa se tuolla oleilee venyy. Niin kauan kuin ei vuotoja ole, niin kaikki hyvin. ? Ja vaikka olisi vuotojakin, niin silti kaikki saattaa olla ihan hyvin. Kyllähän tämä odottaminen on sellaista nuorallakävelyä, että hermoja kysytään.

Minulla pahoinvointi alkaa iltapäivästä ja kestää siihen asti kunnes käyn nukkumaan. Yököttää, kiertää, polttaa, käyn syleskelemässä pöntöllä, toisinaan oksentamassa. Tämä raskaus on kyllä edellistä huomattavasti helpompi, viime kerralla olin 24/7 pahoinvoiva, oksensin koko ajan ja olin täysin toimintakyvytön jo. Mutta yritetään ajatella positiivisesti pahoinvointi kertoo vahvasta raskaudesta ja keskenmenon riski pitäisi olla pahoinvoivilla pienempi.

Minulla tiistaina seuraava ultra ja päästään näkemään mikä on tuplilla tilanne. Toivottavasti molemmilla olisi kaikki hyvin ja oltaisiin kasvukäyrillä. Jännittää ja hirvittää, että tulisi huonoja uutisia.

Ääk. Mulla ei juurikaan ole pahoinvointia!
Välillä on etova olo ja pari kertaa olen joutunut juoksemaan vessaan.
Mutta hyvin vähällä päässyt sen suhteen….

Viihdytinpä muuten tänään itseäni Kelan laskurilla ja kattoin koska alkaisi mammaloma.
Syyskuussa sopivasti vähän kesälomien jälkeen. Sitä varovaisesti odotellessa 🙂

Täällä on kans yksi vuotelija. Viime viikolla yhtenä yönä tuli kirkasta verta ihan holahtamalla, ja siitä lähtien on ollut sitä ruskeaa tuhruvuotoa koko ajan. Huomenna menen verikokeeseen, katsotaan kontrolli-hCG ja sen perusteella mietitään tartteeko ultra tehdä jo aiemmin… Raskausoireet vaihtelee kauheesti, välillä etoo ja tissit on kipeet mutta välillä ei oo taas mitään, niin oma mielialakin vaihtelee sen mukaan: välillä oon ihan varma että raskaus on mennyt kesken, ja välillä jaksaa luottaa, että kaikki on hyvin. Edellisessä raskaudessa (josta saatiin terve tyttö) oli kans paljon vuotoja, niin ois luullut, että nyt osais olla stressaamatta niistä niin paljoa, mutta ei näköjään osaa olla murehtimatta…

Marikki, kuinka pitkällä sulla nyt raskaus jo onkaan?
Minä olen joutunu hommaamaan mammahousut jo muutama viikko sitten, vaikka nyt on menossa vasta 11. raskausviikko 😉 Maha on varsinkin iltaisin ihan mahdoton röllykkä! Vaikkakin mulla se turvotus alkoi jo alkuvuodesta kun aloitettiin kypsyttelyhoidot, munasarjat oli pitkään arat ja turpeat, vieläkin jonkin verran. Mutta olen kuullut monilta ystäviltä, että heilläkin maha kasvanut jo varhaisilla viikoilla sen verran, että omia normi vaatteita ei ole pystynyt enää käyttämään. Alusta asti ruokahalu on ollut aivan mahdoton, että voihan se sekin tuota mahaa kasvattaa 😉 Olen aina ollut hoikkanen, joten tämä mahan kasvu näin yhtäkkiä on aikamoinen shokki.

Ja minullakin ärtyneen suolen oireyhtymä. Nykyään maha toimii vain aamuisin, loppupäiväksi luukut kii ja se se varmaan iltaisin turvottaakin.

Tänään eka neuvola, jännittää kovasti 🙂 Verenvuoto onneksi hiipunut ja kivutkin vähentyneet huomattavasti. Koko ajan väsyttää, pientä kuumeilua ollut alusta asti, vähästäkin tekemisestä hengästyttää ja ärsyynnyn aika herkästi milloin mistäkin. Siinäpä tämän hetken olot suunnilleen.

Hopea, Toivo, joko olette käyneet tämän päivän tutkimuksissa? Onko selvinnyt mitään uutta?

Ultrassa käyty ja tyypeillä oli kaikki hyvin. ❤❤ Molemmat oli kasvaneet ja kehittyneet normaalisti. Toki toinen hiukan pienempi. Lääkäri ei oikeinen varmaksi nähnyt, mutta veikkaili molemmilla olevan omien istukoiden.
Vuoto ilmeisesti peräisin kohdunkaulassa olevasta hematoomasta, joten sillä ei pitäisi olla mitään vaikutusta raskauteen. Huh että helpotti. Nyt odotellaan äitipolilta seuraavaa aikaa. Tosin luulen, että käyn vielä neuvolalääkärin luona ultrassa tässä välissä ja lääkäri sanoi itsekin, että tule vaan heti jos vähänkään siltä tuntuu. Meidän kylällä kyllä täytyy antaa täydet pisteet neuvolalle.

Minä en ainakaan ole mahtunut enää omiin farkkuihini. Kaikki kiristää ja puristaa eikä yhtään kestä nyt sellaista. Mammapökät jalkaan vaan tai verkkarit. ? Varmaan mitä pienempi on niin sen nopeammin maha pullahtaa?

Hienoja uutisia Toivo! 🙂

Mites Kittyn neuvolakäynti sujui?

Mulla hCG oli yli 9400. Eli noussut on, mutta oisin toivonut vähän vielä korkeampaa arvoa, kun eikös sen keskimäärin pitäis tuplaantua joka toinen päivä. Viime viikon maanantain hCG oli 1126… Lisäksi tänään on tullut taas aika runsasta vuotoa. Maanantaille aikaistettiin ultraa, niin sinne asti pitäis jaksaa kärvistellä.

Onpa kiva lukea hyviä uutisia! Onnea Toivo ja Hopea 🙂
Hopea, mulle täällä lääkäri sanoi kun tuosta HCG:stä kyselin, että sitä ei pidä tuijottaa kovin tiukasti. Sen kehittyminen kun on niin yksilöllistä, että se ei kerro aina kaikkea totuutta. Joten älä suotta hätäänny sen hitaanlaisesta noususta. Mullakin se on jossain välissä mitattu ja ihmettelin kun se mielestäni oli laskennallisesti turhan matala. Mutta kuitenkin ultrassa kaikki oli aivan hyvin 🙂

Marikki, kyllä minäkin jo tuossa vaiheessa jouduin käyttämään väljempiä vaatteita 😀
Tosin paino mulla ei ole noussut koko aikana kuin ehkä kilon. Luulen kyllä, että osaltaan tämä muodon muutos on sitä, kun en ole saanut urheilla, niin on lihakset muuttuneet vatsamakkaraksi…

Eilinen neuvola meni ihan OK, tuli pitkät haastattelut elintavoista jne. Sydänääniäkin koitettiin kuunnella, mutta niitä ei vielä kuulunut. Ensi viikolla on aika neuvolalääkärille jonka kanssa yritetään sitten uudelleen.

Nyt on taas sellaista tuskaa oleminen, että ei tule mitään elämästä! Oksennan aamut ja illat. Aamupäivän pystyn toimimaan, sitten alkaa pahoinvointi ja yökkiminen. Nyt kysytään jo kestävyyttä!

Hei kaikille pitkästä aikaa… Me ollaan oltu pääsiäislomalla isovanhemmilla viikko, sen takia hiljaiseloa täällä suunnalla. Lisäksi ihan hirvittävä pahoinvointi alkanut, oksentaa pitää ja jatkuva pahoinvointi. Syöminen helpottaa ja lepo, vähintään kolmen tunnin välein pitää syödä. MUlla vähän sama kuin toivolla, aamupäivä tytön kanssa kotona menee hyvin mutta kun herätään päiväunilta niin vointi alkaa huonontua… Saunomisenkin olen huomannut helpottotavan oloa…

maha kyllä pullottaa kovasti ja ihme jos ei joku jo kohta kysele jotain.. mutta mulla pullotus kyllä selvästi johtuu tästä hullusta syömisestä!! 😀 Mun mielestä se vaikuttaa eniten siihen alkaako maha koska näkymään, että missä asennossa kohtu on… toki varmasti myös ruumiinrakenne.

meillä oli ultra tiistaina ja siellä oli kaikki hyvin, sikiökin kooltaan täsmäsi hoitoa, eli nyt menossa rv 8+3 <3

Tsemppiä kaikille olojenne kanssa

Täälläkin elellään vain päivä kerrallaan.
Tällä viikolla oli eka neuvola hoitajan kanssa ja oli lähinnä mittailua, keskustelua ja ihmettelyä.
Ensi viikolla lekuri ja toinen ultra.

Vointikin ihan ok. Edelleen vaivaa väsymys, rintojen kipu ja jatkuva pissahätä ja etovaa oloa silloin tällöin, varsinkin jos nälkä pääsee yllättämään. Ja sehän yllättää tämän tästä 😀
Mielialavaihtelut on kyllä myös nostanut päätään. Mies parka…. 🙁

Jaksamista kaikille!

Kovat vatsakivut ovat häirinneet tässä sen verran, että oli pakko käydä yksityisellä ultrassa katsomassa onko kaikki hyvin.
Ja olihan siellä onneksi pirteä pikkuinen 🙂
Hän pyöri niin, että mittauksestakin saatiin kaksi lukemaa. Ensin mitattiin rv 9+1, jota hieman pelästyin, että on aavistuksen liian pieni.
Lääkäri rauhoitteli ja sanoi, että ei tässä koon suhteen mitään hätää vielä ole ja pian asennon muutoksen takia saatiinkin mitaksi jo rv 9+5. Näillä viikoilla kuulema ihan normaalia, että mittavirhettä voi tulla helpostikin muutamia päiviä.
Lääkäri sanoi, että vaikuttaa kyllä oikein mainiolta <3

Vatsakivut johtunevat normaaleista kohdun kasvukivuista ja endon arpeuttamasta munasarjoasta ja edelleen punktion jälkitilasta.

Hienoja uutisia Purina! Ihana ajatus, että siellä on jo vilskettä vaikka sitä ei itse vielä tunnekaan. ❤

Hienoa Purina että kaikki on siellä hyvin ?

Meillä on nyt tosi huonoja uutisia. Muutama yö sitten alkoi kovat kivut, sitten verenvuoto ja seuraavana aamuna päivystyksessä todettiin että meidän pikku matkustajan sydän on lakannut lyömästä ? koosta päätellen tilanne on ollut tämä jo parisen viikkoa. Päädyin samantien osastolle ja koska keskenmeno oli jo alkanut niin lääkkeiden jälkeen kohtu tyhjeni muutamassa tunnissa. Sellaista kipua en osannut edes kuvitella. Onneksi mieheni oli vieressäni koko sen ajan. Raskain mielin jätän nyt tämän ryhmän ja yritän sopeutua tähän muuttuneeseen tilanteeseen. Hoidot alkavat siis alusta, toivottavasti pian. Jäi kyllä ihan hirveä pelko ja huoli, hoitokertoja on enää kaksi, nyt olisi pakko onnistua! Tätä ennen ajattelin, että lapsettomuus meidän kohdalla ei olisi maailman kamalinta, meillä kun on niin hyvä olla ihan kahdestaankin. Mutta nyt kun sitä perheen perustamista sai hetken kokea noinkin konkreettisesti niin ajatus siitä että siitä jäisi kokonaan paitsi tuntuukin yhtäkkiä tukehduttavalta. Mutta eiköhän tästä vielä yli päästä..

Onnea teille kaikille odotukseen ?
Toivon todella että saatte kaikki onnellisen lopun!

Kiitos ?
Luultiin olevamme 10+4 mutta kehitys oli pysähtynyt jo viikkoihin 8+4, eli hyvin pian sen viimeisimmän ultran jälkeen. En yhtään osannut arvata että asiat olisi näin huonosti, kaikki raskausoireet oli olemassa niinkuin aiemminkin. Mutta tyhjennyksen jälkeisenä päivänä ne kaikki oireet oli poissa. Maha on taas litteä, tissit eivät arista eikä turvota, ruokahalu on aikalailla poissa.

Tunnelmat on kyllä synkät nyt mutta eiköhän tämä tästä kun saadaan uusi kierros alulle. Positiivista on se, että ainakin meillä tavara toimii ja mun kroppa osaa raskautua!

Voi Kitty, olen niin pahoillani 🙁 Voimia surun keskellä. <3

Kyllä täällä joutui kyyneleitä pyyhkimään, kun luin tekstisi. Sanattomaksi vetää.

Voimia Kitty! ❤️ Tuota ei toivo kenellekään. On niin traumaattinen kokemus. Sure ja itke tuskasi ulos ja sitten vain rohkeasti kohti uutta yritystä.
Meillä taustalla kkm joka löydettiin nt-ultrassa juuri ennen joulua. Se oli todella järkyttävä ja traumaattinen kokemus kaikkinensa. Vielä kun lääkkeellinen tyhjennys epäonnistui täysin ja apua ei tuntunut saavan oikein mistään tapahtuneen jälkeen. Fyysisesti onneksi toipuu nopeasti. Henkisesti onkin enemmän tekemistä. Minulla ainakin kaikki vastoinkäymiset otti koville, itku tuli kaikeasta ja koko ajan. Anna ja ota itsellesi aikaa toipua! Voimia suruun! ?

Olen kovin pahoillani Kitty! Voimia teille suruun. ❤ Sanattomaksi vetää täälläkin… Sitä niin toivoisi, että etenkin kun joutuu kulkemaan vaikean tien päästäkseen tähän pisteeseen, niin se ei saisi päättyä näin.

Omasta navasta sen verran, että eka UÄ on huomenna ja pelottaa ihan kamalasti.

Kiitos teille ihanat ?

Toivo, miten pian keskenmenon jälkeen teillä aloitettiin taas hoidot? Ja millä kaavalla? Me soitellaan tänään meitä hoitavalle lääkärille mutta kiva olisi kuulla muidenkin kokemuksista.

Hopea, onnea ultraan! Kerrohan meillekin mitä sieltä löytyy ☺️ Pidetään teille peukkuja!

Pahottelut Kitty :'( saman kokenu myös muutama vuosi sitten. Identtisten kaksosten kehitys oli pysähtyny johonkin rv8+ mutta se ilmeni vasta noin kuukausi tuon jälkeen nt-ultrassa. Olin kyllä osannu epäillä pahinta oireiden yhtäkkisen lievittymisen, kohdun kasvamattomuuden ja dopplerin hiljasuuden takia, vaikka viimeseen asti tietenkin toivoin olevani väärässä. Järkytyshän se oli sitten kun totuus varmistu.
Tyhjennettiin ensin lääkeillä, mikä alkuun näytti sujuneen hyvin, mutta kun yhden välikierron jälkeen oli tarkotus tehdä seuraava pas, näkyikin kohdussa edelleen joku pieni raskausmateraalin pala. Jouduin siitä sitten julkiselle jonottaan kohdun huuhteluun, ja aika oli seuraavan kuun lopulla. Sen jälkeen vielä välikierto ennenkun voitiin tehdä pas. Eli kaikkiaan meni kkm:n toteemisen jälkeen n.5kk ennenkun pääsin jatkaan hoitoja. Harmitti kyllä etten menny heti tyhjennysvuodon loputtua tarkistaan ultraan onko varmasti tyhjentyny, niin sekin ois säästäny hiukan aikaa. Ja tietenkin se, etten (pelkuruuttani) menny jo aiemmin sillon rv8+ jälkeen ultraan tarkistaan tilannetta..
Mutta sullahan km alkoi spontaanisti ja oli yksöisraskaus, eli varmaan parempi mahdollisuus että on tyhjentyny ihan onnistuneesti. Ja kai se on muutenkin harvinaisempaa että jotakin jää sinne, ja noin kauan menis kuten mulla.
Kovasti jaksamista näihin aikoihin, ja toivottavasti valoisampaa on jo pian edessä päin!

Meidän tarina meni vähän samoin. 8+2 ultrassa kaikki hyvin. Nt-ultrassa todettiin sikiön kuolleen melko pian tuon edellisen ultran jälkeen. Oireet ei kuitenkaan loppuneet. Pahoinvointi ehkä laantui vähän, mutta niinhän noilla viikoilla jo kuulukin.
Lääkkellinen tyhjennys, joka epäonnistui. Vuodin kaikkiaan 6-7 viikkoa. Sitten ekat menkat ja heti uusi siirto. Tehtiin luonnonkiertoon. ovulaatio olisi osunut viikonlopulle ainoa mitä tein oli Ovitrelle irrotuspiikki, että saatiin päivät osumaan.
Olin hiukan pessimistinen onnistumisen suhteen, mutta tästä plussa ja nyt kaksoset kyydissä.

Mutta kuten varmaan ymmärrätte ja ehkä tuolla aiemminkin todennut ennen nt-ultraa en uskalla tähän raskauteen luottaa tai uskoa.
Km jättää niin kamalan pelon. Vaikka tosiasiahan se on, että luonto vain hoitaa tuolla omalla julmalla tavallaan pois elinkelvottomat yksilöt. vuosikausien lapsettomuuskierteessä olevalle juuri tuo tuntuu niin väärältä ja julmalta, että kun vihdoin annetaan edes jotakin toivoa niin sekin riistetään heti pois.

Jaksamista kaikille ja onnellisia loppuja! ?

Me saatiin tänään hyviä uutisia. Ultrassa oli kaikki hienosti ja pienen pieni sydän sykki hirmuista kyytiä. ❤ Viikkoja nyt 6+4, eli vielä ehtii mennä paljon vikaan, mutta silti iso kivi vierähti sydämeltä. Ainakin juuri nyt on kaikki vielä hyvin. Edellisessä raskaudessa minulla oli myös paljon vuotoja ja muita huolia, mutta eniten jäi harmittamaan se miten iso osa raskaudesta meni murehtimiseen nauttimisen sijaan. Nyt siis ainakin yritän luottaa tähän ja nauttia. Mutta keskenmenon jälkeen tuo raskauteen luottaminen on varmasti vielä monin kerroin vaikeampaa…

Hyvä, että oli kaikki hyvin ultrassa Hopea <3

Itselläkin menee harmillisen paljon aikaa tästä odotusajasta siihen murehtimiseen. Yritetään kuitenkin nauttia 🙂

Hei,
liityn joukkoonne, vaikka en kovin monta viestiä ehtinytkään tuonne ivf-hoitojen puolelle kirjoittaa. Ensimmäinen ivf-hoito toi tämänhetkisen onnen, eli plussasin perjantaina (ja lauantaina ja maanantaiaamuna, koska oli pakko varmistaa) ja lapsettomuusklinikalla otettiin vielä verinäyte ja tänään sieltä soitettiin, että hyvältä vaikuttaa kaikki. Olen tietenkin todella onnellinen, vaikka samalla on pelkoa tulevasta mukana. Siirryn nyt julkisen puolen hoitoihin, sillä ivf-hoito tehtiin yksityisellä.

Minua huolettaa ehkä eniten hankala kilpirauhasen vajaatoimintani (mikä olisi ollut yksi syy, miksi en julkisen puolelle halunnut hoitoihin, en olisi myöskään ylipainoni vuoksi päässyt, olen juuri yli sen rajan) ja ylipainoni (sillä en ole saanut painoa alas, vaikka kävin kaksi vuotta pt:n kanssa viikoittaisissa treeneissä ja syön erittäin terveellisesti, olen esimerkiksi karkkilakossa ja allergioiden takia syön ”erikoisruokavaliota”.) Olen siis onnellinen, että hoito auttoi heti ja nyt vain toivon, että mitään komplikaatioita ei tule. Yritän olla myös huolehtimatta liikaa ja nauttia siitä, että ollaan tässä pisteessä.

Kai sitä uskaltaa siirtyä tännekin puolelle jo. Tänään siis digissä raskaana 2-3 viikkoa. Meillä siis 3.4 siirrettiin viimenen pakkasessa ollut blasto, joten tänään pp10. Vähän on vielä epäuskoinen fiilis. Varhaisultra olisi 8.5.
Nyt vaan jotenkin yritän kääntää aivot positiiviselle taajuudelle ja yrittää iloita ja olla huoleton. Itse en voi kuitenkaan vaikuttaa jos jotain käy huonosti.

Onnea Tomomi ja Mimmu! Tsemppiä ja jaksamista kovasti 🙂

Täällä oli tänään neuvolalääkäri. Ei tehty tällä kertaa sisätutkimusta, koska kävin viime viikonloppuna ylimääräisessä ultrassa. Suotta ärsyttää kohdunsuuta.

Vatsan päältä sitten ultrattiin ensimmäistä kertaa ja oli kyllä niin huonolaatuinen kapistus tällä kylällä, että jäi itseltä pari sydämenlyöntiä välistä, kun ei heti bongattu sykettä. Huuuh.. Siinä lääkäri vähän häiritsi pikkuista, niin johan lähti bileet pystyyn. Aivan käsittämätöntä, miten paljon liikettä niin pieni ihme jo saa aikaiseksi. Kädet ja jalat viuhui kovasti 😀 Tänään siis rv 10+4.

Dopplerilla sitten kokeiltiin erikseen kuulla sydänääniä. Ihan pariksi sekunniksi saatiin kuulumaan.
Lääkäri sanoikin, että liikettä on niin kovasti, että siksi syke katoaa dopplerin kuuluvuusalueelta. Ja näillä viikoilla (varsinkin runsaamman vatsanpeitteen takia) ei usein yritetä edes kuunnella ääniä, koska kuuluvuus on monesta seikasta kiinni.
Nyt uskallettiin kokeilla, koska juuri nähtiin virkeäästi liikkuva pikkuinen. Ei aiheuttanut turhaa huolta siis, vaikka äänet kuuluikin vähän heikosti.

Veriseulan tuloksetkin tulleet ja puolentoista viikon päästä seuraava ultra ja se onkin jännittävä NP-ultra 🙂

Kiva kuulla että täällä on ihmisillä ja ihmisenaluilla kaikki hyvin. ? Marikilla pahoinvointikin helpottamassa. ?

Mulla on menossa nyt 7+5 ja perjantaina eka neuvola ja tiistaina kontrolliultra. Vuotoa ei ole ollut nyt noin viikkoon, niin mielikin vähän rauhallisempi. 🙂 Yhtä aikaa on koko ajan nälkä mutta tuntuu että juuri mitään ei pysty syömään. Päikkärit pitäisi saada nukkua joka päivä tai muuten meinaa nukahtaa pystyyn, mikä nyt ei oo hirveen hyvä juttu tuon töissäkäynnin suhteen. ? Eli kaikki vaikuttaisi olevan ihan mallillaan ainakin oireiden puolesta, toivottavasti on tuolla kohdussakin. ❤ Sunnuntaina jään onneksi lomalle, niin saa ehkä vähän enemmän levättyä.

Hei tsemppiä Hopea neuvolointiin ja ultriin 🙂
Ja kiva myös kuulla, että Marikilla alkaa pahoinvoinnit helpottamaan!
Itsehän nautin ihan alussa ”vain” etovasta olosta. Nyt muutaman päivän onkin sitten pahoinvointi pahentunut ja oskentelut alkanut, niin että jouduin jäämään pariksi päiväksi saikulle. Yleensä kai tässä vaiheessa pahoinvoinnin pitäisi helpottaa. En siis mene ihan oppikirjan mukaan 😉

Mutta hankinpa itselleni viihdykettä kotidopplerin muodossa. Juu, höpsähtänyt ensimmäisen odottaja täällä 😀
On se kyllä ihana kapistus, vaikka paljon luin vastalauseita sen käytöstä.
Mielestäni pitää vain sisäistää, että laite ei ole sikiön terveydentilan mittari. Itselleni se on enemmänkin mielenrauhan säilyttämistä varten, nyt kun liikkeitä ei vielä tunne.
Oman pikkuisen sykkeen tallennuksesta tuli ainakin omaa lempimusiikkia tähän hetkeen, mammaakin vähän rauhoittaa 😀
Siellä puksutti menemään 164 keskisykkeenä.

Minä myös hankin tuon dopplerin ekassa raskaudessa, ja oli kyllä ihan korvaamaton kapine. ? Mulla tuli tavaksi kuunnella äänet melkein joka ilta ennen nukkumaanmenoa, kun se ääni oli vaan niin musiikkia korville. ❤ Sitten kun liikkeet alkoi tuntumaan, niin äänien kuuntelu väheni, mutta kyllä minä loppuraskaudessakin vielä itseäni viihdytin sillä ihanalla jumputuksella. Nyt ootan kovasti että kuluis vielä pari viikkoa niin alkas olla mahdollisuuksia jotain taas kuulla. ?

HEi!

Täällä pahoinvointi jatkuu, tosin ehkä vähän lievittynyt jo… Syödä pitää tiheään ja sehän näkyy vaa’alla… :/ mammahousut pitänyt ottaa käyttöön koska omat farkut ei tod mene päälle. MEillä on nyt menossa rv 10+3. oltiin viikko sitten neuvolassa ja kun sanoin tuosta samasta pelosta mitä täällä muillakin on niin ihana neuvolantäti antoi ajan ultraan neuvolaan maanantaille missä sain sitten käydä katsomassa pientä polskimassa ja kuuntelemassa sykettä. Aivan ihanaa että on tuo mahdollisuus! Olen dopleria harkinnut itsekin, että saisi esikoisen kanssa kuunnella sykettä… ja toki se omaa oloa myös helpottaisi ennen kuin liikkeet alkaa tuntua. 🙂 Ekassa raskaudessa ei sitä hankittu… Tänään kävin seulontaverikokeessa ja nyt vaan jäädään odottelemaan koska päästään nt-ultraan keskussairaalaan.

Ihanaa viikonloppua kaikille! <3

Kontrolliultrassa käyty ja 2cm mittainen tyyppi siellä viuhtoi menemään pienillä jalan- ja kädenaluilla. ❤ Kaikki siis oikein hyvin!

Kiva kuulla hyviä uutisia 🙂

Tuota doppleria hehkutin aiemmin, niin en hehkuta enää. Se meni epäkuntoon, kun taisi geeliä sujahtaa vääriin paikkoihin. Pöh.

Noh. Ehkäpä se on muutenkin ihan hyvä jemmata vähäksi aikaa.

Tänään käytiin np-ultrassa ja kyllä taas jännitti.
Onneksi sieltä taas näytölle ilmestyi heti ihana pikkuinen <3
Ja kaikki oli ihan juuri niin kuin piti.
Seulatkin näytti hyviä arvoja 🙂
Olin käynyt jo aiemmin verikokeissa, joten saatiin siinä paikan päällä jo tietää kromosomipoikkeavuuksien todennäköisyydet.
Nyt ihmetellään ja odotellaan. Seuraava neuvola neljän viikon päästä ja rakenneultraa pitää odotella 9 viikkoa 😀

Mitäs muille kuuluu?

Täällä alkoi sitten tänään tämä jatkuva krapulaolo. Tätä sitten seuraavat 6 viikkoa tiedossa, jos menee sanoin kuin esikoisen kohdalla. Ai, että kun ihanaa…
Appivanhemmat tulossa viikonlopuksi, niin pitäisi jotenkin osata tsempata, ettei oireet näy ulospäin. En haluaisi vielä heille kertoa, ennen kuin varhaisultrassa on tullut käytyä ja nähtyä onko siellä mahassa oikeasti asukki.

Tänään kävimme varhaisultrassa (7+0) ja tuntui niin hyvälle, kun lääkäri oli iloinen ja kertoi, että todella hyvä tilanne. Vahva sydän sykki tasaisesti. Olen helpottunut. Kaikkea hyvää meille kaikille!

Moi! Pahoittelen että tulen tänne kuokkimaan, mutta ajattelin ihan pikkuisen kysellä miten teillä muilla on mennyt, onko nyt itsellä ihan turha toivo..
Eli toissa päivänä ma pp7 testattu herkällä testillä selkeä haamu, eilen ”ei herkällä” nega ja taas tänään herkällä testillä himmeempi haamu kun maanantaina 🙁
Virallinen testipäivä on sunnuntaina. Ja joo, oon pikkusen malttamaton tässä testailussa.. Ovitrelle pistetty 18.4, ei kai se enää kummittelisi testissä?

Hei Sabrina,

Käsittääkseni ovitrelle voi antaa virheellisen tuloksen testiin, jos kymmenen päivän sisään testaa, eli se ei varmaankaan kummittele enää.
Mutta itse en tehnyt testejä ennen kuin oli pp 14 ja täällä olikin virallisena testipäivänä kyllä haaleaakin haaleampi plussa – piti melkein suurennuslasilla tutkia 😀
Seuraavana päivänä oli selkeästi jo vahvempi ja diginäyttökin näytti 2-3 viikkoa.

Joten odottele vain rauhassa virallista testipäivää 🙂 tsemppiä!

Voi ei Marikki! Tällaiset uutiset vetää kyllä aivan sanattomaksi 🙁

Ei voi kuin voimia toivottaa kovasti <3

Voi Marikki! ❤ Voimia! Uskotaan ja toivotaan parasta. Eihän nämä aina mene niin kuin on ajatellut ja hetkeäkään ei anneta armoa.
Meillä ikävä kyllä molemmat vauvat löytyivät ilman sykkeitä eli jo toinen peräkkäinen keskeytynyt keskenmeno. Epätoivo ja masennus on ollut viime päivinä enemmän kuin päällä. En tiedä kuinka tästä suosta jaksaa taas jatkaa eteenpäin. Jouduin vielä kaavintaan, että sekin pelottaa kuinka vaikuttaa jatkossa mahdollisuuksiin raskautua, jos vielä jaksamme ja pystymme jatkamaan yrityksiä.

Tsemppiä kaikille ja onnellisia lopputuloksia!

SAbrina, malta mielesi vaikka tiedän että se on vaikeaa! 🙂 Ovitrellen vaikutuksista en tiedä mutta testipäivään kannattaa odottaa että voi luotettavia tuloksia saada. Toivotaan että plussaa tulisi! 🙂

Voi Toivo ja Marikki! <3 ei sanoja tule nyt, mutta isot halaukset! <3 <3 voin vain kuvitella …

Meillä huomenna np-ultra… Jännittää kovasti!

Marikki olet ollut ajatuksissa. Kuinka asiat etenivät? Kaikki hyvin?

Kiva kuulla. ? On tuossa teillä sulattelemista ja mietittävää. Helposti sanottu, mutta koita olla turhaan murehtimatta. Et mahda mitään sille mitä tulevaisuus on tuova. Itse syyllistyn murehtimiseen ihan liiankin kanssa, joten muita on helppo neuvoa. ?

Minulla alkaa nyt vointi helpottaa. Fyysisesti alan olla jo kunnossa ja henkisestikin jotenkin kasassa. Hevoset onneksi hoitavat mielenterveyden kuntoon ja pitävät elämässä kiinni. Odottelemme nyt patologin lausuntoa ja sen jälkeen meidän loput alkiomme lähtevät PGS tutkimuksiin. Yhtään keskenmenoa en enää haluaisi joutua kokemaan, niistä jää kyllä aikamoiset arvet.

Mutta muista nautiskella olostasi ja kyytiläisistä! Toivon teille super hyviä uutisia! ❤

Paljon jaksamista Toivolle!
Ja toivotaan Marikille hyviä uutisia <3

Mitenkäs muilla plussalaisilla menee? 🙂
Täällä päivä kerrallaan ja seuraavaa neuvolaa vain odotellessa. Töissä haipakkaa, niin menee onneksi nopiaan tämä aika!

Todella paljon jaksamista Marikille! Toivottavasti asiat järjestyvät.

Toivolle pahoittelut ja tsemppiä palautumiseen rankasta kokemuksesta.

Eilen käytiin varhaisultrassa ja siellä oli kaikki hyvin ja syke löytyi. Vastasi päiviä eli 7+6. Soitin sitten neuvolaan ja se olisi ens viikon keskiviikkona. Saa nähdä joudunko heti sokerirasitukseen, kun olotila kyllä viittaa siihen, että ne on ihan pielessä taas.

Minäkin tänne hyvin hyvin varovaisesti nyt kirjoitan. Lähes viiden vuoden yrityksen, yhdeksän siirron joissa on siirretty yhteensä 11 alkioita, sain reilu viikko sitten elämäni ensimmäisen plussa tuloksen. Olo on todella epätodellinen kun en edes haamuja ole koskaan aikaisemmin saanut. Yritän kyllä vielä malttaa mieleni, sillä huomenna tulee täyteen vasta kuusi viikkoa. Eli toisin sanottuna vielä en uskalla oikein luottaa, että siellä tosiaan on joku kyydissä. Ensiviikon perjantaina on varhaisultra, josko sen jälkeen edes hiukan mieli rauhoittuisi. Välillä tuntuu että kuuntelen hysteerisesti omaa kroppaa ja vaikka normaalisti urheilen ja liikun paljon, välilä pelottaa treenata, vaikka tiedän että siitä ei ole haittaa ja tekisi mielelle vain hyvää. Ensiviikolla on neljän päivän työreissu jolle en haluaisi lähteä, kun pelottaa mitä teen jos vuoto alkaa siellä. Hullua että tunnen näin, kun ajattelin että jos joskus tähän pisteeseen pääsen yritän ottaa rennosti ja nauttia. Olo on muuten hyvä, mutta iltapainotteisesti on melko paljon aaltoilevaa vatsan jonotusta ja polttelua, mikä on ilmeisesti aika normaalia. Lisäksi aamuisin tahtoo olla unettomuutta, vaikka en kyllä tiedä johtuuko se tästä itse raskaudesta vai siitä huolesta, joka tähän liittyy. Ehkä sitä on tässä vuosien saatossa niin tottunut pettymyksiin, että ei vain jaksa uskoa että joskus se onni voi todella kääntyä.

Voimia sinulle Mairikki. Toivon todella että teillä saadaan asioihin selkeys ja että pikkuisilla on kaikki hyvin.

Ja ihana lukea mimmun hyviä kuulumisia.

Onnea Mila ja tervetuloa tälle puolelle kirjoittelemaan! Hyviä uutisia toivon minäkin teille varhaisultrasta. <3

Marikille paljon jaksamista! Toivottavasti kyseessä on vain väärä hälytys. On varmasti vaikeaa nauttia raskaudesta, kun on moinen asia mielen päällä. Tiedätkö miten pitkään lapsivesipunktion tuloksien saamisessa kestää?

Toivolle osanotto! Toivottavasti PGS-tutkimuksen avulla välttyisit uusilta keskenmenoilta ja saisitte pian terveen nyytin syliin. <3

Omasta navasta sen verran, että huomenna olisi nt-UÄ. Jännittää ihan kauheasti jo nyt. Tänään onneksi sain kuitenkin pienen sydänäänet dopplerilla kuuluviin, niin uskon että hengissä siellä vielä ollaan. <3 Kerkesin jo siitäkin stressata, kun esikoisen sydänäänet kuului jo viikolla 10+3, ja nyt on jo 11+6… Järki kyllä sanoi, että jokainen raskaus on erilainen eikä noilla kotidopplereilla luvatakaan äänten kuulumista ennen rv 12, mutta silti sitä ehti jo murehtimaan. Nyt jännittää sitten eniten se mitä ne seulat sanoo ja onko muuten kaikki rakenteet kunnossa. Viimeksihän meillä oli niskaturvotus ja rakenteet kunnossa, mutta se hormoniarvot päin honkia, ja lähellä oli ettei meitä ohjattu niiden perusteella myös istukka- / lapsivesipunktioon. Loppuraskauden ajan oltiin kyllä tarkemmassa seurannassa muuten. Toivottavasti tällä kertaa ei tulisi lisästressiä tuloksista…

Mites Timantin ultra meni? Ja mitä muille plussanneille kuuluu?

Hei kaikki.
Voin ilokseni ilmoittaa, että nyt tuli meidänkin vuoro siirtyä tänne puolelle fiilistelemään.
Tänään oli virallinen testauspäivä ja plussa tuli. Kyllä mulla oli plussa testissä jo viikko aiemminkin, mutta nyt siis se on virallinen.
Olo on lähinnä tyytyväinen. Tätä lopputulosta on yritetty viisi vuotta. Onnellisuus varmaan vähiteleen tästä alkaa kasvaa mahan kasvaessa. 🙂
Olo on rauhallinen ja luottavainen, että kaikki menee hyvin.
Viisi vuotta sitten olisin kailottanut kaikille kovaan ääneen tämän tuloksen, mutta nyt ei tee mieli tai ei uskalla huudella. Aiotaan miehen kanssa kertoa vain äideille ja siskoille. Muut saavat huomata tai päätellä… <3
Hymyilyttää aina kun muistan, että nyt on pikkuinen kyydissä. Mulla on nyt menossa rv4+5. 🙂
Silmät täyttyy ilon kyynelistä kun tätä kirjoitan.

Mila ja Suru, onnea molemmille ja tervetuloa tälle puolelle! Ihanaa, että pitkän taipaleen jälkeen olette saaneet plussanne. Toivottavasti kaikki menee hyvin loppuun asti ja miksei menisi.
Ei ne huolet tosiaan siihen plussaan lopu, muuttavat muotoaan vaan. Mahtavaa, jos pystytte ottamaan kaiken rauhallisin mielin vastaan.

Täällä käyty ekassa neuvolassa ja varattu tulevat ultrat. Nt-ultra olisi 13.6 ja rakenneultra 7.8. Vielä pitäisi ens viikon lopulla käydä verikokeessa seulontoja varten ja sit kesäkuulle varata sokerirasitukseen aika. Varasin myös 4d-ultraan ajan heinäkuun loppuun. Käytiin siinä myös esikoisen kohdalla. Jotenkin kattoi kaikki rakenteet vielä tarkemmin kuin rakenneultrassa, niin haluan kyllä taas siihen. Lisäksi ihana muisto jää videosta ja kuvista.

Pahoinvointi jatkuu edelleen. Varsinkin illat on hankalia, mut edelleen siis pitkin päivää on etova olo. Mahan turvotus on sitä luokkaa taas, että näyttää kuin olisi todella pitkällä jo. Sama tilanne oli esikoisen kohdalla. Nyt siis kaivettu raskausvaatteet esiin ja pari uuttakin tilattu. Se on kyl jännä, miten päässä aina käy se ajatus, kun tekee ajanvarauksia tai ostoksia raskauteen liittyen, että nyt varmasti heti menee jotain pieleen.. Kauheeta taikauskoa.. Oon kyllä osannut vähän rennommin ottaa nyt kuin ekan raskauden kohdalla. Jospa tämä tästä 🙂

Hei! Minäkin nyt ilmottaudun varovaisesti tänne puolelle. 31.4. siirrettiin tuoresiirtona 4-päiväinen varhaisblasto ja viime viikonloppuna kotitestillä testasin plussan. Maanantaina kävin vielä verikokeessa pp14 ja hcg 715 eli raskaana ollaan. Toisaalta oon innoissaan, mutta toisaalta tosiaan vielä aika epävarmoin fiiliksin, niin kuin muutkin täällä etenkin alkuun ovat olleet. Luin koko viestiketjun läpi ja tuli semmonen fiilis, että ei tosiaan mitään varmaa voi vielä sanoa tästä(kään) raskaudessa, oli niin monenlaista kohtaloa täällä. Itelle tää on toinen raskaus ja ensimmäisessä kärsin kovista verenvuodoista. Nyt toivon, että säästyisin niiltä, koska ne oli henkisesti tosi hirveitä.

Onnittelut ja tsempit etenkin Surulle ja Milalle, jotka ovat myös viime päivinä plussanneet!

Hopea, miten teillä meni nt-ultra?

Mimmu, tiedän nuo taikauskoajatukset.. itekin miettii, että jos nyt teen niin tai näin niin sitten varmaan heti tulee jotain takapakkia tms..

Mulla siis nyt rv 5+2 vasta menossa (aika samoissa surun kanssa). Varasin varhaisultran parin viikon päähän. Eka aattelin, että sehän on pian, mutta nyt tuntuu että siihenhän on vielä pitkä aika.. Pientä oireilua on kuten rintojen arkuutta ja jotain ”outoja” vatsatuntemuksia. Välillä hätkähdän kun tuntuu ihan kuin joku tökkäisi mua mahaan. Mulla on vatsa ollut aika turvoksissa jo punktion jäljiltä eikä se tunnu enää kauheasti helpottavan. Tilasin jo parit kesäiset mammahousut torista, kun tuntuu ettei monet housut mee kunnolla kiinni enkä uskalla laittaa jos puristaa liikaa. Tuntuu niin aikaiselta..

On tää raskaus vaan tuonut puhdasta onnea mulle ja miehelle viime päivinä. Aivan ihanaa. <3
Täälä kaks vaan hymyilee koko ajan. 😀
Huomenna meen verikokeisiin niin saadaan hcg-arvot. Jännää, mut uskon, et kaikki on ok! 😀

Sivusto on vissiin hetkellisesti uohtanut miten hymynaamat piirretään?!

Marikki, hurja tilanne teillä. Luin nopeasti mitä se TTTS suurinpiirtein tarkoittaa. Ei voi kuin toivoa, että pienokaiset kuitenkin selviäisivät tästä tilanteesta mahdollisimman vähin vaurioin! <3 Ei oo kyl helppoa kun ensin on lapsettomuuden tuska ja sitten tulee tälläistä kaiken päälle.

Suru, oon iloinen teidän puolesta, että vihdoin saatte tekin kokea tän plussaonnen. ☺

Onnittelut Surulle plussasta, ihanaa. Ja paljon voimia Marikki teille. Voin kuvitella että tilanne on raskas ja toivon sydämeni pohjasta että kaikki menee vaikeasta tilanteesta huolimatta hyvin. Itse olen pikkuhiljaa totutellut ajatukseen että ehkä tässä tosiaan ollaan raskaana. Tämän viikon perjantaina on ultra ja ehkä sen jälkeen uskaltaa päästä sen onnen tunteen kunnolla pintaan. Lähdin tänään työreissulle jossa vietetään aikaa perjantaihin asti. Lento oli tuskaisa ja tuntui että jalat turposi enemmän kun normaalisti. Mut pohdin miten selviän joka päiväisistä illallisista ilman alkoholia ilman että se herättää epäilyjä. Asiasta ei ole tosiaan kerrottu kuin muutamille hyville ystäville jotka olivat hyvin selvillä hoidoista. Heidän reaktionsa on ollut liikuttava. Tuntuu että he uskaltavat iloita puolestamme niin aidosti ja ilman sitä pelkoa että joku menisi vielä pieleen. Mutta nyt pitää lähteä siirtymään hotellille. Tsemppiä kaikille tulevaan viikkoon.

Nyt mä vasta luin tätä ketjua taaksepäin ja huomasin, et tänne kuuluu joillekin ihan kamalia uutisia. Kaikenlaista stä joutuukin kestämään sen päälle, et ensin ravaa hoidoissa ties kuinka pitkään. Voimia teille, joilla on nyt vaikeaa… 🙁

Itse olin tänään verikokeissa, katsovat hcg-arvot. Vähän nyt alkoi jännittämään tulosten odottelu. Varhaisultraan on vielä muutama viikko. Täytyy keskittyä muuhun tekemiseen, ettei odottelu käy pitkäksi. Edelleen on rauhallinen mieli, mut oon mä keksiny kaikenlaisia huolenaiheitakin… Mut kyl nyt kaiken täytyy jo mennä hyvin. Täs on ollu niin paljon huonoa tuuria viiden vuoden aikana, et nyt sen on pakko olla kääntynyt!

Täälläpä on ollut nyt hiljaista. Käyn aina malttamattomana katsomassa josko joku olisi laittanut kuulumisia. 🙂

Itellä aika oireetonta… Mulla vaan muutaman kerran päivässä tulee semmosia ihme ”sähköiskuja” mahaan. Tänäänkin töissä oikein pelästyin, kun tuntui kuin joku olisi oikein töytäissyt mahaa. Mulla oli siinä asiakas ja työkaveri vieressä. Naurahdin vaan, että ”huh, kun pelästyin, tuli mahaan joku kramppi”. Muut oli vähän ihmeissään siinä. Se tulee aina niin äkkiarvaamatta, että ihan hätkähtää ja saattaa huudahtaakin jotain säikähdyksissään.

Syötyä tulee iltaisin aika paljon. Koko ajan voisi puputtaa jotain. Makeaa ei tee mieli oikeastaan yhtään, mutta pari pussillista on tullut vedeltyä semmosia kirpeitä hedelmäkarkkeja mistä kyllä yleensäkin tykkään, mutta nyt tehnyt erityisesti mieli.

Eilen tein huvikseen vielä raskaustestin, joka mulla oli kaapissa ja oli ainakin viivat selvästi voimistuneet siitä puolentoistaviikon takaisesta ekasta testistä. Jännittää kyllä kun vasta viikon päästä on se alkuraskauden ultra, että mitä siellä sitten näkyykään.

Onnittelut kaikille uusille plussanneille 🙂 toivotaan että tulisi mahdollisimman stressitön odotusaika kaikille <3

Olen ollut vähän taka-alalla hetken aikaa, kun tässä vain odotellaan ja ihmetellään.
Ensi viikolla taas neuvola ja pääsee sydänääniä kuuntelemaan. Kotidopplerin tosiaan heitin jo veke alkuinnostuksen jälkeen (se meni siis rikki) 😀

Vatsa kasvaa ja jalkojen turvotus on jotain niin järkyttävää, että ei voi edes sanoin kuvailla. Töissä ollaan tehty jos jonkinnäköisiä variaatioita, jotta saan jalat ylös välillä (istumatyötä teen). Pomo on kovin ymmärtäväinen onneksi!

Mammavaatteisiin olen joutunut siirtymään jo tovi sitten. Välillä kun tuota kumpua katsoo, niin miettii, että mikähän armeija sieltä on tulossa. Yksi vain on todistettavasti matkassa 😉

Ja Marikille (ja toki puolisolle) paljon voimia ja jaksamista! <3

Mulla kans ihan oireetonta on. Pari viikkoa pitää odottaa varhaisultraa. Pitää sietää epävarmuutta, et onko kaikki varmasti hyvin. Pitäis kyllä olla kaikki ok. Sain verikoearvot ja Hcg-määrät oli oikein hyvät. Hyppelin kadulla ilosta ku sain hoitajalta tiedon. 🙂
Kunpa kaikki menis nyt vaan hyvin loppuun asti! 🙂

Hei kaikille. Ensinnäkin onnittelut uusille plussanneille! ja voimia paljon myös epävarmuuteen ja ikäviin asioihin!❤
Meille syntyi niin rakas tyttö kaksi viikkoa sitten. Kaikki meni hyvin, suunniteltu sektio oli neidin perätilan vuoksi. Useita useita vuosia, useita hoitoja ja niin monen monta siirtoa. Lopulta kaikki niin hyvin. Tyttö on meille suuri lahja.?

Isot onnittelut Almalle tyttärestä! <3

Isot lämpimät onnittelut Almalle ?
Meillä oli tänään varhaisultra ja mua jännitti ihan käsittämättömän paljon. Oma syke oli ihan pilvissä. Mutta pikkuisella oli kaikki niin kun piti. Oli kiinnittynyt hyvään paikkaan ja vahva sydän sykki. ? Vamhempi kokenut mieslääkäri oli sydämellinen ja osasi sanoa juuri oikeat asiat kun kerroimme, että takana on vuosien hoitorumba. Nyt vain yritän saada tuon mielen rauhoittumaan ja uskomaan että asiat voi joskus mennä näinkin sekä yritän olla miettimättä asioita jotka voi vielä mennä pieleen. Olo on epätodellinen mutta helpottunut.

Mila, kiva kuulla että teillä oli varhaisultrassa kaikki hyvin. 🙂

Itteä vähän huolettaa, kun ei tunnu oikein missään/mitään.. jotain ihan lievää, jos oikein alkaa ajatella, mutta olo aikalailla normaali. Toisaalta, ei mulla ekassakaan raskaudessa ollut voimakkaita oireita. No, täytyy yrittää nyt pysyä rauhassa. Ens torstaina olis rv 7+0 varhaisultra.

Lueskellut 3 vuotta palstaa, nyt haluaisin kirjoittaa omia fiiliksiä!

Hei,
Tein elämäni ensimmäisen plussan 7.5. , toinen raskaus kyseessä! Tällä viikolla olen 8+0. Esikoisen kohdalla näytti testi negaa.
Taustojani, Olen 33v ja mieheni 43 v , 5 v sitten aloitettiin vauvojen teon, mikä ei onnistunut kotikonstein, mentiin hoitoihin , syy selvisi, mieheni vähäinen siittiömäärä! Ensimmäinen ivf/icfi tehtiin 2015 syksyllä, 1 alkion siirto epäonnistui, 2 siirto ( onnistui) meillä on 1,8 v poika lapsi.
Pakkaseen jäi 2 alkiota, viime syksynä , tehtiin 2 kertaa alkion siirtoa , 1 oli 3 päivän ikäinen alkio ja toinen siirto oli 5pvä ikäinen eli blasto, ne epäonnistui, oli henkisesti rankka loppu vuosi, jäin 2 vko sairaslomalla viimeisen siirron jälkeen , kun menkat alkoi oli maailmanloppu! Oltiin 4 kk jonossa, nyt keväällä uusi yritys ivf/icfi, menimme hoitoihin , onnistui hyvin , 6 alkiota ja blasto vaiheeseen asti viljetiin! Yksi on onnistunut siirto, ja 1 saatiin pakkaseen, 4 alkiota eivät lähteneet jakaantumaan! Olen hyvin onnellinen ja kiitollinen, että olen nyt raskaana, jota tavoiteltiin ! Ollut hyvin rankkaa toisen lapsen yrittäminen , mutta periksi ei saa antaa, koska joskus onnistuu varmasti, ei voi aina olla epäonnistumisia!
Alku-ultra oli viime viikolla ja kaikki hyvin, alkio vastaa viikkoja ja todettiin raskaus! Stressitaso laski. Nyt odottelen 12vko ultraa , että on hyvin kasvanut ja terve !
Jatkuva väsy, ja kamala pahoinvointi ( merisairas olo) esikoisen kohdalla oli samat fiilikset! Loppui siinä 13vko kohdalla, vointi kohoni ! Nyt olis toiveissaan pikku prinsessa kun on jo poika lapsi, muttei voi tietää kuka siellä tuhisee ☺!

Ilmottaudun varovasti tälle puolelle. Viime perjantaina tuli plussa testiin? virallinen verikoe olisi ollut keskiviikkona vasta. Tosin heti plussan jälkeen iski paha hyperi ja nyt Naistenklinikalla oltu muutama yö. Nestettä on poistettu vatsasta litroittain keuhko kuvissa ei näkynyt nestettä. Ihan hirveä olo ollut..? nyt oon nesteytyksessä. Toivottavasti pikkunen jaksaa pysyä matkassa❤️

Onnea plussanneille. 🙂
Meillä lähestyy rv7+0 ultra. On jo ensi viikolla. Ja on alkanu ahdistaa koko homma.
Vaikeaa muuttaa omaa ajattelutapaa kun on viis vuotta ehtiny ensin märehtimään ja surkuttelemaan… Huoh.

Tervetuloa ja onnittelut Wikke, Saara ja Frida plussista!

Itse kävin tänään alkuraskauden ultrassa (tänään 7+0). Kohdusta löytyi viikkoja vastaava alkio, jolla sydän sykki, joten yksi etappi taas päästy eteenpäin. Laskettuaika olis sitten tammikuun 17.

Ilmoittauduin sitten jo neuvolaankin, jonne parin viikon päästä aika. En saanut aikaa työajan ulkopuolelle kokonaan, joten en tiiä pitääkö mun paljastaa jo pomolle tilanne, kun joudun olemaan hetken pois töistä sen neuvolakäynnin vuoksi. No, ei kai se haittaa, kun ei pomo saa kuitenkaan kaikille sitä kertoa vielä ilman mun lupaa.

Nyt oon ollut viikon jo Naistenklinikalla hyperintakia? koko ajan ollut vatsasta treeni josta neste tulee pois ja sitä on tullut ainakin 16litraa jo? verikokeet myös otettu joka aamu. Lääkäri kävi äsken ja nyt vähän parantunut veriarvot mutta viellä vähintään pari päivää pitää viettää täällä.

Huh, huh! Ootpas Saara kyllä joutunut kokemaan kovia. Toivottavasti nyt pian tilanne muuttuis paremmaksi ja pikkualkio jaksaisi myös sinnitellä siellä kohdussa.

Onnea uusille plussille.

Meillä oli tänään varhaisultra ja kaikki oli oikein hyvin. Hyvään paikkaan oli kiinnittynyt ja vastasi kooltaan viikkoja. Ja pikkuinen sydän oli, vaikka en sitä itse meinannut oikein nähdä. 🙂

Aivan ihanaa!! 🙂
Ja koko suku on riemuissaan! 🙂
Ja myöskin ihanaa, ettei vihdoinkaan tarvi tehdä mitään, vaan nyt kaikki ihan itsestään vaan tapahtuu. Onko pikkusen ihmeellistä, että saa vaan olla ja nauttia?!?
Mulla ei ole ollut edes pahoinvointia. Rinnat on aavistuksen täydemmät, se on kiva, koska ne on aina ollu mahdottoman pienet. Odotan jo, et vatsa kasvaisi ja alkais tuntua ja näkyä, et perheenlisäystä on tulossa!!
Meillä on laskettu aika omien laskujeni mukaan 21.1 🙂

Saaralle jaksamisia… Kyllä se olo siitä varmaan vähitellen helpottuu… <3

Suru, hienoa kuulla, että teillä pikkuinen voi hyvin. <3 Meillä on lasketut ajat sitten aika lähekkäin, kun mulla on 17.1.

Voi Marikki! Mulle tuli ihan tippa linssiin, kun luin ton sun kertomuksen huomisesta toimenpiteestä ja ennusteista. Onneksi kuitenkin prosentit onnistumisen suhteen on plussan puolella, mutta onhan tuossa suuri huoli silti edessä. Mä kyllä toivon ja rukoilen koko sydämestäni, että se huominen operaatio onnistuu ja pikkuiset saadaan pelastettua! Voimia sulle/teille tämän kaiken kestämiseen!

Voi tsemppiä Marikki! Tää on kyllä yhtä vuoristorataa.

Siirryn minäkin vaivihkaa tänne plussanneiden puolelle. Jotenkin en kuitenkaan osaa täysin sydämin riemuita, sillä tuoreessa muistissa on vielä tuoresiirron jälkeinen biokemiallisen aiheuttama pettymys. Nyt kuitenkin veritestin perusteella (pp 13 hcg 550) näyttäisi siltä, että tästä passista on alkio tarttunut tiukemmin. No, ei tässä auta muuta kuin odotellavarhaisultraa. Koitan kyllä ottaa mallia Surusta ja olla murhetimatta liikoja.

Paljon voimia ja tsemppiä Marikki! Toivottavasti tilanne menee parhain päin ❤️

Onnea plussanneille! Ja kiva kuulla positiivisia alkuraskauden ultran tuloksia! Antavat itselle toivoa. Mulla vielä viikko kyseiseen ultraan, ja jokainen päivä on yhtä oireiden/oireettomuuden tarkkailua, huoh! Olen miettinyt, olisiko sitä yhtä lailla hysteerinen, jos olisi tullut raskaaksi ongelmitta ihan luomusti. Luulen, että ei…

Marikki: täällä pidetään sulle peukkuja. Todennäköisyydet on onneksi yhä teidän puolella! Voimia epävarmuuteen!

Maiku, huomasin saman, että meillä on aika lähekkäinen aikataulu. (Onko toi edes sana?)

Mun pelot liittyy tällä hetkellä lähinnä toksoplasmoosiin. Meillä on lemmikkejä ja tuntuu myös, et kaikki ihmiset ympärillä tekee multahommia etenkin nyt kesäaikaan. Ahdistaa toi asia. Nevolassa luvattiin ottaa tokson vasta-aineet. Ehkä se rauhoittaa mieltä kun tulokset tulee. Meillä on tosiaan kaksi sisäkissaa ja niissä ei todennäiköisesti edes ole toksoplasmoosia, mut vainoharhanen mikä vainoharhanen. Sit mä pesen täällä käsiä ihan joka välissä kuin mikäkin hullu… 😀
Onko täällä muitakin vainoharhaisia?! 🙂

Moi!
Varovasti tulen kurkkimaan tätä puolta, torstaina olisi ollut virallinen testipäivä, lähdettiin reissuun tänään niin aamulla tein digitestin, johon tuli raskaana 1-2. Pas tehty toissa viikon perjantaina..
Muuten ihan normaali olo, melkein alusta asti tuntuvat ”menkkakivut” on edelleen vaivana..

Moona, tervetuloa!
Sabrina, toivottavasti plussa pysyy ja tulet jäädäksesi tälle puolelle!

Mä en oo tajunnut tuota toksoplasmoosia pelätä, kun oon tehnyt multahommia tässä keväällä. Useimmiten mulla on kyllä hanskat kun multaa tongin, mutta eipä oo tullut mieleen tuommoinen asia.

Frida, toi oireiden tarkkailu on niin tuttua. Sit ku ei oo mitään, pelkää ettei kaikki oo hyvin ja vaikka oliskin jotain niin silti monesti miettii että onko kaikki hyvin ja onko tää nyt raskausoire jne..

Tänään virallinen testipäivä, tein testin päivällä kun ei eilen kerenny apteekkiin.. Melkein yhtä vahva viiva tuli kun kontrolli viiva, tää nyt on vaan vielä niin epäselvää.. Kävin tiistaina (pp11) verikokeissa ja hcg arvo oli vain 43. Soitin klinikalle ja sanoivat että keskimäärin pitäisi olla tuolloin 150, ei hirveen toiveikas ollut.. 🙁

Marikki. Onpa hienoa kuulla noin hyviä uutisia teiltä. 🙂

Sabrina. Ehkä se vielä voimistuu?! Harmillisen alhainen arvo. 🙁

Meillä kaikki on hyvin. Käytiin neuvolassa ja se oli aivan ihanaa. Siellä oli aikaa jutella kaikessa rauhassa ja vihdoin alettiin tajuamaan, et ollaan oikeesti raskaana! 🙂 Ja saatiin Meille tulee vauva -lehtinen. Aivan ihanaa <3

Marikki, hienoa kuulla, että leikkaus meni toivotusti! 🙂 Olisi kiva, jos voisit tännekin joskus vielä tulla kertomaan kuulumisia jatkossa. Kaikkea hyvää sinulle ja pienokaisillesi joka tapauksessa jatkoon!

Sabrina, harmillista tuo alhainen hcg. 🙁 Voisiko vielä kuitenkin olla toivoa?

Mekin käytiin tänään ekassa neuvolassa. Pelkkää jutustelua oli, tai no verenpaine ja paino mitattiin. Oli tullut jo 2 kg lisää painoa… Noh, ei mikään ihme tällä syömisen määrällä. Tuntuu, että varsinkin iltaisin pakko koko ajan syödä jotain. Toivottavasti tahti ei kuiteskaan oo tätä luokkaa koko raskauden ajan.
Sitten tuli lähetteet niihin seulontaverikokeisiin ja pitäis varailla aikaa sinne nt-ultraan. Mulle jäi vähän epävarmaksi koska mun pitää mennä sinne sokerirasitukseen, mutta omakannasta onneksi näkyi, että pitäis mennä rv 12-16 välillä. Sitten mietin jälkikäteen, että ei kai noihin verikokeisiin tarvii olla syömättä… ei ollut siitäkään mitään puhetta. Siellä kai otetaan niiden seulontojen lisäksi perusverenkuva ja sitten ne veriryhmät ja kuppa-jutut mitä siinä nyt olikaan sitten. Hassua, kun viimeksi muistaakseni sain niistä kunnon laput ja hämärästi muistelen, että piti jotain lappuja/suostumuksiakin täyttää, mutta ei nyt ollut mitään semmoisia. Meillä on kyllä se sähköinen äitiyskortti ipana, mutta ei kai sielläkään mitään suostumuksia tms. oo. Äh, en mä tiiä. Unohtiko se terkka, muistanko väärin vai onko käytännöt muuttuneet? Ei näistä tiiä.

Ei nyt hirveen hyvälle näytä.. Tänään siis pp18, hcg 282.
Lääkäri soitti kuitenkin klinikalta, että mahdollisuus on nyt kemiallinen tai kohdun ulkoinen, sanoi ettei kiellä etteikö voisi lähteä oikea raskaus käyntiin. Mutta usko siihen on käytännössä mennyt.. 🙁 kontrolli hcg loppuviikosta vielä ja varalta ultra ens viikolla omassa tkssa. Lutinus lääke lopetetaan nyt kuitenkin.
Kaikkea hyvää teille, päivittelen vielä kuulumisia jos niikseen on..

moi kaikille. minä olen ollut todellinen seinäruusu nyt täällä keskustelussa. Olen kyllä lukenut kaikkien viestit <3 , mutta en yksinkertaisesti ole muka ehtinyt tänne kirjoittelemaan itse…

Meillä menossa rv 19 ja kaikki on mennyt tosi hyvin. Maanantaina on seuraava neuvola sekä sokerirasitus.

Tsemppiä kaikille kovasti ja tervetuloa uusille plussanneille!

Minäkin täällä seinäruusuilen… Lukemassa käyn säännöllisesti, mutta kirjoittaa ei ole jaksanut. Väsyttää vieläkin ihan tolkuttomasti. Tai sellainen ”nukahdan pystyyn -väsymys” on jo helpottanut mutta mitään ei oikein jaksa tehdä.

Kivaa että täällä on paljon uusia. ?

Maiku: Niinkuin Timantti jo sanoi, niin niihin ekoihin verikokeisiin sai mennä ”syöneenäkin”, mutta sokerirasitukseen pitää olla 12h paasto. Meillä ainakin niiden ekojen verikokeiden yhteydessä otettiin myös kaksi pissinäytettä. Toinen piti antaa aamupissistä alapesun jälkeen (purkin ja putkilon sai kotiin mukaan niin ei tarvinnu olla tuskissaan labraan asti) ja toinen sit siellä labrassa ilman alapesua.

Omasta navasta sen verran, että nt-ultrassa oli muuten kaikki ok, mutta se PAPP-A oli taas matala niinkuin edellisessä raskaudessakin. Rakenne-UÄ on sit lääkärillä niin katsovat verisuonten virtauksia samalla. Sokerirasituksessakin oon jo käynyt ja gdm-diagnoosihan sieltä irtosi… ? Kotimittauksissa on onneksi kaikki ollut kunnossa (mutta en minä kotona vedäkään kertahuikalla 75 grammaa sokeria kerralla huiviin..). Rakenne-ultraa pitäisi vielä kuukausi jaksaa odotella, tänään siis 15+6.

Sabrina, onpas ikävää nyt tuommonen epävarmuus tosta hcg:sta tai siitä mitä on tapahtumassa. Pidän vielä peukkuja sulle, jospa kuitenkin olis toivoa…?

Kiitos teille labrakysymyksiin vastauksista. En oo vielä ehtinyt/saanut aikaiseksi varailla niitä labroja tai ultraa. Katotaan jos huomenna sais aikaiseksi kun on vapaapäivä. Ei tässä nyt vielä hengenhätä, kun huomenna alkaa vasta rv 9.

Hopea, mä oonkin miettinyt, että toivottavasti sun nt-ultra meni hyvin, kun ei oo kuulunut mitään. Mullahan oli kans toi papp-a-arvo ekassa raskaudessa alhainen ja mulla oli myös raskausdiabetes. Syntyikö sun lapsi milloin suhteessa laskettuun aikaan? Mun poika syntyi kuukauden etuajassa ja oon ite pohtinut, että olisiko se papp-a:n alhaisuus jotenkin ollut merkki siitä, että siinä istukassa oli kuiteskin jotain pientä häikkää, kun poika kasvoi kohdussa aika pienenä, vaikka mulla oli se raskausdiabeteskin. Katotaan miten mulla nyt käy noiden veriarvojen kanssa tällä kerralla…

Ahistaa kun maha jo pömpöttää, vaikka oon näin alussa. Viikonloppuna pitäis mennä häihin ja sovitin tänään sitä mekkoa mikä olis tarkoitus laittaa päälle. Olo oli jo ihan punkero sen mekon kanssa. Meen varmaan huomenna katsomaan, jos löytäisin näin viime tinkaan jonkun vähän peittävämmän mekon itelleni. Jos ei löydy, niin sit on vaan tyydyttävä tohon viime vuotiseen ja kestettävä se jos joku rupee kyseleen ”lihoomisen” syytä tms.

Terve! Viime viikon torstaina pääsin kotiin naistenklinikalta jatkamaan toipumista? eli 2viikko jouduin siellä olemaan..? oli henkisesti aika rankkaa enkä jaksanut iloita edes alkaneesta raskaudesta..? huomenna pitää mennä verikokeet kun maksa arvot oli niin paljon koholla että niitä nyt seurataan ja odotellaan että laskisi. Sairaalassa tehtiin myös noiden korkeiden maksa arvojen takia vatsan ultra mutta siellä ei ollut mitään erityistä. Ja arvot nousi vasta kun olin ollut sairaalassa 3päivää. Nyt viikkoja 6+3 toivotaan että pikkunen jaksaa pysyä matkassa?❤️ Ehkä tämä tästä pikkuhiljaa..mutta monet itkut tuli väännettyä sairaalassa?

8+5 IVF:n kautta saatu kaksosraskaus ja oireet loppuivat kuin seinään. jatkunut muutaman päivän. onko kellään jatkunut iloisesti, vaikka oireet olisivatkin kadonneet?

Stark, täällä ainakin yksi jolla oireet katoili välillä noilla viikoilla ja siitäkin huolimatta tänään mennään rv 20 🙂

Omasta tilanteesta: Hemoglobiini tosi alhaalla ja rautalisän määrääkin jo nostettu. Ja sokerirasitukseen jouduin ”pikana” (normaalisti olisi ollut rv 24 paikkeilla), mutta yksi neuvolakäynnin näyte pakotti vähän aiemmin labraan ja sieltähän tärähti kaikki arvot liian korkeiksi.
Kotiseurantakin tuotti muutamia liian korkeita arvoja, joten lähete äitiyspolille ja nyt ootellaan sitten, että joudunko lääkehoidolle.

Mulla muuten oli myös tuo Papp-a -arvo aika matala, mutta jollain lekurikerralla oli puhetta, että hedelmöityshoidot/alentunut hedelmällisyys voivat aiheuttaa sen. Mutta en tiedä siitä enempää 🙂

Ja vaikka tämän päivän neuvola oli ns.ylimääräinen tuon diabeteksen kotiseurannan takia, niin sainpa kuunnella taas sydänääniä <3
ja juhannuksen jälkeen sitten jo rakenneultra!

tervetuloa uudet! Oon kans lukenut tekstejänne, mut en oo jaksanut vastailla, kun huono olo ja väsymys on vaivannut.

Käytiin nt-ultrassa pari päivää sitten. Kaikki hyvin, koko vastasi 4 päivää vanhempaa eli samoin kasvaa kuin esikoinenkin. Kovasti pyöri ympyrää ja touhusi kovasti eli eloisa tapaus oli. Saatiin 5 kuvaa mukaan eli oli innokas ultraaja. Muutenkin osui sellainen ultraaja joka katsoi ja esitteli kyllä tarkkaan rakenteita jne. Seulonnoissa riskiluvuissa ei ollut mitään poikkeavaa. Istukka näyttäis taas olevan edessä. Mut jotain hipsutuksia oon kyl melko varma tunteneeni siltikin.

Sen sijaan kuten osasin aavistella, sokerirasituksesta tuli taas raskausdiabetesdiag. Oli taas kaikki arvot reilusti pielessä. Ens viikolla neuvola niin saan sieltä sit taas mittarit sun muut välineet mittailuun. Vähän epäilyttää, että nyt aloitetaan lääkitys jo aiemmin kuin viimeksi. Ens viikolla lähtee sitten lähete myös äitiyspolille asiasta.

Etovuus jatkuu edelleen, blääh. Toivottavasti alkaisi jo helpottamaan, en sit tiedä johtuuko noista sokereistakin, et etoo. Muutenkin väsyttää ja pinna kireellä.
Maha on taas iso kuin mikä eli iso vatsa taas varmasti tulossa.

Mukavaa viikonloppua!

mimmu 13+2

Hienoa, että Saaralla alkaa helpottaa ja ootte kotiin päässy. ?

Stark: Mullakin katoili välillä kaikki raskausoireet alussa, mutta nyt mennään viikoilla 16+2, ja kaikki hyvin. Toivottavasti teilläkin kaikki sujuu hyvin. ❤

Maiku: Meidän tyttö syntyi viikoilla 41+0, ja painoi 3680g. Ekassa raskaudessa mulla ei ollu radia. HCG:t meillä oli silloin alussa tosi matalat (39 pp14), ja synnytyksessä huomattiin, että on lisäistukka ja lisäksi kalvoissa verisuonia. Eli jotain kummaa siinä istukan kehityksessä oli. Mut edellisessä raskaudessa tuo PAPP-A oli 0,01 ja nyt sentään 0,34, niin en oo niin huolissaan kun ekalla kerralla. ? Ja samaa oon kuullu minäki, kuin Purina, että hedelmöityshoitoja saaneilla tuo PAPP-A on herkemmin matala.

Kirjaimellisesti voi itku! Aamulla kun heräsin pikkuhousut ihan veressä. Tänään olis rv 9+4. Tää vaikuttaa niin samalta kun viime raskaudessa jossa mulla oli hematooma. Oon silti vähän järkyttynyt ja ilmoitin jo töihin etten mee sinne tänään… soitan varmaan lapsettomuusklinikalle kun se aukeaa ja jos ne ei ehdi ottaa mua, niin varaan ajan yksityiselle gynelle. Päätin että nyt en kyllä kärvistele montaa viikkoa epätietoisena ja istu töissä peläten koska taas ”hulahtaa” niin kuin viimeksi.

Maiku. Miten sulla kävi?

Mulla on kans ollu ruskeaa tuhrua viikonloppuna. Onneks vaan vähän ja onneks ruskeaa ei punaista.., mut huoli tietty nousi. Nyt näyttäis olevan rauhoittumaan päin ni en aio nyt mennä lääkäriin.

Noi vuodot on kyl inhottavia, ku niistä ei tiedä onko se nyt jotain vai ei… Hohhoijaa.

Tsemppiä Maikulle!

Mikä se Papp-a on?

Tsemppiä kovasti Maikulle <3

Ja tuo s-papp-a -arvo liittyy sikiön kehityshäiriöiden (down-syndrooman) seulontaan ja tämän nappasin fimlabin sivuilta:
”Sikiön 21-trisomian riskin arviointi perustuu seulonnassa äidin seerumin PAPP-A:n ja vapaan hCG:n pitoisuuksiin alkuraskaudessa viikoilla 10 – 12 (9+0 – 11+6). Riskin arvioinnissa otetaan pitoisuusmääritysten tulosten ja raskauden keston lisäksi huomioon äidin ikä, paino ja muita taustatietoja sekä ultraääniseulonnassa mitattu sikiön niskaturvotuksen paksuus”

Itse kävin rv 10 noissa verikokeissa ja np-ultra oli rv 12.
Hyvät tulokset tuli, vaikka arvot itsessään minulla oli melko pienet. Mutta kuten tuossa infossa lukeekin, niin siihen riskin arviointiin liittyy moni muukin asia kuin pelkät verikokeen tulokset. 🙂

Sain tänään tosiaan jo aamupäivälle ajan yksityiselle gynekologille ja siellä näytti kaikki olevan pikkuisella hyvin! Olin kyllä niin helpottunut. Sydän sykki, liikettä oli ja nyt näkyi jo pienet kädet ja jalatkin. Oli niin hellyyttävän näköinen pikkuinen siinä ruudulla. Vuodon syytä ei löytynyt. Aamun jälkeen vuotoa ei ole enää ollut, että toivottavasti jää nyt yksittäiseksi hulahdukseksi eikä tulis enää mitään isompaa. Lääkäri vaan sanoi, että nää on aika tavallisia hoitojen avulla raskautuneille, kun limakalvot on verekkäät korkeiden hormonipitoisuuksien vuoksi, niin herkemmin sit vuoteleekin.

Mulla oli aika rankka viikonloppu sekä fyysisesti että henkisesti, niin voipi olla sekin edesauttanut tätä asiaa. No, yritän nyt ottaa vähän rauhallisemmin mikäli nyt vaan onnistuu, kun tuon 2-vuotiaan esikoisen perässä kuitenkin pakko pysyä jotenkin.

Siirtymä tällepuolelle, toivottavasti saan pysyäkin täällä ^_^

D2 pakkasesta ja istutus tiistaina 05.06.. Sen jälkeen lauantaina puoliltapäiviltä tuntui kuin menkat olisi alkamassa ja ajattelin että oliko tuo tunne kiinnittymisestä. Sunnuntaihin asti oli tunne, että nyt istui, että nyt onnistuttiin viimein. Maanantaina oli jotenkin epätoivoinen olo, alakuloinen ja ahdistava. Mä olin jo luopunut toivosta, mies jaksoi uskoa että kyllä meillä kyytiläinen on mukana vielä.. Koko viimeviikko meni alakulossa.

Tänään saatiin tehdä testi. Yöllä heräsin ja ajattelin käydä vessassa, että teenpä testin samalla niin ehdin itkeä itkut ennen töihinlähtöä.. Ultra-testiin plussa :O . Ei niin selkeä viiva kuin testintoimivuusviiva, mutta viiva. Ei sellainen hailakka ”mä tahdon että tuossa on viiva”-viiva mikä oli viime joulun alla. Paljon selkeämpi, ei tarvitse käännellä eri valoisuuteen että sen näkee. Ja sitten vasta katsoin kelloa että se on vasta yksi 😀

Aamulla toinen tikku, clearbluen digitaalinen. Tiimalasi pyörii ja pyörii.. Ja pyörii.. Näyttöön ilmestyy Gravid, Raskaana. :O :O Viikoiksi antoi 1-2. (Vai pitäisikö tässä olla 2-3, kuinka tarkka tuo oikeasti on? Nyt alkio on 17pvän ikäinen).

Mitä tälläkertaa tehty erilailla? Mä otin oikeasti rauhallisesti. Lepuutin sohvalla, otin vähän aurinkoa ja pysyin kotona. En mä edellisillä istutuskerroillakaan oo isommin riuhtonut mitään mutta nyt olin oikeasti paljon enemmän paikoillani. Ananaksen söin niinkuin edellisilläkin kerroilla, foolihappo, c-, d-, b-vitamiinit ja sinkki käytössä. Tälläkertaa lääkkeellinen, aiemmin omaan kiertoon.

Rinnat on olleet kipeämmät kuin normaalisti, mutta laitoin Zumenonin piikkiin. Mahaa on pariin otteeseen juilinut kuin menkat olis alkamassa, minkäänlaista kiinnittymistuhrua ei oo tullut tm. Mutta netinmukaan n kolmannekselle vain tuleekin.

Epäuskoinen tunne. Odotetaanko me oikeasti? Saadaanko me oikeasti pieni? Kirjoitan tätä töissä vesi silmissä, ei meinaa vieläkään uskoa. Otin tikuista kuvat, niitäkin pitänyt parikertaa katsoa että näenkö mä oikein. Kyllä, kaksi viivaa ja selkeä teksti ”Raskaana”.

Vielä tässä on monta mutkaa edessä, mutta kurvi kerrallaan niinkuin prätkälläkin 😀 Tulevat mummut ja paapat on täpinöissään, me ei meinata miehen kanssa uskaltaa ees riemuita kun pelottaa että jotain menee pieleen. Mutta ainakin kroppa toimii ja ottaa vastaan, lääketieteestä on apua. Mä en ookaan maho lehmä :’D Eka uä on kuukaudenpäästä, nyt saa jännittää että kyytiläisellä on kaikki kunnossa ja kehittyy niinkuin pitää.

Onnea tuhannesti Tinna 🙂 <3
toivotaan että kaikki menee hyvin!

Tuohon clearbluen tarkkuuteen olin tuossa ihan tämän keskustelun alussa ottanutki kantaa.
Tässä kopio..
”Isoimman jännitysmomentin aiheutti Clearbluen digitesti. Virallisena testipäivänä näytti “2-3”. Siitä reilu viikon päästä näytti edelleen “2-3” vaikka oletin, että kyllähän se jo 3+ pitää olla.
Netistä heti tutkimaan kauhuskenaariot ja kokemuksia testin toimivuudesta.
Oli pakko käydä samana aamuna labrassa ottamassa veritesti, että missä päin hormonit huitelee. Tulos 5150 ja testin pitäisi näyttää jo 3+ jos hcg yli 2753.
Tästä voimme päätellä, että ei se viikkonäyttö aina totuutta kerro.”

Kiva kuulla myös Maikulta hyviä uutisia 🙂

Mä en luota noihin CB:n digitaalisiin yhtään. Mulle kävi niimttäin tuoresiirrossa juuri päinvastoin. Eli virallisena testipäivänä näytti 1-2 viikkoa ja sitten verikoe paljasti biokemiallisen. Tässä plussassa en tehnyt yhtään kotitestiä vaan menin kylmästi suoraan verikokeseen.

Tarkoitus ei ole Tinna mitenkään masentaa. Vaan tuoda esille, että noi digitaaliset voi näyttää ihan mitä vaan. Kovasti toivon tarrasukkia teille!

Onnea Tinnalle plussasta!

Mä en nyt tykkää yhtään tästä.. viime yönä taas vuotoa pikkuhousunsuojan ohi ja sitten vessassa käydessä koko pönttö lurahti punaiseksi. Sen jälkeen ollut onneksi taas kuivaa, mutta voi miksi tän vuotelupiinan piti taas alkaa?! Nyt on taas vähän alaselkäkipujakin. Pelottaa, että mitä tästä vielä tulee. Nyt rv 10+2 ja np-ultra vasta parin viikon päästä.

Maanantaina meen neuvolan määräämiin verikokeisiin. En nyt ainakaan vielä aatellu mennä omakustanteisesti uudestaan ultraan tän vuodon takia, kun kuiteski aika kallista ja lähinnähän se olis ”vaan” itsensä rauhoittelua. Mutta katellaan miten tilanne kehittyy.

Kokeilin äsken huvikseen ekan kerran kuuluisko dopplerilla mitään. Ei vielä mitään selkeetä löytynyt. Pari kertaa ruudulla vilkahti joku 150 paikkeilla oleva syke, mikä saattoi olla oikea, mutta ei sitä tosiaan montaa sekuntia saanut kuuluviin.

Onnittelut uusille plussan saaneille ja Maikulle paljon voimia. Toivotaan että kaikki menee kuitenkin hyvin.

Omasta navasta sen verran että tällä mennään 11+6 ja tähän asti olo on ollut hyvä, oireina on ollut rintojen kipuilu ja väsymys erityisesti töiden jälkeen. Nyt sunnuntaina iski kuitenkin kaamea paniikki ja hätä että kaikki ei ole hyvin. Pelkään ihan tolkuttomasti keskeytynyttä keskenmenoa, varsinkin kun kaikki oireet ovat kadonneet ja olo on ihan normaali. ? Tiedän että tämä panikointi ei auta mitään, muuta kuin että ajaa minut hulluuden partaalle. Ainut ongelma on että noita mielen liikkeitä on niin vaikea hallita. Ehkä tätä tuskaa lisää myös se kerroimme perheille nyt juhannuksena. He ovat tietoisia hoidoista joten ajattelimme että haluamme kertoa kuitenkin jos jotain menisi pieleen. Mutta varainkin minun perheeni otti uutisen niin ihanasti vastaan, että minua ahdistaa myös jos jotain sattuu niin tuotan myös heille surua. Tiedän että tässä ei ole mitään järkeä mutta lapsi on toivottu ja odotettu että pelkään menettämistä ihan hirmuisesti.

Ultra on onneksi ylihuomenna, sen jälkeen sitten saa taas vähän tietoa että missä oikeasti mennään. Kunhan pysyisin vain kasassa siihen asti.

Palailin toiselle palstalle.

Oikein paljon onnea teille odotus aikaan, toivottavasti täältä tullaan vielä perässä! ?

Voimia Sabrina! Mä tiedän niin tuon tunteen. Meillä kävi aikalailla samoin silloin tuoresiirrossa.

Meillä oli tänään se varhaisultra. Siellä pieni syke löi ruudulla ja koko vastasi täsmälleen viikkoja (7+4). Lääkäri kertoi keskenmenon iskin olevan enää 5 %. Sekä minä että mies lähdimme klinikalta kyyneleet silmissä. En voisi tällä hetkellä olla kiitollisempi.

Meillä nyt menossa rv 8+4 varhaisultrassa käyty viikolla 6+4 ja siellä se pikkunen näkyi oikeassa paikassa ja sydän sykki❤️? nyt toivotaan vaan että jaksaa pysyä matkassa. Mulla ne maksa arvot nyt normalisoituneet. Ensi viikon ti on ensimmäinen neuvola aika? Mitään raskaus oireita ei oikeastaan ole paitsi enemmän saa juosta pissalla? tsemppiä kaikille!❤️

Ihana kun niin monen murheellisen uutisen jälkeen saa luettua myös niitä hyviä uutisia. Ihana kun teillä on näyttänyt kaikki hyvältä Moona ja Saara. ? Meilläkin oli se NP ultra eilen ja kaikesta etukäteen panikoinnista huolimatta siellä se pieni hyöri ja kaikki oli juuri niinkuin pitää ?. Olin ennen ultraa ihan paniikissa ja helpotus oli ihan valtava. Ja oli käsittämätöntä että se pikkuruinen tyyppi näytti jo ihan vauvalta. Myös kaikki riskiluvut kromosomi poikkeavuuksiin olivat yllättävän hyvät varsikin ottaa huomioon ikäni. Joten näemmä se vähienkin oireiden katoaminen ei aiheuta syytä huoleen. Onhan se ihmeellistä että olo on normaali vaikka pieni ihminen kasvaa sisälläni. Tänään siis mennään 12+2 kohdassa ja nyt yritän oikeasti nauttia tästä ihmeellisestä ajasta ja olla maalaamatta niitä kauhukuvia itselleni. ?

Heippa!
Varovasti siirryn myös tälle puolelle. Kahden alkion siirto tehtiin 1.6. ja 15.6. tein positiivisen raskaustestin. Tänään käytiin jo varhaisultrassa klinikalla alkavan kesäsulun takia. Ja siellähän näkyi kaksi pientä alkua, viikot siis 6+2 ? Vielä saadaan kuitenkin jännittää, sillä toisen syke oli aikas verkkainen, ja lääkäri oli epäileväinen sen raskauden jatkumisen suhteen. Toinen porskutteli oikein mukavasti. Kahden viikon päästä kontrolliin vielä, mikäli aiemmin ei tapahdu jotain..
Kysynkin nyt onko kellään kokemusta vastaavasta? Tai toisen sikiön keskenmenosta?
Mukavaa viikonloppua kaikille!

Saatiin tänään tietää että meijän pikkusen sydän ei enään lyönyt ultrassa? viikko tänään olisi 9 ja kehitys pysähtynyt 8+4..?

Hieno juttu Mila, että teillä ultrassa tilanne oli hyvä! 🙂

Noora-k, hurjaa kun teillä kaksi alkiota näkyi ja toisen tulevaisuus epävarma. Toivotaan kuitenkin jospa molemmat vielä selviäisivät! Mulla ei ihan vastaavasta kokemusta, mutta mulla ekassa raskaudessa siirrettiin alunperin 2 alkiota ja muistaakseni rv 6+5 alkoi tulla ajoittain välillä reiluakin veristä vuotoa. Alkuraskauden ultrassa silloin joskus viikolla 7+? todettiin yksi elävä alkio kohdussa ja oli epäilystä, että toinen olisi mennyt varhaisesti kesken ja aiheuttanut vuotavan hematooman kohtuun. Joku lääkäri myöhemmin mainitsi tuulimunamahdollisuudenkin. Tästä raskaudesta vuodoista huolimatta syntyi terve poika.

Saara, oon tosi pahoillani miten teidän pikkuiselle kävi. Tuo on just pahin pelko mikä itselläkin on eikä toivois sitä kellekään. 🙁

Itsestä tällä hetkellä: mulla tullut jotenkin nyt eilisestä lähtien pelko, että onko meidän pikkuinen vielä kunnossa tuolla kohdussa. Mulla siis vuodellut monena päivänä pientä veristä vuotoa edelleen. Kipuja ei oo ollut. Mulla on vanha doppleri ja mielestäni sain sillä viime torstaina selvän sykkeen kuuluviin, mutta tänään ja eilen en oo saanut mitään esiin. Tosin aloin jo vähän epäillä muutenkin koko härvelin toimivuutta, kun sen näyttö ainakin näyttää ihan mitä sattuu. Viikko pitäis vielä ootella pääsyä np-ultraan, että kuulee mikä tilanne. Perjantaina meen jo sokerirasitukseen ja nyt vaan mietin, että en kai mee sinne turhaan..

Kävin viikko sitten verikokeissa seulontaa ja neuvolaa varten. Sain pari tulosta suoraan kännykkään ja terkka sanoi, että siirtää ne seulonta-arvot suoraan meidän sähköiselle äitiyskortille mistä ultraaja sit näkee tiedot. Kävin katsomassa, että ei ainakaan vielä oo mitään tietoja ilmestyny sinne kortille tai kantaan. Ei ollu mitäön puhetta, että mun pitäis vielä erikseen ilmottaa koska oon käynyt niissä kokeissa, mutta ehkä mun täytyy huomenna soittaa neuvolaan, kun muistaakseni mun terkan piti jäädä tässä lomallekin…

Täällä sitä istutaan sokerirasituksessa. Vielä pitäis reilu puoltuntia jaksaa. Olo hieman huonovointinen sen litkun takia.

Mä sain taas stressin niistä mun seulontaverikokeista. Arvot ei näyttäneer ihan keskimääräisiltä, mutta tää sinänsä tuttua että samoin oli viime raskaudessa. Silloin ei onneksi seulat hälyttäneet… toivottavasti eivät siis nytkään. Maanantaina kuulee sitten tuomion ultrassa.

Vuotelua edelleen ollut.. lähinnä vanhaa, tummaa verta. Oon mielestäni kuitenkin nyt dopplerilla saanut sykettä kuuluviin. Tosin eilenkin aika pikaisesti, mutta kuitenkin.

Hei, täällä myös yksi uusi kirjoittaja foorumille. Toisen IVF-kierroksen tuoresiirto toi kauan kaivatun plussan ja nyt mennään viikolla 10+4. Ikää on 34 ja miehellä 32 ja kyseessä siis ensimmäinen raskaus.

Alkuraskauden ultrassa käytiin rv 7+4 ja sielläpä saatiin aikamoinen yllätys, kun lääkäri löysikin kaksi alkiota ja kummankin sydänäänet. Silloin tiedettiin, että alkioilla oli yhteinen istukka, mutta sillä ultralaitteella ei nähty olivatko alkiot yhdessä vai erillisissä amnionkalvoissaan. Tämän takia saimme uusintaultran parin viikon päähän rv 9+4, jossa varmistui, että he ovat kumpikin omissa kalvoissaan. Molemmat olivat kasvaneet tasaisesti ja vastasivat kummallakin kerralla viikkojaan. Ja sattuipa toinen heistä vilkuttelemaan meille ultrauksen aikana 🙂

Tällä viikolla onkin sitten ollut äitiysneuvolaa, veri- ja virtsakokeita ja sainpa varattua ajan NT-ultraankin parin viikon päähän. Neuvolalääkärillekin varattiin neuvolassa aika ja samalla myös sokerirasitukseen aika. Huh, paljon on mahtunut tapahtumaa muutamalle viikolle.

Noista vuodoista, niitä esiintyi myös mulla. Raskausviikoilla 6 ja 8 tuli ruskehtavaa tuhruvuotoa pikkuhousunsuojallisen verran, mutta lääkäri ei löytänyt tälle selitystä ja vauvat ovat kasvaneet normaalisti tästä huolimatta. Itse veikkaisin to-del-la kuivia limakalvoja ja juuri noihin aikoihin tuli tehtyä fyysistä työtä, joka saattoi laukaista vuodon. Nyt olen jättänyt kaikki raskaat työt pois ja vuotokin on pysynyt poissa.

Vointi on ollut viime päivinä parempi, mutta pari-kolme edellistä viikkoa olivat todella raskaita voimakkaan väsymyksen ja pahoinvoinnin takia. Olen aina ollut iltavirkku, mutta nykyään väsy yllättää melko tarkasti klo 22 joka ilta 😀

Olen lueskellut kaikkien tarinoita tällä foorumilla ja kylläpäs on paljon ollut tapahtumia. Haleja ja rutistuksia kaikille, varsinkin niille jotka erityisesti niitä kaipaavat. Mielenkiinnolla jään seuraamaan, mitä foorumilla tapahtuu. Täällä kun oli myös muita kaksosia odottavia, niin vertaistuki tulee tarpeeseen. Itse jännitän seuraavaksi NT-ultraa ja sikiöseulonnan tuloksia.

Catlina, onnea ja tervetuloa tänne! Teille ilmeisesti siis siirrettiin vaan yksi alkio ja se on jakautunut kohdussa kahdeksi?

Mä jännitän täällä huomista nt-ultraa. Toivon niin kovasti, että kaikki näyttäis sieltä siltä kun pitääkin eikä seulat hälyttäis.

Mä täällä vähän nyt ihmetellyt, kun mulla ollut varmaan jo pari viikkoa yskää, vaikka mulla ei oo ollut mitään muita flunssan oireita. Liittyyköhän tää taas tähän raskauteen. Mulla nimittään viime raskaudessakin oli kesällä ainakin pari kuukautta kestävä yskä, joka kyllä alkoi flunssan jälkimainingeissa. Silloin kävin lääkärissäkin asiasta, mutta meni sitten pikkuhiljaa itestään pois. Silloin tehtiin jotain astmakokeitakin, mutta ei mulla semmosta ollut. Lääkäri epäili, että saattais liittyä jotenkin raskauteen ja siihen kun limakalvojen tilanne muuttaa hormonien vaikutuksesta.

Catlina, onhan se varmaan aluksi aikamoinen shokki, kun kuulee, että tulossa onkin 2 lasta kerralla. Etenkin kun vaan 1 alkio siirrettiin.

Mulla on siirretty kerran 2 alkiota kerralla ja silloin alkoi raskaus. Yksi lapsi saatiin. Nyt siirrettiin yksi mutta silti jännitin varhaisultraa, että mitä jos sieltä löytyykin 2. Yksi on siis nytkin tulossa ja hyvä niin. 🙂

Kävin tänään tosiaan np-ultrassa. Siellä näkyi virkeä pikkuinen, jolla näytti olevan asiat tällä erää kunnossa. Nyt löytyi myös hematoomaa kohdusta eli sama homma kuin viimeksi. Saattaa olla siis edelleen vuotoja tulossa… en ymmärrä miksi mulle taas osunut tämmönen. En taida tänä(kään) kesänä päästä uimaan infektioriskin vuoksi.

Käyn täällä puolella kuikkimassa ja toivon mukaan saan ja uskallan jo loppuviikon aikana täällä plussanneissa pyöriä. Ihka ensimmäinen oikea plussa tuli sunnuntaina piinapäivällä 9. Voimistunut päivä päivältä, nyt pp11. Nyt elellään jänniä aikojen (menkkojen kuuluisi alkaa), joten toivottavasti vuoto ei ala.

Mutta tulin siis kyselemään lutinuksesta. Lääkäri ohjeisti 2vk käyttämään 3x päivässä, jonka jälkeen raskausviikolle 7 (tai varhaisultraan) mutta en muista onko tarkoitus kerran vai kahdesti päivässä. Onko kokemusta? Ei ole ohjeistusta kirjattu ylös. En pysty myöskään klinikalle soittamaan kun ovat kesälomalla.

Tervetuloa Catlina ja ananas! Täällä mennään 9+3 ja ollaan ihan lomalla, välillä jopa unohtaa koko raskauden. Vielä pari viikkoa nt-ultraan.

Ananas: Mä sain lopettaa Lutinukset testipäivänä. Näin sekä tuoresiirrossa että pasissa (luonnolliseen kiertoon).

Moikka! Tilannepäivitys saatiin tänään, eli tosiaan 29.6. käytiin varhaisultrassa ja silloin nähtiin kaksi alkua, joista toisen syke oli huono. Tänään käytiin sitten kontrollissa, ja kuten lääkäri viimeksi epäili, oli tuo toinen mennyt kesken, varmaankin aika pian tuon edellisen käynnin jälkeen. Toinen siellä köllötteli onneksi oikein mukavasti, liikkui ja syke oli hyvä, viikot siis 8+2.
Koska vuotoja yms ei ole ollut, lääkäri epäili että toinen ruskuaispussi sulautuu parin viikon sisään kohdun limakalvoon, eikä sen pitäisi aiheuttaa haittaa toiselle sikiölle. Jos keho jostain alkaisi tyhjentämään tuota keskeytynyttä voisi se lisätä toisen riskiä.
Nyt ollaan onnellisia ja varovaisen toiveikkaita tuon toisen suhteen, neuvolakin jo varattu. ?

Tsemppiä kaikille!

Onnittelut ananakselle! Toivottavasti plussa pysynyt edelleen.

Noora-k, ikävää että toinen pikkuinen joutui luovuttamaan. Onneksi toinen kuitenkin jatkanut sinnikkäästi eloaan. Toivotaan tälle sinnittelijälle hyvää kasvua ja eloa jatkossakin! 🙂

Ollaan oltu vähän kesälomareissussa ja jotenkin ollut nyt vähän alavatsakipuja/-jomottelua. Olen kyllä onneksi päässyt lepäilemään välillä. Tummaa hematoomavuotoa on edelleen oikeestaan päivittäin, mutta aika niukkaa onneksi. Eilen kun pitkästä aikaa saunoin, tuli vähän enemmän vuotoa, mutta oon ymmärtänyt, että lämpö monesti aiheuttaa tämmöistä. Harmittaa, kun uimaan ei nyt uskalla ollenkaan mennä, vaikka rantasaunaan pääsi ja vesi järvessä oli niin houkuttelevan lämmintä…

Rv 13+2

Eilen clearbluen viikkonäytössä ”Raskaana 2-3” ? Viikon olen tässä varastoituja testejä tehnyt ja kivasti viivat tummenee päivä päivältä ? Tänään siis mennään vasta 4+4, mutta eikö ensimmäinen riskialttein ole ohitettu kun kuukautisia ei näkynyt eikä kuulunut. Mieletön fiilis. En ole uskaltanut vielä soitella tuloksesta minnekään. Älytön väsymys on ollut ja rinnat turvonneet. Välillä on tuntemuksia alamahalla, mutta nehän kuuluvat asiaan?

Onnea Ananas!! Kuulostaa oikein tutuilta noi sun oireet! 🙂
Meilläkin on tahatonta lapsettomuutta 5 vuotta takana.
Nyt rv14+2 ja onnellisuus vain kasvaa! 🙂

Onnittelut uusimmillekin plussalaisille!
Itse taas ollut vähän sivusta seuraajana, vaikkakin käynyt aina lukemassa uudet viestit.

Omasta masusta sen verran, että rakenneultrassa käyty muutama viikko sitten ja siellä kaikki hienosti. Selkeä poika tulossa <3
Liikkeetkin voimistuu ja isoimmat bileet lähtee käyntiin silloin kun itse pitäisi rauhoittua nukkumaan!

Radia ei vaan saada kuriin, joten tablettien lisäksi aloitettiin insuliinipistokset.
On kyllä vähän henkinen työmaa tuo sokerien mittaus. Onneksi ei tarvitse täytellä enää ruokapäiväkirjaa, koska siinä ei ollut moitittavaa. Arvot vaan ei pysy kurissa ilman insuliinia 🙁
Mutta jos jotain huonoa, niin jotain hyvääkin – radin takia tulee useampi käynti polilla ja joka kerta päästään ultralla katselemaan miten poika voi 🙂

*Purina ja poju, rv 24+2*

Plussa vain tummenee. Silti on olo, että onko kaikki niinkuin kuuluu? Ei ole tunne (niinkuin yleensä ”kaikilla”), että ”olen varmasti raskaana!”. Sitten mieltä painaa, kun tuntuu, että jokaista onnistunutta raskautta ennen naisen on kohdattava vähintään yksi keskenmeno. Eihän se pidä paikkaansa? Keskenmenoja on niin paljon.. ? Kaikki on mennyt tähän asti niin hyvin tämän raskauden alkuajan. Ei vuotoja, ei kovin isoja kipuja, ei inhottavia oireita.

Silti kuitenkin olen yrittänyt ajatella positiivisesti ja nauttia tästä raskaudesta. Koetan nauttia täysillä siihen asti, että joku heittää märän rätin naamaan. Olen kokenut, että kun ajattelen positiivisesti ja miettinyt jo elämää tämän vauvan kanssa, se ”estäisi” pahoja tapahtumasta.

Nyt siis 5+1. Soitin neuvolaan tänään. Aika vajaan kolmen viikon päästä. Ensimmäinen UÄ kahden viikon päästä.

Miten te olette soittaneet neuvolaan? Minä sain ohjeeksi jo viime viikon alussa (3+5) soittaa (soittelin tuloksesta) mutta tänään vasta uskaltauduin. Viime viikon alku tuntui aivan liian aikaiselta. Soittaessa kysyin onko vielä liian aikaista, ei ollut ja ajan antoi ?

Ananas, kaikki on just niin kuin pitääkin! Mullakaan ei ollu muita oireita kuin vähän kasvaneet rinnat ja tuntemuksia kohdun alueella. Mullakin on toisinaan epäuskoinen olo, et onko siellä varmasti joku, ku ei mitään tunnu… 🙂

Mäkin tiedostan ton keskenmenon mahdollisuuden, mutta päätin ajatella sen niin, että meillä on ollut niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin pitkä ja vaikea matka päästäksemme tähän pisteeseen ja on ollut niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin paljon huonoa tuuria sillä matkalla, että nyt kaikki saa luvan ihan vaan mennä hyvin loppuun asti.

Keskenmenon on ihan hirveitä menetyksiä Itse oon aina ajatellut, että mielummin en tulisi raskaaksi ollenkaan kuin kokisin keskenmenoja. (Lämmin osanotto kaikille, joiden kohdalle keskenmeno on osunut.)

Sellaista on kuitenkin turha miettiä etukäteen. Todennäköisempää on, että kaikki menee hyvin! 🙂

Me käytiin neuvolassa samalla viikolla kuin varhaisultrassa. Oli kova hinku päästä kokemaan näitä uusia asioita, joita on viis vuotta odotettu… … …

Hyviä vointeja kaikille!

Tänään käytiin ekassa neuvolassa, viikot nyt 9+2. Haluttiin odottaa kontrolliultra ennen neuvolaa. Jotenkin myös täällä vaikea uskoa, että on raskaana, joku epävarmuus kaivaa takaraivossa koko ajan.. Mullakaan ei oireita juuri ole, rinnat vähän kireät ja väsyttää. Toisaalta ei ole mitään kipuja tai vuotojakaan kyllä ollut.
Nyt on sitten sikiöseulatkin varattu, joten ehkä niiden jälkeen sitten uskaltaa itsekin kunnolla alkaa nauttia tästä, ja kertoa myös muille. ☺

Meillä oli tänään NT-ultra ja viikkoja on nyt kasassa se 12+4. Omaa aikaa jouduttiin odottamaan 35 min yli ennen kuin päästiin ultraan. Inhoan odottamista, niin se aika tuntui todella pitkältä! Mutta itse ultrassa meitä oli vanhempi lääkäri vastassa ja kovasti yritti kaksosia tutkia ja mittailla. A oli hyvin vilkas, mutta saatiin kuitenkin mitattua ja B puolestaan venytteli itseään pitkäksi pötkyläksi koko ajan, jolloin mittaustuloksetkin menivät miten sattuivat. Mutta vihdoin saatiin B asettumaan sopivaan asentoon ja kaikki saatiin tarkistettua. Ja saatiin huokaista helpotuksesta, ei ainakaan tällä kertaa löytynyt mitään hälyyttävää. Niskaturvotukset olivat kummallakin pienet ja mitat vastasit aika hyvin viikkoja. Varsinaisia riskituloksia ei vielä saatu, mutta lääkäri ainakin tuntui olevan luottavaisen oloinen. Iän puolesta (34) riskit ovat tietysti suuremmat kuin nuoremmalla henkilöllä, mutta kerran ultrassa ei mitään poikkeamia näkynyt niin eiköhän kaikki ole hyvin 🙂

Edelleen tulee hetkiä, kun jää pohtimaan, onko tämä kaikki totta! Mutta ehkä tässä pikkuhiljaa uskaltaa jo pohtia tulevaisuutta vähän pidemmälle ja keskittyä kaksosten kasvattamiseen. Odottelen innolla, koska ensimmäiset liikkeet tuntuvat. Lääkäri tänään sanoi, että (yhteinen)istukka on kohdun etuosassa ja käsittääkseni sen takia liikkeiden tunteminen saattaa mennä pidemmälle. Mut oli se kyllä hienoa nähdä heidät vilkkaina ja liikkuvaisina <3 Seuraava ultra onkin 3 viikon kuluttua ja sen jälkeen ravataankin tutkimuksissa parin viikon välein, koska kaksosilla on tosiaan se yhteinen istukka.

Tein tänään clearbluen, joka näytti raskaana 3+. Pitää vain luottaa, että kaikki on hyvin. Jos tämä tunne on vain sitä epäuskoa.

Hieno homma ananas, että pikkuinen näyttää tarranneen mukavasti kiinni tällä kertaa! 🙂

Jotenkin ei meinaa uskoa, että itekin on jo vähän ns. turvallisemmalla puolella, kun eka raskauskolmannes ylitetty. Nyt 14+4 menossa.
Vuodot oikeastaan loppuneet viime viikon loppupuolella. Hitsi, kun toivon, että tää olis nyt tässä vuotojen osalta. Viime raskaudessa kärsin niistä pitkälle… en edes muista, mutta vissiin yli puolen välin kuitenkin. Ollaan lähdössä Espanjaan syyskuulla ja toivon kovasti, että silloin olis asiat niin hyvin, että vois siellä huoletta sitten uiskennellakin, jos on lämpimät ilmat.

Kesälomasta jo suurin osa lusittu ja olen taas töissä. Tää päivä oli kyllä töissä kamala. Meillä ei oo kuin ankea tuuletin siellä ja mun työpari ei edes sitä halua pitää kovin kovalla kun niska ei tykkää. Huoneessa on tosi kuuma ja huono ilma. Lisäksi me pidetään työskennellessä maskia ja hanskoja käsissä, niin sen tietää, että välillä tulee ihan järkyttävä hiki ja voin oikeastaan koko päivän huonosti. Jotenkin tuosta kaulalta ylävatsaan asti tuntui semmosta epämääräistä kuvotuksen tunnetta jatkuvasti.. En tiedä miten kestän loppuviikon tuolla. Tää ei oo mun normaali työpiste onneksi, mutta tää viikko pitäis tuolla kuitenkin kestää olla.

Tänään on ollut pitkin päivää, heti aamusta lähtien polttelua alavatsassa. Tuli tunne, että nyt ne menkat alkaa (saanut ravata vessassa). Ei ole ainakaan vielä alkanut.

Meillä on plussasta nyt pari viikkoa ja mittarissa tänään 5+5. Ensi viikon loppupuolella käydään klinikalla ultrassa katsomassa näkyykö ketään elossa ja terveenä. Meillä vain on kohtukuoleman ja keskenmenojen jälkeen vaikea uskoa siihen, että tämäkään raskaus päättyy toivottuun lopputulokseen. Sitä tietysti kovasti toivotaan, mutta siihen on kovin, kovin vaikeaa kuitenkaan uskoa. Olisi niin ihanaa, että voisi olla odotuksesta onnellinen, pukea ne kuuluisat ruusunpunaiset lasit ja uskoa että kaikki menee loppuun asti hyvin. Niin teimme ensimmäisessä, kohtukuolemaan päättyneessä raskaudessa, mutta sen jälkeen ei ole pystynyt.

Pahoinvointi tulee ja menee pitkin päivää, on sellaista kevyttä kestokuvotusta. Muutaman kerran ”on tehnyt mieli” oksentaa, mutta en ole kuitenkaan oksentanut.

Mulla on muutamia kertoja tullut vessakäyntien yhteydessä pyyhkiessä sellaista hentoa oranssia/vaaleanpunaista vuotoa. Onko teillä muilla ollut, ja onkohan ihan yleistä lääkkeellisissä pas-raskauksissa?

Jahas, edellinen viesti piti olla vastaus Lieselottille, mutta menikin vähän väärään paikkaan…

Mutta omaa napaa sen verran, että tänään meillä oli ensimmäinen neuvolalääkärikäynti. Ihana, innokas, nuori lääkäri oli vastassa ja oli ihan innoissaan, kun pääsi seuraamaan kaksosia. Ei kuulemma ollut aikaisemmin törmännyt vielä kaksosraskauteen. Kohdun koko oli suurempi kuin yksösraskaudessa, mutta se nyt oli odotettavaa. Nyt se vatsa on selvästi pullahtanut esille ja jos on tiukemmat vaatteet niin kyllä se näkyy 😀 Viikkoja tosiaan kasassa 14+1. Doplerilla kuunneltiin sydänääniä ja hyvin kuuluivat kahdet sydänäänet, vaikka B-vauva yriti taas vältellä tutkimuksia <3 Parin viikon päästä olisikin seuraava ultra äitiyspolilla ja seuraavana päivänä heti sokerirasitukseen. Lääkärit kovasti varoittelevat, että tästä se tiheään seuraaminen sitten lähtee, mutta kiva päästä näkemään missä mennään usein.

Ja ensimmäisen trimesterin seulonnan riskitulokset selvisivät samalla ja kaikki oli hyvin. Ei ollut mitään hälyyttävää eikä aihetta jatkotutkimuksille.

Kävin tänään ensimmäisessä ultrassa. On ollut hyvin epävarma olo raskauden suhteen, joten odotellessani lääkärille pääsyä, iski päälle kauhea vapina ja tuskanhiki. Ei osannut ollenkaan odottaa mitä tulevan pitää – tietenkin toivoen parasta ja peläten pahinta. Ja voin sanoa, että raskausoireet tosiaan tulevat ja menevät. Minulla oireet nimittäin melkein hävisivät puoli toista viikkoa sitten. Etenkin rintojen kipu väheni pelottavan paljon. Nyt taitaa alkaa tehdä tuloaan se kestokrapula..

Viikkoja siis 6+6 ja ultrassa alkio vastasi 6+5. Hyvä selkeä vahva sydän löi ❤️❤️

Moi pitkästä aikaa. luettua tullut, mutta kirjoitettua ei.

Paljon on tullut uusia plussia ja hyviä ultra-uutisia.

Omasta navasta sen verran, että käytiin maanantaina yksityisellä 4d-ultrassa. Rakenteet oli kaikki kunnossa ja vastasi viikkoja. Suurin yllätys tulikin sitten sukupuolesta. Olen aina ajatellut, että meille tulee 2 poikaa ja nyt sitten paljastuikin, että meille tuleekin tyttö. Vähän vielä sellainen uskomaton tunne, olin jo tyttöhaaveet haudannut johonkin pohjille. Mutta nyt sitä sit pääseekin kaupoille ostelee vähän mekkoja ja muita hörsyjä.
Muuten olotila ihan ok. Sokeriarvojen kanssa pientä taistelua, eivät aamupaastoarvot tahdo pysyä. Nyt vielä nostetaan metformiinien määrää 1g ja jos se ei auta, niin sit alkaa insuliinihoito. Toivottavasti siis tablettinosto riittäisi. Tosin nyt jo aamutableteista tulee etova olo muutamaksi tunniksi, niin saa nähdä pahentaako tuo nosto sitä vielä.

Oman kokemuksen perusteella noita oireita ei kannata kauheasti tuijotella. Ne tulee ja menee. Ja juuri kun ehdit sanoa, että nyt tuntuu vähän paremmalta, seuraava päivä onkin ihan kamala.

Täällä mennään 12+6. Nt-ultra ja sikiöseula takana ja kaikki on mennyt hyvin tähän asti. Ehkä kohta uskaltaa jo vähän nauttia?! Mukavaa loppukesää kaikille!

Onko muille tuttua? En ole ikinä ollut oikein kahvi-ihmisiä, enemmän teen juoja. Välillä kyläilemässä kupin saattamut juoda. Nyt on kuitenkin tullut melkein kokonaan stoppi teelle, mutta kahvia tekee ihan mieli?!? Kestokrapulasta ja huonosta olosta huolimatta! Lähinnä juonut sitten puoli kuppia tai pienen kupillisen.

Pieni ihme 7+2 ? Läheisimmille rakkaillemme olen ajatellut kertoa asiasta pian.

Kävin tänään äitiyspolilla, kun sain lähetteen sinne korkeiden sokereiden takia. Aika tuli tosi nopsaan, kun lähete tehtiin puolitoista viikkoa sitten ja siitä jo kahden päivän päästä oli aika postilaatikossa ja nyt sit tänään jo kävin siellä.

Ihan kiva kyllä että pääsi pian, kun vähän ruvennu stressaamaan kun ei nää sokerit, etenkään paastoarvot omalla ruokavaliolla tunnu pysyvän hyväksyttävissä rajoissa. Sain nyt heti ilta-insuliinin ja lisäksi tablettihoidon eli ihan kunnon lääkkeet heti käyttöön. Viime raskaudessa mulla oli pelkkä ilta-insuliini ja se riitti, mut nyt tuntuu olevan tilanne vähän huonompi, niin laitettiin heti vähän lisää tehoja. Katotaan miten alkaa tropit tehoomaan. Tänään illalla aloittelen lääkitystä.

Mulla nyt rv 16+1.

Mä olen kahvi-ihmisiä, mutta en ole pystynyt juomaan yhtään kahvia kauan kahteen kuukauteen! Ajatuskin tekee pahaa.. En ole kyllä teetäkään juonut.
Tuleeko radiepäily esille pissanäytteestä vai mistä? Mietin kun tosi monella on ongelmia sokereiden kanssa ja itsellä se rasitus on vasta joskus 20++ viikolla..

Neuvolassa tosiaan pissitään purkkiin joka kerta ja siitä katsotaan sokerit ja valkuaisaineet. Jos niissä jotain häikkää, niin sitten aiheuttaa toimenpiteitä.

Itse jäin kiinni heti ekasta näytteestä. Sokerit näytti hurjat 4+, eli minut pistettiin rasitukseen jo ennen nt-ultraa, vaikka alkuperäinen suunnitelma olisi ollut vasta n. viikolla 24.

Siellähän sitten kaikki arvot olivat liian korkeita ja siitä alkoi ensin ruokavalion muokkaus, sitten tabletit ja nyt myös iltainsuliini. Vieläkin aamuarvoissa välillä heittoa.
Ja äitiyspolilla saa ravata ihan jatkuvasti. Mutta pääseepähän moikkaamaan pikkusta, kun joka kerta ultrataan 🙂

Nyt helteillä on ollut kyllä kovin vaikeaa pitää kunnollista ruokarytmiä…

Miten olette vähentäneet lutinuksen käyttöä? Onko kukaan saanut ohjeeksi esim joka toinen päivä?

Heippa!
Ompa ollut mukava lukea paljon hyviä uutisia täältä ?
Eilen kävimme nt-ultrassa, ja kyllä jännitti! Kaikki oli onneksi oikein hyvin, pienellä hyvä syke ja oli vilkas. Vastasi viikkoja. Seuloissa matalat riskit.
Mulla ei oo ollut mitään raskausoireita koko aikana, siksi nytkin jännitti kovasti onko siellä enää mitään elämää. Nyt osaa ehkä huokaista helpoituksesta ja alkaa nauttia ajatuksesta talvipienokaisesta ❤
Mukavaa odotusta ja loppukesää kaikille!

Mä en kans juonut juurikaan kahvia ennen raskauksia. Esikoisen raskauden aikaan aloinkin juomaan kahvia aina silloin tällöin. Jatkui sairauden jälkeen ja edelleen tässäkin raskaudessa. Yleensä kyllä juon mieluiten erikoiskahvia esim.lattea, kun kotoakin löytyy kunnon kahvikone. Nyt kesällä kuumalla jäälatte on niin hyvää!! Mut saatan juoda suodatin kahviakin nykyään. Oonkin naureskellut sitä, että yleensä ihmiset lopettaa raskaana ollessa kahvin juonnin, mutta mä aloitin sen.

Korkeat sokerit voi tulla tosiaan esiin siinä neuvolan pissatikku-testissä, mutta ei välttämättä. Mulla ei kummassakaan raskaudessa oo sokerit tikussa ollut plussalla, vaikka molemmissa on sokerirasitustestissä kaikki arvot ollu pielessä. Eli varmuus raskausdiabeteksestä tulee vaan verestä otettavalla sokerirasitustestillä. Jos ei tietyt kriteerit täyty, niin silloin tosiaan testataan vasta +20 viikoilla ja joillakin ei testata ollenkaan. Itsellä täyttyi jo useampi noista kriteereista ekassa raskaudessa, niin jouduin heti noin rv13. Nyt tietysti jouduin heti kun oli jo edellisessä radi.

Juu, mulla ei tuo tabletti nostokaan riittänyt aamupaastojen korjaukseen. Mut pistivät vielä mittaamaan kaksi vuorokausi mittausta. No eipä muuttunut mihinkään. Joten nyt odotan jospa ens viikon alusta soittelisivat ja alkaisi sit se insuliini lisäksi.
Kävin viime viikolla myös rakenneultrassa, missä kaikki siis kunnossa tytöllä. Vastasi koolta pari päivää pienempää. Tää helpotti mua jotenkin, kun veli oli tässä vaiheessa kasvussa jo yli viikon edellä. Jospa tyttö ei kasvaisi ihan niin isoksi. Oisi mukavampi synnyttää sellainen vähän pienempi pakkaus. Radi kun vielä kasvattaa riskiä suuri kokoisuuteen, niin ihan hyvä jos koko pysyisi kurissa.
Muuten meillä onkin ollut aika raskas viikko. Esikoinen sairastui enterorokkoon ja huusi 3 yötä putkeen ja päivätkin oli tosi itkuinen. No sitten, kun hänellä alkoi olo helpottamaan, niin mieheni sairastui samaan. Hän onkin sitten ollut tosi kipeä! Aluksi oli kova kuume ja oli ihan poissa pelistä, mut sit rupesi kädet kutisemaan ja pilkut nousemaan. Ei oo nukkunut pariin yöhön ollenkaan kun pakko käydä vähän väliä pitämässä käsiä kylmän veden alla, kun se on ainoa, mikä helpottaa. Tänään aamulla rupesi käveleminen olemaan hankalaa, kun rakot alkoivat tulemaan jalkapohjiin. Käytiin sit lääkärissä ja sai ataraxia kutinaan ja sehän on tosi väsyttävää, niin että sais nukuttua. Toivottavasti alkaisi pian silläkin helpottamaan. Nyt toki vielä jännätään, että saanko mä vielä saman. Toistaseksi ei oo oireita ollut ja niin toivon, että vältyn siltä! Ihan hirveä tauti!!

Heips.

Täällä epäuskoisissa tunnelmissa odotellaan rakenneultraa, johon on vielä monta viikkoa. Mulla ei ole mitään raskausoireita. Pitäis vaan olla kiitollinen. Mul on monesti sellanen olo, et en ole varma oonko mä oikeesti raskaana. Jospa mua on vaan huijattu.

Millään en saa karistettua viiden vuoden lapsettomuustaivalta mielestä. Pitäis vaan keskittyä onnelliseen tilanteeseen tässä ja nyt eikä tuohon viiteen vuoteen, mut kyl se painaa mieltä ja etenkin tulee esiin tilanteissa, joissa joku kuulee, että me odotetaan lasta ja innostuu siitä mahdottoman paljon ja alkaa kysellä ollaanko mekin innoissamme…

Totuus on, että kyllä me hetkittäin ollaan todella innoissamme ja onnellisia. Mutta se olotila ei ihan löydy napsauttamalla. On jotenkin kumminkin ristiriitainen olo.
Sillon viis vuotta sitten ois ollu kyl eri reaktiot itsellä. Sillon oisin huokunu riemua joka suuntaan. Nyt on turhankin pidättyväinen olo.

Ei uskalla iloita tai nauttia niin ku pitäis. Kyl se vähän harmittaa…

Mites muilla? 🙂

Niin… Kyllä ne tunteet sieltä varmaan vielä asettuu eri tavalla kun on ollut oma lapsi yhtä pitkään ja pidempään kuin aika, jona on kärsinyt lapsettomuudesta. Vaakakuppi kallistuu lopulta eri asentoon.

Kunpa nyt vaan menis kaikki loppuun asti hyvin. 🙂

Oon kokenu ite että yllättävän ”helposti” se kaikki aiempi paska jää taka-alalle kun lapsi syntyy, se arki pienen lapsen kanssa on kuitenkin niin hektistä ettei yksinkertasesti enää ehdi keskittyyn muihin (haitallisiin ja hyödyttömiin) ajatuksiin ja velloa enää siinä katkeruudessa, miks tää just mulla meni näin vaikeeks jne. Mulla siis kesti aika tasan 10 vuotta siitä kun alettiin aikoinaan exän kanssa yrittää, ja kun viimein lapsi syntyi.
Tietenkään se tausta ei koskaan unohdu, ja sen muistaa varsinkin niissä tilanteissa kun joku selittää kuinka aikoo tehdä niin ja näin monta lasta sit kun sitä ja tätä.. sillon tekis mieli sanoo että ei se kuule ihan aina mee just niinku suunnittelee ja haluais, ja kuinka sellaselle joka pitää lasten saamista ihan itsestäänselvyytenä ois ihan terveellistä joutua todellakin tekemällä tekeen sitä jonkin aikaa ja saamaan edes muutaman kuukauden esimakua siitä mitä jotkut kärsii vuosikausia… Myös sillon kun alkoi yrittää sisarusta lapselle, ja meni parikin hoitoa ennenkun onnistui, se katkeruus nousi taas pintaan kun muisti että ainiin näin vaikeetahan tää oikeesti olikin.. no ei tosin enää yhtä vahvana kun aiemmin, kun ei ollu vielä kertaakaan hoidot onnistunu, mutta kuitenkin.. että eikö edes toisella kertaa vois onnistua vähän helpommin.
Tässäkin raskaudessa ei oo ylimäärästä huolta puuttunu (varhaisviikkojen vuotoa, seerumiseulan matalat tulokset, parvorokon uhka ja nyt vielä ilmeisesti todettiin streptokokki), mutta hieman enemmän oon uskaltanu iloita tästä kun viime raskaudesta. Viimeksihän sitä edellinen vaivalla (3. hoidon pas:ista) alkuun saatu oli menny kesken, ja olin jo monet kerrat varma sillon että näin on käyny taas.. En kertonu koko raskaudesta muille kun ihan lähimmille sukulaisille, ja kavereillekin ilmotin vasta kun lapsi oli syntyny. En suorastaan uskaltanu hihkua sillon siitä keskenmenneestäkään ja kyllähän sen järjellä tiedosti että kesken voi mennä kellä vaan, mutta jotenkin luotin/halusin silti uskoo että juuri mulla menis hyvin, enkä vielä kaiken muun lisäks joutus kokeen sitä paskintakin.. uskomatontahan se oli tajuta sitten että niinkin vielä piti käydä. Sen jälkeen sitä uikin jonkin aikaa syvemmällä kaikessa katkeruudessa ym. kun varmaan ikinä koko vuosien turhan raskausyrityksen aikana.. varsinkin kun seuraavatkin siirrot oli tuttuja negoja.
Kyllä näissä viimesimmissä raskauksissa pelot on ollu ja on läsnä loppuun saakka, eikä ne täysin helpota lapsen syntymänkään jälkeen. En tiedä paljonko siinä sitten on sitä normaalia äidin huolta ja paljonko johtuu taustasta.

Mulla ekassa raskaudessa, en uskaltanut ajatella, että kaikki menisi loppuun asti hyvin. Synnärille asti puhuin, että jos meille tulee vauva jne. Sitten kun vauva syntyi niin alkuun mietitytti, että jos se kuolee kätkytkuolemaan. En nyt siis, mitenkään hysteerinen ollut, eikä ulkopuoliset tätä varmasti huomanneet, mutta jotenkin sitä vaan valmistautui kaikkein pahimpaan.. Kun aika kului loppui myös nää ajatukset ja sen jälkeen nyt varmasti ollut sellaista normaalia äidin huolta välillä.

Nyt uudessa raskaudessa oon varhaisultran jälkeen osannut ottaa rennommin. Toki alkuun pelotti enemmän ja vähän ennen joka ultraa on mietittänyt että mitä jos.. Aina ennen kuin ultran anturi koskettaa mahaa, käyn läpi ajatuksen ja valmistaudun siihen, että sanovat että täällä ei olekaan kaikki hyvin. Mulla kun ei nuo liikkeet oo ruvennut tuntumaan enemmän kuin vasta nyt, vaikka vieläkään ei tunnu mahan päälle tai näy siihen. Mut nyt oon siis uskaltanut puhua, että kun meille tulee vauva.

Tänään 22+5

Kiitos vastauksista. Vertaistuki on kyl korvaamatonta!

Olin yksissä illanistujaisissa ja siellä kaikki puhui pelkkiä vauva-asioita, koska ne oli monelle ajankohtaisia. Ensin mua ahdisti, en halunnut, että oma raskaus tulee puheeksi, mut sit sainkin kakistettua itsestäni, että tännekin olis yks vauva tulossa.
Se porukka oli aivan ihana ja mulla olikin yhtäkkiä ihan normaali ja joukkoonkuuluva olo ja teki hyvää, että uskalsi osallistua. Taustoista en kertonut.

Mut jälkeenpäin mulle tulikin yllättäen ahdistus, et mitä jos tää nyt onkin mennyt kaikessa hiljaisuudessa kesken ilman, että edes tiedän asiasta ja ihmiset iloitseekin jostakin kuvitteellisesta.

Tuli kauhean voimakas tarve kuulla heti sydänäänet!! Rupesin neuvolan sivuilta katsomaan, et saisko jonkun nopean ajan heti lähipäiville, vaikka ensi viikolla mulla on siis se rakenneultra tulossa, jota kylläkin pelkäävin fiiliksin odottelen.

Vähän pöljä olo siinä tuli eikä ollu edes aikoja. Ois pitäny mennä paikan päälle ja säätää kauheasti, ni en toteuttanu sitä ajatusta. Mietin kans yksityiselle menoa. Mut sit päädyinkin tilaamaan kotidopplerin. Se tuli vuorokaudessa. Ja löysin mun kaipaamat sydänäänet. Nyt oon taas niin rauhallisin mielen. Voin taas nauttia raskaudesta. Siellä se vaan on kyydissä mukana. 🙂
Toivottavasti se rakenneultra menee kans niin ku pitää. Mä pelkään, et koko ei vastaa viikkoja. Aina pitää joku pelko keksiä…

Mut näillä mennään ja kerron sit miten se r-ultra meni.

Täällä on ruvennu pienet liikkeet tuntumaan <3 🙂

Onko teillä ystäväpiirissä muita, joilla on lapsettomuustaustaa tai muita jotka on saamassa vauvaa samoihin aikoihin kuin te. Mulla ei oikein ole, mutta haluisin, et olis joku jonka kanssa jutella vaippa-asioita… Mistähän niitä muita äitejä kannattais hakea?

Täällä on raskaus edennyt viikolle 19+3. Ensi viikolla on rakenneultra ja itse asiassa raskauden puolivälikin ylittyy ensi viikolla. Aika on mennyt nopeasti, vaikka aika piinallista on aina välillä ollut.

Suru, samaistun täysin huolen ja pelon tunteisiin. Ainakin omalla kohdalla on vaikea karistaa pois huolta siitä, onko kaikki hyvin, kun sellainen ajatus on kerran päähän pälkähtänyt. Hgissä voi käydä avoneuvolassa kuuntelemassa sydänääniä, jos tilanne huolettaa. Kävin itse viime viikolla, ja sydänäänien kuuleminen helpotti. En vielä tunne liikkeitä, joten neuvoloiden/ultrien välillä pitää vain uskoa, että kaikki on hyvin. Välillä se on vaan tosi vaikeaa!

Onnellista odotusta kaikille!

Heips.
Onpas täällä hiljaista. Mitä teille kuuluu?
Tänne oli ilmestynyt uusi keskustelu plussanneille. Menen sinne kirjottamaan omat kuulumiset 🙂 Tulkaa tekin.

Hei.

Olen Angelica 38-vuotiaas ja mieheni on 41-vuotias.
Olemme yrittäneet lapsia n.4 vuotta ja menimme hoitoihin 2kk sitten kun vihdoin oli varaa. Aika kallis oli ne hoidot kyllä. Selvisi että miehelläni on alhaiset testosteroonipitoisuus, toosi toosi huonot joten sille määrättiin clomifen 50mg/joka toinen pvä 6kk kuuri testosteronipitoisuuden vuoksi, (mikä luultavasti on syynä niukkaan siittiötuotantoon). Minä en helpolla päässyt diagnoosina siis lievä PCO mutta kuitenkin arvot niin rajoilla joten minulle määrättiin letrozol 2,5mg/3-7 päivänä. Joten näillä olis nyt tarkoitus buustata ovista vähän aiemmaksi sekä mulla limakalvo saisi olla paksumpi sentaki määrättiin letrozo eikä clomit..

Tässä tulee se ongelma, me kävimme hoidosso Portugaalissa kun siellä asutaan ja näköjään halvemmat ne hoidot on siellä kun täällä Suomessa.
Joten me saatin reseptit ja nostettiin 6kk lääkkeet kun ei oltu varmaan käykö reseptit täällä,niin nostettiin kaikki clomid ja letrozot. Ei siinä mitään saatin kaikki, mutta ongelma tuli siinä kun tulimme Suomeen lentokenttälle. Tulli otti meiltä lääket pois kun meillä ei ollu miteen todistaa resepteillä että se on meidän ja ei saa tuoda niin monta nostettuna sekä saatin sakko päälle sekä meidät epäiltiin että myytäisimme niitä lääkeitä. ? Se ongelma on se että Portugalissa kun nostat lääkkeet se resepti otetaan teiltä pois joten vaikee todistaa.

No mentiin yxityiselle että saatais täältä uuden reseptin, vietin meidän hoidon paperit ja tutkimukset ja yms mutta 2 yxityisessä sanottiin että he eivät voi myöntää reseptilääkeitä sillä perustella koska toinen maa teki tutkimuksen, vaan meidän pitä käydä täällä uudestasn koko tutkimuksen läpi että ne antaa täältä diagnoosin ja sitten lääkkeen (mielestäni rahakalastus). Ja siihen menee rahaa,aika ja meillä on kummiskin 6kk aika korkeilla noin kun ivf hoito on Huhtikuussa portugalissa jos ei oo onnistuu noilla.

Btw tulimme suomeen koska, tarvitsemme rahaa siihen ivf hoitoihin justiin ku ei tiedä milloin tärppää niin mieheni tuli töihin tänne sen isoveljen rakennusfirmalle, ja minä sain myös hankittu töitä täältä joten säästämme yhdessä haavemme eteen.
Sekä täällä on parempi palkka kuin portugalissa varsinki kun asuu väliaikaisesti vanhempien luona? joka on outo sielloin kun pitäis touhuta mutta iloinen siitä että he tukevat meidät tässä asiassa ja ymmärtävät..

Tässä tulee kysymys? Onko kellään jäänyt ylimääräiseksi letrozol ja clomifen? Olen valmis maksamaan niistä molemmista 5-6kk satsista eli Letrozo se 100klp prk riittää ja clomid aloittaisin 3x20kpl prk. Ja käymme sitten yxityisellä ultrattavaksi jokaisen kpl aika en haluu monikko raskaus.
Joten jos löytyy ota yhteyttä minuun sähköpostikseen

anjo.show@outlook.com

Hei Angelica. Tilanteenne kuulostaa aika hurjalta. Laita tuo sama viesti vielä IVF/ICSI/PAS syksy/talvi 18/19 -palstalle. Siellä on paljon enemmän ihmisiä juttelemassa. Siellä on ihmisiä, joilla on omat hoidot menossa. Ehkä siellä jollakin on voinut jäädä lääkkeitä yli. Ehkä voi löytyä joku, joka ei päässytkään käyttämään omia lääkkeitään ja nyt niiden viimeinen käyttöpäivä lähestyy tai jotain vastaavaa…. Ehkä joku voi auttaa. Kurjaa tuollainen lääkkeiden takavarikoiminen.
Onnea jatkoon!
Suru

PAS-raskauteen en osaa sanoa, mutta yleisesti ottaen alkuraskauden pienet vuodot taitavat olla ihan normaaleja. Mutta pidetään peukkuja ja toivotaan paljon tarrasukkia pienelle ja tsemppiä ultraan! <3 Toivottavasti tällä kertaa tarinalla on onnellinen loppu!