Täällä on nyt mittailtu sokereita muutama päivä ja toistaseks on näyttänyt ihan hyvältä. Nyt iski kuitenkin se epätoivoinen herkkuhimo ja jouduin kävelemään nälkäisenä kauppareissulla vielä leipomon laskiaispullatiskin ohi, mutta toisaalta on helppo jättää pullat hyllyyn kun ei voi syödä. Onneks arvot ei kuitenkaan oo noussut hurjiksi edes pastasta tai maustetuista jugurteista. Nyt odottelen vaan että tähän pikku hiljaa alkais tottua.

Bebe ei oo tänään antanut kuulua itestään ja väsyneeä tietenkin huoli meinaa pyrkiä pintaan, mutta yritän vielä pysyä rauhallisena kun eihän se vielä niin kovaa potki muutenkaan. Jos meinaa lähteä lapasesta niin sitten otetaan doppleri esiin, mutta koitan ehkä selvitä kuitenkin huomiseen jos hyvin nukuttu yö vaikka rauhottais hermoja. On vaan niin turhauttavaa kun järjellä tietää, että tässä ei oo mitään epänormaalia ja voi mennä vielä pitkäänkin ennen kun niitä potkuja kunnolla tuntee kun istukka on edessä, mutta silti täysin epärationaalinen huoli ottaa vallan. Onneks kohta pääsee nukkumaan niin ei tartte huolehtia niin paljon.

En ilmeisesti edelliseen osannut tarpeeksi selvästi omia tietoja täyttämään. Tosiaan 1 icsi tärppäsi ja laskettu 10.9 ja ikää 30. Kolmas lapsi tulossa.

Minä olen jo synnytystä pohtinut. Haluaisin mahdollisesti veteen synnyttämistä kokeilla, jos se vaan onnistuu. Mutta senhän näkee sitten. En tunne ketään, joka veteen olisi synnyttänyt.

Täällä ei ole tuntunut vielä mitään liikkeitä, saati sitten potkuja ja nyt on 16+4 menossa. Yllättävän rauhallisilla mielin silti, vaikkei viime aikoina ole ollut myöskään mitään käyntejä, joissa olisi nähnyt/kuullut, että kaikki on ok. Ensi viikolla on neuvolalääkäri ja varhaisultraan vielä lähes kuukausi.

Kysyin tammikuussa ylimääräisessä ultrassa, mikä voisi olla hyvä hetki seuraavalle ylimääräiselle käynnille. Lääkäri suositteli noin viikkoa 28, jolloin voisi katsoa tarkemmin istukan toimintaa.

Synnytys tuntuu vielä niin kaukaiselta, että en ole miettinyt sitä yhtään?

Kyllä pitäisi olla mahdollisuus altaaseen synnyttäkkin. Aiemmin ei ollut ja silloin muutenkin olen ottanut ekasta epin ja toisesta mini spinaalin. Ne jos ottaa niin sitten ei altaaseen synnytetä. Että fiiliksen ja tilanteen mukaan sitten joskus. Minä en muutenkaan ole sellainen., että tekisin tarkat listat ka sitten vaan Petyn jos ei menekään kuten halusin

Mä oon ennen raskautta pelännyt synnytystä aika paljon ja luulin että oisin nyt jo ihan helisemässä asian suhteen. Myös keskenmeno vahvisti pelkoa, koska sillon musta tuntui etten selviä edes siitä ja miten voisin selvitä vielä kovemmista kivuista. En oo kuitenkaan nyt vielä miettinyt synnytystä ihan kauheesti, mutta sen sijaan synnytyksestä palautuminen pelottaa jo tosi paljon. Pelkään repeämiä/episiotomiaa ja sektiohaavaa ja erityisesti jälkisuppareita. Ja imetystä 😀 Luulen että mieli yrittää taas suojella mua eikä siks oo synnytys ollut paljon mielessä, mutta kyllähän tässä pikku hiljaa pitäis asiaa alkaa pohdiskella. Seuraaalla neuvolakäynnillä kun pitäis kuitenkin jo puhua asiasta ja kartottaa sitä synnytyspelkoa. Ois kyllä kiva kuulla muiden ajatuksia, että pystyis itsekin ehkä tähän vähän jo asennoitumaan. Ainiin pelkään myös epiduraalia ja spinaalia, koska kun jaloista alkaa tunto hävitä, mulle meinaa iskeä paniikki. Jouduin joskus nuorempana käyttämään lihasrelaksantteja ja en pystynyt nukahtamaan jos ne ehti alkaa vaikuttaa kun oon hereillä. Muuten varmaan pyytäisin helposti sektiota, mutta mut pitäis varmaan nukuttaa ja en sitäkään haluis 😀

Toivoisin kuitenkin, että synnytystä ei tarttis käynnistää, koska käsittääkseni kivut on sillon helposti kovemmat. Toivoisin myös että mies pääsee mukaan, mikä ei nyt tän hetkisessä tilanteessa oo ihan itsestään selvyys. Ja kuten Sabrinakin, toivoisin myös että ehdin sairaalaan hyvissä ajoin kaikkia lääkkeitä varten. Sabrinan mainitsema puudutus myös kiinnostaa. Tens-laite on myös haaveissa, kaikki mahdollinen kipua lievittävä ja synnytykseen valmistava apu on siis tervetullutta. Edellisessä raskaudessa kyllä aloin jo vähän haaveilla alatiesynnytyksestäkin, mikä oli aika yllätys itsellenikin, mutta en toisaalta tiedä onko mulla tarpeeks tilaa lantiossa (meillä kulkee suvussa ahdas lantio). En ehkä haaveile siitä, että voisin alkaa pyykille heti kotiin tultua (vaikka se onkin mun lempparikotityö), mutta ois kyllä kiva jos ois niin hyvässä kunnossa että normaali eläminen sujuis.

Onko kellään vinkata jotain synnytykseen liittyvää kirjallisuutta tai vaikka jotain nettisivuja tms. mistä ois helppo lähteä tutkimaan eri vaihtoehtoja? En ees tiedä muita mahdollisuuksia kun lääkkeetön/lääkkeellinen perusalatiesynnytys ja sektio (tai siis en tiedä mitä ne muut vaihtoehdot käytännössä tarkottais).

Voi kääk mun viimeisin viesti on kyllä kunnon töks töks. Ymmmärsin siis Sabrina hyvinkin tuon mitä tällä keskustelulla hait ja kaikki varmasti vain omasta näkökulmasta kirjoittelee.

Iso suositus myös yksityisille pelkopalveluille, jos tuntuu ettei julkiselta saa. En saanut kunnan kautta silloin ensimmäisessä raskaudessa oikein tukea enkä päässyt tutustumaan ennakolta sairaalaan tai mitään plus ekaa kertaa kaikki uutena niin olin ihan paniikissa. Taitaa korona aikaan olla myös, ettei etukäteen synnäriin pääse oikein missään tutustumaan? Yksityiseltä löytyi ihana kurssi, jossa käytiin pelkoa ja kivunlievitystä ja imetystä ja ihan kaikkea mielessä pyörivää läpi. Tosin tämän jälkeen olisin luomuna halunnut synnyttää, kun sitä tuolla kehuttiin ja sitten en mitenkään olisi siihen pystynyt. Kiitos siis lääkkeet, jotka sairaalasta on saatavissa ❤️ En tosin ollut yhtään pettynyt siihen kokemukseen, vaikkei mennyt miten ehkä ensin ajattelin.

Äitiydessä ja äidiksi tulemisessa olen kohdannut jyrkkiä suhtautumisia ihan hirveästi ja sitä varmaan olisin jo aiemmassa halunnut sanoa, että minusta on ihan ok, että toivoo jotain, mutta ettei olisi aivan ehdoton. On ok imettää tai olla täysin imettämättä ym ym. Sitä vaan toivoo, että kaikki saisi olla hyviä äitejä juuri sellaisena kun on ❤️

Menipä vähän ohi synnytysaiheen. Käynnistyksestä sanoisin, että jos mahdollista niin itse toivon luonnollista käynnistymistä. Käynnistäminen oli rankempaa elimistölle.

Tänään on ollut aika hyvä päivä enkä töidenkään jälkeen ole aivan puhki! Jee☺️

Hei onks teillä ollu minkälaiset HCGBv ja S-PAPPa arvot? Menin analysoimaan omia ja vastaan tuli samoja keskenmenotapauksilla ? iski aikas kova paniikki.
Testi tehty n. 9+4 ja hCGBv on 18.9 ja Pappa 309.
Ja joo tiedän ettei ennen ultraa pitäisi analysoida yhtikäs mitään mutta kun sitäkin saa odottaa helvetti yli viikon vielä ? pitäisikö vaan varata aika ylimääräiseen ultraan.

Pieni muistutteli viimein taas sunnuntaina (vai olikohan se lauantai) olemassaolostaan pienillä potkuilla. Musta on jännää, että tunsin näitä potkuja aiemmin melkein päivittäin, mutta sitten ne tosiaan yhtäkkiä loppui. Sen jälkeen ei ookaan tuntunut mitään liikkeitä, mutta tunnen kyllä välillä kohdun päältä missä bebe seikkailee, jos sattuu olemaan lähellä seinää ja selkeesti toisella puolella.

Radin kanssa taas on tullut vaikeempi vaihe, eilen ei meinannut paastoarvot pysyä aisoissa vaikka tunti syömisen jälkeen oli tosi hyvät. Eilen unohdin myös puolet eväistä kotiin ja syömisen kanssa oli muutenkin vaikeeta kun ei tehnyt mieli syödä muuta kun suklaata. Oon tosi huono syömään väkisin jos ei huvita, joten varmaan pilaan multa useita ruokalajeja pitkäks aikaa tän takia. Tänään myös mietitytti että mistä tähän löytää motivaatiota vielä mahdollisesti 24 viikkoa, kun sokerit ei tunnu mistään nousevan yli rajojen (ois helpompi jättää herkut syömättä jos ne nostais arvoja). Kamppailen myös sen kanssa että jos syön ”tarpeeks” kasviksia eli lautasesta aina puolet, en meinaa saada tarpeeks energiaa kasaan päivän aikana. Hyvä uutinen kuitenkin on se että hedelmät ei oo nostanut mulla sokereita, niin voin niillä kompensoida sekä mahdollisia herkkuhimoja että kasvisten määrää 🙂 torstaina on onneks myös opastus tähän liittyen niin voin sitten kysellä vielä tarkemmin neuvoja. Ihmettelinkin jo kun alkuun oli niin helppoa, mutta onneks tässä on aikaa opetella ja neuvoja on saatavilla 🙂

Viikonloppuna kattelin myös netistä vaunuja ja oon nyt löytänyt yhdet jotka miellyttää silmää ja täyttää tärkeimmät kriteerit (pienet, kevyet, helpot kasata, hyvät renkaat). Nyt tarttis enää käydä kaupoilla testaamassa, koska lopulta oon valmis ostamaan rumatkin vaunut jos ne vaan tuntuu hyvältä ja täyttää muuten kriteerit. Haasteita tähän tuo se että ollaan miehen kanssa pään verran eri mittaset ja molempien pitäis saada hyvä työntöasento ? Mitäs tarvikkeita (vaatteiden lisäks) te muut ootte ajatellut hankkia (tai mitä teillä on entuudestaan ja jä käyttöön seuraavallekin)? Oon selaillut erilaisia listoja netistä ja kattonut Youtubesta (enimmäkseen amerikkalaisvanhempien) must have baby products -videoita ja pikku hiljaa pitäis alkaa itekin kokoamaan näistä tarpeista omaa listaa. Sen tiedän että haluun sitterin ja hyvän pinniksen mutta muuten kaikki on vielä auki.

Moikka taas täältäkin! Mä en ole miettinyt vielä yhtään synnytysjuttuja, muuta kuin että odottelu/avautumisvaiheesta sairaalassa, olisin mielelläni lämpimässä vedessä. 😀 Haluan, että mun tuntemukset otetaan vakavasti, eikä mun tarvitse olla pitkään yksinään missään ilman hoitajaa, jos koen, että mulla on joku hätä. Kun ei tiedä mitkä synnytyksen tuntemuksista on normaaleja ja mitkä ei.

Olen tutkinut lastenvaunuja netistä, ja haluaisin mennä katsomaan niitä jo miehen kanssa, mutta hän remppaa meille kodinhoitohuonetta, ja sanoo, että vasta kun se on valmis. 😀 Mutta nyt uudessa kodinhoitohuoneessa on paljon hyvää kaappitilaa, ja lavuaari on suoraan työtason vieressä.

Olin miettinyt vauvan/taaperon tuoliksi Stokken Trip trappia newborn-setteineen ym. Mutta anoppi pyytää tuttavaltaan takaisin appini tekemän syöttötuolin, jossa mieheni istui lapsena. Onhan sillä toki siis tunnearvoa. Täytyy vaan ostaa silti joku muukin tuoli, missä vauva voi kellotella syödessään niin kauan kun ei vielä istu.
Anoppilasta löytyy myös mieheni vanha pinnasänky – ei tarvitse sitäkään siis hankkia. Pinnaväli on kuulema vähän suositusta isompi, mutta ei sen kanssa kuulema pitäisi olla huolta. En sänkyä ole vielä nähnyt. Löytyy anoppilasta myös mieheni vanha potta. Anoppi sanoi, että lastenvaunuja ei enää ole, että ne täytyy meidän ostaa. Olisihan se ollut aika retroa kuljettaa vauvaa vuoden -87 vaunuissa, mietin. xD

Äitini neuloo vauvalle innoissaan kaikenlaista. Tekee myös pieniä lakanoita sänkyyn. Jokainen laittaa kortensa kekoon siis. 😀

Sain vaihdettua itseni päiväkodissa töihin rauhallisempaan lapsiryhmään. Omassa eskariryhmässäni oli liikaa väkivallan uhkaa.

Oletteko muut olleet ihan terveitä? Itselläni on tällä hetkellä flunssa ilman kuumetta. Koronaa ei ollut onneksi. Vähän sitä miettii onko varmasti normiflunssa, ettei ole mitään vauvalle haitallista. Tulipahan aiheesta toiseen hyppivä viesti. Neuvolalääkäri on mulla ensi viikolla.

Hei kauheeta että oon taas ihan täysin unohtanut tulla tänne kattomaan teidän kuulumisia kun ei oo tullut ilmoituksia viesteistä ?

Kisulle tsemppiä taisteluun radin kanssa❤️ Mulla yllätykseksi oli sokerirasituksen arvot tosi hyvät vaikka olin valmistautunut henkisesti radiin.

Oon kans tehnyt vaunupohdintoja, pitää odottaa rakenneultraan kuitenkin vielä ennen hankintoja.

Joko teillä pidemmällä olevilla on rakenneultrat takana? Miltäs siellä näytti? Meillä sinne aikaa vielä 5 viikkoa ? neuvolassa pitäis ilmeisesti lääkärin parin viikon päästä ultrata. Täällä ei tunnu vielä liikkeet niin toisi mielenrauhaa vaikka sykkeet kuuluukin dopplerilla.

Piti neuvolassa ottaa ite puheeksi lähete pelkopolille kun eivät vieläkään kyselleet peloista raskauteen liittyen. Ens kerralla saan vissiin lähetteen, haluun sinne lähinnä tarkemman seurannan ja tutkimusten takia kun kuitenkin on epäuskoinen olo että näinkö tää vauva on oikeesti tulossa ?

Ja hei, mua on vaivannut, tiedättekö sen runon tms jossa kerrotaan raskaudesta (ainakin mun mielestä?), ja siinä on viittaus myös lapsettomuushoitoihin ja pakkaseen? Kuinka jotkut saavat alkunsa hetken huumassa ja joitain saa odottaa tms? ? en löydä sitä nyt mistään. Olis vaan kiva löytää kun jää muuten vaivaamaan.

Ihania runoja molemmat, täytyy kirjoittaa ylös!

Kävin hammaskiven poistosaa tänään ja täytyy sanoa että oisin voinut jättää väliinkin ? oli kyllä jo aikakin käydä mutta ois voinut toisaalta tehdä tän jo ennen raskautta, nimittäin epäilen että ois ollut vähemmän kivuliasta sillon. Nyt yritän ajatella että se on sentään ohi ja kunhan uskallan syödä jotain pureskeltavaa, aion syödä juhlan kunniaksi Runebergin tortun (tai puolikkaan tai ehkä vaan pienen palan, koska en oo varma tykkäänkö edes niistä ?). Mutta välipala taitaa olla vaan jugurttia, koska purukalustoa jomottaa aika lailla.

Meillä on myös rakenneultraan vielä reilu kaks viikkoa. Kätilö neuvoi valitsemaan mahdollisista ajoista noin puolesta välistä (tais olla kolme viikkoa tarjolla) ja piti valita vika maanantai ettei tartte olla töistä pois. Ens viikolla on kuitenkin onneks neuvolalääkäri niin voi ensin odottaa sitä ja sit on vaan puiltoista viikkoa odotettavaa ultraan. Mites muuten te jotka ootte jo joskus käynyt neuvolaläkärillä, pitääkö siellä muistaa pyytää jotain tutkimuksia tai toimenpiteitä (jos lääkäri ei siis automaattisesti tee)? Entä onko teillä ollut puolisot mukana? Mun aika on miehen töiden kannalta vähän huonoon aikaan, mutta ajateltiin ettei se haittais, nyt vaan on tullut mieleen että oisko kuitenkin miehestäkin kiva tulla.

Onkohan kellään muulla tällaista vastaavaa?

Koko raskauden ajan, aina silloin tällöin, kun olen nukahtamassa, mulle on tullut nopea lihassykäys vatsalle. Kaikillehan tulee joskus sellainen vavahdus kun on vaipumassa uneen, mutta mulle tulee nyt sellaisia pelkästään mahan kohdalle.
Nyt kahden viime yön aikana ne on olleet sellaisia voimakkaampia, että ihan säikähtää kun ei ole varautunut. 1-3 kertaa yössä. Sellainen sähköiskumainen sykäys, ihan sekkunin kestävä vaan. En mä niistä huolissani ole, mutta olisi kiva tietää jos jollain on ollut jotain vastaavaa.

Asuntoasiasta: me asutaan omakotitalossa, tilan puutetta ei ole. Mutta meidän taloon tullaan suoraan yläkertaan, kallioon rakennettuja puisia portaita pitkin. Mietiyttää miten ketkuttelen vaunut portaita pitkin tänne ylös terassille. Yksi vaihtoehto on kiertää autokatoksen takaa, nurmikkoa pitkin ja välttää näin suurin osa portaista. Muutama porras täytyy silti nousta terassille. Eipä siinä mitään, mutta nurmikolle tulee kyllä aika iloinen polku.
Yksi mahdollisuus on, että meillä olisi huonommat ”nukkumavaunut” terassilla, eikä niitä kuljetettaisi koskaan mihinkään. Ja alakerrasta lähdettäisiin liikenteeseen kunnon vaunujen kanssa. Sitten täytyy yläkerrasta kyllä lähtiessä muistaa ottaa kaikki mahdollinen alas mukaan. 😀 No, ehtii näitä miettiä.

Aika hurjaa, että viikon päästä oon jo puolivälissä raskautta. Tuntuu kyllä myöskin että oon ollut raskaana jo muutaman ikuisuuden eikä missään nimessä oo sellanen olo että aika loppuis tän kanssa kesken, mutta kylläpä tää tuntui alkuun kaukaiselta.

Mä oon ollut kerran tai kaks pienessä nuhassa raskausaikana. Koronatestissäkin oon käynyt ainakin kaks kertaa tänä aikana. Mutta toisaalta joudun käymään töissä ja kohtaamaan ihmisiä sekä siellä että matkalla, joten pienen pöpön saaminen ei oo niin kaukaa haettua kun jos voisin tehdä etätöitä.

Vieläkin iskee välillä kauhee pelko että raskaus on mennyt kesken. Mun kohtu on ilmeisesti noussut taas ylöspäin eikä se tunnu enää samalla tavalla kun aiemmin, joten luonnollisesti ajattelen vaan että jotain on pielessä. Vertailin eilen myös omaa mahaa instagramissa muisen heinäkuisten kuviin ja kauhistuin miten iso maha joillain jo on (toki tiedän että pienellä ja hoikalla raskauskin näkyy eri tavalla ja tavallaan tiedostan myös että mulla on tosi pitkä selkö ja tilaa kasvaa myös ylöspäin eli ei voi verrata mitenkään). Pelkään myös sitä että kun nukun oikeella kyljellä tai vähän selällään estän verenkierron kohtuun (luin kuitenkin että tää ois enemmän viian kolmanneksen juttu ja oon ymmärtänyt että lapsia syntyy siitäkin huolimatta että äiti välillä kääntää kylkeä, mutta kun tulee pelko ja epätoivo niin siinä ei järkipuhe kyllä auta). Meneeköhän tää ohi koko raskausaikana? Onneks pääsääntöisesti oon kuitenkin hyvillä mielin ja näitä hetkiä tulee vaan satunnaisesti ja nekin onneks helpottaa yleensä jos pieni päättää potkaista tai kuunnellaan hetki dopplerilla.

Tasan kaks viikkoa rakenneultraan, alkaa jo jännittää saadaanko tietää kumpi on tulossa (ja tietty onko kaikki ihan hyvin).

Heips.
Mulla alkoi lauantaina alavatsakipu joka koveni eikä hellittänyt hetkeksikään. Su-ma yönä sit käymään sairaalassa tsekissä ja siellä näkyi 8 viikkoinen alkio vailla sykettä ? aavistukseni pitivät siis paikkansa eikä pieni jaksanut pidemmälle.

Kovasti onnea teille loppuraskauksiin ja ehkäpä nähdään täällä vielä ennen kun teillä pienet sylissä ?

Voimia ja jaksamista Oodi? ❤️ Lämpöinen halaus ❤️

Voi oodi olen niin pahoillani ❤️ Voimia

Kiitos kaikille, ootte ihania ♥️ Eilen oli raskain päivä ikinä. Kivut oli todella kovat ja henkisesti myös ihan hajalla. Tänään ei kipuja ja mielikin parempi. Kyllä tämä tästä – eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo, näin oli vain tarkoitettu.
Toivottavasti teillä sujuu kaikki hyvin ?

Aika on pysähtynyt! Ainakin siltä tuntuu.. ens viikolla seulojen verikokeet ja pari viikkoa niin NT ultra. Otin mielummin vähän myöhemmät viikot kuin liian aikaiset. Miten te kävitte noissa ketkä olette käyneet? Voisin kans vain nukkua.

Heippa kaikille, ajattelin varovaisesti liittyä teidän puolelle.. tosin tänään sain hcg tuloksen, joka oli 98. Varhaisultra on 2.3.. nyt jännitetään, että pysyykö pikkuinen mukana. Miten tämä voikaan olla niin jännittävää aikaa. En ole koskaan aikaisemmin saanut edes haamuviiva testiin ja nyt se tapahtui ensimmäistä kertaa.. jotenkin ei voi uskoa tätä todeksi ei millään.

Oodille tosi paljon haleja ja tukea, erittäin raskaita keskenmeno asiat <3 tässä on niin paljon ajatuksia ja tunteita, ettei tarvitsisi kenenkään kokea enää keskenmenoa. :/

Kiitos ❣️ Ainakin hoitaja sanoi arvon olevan viitealueissa. Minulle siirettiin 2pvän ikäinen alkio. Itseänikin vähän jäi huolestuttamaaan ko. arvo, mutta täytyy nyt seurata miten tämä etenee. Nyt on siis vasta pp14 menossa, eli tasan kaksi viikkoa siirrosta.

Onnea Aurinko ja tervetuloa mukaan ❤️ Toivottavasti pysyt matkassa.

Toivoisin kans et mies pääsee ultraan mukaan, mutta katsotaan. Tänään on taas ollut pahaolo. Eikös näiden pahojen olojen pitänyt viikon 12 jälkeen helpottaa? Ei olis siihen enää kauaaa

Moikka! Edellinen viesti katosi jonnekin niin yritänpä nyt uusiksi. Täälläkin tuntuu, että aika matelee. Tiistaina kävin seulonnan labroissa ja 23.päivä olisi ultraan aika. Jännittää kauheasti! Muutama viikko mennyt jo ilman pahoinvointia, tosin oon kyllä oppinut syömään tasaiseen tahtiin niin ei pääse etova olo yllättämään. Tammikuussa tuntui kyllä siltä, että antaisin mitä vaan jos voisin sen jatkuvan etovan olon vaihtaa pelkkään aamupahoinvointiin ja oksentamiseen. 😀 Hei miten tää vatsan turvotus?! Musta tuntuu, että ihan alkuviikoista lähtien oon ollut kauhee pallomaha. Ja napakin on ihan hassu. Paino on ehkä 1,5 kiloa enempi mitä ennen raskautta että ei sinänsä kai aihetta huoleen. Ei olla vieläkään kerrottu raskaudesta muille. 🙂

Onnea Aurinko! <3

Mulla oli keskiviikkona neuvolalääkäri. Siellä mitattiin verenpaine ja tarkastettiin kohdun koko ja kuunneltiin sydänäänet ja muuten vaan lääkäri kirjas voinnin ja oireet ylös. Kipeiden supistusten takia tehtiin myös sisätutkimus mutta kaikki näytti normaalilta ja sain vaan käskyn olla yhteydessä jos ne jatkuu. En vaan tiedä missä vaiheessa pitäis olla kun niitä on siis satunnaisesti ja lääkäri epäili liittyvän endometrioosiin, mutta jos ne nyt lisääntyis niin sit ainakin pitäis heti laittaa viestiä. Sain myös lähetteen labraan, koska seuraavaan neuvolaan on vielä vajaa kuukaus ja mulla ei oo tietoakaan siitä keskiraskauden energiabuustista mistä lehdissä puhutaan. Oon niin uuvuksissa, että normaali työviikko tuntuu ihan kauheelta eikä voi edes ajatella että jotain jaksais tehdä töiden jälkeenkin. Tietysti tää Helsingin tilanne on ollut tosi raskas jo pitkään ja vaikuttaa mielialan kautta myös jaksamiseen, mutta epäilen kyllä että mulla on hemoglobiini lähtenyt reippaaseen laskuun (tai sitten verensokerit viilettää jossain pilvissä kun ei oo taas pitänyt mittailla kun aamuarvoja). Muuten menee ilmeisesti ihan kuten pitääkin, kohtu vastasi viikkoja ja syke oli reipas (eikä nappula karannut anturin alta kuten aina aiemmin).

Piipii, mulla pahoinvointi/oksentelu jatkui johonkin noin viikolle 15 asti, mutta jatkuva etova olo helpotti onneksi ennen sitä. Tosin tällä viikolla on ollut jo useempi päivä jollon on ollut ihan kauhee olo ja aamulla meinasin taas oksentaa. Nyt on siis vk 19+ menossa. Toisaalta oksentelu alkoi vasta vk 9 tienoilla. Tää on tosi yksilöllistä ja tiedän että oon itekin päässyt helpolla. Mutta vaikka ei oliskaan rajut pahoinvoinnit tai muut oireet niin kyllä se jatkuva pienikin etova olo on raskasta ja mun mielestä saa myös valittaa välillä vaikka oireet oiskin vähäisiä. Mua ainakin auttaa se että välillä saa purkaa sitä väsymystä niihin oloihin. Tsemppiä ja toivotaan että alkaa helpottaa!

Ronya, mulla oli kanssa ihan alusta asti etenkin alavatsalla turvotusta. Osittain johtui tosin punktion jälkimainingeistakin, mutta omat sukkahousut ja vaatteiden vyötäröt kiristi heti alusta asti. Nyt puolivälin tienoilla (apua, mitä tää on!?) mulla vaihtelee päivittäin turvotus ja jonain päivänä maha on valtava ja toisena päivänä saattaa näyttää siltä etten ois raskaana. Usein on myös niin että illalla maha on reilusti isompi ja ihan eri muotonen kun aamulla. ??

Kiitos Kisu kokemuksista! 🙂 Mä yritin jo ekalla neuvolakäynnillä kysyä että mitä tää turvotus oikein on, kun eihän tässä vaiheessa vielä kuuluis mahan kasvaa. Aamulla mulla myös on yleensä suht ok, toki alavatsassa näkyy silloinkin, mutta iltaa kohti näytän siltä kun olisin jo hyvinkin monennella kuulla. 😀 Onneks on löysiä vaatteita, mihin piiloutua. 😀

Mullakin on ollut turvotusta alusta asti aika paljon. Alussa oli just noin, että aamulla vatsa oli litteä, mutta illalla kunnon pallo. Edelleenkin vatsa kasvaa iltaa kohden, mutta ei enää niin pahasti. Jossain vaiheessa aloin laskea, paljonko juon vettä päivän aikana ja huomasin, että join liian vähän. Kun olen alkanut juomaan enemmän, se on vähäsen auttanut turvotukseen.
Mulla on paino noussut 5-6 kiloa, mutta ei siitä ole mitään kommenttia tullut neuvolassa. Liikun edelleen ajallisesti saman verran kuin ennen raskautta, mutta kevyemmin. Lisäksi mulla on ollut alusta asti jatkuva nälkä, joten syön kyllä enemmän kuin aiemmin.

Meillä oli eilen 13+0 kauan odotettu np-ultra ja kaikki näytti hyvältä! Dopplerilla oltiin sydänäänistä varmistuttu vielä edellisenä päivänä, niin luotin, että elossa siellä ollaan, mutta helpotti saada ammattilaisenkin arvio ja tarkempaa tietoa kaikesta. Yllättävän paljon yksityiskohtia pystyi jo näkemään, nelilokeroinen sydän, 10 sormea, virtsarakko, mahalaukku jne. Mainitsi ehjän palleakaaren ja vatsanpeitteen. Ja mikä erikoisinta, hän antoi meille arvion sukupuolesta, kun kysyin, että onko mitään mahdollisuuksia sitä vielä arvioida! Tyyppi käänty sopivasti sellaiseen asentoon, että se ”uloke” näkyi ja sen kulmasta päätteli, että näillä näkymin tyttö olisi tulossa. Mentiin ihan hiljasiks siitä, kun oltiin ajateltu, että ei ne suostu sanomaan mitään. Mutta kiva, että sattui tällainen kätilö meille. Toki tiedetään, että ei ole varmaa, mutta mukava kuitenkin saada ajattelemisen aihetta.

Melkein enemmän kuin tuota ultraa, olin jännittänyt (ja valvonut parina yönä), kun oltiin ultran jälkeen päätetty kertoa asiasta molempien vanhemmille. Tai mun isälle ja hänen vaimolleen, kun oma äitini on kuollut ja miehen vanhemmille. Isälle kerroin asian soittamalla, kun asutaan eri paikkakunnilla, mutta miehen vanhempien luona käytiin kasvotusten kertomassa. Turhaan olin jännittänyt, kaikki meni oikein hyvin ja saatiin ihanat ihastelut. Jotenkin lapsettomuuden ja kaikkien vastoinkäymisten jälkeen on tosi herkkänä kaikille mahdollisille kommenteille, joita ihmisiltä vois tulla. Ja sit miettii etukäteen kaiken mahdollisen mikä voi mennä pieleen, vaikka lopulta kaikki menee yleensä hyvin. Järkevää murehtia… Mut joku itsesuojelumekanismi menee päälle näin tärkeissä jutuissa.

Sabrinalle jaksamista univaikeuksien kans! Sain niihin vähän tuntumaa tässä viikonlopun aikaan jännittäessä ja voi kyllä todeta, että parikin huonoa yötä tekee ainakin mulle tosi huonoa. Se on yks mitä eniten mietin vauvan syntymän jälkeisestä elämästä, että pysynkö järjissäni, jos vauva on hyvin itkuinen ja nukkuu huonosti. Mutta ehkä sillon saa hormoneista jotain apua. 🙂 Ja pitää sitten vaan miettiä konsteja, miten saa levättyä. Varmaan yritän nukkua päivällä silloin, kun vauvakin nukkuu, jos on yöt huonompia.

Mua jännittää myös unet sitten kun vauva on syntynyt. Siedän väsymystä tosi huonosti ylipäätään ja koska mulla on taustalla myös masennusta ja oon herkkä itkemään ja uupumaan, joten synnytyksen jälkeinen masennus pelottaa tosissaan (ja siihen päälle väsymys ja unien vähäisyys lisää jännitystä tosi paljon). Tiedän toki että synnytyksen jälkeinen masennus ei välttämättä liity mielenterveyshistoriaan vaan on kaiketi hormonaalinen juttu, mutta koska oon kokenut pahojakin masennusjaksoja, pelkään just sitä että joutuisin siihen kaivoon uudestaan. Mun neuvolantäti suositteli heti ekalla käynnillä jotain terapeuttista vauvaperhetyötä just siks että pelottaa jo valmiiks, joten yritän suhtautua siihen niin että apua tähänkin on tarjolla. Ja en oo onneks kovin nirso uniaikojen suhteen, pystyn nukkumaan päivälläkin ihan mihin aikaan vaan jos yöt menee kovin rikkonaisiks.

Täällä on taas nukuttu vähän turhan pinnallisesti, mutta onneks edessä on pari iltavuoroa niin saa nukkua aamulla pidempään. Hermo meinaa mennä syömiseen kun koko ajan pitää miettiä mitä syö ja millon ja taasko pitää syödä (onneks nyt on ollut taas parina päivänä ihan hyvä ruokahalu ja nälkä) vaikka syön suunnilleen samoja juttuja kun aiemminkin. Tällä hetkellä erityisesti kaipaan mehuja ja jod mies ei ois näyttänyt aamulla niin surkeelta oisin käskenyt mehunsa kanssa pihalle koska olin niin epätoivoisessa mehuhimossa että oisin syönyt purkkiananasta pelkästään sen mehun takia (ei ollut purkkiananasta kotona, ja ilmeisesti oon sitten heräillyt niin kovasti viime yönä että oon valvottanut myös miestä).

Napero on nyt parina päivänä potkinut aika reippaasti ja se on kyllä söpöä ? Yritän aina vastailla sille potkuihin, joko vähän painamalla vastaan tai sitten vaan juttelemalla jotain.

Hei onko kellään ollut päänsärkyä alku- ja keskiraskauden vaihtumiskohdassa? Mulla on nyt pari päivää päätä särkenyt ja välillä humisee korvissa. 🙁 Kipu ei oo älyttömän kova ja oon toistaiseksi sinnitellyt ilman särkylääkkeitä. Mulla on ollut aina aika matalat verenpaineet, en tiiä voiko liittyä siihen. Kun korvissa humisee, niin samalla siitä korvasta kuulee oman sykkeensä. Pitkällään humina helpottaa, mutta päänsärky ei. Muuten en ois huolissaan, kun vaan tietäis, että tästä ei oo haittaa vauvalle.

Tänään on ollut ihan hyvä päivä. Nukuin viime yönä parhaiten tällä viikolla ja sen kyllä huomaa. Iltavuorossa tosin huomasi että pitkä viikko on takana, mutta huomenna onneks päästään pienelle minilomalle (eli vuokrattiin mökki että päästään vähän pois kotoa).

Vauveliini potkii ja törmäilee nyt ihan joka päivä ja se on vielä aika söpöä. Tosin eilen se potki yhdessä vaiheessa pelkästään virtsarakkoon päin ja sain vähän esimakua siitä mitä voi olla tulossa ? Tein myös eilen excel-taulukon vaatteille ja listasin siihen kaikki äitiyspakkauksen kappaleet jo vaikka en ookaan pakkausta vielä hakenut. Ajattelin että sen taulukon kanssa on sitten hyvä käydä kirppareilla niin ei tuu vahingossa hankittua kymmeniä housuja yhdessä koossa ja toisessa ei yksiäkään. Ja tänään oon myös selaillut vähän Torista pieniä vaatteita (joita ei kyllä äitiyspakkauksen lisäks kauheesti eses tarvii, eikä meidän tapauksessa varmaan ollenkaan kun mun äiti on kuulemma säästänyt mun ja sisarusten vauvanvaatteet ja aikoo pakkasten hellitettyä mennä etsimään ne vintiltä) ?

Mites muilla menee? Onko sulla Aamu päänsärky/humina helpottanut?

Mistä näkee miten monia eri vaatekappalaleita äitiyspakkaus sisältää? Mäkin voisin tehdä sellaisen taulukon. ? Kun näkeekö netistä vaan edellisvuosien pakkaukset vielä?
Mä olin viime viikolla neuvolalääkärille ja tällä viikolla Influenssarokotusta hakemassa. Molemmilla kerroilla kuunneltiin sydänäänet. Vauvalla käy sen perusteella meno ja melske mahassa, väistelee sydänäänilaitetta, mutta en vielä tunne mitään liikkeitä. 😀 Eilen kuulema potki laitetta että pois, pois! 😀

Äitiysavustusta voi hakea kun raskaus on kestänyt 154 päivää eli 22 viikkoa. Mulla lukee jossain että oikeus äitiyslomaan/avustukseen alkaa 1.3. eli viikolla 22+0. Eli viikon päästä ???

Voi Sabrina, kuulostaa kyllä nyt vähän turhan rankalta noi sun kivut. 🙁 toivottavasti lääkärissä käynnistä on jotain apua! Lähetän lämpimiä ajatuksia sinne päin ❤ kiva että pienellä oli muuten hyvin kaikki siellä ultrassa, eikä mitään sen vakavampaa rakennevikaa löytynyt.

Meillä oli tänään rakenneultra ja siellä kaikki näytti hyvältä (kunhan unikeko suostui kääntymään sen verran että löydettiin aortta, sitä piti ettiä useemmassa asennossa). Painoa olis 414g ja kaikki mitat vastas viikkoja. Sitten kun kaikki rakenteet oli tarkastettu, pienikin päätti herätä ja ryhtyä kieppumaan. Yritti kovasti myös piilottaa kasvoja käsillä ja jaloilla, mutta nähtiin vilaukselta kyllä molemmat huulet ja nenäkin. Paras juttu oli ehkä kun tällä kertaa pieni haukotteli oikein mielenosoituksellisesti kun yritettiin vähän töniä vaihtamaan asentoa ? tyttöä kätilö veikkas ja nyt se tuntuu jo ihan luontevalta, vaikka vielä pari kuukautta sitten olikin vahvat poikafiilikset. Kaikki intuitio oli kuitenkin lieventynyt niin paljon että en ois osannut yhtään sanoa kumpaa veikkaisin.

Mulla oli taas viikonloppuna päänsärkyä ja silmät on ollut tosi arat valolle varmaan siitä johtuen. Pidin eilen sisällä aurinkolaseja, kun ikkunoista näki vaan lunta ja se sattui silmiin. Onneks ens viikolla on taas neuvola niin tulee samalla tsekattua onko riskiä pre-eklampsiasta. Turvotusta ei onneks oo nyt ollut, mutta verenpaine on ollut koko ajan mulle poikkeuksellisen korkea, niin on ihan kiva että asia voidaan tarkastaa pian.

Piipii 30v, 1 icsi onnistui ja laskettu 10.9

Sain viikonloppuna ystävältäni, kummityttöni äidiltä 6-7 kassillista vauvan vaatteita, useassa eri koossa + äitiysvaatteita. Olen pessyt ja viikaillut niitä, järjestellyt koon mukaan kaappeihin. 🙂

En muista oliko täällä jo puhetta, että aikooko teistä kukaan ottaa vauvavakuutusta? Kummitytön äiti sitä suositteli.

Mä oon maanantain jälkeen ollut sairaana, pieni mutta sitkeä nuha tuntuu tulleen jäädäkseen. Eilen oli vielä ihan koko päivän päänsärkyä, johon lääke auttoi pari tuntia mutta sit piti taas odotella että sai ottaa lisää. Ei onneks mikään ihan kauhee särky, mutta sen tukkoisen ja tukalan olon lisäksi sitä en ois kyllä kaivannut. Nyt koitan tässä kuulostella oisinkohan huomenna työkunnossa.

Sain alkuviikosta äidiltä kassillisen mun ja mun sisarusten vauva-aikaisia vaatteita ja kun niitä sitten pyykättiin, piti kyllä välillä ihmetellä miten pieniä ne uudet ihmiset voi olla. Muutama hattu etenkin oli ihan mahdottoman pieniä ? kovin käytännöllisiä ne 80- ja 90-luvun vaatteet ei kyllä oo, melkein kaikissa on kiinnitykset takana ja ihmeellisiä nepparivirityksiä joita en hahmottanut yhtään. Mutta oli siellä yhdet potkuhousut ja pari potkupukua, jotka sai auki edestä, ja muutama mahdottoman söpö paita. Suurin osa vaatteista oli vaaleenpunaisia (sukulaiset ei tiedä ainakaan vielä kuitenkaan kumpi on tulossa), mutta eniten mua miellyttäneet vaatteet oli yllättäen vaaleensinisiä (en oo silleen väriorientoitunut että pinkkiä tytölle ja sinistä pojalle, vaan laitan kyllä mitä vaan kivaa väriä kummalle tahansa, mutta vaaleensininen ei kuulu suosikkiväreihin ja siks oon erityisen hämmästynyt).

Ens viikolla on seuraava neuvola, jossa olis tarkoitus puhua synnytyksestä. Oon lueskellut neuvolan ja sairaalan sivuilta synnytysosiot, mutta muuten en oo uhrannut asialle kauheesti ajatuksia. Jos rupeen oikein ajattelemaan synnytystä, tulee sellanen pieni pakokauhu että miyä oon mennyt tekemään ja en oo kyllä ajatellut tätä asiaa loppuun saakka ? luulen että se on taas niin iso ja pelottavakin juttu että en pysty käsittelemään sitä, mutta sen sijaan kyllä pelottaa synnytyksen jälkeiset päivät ja etenkin maidon nousu ? vaikee vaan orientoitua miettimään synnytyspelkoa (tai synnytystä) kun ei tiedä mistä sitä edes alottais.

Me ei olla vielä ainakaan otettu vakuutusta, mutta sitä on kyllä mietitty. Joku vakuutus vauvalle varmasti otetaan, mutta en tiedä otetaanko se vasta syntymän jälkeen. Lueskelin näistä vakuutuksista just jostain lehdestä ja siinä kävi ilmi että ennen syntymää otettu vakuutus voi maksaa satoja euroja vuodessa, kun taas syntymän jälkeen otettu on yleensä alle satasen. Toisaalta jos vakuutus kattais myös synnytyksen (joissain tilanteissa), se melkein kuittais kyllä ekan vuoden maksut. Mutta tässäkin asiassa ollaan sillä samalla radalla kuin muissa hankinnoissa, eli eipä oo paljon asian eteen tehty ?

Millasia vaunuja ootte ajatellut? Mä oon nettiselailun perusteella päätymässä Britax Smileen, mutta haluisin käydä koeajamassa vaunuja miehen kanssa kun ollaan niin eri pituiset. Ja jos ei löydetä kohta asuntoa, johon niitä vankkureita ei tarttis kantaa useita kerroksia portaita, pitää myös testata käytännössä miten niiden kasaaminen onnistuu. Toisaalta sähkövankkurit kiinnostais myös, mutta en oo ihan varma miten paljon anoppi on valmis maksamaan kärryistä (miehen vanhemmat haluaa ostaa meille vaunut ja ei kuulemma haittaa jos maksaa yli tonnin, mutta luulen että melkein kaks ois jo liikaa).

Mulla ois nyt noin 3 kuukautta äitiysloman alkuun, jos kaikki menee suunnitellusti. Ajattelin siis jäädä vasta 30pv ennen laskettua, että saan sit olla mahdollisimman pitkään vauvan kanssa kotona. Maanantaista alkaen voin sitä äippistä hakea, mutta ei taida siihen vielä ehtiä pohdinnat perhevapaiden jakamisesta. Mutta kolme kuukautta tuntuu kyllä vielä tosi pitkältä ajalta ja luulen että tässä käy niin että jossain vaiheessa huomaan että kaikki on vielä tekemättä ? pari pientä vaatetta oon ostanut torista ja tehnyt äidille tilauksen leikkialustasta/tilkkutäkistä, mutta siinä ne hankinnat onkin ??

Tänään rakenneultrassa kaikki näytti siltä kuin tässä kohtaa kuuluukin, joten ainakin hetkeksi taas tuli helpottunut olo? Samalla vahvistui, että poika olisi tulossa. Kuvissa hän ei tällä kertaa halunnut juurikaan poseerata, vaan oli vauhti päällä koko ajan.

Meillä vauvavakuutuksen pohtiminen on listalla, mutta en ole vielä tutustunut niihin yhtään.

Vaunuja olen katsellut aika paljon netistä ja nyt tuon rakenneultran jälkeen voisi uskaltautua joku päivä kokeilemaan niitä liikkeeseen. Itseäni kiinnostaa tällä hetkellä eniten Cybex Priamit. Niiden pitäisi olla kevyet, toimia erilaisilla alustoilla ja olla helppo laittaa kasaan. Nuo saisi myös sähköavusteisina, mutta en usko, että meille tulee sellaisia.

Kiva lueskella teidän kuulumisia ? mielessä ootte, vaikken niin aktiivisesti oo nyt jaksanut kirjoitella.

Me käytiin yksityisellä ultrassa alkuviikosta, siellä oli kaikki hyvin ja poikaa lupailtiin ? rakenneultraan vielä pari viikkoa, liikkeitä ei tunnu vielä kun istukka edessä. Kunpa alkaisi pian jo tuntumaan. Uskalsin ostaa tällä viikolla enempi jo vauvalle vaatteita ja käytiin kokeilemassa liikkeessä vaunuja ja löydettiin meille sopivat, mitkä käydään ostamassa sit ultran jälkeen.

Mä otin viimeksi jo neuvolassa pelot puheeksi ite, kun niistä ei ole kysytty ja pyysin lähetettä pelkopolille, ensi kerralla jatketaan aiheesta ja terveydenhoitaja tekee silloin sen lähetteen. Itse synnytys ei ehkä sinällään pelota vaan kivut ja hallinnan tunteen menetys plus menettämisen pelko, jos joku meneekin pieleen. Oon suunnitellut muuttavani naikkarin aulaan loppuviikoilla jotta ois turvallisempi fiilis itellä ? tahdon myös kaikki mahdolliset kokoarviot ja lisätutkimukset miksi pelkopolin lähete tulee varmaan tarpeeseen.

Me on mietitty myös vauvavakuutusta ja varmaan opltä se otetaan vaikka törkeän kallis onkin, reilu 600€ vuodessa ?

Noi Smilet on meilläkin varmaan ykkösenä, etenkin kun tutuilta ollaan nyt kuultu vielä hyviä arvosteluja. Harmittaa vaan että ne värit on niin tylsät 🙁 en kyllä tiedä ostaisinko keltasia vaunuja, mutta olishan se kiva olla vaihtoehtoja.

Käytiin tänään kävelyllä kun oli niin ihana ilma, ja piipahdettiin siinä samalla läheiselle lastenvaatekirppikselle. Mies oli siellä tosi asiantuntevana ja kysy kannattaisko meidän hankkia jo nyt isompiakin haalareita ja muuta kalliimpaa jos saadaan halvalla. Sitten se esitteli mulle Reiman toppapukuja ? jätettiin sit kuitenkin ostamatta kun kokojen arviointi 1,5-vuotiaalle tuntui niin vaikeelta, mutta onnistuin kaikesta huolimatta ostamaan takin 2-vuotiskesälle ja pinon pieniä bodyja ja housuja. Housut on tosin terättömiä, joten saa nähdä kuinka paljon tulee lopulta käytettyä kun pitäis kanssa olla sitten sukat. Nyt mulla pyörii pesukoneessa pieniä vaatteita, jotka kuivuttuaan pääsee kokojen mukaan ensin pussiin ja sitten laatikkoon. Mies myös valitsi siellä kirpparilla yhdet marimekon puolipotkarit ja yhden yöpuvun, jotka oli tietty pakko ostaa. Oon vähän pelännyt sitä että ostelen vaan oman maun mukaisia vaatteita ja mies joutuu elämään sen kanssa, joten oli kiva että se niin innokkaasti tutki ja valikoi parhaita vaatteita siellä.

Maha on tainnut nyt viimein tulla jäädäkseen ja nyt jo väsyn sen kantamiseen. Kauhulla odotan mitä tästä seuraa kuukauden tai kahden päästä ? vessassa pitää myös juosta öisin usein jo kaks tai jopa kolme kertaa (tai voihan sitä tietty jäädä myös sänkyyn ja valvoa jos ei viitsi nousta enää aamuyöstä). Lisäks mulle on tullut pari pigmenttiläiskää ja melko haalea linea negra, joka yltää napaan asti.

Aikooko joku muuten kestovaippailla? Me mietittiin tänään että alotettais kertiksillä ja newborn-koon jälkeen kokeiltais kestoilua. En haluis ostaa kaikkia vaippoja etukäteen, jos kestohommat ei sitten ookaan mahdollista, mutta mietin että ehtiikö ja jaksaakohan siinä vauva-arjessa metsästää sopivaa vaippakamaa tarpeeksi. En oo vielä yhtään tutkinut millainen tarjonta ois esim. Torissa, mutta ehkä se selventää kannattaako yrittää niitä vaippoja metsästää koko tai kaks kerrallaan vai pitääkö ne nyt hankkia etukäteen että varmasti on sitten vaippa kun tarve tulee.

Kävimme tänään rakenneultrassa, kaikki oli hyvin. ? Ja poika on tulossa. ? 335 g hän painaa tällä hetkellä. 🙂
Olen miettinyt, pitäisikö koronan takia jäädä pois töistä aikaisemmin, mutta ei mulla kyllä tekemistä kotona ole monelle kuukaudelle. ?

Heippa!
Tällainen varovainen kurkistus tälle puolelle, tein toissapäivänä positiivisen raskaustestin. Pas-siirto oli vasta viikko sitten maanantaina 22.2., eli pp7 sain kuitenkin jo haalean, mutta kunnon plussan testiin. Mulle siirrettiin 5 päivän ikäinen blasto ja maanantaina menen sitten verikokeisiin. Halusin tulla tänne kuitenkin lukemaan ja ihastelemaan kaikkien ihania uutisia ?
Meillä -18 syntynyt pas-tyttö, joten usko tähän hommaan oli kova. Tosin heti siirron jälkeen alkoi taas mieli laukkaamaan ja pää sekoamaan ? toivotaan, että tämäkin tyyppi säilyy ehjänä perille saakka ♥️ Onnea kaikille plussanneille!

Ooh, onnea minsqu ja PupuTupuna! ❤

Me ollaan käyty kattomassa asuntoja ja nyt kamppaillaan tässä sen kanssa että löydettiin ehkä koti, mutta siihen on tulossa remppoja ja nyt mietitään lähdetäänkö tarjoomaan siitä vai ei. Alue oli tosi kiva ja kylämäinen (käytiin tänään aamulla kattomassa sellasta megalähiötä, joka sai sen näyttämään vielä kivemmalta), mutta siellä ei toisaalta oo mitään muita palveluita kun ruokakaupat. Tosin melko lähellä on jo parikin ranskalaista leipomoa ja keskustaan pääsee vartissa. Oon ite asunut lapsuuteni samoilla huudeilla, tosin rauhattomammalla uudella alueella, joten sinänsä ois tutut mestat. Kämppä on kyllä aika tehokas eli voi olla että siitä pitäis sit muuttaa jossain vaiheessa pois jos tarvitaankin enemmän tilaa. Mutta se vehreys ja pienet kerrostalot ja idyllisyys!!

Ja sit jos lähdetään tarjoomaan, meidän pitäis laittaa nykyinen kämppä myyntiin suunnilleen heti, mikä tarkottaa että pitäs siivota ihan kauheesti ja alkaa heittää turhaa kamaa taas pois. Ja luopua tästä asunnosta, jota oon rakastanut niin paljon. Ollaan viimeset kerrat muutettu vähän pakon edessä (asunto on myyty alta) ja vaikka tässäkin on pieni pakko alla niin tuntuu silti vaikeemmalta. Pieni alivuokralainenkin on varmaan ihan stressaantunut, kun on niin kova ahdistus muuttoasioista mulla. Pieni yrittää varmaan potkuilla lohduttaa että äiti ei oo mitään hätää (tai sit se yrittää muistuttaa että aamupalasta on jo aikaa ja voisitko nyt syödä).

Yks plussa ois se että synnäriltä pääsis ilman autoa kotiin ?

Sain eilen postissa sen tukivyön ja ah mikä ihana keksintö se onkaan! Ekaa kertaa pitkään aikaan seistessä ei tuntunut siltä että alaselkä katkeaa jos ei koko ajan purista vatsalihaksia hampaat irvessä. Nyt oon tosin ollut jaloilla senkin edestä, joten voi olla että illalla on kuitenkin vähän eri ääni kellossa. Oppispa sellasen kohtuullisen käytön kaikkeen, myös seisomiseen ?

Oon tällä viikolla mennyt nukkumaan tosi aikasin ja herään aamulla just ennen kun kello soi. Väsyttää kyllä koko ajan vietävästi, koska yöllä tulee valvottua vähän aikaa aina vessareissujen tai kyljen käännön takia, mutta on kyllä ollut tarpeellista. Eilen olin sängyssä klo 21.30 ja ne pari tuntia unta ennen puoltayötä on kyllä ratkaisevat ainakin mulla. Järki ei kyllä juokse hyvistä unista huolimatta yhtään, mutta työkaverit onneks jo suhtautuu asiaan huumorilla ja avustaen ?

Pitäis alkaa valmistautua muuttoon pikku hiljaa. Jotenkin tässä alkaa tajuta että jos pitäis muuttaa ennen beben tuloa (ja jos meinaan olla edes muuttoeväiden suhteen hyödyllinen), ois hyvä olla kämppä myynnissä pian ja alkaa käydä läpi kaikkea kamaa jota ei välttämättä enää haluis roudata uuteen asuntoon. Ehkä sitten viikonloppuna, kun ei tässä työpäivien lisäka tosiaan paljon muuhun pysty ?

Selvisi neuvolassa eilen syy yähän väsymykseen, hb oli laskenut kahden viikon takaisesta ja sain käskyn syödä rautaa. Valitsin jotain uutta maksasta imeytyvää valmistetta, kun suositeltiin tosiaan että pitäs ottaa 200mg kerralla joka toinen päivä ja syksyllä jo 15mg aiheutti ikävän olon, toivottavati se auttaa ja ei aiheuta ongelmia ??

Sf-mitta oli tasan keskikäyrällä ja kaikki muutenkin hyvin, painoa oli tullut edelliseen kertaan nähden 400g ja yhteensä nousua siitä minkä muistan ennen raskautta on n. 4kg. Synnytyksestä ja synnytyspelosta puhuttiin vähän ja en sit ilmeisesti ookaan kovin peloissani. Sain kyllä lähetteen että voisin päästä keskustelemaan synnytyalääkärin ja kätilön kanssa tai johonkin ryhmään, jossa puhuttais sit myös kaikesta synnytyksen jälkeiseen aikaan liittyvästä mikä pelottaa. Kysyin myös synnytystapa-arviosta ja kuulemma neuvolalääkäri tekee sen kaikille, mutta synnytyslääkärille laitetaan lähete vaan jos neuvolassa tulee ilmi jotain merkittävää tai vaikuttaa siltä että bebe vois olla valtava. Yritän nyt kovasti olla rauhallisin mielin tästä tiedosta, mutta vähän jännittää osaako terveyskeskuslääkäri sanoa onko mun lantiossa tilaa pienelle ihmiselle ???

Ihanaa viikonloppua kaikille ❤

Hei te jotka jo tunnette vauvan liikkeitä:
Olen nyt about viime sunnuntaista lähtien tuntenut vauvan liikkeitä. Varsinkin ti-ke oli hyvin aktiivinen. Nyt to-pe olen tuntenut vaan muutaman kerran liikkeitä, yöisin on saattanut liikuskella enemnän. Onko normaalia että vauvalla vaihtelee näin paljon päivittäin että miten paljon on aktiivinen?

Heippa taas!

Tänään aamulla kävin sitten vihdoin verikokeessa ja tulokset yllättivät: hcg on 1200. Nyt aloin tietysti stressaamaan, että miten tuo voi olla noin korkea luku. Kysyin sitä hoitajalta, mutta hän sanoi luvun olevan oikein hyvä. Vertaan varmaan liiaksi edelliseen PAS-tulokseen, joka oli 153 ja siitä kyllä syntyikin sitten ihana tyttö. Se tässä huolestuttaakin, että kun tuo arvo ei ole lähellekään sama, kuin viime kerralla. Onko teillä muilla ollut näin korkeaa hcg-arvoa pp14?

Onnea PupuTupuna! Musta kuulostaa ihan normaalilta että on eri hcg-arvot, kun nehän tosiaan tuplaantuu noin parin päivän välein ja kiinnittymispäivä voi myös vähän vaihdella. Ja kuten Sabrina sanoi, varmaan sitä huolestuis oli arvot korkeet tai matalat.

Mulla on ollut tänään semmoset liitoskivut että tekis mieli huutaa. Kävellessä tuntuu välillä että toinen jalka menee alta jos ottaa askeleenkin ja aina seisomaan noustessa pitää tasailla hetki että uskaltaa astua. Tukivyöstä ei tunnu olevan apua (toisaalta en tiedä kuinka paha tää olis ilman sitä, enkä aio selvittää) ? Rautakuuri sen sijaan tuntuu tehoavan, oon tänä aamuna ollut ahkerampi ja saavuttanut enemmän kun varmaan sitten viime kesän. Myös naperolla tuntuu olevan enemmän energiaa, potkuja ja pyörähdyksiä tuntuu ihan koko ajan ?

Laskeskelin tässä myös perhevapaajuttuja, kun tän kuun loppuun mennessä pitäis hakemus jättää töissä ja sillon siis tietää miten perhevapaat jaetaan. Tuntuu ihan kauheelta ajatus, että pitäis tulla jo 6kk synnytyksen jälkeen töihin, mutta toisaalta en myöskään halua ettei mies saa yhtään kahdenkeskistä vapaata lapsen kanssa. Taloudellisestikin tää on kauheen vaikeeta, kun meillä on isot tuloerot, ja lisäks pitää ratkaista mihin asti oltais kotona. Ilman taloudellista huolta mun ratkaisu olis se, että isä jäis hoitovapaalle perhevapaiden jälkeen ja saisin itse olla vauvan kanssa melkein 1-vuotiaaksi. Miten te muut ootte ajatellut jakaa vapaita? Mihin asti ajattelitte olla kotona lapsen kanssa (isä tai äiti)? Jokaisella on tietysti erilaiset lähtökohdat ja mahdollisuudet, eikä näitä voi mitenkään verrata, ja arvostan sekä kotiin jääviä että töihin palaavia vanhempia tosi paljon.

Kiitos teille ihanista tsempeistä. Ja näinhän se on, oli arvot mitä vaan, stressaa silti ? ekassa raskaudessa stressi väheni rakenneultran jälkeen hieman, sinne asti on aika pitkä matka vielä ?

Kisu: mä olin ensimmäisen lapsen kanssa kotona siihen saakka, että oli 1v9kk. Meillä ei olisi ollut edes mahdollista taloudellisesti siihen, että mies olisi jäänyt kotiin lapsen kanssa ja itse olisin palannut töihin, meillä on niin hurja tuloero. Isyysvapaata tulee onneksi aika rutkasti ja teimme myös niin, että minun kesälomani aikana mieheni oli vanhempainvapaalla ja siihen perään hän piti oman kesälomansa, joten oli kotona noin 2 kuukautta. ?

Moikka pitkästä aikaa!

Olen ollut hengessä mukana, vaikka kirjoittelu on viimeaikoina jäänytkin. Ja täällähän on tapahtunut vaikka mitä! Onnea ja tervetuloa kaikille, jotka olette liittyneet mukaan!

Täälläkin liikkeitä jo tuntuu, mutta samaistun niin minsqun kirjoitukseen. Itselläkin nousee huoli jos jokin päivä onkin hiljaisempaa. Tuntuu, että aika on mennyt tosi nopeasti, kun tällä viikolla koittaa jo puoliväli! Ensi viikolla on rakenneultra ja se toki jännittää kovasti.

Mutta siis täällä ollaan mukana edelleen 🙂

Myös täällä mietityttää perhevapaajutut, kun tässä kuussa pitäisi itsekin hakemus jättää. Mies haluaisi myös jäädä jossakin vaiheessa kotiin, mutta on vaikeaa tässä vaiheessa ajatella, olisinko itse valmis palaamaan töihin aikaisessa vaiheessa.

Tsemppiä teille, jotka kamppailette kipujen kanssa! Itsellä vointi on ollut onneksi hyvä väsymystä lukuunottamatta. Pitäisi hyödyntää tämä hyvä vointi ja alkaa vihdoinkin tehdä hankintoja ja pientä remonttia vauvan huonetta varten.

Mustakin tuntuu hurjalta että menisin töihin itse kun lapsi on 6kk, ja oikeestaan ennen kun se täyttää vuoden, mutta koska mies haluaa myös jäädä kotiin niin haluan sen mahdollisuuden myös suoda. Mun kummityttö oli vuoden ensin äidin kanssa ja sitten isä jäi vielä puoleksi vuodeksi kotiin ja niille kahdelle kehittyi kyllä ihana suhde. Väitän kyllä että vanhempi-lapsi-suhde ei oo pelkästään kiinni siitä kuka lasta hoitaa päivät, vaan myös työssäkäyvät vanhemmat voi luoda hyvän suhteen lapseen (täysin vailla mitään koulutusta tai edes aiheeseen perehtyneisyyttä väitän siis ?). Musta on kyllä älytöntä miten täälläkin suurin osa tuo esille että omat tulot vs. miehen tulot on niin iso kynnys isän kotiin jäämiselle, jossain on nyt vikaa. Laskin itse että vaikka isä sais reilusti enemmän perhevapaarahaa kun mä, meidän tulot ois tonnin vähemmän kuussa jos isä ois kotona kun jos mä oon. Toki tässä on myös omat valinnat ammatin suhteen, mutta oon korkeasti koulutettu ja työssä jossa vaaditaan korkeakoulututkintoa, ja silti mies (myöskin korkeakoulutettu tosin) tienaa tuplasti sen mitä minä (hiton kulttuuriala). Ja jos mies jää hoitovapaalle, meidän tulot tippuu yhtäkkiä kolmannekseen siitä, mitä ne ois jos oltais molemmat töissä. Mutta silti isompi kysymys meillä on se että en itse haluis lähteä töihin kovin aikaisin, enkä kuitenkaan itsekkäästi kahmia kaikkia perhevapaita itselleni isän kustannuksella. Tai siis kun ei oo taloudellisesti mitään järkeä että isä jäis vasta hoitovapaalle, jolloin saisin ola ite sen ekan vuoden kotona.

Meidän muuttosuunnitelmat on taas katkolla, koska huomattiin että ollaan tosi kranttuja kotien suhteen ja hyviä koteja ei siis oo kaupan, ainakaan meidän hinnoissa ja niillä alueilla mihin voitais ajatella muuttavamme. Täytyy varmaan kohta ostaa ne vaunut, jotta päästään testaamaan jaksanko roudata niitä portaita monta kertaa päivässä (vielä kun siis jaksan nousta noi portaat jonkun muun kun itseni kanssa) ? meillä on sen verran iso kaksio ja hyvä pohja tässä, että bebe mahtuis kyllä hyvin ainakin ekan vuoden majailemaan täällä, tosin syksyllä kaksio voi osoittautua jo ahtaaksi yhdelle etätoimistolle ja pienelle vauvalle ?

Moi! Vihdoin uskallan nyt hypätä matkaan, kun varhaisultra on takana ja itsellä konkretisoitui, että raskaana ollaan.??

Yksi lapsi – 09 ennestään ja nyt uuden miehen kanssa hoidot. 1 tuoresiirto 11/2020 nega ja 1 pas blastolla 02/2021 mistä nyt rv7+4 ja kaksosraskaus.

Yksi alkio siirrettiin, eli aikamoisena yllätyksenä tuli kaksosraskaus ja nyt ehkä huolestuttaa, että kaikki menee hyvin, kun riskit korkeammat. Järjetön pahoinvointi ja väsymys ei kuitenkaan anna unohtaa, että tää on todellista, joten onnesta soikeena ja sekasin oon ?

Täällä taitaa suurimmalla osalla olla jo aika pitkällä raskaudet? ?

Ooh, ihanaa, onnea Manna! Tervetuloa! Meistä pisimmällä ollaan puolenvälin tienoilla, mutta on täällä myös aika tuoreitakin plussia 🙂 itsekin tosin yllätyin yks päivä kun joku mainitsi rakenneultrasta ja olin ihan siinä uskossa että sinne olis vielä pitkä aika. Tuntuu että muiden raskaudet etenee nopeammin kuin oma ? heinäkuussa tais olla aika monta laskettua aikaa, mutta sen jälkeen niitä on kyllä ripotellut syksyllekin, eli vertaistukea varmasti löytyy.

Taidat olla tässä ketjussa eka kaksosia odottava, jännittävää! Onpa kiva kuulla myös miten kaksosten odottaminen sujuu. Tsemppiä pahoinvointiin ja väsymykseen ja onnea vielä! ❤

Tervetuloa palstalle kaikki uudet plussanneet! En oo hetkeen kirjoitellut, mutta lueskellut kuitenkin taustalla kaikkien kirjotukset.

Täällä mennään nyt viikolla 17. Tällä viikolla koettiin eka kunnon säikäytys. 🙁 Pari yötä sitten heräsin yöllä aika kovaan menkkamaiseen kipuun. Olin tosi syvässä unessa ja muistan vaan ajatelleeni, että mitä tää on ja että pitäis hakea särkylääkettä. Vaivuin kuitenkin uneen kivun hellittäessä ja heräsin vielä 1 tai 2 kertaa vastaavaan kipuhuippuun. En kattonut kellosta, kauanko sitä jatkui, mutta uskoisin, että ihan jonkun puol tuntia, max tunnin. Aamulla huomasin, että pikkareissa on vähän ruskeaa tuhruvuotoa, jota tuli myös aamun tunteina pyyhkiessä hieman lisää. Sitten kaikki palautui normaaliksi, ei kipua, ei vuotoa. Dopplerilla kuului vilkas ja kovaääninen sydämensyke. Soitin neuvolaan ja kysyin, seuraanko tilannetta kotona vai pitääkö lähteä johonkin näytille. Sanoi, että seurailu riittää ja jos tulee kovaa kipua tai veristä vuotoa, niin sitten suoraan päivystykseen.

Loppupäivä meni hyvin ja ei oo tullut mitään ongelmia tuon jälkeen. Säikäytti kyllä, että tuleeko nyt kolmas keskenmeno ja miks tää elämä on tällasta ja miks meidän lapsen annettiin kasvaa jo näin pitkään, että on jo tullut luottoa, että nyt me saataisiin tämä lapsi pitää. Kyllä tuntu helpottavalta, kun tunnit alkoi kulua eikä mitään enää tapahtunut. Nyt on jo rauhallisempi olo, mutta ei ihan 100% luotto, johon jo melkein oli ehtinyt päästä. Koitin googlailla mikä tuon ois voinut aiheuttaa, mutta mitään varmaa en oo saanu selville. Terkkari totes, että näillä viikoilla kasvu on sen verran nopeaa, että ei tarvi olla isonkaan risauksen, joka aiheuttaa sitten vanhan veren vuotamisen pois jossain vaiheessa. Mut määrällisesti sitä oli ehkä teelusikallinen ja sellaista ruskeaa vain. Joten koitan taas ajatella, että kaikki on tyypillä hyvin ja tää ois ollut kertaluonteinen tapahtuma.

Vielä melkein 4 viikkoa rakenneultraan. Neuvola tulee onneks tässä välissä, niin ehkä sitä jaksaa odotella. Meillä neuvolan lääkäri on sanonut, että saa ottaa yhteyttä, jos huolettaa, niin päästään ultraan. Tällä viikolla meidän oma hoitaja on vaan lomalla ja sen kautta osaisin vaan ottaa yhteyttä, niin ajattelin, että katsotaan nyt vielä rauhassa kotona tilannetta. Jos tulis jotain uutta vastaavaa, niin sitten varmaan soittaisin heti ultra-ajan. Doppleri on kyllä maailman paras keksintö. Monet hermot on jo säästetty sen ansiosta! Nyt on kuunneltu 3 krt päivässä pikkuista. Ei yhtään neuroottista touhua..:)

Mekin on mietitty, miten lapsenhoito järjestetään. Minä oon varmastikin aika pitkälti ekan vuoden kotona, kun opiskelujen vuoksi se on elokuussa syntyvän kanssa aika selkeä ratkaisu. Mies pitää varmaan omia vapaita maksimimäärät mun kans samaan aikaan. Sitten on haaveiltu, että kun vauva on vuoden ja palaan opiskelemaan, niin jos taloudellisesti ois mahollista, niin mies jäis ainakin joksikin kuukaudeksi kotiin. En raaskisi viedä yksivuotiasta hoitoon muualle. Ehkä korkeintaan, jos sais perhepäivähoitoon pieneen porukkaan ja hoitaja pysyisi koko ajan samana. En tiiä onko miten tiukkaa saada sellaista paikkaa täälläpäin. Mut meilläkin on se, kun miehen tuloilla pääasiassa eletään, niin ei mies pystyisi kuin ihan maksimissaan syys-joulukuun olemaan pois töistä. Ei oo kyllä laskettu tarkasti mitä se tekis, se ois yks asia, joka pitäis selvittää tarkkaan, niin ei tee päätöksiä vaan mielikuvien mukaan.

Mukavaa kohta koittavaa viikonloppua kaikille!

Heippa, mitäs tänne kuuluu? Mä kävin eilen osteopaatilla hoidattamassa liitoskipuja ja se oli kyllä loistava päätös. Tuntuu että nilkkojen turvotuskin ehkä laski vähän samalla, ja tulipa rentouduttua ? radin kanssa on vähän vaikeempaa just nyt, kun mulla on synttärit tulossa ja ois ollut kiva syödä herkkuja ja kunnon aamupala mehuineen. Sokerit on kyllä pysynyt tosi hyvinä, mutta ruokahalu on kasvanut ja pelkään että syön liikaa kun aiemmin oli tosiaan ongelmana se etten meinannut saada tarpeeks energiaa kasaan. No, onneks tätä kestää enää neljä kuukautta ?

Onko teidän pienillä muuten työnimiä? Me ei oikein koskaan alettu käyttää muuta kun beibiä, joten beibiksi on nyt sit jäänyt.

Entä millaisia mielitekoja teillä on (jos on)? ? Oon ite ollut vähän yllättynyt, kun mulla ei oo ollut mitään sen kummempaa, jotenkin olin odottanut että plussasta alkaa heti hirveet himot mutta alkuraskauden paljon vettä sisältävien kasvisten lisäks tuntuu ettei oo ollut oikein mitään (jos nyt ei lasketa viime viikon hirveetä suklaanhimoa, jonka arvelen johtuneen matalan hb:n aiheuttamasta uupumuksesta) ? mikään raskauden takia kielletty ruokakaan ei oo vielä alkanut himottaa, mitä ihmettelen suuresti. Ei siis oo vielä ainakaan listaa asioista joita haluun synnärille (lukuun ottamatta tietysti kaikkia herkkuja joita en ehdi syödä sokerin viikkorajojen puitteissa). ?

Moi, mitä tänne kuuluu?

Voimia Sabrinalle! ❣️ Kävin keskiviikkona neuvolassa ja kaikkien väsymysteni ja pahoinvointieni keskellä näytin ehkä aika tavalla jyrän alle jääneeltä. Neuvolahoitaja sanoi, että vaikka oot halunnut lasta ja sitä odottanut ja toivonut, niin voit sanoa, että pelottaa, hirvittää ja ketuttaakin, että on ihan normaaleja tunteita, eikä tarvii olla jokaisesta oksentelusta onnensa kukkuloilla. Itselle tuli jotenkin lohdullinen olo, että vaikka lapsi on toivottu, niin san myös sanoa että oksentaminen veetuttaa ja pelottaa mitä tässä on vielä edessä ja että kaikki tunteet on ihan sallittuja sanoa jopa ääneenkin välillä ??

Kävin eilen hakemassa kotidopplerin lastentarvikeliikkeestä, kun pientä tuhruvuotoa taas tullut, että saisin mielenrauhan, kun nt-ultraan vielä pari viikkoa. Tänä aamuna sitten pienen metsästyksen jälkeen löytyikin molemmat kaksi sykettä ?? hirveästi twkisi mieli jo lähteä ostamaan lastenvaatteita ja torista katsellut pinnasängyistä lähtien rintapumppuja ja kaikkea, mutta pakko yrittää järkevöidä ja hillitä itseään ???

Heippa taas! Meidän nappula on riehunut nyt pari päivää tuolla mahassa niin että se varmaan luulee olevansa huvipuistossa. Kauhea kieppuminen ja möyryäminen käynnissä monta kertaa päivässä, eilen mieskin totes että ei oo enää mitään pieniä pumpsahduksia noi potkut. Tosin aiemmin viikolla oli myös päiviä, kun oli niin hiljasta että ehdin jo huolestua vähän.

Jätin tällä viikolla töihin perhevapaahakemukset. Mulla on ens viikon jälkeen loma ja sen jälkeen enää pari kuukautta töitä. Ite ajattelin säästellä lomat seuraavalle vuodelle ja pitää sitten kun palaan perhevapaalta, kun ei mulla toukokuussa oo vielä hinkua lomailla tässä maailmantilanteessa.

Mun maha näyttää kasvavan lähinnä ylöspäin, ainakin omasta mielestäni näytän vaan lähinnä samalta kun ennen raskautta, toki sillä erolla että tätä pömpötystä ei saa enää vedettyä sisään ? Jos tissit ei ois kasvanut mukana nin ehkä se sit näyttäis isommalta ? toisaalta ihan hyvä, jos mahasta ei tuu valtava.

Luulin jo aiemmin perehtyneeni kestovaippailuun, mutta tipahdin eilen johonkin kaninkoloon ja oon oppinut vaikka mitä. Ostin myös pari läjää vaippoja hyvään hintaan ja nyt oon innostunut rahansäästöstä vaippojen suhteen. Toivottavasti kestoilu on sit todellisuudessa mahdollista, kun vauva on täällä. Oon kuitenkin päättänyt, että en aio olla liian vaativa, vaan käytän suosiolla sitten kertiksiä jos ei voimat riitä kestoiluun. Nyt on siis hankittuna liikaa koon 62-68 vaatteita ja vaipat, mutta kaikki muu vielä puuttuu. Ehkä vois pikkuhiljaa alkaa miettiä mitä kaikkia muita hankintoja aiotaan tehdä ennen vauvan tuloa (esim. ne pienet vaatteet, missä tyyppi tulee kotiin, vois olla ihan hyödylliset).

Heipähei!

Minäkään en ole kuulumisiani hetkeen kirjoitellut, viikko sitten maanantaina mulla tuli vähän ruskeaa vuotoa ja heti paniikissa lähdin ultraan. Kaikki näytti hyvältä, tosin olin vasta 5+5, joten eipä siellä vielä kunnolla mitään näkynyt. Keskiviikkona tulikin sitten ihan kunnon kirkasta verta muutamia tippoja ja kamala paniikki alkoi. Soittelin naistenklinikan päivystykseen ja omalle klinikalle ja käskivät vaan seurailla tilannetta. Päätin varata ultran huomiselle, siellä sitten pitäisi jo näkyä vähän enemmän, kuin mitä viikko sitten näkyi. Jännittää aika paljon ja toivon, että kaikki on hyvin. Raskausoireet ovat jatkuneet kyllä edelleen. On tämä vaan tällaista kananmunan kuorien päällä kävelemistä koko ajan, tutkiskelen kaikkia mahdollisia olotiloja ja vihlasuja yms itsessäni jatkuvasti ja se on kyllä ahdistavaa ?

Moikka,
Olin ajatellut, että vasta varhaisultran jälkeen tänne puolen uskaltaudun.
Mutta nyt on pakko tulla kysymään, onko kellään muulla ollut närästystä alkuraskauden oireena? Mulla on tässä viime päivinä ilmaantunut täysin uusi vaiva itselleni. Luin että johtuu hormooneista.
Jos jollakulla on ollut, niin onko vinkkejä miten sen ilmaantuvuutta voisi minimoida.. viikkoja mulla vasta 5+4.

Moikka tänne!
Täällä on kaikki sujunut todella hyvin. Vauvalainen liikuskelee useamman kerran päivässä. Musta tuntuu ainakin vielä, että hän on aika rauhallinen tyyppi. Ei pahemmin ”meteliä” itsestään pidä. :’D Rautalääkkeen aloitin, viikko sitten neuvolassa huomattiin, että hemoglobiini oli pudonnut 110:neen, kun se aiemmin oli n. 122. Varmaan magnesiumia täytyy myös miettiä, öisin on alkanut tulla suonenvetoja.

Jäin töistä pois erityisäitiysvapaalle. (Päiväkotityö) Lääkäri kirjoitti todella mielellään sitä puoltavan lausunnon. Vähän mietityttää, miten saan ajan kulumaan, mutta olen nyt raskaana ollut aika väsynyt, niin nukkuessakin menee osa ajasta. Se hyvä puoli kyllä on, että jos alkaa tylistyttää, voin kehitellä vaikka jotain ulkotoimintaa päiväkodin lapsille.

Onnea Margarita! Mulla on myös närästystä etenkin iltaisin ja saa välillä oksentamaan. Rasvaset ruoat, suklaa, sokeri, piimä, jugurtti ja isot annoskoot mulla pahentaneet ja iltasin oon ollu oikeastaan syömättä sit enää kuuden jälkeen mitään, jos oon halunu päästä nukkumaan ajoissa. Vähän mulla on jo alusta helpottanut, mutta pahoin pelkään että tää ”vaiva” jää synnytykseen asti, kun mahakin kasvaa tuplavauhtia ?

Ja PupuTupunalle jaksamista! Mulla on tuhruvuotoa tulut nyt 3 viikon ajan välillä enemmän ja välillä vähemmän (nyt rv 9+3) ja sen panikoimiseni takia hankin sen kotidopplerin, että voin ite varmistaa, että sykkeet vielä kuuluu, kun ei ne mua ultraan joka välissä ota ? Paras tietty olis, kun osaisin nyt hetkeks unohtaa tän raskauden ja ajatella muita juttuja, niin aika menis nopeammin, kun nt-ultraankin on vielä yli 3 viikkoa, mutta hirveen hankalaa näissä pahoinvoinneissa, väsymyksessä ja sairaslomalla kotona tylsistyessä ?

Mulle on iskenyt joku kevätsiivousvimma. En oo mikään siivousintoilija normaalisti, mutta nyt on ihan kauhee tarve puunata seiniä myöten kaikki. Hain myös tuttavalta Roomban testiin, koska haluisin meillekin pienen robotti-imurin mutta mies ei usko että se osais meillä imuroida kun on toisaalta avara tila mutta sitten kuitenkin paljon kaikkia huonekalunjalkoja ja nurkkauksia ja sen sellaista. Mulla ois tänään vuorossa jalkalistojen pyyhkiminen (kunhan Roomba on tehnyt oman osuutensa) mutta tuli nukuttua vähän heikommanlaisesti ja kohdun kasvukipujakin on ollut, että voi olla että nakitan sen homman miehelle ja teen ite jotain helpompaa. Oon siivonnut viime aikoina niin paljon, että oon jo löytänyt uusia suosikkisiivousvälineitä (vanha hammasharja ja tiskiharja) ? pölyjen pyyhkimiseen pinnoilta on vielä etsinnässä Paras Työväline Ikinä, ja ajattelin kokeilla siihen tarkotukseen harsoliinaa eli tuttavallisemmin puklurättiä ? ja nyt toivon tietysti että musta tulee ihan siivoushullu koska muuten oon varmaan se äiti joka ostaa ryömimään oppineelle muksulle moppipuvun ettei ite tarttis imuroida ?

Onko kukaan vielä tilannut äitiyspakkausta? Mä ajattelin odottaa vielä hetken, koska haluttais enemmän se uusi ja elätellään toivoa että se ehtis vaihtua ennen kun tilataan. Mutta hyvä tuuri sinänsä koska tykkään ite kyllä molemmista (uudessa mun kannalta ois kyllä kivaa myös se, että siinä on vähän vähemmän vaatteita ja sit voisin kirppistellä enemmän, kun ei oo vielä ylitarjontaa kaikesta).

Mutta nyt siivoamaan! (?) kivaa viikkoa kaikille!

Hei kaikki, menossa mukana vaikka hiljaiseloa on ollut. Jotenkin aika vaan matelee.. kaikki oli NT ultrassa hyvin ja nyt odottelen että alkaisi liikkeet tuntua. 15+5 mennään.

Onko kellään tullut finnejä mahaan? Ehkä noihin pistoskohtiin juuri Ja yksi tuonne jenkkakahvaan.

Tervetuloa uudet ja ihana kun kaikki kirjoitatte kuulumisia. Näitä on mukava lukea vaikkei itse jaksa panostaa

Tää viestiketju alkaa kyl olla aikamoinen km lista, kun selailee alas asti. Leukaan on mullaki paiseita tullu ?

Mäkin haluan kauheen pesänrakennusvietin päälle. Tai on se jo vähän mutta vauvalle en ole viel alkanut hankkia. Jotenkin en osaa, ennen kuin on sukupuoli tiedossa. Tyhmää tiedän, mut silti. Enkä tosiaan ole mikään vaalean sinistä pojalle ja punaista tytölle tyyppi. Mut on tässä runsaasti aikaa kun vasta 40% odotuksesta takana.

Sulla kuulostaa Sabrina että on asiat jo hyvin valmiina vauvaa varten.

Koska kauhee kyselyikä päällä nii miten teillä on seurattu rautoja? Mulla oli ennen hoitoja Todella alhaalla ferritiinit ja ne NT seuloihin nousi ihan hyvin, mutta mietin et mitenhän noita nyt sit loppu raskaus seurataan.

Onnea plussasta Margarita! Ja kiitos tsempeistä kaikille! ? maanantaina käytiin ultrassa, siellä oli kaikki hyvin ja pikkusydän löi kovasti! Tänään mennään 7+2, pahoinvointi on välillä kamalaa ja kestää koko päivän, turvotus on jotain järkyttävää, näytän että olisin jo paljon pidemmällä raskaudessa ja jouduin kaivamaan vanhat äitiyshousut jo kaapista! Ja todella pystyn samaistumaan tuohon närästykseen. Mulla ollut se vaivana välillä muutenkin, mutta nyt en pysty syömään kuin paahtoleipää ja sekin närästää ?
Eli toistaiseksi kaikki siis hyvin oireista huolimatta. Vuodotkin loppuivat heti alkuunsa, toivotaan että pysyykin näin! ?

Minä se taidan sieltä ainakin puuttua.

Piipii 1. Icsi tuoresiirto tärppäsi. Ikä 30 ja laskettuaika 10.9

Kiva, että tänne puolelle on tullut lisää uusia!

Olen viime ajat vain lueskellut teidän kirjoituksia, kun itsellä ei ole ollut mitään erityistä uutta. Kaikki on sujunut hyvin ja ainoa vaiva on ollut onneksi vain väsymys.

Rakenneultran jälkeen olen alkanut tehdä kovasti hankintoja. On kyllä vielä monia juttuja hankkimattakin, mutta isoimmat eli vaunut, turvakaukalo ja sänky on jo hankittuna. Lisäksi vaatteita olen ostanut käytettyinä varmasti jo ihan liikaa, joten niiden osalta pitäisi alkaa rajoittaa eri sivustojen ja ryhmien selailua?

Kelan hakemukset täytin tällä viikolla ja eipä tässä itselläkään enää kauhean montaa työviikkoa ole, kun huomioi välissä olevan pääsiäisen ja viikon loman.

Mulla on neuvolassa mitattu hemoglobiini vain sormenpäästä. Lisäksi olen käynyt pari kertaa työterveyden kautta mittauttamassa hemoglobiinin lisäksi ferritiinin.