Enpäs ehtinyt huikata, että minäkin puutun tuolta ?

1. Icsi, tuoresiirto nega, pas tärppäsi. Ikä 35 ja esikoinen -09 luomuna aikaisemmasta suhteesta. Hoidot aloitettu 2016. La 23.10 ja kaksoset tulossa.

Kiitos taas uudesta aloituksesta sabrina ❤️ Ihanaa viikonloppua kaikille!

Niin kiitos Sabrina aloituksesta! ?

No se tuplamäärä hormonia näistä tuntui kyllä ekat viikot ja kaikki oireet, niinkuin pahoinvointi, väsymys ja mielialanheittelyt tuntui olevan vähintäänkin tuplavoimakkaita. Maha on myös pullahtanut jo nyt selvästi ulos ja kohtu tuntuu aika hurjan kokoiselta, viikkoihin nähden. Nyt on rv 10+0, mutta aika hankala peitellä vatsaa ?

Mutta nyt siis alkanut huonovointisuus hellittää, niin odotan vaan että nää mielialatkin tasaantuis. Oon ollu tosi alavireinen ja pelkään että raskausmasennus puhkeaa, kun ajatukset välillä tosi synkkiä, mutta oli lievempänä jo ekan lapsen kanssa tätä, niin en ihmettele, kun muutenkin reagoin hormooneihin tosi voimakkaasti ja on mm. pahat pms:t ja nyt näitä hormooneja tuplamäärä normaaliin raskauteen ?? mutta päivä kerrallaan ja alussa tässä vielä ollaan ?

Onko sulla yhtään kivut helpottaneet? Löytynyt mitään keinoa, mikä auttais?

Kiitos Sabrina uudesta ketjusta!

Ihana lukea kaikkien hiljasempienkin kuulumisia aina välillä 🙂 Mustakin tuntuu että tokan kolmanneksen alettua on koko raskaus alkanut tasaantua niin ettei oo yhtä paljon kaikkea meneillään, mutta kiva kuulla välillä myös että mitään erityistä ei oo meneillään vaan kaikki menee hyvin!

Manna, tsemppiä hormonihuuruihin! Mulla oli tässä välissä varmaan pari kuukautta kun en itkenyt jokaista söpöä koiraa tai pientä lasta tai oikeestaan kaikkea mitä näin telkkarissa. Eilen katottiin Wonder Woman 1984 ja vollotin sitten senkin edestä. Mutta toivottavasti sullekin tulee kohta pieni lepotauko pahimmille mielialanheittelyille, se on kyllä rankkaa.

Mulla on nyt vk 25+5 ja omasta mielestäni näytän vieläkin samalta kun ennen raskautta. Juttelin tästä työlaverinkin kanssa ja se sanoi, että itse oli havahtunut siihen mahaan vasta kun ei enää saanut poimittua lattialta mitään ? tiedostan kyllä että raskautta edeltävät housut ei menis päälle enää ja että maha kyllä tulee ensimmäisenä kulman takaa, mutta ilmeisesti tähän tottuu kun se kasvaa kuitenkin vähän kerrallaan. Ja tietysti sekin vaikuttaa että mulla on pitkä selkä ja beibillä tilaa kasvaa ylöspäin, niin ei ehkä oo kasvanut ihan niin paljon eteen päin ?

Meillä on ens viikolla ylimääräinen ultra. Nyt kun pieni liikkuu paljon ja oon saanut kaks hyvää ultrakokemusta, ei ois ollut niin välttämätöntä tarvetta, mutta halusin kuitenkin kokeilla sitä 4D-ultraa. Heinä joskus aikoja sitten sanoi että lääkäri oli suositellut ylimääräistä ultraa viikon 28 tienoille, että voi katsoa sit istukan toimintaa, ja tää muistui mieleen nyt ja tuntuu myös hyvältä ajatukselta (sillon muistan ajatelleeni että ketä joku istukka kiinnostaa kun siellä on myös vauva ?). Lisäks tän radin takia ois kiva saada vielä kokoarvio, kun ilman hälyttäviä ulkoisia merkkejä sitä ei täällä tehdä edes radin takia. Haluun varmistua että bebe ei oo syönyt pelkästään niitä ekstraherkkuja mitä oon tällä(kin) viikolla nauttinut vaan kasvaa vielä suunnilleen käyrällä, niin sitten on ehkä turvallisempi olo luottaa niihin neuvolan mittauksiin ja arvioihin.

Onko kukaan muuten huomannut, että jos on juonut vähän heikommin, vauva liikkuis myös vähemmän? Mulla ehti tällä viikolla tulla jo pieni hätä, kun tuntui että tyyppi ei oo liikkunut moneen päivään, ja sit eilen tajusin että oon muuten juonut aika huonosti kun töissä on ollut hektistä. Nyt tyyppi sit on taas vilkkaampi. Oon tosin syönyt myös heikommin tällä viikolla, hektisen työviikon lisäks meillä on ollut pesukoneongelmia ja syöminen on jäänyt vähän kakkossijalle ja oon sit lähinnä syönyt nälän pitimiksi enkä tarkkaillut esim. kasvisten ja kuitujen kulutusta (sen kyllä myös huomaa vatsan toiminnasta). Tai sit meidän tyyppi ei vaan oo niin innostunut arjesta ja riehaantuu heti kun viikonloppu alkaa ??

Heippa, mitäs tänne kuuluu? Me ollaan miehen kanssa lomalla, tuli kyllä ihan tarpeeseen vaikkei mihinkään päästäkään kotoa. Naperolla on ollut viikonlopusta lähtien salikausi ja jos en ehdi nukahtaa ajoissa, tyyppi pitää mut hereillä voimistelullaan. Vähän jännittää jo onko nappula pysynyt käyrällä vai ottanut jonkun spurtin, koska ainakin kantapäät ja nyrkit tuntuu jo melko isoilta.

Oon vähän huolissani mun rauta-arvoista, koska ennen rautakuuria olin tosi väsynyt ja oli tosi vaikee olla syömättä joka päivä suklaata tai muita herkkuja, ja nyt on ihan sama tilanne. Onneks ens viikolla on neuvola niin siellä sitten selviää riittääkö tää rauta-annos vai pitääkö vaihtaa toiseen.

Hankintarintamalla menee melko loistavasti, mun äiti bongas tänään kirpparilta BabyBjörnin sitterin ja kaikenlaisia söpöjä pieniä vaatteita on tullut hankittua. Mun lempparivaatteita tähän mennessä on miehen valitsemat, kun se on niin suloinen aina kirpparilla kun kaikki näyttää siitä niin pieneltä ja se aina hämmästelee niitä. Eilen se bongas Pikku Kakkos -bodyn, joka jätettiin ostamatta kun oli lyhythihainen ja se jäi vähän kaivelemaan (lähetin äidin hakemaan sen sietä kirpparilta ja sinne tuli just myyntiin se sitteri sillon, eli hyvä että jäi eilen kauppaan). Tosin vieläkin ihmetyttää ettei neuvolassa oo annettu jotain selkeetä hankintalistaa vaatteista, mitä eri aikoina syntyneet vauvat tarvitsee ? onneks lähipiirissä on heinäkuun lapsi, niin sieltä voi ehkä saada jotain apua muiden kun pitkähihaisten bodyjen ja housujen hankintaan.

Heippahei kaikille taas, itse täällä hieman taka-alalla pysytellyt, kun tämä alkuraskaus on niin kovin epävarmaa aikaa ja aikalailla koko ajan ahdistaa. Tänään menossa siis 8+1.
Eilen alkuillasta mulla alkoi taas verinen vuoto, nyt sitä tuli enemmän kuin aiemmin. Mulla oli myös aivan älyttömän kipeä alavatsa, kuukautiskipumaista tunnetta, mutta tosi paljon kovempaa kuin perus menkkakivut. Pelkäsin taas tietysti, vuoto loppui illalla ja sain nukuttuakin, kivutkin hävisivät. Onneksi sain aamulle ultran. Pienellä on kaikki hyvin ja kasvanut tasaiseen tahtiin, mutta sikiöpussin alapuolella on hematooma, joka nyt sitten varjostaa tätä onnea ja iloa. Täytyy toivoa, että se tuolta rauhoittuu. Eka raskaus oli vaan niin helppo, että nyt tuntuu että kaikki on kauhean vaikeata ?

Onko kellään muulla kokemusta hematoomasta ja sen kanssa elämisestä?

Moikka.
Kiitos aikasemmista vinkeistä närästykseen liittyen. Se vaiva ei sitten tullutkaan jäädäkseen. Kesti vain muutaman päivän ja tipotiessään, niinkuin muutkin mun raskausvaivat. Toisinaan mun olo niin normaali, että epäilen koko raskautta.

Tänään kävin kuitenkin varhaisraskauden ultrassa ja ihanasti siellä pikkusydän pampatti menemään. Viikoilla 7+0 mennään ja kai se täytyy nyt uskoa todeksi ja yrittää rentoutua nauttimaan. ❤

Oon taas shoppaillut kauheesti vauvalle Torissa ja parilla kirppiksellä. Tänään kirppiksellä niitä ihania pieniä asioita hypistellessä tuli kyllä ajateltua, että pitäisköhän se äitiysavustus ottaa kuitenkin rahana. On nimittäin tullut ostettua jo ihan hirveesti 62-68cm vaatteita ja niitä tulee pakkauksessakin eniten, ja tuntuu että kirppareillakin on näitä eniten myynnissä. Eikä siinä mitään jos ne ei ois niin ihania, mutta kun on kauhee sääli jättää kauppaan jotain tosi söpöä.

Huomenna meillä on ultra, jännittää vähän onko mun herkuttelut lähtenyt lapasesta. Ainakin musta tuntuu siltä että kohtu painaa jo keuhkoja ja yltää kylkikaariin, vaikka ilmeisedti sen pitäs olla vielä jossain puolimatkassa navan ja kylkiluiden välissä. Sokerit tosin on ollut tänäänkin ihan kurissa, oikeestaan tosi hyvät, joten toivottavasti bebe ei oo ottanut mitään kauheeta kasvuspurttia. Nukkumisesta on tullut myös haastavaa ihan yhtäkkiä, asennon löytäminen on mahdotonta ja tyynyjä pitää varmaan hankkia lisää että saan tuettua koko kropan jotenkin. Mutta enää 3 kuukautta jäljellä, aika hurjaa! (Jos ois löydetty uus asunto, tää tuntuis tosi pitkältä ajalta, mutta kieltämättä lähestyvä eräpäivä alkaa vähän jo kauhistuttaa.)

Varoitus: viesti koskee masennusta ja synkkiä ajatuksia

Onko kellään ollut raskaudenaikaisia masennusoireita? Mulla on masennustausta ja syksyllä olin jo menossa pyytämään lääkitystä mutta tilanne helpotti kun tulin raskaaksi. Oon voinut ihan hyvin koko talven, mutta nyt tuntuu mieli olevan tosi synkkänä usein, ja tällä hetkellä se tuntuu pahenevan.

Tää tän hetkinen tosi syvä synkkyys alkoi eilen, kun käytiin ultrassa. Vauvasta ei saanut kauheen hyvää kuvaa kun on istukka edessä ja nappula piti käsiä melkein koko ajan kasvojen edessä, mutta muutamissa hetkissä huulessa näytti olevan jotain outoa. Todennäköisesti se johtui kuitenkin vaan teknisistä syistä ja siitä että vauva imeskeli huulta tai jotain, mutta se laukas ihan hirveen pelon että mitä jos vauva ei ookaan mun mielestä söpö, joka taas eskaloitui siihen että jos sillä onkin joku vamma tai kehityshäiriö, niin mitä jos en sitten rakastakaan sitä. Puhuin siis miehen kanssa illalla tosta mun ekasta pelosta ja mies sanoi ettei sitä huoleta niinkään se kun se että mitä jos vauvalla onkin joku vamma, ja tajusin ite että en oo oikeestaan rakenneultran jälkeen miettinyt ollenkaan että jotain voi olla pielessä vaikka ultrissa kaikki onkin ollut hyvin. Ja nyt on sitten niin synkkä mieli etten tunnu saavan mielihyvää yhtään mistään, eikä tää enää kohdistu mihinkään tiettyyn pelkoon vaan on vaan jäänyt pohjavireeksi. Kyse ei oo edes siitä, että en haluais lasta, jolla on jokin sairaus/vamma/epämuodostuma, mutta jostain järjettömästä syystä pelottaa nyt että joku tämmönen asia vaikuttais muhun niin, etten rakastaisikaan lasta. Järjellä tiedän, että näin ei oo, etenkin jos mahdollinen synnytyksen jälkeinen masennus huomataan heti, mutta se ei helpota. Toki pelottaa myös että lapsella ilmenee jotain ongelmia, mikä varmasti on normaalia, ja ehkä jopa parempi kun tuudittautua siihen että kaikki olis hyvin. Pelottaa nyt (taas) myös kohtukuolema tai kätkytkuolema, ja koska mieli pn niin surullinen ja synkkä, oon myös kauheen huolissani vauvasta ja siitä että se joutuu tuntemaan tän mun pelon ja huolen ja synkkyyden. Ja nyt on tietenkin taas semmone päivä ettei vauva kauheesti liiku, niin siitäkin nousee aika ajoin huoli. Onneks mulla on neuvola ens viikolla, niin pääsen puhumaan tästä ja pääsen ehkä terapeuttiselle hoitajalle, mistä onkin ollut puhetta synnytyksen jälkeisen masennuksen pelon takia jo alusta asti.

Tuntuu myös niin hölmöltä että tätä on tosiaan kestänyt vasta päivän ajan, mutta tää on niin erilaista kun mikään raskauden aikasista aiemmista huolista, peloista tai synkkyydestä että musta tosiaan tuntuu että jotain on vialla. Ja tosiaan mieli on ollut viime aikoina normaalia enemmän synkkä ja herkkä, mikä myös viittais siihen että masennus on ollut tuloillaan. Lisäks ruokahalu ja vireystila on ottanut selkeesti hittiä, ja ne on yleensä mun ensimmäiset oireet masennuksen pahenemisesta.

Tänään päätin syödä välittämättä niin paljon ohjeista ja täysjyväpastan sijaan syön ihan tavallista spagettia. Pyysin miestä myös tuomaan jäätelön kaupasta, koska yks päivä ei voi pilata mitään mutta se voi helpottaa mun oloa, mikä ois tärkeetä nyt myös siks ettei vauvan tarttis tuntea tätä ahdistusta. Kiitos kun sain purkaa ajatuksia ja että ootte olemassa ❤

Mitenkäs muilla menee? Mulla oli tänään eka työpäivä loman jälkeen ja olipas rankkaa. Oli aika kiireistä, joten siinä työpäivän aikana ei huomannut niin paljon kuinka paljon se vei mehuja, mutta kun pääsin kotiin ja lähdettiin asuntonäyttöön, alkoi tuntua lonkissa ja häntäluussa ja jaloissa ja alaselässä, että on tullut istuttua ? haluisin niin paljon päästä uimaan, mutta meillä on uimahallit ollut kiinni marraskuusta lähtien eikä muutosta näy. Onneks nyt kotona vähän helpottaa, aion kokeilla myös lämpötyynyä kunhan jaksan nousta ylös lämmittämään sen. Mies on ollut myös tosi ihana viime aikoina aina kun se huomaa, että joku on raskasta tai sattuu tai huolettaa. Se on myös alkanut enemmän hipsutella mun mahaa ja se antaa beibille aina pienen fistbumpin kun tuun kotiin tai meen nukkumaan (luulen että nyt kun pieni tyyppi on jo niin iso että heilumiset näkyy ja tuntuu selkeesti ulospäin, tai koska ollaan ostettu niin paljon pieniä vaatteita yhdessä, tästä on tullut todellisempaa myös miehelle).

En oo oikein jaksanut kirjotella. Väsymys ja pahoinvointi vie kaikki voimat tällä hetkellä. Lisäks alkaa tuntua, että tää kotona oleminen ja koronan aiheuttamat karanteenit+etätyöt alkaa käydä mielenterveyden päälle, enkä jaksa innostua enää mistään. Haluaisin urheilemaan, mutta kuntosalille en koronan pelossa uskalla mennä ja uimahallit täälläkin kiinni. Eli joo: pientä masennusta havaittavissa täällä myös (ja masennustaustaa löytyy ennestäänkin). Palasin myös tänään töihin 2 viikon sairausloman jälkeen ja saa nähdä kuinka monta päivää jaksan ennenkuin on haettava uudelleen saikkua, kun mun työnteosta taitaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä ?

Ens viikolla olis nt-ultra, mikä jännittää aika tavalla, kun en oo dopplerilla löytänyt pariin päivään, kuin yhden sykkeen. Tokihan molemmat voi siellä vielä olla ja toinen vaan aina väärin päin, mutta eipä näitä tiedä (ja en erottanut sykkeitä, niin en tiedä edes kumman syke siellä aina kuunnellessa kuuluu) ??‍♀️

Anteeks kauhea valivali – kirjoitus! Ehkä palailen tänne, kun saan mielen vähän paremmaks! ☺️

Varasin ylimääräisen ultran sinne noin 28 viikolle. Rakenneultrasta alkaa olla jo sen verran aikaa, että pitää päästä tässä välilläkin näkemään, onko kaikki hyvin. Liikkeitä onneksi tuntuu tasaiseen tahtiin, joten luottavaisin mielin olen kuitenkin pystynyt olemaan.
Sokerirasituskoe oli viime viikolla ja siinä arvot oli onneksi hyvät. Muutenkin vointi on edelleen hyvä, pystyn liikkumaan edelleen aktiivisesti ja nukkumaankin pystyn hyvin lyhyitä aamuyön valvomisia lukuunottamatta.

Hankintojen tekeminen on jatkunut tasaiseen tahtiin ja suurin osa hankinnoista alkaa jo olla tehtynä. Toki kaikkea pientä vielä puuttuu, mutta niitä hankin sitten lähempänä. Vaatteita olen ostanut käytettynä jo ihan liikaa, koska en vain pysty vastustamaan vastaan tulevia söpöjä vaatteita?

Tultiin just neuvolasta. Sain purettua huolia ja masennusoireilun takia pääsen joko terapeuttisen vauvaperhetyön piiriin tai neuvolapsykologille. Hemoglobiini oli tiukasta rautakuurista huolimatta laskenut 104:ään ja joudun nyt vielä labraan sen kanssa huomenna tai ens viikolla. Ei ihme että väsyttää ?? myös sairausloma otettiin puheeksi (koska tän lantionseudun kipuilun kanssa alkaa olla haasteita ja istuminen ja seisominen pahentaa tilannetta) ja nyt täytyis vaan olla yhteydessä työterkkariin kun neuvolalääkärin aika ois mennyt vasta kuun loppuun. Nyt alkoi tulla vähän paniikki, että miten saan ohjeistettua sijaiselle kaiken mitä teen. Onneks alotin jo tammikuussa tekemään listaa vastuista ja tehtävistä joita hoidan, niin on edes jotain jo valmiina.

Nyt en enää näytä siltä kun ennen raskautta, vaan ainakin tänään maha on ollut ihan jo vauvamahan näköinen. Katoin jossain vaiheessa tänään kävellessäni alaspäin ja sillon huomasin, että kappas vaan, nyt se on kasvanut ? mulla tosiaan oli lähtötilanteessa jo ihan tukeva vyötärönympärys ja koska radin takia oma paino on tippunut, bebe yksiöineen on vaan täyttänyt sen tilan pikku hiljaa (maha siis on toki ollut koko ajan, mutta nyt se on pullistunut lähtötilanteesta vähän yli ja pyöristynyt). Painoa oli tullut neuvolantädin mukaan 300g edelliseen verrattuna, mikä on ihan hyvä kun ennen raskautta oli kuitenkin 10 sellaista kiloa, joista vois luopua ihan huoletta.

Vähän huolettaa kun sekä viime viikolla ultrassa että nyt neuvolassa vauvan sydänäänten kuuntelu tuntui niin vaikeelta ja kumpikaan ei ollut tyytyväinen tulokseen ekalla yrittämällä. Syke kyllä kuului ja lopulta molemmat tädit oli niihin tyytyväisiä, mutta kun tosiaan ne äänet kuitenkin löytyi heti niin tulee pieni paniikki että niissä on jotain vialla. Uskon kyllä että jos ois syytä huolestua, siitä ois sanottu ja oisin varmaan saanut lähetteen äitiyspolille, eli yritän tässä nyt vaan olla rauhassa sen suhteen. Onneks väsyttää niin paljon että unohdan kaiken hetkessä, niin tääkään ei jää vaivaamaan kovin pitkäks aikaa ?

Heinä, mulla on ihan sama ongelma, ettei niitä söpöjä pieniä vaatteita voi jättää sinne kirpparille. Meillä on varmaan jo 10 bodya koossa 62 (housuja sen sijaan ei oo ollut niin kiva ostaa ja niitä onkin ehkä vaan viidet) ? sitterin lisäksi ei oo vielä tehty mitään tarvikehankintoja, vaikka toki vaunut on valittu ja pinniksiäkin aina välillä katellaan Torista. Asunnon suhteen ollaan jo siinä pisteessä että etsitään myös vuokrakämppiä ja tänään tuli myös puheeksi että pitää alkaa valmistautua myös siihen että jäädäänkin tähän ja miten tässä selvitään (vauvalle ja pinnikselle on kyllä tilaa, mutta pääsenkö mä enää kuukauden päästä noita portaita ylös on myös hyvä kysymys (?), ja sitten on tosiaan se ongelma niiden vaunujen raahaamisessa ?).

Vissiin oon ollu liian pitkään kirjoittelematta omia kuulumisia, kun en enää meinannut päästä kirjautumaan sisään? Puhelimen päivitys oli näköjään poistanut tallennetut tunnukset. Mukavaa se on aina silti lueskella toisten kuulumisia?
Minulla hyperi vihdoin 13 viikon kulmilla hellitti ja pystyin aloittaa liikkumisen kunnolla. Minulle liikkuminen on puoli elämää, joten oli mahtavaa saada aloittaa hiihtäminen ja lenkkeily parin kuukauden varomisen jälkeen. Liikkumisen iloa jatkuikin useampi viikko, kun muutoinkin voin tosi hyvin.
Vähän ennen 20 viikkoa alkoikin sitten supistukset ihan rytinällä, ja siitä saakka oon joutunut himmaamaan kovasti. Pari viikkoa meni ensin ihan levossa, välissä pari viikkoa töissä (jonka jälkeen aina illat pötköllään) ja nyt sitten oon käytännössä kesälomaan saakka sairaslomalla.
Ei tullut kauhean yllätyksenä aikainen supistusten alkaminen, kun esikoiseltakin alkoi puolivälin jälkeen, mutta kauheesti olin toivonut että nyt ei menisi samaa rataa.
Vauvalla kuitenkin edelleen kaikki hyvin, kasvaa ja on mahdottoman aktiivinen tyyppi.
Lippu on onneksi pysynyt enimmäkseen korkealla? Ihan joitakin monttupäiviä on ollut, kun on ollut epätietoisuutta et minkä verran uskaltaa liikkua ja pelkoa, et synnytys alkaa aivan kesken kaiken, ja varsinkin et ite aiheuttaa sen. Olen kuitenkin yllättänyt itsenikin, kuinka hyvin oon sopeutunut tilanteeseen ja osannut nauttia siitä, että vauva voi hyvin. Mieheni on ollut uskomaton tuki, tsemppaaja ja huolehtija.
Me on oltu kauheen varovaisia hankintojen suhteen. Viime viikolla sentään laitoin äitiyapakkaushakemuksen ja paljon on tietysti katseltu ja vertailtu rattaita, kantokoppia ym. Yhtään vaatteita en ole vielä ostellut, vaikka joka päivä niitä kattelenkin?

Mulla nous syke kanssa heti alussa, normaalisti leposyke alle 60 ja raskausaikana ollut jotain 70+. Luulisin että liittyy lisääntyvään veren määrään, mutta en osaa kyllä sanoa varmaksi. Mulla on myös normaalisti melko matalat paineet, joten sekin on tuttua, mutta se on raskausaikana ollut oikeestaan vaan hyvä niin ei oo vaaraa että nousis liian korkeaksi. En siis osaa auttaa tai kertoa pitääkö huolestua, mutta jos helpottaa yhtään niin mulla oli tosiaan aika sama tilanne 🙂

Vauvan hikka! Miltä se tuntuu? Mulla on ollut jonkin aikaa sellasta että vauva melkein tärisee, tulee tosi nopeita nykäyksiä/potkuja muutama putkeen, mutta eilen oli ihan alavatsalla sellanen vähän rauhallisempi, ehkä aikuisen sykkeentahtinen naputus. Unohdin kysyä asiaa neuvolassa, mutta googlettelun perusteella vauvan tärinä on yleistä ja saattais liittyä esimerkiksi siihen että pieni pissii ja nojaa just sillon kohdun seinään. Musta se tuntuu siltä kun joskus oikein syvään hengittäessä tai haukotellessa tulee vähän sellanen nykivä tunne. Toisaalta vauvelin hikkaa kuvattiin jossain vasaran naputukseksi, joka on mun mielestä nopeampi kun se eilinen ?

Tänään on sitten taas supistellut, just kun sanoin neuvolassa ettei sitä oo enää tapahtunut pitkään aikaan. Onneks on pääasiassa kivuttomia tai suhteellisen lempeitä, vaan yks vähän ikävämmän tuntunen on ollut. Tänään oli muilta oloilta ihan hyvä vointi, niin menin ehkä reuhtomaan vähän liikaa ??‍♀️

Eilen illalla myös huomasin että on alkanut tihkua maitoa. Söin iltapalajäätelöä ja ensin luulin että oon vaan kuolannut vahingossa kun paita oli vähän märkä, mutta sit huomattiin että paita on märkä myös toisen rinnan kohdalla ? viimeistään siinä vaiheessa, kun nukkumaan mennessä piti laittaa pyyhe rintojen alle kun toinen rinnanpää oli ihan märkä, jouduin toteamaan että ilmeisesti meijerituotanto on käynnistynyt. Viikonlopun agendalla on jonkunlaisten liivinsuojien valmistelu ?

Minäkin kirjoittelen jälleen. 😀 Kolmatta viikkoa erityisäitiysvapaalla. Rentoa meininkiä ja käsitöitä. Olen tehnyt silikonihelmistä tuttinauhan ja imetyskorun, ja ommellut vanhoista kankaista ja vaatteista pieniä vaatteita. Nukuttua tulee hirveästi. :’D

Liekö käsitöistä tai puhelimen käytöstä johtuvaa, kun käsiä tulee pidettyä koholla, tai jostain vatsanahan venymisestä, mutta oikeanpuoleinen kylki on tässä välillä ollut kipeä heti rinnan alapuolelta. Lihaskipua ilmeisesti, vähän kuin olisi lihaspistos jäänyt päälle. Panadol ei oikein ole auttanut. Onneksi ei ole jokapäiväistä. Suonenvetoja tulee magnesiumista huolimatta.

Vauva touhuilee mahassa omiaan. Välillä täälläkin tuntuu, että maha tärisee tietystä kohtaa. 😀 Joskus tuntuu, että siellä yritetääm kaivautua jonnekin. Välillä tuntuu kuin siellä pyrähtelisi pieni lintu. 😀 Hän tekee jonkin verran äkkinäisiä ”sähähdyksiä.” Silloin kyllä ollaan ihan hiljaa paikallaan kun mieheni tai äitini yrittää kokeilla mahan päältä potkuja.

Nyt kyselisin teiltä yhdistelmävaunusuosituksia 😀 D: Ollaan aivan pihalla merkkien ja mallien valikoimassa. Mies ei halua maksaa kallista hintaa vaunuista, kun hänen mielestään 300 e vaunut ajaa saman asian kuin tonninkin vaunut.
Vähän meidän kriteereitä:
-isohkot renkaat, ei pieniä eturenkaita
– renkaat pyörii, mutta saa myös lukittua
– kulkee hyvin vaihtelevassa maastossa ja lumisohjossa
– ei mielettömän raskaat, muttei ihan pienet rimpulatkaan
-yksinkertaiset taittaa kokoon ja kasata
– (ratasistuinosan saa käänettyä myös naama menosuuntaan kun lapsi on isompi)

Jos teillä olisi jotain vaunujen nimiä heittää, niin pystyn helpopsti googlaamaan. 😀

Mä mietin noissa britax smile 3:ssa, että onko niissä ne pienet eturenkaat jotenkin kulkua haittaavia? Jotakin moitetta niistä luin.

Toi Ora vaikuttaisi todella kivalta, harmi, ettei niitä oikein taideta myydä käytettynä.

Mun siskolla noi on kyllä rullannut ihan hyvin, en oo kuullut valitusta 🙂 etupyörät saa lukittua niin kulkee sohjossakin, ei ne eturenkaat musta kuitenkaan niiin pienet ole 🙂

Meillä on myös Smile 3 ollut vahvoilla, mut juuri tuon maastokelpoisuuden vuoksi mietitty kovasti NXT 90:ä. Smile 3 on niin kivan kokoinen ja kevyt, mut me kun liikutaan tosi paljon metsäpoluilla, niin vähän kuitenkin mietityttää. Hartanin Topline S kiinnostaisi myös kovasti, mutta niissä taas mietityttää se kun joutuisi ”sian säkissä” tilaamaan suoraan Saksasta pääsemättä kokeilemaan.

Täällä rv 28+0 ja jäin nyt saikulle ainakin viikoksi, ehkä kahdeksi tai jopa loppuajaksi, katsotaan vähän miten tää kipuilu jatkuu. Oon koko viikonlopun lepäillyt ja tänään olin aamusta noin 3 tuntia pystyssä (lähinnä lääkörikäynnin ajan) ja sen jälkeen on ollut vaikee päästä sängystä ylös ja vaihtaa kylkeä, jopa kävely on tehnyt pahaa. Lääkäristä jäi aika ikävä fiilis, meillä ei ollut neuvolalääkärille aikoja moneen viikkoon niin piti mennä terveyskeskukseen ja siellä oli vastassa mieslääkäri, joka ei kuunnellut mitä yritin kertoa, tarttui aivan eri asioihin kun miksi tulin sinne, neuvoi täysin vastoin neuvolasta saatuja ohjeita esim. syömistä ja sai vielä huolestumaan veritulpasta ja raskausmyrkytyksestä. Ihmetteli miks on niin kauheen korkea syke (alhainen hb, pakko käyttää maskia vaikka vaikea hengittää muutenkin kun napero majaili aamulla keuhkojen päällä ja raskaus nostaa sykettä muutenkin) mutta ei edes sanonut mikä se syke oli. Käski varata neuvolasta ajan ekg:hen, koska ei kokenut sitä terveyskeskuksen tehtäväksi vaikka aivan varmasti meen samaan paikkaan neuvolankin lähetteellä (oisin voinut hoitaa nyt yhdellä käynnillä sen sijaan että tän lisäksi käyn neuvolalääkärillä ja sitten meen uudestaan sinne terveyskeskukseen missä tänään olin). Huoh. Kannassa kuitenkin lukee että oon hyvävointinen pientä kipuilua ja hengenahdistusta lukuunottamatta ja että happisaturaatio hyvä. Kaiken huippu oli se että se sanoi vielä suoraan ettei osaa ottaa kantaa häpyliitoksen kipuihin tai siihen alapään turvotukseen, että ei oikein tiedä niistä mitään. Tuli kyllä just sellanen olo että jos tää lääkäri on vastassa synnärillä, mä ilmotan bebelle että ei saa tulla vielä ja me lähdetään nyt hetkeks kotiin (onneks olin siis terveyskeskuksessa enkä äippäpolilla).

Nyt oon sit nukkunut päikkärit, kattonut vähän Netflixiä ja pohtinut hankintoja. Etsiskelen tällä hetkellä kantoliinaa ja -reppua, vaatteiden selailu on ollut nyt vähän tauolla kun en oo saanut kuvattua mitä meillä jo on (ollaan osteltu kaikkea niin sokkona että meillä ei oo varmaan yhtään yhteensopivaa settiä). Pinnistä ollaan myös tutkailtu ja vaunut pitäis jossain vaiheessa laittaa tilaukseen. Tällä viikolla ajattelin myös tehdä listan sellaisista vaatteista ja tarvikkeista jotka pitää hankkia jos ei oteta äitiyspakkausta ja tutkia millaisilla hinnoilla niitä sais kirpparilta (vielä vähän kahden vaiheilla, mutta mun äiti oli taas viikonloppuna ostanut ”pari yöpukua” eli neljä tai viis vaatetta, jotka on kaikki sitä kokoa jota on muutenkin jo 3000 ??‍♀️).

Nyt on ihan hyvä mieli aamun ikävästä reissusta huolimatta (ja onneks labrassa oli tosi ihana työntekijä, joka kysyi multa kesken näytteenoton onko kaikki hyvin kun olin ehkä vähän huonovointisen näköinen ja hiljainen) 🙂

Mites muilla on mennyt viikonloppu?

Se on kyllä inhottavaa jos tulee tympeän oloisia lääkäreitä tai hoitajia vastaanottokäynneillä.
Olin tänään neuvolassa, menossa on vko 26+2. Neuvolan hoitaja suositteli minulle kanssa sokerirasituksessa käyntiä. Ajattelin, ettei sinne tarvitsisi mennä. :’D No, suhtaudun siihen uteliaasti, kun ei ole omakohtaista kokemusta asiasta. Mulle on tullut painoa tähän hetkeen mennessä jo kohta 8 kg. Yritin vähän kysellä syytä tähän sokerirasitukseen, mutta hän sanoi, että suosittelee sitä melkein kaikille.

Mä oon ymmärtänyt, että sokerirasitus tehdään kaikille yli 25-vuotiaille (ja myös alle, jos ei oo normaalipainoinen) automaattisesti, ainakin ensisynnyttäjille. Siihen varhaiseen rasitukseen joutuu jos on sukurasite tai edellisessä raskaudessa todettu radi. Nyt 3kk myöhemmin voin sanoa että se ei ollut niin paha kun luulin (meillä on kaveripiirissä ”hätäpatukka”-konsepti, koska en kestä nälkää yhtään, ja ajatus 12 tunnista syömättä oli tietysto kamala). Pahinta oli kuitenkin se väsymys mikä siitä tuli, mutta sekin johtui siitä radista. Siitä itse asiassa tiesinkin, että diagnoosi tulee. Oon myös ohan ilonen että kävin siellä jo sillon alkuvaiheessa kun ei ollut vielä tottunut isoon ruokahaluun, oli nimittäin tosi paljon helpompaa sopeutua siihen ruokavalioon ja -rytmiin kun ei ollut valmiiks koko ajan nälkä. Siellä valmennuksessa kaikki muut valitteli että ei pysy nälkä kurissa ja mulla taas oli ongelmana etten saa syötyä tarpeeksi ja paino tippuu.

Mulle iski eilen ompelukärpänen. En oo missään vaiheessa kuvitellut että ompelisin itse vauvalle vaatteita, mutta eilen sain päähäni että teenpä pienet sisävaipat kokeeksi ja nyt oon aivan ompelusuunnitelmien syövereissä. Mietin millasia ihania housuja tekisin (näitä onneks ei oo tullut hamstrattua niin paljon kun bodyja, on siis varaa tehdäkin) ja tekisinkö bebelle tilkkutäkin (tein kummitytölle 10 vuotta sitten ja ilmeisesti aika kultaa muistot koska oisin siihen valmis uudestaan ?). Ja siis mitään en oo vielä ommellut, koska matskut piti käyttää kutistuspesussa ja kuivattaa ? saa nähdä loppuuko mun into ennen kun saan kaiken materiaalin ja kaavat valmiiks.

Sabrina, musta on kanssa ihan käsittämätöntä miten joku niin pieni voi olla niin iso. Meillä on painoa varmaan suunnilleen saman verran, vaikka jossain raskausviikkoseurannassa sanottiin että painoa ois 1100g. Nyt on menossa rv 28+2, ja beben reisiluu vastasi jo rv 26+5 ensi viikon lukemia ? tää on mulle tosi hämmentävää, koska oon ensinnäkin ite aivan persjalkanen (ja miehen äiti myös) enkä mitenkään erityisen pitkä, mutta ilmeisesti mulla on kuitenkin keskipitkänä myös pitkä geeni ja vauva on nyt saanut sen geenin meiltä molemmilta ja lapsi syntyy kirahvina. Onneks masun ympärys ei olut hälyttävästi yli viikkojen, mutta päänympärys viittas kyllä siihen että siihenkin on peritty geenit mun suvusta ja saa nähdä mahtuuko tyyppi ulos ?

Nyt lähden kangaskauppaan hakemaan kuminauhaa ja neppareita vaippatehdasta varten, toivottavasti en tuu sieltä kovin monen uuden kankaan kanssa takaisin ?

Hei te jo lapselliset: mulla nyt menossa siis rv 28+3 (kai?) ja tuntuu että bebe ei enää potki vaan enemmänkin möyrii, onko tää normaalia? Tai voi olla että tyyppi ojenetelee itseään hitaasti, mutta ei tosiaan tuu enää sellasia nopeita potkuja tai nyrkillä mojautusta kun vielä esim. viikko sitten. Nimim. Pitääkö olla huolissaan?

Kävim tänään kaupungilla kangaskaupassa ja se parin tunnin reissu vei musta ihan kaikki mehut. Meinasin kääntyä jo bussipysäkiltä takasin kotiin, kun hengästytti jo siinä vaiheessa niin paljon. Kotona kävi sitten ilmi että muutama tunti jaloilla riittää myös siihen ettei enää meinaa päästä ylös tuolilta tai sängystä, ja pienikin asennonvaihto päikkäreillä teki tosi kipeetä. Yritän nyt päästä osteopaatille, mutta vähän näyttäis siltä että ei oo enää töihinpaluun mahdollisuus kovin suuri 🙁 toivottavasti mun osteopaatti pystyis mahduttamaan mut johonkin väliin viikonloppuna ????

Moikka.
Tänne kuuluu surullisia uutisia.. itkettää jo alkaa kirjoittamaan. ?
Käytiin eilen miehen kanssa ylimääräisessä ultrassa (viikot 9+0) ja siellä todettiin alkion lakanneen kehittymästä 7+ viikoilla ja sykettä ei siis enää ollut. Oltiin uutisesta aivan shokissa!
Minulla ei ole ollut mitään vuotoja tai kipuja eli keskeytynyt keskenmeno. Nyt odotan aikaa naistenklinikalle ja päätöstä, että miten jatketaan tästä eteenpäin, että kohtu alkaisi tyhjentymään. Onko kellään kokemuksia tälläisestä? Ensinnäkin miten tästä pettymyksestä pääsee yli? Ja onko parempi odottaa että kroppa itse tajuaa keskenmenon vai aloittaa se lääkkeellisesti?
Olo on todella lohduton ja epätodellinen. ?

Heippa kaikille! Olen lueskellut pääasiassa ivf/icsi-palstaa ja välillä uskaltanut kurkkia tänne plussanneidenkin puolelle. Mutta nyt alkaa stressitasot ja huolet nousta, niin pakko kirjoitella tänne itsekin vertaistuen toivossa. Meillä siis nyt ihka ensimmäinen pas ensimmäisestä icsi-hoidosta. Kävin nappaamassa alkion kyytiin viime kuun lopulla ja viime viikonloppuna tein onnellisesti positiivisen raskaustestin. Tein myöskin sen viikkonäkymällä olevan, jossa oli viikot 2-3. Nyt kun tänä aamuna tein samanlaisen testin, mielenrauhan ylläpitämiseksi kun varhaisultraan on vielä aikaa, niin viikot olivatkin laskeneet 1-2 viikoille. No sanomattakin on selvää että mielenrauhaa en nyt kyllä tuosta testistä saanut, koska oletin että viikot olisivat samat tai jopa viikkonäytössä 3+. Onko teillä kokemuksia vastaavasta? Mennäkö asenteella, raskaana kunnes toisin todistetaan, vai onko tämä nyt validi merkki tulevasta keskenmenosta? Tämä on ihan ensimmäinen kerta ikinä kun edes sain positiivisen raskaustestin, joten ei kokemuksia aikaisemmasta. Voikohan noihin viikkonäyttöihin luottaa? Mitä tekisitte? Uutta testiä muutaman päivän päästä vai soittaisitteko polille? En ole kauhea stressaavaa sorttia, mutta tämän asian äärellä tuntuu kyllä että en tiedä kuinka päin olisin.

Tämän vuodatuksen jälkeen pakko lähettää Margaritalle tsempit. Ei pysty sanoin tähän kirjoittamaan kuinka pahoillaan voi olla toisen puolesta.

Onko kellekään muulle käynyt niin että ostaa esimerkiksi kolme vauvakirjaa koska ei osaa päättää minkä haluaisi? Tai että kun yrittää selailla niitä vauvakirjoja kaupassa, alkaa heti itkettää liikutuksesta? Tai onko jotain muita omituisia sivuvaikutuksia tullut raskaudesta? ?

Kävin osteopaatilla liitoskipujen ja muiden vaivojen kanssa ja liitoskivut on taas tiessään. Istuminen ja käveleminen tekee kyllä taas kipeetä, näköjään riittää ihan parin tunninkin pystyssä olo ja oon ihan kyvytön taas. Mutta sain myös pari tosi hyvää jumppavinkkiä, joten oli ihan superhyvä että kävin siellä! Ostin myös samalla reissulla beibille ensimmäisen lelun ja tutkin niitä vauvakirjoja (sen siis mitä kyyneliltäni pystyin ?). Haettiin kotimatkalla kiinalaista ruoaks ja se osoittautui myös pieneksi virheeksi, nimittäin olin unohtanut kuinka valkosipulista mun lempiannos on ja nyt kärsin ilmeisesti närästyksestä ??‍♀️ oli kyllä hyvää, joten ehkä se närästys on pieni hinta siitä.

Vähän on taas mieleen alkanut tulla enemmän synkempiäkin ajatuksia, mutta neuvolan täti soitti yhtenä iltana että pääsisin jo nyt terapeuttiseen vauvaperhetyöhön. Kyllä se siis vielä tästä, kunhan muistaisin varata sinne ajan. Nyt aion vähän katella beibin ultraäänikuvia ja yrittää jutustella vauvan kanssa, ja ehkä aloittaa vauvakirjan täyttämisen (ainakin muistilapuille). Ihanaa viikonloppua kaikille!

Täällä alkoi rv 30 (29+0) tänään ? enää 10 viikkoa laskettuun aikaan, melko hurjaa! Välillä iskee pieni paniikki kaikesta mikä on vielä hankkimatta (asunto, lipasto beben tavaroille, vaunut), mutta muuten ei kyllä tunnu siltä että aika alkais loppua. Sen sijaan tuntuu että oon ollut raskaana jo vuoden ja toinen samanlainen ois vielä edessä ?

Kirjasin hieman muistiinpanoja vauvakirjaa varten (kysymyksiin ”ennen kuin sinulla oli oma nimi, sinua kutsuttiin…” ja ”ensimmäiset merkit sinusta”). Kirjottelin oireita ja fiiliksiä alussa aika tiheesti muistiin, myös ennen testiä, ja onneks tein niin, koska en olis kyllä muistanut että mun ihan ekat ”oireet” on ollut unia! Oon nähnyt 5 päivää siirron jälkeen unta, että mun ystävä on haistanut musta että oon raskaana (ja että oon vastannut sille etten saa tehdä vielä testiä). Ootteko muut kirjannut ylös tuntemuksia piinapäiviltä tai alkuraskaudesta?

Heippa kaikille! Varovaisesti kurkin tänne puolelle, plussasin sunnuntaina 2. Passista. Eilen oli virallinen testipäivä ja verikokeen tulos tuli tänään, arvo oli 324. Eilen oli pp11/dpo 16. Edellinen siirto päättyi kemialliseen, sillon en käynyt ollenkaan verikokeessa. Meillä lapsettomuuden ”syynä” miehen siittiöt, takana 2v yritystä joista 1v hoidoissa. Yritän mennä päivä kerrallaan pelkojen kanssa.. 🙂

Taika, Kiitos❤ Ei oo sovittuna, polilta onniteltiin vain ja varattiin ultra. Jos tulee jotain poikkeavaa ennen sitä niin soittoa sinne. Ja kyllä, esikoinen olisi tulossa. 🙂

Varmaan tosi yksilöllistä, mutta osaatteko sanoa onko normaalia jos heti ei ole mitenkään ihmeellisiä oloja? ainut on välillä aaltomaiset mahan/muniksien vihlonta ja arat tissit. Pelottaa tää oireettomuus

Kiitos kisu! ? Yritän lohduttautua sillä että on niin varhaiset päivät, että ehkä pahimmat oireet tulee sitten myöhemmin. Tuntuu että kemiallisessä oli heti plussattua etovaa oloa yms, mutta nyt ei ole vielä mitään sellasta. Pitkät on viikot varhaisultraan jos sinne asti päästään?

Mulle on tullut nyt tosi voimakas paniikki tulavasta muutoksesta. Tunteet on tosi herkässä muutenkin, joten itken koko ajan ja kaikelle. Huvittavinta tietysti on, että en keksi mikä muutos lapsen syntymässä olis mulle sellanen, mitä pelkäisin (en koe että mun täytyy luopua esim. matkustamisesta tai ulkona syömisestä lapsen takia, ja en oikeesti edes muista millon oon viimeks käynyt baarissa edes ennen koronaa). Oon ymmärtänyt että tää ois jossain määrin ainakin normaalia, mutta vaikeuttaa kyllä vauvan tuloon valmistautumista kun saan hepulin jos jotain huonekalua siirretään. Puhumattakaan että pitäis muuttaa ja luopua tästä asunnosta. Hankittiin siis eilen beben romuille lipasto, ja nyt vihaan sitä sydämeni kyllyydestä koska se on mun vanhan eteisen lipaston paikalla. ?? saikulla olo ei yhtään auta tähän, koska mies on päivät kotona etätöissä ja en voi sillon tehdä mitään äänekästä, joten mulla on aikaa miettiä ja synkistellä. Täytyy varmaan alottaa kirjonta- tai ryijyharrastus, mitä voi tehdä vähän vähemmälläkin keskittymisellä ja ennen kaikkea hiljaa ?

Kävin yksityisellä ylimääräisessä ultrassa ja siellä oli onneksi jälleen kaikki hyvin? Tuo oli taas tosi perusteellinen tutkimus ja sai paljon lisää infoa. Vauva painoi nyt 1,5 kiloa, oli tosi aktiivinen ja teki kovasti hengitysharjoituksia?

Hankinnat alkaa olla suurelta osin tehtynä. Seuraavaksi odotan äitiyspakkausta ja sen jälkeen katson, mitä vielä puuttuu. Lisäksi Kisun mainitsema vauvakirja pitäisi ehdottomasti hankkia. Mulla on ollut itselläni tuollainen ja sitä on ollut kiva lueskella välillä.

Mun oli pakko kuitenkin vielä perjantaina tehdä testi, maanantaina oli siis virallinen testipäivä ja alunperin aattelin että en enään sen jälkeen testaile. Kaksi yhtä vahvaa viivaa onneksi tuli. Viimeksi kemiallisessa tässä vaiheessa vuoto olis jo alkanut ja testit muuttunu negaksi.. Ainakin siis yksi etappi ohitettu?

Mitäs muiden viikonloppuun? Meillä mies lähti just vaunukauppaan vanhempiensa kanssa ja mä aloitin aamulla pienen villasukan ? ostin eilen villasukkalangat omiin sukkiin ja päätin harjoitella näillä pikkuruisilla sukilla ja tehdä meille samanlaiset sukat. Saikkuprojekteja siis riittää, mutta sukkien sijaan ois kannattanut nyt viikonloppuna hyödyntää ompelumahdollisuus kun arkisin en saa ommella kun se häiritsee kuulemma etäpalaveeraamista ??

Tää kipuilu on kyllä rasittavaa. En saa välillä nostettua jalkaa niin että saisin sukat tai housut pois, ja kyljellä makaaminen aiheuttaa lonkkakipua. Kaipaan sitä aikaa kun selinmakuulla ei tullut tosi huono olo (puhumattakaan siitä kun pystyin nukkumaan vatsallani). Napero on kasvanut ihan hirveesti ja mulle on kasvanut ihan yhtäkkiä ihan älytön maha, ja sekin on kipeä kun ei oo tottunut siihen. Mutta sentään sille on vielä helppo nauraa, kun se tosiaan on ilmestynyt ihan yhtäkkiä ? Ja mies on joka kerta jotenkin niin aidosti ilahtunut ja ihmeissään kun se tuntee pienen sukeltelijan liikkeet, se on tosi suloista (vaikka liikkeet onkin siis tuntunut jo pari kuukautta myös ulkopuolelle) ?

Pitäiskö minunkin tulla tänne puolelle juttelemaan 😀 Nyt menossa siis 11. raskausviikko, ja plussa tuli 1. ivf:n kolmannesta ja viimeisestä siirrosta. Ollaan naispari, ja varmaksi muusta kuin ”sosiaalisesta” lapsettomuudesta ei tiedetty kärsivämme ennen kuin näihin hoitoihin lähdettiin. Esikoista siis odotellaan 🙂 Suhteellisen hyvin on raskaus tähän asti mennyt, mitä nyt aivan käsittämätön väsymys vaivannut heti alusta asti, ja huono olo, mutta oksentaa ei onneksi ole tarvinnut. Viikon päästä olisi nt-ultra, ja toivottavasti sen jälkeen alkaa ihan todella uskoa tähän asiaan 🙂

Oon täällä taustalla lueskellut teidän juttuja, ja täällä vaikuttaa olevan todella hyvä ja positiivinen henki! Tosi rankkoja juttuja myös täältä lukenut, ja vaikka en olekaan kommentoinut, niin todellakin sympatiat vaikeuksia kohdanneiden puolella….

Sitä olen miettinyt, että oletteko te pystyneet urheilemaan raskauden aikana? En ollut aikaisemminkaan mitenkään urheilullinen, mutta tämän väsymyksen kanssa tuntuu ihan mahdottomalta, että lähtisi jotain kävelystelyä rankempaa tekemään! Vai voisikohan se olla, että jos vaikka pienen jumpan tai hölkän tekisi, niin siitä piristyisi olokin?

Täällä 5+2 ja hetkeks pystyin hengähtämään niin eiköhän pikkuhousuihin ollut tullut jotain tuhrua.. Tein testin ja oli vahvistunut perjantaista, nyt oli kontrolliviivaa vahvempi mutta eihän se mitään kerro. Mun oli pakko käydä klinikalla ultrassa, vaikka tiedän et tosi aikaset päivät mutta tää epätietosuus on kauheeta. Kohdunsisäinen raskaussäkki löytyi, ruskuaisrengas epävarma, täytyy vaan yrittää jaksaa ensi viikon ultraan.. Jos vuoto runsastuu/ tulee kipuja niin soittoa vaan klinikalle. Tää on niin raastavaa?

Kiitos paljon Sabrina! Jotenkin lohdutti paljon?❤ Muistelen et teilläkin Jyväskylässä oli hoidot?

Sabrina, me aloitettiin yksityisellä insseillä ja jatkettiin vielä tämä ivf siellä. Pakkasessa vielä 1 blasto tämän jälkeen.. Jos menee pipariksi niin pakko siirtyä julkiselle puolelle kun säästöt on käytetty. Sekin jotenkin ahdistaa, kun ollaan niin tykätty tosta yksityisestä puolesta?

Sabrina, meillähän on sitten yllättävän samankaltainen tilanne? meilläkin ”syynä” siittiöt, eli icsillä ollaan menty. Kiva kuulla tällästä vertaistukea ns. läheltä! Hyvä tietää että lähetteen jälkeen ei ole mennyt mitään mahottomia aikoja että hoidot on alkanut rullaamaan.

Joo tää antaa kyllä sellaista vertaistukea ja voimaa että ei tosikaan. Olen aiempia ketjuja selannut sivusta niin olet jäänyt mieleen samankaltaisen tilanteen vuoksi. Huh, on ollut teillä hurja toi eka icsi? meillä tehtiin osalle munasoluista ivf ja osalle icsi, oli jotenkin iso järkytys kun biologi soitti ja sanoi että ivf avulla vain yksi hedelmöittyi. Siittiöt eivät osaa omin avuin tunkeutua munasoluun, ja niiden määräkin vähäistä. Mä olen tosissaan harkinnut et menisin jonnekin juttelemaan näistä hoidoista, yksityiselle ei ole varaa mennä mutta en tiedä saisiko neuvolasta apua jos vaan rohkeasti pyytäisi..

Moi taas täältäkin kaikille ja onnea plussauutisista uusille! 🙂 Oon teidän kirjotuksia lukenut, vaikka en tänne mitään hetkeen oo kirjotellutkaan 🙂 Mulla oli ihan hirveä pahoinvointi ja väsymys rv 6-12, mikä vei käytännössä sängyn pohjalle ja olin sairauslomalla yli kk:n. Väsymys alkoi vaikuttaa jo mielialaan ja ajattelin jo olevani pahemman kerran masentunut, kun aloin olla olostani jo niin pahalla päälläkin, että suosiolla makasin aina päivät peiton alla ja en puhunut perheellekkään juuri mitään, etten vaan tiuskinut (tai ennemminkin raivonnut) mitään mitä olisin katunut (niitäkin kertoja oli). Olin siis ihan kamala ihmishirviö. Pahoinvointi ja väsymys, kun alkoi hellittää pari viikkoa sitten, niin alkoi elämäkin taas hymyillä ja nyt taas tuntee itsensä enemmän omaksi itsekseen vihdoin 🙂

Mulla liikunta on ollut aina tärkeä henkireikä, minkä avulla pysyn järjissäni ja alkuraskaudesta, kun se ei tullut kuulonkaan, niin ihanaa, että nyt edes vähän päässyt ulkoilemaan! Juokseminen kiellettiin kokonaan ja kävelylenkit pitää mennä todella rauhallisesti, koska harkkasupistukset alkaa heti rasituksesta. Mä niin toivoin, että voisin urheilla läpi raskauden, koska se vaikuttaa niin paljon mun henkiseen hyvinvointiin, mutta yritettävä vaan keksiä jotain muuta nyt syksyyn asti 😀

NT-ulta oli myös jo muutama viikkoa sitten ja siellä A ja B vauvat tyytyväisinä monottivat toisiiaan kilpaa ja kaikki vaikutti olevan hyvin <3 nyt vaan odottelen varhaisrakenteen ultaa, mikä 12.5 josko siellä vaikka sukupuolet jo selviäisi. Huomaa kyllä että, kun on riskiraskaus, niin itse stressaa paljon enemmän ja vaikea luottaa vaan siihen että kaikki menee hyvin.

Jollain oli jotain tuhruvuotoa täällä, niin mulla oli myös, olisko ollut rv 6 tai 7 johonkin rv 10 asti. Välillä ei tullut mitään ja välillä ruskeaa tuhrua. Se sai mut itseni ihan paniikkiin, mutta kätilöt sanoi, että täysin normaalia, jos ei liity kipuja tai tule ihan kunnon vuotoa. Toivottavasti sielläkään ei mistään muusta kyse, kuin normaalista vuodosta!

Onnea uusille plussanneille!

Täällä mennään viikolla 24 ja kaikki on mennyt hyvin viime aikoina (sen viikon 17 säikähdyksen jälkeen). Neuvolan lääkäri oli sitä mieltä, että silloin ollut yöllinen kipukohtaus ja vähäinen rusehtava vuoto oli todennäköisesti kohdun kasvuun liittyvä pyrähdys, joka sai aikaan, että joku ”vanha juttu” vuoti pois.

Eilen kävin sokerirasituksessa ja sain sieltä puhtaat paperit! Tosi tyytyväinen oon tulokseen, kun en ois halunnut alkaa miettiä ruokavaliota ja karsia herkkuja. Nyt tuntuu, että kaikki ruoka maistuu tosi hyvälle ja tekis mieli myös herkutella tavallista enemmän.

Rakenneultra oli joitakin viikkoja sitten. Siellä kaikki kunnossa ja sukupuoliarvio pysyi samana mitä saatiin jo nt-ultrassa tietää.

Varasin ajan jo synnytysvalmennukseenkin. Synnytys mietityttää ja se, pitäisikö varata aikaa pelkopolille vai pärjäänkö ilman. Minkälaisia kokemuksia teillä on synnytysvalmennuksesta, saako niistä henkilökohtaiseen työstämiseen eväitä vai onko kaikki hyvin yleisellä tasolla olevaa tietoa?

Kiitos kaikille tsempistä! Tänään on tullut pyyhkiessä pari kertaa rusehtavaa jälleen, mutta ei kipuja tai verta. Pelottaa kauheasti että mihin tilanne tästä kehittyy, ei auta kuin odottaa. Soitin lopulta töistä lääkäriin, kun ei meinannut tulla työnteosta mitään. Sain huomiseksi ajan ja katsotaan silloin lisää, selitin koko lapsettomuustaipaleen ja kerroin hoidoista, hoitaja sanoi että ehdottomasti tulet paikan päälle ja katsotaan esim sairasloman tarve.

Kiva, että tänne on tullut taas uusia mukaan!

Mullekin liikunta on ollut aina tosi tärkeää. Ekalla kolmanneksella olleiden vuotojen takia lääkäri kielsi tuon kolmanneksen loppuun asti kaiken muun liikunnan paitsi kävelyn. Sen jälkeen olen onneksi voinut jatkaa liikkumista ja ohjeistus lääkäreiltä on ollut, että keho kyllä kertoo sitten, kun pitää alkaa himmaamaan.

Täällä on uutena juttuna ainoastaan se, että viime päivinä on alkanut tuntua ekoja kertoja vauvan hikka?

Kävin lääkärissä ja ultrattiin samalla. Nyt vasta 5+4, mutta sikiöpussin lisäksi oli ilmestynyt selkeä ruskuaispussi. Tämä kuulemma sulkee pois esim tuulimunaraskauden. Ultrassa näkyi myös vuotokohta kohdussa, voi kuulemma johtua verisuonista mitä alkuraskaudessa tulee ja sitten kun ne puhkeaa. Tai kun on lääkkeellinen pas takana niin lääkkeet jotenkin edesauttaa sitä vuotelua. Viikon päästä sitten virallinen varhaisultra ja toivotaan että näkyy silloin mitä pitäisi 🙂 loppuviikon sain sairaslomaa ja koitan nyt ottaa iisisti. Lääkäri oli kyllä aivan ihana, ymmärti täysin tän huolen ja stressin ja otti tosissaan.

Huh, meikäläinen meinasi pyörtyä äsken koiralenkillä, kun koiran kanssa metsässä taivallettiin yhtä ylämäkeä. Sydän alkoi hakata kurkussa, ja korvissa suhisi. Kaikki näytti auringonpaisteessa ihan valkoiselta. Kävin kivelle istumaan ja olo meni siinä ohi. Tunnen itseni tämän perusteella huonokuntoiseksi, koska olen aina ollut varsin väsymätön kävelijä. Meillä on tapana keväisin ja kesäisin mennä asuntovaunulla kansallispuistoihin, ja kierrellä päivät erilaisia metsäreittejä, mutta nyt pitää retkiä ajatellen kyllä tietää onko minkälaisia ylämäkiä tiedossa.

Sabrina, Ihan hyvä olo, ei ole verta tullut vieläkään vaan välillä sitä rusehtavaa pyyhkiessä. Helpottaa tietää että on sitä vanhaa verta mikä nyt vuotelee. Rauhassa oon kotosalla ollut, yritän pitää hermot kasassa ja maltilla ensi viikkoon?

Kiitos❤

Hyvää vappua!
Mä olin eilen sokerirasituksessa. Se vadelmainen makea neste oli hyvää! Ensimmäinen odottelutunti meni hyvin, toisella tunnilla mua alkoi hieman pyörryttää. Kun se viimeinen verikoe oli otettu, sain ystävälliseltä verikokeen ottajalta jonkun sokeritabletin. 🙂 Kotona ”aamupalan” syötyäni nukuinkin sitten pari tuntia.

Mieheni oli saanut meille kotiin kokeiluun bassokaiuttimet, 4 kpl, jotka oli laittanut eri puolille takkahuonetta kun kuunneltiin testinä mm. ukkosen jyrinää ja jytämusiikkia. Sekä koiramme että vauva eivät tainneet metelistä pitää. xD Vauva aloitti sätkinnän, ja koiralla viuhtoi korvat vuoroin joka suuntaan mistä vaan ääniä tuli.

Viime yönä heräsin kipuihin ja runsaaseen vuotoon.. Juuri kun hetkeksi sain hengähtää niin matto vedetään jalkojen alta. Hyvää jatkoa teille kaikille ja toivottavasti pääsen vielä joskus tänne puolelle takaisin.. ❤

Meen ultraan puolen päivän aikaan, kipuja ei oo mutta vuotaa.. Kiitos paljon myötäelämisestä❤❤

On mennyt kesken.. Nyt sairaslomaa ja huili taukoa. Pakkasessa vielä viimeinen alkio, se siirretään sitten luonnolliseen kiertoon kun on voimia. Kiitos kaikille tsempeistä❤

Kiitos Sabrina❤

Kiitos ananas?❤

Voi miten ikäviä uutisia Pioni! Oon tosi pahoillani ❤️ Voimia ja jaksamista voimahalien kera sinne ❤️

Voimia ja jaksamista Pioni! Olet ajatuksissa. <3

Voi Pioni, miten surullista!!! Voimia <3

Mulla oli tänään käynti pelkopolilla. En oo oikein vieläkään osannut edes ajatella koko synnytystä kunnolla, joten jouduin aamulla vielä lukemaan yleisimmistä syistä synnytyspelkoon. Sain onneks sen avulla aika hyvin koottua ajatuksiksi omat pelot ja pystyin onneks puhumaan niistä siellä sype-kätilön luona. Käynti oli tosi hyvä ja vaikka musta tuntui jossain vaiheessa siltä että on ehkä liioittelua että meen juttelemaan kätilön kanssa (eli tuhlaan kätilön aikaa omiin ”pikkuhuoliini”), tää olikin varmasti just sitä mitä tarvitsin. Pääsin myös käymään synnytyssalissa ja nyt mulla on sellanen olo, että voin alkaa pohtia toiveita ja muita asioita synnytykseen liittyen.

Nyt täytyis vielä opetella sanomaan, että sattuu tai että olo on ikävä tai mitä ikinä sit onkaan. Mulla on paha tapa yrittää näyttää että kaikki on kunnossa ja että pärjään ja että ei tässä nyt mitään, vaikka oikeesti oisinkin esim. tosi kipee. Tää juontaa juurensa lapsuuteen ja tunnistan kyllä itessäni tän, mutta on silti vaikee päästää irti siitä. Viime viikolla kun kävin töissä jankysyttiin, miten menee, vastasin että ihan hyvin, vaikka oon saikulla siks etten pysty istumaan tai seisomaan kun sattuu. Ja kaikki tietää sen, mutta silti en voinut sanoa että on ikävä olo. Toivoisin myös etten siirtäis/opettais tätä piirrettä bebelle, joten siinäkin mielessä ois tarpeen opetella irti kiltin tytön syndroomasta ja tunteiden piilottamisesta (tästä oli myös kyse kun mietin että vien vaan turhaan kätilön aikaa, vaikka onneks kätilökin sanoi että hyvä kun tulin käymään).

Vappupallo voi tukevasti ja saatiin hankittua naperolle vakuutus ja muistin hakea äitiysavustusta ja -päivärahaa ja lapsilisää ajoissa. Vikan kolmanneksen nälkä on alkanut tulla tutuksi ja mun tekee ihan jatkuvasti mieli herkkuja. Erityisesti Nutella-muffinssit pyörii mielessä ja en pysty ohittamaan marjapiirakkaa tai donitseja tai muitakaam leivonnaisia kaupassa. Vielä oon pystynyt rajottamaan herkkujen määrää ja vaikka yhtenä päivänä päätin olla sen päivän rajottamatta, söin kuitenkin keksien lisäks vähän jugurttia ja mysliä ja pähkinöitä (ja hyvä niin koska en muista että ois koskaan tullut niin huono olo muutamasta keksistä ?). Mitään erityistä himoa ei kuitenkaan oo vieläkään ilmaantunut, siis sellasta mitä ois pakko saada tai mitä ehdottomasti haluun saada synnärille sit kun pirpana on ulkona turvallisesti, paitsi ehkä ginger alea ?. Onkos muilla ajatuksia, mitä herkkuja haluis synnärille mukaan?

Sellaista päivittelen täältä meidän tilanteesta, että mulla todettiin nyt se radi. :0 En olisi ikinä uskonut, kun ei ole mitään riskitekijöitä. Sillein vähän harmittaa, että syömisiä joutuu tarkkailemaan. Pohdin, voinko kesän aikana syödä ollenkaan jäätelöä tai pizzaa, mutta kyllä nyt varmaan välillä. Mulla on huomenna vasta neuvolassa käynti asian tiimoilta, mutta olen jo vähän katsonut osviittaa netistä millainen olisi raskausdiabeetikon ruokavalio, ja yrittänyt jo syödä sen mukaan. Tuntuu nyt tietenkin sitten että on koko ajan nälkä. :’D
Mutta sen verran on tässä elämässä ehtinyt tapahtua, (mm. lähiomaisten ja sukulaisten vaikeita sairastumisia) että ei tämä asia maailmanloppu ole.

Jo noista herkuista synnärille: mä voisin ottaa sinne Burger Kingin aterian tai pizzaa. 😀 Ei olla nyt koronan takia käyty missään hampparipaikoissa tai pizzeriassa.

Kiitos vinkeistä! Meillä onkin smoothiekone (täytyy hakea varastosta). Tuo marjamehu menee kokeiluun, koska en millään jaksaisi juoda koko aikaa vaan vettä tai (kaura)maitoa. Ja erilaiset smoothiet muutenkin kiinnostaa. Ehkä tämä juttu on avain vähän terveellisempään ruokavalioon, koska mun pitäisi kyllä lisätä varsinkin kasvisten määrää ruokavaliossa.

Ja pitää tuo hampparijuttu tutkia myös! 😀

Mulla on kanssa alkanut tulla jännittäviä uusia kipuja ja oon myös miettinyt että alkaakohan pieni tyyppi valmistautua saapumiseensa. Nukkuminen on ilmeisesti myös mennyttä elämää, heräilen yöllä ihan muuten vaan ja en enää nukahda uudestaan, ja muutenkin nukun tosi pinnallisesti. Päikkäreillä sen sijaan nukun kun kivi, kun tipahdan niin sit tuhisen hievahtamatta pari tuntia ja herään ihan sumuisena.

Kurkkasin raskauskiekosta vähän missä tällä viikolla mennään, ja pieni tyyppi on 39-43cm pitkä ja painoakin pitäis olla jo 2 kiloa tässä vaiheessa. Meidän tapauksessa napero on varmaan ainakin ton 43cm ja painoarviokin ois todennäköisesti kesiarvon yläpuolella. Arvioita ei vaan täällä tehdä, ellei neuvolaläkäri epäile että vauva ois iso. Siihenkin on vielä melkein 4 viikkoa.

Mulla jatkuu sairausloma nyt äippikseen asti. Lääkäri halus tunnustella symfyysiä ja hyvä etten huutanut siellä kun se painoi pikkasen. Oisin voinut kyllä sanoa itekin että koko alue on kosketusarka ja on päiviä kun en pääse sängystä ylös ite tai saa housuja jalkaan kun en voi nostaa toista jalkaa ? samalla reissulla kävin myös labrassa ottamassa kontrolliarvot hemoglobiinista, toivottavasti ne ois nyt edes siedettävät.

Hankinnat on ihan hyvällä mallilla, vaikka vielä puuttuukin mm. pinnis ja ihan pienet vaatteet missä bebe sais tulla kotiin. Nimiä ollaan mietitty ja meillä on etunimeksi ihan hyvä lista, mutta toisia nimiä ei olla edes mietitty vielä. Mennään tänään kattomaan yhtä vuokra-asuntoa, mutta en oo varma voinko muuttaa siihen kun mun isä on asunut samassa talossa, mahdollisesti jopa samassa asunnossa ja se tuntuis vähän oudolta ? vielä tosin pääsen noi portaat ihan hyvin (lue: hitaasti) ylös ja mies meinaa olla kesällä 2kk kotona, niin siinä mielessä ei oo kauhee kiirekään. Tuntuis kuitenkin fiksummalta odottaa ja ostaa uus asunto kun muuttaa vuokralle ja maksaa saman verran kun omasta, mutta jollekin toiselle.

Nyt täytyy mennä torkuille, että ehdin herätä sieltä ennen asuntonäyttöä ?

Tsemppiä teille, joilla on kipuja yms!
Itse saan olla onnellinen, että vointi on edelleen hyvä, pystyn olemaan normaalisti töissä ja liikkumaan melko paljon. Öisin on pieniä valvomisia ja hemoglobiini on matala, mutta nuo on pieniä juttuja.

Sain tällä viikolla äitiyspakkauksen ja siellä oli kyllä kivoja tuotteita? Nyt pitäisi käydä läpi, mitä kaikkea pientä vielä puuttuu. Kaikki isompi on hankittuna ja myös vauvan huone alkaa olla kutakuinkin valmis.

Myös täällä on mietitty nimiä ja listattu vaihtoehtoja paperille. Vielä ei ole kuitenkaan selkeää suosikkia löytynyt.

Joku kyseli, mitä herkkuja haluaisi synnärille mukaan. Mun listalla on ehdottomasti lakritsi?

Hei, ja tsemppiä kaikille! Täällä onkin monella kohta loppusuora edessä ?

Täällä on mennyt ihan hyvin, nyt viikkoja 13+1, ja nt-ultrassa viime viikolla oli kaikki hyvin. Väsymys edelleen ihan omissa sfääreissä, mutta onneksi on mahdollisuuksia levätä.

Mitään hankintoja vauvalle ei olla vielä tehty. Onkohan niihin jotain listoja valmiina, että mitä pitää muistaa hankkia…. Odotellaan yhden remontoitavan huoneen valmistumista (odottamallahan se valmistuukin ??) ja sen jälkeen olisi mukava alkaa pesiä rakentelemaan ?

Olin torstaina neuvolassa kuulemassa ohjeita tähän radiin. Hän ei antanut mitään kalorisuositusta, ei tarvitse sellaista seurailla. Kaikki, mitä olen nyt siitä lähtien syönyt, on antanut mulle hyviä lukemia verensokerimittariin. Mitään ei ole toistaiseksi tarvinnutkaan ruokavaliossa muuttaa. No hyvä jos pääsin näin helpolla. 🙂

Laitettiin Ora Untot tänään tilaukseen. 🙂 Mieskin innostui niistä kun olivat tukevan oloiset, ja ne saa pistettyä kasaan niin, ettei vaunukoppaa tarvitse poistaa.

Mitenkäs täällä menee? Me on alettu miehen kanssa koota synnytystoivelistaa ja oon päättänyt ensimmäisen sairaalakassiin tulevan asian (Starbucksin jääteetumbleri joka pitää juoman jonkun aikaa kylmänä ja jossa on myös pilli). Se pelkopolikäynti oli kyllä ihan superhyvä juttu, pääsin nimittäin käymään synnytyssalissa ja sain muutenkin hyviä vinkkejä synnytyksestä selviämiseen. Eniten odotan sitä että pääsen roikkumaan siitä synnytysliinasta. Ja oli tosi kiva tietää että valoja saa säädettyä ja että ammetta saa toivoa myös kivunlievitystä ajatellen, vaikka ei aikoisikaan synnyttää veteen (oon lähes varma, että oon vaatimassa epiduraalia heti kun pääsen sairaalaan, joten vesisynnytys ei varmaan tuu kyseeseen, mutta amme ois kyllä kiva niiden kipujen kanssa).

Onko kukaan pakannut vielä sairaalakassia tai alkanut suunnitella sitä? Mitä teillä on mielessä?

Toinen ajankohtaiseksi kehkeytynyt juttu on vauvan kotiutumisvaatteet. Meillä on ehkä kaks ihan pientä potkupukua (ja ehkä yhdet tai kahdet ihan pienet housut), mutta kotiintuloa varten ei oo vielä hankittu mitään. Millasissa vaatteissa ajattelitte itse tuoda pienen kotiin? Onko teille tullut ko jotain suosikkivaatemerkkiä jonka vaatteet tuntuu sopivan pehmoisilta ja käytännöllisiltä pienelle tyypille? Haluisin jonkun kivan asun, mutta en oo oikein löytänyt mitään (enkä oo kuitenkaan ehkä valmis maksamaan viittäkymppiä vaatteesta, joka on päällä ehkä pari kertaa). Oon myös kova kiintymään tavaroihin, joten kotiintuloasu on varmaan sellainen, jota ei laiteta kiertoon. Toisaalta en tiedä mikä funktio sillä sitten myöhemmin olisi, joten tästä on kehittymässä pieni haaste ? ehkä itse asu voiskin olla siis joku tavallisempi, pehmoinen ja mukava potkupuku tai body, mutta jos vauvalle hankkisi jotain muuta kotiintuloa varten jonka voisi sitten säästää muistona ? ideoita otetaan vastaan ?

Kävin just neuvolassa ja sf-mitta on itse asiassa tippunut keskikäyrän alapuolelle ? nyt rupes tietysti huolettamaan kasvaako napero tarpeeksi (tietysti vaata neuvolasta lähdön jälkeen ettei voinut enää kysyä). Tyyppi oli parkkeerannut itsensä jo pää alaspäin, eikä ensimmäistä kertaa koko raskauden aikana lähtenyt heti doppleria/ultralaitetta karkuun, joten varmaan sillä raukalla alkaa olla ahdasta. Mies nauroi että miten tää mun maha voi olla ”pieni” kun tää on niin valtava, ja musts kyllä tuntuu kanssa vähän samalta ?

Hemoglobiini oli 119, mikä olikin ihan kiva uutinen kun ottaa huomioon että oon myös unohdellut rautalisän useemmin kun aiemmin. Verenpaine sen sijaan oli melko matala, mikä selittää vetämätöntä oloa ja viime viikkoista huimausta. Pitäis hakea siskolta verenpainemittari lainaan, niin pystyis itekin vähän seuraamaan (matkaa on alle kilsa ja tää on ollut työn alla nyt viikon, tosin sisko on myös hankalasti tavoitettava välillä).

Mä oon jotenkin tuudittautunut siihen uskoon että vauva saa olla sairaalassa sairaalan vaatteissa, sillon kun niitä tarvitsee. Ei käynyt mielessäkään että pitäis ottaa omia vaatteita vauvalle mukaan ? en myöskään ite varmaan uskaltais nukkua vauva rinnalla, eli pakkohan sille jotain vaatetta on laittaa edes välillä. Silti ajattelin että otan vaan ne kotiutumisvaatteet (olin kuvitellut että otan yhden koon 50 asun ja sillä tullaan kotiin, mutta luin eilen vähän sairaalakassipostauksia ja kaikki oli ottamassa useampia asuja, vähintään kaksi eri kokoista). Olin myös ajatellut että heinäkuussa on tarpeeksi lämmin tulla kotiin bodyssa ja potkareissa tai potkupuvussa, ja tarvittaessa voi sitten laittaa peiton lisäksi, mutta ilmeisesti olisi syytä ottaa vielä varalta lisää kerroksia (ellei siis ole aivan ilmiselvää että on +30c ja kauhea paahde koko ajan). Pieniä pipoja on onneksi vaikka kuinka paljon, niistä täytyy kyllä ottaa useampi koko ?

Me ei kyllä lähdetä sieltä sairaalasta kulumallakaan ennen kun on näytetty miten vaihdetaan vaippa, kylvetetään vauva, putsataan napa ja mitataan kuume. Mutta varmaankin ekan vauvan kohdalla oletetaankin että taidot on olemattomat kun taas kolmannen lapsen kohdalla saatetaan ajatella että kyllähän nämä vanhemmat jo osaa 🙂

Sairaalan sivuilta voi muuten lukea tämän hetkisistä ohjeista vierailuille ja isän mukaan tulolle. Ainakin Naistenklinikalla (luultavasti koko HUSissa) isä saa olla sairaalassa jos perhehuoneita on vapaana, mutta jaetussa huoneessa saa vaan vierailla (tunnin ajan päivässä) ja vieraitakin saa olla enintään kaksi samaan aikaan. Muita vieraitahan ei sairaalaan tällä hetkellä myöskään pääse (ite oon tästä vaan ilonen, eipähän tarvii olla hätyyttämässä kaikenmaailman sukulaisia pois ja saa rauhassa tutustua uuteen henkilöön). Luulisin kuitenkin että perhehuoneita pyritään antamaan erityisesti ensisynnyttäjille, jotka sairaalassa on myös pidempään yleensä, ja toista tai kolmatta (tai neljättä ?) hakevat saattavat päästä kotiin tai perhepesähotelliin jopa samana päivänä. Näin siis itse ainakin järkeilisin. Yritän kuitenkin varautua siihen että mies ei saa jäädä, koska heinäkuulle on povattu ruuhkaa synnytyksissä, ja on kivempi olla edes jotenkin valmistautunut siihen että saattaakin joutua jäämään yksin. Pitää siis pakata kassiin ekstraherkkuja ja jotain tekemistä millä harhauttaa ajatuksia jos en saa nukuttua, ja ehkä joku miehen t-paita ?

Täällä rauhallista. Vauva potkiskelee ja maha ja äiti kasvaa. Liitoskivut vaivaa, mutta muuten aika mukavasti. Nyt kun ollu lämpimiä säitä nii huomasin, että turpoon aika kivasti tuosta lämmöstä. Saapa nähdä millanen tästä kesästä tulee. Ihana ku jaksatte kirjoitella tänne nii on mulla ainakin luettavaa, vaikkei asiaa niin olekaan.

Oletteko kaikki kysyneet sukupuolen ultrassa? Ja oliko ns selvä. Meillä jäi vielä epäselväksi ja se vähän harmittaa

Moi! Meillä varhaisultrassa tällä viikolla tuli TTTS-epäily ja tiistaina onkin sit jo aika Helsinkiin naistenklinikalle missä katsotaan leikataanko heti vai jäädäänkö vielä seuraamaan tilannetta. Istukka ei siis jaa tasapuolisesti molemmille, vaan toinen saa liikaa ja toinen liian vähän. Kokoeroa on nyt 19% ja lapsivesi on käytännössä kokonaan isomman vauvan puolella.

Poikia meilläkin siis odotellaan. Olin jo sopinut noutavani sitterit ensi viikolla, mitkä ostin torin kautta ja vkl oli tarkoitus käydä testailemassa vaunuja, mutta nyt vähän sellainen olo, että hankinnat menee jäihin ennenkuin saa jonkinlaista arviota siitä selviääkö pojat tästä. Onneksi nyt vasta rv16+6, niin havaittiin ajoissa ja Naistenklinikalla hoito on ihan huippua! Ei vaan oo itsestäänselvää näköjään yhtään mikään.

Ihana ollut lukea kuitenkin teidän kuulumisia, antaa itsellekkin voimia ja toivoa, vaikka en oo jaksanut itse tänne niin paljoa kirjoitella.

Tsemppiä manna!

Voi Manna miten ikävä kuulla, oot ajatuksissa ❤️ Kovasti voimia alkuviikon odotteluun, toivotaan kovasti että kaikki kääntyy parhain päin ja molemmat pienet pysyvät mukana ja saavat ravintoa ja lapsivettä riittävästi.

Kiva lukea teidän muiden kuulumisia, seurailen kyllä, vaikka en aina ehdi ja muista vastata. Töissä muutamat viikot jäljellä ennen kesäloman ja siitä sitten äitiysloman alkua ja tässä on vielä häät järjestettävänä ennen vauvaa ? lisäksi ollaan katseltu uusia asuntoja (kun hommaa ei olisi riittävästi), mutta katselutasolla ollaan toistaiseksi pysytty. Mahdutaan nykyiseen mutta hissitön kerrostalokämppä vaihtuisi mielellään rivariin tms.

Kaiken kaikkiaan hommaa ja pientä stressiäkin riittää, eilen vatsa kipeyty muutaman tunnin kaupungilla olon jälkeen niin että loppupäivän sattuikin seistä ja liikkua, tänään välillä myös kipuilluit, mutta istuessa ja maatessa helpottaa eli pitää vaan hidastaa tahtia. Iso hatunnosto teille kellä enemmän kipuja ❤️ Onneksi tätä ei ole enää montaa kuukautta jäljellä, uskomatonta että nyt jo on rv30 ja teillä muutamalla siihen vielä muutamat viikot päälle.

Vieläkään en täysin luottavaisin mielin ole että saataisiin poika elossa syliin saakka, pelkään kovasti että jotain kamalaa tapahtuu ja istukka lakkaa toimimasta tms tai herään vaan yhtenä päivänä enkä tunne liikkeitä. Sain lähetteen pyydettyäni pelkopolille ja siellä alkamassa joku ryhmä, toivottavasti siitä olisi apua ja saisin myös jonkun extra ultran sen kautta, jos helpottaisi mieltä. Myöskään tää vallitseva keskustelu hus:n alueen synnytyssairaaloiden kiireestä ei auta asiaa ja oon jo päättänyt yrittäväni ensisijaisesti Hyvinkäälle synnyttämään vaikka naikkarille olisi vain 10 min matka (jollei vauva syntyisi tosi ajoissa jolloin sinne olisi mentävä ja toki siellä varmasti parempi tehohoidon taso muihin verrattuna)

Me löydettiin sittenkin isompi asunto 🙂 se on heti vapaa, talossa on hissi mutta takapihalta pääsee myös liuskaa pitkin suoraan kakkoseen, sinne pääsee vielä ratikalla (tää on joku henkinen raja ollut, josta pelkäsin joutuvani joustamaan) ja lähistöllä on hyvät vaunulenkkimaastot, puistoja ja paljon lapsiperheitä. Vähän hirvittää että mitä mentiinkään tekemään ?? se on tästä meidän nykyisen kodin naapurikaupunginosasta, eli kauas ei tarvitse lähteä ja mun työmatkakin pysyy vielä hallinnassa.

Tänään pyydettiin myös yksiä ystäviä naperolle (haltija)kummeiksi, eli nyt päästään suunnittelemaan kummilupauksia ja -todistuksia. Nimijuhlia ollaan vähän pohdittu, eniten nimiäisissä (vs. ristiäisissä) jännittää se, ettei niille ole virallista kaavaa ja se vähän stressaa, mutta oon löytänyt onneksi kivoja ideoita. Nyt vaan täytyy toivoa että bebe syntyy ajoissa, että ehditään pitää tyypille juhlat vielä puutarhajuhla-aikaan (ja että ylipäätään ketään voidaan kutsua, kun kyllähän kaikki haluu pitää pientä sylissä jne.)

Ps. Oon nukkunut nyt kolmena yönä suht hyvin, toki heräilen yöllä pienimmästäkin liikahduksesta ja paremminkin vois nukkua, mutta alkuviikkoon verrattuna osaan nauttia tästä niin kauan kun voin. ?

Heippa kaikille!

Mulla on vähän orpo olo kun en oikein tiedä mihin keskusteluketjuun kuulun tilanteeni kanssa… Mutta eniten ehkä tällä hetkellä tänne kun plussa pärähti ruutuun viime keskiviikkona. Meillä siis tilanne, että ollaan hoitoihin jonossa miehestä johtuvasta lapsettomuudesta. Heinäkuussa olisi suunnitteluaika ja nyt olenkin raskaana :O Tai olenko vai en, sitähän ei tiedetä ennen 31.5. kun mennään varhaisultraan. Mielessä tällä hetkellä miljoona tunnetta ja kysymystä, kuinka yksi niistä seitsemästä siittiöstä pääsi läpi ja onko tämä nyt totta ja voiko kaikki olla lähtökohdista huolimatta hyvin 🙁 Ja kuinka tämän ajan kestää ennen kuin saa varmuuden… Tsemppiä meille kaikille <3

Hohhoijaa, täällä alkaa vähän kypsyttää tää univaivaisuus. Tänään heräsin kolmelta (noin 2 tunnin yöunien jälkeen) ja lopulta siirryin puol viiden aikaan sohvalle missä pääsin edes vähän mukavampaan asentoon kun sängyssä (kaipaan selällä nukkumista niin paljon!). Siellä sitten valvoin vähän yli kahseksaan asti ja olin jo ihan varma että joudun tästä vielä sairaalaan kun syke oli kauhee ja oli ihan hirveen krapulainen olo ja ainoo mihin pystyin oli itkeminen. Miehelläkin on tänään suunnilleen ainoo päivä kuukaudessa kun pitää käydä toimistolla, mutta onneksi se lähtee vasta nyt iltapäivästä koska en ois kyllä pystynyt itse huolehtimaan siitä että syön. Sain onneksi tossa kasin jälkeen nukuttua pari tuntia lisää, nyt saatan jo selvitä iltapäivästä yksin.

Pitäis alkaa valmistella vähän muuttoa (se ois siis ehkä kolmen viikon päästä), mutta en taida pystyä muuhun kun etsimään torista löytöjä ? uudessa asunnossa ois viimein paikka Muuton Mhy-valaisimelle (oonko muuten maininnut että Tove Jansson on mun sankari ja mymmelit lemppareita?) ja myös Aarikan Reitti-valaisin sopis keittiöön kun nenä päähän. Siellä on myös 15 neliötä enemmän kun nykyisessä ja koska bebe ei tarvitse vielä omaa huonetta, mies saa työpisteensä nyt sinne ja olkkariin tulee kauheesti tilaa, jolle pitäisi keksiä käyttötarkoitus. Siellä on myös parveke, mihin vois suunnitella ja istutella jo valmiiksi vähän kukkia ?????

Ah mikä innovaatio: otin illalla särkylääkettä ennen nukkumaanmenoa, vaikka kivut olikin sellasta aika perustasoa mihin en normaalisti ottais. Huomasin kuitenkin jo puolen tunnin päästä kuinka paljon sitä kipua olin jo tottunut sietämään normaalina, ja nyt oon nukkunut 5 tuntia ja voisin jopa sanoa että ihan hyvin, enkä pyörinyt vessareissun jälkeen tuntia tai kahta odotellen nukahtamista. Nyt voisin jatkaa unia, jos ei syyhyttäis päästä pohtimaan keittiöremonttia ja etsimään torista kirjahyllyä. ? oon huomannut tätä samaa välillä endometrioosikipujen kanssa, kun oon töihin mennessä esim. saattanut ottaa särkylääkkeen lähinnä vitutukseen siitä että kaikki paikat tuntuu vähän kireeltä ja aralta ja sit hetken kuluttua ei enää väsytäkään ja mielialakin on vaihtunut hyväksi vaikka hetki sitten olin vielä noussut väärällä jalalla sängystä ja kaikki oli huonosti. Jos nyt sit kokeilis tätä parina iltana (myös vähän eilistä aiemmin, jos vaikka nukahtais pyörimättä paria tuntia ensin) siihen asti että pääsen tästä kauheesta kierteestä missä oon, jos ei joka ilta viitti ottaa.

Sain eilen postissa kantorepun, joka on tosi ihana ? piti heti kokeilla sitä, vaikka epäilinkin ettei vyö menis kiinni mahan yli. Menihän se, mutta en osannut säätää asetuksia meidän harjoitusvauvalle sopivaksi (mulla on sellainen just sopivan kokoinen jääkarhupehmolelu, jolla ollaan mallailtu sopivaa korkeutta mm. hoitopöydäksi ja testattu kestovaippojen asetuksia ja kantoliinan sitomista) ? en ois ikinä uskonut että tarviin kantorepulle käyttöohjetta, mutta näin vaan kävi. ?

Nyt ryhdyn pohtimaan keittiötä ja sen toimintatarpeita, sit otan pienet päikkärit. Meillä on jo aika hyvä pohja suunniteltuna, mutta koska keittiö on pieni ja kamaa on ihan sairaasti, täytyy miettiä miten ne sijoitetaan että kaikki saadaan mahtumaan. Ja sitten tietysti pitää päättää kaapin ovien väri ?

Hei! Keräämme palautetta keskustelupalstasta ja vertaistuen kokemuksesta. Kysely on tarkoitettu kaikille lapsettomuutta kokeneille, jotka ovat osallistuneet keskustelupalstan keskusteluihin vuoden 2021 aikana.

Palautteen avulla voimme perustella toiminnan tarpeellisuuden rahoittajalle ja kehittää vertaistukitoimintaa entistä paremmaksi.

Kyselyyn vastataan nimettömästi. Palautelomake löytyy täältä: PALAUTE SIMPUKAN KESKUSTELUPALSTALSTA

Lomake on auki 20.1.2022 asti. Lisätietoa palautelomakkeesta ja yleisesti Simpukan vertaistuesta voi tiedustella minulta.

Lämpimin terveisin
Anniina Valkonen
Simpukan vertaistukikoordinaattori
anniina(at)simpukka.info

Mulla on, Ananas, ollut tän raskauden aikana juuri nuo matala verenpaine, korkea syke ja paljon rytmihäiriöitä. Raskauden alkaessa kun hyper oli pahimmillaan, verenpaine huiteli todella korkealla, normaalistikin mulla on korkea verenpaine ja oon joutunut sitä vuosikausia seuraileen.
Mut sitten kun hyperin pahimmat oireet hellitti, verenpaine putosi alemmaksi kuin mulla ikinä ja pysytteli yli raskauden puolivälin hyvin alhaalla. Ja syke about 15 korkeampi kuin normaalisti.
Oon tietysti lääkärissä ja neuvolassa vähän kysellyt, et onko normaalia, et verenpaine putoaa näin alas ja syke jatkuvasti korkee, niin kuulemma on ihan tavallista alkuraskaudessa. Vissiin jos raskauden puolivälin jälkeen verenpaine kauheen alhainen, niin sillä sit jotain tekemistä vauvan kasvamisen kanssa ja sen takia enemmän kiinnitetään huomiota. Mä oon nyt huojentuneena huomannut parin viikon ajan, että verenpaine pysytellyt vähän lähempänä sitä mun normaalia (rv nyt 24+3).
Rytmihäiriöistä tulin sivumennen maininneeksi neuvolassa, että ovat lisääntyneet hurjasti raskauden alettua. Mulla on ollut jonkun verran ennen raskauttakin. Nooh, neuvolan terkkari huolestui asiasta ja passitti äitipolille, jossa arveltiin, että todennäköisesti ovat hyvänlaatuisia lisälyöntejä. Laittoivat kuitenkin varalta konsultaatiopyynnön kardiologille ja juuri viime viikolla kävin kunnon tutkimuksissa. Sydämestä ei löytynyt mitään vikaa, joten myös kardiologi piti hyvälaatuisina lisälyönteinä. Hän selitti, että joskus joillakin raskausaika vaan lisää voimakkaasti rytmihäiriöitä, vaikka ei olisi mitään vikaa sydämessä. Syytä ei oikein tiedetä.
Paljon sulla, Ananas, raskausviikkoja?

Me asutaan tosiaan niin lähellä ja taksejakin on Helsingissä niin paljon, että tarvittaessa sitä odottais vaikka seuraavaa. Jos asuttais pienemmällä paikkakunnalla, asiaa mietittäis varmaan vähän eri tavalla (ja todennäköisesti meillä kyllä sillon olis autokin). Mutta toki se vähän huolettaa, että onko kaukalo tai turvaistuin turvallinen, ja nykyisen taksilain aikana en kyllä hyppäis minkä vaan auton kyytiin vaan tilaisin suoraan luotettavan vanhan taksiyhtiön auton.

Takseja joutuu kyllä täällä vieläkin odottamaan, joten jos ois oikeesti kiire sairaalaan vauvan kanssa niin soittaisin varmaan ambulanssin. Mutta se on kyllä ohan hyvä kysymys että mitä jos on oikeesti kiire, ei omaa autoa eikä saa taksia jossa on kaukalo/turvaistuin (ja miten kauan sitten sellaisen asentaminen paikalleen vie).