Miten sukkuloida työelämässä tilanteessa, jolloin olisi tärkeää päästä juuri päivänä X lääkärille, mutta saatat saada tietää asiasta vasta edellisellä tai samalla viikolla?

Itse olen määräaikaisessa työsuhteessa ja töitä tehdään kahdessa vuorossa, eli toinen tulee aamuun ja toinen päivään, kolmas on ”toimistovuorossa” varalla joskus mutta useimmiten meitä on vain kaksi. Työvuoroja saa toivoa ja toiveita noudatetaan, työkamut on ihanan joustavia, kukaan ei utele tai kysele typeriä, mutta silti.

Työvuorot läjähtää edellisviikolla työpöydälle, mukana post-it-lappu, jolla vielä kerran kysytään, onko nämä ok mulle. Minä vastaan, että on, vaikka tiedän, että joudun ”sairastumaan äkillisesti” ehkä to tai pe, ehkä jo ke, tai sitten en ollenkaan. Tähän asti olen odottanut, että lääkäriaika varmistuu, ja ilmoittanut sitten vasta lähiesi-ihmiselle, että mulla on nyt sellainen tilanne, että joudun menemään lääkäriin ja sain peruutusajan just sattumalta tälle viikolle, voisinko olla pois sinä ja sinä päivänä. Ja koska työkamut ovat maailman parhaita, olen aina saanut vapaapäivän/puolipäivän ja pikkuisen huonon omatunnon, hetkeksi. Koska, reality check – onhan tämä nyt piru vie sata kertaa tärkeämpää kuin työt!

Tuntuu silti halpamaiselta ja suoraan sanottuna kusipäiseltä toisia kohtaan, kun kukaan muu ei ole ikinä kipeänä meistä, pelkästään minä. Asun kaukana ja työpaikalta lapsettomuuspolille on 1 h, TAYSsiin 2,5 h ajomatka autolla, eli joudun usein pyytämään puoli päivää töistä pois (iltapäiväajalla), koko päivän, jos aamupäiväaika.

Ensimmäisen IVF-rupeaman aikana pääsin jo varhaisen puuttumisen keskusteluunkin esi-ihmiseni kanssa, mutta koska hänkin on lempeä ja kiltti kuin enkeli, riitti vastaukseksi vain, että käyn erikoissairaanhoidossa sairauteni vuoksi ja ajomatka Tampereelle on pitkä ja tarvitsen lyhyttäkin ajanvarausta varten koko päivän vapaaksi. Aikamoinen puolitotuus, mutta ainakin kysymykset päättyivät siihen.

Olen todella epäluuloinen kaikkien ihanien esi-ihmisten suhteen, koska heitä on nähty ennenkin. Joukkoon mahtuu manipuloivia takinkääntäjiä, jotka aluksi herättävät luottamusta; sehän heidät on siihen asemaan nostanutkin. ”Oet taitava ja osaat ammattisi, sinusta tykätään, halutaan ehdottomasti pitää sinut talossa.” Mitäköhän niille puheille sitten käy, jos perheenperustamissuunnitelmani käyvätkin ilmi?

Onneksi tällä naisvaltaisella alallani on aivan karmaiseva työvoimapula, jonka vuoksi todennäköisesti ei ole varaa kauhean paljon potkia pihalle meitä lisääntymisikäisiä aikapommeja.