Mä olen kuullut yhdeltä hyvää tarkoittavalta läheiseltä täti-ihmiseltä yhden tällaisen tarinan. Heidän piti keskeyttää hoidot, kun hän loukkasi kätensä tai jalkansa tai jotain, eikä lääkkeitä voinut ottaa samanaikaisesti, joku sellainen syy siihen oli. Kuulin tämän tarinan heti ensimmäiseksi, kun kerroin hänelle meidän hoitoonhakeutumisesta. Yritti kaiketi lohduttaa meitä kertomalla tämän oman tarinansa. Tuntuu, että aika paljon kaikki yrittää lohduttaa kertomalla jostain tutun tutusta tai kummin kaimasta, joka tuli sit kuitenkin omin nokkinensa raskaaksi vaikka oli jo hoitojen piirissä ja kaikkea. ”Et eihän se tarkota ettei vois silti onnistua, vai mitä?” Jep, anteeksi etten hihku riemusta.

Itse en ole kertaakaan ollut raskaana ja jos joskus saan plussan raskaustestistä, varmaan uskon sen todeksi sitten vasta kun se menee ekana syksynä kouluun. Niin paljon näitä tarinoita kuulee.