Etusivu Keskustelu HEDELMÖITYSHOIDOT Talvi-kevät plussat 2014

Luet parhaimillaan 25 vastausketjuja
  • Julkaisija
    Artikkelit
    • #3187
      Ruiskaunokki
      Osallistuja

      Jatketaan ajatusten vaihtoa nyt täällä uudessa foorumissa 🙂 Tosiaan saisi olla vähän vilkkaampaa tää keskustelu täällä (itekin vois ryhdistäytyä) 🙂

      Täällä omalla neliötontilla tuo pahoinvointi vain jatkuu!!!! Taas tullu niin voimakkaaksi, että meinaan väsyä jo tähän. Mutta pienokaisella on onneksi kaikki hyvin, maanantaina oli toinen neuvola ja sydänäänet kuului reippaasti <3 Maha on kasvanut nyt oikeasti, eikä näytä enään sellaiselta pömpöltä vaan 🙂 Työvaatteidenkin alta kumpare pilkottaa niin, että usein joku kysyykin, että onko vauva tulossa. Tämmöistä täällä.

      Aurinkoista päivää kaikille! 🙂

    • #3194
      Elise
      Osallistuja

      Enää ei tarvitse olla yksin Ruiskaunokki! Täältä tulisi yksi uusi plussalainen :). En liittynyt tuolla vanhan foorumin puolella tähän ketjuun, kun ajattelin, että odottelen tämän uuden.

      Nyt menossa 6+3 ja pikkuruisen syke on bongattu. Osallistun keltarauhastutkimukseen ja käyn melkein viikottain ultrassa. Nyt tosin tulee vähän taukoa kun seuraava ulta on vasta vappuviikolla.

      Meillä tuli plussa 2. ICSI:n tuoresiirrosta. Kaksi huonolaatuista alkiota (4 soluinen 4:nen ja 5 soluinen 3:nen) siirrettiin ja omat toiveet eivät kovin korkealla olleet. Toinen sinnikkäämpi kaveri kuitenkin oli tarrannut kiinni ja tässä sitä nyt sitten ollan.

      Alussahan tämä kaikki on ja KM:n mahdollisuus jyskyttää takaraivossa, mutta eipä siihen voi itse mitenkään vaikuttaa. Pahoinvointia on aika paljon, mutta onneksi oksentamassa ei tarvitse käydä kuin aamuisin. Väsymys ja huonovointisuus alkaa jonkin verran vaikuttamaan työntekoon, mutta onneksi tässä on nyt useampi näitä lyhkäisiä viikkoja. Jospa sitä jaksaisi.

      Olisi mukava kuulla, miten muilla menee.

      • #3196
        katras
        Osallistuja

        Moi, Ruiskaunokki ja EliseS! Kiva kuulla, että kaikki on hyvin ja hienoa, että näinkin alussa EliseS on löytynyt jo sydänäänet.

        Lähetän puhelimesta ja jostain syystä mun tekstistä vain osa näkyy lähettämisen jälkeen. Oon kaks kertaa yrittäny lähettää koko tekstin ja kirjoittanut uudelleen. Näkyyköhän tämäkään yritys nyt.

        Nyt näkyi, näkyyköhän Tää jatko, eli mulla maha turvoksissa ja pahoinvointi aloittelee. En oo vielä onkentanut, onneksi, mutta kuvottaa. Salmiakki auttaa

        • Tätä vastausta muokkasi 6 vuotta, 7 kuukautta sitten katras.
        • Tätä vastausta muokkasi 6 vuotta, 7 kuukautta sitten katras.
        • Tätä vastausta muokkasi 6 vuotta, 7 kuukautta sitten katras.
        • #3200
          Ruiskaunokki
          Osallistuja

          Mukava saada tänne seuraa!! Ja ihan aluksi paljon onnea plussasta Elise ja katras!!! Ihanaa, että onnistumisia tulee <3 Varmaan aika helpottavaa toisaalta Elise saada olla tuollaisessa tutkimuksessa mukana, vai mitä? Milloin katras sinulla ensimmäinen uä?

          Voi mä niin tiedän tuon pahoinvoinnin, tsemppiä siihen molemmille!! Minä kokeilin kaikki mahdolliset (paitsi en rannekkeita) poppakonstit, jotta olo ois edes hetken parempi, mutta EI. Tänään 17+0 ja aivan sama olo jatkuu. Oon varmaan siinä ryhmässä, joilla tää kestää synnytykseen saakka. Paljon puhutaan alkuraskauden väsymyksestä. Itsellä kuolemanväsymystä oli vain alussa 2 viikkoa, jolloin nukuin (olin sairaslomalla) varmaan neljät päiväunet. Muuten en ole väsymystä tuntenut, kuin nyt sitten sellaista lievää, varmaan johtuen hb:n laskusta. Rautalisä siis käytössä.

          Tuosta salmiakista täytyy sanoa, että olen lähes koko elämäni syönyt salmiakkia päivittäin, siihen on ihan jäätävä himo 🙂 No tän pahoinvoinnin aikana en voinut syödä ollenkaan, jotenkin ei yhtään maistunut, eikä tietysti auttanut oloonkaan. Ja sitten nyt ihan parina viimeisenä viikkona on tullut taas kova himo siihen ja pakko olla töissäkin mukana.

    • #3204
      kilppari
      Osallistuja

      Heippa taas täältäkin

      Tällä kertaa on jopa hyviä uutisia. Sikiötutkimusyksikössä todettiin pari päivää sitten, että toisen tyypin virtsarakko on normaali! On luultavasti pojat tulossa, ja siis toisen virtsatiehyissä on tukkeuma tai jotain, joka haittaa rakon tyhjentymistä. Mutta nyt näytti normaalilta. Ovat tietenkin vielä niin pieniä, että tarkkaa rakennetta on vaikea arvioida. Voi olla että ongelma uusiutuu ja aiheuttaa munuaisiin vikoja, mutta niitä katsotaan myöhemmin.

      Koska tyypeillä on sama suonikalvo, niin käyn ultrassa kahden viikon välein, myöhemmin viikon välein. Verenvuoto on jatkunut nyt viikon verran ja mukana ovat vielä viiltävät kivut. Nämä johtuvat ilmeisesti istukan vuotamisesta ja kohdun kasvamisesta. Mutta ymmärrätte varmaan, että mun mielentila ei ole kauhean rauhallinen! Jos joku vielä mainitsee ihanan keskiraskauden seesteisyyden, niin saa nokkiinsa… Pääsin alkuraskauden melko helpolla: pahoinvointia oli paljon, mutta en oksentanut kertaakaan. Edelleen 9 tunnin yöunet on ehdottomat, ja joskus vielä tunnin päikkärit päälle. Viikon 12 aikaan on alkanut nämä suuremmat ongelmat. Luulin aikaisemmin, että pelko hellittää, kun päästään ns. turvallisemmille viikoille, mutta päinvastoin kävi: pelot vain pahenevat. Olen lukenut liikaa juttuja keskenmenoista viikoilla 16-20.

      Eilen oli pakko käydä ostamassa äitiyshousut, vanhojen farkkujen vetoketjukaan ei enää mennyt kiinni. Kaupan mammaosastolla tuntematon nainen tuli juttelemaan mulle, ja kertomaan omasta lapsestaan ja nykyisestä odotuksesta. Oli todella ulkopuolinen fiilis, en edelleenkään koe olevani raskaana, enkä pysty mitenkään uskomaan, että meillä joskus voisi olla jopa 2 vauvaa. Muuttuukohan nämä ajatukset ikinä? Ehkä omaan lapseen uskoo vasta siinä vaiheessa, jos joskus saa käärön syliinsä.

      Rv 13+6 ja yritän rentoutua pääsiäisenä mökillä.

    • #3208
      katras
      Osallistuja

      Moi!

      kilppari, paljon onnea odotukseen, ihanaa, että kumpikin on edelleen mukana matkassa ja toivotaan nyt kaikkea hyvää jatkoon. En tiedä tuleeko tässä odotuksessa lainkaan sellaista hetkeä ja aikaa, että tästä uskaltaa nauttia.

      Ruiskaunokki, mulla ultra 25.4 eli viikon päästä pe. Jospa sitten saisi hiukan varmuutta koko juttuun.

    • #3228
      eepuli
      Osallistuja

      Heippa kaikille!

      Oon lukenu kaikki viestit vanhassa foorumissa, mutta itse en ole kirjoitellut. Nyt uskaltaudun kirjoittamaan taas eli täällä kaikki hyvin rv 12+6 menossa ja viime viikolla nähtiin ultrassa meidän pakkasukko, jolla oli kaikki hyvin <3 Kauhee pelko vaan silti koko ajan, vaikka äidin kanssa päätettiin, että nyt me aletaan odottaa vauvaa eikä enää pelätä 🙂 Tosin helpommin sanottu kuin tehty 🙂 Olo on hyvä, hiukan menkkamaisia kipuja taas tänä aamuna, johtuukohan kohdun kasvusta, mutta siis ei vuotoa tai vastaavaa. Salmiakki maistuu täälläkin 🙂 Alettiin remontoida uutta kotia eli hommaa riittää, valmista pitäs olla elokuussa eli hyvissä ajoin ennen pikkusta. 9.5 olis seuraava neuvola. Vatsa on normaalikokoinen, pientä pömppöä lukuunottamatta ja sen kasvua kovasti odotan 🙂

      Oikein kovasti haleja kaikille ja yritetään olla hiukan aktiivisempia täälläkin <3

    • #3281
      Elise
      Osallistuja

      Mitenkäs täällä on pääsiäisen jälkeen päästy taas kiinni arkeen? Pystyikö kilppari rentoutumaan mökillä? Joko eeppuli on päässyt peloista eroon vai vieläkö jännittää? Sullahan alkaa viikot olla jo hyvällä mallilla. Katras sun ultrahan on tuossa ihan kohta, tuletha kertomaan sitten kuulumiset :). Ruiskaunokki: onko sulla jotain, millä olet helpottanut tuota pahoinvointia? Vinkkejä kaipailisin…

      Täytyy sanoa, ettei tämä pääsiäisen jälkeinen aika ole sujunut aivan odotusten mukaan :(. Mulla nousi kuume maanantaina. Ei onneksi kuitenkaan kovin kovaksi, mutta voimat se vei kuitenkin. Tiistaina sain työterveydestä muutaman päivän saikkua tämän flunssan takia, kun kurkku on ollut kipeä tuosta maanantaista saakka ja ääntä ei oikein lähde. Torstaihin saakka saan lepäillä täällä kotona. No olo on jo parempi, mutta en silti ole vielä täydessä kunnossa.

      Eilen säikähdin kun vessassa käydessä paperiin jäi jotain rusehtavaa. Siis väriltään rusehtavaa, mutta ei mitään muuta. Aluksi tietysti säikähdin, mutta tilannetta seurattuani eilisen, huomasin, ettei mistään vuodosta ainakaan ollut kyse. Tänään sitten tajusin, että eihän se ruskea väri voi johtua mistään muusta kuin pissasta. Testasin hypoteesini pissaamalla purkkiin ja punaruskeaahan se pissa oli. No huomenna pitäisi sitten kiikuttaa näyte labraan, että onko kyseessä virtsatietulehdus vai mikä. Täytyy sanoa, että harvoin sitä ilostuu siitä, että on virtsatietulehdus, mutta nyt se tuntuu paljon paremmalta kuin joku muu vaihtoehto :). Nykyään nämä vessareissut tuntuvat aiheuttavan vähän liikaa jännistystä elämään… Ja tietysti tämä oli sellainen viikko, ettei minulla ollut sitä ultraa, jotta olisin voinut nähdä, että kaikki on OK.

    • #3282
      Nelma
      Osallistuja

      Hei!

      Minäkin kirjoittelin jo vanhan foorumin puolelle, kiva että ollaan saatu keskustelu käyntiin nyt täällä! Mulla on nyt menossa rv 14+1 ja hillitön oksentelu on alkanut ihan pikkuisen helpottaa. Yritän 7 viikon sairausloman jälkeen olla taas töissäkin. Vatsa on vähän kasvanut ja kun olen seitsemän kiloa laihtunut oksentelun takia, oli pakko käydä ostamassa ekat äitiyshousut, kun ei ollut mitään järkeä ostaa mitään muutakaan enää tässä vaiheessa. Nyt odottelen että pääsisin pahoinvoinnista kokonaan eroon, iltaisin oksettaa vieläkin melkoisesti. Salmiakilla minäkin yritän sinnitellä työpäivät, nyt kun se vihdoin pysyy sisällä 🙂 Onneksi verenpaine on tosi matala (85/60), ja vaikka olo on senkin takia välillä heikko niin eipä tarvitse pelätä että salmiakki nostaisi sen liian korkeaksi!

      Pikkuisella on toivottavasti kaikki edelleen hyvin, tuntuu kyllä että neuvolakäyntejä yms. on tosi harvakseltaan. Alkuraskaudesta kun kävin yksityisellä joka toinen viikko ultrassa, sai aina hetkeksi mielenrauhan. Kaikenlaisia pelkoja on minullakin, mutta yritän olla ajattelematta niitä. Nyt kun on pitkän yrittämisen jälkeen vihdoin raskaana, en haluaisi muistella jälkeenpäin raskausaikaa vain pelottavana asiana!

      Iloista mieltä kaikille!

      • #3383
        katras
        Osallistuja

        Heippa kaikille!

        Voi Nelma, ku oot ollu noin pahoinvoiva. Itsellä etoo aamusta iltaan ja yökkäyttää, mutta aina hetkeksi helpottaa ku jotain laittaa suuhun. On myös todella rasittavaa koko ajan tunkea jotain suuhun. Viinirypäle helpottaa parhaiten, ehkä 2min. kerrallaan. Sitte salmiakki taas minuutiksi, tomaatti hetkeksi, sitä rataa päivät menee. Kerran oon laatannu. Mää kammoan oksentamista ja hevillä en siihen lähde. Onneksi se ei mulla hirveän helposti tulekkaan.

        EliseS, oon kuullut että b-vitamiini ja nimenomaan (neurobionforte niminen) saa apteekista, ehkä auttaa. Itse olen ottanut nyt pari tablettia päivässä. Annostus on 1 tabu, mutta ei oo haittaa vaikka ottaa kaks. Mutta ÄLÄ OTA TYHJÄÄN MAHAAN!! En tiedä onko auttanut, mutta tuon yhden kerran olen vain oksentanut….vielä. Hillittömän paha olo silti on koko ajan.

        Huomenna on eka ultra ja yksin pitää mennä ku mies tentissä. No jospa sieltä hengissä selviäis ja kaikki olisi hyvin. Tuun Sitte kertomaan.

        Hyvää vointia kaikille ja yritetään jotenkin selvitä nää alku viikot pahoinvointeinemme!!

      • #3410
        Ruiskaunokki
        Osallistuja

        Kilppari, hyvä kuulla sieltä hyviä uutisia! Nyt toivotsemppiä vaan hetkestä toiseen!!

        Elise, toivottavasti vointi jo parempi! Tosiaaan kokeilin varmaan kaikki mahdolliset konstit tähän pahoinvointiin, mutta mistään ei missään vaiheessa ollut apua :/ Jatkuva syöminen auttoi siihen, ettei tarvinnut ihan joka päivä oksentaa, mutta se oksentaminen ei ollut edes se pahin juttu, vaan ylivahva pahaolo taukoamatta 24/7. Yhessä vaiheessa söin kahden viikon ajan öisin suklaata, koska MIKÄÄN muu ei mennyt alas. Jos en olis syönyt, olisin oksentanut tyhjää vatsaa yötämyöten. Valvoin öisin useita tunteja. Mutta pieni napostelu tunnin välein saattaa helpottaa, sekä raikkaat syötävät. B6-vitamiinista, eikä berocasta ollut siitäkään mulle apua. Ulkoilukaan ei auttanut, vaan pakkasessakin kävellessä yökein pitkin polkuja. Saatoin itkeskellä iltaisin, koska se kamala kuvotus teki paniikkia :(. Olin 3 viikkoa sairaslomalla ja nyt tähän saakka olen väliin joutunut aamuisin tulla myöhässä töihin, koska olo ollu nii kamala.

        En halua masentaa ketään! Olen varmaan tässäkin asiassa niitä harvinaisempia tapauksia. Ja monilla sitä pahaaoloa kestää vaan muutaman viikon. Nyt täällä menossa 18+1 ja edelleen oksennan lähes päivittäin ja herään yöllä pahaan oloon. Nyt kuitenkin ruokavalio on taas laajentunut, voin syödä lähes mitä aina ennenkin. Olen viimeisen 2 viikon aikana päässyt myös liikkumaankin ja henkisesti olo on todellakin kohentunut. Rakenneultraa odottelen, se on kuitenkin vasta 14.5..

        Nelma, mullakin tuo verenpaine on samaa luokkaa kuin sulla, eli tosi matala. Tuntuu, että tää raskaus on vaan madaltanut sitä.

        Katras, mites ultrassa meni? Eepuli, hyvä jos huoli hiukan helpottaa ja uskallat uskoa onnistumiseen! <3

    • #3411
      katras
      Osallistuja

      Moi!

      Täällä on huonoja uutisia. Vaikka laatta lentänyt parina aamuna ja kuvotus ollu kova, niin elämää ei enää ollut. Oli kehitys pysähtynyt. Alkio/sikiö oli 1,2 cm pitkä, eli en tiedä koska on kuollut, mutta arvio, että ehkä viikko sitten. Mun vaisto varoitteli koko ajan, että kaikki ei ole kunnossa. Pettymys oli suuri, mutta ei musertava. Musertavinta on sunnuntaina tehtävä lääkkeellinen tyhjennys, joka tehdään sairaalassa. Onneksi sairaalassa, niin varmistetaan ainaki se, että kohtu tulee tyhjäksi. Polilta meinasivat, että jos kaikki menee hyvin, niin uuteen siirtoon päästäisiin jo ennen kesää. Nyt kuitenkin elän tämän tyhjennyksen ensin ja katsotaan sitte uudelleen.

      Jään nyt sivuun keräämään voimia itselleni ja miehen kanssa käsittelemään tämän.

      Paljon onnea ja myötäistä tuulta teille kaikille jatkossa.

      • #3412
        Elise
        Osallistuja

        Olen todella pahoillani teidän puolesta Katras! Iso halaus ja paljon voimia teille tulevaan. Pieni itku piti tirauttaa, kun luin tekstiäsi. Niin pahalta asia tuntui, kun ollaan aika lailla samaa matkaa kuljettu. Toivon todella, että saatte suloisen kevätvauvan nyt PAS:n kautta.

        Paljon onnea matkaan ja myötäistä tuulta myös teille!

      • #3419
        Ruiskaunokki
        Osallistuja

        Voi miten surullisia uutisia! 🙁 Olen todella pahoillani Katras! Toivottavasti tämänpäiväinen toimenpide on mennyt ongelmitta. Voimahalauksia! <3 Muistuu viiltävästi mieleen, kun puoltoista vuotta sitten sain samanlaisen uutisen. Olin tosiaan jo valmiiksi sairaalassa ja hyvin huonossa kunnossa. En tuolloin itse jaksanut lääkkeellistä tyhjennystä, vaan pyysin kaavinnan. Jotenkin palasi tuo kaikki niin elävästi mieleen, että ihan kauhistuttaa. Mutta elämä jatkuu ja surusta pääsee eteenpäin. Pelko kuitenkin pysyy mukana varisnkin nyt tässä uudessa raskaudessa. Onneksi on paljon myös toivoa, muutenhan ei jaksaisikaan.

        Toivorikasta tulevaa uuttaa viikkoa kaikille!

    • #3420
      katras
      Osallistuja

      Heippa!

      Lääkkeellinen tyhjennyt meni suurista epäilyksistäni huolimatta tosi hyvin. Kipeä olin ja se kipu laitto vähän heikoksi hetkittäin, mutta sen kesti, kun ei ollut ihan jatkuvaa. Kipeitä, kipeitä supistuksia. Toivon, että tyhjenin ja enää ei oo ollu ku lieviä kipuja. Vuotoa tulee vähän, hyytymiä ei oo kotona tullut yhtään.

      Ruiskaunokki, se sinun kokemus siitä hyperistä ja kaikesta kamaluudesta, oli hirvittävä. Olen lukenut täältä tarinasi monen viikon sairastamisesta ja toipumisesta. Onneksi olet päässyt siitä ja uskaltanut jatkaa eteenpäin ja kaikki on nyt paremmin kuin hyvin. Kyllä itselläkin hirvittää ajatus, että uudelleen joutuisi saman kokemaan, mutta eikai se auta pelätä. Eteenpäin vain. En myöskään jaksa jäädä menetettyä lapsen alkua loputtomiin suremaan. Ajattelen, ettei hänellä ollut mahdollisuuksia selviytyä täällä ja otettiin sen vuoksi meiltä pois. Luotan ja uskon, että tämä pieni pääsi niin hyvään hoivaan, ettei minun tarvitse huolta enää kantaa. Hyvä vain, ettei mennyt pidemmälle. Se on aina tuskallisempaa silloin.

      Kuvotuskin pikkuhiljaa hellittää, mutta viikonloppu oli tosi rankka senkin suhteen ku yökkäytti koko ajan. Hormonitaso laskee hitaasti ja lisäksi kaikki lääkitys päälle. Onneksi sairaalassa on lääkkeitä siihenkin. Nipin napin säästyin oksentamiselta.

      Rentoutukaa vappuna ja toivon, niin paljon toivon, kaikkea hyvää teille ja puolisoillenne, ystävät! Vaikkei teitä näe, niin teidät sydämessä tuntee. Ja on täysin korvaamatonta saada jakaa asioita teidänlaisten kanssa, jotka ihan oikeasti ymmärtää jo puolesta sanasta, mikä on homman nimi. Kiitos!!

      Toivon, että pian pääsisin takaisin tänne plussa puolelle. Toivoa on!

    • #3421
      eepuli
      Osallistuja

      Voimia Katras <3 Ihan kauheeta lukea täältä tollasta, kun toivoo koko sydämestään et kaikilla menis hyvin. Pelko on läsnä ilman menetyksiäkin, sillä tie on ollut kivinen ja pitkä. Aina on toivoa, vaikka ei siltä tuntuisikaan. Meillä kaikilla on varmasti sellaisia päiviä kun kaikki tuntuu niin helpolta ja hyvältä ja jo seuraavana päivänä voi olla niin toivoton olo ettei uskoisikaan. Mutta onneksi ei tarvitse näiden ajatusten kanssa olla yksin <3

      Ihanaa Vappua kaikille ja lämpöisiä ajatuksia <3

    • #3440
      kilppari
      Osallistuja

      Munkin puolesta pahoittelut sulle Katras. Pystyn myös täysin eläytymään sun fiiliksiin; vaikka omakin keskenmeno oli rankka, niin lohduttauduin samoilla ajatuksilla: luonto hoiti asian parhain päin. Voimia teille, ja tsemppiä uuteen yritykseen, kun olet toipunut.

      Tunteet menee mulla täydellistä vuoristorataa päivittäin. Verenvuoto loppui onneksi pääsiäislauantaina ja muutenkin pääsiäinen oli täydellinen: stressit ja huolet unohtuivat edes hetkeksi mökillä. Olen pystynyt olemaan jopa onnellinen muutamina päivinä. Toisaalta haluaisin tiedottaa koko maailmalle, että meille tulee vauvat; mutta toisaalta haluaisin piilottaa vatsani siihen asti kun päästään synnäriltä kotiin 😉

      Tänään oltiin taas ultrassa tarkastamassa tilanne. Rv 15+4 ja tyypeillä kaikki hyvin. Molemmat täsmälleen saman kokoisia (noin 130 g) ja rakenneongelmia ei havaittavissa. Mulla on virtsatietulehdus, mutta se on onneksi hoidettavissa antibiooteilla. Huomenna lähdetään miehen kanssa Roomaan juhlistamaan 2-v. hääpäivää. Toivottavasti siitä reissusta tulee viimeinen, jonka teemme kahdestaan.

      Mukavaa vappua kaikille! Kilistellään alkoholitonta kuohuvaa juhlan kunniaksi!

    • #3455
      Nelma
      Osallistuja

      Katras, olen tosi pahoillani sun puolesta! Toivon kovasti voimia tähän tilanteeseen sekä uuteen yritykseen! Ihanaa, että jaksat suunnata ajatuksiasi jo tulevaisuuteen.

      Pelot ei kyllä häviä mihinkään. Näin pari viikkoa sitten unta, että saan keskenmenon kun raskaus on edennyt päivään 15+0. Se päivä oli eilen, ja olin ihan paniikissa koko päivän. Tietysti juuri eilen oli kaikenlaisia kipuja ympäri vatsaa, mikä ei helpottanut paniikkia yhtään. Mutta kivuista ei tullut pahempia eikä mitään muutakaan hälyttävää ilmennyt, joten kai tuostakin päivästä sitten säikähdyksellä selvittiin. Maanantaina on neuvola, joten yritän nyt taas rauhoittua muutamaksi päiväksi. Ihan samat on fiilikset kuin kilpparilla, että tekisi mieli kertoa kaikille, mutta toisaalta ei haluaisi kertoa kenellekään. Pahoinvointi on hieman helpottanut ja olen palannut töihinkin. Ihan joka päivä en edes oksenna, mutta iltaisin se on kyllä tosi lähellä. Aamut alkavat olla selvästi helpompia. Toivottavasti suunta säilyy tällaisena!

      Alkoholittomat skumpat on jo hankittu, joten yritän niillä nyt irrottautua arjesta. Hyvää vappua kaikille!

    • #3653
      kilppari
      Osallistuja

      Heippa taas kaikille!
      Menossa jo rv 18+3 mikä kaksosten tapauksessa tarkoittaa varmasti jo puoliväliä. Pelottavaa ja ihanaa yhtä aikaa ajatella, että tosiaan puolet raskaudesta takana. Mihin se aika oikein katoaa?
      Tunsin ensimmäiset liikkeet yli viikko sitten, pieniä kuplia ja yhtenä päivänä muutama voimakkaampi potku. Oli pakko nauraa ääneen 🙂 Lääkärin mukaan ensisynnyttäjät eivät usein tunne niin aikaisin, mutta mä olen niin hoikka, että tyypeillä on vissiin vähän ahdasta.
      Tällä viikolla myös tulivat ekat supistukset. Olen opettaja ja nämä vikat viikot töissä on tosi kiireisiä ja stressaavia. 10 tunnin työpäivien jälkeen sohvalla makuu on ainoa iltaohjelma ja silloin supparit tulevat. Onneksi kohdunkaula on normaalin pituinen edelleen. Ilmoitin töissä tekeväni niin vähän hommia kuin mahdollista mutta uskomatonta kyllä naisvaltaisen alan kollegat ei sitä tunnu ymmärtävän. No, saan puhelimitse heti saikkua jos niin haluan.
      Mulla siis kaksi viikkoa töitä, ja sitten kesäloman ja saikun kautta äitiysvapaalle. Ihanaa, saa keskittyä vain itseensä.

      Ihanan aurinkoista viikonloppua kaikille ja hyviä vointeja!

    • #3654
      Ruiskaunokki
      Osallistuja

      Heippa!

      Kiva kuulla Kilppari sinusta (teistä kolmesta 🙂 )! Jokos sinulla rakenneultra piakkoin, vai onko jo tehty, kun hiukan tiuhemmin varmaan seurataan..? Ihmeellistä, ettei naiskollegoilta riitä ymmärrystä :/ Mutta onneksi enää noin lyhyt aika töitä ja pääset nauttiin kesästä ja toivottavasti olostas 🙂

      Meillä oli rakenneuä tällä viikolla ja kaikki hyvin <3 Kyllä se poika on tuloillaan 🙂 Ja näemmä sitä voi voida pojastakin näin huonosti ja pitkään, sillä pahoinvointi ei todellakaan ole loppunut tai edes helpottanut ja nyt kuitenkin rv 21+2. En osaa edes kuvitella elämää ilman tätä jatkuvaa kuvotusta. Ja närästys, se on tullut rinnalle todella voimakkaana. Mulla on vielä parisen kuukautta töitä, sitten kesäloma ja mammaloma. Yhden viikon saan kuitenkin huilia myös tuossa 3 viikon kuluttua. Oon jaksanut ihan hyvin töissä, vaikka välillä huono-olo äityy puklaamiseksi ja tietysti pitkät päivystysvuorot saattaa tuntua mahassa kiristyksenä. Mutta hiljalleen alkaa enempi ja enempi luottamaan, että ehkä se vauva on oikeasti tulossa, vaikkakin aina väliin pelkää enempi. Liikkeet aloin tuntemaan vasta n.2 vkoa sitten, sillä istukka on edessä. Nyt etenkin aamuöisin kaveri herättää mut, kun myllertää tuolla masussa 🙂 <3

      Mitä muille kuuluu?

      Aurinkoa täältäkin kaikille!!

    • #3740
      kilppari
      Osallistuja

      Ruiskaunokki: rakenneultra on 3.6. Mutta katsovathan ne rakenteita joka kerta, kun käydään kontrolliultrassa. Toisaalta nuo kontrolliajat ovat vain puoli tuntia ja siinä ajassa ei kahden rakenteita ehdi kunnolla tsekata. Viimeksi perjantaina todettiin kaiken näyttävän hyvältä: ei merkkejä transfuusiosta (jota siis esiintyy 15 %:lla identtisistä kaksosista, toinen kuihtuu kun toinen saa kaiken ravinnon) ja molemmat kasvaneet hyvin. Luultavasti meillekin on pojat tulossa, vajaan kahden viikon päästä saadaan varmistus.

      Kurjaa, että Ruiskaunokki voit niin huonosti. Mä odotan kauhulla, koska alkuraskaudessa vaivannut närästys palaa takaisin. Mahan ylin kohta on jo nyt melkein rinnoissa! Rinnat ovat suurentuneet niin paljon, että vanhoista liiveistä pursuaa yli. Mutta ei raaskisi ostaa uusia, kun ei tiedä kasvavatko ne vielä vai surkastuvatko heti synnytyksen jälkeen olemattomiin. No positiivinen ongelma nuo tissit 🙂

      Jäin sitten täksi viikoksi saikulle. Viikonloppuna istutin kesäkukkia ja touhusin muutenkin pihalla, supistukset tulivat voimakkaina su-iltana. Itkin ja syytin itseäni… Nyt tilanne on taas rauhoittunut, kun olen levännyt kotona. En vaan osaa olla paikoillani, hirveästi olisi tehtävää, enkä osaa/viitsi pyytää miestä tekemään kaikkea. Kävelin kilometrin kauppaan mummotahtia ja nolotti ne mummotkin, jotka ohittivat mut…Mikä mahtaa olla mun vauhti kahden kuukauden päästä?

    • #3818
      eepuli
      Osallistuja

      Aurinkoista viikonloppua kaikille! <3

      Täällä vatsa kasvaa maltillisesti, koko ajan toivoisi jo isompaa ja isompaa, loppukesästä voi olla eri fiilis 🙂 täällä rv takana 17+3 ja olo on mitä mainioin. Luulen että tiistaina tunsin ekat liikkeet, ilmakuplilta tuntuivat ja sama on toistunut muina päivinä.

      Ajattelin kotidopplerin hankintaa joitakin viikkoja sitten, mutta kaikki tyrmäsivät ajatukseni. Moni oli sitä mieltä, että se lisää paniikkia, jos ääniä ei kuulu ja toiset sanoivat, että potkut ne auttavat asian konkretisoitumisessa. No tilasin kuitenkin, en kertonut miehelle, ja sain sen eilen 🙂 suosittelen koko sydämestäni! Kyllä mua helppotti kun eilen kuulin Osmiksen (mieheni kutsuu vauvaa nimellä Osmo-Orvokki) sydämen sykkeen. Ajattelin sunnuntaina antaa äitinikin kuunnella, kun hän ei ollut moisesta laitteesta edes kuullut. Ostin AngelSounds:n Ilofantista hintaan 25€ ja on kyllä tosi hyvä. En tiedä meneekö tämä epävarmuus koskaan ohi, mutta nyt voin ainakin kuunnella sydänääniä mielenrauhani säilyttämiseksi aina tarpeen tullen 🙂

      Meillä on ystäväni kanssa muutama päivä eroa LA ja hänellä on toinen lapsi tulossa, tosin ensimmäinen on 9v. No kuitenkin, hän osti edellisviikolla vaunut, koska löysi torista halvalla. Minä en uskalla ajatella mitään konkreettista, en edes aio remontoida tulevaa lastenhuonetta ennen vauvan syntymää. Ehkä olen hassu ja liian varovainen, mutta olen mieluiten realistinen tämän asian suhteen.

      Kaikkea hyvää teille ihanat naiset ja yritetään nauttia raskaudesta kaikesta huolimatta! <3

    • #4015
      Ruiskaunokki
      Osallistuja

      Kilppari, miten meni rakenneultra? Ootko nyt jo kokonaan vapaalla töistä?
      Millon eepulin rakenneuä on? Eikö oo ihan mahtavaa, kun tuntee liikkeet!!? <3
      Mä niin huolestuin jo silloin, kun vaihtui jo rv19 ja en tuntenut mitään. Mutta tosiaan nyt liikkeet vaan voimistuu ja esimerkiksi kuntosalilla eilen mua niin hymyilytti, kun maha muutteli muotoaan pikkuisen liikkuessa 🙂 Tuosta pitikin kysyä, että onko muita, jotka käy kuntosalilla, jumpissa tms.? Onko tuntemuksia liikkuessa mahassa? En tosiaan kuntoile samalla tavalla kuin aiemmin, mutta silti mietityttää, että mikä on ”sallittua” ja mikä ei. Olin kolme kuukautta tekemättä mitään tän olon takia ja nyt vielä kun vähän mahan kanssa jotain pystyy tekeen, niin haluaisin pitää kuntoilusta kiinni. Ja joo ei yllätä ketään, mutta edelleen oksennan ja voin todella pahoin joka ikinen päivä! 🙂 Huomenna täyttyy rv24. En millään jaksais odottaa syyskuuhun saakka! Mutta siis tietysti toivon, että mun pienokainen sisukkaasti pysyy tuolla masussa loppuun saakka.

      Onko Elise vielä kuulolla? Kaikki hyvin? Mites Nelmalla? Ois kiva kuulla kuulumisia!

    • #4020
      Nelma
      Osallistuja

      Hei!

      Oon yrittänyt monta kertaa kirjoittaa, mutta en ole päässyt kirjautumaan tälle palstalle. Nytkin onnistui vain eri selaimella kuin mitä yleensä käytän… Mutta täällä on menossa nyt rv 20+1. Oon jatkanut panikointia entiseen malliin, mutta kotidoppler ja jo yli neljä viikkoa tuntuneet liikkeet ovat helpottaneet tilannetta. Vatsassa käy välillä ihan kunnon myllerrys, kun pikkuinen yrittää ahtautua milloin mihinkin vatsannurkkaan 🙂 Mieskin on päässyt jo liikkeitä tuntemaan vatsan päältä.

      Tänään oltiin rakenneultrassa ja kaikki oli kunnossa. Sekin oli valtava helpotus! Sukupuoli ei varmuudella selvinnyt, mutta ”jalkojen välissä ei näy mitään”. Mutta ei kuulemma näillä viikoilla välttämättä näy, vaikka poika olisikin. Saa nähdä selviääkö asia enää ennen synnytystä, koska ultraa ei ole enää tiedossa, ellei ole erityistä syytä…

      Pahoinvointi on lähestulkoon hellittänyt, mutta sitten podin kolmisen viikkoa kunnon flunssaa. Nyt on siitäkin selvitty, joten toivon että olisi hetken vähän helpompi vaihe. Rautaa kyllä joudun syömään, mikä tekee olosta välillä huonon. Mutta muuten olen kyllä enimmäkseen tosi onnellinen – paitsi silloin kun en mieti mitä kamalaa ehtii vielä tapahtua – vaikka aika mateleekin ja tuntuu että menee ikuisuus siihen, että vihdoin saa rakkaan lapsen syliinsä.

      Mulla on vatsa vielä kohtalaisen pieni, mutta tällä viikolla oon huomannut että asiasta tietämättömät tutut jo katselee siihen tyyliin, että taitaa se jo jonkin verran näkyä. Painoa en ole oksentelun jälkeen saanut vieläkään nousemaan lähtöpainoon asti, mutta ennättääpä tässä…

      Kiva kuulla teidän kaikkien kuulumisia! Mahtaakohan Elise tosiaan olla vielä palstalla?

      Tsemppiä kaikille ja aurinkoista alkukesää!

    • #4054
      eepuli
      Osallistuja

      Heipä hei!

      Rakenneultra on ylihuomenna, iiks! 🙂

      Täällä posotellaan eteenpäin hyvissä voinneissa. Vatsa kasvaa koko ajan ja dopplerilla tulee kuunneltua aina silloin tällöin, vaikka potkut tuntuu jo reilusti. Oon pystyny treenaamaan ihan normaalisti, ainoo ongelma on, et ei mahdu vaatteet enää oikein päälle 😉 Tosin ihanan positiivinen ongelma tuo on 🙂 Huomenna tulee täyteen 20 viikkoa. Oon tosiaan crossfittiä treenaillu aina silloin tällöin, mutta viikonloppuna huomasin, et juokseminen ei tunnu enää kivalta. Painoa on tullut 2kg, joka on mun mielestä melko vähän.

      Saas nähdä kuullaanko torstaina kumpi meille olisi tulossa, poikaa povaillaan 🙂

      Ihanaa alkanutta viikkoa! <3

    • #4078
      kilppari
      Osallistuja

      Heissan kaikille

      Kiva kuulla muidenkin kuulumisia.
      Mun raskaus ei ole missään vaiheessa ollut ”normaali” (jos sellaista nyt onkaan). Supistuksia tulee edelleen päivittäin, mutta ovat onneksi edelleen kivuttomia ja vissiin myös vaarattomia, koska kohdunkaula ei ole vielä lyhentynyt. Mutta mun liikunta on jäänyt suppareiden myötä kokonaan: parin kilsan kävelylenkit ja kotona tehdyt kevyet pilatesliikkeet ovat ainoita, joita uskallan tehdä. Ja kun en pääse kunnolla liikkumaan, niin selkä- ja lonkkakivut ovat tulleet jäädäkseen. Nelma: muista levätä!!!

      Mutta tärkeintä on se, että rääpäleillä on kaikki suhteellisen hyvin. Rakenneultrassa käynti meni hyvin ja huonosti: ultraukseen kului yli tunti (arvatkaa tekikö pahaa maata selällään niin pitkään!), kaikki muut rakenteet näyttivät täysin normaaleilta ja olivat kasvaneet hyvin. Mutta sitten vikan viiden minuutin aikana lääkäri pudotti pommin: toisen rääpäleen jalka oli nilkasta taittunut väärään asentoon, epäilivät kampurajalkaa. Lääkäri ei selittänyt mitenkään tilannetta, kertoi vaan suurentuneesta kromosomihäiriöriskistä ja antoi lähetteen yli viikon päähän tarkempiin tutkimuksiin. No, mä tietenkin itkin ja surin asiaa kunnolla. Nyt uusissa tutkimuksissa selvisi, että kampurajalka on lievä tai se voi myös johtua vaan ahtaista oloista kohdussa. Joka tapauksessa riski suurempiin ongelmiin on todella pieni, ja se kampurajalkakin on täysin hoidettavissa. Tottakai tuo lisähaastetta arkeen saada kaksoset, joista vielä toisella on kipsauksilla yms. hoidettava vamma. Mutta ei voi kuin odottaa synnytykseen asti, jolloin vasta saadaa varmuus, miten asiat on.

      Viime viikolla iski paniikki hankintojen suhteen. Olin aikaisemmin päättänyt, että vasta heinäkuussa, kun rääpäleillä on teoreettiset mahdollisuudet jäädä eloon, alan ostaa tarvikkeita. No, supistusten myötä tuli pelko siitä, että joudun täydelliseen vuodelepoon tai jopa sairaalaan. Haluan kuitenkin nähdä livenä ostettavat tavarat, vaikka nettikaupat onkin hyviä. Kolmen kirpparikierroksen jälkeen kotona on nyt iso kasa vauvanvaatteita, yksi sitteri on ostettu, ja vaunujen kohdalla arvon vielä kahden merkin välillä. Tässäkin kohtaa mielialat vaihtelee päivästä tai jopa tunnista toiseen: ihanaa tehdä hankintoja, mutta mitä sitten, jos jotain kamalaa sattuu?

      Ole päättänyt nauttia raskaudesta kaikista asioista huolimatta, luultavasti tämä on kuitenkin ainutkertainen tilaisuus.

      Mukavaa odotuksen jatkoa kaikille teille!

    • #4090
      eepuli
      Osallistuja

      Helou!

      Torstain rakenneultra meni hyvin ja kaikki oli mallillaan. Meisseli siellä vilahteli todella näkyvästi eli poika olis tulossa 🙂 Saatiin ihan 3 kuvaa meisselistä ja kaksi huonoa kasvokuvaa, kun Osmis ei ihan ollu kuvaustuulella 🙂

      Perjantaina pidettiin miehen kanssa rakkausilta, käytiin syömässä ja oltiin hotellissa yötä. Ja se kyllä kannatti <3 Lauantaiaamuna sitten tuntui potkut ulospäin ja sai mieskin tunnustella. Nyt tää mama saa potkuja melkosella tahdilla aina kun vaan hetkeksi pysähdyn, eikä tarvi edes istua 🙂

      Oon tiettekö alkanu miettiä, et kannattaako tota äitiyspakkausta ottaa? Kävin läpi ne tuotteet ja vaatteet ei ehkä kauheesti mua miellytä ja 140€ saa kirpparilta melkosen määrän tarvikkeita vauvalle. Toki tässä miettii, et eka lapsi kuitenkin kyseessä, mut silti. Huomaatteko, uskallan ja jo miettiä tulevaa 🙂 Mitään tarvikkeita en tosin aio ostaa ennen Syyskuuta, ihan vaan varmuuden vuoksi 🙂

      Ihanaa alkavaa viikkoa ”mun sielunsiskoille, supernaisille” <3

    • #4309
      kilppari
      Osallistuja

      Heissan taas

      Tsemppiä Nelmalle, toivottavasti tilanne on saatu levolla ja lääkkeillä normalisoitumaan. Juuri tuota samaa itse pelkään koko ajan. Tehtiin juhannuksen aikaan pitkä reissu miehen sukulaisten luo Espoo-Oulu-Simo. Liian rankka reissu mulle vaikka oltiin yötä välillä ja sadan kilsan välein tehtiin pysähdykset. Auton tärinä sai aikaan supistuksia ja paniikki oli koko ajan päällä. Mutta viime viikon kontrollissa olikin kaikki hyvin, kohdunsuu ei ole auennut. Enää en uskalla lähteä mihinkään kauas, Tallinnan reissukin jää väliin.

      Sateiset ja kylmät ilmat oli toisaalta helppoja oman olon kannalta, mutta kotona ollessa seinät alkoivat kaatua päälle. Mun liikunta on nykyään kevyitä kotihommia ja ostarikävelyä, muuhun en enää pysty. Kunto on äärimmäisen surkea mutta tärkeintä on että pojat pysyisivät vielä pari kuukautta kohdussa.

      Älkää turhaan naiset harmitelko mahan pienuutta. Mulla nyt 25+2 ja säärien ajelu alkaa olla hankalaa. Äitiysfarkutkin ahdistaa… Tukivyön pitäminen auttaa paineen tunteeseen ja selkäkipuihin, suosittelen lämpimästi hankkimaan sellaisen jossain vaiheessa jos ongelmia tulee.

      Vaikka olo onkin välillä tukala, niin nyt nautin täysillä raskaudesta. Mulla stressiin auttoi se, kun päästiin rv 25. Periaatteessa pojat on nyt elinkelpoisia, vaikka tottakai toivon niiden syntyvän mahdollisimman isoina.

      Mukavaa kesän jatkoa!

    • #4330
      kilppari
      Osallistuja

      Mun viestit menee näköjään aina väärään kohtaan aikajanalla. Mutta tämä on viimeinen kerta kun kirjoitan tälle foorumille. Meidän perheen elämä jatkuu muissa merkeissä.
      Rv 26+3 perheemme kasvoi kahdesta neljäksi. Pe aamuna olin neuvolalääkärillä, jossa todettiin kaiken olevan loistavasti, kohdunsuu kiinni ja kohdunkaulaa jäljellä. Seuraavana yönä heräsin 00.30 aaltoina tuleviin selkäkipuihin. En tuntenut vatsan kovettuvan joten en ollut varma ovatko supistuksia vai mitä. Soitin päivystykseen jossa käskivät ottamaan särkylääkettä ja tarkkailemaan tilannetta. Tunnin päästä sama jatkui ja kellotin kivuaalloille noin 4 minsan välit. Sairaalasa olimme klo 03. Klo 05 lääkäri totesi mun olevan 3cm auki ja kalvorakkulan olevan emättimen puolella. Makasin pää alaspäin koko la päivän ja supistuksia yritettiin saada aisoihin lääkkeillä. Samalla valmistauduttiin ennenaikaiseen synnytykseen. Toisen sikiön jalat olivat ulkona kalvorakkulassa ja osa napanuoraakin illalla, jolloin päätettiin tehdä kiireellinen sektio. Poikamme syntyivät noin klo 20 lauantaina 12.7. A-poika 950 g ja b-poika 980 g. Molemmat taistelevat urheasti Lastenklinikalla tällä hetkellä. Olen päässyt koskettamaan molempia. Tästä jatkuu meidän tarinamme keskolassa ja toivottavasti muutaman kuukauden päästä kotona.

      Ihanaa jatkoa teille ihanat naiset ja tulevat äidit.

    • #4332
      Auringonkukka2
      Osallistuja

      Hei kaikille!

      Olen lueskellut täältä hiljaisuudesta teidänkin tarinoitanne. Itse kuuluisin kesäplussien puolelle, mutta kun sellaista ryhmää ei vielä ole enkä itse vielä uskalla perustaa tässä vaiheessa.

      Kyselisinkin teiltä oireista. Itsellä siis menossa vasta viikot 9+1. Minulla on nyt tämän viikon ollut outoa kipua ylävatsassa, lähinnä tuntuu, että vatsalaukussa. Oksensin tämän vuoksi maanantai-iltana. Olen ollut huonovointinen koko lyhyen alun, mutta en aiemmin oksentanut. Vatsakipu ajoittuu yleensä illan puolelle eikä minusta ole närästystä. Pitäisikö olla huolissaan? Raskausmyrkytys eikös ole helpommin loppuraskauden vaiva? Viime to oli neuvola ja proteiinit normaalit.

      Kiitos <3

    • #4397
      Elise
      Osallistuja

      Hei kaikille!

      Täällähän on tapahtunut kaikenlaista loman aikana. Kilpparille onnittelut pikku pojista! Toivottavasti kaverit ovat lähteneet vahvistumaan ja kengruhoito auttaa molemminpuolisesti.

      Mitens supistelijoilla? Vieläkö Ruiskaunokilla ja Nelmalla on supistuksia esiintynyt? Joko olette jääneet saikulle tai lomille?

      Mitens mulla menee?

      Auringonkukka2:lle tervetuloa mukaan. Toivottavasti pahoinvointi alkaa helpottaa pikkuhiljaa. Tiedän kyllä tunteen, mutta mulla ei itsellä ilmennyt tuota kummallista vatsakipua. Minullakin on pitkä työmatka (80 km suuntaansa) ja kevät meni kyllä ihan hyvin pahoinvoinnista huolimatta.

      Täällä lomat on lusittu ja paluu töihin on jo tehty. Maanantaina alkaa tosihommat, joten vielä voi ottaa viikonlopun hieman rennommin :). Nyt menossa 22+5 ja poika potkiskelee massussa jo aika tavalla. Miehellänihän oli todella vahva tunne, että saamme tytön. Tunne oli jopa niin vahva, että minua alkoi jo ihan ärsyttää herran höpötykset. Olin alunperin päättänyt, että lapsen sukupuoli selviää vasta synnytyksessä, mutta minua alkoi risomaan tyttö höpötykset niin paljon, että halusin selvittää sukupuolen rakenneultrassa. Itse olen puhutellut maha-asukkia natiaiseksi, koska en halunnut ajatella sukupuolta niin vahvasti vielä. Herra puhutteli asukkia minun nimelläni etuliitteellä ”pikku” ja sehän minua risoi. Ihan hyvä, ettei tullut ostettua pinkkejä mekkoja… Alkujärkytyksestä selvittyään herra on alkanut innoissaan puhua pikku pojastaan, joten mitkään kovinkaan suuri ”pettymys” ei lapsen sukupuoli ole. Toinen oli vaan niin varma omasta intuitiostaan 🙂

      Katsotaan miten usein tänne foorumille tulee nyt kirjoiteltua, kun nämä kirjautumisongelmat ei ota kadotakseen. Mitä kikkoja olette käyttäneet tänne kirjautuaksenne. Meillä ei kirjautuminen onnistu Chromen kautta, vaan aina kun siirryn foorumiin, niin kirjautumiseni ei näy. Firefox toimii, mutta tulee hirveästi popup mainoksia, jotka ovat raivostuttavia.

    • #4515
      Nelma
      Osallistuja

      Hei kaikki!

      Kiva kuulla taas tauon jälkeen kuulumisianne! Ihana aurinkoinen kesä oli kyllä vähän uuvuttavakin helteineen 🙂

      Mä olen ollut ”lomalla” kesäkuun alusta, ensin sairauslomalla supistusten vuoksi ja kun kaikki vaikutti olevan hyvin, siirryin normaalille kesälomalle. Muutama viikko sitten kaikki muuttuikin. Supistuksia tuli enemmän ja kohdunsuu todettiin pehmeäksi, lisäksi mun munuaisaltaan laajentuma oli pahentunut. Sain sairauslomaa ja lähetteen tarkempiin tutkimuksiin munuaisen osalta. Syy tosin tilanteeseen oli selvä: lapsen pää on niin alhaalla, siis jo ihan ”lähtökuopissa”, että se painaa virtsajohtimia ja estää nestettä liikkumasta munuaisesta eteenpäin.

      Vajaat kaksi viikkoa sitten munuainen alkoi kipuilla todella pahasti ja jouduin ensiapuun, missä todettiin laajentuman pahentuneen edelleen, pientä munuaisen vaurioitumistakin oli näkyvissä ja toinenkin munuaisallas oli laajentunut. Lisäksi kivut olivat pahentaneet supistuksia niin, että kohdunkaula oli selkeästi lyhentynyt. Päädyin osastolle saamaan kortisonia vauvan keuhkojen kypysyttämiseksi ennenaikaisen synnytyksen varalta sekä lääkitystä supistuksiin ja munuaiskipuihin. Sairaalassa laitettiin lopulta stentti pahemmin laajentuneen munuaisen ja rakon välille, jotta neste pääsisi eteenpäin.

      Kotiin päästyäni alkoi heti seuraavana päivänä munuaiskipuilut ja todella kipeät supistuksen uudelleen. Ei muuta kuin uudelle kierrokselle ensiapuun ja synnytyspäivystykseen. Nyt olen kotona lepohoidossa antibioottien ja vahvojen särkylääkkeiden voimin. Tulehdusarvot oli vähän koholla, mutta todennäköisesti stentti itsessään aiheuttaa kovia kipuja, eli helpotusta ei ole ilmeisesti luvassa enää loppuraskauden aikana. Mitään en saa tehdä, ainoastaan levätä, syödä lääkkeitä ja toivoa että pikkuinen pysyisi sisällä vielä muutaman viikon ja että mun elimistö kestäisi vielä kipujen kanssa. Verenpaine on koholla tilanteesta johtuen, ja olo on todella väsynyt. En usko, että pääsen tämän raskauden kanssa täyteen 40 viikkoon, mutta ensin on tavoitteena 34 viikkoa ja sitten 37. Nyt on viikot 30+6 eli vielä riittää sinniteltävää 🙂 Sairauslomalla olen joka tapauksessa äitiysloman alkuun asti.

      Sairaalassa minua jo valmisteltiin pikkukeskosen syntymään kaikin tavoin, joten alkujärkytyksen jälkeen nyt on onneksi sellainen tunne, että vaikka pikkuinen syntyisi piankin, tiedän että sillä on hyvä mahdollisuudet selviytyä. Ja jokainen päivä lisää mahdollisuuksia! Vauvan varusteet on edelleen enimmäkseen hankkimatta, joten vietän aikaani nyt verkkokauppojen valikoimia selailemalla.

      Ruiskaunokki, toivottavasti poika tekee vielä käännöksen, mutta kyllä nuo kääntöyrityksetkin kuulemma usein onnistuvat! Itsekään en vielä tiedä, aiheuttaako esim. mun munuaisten tilanne päätymisen suunniteltuun sektioon, mutta mieluummin se kuin liian iso riskinotto ja hätäsektio.

      Toivottavasti teillä muilla on ollut rauhallisempaa ja voitte hyvin!

      • Tätä vastausta muokkasi 6 vuotta, 3 kuukautta sitten Nelma.
    • #4052
      Elise
      Osallistuja

      Hei kaikille!

      Vielä mukana ollaan. Ihanaa, että täällä on hiukan perään kyselijöitä :). Mulla on kans ollut aikamoisia ongelmia tuon sisäänkirjautumisen kanssa, mutta tänään onnisti.

      Mukava kuulla, että kaikilla menee hyvin. Tai no pahoinvoinnit ja supistukset ei nyt niin mukavilta kuulosta, mutta ne taitaa ikävä kyllä kuulua usein asiaan… Oma pahoinvointi on jo helpottanut. Mitä nyt joskus aamulla saattaa vielä tulla oksennus, mutta muuten OK. Nyt saan nautti tästä ihanasta opettajan pitkästä kesälomasta ja kerätä voimia syksyä varten. Kilpparikin taitaa olla jo ihan oikealla lomalla :).

      Aurinkoista kesää ja hyviä vointeja kaikille!

      Menossa on nyt 14+1 ja takana np-ulta ja tänään viimeinen tutkimukseen osallistumiskäynti. Nyt en sitten näekään Natiaista seuraavan kerran kun vasta rakenneultrassa heinäkuun lopussa :(. Ehti jo tottua, että pääsee kurkkaamaan edistymistä kahden viikon välein, niin tuo reilu kuukausi tuntuu ikuisuudelta. Nyt ainakin näyttää, että homma on edennyt juuri niin kuin pitää.

      Massu pömpöttää jo ihan kiitettävästi, mutta en ole äitiysvaatteita vielä ostanut. Tämmöistä höttöähän tämä maha vielä on, mutta näyttää siltä, että mulla tulee homma näkyväksi aika ajoissa. Vaikea enää ryhtyä peittelemään… Kilpparille vinkkinä, että osta vaan jotkut edulliset liivit kokeeksi. Olo helpottuu kummasti. Itse kärvistelin vanhoilla liiveillä, mutta sunnuntaina kävin ostamassa kokeeksi uudet (edulliset) ja olo on ihan eri! Nyt on jo kolmet uudet liivit tullut hankittua :).

      • Tätä vastausta muokkasi 6 vuotta, 5 kuukautta sitten Elise.
    • #4068
      Nelma
      Osallistuja

      No alkoipa sitten supistukset täälläkin, voi itku! Kaksi viikkoa sain sairauslomaa. Töissä on ollut aika kiirettä, ja kotona olen tehnyt vaikka mitä kun olen nauttinut siitä että pahoinvointi on jotakuinkin poissa ja jaksaa tehdä kaikenlaista. Sepä sitten kostautui. Nyt en voi ottaa kuin pari askelta niin supistaa ja sitten kun ne alkaa, niin supistaa ihan makuullakin. Lepoa siis tiedossa… Harmittaa ja huolestuttaa!

      Vatsa on kyllä ottanut pienen kasvupyrähdyksen, ja moni on nyt jo asian huomannut. Helpottaa tilannetta, kun ei tarvitse enää salailla. Ei nyt muutenkaan tarvitsisi, mutta oon jotenkin huono kertomaan asiasta. Kai sitä edelleen pelkää että jotain sattuu. Ja toisaalta pelkää kertovansa iloisia uutisia jollekin, joka tietämättäni kärsiikin lapsettomuudesta. On niin hyvin muistissa itsellä, miltä ne raskausuutiset aina tuntui…

      Mites kilpparin supistukset, onko tilanne rauhoittunut? Eepulille onnea rakenneultraan!

      • Tätä vastausta muokkasi 6 vuotta, 5 kuukautta sitten Nelma.
    • #4085
      Hermione
      Osallistuja

      Tervehdys kaikille!

      Ehkä minäkin uskaltaudun jo teidän seuraan tuolta IVF/ICSI palstalta 🙂
      Meillä siis maaliskuussa tehty ICSI/PAS siirto tuotti tulosta ja pienokainen kyydissä mukana rv 16+4 <3
      Mullakin ollut alusta asti ihan mahdoton raskauspahoinvointi ja nyt uutena oireena kuukauden kestänyt närästys mikä ilmeisesti jonkin verran vahingoittaa vatsakalvoa kun lääkäri määräsi sellaista suojalääkettä vatsalle, aluksi piti ottaa päivittäin mutta nyt enää tarvittaessa. Ikävää lueskella, että muillakin on yhden jos toisenlaista vähän ikävämpää raskausoiretta mutta silti lohduttavaa että kaikki jatkuu huonosta voinnista riippumatta hyvin 😉
      Sellaista olisin kyselly että mites muilla tuo masun kasvu? millä viikoilla näkynyt selvästi esim. sivullisille? mulla on kyllä ylipainoa jonkin verran mutta jotenkin tuntuu että masu on ihan saman kokoinen kun ihan alussa, mikä tietty huolettaa. Meillä on kotona doppleri, ihan just siks että mä tulkitsen kaikki ikävät tuntemukset vähintäänkin menetykseen valmistavalla tavalla :/ sydänäänet kyllä saadaan joka kerta hienosti kuuluviin kun istukka ilmeisesti ihan selän puolella, mutta nyt huolettaa että kasvaako vauva normaalia vauhtia kun ei mitään muutoksia masussa näy :O
      Rakenne ultra olis reilun 3vkon päästä niin sittenpä sen kehityksen näkee mutta huh että se tuntuu loputtomalta ajalta…

      Kaikille ihanaa kesää ja hyviä vointeja!! <3

      Viesti tuli väärään kohtaan :O vinkkejä miten sen saa alimmaiseksi, aikajärjestykseen??

      • Tätä vastausta muokkasi 6 vuotta, 5 kuukautta sitten Hermione.
    • #4087
      Hermione
      Osallistuja

      Voi elämä että tämän foorumin tekniikalla on ihan oma tahto mutta ompahan viesti nyt omalla paikallaan! 😀 😀 😀

    • #4091
      Ruiskaunokki
      Osallistuja

      Heippa ystävät!! 🙂

      Tervetuloa mukaan Hermione ja onnittelut raskaudesta!! Ikävää, että närästys sinullakin noin pahana, mutta hyvä jos olet saanut helpotusta. Tosi inhottava vaiva on kyllä. Ite olen koettanut pärjätä noilla rec.vapailla närästyslääkkeillä, mutta katotaan kauanko enää jaksan. Mulla maha oli alusta saakka niin turvoksissa, että jo viikolla 8 oli vaikeuksia peitellä raskautta. Turvotus lisääntyi viikkojen kanssa ja kesti sinne saakka, että oikeasti kohtu oli jo niin kasvanut, että ei saumoja enää salailla raskautta. Ite olen hoikka ja notkoselkäinen enempi, niin maha on mun mielestä nyt rv 25+4 jo melko kookas 🙂 Onhan se niin yksilöllistä, kuinka se maha muotoutuu ja kasvaa, en olis siitä huolissaan, vaikka huolen ymmärränkin. Toivotaan, että kaikki on kuitenkin juuri niinkuin pitää.

      Kilppari, olet ollut paljon mielessä. Hyvä, että arvioidut poikkeamat vaavilla aiempaa pienemmät. Sun täytyy nyt ottaa vaan niin rauhallisesti kuin mahdollista, jotta pienet saisivat olla suojassa mahdollisimman pitkään. Onko jo puhuttu synnytystavasta?

      Nelma, onko supparit helpottaneet? Tsemppiä!!

      Kiva kuulla sinusta Elise myös ja ihanaa, että raskaus sujunut hyvin.

      Eepuli, onnittelut poikalupauksesta 🙂 Onko maha mielestäsi ”tyypillinen poikamaha”? Mulla nimittäin on ja on ollut alusta saakka. Tuosta äitiyspakkauksesta, niin itse sain sen viime viikolla. Päädyin siihen, koska siinä oli muutamia juttuja, jotka halusin (mm. makuupussi, peitto, talvihaalari jne.), mutta tosiaan niistä retrovärin vaatteista en pidä yhtään 🙂 Ja ihan varmasti 140 eurolla saa kirpparilta paljon enempi juttuja, mutta ite oon vähän laiska kierteleen, niin siksi päädyin pakkaukseen. Ja pääsääntöisesti olen ihan tyytyväinen.

      Oma vointi on edelleen samanlainen, viimeksi eilen taas oksensin. Olin toissa viikolla to ja la sairaalan päivystyksessä sekä gynen puolella että kirurgian puolella. Ylävatsakivut meni niin pahaksi, että aiheutti supistuksia ja täytyi lääkitä voimakkailla kipulääkkeillä ja tietty tarkastettiin vauvan ja kohdunsuun tilanne. Siltä osin kaikki hyvin. Poika jakselee oikein mukavasti ja kasvaa viikkojen mukaan. Tämä mamma vaan ei jaksele näiden kipujenkaa niin hyvin, mutta töissä olen taas sitten viimeviikon loman. Onneksi tosiaan kondunsuu on tiukasti kiinni, sillä aluksi siellä päivystyksessä epäiltiin, että lapsivettä tihkuu!! Olin saada sydärin, mutta onneksi ei ollut kyseessä lapsivesi. Muuten supistuksia tulee aina silloin tällöin, mutta pääsen hyvin pyöräilemään töihin ilman supistuksia, kun taas sitten kävelessä alkaa nopeasti tuntuun painetta tuolla mahan alaosassa.

      Noista hankinnoista vielä, että ollaan saatu nyt sänky hankittua, ei olla vielä kasattu. Vaunuja mietitään kuumeisesti. Onko ideoita? Tosiaan koko ajan tuo Kilpparin mainitsema pelko taustalla, että ”entäs jos jotain sattuu”. Silti olen myös antanut itselleni luvan elää niin, että ”meille tulee vauva” 🙂

      Aurinkoa ja hyviä vointejä kaikille teille tähänkin viikkoon! <3

    • #4150
      lumikukka80
      Osallistuja

      Hermione: Silmiini osui kysymyksesi ja huolesi masun kasvusta joten ajattelin vastata kun itse aikanaan olin huolissani samasta asiasta. Minulla siis IVF-raskaus ja nyt menossa rv 38+0. Minustakin alkuun tuntui ettei masu kasva ollenkaan. Tuntui vaan painetta tuolla alamahalla selällään maatessa ja puhuinkin jo että vauva tulee varmaan ulos selän puolelta. Kohtu on taakse kallistunut ja istukkakin takana. Ylipainoa minulla on vain pari kiloa ja olen normaalipituinen. Rv 20 jalkaan mahtuivat vielä omat korkeavyötäröiset farkut ja vasta rv 24 ostin ensimmäiset äitiyshousut. Ihmiset kyselivät että missä sun maha on kun kuulivat raskaudesta. Vieläkään maha ei mikään valtavan suuri ole eikä takaa päin kuulemma voi nähdä että olisin raskaana. Toki se nyt on jo kuitenkin pitkään ollut selvästi nähtävissä edestä ja sivulta. Monet ystäväni sanovat sitä edelleen pieneksi mutta gynekologini mukaan se on oikein sopusuhtainen. Painoa on tullut ensimmäisestä neuvolakäynnistä rv 8 vain pari kiloa. Vauva on kuitenkin kasvanut tasaisesti himpun keskikäyrän yläpuolella ja on muutenkin aktiivinen ja hyvin voivan oloinen. Viimeisin painoarvio rv 36+2 oli 3 kg. Olokaan ei ole mitenkään erityisen raskas ja kengännauhojen sitominen seisaaltaan yms. kumartelut onnistuvat kun ei ole niin isoa mahaa eli lopulta olen ihan tyytyväinen tilanteeseen. Ei ole myöskään ollut närästyksiä, suonikohjuja, turvotuksia, raskausarpia, selkäkipuja tms. raskausvaivoja pahoinvointia ja supistuksia lukuun ottamatta. Ilmeisesti lantio on sen verran tilava että vauva mahtui niin pitkään piiloutumaan sinne kokonaan.

    • #4208
      Hermione
      Osallistuja

      Kiitos lumikukka80 vastauksestasi. Meillä on melko samanlainen tilanne painoa lukuunottamatta, mulla vähän enemmän kuin muutama kilo ylipainoa. Mullakin on taaksepäin kallistuva kohtu ja np-ultran mukaan arvioitu istukan jäävän taakse. On helpottavaa kuulla etten ole ainoa jolla ei masu kasva 😀 toisaalta kun ajattelee niin helpompaa se varmaankin on loppusuoralla pienemmän masun kanssa niin ehkä mä nyt vaan nautin tilanteesta.

      Olisi vaan niin ihanaa jos tämä näkyisi jo kaikille niin voisi olla avoimesti onnellinen <3 emme ole edelleenkään ”uskaltanut” kertoa (läheisiä lukuunottamatta) olevani raskaana vaan päätimme että antaa luonnon tehdä tehtävänsä ja tulkoon siitä julkista kun masu näkyy. Ja kyllä se hankintojen tekeminenkin vielä arvelluttaa ja uskaltautuminen ostoksille on vielä kaukainen ajatus. Toisaalta niinkuin Ruiskaunokki mainitsit, pitäisi itselle antaa lupaa elää niin että ”meille tosiaan tulee se vauva” 😉 <3

      Ruiskaunokki: Mäkin jouduin päivystykseen niiden ylävatsakipujen kanssa ja pelkästään niiden takia olen nyt nähnyt 3 eri lääkäriä. Onko sulle todettu mistä ne kivut johtuu? Mulla kun ollut sitä pahoinvointia kans ja närästystä niin kaikki lääkärit olleet samaa mieltä että ne kivut johtuu siitä närästyksestä joka ei kuitenkaan ”normaaliin” tapaansa nouse ruokatorveen vaan pysyy vatsalaukussa, vaikuttaa vatsakalvoon ja näin ollen aiheuttaa kipua. Ja mulle sanottiin että sillä oksentamisellakin on osuutta asiaan kun se vaikuttaa jotenkin vatsahappojen laatuun. Kerroin siitä liuoksesta (Gaviscon) jota saa myös reseptivapaana niin mulla ei kyllä sen käytön aloittamisen jälkeen ole ollut kipuja ja närästyskin helpottanut vaikkakin sitä vielä tulee ”sopimattoman” ruoan jälkeen. Ja lääkärin olen pistänyt vannomaan käsi raamatulla sen olevan turvallista myös vauvalle, niin jos et ole sitä vielä kokeillut niin kokeile ihmeessä ihan vaikka vaan siihen närästykseen.

      Kaikille meille ihanille odottaville äideille ja arvokkaille asukeille hyviä vointeja ja ihanaa juhannusta!!! <3

    • #4209
      Nelma
      Osallistuja

      Hei!

      Tervetuloa mukaan, Hermione! Minäkin olen oman masun kasvua seuraillut malttamattomana ja toisaalta välillä huolestuneenakin. Laihduin pahoinvoinnin takia tosi paljon, ja ajattelin että vatsakin tulisi sitten näkyviin pian, mutta toisin kävi. Pitkään meni niin, että vain minä itse ja mies huomattiin ”jotain”, kunnes heräsin yhtenä aamuna (taisi olla tasan 20+0) ja purskahdin nauramaan ääneen, kun silmien edessä möllötti ihan selvä vatsakumpu. Sen jälkeen vasta on muutamat muut ihmiset huomanneet raskauteni. Alkuun se oli jopa hieman pelottavaa, kun en ollut uskaltanut juuri kenellekään kertoa ja yhtäkkiä sitä ei voinutkaan enää salailla! Nyt on meneillään rv 22+2, eikä mulla mikään jättimasu ole vieläkään, pikkuinen joskin selvä kumpu, sf-mitta on kuitenkin normaali, joskin vähän keskiarvon alapuolella. En tiedä ketään, joka toivoisi loppuraskaudesta isompaa vatsaa, joten ollaan vain tyytyväisiä pikkumasuista niin kauan kuin kaikki on kuitenkin hyvin! Netistä löytyy kuvahaulla niin monenkokoisia vatsoja samoilla raskausviikoilla, että kyllä se vatsan kasvu on todellakin yksilöllistä.

      Ruiskaunokki, on toi sun pahoinvointi ja vatsakipu ihan kamalaa! Mutta onneksi lapsella on kaikki hyvin! Sitä tässä yrittää itsekin miettiä omien ongelmiensa kanssa. Mulla ei ole supparit helpottaneet oikeastaan yhtään, vaikka oon ollut sairauslomalla yli viikon jo. Maanantaina taas lääkäriin, ja hermoilen kohdunsuun tilannetta. Neuvolassa kävin tällä viikolla ja kun kuvailin vuotoa, jota olen luullut valkovuodoksi, kyseli hoitaja, että olenko varma ettei se ole lapsivettä. No mistä minä voin tietää?! Nyt vain lepään ja yritän selvitä ilman hermoromahdusta maanantaihin asti… Sain eilen ystävältä tukivyön, ja se kyllä tuntuu vähän auttavan kävellessä tuleviin supistuksiin, mutta istuessa niitä tulee ihan entiseen malliin ja välillä makuullakin.

      Onko kukaan muuten ajatellut käydä yksityisellä 3D/4D-ultrassa? Mä oon alkanut vähän miettiä sitä, kun tuntuisi jotenkin jännältä ettei olisi enää yhtään ultraa ennen synnytystä. Vähän jäi vaivaamaan, kun rakenneultrassa pikkuinen oli niin mytyssä, että mitä jos ei kaikki näkynyt. Lisäksi mulla on ollut epämääräisiä alavatsakipuja, on kyllä liitoskipujakin, mutta nää on erilaisia. En tiedä, voiko endometrioosi jotenkin vaivata näin raskausaikanakin, mutta ainakin olisi kiva tietää ettei ole mitään vialla. Ja jäihän se sukupuolikin pikkuisen mietityttämään. Luulen kyllä että tyttö on tulossa, mutta varmuus ei haittaisi 🙂

      Toivoisin, että pikkuhiljaa uskaltaisi alkaa miettiä kaikkia hankintoja, mutta jotenkin en ole vielä päässyt siihen asti. Äitiyspakkaustakin voisi jo hakea, itse olen sen kyllä ajatellut valita. Ehkäpä juhannuksen jälkeen… Tänään kävin ostamassa lastentarvikekaupasta sellaisen ison tyynyn, kun se helpottaa nukkumista näiden suppareiden kanssa ja siellä tuli kyllä sellainen tunne, että voisihan sitä vaikka käydä joku päivä katsomassa jotain vauvallekin 🙂 On kyllä ihanaa, kun pikkuinen potkii masussa välillä tosi kovaa, silloin tajuaa että siellä se vauva kasvaa! 😀

      Ihanaa juhannusta kaikille!

    • #4222
      Hermione
      Osallistuja

      Heippa!

      Huojentavaa tietää että en ole ainut joka huolissaan masun koosta. Tietenkin nämäkin huolenaiheet menevät vuoristorataa kun toisena päivä sitä on onnensa kukkuloilla ja toisena on ihan varma että kaikki on mennyt pieleen. Olisko lie hormoneilla osuutta asiaan mutta eiköhän tästä vuoristoradasta selvitä 😀
      Kirjottelitkin Nelma viestisi loppuun vauvan liikkeistä niin millon sulla alkoi vauva liikkumaan tuntuvasti ja millon tuntuvat liikkeet alkoi olla jatkuvaa? Mielelläni kuulisin myös muiden kokemuksia 🙂

      Mäkin olen miettinyt tuota 3/4D ultraa ja ollaan vähän jo miehen kanssa puhuttukkin että jos sukupuoli jää rakenneultrassa epävarmaksi niin sitten käytäisiin, muuten ehkä maltan olla ilman ultraa synnytykseen asti 😀

    • #4230
      katras
      Osallistuja

      Hei kaikki! Kaksi päivää töitä ja loma alkaa!!! Ihanaa, toivottavasti moni teistä saa myös aloittaa loman ja rentoutua kaikesta! Minä olon eilen siirrossa. 8soluinen kärsi vähän sulatuksessa ja 1/4 osa oli tuhoutunut, mutta jatkoi jakautumista ja oli siirrettäessä taas 8soluinen. Jäin kyllä miettimään, että kummosetko on mahdollisuudet raskautua, mutta sehän aikanaan selviää. Mää en ihan hirveän perillä oo noista luokituksista. Pahuksen luget aiheuttaa mulle hermokireyttä. Heti ensimmäisestä sukkulasta lähtien on pinnaa kiristänyt 🙁 En haluais olla kireä ja kaikkeni teen, että rauha kotona säilyis! Ihan säälittävät asiat ottaa hermoon! Hävettää!!! Ihmeen rauhallinen olo o, muuten, välillä jopa unohtaa, että kohdussa on jotain, josta saattaa tulla jotain. Viime siirron jälkeen olin ihan tulisilla hiilillä ja aika mateli. Ihmeen rauhallinen olo, lukuunottamatta ajoittaista kiukkuisuutta. Täällä palstalla on ollut aika hiljaista ja minäkin lähen pakkailemaan reissuun tavaroita. Hyvää kesää kaikille!! Jos plussa uutisia tulee, en tietysti siinä tapauksessa malta olla, vaan käyn kertomassa.

      • Tätä vastausta muokkasi 6 vuotta, 5 kuukautta sitten katras.
    • #4284
      Nelma
      Osallistuja

      Hei!

      Täällä alkaa olla tilanne ihan pelkkää paniikkia. Maanantaina olin lääkärissä edelleen jatkuneiden supistusten takia ja sain lähetteen ylimääräiseen ultraan, missä olin tänään. Kohdun sisäsuu on alkanut aueta, joten nyt sitten odottelen aikaa äitiyspolille ensi viikolle ja käskettiin varautua joutumiseen sairaalaan. Joka tapauksessa taitaa olla loppuraskauden vuodelepo edessä… Voi ahdistus! Ja ihan kauhea paniikki, kun on vasta rv 24 meneillään, eli pikkuisen pitäisi kyllä pysyä vielä tosi monta viikkoa kyydissä, ennen kuin mahdollisuudet olisi oikeasti hyvät. Suren jo sitäkin, että jos olen vuodelevossa loppuraskauden, niin kaikki hankinnat jää verkkokauppojen varaan. Toisaalta se on murheista pienin, jos vain saisin elävän ja terveen lapsen…

      Hermione, mulla alkoi liikkeet tuntua aikaisin eli ensimmäiset pienet ”kuplat” jo raskausviikolla 16 ja selvemmät liikkeet (jotka tuntuivat myös vatsan päältä) viikolla 18, ja siitä eteenpäin olen tuntenut liikkeitä päivittäin, joskin alkuun vain muutaman kerran päivässä. Liikkeet voimistuivat selvästi ja muuttuivat entistä tiheämmin tuntuviksi pari viikkoa sitten eli jotakuinkin viikolla 22. Laihduin alkuraskaudesta tosi paljon ja lisäsi istukka on ylhäällä takana, joten liikkeet on helpommin tunnettavissa. Tosi yksilöllistä on kyllä tämänkin asian kanssa, yleensähän kai sanotaan että ensisynnyttäjä alkaa tuntea liikkeitä viikoilla 20-22, ja sekin kyllä riippuu istukan paikasta.

      Hyviä vointeja meille kaikille! 🙂

    • #4285
      Hermione
      Osallistuja

      Tsemppiä ja voimia sulle Nelma! Tosi harmi kun tilanteesi on mennyt tuohon pisteeseen 🙁 Mutta täytyy olla onnellinen siitä millaista hoitoa me mammat täällä saadaan ja hyvin pitkällekkin ennenaikaiset syntymät voidaan ehkäistä ja saadaan täysiaikaisia ja terveitä lapsia kaikesta huolimatta. Toivottavasti siellä saadaan supistukset kuriin ja sellaista hoitoa että pienokainen pysyy kyydissä mukana turvallisille viikoille asti <3

      Täällä starttaa huomenna rv19 ja liikeitä ei ole nimeksikään. Masu on kyllä alkanut painumaan ulospäin mikä kertoo siitä että kyllä se pienokainen vaan siellä kasvaa mutta jotenkin turhauttavaa kun liikkeitä ei vaan kuulu. Hieman ehkä naurattaa tämä oma ajatuksenjuoksu ja huoli kaikesta kun ensin turhauttaa kun masu ei kasva ja kun masu kasvaa niin huolettaa miks ei liikkeitä tunnu niin mitäköhän tässä kerkeää vielä huolehtimaan 😀 Rakenneultraan vielä reilu viikko, eikä millään malttasisi odottaa että saadaanko tietää kumpi murunen sieltä on tuloillaan 🙂 <3

      • Tätä vastausta muokkasi 6 vuotta, 5 kuukautta sitten Hermione.
    • #4311
      Ruiskaunokki
      Osallistuja

      Heippa!

      Nelma, joko kävit äitiyspolilla, millaiset ohjeet? Tsemppiä kovasti! Oisin halunnu vähän kysellä noista sun supistuksista, että oliko/onko ne kipeitä? Kuinka usein niitä tuli? Muuttuko ne ajan kanssa?
      Kun mulla itellä on nyt reippaan viikon ajan supistellu päivittäin ja nyt alkanut muuttumaan myös kipeiksi ja liikkumisesta ei pahimmillaan tuu yhtään mitään. Oon edelleen normaalisti töissä, pyöräilen töihin ja ihme kyllä se ei aiheuta ainakaan samantien supistuksia, mutta pienikin kävely kotona, töissä, kaupassa, niin saa aikaan kunnon supisteluja. Oon vähän huolissani. Töitä olis vielä 1.5 viikkoa ja haluaisin jaksaa ja pystyä oleen tuon ajan vielä töissä, mutta en missään nimessä halua riskeerata pienen tilannetta. Yritän kyllä päästä ultraan selvittämään tilannetta.

      Kilppari, mukava kuulla, että siellä asiat nyt ihan hyvin. Jokainen päivä on eteenpäin. Aivan oikein, etteä nautit nyt raskaudesta kaikkien huolenaiheiden jälkeen!! Hyviä vointejä sinne ja jaksamista alkavien helteiden kanssa.

      Hermione, tsemppiä ultraan! Se on sellainen yksi etappi tässä matkassa. Tuuhan sitten kertomaan kuulumisia. 🙂

      Ruiskaunokki 28+4

    • #4331
      Ruiskaunokki
      Osallistuja

      Kilppari, miten liikuttavaa luettavaa. Paljon onnea pienistä pojista ja enkeleitä alkaneelle yhteiselle taipaleellenne <3
      Uskon, että päivät menevät nyt sairaalamaailmassa ajatukset täysin pienissä ihmisissä ja elämä hetki/päivä kerrallaan, mutta toivottavasti jaksaisit joskus tulla kertomaan kuulumisia vielä. Voimia, uskoa ja toivoa jokaiseen hetkeen teidän perheelle <3

    • #4333
      Auringonkukka2
      Osallistuja

      Hei kaikille!
      Olen lueskellut täältä hiljaisuudesta teidänkin tarinoitanne. Itse kuuluisin kesäplussien puolelle, mutta kun sellaista ryhmää ei vielä ole enkä itse vielä uskalla perustaa tässä vaiheessa.

      Kyselisinkin teiltä oireista. Itsellä siis menossa vasta viikot 9+1. Minulla on nyt tämän viikon ollut outoa kipua ylävatsassa, lähinnä tuntuu, että vatsalaukussa. Oksensin tämän vuoksi maanantai-iltana. Olen ollut huonovointinen koko lyhyen alun, mutta en aiemmin oksentanut. Vatsakipu ajoittuu yleensä illan puolelle eikä minusta ole närästystä. Pitäisikö olla huolissaan? Raskausmyrkytys eikös ole helpommin loppuraskauden vaiva? Viime to oli neuvola ja proteiinit normaalit.

      Kiitos <3

    • #4336
      Nelma
      Osallistuja

      Voi Kilppari, onnittelut pienistä pojista! Voimia ja onnea koko perheelle, toivottavasti syksyn mittaan olette kaikki onnellisesti kotona. Olisi kiva kuulla kuulumisia vielä myöhemmin!

      Minä sain äitiyspolilta helpottavia uutisia. Kohdunkaula ei ollutkaan lyhentynyt niin kuin aiemmassa ultrassa näytti, vaan kohdunkaulani on vain erikoisen muotoinen eli käyrä ja vino. Se siis näyttää helposti lyhentyneeltä, mutta paremmalla ultralla asia selvisi. Supistuksetkin olivat tutkimukseen mennessä levolla helpottaneet sen verran, että en joutunut jäämään sairaalaan eikä mitään lääkitystä tarvittu, mutta pitää elää rauhallisesti ja levätä paljon. Nyt olen päässyt kesälomalle, joten yritän olla tekemättä mitään, elokuun puolivälissä sitten katsotaan olenko työkykyinen vielä ne neljä viikkoa, mitä töissä pitäisi olla.

      Lisäjännitystä tuo kuitenkin äitiyspolilla havaittu oikean munuaisaltaan laajentuma, joten olen menossa kahden viikon päästä taas tutkimuksiin sen takia. On mahdollista että kohtu painaa jotain johtimia ja sen takia mulla kertyy ylimääräistä nestettä munuaiseen, mutta tilannetta pitää siinäkin tapauksessa seurata, ettei se pahene.

      Ruiskaunokki, mulla on supistukset ajoittain kyllä kipeitä, lähinnä polttavaa kipua alavatsalla ja osin selkäpuolella. Nyt kun levon avulla supistuksia on saatu vähenemään, niin kipeitäkin supistuksia on vähemmän eli osa on ihan kivuttomia, samoin ihan supistusten alkaessa ne olivat viikon verran kivuttomia. Välillä kipeiden supistusten aikana tuntuu myös painetta taakse päin eli ikään kuin peräsuoleen päin. Pahimmillaan supistuksia oli useita kymmeniä päivässä, levossakin saattoi tulla parin tunnin ajan muutaman minuutin välein. Nyt niitä on enää ehkä 10-20 päivässä eli valveilla ollessa muutama tunnissa, ja välillä kyllä öisinkin. Kyllähän ne ovat muuttuneet tässä viikkojen varrella ja ovat edelleen joinakin päivinä kipeämpiä/pidempiä tai niitä tulee useammin. Supistukset voivat olla täysin vaarattomia, mutta mulle kyllä sanottiin, että tilanne kannatti ehdottomasti selvittää. Toivottavasti olet päässyt tutkimuksiin! Minäkin olen miettinyt, että eikö kohdunsuuta pitäisi jossain vaiheessa kontrolloida kun supistukset kuitenkin jatkuu, mutta en tajunnut viimeksi neuvolassa asiaa kysyä eikä siitä mulle mitään sanottu.

      Auringonkukka, raskausmyrkytys ilmenee yleensä vasta selvästi myöhemmillä viikoilla. Mullakin oli alkuraskaudesta pahoinvointia nimenomaan iltaisin, ei närästystä, mutta oksentelua sen sijaan sitäkin enemmän, ja lievää ylävatsakipuakin esiintyi. Kyllähän tuo sun kipu viittaisi vatsalaukkuun, mutta kannattaa vaikka soitella neuvolaan ja kysyä! Minä ainakin olen pari kertaa kysellyt ihan tyhmiä puhelimitse, eikä toi edes ole tyhmä kysymys 🙂

      Nelma 26+2

    • #4337
      Hermione
      Osallistuja

      Hurjasti Onnea Kilpparille pienokaisista! Kaikkea hyvää koko perheelle ja voimia! <3

      Toivottavasti Ruiskaunokki sun supparit on alkanu helpottamaan. Onneks sulla ei sen enempää töitä ole jäljellä niin pääset lepäilemään.
      Täällä on myöskin supistuksia ilmennyt, lähinnä juuri kävellessä mutta vielä helpottavat levossa niin ei oo ollut tarvetta ottaa yhteyttä neuvolaan tms. Ja musta tuntuu että tällä helteelläkin on oma osuutensa asiaan :/

      Ikävää Nelma että sellasen lisäjännityksen löysivät sieltä mutta hyvä että tarkkailevat tilannetta. Ja hienoa että oot saanut supistuksia helpotettua levolla ja hälytys kohdunkaulan pituudesta olikin väärä.

      Täälläkin ollaan lomalla ja pitäisi malttaa levätä varsinkin näillä helteillä mutta kyllä tässä on kaikenlaista hommaa ollut. Käytiin viime viikolla rakenneultrassa missä kaikki näytti olevan hyvin 🙂 Vauva vastasi viikkoja ja kätilö totesi vauvan olevan mukavan keskikokoinen 😀 Tyttölupaus saatiin mistä olen ollut tavattoman haltioissani <3 Ja mikä parasta on täälläkin LIIKKEET vihdoinkin ihan tuntuvia ja melkein päivittäisiä <3 <3
      Ainut mikä ultrassa aiheutti huolta ja vaati toisen kätilön mielipiteen oli istukan paikka. Sen todettiin olevan takana ja todella alhaalla ihan kohdunsuun vieressä miltei osittain päällä. Ei vielä varattu kontrolli aikaa kun sen sieltä vielä pitäisi nousta mutta saatiin oirekuvaus milloin täytyy hakeutua lääkäriin jos ilmenee. Luotan kuitenkin siihen että se sieltä nousee eikä aiheuta sen enempää harmia 🙂

      Auringonkukka, mulla oli myös sitä ylävatsakipuilua alkaen vkosta 8 ja kesti jonnekkin viikolle 17 ja jollain tapaa se liittyi siihen raskauspahoinvointiin ja yltyi etenkin kun oksentamiseksi meni. Mutta helpottanut mitä pidemmälle raskaus eteni kun pahoinvointikin helpotti. Kannattaa tosiaan soitella sinne neuvolaan jos huolettaa ja ehkä sieltä myös saisit jotain helpotusta oloon.

      Hyviä vointeja kaikille ja muistakaa pitää huolta itsestänne näillä helteillä!

      Hermione 21+2

    • #4342
      Auringonkukka2
      Osallistuja

      Hei!

      Kiitoksia vastauksistanne 🙂 ihan ensimmäisillä viikoilla oli koko ajan paha olo, en saanut edes öisin nukuttua, kun paha olo velloi. Yöpöydällä piti pitää myös syötävää, että pystyin helposti yölläkin syömään. Nyt aamut tuntuisi helpommalta, mutta näin iltaa kohden pahenee. Tulee tuosta vatsalaukun kivusta ja polttelusta paha olo. Samarinia olen juonut ja se hetkellisesti helpottaa, joten uskoisin, että liittyy närästykseen tmv. Olen itsekin lomalla, vähän jännittää tulevat työmatkat (60km suuntaansa), kun kärsin myös matkapahoinvoinnista. Mutta on tämä siitä huolimatta sen arvoista 🙂

      Mukavaa kesää!

    • #4501
      Ruiskaunokki
      Osallistuja

      Heippa kaikille!

      Kiva kuulla sinustakin Elise ja pienen pojan olevan matkassa <3

      Minä olen ollut kesälomalla jo neljä viikkoa, vielä olis puolikas viikko lomaa ja sitten alkaakin äippäloma 🙂 Supistelut väheni lomalle jäätyääni, mutta selkeästi omaan hyvin supistusherkän kohdun, joka kovettuu kävellessä ihan vaan täällä kotosallakin. Kipeitä supistuksia ei oikeastaan ole ollenkaan. Mutta hyvin inhottavana vaivana on ollut jo lomaa ennenkin matalat verenpaineet ja korkea lepopulssi. Aamuisin se on pahimmillaan ja aamut meneekin makoillessa, koska välillä meinaa mennä taju, jos en mene maate. Neuvolasta lähettivät polille, jossa kävin tarkastuksessa, kuulemma terve sydän jaksaa tämän oireilun ja neuvoivat juomaan todella paljon ja syömään lakua ja salmiakkia. Edelleenkin joudun silloin tällöin oksentamaan, mutta siihen oon niin tottunut jo, että se ei enään tunnu edes työläältä 🙂

      Tosiaan nyt menossa rv35 ja poika ollut jo kolmessa painoarviossa 2 viikkoa ikäistään suurempi. Sokerit on matalat, joten gestaatiodiabetes ei ole kyseessä ja lääkärin mukaan poika on sopusuhtainen, eikä harteikas, kuten ns.sokerivauvat. Huolena tässä onkin se, että kaveri istuu kuin tatti edelleen ja pelkään, että ei aijokaan tai ei ehkä mahdu kääntymään enään raivotarjontaan. Kääntöyritys onkin vajaan 2 viikon kuluttua, jos kaveri tosiaan vielä istuu. Ja se huoli lähinnä onkin se, että jos kääntäminen ei onnistu, niin vaihtoehdoksi jää sektio, koska vauva on sen verran iso, etteivät ala perätilasynnytykseen. Mutta parempi suunniteltu sektio, kuin sitten hätäsektio.

      Vointi on kaikenkaikkiaa on ollut muutoin ihan hyvä, vaikka nukkuminen onkin niin katkonaista, mutta hyvähän se on valmistautua tulevaan 😉 Olen käynyt kuntosalilla edelleen, mutta kävely, joka olis niin hyvää tässä loppu vaiheessa, niin se jää kyllä melko vähiin, tuon supistelun vuoksi 🙁

      Tällaista täällä… Miten muilla menee??

    • #4502
      Ruiskaunokki
      Osallistuja

      Tää palsta kyllä sekoilee… yks kappale tekstistäni jäi kokonaan pois…

      Eli onnittelut Hermionelle tyttölupauksesta <3 Onko istukan suhteen tullut uutta tietoa? Nelma, olipa hyviä uutisia kohdunkaulan suhteen, millainen tilanne siellä muuten on? <3

      Laitellaan kuulumisia, sen minkä tää foorumi sallii 🙂

    • #4517
      Nelma
      Osallistuja

      Palsta tosiaan sekoilee… Kirjoitin viestin äsken, joka meni taas tuonne jonnekin väliin, eikä suostu tällä kertaa siirtymään tänne viimeiseksi muokkaamalla, niin kuin joskus. 🙁

    • #4695
      Ruiskaunokki
      Osallistuja

      Voi Nelma mitä kaikkea oletkin joutunut läpi käymään. <3 Tuntuu niin kohtuuttomalta, että noiden hoitojen ja jatkuvan epävarmuuden jälkeenkin joutuu vielä uusiin epävarmuuksiin ja koettelemuksiin. Mutta hyvä kuulla, että pikkuinen on sinnitellyt nyt siellä tähänkin asti. Miten olet nyt jaksellut? Onko antibiootot tehonneet? Saatko käydä yhtään esim. ulkona kävelemässä? Supisteleeko edelleen kovasti? Toivon sydämestäni, että lepäily ja suunniteltu hoito auttaa ja pienokainen saa olla kohdun suojissa ainakin sinne vkolle 37.

      Meillä oli tosiaan toissapäivänä käännösyritys, joka jäi yritykseksi. Poika ei aikonutkaan liikkua, vaikka molempiin suuntiin yritettiin avittaa. Tuo kääntämisyritys oli epämiellyttävää, etenkin supistusten vuoksi, mutta ei kyllä mitenkään kivuliasta. Sen jälkeen lääkäri tutki lantiotani ja sanoi, että tuntuu ihan tilavalta ajatellen perätilasynnytystä. Vauvan kokokin kuulemma on oikein hyvä, ei siis liian suuri ollenkaan, vaikka onkin +1 käyrällä. Olin varautunut kahteen vaihtoehtoon tuolla käynnillä, eli siihen, että vauva kääntyy ja jäädään odottamaan normaalisti synnytystä tai sitten se, että vauva ei käänny ja todetaan, ettei ole mahdollisuutta synnyttääkään perätilassa ja varataan sektioaika. MUTTA nyt lääkäri alkoikin puhumaan pt-synnytyksestä ja kovasti siihen kannusti. Lupauduin sitten lantion magneettikuviin varmistamaan lantion kokoa ja kuvissa lääkärin arvio osoittautui oikeaksi, eli tilaa on hyvin synnyttää perätilassa.

      En tiedä toivoinko lantion olevan ahdas vai riittävän tilava. Lääkärin soittaessa tuloksista päädyttiin sitten katsomaan, josko synnytys käynnistyis hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa, jolloin kokeiltais pt-synnytystä, jos kaikki tuolloin vielä optimaalista (vauvan koko, tarjonta ym.). Jos sitten laskettuaika lähestyy, eikä mitään tapahdu, niin menen kontrolliin ja tuolloin valitsen sektion. Toki saan kuulemma missä tahansa vaiheessa muuttaa nytkin mieltä ja päätyä sektioon, jos alkaa liikaa ahdistamaan tai pelottamaan.

      Jotenkin haluaisin yrittää sitä pt-synnytystä, etenkin kun kohdunsuu oli nyt jo kypsynyt hiukan, oli 2cm auki. Toisaalta poden ahdistusta siitä, että otanko turhaa ison riskin, että vauvalle kävisi jotain 🙁 Lääkärit ja mun kätilöystävätkin suosittelevat kokeilemaan pt-synnytystä, eivätkä näe sitä mitenkään riskinä. Oma äitini, siskoni ja jotku ystävät taas kannustavat valitsemaan suoraan sektion.

      Tällaisten sekavien tunteiden kanssa täällä nyt painin. Mietin kovasti ehkä hiukan itsesäälin kanssa, että miksi minun kohdalla aina tulee jotain ylimääräistä. Raskausaika on ollut haastava erilaisten kipujen, edelleen jatkuvan pahoinvoinnin, matalan verenpaineen ja migreenin vuoksi. Nyt sitten tämä perätila, joka tuo huolta ihan loppuun saakka. Olen silti äärettömän onnellinen ja kiitollinen tästä raskausajasta ja jotenkin haluan luottaa, ettei tämän lapsen henki/terveys ole minun käsissäni eikä valinnoissani. Mutta tosiaan näiden onnen ja ilon tunteiden rinnalla kulkee edelleen tuo epävarmuus ja huoli. Ehkä siihen pitää vain tottua, sillä eikö se ole niin, ettei se huoli omasta lapsesta lopu koskaan…

    • #4791
      Nelma
      Osallistuja

      Eipä ole Ruiskaunokki sullakaan ollut raskaus ihan helpoimmasta päästä! Voimia ja tsemppiä! Itse olen tässä matkan varrella todennut, että meillä on niin hyvä terveydenhuolto, että yritän luottaa asiantuntijoihin. Toki hekin tekevät joskus virheitä, mutta kuitenkin heillä on tosi rautainen ammattitaito! Milloinkas sulla onkaan laskettu aika?

      Mulla on seikkailut vain jatkuneet. Nyt olen ollut kaksi viikkoa taas sairaalassa osastohoidossa. Päädyin päivystykseen, kun supistukset pahenivat taas ja vauva ei liikkunut kunnolla. Ultrassa sitten löytyi taas uusi ongelma muiden jatkoksi, eli istukan toiminnassa on jonkinlaista häiriötä, koska napanuoran virtauksissa näkyy ongelmia. Olen nyt ollut täällä osastolla seurannassa, ensin ihan lepohoidossa ja nyt viime päivät vähän enemmän liikuskellen. Vauvan sykekäyrät ovat välillä liian tasaisia, napanuoran virtausten häiriöt ovat jatkuneet – joskaan eivät kuitenkaan pahentuneet, kohdunkaula on lyhentynyt täällä ollessa vielä lisää, supistukset ovat todella kipeitä ja ajoittain voimakkaita joten saan niitä estävää lääkitystä ja munuaisissakin kipuilu jatkuu. Stentti otettiin itse asiassa pois, kun se ei näyttänyt toimivan, eli nyt sitten yritetään pärjätä särkylääkkeillä tästä eteenpäin.

      Nyt on jo niin monta ongelmaa yhtäaikaa, että lähinnä vain naurattaa. Miten raskaana oleminen voi olla näin vaikeaa! Olen lisäksi saanut lääkäreiltä kommentteja, että kohdunkaulani on ”anatomisesti erikoinen” ja kohdussani on ”eksoottinen rakennemuutos” (jonkinlainen väliseinä) eli en kyllä enää ihmettele että raskaaksi tuleminenkin oli niin vaikeaa. Olen kyllä saanut tosi hyvää hoitoa ja edelleen saanut paljon tietoa keskosuudesta yms. tilanteeseen mahdollisesti liittyvistä asioista. Tiistaina tulee 34 viikkoa täyteen, joten pääsen näillä näkymin täältä kotiin lähipäivinä, koska synnytystä ei sitten enää esteltäisi sen käynnistyessä. Ja alan kyllä toivoa näiden kipujen keskellä, että se käynnistyisi pian! Niin kamalaa kuin olisikin että vauva syntyisi kovin pienenä (viimeisin painoarvio n. 1900 grammaa eli mennään jonkin verran keskikäyrän alapuolella), niin en tiedä onko se enää kovin suojassa tuolla kohdussakaan. Joka tapauksessa suunnitelma on, että viikolla 38 synnytys käynnistetään ellei ole käynnistynyt siihen mennessä itsestään. Ei siis ole enää montaa viikkoa jäljellä! 🙂

      Mitäs muille kuuluu? Toivottavasti kaikki on hyvin!

    • #4816
      Ruiskaunokki
      Osallistuja

      Nelma, jotenkin nyt kyllä nämä omat ongelmat ja murheet tuntuu ihan pieniltä, kun vertaa sun tilanteeseen. Miten ihmeessä voikin yhteen raskauteen mahtua niin paljon huolia 🙁 Mutta onneksi tilanne ei ole teillä toivoton kuitenkaan ja tosiaan ihan hyville viikoille olet jo nyt päässyt. Tekstistäsi kuulsi sellainen positiivisuus ja toiveikkuus kuitenkin, että uskon sen auttavan paljon tuossa epätietoisessa tilanteessa. Voimia kovasti <3

      Minulla on laskettu aika 25.9. Eli huomisesta pari viikkoa. Kovin paljon pidemmälle tämä ei kuitenkaan mene, koska on tää perätila. Reilun viikon kuluttua on aika äitipolille, jos sitä ennen ei mitään tapahdu. Tuolloin tarkstetaan kohdunsuun tilanne, vauvan koko ja muutenkin arvioidaan onko synnytys mahdollisesti käynnistymässä. Luultavasti myös samalla käynnilla päätetään sektio aika johonkin lähipäiville. Jänniä aikoja siis eletään 🙂

      Toissa iltana iski sitten päälle elämäni toinen ja aika hirveä virtsatieinfektio. Sain eilen siihen kuurin ja nyt alkaa olo helpottamaan. Oloa pahensi asiaan kuuluvan kirvelyn, kivun ja polton lisäksi se, että vauva painaa tuonne alas niin paljon, että se paine lisäsi kipua ihan kauheasti. Koetin tuon tuskan keskellä ajatella, että ”tää on ihan hyvää harjotusta, sillä ei se olo synnytyksessä ainakaan yhtään parempi ole”. 🙂

      Mutta loppumetreillä täällä ollaan. Nelma, meijän vauvat voi syntyä hyvinkin lähekkäin 🙂 Mites muilla menee?

    • #4912
      Nelma
      Osallistuja

      Voi ihmettä! Olen muutaman päivän yrittänyt totuttautua ajatukseen, että minusta on tullut äiti, mutta ei sitä pysty vieläkään tajuamaan! Meille syntyi nimittäin pikkuinen tyttövauva perjantaiaamuna raskausviikolla 35+3 <3

      Tyttösemme painoi syntyessään hieman alle kaksi kiloa ja pituutta oli 45 senttiä. Hän joutui heti synnyttyään lastenosastolle, koska hänellä on tyypillisiä keskosen ongelmia, eli verensokerin ja lämmön säätely ei vielä toimi hyvin eikä syöminenkään oikein onnistu. Maitoa menee nenä-mahaletkun kautta. Mutta hän on kovin reipas pieni tyttönen ja onneksi isommilta ongelmilta on ainakin toistaiseksi vältytty. Paino on hieman pudonnut entisestään, mutta sekin on ihan normaalia, on vain entistä pitempi matka kahteen kiloon, joka pitää vähintään painaa ennen kotiutumista.

      Synnytys jouduttiin lopulta käynnistämään, koska istukan vajaatoiminta paheni ja alkoi vaikuttaa vauvan vointiin ja kasvuun masussa. Käynnistys onnistui kuitenkin vasta kolmantena päivänä ja sitten supistukset alkoivatkin tosi rajuina. 16 tunnin supistelun jälkeen olin 8 senttiä auki ja odoteltiin ponnistusvaiheen alkua milloin tahansa, kun lääkäri totesi että vauva ei enää kestä supistuksia ja teki kiireellisen sektiopäätöksen. Se oli järkytys siinä kohdassa, koska tiesin että se johtaisi siihen etten pääsisi heti vauvan luokse. En kuitenkaan arvannut että vielä pahempaa oli tiedossa. Vauva leikattiin vauhdilla ulos ja samalla kävi ilmi, että minulla oli tosi pahat endometrioosin aiheuttamat kiinnikkeet alavatsalla. Leikkauksessa repesivät mm. kohdun ligamentit ja virtsarakko ja niitä paikkailtiinkin monen lääkärin voimin lähes kolme tuntia. Olin koko ajan puudutettuna, joten tiesin että jotain kummallista tapahtuu ja tapahtuma olikin aika traumaattinen.

      Olen ollut tosi heikko ja kipeä sen jälkeen, ja jaksanut vierailla vauvan luona pyörätuolilla vain muutaman kerran. Menetin paljon verta, joten vasta eilen saadun lisäveren jälkeen on olo alkanut vähän kohentua. Rakon parantuminen kestää kuitenkin aika kauan ja muutenkin voimien palautuminen. Tietysti vauvankin kasvu ja voimistuminen kotiinlähtöä varten kestää aikansa, joten olemme varmaan vielä hetken sairaalassa. Olen ollut täällä nyt yhtämittaa kuukauden, joten kotiin alkaa kyllä tehdä mieli! Tässä kunnossa en nyt kuitenkaan siitä vielä oikeasti haaveile.

      Synnytystapahtumat yhdistettynä todella hankalaan raskauteen ja lapsettomuushoitoihin ovat saaneet minut aika ahdistuneeksi ja jopa miettimään, onko tässä kaikessa ollut mitään järkeä. Mutta on siinä! Pikkuinen tyttömme on todella suloinen ja vienyt sydämeni aivan täysin <3 Odotan ihan kauheasti päivää, jolloin pääsemme kotiin viettämään ”normaalia” vauva-arkea. Siihen voi hetki mennä, mutta ei haittaa! Olen todella onnellinen omasta pikkuisestani!

      Ruiskaunokki, oletko jo tullut perässä vai vieläkö saat nauttia masuvauvastasi? 🙂 Entäpä muut?

      Toivon kaikille oikein onnellista loppuraskautta, ihania hetkiä vauvojenne kanssa ja aurinkoista syksyä!

    • #4913
      Ruiskaunokki
      Osallistuja

      Nelma, sydämelliset onnittelut pienestä prinsessasta <3 Itsellä sektio tänään ja voiti vielä heikohko. Kirjoitan myöhemmin lisää. Mutta pakko kysyä, et satutko olemaan Naistenklinikalla? 🙂

    • #4914
      Nelma
      Osallistuja

      Oi, lämpimät onnittelut Ruiskaunokki! Kylläpä meidän pienokaiset syntyivät lähekkäin! Kerää tosiaan voimia ja tule sitten kertomaan kaikki! 🙂 Valitettavasti en ole Naistenklinikalla vaan Taysissa. Harmi, olisipa ollut kiva tavata! 😀

    • #4915
      Ruiskaunokki
      Osallistuja

      Kiitos Nelma! Olis ollu kyllä hieno tavata. Mutta voimia sinulle sinne ja kaikkea parasta pienokaisesi alkumetreille <3 Uskomaton ja koskettava tuo teidän tilanne. Toivottavasti pääsette pian kotiin yhdessä <3

      Palaan kertoilemaan kuulumiseni varmaankin kotoa sitten. Mutta ihana reipas nelikilonen poika tuhisee vieressä <3 Opetellaan eloa yhdessä <3

    • #4919
      Hermione
      Osallistuja

      Hei kaikille!

      Viimeisestä kirjoituksesta onkin aikaa ja tuntuu ettei ajan kulumisesta oikein saa kiinni. Mutta täällä onkin tapahtunut kaikenlaista ihanaa, tietenkin ihan ensimmäiseksi sydämmelliset Onnittelut Ruiskaunokille ja Nelmalle pienokaisista! <3 Olen Nelma niin onnellinen puolestasi, että kaikkien vaikeuksien jälkeen pienokainen on turvallisesti maailmassa ja saa parasta hoitoa. Ja tietenkin että sinusta, tuoreesta äidistä huolehditaan myös. Varmasti alkaa jo sairaalan seinät kaatumaan päälle mutta siellä olette parhaassa hoidossa ja se vauva arki siellä kotona häämöttää siellä tulevaisuudessa <3

      Täällä viikkoja on kertyny jo huimat 31 ja h-hetki lähestyy tosi hurjaa vauhtia. Olen nyt joutunut jäämään sairauslomalle töistä (4vkoa ennen äitysloman alkua), kun viime viikolla alkoikin tulla tasaiseen tahtiin oikeita supistuksia. Kesälomalta töihin paluun jälkeen riesana olleet jatkuvat harjoitussupistukset nyt ilmeisesti muuttuivat oikeiksi ja minut määrättiin vuodelepoon 🙁 Lepäillä saan onneksi kotona mutta nyt säännöllisessä tarkkailussa raskauden loppuun asti. Kyllä siinä kerkesi vähän säihkähtämään kun sairaalassa puhuivat koko ajan että jos tästä nyt synnyttämään lähdetään, mutta onneksi supistukset saatiin pian lääkkeillä ja levolla hallintaan niin saa pienokainen olla vielä tovin kohdun suojissa. On tämä ollut vain ihmeellinen matka tähän asti ja innolla odotan mitä kaikkea tämä ihme tuo vielä tullessaan. Malttamattomana odotan että saisin jo tytön syliin mutta hänellä on paras olla vielä masussa niin se on vain maltettava loppuun asti 😉 <3

      Levollisin mielin tästä jatkuu matka mahdollisimman lähelle laskettua aikaa 🙂

      Ihanaa syksyä kaikille! 🙂

    • #4921
      mipsu
      Osallistuja

      ONNEA RUISKAUNOKKI!!! Miten ihanaa, vihdoinkin sait hänet syliisi!! Olen taustalla seurannut matkaasi 🙂 Itsekin uskaltaudun vihdoin siirtyä onnekkaiden puolelle suuren suuren ihmeen tapahduttua! Kaikkien epäonnistuneiden hoitojen ja keskenmenojen jälkeen olimme lahjamunasolussa, kun omat yritykset palkittiinkin luomuplussalla!! Nyt viikkoja kasassa 12+5. Ehkäpä uskallan nyt kirjoitella tuonne kesä-syksyplussiin, vaikka pelko onkin edelleen suunnaton…
      Ihanaa uutta arkea sinulle Ruiskaunokki, nauti joka hetkestä!

      Ja onnea kovasti muillekin täällä, etenkin melkoisen synnytystaipaleen kokeneelle Nelmalle!!

    • #5007
      Ruiskaunokki
      Osallistuja

      Hermione, onneksi pienokaisesi viihtyi vielä hiukan pidempään masun suojissa. Toivon sydämestäni kaikkea parasta raskauden loppumetreille ja turvallista syntymää, sitten kun sen aika koittaa <3

      mipsu!! Ihania uutisia!! <3 En ole unohtanut sinua ja aivan ihana kuulla, että nyt on pieni elämä lähtenyt matkaasi <3 Ollaan tavallaan ”kohtalotovereita” luomuplussien kanssa 🙂 Toivottavasti voit itse hyvin ja uskallat jo nauttia raskaudesta! Olisi kiva kuulla kuulumisiasi täällä matkan varrella 🙂

      Me ollaan kotiuduttu viikko sitten ja tuolla sohvalla tuhisee pieni ihmeemme <3 Alku on ollut haastavaa imetyksen kanssa, kun poika ei malta nälkäraivoltaan ottaa kunnon otetta rinnasta ja maidon nousu on kestänyt tosi kauan 🙁 Paino tippui uudelleen ja nyt sitten joka syötöllä menee korviketta myös. Muuten on oikein tyytyväinen mies 🙂

      Synnytystavaksi tuli sitten loppujen lopuksi elektiivinen sektio, sillä kontrollissa 38+6 pojan painoarvio oli 4035g. Ja kohdun suulla ei ollut tapahtunut mitään editystä, niin lääkärimme teki päätöksen sektiosta. Harmittelin pari päivää sitä, etten voikaan alatiesynnyttää, mutta kun poika oli turvallisesti maailmassa ja sai 10 pistettä, niin unohin koko alatiesynnytyksen. Ja kun kuulin, että päänympärys oli 38cm, niin ymmärsin, että sektio oli paras vaihtoehto. Naistenklinikalla huomasin kätilöiden kanssa jutellessa asiasta, että heidän mielestä noin iso lapsi ei olisi tullut turvallisesti perätilassa. Jokatapauksessa nyt voin olla vain kiitollinen kaiken sujumisesta niin hyvin <3

      Sektio oli ajatuksena pelottava ja toimepiteenäkin tai paremminkin synnytystapana jotenkin epäluonnollinen (olen itse ollut seuraamassa sektiota), mutta kaikki kuitenkin sujui salissa niin rauhallisesti, että siitä jäi hyvä mieli. Ja voi sitä tunnetta, kun yhtäkkiä paino mahalta keveni ja kuului samantien parkaisu <3 <3 Sain pojan rinnalle heti lämpöpeittoon käärimisen jälkeen ja ensi-imetykseen n. tunnin kuluttua heräämöön. Haavan ja kipujen kanssa vauvan hoito alkupäivinä oli rajoittunutta, mutta nyt jo vointi paljon parempi.

      Kaikki on vielä niin uutta ja ihmeellistä ja jäätävä epävarmuus iskee aina väliin näissä hormonimyrskyissä, mutta joka päivä kasvetaan vanhemmuuteen. 🙂

      Nelma, miten teillä siellä menee?

    • #5038
      mipsu
      Osallistuja

      Kiitos Ruiskaunokki <3 Ihanaa, että olette päässeet pikkumiehen kanssa kotiin! Varmasti mieletön tunne, että viimein hän on siinä vieressä, yhdessä kotona perheenä <3 Hyvä, että synnytys meni lopulta hyvin ja kaikki muutenkin hyvin!
      Mietinkin juuri, että ollaan molemmat luomuplussien ihmeitä 😀 Kuinka mietinkään kuullessani sinun ihmeestäsi, että miten mahtava kuulla, että sellaisia oikeasti tapahtuu, mutta ehkäpä ei taida omalle kohdalle tulla…
      Olimme tosiaan siis lahjamunasoluJONOSSA, kirjoitin näköjään vain lahjamunasolussa…:D Mutta uskon ylläpitäminen ja lukuisat vitamiinit+lisäravinteet saivat lopulta tämän ihmeen aikaan, näin ainakin haluan itse uskoa 🙂 Nyt 15. viikko menossa ja ainakin maha kasvaa ja sydänäänet kuuluvat kotidopplerilla 🙂

      Ihanaa vauva-aikaa ja päivittäisiä ihmetyksiä omasta hurmuristanne teille Ruiskaunokki ja toki kaikille muillekin onnekkaille äideille täällä!!!

    • #5391
      Nelma
      Osallistuja

      Hei pitkästä aikaa!

      Mitenkäs Hermionella on loppuraskaus sujunut? Oletko vielä yhtenä kappaleena? 🙂 Ruiskaunokki, ihania päiviä teille pikkuisen pojan kanssa! Kaikkine haasteineenkin on jo tämä vauva-arjen alkuaika kyllä todella ihmeellisen ihanaa ja ikimuistoista, joten toivon teille nautinnollisia ja unohtumattomia hetkiä!

      Meilläkin menee kaikki hienosti tällä hetkellä. Pääsin itse kotiin 8 päivän kuluttua synnytyksestä, ja olen siitä pikkuhiljaa toipunut, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Vielä tosin välillä ahdistaa leikkauksen muistot, mutta vauvan kanssa sellaiset unohtuu pian. Tyttösemme vietti lastenosastolla muutaman viikon ja kotiutui ns. kotisairaalaan nenä-mahaletkun kanssa, mutta pääsimme siitäkin pian eroon ja nyt vietetään vihdoin sitä kaipaamaani normaalia vauva-arkea, myös jo ilman kotisairaanhoitajan käyntejä. Se on mahtavaa, koska myös vauvan sairaalaviikot olivat yllättävän raskasta aikaa, kun itse tuli vietettyä päivät aamusta iltaan hänen luonaan. Nyt en kyllä sairaalaa haluaisi hetkeen nähdä, mutta joudumme kyllä kontrolleissa ja tutkimuksissa käymään säännöllisesti. Vauvalta löytyi synnynnäinen kilpirauhasen vajaatoiminta, joten senkin vuoksi olemme tiiviissä seurannassa edelleen.

      Ikää on pikkuisella nyt yli seitsemän viikkoa, korjattuakin ikää reilut kaksi viikkoa, mutta painoa ei ole vielä kolmea kiloakaan. Tyttönen syö kyllä reippaasti rintaa nyt kun voimia on kertynyt ja painoa tulee lisää koko ajan, mutta edelleen hän on keskostenkin painokäyrissä jäljessä. Nyt vihdoin tajuan kuinka paljon istukan vajaatoiminta heikensi vauvan kasvua ja kuinka hienoa on, että saimme olla niin tiiviissä seurannassa ja hyvässä hoidossa, jotta ongelmat selvisivät riittävän varhain. Hurjan raskauden, synnytyksen ja vauvan ensimmäisten elinviikkojen jälkeen on kaikki nyt aivan ihmeellisen hyvin ja olen siitä todella onnellinen ja kiitollinen!

      Nyt on ollut aikaa hieman ajatella omiakin tuntemuksia. Jälkeenpäin ajateltuna raskausaika oli jatkuvaa pelkoa lapsen menettämisestä. Jos jotain haluaisin tehdä toisin, niin olisi ollut hienoa nauttia vauvan odotuksesta, mutta kun viimeiseen asti pelkäsin ettei minusta ikinä tulisi äitiä! Muistot tuosta ajasta ja myös raskautta edeltäneistä lapsettomuushoidoista tuntuvat väistämättä leimaavan elämää edelleen, joten uskon nyt sen mitä moni lapsettomuudesta kärsinyt on sanonut, että lapsettomuus vaikuttaa jollakin tavalla lapsen saannin jälkeenkin. Se ei ole kuitenkaan välttämättä pelkästään negatiivinen asia, koska itse ainakin nautin nyt äitiydestä aivan suunnattomasti muistaessani pitkän prosessin mikä sitä edelsi!

      Haaveissa on alkanut liikkua myös toinen lapsi, koska 40-vuotiaana ei ole varaa kauan odottaa uutta yritystä. Viimeistään kesän jälkeen pitäisi taas projekti siis käynnistää. Tämän raskauden ongelmat kuulemma saattavat hyvinkin toistua, mutta uutta raskautta ei ole minulta kielletty. Ainoastaan sektiota pitäisi välttää, koska tämä leikkaus on pahentanut jo olemassaolevia kiinnikkeitä, joten seuraavasta sektiosta tulisi vielä hankalampi. Sektiotahan ei noin vain vältetä jos ongelmia on, joten aika jännä raskaus olisi sitten taas edessä, jos sinne asti onnistutaan pääsemään. Saa nähdä miten käy! Nyt kuitenkin aion nauttia tässä hetkestä ja murehtia myöhemmin tulevia! 🙂

    • #5411
      Hermione
      Osallistuja

      Heippa!

      Ihanaa kuulla Nelma että olette kotiutuneet ja vihdoin päässeet aloittamaan normaalin vauva arjen 🙂 olette niin hienosti voittaneet kaikki vastoinkäymiset että varmasti alkaa pienokaisen painokin sieltä nousemaan ja tyttö vahvistuu päivä päivältä <3

      Täällä ollaan edelleen yhdessä osassa, viikkoja täynnä 38 🙂 vaikka tunnostikin 7vkoa sitten että olisi pikkuisella ollut kova kiire tulla tutustumaan äitiin ja isiin niin nyt tuntuu siltä ettei hän maltakkaan maailmaan tulla 😉 Neuvolan tätikin on jo useamman viikon päivitellyt miten hän onkaan sinnikkäästi vielä masussa vaikka ollut jo useamman viikon ihan lähtökuopissa lantiossa valmiina ulos. Vointi alkaa kyllä olla tukala ja pientä erittäin lievää alkavaa raskausmyrkytyksen oirettakin kerennyt tässä olemaan mutta koitan pitää ajatukset siinä että pian hän on jokatapauksessa sylissä kun eihän kukaan ole vielä masuunkaan jäänyt asustelemaan 😀

      Mukavia vauvahetkiä kaikille ja ihanaa alkavaa talvea! <3

    • #5511
      Hermione
      Osallistuja

      Heippa!

      Tasan viikko sitten meille syntyi kaunis pieni prinsessa <3 synnytys käynnistyi ihan itseksekseen ja kesti vuorokauden 🙂
      Tyttö painoi hitusen alle 4 kiloa ja pituutta 51cm. Vähän saimme säikähtää kun neiti tuli maailmaan velttona eikä vironnut heti mutta kaikki oli kuitenkin hyvin, oli vain säikähtänyt rajua ponnistusvaihetta. Kotiin päästiin ihan muutamassa päivässä ja nyt ollaankin harjoiteltu vauva arkea mikä on ollut tähän asti ihaninta aikaa mitä tiedän <3 <3
      Hurja matka tähän ja ties mitä tästä eteenpäin 🙂 Onnellisempi ei ihminen kuitenkaan voisi olla <3

      Ihanaa vauva aikaa kaikille ja kiitos tuesta ja ajatusten vaihdoista tällä palstalla! <3

      Hermione & Prinsessa

    • #5693
      Nelma
      Osallistuja

      Ihanaa!! Paljon onnea Hermione pienestä prinsessasta! 🙂 Olen täysin samaa mieltä, että onnellisempi ei ihminen voi olla kuin pienen vauvansa kanssa kaiken tällaisen jälkeen! Muistetaan se siis vaikeinakin hetkinä! 🙂

      Minäkin toivottelen teille uusille äideille oikein ihanaa vauva-aikaa ja iloista joulunodotusta! <3 <3

    • #5770
      Ruiskaunokki
      Osallistuja

      Paljon Onnea Hermione!! <3 Ihania vauvahetkiä sinne teillekkin! 🙂 Ja tunnelmallista joulunodotusta kaikille!!

Luet parhaimillaan 25 vastausketjuja
  • Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.