Etusivu › Foorumit › HEDELMÖITYSHOIDOT › Talvi/Kevät plussat 2014-2015
- Tämä aihe sisältää 190 vastaukset, 22 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 7 vuotta, 12 kuukautta sitten
Nimetön toimesta.
-
JulkaisijaArtikkelit
-
-
30.11.2014, 17:07 #5632
Nimetön
Ei-aktiivinenOlen rohkea ja aloitan tänne uuden ketjun, jossa saa käydä läpi raskausajan tuntemuksia. Kaikkea voi sattua ja kesken voi mennä, mutta siihen me kukaan ei voida vaikuttaa muuten, kun toivomalla enkeleitä pikkuistemme suojaksi. Toivon sydämestäni tänne useita keskustelijoita ja vielä jatkossa paljon paljon lisää.
Omat tuntemukset ja oireet vaihtelee päivittäin. Tänään on rv 9 täynnä ja kymmenes lähtee jolkottaan huomenna. Huomenna on tarkoitus myös soittaa neuvolaan ensimmäistä aikaa. Pahoinvointi vaihtelee päivästä riippuen. Voi olla muutama päivä peräkkäin voimakkaana ja sitte helpompia päiviä välissä. Samoin väsymys seilaa ja vatsatuntemukset. Ainoa joka on joka päivä on rintavarustuksen arkuus ja turvonnut vatsa 🙂
-
3.12.2014, 13:55 #5702Ei-aktiivinen
Heippa katras!
Tulen tänne sinun kaveriksesi niin ei tarvitse yksin täällä jaella tuntemuksia. Tänään mulla 10+0. Ja ensimmäinen neuvola oli tänään. Mulla oireet olleet aika vähäiset. Tuostakaan kun ei voi olla iloinen. Jotenkin jos niitä oireita olisi enemmän niin tuntuisi todellisemmalta tämä. Rinnat ovat kyllä todella arat ja olleet jo monta viikkoa. Öisinkin joudun jo käyttämään sellaisia kulahtaneita liivejä, mitkä ei paina mutta tukevat sivulle falskaamisen. Edelleen se pelko hiipii sinne takaraivoon mutta onneksi enää harvoin. Masun kasvua odottelen jo kiivaasti. Toiveena olisi että saatias ultra aika ennen joulua mutta katotaan kuinka käy. Vielä kun muutaman viikon jaksaisi niin sitten voisi pikkaisen huokasta. Joulua odotellessa niin viikotkin siinä samalla lisääntyy…
-
4.12.2014, 10:02 #5710Ei-aktiivinen
Hempula, mulla tulee sunnuntaina 10 viikkoa täyteen. Ens ti on eka neuvola. Saa nähdä kuuluuko jo jumputus. Kuunneltiinko teillä sydänääniä ku kävitte? Mua niin pelottaa, että onko enää ketään asustamassa, kun oireet on niin lieventyneet. Tissikipu helpottunut, etominen lieventyny, palelu helpottanut….mahassa ei oikeen tunnu miltään, mutta toivo elää vahvana 🙂 Tosi nopeasti aika on kyllä mennyt. Ihan hurahtamalla nämä kohta 10vkoa. Kyllähän sitä odottaa, että pääsis siihen vaiheeseen, että tuntisi liikkeitä, niin ehkä se huoli vähän helpottaa siinä vaiheessa….ehkä…
-
7.12.2014, 09:28 #5747Ei-aktiivinen
Heippa! Yritettiin kuunnella sydänääniä mutta eivät vielä kuuluneet. Itselläkin käy välillä se mielessä että onkohan siellä enää elämää?? Mutta olisin kyllä luultavasti huomannut jos asiat eivät olisi niin kuin pitäisi. Eilen kerrottiin yhdelle ystävä pariskunnalle jotka ovat tienneet meidän hoidoista ja tiesivät nyt tästäkin hoidosta. Ovat kyselleet jo aikaisemmin tulosta mutta näin kauan pystyttiin se heiltä salaamaan. Ja oli ihana huomata kuinka onnellisia he olivat meidän puolesta. Nyt vaan kaikki peukut ja varpaat pystyyn että kaikki sujuis loppuun asti hyvin. Tänään taidan lähteä joululahja ostoksille ja ehkä joudun myös ostamaan itselleni jotain. Uudet liivit olisivat hakusessa koska tuo rintavarustus on aikas lailla kipeät ja sen verran jo kasvaneet että ei ole kun muutamat käypäset liivit enää. Sellaiset missä vois myös öisin olla niin ei tekisi niin kipeetä vaihtaa kylkeä….
Hempula rv10+5-
7.12.2014, 11:54 #5748Ei-aktiivinen
Sunnuntaita! Tänään tuli tasan 10 rv täyteen. Kirjoitin tämän tekstin jo kertaalleen tänne ja lähettämisen jälkeen näkyviin jäi vain tuo ensimmäinen lause….hiukkasen turhauttavaa!! Uusiksi siis. Sulla on hyvä oire tuo tissikipu. Kyllä siellä joku kotona on ihan varmasti. Mun rintavarustus tuntuu lussahtaneen alun aristuksesta ja turvotuksesta. Ei haittaa nukkumista ja aamuisin ei oo ollenkaan kipeät. Vähän alkaa iltaa kohden aristaa. Pahoinvointia on, mutta vaihtelee sekin, eikä onneksi ole tarvinut vielä oksentaa. Ainoastaan tukkoinen nenä ollut mukana alusta lähtien, sekä satunnaiset mahavihlasut. Kyllä tää oireiden vähyys ja heittelehtiminen aiheuttaa epävarmuutta ja jos tiistaina ei jumpse kuulu, niin harkitsen kyllä heti ultraan menoa. Tää epätietoisuus on niin hermoja raastavaa, vaikka yritän tyynenä pysyä.
-
9.12.2014, 08:18 #5791Ei-aktiivinen
Onpas täällä plussanneiden puolella hiljaista! Toivottavasto porukka tulis tännekkin puolelll aktiivisesti keskustelemaan : )
Toivottavasti teillä Katras ja Hempula kaikki hyvin!
Mä vaan varovaisesti kurkin tänne puolelle, aamulla digi sanoi raskaana 1-2 mutta ei saa hötkyillä!
-
9.12.2014, 13:33 #5797Ei-aktiivinen
Heippa! Tää palst toimii kyllä tosi tosi huonosti puhelimella. Tai ainaki mun puhelimella, mutta kirjotan silti edelleen puhelimella ku koneelle en pääse.
Kiva ku kirjotit tänne Vohveliini, tulevan pian uudelleenkin :)Sulla digi näyttää todella luupaavasti viikkoja. Torstaina on varmasti jo hyvä hcg!
Kyllä minäkin kaipailisin tänne enemmän meitä plussanneita kun meitä kerran useampia on. Kävin tänään neuvolassa ensimmäistä kertaa ja siellä meni 1,5 tuntia!! Paras anti oli kuitenkin, kun saatiin syke kuulumaan!!!! Kyllähän se terkka ensin varoitteli, että ei välttis vielä kuulu, mutta KUULU! Epätodellista! -
9.12.2014, 15:48 #5812Ei-aktiivinen
Nyt oon koneella ja täälläkin noi tekstit menee ihan kummallisesti, eli kapenee tuo kirjoitustila ihan ihmeellisesti. Tää tulee varmaan taas kapeampana ku euo edellinen. Onko vika vaan mun laitteissa, vaan näkyykö samanlai muillakin. Puhelimen näytössä tuo mun edellinen teksti ei näkyny enää ollenkaan. Vohveliinin teksti piti lukea puhelimesta ylhäältä alaspäin, eli kirjaimet oli jonossa yksittäin, ja mun teksti ei näkyny ollenkaan puhelimella. Täällä näkyy, mutta kapenee koko ajan tää tila, missä teksti näkyy.
-
9.12.2014, 17:44 #5816Ei-aktiivinen
Hei,
Tulin vähän kurkistamaan teitä plussanneita. Hiljaista on, kuten Vohveliini totesi.Katras ja Hempula toivottavasti kaikki teillä etenee toivotun mukaisesti!
Testissä perjantaina plussa, 1-2vkoa raskaana – Ihmeellistä! Voiko tuo olla totta?! Onnenkyyneleet plussasta testituloksen jälkeen. Pian kuitenkin ajatukset edellisistä pettymyksistä hiipivät mieleen. En arvaa vielä tänne puolelle kokonaan jäädä, ennen kuin on varmistus asiasta Uä:n muodossa.
Iloitseminen vielä aidosti ja ihan oikeasti mahdollisesta/todellisesta raskaudesta tuntuu kaukaiselta. Ristiriitaisia&sekavia tunteita. Ihanaa! ja Hui! Miten selvitä näistä jännittävistä viikoista?! Varhais-uä ennen joulua. Vinkkejä?
-
9.12.2014, 17:33 #5815Ei-aktiivinen
Heippa,
Mäkin ihan varovasti vasta kurkkailen.. Nyt viikkoja 6 täynnä ja joulun jälkeen eka ultra. Siihen asti koitan vielä olla hötkyilemättä (vohveliinin sanoin 🙂 )Kiva Katras kun aloitit tämän ryhmän ja toivottavasti saadaan tuolta toisesta ryhmästä kaikki mukaan tänne puolelle asap! Mulla ei vielä toistaiseksi muita oireita kuin tuntuu että rinnat räjähtää iltaisin. Välillä alavatsavatsakipua / kramppailua mikä tietysti heti saa mut ajattelemaan keskenmenoa. Onkohan tuollaiset krampit normaaleja?
Joo Katras, olen koneella ja teksti sisentyy koko ajan. Mä klikkasin tällä kertaa ”vastaa” tuohon Vohveliinin viestiin. Saa nähdä miten tämä viesti sisentyy. Niin ja tietysti tuhannesti onnea Vohveliinille plussa testistä!! Mahtavaa!!
-
9.12.2014, 17:56 #5817Ei-aktiivinen
Hei,
Taidettiin Kimalle kirjoittaa samaan aikaan – menivät tekstit hassuun aikajärjestykseen.
Toivottavasti Vohveliini ja Kimalle raskaus teillä etenee viikoista ja ”hötkyilystä” huolimatta!! Samaa toivon omalla kohdallani! -
9.12.2014, 20:29 #5818Ei-aktiivinen
Ihanaa kun täällä näkyy teitä muitakin. Ymmärrän kyllä hyvin varovaisuuden ihan alussa, kun on niin epätietoista kaikki. Mua vähän harmittaa, kun aika moni lähipiiristä tietää jo tästä raskaudesta. En aikonut kertoa, mutta kun hoidoista on kerrottu, niin yksi toisensa jälkeen kyselee, että mikä tilanne nyt. Oon huono valehtelemaan ja sitte iskee kauhea pelko, että jos joutuu perumaan puheita. Naksulle en osaa sanoa muuta ku malttia ja luottamusta huomiseen. Tää on niin ohkanen lohtu ja sanoma, tiedän, mutta ei muu auta. Itse en sitä ultraa kovin innolla oottanu ku pelkäsin niin paljon, mutta nyt taas haluais koko ajan jonku varmuuden, että kaikki edelleen hyvin. Tammikuussa seuraava ultra.
-
11.12.2014, 13:01 #5833Ei-aktiivinen
Heippa taas kaikille!!
Ihanaa kun ollaan saatu muitakin tänne. Onhan se kivempi keskuttella kun useampi kenen kanssa keskustella. Mulle postiPate toi ihanaa postia ja tuli aika ultraan. Pääsen viikon päästä perjantaina kurkkaamaan onko masussa kaikki hyvin. Ja mulla vielä viikon päästä sunnuntaina synttärit niin mikä sen ihanampi synttäri lahja olisikaan kun nähdä pieni ihmeemme. Jännittävää mutta samalla pelottavaa. Minulla oli kans katras samoja fiiliksejä ultrasta, että en kovin kovasti odottanut. Toivoin että sen päivän voisi hypätä yli. Mutta nyt en millään jaksa odottaa perjantaita. Mutta kun jo kerroin se myös samalla pelottaa. Jospa tuokin pelko sitten kaikkoaisi perjantaina ja sais rauhoittua jouluun.
Alle viikko niin ensimmäinen kolmannes takana. Toisaalta tämä aika on mennyt kuin siivellä. Mutta toisaalta on vielä monen monta viikkoa edessä…..Kimalle, Naksu ja Vohveliini: ONNEA!!
Hempula rv 11+1
-
11.12.2014, 17:59 #5835Ei-aktiivinen
Kiitos Katras tsemppilauseista! Näin se on, malttia ja luottamusta tarvitaan.
Kiitos Hempula onnitteluista! Varovasti, maltilla tässä vielä 🙂Hempula, hienolta kuulostaa Sinulla pian eka kolmannes takana!
Ja todellakin – aika ajoin eli koko ajan haluaisi varmuuden siitä, että kaikki on hyvin raskauden etenemisessä kuin kehittyvän alkion/sikiön suhteen! Odotusta sanan varsinaisessa merkityksessä! – ja se on jollakin tavalla niin vaikeaa. Epävarmuutta, epätietoisuutta sen vuoksi kun ei näe, eikä tiedä miten asiat ovat. Ja jos lähes oireeton, mistä tietää että kyytiläinen on mukana ja kasvaa, kaikki on hyvin?!
Täytyy vaan olla onnellinen ja kiitollinen tämän hetken tilanteesta ja luottaa siihen, että kaikki menee hyvin!
-
11.12.2014, 19:25 #5838Ei-aktiivinen
Heippa kaikki!
Etsiskelin täältä palstaa johon pääsisi ajatuksia ja tuntemuksia purkamaan, ja tosi kiva että löytyi tällänen missä on tuttuja!
Hienoa Katras että sait jo ekassa neuvolassa kuulla sykkeen. Me ollaan ”jo” viikolla 14 eikä vieläkään oltaisi kuulty sykettä ellei oltais miehen kanssa ostettu koti doppleria. Ekassa neuvolassa sano vaan että ei vielä sillon kuunneltais ja odotin että varmaan sitten ultrassa, mutta ei sielläkään. Vähän suretti sitten kun kaikki kyseli että joko ollaan syke kuultu.. Ehkä tosiaan siellä seuraavassa neuvolassa mikä meillä on ensi viikon alussa.
Mutta tosiaan tota koti doppleria suosittelen kaikille hermoilijoille! Se on aivan ihanaa iltasin rauhottua makaamaan ja alkaa kuuntelemaan kun pikkuinen sykkii siellä masussa.Hempula, noita rintakipuja on täälläkin. Mieskin huomauttelee jatkuvasti kuinka on kasvanut, ja itekkin huomaa kun ne PAINAA ihan järkyttävän paljon. Onko vinkkejä millaset liivit olisi hyvät?
Ja Katras oo vaan tyytyväinen että pahoinvointi pysynyt kurissa. Minähän
mietin alusta asti että toivottavasti tulee niitä oireita niin tietää ainakin että on raskaana. Enpäs tienny että tilasin itelleni siinä puolentoista kuukauden piinan kun mitään ei voinu syödä mutta nälkä vaan pahensi oloa, ja oksentelusta tuli osa normaalia päivää. Onneksi se on nyt ohi!Minulla alkanut nyt tuntumaan noita kohdun kasvukipuja, neuvola tädin mukaan tässä vaiheessa alkaa juuri kasvamaan enemmän ja kun ekaa kertaa kasvaa niin aiheuttaa välillä kipeitäkin tuntemuksia. Mahan kasvua odottelen, oltiin miehen kanssa päätetty jouluna ilmoittaa vauvan tulosta, mutta tällä vatsalla ei paljoa ilmotella. 😀 Hauskaa on se että vatsa on huomattavasti pienempi kun silloin kun hoitojen mukana alkoi turvottaa.
Onnea myös Naksulle ja Kimalteelle! Liittykäähän tänne myös 🙂
-
11.12.2014, 19:28 #5839Ei-aktiivinen
Ja totta Katras että teksti kapenee, muutama eka teksti ylhäällä näkyy leveänä mutta kaikki muut kapenee kokoajan.
Tuli tollanen kilometrin pituinen tuosta minunkin tekstistä.. -
11.12.2014, 22:37 #5841Ei-aktiivinen
Hei Hipsu! Kiva kun löysit tänne. Sää oot jo hurjan pitkällä 🙂 Mulla su poksahtaa 11vkoa rikki. Oon itekki miettiny tuota dopplerin hankkimista, mutta mies on vähä sitä vastaan. Tiedän, että jos se olisi, niin hänkin kyllä innokkaana kuuntelisi ääniä. Onhan tää tällaista vatvomista, kun pari päivää sitte syke on kuultu, niin nyt jo epäilyttää, että onkohan enää kaikki kunnossa kun ollut oireettomampi päivä. Olkaa onnellisia te, joilla on pieni maha. Minä meinasin pyörtyä ku nousin neuvolassa vaa’alle. Viisi kiloa tullut 3kk:n aikana painoa lisää ja en ikinä ennen oo ollu ylipainoinen. Ihan järkyttävä morkkis. Maha on turvonnut löllö ja tuntuu että jalatkin on ihan turvoksissa. Viikonloppuna ollaan menossa ristiäisiin ja eipä meinaa löytyä mitään päälle. Itkua väänsin ku olen vielä yrittänyt syödä mahdollisimman terveellisesti, mutta maha ei oikeen toimi, niin siinä lienee tämän ihraantumisen syy. Eniten tässä ärsyttää se, ettei halua asiasta vielä kovin laajalle kertoa, mutta jokainen näkee, että levinny tuo on joka suuntaan. Ei pitäis murehtia näin pienistä, pääasia että pieni ihminen voisi hyvin.
-
15.12.2014, 19:18 #5901Ei-aktiivinen
Heippa kaikille!!
Jouluun enää 9 yötä… Ja ultraan 4 yötä… Voihan jännä….Tänään soitin serkkulikalle jolle olen joskus kertunut että meillä tuo vauvan saaminen ei ole mitenkään helppoa. Tänään sitten kerroin hänelle uutisen. Se aito tunne joka välitty vaikkakin vaan puhelimen kautta oli niin hienoa. Kun joku on oikeasti niin onnellinen meidän puolesta. Nämä on vaan niitä hetkiä joita saamme kokea harvoin mutta tuntuu sitäkin paremmalta. Oli ihanaa jakaa hänelle meidän pieni salaisuus. Tai ei tämä taida kauaa enää salaisuutena pysyä. Tämä ilta turvotus on aivan järkkyä ja kun teen pääsääntöisesti ilta painotteista työtä niin… Ei taida kauaa riittää työpaidan ympärys peittämään tätä turvotusta. Muutama töissä kyllä jo tietää mutta ei haluais ihan kaikille kuitenkaan vielä kuuluttaa.
Hipsu: Niistä liiveistä. En mä saanut mitään vielä hommattua. Sen olen vaan huomannut että niissä ei ole kaaritukia. En ole uskaltanut vielä kokeilla niitä kaarituettomia. Kun jotenkin näin isorintaisena kaipaisi tukea mutta jotenkin minua epäilyttää että tukeeko ne tarpeeksi. Mutta vuoden alusta ajattelin lähteä niitä kokeilemaan ja kai se riski täytyy ottaa ja luottaa että ne tukee. Ei kai siinä muukaan auta….
Miten te muut olette voineet???
Utraa, synntäreitä ja joulua odotellessa
Hempula 11+5 -
15.12.2014, 20:02 #5902Ei-aktiivinen
Heippa kaikille! Varovasti kurkin tälle puolelle nyt.
Täällä elellään 5+0 viikkoja. Kolmas ICSI ja tuoresiirto toi meille plussan. 1 tuoresiirto ja yksi PAS takana.
Täällä olen suurkuluttanut raskaustestejä, käynyt viime viikon tiistaina veri-hcg:ssä, oli 113, pitäisi olla sinä päivänä 39-270, eli ihan hyvin. Ei olisi tarvinnut käydä kontrollissa, mutta kuten mies sanoi ”valohoidoksi” kävin tänään uudelleen ja oli 1634 (750-3100). Tämän tuloksen turvin todennäköisesti kestän yli joulun ja varhaisultra olisi 7+1 30.12. Meillä on taustalla keskenmeno viikolla 21+1 vuonna 2012, joten jännittäviä/stressaavia aikoja tulossa.
Oireita mulla ei ole, mitä nyt rinnat vähän arat. Ja ”henkinen” nälkä, puputan jotain koko ajan. Edellisessäkään raskaudessa ei ollut pahoinvointia nimeksikään.
Hyviä vointeja kaikille!
-
-
-
-
-
16.12.2014, 09:35 #5906Ei-aktiivinen
Moi! Mua pelottaa kamalasti että tää raskaus on jo menny kesken, ku mulla oli hcg tulos 4+ 3 171 ja keväällä alkaneessa raskaudessa se oli yli 300. Tiedän että voi vaihdella mutta silti tuo huolestuttaa.. Saan tänään digit niin testaan aamulla ja käyn kontrollilabrassa niin näkee onko tuo hcg noussu tarpeeks.
Niplis me mennään ihan samoilla päivillä! Sulla ei oo mitään oireita siis? Ku viime viikolla mulla oli nippailuja ja sellasia tuntemuksia mahassa ja enää ei mitään! Rinnat ei oo yhtään kipeet eikä turvonneet.. Tässä tulee hulluks kun jokaista oloa tiiraa ja miettii : )
-
16.12.2014, 16:30 #5911Ei-aktiivinen
Vohveliini, minäkin olen koko ajan verrannut tätä raskautta edelliseen. Tuntemuksia oloja ja oireita. Se on oikeasti niin turhaa, koska raskaudet on erilaisia ja varsinkin kkm ei ole hyvä vertailupohja. Tämä pitäisi itsenikin ymmärtää! Minä alkuun vertasin koko ajan ja pelkäsin. Nytkin pelkään, mutta ei ole enää mihin verrata kun oon jo pidemmällä, mutt suuri pelko on läsnä joka päivä. Pelko kun kohtu on liian hiljaa, ei vihlasuja, ei mitään. Eilen oli kyllä pahin pahoinvointi tään raskauden aikana. Laattasin aamulla ja illalla, mutta viikonloppuna oltiin reissussa enkä syöny b-vitamiiniä. Eilen otin aamulla ja illalla ja tänään aamulla ja olo ollu lähes normaali. Oon kuullu monelta, että se hillitsee pahoinvointia. Nyt alan uskomaan itekki sen tehoon. Mää en ilmeisesti pääse varhaisultraan ennen joulua, vaikka sitä mielessäni toivoin..menee tammikuulle. Mulla ei tosiaan ole muuta oiretta ku hyvin vaihtelevasti pahoinvointia. Tissit ei oo kipeät. Olo on taas niin epäuskonen koko juttuun.
-
16.12.2014, 17:03 #5912Ei-aktiivinen
Vohveliini, eikö 171 niinä päivinä ole ihan hyvä? Ymmärrän kyllä huolestumiset, itse olen hyvin herkästi hermostuvaa sorttia. Mies vastusti vähän sitä, että kävin toistamiseen Hcg:ssä. Mutta jos tämä ”valohoito” mua rauhoittaa, 44e on well spent. Sain sentään peruutettua 6+1 ultran, varsinkin kun tuolla toisella foorumilla parillakin odottajalla ei näkynyt vielä sykettä 6+ viikoilla, mikä todennäköisesti on ihan normaalia vielä. Mutta olisi aika hermoja raastava tilanne kuitenkin.
Rinnat on tosiaan arat, mutta ei käytännössä aremmat kuin esim. ennen kuukautisia. Ei ole pahoinvointia, ja mahavaivoista nyt ei pysty mitään sanomaan ku niitä on muutenkin vähäsen, mutta niihin ei kiinnitä huomiota tavallisesti.
Pidetään kovasti peukkuja, että sun pelot osoittautuu aiheettomiksi!Paha tässä on se, ettei ole mitään takeita mistään. Vaikka kaikki olisi hyvin tietylle viikolle asti, niin pieleen voi mennä (kuten meillä rv 21). Mutta ei se huolestuminen estä sitä millään tavalla. Ilmoittauduin nyt naurujoogaan ja jonoon mindfulness-kurssille työväenopistoon 🙂
Katras, oletko siis menossa niskaturvotusultraan tammikuussa vai vielä joku eri ylimääräinen? Mitä b-vitamiinivalmistetta käytät?
-
16.12.2014, 17:40 #5913Ei-aktiivinen
Oon menossa ihan normaaliin kunnalliseen alkuraskauden ultraan, joka tehdään rv 11-14 Päätettiin miehen kans, ettei lähetä seulontoihin ollenkaan. Otetaan mitä annetaan. Tässäkin ultrassa katotaan sitä turvotusta ja rakenteet. Siitä seuraava ultra onkin vasta rv 20 jos sinne koskaan päätään. Voi Niplis kuinka suuren menetyksen olettekin kohdanneet! Lämmin ja toivoa antava virtuaalihalaus täältä! Varmasti pelottaa, mutta ei se pelko ketään auta. Ihanaa kun haet naurujoogasta iloa odotukseen.
Johonkin mielihoitoon tässä sais itekki lähtä ku meinaa niin hermostuttaa ja koko ajan kyttää joka pierua 🙂
Ostin luontaistuotekaupasta bioteekin super b-vitamiiniä. Nuo haisee ihan järjettömän pahalle ja joskus röyhtäilyn seuralaisena maistuu suussakin, mutta oon kyllä sitä mieltä että auttanu.
Vohveliinille piti myös sanomani, että kyllä minusta se hcg on ollut ihan hyvä, mutta ymmärrän että sitä miettii ku on jotain mihin verrata, mutta se vertaileminen ei kannata 🙂-
16.12.2014, 18:11 #5916Ei-aktiivinen
Jännityspäivät & -viikot jatkuvat. Malttia pysyä rauhallisin mielin on todella tarvittu, huoh!
Oireetonta aikaa tää on ollut kropan suhteen (sen testiajankohtaan liittyneen jonkinpäivän mittaisen vuodon jälkeen). Paitsi kevyet nippailut alavatsalla…Aveluttaa, eikö jotakin oiretta pitäisi olla, jotta tietäisi kaikenolevan kuten pitääkin? Onko teillä muilla ollut vuotoja positiivisen testin jälkeen? ..ja silti pysynyt tilanne positiivisena? Minulle ei ole annettu mahdollisuutta veritestiin. En tiedä, miksi eivät sitä klinikalla tee vaan on sovittu varhainen ultra.Tunteiden vuoristorataa tämä on. Epävarmuus, pelko ja hämmennys. Ilon, toivon ja onnen sekamelska. Viikko vielä siihen ultra-aikaan. Tekisi mieli tehdä kotitesti uudelleen, ettei siellä uä:ssa tulisi pettymys yllätyksenä. Toisaalta en halua tehdä kotitestiä, sillä jos tilanne onkin muuttunut kyynelpadot aukeavat ja loppuviikko olisi tuskaa, ei ehkä pystyisi töihinkään menemään. Toiveet ovat suuret sen suhteen, että vihdoin vuosien jälkeen olisimme saamassa lahjan&ihmeen onnistuneen raskautumisen muodossa.<3
-
16.12.2014, 21:14 #5917Ei-aktiivinen
Minä nyt vasta huomasin tämän plussanneiden ketjun, joten liityn nyt myös joukkoon. 😀 Minulla täyttyi tänään 10 viikkoa, 31.12. olisi niskaturvotus-UÄ. Melkoista tunteiden vuoristorataa on ollut tämä alkuraskaus, etenkin kun on ollut vuotoja. Sunnuntaina kävin viimeksi päivystyksessä puolipaniikissa, mutta Täplällä oli kaikki onneksi oikein hyvin. <3 Kova meno näytti masussa olevan. 😀 Muuten ei juurikaan ole raskausoireita, tai oireita on, mutta kaikki hyvin lieviä. Paitsi närästys. Ja minä kun luulin, että sen pitäisi olla loppuraskauden oire, mutta mulla on näköjään jo nyt. 😀
Minäkin hommasin sellaisen kotidopplerin, mutta vielä ei ole äänet sillä kuuluneet. Tosin ohjeessakin lupailivat, että vasta viikolta 12 eteenpäin niitä tuolla laitteella kuuluisi… Jospa sitten sillä saisi vähän rauhoitettua tätä mieltä vuotojenkin kanssa.
Niin, ja jouluna olisi meidänkin tarkoitus kertoa uutiset. Ollaan ostettu sellaset ”mummo”- ja ”ukki”-pyyhekoukut, jotka löytyy sitten lahjojen joukosta. 🙂
-
16.12.2014, 21:45 #5918Ei-aktiivinen
Ainiin, unohtui noista oireista mainita, että pissillä joutuu kyllä juoksemaan ihan jatkuvasti. 😀 Lisäksi on alamahakipuja, välillä koviakin vihlasuja, mikä ei ainakaan rauhoita mieltä kun on niitä vuotojakin… Mutta jospa kaikki sujuisi kuitenkin hyvin. <3
-
17.12.2014, 22:03 #5930Ei-aktiivinen
Iltaa! Aloin muka nukkumaan ja käskin miehenikin mennä lehteä lukemaan makuuhuoneesta muualle, kun väsyttää. Miten kävi, aloin poraamaan ja syöksyin epätoivoon. Koko päivän oon uskotellu itelle, että kaikki on hyvin, mutta on niin kalvava tunne, että ei ole ja nyt se purkautui. En jaksa masentaa miestä, vaan puran tämän epäuskon koko juttuun tänne. Periaatteessa kaikki on hyvin. Pahoinvointia oli aamulla ja laattasin tyhjän mahani keittiön altaaseen. Mutta, kun mun kohdalla se ei kerro vielä mitään. Laattasin viimeksikki pelkästä istukasta. Nyt pelkää kun, että tää yhtäkkinen oksentelu, mitä muutamana päivänä on ollu ja kasvukipujen puute kielivät jostain hirvittävästä joululahjasta. Toivottavasti on vain mielen tuottamaa harhaa kaikki tämä ja hyvästä asiasta johtuvaa herkkyyttä. En kovin helposti itkeskele. Raivosin miehellekkin ja siitäki paha mieli. Kiitos tämän palstan. Jos kerron kaverille, että kkm pelottaa, niin vastaus on että noooo älä hermoile, hyvin se menee. Täällä tiedän meitä olevan niin monta, joiden sydämet hätäilee pienten tainten puolesta. Kuinka saada pidettyä terveinä ja elinvoimaisina onnelliseen loppuun saakka. Tämä oli nyt täysin omaa tilitystä, mutta mieli on niin huterana nyt ja poraan edelleenkin. Huomenna varaan varhaisultraa joka tehdään rv 11-14 välillä. Su tulee 12. Voi kun pääsisin vielä ensiviikon alussa. Sais mielenrauhan tai sitte jotain muuta, mutta varmuuden. Kiitos jos jaksoitte lukea tämän. HELPOTTI hetkeksi!
-
19.12.2014, 13:14 #5940Ei-aktiivinen
Voi hirvitys minkä vuodatuksen olinkaan tänne päästänyt. No, jatkan tätä yksinpuhelua hieman positiivisimmilla fiiliksillä. Me käytiin tänään varhaisultrassa, neuvolan ultra siis. 5cm ja 2mm päälle mittainen taimi siellä heilutteli käsiä ja jalkoja. Ei ollut turvotusta ja kaikki näyttää olevan ihan mallillaan. Nyt saa Joulu tulla!
Mitä teille muille kuuluu? Joulukiireitä varmasti. Minä en oo jaksanu laittaa tikkua ristiin vielä joulua ajatellen. Energiat vähissä, mutta tänään alkaa loma ja jospa nyt jotain alkais saamaan aikaan. Vieraitakin olisi joulupäivänä tulossa, niin leipoakkin pitäisi ja kunnolla siivota.
Oon miettiny, että joko uskaltaisi avoimemmin sukulaisille kertoa. 12viikkoa tulee su täyteen. Me kyllä mennään kummankin kotiin käymään joulun jälkeen ja nähdään sisaruksia, niin ehkä mää rohkaistun sanomaan. Tuntuu vaan, jos kaikille sanoo, niin sitte varmasti jotain vielä tapahtuu, mutta toisaalta ku musta jo näkeeki ku maha on turvonnu ja näyttää jo alkavalta raskausmahalta.
Nää on näitä juttuja mitä me jokainen varmasti mietitään.
-
19.12.2014, 15:47 #5942Ei-aktiivinen
Heippa!
Hopea, hienoa kun täplällä kaikki mallikkaasti vaikkakin vuotoja on. Ymmärrettävän hermostuttavaa tosin.Katras, näin ne mielialat vaihtelee. Ihanaa kun saitte rauhan tämänpäiväisestä ultrasta. Jouluakin on paljon mukavampi järjestää hyvällä tuulella.
Täällä podetaan kunnon flunssaa, onneksi vähän hellittämässä. Mun mielenrauha oli lyhytkestoinen ilmiö. Rupesin kuvittelemaan, että rintoihin nyt sattuu vähemmän ja eilen taas kävin Hcg-testissä. Ma oli 1634 ja eilen 3660 (1830-7800) eli tupla ja risat kolmessa päivässä, hyvä siis. Nyt taas jaksaa hetken eteenpäin, joulun yli ei olla laboratorion lähellä, mikä ehkä pelastus 🙂 Olen vähän neulonut sukkia, muutaman päivän suunnitellut tekeväni pari taatelikakkua, mutta en ole vielä päässyt toteuttamisasteelle. Ja joulukortit kirjoitin ja laitoin eilen menemään, miten niin viime tingassa..? Käynnistysvaikeuksia ilmassa.
Raskaudesta ollaan kerrottu vanhemmille, muuten en olisi kertonut, mutta rakastan savu/graavikalaa, mätiä, homejuustoja ja sillejä. Olisi ollut aika ilmiselvää miksi en niitä syö, joten päätettiin kertoa ennalta. Onneksi on muutakin ruokaa kuin yllä mainitut, panostan sitten kinkkuun ja lipeäkalaan 🙂
Hyvää joulua ja vointeja kaikille!
Niplis 5+4 -
19.12.2014, 16:03 #5943Ei-aktiivinen
Moikka Viimeisiä tunteja töissä ennen joululoman aloitusta, niin eikös tässä ole hyvä väli vilkuilla foorumille 🙂
Katras, hyvä että vuodatit ja hyvä jos helpotti, siksihän täällä ollaan. Ja kuten tiedät, täällä ei kukaan tuomitse vuodatuksia kun vaikuttaa että kaikki on aika samoissa fiiliksissä. Ihanaa että pääsitte ultraan ja nyt voitte rauhallisin mielin viettää joulua. Onnea loistavista uutisista 🙂Mulla kans koko ajan alitajuisesti (ja välillä ihan täyspäiväisestikin…) käynnissä kropan analysointi. Jonain päivänä selkäsärkyjä ja toisena huono olo ja kolmantena ei yhtään mitään. Jolloin tietysti lähtee google käyntiin keskenmenoista ja muista ikävistä vaihtoehdoista. Miksei sitä vaan voi olla rauhassa niin olisi kaikille osapuolille varmasti parempi?!? Lisäksi hain intialaista illalliseksi keskiviikkona ja torstaiaamu alkoikin ihan mielettömällä vatsakivulla. Päivä jatkui enemmän tai vähemmän vessassa ja vielä illalla oli tosi tuskainen olo. Onneksi tänään ammulla helpotti jo, enää vähän outo fiilis vatsassa ja kylmiä väreitä silloin tällöin. Tietysti olin/olen sitten ihan varma että olen saanut listerian tmv ja tänään on vielä kaiken lisäksi lähes oireeton päivä (jopa rintojen kipu on heikentynyt). Ensimmäinen ultrakin on vasta 29.12. jolloin on (toivottavasti) 9 viikkoa just täynnä. Kunpa kaikki olisi hyvin!
Hopea, kiva kun löysit tänne ja mahtava joululahjaidea tuleville mummolle ja ukille 🙂
Vohveliini, mustakin toi 171 kuulostaa hyvälle!
RAUHALLISTA joulunaikaa kaikille 🙂
-
19.12.2014, 21:40 #5945Ei-aktiivinen
Heti pitää tulla tänne hehkuttamaan: sain sykkeen kuuluviin tuolla kotidopplerilla! Viikkoja tänään siis 10+3. Pari minuuttia antoi kuunnella ennen kuin potkaisi anturia päin ja alkoi hirmuinen myllääminen ainakin kohinan perusteella. 😀 Itkuhan siinä taas tuli, tällä kertaa kuitenkin ilosta. ♡
Katras: Hyvä minustakin kun vuodatit. Nuo epävarmuuden tunteet ovat täällä taatusti yleisiä ja minua ainakin helpottaa huomata samoja tuntemuksia muissakin. Joten kiitos sinulle kirjoittamisesta. Hyvä että masussa oli kaikki hyvin!
Kimalle: Tuota samaa olen minäkin täällä pähkäillyt, että miksi ei vain voi olla iloinen raskaudesta ja jättää murehtimista vähemmälle, mutta ei nuo minunkaan aivot osaa kääntyä siihen asentoon… Tuo oireiden vaihtelu on just hermoja raastavaa kun heti lähtee mielikuvitus laukkaamaan. Minulla myös on rintojen arkuus loppunut melkein kokonaan, mutta viikonloppuna otettu hCG oli kuitenkin yli 84000, niin ei luulisi hormonin puutteestakaan johtuvan. 😀
Toivon meille kaikille rauhallista joulunaikaa, myös mielenrauhan puolesta. 🙂
-
20.12.2014, 09:27 #5947Ei-aktiivinen
Heippa vaan kaikilel!!
Eilen se sitten oli. Np-ultra. Sitä jännitin monen monta päivää. Mutta se hetki kun vatsallesi laitetaan ultra-laite ja kuvaruutuun ilmestyy se pienen pieni ihme ja kauhea meno päällä niin voi taivas. Itkuhan siinä pääsi. Pikkuisella siis kaikki hyvin ja niskaturvorus tulos normaali. Jospa voisin nyt siis alkaa lopullisesti nauttimaan raskaudesta. Nyt vaan odottelen joulua ja pääsen pitkästä aikaa äidin luo.
Ihanaa ja rauhallista joulua TEILLE kaikille!!
Hempula 12+3
-
20.12.2014, 11:18 #5949Ei-aktiivinen
Hei kaikki! Hempula ja te kaikki muut ihanat, niin mahtavaa, että meillä kaikilla on raskaus jatkunut normaalisti. Niplis odottelee ultraan pääsyä, mutta kyllä siellä asukki varmasti kyydissä on. Vuotokin ilmeisesti sulla loppunut, niin luottavaisin mielin eteenpäin!
Ilonakin kirjoitti tuonne toiselle puolelle hyviä ultrakuulumisia, onnea hurjasti ja tervetuloa tänne kirjoittelemaan tuntemuksia!Itse ajattelin hiljentyä joulun ajaksi täältä ja niin varmasti moni muukin meistä nauttii läheisten ja ystävien seurasta syöden hyvin ja rauhoittuen. Me kaikki ollaan jo etukäteen se paras lahja saatu ja nyt on lupa vaan nauttia….pahoinvoinneista huolimatta 🙂 edelleenkään ei makea maistu ja jouluherkut jää vähemmälle, joka vähän harmittaa. Aika valikoidusti maistuu oikeen mikään, mutta jospa tää menis pikkuhiljaa ohi, joten te joilla ei ölköpöklöä ole, niin nauttikaa joulupöydän antimista minunkin puolestani!
Rauhallista Joulunaikaa toivotan lämmöllä kaikille ja iso kiitos tuestanne, jota olette jaksaneet antaa kuluneen vuoden aikana. Jatketaan samaan malliin 🙂
-
29.12.2014, 17:28 #5974Ei-aktiivinen
Heippa! Pakko tulla heti tänne palstalle hehkuttamaan… 🙂
Jouluomalta takaisin töihin ja myös ultraan! Siellä yksi tyyppi näkyi huitovan (kaksi siirrettiin, joten hiukan jännitti montako löytyy..). Kaikki hyvin, nyt vihdoin aion rauhoittua ja lopettaa stressaamisen ja joka tuntemuksen analysoinnin. Voi miten helpottunut olo onkaan.Hempula, ihana uutinen just ennen joulua 🙂
Toivottavasti kaikilla oli rentouttava ja mukava joulu. Nyt uutta vuotta kohti, olkoon se antoisa ja onnellinen meille kaikille!
-
2.1.2015, 19:42 #6001Ei-aktiivinen
Hienoja uutisia Hempula ja Kimalle, paljon onnea teille! 🙂
Meillä oli pari päivää sitten kans nt-uä. Kaikki varhaisrakenteet oli kunnossa, niskaturvotus normaali ja nenäluukin näkyi eli niiltä osin kaikki oli hyvin. Syy vuodoillekin löytyi: istukka on lähellä kohdunsuuta, mutta tämän pitäisi korjaantua itsestään raskauden edetessä. Kova meno oli masussa menossa, lääkärikin päivitteli miten virkeä on. ♡
Ne yhdistelmäseulan hormoniarvot oli sitten ihan toinen tarina. Ne oli ihan päin honkia. Lääkäri ihmetteli, että onko nuo todella noin pielessä… :/ Sen lisäksi että ne voi viitata trisomiaan, ne voi tarkoittaa myös kohonnutta riskiä ennenaikaiseen synnytykseen, pre-eklampsiaan ja sikiön pienipainoisuuteen. Minun nuoren iän ja sen normaalin niskaturvotuksen takia seula ei hälyttänyt, mutta ei se kaukanakaan ollut. Eli lisätutkimuksia ei edes tarjottu.
Minä niiiin toivoin että nyt kun 12 viikkoa on täynnä saisi jo rentoutua ja alkaa nauttia raskaudesta, mutta murehtimiseksihan tämä taas menee. 🙁
-
5.1.2015, 21:28 #6025Ei-aktiivinen
Hei kaikille ja onnentäyteistä alkanutta vuotta!
Voi Hopea miten teitä on säikäytetty. Toivottavasti VAIN säikäytetty. Minäkin kävin niissä verikokeissa, mutta en halunnut tietää enempää. Se otetaan mitä tulee. Huoli lapsen terveydestä on meillä kaikilla suuri, mutta varmasti sinun tilanteessa ylmääräistä huolta tuli reilulla kädellä. Hyvältähän kuulostaa se, että pieni on virkeä ja rakenteeet kunnossa. Usein noissa säikytellään suotta ja kaikki on silti kunnossa. Tutun vauvalle ehdoteltiin aborttia ja sanottiin, ettei tuu olemaan tämän maan päällä vuorokautta pidempään. Niin vaan poika käy normaalia koulua ja on niin lievästi vammainen, ettei sitä huomaa jos ei tiedä. Tiedän myös useita vääriä hälytyksiä, joissa terve lapsi syntynyt. Ymmärrän täysin, että huoli on valtava! Luja voimahalaus teille!
Me oltiin reilu viikko reissussa ja pahoinvointi yltyi taas kun päästiin kotiin ja tänään jouduin laattaamaan. Saa nähdä helpottaako kokonaan ollenkaan. Nyt on kuitenki jo 15:sta viikko menossa. Huoli on edelleen, että onko kaikki hyvin, mutta maha on kasvanu ja paino sen kun nousee. Maha ei toimi kunnolla ja oireet aikalailla vakiona pysyneet, niin eiköhän siellä Taimi edelleen voimissaan ole. Mitään kipuja satunnaisten vihlasujen lisäksi ei oo ollu. Sitä oon vähän ihmetelly, että onko raskaana
oleminen näin kivutonta!?! On ollu ihan erilainen mielikuva, mutta en kyllä valita -
9.1.2015, 13:22 #6046Ei-aktiivinen
Heips!
Uusi vuosi ja uudet kujeet…..
Täällä vaan vuosi ei ole vaihtunut kivoissa merkeissä. Vuoden viimeisenä päivänä sairasti mukavan vatsataudin ja siihen vatsakrampit päälle. Tohtori setä sanoi että ei krampit ole vaarallisia sikiölle. No siitä pari päivää eteenpäin käytiin mieheni kanssa aikamoinen tappelu. Sitä sitten puitiin paripäivää ja nyt onneksi tilanne rauhoittunut siltä suunnalta. No eikös viime yönä alkaneet taas vatsakrampit. No minä taas hätääntyneenä soitin terveydenhoitajalle ja hänkin rauhoitteli että suolistossa piinaa nyt joku ja siihen sitten nuo kohdun kasvut päälle niin saadaan kiva combo. Jos tämä tätä rataa jatkuu niin on raskaudesta nauttiminen kaukana.Ens ke olis taas neuvola ja sitä jo odottelen. Josko kuulis ne sydänäänet vihdoin ja viimein. Np-ultrassa ne kuulu mut ei niihin silloin oikein pystynyt keskittymään. Oli jostain syystä muuta ihailtavaa. Masu pikkuhiljaa alkaa kasvamaan ja muutamia hankitojakin ollaan jo tehty. Painoa minulle ei ainakaan oman vaamme mukaan ole tullut kun kilo/puoltoista mutta onhan tuota omaa massaa aika kivasti niin jospa se niinkun kompensoi…..
Välillä se pelko hiipii vieläkin mutta koko ajan vähemmän. Nämä krampit taas kyllä säikytteli ja kunnolla. Jospa siellä pikkuinen hyvin jakselis. Toivotaan ainakin niin.Hempula 15+2
-
12.1.2015, 12:07 #6063Ei-aktiivinen
Hei kaikille!
Hempula, toivotaan, että sun vatsakrampit olisi vain harmittomia ja jos vatsatautiakin on ollut, niin liittyy varmaan sen jälkimaininkeihin.
Aikas hiljasta on palstalla ollut joulun jälkeen. Jokainen varmaan palautuu lomista ja yrittää saada arjesta kiinni. Itselläni ainakn ollut vähän hakusessa työrutiini. Ei millään viittis tehdä mitään. Pahoinvointia on edelleen ja tänäänkin laattasin keittiön altaaseen. Ei taida mulla loppua ollenkaan. Ei onneksi ihan joka päivä tarvi oksentaa, mutta olisin valmis jo luopumaan kokonaan tästä öklötyksestä. Mahakin kasvaa ja paino varmaan taas noussu. Viikon päästä on lääkärineuvola. Edelleen on kova pelko, että onko kaikki hyvin. Oireisiin en vaan uskalla luottaa, vaikka niitä tasasesti onkin.
Oletteko tunteneet liikkeitä? Osa odottajista tuntee jo todella aikaisin, mutta itse en kyllä tunne mitään. En edes kohtua erota, kun mahaani painelen. Ainoastaan mahallaan maatessa tuntuu alavatsalla paineen tunne. Pystyn silti vielä vatsallaankin nukkumaan.
Mitä teille muille odottaja mammoille kuuluu 🙂
-
-
-
-
-
16.1.2015, 16:11 #6082Ei-aktiivinen
Heippa!
Tosiaankin aika hiljaista täällä palstalla, mutta tulkitsen sen hyväksi jutuksi – no news is good news 🙂 Toivottavasti kaikilla on siis kaikki hyvin! Mitenkä Hopea, oletteko saaneet mitään lisäselvyyttä noihin hormoniarvoihin?
Täällä vasta 11+5 meneillään ja vasta 13+0 ”iso ultra”. Sitä odotellessa.. Olo on kuin olis ollut monen viikon kankkunen 🙁 Aamut menee ilman mitään erikoisia oloja, mutta puolen päivän jälkeen alkaa heikko happi ja kestää siihen asti että nukahdan. Plaah. Pitää vaan koittaa keskittyä töihin ja olla aktiivinen niin ei ehdi jämähtää etovaan tunteeseen. Ehkä se helpottaa lähiviikkoina… Vaakaa en omista (?miksi?), joten painosta mulla ei ole mitään käsitystä, mutta koko päivä farkut jalassa alkaa illalla ahdistaa mahaa. Ja kotiin kun pääsee niin äkkiä housut pois 🙂Kaikkea hyvää kaikille ja kuullaan taas 🙂
-
19.1.2015, 18:02 #6088Ei-aktiivinen
Hei kaikille!
Mulla oli tänään lääkärineuvola ja ultralla katsottiin mahan päältä kohdun asukkia. Kaikki oli hyvin ja oikein liikkuvainen tyyppi on asustamassa. Itseasiassa tänään aamulla tunsin ensimmäiset liikkeet. Oon jotain epämääräistä tuntenut jo viime viikolla, mutta nyt oli jo sen verran selkeämmät tuntemukset, että tiesin heti mitä ne oli. Sanoin myös miehelleni kun lekurista tulimme kotiin, että olo on kun juuri testin tehneenä, onnellinen ja helpottunut. Olen vasta tänään tuon käynnin jälkeen tuntenut oikeasti olevani raskaana. Sen verran olen pelännyt, että jotain menee vielä vikaan. Nyt en jaksa miettiä enää sellaisia ja kerroin tänään sellaisillekkin ystäville, jotka ei vielä tienneet. Tiukassa on luottamus näiden hoitojen jälkeen huomiseen.
Kovin on hiljaiseksi mennyt tää palsta ja aikalailla hiljentynyt on tuo hoitopuolikin. Niinhän se on, kuten Kimalle kirjoitti, että kaikilla varmasti kaikki hyvin, kun ei ole sen kummempaa kerrottavaa. Ainakin näin sydämestäni toivon teidän jokaisen kohdalle. Pahoinvointi vaan vois kokonaan hellittää. Välillä on helpompia päiviä, mutta tänäänkin oksensin pari kertaa aamupäivällä. Tämän kaiken kestää, kun näki, että kaikki on hyvin. Ainoa, mikä todella riepoo, on painon nousu. Mulle on tullut jo 8kg lisää. En pysty syömään edes juurikaan makeaa, roskaruuasta puhumattakaan. Salaattia ja kanaa+muita kevyttä suurimmaksi osaksi syönyt ja paino vaan nousee. Mulla on ollu vatsa juntturassa koko alkuraskauden. Siitä kai se suurimmaksi osais johtuu tää lihominen. Aineenvaihdunta liian hidas. Ei sais kantaa murhetta näin pienestä asiasta, mutta tuskastuttaa ku kaikki vaatteet on makkarankuoria päällä, eikä uusia oo järkevää kovin paljon ostaa. Jokunen äitiysvaate kai pakko kohta hakea. Maha näkyy jo jonkin verran. Työkaveri huomas tänään.
16+1-
19.1.2015, 22:20 #6094Ei-aktiivinen
Moikka!
Monesti pitäny tulla kirjottelemaan tänne mutta aina se on jääny!
Tosin jotenkin tuntuu että kaikki mitä pitäis tehdä niin unohtuu, ei oo yhtään mieli palannut vieläkään lomalta. Meillä lomalta paluu alkokin kevyesti, kun minä sain sovittua että teen äitiyslomaan asti vähän vähemmän töitä ja mies sairastui heti töihin palattuaan. Onneks pöpöt pysy poissa minun osalta.Täällä tulee parin päivän päästä rv 20 täyteen, ihan uskomatonta että ollaan jo puolessa välissä! Muistan vielä selvästi kun vasta oltiin varhaisultrassa 🙂
Mitään oireita ei enään oo, eikä niitä kuuluisia mielitekojakaan oo näkynyt?? Ihan samat jutut maistuu samanlailla kun ennenkin.
Sen oon huomannut nyt lähiviikkoina että keho rasittuu tosi paljon helpommin, ja minä kun oon niin tekevää tyyppiä niin vähän harmittaa kun ei samanlailla jaksa enään, vaikka odotettavissahan se oli.
Liikkeitä oon alkanut tuntemaan pari viikkoa sitten, on kyllä kova kaveri potkimaan ja hyvä niin, ihanaa tuntea pikkunen kun välillä ei tunnu edes että olisi raskaana kun ei toi mahakaan mitenkään hurjaa vauhtia kasva!Katras missä päin asutte jos saa udella? Mietin vaan kun ei täällä pääkaupunkiseudun neuvoloissa ultrailla, pitää erikseen mennä synnytyssairaalaan ultrakäynneille, mikä on tosi harmi!
-
20.1.2015, 11:17 #6098Ei-aktiivinen
Heippa!
Saa udella. Tampereen kupeessa asutaan ja täälläkin nt ja rakenneultrat on kunta ottanut ostopalveluna terveystalolta. Olin ihan ihmeissäni itsenkin, kun tk:saa kuitenki oli ultralaite. Vanha sellainen, mutta kyllä siitä kuitenkin oleellisen näki ja kuuli. Mukava kuulla, että oot voinu hyvin ja saanu olla noin oireeton. Odotan kyllä että itsekkin tästä etomisesta ja oksentelusta kokonaan pääsisin. Nauti hyvästä olostasi täysillä. Ei minullakaan mitään muuta vaivaa ole ollut. Maha mulla taas kasvaa mielestäni liiankin vauhdilla. Tämäkin on niin hassu juttu, kun osa odottajista tuskailee kun maha ei meinaa kasvaa ja sitte on meitä, joilla näkyy jo heti testin tekemisen jälkeen, että pömpppis kasvaa ja turvottaa.-
21.1.2015, 18:01 #6113Ei-aktiivinen
Heippa!!
Täällä paukahti tänään rv17. Viime viikolla oli toinen neuvola. Kaikki hyvin. Painoa tullut 700g ja hemoglobiini oli hyvä. Ainut mitä nyt seuraillaan on verenpaine. Se tahtoo takoa vähän liiankin kovaa… Pikkuisen sydänäänet kuultiin. Itse sain kotona ne kuulumaan muutamaa päivää aikaisemmin. Se oli sellainen hetki ettei sen olisi toivonut päättyvän ollenkaan. Rakenne-ultra olis ens kuun 17. päivä. Kätilön aika peruuntui ja tilalle sain synnytyspelon takia lääkäri ajan. Meillä suvussa kun on ollut ahtaat lantiot niin tahdon että ne selvittävät kunnolla että onnistuuko mulla alatiesynnytys normaalisti vai joudutaanko leikkaamaan.
Masu on pullahtanut nyt esiin parisen viikon sisällä. Eipä tuo taida kauaa pysyä salassa niiltä jotka ei vielä tiedä.Tänään sain kunnon itkupotkuraivarin. Siinä sai mies kuulla kunniansa. Ja tais meillä ovetkin paukkua aika railakkaasti. Toivottavasti ei ollu naapurit kotona. No onneks kaikki selvitettiin ja anteeksi pyydettiin. Muuten olenkin vietellyt vapaapäivää siivoillen ja vauvan vaatteita pesten. Mä oon ihan hurahtanu nyt tähän vauvahössötykseen. Eilen kävin kirpparilla ja saalis oli aika hyvä.
Vielä olis 13 vko töitä ja sit sais jäädä kesälomalle ja siitä sitten äippälomalle. Sitä tässä odotelessa. Ei oikein tuo työnteko tahdo maistua.
Mukavaa pakkaspäivien jatkoa ja kyllä se kevät sieltä kohta alkaa näyttäytyä.
Hempula 17+0
-
27.1.2015, 08:08 #6135Ei-aktiivinen
Huomenta!
Hempula, minä en oo uskaltanu ostaa vielä yhtään mitään, ja tuskin ostankaan ennenkuin vauva voi selvitä elämässä synnyttyään. Oon niin raukkis 🙂 Jotain juttuja oon netistä katellu, mutta kauheesti en uskalla vielä antaa itselle lupaa heittäytyä. Ihanaa olis vähän hössöttää!!Koin eilen illalla jotain hyvin ihmeellistä. Menin nukkumaan ja makasin selälläni. Tunsin oudon kiristyksen navan alapuolella ja laitoin käden siihen kohtaan. Tunsin kananmunan kokoisen möykyn erittäin selvästi ihan ihon alla ja säikähdin kyllä reilusti. Kun hellästi tunnustelin, niin sitä ei kohta enää ollutkaan siinä, vaan tuntui vähän sivussa. Ja siinä se tyyppi pyöri aikansa, ennenku uiskenteli takaisin ulottumattomiin. Mieskin tunsi ja ääneen siinä ihmeteltiin, että miten voi noin selvästi tuntua. Aivan niinkuin sikiö olisi selkää työntänyt mahanahkaa vasten. Liikkeitä tuntui hetkeä myöhemmin ja niitä pieniä poksahduksia olenkin jo viikon ajan tuntenut. Aikamoinen kokemus oli ja ensimmäisen pelonsekaisen hämmennyksen jälkeen niiiiin mahtava!!
-
27.1.2015, 22:20 #6158Ei-aktiivinen
Kimalle: Ei ole tullut selvyyttä niihin hormoniarvoihin eikä varmaan tulekaan… :/ Sitten rakenne-UÄ:ssä katsotaan sitten niitä kohdun ja istukan verenvirtauksia ja sen mukaan määritellään jatkoseurannat loppuraskaudelle, mutta tuon down-riskin suhteen ei ole tulossa lisää tutkimuksia tai tietoa.
Täällä mennään muuten ihan rauhaisaa eloa… Viikolla 14 oli edellinen raju vuoto, siis sellainen, että sai vessan matonkin pistää pesuille, kun oli ihan veressä. 🙁 Mutta sekin vuoto rauhoittui sitten ja masussa sydän sykkii entiseen tahtiin. <3 Liikkeen aavistuksiakin on alkanut tuntua. Ei vielä mitään noin voimakasta kuitenkaan kuin sinulla Katras.
Ekassa sokerirasituksessakin kävin tuon PCO:n takia ja siitä tuli onneksi puhtaat paperit, viikoilla 24-28 sitten sama ”ilo” uudelleen. Oletteko muut joutuneet jo siinä käymään? Miten teillä on muuten ollut noita neuvolaseurantoja? Kovin harvalle tuntuu nämä oman kotipaikan seurannat… Mulla on siis ollut neuvolaterkkari viikoilla 8 ja 15 sekä nt-ultra viikolla 12. Muuta ei sitten ole ollutkaan. Seuraavan kerran on rakenne-UÄ viikolla 20 ja neuvolaterkkari viikolla 22. Neuvolalääkärille meillä pääseen ensimmäistä kertaa vasta viikolla 28.
Hankinnoista sen verran, että minä en aikonut hankkia mitään ennen kuin tuo rakenne-UÄ on tehty, mutta viime viikonloppuna oli niin hyvä vaunutarjous (-50%), että pakkohan siihen oli tarttua. 😀 Nyt on sitten vaunut jo odottelemassa pientä, toivottavasti malttaa pysyä kyydissä. <3
– Hopea 16+0
-
30.1.2015, 18:59 #6184Ei-aktiivinen
Moi! Täällä on voitu koko päivä erittäin pahoin. Taisin töiden kautta saada vatsataudin ja aamulla heti oli maha kuralla ja aloin laattaamaan. Nyt on muutaman tunnin jotain pysynyt sisälläkin. Tottakai ku minusta on kysymys, niin oon miettiny tietysti, että onkohan mahassa kaikki hyvin. Näin nimittäin viimeyönä unta, että neuvolassa ei ääniä kuulunut. Siitä kun sitten heräsin, niin unta saikin hetken ootella. En minäkään varsinaisesti liikkeitä tunne, jotain epämääräistä kuplintaa, josta ei ota selvää mitä ne on, mutta kaverilla on tapana aina samoihin aikoihin illalla punkee itseään tuohon pintaan ja kädellä sen möykyn tuntee. Kun hetken pitää kättä, tyyppi uiskentelee pois ja löytyy kohta toisesta paikasta. Oon kauhukseni miettiny sitäkin, että onko lapsiveden määrä pieni, kun noin pääsee tuntumaan.
Täällä on neuvoloita kuukauden välein. 10 viikolla kävin ekakerran, 12 viikolla oli ultra 16 viikolla lääkärineuvola 19 viikolla neuvola ja 21 viikolla rakenneultra. Minusta ihan riittävän usein. Toinen lääkärineuvola on joskus 30 tienoilla.
Hyviä vointeja kaikille!
Taitaa olla vähän kuntakohtaisia juttuja nämä. Ikävää kyllä jos on sellanen olo, ettei tarpeeksi seurata. Se tuo turvattomuuden tunnetta.Taimi viikkoja 18
-
3.2.2015, 10:54 #6201Ei-aktiivinen
Heippa hei!
Täällä voidaan hyvin, välillä ei edes huomaa olevansa raskaana, mutta sitten pikku tyyppi muistuttaa syöksymällä melkein vatsasta läpi. Hänellä tosi vahvat liikkeet, voin kuvitella kuinka mukavalta ne tuntuvat sitten loppu vaiheessa.. Nyt kuitenkin se on ihana muistutus kuinka onnekas sitä onkaan kun toinen polskii siellä 🙂
Rakenneultrassa kaikki hyvin ja kauan odottamamme sukupuolikin selvisi joten nyt se tavaroiden hankkiminen voi kunnolla alkaa. Me ollaan tähän mennessä ostettu pääsääntösesti kirpparilta joitain vaatteita jotka sopisi molemmille, nyt uskaltaa jo suunnata kauppoihin.
Ja kyllä se vatsakin sieltä alkaa pikkuhiljaa pyöristymään, mutta ei vielä oo läheskään sen kokoinen että huomaisi varmasti raskauden, löysällä paidalla menee piiloon ja tiukempien kanssa näyttää enemmän siltä että joululomilta jäänyt siihen vähän ylimäärästä. 😀Hopea, mun pitäisi kanssa mennä siihen sokerirasitukseen, mutta kun ne neuvolasta vaan sanoi että varaa aika niin se on vähän jäänyt, pakko varmaan ennen seuraavaa käydä ettei tuu sanomista. Toivottavasti sillä ajankohdalla ei ole niin väliä.
Mulla on ollut neuvolakäyntejä niin että ensikäynti rv9, toinen käynti rv14, kolmas käynti oli sille neuvolalääkärille rv 18, ja seuraava käynti on tiedossa ihan kohta, rv22. Melkein siis kerran kuussa on ollut, siihen sitten ne kaksi ultraa viellä päälle. Viime kerralla sanoi että seuraavan käynnin jälkeen alkaa tihenemään ja loppuvaiheessa sitten on jo viikottain. Välillä tuntuu että onpa pitkä aika seuraavaan mutta sitten toisaalta eipä tässä mitään kummempaa oo ollut että siellä tarvis useemmin ravata. Mutta ihan ilomielin alan loppuvaiheessa sitten käymään useemman kerran kuussa.
Hyviä vointeja kaikille!
-
11.2.2015, 09:35 #6298Ei-aktiivinen
Moi!
Kylläpä meillä täällä on hiljaista 🙂 Varmasti se vain kertoo siitä, että kaikki on edeleenkin meillä hyvin! Haluaisin jakaa muutamia häiritseviä tuntemuksiani, jotka ovat siis henkisellä puolella. Tunnen lapsen liikkeet jo selvästi ja minua mietityttää, että mitä oikeasti lasta kohtaan tunnen. Olen ollut huolesta sairas alkuraskauden ja nyt kun luottamus on hiukan vahvistunut ja usko vahvistunut, että tämähän voi jopa loppuun saakka mennä, niin epävarmuus itsellä kasvaa. Osaanko rakastaa ja olla äiti. Nyt noita kaikenlaisia lapsettomuuteen liittyviä tunteita kuluneen viimevuoden aikana, on nyt uudelleen käynyt läpi ja joku ihme epävarmuus iskenyt. Oikeasti pelottaa, että kiinnynkö lapseeni ja rakastanko ehdoitta.
Eilen kävin neuvolassa ja kun sitä sykettä kuuntelin, niin tuli vain huojentava tunne, että kaikki toistaisesti hyvin, mutta mitään ylivuotavaista rakkauden tunnetta en ole pientä kohtaan vielä tuntenut. Kaksi viikkoa on rakenneultraan matkaa. Toivottavasti siellä on ensinnäkin kaikki kunnossa ja mun tunteet menisi oikeisiin lokeroihin. Ehkä tää 7vuoden lapsettomuus ja toivominen ensin ilman hoitoja ja asioiden jo hyväksyminen, että kaksin eletään, kunnes sitten hoitojen kautta kaiken joutui uudelleen ja rankemmin läpikäymään, on jättänyt paljon asioita auki, ja niitä joutuu nyt jäsentelemään. Tällaisia ajatuksia on päässä pyörinyt. Olen minä miehellekkin monta kertaa harmitellut ja tunnen suurta huonommuutta, kun meillä ei peittojen heiluttelua ole ollut koko raskausaikana. Pahoinvointi oli alkuun tekijä, että en vaan voinut ja nyt kun se on vähän hellittänyt, niin en vaan pysty siihen. Sanoin miehelle, että tää raskaus on vieny musta jonkun tunteen pois kokonaan. Sen palaamista odotellessa. Tällainen vuodatus tällä kertaa. Ei näitä oikeen pysty muualle purkamaan kuin tänne. -
12.2.2015, 14:43 #6314Ei-aktiivinen
Hei!
Katras: Kirjoittamasi sai minut kyyneliin. Koska jokseenkin ajattelen samoja asioita. Mietin miten osaan suhtautua tulevaan muutokseen. On ollut hyvä olla myös kaksin. Kuinka osaan suhtautua siihen että kohta emme olekkaan kaksin ja asiota ei voikkaan enää tehdä samalla ekstepore meiningillä. Olen muutenkin ollut viime aikoina aika alakuloinen. Olen ollut jotenkin yksinäinen koska minulla ei ole täällä montaakaan kaveria saati ystävää. He asuvat ihan toisilla paikkakunnilla. Onhan minulla mies mutta ei se aja aina samaa asiaa kun ystävä. Ei ole paikkaa kenen luona käydä kylässä tai tehdä jotain kivaa kavereiden kanssa. Eräskin rakas ystäväni joka on tiennyt raskaudesta aika alusta alkaen ei ole kertaakaan kysynyt vointiani. Muutenkaan häntä en saa enää kiinni ja yhteydenpitomme on kuivunut kasaan. Se jotenkin satuttaa ja pahasti. Oma äini asuu kahdeksan tunnin ajomatkan päässä joten sitäkään en näe kovin usein. Häntä kun jotenkin tarvitsisin nyt enemmän kun koskaan. Olen joskus sairastanut masennusta ja pelkään että sairastun uudelleen koska mieleni ei olekkaan aurinkoinen vaan enemmänkin pilvinen…
En tunne vielä liikkeitä ja sekin hiukan harmittaa. Töissä kysellään koko ajan että joko liikkuu ja onko sitä ja onko tätä…. Kun minulla ei ollut alkuraskaudessa oireita ja muuutenkin olen mielestäni päässyt aika helpolla tässä raskaudessa niin tulee sellainen tunne että olenko jotenkin huono kun en ole kokenut sitä taikka tätä. Miksi en tunne liikkeitä? Siihen nyt voi olla montakin syytä mutta en jaksa selitellä sitä muille. Olisi helpompaa kun voisi sanoa että joo ja lujaa mennään.
Ens tiistaina olisi ultra ja sitä odottelen jo kovasti. Kun en tosiaan tunne niitä liikkeitä niin saanpahan varmistuksen että kaikki hyvin. Toivottavasti. Kotona olen kuunnellut sydänääniä aina epätoivon iskiessä.
Ei tuo peitto ole täälläkään montaa kertaa tämän 20 viikon aikana heilunut. Ensin ei saanut, sitten mies ei uskaltanut. Sitten kun oltiin päästy sen maagisen rajan yli niin ei ole vaan enää tehnyt mieli. Ja jos on niin toinen on ollut niin väsynyt ettei… lopunhan voikin arvata. Siinäkin määrin tunnen olevani huono vaimo koska en saa tyydytettyä miestäni. Ja taas mieheni ehkä ajattelee toisin päin.
Tälläinen vuodatus täältä tällä kertaa….Mutta kohti kevättä mennään ja toivottavasti se aurinko paistaisi myös tänne risukasaan.
Hempula rv20+1
-
12.2.2015, 19:35 #6320Ei-aktiivinen
Voi Hempula! Voisko sanoa, että sun kirjoituksesi huojensi aika tavalla. Vaikkakin nämä meidän ajatukset molemmin puolin voisi olla vähän valoisampia 🙂 Hassua, että meillä on näin samanmoiset tuntemukset. Hirveä olo siitä, ettei osaa iloita ja nauttia tästä joka solulla kun hyvin hetkittäin. Minullakaan ei ole hyvää ystävää tässä ihan lähellä, vaan puhelimen päässä. Vanhemmat asuu 6h päässä ja olisi kyllä mukava jutella äidin kanssa ihan livenä, eikä vain puhelimessa ja minä en osaa luurin päässä oikein edes keskustella. Oon kyllä ollu nyt todella epäsosiaalinen ystävien kanssa ja siksikin miettinyt, että onko tämä vain väsymystä, vai olenko vähän masentunut. Ulkona onneksi valon määrä lisääntyy koko ajan ja jospa siitä saisi elämänvoimaa itsellekkin. Kyllähän se on selvä, että lapsettomuus jättää varmasti loppuelämäksi arven, vaikka lapsen/lapsia saisikin. On tässä käynyt niin pohjilla ja varmasti sitä kautta muodostanut tietynlaisia olettamuksia ja odotuksia sille, että jos hoidot onnistuu, niin sitte…..tämäkin voi aiheuttaa sen, että jos todellisuus ei vastaakkaan oletettua ja kuviteltua riemua ja onnellisuutta raskaana olemisesta, niin tulee juurikin aikamoiset itsesyytökset siitä, kuinka kiittämätön sitä ihmisenä onkaan. Pitäis olla armollisempi itselle ja sitä kautta varmasti se aito onnellisuuskin löytyisi.
Peittojen heiluttelusta vielä sen verran, että itsekkin odotin alkuun, että kriittisimmät viikot menis ohi. Kun ne meni, niin pahoinvointi ei mennytkään. Ei ole mennyt kyllä vieläkään täysin, mutta helpottanut jonkin verran. Nyt vaan yksinkertaisesti, niinku sinäkin sanoit, että ei vaan tee mieli. Kai sitä ihminen oppii olemaan ilman ku aikansa on!?! Tiedän kyllä, että kun sen näkymättömän kynnyksen yli siinäkin asiassa vaan astuisi ja lakkais asettamasta turhia paineita itselle, niin se varmasti vapautuisi, tai näin olettaisin, mutta nää hormoonit vaan laittaa naisen ihan hämmennyksiin…ei voi mitään!! Päivä kerrallaan ja Hempula, iso rutistus sinulle. Me ei olla yksin näiden asioiden kanssa, meitä on kaksi 🙂 -
14.2.2015, 11:37 #6330Ei-aktiivinen
Katras ja Hempula, ette ole ajatuksinenne edes kaksin, voisin kolmantena liittyä samaan rinkiin… Tuosta pienestä mahan tönijästä on kyllä tullut jo minulle kovin rakas, mutta silti ajatukset omasta äitiydestä on kovin epävarmat. En ole koskaan ollut kovinkaan lapsirakas ihminen. Vauvojen kanssa pärjään hyvin, mutta uhmaikäinen kiukkukohtauksineen ruokakaupassa on aiheuttanut minulle lähinnä näppylöitä. Olen silti aina halunnut oman lapsen / lapsia, ja nyt kun se tilanne alkaa olla lähempänä, ajatus lapsiarjesta kaikkine elämänmuutoksineen on alkanut pelottaa. Osaanko kuitenkaan olla hyvä äiti lapselleni? Vielä lisäahdistusta aiheuttaa tuo lapsen mahdollinen kehitysvammaisuus. Jos lapsi onkin sairas, se varmasti tekee arjesta osaltaan vielä raskaampaa, niin miten jaksan sitä? Sitten näistä ajatuksista tuntee vielä syyllisyyttäkin, kun on sitä lasta niin kovasti halunnut, että lapsettomuushoidoilla on pieni alulle saatu, niin onko minulla edes oikeutta tuntea enää epävarmuutta näistä asioista. Varsinkin kun niin monella se lapsi jää saamatta.
Ja tuosta peittojen heiluttelusta… Meillä ei alkuun edes pystynyt noiden hyperi-kipujen vuoksi ja sitten kun olisi jo pystynyt, niin sitten lääkäri kielsi moiset touhut vuotoriskin vuoksi. Nyt sitten tuntuu ihan hirvittävän isolle kynnykselle aloittaa, vaikka vuotoja ei ole ollut kuukauteen ja istukka on varmasti jo siirtynyt kohdun kasvaessa ylemmäksi. Eli vähissä on meilläkin peiton heiluttelu…
No rakenne-UÄ on parin viikon päästä, siinä sitten selvinnee lisää. Hirveästi tuo vaan jo pelottaa, jos löytyykin jotain sellaista lisää, mikä viittaa lapsen sairauteen, ja saa vain lisästressiä loppuraskaudelle…
Hopea H18+4
-
17.2.2015, 20:06 #6364Ei-aktiivinen
Hei kaikille!
On kyllä hiljaista kirjoittelu tällä puolen. Aktiivinen en ole ollu kyllä itsekkään. Tarkoitus ei siis ole patistella ketään 🙂
Mukava olisi toki kuulla kuinka raskaudet on edennyt.Itselläni pahoinvointi on edelleen jatkunut ja oksennellutkin olen. En tosin päivittän, mutta 2-3 kertaa viikossa. Kuvottava olo on kyllä läsnä koko ajan. Nyt olen reissussa tämän viikon ja mökkeillään! Maisemanvaihdos helpottaa oloa ja reissussa en yleensä oksenna, mutta kotiin kun pääsee tuttu kuvotus löytää taas takaisin. Tosin toivon, että se nyt viimein jäisi tänne reissulle.
Rakenneultra on Ensiviikolla 🙂 Jännittää kyllä paljon! Sitte on jo pian 22 viikkoa rikki.
Aika menee liiankin nopeasti. Tai nyt tuntuu siltä, että tarvin aikaa kaiken myllerryksen läpikäymiseen, niinku varmaan useampi meistä. Kyllä tällä 9kuukaudella on tärkeä tehtävä, myös tulevan äidin pääkoppaa ajatellen.
Liikkeet tuntuvat entistä selvemmin ja nyt oon jo käteen tuntenut muutamia kunnon muljahduksia ja möyrimiset ja liikkeet tuntuu muutenkin erilaisilta, kun ne alun hennot kutitukset. Maha on kasvanut PALJON viimeisen 2viikon aikana ja ihan hirvittää, että mikä ryhävalas sitä vielä loppuajasta on.
Onnellista odotusta kaikille ja hyvää vointia! Hopea, voimia sulle ultran odotteluun. Varmasti huolettaa tuollaisen säikäytyksen jälkeen, mutta kyllä me uskotaan, että siellä pikkusella on kaikki hyvin!
-
18.2.2015, 10:08 #6373Ei-aktiivinen
Heippa!
Kiitos Katras kun uskalsit ottaa puheeksi tuon aiheen!
Selvästi meillä kaikilla on samantapaisia tunteita. Mä oon kanssa aina ajatellut että sitten kun tulen raskaaksi niin itken jokaisen sydämensykkeen kuullessani ja aivan varmasti vollotan ultrissa. Mutta ei se mennytkään niin. Ultraääni on kyllä sellainen joka saa sydämen lämpeämään ja siitä tulee ihana tunne kun näkee että siellä se pieni elelee omaa elämäänsä, ja muutama eka kerta kun dopplerilla kotona kuunneltiin niin tuli hyvä olo, mutta sitten sekin meni siihen että enemmän helpotus kun kuulee että on elossa vielä.Jotenkin vaikea saada edes sanoiksi tunteita, kun kuitenkin olen todella onnellinen raskaudesta ja siitä että saadaan vihdoin oma lapsi. Mutta samalla kaikki raskauden tuomat muutokset kehoon, fyysiseen kuntoon, ulkonäköön ym tuntuu niin vieraalta. Ja jotenkin ehkä tuo pieni ihminenkin mahassa tuntuu niin vieraalta, ja siitä tulee tosi syyllinen olo..
Ja mitä sänkypuuhiin tulee, niin meilläkin voi laskea yhden käden sormilla kerrat joita on ollut plussan jälkeen. Meilläkin kun se hyperi kiusas, ja sitten pahoinvointi ja niin se vaan on jäänyt. Läheisyyttä meillä on kyllä, halaillaan ja pussaillaan ja makoillaan vierekkäin, mutta siihen se aina jääkin.
Ja samalla kaikki vauvapalstat huutaa että ”nyt äidin halut ovat kovimmillaan.” Pyh!Hempula, miten meni rakenneultra? 🙂
Katrakselle ja Hopealle onnea ultraan! Se helpottaa taas hieman kun näkeee pienen pyörimässä siellä. -
18.2.2015, 14:48 #6387Ei-aktiivinen
Heippa kaikille!
Toivottavasti ei haittaa, että tälle puolen kirjoittelen, mutta tuolla meidän kesällä plussanneiden puolella on niin kovin hiljaista..
Minulla siis menossa viikot 40+1, eli yliajalla ollaan. Olo on hyvinkin kärsimätön! Minulla oli alusta hyvin vahva tunne, että poika syntyy etuajassa, mutta eipä pitänyt se tunne paikkaansa 😀Olen lueskellut teidän kirjoituksia kaikessa hiljaisuudessa juurikin noista tunteista vauvaa kohtaan. Itsellä ollut olotila ihan samanlainen. Alkuraskaus meni voimakkaassa öklötyksessä, mutta ihana oli seurata kasvavaa mahaa ja onnen tunteet olivat suuret. Varsinkin, kun jäin äitiyslomalle ja oli päivät aikaa miettiä, niin alkoi pelottaa ja kauhistuttaa välillä todella paljon..Saatoin itkeä itsekseen suihkussa, kun pelotti, että entä jos en osaakaan olla äiti tai rakastaa lasta. Meillä lapsi on saanut alkunsa luovutetuilla siittiöillä ja se varmaan tekee oman osansa asiaan, vaikka sitä on käsitelty useampi vuosi. Kun ”deadline” lähenee, niin jännitys ja epävarmuus varmasti kasvaa senkin takia. Mies lepertelee mahalle ja kertoo rakastavansa vauvaa, mikä on ihanaa, mutta itse en ole kyennyt samaa sanomaan ääneen. Vaikka onnellinen olenkin. Ristiriitaista ja vaikeaa, ennen kaikkea myös pelottavaa myöntää itselleen! Kummallista tuntea pelkoa, jännitystä sekä onnellisuutta yhtä aikaa.
Ja peittojen heiluttelu…olematonta myös täällä! Ja on ollut kyllä täysin minusta kiinni, mies on ihanan kärsivällinen:)
Nyt kyllä odotan jo syntymää, vaikka sekin on aika ajoin pelottanut paljon. Alkaa oma olo olemaan sen verran tukala. Toivotan teille kaikille onnellista raskautta, toivottavasti jokainen pystyy siitä kuitenkin nauttimaan! 🙂 Uskon, että epävarmuuden tunteet kuuluvat asiaan, varsinkin, kun on ensin käynyt aikamoisen myllerryksen lävitse, jotta vauvahaave on toteutunut <3
-
18.2.2015, 17:03 #6393Ei-aktiivinen
Kiitos Auringonkukka kirjoituksestasi. Tervetuloa kirjoittamaan tälle puolelle. On mukava kuulla pidemmällä raskaana olevien tuntemuksia ja oireilua, sekä fyysisellä, että henkisellä puolella.
Luovutetuilla soluilla raskautuminen tuo varmasti vielä omat epävarmuuden tunteet tähän myllerrykseen. Ihanaa että miehesi on noin hienosti hyväksynyt ja omaksunut luovutetut siittiöt. Se ei varmasti ole itsestäänselvää. Kyllä sinunkin tuntemukset löytää vielä paikkansa, on täysin luonnollista käydä nuo tuntemukset läpi!
On kyllä helpottavaa lukea teidän muidenkin fiiliksiä makuuhuoneen puolelta. Olen tuntenut hirvittävää syyllisyyttä, kun mihinkään ei minusta sillä puolella ole ollut. Täälläkin mies on ollut äärimmäisen kultainen ja kärsivällinen. Ei pienintäkään painostusta, mutta siltikään se ei poista omaa syyllisyydentunnetta. Nämä teidän samanmoiset kokemukset on ollu kultaakin kalliimpia ja taakka tässäkin asiassa pienentynyt.
-
18.2.2015, 19:36 #6397Ei-aktiivinen
Terve taas!!
Tänään rv 21+0 ja eilen rakenneultra…
…jaa-a, mistäköhän aloittais…. No ensinnäkin kokemus oli minulle pettymys siihen nähden mitä odotin. Minulla oli kätiön aika muutettu lääkäri käynniksi synnytys pelon vuoksi. No siihen asiaan en saanut juuri mitään apua. Samat asiat oli varmasti voinut kätilökin kertoa. No tällä lääkärillä oli sitten opetettava mukana joka sitten ultrasi. Alussa näin pienen pienen vilauksen meidän pikkuisesta ja ainoaksi vilaukseksi se sitten jäikin. Pikkuisen kallo ja sydän on kyllä tullut sitäkin tutummaksi. He keskustelivat oikeastaan koko ajan keskenää ja tietysyi latinaa ja eivät kertoneet meille juuri ollenkaan mitä tekevat. Meinasin jo välillä nukahtaa koska niin oli tylsää kuunnella vain niiden kahden keskusteluja. Yks kaks kaikki oli ohi ja sitten vain sanoin miehelleni että eipä nähty kumpi tulossa. No sitä siinä sitten yritettiin vielä pikaisesti katsoa mutta tuumas vaan että ei nyt osaa sanoa onko tyytö taikka poika. Sitten käskettiin nousemaan ja käteen annettiin yksi kuva, josta ei oikein saa mitään selvää. Ei kerrottu mittoja eikä mitään muutakaan. Sanottiin vaan että kaikki hyvin. Tänään olen tehnyt ylilääkärille valituksen ja pyytänyt uusinta ultraa mutta sitä en saa koska kaikki on todettu hyväksi. Nyt tässä kaksi päivää itkenyt ja nessuja kuluttanut. Tätä ulraa kun olin niin odottanut. Ja käteen jäi vain paska fiilis.
Että tälläistä täällä. Jotenkin alkaa tuntumaan että saadaanko me nauttia ollenkaan raskaudesta koska emme ole saaneet perinteisillä keinoilla lasta alulle?
Hempula
-
19.2.2015, 09:54 #6401Ei-aktiivinen
Kiitos katras:) tosiaan itseäkin helpottaa se tieto, että ei paini asioiden kanssa yksin.
Viime yönä heräsin kahden aikaan kunnon menkkajomotuksiin, alaselkä ja maha olivat tulessa. Juoksutti myös vessassa jonkun kerran ja ajattelin, että taitaa lähtö olla lähellä. Oman aikani ähisin ja alkoi myös supistella. Supistukset tuntui lähinnä sellaisilta menkkakrampeilta, ei esim.kovotellut mahaa. Sain kuitenkin jotenkin unta, tai lähinnä koiranunta. Ja nyt olo on ihan normaali! Muutama supistus tullut näin aamusella, mutta ei mitenkään säännöllisesti. Vanhempani hakivat kuitenkin varuilta koiran jo hoitoon, jos tuleekin sitten pikainen lähtö. Hormoonit ja tunteet vissiin aika herkillä, kun itku tuli koiran lähdöstä..se tosin onkin meidän ”eka vauva”.
Eli saas nähdä, josko sitä pääsisi tositoimiin lähipäivinä:)
Todella harmillista toimintaa ultrassa Hempula! Erikoista, että valitus ei ole mennyt läpi, koska kyllähän tuon ultrakerran tarkoituksena on antaa myös tietoja tuleville vanhemmille. Myös se sukupuoli, jos näin halutaan ja on mahdollista. Pystyisitköhän saamaan esim.neuvolan kautta uuden ajan vaikka neuvolalääkärille? Itse kaaduin syksyllä raskaana ollessani ja sain neuvolalääkärille ajan ja hän ultrasi silloin myös.
-
25.2.2015, 11:29 #6518Ei-aktiivinen
Voi Hempula, onpa ollut harmillinen ultrakäynti! 🙁 Onko mitään mahdollisuutta päästä sinne neuvolaan vielä ultraan tai onko rahapussin pohjalla sen verran ylimääräistä että voisi yksityisellä käydä? Harmi kyllä että törtön lääkärin takia pitää edes moista miettiä.
Jokos Auringonkukka2:lla on tapahtunut edistystä vai vieläkö toinen viihtyy yksiössään? 🙂
Omasta navasta sen verran, että eilen tuli 20 raskausviikon rajapyykki täyteen ja tänään olis iltapäivällä se rakenne-UÄ.Pelottaa ja jännittää niin pirusti! Toisaalta on kyllä ihana päästä näkemään meidän pieni myllertäjä. ❤
-
25.2.2015, 16:16 #6542Ei-aktiivinen
Moi kaikki!
Tulehan Hopea kertomaan ultrakuulumiset, me mennään huomenna aamulla ultraan. Pelottaahan tuo, mutta eihän se panikointi mitään muuta, jos jotaki pielessä on.
Potkut on vahvistunu jo sen verran, että mahan päältä näkyy ja kädelle tuntuu. Kovin paljon liikkeitä en kuitenkaan tunne ja sen mitä tuntee ja näkee, on aina mentävä selälleen makaamaan ja hetkeksi kuulostelemaan, mutta onhan tuolla vielä niin paljon tilaa heilua, että lähimainkaan kaikkea ei edes tunne. Tällä teorialla ainakin itseäni lohdutan 🙂
Edelleen on todella kuvotava olo. Oksentanut en oo reiluun viikkoon, mutta tänään on ollu kyllä tosi heikko päivä ja ei oo ollu laatta kaukana. Olisin jo niin valmis luopumaan tästä etomisesta. Alkaa rasitaan jo henkisesti ku mihinkään ei oikein jaksa keskittyä ku koko ajan huono olo. Muuten oon kyllä selvinnyt ilman kummempia kipuiluja. Välillä tietysti jotain liitoskipuja, mutta ne on menny hetkessä ohi.
Mitä teille muille kuuluu? Kevättä kohti mennään lujaa kyytiä! Maha on mulla jo turhankin iso ja kiloja tullut liikaa, senpä vuoksi suuntaan ladulle tänään. Pakko pitää itseään liikeellä, kun alkuraskaus meni kokonaan pahaa oloa potiessa.
-
25.2.2015, 20:49 #6559Ei-aktiivinen
Täällä masussa myllertää rakenteiltaan aivan normaali pieni prinsessa. ❤ Eihän se vielä tervettä lasta lupaa, mutta kyllä iso taakka vierähti silti hartioilta ja olo on kovin onnellinen. 🙂 Painoa pienellä oli 306g, joka vastasi viikkoja 19+4, lääkärin mukaan ihan viiterajoissa. Istukka oli noussut eli ei pitäisi vuotojakaan olla enää luvassa. Seuraavan kerran mennään polille ultraan raskausviikolla 26, haluavat vielä seurata tuota vauvan painon kehitystä sen matalan PAPP-A:n takia. Kovin hyviä kuvia ei saatu kun neiti tykkäsi työntää naaman kiinni istukkaan, mutta ei se haittaa. 😀 Kaiken kaikkiaan oli oikein mukava ultrakokemus.
Katras: Onnea matkaan huomenna ja jaksamista pahoinvoinnin kanssa!
-
26.2.2015, 14:22 #6585Ei-aktiivinen
Torstaipäivää!
Rakenneultrassa käyty ja pientä huolta sieltä saatiin matkaan, kun vasen aivokammio oli hitusen viiterajojen yläpuolella, eli laajentunut. Toinen puoli oli viiterajoissa, mutta tää toinen oli 2mm suurempi. Kätilö oli ihana ja selitti kaiken ultraamansa tarkasti. Sanoi moneen kertaan, että mitä todennäköisimmin ihan vaaraton juttu, kun mitään muuta poikkeamia ei löytynyt. Itse epäilen vähän mittavirhettäkin, koska tyttö oli niin ylhäällä ja pää vähän hankalasti ja mittaaminen oli muutenkin juuri vasemmalta puolelta hankalampaa. Kooltaan lapsi vastasi viikkoja, oli itseasiassa päivän isompi. Painoarvio 414g. Kyllähän tuosta pieni huoli jäi, mutta uusinta ultra on parin viikon sisällä, niin eiköhän siinä sitten tarkemmin selviä tilanne.
Tällaisia täältä. Olipa huojentavaa, että Hopea teillä kaikki hyvin säikäytyksistä huolimatta! Eiköhän se pieni kokokin korjaannu viikkojen karttuessa, mutta hyvä asia, että tarkasti seurataan ja tutkitaan näitä pieniäkin juttuja.
-
26.2.2015, 15:23 #6587Ei-aktiivinen
Heippa vielä.
Huojentavan uutisen sain äsken kätilöltä. Hän oli ylilääkärin kanssa kattoneet ultrakuvat ja lääkäri ollut sitä mieltä, että kammiot on normaalit ja kyseessä neidin pään huono asento ja hiukan vino mittaus. Tekis mieli kiljua riemusta. Kaikki on täysin kunnossa näiltä osin sittenkin!!!!
-
26.2.2015, 16:49 #6591Ei-aktiivinen
Onnittelut mukavista ultrakuulumisista! 🙂
Meille syntyi pieni poika viikoilla 40+4. Ei mennyt niin kuin Strömsössä, vaan jouduttiin kiireelliseen sektioon. Napanuora oli monta kertaa ympäri, mikä heitti sydänäänet seurannassa alhaalle. Onneksi oli tarkkaavainen lääkäri ja kätilö tekemässä seurantaa koko sen ajan, kun synnytyssalissa oltiin ja päättivät toimia. Pelottava kokemus, mutta olen kiitollinen terveesta ja ihanasta nyytistä <3 nyt onkin uudet panikoinnit siitä, että syöhän vauva tarpeeksi ja että onhan kaikki muutenkin hyvin 😀 vauva-arki alkoi toden teolla eilen, kun kotiuduttiin. Tsemppiä kaikille raskausaikaan, sieltä se maailman ihanin tekee tuloaan!
-
26.2.2015, 17:37 #6593Ei-aktiivinen
Lämpöiset onnittelut auringonkukka. Ihanaa, että urakka ohi ja kaikki hyvin! Onhan se hurjaa, kun kaikki ei kenenkään suunnitellusti, mutta ei tuossa tilanteessa muu auta kun luottaa 100% henkilökuntaan. Kyllä siellä yleensä ollaan hyvässä hoidossa ja seurannassa, onneksi! Leppoisaa ja onnellista vauva-arkea teille!
-
26.2.2015, 19:31 #6598Ei-aktiivinen
Onpas täällä paljon hyviä uutisia! Paljon onnea Auringonkukka2 pienestä pojasta! Onnellista vauva-arkea sinne. <3
Ja katras, onnittelut myös sinulle hyvistä ultrakuulumisista. Hyvä että selvisit vain säikähdyksellä ja kaikki on pienellä ja äidillä hyvin. Teillekin on sitten neiti-ihminen tulossa. <3
-
-
-
-
-
3.3.2015, 17:40 #6686Ei-aktiivinen
Lämpimät onnittelut Auringonkukalle!! Ja onnellista vauva-elämää teille 🙂
Katras ja Hopea, hienoja ultrauutisia! Ihanaa kuulla että asiat ovat hyvin ja eteenpäin mennään. Täällä myös kaikki hyvin, maha kasvaa ja pientä kutitteluakin on jo alkanut tuntua (tänään 18+1). Odotan jo kovasti myös tuota rakenneultraa, enkä vähiten sukupuolen varmistamiseksi 🙂 Pojalta kovasti näytti viimeksi, mutta oli niin varhaista vielä ettei voitu varmuudella sanoa. Itselläkin on kyllä jotenkin poika-olo (mitkä se sitten lieneekään…). Eipä tässä ihmeempiä, ajattelin pitkästä aikaa vaan tulla kertomaan että mukana ollaan edelleen vaikka en niin aktiivisesti ole viimeaikoina kirjoitellutkaan.
Onnellista oloa ja mahan kasvatusta kaikille!!
-
3.3.2015, 20:14 #6691Ei-aktiivinen
Varovasti kurkin jo tällekkin puolelle. Ensimmäinen ivf toi ensimmäisen positiivisen tuloksen ja nyt mennään varovasti rv5+0.
Ensimmäinen ultra kahden pitkän viikon päästä.
Jotenkin tuntuu, ettei vielä uskalla kunnolla iloita tästä raskaudesta.
Väsymystä, erilaisia tuntemuksia alamahassa, turvotusta, pahaa oloa vaihtelevasti ja rintojen arkuutta on, olen myös toipumassa hyperistä, joten osa oireista voi olla vielä sieltäkin.
Mukavaa odotusaikaa teille kaikille!-
4.3.2015, 13:14 #6704Ei-aktiivinen
Paljon onnea Unelmoijalle plussasta!! 🙂
-
4.3.2015, 15:22 #6707Ei-aktiivinen
Paljon onnea unelmoija! Tervetuloa tänne meidän joukkoon ja toivottavasti tuot perässäsi paaaaaljon muitakin piinailijoita 🙂
Kerron tässä samalla vähän omista fiilareista tällä hetkellä, eli TYÖT EI NAPPAA ENÄÄ OLLENKAAN 🙂 En tiedä kuinka nää 3kk saa tapettua päivän kerrallaan ennenku sais jäädä äitiyslomalle. Vointi on muuten tosi hyvä, mutta paksu. Maha on jo ihan kunnolla näkyvissä, sekä nää kertyneet muut kilot ikävä kyllä myös. Edelleenkin syön mielestäni terveellisesti välttäen makeita ja leipiä, mutta eipä tuo oo kilojen karttumiseen vaikuttanut. Liikkunutkin olen muutaman viikon aikana enemmän, mutta eipä silläkään suurta vaikutusta oo ollu. Vaatteet vaan kiristää päivä päivältä enemmän. Tänään on mentävä mammavaatteita ostamaan ku mikään ei mahdu enää kaapista päälle ja nyt en tarkota etteikö ne mee mahan kohdalta, mutta ku ne ei mee muualtakaan. Yhdet coretexhousut ratkes viime viikolla ku tungin vähä väkisin jalkaan ja menin kyykkyyn. Pamaus vaan kuulu ja tuli nyrkn mentävä aukko haaroväliin. Itkua väänsin. Tää lihominen on mulle tosi kova juttu henkisesti. En voinu uskoakkaan, että koen näin suurta itseinhoa sen vuoksi. Mies on ihana ja yrittää kaikin tavoin kehua kauniiksi. Se lohduttaa 🙂
Vauva potkii jo selvästi ja alkanut liikkumaankin enemmän, tai sitte ne vaan tuntee nyt paremmin. Ihan kunnon monotusta tulee jo välillä. Vielä en oo hankkinut yhtään mitään. Vaunuja oon katellut netistä, mutta pitäis jalkautua liikenteeseen ja paremmin tutustua vaihtoehtoihin. No, mihinkään ei oo vielä kiire ja ajattelinkin odotella rauhassa vielä tämän maaliskuun, ennenku lähen ostamaan vauvalle yhtään mitään.
Hyviä vointeja kaikille mahankasvattajille!!
-
11.3.2015, 17:35 #6811Ei-aktiivinen
Heips!
Muutama viikko on taas vierähtänyt edellisetsä kirjoituksesta. Täällä porskutellaan menemään ihan hyvissä fiiliksissä. Edelleen säästynyt pahimmilta oireilta.
Viime viikolla oli kela-neuvola ja pikkuisella kaikki hyvin. Painoa tullut 3,5kg lähtöpainosta. Paineet hiukan koholla edelleenkin mutta seuranassa. Rautaa popsin joka kolmas päivä jotta saadaan pidettyä arvot kohillaan. Eipä tässä oikein muuta.
Nyt vaan odottelen että saadaan tuo keittiöremontti aluilleen ja jossain vaiheessa se uusi keittiö. Sitten pääsen laittamaan kotia vauvaa varten valmiiksi. (Vauvan huone meinaan täynnä remonttivehkeitä ja kaikkea siihen liittyvää.) Onneksi meilkein kaikki alkaa olla hommattuna.
Työpäiviä olisi jäljellä 29 ja sitten pääsis kesälomalle ja siitä suoraan mammalomalle. Kiinnostus tuohon työntekoon on täälläkin nollassa mutta pakko yrittää jaksaa tuo 6vkoa.
Ihaninta on kuitenkin kun olen muutaman viikon ajan tuntenut pikkuisen potkut. Se tunne kun hän potkaisee niin saa aina hymyn huulille. Ne kun ovat vielä niin hentoja ja helliä.
Kohti kevättä mennään ja ihanasti tuo aurinkokin alkaa paistamaan tuon harmauden jälkeen.Hempula 24+0
-
15.3.2015, 11:51 #6848Ei-aktiivinen
Sunnuntaipäivää!
Voi Hempula, sinähän pääset kohta jo lomalle! Huikeeta! Minäkin olisin saanut pitää kesäloman ennen äitiyslomaa, mutta kun olen voinut toistaisesti hyvin, niin päätin kuitenkin lykätä sen äitiysloman jälkeiseen aikaan, kun se kerta oli niinkin mahdollista. Toisaalta oon kyllä miettiny, että olisipa ollut ihanaa sittenkin jäädä aikaisemminkin, mutta enää en voi sitä vaihtaa. Eli 2,5kk pitäisi jaksaa vielä pakertaa.
Teillähän on kunnon remontti menossa, mutta on varmasti ihanaa saada uutta ilmettä kotiin ennen vauvan tuloa. Me ollaan rakennettu muutama vuosi sitten, mutta yläkerta ei ole vielä valmis. Sen olisin niin halunnut valmiiksi ennen vauvan syntymää, mutta ei se nyt ole mahdollista kun kukaan ei ehdi sitä tekemään ja vara ei oo työvoimaakaan palkata, mutta mies lupaili kesän aikana naputella sitä. Kaikki aikanaan. Eipä nuo pihatkaan ole vielä ihan priima kuosissa ja talo ulkoapäikin vaatii pientä fiksausta. Työtä riittää ku olis vaan aikaa ja energiaa tehdä.
Oma vointi on ollu hyvä, pahoinvointia ei enää lasketa. Luulin sen jo antavan vihdoin periksi ja menevän menojaan kunnes eilen aamulla piti taas oksentaa. Mutta ei supistele, eikä ole muitakaan kipuja. Ainoa surku on mulla tää paino, joka on jo 10kg noussut. Kaikkeni yritän syömisten suhteen tehdä, ettei nousis, mutta tasaseen sitä on tullu. Onneksi ylimääräistä lähtöpainoa ei ollut ja pituutta mulla 170, niin en vielä ihan muodotin pulla ole, mutta itsellä tosi ahdistava olo, eikä mitkään entiset housut mahdu jalkaan Nyt oo vaan pakko lisätä liikuntaa ja alkaa pyöräilemään kun tiet on sulat. Joka päivä jonkunlainen lenkki.
Vauva on liikkuvainen ja metelöi mahassa. Se on ihanaa ja huojentavaa! Ei juurikaan ole pariin viikkoon tarvinnut miettiä, että onko kaikki hyvin. Potkut tuntuu niin selvästi.
Nauttikaa tulevat äidit auringosta ja kasvavista mahoista 🙂 Hyvää vointia meille ja vauvoille viimeisiksi kuukausiksi!
Katras ja Taimi 24 tasan
-
-
-
-
-
18.3.2015, 20:27 #6894Ei-aktiivinen
Meillä oli tänään ensimmäinen ultra rv 7+1 ja yksi sydän siellä tykytti <3 Tämän sikiön vieressä oli lääkärin mukaan epämääräinen möykky, arveli sen olevan surkastunut alkio, joka tulee jossakin vaiheessa pois. Mutta onnellisia ollaan yhdestäkin ihmeestä <3 Jotenkin vaikea vieläkin uskoa tätä todeksi.
Tänään oli ensimmäinen neuvolakin ja ensiviikolla lääkärineuvola.
Olin vähän ihmeissäni kun neuvolassa ei sanallakaan puhuttu lapsettomuushoidosta, vaikka raskaus on ivf-alkuinen, onko näin ollut teillä muillakin?-
18.3.2015, 21:39 #6895Ei-aktiivinen
Onnea unelmoija! Ihania ultrakuulumisia sinulla. Siirrettiinkö sulle kaks alkiota? Ei ole minullakaan neuvolassa oltu kiinnostuneita hoidoista. Kai ne pitää niin normaali raskautena sitä sen jälkeen kun alkuun on lähtenyt. Ei siinä kai ole heille mitään poikkeavaa. Välillä kyllä olisin kaivannut enemmän ymmärrystä, kun olin alkuun niin hermostuksissani kun neuvolaan menin ja usein olen sen siellä sanonutkin, että pelottaa! Ei siihen ole muuten kommentoitu ku myötäilty vain, että niin, kyllähän se varmaan joo, mutta ei sen kummempaa. Eipä se mua oo haitannut, kun kaikki on muuten ollu aina hyvin ja huojentuneena saanut sieltä pois lähteä. Se riittänyt minulle. Ihmetelköön siellä rauhassa mun hermostuneisuutta, kun kerta se ei heitä kiinnosta, ja kyllähän ne yhen kkm taustalta tietävät, mutta silti se kai on niin rutiinia heille. Mukava terveydenhoitaja muuten ollut, en valita.
-
-
30.3.2015, 16:35 #7030Ei-aktiivinen
Heippa!
No news in good news, eli tietyssä mielessä mukavaa että on ollut hiljaista foorumilla. Siksipä mäkin tänne taas kirjoittelen, kun ongelmaan (toivottavasti pieneen) törmäsin. Tänään (22+0) oli siis rakenneultra ja poitsulla kaikki hyvin. Huojentavaa kuulla. Mutta. Istukka sijaitsee kohdunkaulan suulla mikä voi aiheuttaa ongelmia. Toisaalta, se voi myös itsestään siirtyä siitä ajan kuluessa pois kohdun kasvaessa. Nyt sitten kuitenkin taas asiaa googletelleena (joskus pitäis todellakin jättää googlettaminen ja koittaa vaan ottaa rennosti) löysin kaikenlaisia tarinoita ennenaikaisista sektioista ja massiivisista verenvuodoista ym ym. Koitan nyt parhaani mukaan olla palaamatta taas stressausmoodiin, mutta vaikeaa on. Olihan tässä jo useampi viikko ilman suurempia huolia… Blaah..! Seuraava lääkäri vasta reilun kolmen viikon päästä, joten ainakin siihen asti pitäisi olla rehkimättä liikoja ja vielä pisteenä i:iin päälle, seksikielto…Muutoin olo kyllä ihan normaali vatsakramppeja lukuunottamtta. Onko sulla Katras vieläkin huono vointi? Toivottavasti se olisi jo selätetty, voin vain kuvitella miten uuvuttavaa se onkaan.
Aurinkoa kaikille 🙂
-
30.3.2015, 19:49 #7033Ei-aktiivinen
Iltaa!
Viimein pääsee kirjoittamaan tänne! Tää ei ainakaan mun puhelimella kovin hyvin pelaa, ja niin harvoin käytän tietokonetta niin siksi ainakin täällä tämä hiljaisuus!
Kimalle oot ihan oikeessa että pitäs jättää se googlettelu pois, varsinkin raskauden ajan. Mäkin oon sieltä diagnosoimassa itselleni vaikka mitä, viimeksi miehen kanssa todettiin jo ennenaikaisen synnytyksen alku, vaikka ihan vaan vatsavaivoja tais olla! 😀
Toivotaan että istukka siirtyisi itsestään pois tieltä.Unelmoija, meilläkään ei ole kummemmin ole puhuttu neuvolassa hoidoista, itse kerroimme ekalla kerralla että vauva saanut alkunsa Ivf:llä mutta sen jälkeen ei ole ollut puhetta asiasta. Mun mielestä se on ollut ihan ok.
Katras, täällä kanssa kamppaillaan painon kanssa. Mulle on tullut 7 kiloa ensimmäisestä neuvolasta. Ja vasta tässä muutaman viime viikon aikana alkanut vatsa kunnolla kasvaa, joten kilot mennyt johonkin ihan muualle. Ärsyttää tietysti, mutta luottavaisin mielin odotan että puolet jäisi synnyrille ja loput saisi helposti pois kesällä liikkuessa. Muuten ei haittaisi vaikka tulisi 15 kiloa raskaudesta mutta kun mulla ainakin nousi paino jo silloin hoitojen aikana pistoksista ym.
Muuten täällä mennään aika rauhallisin mielin eteenpäin, viikkoja lasketaan jo malttamattomana, vauvalle on hommattu kaikki valmiiksi ja nyt vaan odotan että pääsen laittamaan tavarat paikoilleen. Äitiyslomaan aikaa kuusi viikkoa, ja oonkin päättänyt jättää vaatteiden pesut ja vaunujen kasaukset ym sinne.
Vauva kasvaa käyrän mukaan ja liikkuu paljon. Tuntee jo hyvin hänen jalan kädellä vatsan päältä, silloin kun hän vain malttaa olla paikoillaan. Pikkuhiljaa alkaa myös oppimaan hieman vauvan rytmiä ja luonnetta.
Mukavaa kevään alkua ja pääsiäistä kaikille!
-
-
30.3.2015, 19:23 #7031Ei-aktiivinen
Joo kaksi alkiota siirrettiin meille. Lääkäri sanoikin, että kaksosten riski on vain 10% eli aika harvassa ovat vaikka kaksikin siirettäisiin.
Tänään 9+0, väsymys on valtava ja pahaolo jatkuu päivittäin. Kait näistä tietää, että kaverilla on kaikki hyvin <3 Seuraava ultra on kuukauden päästä.
Mellä ei vanhemmat ole tienneet näistä hoidoista mitään.
Laitoin äidille sitten ultrakuvasta kuvan yksi päivä ja sehän soittikin heti perään. Sanoin, ettei olla ihan omin avuin tätä alulle saatu..Sanoi, että on aavistellutkin jotain ja olisi kohta ottanut puheeksi kun en ole puhunut mitään. Ihmetteli kovasti miksen ole aiemmin mitään sanonut, yritin siinä itkuisena tuhertaa, että se vaan oli niin vaikeaa ja mitä enemmän aikaa kului, sen vaikeammaksi se kävi. Mutta kylläpä keveni taakka hartioilta kun ei tarvitse enää salailla näitä asioita.Kimalle: Mukavia ultrakuulumisia teillä 🙂 Tuo googlailu on kyllä todella stressaavaa ja paha tapa. Tuntuu, että sieltä pistää silmään juurikin ne ei niin mukavat asiat. Nyt koitahan keskittyä mukaviin asioihin ja kierrä google kaukaa 🙂 -tiedän, helpommin sanottu kuin tehty.
-
11.4.2015, 19:14 #7135Ei-aktiivinen
Hei!
Siirryn varovaisesti tälle puolelle tuolta hoitokeskustelusta. Todella alussa vasta ollaan… Olisiko nyt viikko 5+0, joten kaikki on vielä todella epävarmaa. Tuntuu että nyt piinapäivät ovat vasta alkaneet. ICSI-alkio siis toistaiseksi kyydissä ja ensimmäinen ultra olisi jo tiistaina, jolloin toivottavasti näkee, että testit näyttää ihan oikein.
-
21.4.2015, 07:40 #7226Ei-aktiivinen
Huomenna olisi ultra ja olen ihan sekoamispisteessä tämän epävarmuuden kanssa. Rinnat ovat olleet arat, turvonneet ja pinkeät, mutta parina viime päivänä etenkin tuo pinkeys on loistanut poissaolollaan. Viikonloppuna oli myös vähän kuvottavaa oloa, mutta sekin on nyt poissa. Melko apein fiiliksin tässä ollaan kohti huomista menossa…
-
21.4.2015, 11:08 #7229Ei-aktiivinen
Pullervo, tsemppiä huomiseen ultraan ja toivottavasti kaikki on kunnossa. Oireita en ole enää seuraillut, koska ovat olleet niin vaihtelevia eritoten rintojen suhteen. Minulla on pahoinvointia edelleen, vaikka ollaan rv 12+1.
Tänään käytiin niskaturvokeultrassa ja hyvin liilkuvainen kaveri näkyi ja asiat kunnossa. Ihmeellistä oli nähdä liikkeet eikä niistä tiedä vielä mitään.
Lääkäri kävi katsomassa munasarjat hyperin jäljiltä, isot olivat edelleen muttei aiheita mitään seurantoja enää.
Yksi ylinmääräinen ultra tulee hyperin vuoksi sikiön kasvuseurantasn viikolle 26-28.
En ole oikein uskaltanut iloita tästä raskaudesta, mutta täytyy uskoa ja toivoa ja kääntää ajatukset kohti tulevaa. -
21.4.2015, 11:58 #7230Ei-aktiivinen
Kiitos unelmoija! Ei se auta kuin odottaa huomista. Yksi mikä myös huolettaa on se, että hyperistä johtuva turvotus on viime päivinä minusta selkeästi helpottanut ja maha ei ole enää sellainen pallo kuin vielä jokin aikaa sitten.
Mukava kuulla, että unelmoijan pikkuisella kaikki hyvin. Itsekään en kyllä yhtään osaa nauttia tästä plussasta vaan huoli on koko ajan valtava.
-
24.4.2015, 17:48 #7278Ei-aktiivinen
Heippa kaikille pitkästä aikaa!!!
Täällä mennään rv 30+2.
Eilen oli viimeinen työpäivä ja nyt ensin kesälomaillaan sitten jäädään mammalomalle. Eilen oli myös neuvola ja kaikki hyvin. Painoa tullut nyt yht. 6,6kg. Meittin ”pyllymaakari” köllöttelee poikittain. Nimi tulee sittä kun nyt viime viikkoina hän on ruvennut pyllyään työntämään niin kovasti masua vasten. Ultrattiin poikkeuksellisesti koska hoitaja halusi selvyyden asennosta ja sitten kun ei saatu sydän ääniä kunnolla kuulumaan. Oli niin mahtavaa nähdä pikkuinen ja siellä hän imeskeli peukaloa tyytyväisenä. Jotenkin siitä ja sitten kun työt nyt ohi, on vaan niin ihana olo. Nyt saa alkaa nauttia olostaan ja ottaa rennosti. (Jos ei keittiöremontttia oteta mukaan). Ja tietysti odotella lähestyvää h-hetkeä!!
Mitenkäs teillä muilla menee??
Pullervo: Mitenkä ultra meni??
Tässä pieni päivitykseni. Ihanaa kevättä kaikille!!!
Hempula
-
-
24.4.2015, 21:16 #7279Ei-aktiivinen
Heippa!
Tervetuloa Pullervo tälle puolelle 🙂 Miten sun ultra meni?
Hempulalle, ihanaa lomaa ja koita nauttia odotuksen loppuajasta! Toivottavasti ei ole vielä tukala olo mahan kanssa. Aika hyvin olet saanut painon pidettyä aisoisissa, itselle on tullut jo 10 kg, arrgghh. Ja viikkoja vasta 25 täynnä. Uskomatonta miten nopeasti tämä aika menee, juurihan oltiin tuolla toisella puolella tuskailemassa hoitojen kanssa ja nyt alkaa monella jo loppu häämöttää. Upeaa! Millä viikoilla muut menevätkään, Hipsu ja Katras, tekin olette jo pitkällä..
Tänne kuuluu sellaista että saikulla reilu viikko johtuen istukasta joka on kohdunsuun päällä. Toivon että se siitä itsestään liikkuu pois kohdun kasvaessa. Näin yleensä kuulemma käy. Muutoin pitää himmailla loppuun asti ja tehdä sektio. Ei houkutteleva vaihtoehto. Mutta näillä mennään toistaiseksi.
Aurinkoa ja iloa kevääseen täältäkin 🙂
-
25.4.2015, 06:46 #7283Ei-aktiivinen
Kiitos Hempula ja Kimalle! Ultra meni onnekseni hyvin. 6+5 ja sain nähdä sydämen sykkivän. Hieno tunne!! Seuraava ultra Vapun jälkeen 5.5. Nyt olen rennoin mielin mutta epävarmuus ja pelko tulee varmaan taas päälle ennennultraa. Neuvola-ajan sain vasta viikolle 10+3.
Oireet edelleen todella lieviä.
-
26.4.2015, 19:26 #7291Ei-aktiivinen
Heippa kaikille!
Hempula, oikein hyvää kesä/mammalomaa sinulle. Me mennään aika samoissa viikoissa. Tänään tasan 30 poksahti. Samalla on poksahtanut myös järkyttävä ihottuma. Alkoi pikkuhiljaa pari viikkoa sitten ja nyt levinnyt kumpaankin sääreen, alamahaan rintakehään/kaulaan ja kutina on välillä aika järkyttävää. Hermo ollu kireällä ku niin tuskanen olo koko ajan. Maksa/sappiarvot otettu ja ne ookoo, eli tää on jotain raskaudesta johtuvaa tai nokkosihottumaa. Siis ihan nokkosihottuman tyyppistä, mutta ihan kaikki oireet ei kuitenkaan siihen täsmää. Ajattelin mennä luontaistuotekauppaan hakeen luonnonmukaista antihistamiiniä. Kuulemma ollut hyvin apua siitä. Muuten kaikki hyvin. Vauva liikkuu paljon. Nyt vaan pisti mietityttään tää sukupuoli, että onkohan tää tyttölapsi sittenkään kun kuulemma tää ihottuman puhkeaminen viittaa poikalapseen ja ensiraskauteen…..tämä tieto siis netistä.
Kimalle: Minullakin oli istukka vielä rakenneultrassa viikolla 22 kohdunsuussa melkein kiinni, mutta pari viikkoa sitte kontrollissa se oli noussut ylöspäin. Toivotaan että sinullakin se sieltä vielä nousee, eikä tarvi sen vuoksi leikata. Sitte se paino. Mullakin on tuota tahtia noussu ja minä en syö normaalia enempää. Sama ateriarytmi kun ennenkin ja nyt olen monta viikkoa tosissaan kiinnittänyt huomiota etten napsi välipaloja ja mun ruokahalu muutenkin tasaantunut. Normaali syöminen riittää, mutta painoa tullut 15kg ja se ahdistaa henkisesti. Neuvolasta vihjaili, että pitäiskö sun alkaa pitämään ruokapäiväkirjaa. Ottiko vähä päähän!!!! En todellakaan ole pitänyt, enkä aio pitää. En syö liikaa, mutta aineenvaihdunta vaan ei toimi kunnolla. Kakka jumittaa, suomeksi sanottuna. On tullut nyt viime päivinä ekat turvotuksetkin. Sekin lisää painoa.
Pullervolle onnittelut sykkeestä! Aika menee niiiin hurjan äkkiä eteenpäin. Itse ei meinaa millään ymmärtää, että kuukauden päästä alkaa äitiysloma!! Onnellista odotusta sinulle/teille!! Meillä sama neuvolapäivä 5.5 taas punnitukseen kuulemaan kuinka lihava oon. Tilasin itselleni oman verenpainemittarin, kun oon niin säälittävä, että jännitän mittaamista neuvolassa ja aina eka mittaus näyttää mitä sattuu ja pulssi taivaissa. Mittailen kotona, niin ei tarvi siellä mitata. Mulla oli hemoglobiini viime neuvolassa pudonnu 106:teen saa nähdä onko se nyt noussu. Rautaa on tullu syötyä monessa muodossa ja olo on kyllä jo parempi.
Hyvää kevättä kaikille ja onnellisia odotuspäiviä!
-
-
27.4.2015, 18:37 #7307Ei-aktiivinen
Heippa kaikille. On niin pitkä tää sivu että en kaikkia jaksanu lukea. Mutta onnea kaikille vauvamahasille 🙂
Ite oon tällä hetkellä rv 13+5 menossa ja tää tärppäs 3.ivf tuoresiirrosta. Aiemmin on yksi alkuraskauden keskenmeno takana 2. ivf:stä. Oon todella huono munimaan ja jos munin niin raakoja tahtovat sittn olla.Kyllähän tämä on ollu niin pitkä taival päästä tähän pisteeseen,että ei sitä voi uskoa että tuolla masussa nyt oikeesti joku asuu! Edelleen pelottaa että jotain pahaa tapahtuu, en tiijä missä vaiheessa osaan rueta nauttimaan tästä kunnolla. Kolme ultraa kuitenkin jo takana ja kaikissa on ”Taavetilla”ollu kaikki hyvin <3 Nt-ultrassa myös oli kaikki niin kuin pitääkin eikä suurentunutta riskiä ole kehitysvammoihin. Väsymyskin alkaa pikkuhiljaa hiipumaan sekä iltapahoinvoinnit. Menkkamaiset juilinnat on joka päiväisiä,mutta oon käsittäny että ne on normaaleja?.
On tämä vaan jotenkin niin ihmeellistä aikaa 🙂 Miten paljon voi olla tunteita jo pikkuista kohtaan <3 🙂 -
28.4.2015, 19:23 #7334Ei-aktiivinen
tervehdys kaikille. olen lueskellut tätä foorumia jo jonkin aikaa, mutta tänään uskaltauduin luomaan itselleni tunnukset ja kirjoittamaan ensimmäisen viestin – ja vielä aika vaikeasta ja hämmentävästä aiheesta.
Minulle tehtiin muutama viikko sitten pas, jonka tuloksena olen nyt kuudennella viikolla raskaana. Tätä raskautta edelsi ivf:n tuoresiirto viime syksynä, josta tulin raskaaksi, mutta joka meni kuudennen viikon tienoilla kesken. Olin tuosta keskenmenosta, kuten voitte kuvitella, ihan rikki tosi pitkään.
Olisin odottanut tältä uudelta raskaudelta samanlaisia ilon tunteita kuin edellisessä raskaudessa, mutta nyt oloni on lähes välinpitämätön – pintaan nousevat tunteet ovat pikemminkin negatiivisia, ja huomaan pohtivani, oliko tässä kaikessa mitään järkeä. Haluanko sittenkään äidiksi?
Onko kellään kokemuksia vastaavista negatiivisista tunteista? Olen melko hämmentynyt reaktiostani.
-
2.5.2015, 19:26 #7364Ei-aktiivinen
Heippa Kerttu.
Itellä oli silloin kun tein positiivisen raskautestin tuon suuntaisia fiiliksiä, mutta jälkeen päin oon miettiny että se on varmaan ollu joku suojausmekanismi pääkopassa että jos tulee taas se pettymys. Kyllä edelleen välillä käy mielessä onko minusta nyt äidiksi, osaanko antaa lapselleni sen minkä hän tarvitsee yms mutta nää on varmaan aika normaaleja mietteitä. Vieläkö sulla on tuon kaltaisia ajatuksia päässä? Mä uskon että kun raskaus alkaa enemmän konkretisoitumaan niin nuo ajatukset väistyy pikkuhiljaa. Onhan tämä todella pelottavaa aikaa. Edelleen pelkään keskenmenoa vaikkakin jo ns.turvallisilla vesillä ollaan. Uskon tai luulen että pelko seuraa synnytykseen asti.Noista tunteista kannattaa puhua,kuitenkin suuri muutos elämässä on tulossa.-
3.5.2015, 13:00 #7366Ei-aktiivinen
Tervetuloa kaikille uusille ja onnittelut plussasta! Mitäs Pullervon alkuraskauteen kuuluu?
Samaa mieltä olen kuin pirkko83 tuosta mielen suojautumisesta. Itsellä meni aika pitkäänkin kun mielessä oli noita epäilyksiä, haluanko kuitenkaan äidiksi. Raskauden edetessä on kuitenkin luottamus lisääntynyt siihen, että minusta on oikeasti tulossa äiti ja samaa vauhtia on nuokin tunteet väistyneet. Ei ehkä ihan kokonaan vieläkään, mutta koko ajan ovat kuitenkin vähempänä… Lapsettomuushoidot pettymyksineen on jättäneet omat jälkensä pääkoppaan.
Täällä ollaan oltu nyt muutama päivä sairaslomalla supistusten vuoksi. Ovat onneksi nyt rauhoittuneet, ainakin kun malttaa levossa olla. Rasituksessa tulee sitten välillä aika kipeääkin supistusta. Kohdunsuulla eivät ole onneksi tehneet mitään. Vähän turhan pitkäänkin tuli töissä sitkuteltua, alkoi olla supistusten lisäksi mm. rytmihäiriöitä ynnä muita vaivoja. Nyt huilaan ainakin pari viikkoa ja sitten katsotaan mille vaikuttaa. 🙂 Pieni neiti on onneksi ollut virkeä ja ilahduttaa vanhempiaan mitä moninaisimmilla jumppaliikkeillä. <3 Äitipolilla on ultrissa käyty seuraamassa pienen kasvua ja istukan toimintaa sen matalan PAPP-A-arvon vuoksi, tähän asti kaikki on vaikuttanut oikein hyvälle. Painoa on itselle kertynyt tähän mennessä noin 7kg. Hb oli edellisessä neuvolassa 100, ja olo on jokseenkin sen mukainen. Hengästyttää pelkkä ajatuskin liikkumisesta, väsyttää ja herkästi huimaa. Rautaa olen syönyt jo viikkotolkulla.
Mites muilla menee? Millon Kimalle saa lisää tietoa istukan sijainnista? Jokos Hempulan pyllymaakari on kääntynyt oikeinpäin? Meillä muuten neiti tykkää kanssa yrittää pungeta peppuaan mahan läpi, hassu tunne tuokin. 😀 Jokos katraan ihottuma on helpottanut?
Hopea H29+5
-
4.5.2015, 00:45 #7369Ei-aktiivinen
Heippa kaikki!
Tervetuloa uudet plussanneet ja onnellista odotusta teille!
Noista äidillisistä tunteista sen verran, että hakusessa ne on ollut itsellänikin ja on osittain edelleen. Äitini kanssa asiasta tuli puhetta ja hän sanoi, että ei niitä tunteita hänelläkään odottaessa ole juuri ollut, mutta kun sen lapsen syliin saa, niin olo on ihan käsittämättömän onnellinen ja ne kaikki tuntemiset tulevat sitten. Tähän luotan itsekkin.Mun kutina ei ole helpottunut, vaan paheni niin kamalaksi ihottumaksi joka puolelle, että sairaslomalla olin viime viikon lopun ja vielä ensi viikon myös. Antihistamiiniä sekä kortisonivoidetta oon käyttäny nyt muutaman päivän ja ne on kyllä auttaneetkin.
Tää on ilmeisesti monimuotoista raskausihottumaa. Aika harvoin puhkeaa ja syytä ei tiedetä. Yleisempää poikaa odottavilla ja sehän tässä nyt pistikin hymyilyttämään, että kumpikohan sieltä sitte tulee 🙂
Nukkuminen ollu ihan tuskaa viimeiset pari viikkoa ku kutissu varsinkin öisin. Viime yönä sain sitte nukuttua kunnolla pitkästä aikaa. Täytyy mennä seuraavaksi ihotautilääkärille jos ei ala kunnolla helpottaan, mutta ei tää välttämättä ohi mene ennen synnytystä. Pysyis nyt edes siedettävänä niin tään kans jotenkin pärjäis.
Eli, kaikenlaista voi näköjään raskaus teettää!! Supistuksia ei oo juurikaan ollut, ei ainakaan kipeitä.Tuo Hopean mainitsema pyllyn tunkeminen nahkaa vasten nauratti 🙂 täällä tapahtuu ihan samaa ja välillä se ihan sattuu sekä tuntuu todella epämiellyttävältä. Varsinkin jos vaiko siivoaa ja paljon kumartelee, niin kohta alkaa tyyppi protestoimaan ja punkee vastaan.
Täällä ei olla juurikaan hommattu valmiiksi vielä mitään. Sitteri….siinäpä kaikki. Odotan äitiysloman alkua ja hommailen loput tavarat sitten. Rattaat käydään ostamassa tämän kuun aikana.
Minullakin on ollut energiat vähissä kun hb tippu 106:teen. Saa nähdä nyt ylihuomenna neuvolassa että onko noussut. No, paino ainakin on sen tiedän jo etukäteen ku alkanu tulemaan turvotusta jalkoihin.
Mukavaa kevään jatkoa kaikille ja tsemppiä odotukseen. Me muutamat aletaan olla jo loppu metreillä. On se aika uskomatonta, että kohta on nyytti oikeasti sylissä. Onko se totta!?! Vieläkin niin absurdi ajatus!
Katras ja Taimi tasan 31
-
7.5.2015, 21:58 #7424Ei-aktiivinen
Kiitos katras, hopea ja pirkko83 <3 tuntuipa hyvältä kuulla, etten ole ihan yksin näiden ajatusten kanssa. Luulen ja toivon, että kyse on pirkko83:n mainitsemasta suojausmekanismista. Meillä on huomenna alkuraskauden ultra (huomenna 6+4 viikkoa), ja se jännittää aika tosi paljon. tosin väsymys ja (ilta)pahoinvointi on sen verran voimakkaita, että mun täytyy olla raskaana – tai sit muhun on iskenyt joku krooninen sairaus 😛
-
-
-
-
5.5.2015, 13:37 #7394Ei-aktiivinen
Voi kun te kaikki olette jo pitkälle odotuksessanne. 🙂
Itse kävin tänään taas ultrassa ja siellä se pieni kasvaa ja kehittyy. Nyt viikkoja 8+4. Kovin tässä on vielä jännät ajat, mutta riskin pitäisi olla melko pieni nyt, kun kaikki näyttää hyvältä. Ajattelin rohkaistua viikonloppuna kertomaan omille vanhemmille. Hieman vielä mietityttää, koska heillä ei meidän hoidoista ole tietoa, mutta en sitten tiedä, milloin se oikea hetki olisi kertoa..
Jonkin verran etovaa oloa, mutta suurimpana ongelmana alkuraskaudessa on ollut tämä valtava huoli.. Jatkuuko se nyt sitten sinne jouluun asti ja senkin jälkeen?
-
5.5.2015, 15:22 #7397Ei-aktiivinen
Pullervo, ihana juttu, että kaikki on kunnossa. Itse kerroin vanhemmille, kun testi näytti positiivista, mutta oltiin kerrottu hoidoista ja tiesivät tilanteen. Laajemmin sisaruksille kerrottiin joulun aikaan ja silloin oli jotain 12 viikkoa. Osa kavereista, joita näkee harvemmin tiesi vasta tammikuun lopussa. Kannattaa muistaa se, että odotuksessa ei riskitöntä aikaa olenkaan, eli sen kertomisen kanssa siinä mielessä ei pysty mitään pelastamaan, jos jotain pieleen menee. Täytyy vaan mennä päivä kerrallaan ja yrittää olla luottavainen. Helppoa se ei ole varsinkaan aluraskaudessa. Hyvä aika kertoa on se, mikä itsestä tuntuu oikealle. Itsellänikin huoli helpotti vasta kun liikkeet tuntui säännöllisesti, eikä tarvinnut miettiä, että onko siellä ketään, mutta vieläkin neuvolassa sydänäänten kuuntelu jännittää, vaikka kuinka tuntee liikkeet ja tietää, että siellä ollaan.
Rauhallista odotusta sinulle Pullervo!
Onnea meille kaikille!
-
-
5.5.2015, 18:33 #7399Ei-aktiivinen
Hei kaikille ja onnittelut meille odottavin mielin oleville!
Itse olen tuolla ivf puolella ennen jutustellut ja ajattelin nyt rohkaistua siirtymään tähän foorumiin.Huomenna 11+0 ja kaikki hyvin. Vähitellen on alkanut selkäkipuilu helpottamaan, joka siis meikäläisen tilanteessa ihan normaalia kun kohtu on niin viistosti takakenossa. Eli näin ollen masuasukki on siis siirtymässä eteenpäin ja sitä odotan jo kovasti. Pari viikkoa pitäisi vielä jaksaa että pääsee tuohon seuraavaan ultraan ja kuulee taasen tietoja ja toivottavasti myös ne sydämenlyönnit. Viime kerralla siinä nt -ultrassa sikiö todettiin menehtyneen ja ehkä siksi tuntuu vielä siltä että tämä ei ole täysin todellista. Pahaolokin on alkanut helpottamaan ja enää ei tarvi keskellä yötä herätä siihen yök -kuvotukseen. En oikein tiedä pitääkö olotilasta olla onnellinen vai peloissaan. Viimeksi nuo oireiden päättyminen selittyi keskeytyneellä keskenmenolla.
Odotan innoissani koska kerromme veljelleni,jotenkin on kuitenkin ”hauskaa” elää vaiheessa jossa miehelläni ja minulla on yhteinen pieni salaisuus. Vanhempani ja muutama ystäväperhe tosin ovat tienneet kaikki mitä meidänkin tiedossa on ollut ja mielestäni hyvä niin, varsinkin jos tämänkin osalta käy huonosti. Kyllä siinä tarvii kaikki mahdolliset olkapäät tueksi…
Olisiko Pullervo äitienpäivä sellainen hyvä päivä kertoa vanhemmille??
Olisi ehkä suurin lahja ikinä! -
5.5.2015, 18:47 #7401Ei-aktiivinen
Kiitos Katras! Ja noinhan se on, että missään vaiheessa ei olla täysin turvallisilla vesillä.
Kiitos myös valkosiipi! Itse mietin juuri tuota äitienpäivää, kun satun luultavasti silloin sopivasti vanhempani näkemään. Emme siis välimatkasta johtuen näe kuin muutaman kuukauden välein. Haluaisin kuitenkin kasvotusten kertoa, joten ehkä nyt olisi hyvä hetki. Ja nimenomaan saisi antaa ainakin toiveen ja varovaisen lupauksen lahjasta parhaimmasta.
-
7.5.2015, 17:59 #7420Ei-aktiivinen
Moikka moi!!
Nyt sitä osallistun ensimmäisen kerran foorumi keskusteluun, mutta nyt tuntui et tää voisi auttaa.
Meillä hoitoja takana reilu vuosi. Kaksi pas tehty, josta plussaa, mut kesken tulivat toinen rv4 ja toinen rv6. Nyt kolmas pas ja jälleen oltais raskaana. Nyt menossa 5rv ja hulluksi olen tulossa pelosta, josko tämäkin tulee kesken. Tekisi mieli kuiten riemusta hyppiä ja iloita tästä ihanasta asiasta, mutta…
Ajattelin, et täällä varmasti muitakin, jotka hermoilevat ensimmäistä kolmannesta ja ensimmäistä ultraa. Milloin te olette ottaneet yhteyttä neuvolaan? Itse olen ajatellut pitkittää sitä jonkin aikaa..
Tuntuu hullulta et hermoilen näin paljon, ei ole minulle normaalia. Ensimmäinen lapsi minulla kohta 15v, enkä muista ikuna hermoilleen näin paljoa. Toki hän sai alkunsa luomuna.
Oikein paljon onnea kaikille plussanneille 🙂
-
8.5.2015, 18:55 #7442Ei-aktiivinen
Hei Hissukka ja tervetuloa mukaan!
Ilmeisesti sinulle ei ole alkuraskauden verikoetta tehty?
Itselle ainakin verikokeen tulos oli todella huojentava uutinen. Raskaushormoonin määrä oli niin suuri (4+2 päivillä 504), ettei ollut epäillyskään raskaudesta. Ensimmäisessä ultrassa olin 7+2 ja heti sen jälkeen varasin neuvolaan ajan. Itse harmittelin sitä, että neuvolan aika varataan vasta ensimmäisen ultran aikaan kun ei sinne niin vaan seuraavalla viikolla pääse. Neuvolaan sain ajan, niin että kävin siellä viikko takaperin ja sitten olikin kiire päästä verikokeisiin. Niihinkään ei ollut enää vapaita aikoja joten menin seuraavana päivänä päivystyksen kautta ja ultrankin aika venähti ensiviikon ns. viimeiselle päivälle. Kun noissa nt -ultrissa ja verikokeissa on aika tarkat ne ajankohdat.
Eli oma mielipiteeni on, että kannattaa varata heti vaan se neuvola-aika, mikäli haluat näihin niskaturvotus yms. kromosomipoikkeavuuksien seulontaan osallistua.Itsellä ensimmäinen tärppi tuli luomuna ja heti ensimmäisen ovutestin plussaamisen jälkeen. Se päätyi ikävästi ja kaavinnasta johtuen meikäläisen luomu raskautuminen on mahdollisuuksiltaan olematon (munatorvet tukossa). Nyt sitten 1,5v. odottelun jälkeen päästiin ivf hoitoihin suoraan ja ensimmäisestä siirrosta tarttui kyytiläinen matkaan. Ehkä sitä hermoilee hieman enemmän kun on kuitenkin odotusta tähän tilaan pääsystä jo sen verran takana ja ehkä myös siksi, kun tietää kuinka hauras onni on. En kyllä itse usko, että hermoilu helpottuu tuon toisen ultran jälkeen kovinkaan paljon. Mutta siinä vaiheessa kun alkaa liikkeitä tuntumaan niin uskoo ehkä helpommin, että kaikki on kunnossa.
Ja siihen iloitsemiseen… Saa ja pitääkin iloita, vauvalle tärkeää on äidin hyväolo ja onnellinen odotus!
-
8.5.2015, 20:34 #7444Ei-aktiivinen
Voi kiitos Valkosiipi 🙂 Minulle ei ole tehty mitään alkuraskauden verikoetta. Otitkos neuvolaan yhteyttä vai missä se tehtiin? Minulla on nyt muutoinkin epäselvää miten raskausviikot pas jälk. Lasketaan. Minulle siirto tehtiin luomukiertoon 21.4. Ja neuvolan täti ei oikein osannut sanoa et miten viikot menee… nuori terkkari ja hänellä ei kokemusta juur hedelmöityshoidoista.
Hän ehdotti minulle ensimmäistä ultraa 9.6. Ja sen jälkeen neuvola käynti. Saa nähdä olenko tullut jo hulluksi ennen sitä 😉
Koitan nyt ottaa ilon irti tästä 🙂
Ihanaa et on ihmisiä kenen kanssa jutella ja jakaa kokemuksia. Kun ei ole sama jutella asioista normaalisti raskautuneen kanssa.
etheenpäin vain 🙂
-
9.5.2015, 07:06 #7445Ei-aktiivinen
Huomenta Hissukka!
Tuo verikoe kuuluu ihan normaaliin käytäntöön paikkakunnallani, ainakin julkisella puolella. Siihen aika annettiin jo keräilyn/siirron yhteydessä. Sen verikokeen tuloksen jälkeen/perusteella varasivat heti varhaisultran muutaman viikon päähän, jossa siis tarkistettiin että koko vastasi viikkoja, syke löytyi ja kiinnittymis kohta oli kohdussa.http://www.ivf-infertility.com/calc_preg.php
Tuolta sivustolta pystyy laskemaan näiden hoitojen avulla raskautuneen viikot/päivä.Käsittääkseni tuo ultrauksen ajankohta on kyllä aivan liian aikaisin?? Ainakin omalla paikkakunnallani se tehdään viikoilla 11+0-13+6. Ultraus voidaan tehdä vielä myöhemminkin (15+0-16+6), mutta verikokeet pitäisi ottaa ajalla 9+0-11+6.
Mutta ei syytä huoleen. Jos ultrausajankohta on liian aikaisin, niin sitten sinut laitetaan tulemaan uudestaan muutaman viikon päästä :). Ja jos tuonne ultraan ei töiden tai muiden aikataulutuksien takia ole vaikeaa mennä, niin itse en ainakaan pahaksi pistäisi nähdä vähän useammin kaiken olevan hyvin.
Se mitä noihin terveydenhoitajiin tulee, niin mielestäni on käsittämätöntä, että sillä alalla ei ole tietämystä näistä hoidoista tai niiden päivien laskemisesta. Mutta kuulemani perusteella on aikas yleistä. Vaikkakin hoitojen kautta syntyy nykyisin aikas monta lasta vuodessa…
Itse onnistuin saamaan aivan loistavan terkkarin, joka jopa kysyi että saako neuvolakorttiin kirjoittaa ivf hoito. Se on myös sellainen tieto joka mielestäni kannattaa tietoihin neuvolassa kirjata, sillä jos tulee joitain komplikaatioita niin aletaan yleensä helpommin tutkimaan asiaa.
-
-
-
9.5.2015, 13:44 #7451Ei-aktiivinen
Mahtavaa, paljon uusia plussia täällä, isot onnittelut kaikille!!
Täällä lepäillään sairaaalassa neljättä päivää kun alkoi istukka (kohdunsuun päällä) vuotamaan verta ihan yhtäkkiä. Onneksi poitsulla kaikki kuitenkin hyvin ja vuotokin on jo tyrehtynyt. Vielä pitää olla tarkkailussa muutama päivä ja toivottavsti sitten kotiin lepäilemään. Kyllä pitää myöntää että vähän säikäytti kun annettiin jo kortisonipiikit vauvan keuhkoja varten (viikkoja tuolloin 27+ 2?) ja kerrottiin että vauvojen tehollakin on tilaa jos nyt joudutaan leikkamaan heti. Mutta onneksi nyt ollaan vielä yhdessä paketissa. Pitää vaan osata ottaa rauhssa ettei vuoto enää uusiutuisi, on täällä sairaalasängyssä sen verran tylsää makoilla 🙂
Onko sulla Katras ollut lääkkeistä apua? Toivottavasti.. Kyllä tosiaankin raskaus teettää mitä erikoisimpia vaivoja joita ei osais muuten kuvitellakkaan. Tsemppiä!
Hissukka, ymmärrän pelkosi täysin. Eikä siihen oikein muu auta kuin aika ja ajatusten siirtäminen jonnekkin muualle. Ja kuten itse nyt olen todennut, missään vaiheessa ei oikein kunnolla uskalla huokaista helpotuksesta, aina voi tulla mutkia matkaan. Mutta onneksi useinmiten kaikki menee hyvin ja siihen pitää vaan uskoa!
Olen siitä(kin) onnellinen tällä hetkellä että poitsu on aika aktiivinen kaveri ja tunnen liikkeitä lähestulkoon koko ajan. Pitää mielen rauhallisena kun tuntee että liikku paljon = kaikki on hyvin 🙂
Aurinkoista viikonloppua kaikille!!!
-
9.5.2015, 21:44 #7458Ei-aktiivinen
Heippa kaikki!
Voi Kimalle, onpa teitä säikäytetty, mutta jospa se vuoto nyt loppuis ja lapsi saisi kasvaa vielä tovin rauhassa.
Kaikenlaista voi sattua ja tapahtua. Tää mun kutina on pientä tuohon verrattuna, vaikkakin hermoja syövää tää kyllä on. Antihistamiini ja kortisonivoide auttoi niin hyvin, että nyt oon pari päivää yrittänyt selvitä apteekin ilman reseptiä voiteilla. Ei sitä vaan halua pumpata kehoon ja lapseen mitään ylimääräistä jos ei oo ihan pakko. Saa nähdä pysyykö tää nyt aisoissa vai alkaako paheneen uudelleen. Työt aloitan taas maanantaina. Onneksi on vain kolmen päivän viikko ja sitten onkin enään vain kaksi viikkoa ja äitiysloma alkaa oikeasti. Toivottavasti saisin ja pystyisin olemaan töissä loppuun saakka. Yöt on kyllä jo aika huonoja. Käyn jalkeilla millon mistäkin syystä 100kertaa yön aikana. Tämä lienee normaalia teille muillekkin pidemmälle ehtineillä 🙂 Ei vaan löydy hyvää asentoa nukkua ja lisään tyynyjä ja heittelen niitä pois ja yritän saada tarpeeksi happea ku kohtu painaa palleaa ja keuhkoja läjään. Jos tää kutina nyt pysyy pois niin kaiken muun kanssa pärjää, kunhan vaan ei tuu lisää vaivoja. Vauva on täälläkin aktiivinen möyrijä ja ei ole vielä asettunut oikein päin.
Tänään käytiin shoppaileen vaatteita ekaa kertaa vauvalle. Paljon on vielä hankkimatta, mutta jätän ne äitiyslomalle. Rattaista lähtien on vielä kaupassa. Vaatteita on jonkin verran ja sitteri. Tää kertoo jotain mun tunnetloista, ei oo oikeen konkretisoitunut vieläkään tää todellisuus, vaikka alkaa olemaan jo lähestulkoon valmis vauva mahassa. Ekaa kertaa tuli ihmeellinen ja liikuttunut olo, kun noita vaatteita osteltiin ja otin pienen yöpuvun käteen…meille on oikeesti muuttamassa kohta oma pikkunen. Nytki liikutun….hormoonit, hormoonit!
Käytiin samalla reissulla syömässä ja miehen kanssa oli vähän erimielisyyttä, niin meinasin ratketa ihan totaalisesti ihmisten keskellä, mies joutu jo sanomaan, että yritähän vähän saaha ittees koottua. Kyllä se sitte onnistu, mutta ihan säälittävä oon! Normaalisti en kovinkaan herkkis oo. Tätä samaa on varmasti teillä muillakin, asioihin helposti hiukan ylireagoi 🙂Voimia kaikille omiin tilanteisiinne! Jokainen viikko odotuksessa tuo jotain uutta ja ihmeellistä, joihin ei aina osaa edes varautua. Tää on mielenkiintoinen matka ja yrittkää ihmiset nauttia kaikesta. Itse en ole pystynyt ja osannut tarpeeksi. No, vielä ehdin paikata tilannetta ja nauttia, sekä rakentaa pesää!
-
-
10.5.2015, 11:08 #7462Ei-aktiivinen
me käytiin perjantaina alkuraskauden ultrassa. Kaikki näytti olevan hyvin, ja saatiin ruudulle sydämensyke näkyviin. Aloin kuitenkin jo huolestua, kun lääkäri tuijotti kulmat kurtussa intensiivisesti ruutua – mutta totesikin hetken päästä, että täällähän on toinenkin syke! En ole ehkä koskaan kokenut sellaista pommia. Identtiset kaksoset. Oltiin kuitenkin pohdittu asiaa aktiivisesti kun piti päättää laitetaanko yksi vai kaksi alkiota, ja oltiin vahvasti sitä mieltä, että ehdottomasti vain yksi, ei haluta ottaa kaksosraskauden riskiä. Ja muutenkin olen ollut sitä mieltä, että yksi voisi olla meille sopiva lapsiluku.
pari päivää asiaa sulateltuani olen sekä iloinen että kauhuissani. ajatus yhdessä kasvavista kaksosista alkaa tuntua hetki hetkeltä ihanammalta, mutta samaan aikaan pääni täyttyy kaikista kaksosraskauden, erityisesti identtisten kaksosten odottamiseen liittyvistä riskeistä, joista tietenkin luen koko ajan netistä lisää…
mutta no, kovin varhaista on vielä ajatella tai murehtia liikaa, vaikka ultrassa kaikki näyttikin olevan hyvin. aikaisemmat negatiiviset ajatukseni ovat kyllä aika lailla kadonneet kuin tuhka tuuleen 🙂
-
10.5.2015, 22:39 #7468Ei-aktiivinen
Moi Kerttu!
On täysin ymmärrettävää, että huolettaa ja ajatus kaksosten odotuksesta varmasti jopa hirvittää, kun ei tiedä kuinka raskaudesta tulee selviämään, mutta onhan teitä kohdannut ihan mieletön onni…tuplaonni! Lapselle on aina parempi kasvaa sisaruksen kanssa. Itse ainakin sydämestäni toivon, että me saataisiin vielä jonain päivänä sisarus tälle vielä syntymättömälle lapselle. Ajattele kuinka mahtavaa ja palkitsevaa on varmasti rankasta vauva-ajasta huolimatta, seurata kahden identtisen pienen kasvua ja kehitystä. On jo sikäli suuri ihme, että alkio jakautuu kahdeksi. Sehän on mahdollista, mutta ei ihan tavanomaista ja tämä ihme on valinnut teidät vanhemmiksi 🙂Lämpimät onnittelut teille ja yritä nauttia ja olla murehtimatta, vaikka ei se varmasti helppoa ole, kun kaksosraskauksiin liittyy niin monenlaisia riskejä, mutta päivä kerrallaan ja huomiseen luottaen eteenpäin.
Onnellista odotusta teille!
-
-
11.5.2015, 07:20 #7471Ei-aktiivinen
Kimalle
Oikein paljon jaksamisia sinne sairaalanpedille. Onneksi pelkällä säikähdyksellä selvittiin ja nyt rauhaisaa lepoilua 🙂Onnittelut Kertulle
Aivan mielettömän ihania uutisia! Kyllä siihen ajatukseen ehtii tässä kuukausien aikana tottua, aivan varmasti! Riskejä tietty on ihan kaikessa, raskauden loppuun asti ja sittenhän ne varsinaiset huolet vasta alkaakin.. Mutta hyvällä mielellä ja positiivisellä asenteella (ilman murheita) pääsee yllättävän pitkälle.
Ja kyllä niitä apukäsiä varmasti lähipiiristä löytyy kun sen aika on ja saahan sitä apua ihan ulkopuoleltakin pyytää!Katras
Tseppiä viimeisiin työviikkoihin. Ihan kadehtien odotan itsekin sitä viimeisten viikkojen heräilyä ja hermoilua. Noh, itsellä edessä vielä 5kk siihen pisteeseen, että töistä lomalle pääsee, mutta kesä menee nopiaan… Vointeja! -
11.5.2015, 07:34 #7472Ei-aktiivinen
Hei! Siirryn tuolta toisesta ryhmässä tänne keskustelemaan. Eli tärppi ensimmäisestä IVF:n tuoresiirrosta ja nyt mennään viikoilla 6+0. Ensi viikolla on sitten eka ultra klinikalla. Mulle siirrettiin kaks alkiota, joten jännittää kasvaako siellä vielä molemmat vaiko vain yksi 🙂 Näin toissayönä kyllä unta, että menin ultraan ja lääkäri kertoi siellä olevan kaks alkiota 😀 Mies on ihan kauhuissaan jos saadaankin kaksoset. Odottavan aika on kyllä todella pitkä, varsinkin näin alussa kun ei ole mitään konkreettisia merkkejä siitä, että masussa joku kasvaisi. Illalla vähän etovaa oloa ja yöllä käyn 1-2 kertaa pissalla, mutta muuten ei mitään.
Löysin eilen tämän teidän ryhmän ja illan lueskelin näitä viestejä. Kiva, kun olette tämmöisen perustaneet ja että täällä on aktiivista keskustelua 🙂
-
11.5.2015, 07:36 #7473Ei-aktiivinen
Kiitos kaikille vastanneille. Nyt kuitenkin kävi niin, että eilen alkoi runsas verinen vuoto, joten tässä tämä oli taas. Nyt pitää taasen koota ajatukset ja koittaa jaksaa seuraavaan yritykseen.
Tsemppiä kaikille odottajille 🙂
-
11.5.2015, 14:10 #7483Ei-aktiivinen
Heippa kaikille!!
Ensiksi haluan Hissukalle toivottaa paljon voimia ja lähettää lämpöisen halauksen!!
Täällähän on käynyt kiivas keskustelu verrattuna siihen mitä se jossain vaiheessa oli. Ihana saada uusia tuulia mukaan ja saada lueskella teidän tarinoita. Ja se mitenkä muutamat kirjoitukset ovat kuin omasta elämästä ja siitä mitenkä itse ajattelee. Jotenkin tuntuu niin hassulta.
Tänään on rv 32+5 ja neuvola käynti takana. Oli pikkuinen jo suostunut vaaka-asennosta luopumaan ja siirtynyt oikeille asemille. Mutta vielä on tilaa heilua ja pää oli aika ylhäällä vielä. Joten mitä vain voi vielä sattua ja tapahtua. Olotila alkaa muuttumaan tukalammaksi ja öisin tykkään hikoilla kuin pieni sika. Tai ehkä paremmin sanottuna, kuin iso sika. Masu kasvaa kovaa kyytiä ja olen kyllä niin iloinen ettei enää tarvitse töihin mennä. Mies palasi parin viikon lomalta tänään töihin ja saa nähä kuinka alkaa ahistamaan yksinäiset illat. Kaikki alkaa pikkuhiljaa olla valmista pikkuista varten joten toivon että viiden viikon päästä tavattaisiin mutta minun tuurillani siihen menee vielä yhdeksän viikoa.
Viikonloppu meni aika sekavissa tunnelmissa. Niin monta koskettavaa juttua luin simpukan face-sivuilta lapsettomien lauantaina ja sitten mitenkä sitä äitienpäivä hössötystä tuli tuutin täydeltä sunnuntaina. Vaikka itse saan toivottavasti kokea ensivuonna sen ensimmäisen äitienpäivän niin se pistää jo nyt ajattelemaan mitenkä sitä itse haluaa asiaa tuoda julki sosiaalisessa mediassa vuoden päästä. Ja mitenkä sitä edelleen pidetään niin itsestään selvyytenä että naiset ovat äitejä ja miehet isejä… Mitenkä te muut koette tuon äitienpäivä hössötyksen??
Tuosta aiheesta voisin kirjoittaa vaikka ja mitä mutta siinä tuo ehkä tiivistettynä ne päällisimmät ajatukset.
-Hempula-
-
11.5.2015, 16:38 #7501Ei-aktiivinen
Hei taas!
Hissukka: Luja rutistus täältäkin! Kohtuutonta kokea tuo sama aina uudelleen ja uudelleen. Toivo, joka riistetään pois. Voimia sinulle/teille!
Hempula: Kiva kuulla sinusta 🙂 ja ihanaa kun kaikki hyvin! Sulla on jo loma alkanut. Minä kärvistelen vielä reilu kaks viikkoa töissä, tai saa nyt nähdä kuinka jaksaa kun yöt on niin surkeita, mutta tahtotila olis kova olla loppuun saakka töissä. Täysi on olo jo täälläkin. Kiloja tullut 15 ja maha kasvanut jo ihan kiitettävästi. Nyt vaan ku pääsis tämän lopun ilman lisäkiloja. Edelleenkään ei vatsa toimi ku pari kertaa viikossa, niin kyllähän se kerryttää kiloja.
Sitten tuohon äitienpäivään. Minä olen mahdottoman huono juhlimaan itseäni milloinkaan. Oman perheen kesken tulee varmasti noi isän ja äitienpäivät vietettyä ja matalalla profiililla. Mulla ei oo edes naamakirjaa, niin jää tuo sosiaalinen mediakin aika vähälle. En jaksa kenenkään hössötyksiä seurailla. Muutama keskusteluryhmä on kavereiden kesken puhelimessa ja siinä on ihan tarpeeksi minulle. Lähipiirissä ei äitienpäivä ole näytellyt kovinkaan suurta osaa, mistä oon ollut ihan tyytyväinen. Tärkeä päivä, en missään mielessä pidä sitä vähäpätöisenä, mutta itse olen huono olemaan juhlittavana. Onhan se ihana jos mies muistaa ja lapselta saa joskus omatekoisen kortin, mikä onkaan sen parempaa!
-
-
-
17.5.2015, 19:58 #7595Ei-aktiivinen
Auringonkukka
Tervetuloa joukkoon ja suuret onnittelut!
Se onkin sitten jännä hetki ihan muutaman päivän kuluttua käsillä. Itselläkin rvk 13 nt-ultra ylihuomenna, odotan niin kovasti että saamme tällä kertaa positiivisia uutisia.Voi Hissukka
Lämpimät ajatukset sinulle, kovasti sinua koetellaan. Voimia ja uskoa tulevaan! -
20.5.2015, 19:36 #7622Ei-aktiivinen
Hissukalle voimia! Tuo on kyllä niin väärin. 🙁
Äitienpäiväasiaan. Itselle se oli tänä vuonna monella tapaa kevyempi kuin koskaan ennen. Eniten iloitsin siitä, että sain äidilleni antaa varovaisen lupauksen ihanasta joululahjasta jo äitienpäivänä. Jollain tapaa se päivä kuitenkin riipaisee, kun tietää, miten niin moni ei pääse äitiyttä kokemaan, vaikka kovin paljon haluaisi.
Itsellä eka neuvolakäynti takana, ultrakin taas tehtiin tällä viikolla ja kaikki hyvin (nyt 10+5). Itsellä ei mene niin vahvasti. Huono olo, heikotus ja voimakas painon lasku (BMI enää 15) ajoivat osastolle. Onneksi nyt hyvässä hoidossa ja toivotaan että nesteytys vähän toisi voimia ja ruokakin alkaisi maistumaan.
-
21.5.2015, 20:15 #7651Ei-aktiivinen
Onneksi olet päässyt hyvään hoitoon Pullervo. Toivottavasti et joudu kuitenkaan kovin kauaa laitoksesta ”nauttimaan” vaan pääset kotioloihin ja rakkaitten huomaan.
Oli varmasti aivan ihanaa nähdä äidin ilme. Varaudu samalla että äiti alkaa kantamaan ”huolta” sinusta kaksin verroin. Ainakin omalle äidilleni olen useampaan otteeseen saanut todeta, että ei tässä sairaita olla vaan raskaana… Mutta kieltämättä ihan hyvä että joku on meikäläisen tahtia vahtimassa ja hiljentämässä 🙂Kävimme tiistaina nt -ultrassa, päiviä 13+1, kaikki todella hyvin ja tällä kertaa sydän sykki 146 lyöntiä minuutissa. Pikkunen ei vaan millään suostunut kääntymään kun ultrattiin. Lääkärikin naurahti kun koputteli meikäläisen mahaa useampaan kertaan ja pikkunen vain pui nyrkkejään vimmatusti ja viskeli jalkojaan edestakaisin ”mitäs siinä tökit” -asenteella. Ja tuijotti ihan suoraan nokka kohti taivasta :). Alatieultrasta sitten saatiin nt luvuksi alle 1,5, joten kaikki hyvin ja eilen tuli myös labratulokset kotiin, ei lisääntynyttä riskiä. Nyt sitten innolla odotetaan seuraavaa ultraa, joka on heinäkuussa..
Tuo äitienpäivä on mielestäni jokaisen perheen oma-asia/tapa juhlitaanko vai ei. Mutta mitä itseeni tulee niin todellakin haluan omaa äitiäni silloin juhlistaa ja yleensä veljen kanssa järkätään jotain yhteistekemistä tai viedään eväitä ja mennään kylään brunssille/aamupalalle. Ja mitä itseeni tulee niin kyllä haluan päivää juhlistaa jos siihen asti pääsen. Se on kuitenkin vaatinut niin monta vuotta ja useat vuodatetut kyyneleet..
-
22.5.2015, 21:46 #7681Ei-aktiivinen
Tervehdys kaikille!
Pullervo, voi kun olet heikossa kunnossa. Onko sun pahoinvointi noin rajua, että kuihdut olemattomiin? Toivottavasti saat voimaannutettua itseäsi osastolla ja tulevat viikot veisivät pahinta pahoinvointia taka-alalle. Itsekkin oksentelin viikolle 22, mutta keskimäärin alkuun vain kerran päivässä ja viikon 15 jälkeen ehkä joka toinen pvä. Kivaa se jatkuva etominenkaan ei ole, vaikkei koko aikaa laattaisikaan. Vieläkin on päiviä, että kuvottaa, mutta ei sentään oksu lennä.
Valkosiipi: Onnea ihanista ultrakuulumisista! Mahtavaa että tällä kertaa oli asukki kotona ja voimissaan. Onnea odotukseen!
Itse olen paksu ja kankea. Vielä ensi viikolla kun jaksaisi 4pvää töitä, niin virallinen äitiysloma alkaa. Tähän on siis tultu, uskomatonta, mutta totta!! Tähän, mitä ikinä en olisi omalle kohdalle uskonut, ehkä salaa haaveillut. Nyt minä ja sinä, jotka vihdoin oikeasti odotamme, saadaan jäädä kotiin hoitamaan vauvaa ja ottamaan työelämästä ansaittu breikki, niinkuin muutkin normaalit äidit saavat tehdä.
Sitten vielä tähän olotilaan, kun tuntuu paksulta, niin mun jalat on kuin norsulla ja yöt hirvittävän huonoja. Olen ollut ehkä tyhmänkin sinnikäs, kun en hakenut tähän väsymykseen sairaslomaa. Tää kulunut viikko on ollut ihan surkea kun en meinaa saada nukahdettua illalla, vaan kuuhaan 1-3 yöllä ja aamulla pitää kuitenkin herätä töihin 06.30 Unet jääneet 2-5 tuntiin yössä ja tämähän lisää nimenomaan turvotusta ja jalat olleet ihan pölkyt eikä mitkään poppakonstit näytä auttavan. Sitten luin että univaje on paha turvotuksen aiheuttaja. Jospa nyt viikonlopun aikana tulis helpotusta asiaan. Hyvän asennon löytyminen nukkumiseen on myös vaikeaa ja näin varmasti teillä muillakin pidemmälle mahan kasvatuksessa ehtineillä. Lievän kutinan, joka on onneksi enää lievää lisäksi oon perinyt äidiltäni levottomat jalat, ja tämä vaiva on nimenomaan raskausaikana. On kyllä joskus muulloinkin, mutta nyt mennyt ihan uudelle tasolle raskauden edetessä. Äitini on lähestulkoon tämän vaivan vuoksi valvonut pari viimeistä raskauskuukautta. Itsellä tämä pahentunut onneksi vasta hiljattain niin voimakkaaksi, että valvottaa 2-3h lltayöstä. Tämä ei onneksi ensi viikon jälkeen haittaa enää, kun aamulla saa nukkua pitkään. Kaikenlaisia vaivoja tämä tila on tuonut, mutta mitään kipuja ei kyllä ole ollut. Lähes normaalisti pystyy asioita tekemään, eikä maha juurikaan hidasta. Mikään pieni vatsa mulla ei oo, mutta ei onneksi mikään valtavakaan, mitä kyllä jossain vaiheessa pelkäsin, kun kasvu oli niin voimakasta viikoilla 25-30, mutta nyt taslittunut. Sf mitta menee keskikäyrän tuntumassa. Supistuksia tosi vähän ja kivuttomia, mutta sitte on ollu näitä muita edellämainittuja kotkotuksia.Tulipa sepustus, mutta tässä aikani kuluksi puran ajatuksia. Tarvikkeita on nyt hommattuna jonkin verran ja vaunut on vihdoin tilattu.
Hyvää jatkoa kaikille ja käykäähän kertoilemassa kuulumisia välillä!
Katras ja Taimi rv34
-
-
23.5.2015, 08:12 #7683Ei-aktiivinen
Olo on onneksi jo vähän voimallisempi ja olen päässyt kotiin. Kuulemma saa mennä takaisin, jos vielä muuttuu huonoksi. Eihän mulla kovin paljon lähtöpainoakaan ole ollut, mutta nyt tosiaan tippunut, kun ei saa riittävästi ruokaa alas. Ihan kaikki ei sentään tulos ulos, mutta olen muutenkin melko pieniruokainen, niin nyt sitten se mitä saan vähänkin syötyä ei riitä. Ja olo menee herkästi kovin heikoksi, kun vararavintoa ei ole. Mutta toivon kovasti että kotona lepo auttaisi ja pääsisin normaaliin elämään kiinni. Työasiat tässä vaan meinavat painaa mieltä. 🙁
Monenlaista on Katras sinullakin vaivaa, mutta todella pitkällä jo olet. Vielä koita loppuun asti jaksaa! Tuota olen jo itse jopa tässä vaiheessa miettinyt, että olemme jo näinkin pitkällä. Täytyy vaan toivoa, että kaikki menisi hyvin loppuun asti. Tämä raskausaika on ollut itselle aika haastava, saa nähdä, mitä kaikkea tässä vielä tulee eteen. Mutta jollain tapaa nautin todella kovasti tästä tilanteesta!
Valkosiipi, onnea hyvistä ultrakuulumisista! <3
-
26.5.2015, 19:42 #7701Ei-aktiivinen
Nyt uskallan minäkin tänne kirjoitella, tuttuja teistä löytyykin tuolta ivf keskusteluista 🙂
Takana terolutit, clomifenit, 2 icsiä ja 2 picsiä. Viimeisimmästä picsistä saimme ensimmäisen kerran pakasteeseen alkioita ja niin vain ensimmäinen pas tuotti plussan. En tätä edelleenkään usko todeksi vaikka viikkoja nyt 14+4. Nyt jo kolme ultraa takana, alkuraskauden vuotoja ja valtava keskenmenon pelko. Nyt ollut muutama viikko tasaista ja ehkä vähitellen uskaltaa alkaa nauttia raskaudesta 🙂 väsymys on valtava mutta muuten ei raskausoireita juurikaan ole ollut, pahoinvoinnitkin jäi vain pariin aamuun. Päivä kerrallaan mennään, ensimmäinen ja se pahin jakso on takana, nyt tavoite kerrallaan eteenpäin. -
29.5.2015, 17:11 #7731Ei-aktiivinen
Tervetuloa mukaan Nekku ja
Ihanaa äippälomaa Katrakselle 🙂
Täällä mennään jo rv 17+4 ja maha jo selvästi erottuu varsinki tiukkojen paitojen alta. Viikko kuljettu mammafarkuissa kun entiset niin puristivat. Töissä olen onnistunut vielä asian salaamaan löysien paitojen ansiosta, odottelen uutisia vakipaikasta jota hain, joten siksi salailu 🙂
Tällä viikolla on jo liikkeitä tuntunut, ihmeelliseltä tuntuu että aletaan olla piakkoin puolivälissä ja nuo liikkeet ♡ Tänään soittelivat väestöliitolta ja kyselivät kuulumisia, ihan mukava ele oli. Vielä kaksi ja puoli viikkoa rakenneultraan kesälomaan, sitten saisi hetken huokaista 🙂 äippälomaa jo täälläkin kovasti odotellaan. Mitään hankintojakaan ei olla vielä tehty, päätettiin nekin lykätä syksylle sitten.
Mukavaa viikonloppua kaikille!-
30.5.2015, 00:43 #7737Ei-aktiivinen
Yötä!
Kiitos Unelmoija! Aika rientää ja tosiaan, puoliväli on sullakin ihan kohta käsillä. Sen jälkeen menee aika vielä nopeammin. Mekään ei tehty hankintoja kun vasta viikon 30 jälkeen, mutta niitä täytyy tehdä silloin kun itse on valmis henkisesti siihen. Äitiysloma tosiaan alkoi eilen, eli tänään olen ollut ekaa päivää lomalla, nyt kyllä jo vuorokausi vaihtunut lauantain puolelle. On kyllä ihanaa, mutta tää kutina kyllä syö fiilistä. Nyt taisin saada aurinkoihottumaa tähän vielä muun kutinan lisäksi. On ollu taas aika tuskanen olo pari päivää. Kova turvotus on jaloissa ja käsissäkin, mutta verenpaineet ihan hyvät, eli ei pitäis olla mitään raskausmyrkytykseen viittaavaa.
Pullervo, toivottavasti vointisi pysyy parempana ja yritä koittaa syödä vaikka tuntuu ettei mikään maistuisikaan.Nautitaan lämpimistä päivistä ja alkaneesta kesästä!
Katras ja taimi rv35
-
-
30.5.2015, 00:16 #7736Ei-aktiivinen
Hei jälleen kaikki!
Täällä ollaan hengissä vielä. Minulle tehtiin tänään keskenmenovuodon jälkeiseen ovulaatioon suoraan siirto. Sinne meni nyt 8 soluinen 2 lk alkio, nyt toivotaan parasta 🙂
Onnea kaikille, joilla raskaus etenee toivotulla tavalla !! On lohduttavaa lukea näitä onnistumisia, minulle se luo uskoa tähän. Toki jokaisen siirron jälkeen olen plussannut, mutta toveri ei ole halunnut matkassa pysyä. Nyt toivotaan et toveri jäisi nyt ainaskin 9kk asustelemaan 🙂
Mukava et on loma tulossa ja saa samalla muuta ajateltavaa. Toki nää on aina tuskaiset kaksi viikkoa… mut plussaa odotellessa 🙂 Aurinkoisia terveisiä kaikille ja hyvää vointia!
-
3.6.2015, 11:55 #7773Ei-aktiivinen
Sateista Keskiviikkopäivää!
Foorumilla ollut taas hiljaiseloa muutamia päiviä. Sehän varmasti kielii vain siitä, että valtakunnassa kaikki hyvin! Näin ainakin sydämestäni toivon, todella!
Hissukka! Onpa kyllä ihanaa että pääsitte heti uuteen yritykseen. Eihän se menetystä poista, mutta antaa voimaa uuteen nousuun ja luo toivoa! Nyt uskotaan, että pikkunen pitää lujasti kiinni!
Täällä KUTISEE taas enemmän. Viikon ollu aikamoista kutinaa. Onneksi oon nyt lomalla, muuten en olis kyllä arjesta selvinnyt. Kävin eilen lääkärineuvolassa ja ultralla tehtiin painoarviota. Ihan jäätävä pikkujätti tulossa sen mukaan. Nyt oli jo painoarvio 3,6 kg ja LA vasta n. 4viikon päästä. Kun laskee että lapsi kasvaa keskimäärin 200g viikossa, niin kysyn vaan että onko halukkaita synnyttäjiä :)?!? No, meen Tayssiin vielä reilun viikon päästä ultrattavaksi ja katotaan pitääkö arvio edelleen kutinsa. Kyllähän noissa tehdään paljon virheitä ja helposti heittää 500g johonkin suuntaan. Toivottavasti tässä tapauksessa heitto olis taakseppäin. Sitte mietitään käynnistystä aikasemmin. Hurjaa ettei tässä enää ole kuin viikoista kysymys. Mitä muille kuuluu? Hempula, tulehan sinäkin kwrtomaan kuulumisia..
Katras ja Taimi rv 36
-
3.6.2015, 13:46 #7777Ei-aktiivinen
Heippa vaan kaikille!!!
Pitkästä aikaa…. Kesälomat lusittu ja mammalomaa jo viikko takana. Niin se aika vaan vierähtää.
Se olis tänään rv 36+0. Siis neljä viikkoa laskettuun!!! Oi kamala…
Viime viikolla oli neuvola ja kaikki ihan hyvin. Pissatikkuja sain kotiin ja verenpaineita seurattava kotona. Tämä johtuu siitä että viikko tasolla oli tullut liikaa painoa ja turvotusta esiintyy jo huomattavasti. Tällä seuraillaan mahdollista myrkytystä mutta toistaiseksi kaikki hyvin. Pikkuinen on todella vilkas ja eipä taida olla vielä ihan asemissa. Neuvolatädin mieliksi ollut nyt viime kerroilla pää alaspäin mutta muuten tuntuu vieläkin että viihtyy poikittaistilassa. Ensi viikolla synnytystapa-arvio ja siinä sitten toivottavasti selviää jatko.
Yöt menevät vaihtevasti. Välillä tuntuu että saa koko ajan olla vaihtamassa asentoa ja nyt taas parina yönä olen kerran herännyt vessaan ja asentoa vaihtanut parikolme. Mutta se hikoilun määrä öisin. Oi voi…. mutta kun en ole alastikkaan tottunut nukkumaan niin pakko vaan pestä yöpaitoja parin yön välein….
Sairaalakassit pakattuna valmiiksi ja koppa odottaa autossa asennettuna. Nyt tulevana vkloppuna pitäisi istua autossa sellaset 700km joten saapi nähdä monenko pysähdyksen taktiikalla mennään. Mutta niin haluan serkkuni häihin päästä. Tukisukat jalkaan ja takapenkille tyynyjen kanssa 😉 Toivottavasti ei vaan tarvitse tehdä tuttavuutta paikalliseen synnytyssairaalaan…
Parisen viikon päästä alkaa sitten se odottelu. Siihen asti toivon pikkuisen vielä kasvavan. Mutta voipi olla että tässä vielä kuuden viikon päästä kirjoittelen teille yhtenä kappaleena. Toiveissa kuitenkin on että syntyisi tämän kuun puolella.
Kuten tapana jo on: Toivottelen ihanaa kesää kaikille!!! Nauttikaa siitä ja me Katraksen kanssa käymme pienet nyytit maailmaan putkauttamassa. En muista oliko meitä muita kesällä synnyttäviä.
Katras: Tsemppiä koitokseen ja toivottavasti kaikki sujuisi hyvin.
-Hempula-
-
5.6.2015, 09:34 #7802Ei-aktiivinen
Moikka Hissukka!
Vastailen sulle tähän, kun huomasin, että piinailumme on suht lähekkäin.
Mulle siirrettiin 25.5 tuoresiirrosta 5pv ikäinen balsto ja nyt hätähousuna menin jo testailemaan vaikka maanantaina vasta oikea päivä.
Ja testiin pärähti tumma plussaviiva!!Nyt yritän vielä malttaa mieleni, jos se sattuu himmenemään ja kyseessä onkin vain hipaisu, mutta silti. Plussa! niitä ei monia ole näkynyt meillä ja kaikissa on käynyt huonosti ja toiveet pamahti heti korkealle, vaikka realiteetit todellakin on tiedossa.
Mä olen täällä palstoilla ihan ensikertalainen kun lähdin toivomaan vertaistukea. <3
-
5.6.2015, 09:50 #7803Ei-aktiivinen
Nyt vasta luin noita paljon aiempia viestejä ja olen todella pahoillani, että teilläkin on monta menetystä takana. <3
Toivotaan todella,että tästä tärppi tulisi ja matkassa säilyisi aina loppuun saakka! <3
Meillä on yksi km 09/11 ja kaksosten odotus sai ikävän lopun, kun ensimmäinen meni kesken rv5-6 ja toinen menehtyi kohtuun rv25+6 :'(
Ei voi kun toivoa, että kaikkien menetyksien kanssa kamppailevat oikeasti saisi sen toivotun tuloksen! Ja menetyksiä ne lukuisat yrityskerratkin on jos ei koskaan mitään tapahdu.
Kesähaleja kaikille! <3
-
5.6.2015, 15:49 #7818Ei-aktiivinen
Hei Merenneito!!
Ensiksi onnea plussasta!! Sinullakin on menetyksiä takana, mutta aina on toivoa siihen me uskomme!!
Minä vielä piinailen ja odottelen ihan rauhassa nyt vielä viikon. Minulla joka siirrossa tullut plussa ja jokainen tullut kesken viim rv 6. Mut yritän uskoa ja toivoa, että tämä nyt onnistuisi. Muuta kun en voi. Meille ei jäänyt tämän siirron jälkeen yhtään pakkaseen, joten tiedossa on syksyllä uusi ivf-hoito mikäli pieni ei halua jäädä kasvamaan. Meillä on kuitenkin ollut siinä mielessä helppoa, että kaikki siirrot (5kpl) on pystytty tekemään normaali kiertoon. Vielä olisi kaksi ivf-hoitoa mahdollista, joten eiköhän tämä tästä.
Toki tämä odottelu meinaa välillä tehdä hulluksi, mut kukkien istutus, koirien lenkitys teini-ikäisen kanssa ”neuvottelut” kuiten antaa päiviin sisältöä 🙂
Voimia todella kaikille, jotka ovat menetyksen/menetyksiä kokenut!! ja onnea kaikille jotka nauttivat raskaudesta <3
Tämä keskustelupalsta on ihana vertaistuki tähän piinailuun!! Kiitos kaikille, jotka olette täällä tukemassa toisia <3
Halit kaikille!!
-
-
-
-
3.6.2015, 15:07 #7778Ei-aktiivinen
Heippa
Kirjoitan mäkin nyt sitten pitkästä aikaa 🙂
Ensinnäkin Hissukalle hurjan paljon tsemppiä ja onnea että pikkuinen tarttuisi ja pysyisi kyydissä piiitkään. Pidän kaikki sormet ja varpaat ristissä sen puolesta!
Katrakselle ja Hempulalle tsemiä viimeisiin viikkoihin.
Täällä ihana odotusaika on kyllä jotain aivan muuta ja olen niiiin kypsä jo koko hommaan. Istukka edelleen kohdunsuun päällä ja vuotelee aika ajoin. Sairaalassa käynyt nyt kolmesti makailemassa ja kun kotiin pääsee niin ei täälläkään saa makuuasennosta nousta kun vessaan. Sektio suunnitellaan luultavasti viikolle 36 tai 37, eli ”piinan” pitäis päättyä viimeistään heinäkuun puolivälissä. Tottakai pääasia on, että pikkumiehellä kaikki on hyvin, mutta kyllä tässä makaillessa alkaa pää hajota.. Pitää vaan keskittyä pienen elämän parhaan mahdollisen alun saamiseen, eli mahdollisimman pitkään pysymään mahassa.
Kesäterkuin
Inkubaattori-
3.6.2015, 15:23 #7779Ei-aktiivinen
Voi Kimalle, ei oo helppoa kyllä sulla. Varmasti makaaminen ja kun mitään ei pysty tekemään, saa pään hajoamaan! Tulis nyt edes kesä, että pääsisit ulos lepäileen, niin varmasti vähän piristäisi!
Hempula, minäkin olin tosi turvoksissa vielä viikko sitte, mutta nyt yhtäkkiä turvotukset lähes hävinnyt. Yritän juoda paljon vettä ja oon syöny purkillisen ananasta joka päivä. Se on kyllä ollu tehokkain apu mulle ja kaikkea mahdollista ehdin kokeilla tuloksetta, kunnes huomasin ananaksen auttavan! Jos et oo sitä vielä kokeillu, niin kokeile ihmeessä!! Turvotus on kamalaa, mulla oli ihan hirveät nämä jalat, mutta onneksi helpotti!
Me taidetaan Hempula poksua ensin. Paljon onnea ja voimia sinulle loppumetreille! Mun sairaalakassi on vielä pakkaamatta! Pitäis varmaan kohta tehdä se. Kaukalo ja rattaatki on vielä saapumatta. On ne tilattu kuitenki. Sänky on laitettu valmiiksi ja suurin osa muusta päivittäisestä tavarasta.
-
-
6.6.2015, 12:23 #7823Ei-aktiivinen
Hei kaikille, osaisiko joku auttaa ja kertoa onko kellään muulla ollut alkuraskaudessa veristä vuotoa? Nyt menossa 6+6 ja aamulla pyyhkiessä tuli paperiin verta ja muutama hyytymä valahti pönttöön 🙁
Pelko on suuri että tässäkö tämä nyt oli 🙁 🙁
Soitin jo päivystykseenkin ja sieltä neuvottiin vaan seuraamaan tilannetta.
Aika hermona tässä ollaan 🙁-
6.6.2015, 19:30 #7825Ei-aktiivinen
Parisienne: Minulla oli alkuraskaudessa veristä vuotoa, joka alkoi juurikin tuolla seitsemännellä raskausviikolla ja jatkui 15. viikolle saakka. Syyksi selvisi osittain kohdunsuun päällä ollut istukka. Suurimman osan ajasta vuoto oli rusehtavaa ja niukkaa, kerran oli todella runsaskin kirkasverinen ja hyytymäinen vuoto (rv 14, sai kotona pestä lattioitakin sen vuodon jäljiltä). Tiedän siis todella sen musertavan pelon, että päättyikö raskaus tähän, ja kun ei noilla alkuviikoilla sitä itse pysty millään varmistamaan (raskausviikon 10 jälkeen pelkoa helpotti, kun sai sydänäänet kuunneltua dopplerilla, aivan korvaamaton laite oli meille)… Kerran kävin yksityiselläkin ultrassa ja kerran gynepäivystyksessä tarkastuttamassa tilanteen, kun en sitä epävarmuutta enää kestänyt. Jos teillä on vain moiseen mahdollisuus, niin kovasti kannustan käymään ultrassa! Nyt en enää muista kävittekö lapsettomuushoidoissa yksityisellä vai kunnallisella… Meidän hoidot oli kunnallisella, ja sieltä sanottiin, että voin hyvin käydä päivystyksessä tarkistuttamassa tilanteen, kun olen kerran tavallaan jo heillä ”kirjoilla”. Ja hyvin tuolla päivystyksessä ymmärsivät sitä minun epävarmuutta ja hätää tilanteen suhteen… Toivottavasti sinunkin vuotamiselle löytyy luonnollinen syy ja pikkuinen on tarrautunut lujasti kiinni! Paljon jaksamista teille. <3
-
-
6.6.2015, 20:16 #7826Ei-aktiivinen
Kiitos Hopea vastauksesta. Kyllä tämä nyt hermoja raastaa tämä tilanne.
Olimme yksityisellä ja varhaisultrassa viime viikolla. Täytyy varmaan mennä ensi viikolla uudestaan jotta saa mielenrauhan.Vuoto ei ole päivän aikana lisääntynyt, mutta paperiin tulee vähän vaaleanpunaista pyyhittäessä.
Pelkään vaan keskenmenoa kuitenkin. Alkaakohan keskenmenossa vuoto heti runsaana vai voikohan sitä ensin tulla tällä lailla vähän ja tipotellen ja kivutkin myöhemmin. Pelkään koko ajan vielä että kohta alkaa mahaan sattumaan. Kuulostelen koko ajan joko sattuu enemmän kuin hetkin sitten 🙁
Olen vielä yksin kotona illan, kauhea olo 🙁
-
6.6.2015, 20:43 #7827Ei-aktiivinen
Parisienne: itselläni alkoi vuoto 5+2 viikolla, pian sen jälkeen siis kun tiedon raskaudesta olin saanut. ja se oli vielä vkonloppu. Soitin naistentautien päivystykseen jossa sanottiin että todennäköinen keskenmeno, kehottivat ottamaan kipulääkettä tarvittaessa ja arkipäivänä olemaan yhteydessä hoitotahoon eli meidän yksityiselle klinikalle. Vain jos kivut olisi muuttunut sietämättömäksi olisin voinut hakeutua ensiapuun. No silloin maanantaina soitin klinikalle ja he saivat samalle päivälle minulle ultran jossa selvisi että kaikki on ok eikä mitään poikkeavaa tai vuotoa näy. vuotokin toki oli siihen mennessä loppunut. Siitä reilu viikko kävimme varhaisultrassa klinikalla ja sydänäänet kuului, viikkoja siis tuolloin 6+5. Ultrapäivän iltana tuli taas vuotoa. Vuotoja tuli satunnaisesti noin kerran viikossa ja kertaalleen pääsin 9+ viikolla neuvolan lähetteellä päivystysultraan jossa vuodon syyksi selvisi istukan muodostuminen kohdunsuun lähelle. Ja noihin aikoihin vuodot sitten loppuivatkin, heti kun syy selvisi 🙂 nyt siis viikkoja 16+1 ja pientä tunnetta potkuista ehkä mahdollisesti on, vaikea tunnistaa 😀 elohiiri kuvaa ehkä parhaiten noita tuntemuksia 🙂
Mutta tiedän tunteesi keskenmenosta, se pelko on itselläni edelleen vaikka ei enää niin vahvana kuin vuotojen aikaan.
-
-
6.6.2015, 21:28 #7828Ei-aktiivinen
Helpottaa hieman lukea kokemuksianne. On tämä nyt vessassa ramppaamista ja kyttäämistä. Toisaalta kyllä se varmaan alkaa vuotaa kunnolla jos keskenmenosta on kyse ja sille ei sitten voi mitään. Näin yritän koko ajan ajatella jos pahasti käy.
Soitin itsekin päivystykseen ja sieltä sanottiin että ota yhteyttä mikäli tulee kovia kipuja tms. Muuten kuulemma keskenmenot ovat niin yleisiä ettei ole mahdollista tehdä mitään tarkastuksia. Ymmärrettävää, mutta minähän olisin halunnut ajaa suoraa tarkastettavaksi. Toisaalta kätilö sanoi, että jos nyt tarkastettaisiin ja kaikki olisi kunnossa niin silti keskenmeno olisi mahdollinen..
Täytyy yrittää pysyä järjissään tässä ja toivoa vuodon loppumista ja sitä ettei yöllä herää kipuihin ja tulvaan..Voi Hirvitys…
Eikö nyt riitä se että on kokenut tuon aiemman ketjun hoidot. Eikö tämä voisi mennä kuin oppikirjasta?? Kysyn vaan…
-
7.6.2015, 12:38 #7831Ei-aktiivinen
En todellakaan kuulu tänne ketjuun mutta vastaan nyt Parisiennelle. Tää vastaus ei varmaan ole se mitä toivot, mutta ikävä kyllä keskeytynyt keskenmeno voi tapahtua jopa ilman mitään vuotoa. Mullahan viime kesäsessä raskaudessa tuli vain yhtenä aamuna (muistaakseni rv9+6) hailusti verta valkovuodossa ja sen jälkeen ei taas mitään. Mitään merkittävämpiä kipuja ei ollu koko aikana. Tuossa vaiheessa alkiot oli ollu kuolleena jo noin viikon. Autuaan tietämättömänä ja pelkuruuttanikin jäin kuitenkin odottelemaan np-ultraa 12+3 jossa musertava totuus sitten paljastu. Jälkiviisaana tietty kironnu miksen menny heti sen vuodon jälkeen ultraan jossa sentään ois tilanne voitu todeta jo paljon aiemmin. Oppipa tästä sen että aion juosta ultrissa vaikka joka v*tun viikko, jos ikinä enää sitä plussaa saan. En koskaan enää halua sitä tilannetta että viikkotolkulla kuvittelen olevani onnellisesti ”raskaana” ja kannan kuolleita mukanani. Dopplerillakin olin muka kuulevinani jotain sykkeitä (olihan ne jo nähty rv7+5 ultrassa), vaikka mitään elävää siellä ei enää ollu, ja ne oli siis vaan jotain oman sykkeen sivukaikuja.
Vuodot on kuitenkin hirveen yleisiä alkuraskaudessa, niille löytyy yleensä joku vaaraton syy, ja oon lukenu että joillain on rajujakin vuotoja ja silti kaikki on menny hyvin. Itse en vaan tietenkään saanu kuulua siihenkään onnellisempaan joukkoon….4 alkiota siirretty kkm jälkeen ja kaikki taas tuttuakin tutumpaa negaa. Tässä kuussa piti siirtää ainoa pakastealkio 4.ivf:stä mutta erinäisistä syistä vituiks meni (jos vaan jossain kohtaa voi olla paskatuuria niin sehän toteutuu mun tapauksessa..) ja enskuun kierrossa onkin siirtoaikaan klinikan kesäsulku eli siirtyy jonnekin elokuulle. Juuri mitään uskoa ei ole tähänkään alkioon, miks sekään kun ei aiemmatkaan vastaavan laatuset…
Paskinta tosiaan mitä näissä hoidoissa voi tapahtua, on menettää se helvetillisellä vaivalla ja useiden vuosien ja negojen jälkeen aikaansaatu raskaus.
Onnea kuitenkin saadusta mahdollisuudesta, ja toivottavasti sulla sujuis kaikki loppuunsaakka! Tiedän kyllä miten pelottaa…-
8.6.2015, 01:02 #7835Ei-aktiivinen
Yöutu!
Sinun tuskasi on niin suuri. Se tulee läpi niin vahvana ja näkee, että menetys on ollu sinulle äärimmäisen raskas.
Itsekkin yhden kkm kokeneena tiedän kyllä, kuinka yritin olla ensin urhea, mutta kuinka vielä viime jouluna, kun menetetyn laskettuaika olisi ollut, se tuli vahvana mieleen ja tuli siitä huolimatta, vaikka olin jo uudelleen raskaana aika pitkällä.
Voin kuvitella, kuinka menetys tuntuu aina kipeämmältä, jos uusi raskaus ei ota onnistuakseen. Voimia sinulle! Elämässä on välillä tosi pimeitä hetkiä ja tuntuu, ettei valoa ole missään, mutta toivon niin PALJON, että jaksaisit nähdä näiden kompastuskivien yli ja että saisit vielä onnistuneen raskauden kokea. Toivoa on! Lämmin halaus sinulle!Sitten siihen kkm vielä, että täysin oireeton oli minullakin se muuten, mutta alkanut väsymys yhtäkkiä loppu, mutta oksentelin ihan osastolla tehtyyn tyhjennykseen saakka, kun istukka ei lakannu toimimasta vaikkei mitään muuta kasvanutkaan.
Parisienne. Älä hätäile, kaikki on todennäköisesti kuitenkin hyvin. Ja jos ei ole, niin sitä on oireista tai vähäisistä vuodoista mahdotonta päätellä. Odottaminen ja varmuuden saaminen on tuskallista. Voima ja toivotaan sitä parhainta.
-
-
-
10.6.2015, 20:47 #7860Ei-aktiivinen
Mitä Parisiennelle kuuluu? Onko vuoto loppunut ja pääsitkö käymään ultrassa?
-
10.6.2015, 22:51 #7861Ei-aktiivinen
Huh tämäpä on pitkä ketju selata kännykällä. Pitäisiköhän avata uusi niin olisi helpompaa selata.
Sitten asiaan, kiitos kysymästä Hopea ja kiitos aiemmista kommenteista. Viikonloppu oli henkisesti raskas pelkoineen ja nyt olen vain toipunut ja en ole jaksanut kirjoittaa vaikka on ollut ajatuksissa että pitäisi laittaa tänne.
Menimme sitten päivystykseen kun vuoto jatkui vielä seuraavanakin aamuna. Ultrassa kuitenkin todettiin tyypin olevan paikoillaan ja sydän sykki kiivaasti 🙂 huh kyllä itku vaan lisääntyi siinä hetkessä..No tänään kävin vielä omalla klinikalla tarkastamassa tilaa ja siellähän sama meno jatkui.
Aivan uskomatonta kuinka hän oli alle viikossa kasvanut mittaa, ihan hullua 🙂
Vuodon syy ei selvinnyt mutta tärkeintä että pikkuinen kunnossa. Nyt vaan päivä kerrallaan taas, on tämä jännittämistä mutta sitä se taitaa olla elämän loppuun asti.
Kiitos tuestanne ja vastauksistanne!!
-
11.6.2015, 00:13 #7862Ei-aktiivinen
Parisienne: Olipa ihana uutinen, että kaikki oli hyvin! Se alkion kehitys alussa on aivan ihmeellistä 🙂 kasvaa ihan hirveetä kyytiä ja Ennenkuin huomaakaan, niistä tulee sikiöitä ja valmiita pikku ihmeitä. Minusta tuntuu edelleen niin uskomattomalta että minussa sisällä on valmis lapsi. Lapsi joka siinä sivussa aiheuttaa äidilleen sairaalloista kutinaa, ihottumaa ja sen seurauksena unettomia öitä. Niin ja sormet on turtana, kun ilmeisesti kohtu painaa jotain hermoa, eikä jokapäiväinen keppijumppa auta yhtään.
Oon ollu viime päivät suorastaan epätoivoinen tämän ihon kanssa. Eilinen meni ihan itkuksi kun on niin tuskanen olo ollut. Muutama päivä sitten tilasin nettikaupasta tyrniöljyä, joka onneksi auttoi ja tänään ollu parempi olo. En minä silti oikeen saa nukuttua. Uni ei vaan tule, tai tulee tunniksi ja herään taas valvomaan. Huomenna labraan toisen kerran hepatoosikokeisiin, vaikkakaan tuskin ne arvot on muuttunu. Ei tää sitä oo. Hyvä kun otetaan kuitenki. Olen valmis synnyttämään milloin tahansa. En oo oikeen pystyny äitiyslomasta nauttimaan kun ei vaatteita voi pukea päälle tään ihottuman vuoksi. Kaikki mitä aioin tehdä on tekemättä.
Mitä kuuluupi muille?
-
-
11.6.2015, 10:09 #7863Ei-aktiivinen
Ihana kuulla, että parisiennen pienellä kaikki hyvin! Tuommoinen vuoto säikäyttää kyllä varmasti. Kuinka pitkällä raskautesi nyt on? Se alkionkehitys on kyllä ihan huimaa. Meidän pientä ultrattu tiheään ja joka kerta se vain jaksaa ihmetyttää, miten lyhyessäkin ajassa tapahtuu vaikka mitä.
Katras, tuo kutina kuulostaa kaamealta. Toivottavasti saisit vähän jo nautittua olostasi ja kohtahan saat jo pienen syliin. Muistan vielä toisesta ketjusta kun raskauduit, ihan kuin se olisi ollut eilen. 😀
Täällä painon kanssa kamppailu jatkuu. Lääkärit eivät päästä minua töihin ja putoan nyt kaiken lisäksi kelan rahoille. Harmittaa, mutta terveys kai ensin. Paino siis laskenut hurjasti ja nyt se ei tunnu lähteävän nousuun ei sitten millään, kun en saa kunnolla syötyä. Viikkoja tänään 13+6 ja tosiaan painon kanssa pahasti miinuksilla ollaan. Painoindeksi ei ole edes 15. 🙁 🙁 Oksentelu on onneksi loppunut ja nyt taistelen vain tuota ruuansulatusta vastaan että se ottaisi ruokaa vastaan eikä maha menisi heti ihan sekaisin, kun jotain yrittää syödä. pääsen onneksi ensi viikolla ravitsemusterapiaan. Huoli itsestä ja vauvasta on kova ja muutenkin tympii tämä, että töihin ei pääse. Ensin raskautuminen on niin vaikeaa ja sitten kun vihdoin on raskaana, niin työnteko ei onnistu, kun on näin vaivanen. lääkärit eivät oikein tunnu tekevän tilanteelle mitään eivätkä ymmärrä. Kaikki läheiset huolissaan ja stressaan lisäksi heidänkin puolestaan. Tosi vaikea tilanne.
Nt-ultra oli vasta ja pienellä kaikki hyvin! <3 Kun vain vielä saisi oman olon kuntoon, niin saisi kesä tulla.
-
11.6.2015, 14:59 #7879Ei-aktiivinen
Pullervo, huolestuttaa kyllä tuo sun painoindeksi tosissaan!! Onneksi se pahoinvointi on helpottanu. Ootko kokeillu olla ilman vehnää, tai siis kaikenlaista viljaa ja sokeria. Siis että maitotuotteet marjat hedelmät kasvikset ja kala lihat kana, mutta sokerit ja viljat pois. Tämä yleensä auttaa ärtyneeseen suoleen. Mulla itellä meni ennen meidän häitä, suolisto ihan sekaisin eikä mikään imeytynyt moneen kuukauteen. Sitten jätin kaikki leivät ja makean pois. Pikkuhiljaa tilanne alko palautuun. Käänne ei kyllä yhdessä yössä tapahtunut, mutta pikkuhiljaa. Olin muuten häissä hoikassa kunnossa. 🙂 Silloin se oli ihan jees, mutta sinun tilanne on kyllä huolestuttava ja muistan itse, kuinka hädissäni jo tilanteesta olin kun paino vaan tippui ja tippui rajusti koko ajan.
Toivottavasti jokin apu löytyy pian sulle! Tsemppiä ja voimia. Itsekkin itkin pari päivää sitten miehelleni, että miksi tämän odottamisenkin pitää olla näin hankalaa. Eikö olisi riittänyt kun raskautumiseen meni vuosikausia, niin olisiko nyt ollut aika jo nauttia. No, aika kultaa muistot. Käärön kun syliin saa, niin kaikki varmasti tuntuu sen arvoiselta!
-
-
11.6.2015, 15:18 #7882Ei-aktiivinen
Parisienne, ihana uutinen!!! Olipa heplottavaa lukea viestisi, toivotaan että saat tästä eteenpäin nauttia rauhassa kasvavasta mahasta.
Katras, voin vaan kuvitella miten rankkaa tuo kutina voi olla. Varsinkin jos vielä yöunet menee niin uskon että olo voi olla aika ajoin toivoton. Eikö synnytytsä voisi käynnistää jos olet ihan tuskissasi, olethan jo niin pitkällä että kaiken pitäsi olla vauvalla kunnossa?
Pullervolle en osaa antaa mitään vinkkiä, eipä ole tuollaista ongelmaa ollut koskaan vatsan kanssa. Toivottavasti saat pian painoa takaisin ja vatsan toimimaan!Tsemppiä!!
Itse taas kirjoittelen täältä sairaalan sängyltä, ei tunnu täysin putkeen menevän täälläkään. Istukka vaan on ja pysyy kohdun suulla ja vuotelee. Miten näin monella meistä voikaan olla ongelmallisia raskauksia?!? Eikö se alkuusaamisen haastavuus olisi jo riittänyt… Ihmettelenpä vain.
-
11.6.2015, 17:05 #7885Ei-aktiivinen
Ei oo tosi Kimalle, sinäkin makaan sairaalassa!! On tää kyllä melkosen hankalaa nyt meillä useammalla. Sulla ei varmaan alatiesynnytys tule kysymykseenkään kun on noin hankalasti se istukka. Tuskin se sieltä niin paljoa mihinkään siirtyy, että kokonaan pois kohdunsuulta. Voimia sinne sairaalasänkyyn paljon!!
Meen viikon päästä sinne taussiin synnytystapa-arvioon ja kyllä mää yritän saada käynnustystä aikaisemmin mikäli tää olo ei yhtään ala kohenemaan. Todennäköisesti aikasemmin käynnistetään jo senkin vuoksi ku on iso lapsi arvion perusteella tulossa. Saas nähdä!
-
11.6.2015, 19:52 #7886Ei-aktiivinen
Iltaa! Täälläpäs on tapahtunut vaikka ja mitä.
Parisiennelle paljon onnea matkaan ja toivotaan että tuommosia säikähdyksiä ei enään tulisi, varmasti todella rankkaa. Onneksi kaikki kuitenkin hyvin!
Toivotaan Kimalle että se istukka vielä siirtyisi, eikö sitä voi mitenkään ”avittaa”?
Täällä olo on ihan suht hyvä, mitä nyt nukuttua ei oo saanut kunnolla varmaan kuukauteen ja yöt menee sellaisissa tunnin-kahden uni pätkissä. Liikkuminenkin on jo todella hankalaa kun vauva niin alhaalla. Onneksi on loma niin ei ole mitään menoja ja saa rauhassa olla väsynyt ja hidas 🙂
Meillä olis tällä viikolla laskettu aika joten ihan viimesiä viedään, pikkasen alkaa jo jännittämään. Paljon ollaan miehen kanssa puhuttu siitä miten pitkä ja rankka matka tähän on tultu. Ihan uskomatonta että kohta meillä on se mitä ollaan vain aina haluttu, oma pieni perhe. Vielä uskomattomampaa varmaan kun saa vauvelin syliin.Voimia kaikille omiin raskauksiin, toivotaan että kaikki sujuu hyvin loppuun asti!
-
-
-
11.6.2015, 20:05 #7887Ei-aktiivinen
Hei Hipsu, nyt alkoi täälläkin jännittämään sun puolesta! Ihan mahtavaa, kohta teillä on tämä osa projektia päätöksessä ja seuraava askel edessä pikkuisen kanssa. Tsemppiä viimehetkiin, toivotaan että ei menisi pitkäksi ja saisitte käärön pian syliinne. Ja ennenkaikkea että snnytys menee hyvin. Eiköhän 🙂 Tsemppiä!
-
13.6.2015, 11:47 #7893Ei-aktiivinen
Kyllä on monenmoista vaivaa ja huolta monella. Stressaaminen ja huoli ei todella pääty plussaan muuttaa vaan muotoaan.
Tuntuu jotenkin ikävältä että ei uskalla nauttia ja iloita raskautumisesta. Olen taikauskoinen ja tuntuu, että jos iloitsen liikaa niin tämä otetaan minulta pois. Pelottaa sen verran etten uskalla vielä edes kovin paljon lukea neuvolasta saatua materiaalia kub mietin että mitä jos jotain tapahtuu, tiedän että tämäkin on tyhmää koska tottakai mitä tahansa elämässä voi tapahtua mutta silti.
Pieni vuoto muistuttaa sitä paitsi minua harvasen päivä siitä katoavaisuudesta. Sitä ei tule paljon, mutta pyyhkiessä välillä ja usein ns. Vanhaa verta. Neuvolasta sanottiin että vuodot voivat olla ihan normaalia ja voi tulla runsaastikin, silti huolestuttaa… Ja raskasta kun joka vessareissukla miettii että mitenköhän nyt 🙁
Käytän edelleen tukilääkitystä ja mietinkin voikohan se ärsyttää herkkiä limakalvoja ja rikkoa verisuonia… Kaikkihan on mahdollista varmaan. Mihin asti te käytitte lutinusta tms? Oli tarkoitus jo lopettaa mutta vuodon vuoksi lääkäri ehdotti kahden viikon jatkamista.
Vaivoista huolimatta koitetaan nauttia kauniista päivästä kykymme mukaan!!
-
14.6.2015, 10:19 #7899Ei-aktiivinen
Hei jälleen !!!
Meillä siirrosta nega testi, joten tämä oli nyt tällä erää tässä… 😞😢 Syksyllä uuteen ivf hoitoon. Välillä mietin et mistä ammentaa voimia et jaksaa aina vain uudelleen pettymysten jälkeen. No tiedossa loma rakkaan kanssa kahden, joten koitamme nauttia nyt kahden olosta kun se on mahdollista 😃
Parisienne, hienoa et kaikki oli hyvin. Pidämme peukut pystyssä et menee loppuun asti hyvin.
Merenneito, miten sinä voit ?
-
14.6.2015, 17:02 #7903Ei-aktiivinen
Parisienne
Oikein paljon voimia sinulle ja uskomusta paremmasta. Itse joskus ajattelin niin, että nautin raskaudesta heti ihan täysillä, sillä jos edes sitä pientä hetkeä en täysillä saa nauttia niin mitä järkeä koko hommassa on. Jos jotain tapahtuu myöhemmin, niin onpahan ainakin hetki ollut pää pilvissä ja onnellisuus korvissa!!
Se mitä keskenmenoon tulee niin itselläkin keskeytynyt keskenmeno takana ja tosiaan nt ultrassa vasta selvisi tuomio. Siihen asti olin onnellisen tietämätön, ei veritippoja ei särkyjä. Sitten kun paineltiin seuraavana päivänä lääkkeelliseen keskeytykseen osastolle, niin sain kokea elämäni kamalimman ja ahdistavimman vuorokauden. Lääkkeitä lykättiin sisälle neljään otteeseen ja ainoa mitä saatiin aikaan oli todellinen kuumehorkka (hampaat kalisi yhteen vaikka olin hypotermian ”avaruuspeiton” alla lämpöpuhaltimen päässä ja käärittynä lämpöhauteisiin), mieletön särky, täydellinen vesiripuli ja oksetusolo. Kätilö totesi että yleensä ensimmäisen lääkkeen otosta menee noin puolituntia ja alkaa tapahtumaan ja puolilta päivin olen jo kotimatkalla. Toisin kävi… Puoliltaöin odotin vielä tietämättömänä joidunko kaavintaan vai pääsenkö kotiin ja saan vihdoin jotain syötävää. Kotiin mentiin ja koska supistukset jatkuivat viikon verran sen verran kovina kävin uudestaan lääkärissä ja kaavintaan mentiin. Tästä seurauksena vaurioituneet munatorvet ja ns. mahdottomuus raskautua normaalisti… Nyt kun olen vihdoin kaiken kokemuksen jälkeen taasen tässä tilassa en voi kuin todeta – NAUTI IHMEESSÄ – jos se kaikki koettu on vielä edessä niin ei ihmisen psyyke kestä jos ei edes välillä saa iloita!
Se mitä tuohon tukilääkitykseen tulee niin minulle sanottiin heti verikokeen jälkeen (tulos 504) että tukilääkityksen voi heti lopettaa – niin selvästi raskaana ollaan.Hissukka
Sitä välillä itse kukin jää miettimään miten jaksaa eteenpäin pää pystyssä. Onneksi ihminen on niin ovelasti rakennettu, että jostain sitä voimia vaan aina löytyy. Ja kuka voisikaan olla parempi lohtu vierellä kuin oma rakas! Oikein paljon voimia teille molemmille ja nauttikaa kesästä, sillä voipi olla että syksyllä alkaa sinullakin huonovointisuus kolkuttamaan kolmannen osallisen merkeissä 🙂Hipsu
Aivan ihanaa kuulla kuulumisia ja pian tämä koitos alkaa olemaan valmis ja saatte alkaa murehtimaan elämän suureesta ihmeestä. Elämän mittainen matka on teillä edessä ja se mitä synnytykseen tulee… en voi kuin kahdehtien todeta: ”Olisinpa itsekin jo siinä pisteessä…”. Noh, kesä menee nopiaan ja puolessavälissä tässä jo muutaman viikon päästä mennään… ja vielä on kaikki ns. hauska edessä. Muutaman kuukauden päästä kerrotaan pomolle… ja muille lähiomaisille.Minä
Oltiin tuossa reilu viikko takaperin toisella neuvolakäynnillä ja oli se niin ihanaa kuulla pienen taivaanihmeen sydämmen lyönnit. Kuukauden päästä onkin sitten jo rakenneultra… aika menee kovin nopiaan. Reilu pari kiloa on paino tullut alas aloituksesta, mutta kohtu kasvaa hyvin joten ei ole syytä huoleen. Nyt sitten odotan koska alkaa tuo vatsa pyöristymään… vaikka kyllähän sen itse jo huomaa (16+5) ettei ihan yhtä lattea vatsan seudulta ole, mutta vielä sen saa hyvin peitettyä. -
14.6.2015, 20:20 #7906Ei-aktiivinen
Valkosiipi, te olettekin jo myös pitkällä ja kiva että sujuu mukavasti.
Noinhan se on mitä kirjoitit, hieman täytyy tässä itseään armahtaa ja antaa nauttia juuri tästä hetkestä kun kaikki on ns hyvin ja todellinen ihme masussa 🙂
Kyllä sitä ehtii sitten surra jos jotakin tapahtuu, se on sen ajan murhe!! Eihän tätä lapsettomuuttakaan ennalta osannut surru ja pelätä niin ehkä ei kannata miettiä pahinta mitä voi tapahtua. Toki olen realistinen kaikesta, mutta nauttiakin saa.
Pikkuisen olemme nähneet jo kolme kertaa ja olemmekin ajatelleet häntä käydä kurkkimassa vaikka joka viikko jos siltä tuntuu 🙂
Mitä Pullervolle kuuluu?
-
15.6.2015, 08:40 #7907Ei-aktiivinen
Itsekin olen ajatellut noin, että nyt yritän nauttia tästä tilanteesta täysillä, kun tässä vihdoin ollaan. Jos jotain tapahtuu, niin sitten tapahtuu. Mutta nuo ekat viikot plussan jälkeen olivat kyllä vaikeita… Silloin epävarmuus oli niin suurta. Nyt kun olen jo vähän pidemmällä, on mieli levollisempi.
Parisienne, edelleen haasteita on minulla matkassa. Paino pysyttelee entisissä lukemissa, ei onneksi enää laske, mutta ei nousekaan. 🙁 Sain vihdoin neuvolasta siirron erikoissairaanhoidon puolelle seurantaan, siellä jatkavat ja alkavat tutkimaan, mikä tässä kehossa on pielessä, kun ruokaa niin hylkii. Huomenna on myös neuvolan kautta ravitsemusterapia.
Lääkärit eivät päästä minua kuitenkaan töihin, joten sairaslomailu jatkuu ainakin seuraavat kolme viikkoa. Ei voi mitään. Kelan rahoilla jo ollaan, mikä jossain määrin tympii, mutta oma hyvinvointi ennenkaikkea, niin on ajateltava.
Hissukalle voimahali! <3
Valkosiipi, minulla jo vatsa kyllä näkyy, jos tiukkoja vaatteita pidän.. Vaikka paino mullakin tosiaan miinuksella siitä lähtötilanteesta. Mulla nyt viikkko 14+3 eli vähän perässä tullaan.
-
16.6.2015, 17:45 #7945Ei-aktiivinen
Parisienne: Hieno kuulla, että pienellä on kaikki hyvin! Meilläkään vuodon syy ei selvinnyt kuin vasta nt-ultrassa. Silloin istukka näkyi ilmeisesti paremmin, ja pystyttiin se sanomaan vuodon syyksi.
pullervo: Hyvä, että olette päässeet tutkimuksiin ja hoitoon painonlaskun vuoksi. Voisin kuvitella, että voimakas laihtuminen yhdistettynä alkuraskauden väsymykseen vie paljon voimia, joten jaksamista sinne!
Omasta tilanteesta sen verran, että tänään on jo rv 36+0 (minne tämä raskausaika on oikein kadonnut?!? :O) ja käytiin äitipolilla vauvan kasvun seurantaultassa. Selvisi, että neitokainen painaa hieman yli 2,5kg tällä hetkellä ja on siis juuri sopivan kokoinen viikkoihin nähden. <3 Äitiyslomalla olen ollut viime viikon maanantaista lähtien ja sitä ennenhän olin hieman yli kuukauden sairaslomalla supistusten vuoksi. Tänään lääkäri tutki kohdunsuun, selvisi ettei nuo supistukset ihan omaa kuvittelua ole olleet. 😀 Kohdunsuu on jo sentin verran auki ja kuulemma sen verran kypsän oloista on, että tuskin neiti viihtyy yksiössään laskettuun aikaan saakka. Vauvalle on onneksi kaikki valmiina, joten ei tarvitse asiasta ottaa stressiä, mutta voisi varmaan vähitellen alkaa perehtymään mitä sinne synnärille haluaa mukaansa ottaa. :O Vähitellen alkaa pääkopassa kypsyä sellainen ajatus, että meille taitaa ihan oikeasti olla tulossa oma vauva. <3
-
17.6.2015, 20:39 #7957Ei-aktiivinen
Kylläpäs täällä on tapahtunut paljon! Ei ole enää pitkä aika kun ensimmäisillä hoohetki koittaa 🙂
Meillä oli tänään rakenneultra ja viikkoja nyt 20. Muuten kaikki näytti hyvältä ja normaalilta, mutta tyypin asennosta johtuen sydäntä ei päästy tutkimaan tarkasti ja sukupuolta ei myöskään nähnyt joten mennään ensi viikolla uudelleen. Siellä se oleskelee pylly alaspäin ja kasvot selkää kohti, ei ihme, että liikkeet on vielä pieniä eikä kunnon potkuja ole vielä tuntunut. Istukka on etupuolella, senkin sain vasta nyt kuulla. Vointi on ollut ihan hyvä, nyt uutena tullut närästys jota mulla ei oo koskaan aiemmin ollut.
Jäin tänään kesälomalle ja sen jälkeen olisi töitä uudessa paikassa 2,5 kk! Aika menee kyllä niin nopeasti! Vielä ei olla mitään hankittu, pitäisi kait sitä pikkuhiljaa sekin touhu uskaltaa aloittaa.
Mukavaa odotusaikaa jokaiselle! -
17.6.2015, 22:51 #7960Ei-aktiivinen
Moikka kaikille! Uskallaudun minäkin tälle puolelle keskustelua kun eilen oli varhaisultra, missä näkyi viikkoja vastaava alkio ja sydämensyke <3 Meillä siis kolme ivf hoitoa takana ja tämä viimeinen oli ensimmäinen kerta kun plussasin. Viikkoja nyt siis 7+1. Alussa ollaan eikä ihan huolettakaan olla tänne asti päästy kun viime viikonloppuna alkoi pieni vuoto ja aika kovat vatsakivut. Onneksi se ultra oli tämän jälkeen ja masussa kaikki siis hyvin. Mitään poikkeavaa ei löydetty eli nyt sitten vaan odotellaan. Vatsakivut onneksi hellittäneet ja vuotokin vaan sellaista ruskeeta mikä jää hiukan paperiin. Normaalia vai ei, aika sen sitten näyttää. Olen tässä stressaillut kaikenlaisista oireista ja oireettomuudesta ja ties vaikka mistä. Tänään kuitenkin päätin, että lopetan stressaamisen, se mitä tapahtuu tapahtuu, enkä sille mitään sitten voi.
-
18.6.2015, 00:44 #7961Ei-aktiivinen
Moi kaikki!
Onnea Hanna ultrakuulumisista! Onnellista odotusmatkaa! On niin hienoa saada uusia plussia tälle puolelle.
Mulla ihottuma meni ihan järkyttäväksi. En enää voinut nukkua. Neuvolasta mun th ei ottanut mua tosissaan. Sitten menin viime lauantaina tk:n päivystykseen, josta sain lähetteen yksityiselle ihotautilääkärille, joka kattoi mut tiistaina ja laittoi kiireellisen lähetteen taussiin. Näin ihmistä juoksutetaan suomessa. No vihdoinkin joku otti tosissaan. Huomenna on siis aika taussiin ja katotaan mitä sieltä sanotaan. Samalla on synnytystapa-arvio kun tää oli niin iso viime neuvolan mittojen mukaan. Olisin niin valmis synnyttämään…niiiiin valmis. Toivottavasti Ensiviikolla viimeistään käynnistettäis. Tään ihon kanssa meinasin seota viime viikolla ennenku se tk:n lääkäri määräsi antibiootin. Mun käsivarret oli turvonneet tukit ja iho niin kuin polttanut karrelle auringosssa. Rintakehä, rinnat, hartiat, käsivarret…palelin horkassa. Koko viime viikko meni valvoessa ja itkiessä. Viimeiseen kahteen viikkoon en voinut pukea juuri mitään päälle. Jos mun iho on joskus vielä normaali, niin voi kuinka kiitollinen siitä olenkaan. Onneksi lauantaina saatu antibiootti auttoi ja olo on nyt taas inhimillinen. Iho ei todellakaan ole kunnossa, mutta paaaljon parempi!
Ei ole enää paljon jäljellä!
Katras ja Taimi 37+4
-
18.6.2015, 09:26 #7962Ei-aktiivinen
Voi Katras on sinullakin noita vaivoja. Toivotaan että saat käynnistyksen pian. Tsemppiä viimeisiin hetkiin mahan kanssa. Uskomatonta että olet jo melkein maalissa.
Voi tätä ihmisen mieltä. Nyt kun vuodot ja muut pelot ja stressin aiheet laimenneet niin uutta pukkaa heti. Löysin itseni lukemasta kromosomipoikkeavuuksista ja kaikista muusta mitä voi seuraavassa ultrassa ja verikokeissa selvitä. Voi kamalaa…
En siis jaksaisi srtessata todellakaan mutta millä tämän pään hallitsisi. Haluaisi kaiken mahdollisen tiedon heti ja nyt. Ja sehän nyt ei ole mahdollista. Tylsää. Tulee todella pitkä tie jos joka asiasta hermoilee 🙁
-
18.6.2015, 12:55 #7966Ei-aktiivinen
Heippa!
Meille syntyi täydellinen poikavauva viime viikolla laskettuna päivänä!
Tätä onnen määrää ei voi mitenkään kuvailla! Toivon että jokainen teistä saa myös tuntea tämän onnen ja rakkauden, ja vaikka matka olisi vaikea ja pitkä niin kaikki on sen arvoista.Kiitos teille kaikille mahtavasta tuesta, hoitojen ajan tämä palsta on ollut ihan korvaamaton tuki.
Nyt jätän kuitenkin kirjottelun ja alan nauttimaan tästä vauvantuoksuisesta ihmeellisestä elämästä.Onnea matkaan teille kaikille uusille ja vanhoille tuttaville, koittakaa jaksaa läpi vaikeiden aikojen ja menetysten. Se onni odottaa varmasti jokaista lopussa. 🙂
Hyvää juhannusta kaikille!
-
18.6.2015, 14:31 #7969Ei-aktiivinen
Onnea teidän perheelle Hipsu! Projeki on päätöksessä ja terve lapsi sylissä! Niin ihanaa! Itse kävin tänään äitipolilla ja käynnistyksestä keskusteltiin, mutta mun paikat täydellisen epäkypsät siihen touhuun, niin ei lähdetty siihen.
Ihottumaan sain apua ja otettiin koepalat, jotta selvitellään mistä tää johtuu. Taussissa oltiin tietoisia tällaisista reaktioista. Joskus kuulemma äiti on lapselle allerginen ja se aiheuttaa atooppisen tyyppisen ihottuman. Sain monenlaista kortisonirasvaa, sekä vahvempaa antihistamiiniä.
Lapsen painoarvio olikin nyt 3360kg, eli ihan keskikäyrän lapsi tulossa. Eka kätilö kokeili mahan päältä ja sanoi heti, ettei tää mikään liian iso ole. Sitte lääkäri ultralla vielä varmisti asian. Eli sen vuoksi ei tarvitse käynnistää vaan ainoa on tää ihottuma, minkä vuoksi asiaa mietittiin. 2viikon päähän laitettiin käynnistysaika, mikäli mitään ei sitä ennen tapahdu. Silloin keskustellaan asiasta uudelleen.Voimia kaikille loppumetreillä oleville!
Voimia teille alkutaipaleelle, joilla huoli lapsen hyvinvoinnista ja terveydestä suuri sekä muutoin mieli levoton. Aika ja viikot tuo varmuutta lisää. Mihinkään ei loppuviimein itse voi juurikaan vaikuttaa. Asiat menee kuten menee js aika menee hirvittävän nopeasti!
-
-
-
18.6.2015, 15:50 #7971Ei-aktiivinen
Hurjan paljon onnea Hipsulle ja koko perheelle, ihana uutinen!!!!
Ja hurjasti onnea myös Hannalle, ja tsemppiä seuraaviin 8 (?) kuukauteen 🙂
Onpas tänään tullut hyviä uutisia 🙂
Voi Katras, toivottavsti sun uusista rasvoista ja antihistamiineista olisi apua, on ihan varmasti tukalaa kipeän ihon ja ison mahan kanssa. Kaksikin viikkoa voi tuntua ikuisuudelta. Voimia, kohta helpottaa!!
-
25.6.2015, 16:47 #8050Ei-aktiivinen
Paljon onnea Hipsulle, ihana saada vauvauutisia tällä palstalla. 🙂 Onnittelut myös Hannalle plussasta ja sykkeestä, toivottavasti vuoto on helpottanut.
Jokos unelmoija on päässyt käymään uudelleen ultassa ja onko katraan ihottuma helpottanut? Mitäs muille kuuluu?
Meillä oli neuvolakäynti tänään ja kaikki oli oikein hyvin. Sf-mitta ei ollut kolmeen viikkoon kasvanut lainkaan, mutta se johtuu todennäköisesti siitä, että neitokainen on porannut itsensä jo niin syvälle lantioon ettei lantion yläaukeamasta tunnu enää kuin vähän takaraivoa. 😀 Terkkari ohjeisti lähtemään herkästi synnärille jos supistuksia alkaa tulemaan… 🙂 Epäili hänkin ettei laskettuun aikaan pysytä yhdessä osassa ja synnytys saattaa sujua joutuisastikin, mutta mistäpä näitä ikinä tietää. No sairaalakassi on pakattuna niiltä osin mitä sinne pystyy ennakkoon pakkaamaan… Vaikka kolottaa, pissittää, supistaa ja tekee vaikka mitä niin nautiskelen nyt näistä raskauden viime metreistä täysin siemauksin. <3
-
26.6.2015, 13:15 #8056Ei-aktiivinen
Moi kaikki!
Kokonaisena ollaan vielä. Onhan toki laskettuun aikaankin vielä reilu viikko. Supistellut on jonkin verran, mutta ei mitään sellaista, minkä voisi ottaa tosissaan. Jotain valmistelevia kuitenkin toivottavasti.
Ihottuma on nyt hallinnassa. Antibioottikuuri teki ihmeitä, sekä voimakkaammat rasvat. Ihan kunnossa iho ei ole, mutta voin pukea vaatteet päälle rintsikoita myöten, niin onhan tämä jo luksusta. Tosin jouduin jättämään sen kuurin puolivälissä kesken, kun allergisoiduin sille. Sain hirvittävän yskän ja alapään kutinan. Kumpikin luki sivuvaikutuksissa. En uskaltanut jatkaa kun keuhkot meni niin tukkoon. Nyt jo parempi olo. On keho nyt niin herkkä kaikelle, ettei oikein mitään kestä. Nyt vain toivon, ettei tää ehtis riehaantua uudelleen ennen ku pääsee synnyttään. Viikon päästä on käynti taas taussissa ja arvioidaan tilannetta uudelleen, että käynnistetäänkö vai odotellaanko. Voi kun itse lähtisi tulemaan.
Hipsu: Kerro meille vähän synnytyksestä, jos vain haluat. Tässä vaiheessa mielellään lukee toisten kokemuksia, kun asia kuitenki mietityttää ja vähän hirvittääkin, kuinka kaikki tulee menemään. Jos siis vain haluat kertoa.
Mukavaa ja onnellista odotusta kaikille!
-
26.6.2015, 19:09 #8063Ei-aktiivinen
Hienoa Katras että iho alkaa olla edes vähän paremmassa kunnossa! Kohta sinäkin jo synnytät ja toivon mukaan viimeistään sillon paranee nopeaan kokonaan.
Itekkin etin paljon tietoa blogeista ja kaikenmaailman palstoilta synnytyksestä, vaikka se jokaisella erilainen onkin niin kyllä niitä joo mielellään itsekin luki paljon.
Mulla alkoi tulla supistuksia päivää ennen laskettua, niitä tuli koko päivän säännöllisesti 10-15min välein mutta ei vielä kuitenkaan tarpeeksi pienillä väleillä joten kotona pysyteltiin. Synnäriltä sain ohjeita kivunlievitykseen kotona, lämpöpusseja, suihkua, panadolia. Kärsin kotona yön yli ja seuraavan aamun kunnes kipua ei vaan jaksanut enään ja supistuksetkin oli tihentynyt 5min väleihin, soitin synnärille ja saatiin lähteä sinne. Siellä selvisi että kohdunkaula oli hävinnyt ja 3cm auki. Sitten alkoikin etenemään nopeasti, kolmen tunnin päästä 7cm auki jolloin kalvot puhkaistiin, siitä n. kaksi tuntia ja lapsemme syntyi. Kivunlievityksenä käytin ilokaasua joka auttoi todella paljon supistuskipuihin, sekä kohdunkaulan puudutuksen. Se auttoi myös sillä ainoa kipu ponnistaessa oli vain supistukset.
Olin positiivisesti yllättynyt siitä miten miellyttävä kokemus synnytys voi olla, ei sillä että lähtisin heti uusiksi! 😀
Mutta kätilö oli mukava, kaikki sujui suht nopeasti ja mutkattomasti vaikka pelkäsin kauheasti mitä kaikkea voisi mennä pieleen.
Kyllä minäkin huusin kovimpien supistuksien iskiessä, mutta nopsaan tajusi käyttää kaiken energian ponnistamiseen eikä huutamiseen. Jossain vaiheessa jopa käskin kätilön tehdä episiotomian kun tuntui että ei se sieltä tule, mutta onneksi ei tehnyt! Kyllä olisi kaduttanut..Lapsen sai heti rinnalle ja isä leikkasi napanuoran, onnenkyyneleethän siinä valui kun katseli sitä pientä ihmettä jota niin kauan toivoi ja siinä hän vihdoin oli.
-
-
-
26.6.2015, 20:41 #8064Ei-aktiivinen
Moi kaikki!
Paljon onnea hipsu! 🙂 Mukava kuulla, että synnytys meni hyvin ja siitä jäi positiivinen mieli.
Uusinta ultrassa käyty, nyt oli nyytti kääntynyt pää alaspäin ja sydän saatiin tutkittua ja kaikki oli kunnossa. Kunnon kuvia ei saatu kasvoista, ei oikein halunnut nenää näyttää 🙂 ja sukupuolikin oli kätilöltä arvaus kun kunnon näkymää ei saanut, joten nähtäväksi jää 🙂
Liikkeitä kyllä tuntuu, muttei mitään kunnon potkuja ole vielä tuntunut, niitä odotellessa. On kyllä ihan uskomatonta, että ollaan jo puoliväli ylitetty!Meillä on seuraava kasvukontrolli ultra rv 28 ja tämän lääkäri määräsi hyperin vuoksi, onko muilla ollut tälläistä? vissiin jokin uusi suositus, ainakin sen käsityksen sain.
Me ei olla hankittu vielä oikeastaan mitään tavaraa tulokkaalle, yhdet potkuhousut vain. Yksi ystäväni sanoikin, että kiirehän teillä kohta tulee, syksy menee niin nopeasti. Nyt olen illan katsellut vaunuja ja olen niin päästä pyörällä! Onhan tässä vielä muutama kuukausi aikaa 🙂
-
1.7.2015, 09:26 #8116Ei-aktiivinen
Heippa kaikille!
Kiitos Hipsu kertomuksesta. Sulla menny kaikki ihan suht hyvin. Hienoa! Täytyy vaan toivoa, että saisi itse myös positiivisen kokemuksen. Oon yrittäny tsempata itseäni, että kun tää loppuodotus on ollut enempi ja vähempi tämän ihon vuoksi tuskallista, niin jospa se synnytys menisi ilman pahempia traumoja.
Eli, kokonaisena edelleen. Eilen kävin vyöhyketerapiasta hakeen vauhtia, mutta tuntuu että ne viimeisetkin pienet merkit mistään, jäi sinne hoitohuoneeseen. Olo on ihan hyvä. Ihottuma on hallinnassa, mutta kutisee paikoitellen edelleen. Sormissa ja varpaissa on aktiivista ihottumaa, joka kutisee aikalailla, mutta ihan huippu tilanne muuten nyt ihon suhteen.
Hempula, mitä sulle kuuluu? Me mentiin muistaakseni aika samoissa. Mulla on tulevana sunnuntaina LA eli nyt on 39+3. Oletko vielä kokonaisena?
Katras ja Taimi!
-
3.7.2015, 13:12 #8130Ei-aktiivinen
Hei vaan kaikille!!
Täällä 40+2. Ja yhes koos!!!
Tässä olen nyt kotosalla ollut kymmenisen viikkoa ja täytyy sanoa että ihan liian pitkä aika. Olisinpa vaan ollut silloin viisas ja yrittänyt säästää muutaman lomaviikon tuonne äippäloman lopulle. Vaikka onhan tässä ollut tekemistä ja remonttia mutta nyt alkaa tekeminen loppua ja päivät käydä pitkiksi.
Ollut kuitenkin aikaa miettiä tätä kaikkea kokemaa. Kohta on mennyt 40 vkoa siitä kun kaksi alkoita siirrettiin ja odotukset eivät olleet korkealla. Mutta toisin kävi. Yksi sykkivä sydän sieltä löytyi ja voi sitä onnen ja riemun päivää. Kaikkea on kuitenkin varjostanut pelko siitä pahimmasta ja en oikein osannut nauttia raskaudesta kun ehkä puolivälin jälkeen. Ja se kaikki pohdinta hyvästä äitydestä ja siitä olenko sittenkään valmis. Pelot kuitenkin palasivat jossain vaiheessa kun sai lukea muutaman surullisen uutisen. Raskaus on kuitenkin ollut minulla helppo ja siitä olen ollut iloinen. Pystynyt liikkumaan ja ei ole tarvinnut kokea särkyjä eikä kipuja.
Nyt kuitenkion loppu lähenee päivä päivältä. Ja voi tätä tuskan määrää. Ajattelin että olisinko tässä asiassa onnekas ja synnyttäisin ennen laskettua. Ja paskat!!! Ei ollut onni myötä tässäkään asiassa. Mitään oireita ei tulevasta ole. Limatulppa lähti viime lauantaina. Muutamia kovia harkkasuppareita tuli eilen mutta nekin loppu sitten siihen. Mutta jos jotain positiivista niin korkeintaan puolitoista viikkoa niin sitten käynnistellään. Ja minun tuurilla se käynnistyskin kestää ja kestää…..
Ja kommentti mitä en enää halua kuulla on että nauti vielä kun voit… Johan mä olen tässä monta viikkoa nauttinu ja nyt haluais jo jotain muuta tekemistä kun kukkua täällä netissä miehen ollessa töissä…..
Teille kanssasisaret kuitenkin toivotan mukavaa hellepäivää ja ”nauttikaa vielä kun voitte”!!!! 😉
-Hempula-
-
8.7.2015, 16:29 #8158Ei-aktiivinen
Heippa kaikki!
Tulin vaan kertomaan, että edelleen yhdessä paketissa ollaan. 40+3 ja Taimi sen kun viihtyy kolossaan. Sais jo antaa jotain merkkiä itsestään. Ehkä jotain kohdunkaulan kypsymistä on havaittavissa, kun vuodan enemmän ja vähemmän limaa, mutta kyllä supistuksia on niin vähän ja niin olemattomia, että eipä niillä vielä mistään innostuta. Vauvan painoarvio viime perjantaina tehdyn tsekkauksen mukaan 4kg. Pientä kirppua ei ole odotettavissa ja senkin vuoksi voisi jo pikkuhiljaa neiti pyrkiä väljemmille vesille.
Ihottuma on aisoissa onneksi ja olo sen suhteen huomattavasti inhimillisempi. Nyt on vaan kävely hankalaa liitoskipujen vuoksi. Häpyluu saa kunnon sähköiskuja ja taaperran ku vanhus. Sormet ja varpaat on ihottumassa ja kutisee.
Odottavan aika on piiiitkä. Nää päivät jotka menee lasketun ajan yli, on aika piinaavia. Pelkkänä odottelua. Miehen sisko synnytti viime yönä ja tässä jännitettiin kumpi ehtii ensiksi, no aamulla ku luin viestin ja katsoin sitä pienen poikavauvan kuvaa, niin itkin vuolaasti, että miksi minä oon vielä kotona. On vissiin mieli aika herkkänä. No viimeistään viikon päästä käynnistykseen jos ei aikaisemmin mitään tapahdu. Niiiin hartaasti toivon että tapahtuisi ja keho osaisi toimia ihan itse!
Tällaista tänne. Mitäs muille?
-
-
-
-
10.7.2015, 15:04 #8170Ei-aktiivinen
Moi
Hurjasti onnea Hipsu teile!! Hienoa että kaikki sujui hyvin.
Katras, tsemppiä viimeisiin hetkiin, toivottavati pääset pian synnyttämään. Hempula, olet ehkä jo synnyttänytkin (toivottavasti..)? Onnea matkaan joka tapauksessa!
Täällä kaikki ei sitten mennyt ihan oppikirjan mukaan. Istukkaha vuoteli jo pitkään, mutta 2,5 viikkoa sitten se petti lopullisesti ja poika syntyi sektiolla vk 33+6. Ensimmäinen vuorokausi meni hyvin, mutta sitten joutui hengityskoneeseen ja sai verensiirron. pari päivää meni pelonsekaisin tuntein kunnes poika alkoi toipumaan ja nyt hän on viettänyt ensimmäisen yönsä kotona ja kaikki vaikuttaa hyvältä. Ihana pieni tuhisija <3
-
10.7.2015, 18:39 #8173Ei-aktiivinen
Täällä menossa rv21. Pitkästä aikaa taas tänne kirjoittelemaan kuulumisia 🙂
Onnea teille kaikille jotka olette pienokaisen syliin saanut!
Meillä oli rakenneultra nyt viikolla ja kaikki näyttäisi olevan oikein hyvin 🙂 ensimmäiset vaatehankinnat uskaltauduin tuon ultran jälkeen tekemään. Mutta muuten hankinotja tehdään vasta syksymmällä. Mitä tahansa voi vielä tapahtu. Töissä monet ihastelevat kasvavaa mahaa ja sanoo että nauti nyt. Mutta jos he tietäisivät taustan, miten tähän on päästy niin ehkä se ”nauti nyt” saa uuden merkityksen. Nimittäin pelko siitä, että jotain pahaa tapahtuu on kokoajan olemassa. -
12.7.2015, 19:29 #8189Ei-aktiivinen
Mielettömän lämpimät onnittelut teille kaikille pienokaisen jo maailmaan saaneille! Ja voimia viime metrejä kulkeville… kohta se kaikki palkitaan!
Parisienne
Joko alkaa uskoa olemaan tulevasta vai vieläkö kummittelee synkät ajatukset/pelot mielessä?Nekku
Olen kyllä samalla linjalla kuin työkaverisikin. Kannattaa nauttia aina niistä hetkistä joista vain voi, sillä huomisen osalta ei kellään ole tietoa ja edessä on kuitenkin loppuelämän huoli/murhe omasta lapsesta – jos siis sille tielle lähtee. Itse odotan innolla sitä päivää kun joku arvaa töissä jotain.. vielä masu on niin pieni ettei edes mitään vihjaavaa katsetta ole minuunpäin luotu (20+4). Mutta pakko elokuussa ainakin pomolle paljastaa kun työpaikka maksaa 3kk palkan… 🙂 Sitä ennen pitäisi kyllä kertoa appivanhemmille ja sisaruksillekin.. kaikki hauska vielä edessä!Hanna
Onnittelut plussasta ja oikein paljon onnellisia ajatuksia alkumurheista huolimatta. Tuo alkuvaihe on niin uskomattoman ihana olotila kun vihdoin käy toteen se mistä on vain osannut unelmoida. Ja kohta huomaat jo olevasi puolessavälissä ja ihmettelet onnellisena pyöristyvää masuasi. 🙂Minä
Odottelen innoissani keskiviikkona (21+0) olevaa rakenneultraa. Vihdoin pääsee näkemään kuulumiset sydämen alapuolelta, että kaikki on kunnossa vaikkakin tämä paino ja masu ei kovinkaan paljoa ole vielä kasvanut. Odotan myös niin innolla sitä hetkeä kun muutaman viikon päästä kerromme läheisimmillemme tilanteen… voi sitä onnen hetkeä! Samalla päästään kertomaan kumpaa odotetaan. Ja sitten voikin loman jälkeen painella töihin toivottavasti vatsa edellä… ja naureskella että taisi jollain lähteä grillikausi käsistä 🙂-
15.7.2015, 02:13 #8207Ei-aktiivinen
Moi!
-
15.7.2015, 03:28 #8208Ei-aktiivinen
Yritetäänpä uudelleen kirjoittaa. Eli, 10.07.15 meille on syntynyt tyttö. Tarina lähti liikkeelle tiheillä supistuksilla n.04.00 aamuyöllä. Kuuden maissa lähettiin synnärille ku lirahteli lapsivettä ja supistukset oli edelleen tiheitä. Olin 3 cm auki ja kkaula hävinnyt. Vaihdoin sairaalavaatteet ja käveleskeltiin käytävillä. Menin suihkuunkin hetkeksi jumppapallon päälle ja siitä olikin isl apu kipuun. No pari tuntia oltuamme sairaalassa, meni seuraavassa sisätutkimuksessa vedet ja olin sentin vain auennut lisää. Sitte halusin seuraavaksi kokeilla ammetta, mutta se ei ollu mun juttu ollenkaan. Kuuma ja kostea ilma, sekä vesi kera voimistuneet supistuskivut, oli erittäin tuskallinen yhdistelmä. Sinnittelin ammeessa hetken ja menin synnytyssaliin kauheissa kivuissa. Nyt olin jo valmis luovuttamaan ja ottamaan kivunlievitystä. Olin tosi heikossa hapessa koska supistuksissa ei edelleenkään ollut kuin minuutti, jos sitäkään väliä, ja avautuminen lähes pysähdyksissä ollu jo monta tuntia. Heikotti ja olin valmis ottamaan kohdunkaulanpuudutteen. Tämä toimi kipuun täydellisesti ja olin täysin kivuton reilun tunnin. Harmitti kun en päässyt kävelemään koska vauvan päähän puudutuksen yhteydessä laitettiin pinni ja olin piuhassa kiinni. Yritin olla rentona ja toivoin tilanteen edistyvän, mutta kun puolitoista tuntia oli kulunut ja kivut palasi hirvittävinä olin edelleen vain reilu 4 cm auki. Olin täysin valmis nyt ottamaan epiduraalin. Olin tyhmä kun en ottanut sitä heti, kun se olisi ollut mahdollista, kun se kohdunkaulan puudute oli ihan turha. Epi vei kaikki kivut ja rinnalle sain oksitosiiniä supistuksia pidentämään ku edelleen olivat hullun kipeitä ja lyhyitä. Tämä koktail oli mahtava. Kivut hävis kokonaan, lukuunottamatta pientä paineentunnetta ku supistus oli kovimmillaan ja suppareihin tuli kestoa. Tunti meni ja olin 7 senttiä auki. Meni toinen ja epiä lisättiin ja olin 10cm auki. Kätilö oli tosi hyvä ja ei antanut lupaa ponnistaa, vaan vauva valui supistusten voimalla pikkuhiljaa alemmas. Kun ponnistamisen tarve kasvoi, sain luvan kevyesti hengitellä supistusta päin, mutta en varsinaisesti ponnistaa. Vauva tuli hiljalleen itsekseen ihan muutaman sentin päähän ja sitten tulikin niin kova tarve ponnistaa, että siinä varsinaisessa ponnistusvaiheessa ei menny ku 10min ja lapsi oli rinnalla. No, en kuitenkaan pystynyt keskittymään lapseen täysillä, kun tunsin, että valun verta paljon. Siinä tuore isä leikkasi napanuoran, myös istukka tuli helposti ulos ja painoi muuten huikeat 900g. Sitte alkoikin hässäkkää ja porukkaa tuli useampi saliin. Kätilö paineli ja hieroi kohtua, toinen laittoi tipalla jotain suonia supistavaa ainetta ja jotain piikkejä sain myös. Sitte lähettiin leikkaussaliin, jossa pistettiin reilummin epiä ja tikattiin tuolta emättimen sisältä pitkä haava joka ulottui myös pari senttiä tuohon ulkopuolelle. Tulin ihan aineissa sängyllä synnytyssaliin takaisin ja kuulin menettäneeni verta 1.8 litraa. Olin heikossa kunnossa, kun hb ei korkea ollut muutenkaan, ja olin myös henkisesti pettynyt kun en voinut aidosti iloita syntymän jälkeen vauvasta ja en voinut rauhassa tutustua häneen, vaan huoli omasta voinnista oli päällimmäisenä mielessä. Tämä ja kaikki jännitys purkautu itkuna. Hb tippui 78 ja sain lisäverta pari pussia. Neiti omaa hiukan isokokoisen pään ja painoakin 4125g sekä pituutta 52cm. Aivan ihana tyttö. Paksu tumma tukka ja niin täydellinen ihminen. Minä lisäveren saatua aloin nopeasti toipumaan ja mitään kammoa synnytyksestä ei jäänyt. Olin välillä hirvittävän kipeä, mutta itse minä niistä lääkkeistä kieltäydyin. Apua olisin saanut jo aikaisemmin. Jos joskus saan uudelleen synnyttää niin verenvuotoa pelkään, en muuta. Mulla oli 3vuotta sitten raju verenvuoto vatsalnteloon ja menetin 2,7 litraa. Oppinut pelkäämään noita vuotoja. Loppu hyvin ja kaikki hyvin, osastolle päästyä ja kun todettiin hb:n olevan 78, sain pari pussia verta ja vointi pikkuhiljaa koheni sen verran, että airaalasta päästiin jo sunnuntaina ku en jäänyt makaamaan vaan sinnillä hoidin vauvaa ja kävin suihkussa ja vessassa itse, kun halusin äkkiä kotiin. Tällainen tarina minulla. Hyvä fiilis jäi itse synnytyksestä ja koko sairaalassa olo ajasta. Ihania kätilöitä ja huolehtivaa hoitoa. Opastettiin hyvin imetykseen ja se sujuukin nyt ihan hyvin. Menkää luottavaisin askelin raskausviikkoja eteenpäin ja avoimin mielin synnyttämään, kun se hetki on käsillä. Palkinto on jotain ihan uskomattoman ihanaa. Rakkaus lasta kohtaan ei itselläni syttynyt heti salissa, koska se tilanne synnytyksen jälkeen oli niin huolta täysi omasta voinnista, mutta se tuli hiljalleen kun omat voimat alkoi palautua ja on nyt jotain käsittämättömän ihanaa! Äitiys ylipäänsä on jotain, mitä ei voi kuvitella, ennenku sen kokee ja hyvä niin, koska oman vauvan nuuskiminen on niin maailman parasta huumetta! Onnea odotukseen teille kaikille. Mulla muuten ihottuma helpottui heti synnytyksen jälkeen, mutta imetys ja maidon nousu sai kutinan takaisin. Vaikka uhosi, pahimpina hetkinä ja päivinä, vikkkoina loppuraskaudessa, että lopetan imetyksen HETI, jos kutina vaan jatkuu, mutta eipä tulisi nyt mieleenkään riistää tuolta viattomalta pikkuihmiseltä hänen elämänsä tärkeitä asiaa. Raavin ja yritän löytää jotain velpotusta, sekä toivon että tämä nyt hormoonien muuttuessa puskee vain itsensä vihdoin ulos minusta ja häipyisi iäksi. Tulipa pitkä stoori ja varmasti vähän sekavakin, mutta me ollaan maailman onnellisimpia nyt. Niinkuin varmasti meistä jokainen joka oman lapsen saa syliin. Vauva heräilee syömään, ihanaa ja turvallista odotusta kaikille teille. Hempulan tarinaa odottelen!
-
-
-
17.7.2015, 11:22 #8222Ei-aktiivinen
Aivan ihanaa Katras onnittelut koko perheelle. Synnytys kertomuksesi kuulosti todella rankalta, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.
Ihanaa kesänjatkoa ja onnellisia hetkiä pikkuisen kanssa. Kaikki kokemasi tuntuu varmaan vähäpätöisiltä siihen palkintoon verrattuna joka nyt on sylissäsi 🙂
Uskomatonta että siinä hän nyt on, kun muistelee miten minäkin seurasin sinun kirjoittelua sieltä vajaa vuoden takaa. Ihanaa.
ONNEA ONNEA.
🙂
-
17.7.2015, 17:28 #8225Ei-aktiivinen
Katras lämpimät onnittelut sinulle pienestä prinsessasta ja kaikkea hyvää!!! <3
-
18.7.2015, 02:24 #8230Ei-aktiivinen
Moi!
Kiitos onnitteluista, mutta vielä suurempi kiitos teille ystävät vertaistuesta. Tää palsta on aivan ihanasti ja aidosti iloinnut toisen onnesta, ja on täällä voinut myöntää senkin, jos ei toisen onnistumisesta ole jaksanut iloita. Sekin on ymmärrettävää ja täällä ollaan ymmärretty. On aikoja kun me yksi toisemme jälkeen ollaan uitu syvissä vesissä, mutta onneksi täällä on ollut aina joku, joka on jaksanut tsempata eteenpäin ja kun tämä joku on väsähtänyt, on joku toinen auttanut ylös. Näin hyvän vertaistuen kuuluukin toimia. Rehellisesti ja avoimesti.
Varmasti seuraan palstaa edelleenkin, teistä on tullut sen verran tärkeitä ja lapsettomuus on leima, josta ei helpolla eroon pääse. Se asuu mielessä ja vaikka oma rakas ihmislapsi tuhiseekin tuossa sängyssään, on se leima silti.
Onnea matkaan ystävät. Onnea kaikkiin vaiheisiinne, raskauteen tai alkaviin hoitoihin. Hormonit on rankkoja mielelle, mutta niin on myös lapsettomuuskin.
Voimaa ja rohkeutta, sekä luottamusta poluillenne!Terveisin: Katras ja maailman rakkain!
-
18.7.2015, 12:10 #8232Ei-aktiivinen
Niin, ja jatkan vielä, että katseita on meidän perheessä käännetty jo tulevaisuuteen päin, kun nyt sen uskaltaa taas tehdä, kun tämä lapsi on elävänä tässä vieressä.
Tarkoitus on hakea taas alkio kyytiin heti kun kroppa on tästä kunnolla palautunut. Olisi maailman parasta saada sisarus tälle neidille mahdollisimman pienellä ikäerolla. Niin rankka ku tää loppuraskaus olikin, niin uskon ja luotan, ettei seuraava, jos sitä edes koskaan tulee, ei olisi samanlainen kutinoiden suhteen. Lääkäri sanoi, että ei pitäisi uusiutua. Ikääkin on sen verran ettei pysty jäädä kovin odottelemaan. Nyt me kuitenkin nautitaan joka solulla tästä ihmeestä, mutta todennäköisesti palstalle palaan, kunnes projekti taas lähtee uudelleen käyntiin. Mitä se sitten tullessaan tuokaan, se jää nähtäväksi!
-
-
-
18.7.2015, 13:29 #8233Ei-aktiivinen
Onnittelut Katraalle pienestä tytöstä ja Nekulle hyvistä UÄ-kuulumisista! Mitenkäs Valkosiiven rakenne-UÄ meni?
Täällä voidaan edelleen paksusti kaikkien lääkäreiden ja hoitajien ennustuksista huolimatta. 😀 Vointi on edelleen hyvä, kipeitä supistuksia ei juurikaan ole, mutta kovotteluja siitäkin edestä. Liitoskivut ovat lisääntyneet jonkin verran ja joku tuntuu tuikkivan tuonne alakertaan vähän väliä, joten jumppapallolla olen illat viime aikoina viihtynyt. Muuten ei ole tietoakaan synnytyksen lähestymisestä. Muuten tätä jaksaa oikein hyvin, mutta viime aikoina on taas pelot nostaneet päätään… Olen ollut niin kovin onnellinen viime kuukaudet, niin tulee tunne ettei tämä voi näin hyvin mennä. Yksi yö itkeskelin jo varmana siitä, että vauva vielä kuolee mahaan ja joudun palaamaan synnäriltä kotiin tyhjän sylin kera. Aamulla ajatukset oli onneksi jo valoisammat, mutta kyllä se pelko tuolla takaraivossa kummittelee. Onneksi tuo masussa myllääjä on aktiivista sorttia, niin se hälventää kummasti pelkoja, kun saa kunnolla monosta sisäelimiin. 😀 <3
– Hopea ja Täplä 40+4
-
19.7.2015, 09:58 #8234Ei-aktiivinen
Heippa!
Jaahas, mistäs aloittais. Meille syntyi poika rv 41+6 14.7.15 klo 13.48.
Torstai rv 41+1 mittasin kotona proteiinit ja ne oli +3 ja soitto synnytysvastaanottoon ja pyysivät käymään. Koska raskaus jo näin pitkällä menin suoraan osastolle ja aloittivat käynnistyksen. Cytotecillä lähdettin aluksi liikkeelle koska kaulaa edelleen 2cm ja sormelle auki. Ajattelin että jes!! Mutta…
Pe 41+2 cytotecillä jatkellaan tänäänkin. Ei mitään edistystä.
La 41+3 laitetaan ballonki ja se saa aikaan samantien ihan jäätävät supistukset mutta nen loppuivat alkuillasta. Ballonki kuitenkin tipahti yöllä pois eli jotain on siis tapahtunut.
Su 41+4 Kaulaa edelleen jäljellä mutta nyt kahdelle sormelle auki. Jatketaan cytotecillä. Tässä vaiheessa aloin jo olla henkisesti aika rikki. Sairaalan seinät kaatuvat päälle. Vierustoveita senkun siirtyy vuoron perään saliin mutta minä olla makoilen ja en edes kunnollisia supistuksia saa. Meinaa usko ja toivo loppua!!
Ma 41+5. Lääkäri ajatteli pyöräyttää kalvoja mutta vahingossa kalvot meni rikki ja samassa lorahti veet, vihreät sellaiset. Mutta edelleenkään ei mitään edistystä. Jouduin kuitenkin lähtemään saliin. Tässä vaiheessa ajattelin että jospa nyt alkaisi tapahtua jotain. Alotettiin oksitosiini tippa ja pieniä supistuksia lähti tulemaan. Tämä erä sai minulta kaulan häviämään ja 3cm auki. Toinen erä tiputettiin ja edelleen pieniä ehkä pikkasen napakampia supistuksia mutta.. ei edistystä. Keho ei tuota omia supistuksia pakollisilla tauilla ollenkaan.
Ti 41+6 Kolmas erä tippaa lähtee aamulla. Tässä vaiheessa olemmem jutelleet ja päätyneet että jos tämäkään ei auta menemme sektioon. Keho alkaa olla väsynyt. Supistukset voimistuvat mutta vauvan sydänäänet heittelehtivät supistuksen aikana. Otetaan vauvasta jotkut arvot ja ne on vielä hyvät. Ei siis hätää. Klo 13 Lääkäri tutkii ja toteaa että mitään edistystä ei kohdun suulla tapahdu. Eli synnytys ei vaan käynnisty. Vauvan sydänäänet edelleen heittelehtii ja lääkäri alkaa olla huolissaan. Klo 13.15 päätös; tiputus lopetetaan ja valmistudutaan leikkuriin. Klo 13.30 leikkurissa ja poika syntyy 13.48.Eli synnystystä käynnisteltiin kuusi päivää. Henkisesti todella raskas kokemus. Mutta jos jotain positiivista pitää etsiä niin olenpahan saanut kokea kaikenlaisia keinoja….
Eilen lauantaina kotoiudutiin 5pvän ikäisenä ja ensimmäinen yö meni yllättävän hyvin. Mitä nyt ilta kähinät ja pöhinät valvottavat äitiä aika myöhään yöhön mutta sitten onnksi rauhoittutaan ja heräillään syömään muutaman tunnin välein.
Olen edelleen niin hormoonipöhinöissä etten ole sisäistänyt vielä kaikkea ja että kuka tuo pikkutuhisija on joka syö ja kakkaa…. Pikkuhiljaa tutustutaan ja sitten kun haavakivuilta selvitään ja sektiosta toivutaan aloitetaan kunnolla tuo tutustuminen. Nyt kun liikkuminen ja nostaminen ja istuminen ja makaaminen on hankalaa se rajoittaa vielä paljon. Mutta jokaisesta päivästä yritetään silti nauttia täysin rinnoin.
Äidin ja isin unelma toteutui vihdoin ja viimein!! Meidän pieni rakkauspakkaus!!
-Hempula ja Niilo-
P.s. Paljon onnea Katras!!! Oli sinullakin aikamoinen tarina!! Mutta nyt naatitaan!!!
IHANAA KESÄÄ KAIKILLE!!
-
19.7.2015, 23:09 #8238Ei-aktiivinen
Moi!
Kiitos Hempula kirjoituksesta! Olipa monen päivän prosessi pojan syntymä. On se vaan kummallista, että kun synnytys päättää olla käynnistymättä, niin se ei käynnisty vaikka päällään seisois. Yllättävän kauan ja sinnikkäästi ne kuitenki yrittää käynnistää, ennenku lähtee tekeen sektiota. Ja yleensä se tehdään vasta sitte kun vauva alkaa voida pahoin. Loppu hyvin ja kaikki hyvin teilläkin Hempula ja oikein lämpimät onnittelut koko perheelle!! Nyt nautitaan, Niinkuin jo totesitkin. Itselle tulee vieläkin niin epätodellinen fiilis välillä, että onko tää oikeesti nyt ohi ja meillä terve lapsi.Täällä tyttö kasvaa niin vauhdilla, että oli jo 6pvän ikäisenä syntymäpainossa ku neukkutäti kävi kotona. Vauva-aika on niiiiin lyhyt!
-
-
30.7.2015, 16:05 #8305Ei-aktiivinen
Meille syntyi viime viikon maanantaina (40+6) täydellinen tyttövauva (3680g, 51cm). <3 Hän on jo valloittanut meidän sydämet täysin.
Synnytyksestä tykkäsin niin että halkesin… Sujui siis muuten oikein hyvin, mutta repeämää tuli, ja sitä piti paikkailla lopulta leikkurissa nukutuksessa ja verenvuotoa oli kaikkiaan pari litraa. Nyt vointi on jo parempi ja nautitaan vauva-arjesta täysin sydämin. 🙂
-
31.7.2015, 07:10 #8308Ei-aktiivinen
Hopea
Aivan mielettömän suuret onnittelut pienen prinsessan syntymisestä. En epäile yhtään ettei hän olisi kietonut teitä jo pikkusormen ympärille. Nuo repeytymät on ilmeisesti harmillisen yleisiä, mutta onneksi täysin korjattavissa, vaikkakin mielummin sen jättäisi kokematta.Hempula
Tuo käynnistäminen on kyllä rankkaa. Itselläkin on kokemuksia noista cytoteceistä ja mikäli minusta on kiinni niin en enää koskaa niitä halua kokeilla. Tuli meinaan kaikki mahdolliset sivuoireet ja ihan järkky olo. Kyllähän siinä alatiesynnytyksessä on niin paljon etuja, että kannattaa sitä yrittää ennen kuin pöydälle laitetaan. Mutta niin kuin itsekin mainitsit loppu hyvin – kaikki hyvin. Lämpimät onnittelut teidän uudelle perheelle!Katras
Kyllä oli sellainen tapahtuma tuo teidän synnytysreissu, että parempi kun jätän miehelle kertomatta.. sitähän rupeisi hermostuttamaan koko tapahtuma jo nyt niin paljon, että olisi ennen lapsen syntymää stressilomalla. Antoisia loppukesän päiviä teidän perheelle.Minä
Rakenneultra meni oikein hyvin. Kaikki mitat vastasivat täysin laskettuja päiviä, tosin pää oli muutaman päivän verran hieman pienempi. Arvoissahan hyväksytään useamman viikon heitot.. Tuo pään kokokin selittyy täysin sillä että meidän Vesseli viihtyy kohdussa kokoajan pää ylöspäin, niin lantio ei jotenkin muokkaa sitä päätä niin ”pyöreäksi”. Kätilö oli kyllä aivan täydellinen, selitti kaikki asiat juurta jaksain ja myös kertoi mistä veri virtaa mihinkin suuntaan. Ei kyllä jäänyt mitään mitä olisi voinut kysyä. Sitten kun selvitettiin tuota sukupuolta niin se ei mennytkään enää niin putkeen… hypin ultrauksen välillä tasajalkaa ja yhdellä jalalla mutta meidän Vesseli ei suostunut kääntymään tai suoristamaan jalkojaan. Ei – peukua vaan imeskeli ja pisti vielä toisen nyrkinkin haaraväliin ettei varmasti mitään nähdä :). Siveyden sipuli siis tulossa.. lopuksi kätilö sai pienen kuvan räpsästyä ja hieman suuremmaksi todennäköisyydeksi arvioi tyttöä syntyväksi.Nyt alkaa viimeinen kolmannes kolkuttamaan ovea. Täytyy ottaa ensi viikolla asiakseen tuo sisarusperheille, puolison vanhemmille ja isovanhemmille kertominen. Olisi todella ”koomista” tavata sattumalta.. kun nyt tuo kumpu alkaa jo hieman näkymään. Sen jälkeen sitten voikin jo töissä pomolle ilmoittaa, että aloitetaanko kirjoittelemaan papereita :).
Muuten vointi on todella hyvä. Juoksu maistuu, uidessa tosin täytyy ottaa rintauinnin potkut vähän iisimmin kun tuntuu niin taipeissa. Ja kotona pihatyöt edistyvät. Ja mitä tuohon painoon tulee, niin samassa lukemassa mennään edelleen, eli -2kg aloituksesta. Noh, kyllä tässä vielä viimeisellä kolmanneksella ehtii ottamaan elopainoa, varsinkin kun vähitellen pitää varmasti hiljentää tuota urheilupuolen tahtia.
Vielä viikko lomaa ja aurinkoa luvassa!
-
1.8.2015, 00:37 #8311Ei-aktiivinen
vasta jaksaa vähän paremmin touhuta, ilman että heikottaa ja tuskanhikeä pukkaa. Viime viikolla ku käytin vauvaa neuvolassa, pyysin itseltäni hb mittauksen, niin 87 oli tulos. Eipä oo vielä ehtiny paljoa nousta, mutta nyt on jo olo vakaampi, vaikkakin kalpea olen edelleen. Vieraita on käynyt viimeiset pari viikkoa, joka päivä joku. Välillä yövieraita ja perheellisiä, joten levätä ei hirveesti oo ehtiny. Sekin varmaan hidastanut toipumista ku unet jääny vähiin ja uni kyllä maistuis! Ihottuma on nyt lähes poissa se tuntuu ihan uskomattomalta. Voin pukea vaatteet ilman että oon ihan tuskissani. Ihan mieletön fiilis. Vaikkakin ne nopesti paranee. Puolitoista viikkoa ja itselläni alapää tikkien osalta ihan kivuton. Muuten pieniä tuntemuksia ja jomotuksia häpyluussa tuntunut. Ilmeisesti ihan normaalia kun keho palautuu. Tyttö on niin ihana ja kiltti. Pari tuntia illalla hoidatuttaa itseään ja tankkaa että jaksaa nukkua jopa 6h yöunet. Viikon päästä on ristiäiset.
Nää kasvaa nää nyytit niin nopeasti että ihan harmittaa. Vauva-aika on todella lyhyt. Nautitaan ja nuuskitaan noita nyytejä kun ovat vielä tuhisevia kääröjä!
Onnentäyteisiä hetkiä kaikille.Valkosiipi, onpa ihanaa, että ultrassa oli kaikki kunnossa. Sulla on hirmu hyvä vointi kyllä kun jaksat urheilla ja touhuta kaikenlaista. Huikee juttu! Nauti hyvästä olosta ja onnea odotukseen!
-
1.8.2015, 01:18 #8313Ei-aktiivinen
Jäi tuosta mun tekstistä alku kokonaan pois ja on siellä muutama hassu sana väärässä paikassa.
Alkuun kirjoitin Hopealle sylintäydet onnittelut ja rakkaudentäyteisiä hetkiä ihanuuden kanssa. On nää niin täydellisiä rakkauspakkauksia!!Sitte siellä tekstin loppupuolella piti lukea, että alapään tikit paranee nopeasti. Reilu viikko ja olin tikkien osalta kivuton. Muu toipuminen viekin sitten enempi aikaa!
-
-
-
10.8.2015, 18:21 #8391Ei-aktiivinen
Hei Hopea, oletko vielä kuulolla täällä? Harmi, kun täällä ei ole mahdollisuutta lähetätä yksityisviestejä. Luin tätä ketjua harppoen, mutta huomasin, että sinulla ollut vähän samanlainen tarina monessa kohtaa kuin minulla… Vuotoja ja veriseulojen arvot päin p:tä jne.. Itellä np-ultra vasta ylihuomenna, mutta olen jo valmiiksi hermostunut esim. tosi alhaisesta papp-a:sta ja hcg oli myös aika matala…
-
11.8.2015, 23:32 #8400Ei-aktiivinen
Juu, täällä käyn edelleen lueskelemassa kaikkien kuulumisia. Sinunkin, Maiku, kuulumisia olen seuraillut tuolla toisen keskustelun puolella ja miettinyt että pitäisi sinulle kirjoittaa, kun tarina kuulostaa niin tutulle, mutta tuo pieni neiti vie niin tehokkaasti äitinsä ajan, etten ole saanut aikaiseksi. 🙂
Meillä tosiaan lähti alkuraskaudessa hcg-pitoisuus nousemaan todella hitaasti (ensimmäinen arvo oli vain 39, otettiin 2 viikon kuluttua alkion siirrosta), joten epäiltiin alkuun kohdunulkoista raskautta ynnä muuta. Sen lisäksi oli vuotoa raskausviikolle 14 saakka, ajoittain todella runsastakin. Sen syyksi selvisi nt-ultrassa osittain kohdunsuun päällä oleva istukka. Istukka sitten raskauden kuluessa ja kohdun kasvaessa nousi ylöspäin, ja vuodotkin loppui. Sitten huolta aiheutti myös nuo seulan hormoniarvot… Beeta-hcg oli skaalattuna (raskausviikot huomioon otettuna) yli 2 ja papp-a vain 0,09. Noiden skaalattuken arvojenhan pitäisi olla mahdollisimman lähellä yhtä. Eräskin erikoislääkäri tokaisi yhdellä ultrakerralla ettei ole koskaan kuullut noin matalasta papp-a-pitoisuudesta. :/ Tuo matala papp-a ja korkea beeta-hCG viittaa yleensä downiin ja sen riski oli meillä kohonnut verrattuna muihin samanikäisiin odottajiin. Lisäksi tuo matala papp-a kertoo kohonneesta riskistä sikiön pienipainoisuuteen, ennenaikaiseen synnytykseen ja pre-eklampsiaan, joten sen vuoksi käytiin ylimääräisissä ultrissa äitipolilla.
Kaikesta tästä huolimatta meille syntyi täysin terve, normaalipainoinen, suorastaan täydellinen tyttövauva viikolla 40+6. <3 Istukka sen sijaan oli hieman kummallinen, eli siitä varmaan johtui nuo poikkeavat tulokset. Istukasta löytyi siis synnytyksen jälkeen myös lisäistukka ja kalvoissa oli ylimääräisiä verisuonia. Jotain istukan kehittymisessä oli siis mennyt pieleen, mutta se ei ollut pientä neitiä haitannut. 🙂
Jälkikäteen olen miettinyt oliko hyvä edes tietää noita tuloksia kun kaikki kerran meni hyvin, ja tieto vain lisäsi huolta raskauden sujumisesta. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen että osallistuisin jatkossakin seulontoihin ihan samalla tavalla, koska aina on se mahdollisuus että kaikki ei menekään yhtä mallikkaasti ja kun riskit tiedetään, niin raskautta voidaan myös seurata tehostetusti.
Joka tapauksessa onnea sinulle nt-ultraan ja toivottavasti sinunkin huoli on turhaa!
-
13.8.2015, 21:31 #8415Ei-aktiivinen
Kiitos vastauksestasi Hopea! 🙂
Kirjoitinkin jo ultrakuulumisiani tuonne toiselle puolelle. Ultra meni hyvin muuten, mutta minäkin jäin tuosta matalasta papp-a:sta kiinni. Mulla oli se mom-arvo muistaakseni 0,28 ja se alitti jonkun rajan, jonka perusteella rakenneultran jälkeen tulee lisätutkimuksia istukan suhteen erikoissairaanhoidossa. Mulla oli kuitenkin tuon hcg-beetan ja pappa-a:n suhde oikea, niin ei tullut pahoja riskilukuja noista trisomioista.
Helpottavaa kyllä kuulla, että vuodoista ja huonoista veriarvoista huolimatta voi syntyä täysiaikaisia ja terveitä lapsia. Itsellähän nämä vuodot vaan ovat taas yltyneet viimeisen viikon aikana ja se on todella ahdistavaa ja pelottavaa. Vaikka esim. ultran jälkeen olin ihan seitsemännessä taivaassa, kun kaikki näytti niin hienolta, niin äkkiä se tiputus tuli, kun seuraavana yönä taas verilammikot housuissa ja pöntössä… Ei siihen vaan koskaan totu eikä näitä vuotoja pysty ottamaan mitenkään ilman huolta. 🙁
-
-
-
13.8.2015, 20:29 #8413Ei-aktiivinen
Oliko tällä palstalla enää muita odottajia?
Täällä mennään rv 28+1. Muuten kaikki mennyt hyvin, mutta eilen kävin äitipolilla, jonne luulin meneväni hyperstimulaation vuoksi seurantaan kuten lääkäri niskaturvokeultrassa sanoi. Selvisikin, että minullakin oli se papp-a arvo matalan puoleinen, ei kuulema niin matala, että huolestua pitäisi, mutta antoivat silti vielä uuden kasvukontrolliajan rv 33. Meille lääkäri puhui, että seurataan juuri mahd. pienikokoisuuden, ja raskausmyrkytyksen vuoksi, muttei puhunut Down asiasta yhtään mitään. Mietinkin, että kun kaikki muut labrat olivat kunnossa ja ei ollut suurentunutta riskiä downille, siksikö jätti asian mainitsematta?
Tuntuu, että kun olen oppinut aidosti iloitsemaan raskaudesta enkä ole enää huolehtinut kaikkia asioita jotka voisivat mennä pieleen, tuleekin taas asia, joka kyllä pistää mietityttämään. Eikä kukaan ole aiemmin asiasta maininnut!
No vauvalla onneksi kaikki hyvin, koko vastaa viikkoja ja liikkuu pitkin päivää, välillä niin että koko maha heiluu 🙂 -
31.8.2015, 15:27 #8641Ei-aktiivinen
Siitä onkin vierähtänyt pitkä aika kun tänne viimeksi kirjoitin 😮
Mutta siisrv 28+3 on nyt menossa ja kaikki on mennyt hyvin. Tyyppi mahassa liikkuu välillä hyvinkin vaudikkaasti. Mutta juuri kun aloin/uskaltauduin vihdoin alkaa nauttia täysillä raskaudesta niin eikös tänään todettu kasvoissa vyöruusu 🙁 Onko kenelläkään kokemusta moisesta? Kovin kivulias on. La kävin lääkärissä korvakivun takia ja diagnoosi oli korvakäytävän tulehdus mutta sitten ilmaantui toiselle puolelle laikkuja ja tänään sitten todetiin tuo ruusu. Antibiootteja viikko… -
25.9.2015, 19:36 #8995Ei-aktiivinen
Täällä menossa jo rv 34+2! Maanantaina olisi vielä työpäivä, sitten alkaisi äitiysloma. Uskomatonta että ollaan päästy jo tänne asti. Olen nyt pari kertaa käynyt polilla kontrollissa matalan papp-a arvon vuoksi ja vauva on hieman pienempi kokoinen, jos tätä vauhtia kasvaa niin lasketun ajan tienoilla olisi n. 2900g painoarvio. Lääkäri puhui jo käynnistyksestä rv 38 pienen koon vuoksi ja sehän on ihan kohta!! Syvällä ja alhaalla vauva kyllä jo on, viime aikoina ollu ihan kauheita liitoskipuja ja vihlontoja sekä paineentunnetta alakerrassa. Kohdunsuuta oli viikko sitten 3cm ja oli ruennut jo pehmenemään. Nyt vain toivotaan että vauvalla olisi kaikki hyvin vaikka onkin pieni ♡
-
22.10.2015, 09:47 #9348Ei-aktiivinen
Unelmoija, miten siellä menee? 🙂
Täällä rv36 eli viimeisiä viikkoja viedään. Vyöruususta selvisin säikähdyksellä, hermosärky oli pahin. Ylimääräiseen ultraan saatiin lähete ja siellä kaikki näytti olevan hyvin eli vauvassa ei tartunnan merkkejä näkynyt. Vointi on muutenkin hyvä mutta väsymys ihan valtava, yöt menee pyöriessä ja melkeinpä minuutin tarkkuudella herään joka yö kaksi kertaa samoihin aikoihin. Kotikin alkaa oleen valmiina uutta tulokasta varten.. Ehkäpä sitä nyt vihdoin voi vaan olla ja nauttia ja uskoa että parin vuoden tuskainen tie on nyt tuottamassa tulosta 😀
-
25.10.2015, 21:41 #9412Ei-aktiivinen
Yhtenä kappaleena vielä ollaan 🙂 nyt rv 38+4. Vointi muuten ihan hyvä, kovasti tuntuu painetta ja vihlontaa nivusissa. Pitkiä matkoja ei pysty enää kävelemään, tulee jalat ja selkä nii kipeäksi! Välillä supistelee mutta ei oo vielä ollu mitenkää kipeitä supistukset. Käynnistykseen ei tarvi ainakaan kasvun suhteen lähteä, hyvin on vauveli kasvanut 🙂
Täälläkin on kaikki valmista ja jo kärsimättömänä ootellaan milloin lähtö tulee.
Mukava kuulla Nekku että siellä on vyöruususta selvitty ja vauvalla kaikki hyvin. Millä mielin odotat tulevaa synnytystä? Ei oo paljon jäljellä enää sielläkään 🙂
-
-
-
26.10.2015, 21:44 #9418Ei-aktiivinen
Tulevaa synnytystä odotellaan innolla ja jännittyneenä. Kyllä sitä on ehtiny kaikki kavereiden kertomukset kuunteleen ja omat kuvitelmat käymään niin helposta kuin vaikeasta synnytyksestä läpi 😀 Mutta sitähän ei etukäteen tiedä miten lopulta menee. Pelkoja ei ainakaan vielä ole ilmaantunu, sellainen pieni jännitys vaan 🙂 Tänään aloin jo vähän katseleen että mitäs sinne ns. synnärikassiin sit pakkailis. Vyöhyketerapissa kävin ennen raskautta ja nyt taas on tullut pari kertaa käytyä, on se kyllä vain rentouttava hoito!!! 🙂 Vyöhyketerapeutin kanssa naurahdettiinkin että täydenkuun aikaan yleensä syntyvyys kasvaa.. saas nähdä tuleeko esim. ens yönä lähtö vai meneekö vasta seuraavaan 😀
Supistuksia täälläkin on ollu mutta hyvin vähän.. sellaista toispuoleista vihlontaa enemmänkin, en osaa sanoa onko nekin sitten supistuksia. Tuntuu siis vain toisella puolen vatsaa.-
9.11.2015, 08:40 #9642Ei-aktiivinen
Huomenta Nekku.
Oletko vielä yhtenä kappaleena?Itsellä on nyt 37+5 ja supistuksia tulee lähinnä vain kävellessä. Pakko sanoa, että omasta mielestä ne kyllä tuntuvat aikas hyviltä. On sellainen ryhtipertti -olotila ja muutenkin tuntuu että koko vatsa on piukkana, vähän niin kuin pitkästä aikaa tekisi kunnon vatsalihaksia 🙂
Pitäisi tässä varmaan vähitellen tehdä se synnytykseen liittyvä toivelista, sekä laittaa hieman kassia valmiiksi. Täytyy pakata ylläriksi sinne miehelle sellainen mukava pussukka murkinoiden ja muiden tarpeiden varalta.
Nyt lopun lähestyessä on alkanut tulemaan sellainen outo olo, en tahdo luopua tästä masusta. Nautin kun ihmiset antavat huomiota ja ihailevat vauvamasua. Ihailen sitä itsekin mieheni kanssa. Oikeastaan on alkanut harmittamaan, että tämä masu on ollut näkyvillä vain kolmisen kuukautta… Vaikka toisaalta en kyllä haluaisi yhtään suurempaa masua, mutta jotenkin olisi ollut kiva kun olisi voinut näytellä tätä pidempään 🙂 Osittain siitä syystä päätin viedä mieheni tällä viikolla raskausajan valokuvaukseen, jospa tuo ilma olisi sen verran suotuisa että saataisiin luonnossa niitä otettua.
Mukavaa viikkoa kaikille!
-
9.11.2015, 14:44 #9671Ei-aktiivinen
Onnea unelmoija!!! Pääsitte viettämään isänpäivää pienen kanssa 🙂
Valkosiipi, täällä ollaan vielä kasassa, 38+3 viikoilla. Aamulla käytiin neuvolassa ja kaikki ok. Painoarviota olisin halunnut mutta eivät nyt enää tee kun tunnustellen ei vaikuta normaalia suuremmalta ja käyräkin tasoittui nyt kun pikkunen on laskutunu lähtökuoppiin. Maha on menny koko raskauden siellä yläkäyrän puolella ja nyt viimeiset pari viikoa on painoakin tullu reilummin. Mutta olo on hyvä ja tulee mitä tulee, eiköhän ne synnärillä sit tiedä mitä tekevät jos liian isolta näyttää 😀
Itellä kanssa olo että ei haluais luopua mahasta (vaikkakin se nyt viimeisen kuukauden aikana on ottanu kasvukiriä). Ja sit kun ne liikkeet ei enää tunnukaan mahassa vaan se kylkiin potkiva pieni onkin se tuhiseva käärö sylissä 🙂 Mutta vielä ei ole siis tullut sitä olo, jota monet sanoo tässä vaiheessa: ”ottakaa se sieltä pois” 😀
Me otettiin raskauskuvia ihan kotioloissa. Pakko on saada pysyvä muisto tästä masusta. Ja oon kyllä ite aika säännöllisesti kuvannu peilin kautta mahan kasvua 🙂
On tää loppuaika kyllä ihanaa vaikka koko ajan väsyttääkin. Varsinkin kun yritystä on ollu se pari vuotta ja alkuun pelkäsin koko ajan että menee kesken tms tms tms, niin nyt uskaltaa jo antaa itsensä nauttia ja ottaa rennosti 🙂
-
-
-
27.10.2015, 20:19 #9439Ei-aktiivinen
Mulla ei oo siellä sairaalakassissa paljon mitään, vaatteet vauvalle ja itelle, jotain pientä välipalapurtavaa. Hygieniatavarat osittain, loput sitten lähdön hetkellä tai mies voi tuoda perästä. Ehkä jonkun kirjan vielä nakkaan mukaan ja kännykän laturin.
Viime yönä nukuin tosi huonosti, vauva piti melkoista myllerrystä aamuyöllä niin en saanut unta
Tänään kävin neuvolassa,kaikki kunnossa, nyt ruennut hieman turvotusta nilkkoihin tulemaan. Jospa ei tarvisi enää mennä yhtenä kappaleena 🙂 saisi kyllä jo alkaa tapahtua, mukava olisi jo viettää isänpäivää kotona vauvan kanssa 🙂 täytyy viikonloppuna kokeilla kolmen s keinoja jos ei ennen mitään tapahdu 🙂 -
5.11.2015, 19:13 #9581Ei-aktiivinen
Viime yö ahertettiin supistusten kanssa ja tänä aamuna meille syntyi vihdoinkin oma pienokainen, tyttö 3190g ja 49cm. Täällä on päivä ihmetelty ja ihasteltu pientä tytön tylleröä. Tämä on kyllä niin uskomaton tunne, ettei sanat riitä. Onnesta ollaan soikeina ♡
-
7.12.2015, 17:23 #10385Ei-aktiivinen
Meillä vihdoinkin ihana käärö sylissä, nyt 1,5 viikkoinen tyttö 🙂 Synnytys ei mennyt ihan niinkuin oppikirjoissa, tyttö kun oli reilut neljä ja puoli kiloa painoltaan ja 55cm pitkä. Neuvolassa lääkäri mokasi, kun ei kiinnittänyt huomiota sen kummemmin vauvan kokoon tai sf mittaan. Mutta synnytyksestä selvittiin ja neljän päivän toipumisen jälkeen kotiuduttiin. Valvomista on ollut paljon, mutta siitäkin huolimatta onnellisia 🙂 <3
-
-
JulkaisijaArtikkelit
- Alueelle ‘HEDELMÖITYSHOIDOT’ ei voi kirjoittaa uusia aiheita eikä vastauksia olemassaoleviin aiheisiin.