Hei! Keräämme palautetta keskustelupalstasta ja vertaistuen kokemuksesta. Kysely on tarkoitettu kaikille lapsettomuutta kokeneille, jotka ovat osallistuneet keskustelupalstan keskusteluihin vuoden 2021 aikana.

Palautteen avulla voimme perustella toiminnan tarpeellisuuden rahoittajalle ja kehittää vertaistukitoimintaa entistä paremmaksi.

Kyselyyn vastataan nimettömästi. Palautelomake löytyy täältä: PALAUTE SIMPUKAN KESKUSTELUPALSTALSTA

Lomake on auki 20.1.2022 asti. Lisätietoa palautelomakkeesta ja yleisesti Simpukan vertaistuesta voi tiedustella minulta.

Lämpimin terveisin
Anniina Valkonen

Tuulia04 ja Marjaana, samaistuu täysin teidän kertomuksiin. Itse olen 35-vuotias nainen ja nykyisen puolison kanssa on yritetty lasta 5 vuotta. Alun alkaen sanoin puolisolle, että haluan lapsia ja jos aikoo minun kanssa olla, täytyy siihen sitoutua. Mies on kuitenkin viivytellyt lapsettomuushoitoihin hakeutumista, puhuu että ”jos olisi luomuna onnistunut vielä”. Huomaan kuvaamianne katkeroitumisen tunteita ja mietin, että haluanko tätä parisuhdetta vai lapsen, jos en voi molempia saada. En ole varma haluaako puolisoni enää lasta, mutta tämä minun ajan hukkaaminen tuntuu pahalta.

Hei marjaana!

Olen todella pahoillani puolestasi. Haluan ilmaista myötätuntoa asiaasi kohtaan.

Saitko mahdollisuuden yrittää? Miten parisuhteellenne kävi?

Kirjoituksesi osui minuun. Löysin elämäni rakkauden, hän kuitenkin veivasi lapsen hankkimisella niin kauan että minulta meni monta vuotta hukkaan. Olen vihainen hänelle, sillä tällaisessa asiassa ei saa leikkiä. Nyt olen antanut hänelle vaihtoehdot: joko lähtee IVF:ään kanssani tai sitten yritän lasta yksin. Olen ymmärtänyt hänen kipuiluaan liian kauan, menettänyt elämäntoivoni jo lähes kokonaan, vihannut häntä ja rakastanut häntä. Mikään ei auta, hän tuntuu jääneen puoliväliin asiassa. Vaikka sanoo että rakastaa minua ja olen hänen elämänsä rakkaus.

Pelkään, että menetän hänet, mutta eikö minun tule ajatella omaa elämääni ja toiveita joita vielä voisi olla? Olen ollut mielestäni kärsivällinen hänen kanssaan jo vuosia. Hänelle on selvästi kynnys hakea apua lapsen tekemiseen, sen sijaan jos tulisin luomusti raskaaksi, se olisi jo tapahtunut jos niin olisi vaan voinut käydä. Tätä hän ei osaa selittää myöskään. Kun kysyn, sanoo että sitten vaan ihmeteltäisiin sitä vaihetta. Avun hakeminen asiaan on jotenkin hänelle huono asia. Mutta minun keho tarvitsee jo apuja.

Tällaisessa tilanteessa 🙁 Kaikki kommentit ja tuki auttavat. ei ole helppoa. Huomaan olevani katkera, toiset saavat lapsia tuosta vain ja heillä on mies, joka tukee asiaa jne. Sekin on surullista.