Noniin, nyt minulla oli hyvin aikaa istahtaa kirjoittamaan meidän tarinaa. Ollaan mökillä, ja olen saanut sopivasti hyvin nukuttua päiväunet. Pieni mies tuhisee vaunuissa. 🙂

Eli tosiaan, multa meni lapsivedet la 17.8, jolloin kävimme sairaalassa sen toteamassa, ja otettiin myös streptokokkinäyte. Palasimme yöksi kotiin odottamaan, josko supistukset alkaisivat, ja meidän piti palata sairaalaan sunnuntaina 18.7. klo 14 mennessä, jos supistukset eivät ole alkaneet. Ne eivät alkaneet, ja palasimme siis sairaalaan sovitusti. Klo 16 sain ensimmäisen annoksen supistukset käynnistävää lääkettä. En huomannut sen tekevän minulle mitään. Klo 18 sain annoksen uudestaan, ja lähdimme mieheni kanssa sairaalan pihalle kävelemään, ja etsimme vielä geokätköjäkin. 😀 Kävelyreissulla huomasin, että maha alkaa pikku hiljaa ”kovettumaan” aika useasti. Palasimme sairaalaan kaikessa rauhassa, ja sain klo 20 taas sitä lääkettä. Meille puhuttiin, että viimeistään iltakymmeneltä mieheni voisi alkaa lähtemään kotiin, ja hänet soitetaan takaisin kun mun on aika mennä synnytyssaliin. Oli suunnitelmissa, että saisin lääkeannoksen vielä klo 22 ja 24, ja mulla olisi mahdollisuus myös nukkua yöllä jos synnytys ei vielä käynnisty. Rauhallisia suunnitelmia. 🙂

No, klo 21 alkoi tapahtumaan. Onneksi mieheni ei ollut ehtinyt lähteä kotiin! Multa lähti heti tulemaan kovia supistuksia ihan alle viiden minuutin välein. Sain alkuun kuumavesipullon kivunlievitykseksi, ja pompottelin myös jumppapallon päällä. Kauaa pelkkä lämminvesipullo ei auttanut, vaan pyysin myös tens-laitteen apuun. Ei sekään kauaa auttanut, pyysin taas lisää kivunlievitysapua, ja mulle pistettiin olkavarteen joku kipupiikki, joka teki hetkeksi väsyneen olon päähän ja lievitti supistuksia hetkeksi. Mutta ei sekään kauaa auttanut. Jossakin välissä mun kohdunsuun tilanne katsottiin, ja olin kolme senttiä auki. Jossakin vaiheessa pyysin lisää sitä kipuupiikkiä, mutta kätilö sanoi, ettei sitä kai enää oikein toista anneta, jospa kokeilisin lämmintä suihkua. Kätilö lähti siivoamaan jotain tiettyä synnytyssalia mua varten, ja tuntui, että siinä menee ikuisuus, ja olin jo aika tuskainen. Mieheni hieroi selkääni supistusten aikana ja minä puristin lämminvesipulloa alavatsalla. Kätilöille tuli yllätyksenä, että mulla lähti synnytys näin rytinällä käyntiin. Soitin kelloa, kun tunsin, että mua alkaa ponnistuttaa ja pelkäsin, ettei epiduraalia keretä enää antamaan. Kätilö vakuutti, että kyllä keretään. Salin siivoaminen on yhä kesken, että mut voidaan viedä odottelemaan johonkn huoneeseen hengittelemään ilokaasua. Huoneessa tarkistettiin paljonko olen auki, ja olinkin auki jo kahdeksan senttiä! :’D Sitten heille tulikin kiire. Pääsin vauhdilla toiseen synnytyssaliin, sain ilokaasua ja anestesialääkäri kutsuttiin vauhdilla paikalle. Hetken mun ympärillä oli monenlaista säpinää, kun parikin eri ihmistä yritti pistää mun käteen kanyylia, ja se oli jotenkin haastavaa. Sain epiduraali-spinaalipuudutteen ja puudutteen myös emättimeen.

Siitä alkoi ponnistaminen. Onneksi supistusten välissä on aina tauko. Ehdin vetää henkeä, ja kuunnella miten kätilö ohjeistaa mua milloinkin. Ymmärsin kaiken mitä hän kertoi, miten hengitän ja mihin suuntaan ponnistan. Ja niin 19.8. klo 2:12 maanantaina syntyi meidän ihana poika. Mulle tuli joitakin repeämiä, mutta en tuntenut niitä puudutteen ansiosta, ja mut paikattiin huolellisesti. Pojallamme ei lähteneet heti kunnolla keuhkot avautumaan, ja hänet vietin puoleksi tunniksi virvoitteluun. Sen jälkeen hänet tuotiin taas rinnalleni. Lämpö ja pohjaton rakkaus lastamme kohtaan pyyhkäisi heti synnytyksen kivut pois. Tunne oli juuri sellainen kun olin ajatellutkin. 🙂

Nyt tuli niin pitkä viesti, että jatkan vähän myöhemmin kirjoittamista. 🙂

Tuun myöhemmin kirjottelemaan kuulumisia, mutta pitää tilata sähköpostiin ilmoitukset heti ?

NIIN JA Onnea Sabrina! tuuhan kertomaan häistä sitten kun juhlallisuuksilta ja juhlimiselta ja onnelta ehdit ja jaksat 🙂

Ihana Minsqu kun kirjoitit synnytyskertomuksen, ihan itekin herkisty ja palas omaan synnytykseen❤️ Oon kyllä niin sanoinkuvaamattoman onnellinen tosta ihanasta pikkumiehestä etten kestä ❤️ Ollaan just matkalla kaupungista kotiin, oltiin kavereiden kanssa museossa ja kahvilassa ja hienosti meni vauvan kanssa vaikka tahtoi useamman kerran syödä reissun aikana, hyvin sujui sekin! Oon kiitollinen myös siitä kun on uskaltanut lähteä heti pienen kanssa itekseen liikkeelle ja nähnyt miten hyvin pärjää 🙂

Sabrina, siis mä aloin haaveilemaan uudesta vauvasta varmaan viikko synnytyksen jälkeen ?? vaikka toinen on vielä ihan pieni, niin olisin heti valmis jo uuteen raskauteen, vauvamahaakin on ikävä. Neuvolan terveydenhoitaja kyseli mitä ehkäisyä on ajateltu ja sanoin suoraan että meillä ivf-alkuinen raskaus ettei oo kyllä ehkäisyllä tarvetta, että jos toinen haluaisi luomuna tulla heti perään niin ei muuta kun tervetuloa ??

Ja joo, tuu sabrina kertomaan miten yllätyshäät suju ja paljon onnea ??

Mites kisulla ja Minsqulla on vauvojen kanssa sujunut?

Meillä taitaa olla taas tiheen imun kausi menossa, eilen vauva söi kahden tunnin välein ja aina tunnin kerrallaan. Just kun olin saanut maidontulon tasaantumaan ja rinnat ei ollut koko ajan kipeet ? suihkuamista oon sanut hillittyä alipainepumpulla ja vauva on juonut aina sen maidon pullosta ennen tissiä, joten on tullut tissillekin jo vähän rauhallisempana ja samalla säilyy taito syödä pullosta.

Mä kävin viime viikolla ottamassa koronarokotuksen ja mulla tuli tänään käsi kipeeks uudestaan. Pistoskohtaa kuumottaa ja se on ihan turvonnut, mutta kuulemma kortisonia ja kylmää vaan, sillä se menee ohi. Onneks ei oo koko käsi kipee niin kun heti rokotuksen jälkeen!

Vauvan kanssa alkaa löytyä jo pientä päivärytmiä, joskin se on vielä melko joustava ja siirtyy parilla tunnilla aina suuntaan tai toiseen. Viime yönä tyyppi posotti viis tuntia putkeen ja ois varmaan koisannut vielä vähän lisää ellei ois herännyt vaipan vaihtoon. Nälkäkuolema siinä ois kyllä ollut vaarana, oli nimittäin sellainen huuto taas pullolle ja tissille kun tajus ettei oo syönyt ainakaan ikinä ? tutti on onneksi alkanut nyt kelpaamaan ja sillä rauhoittuu jo välillä nukkumaan jos on herännyt röyhtäytykseen. Niitäkin on ostettu vaikka kuinka monta erilaista ennen kun löytyi sellainen, joka kelpaa ja pysyy suussa ?

Ens viikolla ois nimiäiset, nimi on löytynyt mutta en uskalla lyödä lukkoon kun se tuntuu niin kauheen isolta vastuulta. Mitä jos hän ei tykkääkään nimestään tai se ei sovi hänelle tai mitä jos olisin sittenkin halunnut antaa sen toisen vaihtoehdon ?

Täällä tuntuu siltä, että on saatu selätettyä kielijänteen leikkauksesta johtuneet kitinät ja yörytmi on alkanut taas löytymään. Vauva nukahtaa yleensä yöunille vasta klo 22-23 aikoihin, syödään ekan kerran klo 3-4 ja sen jälkeen klo 7-7.30 aikoihin.
Kielijänteen jälkihoitona ollaan käyty nyt kertaalleen fyssarilla ja ainakin toisen kerran ollaan vielä menossa.

Täällä on edelleenkin nimi päättämättä? Etunimivaihtoehtoja ei ole enää montaa, mutta tuntuu vaikealta valita, mikä olisi paras. Ristiäiset on vasta syyskuussa, joten vielä ei ole kiire.

Meikäläinen tuli taas pitkästä aikaa kirjoittelemaan, muru nukkuu nyt. 🙂

Silloin kun vauvamme syntyi, hänellä ei lähtenyt heti keuhkot toimimaan niinkuin olisi pitänyt, vaan hänet vietiin alkuun 30 minuutiksi virvoitteluun. Tämän jälkeen poika tuotiin pirteänä takaisin. Hänellä oli niin kova ”hösötys” päällä, että tissiä ei saatu suuhun millään. Perhehuoneessa vauvaa saatiin autettua vähän pääsemään nännille, mutta vauva päästi siitä heti otteensa ja vaikutti jotenkin levottomalta. Nukahti hyvin. Puolen päivään aikaan kätilö tuli opastamaan meitä vauvan hoidossa, ja havaitsi, että vauva hemgittää turhan kiivaasti. Vauvamme joutui kolmeksi päiväksi vastasyntyneiden valvontaosastolle, Optiflow-hengitystukeen, joka kuivattaa keuhkoja. Keuhkoissa oli edelleen siis kosteutta, ja vähän ”käynnistymisongelmaa.” Olin hirveän surullinen ja liikuttunut. Onneksi pääsimme käymään ”Vaavassa” niin usein kuin halusimme, ja pojallamme ei ollut siellä mitään hätää, hän ei itkenytkään siellä ollessaan koskaan. Meille opetettiin siellä Vaavassa vauvanhoidon salat. Imetys ei onnistunut sielläkään, ja vauvamme joi pumppaamaani maitoa tuttipullosta.

Vauvamme syntyi maanantaina, ja kun koitti torstaiaamu, hän oli valmiina pääsemään pois Vaavasta, kanssani samaan huoneeseen. Vaavan hoitaja oli käynyt ihmettelemään, kun vauvallemme kesti tuttipullosta juominen niin pitkään. Hän löysi vauvaltamme pehmeän suulaen halkion. Se oli syy, miksi vauvamme ei pystynyt imemään rintaa, koska tehokkaan imemisen onnistuminen vaatii suuhun alipaineen, jota halkiovauva ei pysty muodostamaan. Neuvokas hoitaja löysi sairaalasta pehmeän ”halkiotuttipullon”, jossa on erilainen halkiovauvalle tarkoitettu tuttiosa, ja pullo on pehmeä ja puristeltava -maitoa voi puristaa vauvan suuhun. Saimme pullon omaksi, koska halkiovauvoja syntyy niin harvoin, n. reilu 100 Suomessa vuodessa.

Olin alkuun että; ei kai vielä tämmöinenkin juttu, mutta juteltuani äitini kanssa puhelimessa, äitini sai minut rentoutumaan, että kaikki sujuu hyvin ja järjestyy. Halkio on korjattavissa oleva asia. Omalla veljelläni on näköhermon aivokasvain, ja se on auttanut elämässä vähän suhteuttamaan asioita. Sairaalassa haluttiin vielä halkion löytymisen takia ultrata vauvamme aivot ja vatsa, ne on rutiinitoimenpiteitä kun halkio löydetään. Niissä ei ollut mitään ihmeellistä. Sydämen ultra tulee vielä syyskuussa. Perjantaina 23.7. pääsimme kotiin, kun pojalla lähti syöminen sujumaan paremmin halkiotuttipullolla. Meille tehtiin lähete HUSUKEEN, huuli-suulakihalkiokeskukseen, ja kävimmekin siellä juttelemassa pari päivää sitten. Halkio suljetaan leikkauksella kun vauvamme on 9 kk ikäinen.

Mutta arki on mennyt meillä kyllä hyvin, ja olen ollut hyvin onnellinen. Minä aloin kyllä uskomaan ihmeisiin, kun poikamme syntyi. <3 Mietin aikoinaan, että saammeko koskaan lasta. Vauva on maailman ihanin, ja on hyvin kaunis poika. Rakastuin poikamme syntymän jälkeen myös mieheeni ”uudelleen”, ja hänestä tuli samana päivänä pojallemme juuri sellainen isä, kuin olin aina unelmoinutkin hänen olevan. 🙂 <3 Poikamme on hauska tapaus, joka saa minut nauramaan äänillään, eleillään ja ilmeillään joka päivä. Hän on hyvin jäntevä ja ponnekas, sekä kovaääninen.

Meidän napero saa huomenna nimen ja kummit ? (tai siis on hänellä jo molemmat mutta nimeä ei oo vielä kerrottu kun toisille kummeille ja kummilupaukset annetaan huomenna) Hän on alkanut hymyilemään tosi paljon ihmisille ja tänään myös tissille, vaikka olikin ensin kauhea nälkä ja huuto ?

Mulla on toisessa rinnassa jotain outoa oiretta, toissapäivänä imetys sattui niin paljon että piti ottaa särkylääkettä ja itkinkin sen jälkeen. Silloin kipu tuntui laajemmin rinnassa mutta nyt se tuntuu enää nännissä ja nännipihassa. Imetys ei onneks enää satu kun alussa, mutta rinta on vielä kipee vaan ollessaan ?? lisäks mulla on raynaudin oireyhtymä rinnoissa, mikä tekee ulkoilusta tuulisella säällä ikävää.

Meillä on kyllä muuten mennyt hyvin, ja mies on vielä ens viikon lomalla. Syyskuussa kyllä koittaakin jännät paikat ja raaka todellisuus kun mies palaa töihin ja mun pitää alkaa vaihtaa itse vaippoja ??

Nyt täytyy mennä ompelemaan juhlavaatteita, mutta olipa kiva lukea kuulumisia!

Kiva, kun jaksatte jakaa vauva-arjen kuulumisia, iloja ja haasteita.❤️

Kisun perheelle oikein ihanaa ristiäis-/nimiäispäivää!

Meillä on ristiäisiin aikaa vielä 4 viikkoa. Jossain vaiheessa aloin miettiä, mahtuuko poika enää siinä kohtaa ristiäismekkoonsa? Tällä viikolla neuvolassa mitat oli 5,4 kg ja reilu 58 cm (ikää 6 viikkoa).

Täällä päivät on mennyt taas tosi nopeasti. Jokaiselle päivälle on ollut yleensä jotain ohjelmaa (neuvola, fyssari, käydään jossain tai joku käy meillä) ja lisäksi yksi pieni yön yli reissukin on tehty. Lisäksi joka päivä tulee katseltua ja ihmeteltyä vauvan kehitystä, uusia ilmeitä ja eleitä?

Imetyksen kanssa on edelleen pieniä haasteita, koska mulla kipeytyy ja haavautuu nännit. Käytiin eilen imetysohjaajalla, mutta hieman kapeaa imuotetta lukuunottamatta ei löytynyt mitään ihmeellistä. Imetysohjaaja vinkkasi, että voisi kokeilla, saisiko nuo haavat parannettua, jos käyttäisi hetken rintakumia ja imetysten välillä esim. hoitavaa rintasidosta.

Kuinkas täällä menee? Meillä oli reilu viikko sitten kivat juhlat, natiainen sai oman nimen ja nyt harjoitellaam kovasti käyttämään sitä ? hän täyttää parin päivän päästä kaksi kuukautta ja on alkanut kovasti juttelemaan ja hymyilemään. Vaippaihottuma on selätetty (????) mutta valmistaudutaan seuraavaan kamppailuun kun keskiviikkona on luvassa rotavirusrokote, josta saattaa seurata ripulia ? Nyt hänellä on myös varmaan joku vaihe, itkeskelee ihan oudosti ja nukkuu päivällä noin 10min ja havahtuu heti eikä mikään auta. Yöllä onneksi nukkui tosi hyvin ja nyt on kanssa ihan reippaana.

Mulla on vähän vaikeuksia sen itkeskelyn kanssa, kun en tiedä mistä se johtuu tai miten voisin auttaa ja oon ite tosi väsynyt. En tiedä miksi väsyttää näin paljon, koska saan nukuttua tosi hyvin kun mies auttaa yövuoroissa vielä tosi paljon ja vauva tosiaan nukkuu yöt pääsääntöisesti (syömään toki herää) eikä enää halua seurustella öisin. Ajattelin pyytää että neuvolantäti mittaa mun hb:n keskiviikkona kun käydään neuvolassa, jos vika olisi siinä. Toinen mahdollisuus on että synnytyksen jälkeinen masennus yrittää muuttaa meille, koska olo on myös henkisesti uupunut, mutta onneks mulla on terapiakontakti jos näin tässä oliskin käymässä.

Mikä teidän vauva-arjessa on ollut tähän mennessä parasta? Mun lempparijuttu on varmaan se kun oon saanut seurata millainen suhde miehelle ja vauvalle on muotoutunut. Mies on tähän mennessä hoitanut valtaosan vaippahommista ja siitä onkin tullut heidän oma hetki ja heillä on ihan omat vitsit jo ? odotan ite että pääsen pian vauvan kanssa puuhailemaan omia juttuja kun mies on taas töissä ja toivon että keksitään kaikkea kivaa. En vaan yhtään tiedä mitä haluisin tehdä, mutta mulla on kovat odotukset ?

Meikäläinen täällä taas. 🙂 Pieni on unilla, kohta varmasti heräilee jo.
Meillä on mennyt mukavasti. Vauva juo suuret määrät maitoa, ja sekä rintapumppu että korvikepakkaukset tutisevat. :’D Mutta kasvaahan tuo pikku ukkeli nopeasti, niin ei mikään ihmekään että maitoa tarvitaan paljon. Mittasin itse äsken, ja pikku ukkeli on n. 57 cm pitkä jo.
Vauva on jokseenkin aika usein vähän kärttyinen, mutta aina harmille on joku selkeä syy kyllä löytynyt, kun jaksetaan aikamme ihmetellä. Mutta tuntuu, että kun yhden harmistuksen saa häneltä pois niin kohta seuraava jo alkaa. :’D On hän toki tyytyväinenkin, tykkää ihmetellä värikkäitä leluja, ja ylipäätään hirveästi katsella ympärilleen. Missä ikinä hän onkin; lattialla, sylissä, niin aina pitää voida nähdä ympärilleen mahdollisimman paljon. Olen koittanut pitää poikaa rintarepussa, mutta hän turhautuu siellä kun ei näe mitään, kun naama on kiinni mun rinnassa. :’D Ja sitten käy nokkimaan siinä mun rintoja. 😀

Mun mielestä vauva-arjessa on parasta se, että kaikki arkinenkin on jotenkin niin mahdottoman mukavaa. 🙂 Tykkään ihan vaan vaipan vaihdostakin, sekin on kivaa! Ja on jännää huomata mitä kaikkea uutta vauva oppii tai käy tekemään. Vauvan kanssa touhuilun lisäksi ihan vaan istahtaminen kahvikupin tai neulomisenkin ääreen tuntuu upealta. Niitä hetkiä osaa arvostaa, kun tietää ettei niihin voi sännätä enää koska vain tahansa. 🙂

Ristiäiset meillä on tulossa 2.10. Huomenna meillä on neuvolalääkäri, ja perjantaina käyn jälkitarkastuksessa. Oikein mukavaa syksyn alkua kaikille! 🙂

Täälläkin arki rullaa kivasti. Vauva herää enää kerran yössä syömään, niin jaksan itsekin puuhailla enemmän päivisin, kun on hyvät yöunet takana. Edelleen tuntuu, että päivät menee kuitenkin tosi nopeasti ja kohta pojalla on ikää jo 2 kuukautta. Ristiäissuunnittelut etenee, mutta edelleenkään nimeä ei ole lyöty lopullisesti lukkoon☺️

Meillä on jo melkein 2 viikkoa aikaa tuosta rotavirusrokotteesta, eikä siitä onneksi tullut mitään oireita. Mun jälkitarkastus oli tällä viikolla ja vauvan neuvolalääkäri on ensi viikolla. Varasin lisäksi ajan äitiysfyssarille, koska jälkitarkastuksessa lääkäri ei oikein osannut sanoa mitään liikunnan aloittamisesta.

Parasta vauva-arjessa on ollut seurata vauvan kasvua ja kehittymistä. Jatkuvasti tulee uusia hauskoja ilmeitä ja ääntelyitä?

Meille syntyi tyttö! Melkoisen tiivistä ollut elämä sen jälkeen, niin en ole ehtinyt tänne edes kertoa. Kaikki on mennyt hyvin, mitä nyt synnytyksestä jäi sekä todellä hyviä että todella huonoja muistoja. :/ Laskettu aika oli siis 23.8. ja hän syntyi kaksi päivää aiemmin.

Tyttö syö älyttömän monta kertaa päivässä ja vaipat vaihtuu vielä tiuhempaan. Vaikka unitunteja kertyy vauvalle, niin miten silti tuntuu, että sekä minun että mieheni kaikki aika menee vauvan hoitoon ja kaikkeen perusarjen pyöritykseen..? No, kai tässä alkaa pikkuhiljaa rutinoitua ja hommat nopeutua. Vielä viikon mies on isyyslomalla, niin jos sitten olisi hommat silleen hallussa ja vaikka pientä rytminpoikastakin löytynyt, että arki sen jälkeenkin sujuisi. 🙂

Onhan tämä aivan ihanaa ollut! Babyblues on tosin tehnyt mulla muutamista illoista vähän synkkiä, mutta kuulunee vielä asiaan tässä vaiheessa. Enemmän on onnenhetkiä ja kun tiedostaa alakulon olevan hormonien tekosia, niin sen puoleen ei siitä tarvisi ehkä vielä huolehtia. Sitten jos pitkittyy, niin pitää asiaan jotenkin puuttua.

Aamu, meillä auttoi imuotteeseen eniten aika ja se että kärsivällisesti irrottaa huonon otteen ja yrittää uudestaan. Käytiin myös osteopaatilla mikä auttoi siihen kun vauvalla oli kireyttä purukalustossa ja rintakehässä ja sitä myötä myös imuote oli parempi, mutta ote kaventuu vieläkin usein kun multa suihkuaa maitoa ihan älyttömällä paineella ja se on vauvan tapa yrittää hallita sitä. Epäilin itekin pitkään sammasta, mutta oireet täsmäsikin Raynaudin oireeseen rinnassa eli pienet verisuonet kramppaa eikä saa verta ja siitä tulee kipua. Sekin on onneks myös parempi nyt kun kuukaus sitten jo eikä aina enää imetyksen jälkeen tai suihkusta tullessa satu rinnan päähän. Vertaistukea ja neuvoja saa myös Imetyksen tuen chatista, seuraava chatti on kai torstaina klo 20 tai 21. Neuvolasta voi myös pyytää imetysohjausta.

Tosi ikävää että teille sattui tollainen kätilö, mutta onneks oot pystynyt nauttimaan vauvasta ja synnytyksestäkin muuten. Multa kysyttiin neuvolassa 2kk tarkastuksen yhteydessä vielä synnytyksestä, eli sillonkin voit hyvin vielä antaa palautetta (tai siis vaikka vuodenkin päästä, jos vasta sillon jaksat). Siitä ei myöskään kannata stressata, teet just niin kun on sulle parasta ja tällä hetkellä se taitaa olla keskittyä vauvaan ja elämään hänen kanssaan ?❤

Täällä typy vähän reilu 2,5kk ja hän kasvaa valtavasti koko ajan. Hän nukkuu jo lähes joka yö kaksi pitkää pätkää ja yhdet pidemmät päikkärit päivällä, mutta toisinaan hän nukkuu vaan 10-20min kerrallaan päiväunia ja sitten huutaa naama punaisena kun on niin väsynyt.

Mulla on vähän vaikeuksia jaksamisen kanssa, kun oon päivät yksin vauvan kanssa. Kaipaan tosi paljon aikuista seuraa ja että saisin joku päivä vapaata vastuusta. Mies hoitaa kyllä vauvaa tosi paljon ja myös öisin, mutta mä oon käytännössä kiinni vauvassa koko ajan koska jos annetaan vauvalle maitoa pullosta, mun täytyy pumpata ja sitten mulla on rinnat aivan täynnä seuraavan viikon ennen kun taas tasaantuu. Oon vähän yllättynyt että musta tuntuu nyt siltä että oisin voinut mennä töihin jo aiemmin ja mies ois saanut pitää vanhempainvapaita. Nyt on tosin takana muutama tosi huono yö (vaikka vauva on nukkunut, mä herään öisin valvomaan), niin ehkä tää uupumus siksi korostuu. En myöskään ehkä osaa irrottautua tästä roolistani jos oon ilman vauvaa jossain (ei myöskään auta että kaikki puhuu vaan vauvasta vaikka puhuisin mieluummin vaikka koronastrategiasta) ja siksikin tuntuu aika raskaalta. Ja nyt mulla ei oo puhuttavaa terapiassa kun ruodin asiaa täällä ?

Helsingissä on sellainen kiva kulttuurikummihanke, missä helsinkiläisvauvat saa jonkun kulttuuritoimijan ”kummiksi” ja tänä vuonna se on teatteri. Sitä kautta lapset pääsee tutustumaan pari kertaa vuodessa kulttuuriin ja oon tosi ilonen että meidän napero pääsee teatterin makuun heti vauvana. Varasin meille teatterikylvyn ja odotan sitä ite tosi innolla ? ilmottauduttiin myös muskariin kevääksi ja vielä ois vauvauinti to do -listalla. Oon huomannut, että vaikka on tosi väsyttävää myös puuhata koko ajan jotain, voin ite paremmin jos tehdään jotain tai käydään vaikka kaupungilla.

Mutta vaikka onkin välillä raskasta ja uuvuttavaa, on tää kyllä myös ihanaa. Meidän muru on tosi kova hymyilemään ja nauramaan ja hän ilahtuu tosi kovasti kun isi tulee moikkaamaan kesken työpäivän tai kun hänen kanssaan juttelee. Hän tykkää eläimistä ja katselee vaipanvaihtopisteellä erilaisia kortteja joita oon laittanut seinälle. Nyt hän on alkanut tarttumaan asioihin ihan eri tavalla kun aiemmin ja aamulla naurettiin kun hän otti yökkäristä kiinni ja rupesi nakertamaan sitä. Täytyy varmaan hankkia joku uniriepu kun harsot tarttuu myös aina matkaan ?

Kiitos kysymästä, Aamu, täällä nukutaan taas pääasiassa paremmin. Meidän pieni nukkui itse asiassa viime yönä koko yön ekaa kertaa ja jatkettiin vielä unia sen jälkeenkin ? hän vetäisi illalla oikeen kunnon unimaidot yhdeksän aikaan ja me noustiin syömään vasta 6.27.

Hän on kasvanut valtavasti ja kehittyy hurjaa vauhtia. Lelut on alkanut kiinnostaa ja me luetaan yhdessä välillä pehmokirjoja. Meillä on myös Oppi&ilon vauva-kortit, joita muistin taas alkaa käyttää ja niistä loruista ja leikeistä hän pitää. Kortit auttaa myös siinä että keksii jotain puuhaa eikä tarvii toistella sitä yhtä ja samaa litaniaa koko ajan ? oon myös ostanut muutamia lorukirjoja (meillä on kirjakauppa melkein kulman takana ja sehän ei tee hyvää kukkarolle) ja lainannut kirjastostakin valtavan pinon, mutta ne kortit on kätevämmät ?

Mitenkäs muilla menee vauvan kanssa?

Oi onnittelut kokonaisesta yöstä, josko täälläkin kohta koittaisi ? parhaimmillaan on nukkunut 7h putkeen, yleensä yöllä pätkät n 3-4h, välillä vähän pidempiä ja välillä lyhyempiä. Koen kyllä saavani ite riittävästi unta.

Meillä sujuu vauvan kanssa hyvin, on pääosin leppoisan oloinen tyyppi, syö hyvin ja on yleensä hyvällä tuulella, mitä nyt ajoittaista mahavaivaa, mutta kun muistaa antaa cuplatonit ennen syöttöä niin se auttaa. Puuhaillaan kaikenlaista, käydään erilaisissa kerhoissa ja tavataan päivisin mammakavereita, vauva on tosi mukautuvainen tyyppi eikä tarvitse juurikaan stressata miten hänen kanssa asiat sujuu.

Mitäs muille kuuluu?

Meillä on mennyt kivasti? Nimi saatiin lopulta päätettyä ja ristiäiset meni mukavasti.

Myös meillä on samoin kuin taikalla eli ei tarvitse stressata, mihin pojan kanssa voi mennä. Toki on ollut tilanteita, että poika on alkanut huutamaan kaupassa tai ravintolassa, mutta pääsääntöisesti hän on hyvin tyytyväinen. Poika nukkuu yöt hyvin. Yksi yö on mennyt jopa ilman syöttöä ja muuten herää kerran yössä syömään.
Pituutta ja painoa tulee vauhdilla ja onkin mielenkiintoista nähdä, minkälaisissa mitoissa on ensi viikolla 3 kuukauden neuvolassa.

Meillä päivät menee pääsääntöisesti kahdestaan pojan kanssa. Nyt olen alkanut vähitellen katselemaan, mihin aktiviteetteihin voitaisiin mennä. Itsellä ei ole kaveripiirissä kukaan vauvan kanssa kotona ja on alkanut tuntua siltä, että kaipaisi välillä muutakin seuraa päiviin. Vauvauintiin meillä on paikka sitten, kun 3 kk tulee täyteen, mutta muuta ei vielä ole. Onko nuo teidän kerhot ja vastaavat seurakunnan kautta vai muualta?

Teillähän vauvat nukkuu öisin jo tosi hyvin! Tietenkin kaikilla taitaa olla vanhemmat vauvat kuin meidän. Nyt meillä 5 ja puoli viikkoa vauva ja kyllä öisin on vielä useampi herätys. Yleensä 2-3 selkeää syöntiä ja vaipanvaihtoa. Aamuyöt vähän ärsyttäviä, kun vauva usein klo 5 paikkeilla alkaa ähkimään. :O Ei selkeästi itke, mutta osoittaa, että olo on epämukava. Turhaan siinä unissaan yritän tunkea rintaa suuhun.. Jotain mahajuttua se varmasti on ja ehkä hieman vähentynyt, kun otettiin Cuplaton käyttöön muutama päivä sitten. Pitäis jaksaa varmaan kanniskella ja vaihdella vauvan asentoa silloin, että saisi kakattua tai ilmaa pois. Oon myös miettinyt, haluaako vauva vaan, että mekin herättäis, sillä usein ähkintä loppuu siihen, kun me luovutetaan ja noustaan aamutoimille 😀 Jos tuon aamuyön sais vielä muutettua uneksi, niin siihen voisi saada tunnin lisäunta itselle.

Itsekin oon päivät vauvan kanssa kahdelleen. Mies on kyllä kotona etätöissä, että ei tarvitse täysin olla kaksin, mutta muita aikuisia tai mitään rientoja en ole vielä kehitellyt enkä juuri kaivannutkaan, kun ei ole vielä luottoa pärjätä vauvan kanssa juurikaan kodin ulkopuolella. Ehkä pikkuhiljaa tulee mieleen, että muuallakin on elämää ja vois käydä kuplan ulkopuolella. 😀

Ootteko käyneet jo jälkitarkastuksessa? Mitä siellä käytännössä tehdään ja saako sieltä arviota esim mitä liikuntaa voi aloittaa tms? Ite oon tähän mennessä käynyt vaunulenkeillä ja mietin, milloin uskaltaa tehdä jotain haastavampaa.

Tääläkin mene vauvan kanssa mukavasti. 🙂 Ristiäiset oli viikko sitten lauantaina.
Pikku ukkeli on n. 5 kg ja reilut 62 cm. Pituutta tulee vauhdilla, mutta painoa hitaammin. Hän herää kerran yössä syömään, ja 5-7 välillä herää ähkimään, jolloin nostan viereen jatkamaan unia. Olimme unipolygrafiassa Lastensairaalassa muutama viikko sitten, ja vauvallamme on ”kohtuullisen vaikea-asteinen” uniapnea. Lähete tuohon unitutkimukseen oli tehty halkion takia. Nyt nukutetaan poikaa kyljellään, ja myöhemmin on uusi unipolygrafia. Uniapnean pitäisi mennä kuukausien kuluessa ohi, toivotaan!
Me ollaan käyty kerran asukaspuiston vauvatreffeillä, ne on täällä meilläpäin joka tiistai. Maanantaisin on seurakunnan kerho, jonne ajattelimmme mennä ensimmäisen kerran huomenna! 🙂

Meillä on tänään tasan vuosi alkionsiirrosta. Tuntuu tosi jännältä, että siitä mikroskooppisesta solupallerosta on tullut tuo ihana pieni vauva. ? muistan kun lähdin klinikalta töihin ja vein pullaa enkä nähnyt omia varpaita, kun olin vielä punktion jälkeen vähän turvoksissa. En uskaltanut silloin luottaa onnistumiseen, mutta kaikki menikin paremmin kuin hyvin.

Pieni on erityisesti tällä viikolla alkanut viihtymään ihan eri tavalla masulla kuin aiemmin ja alkanut itse kääntyilemään kyljelle ja välillä yrittää mahallekin itse. Meidän äiti on jo pitkään yrittänyt opettaa, me ei olla oltu niin kovin reippaita siinä, mutta nyt on hauska katsoa kun tyyppiä on alkanut touhu kiinnostaa. Hän on oppinut ihan vähän aikaa sitten myös tarttumaan asioihin tarkoituksella ja välillä hän ottaa tutin pois suusta ja laittaa sen takaisin (meillä on sellainen trendikäs Bibs-tutti, jota en aikonut ikinä ostaa mun vauvalle mutta joka oli lopulta ainoa joka kelpasi, siitä on hyvä ottaa kiinni). Hän viihtyy välillä omissa oloissaan pitkäänkin, mutta sitten saattaa tulla kova komennushuuto että nyt tarvitaan seuraa ja huomiota. Hän haluaisi kovasti nousta jo istumaan, sitteristä punkeaa kuin vanha tekijä ja aina kun ottaa käsistä kiinni jos hän on makoilemassa jossain alkaa kauhea yritys ylös. On jotenkin ihan mahtavaa seurata miten tuollainen pieni pirpana yhtäkkiä ottaa valtavia edistysaskeleita ja kasvaa ja kehittyy (vaikka välillä tuntuu että eihän se edes yritä, kuten sen kääntymisen kanssa).

Nyt ei oo viikkoon nukuttu kunnon öitä, napero herää yleensä kolmen aikaan syömään, mutta jatkaa sitten onneksi käsiin tai ysiin edes. Viime viikolla vielä hän heräsi päivätouhuihin vasta ysin ja kympin välissä, joskus vasta puol yhdentoista aikaan. Muutenhan tää ei haittais mutta tän perheen aikuiset ei oo vielä oppinut menemään uuden rytmin mukaan nukkumaan ja aamulla on sitten kauheeta herätä ?? toinen tän viikon uutuus on se, että nukuttaminen on ihan hirvittävän työn takana. Pitää silitellä tosi pitkään ja tyyppi ottaa molemmilla käsillä kiinni ettei vaan pääse karkuun eikä haluis nukkua millään. En sitten tiedä onko sillä jotain tekemistä asian kanssa kun mä oon ollut kipeänä tän viikon ja pienikin on ollut vähän normaalia räkäisempi ?

Mites muilla menee?

Ps. Meidän tyyppi on loikannut +1-käyrälle ja viikko sitten neuvolassa painoa oli 6,7kg ja pituutta 62,5cm. Pituutta oli tullut edellisestä käynnistä melkein 5cm ? tosin sitä hän kyllä puuhasikin pari viikkoa sitten, tuntuu ettei tehnyt muuta kun nukkui ja heräs välillä syömään ja meni taas vetelemään sikeitä että jaksaa kasvaa ?

Meillä tulee ensi viikolla vuosi täyteen alkionsiirrosta ja olen kanssa tässä viime aikoina miettinyt paljon vuoden takaisia juttuja. Silloin ei olisi millään uskonut, että tänään ollaan tässä ja paljonko tuo poika tuo päivittäin iloa ja onnea meidän elämään?

Viime viikolla 3 kuukauden neuvolassa pojan mitat oli 63 cm ja 7,2 kg, joten hän kasvaa hyvin. Neuvolassa annetuista rokotuksista nousi korkea kuume ja silloin pari päivää meni vähän huonommilla unilla. Normaalitilanteessa meillä on kuitenkin ollut jo pitkään vakiorytmi öissä (yksi syöttö klo 3-4 aikoihin) ja nyt tuntuu, että rytmi on alkanut löytyä myös päiviin.

Täällä ei vielä kääntyillä, mutta poika jaksaa olla koko ajan paremmin vatsallaan ja selvästi kovasti haluaisi liikkeelle. Kaikki lelut löytää tällä hetkellä tiensä suuhun ja monesti tuntuu, että omat nyrkit maistuu nyt paremmalta kuin tutti.

Vauvauinti aloitettiin, kun 3 kk tuli täyteen ja itsekin olen päässyt jonkin verran omien harrastusteni pariin.

Just ajattelin tulla kyselemään samaa 🙂 meillä tyyppi täytti just 4kk ja kasvaa pontevasti +1-käyrällä. Hän nukkuu vieläkin pääsääntöisesti tosi hyvin, yleensä yöt menee yhdellä syötöllä,joko enemmän keskellä yötä tai lähempänä aamua. Viimeiset pari yötä on ollut vähän hankalia mulle kun napero ähisee ja pyörii sängyssä unissaan niin paljon, että mä en saa nukuttua. Toivottavasti kyseessä oli vaan mun viikonloppuna epähuomiossa nauttimani chilinen ruoka ja parin päivän takainen kaalisalaatti ja ens yönä saan nukkua taas paremmin ??

Muuten menee kyllä kivasti. Hän osaa kääntyä itse jo masulle mutta esittelee taitoa säästeliäästi. Hän on myös yleensä tosi iloinen ja juttelevainen, itkee yleensä vaan kun on aivan liian väsynyt mutta ei haluais nukkua. Viime viikolla hän hymyili ekaa kertaa toiselle vauvalle, selkeästi tunnisti että tässä on nyt kollega joka kaipaa rohkaisua ja päätti virnistää tyypille, jolle puettiin parhaillaan maailman pahinta kidutusvälinettä eli hihoja. Hän tykkää vieläkin kovasti katsella ympärilleen, mutta viihtyy nykyisin vähän paremmin myös lattialla leikkimässä. Viime viikolla tai toissa viikolla löytyi omat varpaat, se oli myös hieno hetki. Kantoliinassa ja -repussa on myös kiva katsella maailmaa, mutta nyt oon ite ollut vähän laiskamato enkä oo jaksanut kaivaa liinaa esille (tosin on ollut kauheasti kaikkea puuhaa, ehkä en ookaan niin laiskamato).

Mulla on ollut nyt tosi paljon omaa aikaa, kerran viikossa on harrastus ja mies ja vauva käyvät myös yhtenä iltana kahdestaan jossain niin, että saan olla itsekseni kotona jonkin aikaa. Lisäksi viime viikolla mies hoiti naperoa niin että pääsin kirjamessuille yksin ja se vasta olikin ihanaa. Molempien vanhemmat käy myös välillä ulkoiluttamassa vauvelia ja mun äiti on käynyt pari kertaa hoitamassa tyyppiä sen aikaa että ollaan päästy yhdessä saunaan. Vielä ei oo sellaista tunnetta että pitäis päästä pidemmäksi aikaa johonkin, ehkä johtuu vielä siitä että imetyshommat on mulle sekä tosi tärkeetä että pulloaterian jälkeen muistuttaa Niagaran putouksia. Lisäks tietysti vaikuttaa se että ollaan löydetty hyvä rytmi omaan aikaan ja saadaan tehdä yhteisiäkin juttuja kahdestaan kun vauva nukkuu.

Nyt vähän kauhulla odotan alkaako mulla menkat kohta, on ollut melko kovaa jomotusta alavatsalla pari päivää ja oisin kyllä mielelläni pitänyt vielä toisen vuoden taukoa niistä. ?

Kauhee vuodatus, mutta oli kerrankin aikaa kirjoitella ? mites muilla menee?

Täällä arki rullaa edelleen kivasti ja vauva nukkuu pääsääntöisesti hyvin.

Meillä tulee ihan just 4 kuukautta ikää täyteen ja poika on oppinut tällä viikolla kääntymään selältä vatsalle. Täälläkin tuota taitoa esitellään kuitenkin toistaiseksi hyvin harvakseltaan. 4 kuukauden neuvola meillä on ensi viikolla ja on jännä nähdä taas mitat. Tuntuu, että vaatteet jää vauhdilla pieneksi ja painoa kertyy hyvin.

Meillä on lähipiiri tosi innoissaan pojasta ja käyvät mielellään just esim. vaunulenkkeilemässä hänen kanssa tai muuten vaan leikkimässä. Hyödynnän nuo hetket lähtemällä juoksulenkille, nukkumalla päiväunet tai ihan vain olemalla. Myös omissa harrastuksissani olen nyt käynyt vähintään kerran viikossa.

Me käytiin tuossa vähän aikaa sitten moikkaamassa sitä lääkäriä ja hoitajia, jotka tuon pienen ihmeen saivat aikaiseksi. Varhaisultrassa lääkäri sanoi, että he tosi mielellään näkisivät näitä pieniä, jos vain jaksaa tulla näyttämään. Lääkäri muistutteli samalla, että yksi alkio jäi pakkaseen ja suositteli varaamaan keväälle tai kesälle aikaa, niin voisi tsekata, miten kohtu on toipunut sektiosta?

Täällä ollaan toistaiseksi vältytty sairasteluilta. Viikonloppuna tosin oltiin kylässä paikassa, jossa lapset on nyt kipeänä, joten saa nähdä, miten meille käy.

Meilläkin poika nukkuu edelleen hyvin ja nukahtaa onneksi ihan itsekseen. Yöunille mennessä saattaa joutua käymään laittamassa tutin muutaman kerran suuhun, mutta muille unille nukahtaa tosi nopeasti. Viimeisen viikon ajan on nyt herännyt yöllä 2 kertaa syömään aiemman yhden kerran sijaan.

Kiinteitä ei olla vielä aloitettu, mutta varmaan ihan tässä lähiaikoina aletaan jotain kokeilla. Rennolla asenteella sen suhteen on täälläkin tarkoitus mennä.

4 kk neuvolassa painoa oli 7,9 kg ja pituutta reilu 65 cm. Kasvu jatkuu siis hyvänä, eikä sen puolesta ole vielä noilla kiinteillä kiire.

Anteeksi, että isken aiheella tähänkin ketjuun, mutta haluaisin kuulla teidän jo synnyttäneiden kokemuksia. Pahoittelen, että koko korona tulee varmaan monilla jo korvista ulos.

”Auttakaa mua aiheesta koronarokote.

Olen yleisesti rokotemyönteinen ja uskon viranomaisuosituksiin. Influenssarokotteenkin otin juuri. Olisin ottanut koronarokotteen heti kun iänpuolesta olisi saanut, mutta sitten pärähti PAS juuri hollille ja tämän vuoden kahden keskenmenon takia en uskaltanut sitä ottaa varsinkin kun oli paljon puhetta kuinka se monella sotkee kuukautisia.

Noh, nyt olisi rv 13+5. Yhtäkään rokotetta en ole ottanut. Ahdistaa!
Varasin ensi viikolle ajan, mutta silti päässä pallottelen juupaseipäs.

Kertokaa kokemuksianne ja kuinka olette toimineet. Kumman rokotteen olette ottaneet? Onko jokin parempi vaihtoehto raskaana olevalle (pfizer vai moderna)?

Tällä hetkellä olen siinä ymmärryksessä että rokotteen ei ole todettu lisäävän keskenmenoja tai raskauteen/sikiöön liittyviä haittoja ja rokottamattomuus on lisännyt keskenmenoja ja ennenaikaisia synnytyksiä. Oletteko samaa mieltä/ samassa ymmärryksessä lukemanne perusteella..?

Kiitos!”

Napero täyttää pian puoli vuotta ? huomenna tulee vuosi siitä kun kerrottiin perheelle hänestä ja muitakin jänniä muistoja on tullut mieleen. Enpä osannut silloin odottaa että vuoden päästä hän harjoitte1ee konttaamaan, osaa syödä omalla lusikalla ja ei halua mennä nukkumaan. Kiinteitä on maisteltu nyt kolmisen viikkoa joka päivä ja eilen alkoi selvästi maistua ihan eri tavalla kun aiemmin. Suosikkeja on kasvikset, en tiedä johtuuko siitä että ne on tehty ite vai onko vaan mieltymys, marja- ja hedelmäpiltit ei nimittäin maistu yhtä hyvin kun äidille (piltti Mustikkainen on kuin mustikkakukkoa, aivan täydellisen ihanaa).

Mitenkäs teillä muilla menee? Ootteko miettinyt lähteekö vauveli päiväkotiin vanhempainvapaiden jälkeen vai jääkö vielä kotiin jomman kumman kanssa? Mä oon itse ajatellut mennä töihin ehkä syksyllä ja mies jää sitten vielä muutamaksi kuukaudeksi kotiin ja tämä pieni komentelija menis päikkyyn sitten tammikuussa -23.

Hei! Keräämme palautetta keskustelupalstasta ja vertaistuen kokemuksesta. Kysely on tarkoitettu kaikille lapsettomuutta kokeneille, jotka ovat osallistuneet keskustelupalstan keskusteluihin vuoden 2021 aikana.

Palautteen avulla voimme perustella toiminnan tarpeellisuuden rahoittajalle ja kehittää vertaistukitoimintaa entistä paremmaksi.

Kyselyyn vastataan nimettömästi. Palautelomake löytyy täältä: PALAUTE SIMPUKAN KESKUSTELUPALSTALSTA

Lomake on auki 20.1.2022 asti. Lisätietoa palautelomakkeesta ja yleisesti Simpukan vertaistuesta voi tiedustella minulta.

Lämpimin terveisin
Anniina Valkonen
Simpukan vertaistukikoordinaattori
anniina(at)simpukka.info

Mitäs tänne kuuluu? Onpa aika kulunut siivillä ? muutaman viikon päästä vauva on jo 6kk, uskomatonta ? aloitettiin juuri maistelemaan soseita, näyttää hyvin uppoavan ja poitsu on vihdoin oppimassa miten selältä käännytään vatsalleen, toiste päin on osannut jo kääntyillä pidempään. Kotona on ollut ihana olla pienen kanssa ja toivottavasti ei tarvitsisi mennä töihin vielä tämän vuoden aikana säännöllisesti, keikkatöitä ajattelin alkaa tekemään kun jään toukokuussa hoitovapaalle.

Ootteko pysynyt muuten terveenä? Meillä oli syksyllä pojalla joku yksittäinen pikkuflunssa, muuten ollaan oltu toistaiseksi terveinä, vaikka taitaa olla vaan ajan kysymys kun korona omalle kohdalle osuu.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille ❤️

Täällä on opittu kamalasti uusia taitoja. Napero lähti konttaamaan just alle puolvuotiaana ja ekoista harjoituksista meni vaan pari viikkoa kun tyyppi oppi istumaan ilman tukea. Nyt on sitten kova kiire pystyyn ja kiipeämään ?

Kiinteiden syöminen vähän stressaa, kun nyt ei oo pariin viikkoon oikein kelvannut mikään. Viikon ajan söi tosi hienosti ja sit tuli totaalinen stoppi, nyt sentään syö mutta nihkeästi. Ei päästä lähellekään neuvolasta ohjeistettuja määriä, mutta onneksi maitoa menee ihan hyvin (vaikkakin pullo on nykyisin myös vihollinen eli oon aikalailla kiinni naperossa koko ajan). Nyt uutena huolena myös se, että marja- ja hedelmäsoseet on alkanut maistua vaikka mikään muu ei meinaa kelvata eli sokerin perään näyttää meidänkin typy olevan ? (alkuunhan meillä maistui paremmin ruokaisammat pöperöt ja marjoille ja hedelmille irvisteltiin vaan)

Mulle on tullut vähän vauvakuumetta, mutta meillä myös luomuraskauden todennäköisyydet on lähes pakkasen puolella. Alkioita on yksi pakkasessa vielä, mutta jos se ei tärppää, en oo ihan varma oisinko enää valmis käymään sitä icsi-hoitokierrosta läpi uudestaan. En myöskään kyllä tiedä, onko meillä mahdollisuus vielä julkiselle hoitoihin, kun tämä oli nyt kolmas hoitokierros, mutta viime raskauden alussa sanottiin, että jos vauva syntyy, hoitokerrat alkaisi alusta. Siitä on tosin kohta 4 vuotta, joten tilannekin voi olla muuttunut. Ja on tässä toki myös sellainen juttu, että mies ei välttämättä halua toista lasta, ilmeisesti mun raskausvaivat ja ekojen kuukausien unettomuus (ja mun mielialan heittely) on aiheuttanut traumoja ? sillä on myös kova huoli siitä, että kun meillä on melko helppo tapaus ollut tämä napero ja silti väsyttää ja on raskasta, niin mitä sitten jos seuraava ei olisikaan helppo ja siinä sivussa on jo yksi lapsi. En oo itse ihan varma mitä se meidän suhteelle merkitsisi, jos toinen haluaa vielä yrittää ja toinen ei, mutta sitä käsitellään sitten jos se on ajankohtaista eli aikaisintaan kesällä.

Oon myös huomannut että tää pandemia-aika on tosi raskasta ja se on varmasti vienyt multa paljon iloa vanhemmuudesta, kun ollaan käytännössä kotona vaan kolmisin. Odotin vauvavuodelta kaikkia ihania harrastuksia ja menoja vauvan kanssa, vauvakavereita ja lattemammailua, mutta kaikki on täällä suljettu ja peruttu. On myös tosi raskasta kun mies on töissä kotona ja sillä on myös ollut sellainen sivuvaikutus, että oon tosi epävarma vauvan kanssa kahdestaan (tai siis ennakkoon jos tiedän, että joudutaan olemaan päivä kaksin kun mies onkin poikkeuksellisesti vaikka töissä, onneksi tilanteessa kuitenkin selviän yksinkin). Keväältä odotankin nyt tosi kovasti, että tautitilanne alkaisi taas helpottaa ja päästäis johonkin vauvaharrastuksiin ja kahville ja vaikka hotelliin pienelle staycationille nappulan kanssa kahdestaan.

Mutta on tuo pieni vaan ihana ❤ nyt kun hän osaa kontata, hän välillä konttaa luokse ja nostaa kättä kohti ja se tarkoittaa että hän haluaa syliin ? tossa oli pitkään sellaista, että hän ei viihtynyt sylissä melkein ollenkaan, mutta nyt syliin ja kantoliinaan/reppuun on kiva tulla ja se on ihanaa ❤

Huh, meillä oli just eka mahatauti. Vauva onneksi selvisi vähällä, vaikka epäillään kyllä että tartunta on tullut häneltä, mutta molemmat aikuiset ja kaikki meillä edellisenä päivänä vierailleet sai kyllä hyvin intensiivisen taudin. Onneks meillä alkoi miehen kanssa vähän eri aikaan niin saatiin levättyä vuoroissa. Tuo pieni oli ihan super koko (meidän) sairasteluajan, leikki rauhallisesti itse eikä yrittänyt kontata koko ajan karkuun, ihan kun ois tiennyt että niin hän voi auttaa meitä. ?

Vatsatauti on ehkä se mitä oon pelännyt kaikkein eniten vauvan mukana, juurikin siks että se tarttuu niin herkästi kaikkiin ja vetää myös ihan kanveesiin. Tän jälkeen en odota yhtään vähemmän kauhulla ja eilen harkitsin vakavasti, että jäisin kotiäidiksi siihen asti että lapsi menee yläasteelle, ettei tarttis käydä läpi noita lastentauteja ??

Eilen myös tajusin kaupassa, että meidän pieni saa kohta syödä 8kk pilttejä ja kysynpä vaan että mihin aika on mennyt!? ? kohta hän jo täyttää vuoden ja kaksi ja kymmenen ??

Moikka!
Tulinpahan minäkin kertoilemaan kuulumisia. 🙂
Vauva täytti toissa viikolla seitsemän kuukautta. 🙂 Me ollaan käyty useamman kerran tässä fysioterapiassa, jossa tuettiin sitä, että poika alkaisi kääntyä selältä vatsalleen. Nyt pari viikkoa sitten hän oppikin kääntyilemään. 😀 Poitsukkeli ei ryömi vielä, on aika rauhallista sorttia, mutta hän tykkää istua sylissä, ja tykkää että häntä pidetään seisoma-asennossa. Kaikenlaiset lelut ja kirjat, lehtien repiminen ym. kiinnostavat kovasti.

Hän on myös innoissaan kiinteästä ruuasta, ja syöminen sujuu hyvin. Pojallla oli pienempänä vauvana vaikeuksia juoda tuttipullosta suulakihalkion takia, mutta kun hän oli 4 kk, löysimme hänelle nokkamukin, jossa on silikoninen, purtava juomanokka, ja juominen on siitä saakka sujunut hyvin. En enää pumppaa maitoa, vauva saa nyt korvikemaitoa vaan. Syöttötuolissa istumista harjoitellaan.

9-11 kk iässä pojalla on suulaen sulkuleikkaus Uudessa Lastensairaalassa, ja siihen mennessä täytyisi olla vieroittunut tutista. Nyt on meillä harjoitukset menossa, että hän nukahtaisi välillä jo niin ettei tuttia tarvitse olla heti siinä. Vähän sääli, kun toinen on niin pieni vielä. Onneksi ei ole tuttia tarvinnut aikoihin kuin juuri nukahtamishetkeen, ei muuhun.

Ollaan hijalleen taas välillä alettu käymään jossain, kuten kirjastossa ja kaupoilla. Ihanaa kun tulee kevät!

Me ollaan säilytty kaikki koko ajan terveinä. Vauvalla oli kyllä tosin lokakuussa pientä lämpöä ja puolikuntoisuutta parin päivän ajan, mutta ei sen jälkeen mitään. 🙂

Meidän poika syntyi 25.2 , eli tällä viikolla tulee jo kuukausi ikää! Älytöntä miten nopeasti aika on mennyt. Meillä on ollut riesana vatsa vaivat jotka on kyllä syöneet energiaa. Olen itse nyt imetysdieetillä ja katsotaan onko sillä vaikutusta. Syömisen jälkeen on usein vain huutoa ja itkua vaikka kuinka röyhtäytellään ja hierotaan selkää/vatsaa. Myös cuplaton käytössä ja ollaan käyty myös yksityisellä lääkärissä joka passitti tolle dieetille ja varulta antoi allergia korvikkeen. Vyöhyketerapeutilla käytiin myös ja hänen mukaan pikkuisella on selvästi jumeja kun äkistää ja ähisee vatsa vaivojen takia. Jotenkin epävarma olo itsellä, kun ei aina löydy helpotusta toisen oloon. Tuntuu myös että vielä ei oikeen rytmiä ole päivissä meillä, kun ollut tälläistä selviytymistä ja setvimistä mikä vatsa vaivoja ja itkuja voisi auttaa? täytyy toivoa että nämä vaivat helpottaa pian❤

Meillä jo iso vauva (2,5 v.), joka sylissä usein. Hän sai alkunsa toisesta inssistä. Selittämätöntä hedelmättömyyttä meillä. Nyt toivoisimme toista vauvaa syliin ja vähän tuskastuttaa taas hoitojen aloitus. Tutkimuksissa hedelmällisyysasiat kunnossa, mut itselläni jo ikää 36 v. Erikoiselta tuntuu olla lapsellinen lapseton…Luonto on oikukas, mutta kyllä me se vielä kesytetään!

Mitäs tänne kuuluu porukalle? Ajattelin että olisi taas aika jollain tapaa simpukan puolella aktivoitua, kun meillä haaveissa alkaa yrittämään toista ja soittelinkin jo tilkkaan onko pas:iin jonoa ? ei kuulema ollut muuta kuin että muutama kk pitää odottaa aloituskäyntiä 🙂 sovittiin miehen kanssa, että kesä yritetään luomusti ja kesän jälkeen varataan aikaa tilkkaan, jos (ja todnäk) kun ei ole tärpännyt luomusti. Onko muilla vielä uusia vauvahaaveita?

Tuo pieni 9,5kk vauva ei enää tunnu vauvalta, kun liikkuu jo hienosti ja osaa viestiä asioita. Hänen kanssa arki on kuitenkin ihanaa ja paljon tekemistä ja puuhaa yhdessä, ja toivon, että tärppäisi pikkusisarus pian ettei tarvitsisi mennä töihin vielä hetkeen takaisin.

Olisi kiva kuulla teidän muidenkin kuulumisia❤️ Ja myöhästynyttä äitienpäivää kaikille teille vertaissotureille❤️

Meidän nappula on jo reilu 10kk ja hänellä on koko ajan kauhea meno päällä. Kotona ei voi hetkeksikään kääntää selkää kun tyyppi on jo tyhjentämässä hyllyjä tai työntämässä kättä vessanpönttöön ?? toisaalta hänen kanssa on kyllä myös helppoa käydä syömässä ulkona tai reissata, kun hän tykkää kovasti katsella myös ihmisiä ja ympäristöä ja istuu esim. ravintolassa syöttötuolissa melko tyytyväisenä pitkäänkin.

Meillä on myös yksi alkio vielä pakkasessa, mutta ei olla vielä pohdittu toisen yrittämistä. Mä kaipaan jo vähän töihin enkä myöskään vielä olisi valmis uuteen raskauteen tai toiseen pieneen, kun tuntuu että tässäkin on ihan tarpeeksi kahdelle aikuiselle ? oon kuitenkin hoitovapaalla vielä kesän yli ja sitten mies jää vielä loppuvuodeksi kotiin ennen kuin pampula menee päiväkotiin.

Oon kyllä aivan uskomattoman onnellinen ja kiitollinen tästä pienestä. En voisi kuvitella elämää ilman häntä, mutta oon myös iloinen että ollaan pystytty säilyttämään iso osa aiemmasta elämästä myös hänen kanssaan. Ennen raskautta ja raskausaikana pelotti erityisesti se että kaikki muuttuu ja mitään ei voisi enää tehdä, mutta onnistuttiin tässä joku aika sitten lähtemään extempore-reissuun, kuten meillä ennen vauvaa oli tapana, myös vauvan kanssa ja tosi nopeasti vielä ? enkä oikeastaan kaipaa ajasta ennen vauvaa mitään muuta kun sitä, että ei ihan koko ajan tarvitse olla valmiudessa (lähinnä haluaisin että voin lähteä kauppaan miettimättä huolehtiiko joku vauvasta sillä aikaa). Toki ollaan tosi etuoikeutetussa asemassa kun isovanhemmat on eläkkeellä ja pystyy auttamaan pirpanan kanssa lähes millon vaan.

Tällä hetkellä odotan tosi paljon sitä että tuo tyyppi oppii enemmän kommunikoimaan (nyt jo ihan selvästi ymmärtää jotain juttuja ja jotain yrittää myös kertoa itse) ja sitä että pääsisin hänen kanssaan seikkailuille. Toki voidaan käydä seikkailuilla jo nyt, mutta se on vielä vähän erilaista. Ja tietysti on ihanaa nähdä kun hän oppii uusia juttuja ja kehittyy ja kasvaa. ?

Kiva tulla lukemaan taas mitä tänne on kuulunut. 🙂

Tämä meidän pieni isäntä täyttää ensi viikolla kymmenen kuukautta. Ei vieläkään ryömi/konttaa ja hän on siitä jo itse aika turhautunut. Fysiotarapiassa käydään edelleen. Hän juo itse nokkamukista ja on innokas yrittämään syödä lusikalla itse. Poitsukkeli on kovasti kiinnostunut nyt vedestä ja vesihanoista, sekä ammekylvyistä. Toivottavasti tykkäisi kesällä vaikka vähän tutustua meidän kanssa järviveteenkin. Puhallettava uima-allas täytyy ainakin hankkia. 😀 Kiva kun hän alkaa tällein kesää kohti olla jo isompi poika, niin laajenee se mitä hänen kanssa voi tehdä! 🙂

Me aletaan varmaan sitten rauhakseen kesän jälkeen pikku hiljaa kyselemään sieltä Tilkasta, että mikä silloin on siellä tilanne jonojen kanssa. Meillä on kaksi alkiota pakkasessa vielä. <3

Moikka! Liityn tälle puolelle – meidän vauva syntyi vappuaattona eli kolmisen viikkoa on harjoiteltu tätä elämää. Uskomattomalta tuntuu, että nyt vauva on tässä. Ekat viikot ovat yllättäneet rankkuudellaan, mutta onneksi puoliso on vielä tämän viikon lomalla. Jännittää jo miten pärjään, kun hän palaa töihin. Hormonit selvästi sekoittavat pakkaa ja olen ollut aika itkuinen, vaikka tietenkin kovin onnellinen vauvasta.

Meillä on ollut haasteena painon saanti ja ollaan jouduttu antamaan lisämaitoja ja ravaamaan neuvolassa ja sairaalassa punnituksessa yms. Vauva pulauttelee tosi paljon ja epäilen refluksia. Unta ei nuku pitkissä pätkissä paitsi aamupäivisin yhden 3-4 tunnin pätkän ja oma univelkani sen kuin kasvaa. Tähän mennessä tämä on ollut aika lailla selviytymistä ja ollaan yritetty keksiä miten painoa saisi lisää ja pulauttelua vähemmälle. Uskon että homma tästä helpottaa kuitenkin kun opitaan vauvan tapoja ja rutiinit kehittyvät pikku hiljaa 🙂

Oikein paljon onnea Aamuruskolle pienestä! <3 Toivottavasti olette saaneet apua pulautteluun. 🙂 Me käytiin vauvan kanssa usein kasvukontrolleissa neuvolassa siinä n. kuusiviikkoisesta ehkä n. 5:den kuukauden ikään asti, kun painoa tuli siinä vaiheessa aika niukasti hänelle. Nyt ei ole onneksi enää tarvinnut käydä.

Kiitokset onnitteluista ? Nyt täällä on jo 2 kk:n ikäinen vauva! Pulauttelu on jatkunut, mutta mielestäni hieman lievempänä. Neuvolasta ei olla saatu mitään apua, aina sanotaan vaan että normaalia vaikka välillä ollut jopa kaarimaista… Käytiin yksityisellä tarkistamassa kieli- ja huulijänteetkin kun imuote tuntui huonontuneen, mutta ne olivat ok. Pystyssä pitäminen 30 min ajan syömisen jälkeen on auttanut aika hyvin pulautteluun, mutta se toki hankaloittaa lähtöjä ja vie aika paljon aikaa päivästä. Lisäksi olen vältellyt esim suklaata, koska olen lukenut että (joidenkin mielestä, ei tutkimuspohjaista…) tietyt ruoka-aineet voivat lisätä pulauttelua. Pystyssä pitäminen öisin on kyllä tylsää kun vauva nukahtaa syömisen jälkeen mutta itse pitää valvoa puoli tuntia ennen kuin pääsee jatkamaan unia! Paino alkoi onneksi nousta hieman paremmin ekojen viikkojen jälkeen eikä olla jouduttu nyt enää käymään kontrollissa. Imetän kyllä tiuhaan ja aina jännittää neuvolassa ollaanko saatu tarpeeksi painoa.

Nyt melkein viikon ajan vauva on nukkunut alkuyöstä jopa 4-6 tunnin pätkän ennen aamuyön heräilyjä ja olen saanut vähän kerättyä voimia! Kunpa tämä rata jatkuisi ?

Olen tyytyväinen että helteet loppui ainakin joksikin aikaa, niiden aikana oli aika tuskaista. Miten muilla on kesä sujunut tähän mennessä? ?

Moikka, meille syntyi tyttö kesäkuun alussa. Nyt ollaan tässä tutustuttu toisiimme. Aika on mennyt nopeaa tähän asti. Tyttö vli hyvin ja on kasvanut hyvin. Imetys lähti hyvin käyntiin heti alusta alkaen. Vauva nukkuu öisin ja nousee syömään öisin säännöllisesti.
Vauvan nukuttamiseen aikaa menee paljon. Vauvalla on vaikea nukahtaa iltaisin ja päivisin. Aina kun on nukahtamaisillaan, säpsähtää ja kaikki alkaa alusta. Kapalointi auttaa jonkin verran.
Onko kellään mulla ollut samanlaista?
Muuten meillä on mennyt kaikki hyvin tähän asti.

Täällä vauva pian 3kk ja eilen kuulimme hänen naurunsa ensimmäistä kertaa – maailman ihanin ääni! ?

Unikko, mulla tosiaan ferritiini oli tosi matala raskausaikana (otin omakustanteisesti Puhdilta kun luin rautavajeen vaikutuksista), mutta sain sitä vähän nostettua kun söin Sideral Fortea. Hemoglobiini oli koko ajan tosi hyvä, myös synnytyksen jälkeen. Ajateltiin nyt mennä lääkäriin tuosta pulauttelusta, kun se ei meinaa helpottaa ja mahakipuja tuntuisi pienellä myös olevan.

Pita, meillä oli myös tuota että säpsähtely herätti. Ollaankin tähän asti käytetty koko ajan swaddle upia, perinteistä kapaloa ja tarrakapaloa unilla, ne on auttaneet! Nyt vaan pitäisi ruveta vierottamaan niistä pikku hiljaa koska kapalointi pitää lopettaa viimeistään kun vauva kääntyy. Vauvan nukuttaminen on kyllä todella raskasta, en olisi arvannut että ihan pienetkin vaatii niin paljon nukuttamista! Paljon tsemppiä sinne ❤️

Heippa kaikille, toivottavasti teillä ja vauvoilla kaikki hyvin? Onko kenelläkään täällä tietoa/kokemusta miten hoitoihin voi lähteä uudestaan raskauden jälkeen? Haaveena olisi pikkusisarus meidän vauvalle pienellä ikäerolla❤️ Meidän hoidot tehtiin yksityisellä, että en tiedä mahtaako olla eroja julkiseen puoleen?

Sapelihammastiikeri paljonpaljon onnea❤️ Ihmeitä tapahtuu? Mikä sulla muuten olikaan lapsettomuuden taustalla?

Kävin meitä hoitaneella lääkärillä ja tosiaan imetys on ”este” hoitojen aloitukselle. Teimme alustavaa suunnitelmaa, että huhti-toukokuussa lähtisimme uudestaan yrittämään mikäli imetys on loppunut. Sain jo labralähetteet ym, että sitten niiden takia ei tarvitse käydä uudestaan. Mulla on siis taustalla PCOS ja oma kierto on melko mitätön, joten pitänee ensin syödä kuuri sen käynnistämiseksi. Jotenkin toivoisin kovasti ihmettä, mutta tilanne näytti ultratessa täysin samalta kuin ennen raskautta.

Kiitos! ? Todellakin, nyt vaan kovasti toivotaan että kaikki menee hyvin. Lapsille tulisi ikäeroa vuosi ja 8 kuukautta, ja se sekä ilahduttaa että kauhistuttaa!

Meillähän mitään diagnoosia ei varsinaisesti ollut, mutta perus-IVF:llä hedelmöittyneitä munasoluja oli pyöreät nolla, ja lääkäri silloin totesikin että jos eivät hedelmöity maljalla niin ei oikein ole mahdollista muutenkaan. Mutta syytä tähän ei tosiaan tiedetä, ja silloin kai kuitenkin tämmöisen yllärin mahdollisuuskin on suurempi kuin jos on selvä syy olemassa. Ihana ylläri toki näin, oon tällaisista kyllä lukenut ja kuullut mutta eipä sitä tullut mieleen että oikeasti voisi omalle kohdalle sattua.