Etusivu Keskustelu HEDELMÖITYSHOIDOT Vauvan syliin saaneet

Luet parhaimillaan 18 vastausketjuja
  • Julkaisija
    Artikkelit
    • #40440
      Sabrina
      Osallistuja

      Voihan vauva, meillä pieni kasvanu niin hirveesti että tässähän iskee vauvakuume 🤣
      Hitsi mitä haipakkaa, ristiäisten järjestelyä ja jännittää ihan älyttömästi meidän ylläri häät🤭

      Tänään taas ollu semmonen ”roikun rinnalla” päivä, kun pitäs saada jotain aikaseks🥵

    • #40443
      minsqu
      Osallistuja

      Noniin, nyt minulla oli hyvin aikaa istahtaa kirjoittamaan meidän tarinaa. Ollaan mökillä, ja olen saanut sopivasti hyvin nukuttua päiväunet. Pieni mies tuhisee vaunuissa. 🙂

      Eli tosiaan, multa meni lapsivedet la 17.8, jolloin kävimme sairaalassa sen toteamassa, ja otettiin myös streptokokkinäyte. Palasimme yöksi kotiin odottamaan, josko supistukset alkaisivat, ja meidän piti palata sairaalaan sunnuntaina 18.7. klo 14 mennessä, jos supistukset eivät ole alkaneet. Ne eivät alkaneet, ja palasimme siis sairaalaan sovitusti. Klo 16 sain ensimmäisen annoksen supistukset käynnistävää lääkettä. En huomannut sen tekevän minulle mitään. Klo 18 sain annoksen uudestaan, ja lähdimme mieheni kanssa sairaalan pihalle kävelemään, ja etsimme vielä geokätköjäkin. 😀 Kävelyreissulla huomasin, että maha alkaa pikku hiljaa ”kovettumaan” aika useasti. Palasimme sairaalaan kaikessa rauhassa, ja sain klo 20 taas sitä lääkettä. Meille puhuttiin, että viimeistään iltakymmeneltä mieheni voisi alkaa lähtemään kotiin, ja hänet soitetaan takaisin kun mun on aika mennä synnytyssaliin. Oli suunnitelmissa, että saisin lääkeannoksen vielä klo 22 ja 24, ja mulla olisi mahdollisuus myös nukkua yöllä jos synnytys ei vielä käynnisty. Rauhallisia suunnitelmia. 🙂

      No, klo 21 alkoi tapahtumaan. Onneksi mieheni ei ollut ehtinyt lähteä kotiin! Multa lähti heti tulemaan kovia supistuksia ihan alle viiden minuutin välein. Sain alkuun kuumavesipullon kivunlievitykseksi, ja pompottelin myös jumppapallon päällä. Kauaa pelkkä lämminvesipullo ei auttanut, vaan pyysin myös tens-laitteen apuun. Ei sekään kauaa auttanut, pyysin taas lisää kivunlievitysapua, ja mulle pistettiin olkavarteen joku kipupiikki, joka teki hetkeksi väsyneen olon päähän ja lievitti supistuksia hetkeksi. Mutta ei sekään kauaa auttanut. Jossakin välissä mun kohdunsuun tilanne katsottiin, ja olin kolme senttiä auki. Jossakin vaiheessa pyysin lisää sitä kipuupiikkiä, mutta kätilö sanoi, ettei sitä kai enää oikein toista anneta, jospa kokeilisin lämmintä suihkua. Kätilö lähti siivoamaan jotain tiettyä synnytyssalia mua varten, ja tuntui, että siinä menee ikuisuus, ja olin jo aika tuskainen. Mieheni hieroi selkääni supistusten aikana ja minä puristin lämminvesipulloa alavatsalla. Kätilöille tuli yllätyksenä, että mulla lähti synnytys näin rytinällä käyntiin. Soitin kelloa, kun tunsin, että mua alkaa ponnistuttaa ja pelkäsin, ettei epiduraalia keretä enää antamaan. Kätilö vakuutti, että kyllä keretään. Salin siivoaminen on yhä kesken, että mut voidaan viedä odottelemaan johonkn huoneeseen hengittelemään ilokaasua. Huoneessa tarkistettiin paljonko olen auki, ja olinkin auki jo kahdeksan senttiä! :’D Sitten heille tulikin kiire. Pääsin vauhdilla toiseen synnytyssaliin, sain ilokaasua ja anestesialääkäri kutsuttiin vauhdilla paikalle. Hetken mun ympärillä oli monenlaista säpinää, kun parikin eri ihmistä yritti pistää mun käteen kanyylia, ja se oli jotenkin haastavaa. Sain epiduraali-spinaalipuudutteen ja puudutteen myös emättimeen.

      Siitä alkoi ponnistaminen. Onneksi supistusten välissä on aina tauko. Ehdin vetää henkeä, ja kuunnella miten kätilö ohjeistaa mua milloinkin. Ymmärsin kaiken mitä hän kertoi, miten hengitän ja mihin suuntaan ponnistan. Ja niin 19.8. klo 2:12 maanantaina syntyi meidän ihana poika. Mulle tuli joitakin repeämiä, mutta en tuntenut niitä puudutteen ansiosta, ja mut paikattiin huolellisesti. Pojallamme ei lähteneet heti kunnolla keuhkot avautumaan, ja hänet vietin puoleksi tunniksi virvoitteluun. Sen jälkeen hänet tuotiin taas rinnalleni. Lämpö ja pohjaton rakkaus lastamme kohtaan pyyhkäisi heti synnytyksen kivut pois. Tunne oli juuri sellainen kun olin ajatellutkin. 🙂

      Nyt tuli niin pitkä viesti, että jatkan vähän myöhemmin kirjoittamista. 🙂

      • Tätä vastausta muokkasi 1 kuukausi, 2 viikkoa sitten minsqu.
      • #40448
        Sabrina
        Osallistuja

        Ihana❤
        Mä niin monta kertaa palaan siihen hetkeen kun supistukset alko kotona ja tiesin että se on menoa. Ja vaikka raskausaikana vaikeaa oli, haluaisin kokea tuon kaiken vielä uudelleen 🙈😫

    • #40452
      kisu
      Osallistuja

      Tuun myöhemmin kirjottelemaan kuulumisia, mutta pitää tilata sähköpostiin ilmoitukset heti 😁

      NIIN JA Onnea Sabrina! tuuhan kertomaan häistä sitten kun juhlallisuuksilta ja juhlimiselta ja onnelta ehdit ja jaksat 🙂

    • #40453
      taika
      Osallistuja

      Ihana Minsqu kun kirjoitit synnytyskertomuksen, ihan itekin herkisty ja palas omaan synnytykseen❤️ Oon kyllä niin sanoinkuvaamattoman onnellinen tosta ihanasta pikkumiehestä etten kestä ❤️ Ollaan just matkalla kaupungista kotiin, oltiin kavereiden kanssa museossa ja kahvilassa ja hienosti meni vauvan kanssa vaikka tahtoi useamman kerran syödä reissun aikana, hyvin sujui sekin! Oon kiitollinen myös siitä kun on uskaltanut lähteä heti pienen kanssa itekseen liikkeelle ja nähnyt miten hyvin pärjää 🙂

      Sabrina, siis mä aloin haaveilemaan uudesta vauvasta varmaan viikko synnytyksen jälkeen 🙈😂 vaikka toinen on vielä ihan pieni, niin olisin heti valmis jo uuteen raskauteen, vauvamahaakin on ikävä. Neuvolan terveydenhoitaja kyseli mitä ehkäisyä on ajateltu ja sanoin suoraan että meillä ivf-alkuinen raskaus ettei oo kyllä ehkäisyllä tarvetta, että jos toinen haluaisi luomuna tulla heti perään niin ei muuta kun tervetuloa 😂🙈

      Ja joo, tuu sabrina kertomaan miten yllätyshäät suju ja paljon onnea 😍😍

      Mites kisulla ja Minsqulla on vauvojen kanssa sujunut?

      • Tätä vastausta muokkasi 1 kuukausi, 2 viikkoa sitten taika.
      • #40946
        minsqu
        Osallistuja

        Mä taas oon vähän arka lähtemään vauvan kanssa minnekään, kun jännään jos hän aloittaa sellaisen mahavaivaivaitkun, jota en saisi siellä jossain paikan päällä hellittämään. Tai ollaan toki isovanhemmilla käyty, mutta esim. joku kauppa ym. mietityttää. Jos mies on mukana, niin sitten voisin lähteä vauvan kanssa mihin vaan, mutta yksin en vielä. 😀

        Mäkin haluan ehdottomasti toisenkin vauvan myöhemmin, ja ajattelin sanoa neuvolassa ehkäisystä samaa mitä sinäkin. 🙂

    • #40518
      kisu
      Osallistuja

      Meillä taitaa olla taas tiheen imun kausi menossa, eilen vauva söi kahden tunnin välein ja aina tunnin kerrallaan. Just kun olin saanut maidontulon tasaantumaan ja rinnat ei ollut koko ajan kipeet 😑 suihkuamista oon sanut hillittyä alipainepumpulla ja vauva on juonut aina sen maidon pullosta ennen tissiä, joten on tullut tissillekin jo vähän rauhallisempana ja samalla säilyy taito syödä pullosta.

      Mä kävin viime viikolla ottamassa koronarokotuksen ja mulla tuli tänään käsi kipeeks uudestaan. Pistoskohtaa kuumottaa ja se on ihan turvonnut, mutta kuulemma kortisonia ja kylmää vaan, sillä se menee ohi. Onneks ei oo koko käsi kipee niin kun heti rokotuksen jälkeen!

      Vauvan kanssa alkaa löytyä jo pientä päivärytmiä, joskin se on vielä melko joustava ja siirtyy parilla tunnilla aina suuntaan tai toiseen. Viime yönä tyyppi posotti viis tuntia putkeen ja ois varmaan koisannut vielä vähän lisää ellei ois herännyt vaipan vaihtoon. Nälkäkuolema siinä ois kyllä ollut vaarana, oli nimittäin sellainen huuto taas pullolle ja tissille kun tajus ettei oo syönyt ainakaan ikinä 😅 tutti on onneksi alkanut nyt kelpaamaan ja sillä rauhoittuu jo välillä nukkumaan jos on herännyt röyhtäytykseen. Niitäkin on ostettu vaikka kuinka monta erilaista ennen kun löytyi sellainen, joka kelpaa ja pysyy suussa 💸

      Ens viikolla ois nimiäiset, nimi on löytynyt mutta en uskalla lyödä lukkoon kun se tuntuu niin kauheen isolta vastuulta. Mitä jos hän ei tykkääkään nimestään tai se ei sovi hänelle tai mitä jos olisin sittenkin halunnut antaa sen toisen vaihtoehdon 🙈

    • #40546
      Heinä
      Osallistuja

      Täällä tuntuu siltä, että on saatu selätettyä kielijänteen leikkauksesta johtuneet kitinät ja yörytmi on alkanut taas löytymään. Vauva nukahtaa yleensä yöunille vasta klo 22-23 aikoihin, syödään ekan kerran klo 3-4 ja sen jälkeen klo 7-7.30 aikoihin.
      Kielijänteen jälkihoitona ollaan käyty nyt kertaalleen fyssarilla ja ainakin toisen kerran ollaan vielä menossa.

      Täällä on edelleenkin nimi päättämättä🙈 Etunimivaihtoehtoja ei ole enää montaa, mutta tuntuu vaikealta valita, mikä olisi paras. Ristiäiset on vasta syyskuussa, joten vielä ei ole kiire.

      • #40551
        kisu
        Osallistuja

        Nimen päättäminen on kyllä vaikeeta. Ja kun siihen ei yleensä riitä että löytyy kiva etunimi vaan pitäs keksiä sopivat toiset nimet myös. Meillä on nyt kaks komboa enää mitä mietitään, eilen oli vielä kaks etunimivaihtoehtoakin mutta sentään se saatiin nyt valittua (ja samalla tippui nää nimikombot kahteen).

    • #40566
      Sabrina
      Osallistuja

      Voihan vilinä ja vilske,jos nyt nopeesti pientä päivitystä🥰

      Ristiäiset ja yllärihäät onnistui hienosti ja itkulta ei tullu loppua🙈

      Vauva kasvaa,ens viikolla on neuvola. Pienet vaatteet on saanu laittaa jo syrjään. Pieniä itkuja on mutta ei mahdottomia. Hymyilevä murunen❤

      Jäin nyt yksin pienten kanssa, kun mies mies lähti töihin ja isommat kouluun-heistä ollut iso apu.
      Hain isommalle ”pienelle” hoitopaikkaa 2x viikossa, niin saisi vähän muuta touhua. On niin mahottoman vilkas,käydään 2x päivässä kävelee km verran eikä siltikään virta lopu🤣 ja korvia ei edelleenkää oo kieltojen suhteen niin tää on vähän taiteilua välillä 🙈

      Ihanaa viikonloppua kaikille ❤

    • #40924
      Sabrina
      Osallistuja

      Mitäs tänne kuuluu?

      Oon kyllä jotenkin tyytyväinen siihen, miten saanu rakennettua päivän pienten kanssa. Pikkuhiljaa oppii olemaan enemmän ja tekemään enemmän, ulos lähdöt ym on jo helppo juttu.

      Neuvolassa kaikki hyvin, painoa 6kg120g ja melkein 60cm pituutta. Hienosti kasvaa🥰 pelkällä rinnalla mennään ja mennäänkin niin kauan kun käsky käy muuhun😅
      Aloiteltiin muistaakseen viimeks vellimäisellä puurolla ehkä 5kk iässä, paria kolmea lusikallista tukemaan yöunia.

      Nostan viereen nukkumaan kun herää ensimmäisen kerran, oon niin väsy että oon kokenu sen helpoimmaks. Oon kyllä ihan loppu, mutta silti vaan jaksaa😄
      Ennen kuutta kun nousee ja touhottaa pienten kans ulkona jo kaheksan jälkeen, päivän touhut siinä pitkin päivää ja nukkumaan pääsee yleensä klo 23 niin tässä alkaa olemaan jo vähän veto pois🤪
      Päikkäreitä en osaa vieläkään nukkua🙈

      Toivottavasti muilla on enempi virtaa🤭❤

    • #40930
      minsqu
      Osallistuja

      Meikäläinen tuli taas pitkästä aikaa kirjoittelemaan, muru nukkuu nyt. 🙂

      Silloin kun vauvamme syntyi, hänellä ei lähtenyt heti keuhkot toimimaan niinkuin olisi pitänyt, vaan hänet vietiin alkuun 30 minuutiksi virvoitteluun. Tämän jälkeen poika tuotiin pirteänä takaisin. Hänellä oli niin kova ”hösötys” päällä, että tissiä ei saatu suuhun millään. Perhehuoneessa vauvaa saatiin autettua vähän pääsemään nännille, mutta vauva päästi siitä heti otteensa ja vaikutti jotenkin levottomalta. Nukahti hyvin. Puolen päivään aikaan kätilö tuli opastamaan meitä vauvan hoidossa, ja havaitsi, että vauva hemgittää turhan kiivaasti. Vauvamme joutui kolmeksi päiväksi vastasyntyneiden valvontaosastolle, Optiflow-hengitystukeen, joka kuivattaa keuhkoja. Keuhkoissa oli edelleen siis kosteutta, ja vähän ”käynnistymisongelmaa.” Olin hirveän surullinen ja liikuttunut. Onneksi pääsimme käymään ”Vaavassa” niin usein kuin halusimme, ja pojallamme ei ollut siellä mitään hätää, hän ei itkenytkään siellä ollessaan koskaan. Meille opetettiin siellä Vaavassa vauvanhoidon salat. Imetys ei onnistunut sielläkään, ja vauvamme joi pumppaamaani maitoa tuttipullosta.

      Vauvamme syntyi maanantaina, ja kun koitti torstaiaamu, hän oli valmiina pääsemään pois Vaavasta, kanssani samaan huoneeseen. Vaavan hoitaja oli käynyt ihmettelemään, kun vauvallemme kesti tuttipullosta juominen niin pitkään. Hän löysi vauvaltamme pehmeän suulaen halkion. Se oli syy, miksi vauvamme ei pystynyt imemään rintaa, koska tehokkaan imemisen onnistuminen vaatii suuhun alipaineen, jota halkiovauva ei pysty muodostamaan. Neuvokas hoitaja löysi sairaalasta pehmeän ”halkiotuttipullon”, jossa on erilainen halkiovauvalle tarkoitettu tuttiosa, ja pullo on pehmeä ja puristeltava -maitoa voi puristaa vauvan suuhun. Saimme pullon omaksi, koska halkiovauvoja syntyy niin harvoin, n. reilu 100 Suomessa vuodessa.

      Olin alkuun että; ei kai vielä tämmöinenkin juttu, mutta juteltuani äitini kanssa puhelimessa, äitini sai minut rentoutumaan, että kaikki sujuu hyvin ja järjestyy. Halkio on korjattavissa oleva asia. Omalla veljelläni on näköhermon aivokasvain, ja se on auttanut elämässä vähän suhteuttamaan asioita. Sairaalassa haluttiin vielä halkion löytymisen takia ultrata vauvamme aivot ja vatsa, ne on rutiinitoimenpiteitä kun halkio löydetään. Niissä ei ollut mitään ihmeellistä. Sydämen ultra tulee vielä syyskuussa. Perjantaina 23.7. pääsimme kotiin, kun pojalla lähti syöminen sujumaan paremmin halkiotuttipullolla. Meille tehtiin lähete HUSUKEEN, huuli-suulakihalkiokeskukseen, ja kävimmekin siellä juttelemassa pari päivää sitten. Halkio suljetaan leikkauksella kun vauvamme on 9 kk ikäinen.

      Mutta arki on mennyt meillä kyllä hyvin, ja olen ollut hyvin onnellinen. Minä aloin kyllä uskomaan ihmeisiin, kun poikamme syntyi. <3 Mietin aikoinaan, että saammeko koskaan lasta. Vauva on maailman ihanin, ja on hyvin kaunis poika. Rakastuin poikamme syntymän jälkeen myös mieheeni ”uudelleen”, ja hänestä tuli samana päivänä pojallemme juuri sellainen isä, kuin olin aina unelmoinutkin hänen olevan. 🙂 <3 Poikamme on hauska tapaus, joka saa minut nauramaan äänillään, eleillään ja ilmeillään joka päivä. Hän on hyvin jäntevä ja ponnekas, sekä kovaääninen.

      • #40932
        Sabrina
        Osallistuja

        Hei,mulla on yhdellä lapsista pehmeänsuulaenhalkio!
        Imetin kuitenkin, oli aivan järkyttävän työlästä ja laitokselta asti toitotettiin huonoa imuotetta ja kun kuulu semmonen lupsutus, se oli ihan hirveetä. Kunnes tuo löydös tehtiin 1,5kk ikäisenä, muuttu neuvolassa äänen sävy huonosta imuotteesta ”ihanaan lussutukseen”, mikä syödessä kävi.
        Olisin kyllä varmasti antanut olla, jos löydös olisi tehty jo laitoksella ja tarjottu pulloa 🤷‍♀️
        Me käydään myös husukessa. Jos on jotain kysyttävää niin 🙋‍♀️🙋‍♀️❤

        Käytiin sit 2kk ikäisenä tuossa sydämen ultrassa ja otettiin vielä jotain labroja oireyhtymistä. Onko ”vaan” halkio, vai joku laajempi mihin kuuluu halkio.
        Ei ollut muuta.

        Jos olet facessa, liity ryhmään avoin hymy 🙂💜

        • #40942
          minsqu
          Osallistuja

          Oho, no jopas sattui! Onko halkio toisella sinun vanhemmista lapsista? Joo liityin avoimeen hymyyn, ja myös Suhupoon jäseneksi. 🙂

      • #40936
        kisu
        Osallistuja

        Teidän poika kuulostaa kyllä aivan ihanalta 🥰 onneksi se halkio huomattiin ja ootte saanut syömiset hyvään vauhtiin. Ja mikä onni että asutaan Suomessa ja meillä on niin hyvä sairaalahoito saatavilla. Vaikka alku teillä olikin varmasti hyvin rankka, on ihanaa kuulla että nyt on kaikki hyvin!

      • #40945
        Sabrina
        Osallistuja

        Joo on. Meillä oli operaatio 9kk iässä, sitten vuoskontrollit 3v,5v jne. Hammaslääkärillä,kirurgilla, puheterapeutilla ja korvalääkärillä. Korvalääkärillä käytiin 1/2v välein vielä meitä lähempänä.
        Korjauksen yhteydessä putkitettiin korvat.

        Ei ole vaikuttanut meidän elämään, ainoa että soseet oli paksumpia (ei esim mangopiltti),koska löysät eväät tuli nenästä melkein heti, kun hörnäs sinne halkioon.

    • #40935
      kisu
      Osallistuja

      Meidän napero saa huomenna nimen ja kummit 🥰 (tai siis on hänellä jo molemmat mutta nimeä ei oo vielä kerrottu kun toisille kummeille ja kummilupaukset annetaan huomenna) Hän on alkanut hymyilemään tosi paljon ihmisille ja tänään myös tissille, vaikka olikin ensin kauhea nälkä ja huuto 😅

      Mulla on toisessa rinnassa jotain outoa oiretta, toissapäivänä imetys sattui niin paljon että piti ottaa särkylääkettä ja itkinkin sen jälkeen. Silloin kipu tuntui laajemmin rinnassa mutta nyt se tuntuu enää nännissä ja nännipihassa. Imetys ei onneks enää satu kun alussa, mutta rinta on vielä kipee vaan ollessaan 🙄😖 lisäks mulla on raynaudin oireyhtymä rinnoissa, mikä tekee ulkoilusta tuulisella säällä ikävää.

      Meillä on kyllä muuten mennyt hyvin, ja mies on vielä ens viikon lomalla. Syyskuussa kyllä koittaakin jännät paikat ja raaka todellisuus kun mies palaa töihin ja mun pitää alkaa vaihtaa itse vaippoja 😬😄

      Nyt täytyy mennä ompelemaan juhlavaatteita, mutta olipa kiva lukea kuulumisia!

      • #40937
        taika
        Osallistuja

        Mulla oli samantyylistä oireilua rinnassa ja kipua nännissä vielä rintatulehduksen jälkeenkin, diagnosoin piimäkokkareen eli tiehyttukoksen nännin päässä. Myös rinnassa välillä ”paakkuja” eli pakkautunutta maitoa. Paras apu ollut tiheä imetys, tarvittaessa pumppaus ja imetyksen tuen sivuilta löytyvä lämminpullotekniikka. Noilla sain tuloksen pois ja ei ole uusinut kun huolehdin riittävän tiheästä imetyksestä/pumppauksesta. Tässä vielä linkki:

        Tiehyttukos ja rintatulehdus

        Toiv helpottaa pian ja kivoja ristiäisiä sinne ❤️ Vastailen myöhemmin teille muille enemmän ja päivitän kuulumisia.

    • #40949
      Heinä
      Osallistuja

      Kiva, kun jaksatte jakaa vauva-arjen kuulumisia, iloja ja haasteita.❤️

      Kisun perheelle oikein ihanaa ristiäis-/nimiäispäivää!

      Meillä on ristiäisiin aikaa vielä 4 viikkoa. Jossain vaiheessa aloin miettiä, mahtuuko poika enää siinä kohtaa ristiäismekkoonsa🙈 Tällä viikolla neuvolassa mitat oli 5,4 kg ja reilu 58 cm (ikää 6 viikkoa).

      Täällä päivät on mennyt taas tosi nopeasti. Jokaiselle päivälle on ollut yleensä jotain ohjelmaa (neuvola, fyssari, käydään jossain tai joku käy meillä) ja lisäksi yksi pieni yön yli reissukin on tehty. Lisäksi joka päivä tulee katseltua ja ihmeteltyä vauvan kehitystä, uusia ilmeitä ja eleitä😊

      Imetyksen kanssa on edelleen pieniä haasteita, koska mulla kipeytyy ja haavautuu nännit. Käytiin eilen imetysohjaajalla, mutta hieman kapeaa imuotetta lukuunottamatta ei löytynyt mitään ihmeellistä. Imetysohjaaja vinkkasi, että voisi kokeilla, saisiko nuo haavat parannettua, jos käyttäisi hetken rintakumia ja imetysten välillä esim. hoitavaa rintasidosta.

    • #41079
      kisu
      Osallistuja

      Kuinkas täällä menee? Meillä oli reilu viikko sitten kivat juhlat, natiainen sai oman nimen ja nyt harjoitellaam kovasti käyttämään sitä 😄 hän täyttää parin päivän päästä kaksi kuukautta ja on alkanut kovasti juttelemaan ja hymyilemään. Vaippaihottuma on selätetty (🙌🏼🙌🏼) mutta valmistaudutaan seuraavaan kamppailuun kun keskiviikkona on luvassa rotavirusrokote, josta saattaa seurata ripulia 😬 Nyt hänellä on myös varmaan joku vaihe, itkeskelee ihan oudosti ja nukkuu päivällä noin 10min ja havahtuu heti eikä mikään auta. Yöllä onneksi nukkui tosi hyvin ja nyt on kanssa ihan reippaana.

      Mulla on vähän vaikeuksia sen itkeskelyn kanssa, kun en tiedä mistä se johtuu tai miten voisin auttaa ja oon ite tosi väsynyt. En tiedä miksi väsyttää näin paljon, koska saan nukuttua tosi hyvin kun mies auttaa yövuoroissa vielä tosi paljon ja vauva tosiaan nukkuu yöt pääsääntöisesti (syömään toki herää) eikä enää halua seurustella öisin. Ajattelin pyytää että neuvolantäti mittaa mun hb:n keskiviikkona kun käydään neuvolassa, jos vika olisi siinä. Toinen mahdollisuus on että synnytyksen jälkeinen masennus yrittää muuttaa meille, koska olo on myös henkisesti uupunut, mutta onneks mulla on terapiakontakti jos näin tässä oliskin käymässä.

      Mikä teidän vauva-arjessa on ollut tähän mennessä parasta? Mun lempparijuttu on varmaan se kun oon saanut seurata millainen suhde miehelle ja vauvalle on muotoutunut. Mies on tähän mennessä hoitanut valtaosan vaippahommista ja siitä onkin tullut heidän oma hetki ja heillä on ihan omat vitsit jo 😄 odotan ite että pääsen pian vauvan kanssa puuhailemaan omia juttuja kun mies on taas töissä ja toivon että keksitään kaikkea kivaa. En vaan yhtään tiedä mitä haluisin tehdä, mutta mulla on kovat odotukset 😅

    • #41105
      minsqu
      Osallistuja

      Meikäläinen täällä taas. 🙂 Pieni on unilla, kohta varmasti heräilee jo.
      Meillä on mennyt mukavasti. Vauva juo suuret määrät maitoa, ja sekä rintapumppu että korvikepakkaukset tutisevat. :’D Mutta kasvaahan tuo pikku ukkeli nopeasti, niin ei mikään ihmekään että maitoa tarvitaan paljon. Mittasin itse äsken, ja pikku ukkeli on n. 57 cm pitkä jo.
      Vauva on jokseenkin aika usein vähän kärttyinen, mutta aina harmille on joku selkeä syy kyllä löytynyt, kun jaksetaan aikamme ihmetellä. Mutta tuntuu, että kun yhden harmistuksen saa häneltä pois niin kohta seuraava jo alkaa. :’D On hän toki tyytyväinenkin, tykkää ihmetellä värikkäitä leluja, ja ylipäätään hirveästi katsella ympärilleen. Missä ikinä hän onkin; lattialla, sylissä, niin aina pitää voida nähdä ympärilleen mahdollisimman paljon. Olen koittanut pitää poikaa rintarepussa, mutta hän turhautuu siellä kun ei näe mitään, kun naama on kiinni mun rinnassa. :’D Ja sitten käy nokkimaan siinä mun rintoja. 😀

      Mun mielestä vauva-arjessa on parasta se, että kaikki arkinenkin on jotenkin niin mahdottoman mukavaa. 🙂 Tykkään ihan vaan vaipan vaihdostakin, sekin on kivaa! Ja on jännää huomata mitä kaikkea uutta vauva oppii tai käy tekemään. Vauvan kanssa touhuilun lisäksi ihan vaan istahtaminen kahvikupin tai neulomisenkin ääreen tuntuu upealta. Niitä hetkiä osaa arvostaa, kun tietää ettei niihin voi sännätä enää koska vain tahansa. 🙂

      Ristiäiset meillä on tulossa 2.10. Huomenna meillä on neuvolalääkäri, ja perjantaina käyn jälkitarkastuksessa. Oikein mukavaa syksyn alkua kaikille! 🙂

      • Tätä vastausta muokkasi 3 viikkoa sitten minsqu.
    • #41108
      Heinä
      Osallistuja

      Täälläkin arki rullaa kivasti. Vauva herää enää kerran yössä syömään, niin jaksan itsekin puuhailla enemmän päivisin, kun on hyvät yöunet takana. Edelleen tuntuu, että päivät menee kuitenkin tosi nopeasti ja kohta pojalla on ikää jo 2 kuukautta. Ristiäissuunnittelut etenee, mutta edelleenkään nimeä ei ole lyöty lopullisesti lukkoon☺️

      Meillä on jo melkein 2 viikkoa aikaa tuosta rotavirusrokotteesta, eikä siitä onneksi tullut mitään oireita. Mun jälkitarkastus oli tällä viikolla ja vauvan neuvolalääkäri on ensi viikolla. Varasin lisäksi ajan äitiysfyssarille, koska jälkitarkastuksessa lääkäri ei oikein osannut sanoa mitään liikunnan aloittamisesta.

      Parasta vauva-arjessa on ollut seurata vauvan kasvua ja kehittymistä. Jatkuvasti tulee uusia hauskoja ilmeitä ja ääntelyitä😊

    • #41149
      Aamu
      Osallistuja

      Meille syntyi tyttö! Melkoisen tiivistä ollut elämä sen jälkeen, niin en ole ehtinyt tänne edes kertoa. Kaikki on mennyt hyvin, mitä nyt synnytyksestä jäi sekä todellä hyviä että todella huonoja muistoja. :/ Laskettu aika oli siis 23.8. ja hän syntyi kaksi päivää aiemmin.

      Tyttö syö älyttömän monta kertaa päivässä ja vaipat vaihtuu vielä tiuhempaan. Vaikka unitunteja kertyy vauvalle, niin miten silti tuntuu, että sekä minun että mieheni kaikki aika menee vauvan hoitoon ja kaikkeen perusarjen pyöritykseen..? No, kai tässä alkaa pikkuhiljaa rutinoitua ja hommat nopeutua. Vielä viikon mies on isyyslomalla, niin jos sitten olisi hommat silleen hallussa ja vaikka pientä rytminpoikastakin löytynyt, että arki sen jälkeenkin sujuisi. 🙂

      Onhan tämä aivan ihanaa ollut! Babyblues on tosin tehnyt mulla muutamista illoista vähän synkkiä, mutta kuulunee vielä asiaan tässä vaiheessa. Enemmän on onnenhetkiä ja kun tiedostaa alakulon olevan hormonien tekosia, niin sen puoleen ei siitä tarvisi ehkä vielä huolehtia. Sitten jos pitkittyy, niin pitää asiaan jotenkin puuttua.

      • #41152
        Sabrina
        Osallistuja

        Onnea ihan mahottomasti koko perheelle ❤
        Haluatko kertoa synnytyksestä enemmän?🥰
        Voihan vauvakupla, sitähän se on💜

      • #41159
        kisu
        Osallistuja

        Onnea koko perheelle ❤ jossain vaiheessa sitä huomaa että vauva on nukkunut 6 tuntia putkeen ja vaippa on vielä kuiva (ei tosin kauaa 😅) vaikka alkuun pitikin vaihtaa vaippaa melkein tunnin välein. Baby bluesin pitäisi myös mennä pian ohi ja ainakin mulla aika on jo kullannut muistoja siitäkin. Arki vauvan kanssa on kyllä ihanaa, vaikka myöskin raskasta ja univajeistakin, mutta siltikin aika ihanaa 🥰

      • #41320
        Aamu
        Osallistuja

        Synnytyksessä kaikki meni hyvin ponnistusvaiheeseen saakka. Sain alussa yhden kipupiikin, myöhemmin ilokaasua, joka toimi mulla tosi hyvin ja sitten epiduraalin, jonka lisäksi käytin vielä ilokaasua. Avautumisvaiheen aktiivisessa vaiheessa 4 cm –> 10 cm meillä oli aivan huikea kätilö. Hän ei valitettavasti ollut enää ponnistusvaiheessa, kun työvuoro loppui juuri siihen. Olisin ollut valmis maksamaan, että olisi jäänyt ja jos olisin tiennyt miten ponnistusvaihe tulee menemään, olisin maksanut vielä aika paljon lisää.

        Meille tuli ponnistusvaiheeseen kätilö, joka oli ollut meillä ihan alkusynnytyksessä (oli siis käynyt viettämässä vapaan välissä). Kokenut, mutta hyvin töksäyttelevä ja epäempaattinen nainen. Hän ohjeisti meidän vain alussa sanallisesti ponnistamiseen ja häipyi huoneesta. Totesi mennessään, että tämä voi ensisynnyttäjällä kestää vaikka kaksikin tuntia. Oltiin ihan ymmällään. Luulin, että tuossa vaiheessa kätilö on aina läsnä. Hän ei opastanut meitä käytännössä niin, että olisi nähnyt miten ponnistan ja ohjeistanut lisää. Ei siinä tilanteessa osattu tehdä mitään korjaavaa liikettä, että ois vaadittu hänet paikalle tai vaadittu joku toinen siihen. (Meillä oli jo siitä aiemmasta kohtaamisesta jäänyt huono maku suuhun hänen toiminnastaan ja tunteettomuudestaan, joten ei oltu kovin ilahtuneita, kun nähtiin kuka kätilö meille ponnistusvaiheeseen tulee:() Jäätiin siis kahdestaan saliin. Halusin nousta pois sängystä, sillä tuntui, että siinä asennossa osa voimista menee hukkaan. Nousin seisaalleen ja miehen kaulassa roikkuen aloitin ponnistamaan supistusten tullessa. Jälkikäteen tajusin, että siinä mulla meni paljon voimia hukkaan, kun en älynnyt kuinka pitkiä niiden ponnistusten pitää olla ja kuinka lyhyillä väleillä täytyy ponnistaa. Tunsin kuitenkin, että ponnistukset ja painovoima teki tehtävänsä ja vauvan selkeästi laskeutui alemmas jalkojen väliin. Tässä vaiheessa meinas tulla paniikki, kun oltiin siinä eikä tiedetty kuinka lähellä syntymää jo ollaan ja voinko jatkaa siinä edelleen. Myös kireyden tunne alkoi olla pelottava ja olisin tarvinnut kätilön tukea katkeamattomasti. Soitettiin kätilö paikalle, hän tarkisti tilanteen ja yllättyi, että me aloittelijat on saatu jotakin aikaiseksi. Lähti sitten taas pois ja me jatkettiin samalla systeemillä, ei edelleenkään osattu alkaa siinä muuta vaatimaan. Sitten taas soitettiin hänet paikalle ja sen jälkeen tilanne oli jo niin pitkällä, että hän jäi loppuajaksi ohjeistamaan ja ponnistamaan yhdessä, miten olisin halunnut että tilanne menee jo alusta asti. Ei hän silti kannustanut tai osoittanut muuten muuta kuin käytännön tukea, tunteista viis. :/ Miehen kannustus oli se, millä jaksoin loppuun asti. Lopussa kätilö huomasi, että vauvalla on napanuora kaulan ympäri. Sen hän sai nopeasti kiepsautettua pois, mutta jälkikäteen on tullut jälkikauhu, että miten olisi käynyt, jos siinä vaiheessa oltaisiin vielä oltu kahdelleen miehen kanssa eikä oltaisi ymmärretty, että vauva voi kuristua, jos jatketaan. En siis tiiä voiko kuristua, mutta tästä jäi kyllä hampaankoloon. Melkein kaksi ponnistusvaihe kesti. Turvaton olo jäi tuosta ja veikkaan, että jos meidän aiempi kätilö ois hoitanut meitä ponnistusvaiheen ajan, niin aika olisi ainakin puolittunut ja henkisen tuen saaminen olisi jättänyt todella paljon paremman olon koko synnytyksestä.

        Sen aiemman, hyvän kätilön toiminta oli kuitenkin niin timanttista avautumisvaiheessa, että koko synnytyskokemus mulla jäi silti positiiviseksi. Sain hyvää kivunlievitystä, henkistä tukea ja tunteen, että kroppani toimii ja synnyttää turvallisesti turvallisesssa ympäristössä. En tiedä onko tuo ponnistusvaiheessa yksin jättäminen tavallistakin, mutta minulla oli aivan eri oletus. Tuo tilanne on vielä niin erityislaatuinen ja koettiin niin iso yllätys, että ei osattu siinä pitää puoliamme. Jos joskus ollaan niin onnellisessa tilanteessa, että päästäisiin synnyttämään uudestaan, niin varmistaisin etukäteen, että ponnistusvaiheen kätilömme ei hoitaisi meitä ollenkaan koko synnytyksen aikana. Tiedättekö, voiko tuollaista toivetta esittää tietyn henkilön kohdalla?

        Kaiken huipentuma oli, kun lapsi oli syntynyt ja mulla rinnalla ja kätilö aloitti parsimaan, niin hän valittelee miten tämä vaihe ottaa hänellä aina selkään, kun on niin monta vuosikymmentä tätä tehnyt, niin kipeää meinaa tehdä. :O Että kehtaa siinä valittaa omia vaivojaan meille, joita on juuri kohdellut niinkuin on. Aika epäammattimaista. Sitten kun se parsiminen sattui paikoitellen puudutuksesta huolimatta ja sävähdin sitä kipua, niin hän sanoi, että ”keskity siihen vauvaan”. Olisin toki mielellään keskittynytkin, jos mulle ei ois sattunut. Ihmekommentteja…

        Opittiinpahan taas, että monenlaista tekijää mahtuu kätilöihinkin. Ehkä tässä oli työhönsä aika kyllästynyt tyyppi kyseessä. Se ei kuitenkaan vähennä meidän vauvan arvoa ja ihanuutta. Jonkin verran vain vaatii itseltä nyt jälkikäteen käsittelyä, että asia ei jää liian pitkään vaivaamaan. Myöskään tunnesiteen löytäminen vauvaan ei tuosta synnytyksen lopusta kärsinyt, vaan on ollut helppo lumoutua hänestä jo alusta pitäen. Sekään ei ole itsestäänselvää, niin tästä oon hyvin kiitollinen. Ja miten se synnytys siltikin äkkiä unohtuu, kun palkinto on niin odotettu, suuri ja ihana. <3 En halua tällä tarinalla ketään pelotella. Meillä kävi tässä huono säkä. Suurimman osan ajasta meilläkin oli vähintäänkin ok kätilö ja tärkeässä vaiheessa saatiin myös aivan huippua kohtelua, joten ponnistusvaihe jäi ainoana hampaankoloon.

        Nyt vauva ilmoittelee taas itsestään, joten lopetan tämän maratonavautumisen tähän. 🙂

        • #41363
          Lumme
          Osallistuja

          Aamu, kuulostaa kyllä ikävältä, että teidät on jätetty yksin. Kannattaa laittaa rakentavaa palautetta kätilön toiminnasta, niin toivottavasti ymmärtäisi missä teki väärin ja käytöntöjä pohdittaisiin uudestaan osastolla.

          Hyvä jos hampaankoloon ei jäänyt liian suurta palaa ja onneksi kaikki meni lopulta hyvin. Onnea pienestä ihmeestä <3

          • #41376
            Aamu
            Osallistuja

            Mietin tuota yhteydenottoa ja palautteen antamista. En tiedä riittääkö voimavarat siihen. Ehkä täytyy ainakin ensin saada hieman etäisyyttä ja aikaa tapahtuneeseen. Kiitos onnitteluista! Niin erikoista, että seitsemän vuoden odotuksen jälkeen vauva on nyt meillä! Alussa mulla oli tunne, että joku sairaalalta voi tulla pyytämään hänet meiltä pois, mutta nyt oon alkanut rentoutua. En tiiä mistä tuokin ajatus tuli 🙂

    • #41331
      Sabrina
      Osallistuja

      Voi apua Aamu mikä kokemus.
      Ärsyttää yli kaiken tämmöset työhönsä kyllästyneet kätilöt, jolle saisi pitää kyllä pari psykologian kurssia, ei kaikki ole niin kuin 40v sitten🙄
      Muistaakseni mulla ei tämmöstä ole ollut ponnistusvaiheessa,mutta vastaanottanut on ja itelle tullu semmonen olo että anteeksi et oon nyt sattunu synnytys käynnistyy just kun teillä on hirvee kiire🤦‍♀️

      Missään nimessä nyt neljän synnytyksen jälkeen sanoisin, että itse ponnistusvaiheeseen ei jätetä yksin tai kaksin. Lähellä ponnistusvaihetta kätilö saattoi jossain käydä,mutta kun alettiin tosi toimiin niin siinä oli koko ajan.
      Oon kolmella ekalla saanu epiduraalin, viimesimmältä spinaalin ja en tiedä johtuiko spinaalista kun en tuntenut tarvetta ponnistaa, vaikka olin pitkään 10cm auki. Kätilö sit tuli ja sanoi että nyt muuten aletaan synnyttää halusit tai et 🤣
      Kiitinkin osastolle viennin jälkeen miten mahtava oli ja että jaksoi mua🤭

      Kolmannen synnytyksen kohdalla jäin to aamusta seurantaan ja olin yön ja sillon oli just tämmönen v*ttupää kätilö, ketä en toivois kellekkään. Voi voi mitähän sun kans tehdään ym, eihän tää synnytys oo käynnissä, pakko sut on täällä pitää kun lääkäri näin määrännyt. Voi kun kiva. Aamulla lääkärille ja synnytys käynnissä, saliin takasin. Päivä meni siinä ihmetellessä ja iltavuoro oli vaihtumassa yökköön, sanoin iltaan että en halua viime öistä kätilöä tähän huoneeseen vaikka mikä olis, ymmärrän kyllä että ei ole varaa valita mutta ei ole tervetullut silti. Iltavuki lupasi välittää asiaa eteenpäin eikä kyseistä henkilöä näkynyt koko yönä🙏

      Toisella kertaa taisi olla myös napanuora kaulan ympärillä,mutta ei aiheuttanut toimenpiteitä kun sen nopeasti kätilö sai otettua siinä pois.

      Me ollaan saatu olla kahdestaan siihen asti kun ollaan alettu ponnistamaan, joka kerta on ”iskenyt pissahätä”, todellisuudessa se paineen tunto on vauvan pää ja siitä lähdettiin toimiin sitten. Vastasinkohan nyt omasta puolesta kaikkeen🤭

      • #41350
        Aamu
        Osallistuja

        Kiitos tuesta Sabrina! Muiden tuki tuntuu tärkeältä. <3 Mullakin on se käsitys, että synnyttäjällä on oikeus pyytää kätilön vaihtoa kesken synnytyksen. Siitä en ollut varma, saako jo etukäteen toivoa, jos on joku kätilö, ketä ei halua omaan synnytykseen.

        Nyt vauvan suussa oleva sammas on tainnut tarttua mun rintaan, kun toisesta rinnasta imettäminen on sattunut jo useamman päivän. :/ Kotihoito menossa, jospa menis puolukka/sitruunahoidolla ohi.

        Nää on näitä vaivoja. Vauva palkitsee kyllä kaikki vaikeudet! 🙂

      • #41357
        Sabrina
        Osallistuja

        Varmasti voi toivoa. Mutta resurssit on mitä on, kolmannen kohdalla meillä yöllä vaihtu kätilö vuorotellen,4 eri kätilöä tuli nähtyä siinä. Oli niin hirveä kiire että olivat joutuneet osastolta pyytää kaveriks. Meillä sillon opiskelija hoiti tosiaan synnytyksen ilmeisesti siihen asti että pää alkoi näkymään, miehelle oli sanonut että kun hän käskee soittamaan kelloa niin on heti soitettava 🙈 ei jääny huono fiilis, jos olisin ekaa ollu tekemässä niin olis voinu olla turvaton olo.

        Kaikkien kanssa ei kemiat kohtaa, eikä tarviikkaan. Mulla tosiaan on nää pahimmat jääny vaan vastaanottamaan synnärille ja tää yks mummeli josta sanoin että en halua nähdä enää.
        Mutta kyllä kätilöllä täytyy salissa olla tietty ote, lempeä mutta jämäkkä.

        Huoh, meillä ollaan sairasteltu flunssaa vuoron perään, koronatestit negat. Nyt vaan pieninkin 3kk (😱!!!) iän kunniaksi päätti sairastua flunssaan, yskää,tukkoisuutta ja kuumetta.

        • #41377
          Aamu
          Osallistuja

          Joo, tuota että kemiat ei kohtaa tapahtuu varmasti paljon. Mutta tässä meillä oli kyllä kyse myös aika ammattitaidottomasta kätilön toiminnasta. Ja ei ne kemiatkaan oikein voi tuollaisessa kohtelussa natsata. Mutta onneks tapahtunut ei oo nyt päällimmäisenä mielessä, vaan kyllä vauva vie aika tehokkaasti ajatukset nykyhetkeen… Eilen oli itkuisempi päivä, tänään taas elämä hymyilee vauvalle ja sitä myötä myös äidille.

          Tsemppiä Sabrina flunssan kans, on ikävä vaiva ja vielä nuorimmallekin…

          Onko jollain hyvää vinkkiä kapean imuotteen korjaamiseksi paremmaksi? En nyt tiedä onko rintaan tarttunut sammas vai huono imuote imetyskivun syynä. Netistä oon kyllä ohjeita selvittänyt, mutta vinkatkaa jos joku ohje ollut teillä toimiva.

      • #41378
        Sabrina
        Osallistuja

        Joo näin ymmärsinkin että epä ammatillinen oli. Kunhan sulla on voimia ja jos haluat, niim ihmeessä palautetta nimettömänä tai nimellä kyseisestä kätilöstä. Voi tehdä hyvääkin purkaa ulos sitä.
        Mä tein 3. jälkeen kun jäi paska fiilis siitä alusta ja just tosta mummosta. Annoin kyllä sanallista palautetta myös tulemaan niin synnytyksen jälkeen kun osastolla.

        Kannattaa kattoa imetystuki ryn sivuja jos et oo sieltä vielä katsonut 😊❤

    • #41381
      kisu
      Osallistuja

      Aamu, meillä auttoi imuotteeseen eniten aika ja se että kärsivällisesti irrottaa huonon otteen ja yrittää uudestaan. Käytiin myös osteopaatilla mikä auttoi siihen kun vauvalla oli kireyttä purukalustossa ja rintakehässä ja sitä myötä myös imuote oli parempi, mutta ote kaventuu vieläkin usein kun multa suihkuaa maitoa ihan älyttömällä paineella ja se on vauvan tapa yrittää hallita sitä. Epäilin itekin pitkään sammasta, mutta oireet täsmäsikin Raynaudin oireeseen rinnassa eli pienet verisuonet kramppaa eikä saa verta ja siitä tulee kipua. Sekin on onneks myös parempi nyt kun kuukaus sitten jo eikä aina enää imetyksen jälkeen tai suihkusta tullessa satu rinnan päähän. Vertaistukea ja neuvoja saa myös Imetyksen tuen chatista, seuraava chatti on kai torstaina klo 20 tai 21. Neuvolasta voi myös pyytää imetysohjausta.

      Tosi ikävää että teille sattui tollainen kätilö, mutta onneks oot pystynyt nauttimaan vauvasta ja synnytyksestäkin muuten. Multa kysyttiin neuvolassa 2kk tarkastuksen yhteydessä vielä synnytyksestä, eli sillonkin voit hyvin vielä antaa palautetta (tai siis vaikka vuodenkin päästä, jos vasta sillon jaksat). Siitä ei myöskään kannata stressata, teet just niin kun on sulle parasta ja tällä hetkellä se taitaa olla keskittyä vauvaan ja elämään hänen kanssaan 😊❤

      • #41394
        Aamu
        Osallistuja

        Kisu, kiitos vinkeistä ja omien kokemusten kertomisesta. Tuli olo, että en oo ainut ongelmineni ja ne voi vielä ratketakin! Oon nyt sammaksena hoitanut sekä omia rintoja että vauvan suuta. Hoitoa takana viitisen päivää ja vaiva lievittynyt, muttei poistunut. Oon ymmärtänyt, että hoidon olisi pitänyt jo tehota. Sitruunamehulla ja puolukalla oon siis hoitanut. Lisäksi vähensin omaa sokerin saantia (iso ponnistus luopua kahvin kans herkuttelusta :)) ja ostin sekä itelle että vauvalle maitohappobakteereja. Oon myös koittanut antaa rinnoille ilmakylpyjä.

        Sen verran epämääräiset on nuo oireet, etten oo todellakaan varma sammaksesta. Ja se on erikoista, että kipu on pääasiassa toisessa rinnassa/nännissä ja toisesta imettäminen ei satu. En tiiä voiko johtua siitä, kun se kipeä rinta on reilusti suurempi kuin toinen, niin jos kyse onkin pulmasta imuotteessa, niin jos vauva ei saa siitä isommasta (ja välillä pinkeästä) rinnasta niin helposti hyvää otetta.

        Oon suuntaan jos toiseenkin kaikkea pohtinut ja tänään koitin soittaa neuvolan terkkarille, mutta en saanut yhteyttä. Tekis jo mieli lopettaa tuo puolukan kans sählääminen… Täytyy googlettaa tuo Raynaudin oire.

        Ja ite kans aattelin, että synnytyksestä palautteen antamisella ei ole kiire, vaan menen nyt asioissa omaan tahtiini. Eiköhän niihin tosiaan ehdi palata, jos koen tarpeelliseksi.

    • #41401
      Sabrina
      Osallistuja

      Pikaisia kuulumisia!

      Täällä ollaan jo yli 3kk, en käsitä mihin tää aika on menny. Vieläkin palaan siihen hetkeen kun heräsin supistuksiin, synnytykseen ja voi sentään.
      Kokoa on jo 6,9kg ja pituutta 62,5cm. Isopieni❤
      Sammasta on meilläkin, koitan puolukalla sitä nyt hoidella.
      Taapero on pari kertaa viikossa hoidossa, saan rauhassa touhuta ja nauttia pienestä. Antaa nukkua pidempään sylissä ja paijata rauhassa❤
      Rinnalla mennään edelleen, korviketta on saanut jos oon käyny lääkärissä tms.
      Yökylässäkin on kerennyt jo olemaan. Joku saattaa kauhistella että nyt jo, mutta me tarvittiin miehen kanssa yhteistä aikaa ja kunnon yöunet ja tulikin ihan tarpeeseen 🥰 käytiin syömässä ystävä pariskunnan kanssa ja heillä käytiin vielä istumassa, varmaan 8cl punaviiniä maistelin,ei tehnyt erityisemmin mieli ottaa enempää. Olisi menny hyvät yöunet hukkaan jos olisi törpötelly🤭

      Mukavaa viikonloppua kaikille❤

    • #41405
      kisu
      Osallistuja

      Täällä typy vähän reilu 2,5kk ja hän kasvaa valtavasti koko ajan. Hän nukkuu jo lähes joka yö kaksi pitkää pätkää ja yhdet pidemmät päikkärit päivällä, mutta toisinaan hän nukkuu vaan 10-20min kerrallaan päiväunia ja sitten huutaa naama punaisena kun on niin väsynyt.

      Mulla on vähän vaikeuksia jaksamisen kanssa, kun oon päivät yksin vauvan kanssa. Kaipaan tosi paljon aikuista seuraa ja että saisin joku päivä vapaata vastuusta. Mies hoitaa kyllä vauvaa tosi paljon ja myös öisin, mutta mä oon käytännössä kiinni vauvassa koko ajan koska jos annetaan vauvalle maitoa pullosta, mun täytyy pumpata ja sitten mulla on rinnat aivan täynnä seuraavan viikon ennen kun taas tasaantuu. Oon vähän yllättynyt että musta tuntuu nyt siltä että oisin voinut mennä töihin jo aiemmin ja mies ois saanut pitää vanhempainvapaita. Nyt on tosin takana muutama tosi huono yö (vaikka vauva on nukkunut, mä herään öisin valvomaan), niin ehkä tää uupumus siksi korostuu. En myöskään ehkä osaa irrottautua tästä roolistani jos oon ilman vauvaa jossain (ei myöskään auta että kaikki puhuu vaan vauvasta vaikka puhuisin mieluummin vaikka koronastrategiasta) ja siksikin tuntuu aika raskaalta. Ja nyt mulla ei oo puhuttavaa terapiassa kun ruodin asiaa täällä 😅

      Helsingissä on sellainen kiva kulttuurikummihanke, missä helsinkiläisvauvat saa jonkun kulttuuritoimijan ”kummiksi” ja tänä vuonna se on teatteri. Sitä kautta lapset pääsee tutustumaan pari kertaa vuodessa kulttuuriin ja oon tosi ilonen että meidän napero pääsee teatterin makuun heti vauvana. Varasin meille teatterikylvyn ja odotan sitä ite tosi innolla 😄 ilmottauduttiin myös muskariin kevääksi ja vielä ois vauvauinti to do -listalla. Oon huomannut, että vaikka on tosi väsyttävää myös puuhata koko ajan jotain, voin ite paremmin jos tehdään jotain tai käydään vaikka kaupungilla.

      Mutta vaikka onkin välillä raskasta ja uuvuttavaa, on tää kyllä myös ihanaa. Meidän muru on tosi kova hymyilemään ja nauramaan ja hän ilahtuu tosi kovasti kun isi tulee moikkaamaan kesken työpäivän tai kun hänen kanssaan juttelee. Hän tykkää eläimistä ja katselee vaipanvaihtopisteellä erilaisia kortteja joita oon laittanut seinälle. Nyt hän on alkanut tarttumaan asioihin ihan eri tavalla kun aiemmin ja aamulla naurettiin kun hän otti yökkäristä kiinni ja rupesi nakertamaan sitä. Täytyy varmaan hankkia joku uniriepu kun harsot tarttuu myös aina matkaan 😄

      • #41431
        Aamu
        Osallistuja

        Onko Kisu saanut paremmin nukuttua viime öinä? Totta on, että jaksaminen on paljon siitä kiinni. Tsemppiä!

Luet parhaimillaan 18 vastausketjuja
  • Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.