Etusivu Keskustelu LAPSELLISET LAPSETTOMAT Vertaistukea?

Luet parhaimillaan 71 vastausketjuja
  • Julkaisija
    Artikkelit
    • #22341
      Aallotar
      Osallistuja

      Heippa! Tämä on vanha ketju mutta kokeilen löytyisikö täältä vertaistukea. Olisi myös kiva kuulla keskustelijoiden nykytilanne;onko haave pikkukakkosesta toteutunut/toteutumassa?

      Meillä on yksi lapsi joka sai 2.ivfn tuoresiirrosta alkunsa muutaman vuoden haaveilun ja yrityksen jälkeen. Hän on ihanin ja rakkain ja olemme hänestä niin kiitollisia. Nyt toivoisimme niin kovin hänelle pikkusisarusta. Pakkaseen jäi 8 alkiota ja olemme juuri aloittaneet siirrot. (Nyt pp 8 ja selkeä nega lopputulos). Olen yllättynyt miten tämä lapsettomuusasia on taas niin valtava osa minua ja haave toisesta lapsesta on aivan yhtä syvä kun ensimmäisestäkin.

    • #17779
      Mandi
      Osallistuja

      Mami2014, tsempit punktioon!! Toivotaan plussatuloksia teille tietenkin.
      Meillä on piinailu myös alkamassa: aloitin progynovan ja prednisolonin, joten lääkkeelliseen PASiin on toiveissa päästä. Jännittää, ja kortisoni pistää pään ihan sekaisin. En muistanutkaan, millaista tämä on. Toki, nykyinen lääkärini roiskaisi alkuun tupla-annoksen, mitä olen käyttänyt.
      Pohjille kävin siis mammografiassa ja monenlaisissa verikokeissa, että minut vielä hyväksyttiin äiti-kandidaatiksi tässä korkeassa 44 vuoden iässä. Viikonloppuna oli verenapainetta niin, että pyörrytti: 104/63…
      Plussia ketjuun!

      Eskoinen 6. IVF:n tuoresiirrosta syntyi 11/2016 (donor-munasolut)
      PAS 25.5.2018 - nega
      2. PAS 29.6.2018 kemiallinen

    • #16942
      Maiku
      Osallistuja

      Hei,
      Löysinpä minäkin tänne puolelle foorumia. Ei ookaan tässä ketjussa ollut viime aikoina paljoa kirjottelua, mutta kirjoitan nyt tänne, kun Mami2014 oli kans kirjoitellut.

      Meillä yksi lapsi saatu icsi-hoidolla 2016 talvella. Nyt ois haaveissa toinen lapsi ja seuraavista menkoista olis tarkotus alottaa piikittely. En nyt vaan oikein tiiä miten meidän tulee käymään jos tää hoito ei onnistu, kun miehen terveysongelmien takia klinikalta laitettiin vähän kapuloita rattaisiin. Kiveskudosta onneksi pakkasessa vielä niin saadaan seuraava hoito todennäköisesti niillä läpi. En oo vielä päässyt lääkärin puheille, että onko meidän hoidot sitten loppu siihen kun pakkanen on tyhjänä. Se on nyt ollut tässä mielen päällä. Toisaalta haluaisin nyt saada mieleni rauhalliseksi ja keskittyä tähän tulevaan hoitoon. Voihan olla, ettei enää seuraavia hoitoja tarvita… se tietysti on tavoite.

      Mami2014 olis kiva kuulla miten sun tilanne on edennyt. Pidän peukkuja, että hoito onnistuis kaikin tavoin!

      • #17772
        Mami2014
        Osallistuja

        Maiku,
        Miten teillä menee? Toivottavasti olette päässeet aloittamaan hoidot. Erikoista, että vastasin viestiisi, mutta se tuli _sähköpostiini_ takaisin! En sitten enää oikein kyennyt tänne kirjoittelemaan, kun hoitoni jouduttiin keskeyttämään. Jouduin leikkaukseen ja nyt ollaan lopulta siinä tilanteessa, että huomenna on punktio. On aika epäuskoinen olo, että pääsisimme näillä munasolumäärillä (max 5) raskauteen asti, mutta toki sitä sisimmissään kaikesta sydämestään toivoo enemmän kuin mitään muuta.

        Kirjoitelkaa muutkin lapselliset lapsettomat kokemuksistanne. Olisi kiinnostavaa kuulla muidenkin tilanteista.

        Auringonpaistetta ja kevättä kohti onneksi mennään… 🙂

    • #16534
      Spämmääjä
      Osallistuja

      Hei,

      olen juuri aloittanut blogin sekundaarisesta (ja aiemmin primääristä) lapsettomuudesta. Takana kolme ivf:ää. Tervetuloa mukaan!

      https://myspamdotblog.wordpress.com/

      • #16846
        Mami2014
        Osallistuja

        Hei,

        Vauvahaaveita täälläkin. Kiva lukea teidän kokemuksia, vaikka rankkaa tuntuu olevan itse kullakin. Meillä on yksi, vuonna 2014 syntynyt lapsi. IVF-hoidot menivät silloin ihan iisisti; lapsi sai alkunsa jo 1.pasista, mutta raskaus menikin sitten sairauslomalla myoomakipujen takia, istukka oli täysin etinen ja sektio edessä, synnytyksen jälkeen meni kaksi viikkoa keskososastolla ja siihen päälle lapsella oli vielä koliikki. Tyttö on kuitenkin terve ja yritettiin nyt alkuvuodesta pakkasessa olleesta alkiosta uutta raskautta tuloksetta. Nyt sitten vielä kerran yritämme pitkän kaavan mukaan saada aikaan raskautta. Viimeisen kerran, koska ikä tulee vastaan. Sumutukset on päällä ja huomaan, että keho reagoi tähän voimakkaammin kuin ensimmäisellä kerralla. Vatsa on jo nyt todella arka. Toivottavasti ei enteile ongelmia.

        Olisi kiva lukea teidän muidenkin fiiliksiä ja kokemuksia täältä. Tsemppiä kaikille vauvatoiveiden, yritysten, vastoinkäymisten ja onnistumisten kanssa. Aurinkoa mieleen, vaikka paljon se ei enää tuolla ulkona paistele!

    • #14470
      JonnaK
      Osallistuja

      Hei pitkästä aikaa!

      JonnaK tässä, rv 34 ja risat kasassa. Todella, todella paljon mahtunut vastoinkäymisiä tämän matkan varrelle. Tässä raskaudessa (kuten sen yrittämisessä aikanaan) on mennyt niin paljon asioita kurjasti, etten edes lähde niitä kaikkia avaamaan.. Lannistunut olen moneen kertaan ja tuntuu ettei tässä(kään) raskaudessa ole sitä iloa mitä olisin halunnut olevan. Miten onkin niin, että ensin yrittäminen-monen vuoden hoidot ovat niin kovin raskaita eikä sitä usko minkään enää voivan mennä pieleen.. kunnes tulee onnellisia uutisia hetkeksi… ja taas menee asioita niin paljon pieleen kerta toisensa jälkeen, ettei todeksi usko. Aina sitä luulee tämän olevan viimeinen koettelemus tämän raskauden aikana- ja tulee uusi, pahempi asia. Noh, ei ollut tarkoitus olla kiittämätön ja valittaa onnellisesta asiasta. Ihmettelen vaan miten olen tämän kaiken ansainnut, hyvässä ja pahassa. Nöyrtymään sitä on joutunut, ei tässä itseään enää pidä oikein minään ja eheytyminen täytyy aloittaa jossain vaiheessa. Henkinen ja fyysinen kunto on tällä hetkellä niin alhaalla, etten kehtaa sanoa, mutta uskon tulevaan. Ja onhan vauvalla kai kaikki hyvin, selvitään tästäkin jos synnytys saadaan jotenkin turvallisesti hoidettua. Vielä en usko saavani lasta, mutta kohta jo on sen aika.

      Miten teillä muilla sujuu? Jaksatteko vielä taistella? Onko neuvoja henkiseen hyvinvointiin ja mielen eheytymiseen hoitojen jäljiltä? Miten välttää katkeroituminen ja alkaa taas arvostaa itseään? Ehkä olette paremmassa kunnossa kuin minä, toivon niin! 🙂 Kevät ainakin on tulossa, eikös. 😉 Kirjoitelkaahan.

    • #12984
      Toinen toiveena
      Osallistuja

      Täytyi oikein rekisteröityä, kun täältä löytyi ajantasaista keskustelua aiheesta. Meillä on yksi suhteellisen helposti aikaansaatu 2v tyttö, kolmannesta yrittämästä jo onnisti ja raskausaikakin oli helppo kaikin puolin. Niinpä ei tullut mieleenkään, että toisen kanssa olisi vaikeuksia. Söin alkuun synnytyksen jälkeen muutaman kuukauden minipillereitä neuvolan ohjeen mukaan ja ne saivat ilmeisesti kropan ihan sekaisin, vuoto oli jatkuvaa. Korjaukseksi söin pari kuukautta yhdistelmäpillereitä ja sitten lopetin pillerit, kun aloimme yrittämään toista. Kuudennesta kierrosta tärppäsi, tuli hirveä väsymys, pahoinvointia, turvotusta. Ystäväni sai keskenmenon ja sen jälkeen itselläkin alkoi olla olo, että kaikki ei ole itselläkään ok. Muutamat viikot kului, kerrottiin miehen innostuksesta jo muutamille sukulaisille. Viikolla kymmenen alkoi tuhrutella ja mentiin lopulta yksityiselle ultraan. Ilmeni keskeytynyt keskenmeno, oli keskeytynyt jo viikolla 5. Lääkkeellinen tyhjennys oli todella voimallinen, tiputtelua kesti 10 viikkoa. Odotimme yhden kierron ja uusi yritys. Taas tärppäsi, mutta kesken meni sekin ennen kuin sydän alkoi sykkiä, varhaisultrassa varmistivat ja pilleriä taas kehiin… Kuukausi pidettiin taukoa ja nyt on taas puoli vuotta yritetty.

      Kuten tuolla joku sanoikin, kovasti ristiriitaisia tunteita ja aallokkoa on ollut mielialassa. Ensimmäisen km jälkeen oli vielä kaikki ok, vahinkoja sattuu ja kuulemma uusi raskautuminen on helppoa ja yksi lapsikin jo, niin ei hätää… Toisen jälkeen tuli olo, että mikä ihme on vialla ja onnistuuko tämä ikinä. Kuukautisten alkaessa on nyt välillä tehnyt vain mieli paeta pariksi viikoksi jonnekin etelään tai nukkua koko aika, ettei taas tarvitsisi odotella uutta yritystä. Ja toisaalta on onnellinen olo tuosta yhdestä, en tiedä millä ihmeellä jaksaisin jos häntä ei olisi. Ainakin osaan todella arvostaa lastani nyt. Toisaalta harmittaa, kun ei voi täysillä nauttia hänen kanssaan olosta, kun vähän väliä hiipii mieleen synkkiä ajatuksia toisen yrittämisestä. Välillä ajattelen, että olisi sekin helpotus, että sanottaisiin, että toista ei tule ja piste. Voisi sitten keskittyä vain tästä olemassa olevasta lapsesta nauttimiseen. Meilläkin ehkä eniten toivoisin, että lapseni saisi sisaruksen. Vaikka eihän se ainoana lapsena paha ole, itsekin olen, mutta toisaalta muistan kuinka tavallaan olisin itse halunnut sitä sisarusta… Eilen jo ehdin taas toivoa, että nyt tärppäsi, kun merkkejä kuukautisista ei vielä ollut. No tänään mentiin taas alas lujaa ja huomasin itkeväni lapsen kerhossa, kun laulussa laulettiin ”että kannattaa nauttia nykyhetkestä eikä murehtia tulevaa”. Onneksi kukaan ei tullut kysymään miksi itken, varmaan osa arvasi, kun olen asiasta maininnut heille sivulauseessa ”kepeänä heittona”.

      Omaa mielialaa on heitellyt se, että ensimmäisen plussan aikaan samaan aikaan raskautunut ystäväni onnistui asiassa, toinen ystävä sai samaan aikaan ensimmäisen keskenmenon ja tuli samaan aikaan kanssani uudelleen raskaaksi ja nyt putkahti vauva maailmaan. Vauvakuvia tuli liuta puhelimeen ja ei tainnut hänkään yhden keskenmenon kokemuksella aavistaa miten pahalta se itsestä tuntui. Moni lähipiirissä saa lapsia ja aina raskausuutiset tuottavat surua itselle, vaikka olenkin iloinen heidän puolestaan. Mutta sitten on ystäväpiirissä heitäkin, jotka eivät ole onnistuneet vielä kertaakaan. Ystäväni on ollut puolisonsa kanssa hoidoissa 3 vuotta, josta yksi keskenmeno. Toisaalta voin hänen kanssaan jakaa olotilaani, mutta tuntuu pahalta ruikuttaa omaa asiaa, kun on jo yksi lapsi ja heillä ei yhtään, minkä vuoksi ystäväni ei pystynyt olemaan kenenkään kanssa tekemisissä puoleen vuoteen. Ja kun ei olla vielä hoidoissakaan oltu, niin on vähän tällainen ”liian vähän ongelmia” omaava omasta mielestä. Välillä tuntuu, että ei saisi edes toivoa toista ja ruikuttaa, kun onhan meillä jo yksi ja kaikki eivät sitäkään koe. Osa lähipiiristäkin suhtautuu näin, mikä tuntuu pahalta, etenkin jos heillä itsellään on monia lapsia eikä ongelmia ole ollut.

      Olen nyt koittanut kaikenlaisia kotivippaskonsteja raskautumisen edistämiseksi. Kävin kyllä verikokeissa kilpirauhasen & veren hyytymisen osalta ja kaikki oli ok. Ultrassa munasarjat ja kohtu olivat ok, mutta nyt pelkään että onkin jotain piilevää ongelmaa siellä… Mies kävi spermatestissä, jossa 1% oli eteenpäin liikkuvia, 30% hitaasti liikkuvia. Yksilöitä oli kyllä paljon. Tuossa testissä ei tutkittu siittiöiden ulkonäköä ja mietin, että olisiko siitä hyötyä? Testissä luki että normaali sperma, mutta 1% kuulostaa kauhean vähältä, vaikka onhan siinä jo tuhansia yksilöitä… Tavallaan toivoin, että sieltä olisi löytynyt selkeä syy, joka olisi ollut helposti hoidettavissa. Mutta hyvä kuitenkin kun tilanne on tavallaan ok. Nyt olen ollut huolissani omasta kierrostani, joka on lyhentynyt siitä mitä se oli ennen ensimmäisen syntymää. En tiedä ovatko nuo minipillerit, keskenmenot ym. vaikuttaneet, mutta nyt kierto on ollut 25-26vrk, kun aiemmin 30vrk. Lisäksi luteaalivaihe vaikuttaa olevan 10-11vrk, mikä lukemani mukaan voisi olla liian lyhyt? Pientä tuhruvuotoa on tässä ollut jo paria päivää ennen varsinaisia kuukautisia, nyt ehkä greippimehun (:D)tai jonkun muun ihme syyn vuoksi tiputteluvuoto alkoi vasta 25 päivänä, mutta luteaalivaihe on silti lyhyehkö. Nyt harkitsen menoa lapsettomuusklinikalle kyselemään mitä voisi tehdä. Ikääkin on jo 33v, joten ei huvittaisi pitkittää yhtään, jos jotain ongelmaa onkin… Toisaalta sitä toivoo, että ensi kerralla onnistaa ja voi unohtaa kaiken tämän, mutta aina tähän aikaan kierrosta on jo epätoivon alhossa. Ja töihin en ole mennyt, koska en kestäisi tämän kanssa säätämistä töissä… Tietysti vuoden päästä sekin on edessä, jos ei onni potki. Yritän välillä vähän tehdä ajatustyötä, että meidän perhe onkin tässä ja yritän olla sosiaalinen ja tehdä kaikkea kivaa. Mutta aina ne toiveet heräävät uudelleen, kun ovulaatiotestiin ilmestyy hymynaama ja alan laskea mikä olisi se laskettu aika…

      Mutta tsemppiä kaikille toista (ja ensimmäistäkin) yrittäville! Tässä asiassa saisi kyllä olla enemmän vertaistukea ja keskustelua, etenkin naisilta toisille, koska tosiaan miehet tuntuvat suhtautuvan jotenkin eri tavalla asiaan. Jos nyt jotain hyvääkin, niin omista keskenmenoista kertominen on paljastanut kuinka monilla lähipiirissäkin on ollut ongelmia ja juttelu on tehnyt hyvää kaikille joka kerralla. Moni vain ei halua ottaa asiaa esille. Ja osa tuttavista on myöskin on olettanut, että meillä ei ole ongelmia asiassa, joten eivät ole halunneet meille kertoa omista ongelmistaan, kun emme ymmärtäisi…

    • #12969
      RJP76
      Osallistuja

      Ihanaa kuulla JonnaK että kaikki mennyt tähän asti hyvin. Toivotaan että menee loppuun saakka hyvin… 🙂
      Itsellä ei nyt mene oikein putkeen nää hommat mut jotenkin on taas noustava tästä. 🙁 Toisessa ketjussa omasta tilanteesta kirjoittelinkin… Lyhyesti: viime punktion jälkeisenä yönä ambulanssilla sairaalaan kovien vatsakipujen vuoksi, kova tulehdus, crp lähes 300 (normi alle 10). Kovat lääkkeet. Tuoresiirtoon ei päästy ja pelkään että hyvät alkiot menee hukkaan kun en usko lääkkeelliseen pasiin lainkaan 🙁 Ihan hyviä alkioita saatiin vaivalla 4 kpl ja nyt niitä ei päästy tuoresiirtään lainkaan. Epäilivät että punktioneula lävistänyt suolen joka aiheutti tulehduksen tai neste vatsaontelossa. Hemoglobiinikin laski 103 niin vähän vielä heikko olo.

    • #12968
      JonnaK
      Osallistuja

      Hei kaikki! Miten menee, en ole aikoihin kirjoitellut, lukenut kyllä kirjoituksianne. Hermione, olet ollut usein ajatuksissa.. Miten voit? Onko hoidoissa tapahtunut jotain, teillähän oli hieno saalis blastoja pakkasessa. 🙂

      Taikauskoinen olen hiukan ollut enkä ole uskaltanut kirjoitella raskaudestani ennen ultraa. Olin siis klinikan varhaisultrassa muutama viikko sitten ja siellä oli kaikki kunnossa ja vastasi viikkoja pieni alku. Viime viikolla oli kauan odotettu sairaalan eka virallinen ultra ja kunnossa näytti olevan vieläkin. 🙂 Laskettu aika on maaliskuun alussa, siihen on aikaa. Mieli on kuitenkin hyvä ja se on tärkeää, ei tästä varmaankaan helppo perusraskaus tule vaan sairaalakontrolleja on varmasti paljon.

      Kauheasti onnea kaikille matkaan ja toivoa, uskokaa tähän. Itsellä se loppui moneen kertaan, siirtoja tehtiin lukuisia. Joskus se voi silti onnistua, pitkä kaava oli endotaustalleni se oikea tie.

    • #12771
      Leenu
      Osallistuja

      Moi!
      Kiitos tarinoistanne. Täällä myös yksi lapsesta haaveileva, joka ei tiedä, minne voisi muuallekaan avautua. Meillä on kohta 3-vuotias ihana poika, joka syntyi ihan luomuna. Häntäkin kyllä yritettiin vuosi. Muistan silloisen kauhean pelon siitä jos en saakaan lapsia ja olin jo lähes päättänyt mennä tutkittavaksi kunnes vihdoin tärppäsi, alkuodotus varsinkin oli pelonsekaista aikaa että voiko tämä nyt onnistua. Olin kuitenkin huojentunut että minulla oli mahdollisuus raskautua ja ajattelin stressin myös vaikuttaneen tuolloin siihen että lasta ei kuulu, luulin että seuraava kerta voisi onnistua paremmin, mutta se oli väärin luultu. Synnytyksen jälkeen söin pillereitä vuoden, mikä nyt kyllä kaduttaa aivan hirveästi, sillä lasta ei vain kuulu. Olemme yrittäneet nyt 1,5 vuotta tuloksetta. Aiemmin kuukautiskiertokin oli epäsäännöllisempi, nyt se tuntuu tasoittuneen, mutta vuoto on varsinkin alkupäivinä runsastunut aivan tolkuttomasti, mietin, voisiko kyse olla endometrioosista, kaikki mahdollinen kun mielessä käy. Gynekologilla kävin alkuvuodesta, sanoi asioiden olevan ok, mutta endoahan ei välttämättä normitarkastuksessa näy. Miestä ei ole tutkittu.

      Tuntuu jotenkin niin yksinäiseltä tämän asian kanssa, epäilen jopa että miehenikään ei täysin ymmärrä tätä surua ja jatkuvaa odotusta. En voi myöskään jakaa tätä täysin lapsettomien kanssa, koska olen kuitenkin jo yhden lapsen saanut ja toisilla ei ole sitäkään. En ole kovin avautuvaa tyyppiä muutoinkaan, enkä ehkä haluakaan levitellä tällaista asiaa lähipiirissä kun se tekee niin kipeää enkä haluaisi varsinkaan omaa perhettä tällä kuormittaa. Hoitoihin hakeutuminen on ollut nytkin monesti mielessä, mutta jotenkin sitä aina on yrittänyt vakuutella itselleen että josko seuraavalla kerralla sitten… Jollain tapaa jaksan vieläkin olla toiveikas mutta on ne toiveet kyllä jo hiipumassa. On ehkä typerää, mutta en ole terveyskeskuksessa halunnut asioida, koska työskentelen itse siellä enkä halua työtovereiden tietävän asiasta, toisaalta mietin, onko minulla oikeuttakaan hoitaa tällaista asiaa siellä kun sentään yksi lapsi jo on. Yksityispuolella taas hinnat vaikuttavat suolaisilta eikä siihen olisi varaa ainakaan nyt. Olen ikionnellinen siitä, että minulla on ollut mahdollisuus tulla äidiksi, mutta siitä huolimatta tämä lapsettomuuden suru ja tuska kalvavat hirveästi. Toivottavasti rohkaistun tekemään asialle jotain tai kävisi muutoin onnellisesti.

    • #12742
      Hermione
      Osallistuja

      Ei puhuttu lääkärin kanssa jatkosta sen enempää, elokuun alussa olisi jälkitarkastus jossa ilmeisesti suunnitellaan myös tulevaa. Sen verran olemme täällä itsekseen pohtineet että jos passiin ei päästä ja aloitetaan uusi hoitokierros niin aion pyytää ettei tuoreeltaan siirretä mitään. Kun molemmat tuore siirrot on epäonnistuneet ja nyt kun tuli se munasarja kiertymäkin niin en näe järkeä kokeilla enää sitä vaihtoehtoa. Mitä mieltä te olette?
      Tosi asiahan se on että raskaudun helposti kun käytännössä kaikki siirretyt alkiot on kiinnittyny mutta luulen että tuoresiirtojen jälkeen mun kroppa on niin sekasin niistä hormoni määristä ettei se toimi normaalisti ja sen takia sattuu mitä on sattunu tuore siirtojen jälkeen. Niin kaippa tässä voi tuudittautua ajatuksella että kyllä tässä raskaaksi vielä tullaan mutta se jatko onkin sitten ihan luojan käsissä :/

      • #12767
        Katras
        Osallistuja

        Voi Hermione! Paljon voimia teille! On niin rankkaa kohdata tällainen pettymys. Tuoreessa muistissa on itselläkin. Pieniä vastasyntyneitä kun näkee kaupassa, huvipuistossa, ihan missä vain, menetys tahtoo kirpaista, samoin pyöristyvät vatsat….aina tahtoo silmät nauliutua varsinkin pikkusiin kääröihin. Ehkä meillä vielä joskus on sellainen, ja Hermione, kyllä teilläkin on! Pitää muistaa, että niin raastavia pettymyksiä kun km onkin, niin kuitenkin, siellä on yrittänyt joku ihana pikku ihminen pitää kiinni!! Se, miksi tämä pieni ei jaksanutkaan syliin saakka, jää arvoitukseksi, mutta onhan nämä pienet enkelit antamassa meille toivoa tulevaisuuteen!

        Jonnalle hurjasti onnea raskauteen! Aina voi käydä huonosti, mutta yritä jaksaa iloita jokaisesta päivästä, jonka saat raskaana olla. Pettymys on ihan yhtä suuri huolimatta siitä, kuinka paljon pelkää ja yrittää olla kiintymättä siihen pieneen ihmiseen. Voimia alkumetreille!!

        Sitte minä. Täällä odotetaan maanantaita kuin kuuta nousevaa! Onneksi on ohjelmaa viikonloppu ja se maanantai tulee äkkiä. Klinikan kesätauko päättyy maanantaina ja saan soittaa ja kysyä ehdinkö jo seuraavasta oviksesta siirtoon. Menkat on juuri loppumassa ja ensiviikolle pitäisi saada ultra aika ja saada hajua oviksen ajankohdasta. Mitä itse laskeskelin, niin siirto saattaa osua viikonlopulle…tämä tässä vähän jännittää, mutta olisipa sekin sitten koettu. Mulle on kuusi alkiota siirretty ja yksikään ei ole osunut viikonlopulle, vaan kaikki onnistunut suunnitellusti ja alkiotkin selvinneet sulatuksesta, eli tässä kohtaa pettymyksiltä on vältytty, mutta muita pettymyksiä onkin sitten ollut ihan riittävästi. Onneksi tuo viides siirto on nyt yksivuotias pikku mussukka, jonka tuhinaa nytkin kuuntelen, sekä miehen kuorsausta 😀 molemmat erittäin rakkaita ääniä 🙂 mutta, toivoa siis on!! Pelottaa ihan hirveästi, jos testiin tulisi kaksi viivaa…mieskin sanoi, että miten sen epävarmuuden taas jaksaa ja jos tulee taas vaan pettymyksiä. En minäkään sitä tiedä, kuknk selvitään, mutta nut on niin hyvä mieli ja paljon elämäniloa, että eiköhän kaikesta selvitä. Tähänkin saakka selvitty ja yhdyn Hermionen sanoihin. Luojan käsissä. Itse ei näille mitään voi. Asiat menee kuten menee! Toivon kuitenkin, että siirtoon pääsisin nyt pian!

    • #12721
      JonnaK
      Osallistuja

      Voi Hermione, olen niin pahoillani! Ei voi olla totta.. Melkoisia takapakkeja teillä nyt. Huh. Tiedän, ettei ole helppoa toipua pettymyksestä ja siirtää katsetta tulevaan. Tiedän myös, että yrität varmasti kaikkesi ja pikkuhiljaa sitä saa taas uutta toivoa. Sulla tärppäsi nyt heti ensimmäisestä siirrosta, esikoinen tuli ensimmäisestä pakastesiirrosta, taidat tulla kuitenkin aika ”helposti” raskaaksi? Voiko näin ajatella, saisitko siitä voimaa? 🙂 Ehkä se ei vaadi kuin sen seuraavan siirron?

      Sanoiko lääkäri asiasta enempää? Koskahan voitte taas koittaa uudestaan?

    • #12716
      Hermione
      Osallistuja

      Onnea JonnaK, ihan mahtavia uutisia!! <3 riskit on olemassa mutta yritä nyt nauttia tästä hetkestä ja niinkuin sanoit on kyllä todella huikeeta että plussan saitte näin pitkän ajan jälkeen 🙂

      Kirjoitan näin pikaisesti omaa napaa koska nyt ei jaksa muuta mutta halusin tulla kertomaan.
      Täällä ilo on muuttunut suruun, odottaminen epätoivoon ja toivominen vihaan. Meille todettiin eilen varhaisultrassa keskeytynyt keskenmeno ja lääkkeellinen kohduntyhjennys. Mieli tyhjenee sitä mukaa enemmän ja enemmän mitä enemmän kohtu tyhjenee ja vaikka kaikin tavoin yrittää jostain pitää kiinni esikoisen tähden, on se vaikeaa. Kovin pitkälle en uskalla tulevaisuuteen katsoa, ei pakkasessa ole kuin yksi alkio niin sillä ei todennnäköisesti juhlita. Kuinkahan kauan tässä menee ymmärtää ettei sitä vauvaa tulekkaan helmikuussa…

    • #12699
      JonnaK
      Osallistuja

      Eilen liuskatestissä kaksi viivaa, tänään digitaalisessa teksti ”raskaana 2-3 vkoa”. <3 HUI ja jee!

      Koitan hillitä intoani ja pitää mielessä, että mulla on
      – kasvanut riski kohdunulkoiseen raskauteen
      – kasvanut riski keskenmenoon
      – kasvanut riski ennenaikaiseen synnytykseen
      – hyperin oireita (vatsa pinkeä pallo, nippailuja ja pieniä kipujakin)
      – kasvanut riski raskausmyrkytykseen

      Kaikki voi siis mennä päin persettä vielä moneen kertaan, mutta en vaan pysty olemaan iloitsematta. Kaksi vuotta ja yli 10 siirtoa, nyt sentään testi värähti jos ei muuta. Oikeilla jäljillä ollaan ja ehkä se on mahdollista. 🙂

    • #12668
      JonnaK
      Osallistuja

      Voi Hermione, onnea! Sanon onnea vaikka olet joutunut kokemaan melkoisen jutun myös. Minulla on nyt ollut vaikeaa kirjautua tänne, kirjaudun sisään mutten pääse vastaamaaan viesteihin kun järjestelmä kehoittaa kirjautumaan sisälle.. huoh.

      Mikä vointi nyt? Kaikki hyvin?

      Itse olin punktiossa ja 16 solua saatiin kasaan. 13 hedelmöittyi ja kaikki jatkoivat kulkuaan. Blastovaiheeseen on nyt mennyt kolme; yksi siirrettiin eilen ja kaksi pakastettiin tänään. Helpottavaa kun pakkasessa on ne kaksi. Huh. Jos nyt ei mieli hajoilisi niin paljoa. Testipäivä 1.7. Tänään pistin työpaikan vessassa (!) Gonapeptylin tukemaan kiinnittymistä, lisäksi on perus Luget, kortisoni hillitsemään endoa ja vielä Disperin tehostamaan kohdun verenkiertoa. Lääkäri on ihan ihmeissään miksei koskaan onnistu, ykkösluokan solut eikä tuo endokaan nyt pahimmasta päästä ole.. Jospa se mun vammainen kohtu on nyt sitten vaan huono vaikkei tähystyksessä mitään sieltä löydetty? Eka lapsi tuli tosiaan ekasta pakastesiirrosta, ei siis ole ajateltu sen olevan niin kovin huono.. raskauskin meni hyvin.. synnytys ei, mutta ei mennä siihen. 🙂

      Toivo on pilkahdellut, vaikka lääkärin ilmeestä olen nähnyt monesti ettei toivoa ole. Koitan pitää itseni kasassa.

    • #12638
      Hermione
      Osallistuja

      Heippa!

      Hopea: Viimeksi meille siirrettiin 2päivän ikäiset tuoreena ja pakasteena. Ompa kyllä harmi kun ei varmasti kaipaisi enää mitään pöpöjä sotkemaan tätä hommaa niin eiköhän sieltä kaikki maailman taudit iske 🙁

      Katras: En kyllä yhtään osaa sanoa voisiko ne simpat vaikuttaa niihin alkioiden laatuun myöhemmässä vaiheessa. Jos saa kysyä niin oliko teillä ongelmia siittiöiden määrässä vai laadussa? Meillä tosiaan totesivat nyt tähän toiseen hoitoon käytännössä ainoaksi syyksi myöskin simpat (raskaus helpotti niin paljon endoa että eivät pitäneet sitä enään ongelmana niinkuin ekassa hoidossa?) mutta olen ymmärtänyt että niitä on vain tosi vähän mutta muuten ovat ihan kelpoa tavaraa..

      Samat ajatukset ovat täälläkin olleet että kyllä tästä on helpompaa tehnyt se kun saa olla jo äiti mutta se niin valtava toive siitä sisaruksesta esikoiselle on tehnyt tästä erillä tavalla tosi rankkaa. Jotenkin tuntuu siltä että on päässyt tosi helpolla kun moneen ”vanhaan” palstalaiseen vertaa mutta kyllä meillä on asiasta tietävät ystävät ihmetelleet meidän voimavaroja ja monet todenneet etteivät tiedä olisiko heistä tällaiseen hommaan. Kaikki on niin erilaisia ja voin kyllä itsestäni sen sanoa että vaikka kuin on/oli raskasta niin sen sitä on päättäny että mennään vaikka läpi harmaan kiven jotta saadaan meidän perhe ”kokonaiseksi” <3

      Mutta täällä kävi usko melkoisen koetuksella vaikka perjantaina plussa saatiin veri arvoistakin. Sunnuntaina alkoi kovat vatsakivut ja olin jo henkisesti valmistautumassa keskenmenoon kun kivut yltyivätkin siihen pisteeseen että olisin mielummin riistänyt oman henkeni kun ollut enää hetkeäkään niissä kivuissa 🙁 lähdimme siis päivystykseen kun kivut vain yltyivät eikä vuotoa kuulunut ja aika samantien sinne päästyämme he kiirehtivät minut leikkaus saliin munasarjakiertymän vuoksi :O
      Munasarja saatiin pelastettua ja ilmeisesti raskaus myös mutta nyt on riski siihen kiertymän uusiutumiseen koko ensimmäisen kolmanneksen kun munasarjalla kokoa 10x8cm ja ei kuulemma pienene ennenkuin keltarauhasen rooli raskaudessa päättyy.
      Niinkuin sanoin että kyllä oli usko koetuksella mutta nyt päivä kerrallaan ja pitää toivoa ettei leikkaus aiheuttaisi mitään estettä raskauden etenemiseen.

      • #12650
        Katras
        Osallistuja

        Voi Hermione, minkä jouduit kokemaan!! Olit varmasti kipeä!!! Kumpa se nyt ei vaan uusisi enää ja siellä pikkunen jaksaisi hyvin! Onnea matkaan!!!!

        Kysyit simpoista, eli niitä oli vähän. Lääkäri sanoi, että luomumahkut aika nollissa, ei yhtään nopeaa normaalisti liikkuvaa löytynyt. Paljon kuolleita ja paikallaan liikkuvia, hitaita muutamia…eli ei ihme, ettei oo tärpänny, vaikka 7vuotta odoteltiin…tai eipä sitä jaksanu enää juuri toivoa ensimmäisten vuosien jälkeen. Mutta ei haluttu/oltu valmiita hoitoihin ennenku miehen veli kertoi heidän lasten saamisesta, että hoidoilla olivat heidät saaneeet ja syy siittiöiden vähyys/liikkumattomuus. Kun sama syy sitten löytyi täältäkin, niin päätettiin lähteä yrittämään hoitojen kautta. Onneksi lähdettiin ku tuo ihanuus saatiin!! Ja ihan sama tunne on meillä, ettei perhe ole vielä kokonainen 🙁 en tiedä miten tämän jaksaa hyväksyä, jos vajaaksi jää.

        Nyt alkoi menkat km jälkeen. Viisi viikkoa tasan meni aikaa. Onneksi poli ehtii kesätauolle ja siirtoon en ehtisi ennen sitä. Oon niin tyhmä, että vaikka muka päätettiin jo heti km jälkeen, että vasta elokuussa seuraavan kerran, niin silti oon kalenteria räknännyt, että vieläkö ehtis….onneksi ei ehdi. Ihminen on niin…tai varsinkin minä!! MALTTAMATON!!

        En saanut unta, niin rustaan sitten tänne aikani kuluksi. Viikonloppuna rytmi heitti vähä häränpyllyä, mutta nyt alkokin sopivasti väsyttään 😀

        • Tätä vastausta muokkasi 4 vuotta, 4 kuukautta sitten Katras.
    • #12578
      Katras
      Osallistuja

      Hopea! Muistan sinut kyllä, sekä Hermionen myös! Tuttua ja turvallista palata taas tänne 🙂

      Mahtavaa Hermione! Plussa tulla tupsahti, onnea paljon!!!! Multa on otettu hyytymistekijät muussa yhteydessä reilu pari vuotta sitten. Ne oli ihan ookoo. En tiedä miten muuten noita km tutkitaan. Jotenkin ajattelen niin, että mulla ne jostain syystä suht helposti jää kiinni, todennäköisesti ne heikkolaatuisetkin, jotka ei pysty kehittymään loppuun saakka. Alkioissa vika. Meillä siis siittiöissä lapsettomuuden syy ja eikö juurikin siittiöt vaikuta enemmän siihen myöhäisempään kehitykseen. Jostain oon kuullut tällaisenkin väittämän, vai liekkö nähny unta 😀
      On onneksi näiden km välissä tuo ihanuus syntynyt, niin jaksan jollain tasolla uskoa vielä meidän mahdollisuuksia.

      Hopea, sulla niin samanlaisia ajatuksia ku itsellä. On se suurin möykky lähteny sisältä pois, kun saa vihdoin olla äiti. Nyt vaan lapsen kannalta toivon niiiiiin paljon, että saatais vielä vauva. Itse ja mies varsinkin toivomme samaa paljon, mutta että sais sisaruksen tyttö, niin se olisi untakin ihanampaa! Miehelle km oli todella kova paikka, hän odotti kovasti jouluvauvaa. Itse taas osasin pelätä pahinta koko ajan, kun oli niin outo oireiden suhteen koko raskaus, vaikka kaikki muuten näyttikin normaalilta. Naisen vaisto on ihmeellinen. Se jäytävä tunne että kaikki ei oo hyvin.
      Ja Hopea, vaikka ressi ei olenkaan uudelleen yrittäessä niin suuri, yllätyin kuitenkin itse, kuinka piinallisia ne piinapäivät oli silti ja kuinka PALJON olisi pettynyt, jos viivoja testiin ei olisikaan tullut. Tosin kun se päätyy noin, niin helpompi pettymys se nega sillon heti olis ottaa vastaan, mutta kun ei tiedä kuinka kaikki menee, niin se onni niistä viivoista on valtaisa!!! Rohkeasti kannustan hoitoihin. Pettymykset on helpompia kestää kun on se päivänsäde jaloissa antamassa voimaa. Arki pyörii ja vie ajatukset väkisin eteenpäin. Ilman tyttöä en tiedä, kuinka syvissä vesissä olisin nyt, mutta uskomaton virta on noiden ihanuuksien akuissa! Riittää koko perheelle!!

    • #12574
      Hopea
      Osallistuja

      Hienoa Hermione! Todella lupaavalta kuulostaa! Tulehan huomenna kertomaan mitä hCG kertoo. Toivottavasti masussa ollaan ihan oikeassa kolosessa kasvamassa. <3 Siirrettiinkös teille aiemmin blastoja? Sekin kai voi tehdä aikaisemman plussan, kun siirretään pidemmälle kehittynyt alkio. 🙂

      Mukava kuulla myös sinusta Katras, kun samaan aikaan odotettiin viime vuonna. 🙂 Muistelinkin, että kirjoitit tuolla plussanneiden ketjussa, että tarkoitus on lähteä uusiin yrityksiin mahdollisimman pian. Pahoittelut keskenmenosta. <3 Toivottavasti kesä antaa aikaa toipua ja lisää voimia uuteen yritykseen.

      Täällä lupaava alku kuukautisten suhteen kääntyi taas samaan vanhaan kuraan. Eli alkuun niin mukavan säännölliset 28 päivän kierrot ja säännölliset vuodot on taas muuttuneet epäsäännöllisiksi ja vuodot millaiseksi sattuu eli saanee taas heittää toivon luomuplussasta kaivoon. Harmittaa niin vietävästi, kun sairastelun vuoksi yrityksetkin jäivät ensimmäisissä kierroissa niin laimeiksi (ei ollut hirveästi erotiikkaa ilmassa kun saatiin toistamiseen miehen kanssa tänä keväänä noro ja lisäksi seuraavassa kierrossa ovulaation aikoihin kunnon flunssa korkean kuumeen kera). Ajatus uudelleen hoitoihin lähtemisestä pelottaa minuakin. Vaikka monen tällä foorumilla kirjoittelevan mittapuulla me päästiin hoidoissa aika ”vähällä”, niin olivat ne kuitenkin vaikeinta aikaa, mitä olen elämässäni läpi käynyt. Toisaalta nyt hoitoihin lähtee hieman eri asenteella, kun ei ole enää mielessä se kaikista pahin pelko, että minusta ei koskaan tulisi äitiä. Nyt tietää kuitenkin jo, että onnistunut raskaus on mahdollinen ja vaikka ei enää onnistaisikaan, niin minulla on jo yksi aivan ihana tyttö. <3 Vaikka todennäköisesti nälkä kasvaa taas syödessä ja siitä toisen lapsen saamisesta tulee ihan yhtä tärkeää kuin tämän ensimmäisenkin…

    • #12572
      Hermione
      Osallistuja

      Moikka!

      JonnaK: joo se pakkaseen mennyt alkio on myös blasto ja tarkotus oli vielä saada kaksi viljeltyä sinne asti niin sehän olisi noiden arvioiden mukaan todella hyvin jos saataaisiin euseampi blasto pakkaseen 😀 se voi olla että sen endometrioosin ja etenkin laparoskopian vuoksi se vasen puoli ei tuottanut mitään. Ilmeisesti se puoli on vielä tiukemmin kiinni kohdun seinämässä mitä ennen leikkausta :/ mitä enenmmän olen endoa tutkinut, sitä varmemmaksi tulen etten aio enää leikaukseen sen kanssa vaan pitää kurissa muilla keinoin kun ilmeisesti joka ikinen leikkaus voi endoa entisestään pahentaa 🙁 tosi hieno juttu että teillä on jarru toiminut ja että olette päässeet stimulointivaiheeseen 🙂 ja ihana kuulla että mielikin on sieltä piristynyt <3 nyt vain odotellaan juhannusviikkoa, jotta pääsette tekin taas tosi toimiin 😉

      Katras: muistan sinut sieltä parin vuoden takaa hoidot palstalta 🙂 tervetuloa mukaan keskustelemaan 🙂 olen pahoillani kaikista niistä epäonnistumisista mitä teillä on ollut 🙁 ja onnittelut ihanasta tytöstä <3 sulla on kyllä aika herkkiä alkiot kiinnittymään mutta onko kukaan ottanut mitään kantaa kun on kaksi km takana? Eikö siinäkin ole joku raja että sitä aletaan tutkimaan miksi niin käy? Harmi että joudutte seuraavaa siirtoa odotteleen syksyyn mutta olet oikeassa että on hyvä antaa kropalle aikaa palautua.

      Mä kävin tänään antamassa verinäytteen hcg:tä varten ja vastauksen soittavat huomenna. Samalla kuullaan menikö pakkaseen lisää alkioita 🙂
      Malttamattomana testailin digitestillä toissapäivänä joka antoi tuloksen 1-2 viikoa <3 on jotenkin niin epätodellinen olo että voisiko se tosiaan olla totta mutta en uskalla iloita ennenkuin kuulen hcg arvon :O viimeksikin tuoresiirto joka meni ulkopuolelle antoi plussan hyvissä ajoin niin pelkään että mulla ei kroppa toimi oikein tuoresiirtojen kohdalla kun on niin paljon hormoneja taustalla :/

    • #12545
      JonnaK
      Osallistuja

      Voi että, jännää Hermione! Oliko se pakastettukin blasto? Mulle sanottiin viimeksi, että keskimäärin 1/6 alkiosta kehittyy blastoksi, aika huikeaa jos saatte siirretyn lisäksi vielä toisenkin!

      Mulla se piikki toimi hyvin ja systeemit oli sopivasti seis. Aloitin Menopurin piikityksen perjantaina, tänä perjantaina uus ultra ja katsotaan miten paljon siellä on tulossa. Siirto juhannusviikolla. Mieli hyvä, ihmeellistä, vieläkin. Ehkä tosiaan se synkin vaihe meni jo ja alan olemaan taas ihminen. 🙂

      Voisiko Hermione olla, että endometrioosi on levinnyt tai tehnyt tuhojaan toisella puolella? Kirjoitit aikaisemmin hankalista oireista.. Pitkä kaava on varmaan sullakin juuri endon vuoksi? Meillä ei oikein tiedetä miksi nämä hoidot eivät onnistu ja endo on ainoa selittävä tekijä. Pitkän kaavan pitäisi rauhoittaa tulehdusta ja sitten ”aloitetaan alusta” koko hormonihomma. Se nyt on selvää että luomusti ei onnistu mun rakenteen vuoksi, mutta rakenteen ei pitäisi vaikuttaa hoitoihin mitenkään- vasta raskauteen ja se meni viimeksi melko loistavasti.

      Kovasti tsemppiä! Kerrothan taas kuulumisia ja ilmoitat ainakin heti kun tiedät tuloksen. 🙂

      • #12558
        Katras
        Osallistuja

        Moi kaikille! Paljon tapahtunut tässä välissä, kun viimeksi tänne kirjoittelin! Osa varmaan nimimerkin muistaakin 🙂 Kirjoittelin tuolla hoitoketjun ja plussanneiden puolella ja nyt kun näin tämän ketjun, niin en malta olla tunkeutumatta seuraan 😀 Meillä lapsettomuuden syy miehessä ja minä ilmeisesti kunnossa, kaikki toimii, mutta ikää on jo 37vuotta. Meillä menossa vasta eka ICSI. Punktio tehty 2014 keväällä ja alkioita saatiin 8kpl. Tuoresiirrosta sain kkm, joka varhaisultrassa todettiin. Sen jälkeen on siirretty 5passia, joista yks nega, kaks kemiallista, viime kesänä saatiin ihana lapsi terveenä syliin. Maaliskuussa tehtiin kuudes pas ja siitä raskaus lähti, mutta 3viikkoa sitten spontaani km rv10. Kaksi mahdollisuutta on pakkasessa vielä odottamassa. Ei kyllä oo suuria odotuksia niiden suhteen. Mulla on suht helposti kiinnittynyt/yrittänyt kiinnittyä, mutta erittäin huonosti ne on kiinni pysynyt. Nyt kesä huilataan ja siirtoa ei ehdittisikään ennen kesätaukoa tekemään, kierto ei ole palautunut vielä. Ihan hyvä, niin tulee palauduttua kunnolla.

        Hermione: Sulla on kutkuttavat päivät menossa! Onnea matkaan!

        JonnaK: Sielläkin on täys tohina päällä! Onnea punktioon ja toivotaan hyvää saalista! Ihana juttu, että sulla hyvä mieli. Näissä jutuissa on kyllä välillä niin pohjalla ja syvissä vesissä.

        Oon itse ollu ihan ihmeissäni, että toivuin henkisesti näinkin hyvin tuosta km. Tänään just mietin, että nyt olisi jo 14:sta viikko menossa 🙁 aloin tuntea näillä main ekat liikkeet ku tyttöä odotin. Kyllähän tää asia kirpasee, mutta ei ole enää mielessä jäytävänä möykkynä. Mielessä on kyllä päivittäin. Aina kun näkee somasti pyöristyneen vauvavatsan, tulee todella haikea olo…en tunne katkeruutta, mutta kyllä se kirvelee, mutta….alkusyksyllä uusin voimin uusi yritys. Kieltämättä vähän pelottaa.

        • Tätä vastausta muokkasi 4 vuotta, 4 kuukautta sitten Katras.
    • #12499
      Hermione
      Osallistuja

      Heippa!

      Täällä mä taas taistelen tämän kirjautumisen kanssa mutta en luovuta 😀 nyt sentään viisaana tajusin kopioida tekstin niin ei aina tarvi kirjottaa uusiksi jos tämä päättää sekoilla jotain :’D

      JonnaK: En kyllä ihan varma ole siitä miksi meillä pitkän kaavan mukaan mennään, olisko se kun minun kierto on ihan normaali ja käytännössä tällä hetkellä lapsettomuutta aiheuttava tekijä on miehen simpat? Enkä kyllä tiedä sitäkään onko pitemmällä kaavalla paremmat onnistumis% kuin lyhyellä.. Mäkin olin tosi skeptinen sen nenäsumutteen kanssa mutta ilmeisestinse toimi ihan hyvin kun muisti niistää nenän ja menopurista ei kyllä ole mitään pahaa sanottavaa. Onkohan sillä kaavan pituudella jotain tekemistä sen kanssa minkä määrävät stimuloivaksi lääkkeeksi? Toivotaan että saatte hyvä saaliin blastoja ja kaavan pituus toisi toivottua tulosta <3

      RJP76: Olen pahoillani ettei teillä hoito tuottanut tulosta. On se kyllä niin perseestä kun se ikäkin vaikuttaa tähän hommaan niin kohta ei tosissaan ole mitään mikä ei vaikuttaisi, tsemppiä!!

      Mulla on kilpirauhasarvot normalisoituneet ja muuten menee ihan ok, mulla oli tosi raju vatsaflunssa mistä tuli vielä pitkittyneet vatsavaivat mutta sekin näyttäisi olevan kohta selätetty.
      Meillä oli siis viime viikolla punktio missä saatiin 9 munasolua joista 4 hedelmöitty ja eilen siirrettiin yksi blasto tuoreena <3 yksi meni pakkaseen ja kahta ne vielä seuraa että saavuttaako ne blasto vaihdetta ollenkaan ja saadaanko niitä pakkaseen :O mutta onnellinen olen tästä hetkestä 🙂 ainut asia mikä tässä on pohdituttanu on se kun mulla ei vasen munasarja tuottanu ensimmäistäkään munasolua?! Kaikki 9 oli siis oikealla ja lääkäriä tämä myös ihmetytti muttei oikeen keksiny mitään syytä siihen. Hoidon alussa siellä vasemmalla oli sellanen follikkeli mikä oli ihan saman kokoinen yli viikon stimuloinnin jälkeen ja edelleen punktiossa mutta sinne ne sen jättivät ja meinasivat että se sinne kuivuu itsekseen. Punktio meni yllättävän hyvin, henkilökunta (ja mies) oli ihan ihmeissään kuinka rauhassa siinä toimenpiteessä pötköttelin 😀 mutta hyvät oli mömmöt niin mikäs siinä oli pötkötellä 🙂 nyt täällä piinaillaan ja tää on kyllä aika raastavaa mutta pohdiskelin tuossa että eipähän tarvi blaston kanssa niin kauan odotella että pääsee testaileen 🙂 onko teillä muuten tietoa kuinka kauan pregnyl 5000IU näkyy positiivisena testissä?

      Huh, paljon omaa napaa, miten teillä muilla menee?

      Hermione, pp 1

    • #12373
      JonnaK
      Osallistuja

      Olipas kiva kuulla teidän kuulumisia! Mitä teillä on haettu pitkällä kaavalla, miksi se on valittu? Onko siinä onnistumis% jotenkin suurempi kaiken kaikkiaan? Olen hiukan innoissani kun kokeillaan jotain uutta.

      Hermione sulla on hoidot aloitettu, jeee! Olet aina niin tyyni, ihailen sellaista kun itse olen räiskyvämpi. Jarruna oli joku ihmeellinen piikki jotain.. ei mitään suihkeita kun niissä pettämisriski lääkärin mukaan, siitepölykausi vaikuttaa kai. Stimulaatiolääkettä ei ole vielä päätetty, se tuotti lääkärille hiukan päänvaivaa. Menopuria ei ole ollut koskaan. Halusin Elonvan kun sillä on niin hyvä vaste ollut minulla, sitä ei vaan yleensä saa kuulemma pistää pitkässä kaavassa?! Hyperiä pelkäävät. Itse pelkään ettei tule tarpeeksi, haluan ainakin kolme blastoa tästä kierroksesta ja sen sanoin.. Katsotaan. Blastoviljely tehdään nyt mulle jo aina eikä muita enää siirretä. Yhden siirron vuoksi en tee tätä koko rumbaa.

      Mikä tilanne sen kilpirauhasen kanssa Hermione? Onko muuten kaikki hyvin? Pelkoja ja epävarmuuksiahan tämä kyllä on, tsemppiä siihen kovasti! Ei auta mikään muu kuin uskoa kaiken menevän hyvin ja elellä päivä kerrallaan. Koska sulla olisi punktio ja siirto?

    • #12358
      Hermione
      Osallistuja

      Moi! Mulla on ollu ihan tosi paljon ongelmaa tänne kirjautumisen kanssa ja jos oon päässy kirjautuun niin lähettäessäni viestiä tää heittää mut ulos ja viesti jää jonnekkin bitti avaruuteen :O toivottavasti tämä tulisi nyt perille asti!

      JonnaK: Hyviä uutisia ettei sieltä kohdusta mitään vakavampaa löytynyt mutta niin jäi löytymättä myös vastaus teidän tilanteeseen 🙁 voi kumpa hoito pitkän kaavan mukaan auttaisi teidän tilanteeseen. Mikä lääke sulla on jarruna? Entäpä stimuloiva lääke?
      On todella ikävää kuinka lapsettomuus vaikuttaa sulla muuhunkin sosiaaliseen elämään ja sisarussuhteisiin 🙁 minäkin olen pitänyt itseäni epäonnistuneena ihmisenä mutta jotenkin olen yrittänyt ammentaa voimaa niiltä ihmisiltä jotka tietävät asiasta mutta myös niiltä jotka eivät tiedä ja kuinka sanoillaan loukkaavat tai niiltä jotka vahingossa tekevät lapsia ja eivät itse ymmärrä minkälaisen lahjan saavat. Tämä kaikki on saanut mut tajuamaan kuinka vahva sitä ihminen voikaan olla ja kuinka joillakin ei todellisuudessa ole mitään käsitystä minkälaisia vastoinkäymisiä voi yksi ihminen käydä läpi. Toivon JonnaK että kun saatte tämän asian päätökseen tavalla tai toisella niin voit vielä avata elämäsi niille tärkeille ihmisille jotka siihen on kuulunut, minusta jokaisella pitää perheen lisäksi on sen ulkopuolisia voimavaroja.

      Täällä ollaan siinä pisteessä että hoito pitkän kaavan mukaan on aloitettu ja maanantaina pitäisi selvitä milloin pääsemme punktioon. Olen alusta asti ollut hyvin skeptinen synarelan suhteen ja edelleen on semmonen olo että se ”pettää” vielä :O vatsa on ollut tosi kipeä eilisestä asti ja todella turvonnut. Olen nyt piikittänyt 8pvä menopuria 300 IU mikä on musta ihan älytön määrä :O hyperiä pelkään niin paljon :/ punktio jännittää tai oikeastaan se että hitto tässä alkaa olla tosi kyseessä ihan kohta ja mitä sitten jos ei siirtoon päästäkkään?!? Huh, mikä vuoristorata päällänsä..

    • #12357
      RJP76
      Osallistuja

      Täällä on kokemuksia pitkästä kaavasta. Eka julkisella lyhyt kaava ja huono saalis. Tämän vuoksi yksityisellä heti perään pitkä kaava ja onnistunut raskaus. Nyt hetki sitten pitkällä kaavalla uusi icsi ja yksi erinomainen alkio josta nega. Ei taida enää onnistua ku ikää tullut lisää varmaan liikaa… 🙁

    • #12356
      JonnaK
      Osallistuja

      Tällä viikolla aloitettiin kierros nro 4 tähän lapseen.. Pitkä kaava nyt sitten ekan kerran. Onko teillä siitä kokemuksia? Jospa endo on niin vauhdissa, että kiinnittyminen ei siksi tapahdu, koitetaan jos koneiston sammuttaminen auttaisi hetkeksi rauhoittamaan tilanteen. Jos kaikki menee niin kuin pitäisi, siirto olisi juhannusviikolla. Pidetään peukkuja ettei sitä ennen tapahdu katastrofia.

      Mieli on ollut kohtuu hyvä jo jonkin aikaa, ehkä pahin pohjakosketus on otettu? Tänään tosin uskaltautuessani näkemään kavereita pitkästä aikaa sain aikamoisen takapakin.. pärjään oman perheen kesken ja töissä ihan hyvin, ketään muuta en halua nähdä koskaan. Ahdistus on monesti sanoinkuvaamatonta suvun ja ystävien tapaamisen jälkeen. Pidän itseäni niin epäonnistuneena ihmisenä, että en kehtaa edes tavata ketään- pelkään kysymyksiä ehkä eniten, katseita myös. NIITÄ katseita, tiedättehän. Tämän oman katkeruuden ja masennuksen jälkeen pahinta on sosiaalisten suhteiden menetys, suoraan sanottuna lähes kaikkien ystävien ja sisarustenkin menetys tietyllä tavalla. Melko kovaa hintaa maksan tästä lapsettomuudesta.

      Haluan muuttaa pois, johonkin jossa voisin olla vain miehen ja lapsen kanssa. En enää koskaan halua nähdä ketään muuta. Hullua, mutta ajattelen oikeasti niin. Samaan aikaan on kyllä ikävä kaikkia ja kauhean yksinäinen olo.

    • #12207
      JonnaK
      Osallistuja

      Moi kaikki, toivottavasti teillä on elämä mallillaan auringon paistaessa. 🙂 Miten menee Hermione?

      Olin viime viikolla kohdun tähystyksessä. Kaikki kunnossa (paitsi tietty että epämuodostunut kohtu jolla ei vaikutusta tähän ongelmaan), ei löydöksiä. Mitä nyt sitten? Onko ehdotuksia? 🙂

    • #11994
      Hopea
      Osallistuja

      Heip!

      Pitkä väli kirjoittelussa minullakin… Tuntuu, että tämä kevät on menty ihan sairastellessa. Flunssia toisensa perään ja norokin siinä kirsikkana kakun päällä. No nyt kevät antaa sentään vähän energiaa jälleen ja puutarhahommat houkuttaa jo kovasti. 🙂

      On tämä lapsettomuuden teema vain se ainainen odottaminen… Odotetaan hoitoon pääsyä, sitten jotain tutkimusta, punktiota, piinapäivät on todellakin nimensä mukaiset, ja sitten jos plussa sattuu tulemaan, niin sitten odotetaan ultraa, että onko siellä sitten kuitenkaan elämää. Ja se odottaminen on raskasta! Hienoa, että Hermione olet saanut vihreää valoa painon suhteen, niin on edes yksi stressinaihe vähemmällä. Inhottavaa varmasti tuo hoidon aloittamisen odottaminen teillä, kun ei voi yhtään tietää miten pitkään tarvitsee vielä odottaa…

      Tsemppiä JonnaK:lle tähystykseen! Hyvä, että olet saanut ajan, ja se on ihan jo kohta. 🙂 Ymmärrän kyllä hyvin, että varmasti on ristiriitaisia ajatuksia tutkimuksen tulosten suhteen… Näihin hoitoihinkin väsyy ennen pitkää. Epätietoisuus ja se ainainen odottaminen ja toivominen ja pettyminen on tuskaa.

      Omasta tilanteesta sen verran, että kuukautiset alkoivat täsmällisesti neidin 8kk syntymäpäivänä. 😀 Nyt sitten on sellainen ”jos ihme tapahtuu, niin tapahtukoon” -tilanne. Suuria odotuksia ei siis luomuplussan suhteen ole (vaikka eka kierto olikin ihmeellisen pitkä 28vrk ja vuotokin normaali, mitä ne ei olleet todellakaan ennen raskautta), mutta kesän yli nyt katsellaan ja ensi syksynä aletaan kysellä pakastealkioiden perään. Repeämäkin on hiljalleen parantunut, ja nyt kipuilee enää vain vähän, niin luomuyrittäminenkin on taas jo ihan mukavaa. 😉

    • #11816
      JonnaK
      Osallistuja

      Hei Hermione ja muut! Anteeksi taas viive vastaamisessa, tänne on jotenkin hankalaa kirjautua ja löytää palsta.. Kännykällä onnistuu huonosti pitkien keskusteluketjujen selaaminen ja koneelle ei aina pääse silloin kun haluaisi kirjoittaa.

      Voi Hermione, teilläkin murheita! Muutto ei ole mikään pikkujuttu, tässä tilanteessa ei oikein mitään lisää enää jaksa. Itsellä katkeaa pinna jokaisesta pikkujutusta. Olisiko kilpirauhasjuttu ihan pienellä lääkkeellä hoidettavissa? Kyllä sinua on myös siunattu sairauksilla.. Itse tiedän miltä tuntuu kun ennen niin kuolematon nainen muuttuu tällaiseksi kaikkien sairauksien ja epämuodostumien summaksi. Menee itsetunto ja pelko tulee osaksi elämää. Toivottavasti sinulla ei tilanne ole niin hankala. Mutta hei, paino kondiksessa, hyvä sinä!!

      Heh, en ole edelleenkään testannut, kuukautiset kyllä olivat ihan ajallaan. Olen siitä hullu etten odota ollenkaan testejä, ne on aina negoja. Tänään tuli ovulaatioplussa aamulla, saataisko ihmeiden ihme? 😀 NO EI SAADA, mutta voihan sitä asialla leikitellä ja kinuta mieheltä hiukan rakkautta. 😉

      Mulla siis pakkanen tyhjä, mieli tyhjä, sairaalasta ei ole tullut mitään kutsua kohdun tähystykseen. Aika mulle soitettiin, mutta mihin jäi paperit? Toukokuun ekalla viikolla aika. En tiedä pitäisikö toivoa että sieltä löytyisi jotain? On jotenkin sellainen olo, että viimeinen naula arkkuun puuttuu. Joku joka saisi lopettamaan hoidot. Muuten jatketaan ikuisesti kai.

      Adoptiota olen niin paljon miettinyt, mutta se olisi sitten ulkomainen kun on lapsi ennestään. Jaksaako siihen ryhtyä? Tämä endoasia on jo mun ongelma, lapsettomuus on jo mun ongelma, otanko vielä adoptiolapsen ja rasismin omaksi ongelmaksi? Ei ole pikkujuttu.

      Sekin mietityttää, että onko näiden kaikkien hoitojen jälkeen kohonnut syöpäriski? Miten monta hoitokierrosta ihmisen elimistö kestää?

      Sekin mietityttää, että pitäisikö ottaa lahjamunasolu ja koittaa sillä? Ihan hullua kun omatkin toimii ja on hyviä jne, mutta yksi lääkäri sanoi onnistumismahdollisuuden olevan suurempi. Otan minkä vaan lapsen, oikeesti, kunhan tää painajainen kohta jo päättyy ja voidaan elää meidän elämää taas. Jotenkin sitä on valmis ottamaan mitä tahansa ongelmia jo kunhan se ei ole tämä. Jos sitten adoptiolapsen kanssa olisi ongelmaa, niin eipä ole enää lapsettomuusongelmaa!

      Tällaista kaikkea tajunnan virtaa mun päässä pyörii kaiket päivät. 🙂 Tsemppiä muille, ihanaa kun on kevät! Kohta jo lomakin.

    • #11687
      Hermione
      Osallistuja

      Moikka!

      Pahoittelut että musta ei ole vähään aikaan kuulunut. Meillä on perheessä sattunut paljon ikäviä asioita mikä vaikuttanut myös meidän elämään ja tilanteiden pakosta olemme joutuneet myös muuttamaan niin tässä on ollut todella paljon kaikenlaista.

      Tilannetta ei helpota se että olemme edelleen epätietoisuudessa hoitojen aloituksen suhteen. Mulla on todettu kilpirauhasen toimintahäiriö minkä vuoksi ei olla saatu lupaa aloittaa hoitoja ennenku se hoidetaan pois. Se miten se hoidetaan, en vielä tiedä mutta ei kai tässä auta kuin odottaa. Painon puolesta sentään saatiin vihreää valoa 🙂

      JonnaK: joko olet testannut? Toivottavasti pidemmästä viljelystä oli apua? Olen kyllä käynyt lukemassa tekstejäsi ja olet ollut ajatuksissa mutten vain ole saanut tehtyä aikaa vastata sinulle ajatuksen kanssa 🙁 olet kyllä ollut todella vahva kun jaksat vielä jatkaa hoitoja ja yrittää ja vaikka teilläkin ollut muutakin ikävää elämässä.

      RJP76: kuinkas teillä meni siirron kanssa, tärppäsikö? 🙂

      Kiskis: tervetuloa mukaan 🙂 mitenkäs teillä kävi? Aloititteko ivf:n vai?

    • #11582
      JonnaK
      Osallistuja

      Hermione, mitä kuuluu? Toivottavasti kaikki on hyvin.

      Meillä sulatettiin viisi alkiota ja viljeltiin, yksi pääsi (kuten tilastojen valossa pitikin) blastovaiheeseen ja siirrettiin alkuviikolla. Testin teen reilu viikon päästä. Kovin positiivisella ja optimistisella fiiliksellä olen ollut, mutta nyt alkaa epäilyttää kun en ole koko viikkona saanut nukuttua.. ilmeisesti kortisonin takia. Pieni nuha päällä, lapsi myös, valvomista, ällöttävät luget, viikon väsymys, työssä uudet kuviot.. Voiko mitään olla odotettavissa kun olen näin poikki..

    • #11526
      JonnaK
      Osallistuja

      Täällä hoidot käynnissä taas vanhalla klinikalla. Uudella kävin arviossa ja oli kyllä sellainen käynti että terve. Periaatteessa sain uusia ajatuksia, mutta pääasiassa varmistuksen oman klinikan käytäntöjen oikeellisuudesta. Jotenkin palautui luotto sinne, on tämä ihmeellistä veivaamista eestaas.

      Noh, meillä nyt viikonlopun vuoksi tiistaina pistetty irroituspiikki ja huomenna aamulla sulatetaan pakkanen tyhjäksi, 5kpl. Viljellään henkiinjääneet blastoiksi ja yksi siirretään ma tai ti jos jotain siirrettävää. Ihan hirveetä rulettia, tilastojen mukaan blastoiksi etenee 40% eli tässä tapauksessa kai max 2 jos nyt ylipäätään sulatuksesta selviävät. Luget ja endon takia kortisoni mukana.

      Kahdet hautajaiset testipäivänä, mutta tiedättekö miten ajatus tässä epätoivossa juoksee?! Ensimmäinen ajatus oli, että jospa nyt olisi molempien suvuissa taas tilaa uusille jäsenille. Hyvillä mielin siis, uskomatonta. Tällaiset sattumat saa uskomaan ihmeisiin ja siksi olen luottavaisella mielellä että siirtoon päästään. Uskon välillä jopa onnistumiseen. Romahdus on kova jos ei onnistu vaan joudutaan taas piikittelemään. Miten monta kierrosta ihmiselle voi tehdä? Mulla nyt takana sitten neljä.. viides kuulostaa jo pahalta.

    • #11407
      RJP76
      Osallistuja

      Mulle siirrettiin tiistaina 2 alkiota (selvisivät osittain sulatuksesta), keskilaatuisia ovat, pisteet 1,5 ja 4- ja 7-soluiset. Itsellä ei kauheita toiveita noitten suhteen ole, mutta jos vaikka ihme tapahtuisi… Eilen pistin Gonapeptylin ja nyt vaan odotellaan. Noi oli viimeiset pakastimessa ja mietin jo kuinka on varaa seuraavaan (ja viimeiseen) icsiin ja miten saan sen töitteni kanssa sopimaan. En voi töissä sanoa mihin tarvin vapaata… 🙁 No täytyy yrittää olla stressaamatta. Muuten onneks noi stressinaiheet on vähentyny ku asunto saatiin viimein myytyä ja uusi pomokin alotti eikä ainakaan vielä oo antanu mulle kenkää (tosin uusi työsoppari on vielä kirjottamatta). 🙂

    • #11394
      Kiskis
      Osallistuja

      Hei vaan!

      Täällä myös yksi lapsellinen lapseton. Edellisestä parisuhteesta kaksi teini-ikäistä lasta ja sitten menin ja tapasin itseäni nuoremman lapsettoman miehen. Olemme yrittäneet reilun vuoden saada lasta, minulla ikää vähän reilu 40 ja ei onnistunut vaikka ovulaatiota testattiin ja laskettiin päiviä ja kaikki mahdollinen tehtiin. Syksyllä hakeuduttiin hedelmöityshoitoihin ja siellä selvisi että minulla on vaihdevuodet aluillaan ja munasolureservi todella pieni ja alhainen AMH (0,3). Miehellä kaikki ok.

      Nyt takana on epäonnistunut IVF, jossa saatiin kolme munasolua, niistä yksi hedelmöittyi ja istutettiin. Menkat kuitenkin alkoivat ja järkytys oli valtava. Nyt odotellaan, että pääsiäisen jälkeen aloitetaan IVF numero 2 ja siihen se sitten varmaan jääkin, jos ei onnistu.

      Mä en itse välttämättä lasta enää haluaisi, mutta ymmärrän, että mies haluaa. Pelko on valtava, että jos en saakaan lasta, niin parisuhdekin kaatuu siihen. Mä kaipaisin niin kovasti tukea tähän pelkooni.

      Nyt tilanne on se, että edellisistä menoista on nyt kp27 ja mulla on yleensä ollut tosi tasainen 25 päivän kierto. Viikonloppuna juili menkkamaisesti, mutta se meni ohi. Tietysti pieni toive on, että ihme olisikin tapahtunut, mutta sitten taas luin, että nämä välimenkat ovat usein aikalaillakin myöhässä.

      On tämä hirveää touhua. kauhea stresi koko ajan päällä.

    • #11326
      Hermione
      Osallistuja

      JonnaK: Uskoisin sulla raskaaksi tulemisen vaikeuden olevan enemmän fyysinen mutta eihän sitä henkistäkään puolta voi sulkea pois. Toivotaan että sulle löytyy se hoitokeino sinne kohtuun jotta se olisi vastaanottavaisempi ja ehkä se mielikin siitä kirkastuu sen mukana. Se on kyllä niin ikävää kun se teidän siirtokin meni sivu suun 🙁 Jotenkin silloin ajattelin kun meille kävi toistuvasti sama homma että ihmiset tekevät lapsia ilmaseksi ja juuri siihen aikaan viikosta kuin heille sopii ja kierto määrää niin me maksetaan itsemme kipeiksi tästä huvista ja aikakin on siinä suhteessa rajallinen; viikolla 8-16 ja ei viikonloppuisin!!! :’D jotenkin niin naurettavaa… Harmi että tähystysaikakin meni toukokuulle 🙁 Kyllähän niitä alkioita pitäisi olla mahdollisuus siirrellä, ovathan ne kuitenkin teidän? Kyllä nyt kannattaa oman mielen vuoksi vain pitää huolta itsestä ja omasta perheestä. Elä kanna huolta ja huonoa omaa tuntoa siitä mitä ystäväsi ajattelevat jos et heitä ole jatkuvasti näkemässä, ne oikeat ystävät pysyvät siellä kaikesta huolimatta.

      Täälläkin on kaikennäköistä muuta huolta ja päänvaivaa hoitojen ja painonpudotuksen lisäksi niin olen päättänyt ottaa päivä kerrallaan ja olla nyt vain itseäni ja perhettäni varten. Kaikki muu rullaa omalla painollaan. Kipuja ei ole ollut, en edes ovista havainnut. Tässä kierrossa on tuntunut ettei kertakaikkiaan ole kropassa tapahtunut mitään :O sikäli ihan hyvä niin mutta vähän jännittää että juurikin kun hoitojen tulisi alkaa niin heittääkö mulla kierto nyt häränpyllyä :/

      RJP76: Tsemppiä teille siirtoon, pidetään täällä peukkuja että alkiot selviävät sulatuksesta. Tuuhan kertoon sitten kuinka kävi.

    • #11289
      RJP76
      Osallistuja

      Tsemppiä ja jaksamista JonnaK:lle! Mä kävin tänään ultrassa ja ens tiistaina PAS… Kauheeta luottoo ei oo ku ne alkiot ei oo kovin hyvälaatusii. Toivotaan et selviävät sulatuksesta, 2 siirretään… Jos molemmat selviää.

    • #11287
      JonnaK
      Osallistuja

      Voi ajattelin jo pahoittaneeni sun mielen kun olen näin negatiivinen koko ajan. Hurjaa tämä tunteiden heittely. Niin surkea ja toivoton olo on kyllä nykyään koko ajan, työllä ja tuskalla pysyn elämässä kiinni ja näytän iloista naamaa. Mietin (=stressaan) jo sitäkin, että onko mun sisällä oleva tuska niin padottu ettei raskaus tule koskaan onnistumaan siitäkään syystä. En tiedä miten saisin surun pois, tarvitsisin omaa aikaa hiukan itkeskellä. Mihinkään juttelemaan en tule koskaan menemään enkä ole saanut tutuista kenellekään kerrottua vieläkään. Ehkä räjähdän joku kerta ja sitten on kaikkien tiedossa? 🙂

      Miten sulla Hermione sujuu kipujen kanssa, onko ollut paha vai vielä ok? Sulla on kohta jo hoidotkin käsillä. 🙂 Älä painoa stressaa liikaa, tässä on muutakin kestettävää.

      Me ei päästy siirtoon ollenkaan ja se oli kyllä kans kova kolaus, lapsihan tuli ekasta pakastesiirrosta ja nyt just se jäi tekemättä. Ovis tuli nätisti muutaman päivän viiveellä, mutta viikonlopun vuoksi ei siirtoa voitu tehdä. Olen ens viikolla menossa toiselle klinikalle arvioon, kaikki aikaisemmat hoidot, leikkauskertomus ja tutkimustulokset on lähetetty etukäteen ja siellä johtava lääkäri kertoo tuomion. Vanhaan klinikkaan en enää mene kirveelläkään, se tie on nyt käyty. Korkeintaan käyn siirroissa, hoidon saa päättää uuden klinikan lääkärit. Selvitän saataisiinko alkiot siirrettyä uuden klinikan pakkaseen, siirretäänhän muitakin soluja?! Kohdun tähystyksestä soitettiin eilen, sain ajan vasta toukokuulle, ihan kurjaa sekin kun lähetteen tehnyt lääkäri lupaili seuraavaan kiertoon jo.

      Kaikessa kestää ja jokainen tuskainen kuukausi romuttaa mun koko elämää. Katkeroitumista on niin vaikeaa estää ja ystäviin alkaa olemaan välit siinä ja siinä.. Just mietin mitä keksin ettei tarvitse perjantaina nähdä, en vaan kestä niitä vauvajuttuja ja sitä miten on nyt yhdenkin pakko päästä baariin kun ei saa kotona oltua pienen vauvan kanssa. Oikeesti miten raastavaa.

      Olen niin pahoillani kaikista kurjista sanoista Hermione, toivottavasti osaat laittaa niitä pois takareivosta.. Ihmiset ei vaan tajua.

    • #11285
      Hermione
      Osallistuja

      Moikka! Taas pitkä väli kirjotteluissa, ehkä täälläkin samaa vikaa että oli aihetta siirtää näitä juttuja vähäksi aikaa sivummalle :/ Alkavat hoidot jännittävät todella, varsinkin kun paino on alkanut jälleen jumimaan ja tavoitteeseen olisi vielä 1,8kg ja lääkäri parin viikon päästä 🙁 pinnistellen eteenpäin!

      RJP76, tervetuloa mukaan kirjoittelemaan ja vaihtelemaan tuntemuksia 🙂

      JonnaK: Onneksi ne alkaa kuitenkin nyt tutkimaan mistä ne ongelmat johtuvat ja toivonmukaan niihin tulee selvyys.
      Saitko tikutettua ovista? Pääsittekö siirtoon? Varmasti se oviksen viivästyminen johtuu nyt tästä kaikesta stressistä. Mulla oli sama juttu sillon kun esikoista piti lähteä siirtämään niin yhtenä kuukautena en saanut ovista plussattua kun niin jännitin mille viikonpäivälle se osuu että päästäänkö siirtoon, se oli ihan kauheaa ja varsinkin kun aikaisemmat 2 kuukautta oli plussa tullut niin että siirto osui viikonlopulle eikä NKL:ssä tehdä siirtoja viikonloppuisin… Kaikkea kanssa näidenkin juttujen kanssa pitää kestää… Ja mitä noihin vauvauutisiin tulee niin täälläkin niitä satelee yks toisensa perään ja jotain todella törkeää ja ikävää mulle lauottiin päin naamaa läheisen ihmisen toimesta niin epäreiluus on ollut avainsana viime viikkoina. Voimia sulle sinne JonnaK negatiivisten tunteiden voittamiseen.

    • #11185
      JonnaK
      Osallistuja

      Loistavaa Hermione!! Ihan pian jo pääsette hoitoihin, jännittääkö? 🙂

      Minä kävin gynellä kohtua näyttämässä, ei sieltä mitään vikaa löytynyt, sain kuitenkin sairaalaan lähetteen tähystykseen. Kuulemma kun näin paljon epäonnistuneita hoitoja takana, täytyy tutkia. Jep, eipä klinikalla ole ollut mitään kiinnostusta tutkimisiin, vaikka olen siellä vuosi sitten ekan kerran kysynyt mitä voitaisiin nyt tutkia ja tehdä kun siirrot eivät tuota tulosta. Raivostun kun ajattelenkin koko klinikkaa.

      Sellainen historiallinen hetki on nyt kyseillä, että en saa ovista testiin, pelkkiä kirosanoja tähän. Näiden viiden vuoden aikana ei tällaista ole tapahtunut, ovulaatio tulee joka kk päivän tarkkuudella ja tiedän sen jo ilman testejäkin. Nyt on testi näyttänyt haaleaa viivaa viisi päivää, oireet ovat olemassa kyllä eli en tiedä onko nyt vaan joku viive? Olisin siirtoon halunnut nyt mennä, kun se maaginen onnistuminen koettiin just ekassa pakastesiirrossa punktion jälkeen. Muuten olen niin kypsä koko aiheeseen ettei paljoa kiinnosta, tämän siirron olisin halunnut.. Vauvoja satelee taas ympärillä kaikille ihmisille ja mua vituttaa aamusta iltaan ihan kaikki. Ketään ei voi nähdä kun tulee kysymyksiä tai en kestä mitään vauvoja tai vauvajuttuja. Ihan uus piirre sekin, että on alkanut tekemään pahaa jo tämän palstan ihmistenkin onnistumiset.. Ennen sentään ajattelin teidän kaikkien ansaitsevan onnistumisen, mutta nyt on vaakalaudalla sekin. Pohjalla mennään.

    • #11143
      RJP76
      Osallistuja

      Moikka! Mäkin liityn keskusteluun, jos sopii… Meillä on miehen kanssa 1v 4kk Icsi-tyttö. Ensin olimme hoidoissa julkisella puolella ja siellä ei onnistunut eikä niistä hoidoista pakkaseen jäänyt itään. Oltaisiin jouduttu jonottamaan 5kk. Koska on ikää sen verran paljon niin ei ole varaa heittää hukkaan yhtään aikaa, niin päätimme mennä yksityiselle, missä siis heti eka tuoresiirto onnistui. Nyt aloimme sitten tammikuun alusta imetyksen lopetettuani yrittämään toista ja eka PAS takana. Se ei siis onnistunut. Seuraava tulisi heti perään, juuri aloitin viikonloppuna Zumet. Vähän on vaan sellainen olo ettei nuo PAS:t onnistu kun alkiot on aika huonolaatuisia (kai luokka 4). Mut yritetään nyt kuitenkin, 2 niitä siellä vielä olisi. Mua vaan stressaa kun pomo on vaihtumassa ja hän ei ymmärrä tätä tilannetta kuten nykyinen pomoni, joka kannusti minua koko hoidon ajan. Minulla on hankalat työajat ja hankala saada vapaata hoitoja varten… 🙁 Ja tietty tuo rahakysymyskin stressaa, kun aika kallista on tuolla yksityisellä puolella. Mutta ei auta kuin toivoa että onnistuisi. Meillä ei ole muuta syytä vielä löytynyt kuin että huonoja uimareita ja mulla kai hormonitasot jo aika alhaalla.
      Tsemppiä kaikille!

    • #11111
      Hermione
      Osallistuja

      Siis ei voi olla totta!! :O Minusta tuossa on klinikka tehnyt nyt hoitovirheen kun väittävät että liuokset virtaa aukiolotutkimuksessa, eivätkä ole mitään sanoneet mikä kohdun tila todellisuudessa on 🙁 ja todella kannattaa laittaa klinikka vaihtoon kunhan on siirrot tehty! Onneksi selvisi tässä vaiheessa ettette enää laita rahojanne siihen paikkaan.. Olen todella pahoillani huonoista uutisista kohdun ja munasarjan osalta.
      Voihan se olla että raskaus/synnytys on jotain vaurioita sinne aiheuttanut mutta ehkä siellä lääkärin vastaanotolla saat sitä kauan kaipaamaasi tietoa ja toivotaan ettei tilanne olisi täysin lohduton. Voimia JonnaK <3

      Täällä alkoi kuukautiset ihan ajallaan mutta kivut alkoivat poikkeuksellisesti vasta vuodon alkaessa mikä on ihan positiivista. Eli ilmeiseti sokerittomalla kuurilla on jotain tekemistä niiden kipujen kanssa kanssa, en keksi miksi muutenkaan olisi nyt lievemmät :O Lisäksi soittelin klinikalle kysyäkseni että olisiko mahdollista aikaistaa käyntiä pahenevien endo oireiden vuoksi ja jos olisi mahdollista päästä jo seuraavasta kierrosta aloittaan hoidot niin sieltä näytettiin vihreää valoa <3 eli näillä näkymin täälläkin päästään tosi toimiin seuraavasta kierrosta 🙂 nyt ehkä tuli vain vähän kiire tämän painon kanssa mutta täällä sokeriton jatkuu edelleen siihen malliin että josko sitä ajallaan tavoitteisiin pääsisi.

    • #11045
      JonnaK
      Osallistuja

      Heippa! Tervetuloa joukkoon Hopea! Anteeksi Hermione kun minusta ei ole kuulunut mitään, ei oikein aina jaksa tätä aihetta, vaikka se mielessä pyöriikin koko ajan.

      Mulle ei kuulu mitään hyvää, lisää vaan terveysongelmia (ei varsinaisesti liity tähän) ja muuta paskaa. En ole halunnut kirjoitella kun ei mitään hyvää olisi ollut sanottavana. 🙂 Olen käynyt työterveyshuollossa mittauttamassa veriarvoja ja olen menossa endon leikanneen lääkärin vastaanotolle torstaina kuvauttamaan kohtua, josko siinä olisi selitys ettei onnistu. Onkohan synnytyksessä voinut jäädä sinne jotain mikä ei perus ultrassa näy? Tai muuten kohtu vahingoittua? Mulla on erityisen pieni kohtu, toinen puoli on jäänyt kehittymättä jossain vaiheessa ja siksi ehkä pinta-alaa vähemmän kuin muilla. Tämä selvisi leikkaavan lääkärin vastaanotolla perus ultrassa, sen jälkeen kun klinikalla mua oltiin ultrattu vuosia. Vieläkin sappi kiehahtaa kun ajattelen. Mulla ei ole siis kohdusta yhteyttä toiseen (terveeseen!) munasarjaan. En nyt muista onko mulla toista munatorvea, mutta aivan sama kun kohtu on ummessa siitä kohtaa. Klinikan munatorvien aukiolotutkimushan esim. tehtiin heti ekalla käynnillä ja kunnossa oli, niin virtas heidän mukaansa liuokset. AAAAARGH!!!! Vaihdetaan klinikkaa heti kun pakkasesta on kaikki (5) siirretty pois, teen perus valmisteluja jo. Hoitokertomukset on kaikki nipussa vanhasta paikasta, veriarvot mitattu uusiksi ja nyt kohtu. Sitten sen nipun kanssa toiseen arvioon.

      Mutta siis Hermione! Noin upea sokeriton kuuri, vau!!! Olet kyllä oikealla tiellä, vau, päivä kerrallaan. Mikä tilanne nyt, onko kuukautisia tullut tai oletko testannut? HUI!

    • #11018
      Hermione
      Osallistuja

      Hopealle tervetuloa mukaan joukkoon 🙂

      Minäkin täällä malttamattomana odottelen JonnaK:n terveisiä miten siellä menee? Toivottavasti kaikki on hyvin <3

      Oletko Hopea ajatellut kauan imettää? Riittääkö teillä sitten puhelin soitto klinikalle että pääsette PASsiin? Hurjalta kyllä kuulostaa se synnytyksessä tullut repeämä 🙁 Toivottavasti se paranisi pian.

      Mulla on täällä vähän ristiriitaiset tuntemukset kun kp 26 on meneillään eikä mitään tuntemuksia että kuukautiset olisi alkamassa :O viimeiset kolme kuukautta on viikkoa ennen kuukautisten alkua alkanut ainakin jonkunlainen kipuilu mutta nyt ei ole vallan mitään. Ja kierron todennäköinen pituus on 28-29 päivää. Ajatusta pienimuotoisesta ihmeestä olen jo vähän mielessä pyöritellyt mutta sitten toisena seikkana mietin voiko ruokavalio vaikuttaa kipuihin??? Aloitin viikko sitten vähähiilarisen ja vähäsokerisen ruokavalion mikä on jo aikamoinen muutos siihen nähden minkälainen sokerihiiri olen ollut. Paino on pudonnut viikossa 2.5 kiloa mutta voisiko se tosissaan vaikuttaa myös endometrioosiin ja sitä kautta kuukautiskipujen lieventymiseen? :O mutta ei kai noin pieni painonpudotus jätätä kuukautisia välistä kun olen kuullut sitäkin tapahtuvan? :O argh, tämä on niin turhauttavaa…

    • #11009
      Hopea
      Osallistuja

      Moi!

      Liityn minäkin keskusteluun, jos sopii. 🙂 Olin nimittäin tämän kaltaista ketjua tulossa tänne aloittamaan, kun huomasin, että tämmöinen jo on. 😀

      Meillä on nyt puolivuotias ICSI-tyttö, ja haaveissa on hänelle sisarus niin pian kuin vain mahdollista. Imetys ilmeisesti pitää vielä kuukautiset poissa, niin varsinaisia yrityksiä asian suhteen ei ole vielä päästy aloittelemaan. Lisäksi synnytyksessä tullut iso repeämä kipuilee, ja limakalvot (nekin imetyksen johdosta) on niin kuivat, että luomuyritykset eivät ole hirveästi vielä kiinnostaneetkaan. 🙁 Pakkasessa on vielä kolme huurunenää, joten niitä sitten olisi tarkoitus siirrellä kunhan kierto tässä starttailee. Meillä lapsettomuuden taustalla siis minun PCO-tyyppiset munasarjat, joten luomunakin saattaa olla pieni mahdollisuus onnistua. Ainakin, jos raskaus ja synnytys on tasoittanut tuota hormonitoimintaa, mutta en silti ole itse kovin luottavaisella mielellä sen suhteen…

      Pikaisesti lueskelin ketjun läpi, ja teillä näyttäisi yritykset olevan jo paljon pidemmällä. Miten JonnaK kävi, alkoivatko kuukautiset ja mitä testi näytti? Ja tsemppiä Hermionelle endo-kipujen ja vuotojen kanssa sinnittelyyn! Vaatii varmasti paljon sitkeyttä, mutta onneksi ei ole hirveän pitkästä ajasta enää kyse.

    • #10931
      Hermione
      Osallistuja

      Voi ei, olen todella pahoillani :'( ainahan ei pieni vuoto tarkoita sitä etteikö olisi tärpännyt mutta ihan varmasti ei pysty kovin korkealla toiveita pitämään kun on niin moni kerta mennyt pieleen 🙁 Nyt kyllä pitäisi klinikallakin jo jonkun ottaa kantaa siihen miksi se ei onnistu?! Pakkohan sille on löytyä joku järkevä selitys? Voimia sinulle <3

      Kyllä minä niin päätin etten pillereitä aloita ja kestän nämä pari kuukautta. Olen niin paljon lukenut siitä kuinka voi hormonitoiminta heittää häränpyllyä juuri sillä hetkellä kun sen pitäisi toimia kellon tarkasti ja nyt kun se toimii niin en aio sotkea sitä. Ja hulluksi tulisin kun se toisi mukanaan kuitenkin lisä stressiä painon pudotukseen :/

    • #10923
      JonnaK
      Osallistuja

      Hei vaan kaksi kk! En tiedä kestätkö kivut? Jos pystyisit olemaan särkylääkkeillä? Ehkä sitten voisi olla sotkematta kehoa pillereillä?

      Eka tippa verta samalla kun hain raskaustestin apteekista. Ei tätä voi sanoin kuvailla.

    • #10913
      Hermione
      Osallistuja

      Ei ole enää kuin 2 kuukautta niin päästään hoidoissa eteenpäin mutta vielä mua mietityttää ne pillerit :O oon yrittäny tutkia että onko se painon nousu tullut syömisen tuloksena vai ihan jotain nesteen kertymistä mille et itse hirveän paljon mahda mitään mutta en oikein ole saanut vastausta.. Mua kyllä niin pelottaa se painon nousu ja sen tuloksena hoitojen siirtyminen 🙁

      Tosi ikävää että sulla on sellaiset tuntemukset ettei ole tärpänny mutta pidetään toivoa yllä niin kauan kun vuoto pysyy poissa <3 on kyllä käsittämätöntä etteivät ole alkaneet tutkimaan miksi kiinnittymistä ei tapahdu kun on kuitenkin noin monta siirtoa takana ja on kumpaakin kokeiltu, tuoretta ja pakastettua. Kyllä siinä pitäisi minun mielestä alkaa kohdun limakalvoa, keltarauhasta ja kaikkea mahdollista juurikin sinne kohtuun liittyvää tutkimaan niin voitaisiin saada selville ongelma. Onko kertaakaan ollut edes kiinnittymisyritystä? Haaleaa plussaa tai menkat selkeesti siirto ajankohtaan nähden myöhässä? Pystyyköhän hyvälaatuisille alkioille tekemään sitä alkiokuoren avausta? Jos olen oikein ymmärtänyt niin senkin pitäisi auttaa kiinnitymään. Olen kuullut myös että jos kohdun (eli koko kropan) verenkiertoa vilkastutetaan niin sekin voisi edesauttaa kiinnittymistä?

      Tsemppiä sinne viimeisiin piinapäiviin, olen täällä hengessä mukana 🙂

    • #10894
      JonnaK
      Osallistuja

      Voi miten ihanaa kun sait hyviä uutisia! Vaikea päätös niiden minipillerien suhteen, mutta minä varmaan ottaisin ne ja sitten vaan päivä kerrallaan söisin superhyvin. Miten pitkään saatte vielä odotella hoitohin pääsyä, eihän enää montaa kuukautta ollut?

      Mulla on ihan sellainen kuukautisten alkamisolo, tiedän ettei tämä onnistunut. Silloin kun tulin raskaaksi, olo oli täysin neutraali, ei mitään kuukautisjomotuksia tai tuntemuksia tai vuotoja. Vielä ei nyt vuoda, mutta olo on sellainen että ajan kysymys.

      En tiedä mitä tässä voi enää tehdä. Mulle on nyt tehty lukuisia siirtoja samalla tavalla eikä mitään. Koskaan ei ole tehty blastoviljelyä kun on niin hyvät solut ettei kannata ja labra on kiinni viikonlopun ja kaikkea mahdollista. Voiko kohtua jotenkin tutkia, mitähän siellä on? Olen kysynyt sitäkin, mutta kun ei siellä mitään näy ultrassa. Alkaa muutenkin koko klinikka vituttaa. Jokainen siirto maksaa tonnin. Jokainen punktio siirtoinen 2,5 tonnia. OIKEESTI! Ei tää ole mitään pelleilyä enää, niiden on nyt keksittävä jotain.

    • #10892
      Hermione
      Osallistuja

      Sain pikaseen ajan erikoislääkärille kun niin alkoi olla mielen päälle tämä tilanne. Siinä mielessä hyviä uutisia että tilanne on pelättyä lievempi eikä tarvitse leikata ja saan raskautua. Jee! Munasarjat ja kohtu oli lääkärin mukaan hyvinkin vastaan ottavaiset tulevaa hoitoa ajatellen eikä endometrioomaa siellä näkynyt mutta oirekuvan perusteelle lääkäri päätteli tosiaan suolessa olevan kasvustoa johon nyt pitäisi minipillerit aloittaa hillitsemään kasvua. Ja tässä tulee se mutta 🙁 minipillereissä on yleisissä haittavaikutuksissa mainittu painon nousu mitä ei nyt todellakaan saa tulla kun sitten ei hoitoja aloiteta ollenkaan niin nyt en kyllä enää tiedä miten tässä toimia?! Pitäisikö kärsiä hoitoihin saakka jotta saa pidettyä painon kurissa vai ottaa riski että paino nousee mutta olla kivuitta ja ylimääräsiä vuotoja :O

      Minäkin olen kuullut tästä että tuoresiirroilla on huonommat mahdollisuudet onnistua mutta on niitäkin onnistumisia niin älä lannistu vielä 🙂 olet ihan oikeassa että kyllä pitäisi periaattessa voida testata maanantaina 1.2 kun eikös luonnollisestikkin voi testata 14. päivää ovulaation jälkeen ja eikö punktio ole yhtä kuin ovis? Ehkä siihen on ajateltu vielä jokin varo aika kun niin voimakkaat hormoni jutut taustalla? toivotaan että vuoto pysyy poissa ja ensi viikolla näihin aikoihin voisit jo testailla 😉

    • #10871
      JonnaK
      Osallistuja

      Voi ei.. En edes tiedä mitä sanoa, kaikki tuntuu niin lapselliselta. Olen niin pahoillani, voin kuvitella pelon ja kivun ja ärsytyksen ja epävarmuuden kaikesta. On niin vaikeaa kun ei voi hoitaa sairautta vielä. Tai siis yrittää estää kipuja ja muita ongelmia. Oletko menossa vielä erikoislääkärille (endo)? Pitäisiköhän taas ottaa se lääkitys hoitoihin saakka? Vai oletko itse leikkauksen kannalla? Kuinka nopeasti sen jälkeen saa mennä/pääsee hoitoihin?

      Mun ei ole koskaan kannattanut testailla aikaisemmin kun olen vuotanut verta ihan reippaasti jo hyvissä ajoin.. Nyt en tietty tiedä mikä on tilanne kun on se leikkaus tehty. Kun tulin raskaaksi, testasin päivää ennen (illalla työpaikan illalliset viineineen) ja näkyi kyllä hyvin, ehkä siis jos veri pysyy poissa testaan jo pari päivää ennen. 😀 Luget ei ole mulla koskaan estäneet vuotoa alkamasta. Testipäivä taisi olla virallisesti vasta 3.2. keskiviikkona, mutta eikös se kuuluisi olla jo päivää tai kahta aikaisemmin kun on kaksipäiväisenä laitettu 20.1.? Noh, anyway, ei mulla tuolla ole koskaan ollut merkitystä kun viikkoa ennen jo vuotaa.

      Ei mulla muutenkaan toiveet ole korkealla (mieli kyllä ihan hyvä, what!), muistan jonkun lääkärin kommentin että tuoresiirroista on harkittu jopa kokonaan luopumista kun ne ei yleensä onnistu koskaan. Ja vatsa on arka ja sellainen outo koko ajan, yhdistän sen kuukautisten alkumeininkeihin, vaikkakaan ne ei ihan vielä pitäisi siis tulla.

    • #10859
      Hermione
      Osallistuja

      Oikein hienon saaliin saitte sittenkin punktiossa ja niinkin monta vielä pakkaseen mutta mikä tärkeintä yksi 1. luokan alkio kyydissä mukana, ihanaaaa <3 Voi vitsit mulla kyllä jännittää niin paljon teidän puolesta ja toivon sydämeni pohjasta että nyt se onnistuu <3 Aiotko malttaa kaksi viikkoa vai testailla aikasemmin? Kyllä se sinäkin aika rauhalliselta vaikutat, niin kyllä tässä aikamoisen vahvoja naisia ollaan kun saadaan näin hyvin päät kasaan tilanteen kuin tilanteen edessä 😀

      Hyvin todennäköisesti mun endometrioosin tilanne on siis erittäin paha juurikin sieltä suolen puolelta. Kipuja on mutta on ne ollut joskus pahempiakin mutta se uusi ja pelottavin oire menkkojen aikaan on kun vuodan verta paikasta mistä ei todellakaan pitäisi vuotaa eli suolesta :'( olin kyllä ihan hysteerinen sillon viime viikolla kun menkat alkoi ja tajusin mitä tapahtuu mutta siitä kun lääkärin (ei asiantuntija kylläkään) olin tavannut ja saanut uutta aikaa asiantuntijalle ja siinä vaiheessa kun oireet hävis menkkojen mukana niin pystyin jo järjellä käymään asiaa läpi. Nyt vaan toivon ettei leikkaukseen tarvisi mennä ennen hoitoja vaan voitaisiin hoitaa koko ongelma pois kaikkineen päivineen sitten jos/kun ollaan toinen pieni saatu. Huh, vaikeita asioita…

    • #10826
      JonnaK
      Osallistuja

      Hei voi ei! Endometrioosi on kyllä yksi pirulainen, ei kuulosta nyt hyvältä sinun tilanne.. Onko oikein kovia kipuja? Voi toivottavasti saisit pian selvyyden asiaan, jos pitää leikata niin nopea aikataulu ja hoitoihin taas. Yksityisellä puolella aikataulut ovat nopeita, mutta kustannuksiahan siitä tulee kunnolla. Vaikeita leikkauksia eivät kyllä tee, varsinkin jos tarvitaan muiden alueiden asiantuntijoita myös, esim. suoliston kanssa. Toivotaan nyt parasta, ehkä leikkaus auttaa ja pääset nopeasti?

      Minä olin maanantaina punktiossa ja se meni yllätys yllätys ihan hyvin. Kipua oli toki välillä, mutta vain hetkeksi ja 12 solua kerättiin. Hävikkiä toki tulee, pakkaseen laitettiin nyt sitten 5 kpl oikein hyvälaatuisia. Yksi 1-luokan (!) solu siirrettiin keskiviikkona eli pari viikkoa saan nyt odotella tapahtuuko jotain.

      Ihan hyvä mieli täällä päässä nyt, voi kun säilyisi koko kahden viikon ajan ja tulisi vielä tulostakin. Pitkästä aikaa on hiukan toiveikas olo ja siihen on nyt tartuttava, kuitenkin ihan poikkeuksellinen tilanne. 😉

      Ajattelen sinua ja toivon niin kovasti että asiat järjestyvät parhain päin.. Tosi hyvin olet saanut psyykattua itseäsi paremmalle mielelle, aika nainen!

    • #10808
      Hermione
      Osallistuja

      Anteeksi kun muinusta ei ole kuulunut muutamaan päivään. Täälläkin suhteellisen rankka viikko takana kun yks kaks yllättäen mulla tuli uusi oire mikä viittaisi siihen että mun endometrioosi on jälleen siinä pisteessä että leikkauspöytä odottaa. Siirtyykö hoidot, en tiedä ja parin viikon päästä vasta lääkäriin tarkistaan todellinen tilanne. Säryin kyllä taas miljooniksi palasiksi mutta nyt kun on saanut taas käydä ajatuksia läpi niin olo helpottaa päivä päivältä.

      Olen todella pahoillani teidän munasolu saaliista mutta toivotaan vielä että vain se yksi riittäisi tuomaan teille toisen pienokaisen.
      Kyllähän varmaan sun miehesikin on pettynyt tilanteeseen mutta toivottavasti hänkin jaksaisi vielä olla tukena sinulle että jaksat. Oliko teillä tänään punktio, miten meni?

      Jos kerron kokemuksistani siitä kun olen läheisilleni kertonut asiasta niin ehkä se rohkaisee tekemään samoin ja saisit kasvatettua tukiverkostoasi siellä.
      Mun tyyli kertoa tilanteestamme ei oo koskaan ollut sellainen säälipisteitä hakeva vaan sellainen että tämä on osa meidän elämää ja näillä mennään. Ja näin ollen ihmiset ovat olleet tukemassa, ei säälimässä ja antavat meidän kertoa omaan tahtiin eivätkä utele. Toisilla on enemmän empatiakykyä kuin toisilla mutta en koe että kukaan olisi ihan hirveän suurta surua joutunut meidän takia potemaan eikä varsinkaan ajattele että olisimme jotenkin sen enempää viallisia kuin toiset. Uskon että sillä miten asiat esittää on suuri vaikutus siihen miten ihmiset sen ottaa. Missään nimessä ei ole pakko kertoa jos siltä tuntuu, omaa oloani se on kyllä huomattavasti helpottanut.

    • #10768
      JonnaK
      Osallistuja

      Olin äsken ultrassa ja ei tarvii mitään liikatuotantoa pelätä, samat muutamat siellä oli.. Liian vähän, ei näistäkään tule kuin pari siirtoa, tai en tiedä mikä on hävikki. Itken täällä autossa klinikan parkkipaikalla enkä tiedä mitä tekisin että saisin itseni kasaan taas ennen kotiinmenoa. Mieheltä tuli tyly vastaus viestiin kun tästä kiukuttelin. Jos se alkaa hermostumaan niin sitten en kestä enää minäkään, mies on tässä ollut se tuki ja positiivisuuden lähde.

      En tiedä mitä voin enää tehdä.

    • #10760
      JonnaK
      Osallistuja

      Aika aggressiiviselta kuulosta sun sairaus.. huh. Jotenkin pelottavaa ajatella miten se meillä etenee. Kun vaan saataisiin ne lapset niin voisi alkaa hoitamaan sairautta.

      Luin eilen jotain artikkelia sokerin haitoista ja siinä kyllä niin rankasti toisteltiin sitä, miten sokeri ylläpitää elimistön tulehdustiloja ja sain taas uutta virtaa sokerittomaan elämään. En halua itse pahentaa tilannetta enää. Olen hiukan ruokanatsi ja tosi kiinnostunut aiheesta, paheita kyllä löytyy. Mulla on sellainen ajatus ollut aina, että viinistä, suklaasta ja juustoista en kieltäydy. Suklaa on nyt lähtenyt ja tietty hoitojen ajan myös viini. Äh, menkööt juustokin sitten kun tutkimusten mukaan maitotuotteet lisäävät elimistöön ”limaa” ja se taas tekisi huonoa endolle. Hmm. Tutkimuksia on kaikenlaisia ja itse päätämme mitä teemme ja uskomme. Ajattelen niin, että ei siitä nyt huonoakaan voi seurata jos elän terveellisesti. Toisaalta esim. viinilasillisen tai suklaapalan mielenterveydellisiä vaikutuksia ei sovi aliarvioida. 😀 Kyllä me niitäkin tarvitaan, näin se vaan on.

      Onko sun lähimmät sitten kyselleet paljon kun olet ollut avoimempi kertomaan näistä? Jutteletko näistä asioista ihmisten kanssa vai antaako ne sun olla? 🙂 Mä en oikein tiedä miten perhe ja ystävät sitten reagoisi jos kertoisin kaikesta.. Mua kuormittaisi kauheasti toisten suru, kysymykset ja ylipäätään se että joutuisin selittämään asiaa muille ja puhumaan näistä. Pelkkä toisten katseen pelkääminen on niin paha, en halua että mun asioita mietitään tai niistä puhutaan tai mua säälitään tai pidetään jotenkin huonona tai muuta. Mun kaverit on juuri siinä vaiheessa, että lapsia tulee ja osalla vielä tulematta, epäilen niiden alkavat karttaa mua kun ajattelisivat etten halua tai kestä tms. En halua että muiden pitää varoa puhumisiaan mun seurassa tms. Toisaalta niiden vittumaisten juttujen kuuleminen saattais vähentyä. 😀 Tiedät varmasti mistä puhun. Toisaalta mua kauheasti kutkuttaa saada sympatiaa ja ymmärrystä se sijaan että musta nyt todennäköisesti ajatellaan aika lailla pahaa kun en halua ketään nähdä jne. In your face! Oon sairas ja surullinen. Kyllä ne sit ymmärtäis, tiedän sen. En vaan sen jälkeen varsinkaan enää koskaan haluais nähdä niitä ja niiden kasvoista kaikkea mitä olen kertonut.

    • #10759
      Hermione
      Osallistuja

      Kyllä varmasti olen kuuntelijaa minäkin vailla viimeistään kun se pyöritys klinikalla alkaa jälleen. Ja jos olen sitä aiemmin niin käännyn puoleesi 😉 Olen sitä mieltä että sillon sen joka kokee olevan enemmän ”voimissaan” on parempi keskittyä siihen joka enemmän sitä voimaa tarvitsee.

      Olen niin pahoillani että sun kaverisuhteista osa on päättynyt kokonaan ja että teillä on ollut vaikea puhua näistä asioista oikein kellekkään 🙁 minusta tuo katkeroituminen on väistämättäkin osa tätä koko hommaa vaikka sitä kuinka yrittäisi estää. Kyllä tässä joutuu niitä ns. Elämän nallekarkkeja punnitteen suuntaan ja toiseen ja se epäreiluuden tunne tekee tästä välillä ihan sietämätöntä. Mä itse tein joskus sen ratkaisun että parempi puhua avoimesti niin eipähän kukaan tule tietämättään sanoneeksi mitään ”tyhmää”. En minäkään ihan jokaiselle matti meikäläiselle kerro mutta vanhemmat, omat sisarukset ja osa ystävistä. Toisten vauva uutiset oli mulle joskus niin raastavia että mä vaan itkin ja itkin niin kauan ettei enää jaksanut. Ja kyllä se lapsettomuus seuraa sen esikoisen jälkeenkin, mun kohdalla ei ehkä niin voimakkaana mutta kyllä tämän asian takia on keretty monet itkut jo itkeä. Olet kyllä todella vahva kun jaksat tilanteestasi huolimatta ylläpitää muutamia kaverisuhteitasi ja uskon ja toivon että juuri ne kaverit on sellaisia jotka siellä taustalla jaksaa odottaa ystävyyttäsi kun olet taas voimissasi <3

      Eikä tästä sen helpompaa tee nämä diagnoosit joiden takia on erilaisia huolia ja stressiä. Onneksi endometrioosi on sairautena sellainen että sen kasvua ja etenemistä voidaan lääkkeellisesti hillitä eikä se johda kuolemaan niinkuin syöpä. Mutta ymmärrän kyllä sen kuinka paljon henkisiä resursseja se vie kun sen kanssa pitää oppia elämään ja jos sairaus on vaikea niin kuinka paljon harmia se voi tuottaa. Mulla endo kiinnikkeitä (endometrioomaa) oli kohdussa, kohdun ja suolen välissä, virtsarakon ympärillä sekä molemmat munasarjat oli ns. kiinnittyny kohdun seinämään sen avulla. Toisesta munasarjasta lisäksi poistettiin ihan hyvän kokonnen kysta. Löydökset oli siinä mielessä ainakin oireisiin ”sopivat” että menkkojen aikaan vessassa käyminen oli aivan täyttä tuskaa ja kohdun kiinnikkeet aiheutti jatkuvaa kipua. Pari kuukautta ennen leikkausta mulla oli enään pari kivutonta päivää kuukaudessa mikä teki siitä aika sietämätöntä. Oireet helpotti heti leikkauksen jälkeen mutta alkoi taas vähitellen lisääntyyn 3kk päästä leikkauksesta ja sitten mulla stopattiin hormonitoiminta täysin siksi aikaa että saatiin hoidot alkuun ettei kasvusto etennisi samaan pisteeseen kuin ennen leikkausta. Mulle hoitokeino ei siis ollut leikkaus ja tottapuhuen en ole enää varma onko mun kohdalla sellaista kun ei raskauskaan ainakaan kokonaan tätä pois hoitanut mutta on se lievempi nyt kuitenkin onneksi.

    • #10750
      JonnaK
      Osallistuja

      Olet auttanut todella paljon, jo pelkästään lukemalla mun juttuja, saan purkaa hiukan päätä. 🙂 Kiitos tuhannesti. Muistathan sitten käyttää mua kun tulee sellainen olo enemmän, nyt tunnut tosiaan niin harmoniselta ja tasapainoiselta. 🙂

      Pari kierrosta käytin (muistaakseni) Gonal-F-piikkejä. Onko se sellainen stimulaatiopiikki? Mä olen niin hermostunut koko asiakkuudesta, että poltan takassa aina kaikki laskut ja reseptit ja ihan kaiken todistusaineiston, en voi mistään tarkistaa jälkikäteen. Ne ei tehneet kuin ihan muutaman solun ja paljon huonompilaatuisia kuin Elonva. En tiedä onko tämä Elonva uusi lääke, mutta jäi mieleen lääkärin kommetti siitä, että olin ensimmäisiä heillä kun oli tullut raskaaksi sillä. Uudestaan sitä ei uskallettu koittaa tosiaan solujen määrän vuoksi, mutta tuota toista en ota enää koskaan huonon vasteen vuoksi. Kai on suurempi riski hyperiin kun on paljon soluja, silloin onneksi meni paraneminen hyvin.

      Ei lääkärin kanssa olla keksitty muuta muutosta kuin tuon endon riehaantuminen.. Olihan siitä viitteitä jo ennen raskautta, mutta silloin puhuttiin munasarjassa olevasta kasvaimesta eikä endometrioomasta. Vasta kun imetyksen lopettamisen ja hoitojen uudelleenaloittamisen jälkeen alkoi tulla kipuja ja vuotoja ja endometriooma kasvoi aika nopeasti se tajuttiin. Tässä on tullut puolessa vuodessa niin paljon paskaa niskaan terveyden suhteen ettei oikein perässä pysy. Ensinnäkin tuo diagnoosi, sen kanssa eläminen ja asennoituminen. Sen jälkeen sen leikkaaminen ja epämuodostuman toteaminen.. Se oli kyllä niin paha kolaus, vaikkakin selittää paljon. Kaikki on nyt sikäli hyvin, että on tiedossa paljon miksei onnistu. MUTTA sinä ymmärrät ihan varmasti, että on tässä henkien hommaakin niin paljon mukana. Kaikki on mahdollista periaatteessa ja välillä olen miettinyt, että aika ei vielä ole valmis ja muuta kohtalojuttua.

      Miten paljon sulla oli sitä endoa kun niin nopeasti leikattiin? Taisi olla niin pahat oireet kyllä, että siinä sitä aihetta operoida.. oliko löydökset jossain suhteessa oireisiin? Auttoiko leikkaus kipuihin tai muuhun, mikä fiilis sulla on koko hommasta? Mulla on auttanut joihinkin juttuihin, mutta vieläkin joskus tulee esim verta ovulaation aikana kun oikeaan kohtaan sattuu munasolu. En aina tiedä onko paraneminen vielä kesken, haamukipua, uutta endoa vai mitä ihmettä.

      Henkinen puoli mulla on niin koetuksella ollut, ei sovi mun luonteelle tällainen nöyrtyminen elämän edessä.. KOitan ihan todella olla katkeroitumatta, mutta onhan mulla kaverisuhteet huonossa jamassa ja osa varmaan menetettyjäkin. Ei olla kenellekään kerrottu näistä jutuista ja siksi olen niin sinuun ripustautunut tässä. Mun vanhemmat ja pari kaukaisempaa kaveria tietää mun leikkauksesta, ei kukaan muu mitään. Kai fiksuimmat jo arvaa, mutta osa varmasti on vaan vihaisia mulle kun olen kaikki ”hylännyt”. En halua nähdä ketään koskaan, joskus on aina pakko kun en halua kaikkia menettää. Silloinkin saan oikein tsempata itseäni lähtemään ja kuulemaan uusia vauvauutisia. Suoraan sanottuna olen tosi kipeästi ystävää vailla, ollut jo pitkään. Siltikään en saa kerrottua kenellekään, ei ne tajuaisi enkä halua että kukaan tietää. Rankkaa koittaa vuosikausia näyttää iloiselta ja hyvältä ja siltä että kaikki hyvin.

    • #10749
      Hermione
      Osallistuja

      Olen kyllä tosi iloinen jos pystyn olemaan sinulle tukena ja avuksi. Kyllä tässä hommassa kaveria tarvitaan 🙂

      Toi 30kpl munasoluja kuulostaa kyllä niin hurjalta määrältä että en yhtään ihmettele että on ollut sillon tukalat oltavat 🙁

      Joo se on munasarjojen hyperstimulaatio mistä kerroit ja se tulee sillon jos punktion jälkeen munasarjat täyttyy nesteellä. Mullekkin on sanottu että sitä voi ehkästä juomalla PALJON vettä (ja varsinkin punktion jälkeen) ilmeisesti että nestekierto pysyy mahdollisimman aktiivisena. En kyllä tiiä onko siinä suurempi riski saada se jos munasoluja on enemmän kun kuitenki sama toimenpidehän siinä tehdään tuli niitä minkä verran tahansa. Kyllä se varmasti pelottaa mut mä itse ajattelen että suomessa on kyllä niin huippu hyvää tuo terveyden huolto ja lapsettomuusklinikat että kaikesta selvitään mitä ikinä matkalla kohtaakaan.

      Olen kyllä ihan yhtä paljon ihmeissäni miten teillä ei ole yksikään alkioista onnistunut ja varsinkaan jos mikään ei ole toisin. Ainut mikä mulla kävi mielessä on että voiko raskaudella/synnytyksellä olla jotain tekemistä asian kanssa? Yleensä sen kyllä pitäisi olla puoltava tekijä mutta jos se on se mikä on toisin aikasempaan verrattuna? Mikä oli se lääke joka ei antanut vastetta munasolujen tuottoon?

      Se on harmi kun miehesi ei ole samaa mieltä tupakanpoltostaan vaan jatkaa sitä kaikesta huolimatta. Olen kyllä samaa mieltä siitä että se mitä me naisina käymme tämän eteen läpi niin miesten pitäisi kyllä muissa asioissa tulla vastaan. Etkä sinä ole viallinen, tämä on vain vastoinkäyminen minkä voittamiseen tarvitsee vähän lääketiedettä ja yhden hemmetin vahvan naisen <3 Ja koita olla antamatta pelolle valtaa, asioista voi olla huolissaan mutta jatkuvan pelon kanssa ei kannata elää.

    • #10743
      JonnaK
      Osallistuja

      Voi kiitos taas tuesta ja avusta, olet kyllä niin tasapainoisen kuvan antanut itsestäsi, vau.

      Olen tämän aamun aikana kehittänyt uuden pelon, pelkään nyt sitä hyperiä kun ekalla kerralla tämä lääke teki soluja yli 30 kpl.. Melkein itkin silloin ekalla matkalla punktioon, irroituspiikin jälkeen olikin jo tosi huono olla. Muistaakseni pakkaseenkin laitettiin 16 kpl eli aika paljon. Nyt jo hiukan tukala olo ja maanantaihin saakka pitäisi vielä olla, melkein viikko. Varmaan kannattaa juoda paljon vettä, muistaakseni se auttoi estämään, useita litroja päivässä.

      Positiivista tietty jos soluja tulee, toisella lääkkeellä ei sitten tullutkaan kuin pari rupuista.. Tätä Elonvaa ei uskallettu laittaa enää uudestaan riskien pelossa, mutta nyt otettiin käyttöön taas kun tällä saatiin lapsi niin nopeasti. Toinen lääke oli niin huono vasteeltaan ja lääkärin mukaan soluja on niin vähän tullut, että ei kai enää riskiä ole. Mikä se oli nimeltään, joku hyper jotain?! 🙂

      Sekin mietityttää, että kaikki nuo solut siirrettiin vuosi sitten eikä mistään tullut mitään.. Että mikäs nyt niin erilailla olisi?! Endo on leikattu ja meikä vuoden vanhempi. Siinä ne. Mulla on niin ihana mies, mutta ottaa sairaan paljon aivoon kun se ei voi tupakkaa lopettaa.. OIkeesti, minä piikitän ja käyn kaikkea tätä paskaa läpi vuosia ja toinen sabotoi toisesta päästä. MUTTA se taas on yksi näistä joiden ei pitäis vaikuttaa. Minähän se viallinen tässä olen.

      Kaikkea pyörii päässä, pelko on paha vihollinen.

    • #10741
      Hermione
      Osallistuja

      Ihan tolkutonta että määrätään antibioottikuuri jos nyt jossain sattuisi tulehdus olemaan! 🙁 mä olen kans joutunut törmäämään tähän ”ei täällä näyttäisi mitään vikaa olevan” -diagnoosiin ja kun tästä 2kk päästä kävin ykstyisellä niin siellä lääkäri sanoi jo ultran ensisilmäyksellä että sokea on se lääkäri ollut joka ei ole tätä endometrioomaa nähnyt ja tästä 3kk olinkin jo leikkauksessa :/ välillä kyllä tuntui että näitä kipuja vähätellään 🙁

      Mulla oli irrotuspiikkinä silloin ovitrelle ja se on sellainen esitäytetty injektio kynä. Joku lääke mulla oli sellanen itse sekoitettava jauhe ja liuos ja sitten se laitettiin perus ruiskulla mutta pregnyl se ei ollut.
      Luin sen pregnylin tuoteselosteen niin tosiaan se pakkaus sisältää vain sen jauheen ja liuoksen niin sun täytyy pyytää apteekista välineet sen pistämiseen ja jos oot epävarma mitä sun pitää sieltä pyytää niin soita klinikalle niin sieltä varmasti osaavat neuvoa. Varmasti osaavat apteekissakin mutta klinikalla varmaan parhaiten ja multa on kyllä aina apteekissa kysytty että onko tuttu lääke ja jos ei oo niin siinä sitten farmaseutin kanssa yhdessä käydään kaikki tarvittava tieto läpi.

      Toivotaan että asiat selkeytyy ja torstain ultrassa kaikki on niinkuin pitääkin niin pääsette punktioon aikataulussa 🙂

    • #10731
      JonnaK
      Osallistuja

      Voi että kuullostaa hurjalta nuo kivut ja tulehdukset! Voin vaan kuvitella, hiukan kyllä ymmärrän.. Ovulaatiokivut on mulla joskus olleet sellaiset, että ei pysty liikkumaan. Joskus taas ei ollenkaan. Teininä kuukautiskivut olivat sitä luokkaa, että Buranaa meni ensimmäisinä päivinä useampi ja se piti ottaa aina heti kun oli vähänkään sellainen tuntu että kohta alkaa- myöhemmin ei enää auttanut. Oksetti jne. Oikeastaan tästä voisi sen kirjan kirjoittaa; endometrioosin myöhäinen diagnosointi. Olen ollut sairaalassakin tutkimuksissa kovien vatsakipujen vuoksi, lopputuloksena oli antibioottikuuri jos vaikka jossain olisi tulehdus kun mitään vikaa ei löydy. Kukaan ei koskaan sanonut, ettei se ihan normaalia ole kärsiä noin kovista kivuista joka kk.

      Mulla on torstaina ultra ja laskennallisestti maanantaina punktio. Jos siis ei torstaina mitään ihmeellistä käy ilmi niin näillä mennään. Eilen tutkin lääkearsenaalia ja siellä oli ihan ihme irroituspiikki määrättynä, onko sulla ollut Pregnyliä? Pitää ampulleja sekoittaa jne, mutta ei mulla ole piikkiä millä sitä laittaa! Mulla on aina ollut sellainen perus, joka vaan piikitetään. Jarrupiikkejäkin oli määrätty liian vähän, olisin ne oikeasti voinut kaikki hakea viime vuoden puolella kun katto oli täynnä.. Nyt saan mennä kuitenkin täydentämään.

    • #10724
      Hermione
      Osallistuja

      Niin ja kyllä täälläkin on salaa pohdiskeltu sitä miltä tulevaisuus näyttää jos olisimmekin (jäisimmekin) kolmestaan mutta ei vielä heitetä kirvestä kaivoon ennenkuin on sen aika, jos on <3

    • #10723
      Hermione
      Osallistuja

      Sulla on kyllä ihan hillitön itsekuri kun sokerittomalle linjalle lähdit 🙂 Mulla taitaa nimenomaan olla se sokeri se pahe mistä on niin vaikea luopua. En niinkään välitä roskaruoasta ja kotona ruoat teen alusta itse, ei eineksiä. Enkä myöskään ole sipsin tai muiden snacksien ystävä. Vielä kun osaisi tuota sokerin määrää vähentää niin tulos olisi varmasti hyvä. Ja kiitos vinkistäsi, ehkä olen tietämättäni jo tuota ajatusmallia toteuttanu kun kuulosti hyvin tutulle 😉

      Mulla on ollu täysin toisin päin noiden kipujen kanssa. Kun aloimme yrittämään lasta 6 vuotta sitten niin olin jo ensimmäisten luomumenkkojen kanssa sairaalassa. Vähän väliä kohtutulehdus ja sellaiset kivut että ilman keskushermoston kautta vaikuttavaa kipulääkettä en olis selvinny. Eikä tietoakaan ovulaatiosta ilma testejä ennenkuin nyt synnytyksen jälkeen olen alkanut sen tunnistamaan ”nippailuista”. Sanoisin että mulla punktio oli epämiellyttävä kokemus, ei niinkään kivulias vaikka kyllähän se tosi ikävältä tuntui :/ Ollaan paljon mietitty miehen kanssa sitä kuinka sitä on tietämättään ihmisenä niin vahva että kaiken sen rumban käy läpi piikityksistä siirtoon ja testiin vaikka tuntuisi kuinka että olo on niinkuin aikasemmin sanoit lohduton ja sekava. Ja vielä että sen kaiken on valmis käymään läpi uudestaan ja uudestaan.

      Kyllä kannattaa olla toiveikas kun nyt on sama lääkitys millä esikoisen saitte. Onko sulla monta ultrakontrollia tällä hoitokerralla? Minäkin toivoisin samaa hoitokaavaa kuin viimeksi kun siitä meillekin pieni siunaantui ja muutenkin se hoitokerta meni ongelmitta.

      Ihanaa kun täällä helsingissä pakkaset vähän hellittää ja uutta puhdasta lunta sataa niin piristää kun on niin valosaa 🙂 ja neiti on mielissaan kun pääsee pulkkaileen 😉

    • #10716
      JonnaK
      Osallistuja

      Hei olet niin oikeassa, kaikki vaikuttaa vaikkei pitäisi vaikuttaa ja ihan kaikkea tulee itse mietittyä. Pitäisikö syödä sitä ja olla syömättä tätä jne, lista on loputon. Itse aloitin just sokerittoman kuurin, tietty muutenkin hyvä kuin nyt tässä tilanteessa.

      En tiedä onko jotain sellaista painoindeksirajaa tms, en osaa sanoa. Voihan olla, että suosittelevat tai ohjaavat siihen suuntaan jos katsovat hoitojen osittain olevan siitä kiinni? Ehkä tekevät hoidot kuitenkin jos asiakas niin haluaa. Itse en usko mihinkään dieetteihin, mutta itsensä motivointiin kyllä, koitas. 🙂 Yksi ateria kerrallaan, päivä kerrallaan, kuulemma kahdessa viikossa muuttuu makuaisti ja keho tottuu eikä enää niin paljon tee mieli sitä ja tätä tai ole nälkä. Ei kyllä liian rankka kannata olla itselleen, se vaan stressaa tosiaan ja meidänhän pitäisi olla hyvällä mielellä ja stressittömiä koko ajan! 😀

      Punktio on mulle tehty siis kolme kertaa ja niistä vain keskimmäinen oli helppo. Todella todella kivuliaita, kaikista lääkkeistä ja rauhoittavista huolimatta. Syytän endoa. Tai en tiedä nyt enää leikkauksen jälkeen, mutta ennen oli taatusti siitä kiinni. Mulla on aina ollut nimenomaan ovulaatiokipuja eikä kuukautiskipuja (paitsi teininä oli kuukautiskivut valtavat), johtunut varmasti siitä endometrioomasta.

      Mulla oli tämä Elonva ekalla kierroksella ja silloin tulin raskaaksi ekasta pakasteesta. Siitä syystä olen toiveikas, samoin tehty leikkaus toivottavasti jeesaa. En tiedä onko syytä, mutta sitä haluaa olla toiveikas jotta pysyy hyvällä tuulella eikä pelkää niin paljon. Nuo tässä välissä tehdyt kaksi kierrosta olin aivan sekaisin, niin lohduton, sitä en halua enää koskaan.

      Salaa sitä on jo matkalla siihen ajatukseen, ettei toista tule koskaan. Toivottavasti jos sen aika koittaa, olen sen kanssa ok..

    • #10714
      Hermione
      Osallistuja

      Onneksi laitoit piikin kotona niin sait rauhassa tutustua uuteen lääkkeeseen 🙂 Toivotaan että sieltä tulee hyvä ”saalis” niin onnistumiset moninkertaistuu <3 onko sulla aina punktiot ollu kovin kivuliaita, onko eri kerroissa ollut paljon eroja? Mulle punktio on tehty tosiaan vain kerran ja kyllä jännittää tosi paljon seuraava nyt kun tietää mitä siinä tapahtuu :O mutta silti niin malttamattomana odotan maalis-huhtikuuta että päästäis alottaan…

      Me ollaan hoidossa Helsingin naistenklinikalla. Ollaan kyllä molemmat oltu tosi tyytyväisiä hoito henkilökuntaan ja ”palveluun” mitä on saatu. Vaikka tuntuu että kun julkisella on niin kovat jonot ja varmasti paljon asiakkaita ja sen kautta kiire ja tekemistä niin kyllä meillä on aina ollut sellainen olo että meitä kuunnellaan ja käynneillä kaikki lääkärit ja hoitajat on aina läsnä ja aidosti kiinnostuneita auttamaan juuri meitä.
      Ja kyllä siirron jälkeen 2 viikon päästä otetaan raskaustesti verestä. En ole ihan varma miksi siellä on sellainen käytäntö mutta kylläpä minä ainakin malttamattomana kotonakin testailin 😉

      Tiedätkö muuten onko yksityisellä mitään ”rajoitteita” hoitoon pääsyyn esim. ylipaino? Julkisella puolella on asetettu painoraja painoindeksin mukaan ja minä meen just siinä rajoilla. Lääkäri suositteli 5-10kg painonpudotusta (tai hoitoa ei tehdä) 🙁 Välillä tuntuu niin epäreilulta kun tää on henkisesti muutenkin tosi rankkaa niin sitten pitäis vielä painoa olla jatkuvasti kyttäämässä. Ja kun tietää että ihmisiä raskautuu huonommissakin olosuhteissa niin sitten mulle asetetaan ehdot painosta että voin lapsen saada :/ Ymmärrän toki että se on ratkaisevaa hoidon onnistumisen kannalta mutta huoh, mikä tässä hommassa ei muka olisi ratkaisevaa 😀

    • #10707
      JonnaK
      Osallistuja

      Kiitos!! Olet niin ihanan viisas, luin viestisi illalla ja rauhoituin. Olen tosi hyvä ottamaan viime hetken paniikkeja. 😀 Kyllähän tämän kaiken pitäisi jo olla tuttua hommaa ja onhan mulla ohjeet olemassa.. Piikitin aamulla ennen töihin lähtöä, ONNEKSI. Piikki oli erilainen kuin mitä olen kaksi viimeistä kierrosta laittanut ja hiukan hankala. Olisi ollut aika hermostuttavaa töissä sellaista miettiä.

      Huh, näin se hoitojakso taas alkoi, menisipä hyvin ja nopeasti aika.. Pelottaa kamalasti ettei soluja tule tarpeeksi/etteivät ne ole hyviä/että punktio sattuu taas kauheasti.. jnejnejne.

      Minkälaista hoito julkisella on? Täällä monet kirjoittelevat esim. verikokeista joita otetaan ilmeisesti raskaustestimielessä?! Yksityisellä ei sellaisia oteta koskaan, oma testaus kotona ja ilmoitus tuloksesta. Saako kysyä missä kaupungissa olet hoidossa?

    • #10704
      Hermione
      Osallistuja

      No mutta jos positiivisesti ajatellaan niin se puoli tuottaa munasoluja joka taas lisää mahdollisuuksia useampiin alkioihin, sehän olis ihan kauheeta jos se munasarja olis toimintakyvytön ja toinen endometriooman peitossa :O

      Mulla ei oo moista lääkettä käytetty enkä tietenkään osaa varmaksi sanoa mut jos olisin sun tilanteessa niin laittaisin sen varmaan 6-10 väliin niin se on ohjeen mukaan aamulla ja silti hoitajan mukaan aamupäivällä. Ja oisko kellonajalla sen verran väliä että olis toivottavaa et se laitetaan aina samaan aikaan? Ainut mistä tiiän missä kellonaika on tärkeä niin on se irrotuspiikki sit ennen keräystä.. Ymmärrän kyllä että se huolettaa kun ei tämä ilmasta eikä helppoa hommaa ole 🙁 Onko teillä joku soittoaika millon klinikalle voi soittaa vai voitko esim. soittaa heti kasilta niin sehän on vielä aamua?

      Ja sen työn ja hoitojen välinen kikkailu lääkkeiden, ultrien ja muiden käyntien suhteen on kyllä tosi inhottavaa säätämistä.

      Tsemppiä! Teet varmasti ihan oikean ratkaisun lääkkeen kanssa 🙂

    • #10703
      JonnaK
      Osallistuja

      Joo siis ironisesti tämä puoli joka ei johda mihinkään on se terve puoli ja toimii normaalisti. Jos olisikin tällä puolella ollut se endometriooma, ei ehkä oltaisi tässä nyt. Kuka tietää.

      Huomenna pitäisi piikittää ja ohjeistus mietityttää, huoh. Onko sulla käytetty Elonvaa? En tiedä mihin aikaan se pitää pistää enkä haluaisi alkaa töissä kikkailemaan jossain vessassa äkkiä. Että tämä on hanurista koko touhu. Ketään ole tietenkään klinikalta saanut kiinni tällaisena päivänä. Reseptissä lukee siis ”aamulla” ja hoitaja jutteli tiistaina puhelimessa, että ”aamupäivällä” pitää pistää. En ymmärrä voiko kellonajalla olla väliä… Kauheasti pelkää mokaavansa kun tämä on niin kallis ja raskas reissu.

    • #10695
      Hermione
      Osallistuja

      On kyllä hauska sattuma 🙂 ja olen kyllä myös todella iloinen että törmättiin täällä 🙂

      Mulle on eräs lääkäri kerran sanonut että raskauden alkaminen luonnollisin menetelmin on jo yhdenlainen ihme kun niin monen asian pitää mennä juuri oppikirjojen mukaan ja jos yhtälöön lisätään yksikään poikkeama, mahdollisuus raskautua luomusti romahtaa huimasti 🙁 nämä sanat pyörivät mielessä aina siihen tiettyyn aikaan kuukaudesta :/ tiedä sitten mihin uskoa kun kyllähän niitä ihmeitäkin on kuullut tapahtuvan mutta en ole enää pitkään aikaan uskonut kun meidän oma lääkäri aina toteaa että eihän siihen tarvita kuin yksi munasolu ja yksi siittiö 😀 Pyh siis vain näille ei pitäisi vaikuttaa höpinöille 😉

      Hurjalta kyllä kuulostaa sinun kohdun tilanne 🙁 onko niin että sen ”surkastuneen” puolen munasarja kuitenkin toimii vaikkei johda mihinkään?

      Oon kyllä ihan samaa mieltä että on tosissaan ikävä riesa tämä endometrioosi. Ja kun mitään varmaa parannustakaan ei ole niin ihan lohduttomalta tilanne tuntuu, puhumattakaan siitä mitä joutuu omalle kropalle tekemään kun särkylääkettä joutuu jatkuvasti popsimaan. Raskaus oli kyllä siinäkin mielessä ihanaa aikaa kun ei ollut niitä endo kipuja ja vähän kyllä nauratti kun ihmiset puhui että odotappa kun tulee synnytys kivut niin eipä paljon poikennut useimmista menkkojen aikasista kivuista 😀

      Uskon kyllä vahvasti että meillä kenelle on hoidoilla ensimmäinen suotu niin hänelle kaverikin suodaan. Ja toivotaan että teidän pelot osottautuu turhiksi ja kaikki menee hyvin. Olen kyllä ollut lääketieteelle niin kiitollinen että mekin voimme tällä hetkellä olla äiti ja isä <3

      On kyllä jännittävää että pääsette ihan pian hoitoon, oma tuntuu niin kaukaiselta vaikka ei enää edes kolmea kuukautta ole 🙂 saanko kysyä millaisella lääkekoktaililla/kaavalla meette?

      Tulipa tekstiä 😀 toivottavasti ei oo ihan kauheen sekavia nää mun kirjotukset mutta kun on niin laaja tämä aihe että vois vaikka kirjan kirjottaa niin saattaa vähän hyppiä aiheesta toiseen 😀

    • #10688
      JonnaK
      Osallistuja

      Hei ei voi olla totta miten samantapaiset tarinat! On kyllä kiva kun törmäsimme näin. 🙂

      Meillä alkaa nyt tästä viikosta uusi hoitokierros, äsken sen päätin. Saan laittaa piikin lähipäivinä ja punktio sitten parin vkon päästä. Vaikka pelottaa kamalasti että jokin menee vikaan eikä soluja tule, silti sain pienen innostuksen taas. Jos se kuitenkin onnistuisi tällä kertaa? Klinikan mukaan suurin positiivinen ennuste hoitojen onnistumisen suhteen on aikaisempi hoidoissa saatu lapsi. Meidän kannalta kuulostaa hyvältä, eikö?

      Tämä endo on kyllä sellainen hankala juttu, se kun tulee ja menee eikä koskaan tiedä mikä tilanne. Mulla se paheni selvästi imetyksen lopettamisen jälkeen, aika nopeastikin. Siksi päätettiin ryhtyä nyt nopeasti taas hoitoihin, ettei se pääse pahenemaan. Ei tässä kukaan nuorru myöskään, että sekin joskus mietityttää vaikka ei nyt mitään vanhojakaan kai olla.

      Meillä vika taitaa olla pääosin minussa. Endo vaikuttaa ja löytyi niistä miehenkin soluista joku pääongelma kun oikein tutkittiin, mutta tämä on näitä joiden ”ei pitäisi vaikuttaa”. Ei endonkaan pitäisi. pöh. Mulla löytyi laparoskopiassa lisäksi sellainen, että kohtu on ikäänkuin puolikas. Toinen puoli, tai osa ainakin on ns. surkastunut eikä ole kokonaan joskus kehittynyt. Toinen munasarja ei siis johda ”mihinkään” kun munatorvi ei ole kunnossa/olemassa. Hoidoissa tämä ei tietty vaikuta, mutta luonnolliseen yritykseen toki kun joka toisella kerralla ei mitään saumaa. Tämä terve puoli taas oli täynnä sitä endoa ja sieltä poistettiin endometriooma, munatorvea availtiin ja koitettiin jollain nesteillä pitää auki, mutta olihan sekin hiukan tuhoutunut ja todennäköisyys luomuraskauteen on nyt ihan mihin haluaa uskoa.. ei oikein hyvä taida olla. Meille sanottiin leikkauksen jälkeen, että hoitoihin puolen vuoden päästä, viim. Ollaan yksityisellä klinikalla oltu eli hoitoon onneksi pääsee kun haluaa.. Kaikki rahat toki menee.

    • #10687
      Hermione
      Osallistuja

      Voi kuinka ikävää että menetitte kaikki alkiot eikä loput hoidotkaan tuottaneet tulosta, olen pahoillani 🙁 Mutta toivotaan että kun endo on rauhoitettu leikkauksella niin se luomu ihme sieltä tulisi <3 kun kerrot että piikit on haettu valmiiksi niin onko teillä uusi hoitokierros siis alkamassa?

      Meillä on reilun vuoden ikäinen tyttö saatu myös ensimmäisestä pakaste alkion siirrosta. Hoitomuotona oli ICSI. Tuore siirto tuosta hoidosta meni kohdun ulkopuolelle eikä pakkaseen jäänyt mitään.

      Olin valmis hankkimaan toisen heti synnytyslaitokselta mutta maltettiin siihen asti että tyttö olisi puolivuotias kunnes alettiin ihan tosissaan yrittään eli kohta 9kk yritystä takana.

      Minä sairastan myös endometrioosia joka on kertaalleen leikattu ja joka leikkauksen jälkeen uusiutu 3kk päästä ihan yhtä vaikeaksi mutta raskaus ilmeisesti hoiti sen aika hyvälle mallille kun melkeen täysin kivuton olin pitkään synnytyksen jälkeen. Ihan hiljattain on tullut endoon liittyviä tuttuja tuntemuksia joka tähän tuokin vielä lisähuolta 🙁

      Hakeuduimme syksyllä uuteen hoitoon mutta koska edellinen hoito päätyi synnytykseen eikä alkioita pakkasessa ole jouduimme 6kk jonoon ja maaliskuussa pääsemme mekin tositoimiin.

      Täälläkin hentoinen usko siihen ihmeeseen on vaikka syvällä sisimmässä tietää sen olevan lähes mahdotonta miehen simppojen takia (hyvä kuntoisia kavereita mutta niitä on NIIN vähän).

      Minusta aika yhtenevät tarinat meillä 🙂

    • #10683
      JonnaK
      Osallistuja

      Oi ihanaa, kiva kun vastasit! Minkälainen tilanne sinulla on?

      Meillä on IVF-hoidoista saatu 2,5-vuotias poika ja nyt 1,5 vuoden ajan olemme toista koittaneet saada.. Matka on ollut pitkä, erilaisten hoitojen puolesta. Lapsen saimme ensimmäisellä pakastesiirrolla ja silloin pakkaseen jäi lukuisia alkioita. Naiivisti ajattelimme silloin, että niillä saamme vielä toisenkin eikä uusiin hoitoihin enää tarvitse mennä. Noh, ne kaikki siirrettiin yksitellen ja pareissa, kunnes loppuivat..

      Hoitokierroksia teimme vielä kaksi, näistä pakkaseen ei saatu juuri mitään ja homma oli äkkiä taas alkuvaiheessa.

      Siinä vaiheessa endometrioosini oli pahentunut huomattavasti ja menin sen kanssa tutkimuksiin. Minut leikattiin kaksi viikkoa myöhemmin laparoskopiassa. Siinä selvisi kaikenlaista muutakin sisuskaluistani, kaikkea mikä vaikeuttaa asiaa entisestään. Teoriassa ainakin leikkauksen jälkeen meillä olisi mahdollista saada raskaus alkamaan ilman hoitojakin, mutta eipä nyt 4-5kk myöhemmin vielä mitään kuulu.

      Piikit on jo haettu taas valmiiksi ja keräämme lähinnä rohkeutta ja toivoa tässä. Kai se ihmekin on mielessä aina, jospa meille se sattuisi.

    • #10681
      Hermione
      Osallistuja

      Hei JonnaK!

      Täällä olisi linjoilla eräs lapsellinen lapseton, jolla olisi haaveissa toinen pienokainen mutta vahvasti näyttäisi taas luonto olevan asiasta erimieltä :/
      Keskustelu kaveri aiheesta olisi tervetullut.

      -Hermione

    • #10677
      JonnaK
      Osallistuja

      Hei,

      Onko täällä linjoilla meitä, olisiko mahdollista saada aikaan keskustelua tai muuta. Oikeasti olisin kovasti ystävää vailla, mutta toki vertaistuki netissäkin auttaa kovasti. Asun Turussa, tietääkö joku onko täällä jokin ryhmä johon voisin osallistua, en saa sähköpostitiedusteluuni vastausta..

    • #17054
      JonnaK
      Osallistuja

      Hei Mandi ja muut!

      Kylläpä Mandi nostit hyvän ja tärkeän aiheen esille, sen seksimörön.. Kyllä on niin sama tilanne täällä, asia vaivaa minua todella paljon enkä tiedä mitä tehdä..

      Meillä on nyt vuosien rankoilla hoidoilla saatu kaksi lasta, nuorin vielä alle vuoden ikäinen. Minut on leikattu ennen raskautta kerran ja synnytys tehtiin sektiolla. Viimeisiin vuosiin sisältyy siis yhteensä neljä vuotta kovia hoitoja, kaksi leikkausta ja kaksi raskautta.. Melkoinen tilanne oman kehonkuvan ja itsensä arvostuksen suhteen-olen todella herkillä itseni kanssa. Omasta mielestäni olen ”ihan jees” silti, kovin halukas ja onnellinen. Parisuhde on hyvä muilta osin, olemmehan juuri saaneet kaiken mitä olemme halunneet. Läheisyyttä on hieman ja rakkautta paljon, halausta jne. Ei seksiä. Ei mitään sinne päinkään. Mieheni kiusaantuu silminnähden kaikista yrityksistäni, myös pidemmistä suukotteluista. Hän vaikuttaa olevan ihan fine asian kanssa, mutta olen vakuuttunut asian kiusaavan myös häntä..

      Olen menettänyt kaiken itsetuntoni, koitan ajatella itsestäni hyviä asioita ”enhän ihan niin kauhea ole”-tyyliin.. Koitan olla kiva, ihana, haluttava… Ei mitään. Ei 1,5 vuoteen. Mitään. Sitä ennenkin vuosiin vain lapsen tekoa varten. Monesti itkin jälkikäteen seksin pakollisuutta ja kliinisyyttä.

      Ymmärrän miestäni, joo, mutta en sitä ettei hän halua mitään koskaan. Herättää paljon huteria ajatuksia..

      En kestä tätä loputtomiin, en voi näin elää. Pelkään hakevani joskus ihailua muualta, pelkään pilaavani kaiken ja se tuntuu näissä meidän lapsettomuutta kestäneissä vuosissa pinnalliselta. En osaa tehdä asialle mitään, en oikein jaksa. Välillä en halua. Olen halunnut häntä, yrittänyt ”saada” häneltä, ollut sitä ja ollut olematta tätä. Mikään ei häntä hetkauta suuntaan eikä toiseen. Silti, uskon rakastavan j aolevan onnellinen.

      Auttakaa kiltit jos osaatte!!

Luet parhaimillaan 71 vastausketjuja
  • Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.