Heippa! Tämä on vanha ketju mutta kokeilen löytyisikö täältä vertaistukea. Olisi myös kiva kuulla keskustelijoiden nykytilanne;onko haave pikkukakkosesta toteutunut/toteutumassa?

Meillä on yksi lapsi joka sai 2.ivfn tuoresiirrosta alkunsa muutaman vuoden haaveilun ja yrityksen jälkeen. Hän on ihanin ja rakkain ja olemme hänestä niin kiitollisia. Nyt toivoisimme niin kovin hänelle pikkusisarusta. Pakkaseen jäi 8 alkiota ja olemme juuri aloittaneet siirrot. (Nyt pp 8 ja selkeä nega lopputulos). Olen yllättynyt miten tämä lapsettomuusasia on taas niin valtava osa minua ja haave toisesta lapsesta on aivan yhtä syvä kun ensimmäisestäkin.

Mami2014, tsempit punktioon!! Toivotaan plussatuloksia teille tietenkin.
Meillä on piinailu myös alkamassa: aloitin progynovan ja prednisolonin, joten lääkkeelliseen PASiin on toiveissa päästä. Jännittää, ja kortisoni pistää pään ihan sekaisin. En muistanutkaan, millaista tämä on. Toki, nykyinen lääkärini roiskaisi alkuun tupla-annoksen, mitä olen käyttänyt.
Pohjille kävin siis mammografiassa ja monenlaisissa verikokeissa, että minut vielä hyväksyttiin äiti-kandidaatiksi tässä korkeassa 44 vuoden iässä. Viikonloppuna oli verenapainetta niin, että pyörrytti: 104/63…
Plussia ketjuun!

Hei,
Löysinpä minäkin tänne puolelle foorumia. Ei ookaan tässä ketjussa ollut viime aikoina paljoa kirjottelua, mutta kirjoitan nyt tänne, kun Mami2014 oli kans kirjoitellut.

Meillä yksi lapsi saatu icsi-hoidolla 2016 talvella. Nyt ois haaveissa toinen lapsi ja seuraavista menkoista olis tarkotus alottaa piikittely. En nyt vaan oikein tiiä miten meidän tulee käymään jos tää hoito ei onnistu, kun miehen terveysongelmien takia klinikalta laitettiin vähän kapuloita rattaisiin. Kiveskudosta onneksi pakkasessa vielä niin saadaan seuraava hoito todennäköisesti niillä läpi. En oo vielä päässyt lääkärin puheille, että onko meidän hoidot sitten loppu siihen kun pakkanen on tyhjänä. Se on nyt ollut tässä mielen päällä. Toisaalta haluaisin nyt saada mieleni rauhalliseksi ja keskittyä tähän tulevaan hoitoon. Voihan olla, ettei enää seuraavia hoitoja tarvita… se tietysti on tavoite.

Mami2014 olis kiva kuulla miten sun tilanne on edennyt. Pidän peukkuja, että hoito onnistuis kaikin tavoin!

Hei,

olen juuri aloittanut blogin sekundaarisesta (ja aiemmin primääristä) lapsettomuudesta. Takana kolme ivf:ää. Tervetuloa mukaan!

https://myspamdotblog.wordpress.com/

Täytyi oikein rekisteröityä, kun täältä löytyi ajantasaista keskustelua aiheesta. Meillä on yksi suhteellisen helposti aikaansaatu 2v tyttö, kolmannesta yrittämästä jo onnisti ja raskausaikakin oli helppo kaikin puolin. Niinpä ei tullut mieleenkään, että toisen kanssa olisi vaikeuksia. Söin alkuun synnytyksen jälkeen muutaman kuukauden minipillereitä neuvolan ohjeen mukaan ja ne saivat ilmeisesti kropan ihan sekaisin, vuoto oli jatkuvaa. Korjaukseksi söin pari kuukautta yhdistelmäpillereitä ja sitten lopetin pillerit, kun aloimme yrittämään toista. Kuudennesta kierrosta tärppäsi, tuli hirveä väsymys, pahoinvointia, turvotusta. Ystäväni sai keskenmenon ja sen jälkeen itselläkin alkoi olla olo, että kaikki ei ole itselläkään ok. Muutamat viikot kului, kerrottiin miehen innostuksesta jo muutamille sukulaisille. Viikolla kymmenen alkoi tuhrutella ja mentiin lopulta yksityiselle ultraan. Ilmeni keskeytynyt keskenmeno, oli keskeytynyt jo viikolla 5. Lääkkeellinen tyhjennys oli todella voimallinen, tiputtelua kesti 10 viikkoa. Odotimme yhden kierron ja uusi yritys. Taas tärppäsi, mutta kesken meni sekin ennen kuin sydän alkoi sykkiä, varhaisultrassa varmistivat ja pilleriä taas kehiin… Kuukausi pidettiin taukoa ja nyt on taas puoli vuotta yritetty.

Kuten tuolla joku sanoikin, kovasti ristiriitaisia tunteita ja aallokkoa on ollut mielialassa. Ensimmäisen km jälkeen oli vielä kaikki ok, vahinkoja sattuu ja kuulemma uusi raskautuminen on helppoa ja yksi lapsikin jo, niin ei hätää… Toisen jälkeen tuli olo, että mikä ihme on vialla ja onnistuuko tämä ikinä. Kuukautisten alkaessa on nyt välillä tehnyt vain mieli paeta pariksi viikoksi jonnekin etelään tai nukkua koko aika, ettei taas tarvitsisi odotella uutta yritystä. Ja toisaalta on onnellinen olo tuosta yhdestä, en tiedä millä ihmeellä jaksaisin jos häntä ei olisi. Ainakin osaan todella arvostaa lastani nyt. Toisaalta harmittaa, kun ei voi täysillä nauttia hänen kanssaan olosta, kun vähän väliä hiipii mieleen synkkiä ajatuksia toisen yrittämisestä. Välillä ajattelen, että olisi sekin helpotus, että sanottaisiin, että toista ei tule ja piste. Voisi sitten keskittyä vain tästä olemassa olevasta lapsesta nauttimiseen. Meilläkin ehkä eniten toivoisin, että lapseni saisi sisaruksen. Vaikka eihän se ainoana lapsena paha ole, itsekin olen, mutta toisaalta muistan kuinka tavallaan olisin itse halunnut sitä sisarusta… Eilen jo ehdin taas toivoa, että nyt tärppäsi, kun merkkejä kuukautisista ei vielä ollut. No tänään mentiin taas alas lujaa ja huomasin itkeväni lapsen kerhossa, kun laulussa laulettiin ”että kannattaa nauttia nykyhetkestä eikä murehtia tulevaa”. Onneksi kukaan ei tullut kysymään miksi itken, varmaan osa arvasi, kun olen asiasta maininnut heille sivulauseessa ”kepeänä heittona”.

Omaa mielialaa on heitellyt se, että ensimmäisen plussan aikaan samaan aikaan raskautunut ystäväni onnistui asiassa, toinen ystävä sai samaan aikaan ensimmäisen keskenmenon ja tuli samaan aikaan kanssani uudelleen raskaaksi ja nyt putkahti vauva maailmaan. Vauvakuvia tuli liuta puhelimeen ja ei tainnut hänkään yhden keskenmenon kokemuksella aavistaa miten pahalta se itsestä tuntui. Moni lähipiirissä saa lapsia ja aina raskausuutiset tuottavat surua itselle, vaikka olenkin iloinen heidän puolestaan. Mutta sitten on ystäväpiirissä heitäkin, jotka eivät ole onnistuneet vielä kertaakaan. Ystäväni on ollut puolisonsa kanssa hoidoissa 3 vuotta, josta yksi keskenmeno. Toisaalta voin hänen kanssaan jakaa olotilaani, mutta tuntuu pahalta ruikuttaa omaa asiaa, kun on jo yksi lapsi ja heillä ei yhtään, minkä vuoksi ystäväni ei pystynyt olemaan kenenkään kanssa tekemisissä puoleen vuoteen. Ja kun ei olla vielä hoidoissakaan oltu, niin on vähän tällainen ”liian vähän ongelmia” omaava omasta mielestä. Välillä tuntuu, että ei saisi edes toivoa toista ja ruikuttaa, kun onhan meillä jo yksi ja kaikki eivät sitäkään koe. Osa lähipiiristäkin suhtautuu näin, mikä tuntuu pahalta, etenkin jos heillä itsellään on monia lapsia eikä ongelmia ole ollut.

Olen nyt koittanut kaikenlaisia kotivippaskonsteja raskautumisen edistämiseksi. Kävin kyllä verikokeissa kilpirauhasen & veren hyytymisen osalta ja kaikki oli ok. Ultrassa munasarjat ja kohtu olivat ok, mutta nyt pelkään että onkin jotain piilevää ongelmaa siellä… Mies kävi spermatestissä, jossa 1% oli eteenpäin liikkuvia, 30% hitaasti liikkuvia. Yksilöitä oli kyllä paljon. Tuossa testissä ei tutkittu siittiöiden ulkonäköä ja mietin, että olisiko siitä hyötyä? Testissä luki että normaali sperma, mutta 1% kuulostaa kauhean vähältä, vaikka onhan siinä jo tuhansia yksilöitä… Tavallaan toivoin, että sieltä olisi löytynyt selkeä syy, joka olisi ollut helposti hoidettavissa. Mutta hyvä kuitenkin kun tilanne on tavallaan ok. Nyt olen ollut huolissani omasta kierrostani, joka on lyhentynyt siitä mitä se oli ennen ensimmäisen syntymää. En tiedä ovatko nuo minipillerit, keskenmenot ym. vaikuttaneet, mutta nyt kierto on ollut 25-26vrk, kun aiemmin 30vrk. Lisäksi luteaalivaihe vaikuttaa olevan 10-11vrk, mikä lukemani mukaan voisi olla liian lyhyt? Pientä tuhruvuotoa on tässä ollut jo paria päivää ennen varsinaisia kuukautisia, nyt ehkä greippimehun (:D)tai jonkun muun ihme syyn vuoksi tiputteluvuoto alkoi vasta 25 päivänä, mutta luteaalivaihe on silti lyhyehkö. Nyt harkitsen menoa lapsettomuusklinikalle kyselemään mitä voisi tehdä. Ikääkin on jo 33v, joten ei huvittaisi pitkittää yhtään, jos jotain ongelmaa onkin… Toisaalta sitä toivoo, että ensi kerralla onnistaa ja voi unohtaa kaiken tämän, mutta aina tähän aikaan kierrosta on jo epätoivon alhossa. Ja töihin en ole mennyt, koska en kestäisi tämän kanssa säätämistä töissä… Tietysti vuoden päästä sekin on edessä, jos ei onni potki. Yritän välillä vähän tehdä ajatustyötä, että meidän perhe onkin tässä ja yritän olla sosiaalinen ja tehdä kaikkea kivaa. Mutta aina ne toiveet heräävät uudelleen, kun ovulaatiotestiin ilmestyy hymynaama ja alan laskea mikä olisi se laskettu aika…

Mutta tsemppiä kaikille toista (ja ensimmäistäkin) yrittäville! Tässä asiassa saisi kyllä olla enemmän vertaistukea ja keskustelua, etenkin naisilta toisille, koska tosiaan miehet tuntuvat suhtautuvan jotenkin eri tavalla asiaan. Jos nyt jotain hyvääkin, niin omista keskenmenoista kertominen on paljastanut kuinka monilla lähipiirissäkin on ollut ongelmia ja juttelu on tehnyt hyvää kaikille joka kerralla. Moni vain ei halua ottaa asiaa esille. Ja osa tuttavista on myöskin on olettanut, että meillä ei ole ongelmia asiassa, joten eivät ole halunneet meille kertoa omista ongelmistaan, kun emme ymmärtäisi…

Ihanaa kuulla JonnaK että kaikki mennyt tähän asti hyvin. Toivotaan että menee loppuun saakka hyvin… 🙂
Itsellä ei nyt mene oikein putkeen nää hommat mut jotenkin on taas noustava tästä. 🙁 Toisessa ketjussa omasta tilanteesta kirjoittelinkin… Lyhyesti: viime punktion jälkeisenä yönä ambulanssilla sairaalaan kovien vatsakipujen vuoksi, kova tulehdus, crp lähes 300 (normi alle 10). Kovat lääkkeet. Tuoresiirtoon ei päästy ja pelkään että hyvät alkiot menee hukkaan kun en usko lääkkeelliseen pasiin lainkaan 🙁 Ihan hyviä alkioita saatiin vaivalla 4 kpl ja nyt niitä ei päästy tuoresiirtään lainkaan. Epäilivät että punktioneula lävistänyt suolen joka aiheutti tulehduksen tai neste vatsaontelossa. Hemoglobiinikin laski 103 niin vähän vielä heikko olo.

Moi!
Kiitos tarinoistanne. Täällä myös yksi lapsesta haaveileva, joka ei tiedä, minne voisi muuallekaan avautua. Meillä on kohta 3-vuotias ihana poika, joka syntyi ihan luomuna. Häntäkin kyllä yritettiin vuosi. Muistan silloisen kauhean pelon siitä jos en saakaan lapsia ja olin jo lähes päättänyt mennä tutkittavaksi kunnes vihdoin tärppäsi, alkuodotus varsinkin oli pelonsekaista aikaa että voiko tämä nyt onnistua. Olin kuitenkin huojentunut että minulla oli mahdollisuus raskautua ja ajattelin stressin myös vaikuttaneen tuolloin siihen että lasta ei kuulu, luulin että seuraava kerta voisi onnistua paremmin, mutta se oli väärin luultu. Synnytyksen jälkeen söin pillereitä vuoden, mikä nyt kyllä kaduttaa aivan hirveästi, sillä lasta ei vain kuulu. Olemme yrittäneet nyt 1,5 vuotta tuloksetta. Aiemmin kuukautiskiertokin oli epäsäännöllisempi, nyt se tuntuu tasoittuneen, mutta vuoto on varsinkin alkupäivinä runsastunut aivan tolkuttomasti, mietin, voisiko kyse olla endometrioosista, kaikki mahdollinen kun mielessä käy. Gynekologilla kävin alkuvuodesta, sanoi asioiden olevan ok, mutta endoahan ei välttämättä normitarkastuksessa näy. Miestä ei ole tutkittu.

Tuntuu jotenkin niin yksinäiseltä tämän asian kanssa, epäilen jopa että miehenikään ei täysin ymmärrä tätä surua ja jatkuvaa odotusta. En voi myöskään jakaa tätä täysin lapsettomien kanssa, koska olen kuitenkin jo yhden lapsen saanut ja toisilla ei ole sitäkään. En ole kovin avautuvaa tyyppiä muutoinkaan, enkä ehkä haluakaan levitellä tällaista asiaa lähipiirissä kun se tekee niin kipeää enkä haluaisi varsinkaan omaa perhettä tällä kuormittaa. Hoitoihin hakeutuminen on ollut nytkin monesti mielessä, mutta jotenkin sitä aina on yrittänyt vakuutella itselleen että josko seuraavalla kerralla sitten… Jollain tapaa jaksan vieläkin olla toiveikas mutta on ne toiveet kyllä jo hiipumassa. On ehkä typerää, mutta en ole terveyskeskuksessa halunnut asioida, koska työskentelen itse siellä enkä halua työtovereiden tietävän asiasta, toisaalta mietin, onko minulla oikeuttakaan hoitaa tällaista asiaa siellä kun sentään yksi lapsi jo on. Yksityispuolella taas hinnat vaikuttavat suolaisilta eikä siihen olisi varaa ainakaan nyt. Olen ikionnellinen siitä, että minulla on ollut mahdollisuus tulla äidiksi, mutta siitä huolimatta tämä lapsettomuuden suru ja tuska kalvavat hirveästi. Toivottavasti rohkaistun tekemään asialle jotain tai kävisi muutoin onnellisesti.

Ei puhuttu lääkärin kanssa jatkosta sen enempää, elokuun alussa olisi jälkitarkastus jossa ilmeisesti suunnitellaan myös tulevaa. Sen verran olemme täällä itsekseen pohtineet että jos passiin ei päästä ja aloitetaan uusi hoitokierros niin aion pyytää ettei tuoreeltaan siirretä mitään. Kun molemmat tuore siirrot on epäonnistuneet ja nyt kun tuli se munasarja kiertymäkin niin en näe järkeä kokeilla enää sitä vaihtoehtoa. Mitä mieltä te olette?
Tosi asiahan se on että raskaudun helposti kun käytännössä kaikki siirretyt alkiot on kiinnittyny mutta luulen että tuoresiirtojen jälkeen mun kroppa on niin sekasin niistä hormoni määristä ettei se toimi normaalisti ja sen takia sattuu mitä on sattunu tuore siirtojen jälkeen. Niin kaippa tässä voi tuudittautua ajatuksella että kyllä tässä raskaaksi vielä tullaan mutta se jatko onkin sitten ihan luojan käsissä :/

Onnea JonnaK, ihan mahtavia uutisia!! <3 riskit on olemassa mutta yritä nyt nauttia tästä hetkestä ja niinkuin sanoit on kyllä todella huikeeta että plussan saitte näin pitkän ajan jälkeen 🙂

Kirjoitan näin pikaisesti omaa napaa koska nyt ei jaksa muuta mutta halusin tulla kertomaan.
Täällä ilo on muuttunut suruun, odottaminen epätoivoon ja toivominen vihaan. Meille todettiin eilen varhaisultrassa keskeytynyt keskenmeno ja lääkkeellinen kohduntyhjennys. Mieli tyhjenee sitä mukaa enemmän ja enemmän mitä enemmän kohtu tyhjenee ja vaikka kaikin tavoin yrittää jostain pitää kiinni esikoisen tähden, on se vaikeaa. Kovin pitkälle en uskalla tulevaisuuteen katsoa, ei pakkasessa ole kuin yksi alkio niin sillä ei todennnäköisesti juhlita. Kuinkahan kauan tässä menee ymmärtää ettei sitä vauvaa tulekkaan helmikuussa…

Heippa!

Hopea: Viimeksi meille siirrettiin 2päivän ikäiset tuoreena ja pakasteena. Ompa kyllä harmi kun ei varmasti kaipaisi enää mitään pöpöjä sotkemaan tätä hommaa niin eiköhän sieltä kaikki maailman taudit iske 🙁

Katras: En kyllä yhtään osaa sanoa voisiko ne simpat vaikuttaa niihin alkioiden laatuun myöhemmässä vaiheessa. Jos saa kysyä niin oliko teillä ongelmia siittiöiden määrässä vai laadussa? Meillä tosiaan totesivat nyt tähän toiseen hoitoon käytännössä ainoaksi syyksi myöskin simpat (raskaus helpotti niin paljon endoa että eivät pitäneet sitä enään ongelmana niinkuin ekassa hoidossa?) mutta olen ymmärtänyt että niitä on vain tosi vähän mutta muuten ovat ihan kelpoa tavaraa..

Samat ajatukset ovat täälläkin olleet että kyllä tästä on helpompaa tehnyt se kun saa olla jo äiti mutta se niin valtava toive siitä sisaruksesta esikoiselle on tehnyt tästä erillä tavalla tosi rankkaa. Jotenkin tuntuu siltä että on päässyt tosi helpolla kun moneen ”vanhaan” palstalaiseen vertaa mutta kyllä meillä on asiasta tietävät ystävät ihmetelleet meidän voimavaroja ja monet todenneet etteivät tiedä olisiko heistä tällaiseen hommaan. Kaikki on niin erilaisia ja voin kyllä itsestäni sen sanoa että vaikka kuin on/oli raskasta niin sen sitä on päättäny että mennään vaikka läpi harmaan kiven jotta saadaan meidän perhe ”kokonaiseksi” <3

Mutta täällä kävi usko melkoisen koetuksella vaikka perjantaina plussa saatiin veri arvoistakin. Sunnuntaina alkoi kovat vatsakivut ja olin jo henkisesti valmistautumassa keskenmenoon kun kivut yltyivätkin siihen pisteeseen että olisin mielummin riistänyt oman henkeni kun ollut enää hetkeäkään niissä kivuissa 🙁 lähdimme siis päivystykseen kun kivut vain yltyivät eikä vuotoa kuulunut ja aika samantien sinne päästyämme he kiirehtivät minut leikkaus saliin munasarjakiertymän vuoksi :O
Munasarja saatiin pelastettua ja ilmeisesti raskaus myös mutta nyt on riski siihen kiertymän uusiutumiseen koko ensimmäisen kolmanneksen kun munasarjalla kokoa 10x8cm ja ei kuulemma pienene ennenkuin keltarauhasen rooli raskaudessa päättyy.
Niinkuin sanoin että kyllä oli usko koetuksella mutta nyt päivä kerrallaan ja pitää toivoa ettei leikkaus aiheuttaisi mitään estettä raskauden etenemiseen.

Hopea! Muistan sinut kyllä, sekä Hermionen myös! Tuttua ja turvallista palata taas tänne 🙂

Mahtavaa Hermione! Plussa tulla tupsahti, onnea paljon!!!! Multa on otettu hyytymistekijät muussa yhteydessä reilu pari vuotta sitten. Ne oli ihan ookoo. En tiedä miten muuten noita km tutkitaan. Jotenkin ajattelen niin, että mulla ne jostain syystä suht helposti jää kiinni, todennäköisesti ne heikkolaatuisetkin, jotka ei pysty kehittymään loppuun saakka. Alkioissa vika. Meillä siis siittiöissä lapsettomuuden syy ja eikö juurikin siittiöt vaikuta enemmän siihen myöhäisempään kehitykseen. Jostain oon kuullut tällaisenkin väittämän, vai liekkö nähny unta 😀
On onneksi näiden km välissä tuo ihanuus syntynyt, niin jaksan jollain tasolla uskoa vielä meidän mahdollisuuksia.

Hopea, sulla niin samanlaisia ajatuksia ku itsellä. On se suurin möykky lähteny sisältä pois, kun saa vihdoin olla äiti. Nyt vaan lapsen kannalta toivon niiiiiin paljon, että saatais vielä vauva. Itse ja mies varsinkin toivomme samaa paljon, mutta että sais sisaruksen tyttö, niin se olisi untakin ihanampaa! Miehelle km oli todella kova paikka, hän odotti kovasti jouluvauvaa. Itse taas osasin pelätä pahinta koko ajan, kun oli niin outo oireiden suhteen koko raskaus, vaikka kaikki muuten näyttikin normaalilta. Naisen vaisto on ihmeellinen. Se jäytävä tunne että kaikki ei oo hyvin.
Ja Hopea, vaikka ressi ei olenkaan uudelleen yrittäessä niin suuri, yllätyin kuitenkin itse, kuinka piinallisia ne piinapäivät oli silti ja kuinka PALJON olisi pettynyt, jos viivoja testiin ei olisikaan tullut. Tosin kun se päätyy noin, niin helpompi pettymys se nega sillon heti olis ottaa vastaan, mutta kun ei tiedä kuinka kaikki menee, niin se onni niistä viivoista on valtaisa!!! Rohkeasti kannustan hoitoihin. Pettymykset on helpompia kestää kun on se päivänsäde jaloissa antamassa voimaa. Arki pyörii ja vie ajatukset väkisin eteenpäin. Ilman tyttöä en tiedä, kuinka syvissä vesissä olisin nyt, mutta uskomaton virta on noiden ihanuuksien akuissa! Riittää koko perheelle!!

Hienoa Hermione! Todella lupaavalta kuulostaa! Tulehan huomenna kertomaan mitä hCG kertoo. Toivottavasti masussa ollaan ihan oikeassa kolosessa kasvamassa. <3 Siirrettiinkös teille aiemmin blastoja? Sekin kai voi tehdä aikaisemman plussan, kun siirretään pidemmälle kehittynyt alkio. 🙂

Mukava kuulla myös sinusta Katras, kun samaan aikaan odotettiin viime vuonna. 🙂 Muistelinkin, että kirjoitit tuolla plussanneiden ketjussa, että tarkoitus on lähteä uusiin yrityksiin mahdollisimman pian. Pahoittelut keskenmenosta. <3 Toivottavasti kesä antaa aikaa toipua ja lisää voimia uuteen yritykseen.

Täällä lupaava alku kuukautisten suhteen kääntyi taas samaan vanhaan kuraan. Eli alkuun niin mukavan säännölliset 28 päivän kierrot ja säännölliset vuodot on taas muuttuneet epäsäännöllisiksi ja vuodot millaiseksi sattuu eli saanee taas heittää toivon luomuplussasta kaivoon. Harmittaa niin vietävästi, kun sairastelun vuoksi yrityksetkin jäivät ensimmäisissä kierroissa niin laimeiksi (ei ollut hirveästi erotiikkaa ilmassa kun saatiin toistamiseen miehen kanssa tänä keväänä noro ja lisäksi seuraavassa kierrossa ovulaation aikoihin kunnon flunssa korkean kuumeen kera). Ajatus uudelleen hoitoihin lähtemisestä pelottaa minuakin. Vaikka monen tällä foorumilla kirjoittelevan mittapuulla me päästiin hoidoissa aika ”vähällä”, niin olivat ne kuitenkin vaikeinta aikaa, mitä olen elämässäni läpi käynyt. Toisaalta nyt hoitoihin lähtee hieman eri asenteella, kun ei ole enää mielessä se kaikista pahin pelko, että minusta ei koskaan tulisi äitiä. Nyt tietää kuitenkin jo, että onnistunut raskaus on mahdollinen ja vaikka ei enää onnistaisikaan, niin minulla on jo yksi aivan ihana tyttö. <3 Vaikka todennäköisesti nälkä kasvaa taas syödessä ja siitä toisen lapsen saamisesta tulee ihan yhtä tärkeää kuin tämän ensimmäisenkin…

Moikka!

JonnaK: joo se pakkaseen mennyt alkio on myös blasto ja tarkotus oli vielä saada kaksi viljeltyä sinne asti niin sehän olisi noiden arvioiden mukaan todella hyvin jos saataaisiin euseampi blasto pakkaseen 😀 se voi olla että sen endometrioosin ja etenkin laparoskopian vuoksi se vasen puoli ei tuottanut mitään. Ilmeisesti se puoli on vielä tiukemmin kiinni kohdun seinämässä mitä ennen leikkausta :/ mitä enenmmän olen endoa tutkinut, sitä varmemmaksi tulen etten aio enää leikaukseen sen kanssa vaan pitää kurissa muilla keinoin kun ilmeisesti joka ikinen leikkaus voi endoa entisestään pahentaa 🙁 tosi hieno juttu että teillä on jarru toiminut ja että olette päässeet stimulointivaiheeseen 🙂 ja ihana kuulla että mielikin on sieltä piristynyt <3 nyt vain odotellaan juhannusviikkoa, jotta pääsette tekin taas tosi toimiin 😉

Katras: muistan sinut sieltä parin vuoden takaa hoidot palstalta 🙂 tervetuloa mukaan keskustelemaan 🙂 olen pahoillani kaikista niistä epäonnistumisista mitä teillä on ollut 🙁 ja onnittelut ihanasta tytöstä <3 sulla on kyllä aika herkkiä alkiot kiinnittymään mutta onko kukaan ottanut mitään kantaa kun on kaksi km takana? Eikö siinäkin ole joku raja että sitä aletaan tutkimaan miksi niin käy? Harmi että joudutte seuraavaa siirtoa odotteleen syksyyn mutta olet oikeassa että on hyvä antaa kropalle aikaa palautua.

Mä kävin tänään antamassa verinäytteen hcg:tä varten ja vastauksen soittavat huomenna. Samalla kuullaan menikö pakkaseen lisää alkioita 🙂
Malttamattomana testailin digitestillä toissapäivänä joka antoi tuloksen 1-2 viikoa <3 on jotenkin niin epätodellinen olo että voisiko se tosiaan olla totta mutta en uskalla iloita ennenkuin kuulen hcg arvon :O viimeksikin tuoresiirto joka meni ulkopuolelle antoi plussan hyvissä ajoin niin pelkään että mulla ei kroppa toimi oikein tuoresiirtojen kohdalla kun on niin paljon hormoneja taustalla :/

Heippa!

Täällä mä taas taistelen tämän kirjautumisen kanssa mutta en luovuta 😀 nyt sentään viisaana tajusin kopioida tekstin niin ei aina tarvi kirjottaa uusiksi jos tämä päättää sekoilla jotain :’D

JonnaK: En kyllä ihan varma ole siitä miksi meillä pitkän kaavan mukaan mennään, olisko se kun minun kierto on ihan normaali ja käytännössä tällä hetkellä lapsettomuutta aiheuttava tekijä on miehen simpat? Enkä kyllä tiedä sitäkään onko pitemmällä kaavalla paremmat onnistumis% kuin lyhyellä.. Mäkin olin tosi skeptinen sen nenäsumutteen kanssa mutta ilmeisestinse toimi ihan hyvin kun muisti niistää nenän ja menopurista ei kyllä ole mitään pahaa sanottavaa. Onkohan sillä kaavan pituudella jotain tekemistä sen kanssa minkä määrävät stimuloivaksi lääkkeeksi? Toivotaan että saatte hyvä saaliin blastoja ja kaavan pituus toisi toivottua tulosta <3

RJP76: Olen pahoillani ettei teillä hoito tuottanut tulosta. On se kyllä niin perseestä kun se ikäkin vaikuttaa tähän hommaan niin kohta ei tosissaan ole mitään mikä ei vaikuttaisi, tsemppiä!!

Mulla on kilpirauhasarvot normalisoituneet ja muuten menee ihan ok, mulla oli tosi raju vatsaflunssa mistä tuli vielä pitkittyneet vatsavaivat mutta sekin näyttäisi olevan kohta selätetty.
Meillä oli siis viime viikolla punktio missä saatiin 9 munasolua joista 4 hedelmöitty ja eilen siirrettiin yksi blasto tuoreena <3 yksi meni pakkaseen ja kahta ne vielä seuraa että saavuttaako ne blasto vaihdetta ollenkaan ja saadaanko niitä pakkaseen :O mutta onnellinen olen tästä hetkestä 🙂 ainut asia mikä tässä on pohdituttanu on se kun mulla ei vasen munasarja tuottanu ensimmäistäkään munasolua?! Kaikki 9 oli siis oikealla ja lääkäriä tämä myös ihmetytti muttei oikeen keksiny mitään syytä siihen. Hoidon alussa siellä vasemmalla oli sellanen follikkeli mikä oli ihan saman kokoinen yli viikon stimuloinnin jälkeen ja edelleen punktiossa mutta sinne ne sen jättivät ja meinasivat että se sinne kuivuu itsekseen. Punktio meni yllättävän hyvin, henkilökunta (ja mies) oli ihan ihmeissään kuinka rauhassa siinä toimenpiteessä pötköttelin 😀 mutta hyvät oli mömmöt niin mikäs siinä oli pötkötellä 🙂 nyt täällä piinaillaan ja tää on kyllä aika raastavaa mutta pohdiskelin tuossa että eipähän tarvi blaston kanssa niin kauan odotella että pääsee testaileen 🙂 onko teillä muuten tietoa kuinka kauan pregnyl 5000IU näkyy positiivisena testissä?

Huh, paljon omaa napaa, miten teillä muilla menee?

Hermione, pp 1

Moi! Mulla on ollu ihan tosi paljon ongelmaa tänne kirjautumisen kanssa ja jos oon päässy kirjautuun niin lähettäessäni viestiä tää heittää mut ulos ja viesti jää jonnekkin bitti avaruuteen :O toivottavasti tämä tulisi nyt perille asti!

JonnaK: Hyviä uutisia ettei sieltä kohdusta mitään vakavampaa löytynyt mutta niin jäi löytymättä myös vastaus teidän tilanteeseen 🙁 voi kumpa hoito pitkän kaavan mukaan auttaisi teidän tilanteeseen. Mikä lääke sulla on jarruna? Entäpä stimuloiva lääke?
On todella ikävää kuinka lapsettomuus vaikuttaa sulla muuhunkin sosiaaliseen elämään ja sisarussuhteisiin 🙁 minäkin olen pitänyt itseäni epäonnistuneena ihmisenä mutta jotenkin olen yrittänyt ammentaa voimaa niiltä ihmisiltä jotka tietävät asiasta mutta myös niiltä jotka eivät tiedä ja kuinka sanoillaan loukkaavat tai niiltä jotka vahingossa tekevät lapsia ja eivät itse ymmärrä minkälaisen lahjan saavat. Tämä kaikki on saanut mut tajuamaan kuinka vahva sitä ihminen voikaan olla ja kuinka joillakin ei todellisuudessa ole mitään käsitystä minkälaisia vastoinkäymisiä voi yksi ihminen käydä läpi. Toivon JonnaK että kun saatte tämän asian päätökseen tavalla tai toisella niin voit vielä avata elämäsi niille tärkeille ihmisille jotka siihen on kuulunut, minusta jokaisella pitää perheen lisäksi on sen ulkopuolisia voimavaroja.

Täällä ollaan siinä pisteessä että hoito pitkän kaavan mukaan on aloitettu ja maanantaina pitäisi selvitä milloin pääsemme punktioon. Olen alusta asti ollut hyvin skeptinen synarelan suhteen ja edelleen on semmonen olo että se ”pettää” vielä :O vatsa on ollut tosi kipeä eilisestä asti ja todella turvonnut. Olen nyt piikittänyt 8pvä menopuria 300 IU mikä on musta ihan älytön määrä :O hyperiä pelkään niin paljon :/ punktio jännittää tai oikeastaan se että hitto tässä alkaa olla tosi kyseessä ihan kohta ja mitä sitten jos ei siirtoon päästäkkään?!? Huh, mikä vuoristorata päällänsä..

Täällä on kokemuksia pitkästä kaavasta. Eka julkisella lyhyt kaava ja huono saalis. Tämän vuoksi yksityisellä heti perään pitkä kaava ja onnistunut raskaus. Nyt hetki sitten pitkällä kaavalla uusi icsi ja yksi erinomainen alkio josta nega. Ei taida enää onnistua ku ikää tullut lisää varmaan liikaa… 🙁

Heip!

Pitkä väli kirjoittelussa minullakin… Tuntuu, että tämä kevät on menty ihan sairastellessa. Flunssia toisensa perään ja norokin siinä kirsikkana kakun päällä. No nyt kevät antaa sentään vähän energiaa jälleen ja puutarhahommat houkuttaa jo kovasti. 🙂

On tämä lapsettomuuden teema vain se ainainen odottaminen… Odotetaan hoitoon pääsyä, sitten jotain tutkimusta, punktiota, piinapäivät on todellakin nimensä mukaiset, ja sitten jos plussa sattuu tulemaan, niin sitten odotetaan ultraa, että onko siellä sitten kuitenkaan elämää. Ja se odottaminen on raskasta! Hienoa, että Hermione olet saanut vihreää valoa painon suhteen, niin on edes yksi stressinaihe vähemmällä. Inhottavaa varmasti tuo hoidon aloittamisen odottaminen teillä, kun ei voi yhtään tietää miten pitkään tarvitsee vielä odottaa…

Tsemppiä JonnaK:lle tähystykseen! Hyvä, että olet saanut ajan, ja se on ihan jo kohta. 🙂 Ymmärrän kyllä hyvin, että varmasti on ristiriitaisia ajatuksia tutkimuksen tulosten suhteen… Näihin hoitoihinkin väsyy ennen pitkää. Epätietoisuus ja se ainainen odottaminen ja toivominen ja pettyminen on tuskaa.

Omasta tilanteesta sen verran, että kuukautiset alkoivat täsmällisesti neidin 8kk syntymäpäivänä. 😀 Nyt sitten on sellainen ”jos ihme tapahtuu, niin tapahtukoon” -tilanne. Suuria odotuksia ei siis luomuplussan suhteen ole (vaikka eka kierto olikin ihmeellisen pitkä 28vrk ja vuotokin normaali, mitä ne ei olleet todellakaan ennen raskautta), mutta kesän yli nyt katsellaan ja ensi syksynä aletaan kysellä pakastealkioiden perään. Repeämäkin on hiljalleen parantunut, ja nyt kipuilee enää vain vähän, niin luomuyrittäminenkin on taas jo ihan mukavaa. 😉

Moikka!

Pahoittelut että musta ei ole vähään aikaan kuulunut. Meillä on perheessä sattunut paljon ikäviä asioita mikä vaikuttanut myös meidän elämään ja tilanteiden pakosta olemme joutuneet myös muuttamaan niin tässä on ollut todella paljon kaikenlaista.

Tilannetta ei helpota se että olemme edelleen epätietoisuudessa hoitojen aloituksen suhteen. Mulla on todettu kilpirauhasen toimintahäiriö minkä vuoksi ei olla saatu lupaa aloittaa hoitoja ennenku se hoidetaan pois. Se miten se hoidetaan, en vielä tiedä mutta ei kai tässä auta kuin odottaa. Painon puolesta sentään saatiin vihreää valoa 🙂

JonnaK: joko olet testannut? Toivottavasti pidemmästä viljelystä oli apua? Olen kyllä käynyt lukemassa tekstejäsi ja olet ollut ajatuksissa mutten vain ole saanut tehtyä aikaa vastata sinulle ajatuksen kanssa 🙁 olet kyllä ollut todella vahva kun jaksat vielä jatkaa hoitoja ja yrittää ja vaikka teilläkin ollut muutakin ikävää elämässä.

RJP76: kuinkas teillä meni siirron kanssa, tärppäsikö? 🙂

Kiskis: tervetuloa mukaan 🙂 mitenkäs teillä kävi? Aloititteko ivf:n vai?

Mulle siirrettiin tiistaina 2 alkiota (selvisivät osittain sulatuksesta), keskilaatuisia ovat, pisteet 1,5 ja 4- ja 7-soluiset. Itsellä ei kauheita toiveita noitten suhteen ole, mutta jos vaikka ihme tapahtuisi… Eilen pistin Gonapeptylin ja nyt vaan odotellaan. Noi oli viimeiset pakastimessa ja mietin jo kuinka on varaa seuraavaan (ja viimeiseen) icsiin ja miten saan sen töitteni kanssa sopimaan. En voi töissä sanoa mihin tarvin vapaata… 🙁 No täytyy yrittää olla stressaamatta. Muuten onneks noi stressinaiheet on vähentyny ku asunto saatiin viimein myytyä ja uusi pomokin alotti eikä ainakaan vielä oo antanu mulle kenkää (tosin uusi työsoppari on vielä kirjottamatta). 🙂

Hei vaan!

Täällä myös yksi lapsellinen lapseton. Edellisestä parisuhteesta kaksi teini-ikäistä lasta ja sitten menin ja tapasin itseäni nuoremman lapsettoman miehen. Olemme yrittäneet reilun vuoden saada lasta, minulla ikää vähän reilu 40 ja ei onnistunut vaikka ovulaatiota testattiin ja laskettiin päiviä ja kaikki mahdollinen tehtiin. Syksyllä hakeuduttiin hedelmöityshoitoihin ja siellä selvisi että minulla on vaihdevuodet aluillaan ja munasolureservi todella pieni ja alhainen AMH (0,3). Miehellä kaikki ok.

Nyt takana on epäonnistunut IVF, jossa saatiin kolme munasolua, niistä yksi hedelmöittyi ja istutettiin. Menkat kuitenkin alkoivat ja järkytys oli valtava. Nyt odotellaan, että pääsiäisen jälkeen aloitetaan IVF numero 2 ja siihen se sitten varmaan jääkin, jos ei onnistu.

Mä en itse välttämättä lasta enää haluaisi, mutta ymmärrän, että mies haluaa. Pelko on valtava, että jos en saakaan lasta, niin parisuhdekin kaatuu siihen. Mä kaipaisin niin kovasti tukea tähän pelkooni.

Nyt tilanne on se, että edellisistä menoista on nyt kp27 ja mulla on yleensä ollut tosi tasainen 25 päivän kierto. Viikonloppuna juili menkkamaisesti, mutta se meni ohi. Tietysti pieni toive on, että ihme olisikin tapahtunut, mutta sitten taas luin, että nämä välimenkat ovat usein aikalaillakin myöhässä.

On tämä hirveää touhua. kauhea stresi koko ajan päällä.

JonnaK: Uskoisin sulla raskaaksi tulemisen vaikeuden olevan enemmän fyysinen mutta eihän sitä henkistäkään puolta voi sulkea pois. Toivotaan että sulle löytyy se hoitokeino sinne kohtuun jotta se olisi vastaanottavaisempi ja ehkä se mielikin siitä kirkastuu sen mukana. Se on kyllä niin ikävää kun se teidän siirtokin meni sivu suun 🙁 Jotenkin silloin ajattelin kun meille kävi toistuvasti sama homma että ihmiset tekevät lapsia ilmaseksi ja juuri siihen aikaan viikosta kuin heille sopii ja kierto määrää niin me maksetaan itsemme kipeiksi tästä huvista ja aikakin on siinä suhteessa rajallinen; viikolla 8-16 ja ei viikonloppuisin!!! :’D jotenkin niin naurettavaa… Harmi että tähystysaikakin meni toukokuulle 🙁 Kyllähän niitä alkioita pitäisi olla mahdollisuus siirrellä, ovathan ne kuitenkin teidän? Kyllä nyt kannattaa oman mielen vuoksi vain pitää huolta itsestä ja omasta perheestä. Elä kanna huolta ja huonoa omaa tuntoa siitä mitä ystäväsi ajattelevat jos et heitä ole jatkuvasti näkemässä, ne oikeat ystävät pysyvät siellä kaikesta huolimatta.

Täälläkin on kaikennäköistä muuta huolta ja päänvaivaa hoitojen ja painonpudotuksen lisäksi niin olen päättänyt ottaa päivä kerrallaan ja olla nyt vain itseäni ja perhettäni varten. Kaikki muu rullaa omalla painollaan. Kipuja ei ole ollut, en edes ovista havainnut. Tässä kierrossa on tuntunut ettei kertakaikkiaan ole kropassa tapahtunut mitään :O sikäli ihan hyvä niin mutta vähän jännittää että juurikin kun hoitojen tulisi alkaa niin heittääkö mulla kierto nyt häränpyllyä :/

RJP76: Tsemppiä teille siirtoon, pidetään täällä peukkuja että alkiot selviävät sulatuksesta. Tuuhan kertoon sitten kuinka kävi.

Tsemppiä ja jaksamista JonnaK:lle! Mä kävin tänään ultrassa ja ens tiistaina PAS… Kauheeta luottoo ei oo ku ne alkiot ei oo kovin hyvälaatusii. Toivotaan et selviävät sulatuksesta, 2 siirretään… Jos molemmat selviää.

Moikka! Taas pitkä väli kirjotteluissa, ehkä täälläkin samaa vikaa että oli aihetta siirtää näitä juttuja vähäksi aikaa sivummalle :/ Alkavat hoidot jännittävät todella, varsinkin kun paino on alkanut jälleen jumimaan ja tavoitteeseen olisi vielä 1,8kg ja lääkäri parin viikon päästä 🙁 pinnistellen eteenpäin!

RJP76, tervetuloa mukaan kirjoittelemaan ja vaihtelemaan tuntemuksia 🙂

JonnaK: Onneksi ne alkaa kuitenkin nyt tutkimaan mistä ne ongelmat johtuvat ja toivonmukaan niihin tulee selvyys.
Saitko tikutettua ovista? Pääsittekö siirtoon? Varmasti se oviksen viivästyminen johtuu nyt tästä kaikesta stressistä. Mulla oli sama juttu sillon kun esikoista piti lähteä siirtämään niin yhtenä kuukautena en saanut ovista plussattua kun niin jännitin mille viikonpäivälle se osuu että päästäänkö siirtoon, se oli ihan kauheaa ja varsinkin kun aikaisemmat 2 kuukautta oli plussa tullut niin että siirto osui viikonlopulle eikä NKL:ssä tehdä siirtoja viikonloppuisin… Kaikkea kanssa näidenkin juttujen kanssa pitää kestää… Ja mitä noihin vauvauutisiin tulee niin täälläkin niitä satelee yks toisensa perään ja jotain todella törkeää ja ikävää mulle lauottiin päin naamaa läheisen ihmisen toimesta niin epäreiluus on ollut avainsana viime viikkoina. Voimia sulle sinne JonnaK negatiivisten tunteiden voittamiseen.

Moikka! Mäkin liityn keskusteluun, jos sopii… Meillä on miehen kanssa 1v 4kk Icsi-tyttö. Ensin olimme hoidoissa julkisella puolella ja siellä ei onnistunut eikä niistä hoidoista pakkaseen jäänyt itään. Oltaisiin jouduttu jonottamaan 5kk. Koska on ikää sen verran paljon niin ei ole varaa heittää hukkaan yhtään aikaa, niin päätimme mennä yksityiselle, missä siis heti eka tuoresiirto onnistui. Nyt aloimme sitten tammikuun alusta imetyksen lopetettuani yrittämään toista ja eka PAS takana. Se ei siis onnistunut. Seuraava tulisi heti perään, juuri aloitin viikonloppuna Zumet. Vähän on vaan sellainen olo ettei nuo PAS:t onnistu kun alkiot on aika huonolaatuisia (kai luokka 4). Mut yritetään nyt kuitenkin, 2 niitä siellä vielä olisi. Mua vaan stressaa kun pomo on vaihtumassa ja hän ei ymmärrä tätä tilannetta kuten nykyinen pomoni, joka kannusti minua koko hoidon ajan. Minulla on hankalat työajat ja hankala saada vapaata hoitoja varten… 🙁 Ja tietty tuo rahakysymyskin stressaa, kun aika kallista on tuolla yksityisellä puolella. Mutta ei auta kuin toivoa että onnistuisi. Meillä ei ole muuta syytä vielä löytynyt kuin että huonoja uimareita ja mulla kai hormonitasot jo aika alhaalla.
Tsemppiä kaikille!

Siis ei voi olla totta!! :O Minusta tuossa on klinikka tehnyt nyt hoitovirheen kun väittävät että liuokset virtaa aukiolotutkimuksessa, eivätkä ole mitään sanoneet mikä kohdun tila todellisuudessa on 🙁 ja todella kannattaa laittaa klinikka vaihtoon kunhan on siirrot tehty! Onneksi selvisi tässä vaiheessa ettette enää laita rahojanne siihen paikkaan.. Olen todella pahoillani huonoista uutisista kohdun ja munasarjan osalta.
Voihan se olla että raskaus/synnytys on jotain vaurioita sinne aiheuttanut mutta ehkä siellä lääkärin vastaanotolla saat sitä kauan kaipaamaasi tietoa ja toivotaan ettei tilanne olisi täysin lohduton. Voimia JonnaK <3

Täällä alkoi kuukautiset ihan ajallaan mutta kivut alkoivat poikkeuksellisesti vasta vuodon alkaessa mikä on ihan positiivista. Eli ilmeiseti sokerittomalla kuurilla on jotain tekemistä niiden kipujen kanssa kanssa, en keksi miksi muutenkaan olisi nyt lievemmät :O Lisäksi soittelin klinikalle kysyäkseni että olisiko mahdollista aikaistaa käyntiä pahenevien endo oireiden vuoksi ja jos olisi mahdollista päästä jo seuraavasta kierrosta aloittaan hoidot niin sieltä näytettiin vihreää valoa <3 eli näillä näkymin täälläkin päästään tosi toimiin seuraavasta kierrosta 🙂 nyt ehkä tuli vain vähän kiire tämän painon kanssa mutta täällä sokeriton jatkuu edelleen siihen malliin että josko sitä ajallaan tavoitteisiin pääsisi.

Hopealle tervetuloa mukaan joukkoon 🙂

Minäkin täällä malttamattomana odottelen JonnaK:n terveisiä miten siellä menee? Toivottavasti kaikki on hyvin <3

Oletko Hopea ajatellut kauan imettää? Riittääkö teillä sitten puhelin soitto klinikalle että pääsette PASsiin? Hurjalta kyllä kuulostaa se synnytyksessä tullut repeämä 🙁 Toivottavasti se paranisi pian.

Mulla on täällä vähän ristiriitaiset tuntemukset kun kp 26 on meneillään eikä mitään tuntemuksia että kuukautiset olisi alkamassa :O viimeiset kolme kuukautta on viikkoa ennen kuukautisten alkua alkanut ainakin jonkunlainen kipuilu mutta nyt ei ole vallan mitään. Ja kierron todennäköinen pituus on 28-29 päivää. Ajatusta pienimuotoisesta ihmeestä olen jo vähän mielessä pyöritellyt mutta sitten toisena seikkana mietin voiko ruokavalio vaikuttaa kipuihin??? Aloitin viikko sitten vähähiilarisen ja vähäsokerisen ruokavalion mikä on jo aikamoinen muutos siihen nähden minkälainen sokerihiiri olen ollut. Paino on pudonnut viikossa 2.5 kiloa mutta voisiko se tosissaan vaikuttaa myös endometrioosiin ja sitä kautta kuukautiskipujen lieventymiseen? :O mutta ei kai noin pieni painonpudotus jätätä kuukautisia välistä kun olen kuullut sitäkin tapahtuvan? :O argh, tämä on niin turhauttavaa…

Moi!

Liityn minäkin keskusteluun, jos sopii. 🙂 Olin nimittäin tämän kaltaista ketjua tulossa tänne aloittamaan, kun huomasin, että tämmöinen jo on. 😀

Meillä on nyt puolivuotias ICSI-tyttö, ja haaveissa on hänelle sisarus niin pian kuin vain mahdollista. Imetys ilmeisesti pitää vielä kuukautiset poissa, niin varsinaisia yrityksiä asian suhteen ei ole vielä päästy aloittelemaan. Lisäksi synnytyksessä tullut iso repeämä kipuilee, ja limakalvot (nekin imetyksen johdosta) on niin kuivat, että luomuyritykset eivät ole hirveästi vielä kiinnostaneetkaan. 🙁 Pakkasessa on vielä kolme huurunenää, joten niitä sitten olisi tarkoitus siirrellä kunhan kierto tässä starttailee. Meillä lapsettomuuden taustalla siis minun PCO-tyyppiset munasarjat, joten luomunakin saattaa olla pieni mahdollisuus onnistua. Ainakin, jos raskaus ja synnytys on tasoittanut tuota hormonitoimintaa, mutta en silti ole itse kovin luottavaisella mielellä sen suhteen…

Pikaisesti lueskelin ketjun läpi, ja teillä näyttäisi yritykset olevan jo paljon pidemmällä. Miten JonnaK kävi, alkoivatko kuukautiset ja mitä testi näytti? Ja tsemppiä Hermionelle endo-kipujen ja vuotojen kanssa sinnittelyyn! Vaatii varmasti paljon sitkeyttä, mutta onneksi ei ole hirveän pitkästä ajasta enää kyse.

Voi ei, olen todella pahoillani :'( ainahan ei pieni vuoto tarkoita sitä etteikö olisi tärpännyt mutta ihan varmasti ei pysty kovin korkealla toiveita pitämään kun on niin moni kerta mennyt pieleen 🙁 Nyt kyllä pitäisi klinikallakin jo jonkun ottaa kantaa siihen miksi se ei onnistu?! Pakkohan sille on löytyä joku järkevä selitys? Voimia sinulle <3

Kyllä minä niin päätin etten pillereitä aloita ja kestän nämä pari kuukautta. Olen niin paljon lukenut siitä kuinka voi hormonitoiminta heittää häränpyllyä juuri sillä hetkellä kun sen pitäisi toimia kellon tarkasti ja nyt kun se toimii niin en aio sotkea sitä. Ja hulluksi tulisin kun se toisi mukanaan kuitenkin lisä stressiä painon pudotukseen :/

Ei ole enää kuin 2 kuukautta niin päästään hoidoissa eteenpäin mutta vielä mua mietityttää ne pillerit :O oon yrittäny tutkia että onko se painon nousu tullut syömisen tuloksena vai ihan jotain nesteen kertymistä mille et itse hirveän paljon mahda mitään mutta en oikein ole saanut vastausta.. Mua kyllä niin pelottaa se painon nousu ja sen tuloksena hoitojen siirtyminen 🙁

Tosi ikävää että sulla on sellaiset tuntemukset ettei ole tärpänny mutta pidetään toivoa yllä niin kauan kun vuoto pysyy poissa <3 on kyllä käsittämätöntä etteivät ole alkaneet tutkimaan miksi kiinnittymistä ei tapahdu kun on kuitenkin noin monta siirtoa takana ja on kumpaakin kokeiltu, tuoretta ja pakastettua. Kyllä siinä pitäisi minun mielestä alkaa kohdun limakalvoa, keltarauhasta ja kaikkea mahdollista juurikin sinne kohtuun liittyvää tutkimaan niin voitaisiin saada selville ongelma. Onko kertaakaan ollut edes kiinnittymisyritystä? Haaleaa plussaa tai menkat selkeesti siirto ajankohtaan nähden myöhässä? Pystyyköhän hyvälaatuisille alkioille tekemään sitä alkiokuoren avausta? Jos olen oikein ymmärtänyt niin senkin pitäisi auttaa kiinnitymään. Olen kuullut myös että jos kohdun (eli koko kropan) verenkiertoa vilkastutetaan niin sekin voisi edesauttaa kiinnittymistä?

Tsemppiä sinne viimeisiin piinapäiviin, olen täällä hengessä mukana 🙂

Sain pikaseen ajan erikoislääkärille kun niin alkoi olla mielen päälle tämä tilanne. Siinä mielessä hyviä uutisia että tilanne on pelättyä lievempi eikä tarvitse leikata ja saan raskautua. Jee! Munasarjat ja kohtu oli lääkärin mukaan hyvinkin vastaan ottavaiset tulevaa hoitoa ajatellen eikä endometrioomaa siellä näkynyt mutta oirekuvan perusteelle lääkäri päätteli tosiaan suolessa olevan kasvustoa johon nyt pitäisi minipillerit aloittaa hillitsemään kasvua. Ja tässä tulee se mutta 🙁 minipillereissä on yleisissä haittavaikutuksissa mainittu painon nousu mitä ei nyt todellakaan saa tulla kun sitten ei hoitoja aloiteta ollenkaan niin nyt en kyllä enää tiedä miten tässä toimia?! Pitäisikö kärsiä hoitoihin saakka jotta saa pidettyä painon kurissa vai ottaa riski että paino nousee mutta olla kivuitta ja ylimääräsiä vuotoja :O

Minäkin olen kuullut tästä että tuoresiirroilla on huonommat mahdollisuudet onnistua mutta on niitäkin onnistumisia niin älä lannistu vielä 🙂 olet ihan oikeassa että kyllä pitäisi periaattessa voida testata maanantaina 1.2 kun eikös luonnollisestikkin voi testata 14. päivää ovulaation jälkeen ja eikö punktio ole yhtä kuin ovis? Ehkä siihen on ajateltu vielä jokin varo aika kun niin voimakkaat hormoni jutut taustalla? toivotaan että vuoto pysyy poissa ja ensi viikolla näihin aikoihin voisit jo testailla 😉

Oikein hienon saaliin saitte sittenkin punktiossa ja niinkin monta vielä pakkaseen mutta mikä tärkeintä yksi 1. luokan alkio kyydissä mukana, ihanaaaa <3 Voi vitsit mulla kyllä jännittää niin paljon teidän puolesta ja toivon sydämeni pohjasta että nyt se onnistuu <3 Aiotko malttaa kaksi viikkoa vai testailla aikasemmin? Kyllä se sinäkin aika rauhalliselta vaikutat, niin kyllä tässä aikamoisen vahvoja naisia ollaan kun saadaan näin hyvin päät kasaan tilanteen kuin tilanteen edessä 😀

Hyvin todennäköisesti mun endometrioosin tilanne on siis erittäin paha juurikin sieltä suolen puolelta. Kipuja on mutta on ne ollut joskus pahempiakin mutta se uusi ja pelottavin oire menkkojen aikaan on kun vuodan verta paikasta mistä ei todellakaan pitäisi vuotaa eli suolesta :'( olin kyllä ihan hysteerinen sillon viime viikolla kun menkat alkoi ja tajusin mitä tapahtuu mutta siitä kun lääkärin (ei asiantuntija kylläkään) olin tavannut ja saanut uutta aikaa asiantuntijalle ja siinä vaiheessa kun oireet hävis menkkojen mukana niin pystyin jo järjellä käymään asiaa läpi. Nyt vaan toivon ettei leikkaukseen tarvisi mennä ennen hoitoja vaan voitaisiin hoitaa koko ongelma pois kaikkineen päivineen sitten jos/kun ollaan toinen pieni saatu. Huh, vaikeita asioita…

Anteeksi kun muinusta ei ole kuulunut muutamaan päivään. Täälläkin suhteellisen rankka viikko takana kun yks kaks yllättäen mulla tuli uusi oire mikä viittaisi siihen että mun endometrioosi on jälleen siinä pisteessä että leikkauspöytä odottaa. Siirtyykö hoidot, en tiedä ja parin viikon päästä vasta lääkäriin tarkistaan todellinen tilanne. Säryin kyllä taas miljooniksi palasiksi mutta nyt kun on saanut taas käydä ajatuksia läpi niin olo helpottaa päivä päivältä.

Olen todella pahoillani teidän munasolu saaliista mutta toivotaan vielä että vain se yksi riittäisi tuomaan teille toisen pienokaisen.
Kyllähän varmaan sun miehesikin on pettynyt tilanteeseen mutta toivottavasti hänkin jaksaisi vielä olla tukena sinulle että jaksat. Oliko teillä tänään punktio, miten meni?

Jos kerron kokemuksistani siitä kun olen läheisilleni kertonut asiasta niin ehkä se rohkaisee tekemään samoin ja saisit kasvatettua tukiverkostoasi siellä.
Mun tyyli kertoa tilanteestamme ei oo koskaan ollut sellainen säälipisteitä hakeva vaan sellainen että tämä on osa meidän elämää ja näillä mennään. Ja näin ollen ihmiset ovat olleet tukemassa, ei säälimässä ja antavat meidän kertoa omaan tahtiin eivätkä utele. Toisilla on enemmän empatiakykyä kuin toisilla mutta en koe että kukaan olisi ihan hirveän suurta surua joutunut meidän takia potemaan eikä varsinkaan ajattele että olisimme jotenkin sen enempää viallisia kuin toiset. Uskon että sillä miten asiat esittää on suuri vaikutus siihen miten ihmiset sen ottaa. Missään nimessä ei ole pakko kertoa jos siltä tuntuu, omaa oloani se on kyllä huomattavasti helpottanut.

Kyllä varmasti olen kuuntelijaa minäkin vailla viimeistään kun se pyöritys klinikalla alkaa jälleen. Ja jos olen sitä aiemmin niin käännyn puoleesi 😉 Olen sitä mieltä että sillon sen joka kokee olevan enemmän ”voimissaan” on parempi keskittyä siihen joka enemmän sitä voimaa tarvitsee.

Olen niin pahoillani että sun kaverisuhteista osa on päättynyt kokonaan ja että teillä on ollut vaikea puhua näistä asioista oikein kellekkään 🙁 minusta tuo katkeroituminen on väistämättäkin osa tätä koko hommaa vaikka sitä kuinka yrittäisi estää. Kyllä tässä joutuu niitä ns. Elämän nallekarkkeja punnitteen suuntaan ja toiseen ja se epäreiluuden tunne tekee tästä välillä ihan sietämätöntä. Mä itse tein joskus sen ratkaisun että parempi puhua avoimesti niin eipähän kukaan tule tietämättään sanoneeksi mitään ”tyhmää”. En minäkään ihan jokaiselle matti meikäläiselle kerro mutta vanhemmat, omat sisarukset ja osa ystävistä. Toisten vauva uutiset oli mulle joskus niin raastavia että mä vaan itkin ja itkin niin kauan ettei enää jaksanut. Ja kyllä se lapsettomuus seuraa sen esikoisen jälkeenkin, mun kohdalla ei ehkä niin voimakkaana mutta kyllä tämän asian takia on keretty monet itkut jo itkeä. Olet kyllä todella vahva kun jaksat tilanteestasi huolimatta ylläpitää muutamia kaverisuhteitasi ja uskon ja toivon että juuri ne kaverit on sellaisia jotka siellä taustalla jaksaa odottaa ystävyyttäsi kun olet taas voimissasi <3

Eikä tästä sen helpompaa tee nämä diagnoosit joiden takia on erilaisia huolia ja stressiä. Onneksi endometrioosi on sairautena sellainen että sen kasvua ja etenemistä voidaan lääkkeellisesti hillitä eikä se johda kuolemaan niinkuin syöpä. Mutta ymmärrän kyllä sen kuinka paljon henkisiä resursseja se vie kun sen kanssa pitää oppia elämään ja jos sairaus on vaikea niin kuinka paljon harmia se voi tuottaa. Mulla endo kiinnikkeitä (endometrioomaa) oli kohdussa, kohdun ja suolen välissä, virtsarakon ympärillä sekä molemmat munasarjat oli ns. kiinnittyny kohdun seinämään sen avulla. Toisesta munasarjasta lisäksi poistettiin ihan hyvän kokonnen kysta. Löydökset oli siinä mielessä ainakin oireisiin ”sopivat” että menkkojen aikaan vessassa käyminen oli aivan täyttä tuskaa ja kohdun kiinnikkeet aiheutti jatkuvaa kipua. Pari kuukautta ennen leikkausta mulla oli enään pari kivutonta päivää kuukaudessa mikä teki siitä aika sietämätöntä. Oireet helpotti heti leikkauksen jälkeen mutta alkoi taas vähitellen lisääntyyn 3kk päästä leikkauksesta ja sitten mulla stopattiin hormonitoiminta täysin siksi aikaa että saatiin hoidot alkuun ettei kasvusto etennisi samaan pisteeseen kuin ennen leikkausta. Mulle hoitokeino ei siis ollut leikkaus ja tottapuhuen en ole enää varma onko mun kohdalla sellaista kun ei raskauskaan ainakaan kokonaan tätä pois hoitanut mutta on se lievempi nyt kuitenkin onneksi.

Olen kyllä tosi iloinen jos pystyn olemaan sinulle tukena ja avuksi. Kyllä tässä hommassa kaveria tarvitaan 🙂

Toi 30kpl munasoluja kuulostaa kyllä niin hurjalta määrältä että en yhtään ihmettele että on ollut sillon tukalat oltavat 🙁

Joo se on munasarjojen hyperstimulaatio mistä kerroit ja se tulee sillon jos punktion jälkeen munasarjat täyttyy nesteellä. Mullekkin on sanottu että sitä voi ehkästä juomalla PALJON vettä (ja varsinkin punktion jälkeen) ilmeisesti että nestekierto pysyy mahdollisimman aktiivisena. En kyllä tiiä onko siinä suurempi riski saada se jos munasoluja on enemmän kun kuitenki sama toimenpidehän siinä tehdään tuli niitä minkä verran tahansa. Kyllä se varmasti pelottaa mut mä itse ajattelen että suomessa on kyllä niin huippu hyvää tuo terveyden huolto ja lapsettomuusklinikat että kaikesta selvitään mitä ikinä matkalla kohtaakaan.

Olen kyllä ihan yhtä paljon ihmeissäni miten teillä ei ole yksikään alkioista onnistunut ja varsinkaan jos mikään ei ole toisin. Ainut mikä mulla kävi mielessä on että voiko raskaudella/synnytyksellä olla jotain tekemistä asian kanssa? Yleensä sen kyllä pitäisi olla puoltava tekijä mutta jos se on se mikä on toisin aikasempaan verrattuna? Mikä oli se lääke joka ei antanut vastetta munasolujen tuottoon?

Se on harmi kun miehesi ei ole samaa mieltä tupakanpoltostaan vaan jatkaa sitä kaikesta huolimatta. Olen kyllä samaa mieltä siitä että se mitä me naisina käymme tämän eteen läpi niin miesten pitäisi kyllä muissa asioissa tulla vastaan. Etkä sinä ole viallinen, tämä on vain vastoinkäyminen minkä voittamiseen tarvitsee vähän lääketiedettä ja yhden hemmetin vahvan naisen <3 Ja koita olla antamatta pelolle valtaa, asioista voi olla huolissaan mutta jatkuvan pelon kanssa ei kannata elää.

Ihan tolkutonta että määrätään antibioottikuuri jos nyt jossain sattuisi tulehdus olemaan! 🙁 mä olen kans joutunut törmäämään tähän ”ei täällä näyttäisi mitään vikaa olevan” -diagnoosiin ja kun tästä 2kk päästä kävin ykstyisellä niin siellä lääkäri sanoi jo ultran ensisilmäyksellä että sokea on se lääkäri ollut joka ei ole tätä endometrioomaa nähnyt ja tästä 3kk olinkin jo leikkauksessa :/ välillä kyllä tuntui että näitä kipuja vähätellään 🙁

Mulla oli irrotuspiikkinä silloin ovitrelle ja se on sellainen esitäytetty injektio kynä. Joku lääke mulla oli sellanen itse sekoitettava jauhe ja liuos ja sitten se laitettiin perus ruiskulla mutta pregnyl se ei ollut.
Luin sen pregnylin tuoteselosteen niin tosiaan se pakkaus sisältää vain sen jauheen ja liuoksen niin sun täytyy pyytää apteekista välineet sen pistämiseen ja jos oot epävarma mitä sun pitää sieltä pyytää niin soita klinikalle niin sieltä varmasti osaavat neuvoa. Varmasti osaavat apteekissakin mutta klinikalla varmaan parhaiten ja multa on kyllä aina apteekissa kysytty että onko tuttu lääke ja jos ei oo niin siinä sitten farmaseutin kanssa yhdessä käydään kaikki tarvittava tieto läpi.

Toivotaan että asiat selkeytyy ja torstain ultrassa kaikki on niinkuin pitääkin niin pääsette punktioon aikataulussa 🙂

Niin ja kyllä täälläkin on salaa pohdiskeltu sitä miltä tulevaisuus näyttää jos olisimmekin (jäisimmekin) kolmestaan mutta ei vielä heitetä kirvestä kaivoon ennenkuin on sen aika, jos on <3

Sulla on kyllä ihan hillitön itsekuri kun sokerittomalle linjalle lähdit 🙂 Mulla taitaa nimenomaan olla se sokeri se pahe mistä on niin vaikea luopua. En niinkään välitä roskaruoasta ja kotona ruoat teen alusta itse, ei eineksiä. Enkä myöskään ole sipsin tai muiden snacksien ystävä. Vielä kun osaisi tuota sokerin määrää vähentää niin tulos olisi varmasti hyvä. Ja kiitos vinkistäsi, ehkä olen tietämättäni jo tuota ajatusmallia toteuttanu kun kuulosti hyvin tutulle 😉

Mulla on ollu täysin toisin päin noiden kipujen kanssa. Kun aloimme yrittämään lasta 6 vuotta sitten niin olin jo ensimmäisten luomumenkkojen kanssa sairaalassa. Vähän väliä kohtutulehdus ja sellaiset kivut että ilman keskushermoston kautta vaikuttavaa kipulääkettä en olis selvinny. Eikä tietoakaan ovulaatiosta ilma testejä ennenkuin nyt synnytyksen jälkeen olen alkanut sen tunnistamaan ”nippailuista”. Sanoisin että mulla punktio oli epämiellyttävä kokemus, ei niinkään kivulias vaikka kyllähän se tosi ikävältä tuntui :/ Ollaan paljon mietitty miehen kanssa sitä kuinka sitä on tietämättään ihmisenä niin vahva että kaiken sen rumban käy läpi piikityksistä siirtoon ja testiin vaikka tuntuisi kuinka että olo on niinkuin aikasemmin sanoit lohduton ja sekava. Ja vielä että sen kaiken on valmis käymään läpi uudestaan ja uudestaan.

Kyllä kannattaa olla toiveikas kun nyt on sama lääkitys millä esikoisen saitte. Onko sulla monta ultrakontrollia tällä hoitokerralla? Minäkin toivoisin samaa hoitokaavaa kuin viimeksi kun siitä meillekin pieni siunaantui ja muutenkin se hoitokerta meni ongelmitta.

Ihanaa kun täällä helsingissä pakkaset vähän hellittää ja uutta puhdasta lunta sataa niin piristää kun on niin valosaa 🙂 ja neiti on mielissaan kun pääsee pulkkaileen 😉

Onneksi laitoit piikin kotona niin sait rauhassa tutustua uuteen lääkkeeseen 🙂 Toivotaan että sieltä tulee hyvä ”saalis” niin onnistumiset moninkertaistuu <3 onko sulla aina punktiot ollu kovin kivuliaita, onko eri kerroissa ollut paljon eroja? Mulle punktio on tehty tosiaan vain kerran ja kyllä jännittää tosi paljon seuraava nyt kun tietää mitä siinä tapahtuu :O mutta silti niin malttamattomana odotan maalis-huhtikuuta että päästäis alottaan…

Me ollaan hoidossa Helsingin naistenklinikalla. Ollaan kyllä molemmat oltu tosi tyytyväisiä hoito henkilökuntaan ja ”palveluun” mitä on saatu. Vaikka tuntuu että kun julkisella on niin kovat jonot ja varmasti paljon asiakkaita ja sen kautta kiire ja tekemistä niin kyllä meillä on aina ollut sellainen olo että meitä kuunnellaan ja käynneillä kaikki lääkärit ja hoitajat on aina läsnä ja aidosti kiinnostuneita auttamaan juuri meitä.
Ja kyllä siirron jälkeen 2 viikon päästä otetaan raskaustesti verestä. En ole ihan varma miksi siellä on sellainen käytäntö mutta kylläpä minä ainakin malttamattomana kotonakin testailin 😉

Tiedätkö muuten onko yksityisellä mitään ”rajoitteita” hoitoon pääsyyn esim. ylipaino? Julkisella puolella on asetettu painoraja painoindeksin mukaan ja minä meen just siinä rajoilla. Lääkäri suositteli 5-10kg painonpudotusta (tai hoitoa ei tehdä) 🙁 Välillä tuntuu niin epäreilulta kun tää on henkisesti muutenkin tosi rankkaa niin sitten pitäis vielä painoa olla jatkuvasti kyttäämässä. Ja kun tietää että ihmisiä raskautuu huonommissakin olosuhteissa niin sitten mulle asetetaan ehdot painosta että voin lapsen saada :/ Ymmärrän toki että se on ratkaisevaa hoidon onnistumisen kannalta mutta huoh, mikä tässä hommassa ei muka olisi ratkaisevaa 😀

No mutta jos positiivisesti ajatellaan niin se puoli tuottaa munasoluja joka taas lisää mahdollisuuksia useampiin alkioihin, sehän olis ihan kauheeta jos se munasarja olis toimintakyvytön ja toinen endometriooman peitossa :O

Mulla ei oo moista lääkettä käytetty enkä tietenkään osaa varmaksi sanoa mut jos olisin sun tilanteessa niin laittaisin sen varmaan 6-10 väliin niin se on ohjeen mukaan aamulla ja silti hoitajan mukaan aamupäivällä. Ja oisko kellonajalla sen verran väliä että olis toivottavaa et se laitetaan aina samaan aikaan? Ainut mistä tiiän missä kellonaika on tärkeä niin on se irrotuspiikki sit ennen keräystä.. Ymmärrän kyllä että se huolettaa kun ei tämä ilmasta eikä helppoa hommaa ole 🙁 Onko teillä joku soittoaika millon klinikalle voi soittaa vai voitko esim. soittaa heti kasilta niin sehän on vielä aamua?

Ja sen työn ja hoitojen välinen kikkailu lääkkeiden, ultrien ja muiden käyntien suhteen on kyllä tosi inhottavaa säätämistä.

Tsemppiä! Teet varmasti ihan oikean ratkaisun lääkkeen kanssa 🙂

On kyllä hauska sattuma 🙂 ja olen kyllä myös todella iloinen että törmättiin täällä 🙂

Mulle on eräs lääkäri kerran sanonut että raskauden alkaminen luonnollisin menetelmin on jo yhdenlainen ihme kun niin monen asian pitää mennä juuri oppikirjojen mukaan ja jos yhtälöön lisätään yksikään poikkeama, mahdollisuus raskautua luomusti romahtaa huimasti 🙁 nämä sanat pyörivät mielessä aina siihen tiettyyn aikaan kuukaudesta :/ tiedä sitten mihin uskoa kun kyllähän niitä ihmeitäkin on kuullut tapahtuvan mutta en ole enää pitkään aikaan uskonut kun meidän oma lääkäri aina toteaa että eihän siihen tarvita kuin yksi munasolu ja yksi siittiö 😀 Pyh siis vain näille ei pitäisi vaikuttaa höpinöille 😉

Hurjalta kyllä kuulostaa sinun kohdun tilanne 🙁 onko niin että sen ”surkastuneen” puolen munasarja kuitenkin toimii vaikkei johda mihinkään?

Oon kyllä ihan samaa mieltä että on tosissaan ikävä riesa tämä endometrioosi. Ja kun mitään varmaa parannustakaan ei ole niin ihan lohduttomalta tilanne tuntuu, puhumattakaan siitä mitä joutuu omalle kropalle tekemään kun särkylääkettä joutuu jatkuvasti popsimaan. Raskaus oli kyllä siinäkin mielessä ihanaa aikaa kun ei ollut niitä endo kipuja ja vähän kyllä nauratti kun ihmiset puhui että odotappa kun tulee synnytys kivut niin eipä paljon poikennut useimmista menkkojen aikasista kivuista 😀

Uskon kyllä vahvasti että meillä kenelle on hoidoilla ensimmäinen suotu niin hänelle kaverikin suodaan. Ja toivotaan että teidän pelot osottautuu turhiksi ja kaikki menee hyvin. Olen kyllä ollut lääketieteelle niin kiitollinen että mekin voimme tällä hetkellä olla äiti ja isä <3

On kyllä jännittävää että pääsette ihan pian hoitoon, oma tuntuu niin kaukaiselta vaikka ei enää edes kolmea kuukautta ole 🙂 saanko kysyä millaisella lääkekoktaililla/kaavalla meette?

Tulipa tekstiä 😀 toivottavasti ei oo ihan kauheen sekavia nää mun kirjotukset mutta kun on niin laaja tämä aihe että vois vaikka kirjan kirjottaa niin saattaa vähän hyppiä aiheesta toiseen 😀

Voi kuinka ikävää että menetitte kaikki alkiot eikä loput hoidotkaan tuottaneet tulosta, olen pahoillani 🙁 Mutta toivotaan että kun endo on rauhoitettu leikkauksella niin se luomu ihme sieltä tulisi <3 kun kerrot että piikit on haettu valmiiksi niin onko teillä uusi hoitokierros siis alkamassa?

Meillä on reilun vuoden ikäinen tyttö saatu myös ensimmäisestä pakaste alkion siirrosta. Hoitomuotona oli ICSI. Tuore siirto tuosta hoidosta meni kohdun ulkopuolelle eikä pakkaseen jäänyt mitään.

Olin valmis hankkimaan toisen heti synnytyslaitokselta mutta maltettiin siihen asti että tyttö olisi puolivuotias kunnes alettiin ihan tosissaan yrittään eli kohta 9kk yritystä takana.

Minä sairastan myös endometrioosia joka on kertaalleen leikattu ja joka leikkauksen jälkeen uusiutu 3kk päästä ihan yhtä vaikeaksi mutta raskaus ilmeisesti hoiti sen aika hyvälle mallille kun melkeen täysin kivuton olin pitkään synnytyksen jälkeen. Ihan hiljattain on tullut endoon liittyviä tuttuja tuntemuksia joka tähän tuokin vielä lisähuolta 🙁

Hakeuduimme syksyllä uuteen hoitoon mutta koska edellinen hoito päätyi synnytykseen eikä alkioita pakkasessa ole jouduimme 6kk jonoon ja maaliskuussa pääsemme mekin tositoimiin.

Täälläkin hentoinen usko siihen ihmeeseen on vaikka syvällä sisimmässä tietää sen olevan lähes mahdotonta miehen simppojen takia (hyvä kuntoisia kavereita mutta niitä on NIIN vähän).

Minusta aika yhtenevät tarinat meillä 🙂

Hei JonnaK!

Täällä olisi linjoilla eräs lapsellinen lapseton, jolla olisi haaveissa toinen pienokainen mutta vahvasti näyttäisi taas luonto olevan asiasta erimieltä :/
Keskustelu kaveri aiheesta olisi tervetullut.

-Hermione