Heippa!

Lääkkeellinen tyhjennyt meni suurista epäilyksistäni huolimatta tosi hyvin. Kipeä olin ja se kipu laitto vähän heikoksi hetkittäin, mutta sen kesti, kun ei ollut ihan jatkuvaa. Kipeitä, kipeitä supistuksia. Toivon, että tyhjenin ja enää ei oo ollu ku lieviä kipuja. Vuotoa tulee vähän, hyytymiä ei oo kotona tullut yhtään.

Ruiskaunokki, se sinun kokemus siitä hyperistä ja kaikesta kamaluudesta, oli hirvittävä. Olen lukenut täältä tarinasi monen viikon sairastamisesta ja toipumisesta. Onneksi olet päässyt siitä ja uskaltanut jatkaa eteenpäin ja kaikki on nyt paremmin kuin hyvin. Kyllä itselläkin hirvittää ajatus, että uudelleen joutuisi saman kokemaan, mutta eikai se auta pelätä. Eteenpäin vain. En myöskään jaksa jäädä menetettyä lapsen alkua loputtomiin suremaan. Ajattelen, ettei hänellä ollut mahdollisuuksia selviytyä täällä ja otettiin sen vuoksi meiltä pois. Luotan ja uskon, että tämä pieni pääsi niin hyvään hoivaan, ettei minun tarvitse huolta enää kantaa. Hyvä vain, ettei mennyt pidemmälle. Se on aina tuskallisempaa silloin.

Kuvotuskin pikkuhiljaa hellittää, mutta viikonloppu oli tosi rankka senkin suhteen ku yökkäytti koko ajan. Hormonitaso laskee hitaasti ja lisäksi kaikki lääkitys päälle. Onneksi sairaalassa on lääkkeitä siihenkin. Nipin napin säästyin oksentamiselta.

Rentoutukaa vappuna ja toivon, niin paljon toivon, kaikkea hyvää teille ja puolisoillenne, ystävät! Vaikkei teitä näe, niin teidät sydämessä tuntee. Ja on täysin korvaamatonta saada jakaa asioita teidänlaisten kanssa, jotka ihan oikeasti ymmärtää jo puolesta sanasta, mikä on homman nimi. Kiitos!!

Toivon, että pian pääsisin takaisin tänne plussa puolelle. Toivoa on!