katras, mulla kans hämäs ne kaikki muut oireet jotka hiipu pikkuhiljaa.. ois vaan kannattanu uskoo sitä etomisen liian yhtäkkistä vähenemistä. Ja viimestään kun tuli se pieni vuoto, ois sinne ultraan kannattanu mennä. Mutta halus kai viimeseen saakka toivoo että ite vaan hysterisoi, ja osin en kyllä ihan pelkuruuttanikaan menny. Ihan kun tilanne sillä korjaantus jos on käyny huonosti.. kyllähän ne pahat aavistukset vahvistu kokoajan kun ei alkanu sykettä kuuluun omalla eikä neuvolan dopplerilla, eikä kohtuakaan tuntunu painelemalla vielä rv12stakaan.
Sitä vaan toivos niin että ne vaistot ois joskus väärässä..

Fenix, kauheeta, kuka nyt viitsii tollei lyödä toista mahaan..?! :0 Onneks kohtu on kuitenkin aika hyvin suojassa siellä keskellä lantioo, niin uskosin ettei oo päässy mitään vahinkoo aiheuttaan! 🙂
Jaksamista myös Niplikselle ja muille kellä ankee epätoivo hoitojen kans.. kyllä sitä itekin pelkää tällä hetkellä eniten sitä jos mitkään ei enää edes kiinnity ja toi oli vaan joku harvinainen poikkeus.

Liitu, toihan on tosi hieno tulos! Pakastettiinko sullakin siis munasoluina vai tehtiinkö alkioita? Varmaan on parempi että siirretään vasta sitten kun kroppa ihan kunnossa.
Mullahan tuli sillon viimesimmässä punktiossa 31 munasolua joista tosin 5 raakoja, mutta 26 pakastettiin. Varmaan saatto olla hyvä ettei mitään siirtoo mullakaan tehty siihen kiertoon, vaikkei mitään hyperin oireita ollukaan.
Mulla on kans alkanu molemmilla kerroilla punktion+siirron jälkeen vuotaa läpi lugeista huolimatta. Annos on ollu 3x200mg. Viimesimmällä kertaa, siis kun siirtoo ei tehty enkä tietenkä käyttäny lugejakaan, vuoto alkoi jo 9 päivää punktiosta. Siirtokerroilla pp13 ja pp10.

Tänään meni tosiaan koko päivä sairaalassa, vuoto alkoi vasta 6 tunnin päästä ekoista cytoteceistä, olin jo ihan tuskassa että joudunko huomenna vielä kaavintaankin! Eikä sitä tullu paljookaan siellä. Siteellinen jotain vetistä (lapsivesi?) ja pöntöllä varmaankin sikiöpussi liman kera. Sitten ultraan jossa todettiin kohtu tarpeeks tyhjäks, limakalvo 1,5cm ja sain lähtee kotiin. Jotenkin ton fyysinen ”helppous” yllätti kun on lukenu muiden järkyttäviä kipukertomuksia. Kotimatkalla sitten alkoi vuotaa runsaammin, ja nyt menny läpimärkiä siteitä vaihtaessa koko ilta ja sittenkin sotkee kaikki paikat. En muista että koskaan ois ollu näin hillitöntä tulvaa (millonkahan ei enää normaaliaka?).. parempi kai silti jos vuotas muutamassa päivässä kaikki pois ja sit lakkais, mieluummin ku jotain niukkaa vuotoo monta viikkoo. Kumpa tätä p*skaa ei joutus kokeen enää koskaan :/
6 viikon päästä jälkitarkastus (tuntuu masentavan pitkältä ajalta) ja jospa sitten jo pääsis yrittään uutta mahdollisuutta (siirtoa) mahdollisuuteen (+)…. nykysin tosiaan plussaakin pitää vain mahdollisuutena, onnistuminen se on sitten vasta kun lapsi on sylissä.
Hcg:tä ei tarkisteta verestä sen kummemmin, eli pitää ottaa omat liuskat käyttöön jossain vaiheessa. Uutta hoitoo ei kai voi/kannata alottaa ennenkun selkeesti negaa?

Pitäs kai tässä yrittää saada ajatukset jonnekin ihan muualle pariks kk:tta (joo, ”helppoo”).. miten senkin pakkomiettimisen vois lopettaa että nyt ois sillä ja sillä rv:lla, JOS ois…. 🙁 eihän niitä enkelikaksosia voi tietenkään koskaan unohtaa, ja ehkä tää helpottaa oikeesti vasta sitten jos joskus onnistuis loppuun saakka. Poru tulee vieläkin kun lukee tota km-potilaan ohjevihkoo, missä viimesenä

”Keinu kukka.
Uinu kukka…”

Jotenkin kuvaa niin osuvasti.. kuinka mun kaikki unelmat, suunnitelmat, ajatukset siitä lapsesta jne. vielä ”keinui” sen 4 viikkoo, kun en tienny että ”kukat” uinui jo ikuista unta ;’,( tää kesä jää haikeisiin muistoihin Onnen kesänä, vaikka sitten kaikki romahti ja tehtiin tyhjäks muutamissa sekunneissa. On jo niin ikävä sitä tunnetta mitä sen 8 viikkoo sai kokee.