Voi Unelmoija kun tiedän niin tuon sun tunteen. Sitä niin odottaa että nyt onnistuu inseminaatio, nyt on mun vuoro, kyllä mekin tullaan raskaaksi, tuleehan muutkin kunnes tullaankin ryminällä alas. Vaikka kuinka koettaa olla toivomatta liikoja niin siitä huolimatta toivoo. Ja kun sitten ne pilvilinnat romahtaa niin siinä ollaankin taas keskellä raunioita.
Itse olen nieleskellyt pitkän päivän kyyneleitä ja yrittänyt pysytellä kasassa. Koko ajan tunne että räjähtää.
Kuukautiset siis alkoi ja kolmas ja viimeinen inseminaatio ei sitten tuottanut tulosta. Olo on kyllä ihan tyhjä.
Meillä menee lokakuun puoleen väliin että päässään jutustelemaan jatkosta. Meilläkin hoitomatkan pitenee usealla sadalla kilometrillä.
Samassa veneessä Unelmoija ollaan. Ei se nyt varmaan lohduta mutta tiedät ainakin että on meitä muitakin 🙂

En olis ikinä uskonut että lapsen saamisesta tulee ongelma. Sitä pitää kaikkia asioita niin itsestään selvyytenä. Ajattelee että saa kaiken. Työn, talon, miehen ja lapsia. Kukapa olisi uskonut että se lapsien saaminen olisikin näin vaikeaa…