Etusivu Keskustelu HEDELMÖITYSHOIDOT Talvi-kevät plussat 2014 Vastaa aiheeseen: Talvi-kevät plussat 2014

#4695
Ruiskaunokki
Osallistuja

Voi Nelma mitä kaikkea oletkin joutunut läpi käymään. <3 Tuntuu niin kohtuuttomalta, että noiden hoitojen ja jatkuvan epävarmuuden jälkeenkin joutuu vielä uusiin epävarmuuksiin ja koettelemuksiin. Mutta hyvä kuulla, että pikkuinen on sinnitellyt nyt siellä tähänkin asti. Miten olet nyt jaksellut? Onko antibiootot tehonneet? Saatko käydä yhtään esim. ulkona kävelemässä? Supisteleeko edelleen kovasti? Toivon sydämestäni, että lepäily ja suunniteltu hoito auttaa ja pienokainen saa olla kohdun suojissa ainakin sinne vkolle 37.

Meillä oli tosiaan toissapäivänä käännösyritys, joka jäi yritykseksi. Poika ei aikonutkaan liikkua, vaikka molempiin suuntiin yritettiin avittaa. Tuo kääntämisyritys oli epämiellyttävää, etenkin supistusten vuoksi, mutta ei kyllä mitenkään kivuliasta. Sen jälkeen lääkäri tutki lantiotani ja sanoi, että tuntuu ihan tilavalta ajatellen perätilasynnytystä. Vauvan kokokin kuulemma on oikein hyvä, ei siis liian suuri ollenkaan, vaikka onkin +1 käyrällä. Olin varautunut kahteen vaihtoehtoon tuolla käynnillä, eli siihen, että vauva kääntyy ja jäädään odottamaan normaalisti synnytystä tai sitten se, että vauva ei käänny ja todetaan, ettei ole mahdollisuutta synnyttääkään perätilassa ja varataan sektioaika. MUTTA nyt lääkäri alkoikin puhumaan pt-synnytyksestä ja kovasti siihen kannusti. Lupauduin sitten lantion magneettikuviin varmistamaan lantion kokoa ja kuvissa lääkärin arvio osoittautui oikeaksi, eli tilaa on hyvin synnyttää perätilassa.

En tiedä toivoinko lantion olevan ahdas vai riittävän tilava. Lääkärin soittaessa tuloksista päädyttiin sitten katsomaan, josko synnytys käynnistyis hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa, jolloin kokeiltais pt-synnytystä, jos kaikki tuolloin vielä optimaalista (vauvan koko, tarjonta ym.). Jos sitten laskettuaika lähestyy, eikä mitään tapahdu, niin menen kontrolliin ja tuolloin valitsen sektion. Toki saan kuulemma missä tahansa vaiheessa muuttaa nytkin mieltä ja päätyä sektioon, jos alkaa liikaa ahdistamaan tai pelottamaan.

Jotenkin haluaisin yrittää sitä pt-synnytystä, etenkin kun kohdunsuu oli nyt jo kypsynyt hiukan, oli 2cm auki. Toisaalta poden ahdistusta siitä, että otanko turhaa ison riskin, että vauvalle kävisi jotain 🙁 Lääkärit ja mun kätilöystävätkin suosittelevat kokeilemaan pt-synnytystä, eivätkä näe sitä mitenkään riskinä. Oma äitini, siskoni ja jotku ystävät taas kannustavat valitsemaan suoraan sektion.

Tällaisten sekavien tunteiden kanssa täällä nyt painin. Mietin kovasti ehkä hiukan itsesäälin kanssa, että miksi minun kohdalla aina tulee jotain ylimääräistä. Raskausaika on ollut haastava erilaisten kipujen, edelleen jatkuvan pahoinvoinnin, matalan verenpaineen ja migreenin vuoksi. Nyt sitten tämä perätila, joka tuo huolta ihan loppuun saakka. Olen silti äärettömän onnellinen ja kiitollinen tästä raskausajasta ja jotenkin haluan luottaa, ettei tämän lapsen henki/terveys ole minun käsissäni eikä valinnoissani. Mutta tosiaan näiden onnen ja ilon tunteiden rinnalla kulkee edelleen tuo epävarmuus ja huoli. Ehkä siihen pitää vain tottua, sillä eikö se ole niin, ettei se huoli omasta lapsesta lopu koskaan…