Etusivu Keskustelu HEDELMÖITYSHOIDOT Talvi-kevät plussat 2014 Vastaa aiheeseen: Talvi-kevät plussat 2014

#4912
Nelma
Osallistuja

Voi ihmettä! Olen muutaman päivän yrittänyt totuttautua ajatukseen, että minusta on tullut äiti, mutta ei sitä pysty vieläkään tajuamaan! Meille syntyi nimittäin pikkuinen tyttövauva perjantaiaamuna raskausviikolla 35+3 <3

Tyttösemme painoi syntyessään hieman alle kaksi kiloa ja pituutta oli 45 senttiä. Hän joutui heti synnyttyään lastenosastolle, koska hänellä on tyypillisiä keskosen ongelmia, eli verensokerin ja lämmön säätely ei vielä toimi hyvin eikä syöminenkään oikein onnistu. Maitoa menee nenä-mahaletkun kautta. Mutta hän on kovin reipas pieni tyttönen ja onneksi isommilta ongelmilta on ainakin toistaiseksi vältytty. Paino on hieman pudonnut entisestään, mutta sekin on ihan normaalia, on vain entistä pitempi matka kahteen kiloon, joka pitää vähintään painaa ennen kotiutumista.

Synnytys jouduttiin lopulta käynnistämään, koska istukan vajaatoiminta paheni ja alkoi vaikuttaa vauvan vointiin ja kasvuun masussa. Käynnistys onnistui kuitenkin vasta kolmantena päivänä ja sitten supistukset alkoivatkin tosi rajuina. 16 tunnin supistelun jälkeen olin 8 senttiä auki ja odoteltiin ponnistusvaiheen alkua milloin tahansa, kun lääkäri totesi että vauva ei enää kestä supistuksia ja teki kiireellisen sektiopäätöksen. Se oli järkytys siinä kohdassa, koska tiesin että se johtaisi siihen etten pääsisi heti vauvan luokse. En kuitenkaan arvannut että vielä pahempaa oli tiedossa. Vauva leikattiin vauhdilla ulos ja samalla kävi ilmi, että minulla oli tosi pahat endometrioosin aiheuttamat kiinnikkeet alavatsalla. Leikkauksessa repesivät mm. kohdun ligamentit ja virtsarakko ja niitä paikkailtiinkin monen lääkärin voimin lähes kolme tuntia. Olin koko ajan puudutettuna, joten tiesin että jotain kummallista tapahtuu ja tapahtuma olikin aika traumaattinen.

Olen ollut tosi heikko ja kipeä sen jälkeen, ja jaksanut vierailla vauvan luona pyörätuolilla vain muutaman kerran. Menetin paljon verta, joten vasta eilen saadun lisäveren jälkeen on olo alkanut vähän kohentua. Rakon parantuminen kestää kuitenkin aika kauan ja muutenkin voimien palautuminen. Tietysti vauvankin kasvu ja voimistuminen kotiinlähtöä varten kestää aikansa, joten olemme varmaan vielä hetken sairaalassa. Olen ollut täällä nyt yhtämittaa kuukauden, joten kotiin alkaa kyllä tehdä mieli! Tässä kunnossa en nyt kuitenkaan siitä vielä oikeasti haaveile.

Synnytystapahtumat yhdistettynä todella hankalaan raskauteen ja lapsettomuushoitoihin ovat saaneet minut aika ahdistuneeksi ja jopa miettimään, onko tässä kaikessa ollut mitään järkeä. Mutta on siinä! Pikkuinen tyttömme on todella suloinen ja vienyt sydämeni aivan täysin <3 Odotan ihan kauheasti päivää, jolloin pääsemme kotiin viettämään ”normaalia” vauva-arkea. Siihen voi hetki mennä, mutta ei haittaa! Olen todella onnellinen omasta pikkuisestani!

Ruiskaunokki, oletko jo tullut perässä vai vieläkö saat nauttia masuvauvastasi? 🙂 Entäpä muut?

Toivon kaikille oikein onnellista loppuraskautta, ihania hetkiä vauvojenne kanssa ja aurinkoista syksyä!