Etusivu Keskustelu HEDELMÖITYSHOIDOT IVF ICSI PAS 2014 Vastaa aiheeseen: IVF ICSI PAS 2014

#5040
Liitu
Osallistuja

Olipa kiva lukea, että yksi plussa on tullut! Onnea Joanna! Ja mulla on kaikki varpaat ja sormet ristissä, että hyperisi jää alkutekijöihin, eikä tilanne pahene.

Hempula tsemppiä huomiseen punktioon! Ja perjantaina ollaan molemmat sitten siirrossa. Eilen tuli viesti, että kaikki alkiot olivat sulatuksesta selvinneet ja nyt jännitetään, että kehittyisikö sieltä joku blastoksi asti… Eli viiden päivän ikäisenä tehdään tuo siirto.

Komppaan Katrasta ja toivon sekä teille Heimunen että Pullervo paljon kärsivällisyyttä ja voimia. Toivon, että kaikki odottelu vielä palkitaan sillä parhaalla mahdollisella tavalla. Henkisesti raastavaahan tämä on. Eikä tätä muut ymmärrä kuin vastaavan kokeneet. Sen totesin juuri viime viikolla, kun kerroin asiasta eräälle ystävälle. (Pistää ajattelemaan omaa asennoitumista muihin elämäntilanteisiin, joista ei ole kokemusta ja toivoo, että osaa suhtautua asioihin empatialla ja sympatialla…)

Olin myös juuri viime viikonloppuna pienten lasten seurassa. En tiedä itsekään, miten jotenkin sain pidetty tunteet kurissa, ja sen jälkeen oli vain tyhjä olo. Ei tällä kertaa tunteen purkauksia. Ja olen miettinyt paljon tässä lähiaikoina, että kuinka kauan itse jaksan tätä touhua. Miten monta hoitokertaa jaksaa käydä läpi? Tämä vuosi on ollut niin raskas ja täynnä kuraa, että en tiedä, miten paljon jaksan elämääni tällä täyttää, jos asiat eivät ota tapahtuakseen. Ja niin paljon kuin sitä haluaisikin sitä lasta, sitä ymmärtää elämän ainutlaatuisuuden ja rajallisuuden, ja miettii, että haluanko pistää elämääni tähän touhuun..? Mutta entäs jos se onkin se seuraava kerta joka toisi tuon pienen nyytin syliini?

Meillä on myös käyty keskuteluja miehen kanssa näistä asioista ja hän on myös se optimistisempi osapuoli. Ja olisiko ollut tokan pettymyksen jälkeen kun mies vain tokaisi, että ”no niin, eiköhän jätetä tämä sureminen tähän ja mennään eteenpäin…” Itse kyllä riemastuin tuosta niin pirkuleesti ja kerroin hyvin tarkkaan, miten itse en ole vielä valmis jättämään asiaa vielä saman päivän iltana, jolloin negatiivinen tulos on tullut. Että itselleni on pakko saada asiasta puhua ja itkeä, en muuten pysty menemään eteenpäin. Sen riemastumisen jälkeen miehenikin on ollut ymmärtäväisempi. Tosin yritin myös itse ymmärtää miestäni ja sanoinkin tämän hänelle.

Uskon lisäämiseksi olen käynyt lukemassa plussanneiden viestejä, että kyllä tämä voi toimia. Toivoa on aina. ”Onnittelut meille, että olemme järjissämme edelleen!” 😀 Niin, enemmän ja vähemmän… ;D Isot tsempit jokaiselle!