Kirjoittelin tänne joku päivä mutta en tiedä mihin se kirjoitus hävisi.
Miten olette jaksaneet eteenpäin epäonnistumisten jälkeen 🙁 Vaikka tiesin jollain tasolla jo viikolla ettei tälläkään kertaa onnistunut niin tänää nähdessäni konkreettisesti asian epäonnistumisen vessanpöntössä niin tunne on lamaannuttava. Tuijotan vaan eteeni en osaa edes itkeä ( no olenkin itkenyt koko viikon joka paikassa) 🙁 🙁

Kaiken piikittelyn,lääkkeiden syönnin, punktioiden ja rahanmenon jälkeen tulos valuu vessanpönttöön ennen minkäänlaisten testien tekemistä..tuntuu niin kohtuuttomalta:( 🙁