Hei pitkästä aikaa!

Mitenkäs Hermionella on loppuraskaus sujunut? Oletko vielä yhtenä kappaleena? 🙂 Ruiskaunokki, ihania päiviä teille pikkuisen pojan kanssa! Kaikkine haasteineenkin on jo tämä vauva-arjen alkuaika kyllä todella ihmeellisen ihanaa ja ikimuistoista, joten toivon teille nautinnollisia ja unohtumattomia hetkiä!

Meilläkin menee kaikki hienosti tällä hetkellä. Pääsin itse kotiin 8 päivän kuluttua synnytyksestä, ja olen siitä pikkuhiljaa toipunut, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Vielä tosin välillä ahdistaa leikkauksen muistot, mutta vauvan kanssa sellaiset unohtuu pian. Tyttösemme vietti lastenosastolla muutaman viikon ja kotiutui ns. kotisairaalaan nenä-mahaletkun kanssa, mutta pääsimme siitäkin pian eroon ja nyt vietetään vihdoin sitä kaipaamaani normaalia vauva-arkea, myös jo ilman kotisairaanhoitajan käyntejä. Se on mahtavaa, koska myös vauvan sairaalaviikot olivat yllättävän raskasta aikaa, kun itse tuli vietettyä päivät aamusta iltaan hänen luonaan. Nyt en kyllä sairaalaa haluaisi hetkeen nähdä, mutta joudumme kyllä kontrolleissa ja tutkimuksissa käymään säännöllisesti. Vauvalta löytyi synnynnäinen kilpirauhasen vajaatoiminta, joten senkin vuoksi olemme tiiviissä seurannassa edelleen.

Ikää on pikkuisella nyt yli seitsemän viikkoa, korjattuakin ikää reilut kaksi viikkoa, mutta painoa ei ole vielä kolmea kiloakaan. Tyttönen syö kyllä reippaasti rintaa nyt kun voimia on kertynyt ja painoa tulee lisää koko ajan, mutta edelleen hän on keskostenkin painokäyrissä jäljessä. Nyt vihdoin tajuan kuinka paljon istukan vajaatoiminta heikensi vauvan kasvua ja kuinka hienoa on, että saimme olla niin tiiviissä seurannassa ja hyvässä hoidossa, jotta ongelmat selvisivät riittävän varhain. Hurjan raskauden, synnytyksen ja vauvan ensimmäisten elinviikkojen jälkeen on kaikki nyt aivan ihmeellisen hyvin ja olen siitä todella onnellinen ja kiitollinen!

Nyt on ollut aikaa hieman ajatella omiakin tuntemuksia. Jälkeenpäin ajateltuna raskausaika oli jatkuvaa pelkoa lapsen menettämisestä. Jos jotain haluaisin tehdä toisin, niin olisi ollut hienoa nauttia vauvan odotuksesta, mutta kun viimeiseen asti pelkäsin ettei minusta ikinä tulisi äitiä! Muistot tuosta ajasta ja myös raskautta edeltäneistä lapsettomuushoidoista tuntuvat väistämättä leimaavan elämää edelleen, joten uskon nyt sen mitä moni lapsettomuudesta kärsinyt on sanonut, että lapsettomuus vaikuttaa jollakin tavalla lapsen saannin jälkeenkin. Se ei ole kuitenkaan välttämättä pelkästään negatiivinen asia, koska itse ainakin nautin nyt äitiydestä aivan suunnattomasti muistaessani pitkän prosessin mikä sitä edelsi!

Haaveissa on alkanut liikkua myös toinen lapsi, koska 40-vuotiaana ei ole varaa kauan odottaa uutta yritystä. Viimeistään kesän jälkeen pitäisi taas projekti siis käynnistää. Tämän raskauden ongelmat kuulemma saattavat hyvinkin toistua, mutta uutta raskautta ei ole minulta kielletty. Ainoastaan sektiota pitäisi välttää, koska tämä leikkaus on pahentanut jo olemassaolevia kiinnikkeitä, joten seuraavasta sektiosta tulisi vielä hankalampi. Sektiotahan ei noin vain vältetä jos ongelmia on, joten aika jännä raskaus olisi sitten taas edessä, jos sinne asti onnistutaan pääsemään. Saa nähdä miten käy! Nyt kuitenkin aion nauttia tässä hetkestä ja murehtia myöhemmin tulevia! 🙂