Hei!

Täälläkin yksi joka kuukausia lukenut tätä foorumia samoten blogeja yms. Nyt täällä vaikuttaa olevan ei-niinvilkastakeskustelua. Mutta olisi kiva saada jutella samassa elämäntilanteessa olevien kanssa 🙂

Meillä tilanne se, että olemme kärsineet lapsettomuudesta 2 vuotta. Olemme kolmekymppisiä. Keväästä 2014 on olleet tutkimukset meneillään. Tiedossa on, ettei minussa ole (ainakaan vielä) mitään ”vialla” ja miehellä poikkeavuutta näytteessä. Saimme kuulla, että että seuraavasta kierrosta tehdään inseminaatio ja jos siinä miehen näytteen tilanne edelleen huono, siirrymme IVF:ään. Olen itse varautunut ”pahimpaan”. Eli luotto inseminaatioon ei ole kovin korkealla.

Pari viikkoa sitten oli munatorvienaukiolotutkimus, jossa ei näkynyt poikkevuuksia. Oli jopa munasoluja kypsymässä. Sammalla käynnillä sain reseptit munasolujen kypsyttämiseen ensimmäistä inseminaatiota varten. Nyt odotellaan vain KP1:stä ja sitten puhelua polille, että onko heillä mahdollista tehdä meille ensimmäinen inseminaatio.

Surenkorento, paljon samoja fiiliksiä täälläkin. Tuskaisaa kuulla ympäriltä uutisia, että on raskaana. Kovasti täällä odotellaan, että mekin saisimme tuon onnen kokea.

Voimia <3