Etusivu Keskustelu HEDELMÖITYSHOIDOT Talvi/Kevät plussat 2014-2015 Vastaa aiheeseen: Talvi/Kevät plussat 2014-2015

#6314
Hempula
Osallistuja

Hei!

Katras: Kirjoittamasi sai minut kyyneliin. Koska jokseenkin ajattelen samoja asioita. Mietin miten osaan suhtautua tulevaan muutokseen. On ollut hyvä olla myös kaksin. Kuinka osaan suhtautua siihen että kohta emme olekkaan kaksin ja asiota ei voikkaan enää tehdä samalla ekstepore meiningillä. Olen muutenkin ollut viime aikoina aika alakuloinen. Olen ollut jotenkin yksinäinen koska minulla ei ole täällä montaakaan kaveria saati ystävää. He asuvat ihan toisilla paikkakunnilla. Onhan minulla mies mutta ei se aja aina samaa asiaa kun ystävä. Ei ole paikkaa kenen luona käydä kylässä tai tehdä jotain kivaa kavereiden kanssa. Eräskin rakas ystäväni joka on tiennyt raskaudesta aika alusta alkaen ei ole kertaakaan kysynyt vointiani. Muutenkaan häntä en saa enää kiinni ja yhteydenpitomme on kuivunut kasaan. Se jotenkin satuttaa ja pahasti. Oma äini asuu kahdeksan tunnin ajomatkan päässä joten sitäkään en näe kovin usein. Häntä kun jotenkin tarvitsisin nyt enemmän kun koskaan. Olen joskus sairastanut masennusta ja pelkään että sairastun uudelleen koska mieleni ei olekkaan aurinkoinen vaan enemmänkin pilvinen…

En tunne vielä liikkeitä ja sekin hiukan harmittaa. Töissä kysellään koko ajan että joko liikkuu ja onko sitä ja onko tätä…. Kun minulla ei ollut alkuraskaudessa oireita ja muuutenkin olen mielestäni päässyt aika helpolla tässä raskaudessa niin tulee sellainen tunne että olenko jotenkin huono kun en ole kokenut sitä taikka tätä. Miksi en tunne liikkeitä? Siihen nyt voi olla montakin syytä mutta en jaksa selitellä sitä muille. Olisi helpompaa kun voisi sanoa että joo ja lujaa mennään.

Ens tiistaina olisi ultra ja sitä odottelen jo kovasti. Kun en tosiaan tunne niitä liikkeitä niin saanpahan varmistuksen että kaikki hyvin. Toivottavasti. Kotona olen kuunnellut sydänääniä aina epätoivon iskiessä.

Ei tuo peitto ole täälläkään montaa kertaa tämän 20 viikon aikana heilunut. Ensin ei saanut, sitten mies ei uskaltanut. Sitten kun oltiin päästy sen maagisen rajan yli niin ei ole vaan enää tehnyt mieli. Ja jos on niin toinen on ollut niin väsynyt ettei… lopunhan voikin arvata. Siinäkin määrin tunnen olevani huono vaimo koska en saa tyydytettyä miestäni. Ja taas mieheni ehkä ajattelee toisin päin.
Tälläinen vuodatus täältä tällä kertaa….

Mutta kohti kevättä mennään ja toivottavasti se aurinko paistaisi myös tänne risukasaan.

Hempula rv20+1