Etusivu Keskustelu HEDELMÖITYSHOIDOT IUI 2015 Vastaa aiheeseen: IUI 2015

#6716
Pipu
Osallistuja

Niin tuttuja ajatuksia… Esim. se, että onko koko ikänsä käyttänyt ehkäisyä ihan turhaan raskauden pelossa (taudit tietysti asia erikseen). Tosin ennen nykyistä puolisoa olin pitkään sinkku, joten siinäkin mielessä nämä lastenHANKINTA-asiat tulivat ajankohtaisiksi vasta tämän suhteen alkaessa. Ei viivytelty ehkäisyn poisjättämisen kansssa vaan ajateltiin, että lapsi saa tulla jos on tullakseen. No, ei ole näköjään tullut. Pari vuotta tuhlattiin aikaa ennen tutkimuksiin hakeutumista, tai siis vuosi, kun yhden vuoden yrittämisen jälkeen jo olis voinut käynnistää tutkimukset. Ja julkisella puolella tutkimuksiin hujahti puoli vuotta.

Tuntuu siinäkin mielessä raskaalta, että mies ei asiasta ota stressiä eikä paljon tunnu tilannetta edes ajattelevan. Sitten kun mä vollotan kotona, niin tuntuu, ettei se oikein ymmärrä, mitä itkemistä tässä muka on. Vaikka mies on kyllä asiassa mukana ja lasta toivoo ja lohduttaa mua. Mutta tuntuu, että ei kai miehet suhtaudu kuitenkaan asiaan samalla herkkyydellä kuin naiset. Sulla, Surenkorento, vielä tietysti toi itsensä syyllistäminen tekee tilanteesta pahemman. :/ Tuskin sun mies kuitenkaan ajattelee, että lapsettomuus olisi yksin sun syytä.

Meillä kun on kyseessä selittämätön lapsettomuus, niin toistaiseksi ei oo kumpikaan joutunut kokemaan olevansa se ”viallinen” osapuoli. Toisaalta tässä selittämättömyydessä tuntuu todella turhauttavalta se, että kun ei tiedetä, missä vika on, ei voida kuin kokeilla eri hoitoja ja toivoa, että joku tehoaa tai jossain vaiheessa löytyy joku syy hedelmöityksen epäonnistumiselle.

Meillä mies luki myös sen toisen kirjan, Ei kenenkään äiti. Siinä oli myös pari miesnäkökulmaa. Molemmat koettiin kyllä lukeminen hyödylliseksi. Mutta tosiaan, onneks on tää netti ja vertaistuki täällä! Paljon oon kaikkia lapsettomuuskeskusteluja ja -palstoja lukenut, mutta nyt vasta jaksoin itse aktivoitua kirjoittamaan.

Musta tässä koko lapsettomuudessa vaikeimmalta tuntuu se, ettei tiedä, miltä tulevaisuus tulee näyttämään. En tiedä, miten selviän, jos koko loppuelämä on tällaista tasapaksua puurtamista, töitä eläkeikään asti ja that’s it. Lapsettomana jää niin monesta asiasta paitsi. Kyllähän lapsen kanssa koko oma elämä saisi täysin uuden ulottuvuuden. Pelottaa niin, että se jää kokematta.

Ärsyttävin ohje lapsettomuudesta kärsivälle on ”lopeta stressaaminen”. Mahdotonta varsinkin hoitoputkessa ollessa. Miten voisi olla stressaamatta, kun pitää pistellä itseensä hormonipiikkejä joka päivä samaan kellonaikaan, pitää muistaa lääkärikäynnit ja -soittoajat, pitää järjestellä poissaolot työpaikalla, pitää rampata apteekissa, pitää harrastaa seksiä kalenterin mukaan, pitää muistaa vitamiinit jne. Huh, ja APUA, samalla hetkellä kun kirjoitin tota lausetta, muistin, että päivän pistoshetki oli melkein unohtunut..ehdin onneksi vielä. Kaikkien noiden muistamisten lisäksi pitää kestää sosiaaliset tilanteet, utelut, typerät kommentit, raskausuutiset, vauvakeskustelut… Ja sitten pitäis vielä jaksaa pysytellä järjissään ja jotenkin siedettävänä ihmisenä tän kaiken keskellä.

Mutta ehdottomasti kaiken tän kokemuksen jälkeen sanoisin, että nuorille naisille pitäisi ehkäisyasioiden lisäksi kertoa lapsettomuudesta HYVISSÄ AJOIN. Luin just jostain, että se on ihan luonnollista, että ihminen ei etukäteen ajattele, että lisääntymisessä voisi tulla mitään ongelmia. Pidetään itsestäänselvyytenä, että lapsia tulee sitten kun niin päätetään ja just niin monta kuin halutaan. Mutta kun niin monella asiat ei mene niin! Yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa yms. paikoissa, joissa nuoria on, pitäisi kiertää joku lapsettomuuden kokenut henkilö kertomassa lapsettomuudesta ja käskemässä hankkimaan ne lapset nuorina. Tai ainakin aloittamaan yrittämisen mahdollisimman pian.

Hups, mikä vuodatus. Toi äskeinen ideakin tuli mieleen vasta tässä kirjoittaessa. 🙂

Surenkorento, kovasti voimia huomiseen inssiin! Pidän peukkuja!