Etusivu Keskustelu HEDELMÖITYSHOIDOT ivf 2015 Vastaa aiheeseen: ivf 2015

#6730
Valkosiipi
Osallistuja

Miriam
Mitähän sinulle sanoisin… olet ajatuksissani!
Sitä joskus miettii, että kyllä vähemmälläkin tuskalla ihminen kasvaa.. Toisaalta, kun näin paljon näkee vaivaa niin se palkinto, joka vielä jonain päivänä on edessä on suurempaakin suurempi. Ja kyllä, minä uskon, että jonain päivänä se sisäinen rauha ja onnellisuus löytyy ja tämä kaikki koettelemus ”palkitaan”. Sitä ei tiedä kukaan koska se tapahtuu, mutta kyllä se edessä on.

Pipatsu
Mitenkäs siellä edistytään?
Kuinka jakselet?

Heimunen
Sinulla onkin punktio huomenna, mikä olotila?

Pampula
Onnittelut. Uskon, että olo keveni!

Salvia80
Ikävä kuulla, mutta hyvä että kakistit ulos. Toivottavasti löydät jonkun, jonka kanssa käydä asioita läpi. Ja tiedän itse kokemuksesta, että vanhemmiltaan ei pidä kaikkea hyväksyä! Mutta anteeksi kannattaa antaa ihan vain pelkästää itsensä takia, niin että jos joskus jotain ikävää tapahtuu niin voi hyvin mielin todeta, että mitään ei jäänyt sanomatta/tekemättä.

Mitä minulle itselle kuuluu?
Olo on edelleen rauhaisa/onnellinen ja uskoa tulevaan löytyy, myös teille kaikille jaettavaksi!
Eilinen punktio meni oikein hyvin. Ilokseni huomasin, että taas kerran 5 tuttua naamaa oli tekemässä töitä, minun/meidän yhteisen onnen eteen. Se, jos mikä tuntuu hyvältä. Kaikki kysyvät aina vointiani ja ovat oikeasti kiinnostuneita. Ja heidän kaikkien panostuksesta voin ainoastaan lausua heille kiitoksen sanat. Kyllähän minä kätilölle vielä totesin siinä kiittäessäni, että on mukavaa nähdä aina samat kasvot.. vaikka enhän minä täällä teidän takia käy. Ymmärsi hyvin 🙂

Alunperin 14 follia ultrassa näkyi, joista koon puolesta (viimeisessä ultrassa) 9 oli maksimissaan mahdollista kasvattaa kypsiksi. Ihan näin hyvää saalista ei tietenkään saatu, mutta 7 munasolua saatiin kerättyä ja mielestäni se on aivan mahtava saavutus. Tänään kun soittelin osastolle hoitaja kertoi, että näistä seitsemästä 5 oli hedelmöittynyt ja alkanut jakautumaan. Vielä ei sitten kukaan tiedä mikä tilanne huomenna on, mutta siirtoon mennään rinta rottingilla ja mieli korkealla.

ps. Mies kielsi tänään soittamasta osastolle kun niillä on niin paljon hommia, joten totesin, että no… minä soitan, mutta en kerro sinulle. 🙂 Hän vain halusi olla tietämätön kun niin pelkää huonoja uutisia, kun minä puolestaan iloitsen kaikista mahdollisista ja pienistäkin toiveista.

Isäpuoleni totesi tästä uutisesta, että noooh, ei taida kyllä meidän kädet riittää niiden kaikkien kaitsemiseen 🙂