Etusivu Keskustelu HEDELMÖITYSHOIDOT ivf 2015 Vastaa aiheeseen: ivf 2015

#6914
Valkosiipi
Osallistuja

Lumikko
Ikävää, että sulla tuo ovulaatio oli vasta tulossa eikä siksi siirto onnistunut. Se on niin vaikeaa hyväksyä, että ei voida edetä heti eteenpäin vaan pitää odottaa. Ne, jotka eivät tilannetta ole kokeneet harvoin pystyvät ymmärtämään sen, että mistä se ”hoppu” johtuu. Mitä muuta muistat odottaneesi monta vuotta niin kuumeisesti piinaten itseäsi joka kuukausi? Voimia kuitenkin sinulle odottamiseen, kyllä se vielä palkitaan!

Vohveli
Mikä tilanne?
Onhan niitä tuntemuksia tullut… järjen ja sydämen taisteluakin…

Heimunen
Miten olet pärjännyt?
Olit tänään ilmeisesti veritesteissä, olitko niin myöhään että et ehtinyt tuloksia saamaan? Niiden valmistumisessa kun ei montaa tuntia mene. (ainakaan julkisella)
Toivotaan, että kivut eivät johdukaan menkoista..

Pullervo
Aivan mahtavaa. Todella hienoa, että vihdoin oikea lääkeannostus on löytynyt ja pääsit punktioon. Ja todella huikea määrä oli loppujen lopuksi noita solujakin. Tiedätkö yhtään kuinka moni oli ennakoitu olevan ns. oikean kokoisia? Itselle silloin ennakoitiin yhdeksää, joista punktiopäivänä sain tietää että seitsemän toteutui. Tottakai kaikki eivät kypsiä ole, mutta kyllä tuolla määrällä jo niitä kypsiäkin on jokunen pitänyt mukaan eksyä, ei sitä punktiota olisi muuten tehty! Ja se mitä tulee tuohon lääkärin kommenttiin, niin kannattaa olla ylpeä siitä. Sinua siis todellakin halutaan tarkkailla ja aina kun lääkärit saavat eteensä todellisia haasteita syntyy myös suuria tuloksia! Tuo veden juominen ei kyllä oo helppoa itsellekään ollut, normaalisti juon päivässä kaksi lasia maitoa ja se siitä. Nyt sitten olen jatkanut tätä juontia niin että se kolmisen litraa menisi kiduksiin päivittäin ja kyllä vessassakin saa sitten rampata sen normaalin 3 kerran sijaan vähintään 6 kertaa. Rentouttavaa viikonloppua ja hemmottelua rakkaan seurassa. Ja mieli kohti siirtoa!

Mietteliäs
Pettymys on niin suuri epäonnistumisen jälkeen, mutta surra saa!
Mielestäni on hyvä myöntää rehellisesti itselleen, ettei täysin pysty olemaan onnellinen muiden onnesta. Ei kateudessa aina ole pelkkää pahaa, päinvastoin, se kertoo siitä kuinka toivottu tila olisi itsellekin ja kuinka paljon sitä nyyttiä perheeseen kaivataan. Hienoa, että jaksoit tilanteesta selvitä ja kannattaa kuitenkin muistaa, että ystävällesi varmaan tila on todella toivottu ja ei sitä onnea itsekään olisi helppoa ruveta peittämään.. Ja onneksi edes joillain se on noin helppoa, jos kaikille tämä vauva -projekti olisi niin työn ja tuskan takana, ei me hyvää hoitoa niin ”helposti” saataisi..

Parisienne
Katkeruutta on varmasti meistä moni kokenut.
Itselle kävi niin kun ystävä pyysi kylään kertoakseen vauvauutisen, luulin että menevät kihloihin ja otin kameran mukaan. Sitten kun kuulin, että vauvaa odottavat tuli niin järkyttävän huono-olo että oli pakko mennä vessassa käymään. Jos olisin ollut jossain muualla olisin voinut vannoa, että ruokamyrkytys oli iskenyt.
Se on mielenkiintoista miten keho voi toimia niin tunteiden mukaan. Älä kuitenkaan katkeroidu vaan pidä sisimpäsi avoimena, sillä kyllä niitä ihmeitä tapahtuu!

Haave80
Tuntuu varmasti hyvältä kun olet saanut päivämääriä, jolloin tehdään todellisia taikoja. Ei tuota sumuttelua kannata ”pelätä”. Ne oireet on niin yksilöllisiä, mutta mielestäni ainakin itselläni ne olivat todella vähäisiä siihen nähden mitä mahdollisuuksia se tuo.

Pinpin
Onnellisia hetkiä ja rentouttavaa viikonloppua!
Tule ihmeessä kertoilemaan tuntemuksistasi.

Liitu
Itsellä on ollut pitkän kaavan mukaan tämä ensimmäinen hoito, tosin nenäsumutteita käytettiin kp17 lähtien (Synarela) ja sitten piikittelyt aloitettiin seuraavan kierron kp4 alkaen (Puregon). Vähän vielä matkan varrella lisättiin annosta, että saatiin paremmin kasvamaan. Viimeinen nenäsumu otettiin Pregnylpiikin aamuna.

Pipatsu
Uskon, että mielessä pyörii paljon. Toivotaan kuitenkin, että kyseessä ei olisi se pahin mahdollinen tai jos sitten edessä on se operaatio niin onneksi sen tekevät varmasti ammattitaitoiset. Saadaan sinutkin takaisin kuntoon! Se jos mikä on nyt tärkeintä!
Nuo lääkäreiden kommentit on kyllä välillä niin huvittavia. Ei kuitenkaan kannata lannistua, ei sinua varmasti huonosti ole hoidettu. Itse olen huomannut, että joillain lääkäreillä on tapana ”arvostella” julkisen puolen lääkäreitä ja osittain ihan siitä syystä, että tuo yksityisen puolen hakeutuneiden määrä kasvaisi. Ikävintä siinä on se, että iskevät silloin kun ihminen on ”heikoimmillaan”. Kyllähän kuka vaan meistä on valmis siirtymään sellaisen klinikan hoitoon, joka lupaa raskautumisen heti..
Mutta jos vähänkään tulee sellainen olo, että kaipaat jotain muuta (hoidon suhteen) ja siihen on mahdollisuus, niin tartu ihmeessä tilaisuuteen. Onnistumiselle myös yksi tärkeä asia on se, että jaksaa itse uskoa ja luottaa ympärillä oleviin henkilöihin.
Voimia sinulle ja jaksamista taisteluun!

Felicia
Monia on näkemyksiä, mutta pitää myös muistaa, että monia on hoidettavia. Se, on totta kun noita lääkepakkauksia lukee niin kyllähän sitä välillä pelästyy kun kuulee mihin kaikkeen jotain lääkettä käytetään. Mutta se, mikä on kuitenkin tärkein on se, että kaikki varmasti hakevat samaa lopputulosta!

(.)
Ja mitä minulle kuuluu…
Kiitokset kysymisistä, oikein hyvää.
Siirtopäivästä muutaman päivän päästä oli nippailuja ja sellaisia outoja vihlaisuja. Jossain vaiheessa rintojen kipu hävisi kokonaan ja sen jälkeen alkoi huonovointisuus. (yöllä olen valvonut useamman tunnin kun oksettaa niin paljon) Nyt sitten rintojen aristukset ovat palanneet ja pahaolo saapunut jäädäkseen. Tänään kp14 verikokeissa hcg 504. Eli kyllä, nyt se odotus alkoi taasen.
Kaiken tämän kruunaa se, että saan tämän kaiken kertoa miehelleni hänen syntymäpäivänään. Ultrausaika on minun syntymäpäivänä ja toivottavasti tällä kertaa kuulemme lahjana sydänäänet. Ja ”kateuden” lisukkeena kerron vielä, että laskettuaika on meidän hääpäivänä, mikäli kaikki menee hyvin.

En kerro tätä teille siksi, että haluaisin ärsyttää tai loukata. En todellakaan! Vaan siksi, että uskotte meillä kaikilla olevan mahdollisuuden. Ja edelleen uskon vahvasti myös siihen että positiivisuus ruokkii itseään. Toivon teiltä kaikilta siunausta, että tämä kyytiläinen pysyisi matkassamme ja toivon sydämeni pohjasta teidän kaikkien kokevan ne onnenkyynelee, jotka omaankin sieluun hiipivät kun hoitajan kanssa juttelin. Vaikkakin uskoin ja ”tiesin” jo etukäteen, että tämä ei voi olla muuta kuin plussa, niin kyllä, olin aavistuksen shokissa.

Aivan ihanaa viikonloppua kaikille!