Hei Kyynel ja lämpimästi tervetuloa mukaan.
Olipa jotenkin sydäntäsärkevää lukea sinun raskaustaustakertomuksesi. Olen tässä välillä miettinyt, että eihän tosiaan se pelkkä raskaantuminenkaan vielä tarkoita, että loppuun asti päästään. Yritän tätä surua kuitenkin olla miettimättä tässä vaiheessa enempiä.

Pipu, on kyllä omallakin kohdalla ollut perin ärsyttävää, ettei selvää syytä lapsettomuudelle löydy. Pientä vikaa tai ongelmaa siellä tai täällä, mutta ei kuitenkaan mitään varmaa. Jos limis oli vaan liian ohut, en ole sen vuoksi tullut raskaaksi. Limis on korjattu lääkehoidolla ja jos taas kohdunkaula on ollut liikaa siimahännille, niin hoidoissahan ne on viety katetrilla siitä ongelmakohdasta läpi – mutta sittenkään ei ole tärpännyt. Täytyy kyllä sanoa, että tämä käänteinen psykologia on toiminut siinä mielessä hyvin, etten stressaa tästä kolmannesta inssistä tai sen onnistumisesta oikeasti yhtään! Inssistä on kuitenkin jo huikeat viisi päivää, enkä ole tulisilla hiilillä ja ajattelen ennemminkin, että ’enää reilu viikko testiin’.

Mites Evita, tuliko nega vai onko toivonkipinää plussasta?

Meillä se kohdunkaulan laajennusoperaatio ilman muuta helpottaa IVF-hoitoja, mutta periaatteessa sen pitäisi helpottaa luomuraskaantumistakin. Kakkosinssissä toinen lääkäri sanoi myös, että ”toivottavasti sieltä tulee yhdeksän kuukauden päästä ulos joku, joka suoristaa tuon kohdunkaulasi”. Eli ongelman pitäisi korjautua kai aavistuksen pysyvämminkin synnytyksessä. Laajennusoperaation vaikutus kestää muutaman kuukauden. Kun silloin ensimmäisessä inssissä kävi ilmi, että tuo kohdunkaulani tekee tiukan mutkan ja on varsin kinkkinen katetrillekin, niin mietittiin mekin, että siittiöt eivät varmaankaan ole koskaan luomusti päässeet perille. Ovat ressukat eksyneet ja jääneet ihmettelemään siihen hollille, että pitiköhän tästä nyt mennä johonkin. Sain mieleen kuvan Olipa kerran elämä -sarjasta 😀 😀

Voi Hippu, sinulla siis alkoi nyt seuraava hoitokierros jo? Minäkin palaan huomenna taas lomalta töihin, vaan testipäivä on sitten keskellä viikkoa reilun viikon päästä ja se pettymys pitää sitten vain aina selvitellä työpäivän aikana. Tavallaan hyvä, että olet saanut käsitellä sen rauhassa kotona. Minullakin ne nega-aamut ovat pilanneet aina fiiliksen koko päiväksi.

hiiruli79 sinulla taitaa olla piinailu loppusuoralla? Tule sitten heti kertomaan kuulumiset! Tsemppiä testipäivään, toivomme plussaa!

Vähän sitten sellaista yleistä vielä tälle illalle. Minäkin olen syönyt vitamiineja jo monta vuotta, en tosin raskaantumisen toivossa, vaan muusta syystä. B, C, D, magnesium, sinkki ja maitohappobakteeri. Tuossa B-kapselissa on foolihappoa yltäkylläisesti. Mieheni suostuu toistaiseksi napsimaan vain C ja D.

Tulipa laskettua tähänastiset kulut – poliklinikkamaksut (6x) ja kolmen IUI-kierroksen Femarit, Menopurit, Pregnylit ja raskaustestit. Pyöreästi 470e (280e lääkkeet/190e pkl), yäk.

Oletteko te, arvon leidit, huomanneet mitään painonnousua liittyen näihin hoitoihin? Vaikka elämäni ei muutoin ole muuttunut mitenkään, niin olen kerännyt elopainoa alkuvuoden aikana pari kiloa ylimääräistä. Eihän se määränä periaatteessa ole paljon, mutta minulla ei paino yleensä muutu suuntaan eikä toiseen, ellen erityisesti tee asialle jotain. En ole myöskään painanut näin paljoa yli kymmeneen vuoteen. Voiko nuo hormonilääkitykset itsessään siis lihottaa vai johtuuko painon nousu ennemmin hoitoihin liittyvästä stressistä?

Ja mikä aavistuksen pitää hoitokierron päivät mielessä normaalia paremmin, on se, että rinnat alkaa aristaa nykyään jo 3-4pv inseminaation jälkeen. Tämä on erikoista sen vuoksi, ettei minulla yleensä ole minkäänlaisia pms-oireita, ja nyt ne alkaa jo viikkoa ennen tai jopa aiemmin. Kiertoni ei myöskään ole ollut näin epämääräinen ennen hoitojen alkua, vaan aina tasan 28 päivää. Nyt ollaan menty 25-28-26. Nähtäväksi jää, mitä tästä kierrosta tulee.

Minua ei sinänsä se häämöttävä IVF taas tällä hetkellä jännitäkään, vaikka ymmärränkin sen olevan isompi juttu kuin IUI:t. Ainoa, mitä niissä hoidoissa oikeastaan pelkään, on se, mitä siinä hedelmöitysmaljalla käy ilmi. Että jos munasoluni ovat itsestääntuhoutuvaa mallia vaikkapa. Toistaiseksi kun johtofollikkeli on tullut vuorotellen kummaltakin puolelta, niin tosiaan mitään vikaa hoitojen tehoamattomuudelle ei ole löytynyt.

Minä sain myös lisävinkkiä kiinalaisen lääketieteen puolelta. Ajatus, että ”kuka nyt kylmään kohtuun haluaisi muuttaa asumaan?” – eli lämmin pukeutuminen, lämmin ruoka, lämmin juoma. Onko Pipulla tämä tiedossa poppakonstiluomukierrolla?! 🙂 Ei siis pitäisi oikein edes kasviksia syödä raakana, vaan periaatteena on se, että kaikki käväisee pannun kautta.

Mukavia pääsiäisen viimeisiä tunteja meille kaikille!
Tsemppiä piinailuun, jaksamiseen ja positiiviseen ajatteluun <3