Etusivu Keskustelu HEDELMÖITYSHOIDOT ivf 2015 Vastaa aiheeseen: ivf 2015

#7139
Parisienne
Osallistuja

Onnittelut Pullervo, kävin jo aiemmin lukemassa sinun hienoja uutisia mutta suothan anteeksi sinun iloinen uutisesi löi minua syvemmälle murheeseen sillä hetkellä enkä pystynyt kirjoittamaan onnitteluja. Lähinnä mietin vain että ei ole todellista yksi toisensa jälkeen täälläkin mutta me ei. Anteeksi siitä, sinullakin ollut pitkä tie.

Kiitos Katras sinulle että käyt tsemppaamassa täällä vielä. Hassua vaikken tunne sinua yhtään niin kun näin erään ystäväni jolla suht sama laskettu aika kun sinulla niin tuli mieleeni että niin sinulla on varmaan jo tuon kokoinen massu 🙂

Täällä ollut hiljaista.

Itse olen ainakin vaan niin loppu etten ole edes kyennyt kirjoittamaan. Viimeisen kirjoituksen jälkeen vaikkakin oli suht positiivinen niin sieltähän se pettymys tuli ja se tulikin sitten sillä voimalla, että itsekin pelästyin koska todella tuntui siltä että en todella enää fyysisesti enkä henkisesti kykene tähän. Voiko itkuun tukehtua, voiko surusta saada sydänkohtauksen, voiko pää ja kroppa pettää vaan samalla hetkellä koska aivot eivät kykene yksinkertaisesti kestämään enää yhtään enempää. Siinä lyhykäisyydessään tuntemuksia.

Tämä kaikki sen jälkeen kun negatiivisen tuloksen jälkeen vuoto ei ala niin pitkään aikaan että jännäämään verikoetta ensimmäistä kertaa…Päässä liikkuu kaikenlaista ohhoh no nytkö on meidän vuoro…puhelinsoitto joka ilmoittaa valitettavasti ei mitään. Aha, okei no aha. Niin sanotusti lost of words.

En ikinä olisi voinut kuvitellakaan tätä surun ja pettymyksen voimaa mitä tässä on joutunut kokemaan. Se on jotain käsittämätöntä, läheisen kuolema on ainoa asia jonka voisin kuvitella tuovan tällaista tuskaa, Kuolema…huh.

Tällä hetkellä taas selviytymistä hetki kerrallaan. Ihan hissukseen. Haluan päästä normaaliin elämään, haluan olla iloinen, haluan miettiä jotain muuta kun lapsettomuutta heti herätessä ja viimeiseksi nukkumaan mennessä, haluan nähdä peilistä iloiset silmät kun katson itseäni, haluan olla iloinen muiden onnesta, haluan nähdä ja elää kevään.

Syksy ja talvi menivät ohitseni. Silmissäni näen vain surua ja tuskaa. Luen lapsettomuus blogeja joissa lähes kaikissa on onnellinen loppu. Säälin itseäni, lähinnä säälin itsäni kun mietin miten hetken kuvittelin onnistuneeni ja kuinka iloinen ja toiveikas silloin olin, haluaisin halata itseäni ja todeta että kyllä kaikki vielä järjestyy, haluaisin että joku muu sanoisi minulle että kaikki järjestyy ja todella näin tapahtuisi.

Haluaisin lomalle tämän hetkisestä elämästäni, haluasin laittaa talvivaatteiden kanssa tämän asian kaappiin odottamaan. Ottaa nämä asiat kaapista uudelleen ja pukea ne päälleni sinä hetkenä kun pystyn olemaan kaikkea tuota jota aiemmin kirjoitin.

Ehkä kaikella on tarkoitus, ehkä, ehkä luen tätä joskus ja ajattelen näinhän kaikein piti mennäkin. Vaikka onnellista loppua ei tämän asian kanssa tulisi niin ihmismielen on käännettävä asia voimavaraksi jotta selviytyy.

Tämän hetken toivomus minulla on, että saisin edes hetken olla onnellinen. Pienen hetken kaiken tämän tuskan keskellä. Vaikka se kestäisi sen pienen sekunnin hetken, esim kun huomaan pensaiden pienet silmut. Ehkä tämä pieni hetki auttaa minua myös kasvamaan, kasvamaan ulos tästä mustasta tuskan kuoresta joka minua ympäröi tällä hetkellä. Ehkä hetki kerrallaan saan uuden mahdollisuuden.

Tällä hetkellä tärkeintä on saada oma mieli ja kroppa kuntoon. Tämä on vienyt aivan liikaa. Aivan liikaa voimavarojani.

Tällainen lyhyt avautuminen, kirjoitin nyt muidenkin puolesta 🙂

”Murheeseen suhtautukaamme, kuin raskaan lumen painama oksa;
Joko kestän tai katkean,
mutta toukokuun tullen jossakin kukkii oksa”

TT